Sivu 19 – Hidasta elämää

Entä jos masennuslääkitys vie elämästä kaikki tunteet? – “Lääkärin tärkein tehtävä on saatella potilas tunnerikkaaseen ja täyteen elämään”

Suomessa yleisin tapa hoitaa masennusta on masennuslääkitys (SSRI-lääkkeet). Se poistaa masennuksen oireet monilta mutta jättää jotkut pitkäksikin aikaan tilaan, jossa normaalit tuntemukset seksuaalisesta nautinnosta aina kylmän tai kuuman tuntemiseen lamaantuvat. Lääkärin tärkein tehtävä on saatella potilas tunnerikkaaseen ja täyteen masennuksen jälkeiseen elämään, kirjoittaa psykiatrian erikoislääkäri Mika Kallio Recuror-lääkärikeskuksesta.

Mainosyhteistyö Recuror-lääkärikeskuksen kanssa.

Ammatissa kuin ammatissa on vaarana näköalan kapeneminen. Myös me lääkärit estymme joskus näkemästä metsää puilta. Saatamme keskittyä potilastyössä liiaksi akuutin masennustilan hoitoon nostamatta katsetta horisonttiin. Elämän on jatkuttava masennuksen jälkeen. Meidän lääkärien tärkein tehtävä on saatella potilas tälle matkalle tuntevana ihmisenä.

SSRI-lääkkeet, eli selektiiviset serotoniinin takaisinoton estäjät ovat monille potilaille tehokas masennuksen oireiden lievittäjä. Vaikka osalla ihmisistä geneettiset aineenvaihdunnan ominaisuudet estävät tiettyjen masennuslääkkeiden tehon normaalilla annostuksella, ei niiden tehoa masennuksen oireisiin käy kiistäminen.

Masennuslääkitys voi haittojensa vuoksi käydä potilaalle liian kalliiksi

Vaikka nämä lääkkeet ovat monille tehokkaita ja toimivia, osalle niissä piilee myös riski. Kolikon kääntöpuoli on tunne-elämän köyhtyminen ja fyysiset oireet, kuten huimaus, hikoilu tai joskus jopa aistien häiriöt, kuten tunnon muutokset ja näköhäiriöt. Lääkitys voi osalla viedä alakulon lisäksi ilon, himon, kiukun ja nautinnon. SSRI-lääkkeiden yleisiä sivuoireita ovat myös väsymys, päänsärky, pahoinvointi ja painon nousu.

Useimmilla nämä ovat väliaikaisia ilmiöitä ja tunne-elämä palautuu kohtuullisen ajan kuluttua lääkityksen lopettamisen jälkeen. Väliaikaisena tämän kaltaiset sivuoireet voivat olla siedettävä hinta maksettavaksi masennuksen yli pääsemisestä.

Aina tunneköyhyys ja muut sivuoireet eivät ole väliaikaista laatua. Osalla paluu tuntevaan elämään on siinä määrin pitkä ja tuskainen kokemus, että on jo syytä pohtia, voiko lääkityksestä toipuminen olla jopa itse sairautta raskaampaa. Ääritapaukset, kuten Helsingin Sanomien Sini Saaritsan artikkelissaan “Kuin pelkkä kuori” (21.12.2023) esittelemä Post-SSRI sexual dysfunction ovat onneksi hyvin harvinaisia, mutta yksilökohtaisesti aivan ratkaisevasti elämän edellytyksiä heikentäviä. On vaikea elää täyttä elämää, jos et tunne esimerkiksi rakastumista tai seksuaalista nautintoa.

SSRI-lääkkeitä tulisi käyttää hoitoratkaisuna nykyistä perusteellisemman ja yksilöllisemmän harkinnan perusteella. Henkilöllä, jolle haitat ovat selviä ja teho kyseenalainen, tulisi vaihtoehtoja punnita tarkemmin ja nopeammin kuin nykyisin on tapana. Neuromodulaatiohoidot yhdistettynä kognitiiviseen psykoterapiaan ovat osoittautuneet lääkehoitoja tehokkaammiksi, ja niistä esimerkiksi magneettistimulaatio on lähes sivuoireeton hoito.

On vaikea elää täyttä elämää, jos et tunne esimerkiksi rakastumista tai seksuaalista nautintoa.

Magneettistimulaatio – tehokas ja lähes sivuoireeton vaihtoehto

Magneettistimulaatio (rTMS) on masennuksen hoitomuoto, joka hyödyntää aivojen muokkautuvuutta. Magneettistimulaatiolla muokataan aivojen hermoston toimintaa ja luodaan uusia toiminnallisia yhteyksiä. Se on lähes sivuoireeton, ja hoitokerta kestää 15–20 minuuttia, joten se tarjoaa parhaat edellytykset työnteolle hoitojakson aikana – luonnollisesti yksilökohtaisen jaksamisen ehdoilla.

Tämä hoito on myös pelastus monille sellaisille masentuneille, joita lääkkeet eivät ole auttaneet. Masennuksen lisäksi se on tehokas hoito kipuun ja sitä on mahdollista käyttää myös esimerkiksi pakko-oireiden, ahdistuksen ja tinnituksen hoidossa.

Magneettistimulaatio on tehokkaimmillaan nimenomaan akuuteissa masennustapauksissa, joissa oireet ovat tulleet esille nopeasti. Tässä astuu esiin ilmeinen ristiriita siihen, miten hoitoa tarjotaan Suomen julkisessa terveyshuollossa.

Suomessa magneettistimulaation tarjoamiin käänteentekeviin mahdollisuuksiin on tartuttu osaa verrokkimaita verkkaisemmin. Hoitoa tarjoavat viisi yliopistosairaalaamme, kourallinen suurempia keskussairaaloita, sekä yksityinen lääkäriasema Recuror.

Julkisella puolella kapasiteettia on aivan liian vähän tarpeeseen nähden, jolloin ylipitkien jonojen muodostumista on vältelty asettamalla hoidon saamisen kriteerit erittäin tiukoiksi. Julkisella magneettistimulaatioon pääsee käytännössä vasta kahden epäonnistuneen lääkekokeilun jälkeen.

Tämä käytäntö on erittäin valitettavaa monestakin syystä. Ensiksikin se tarkoittaa, että henkilö pääsee tähän tehokkaaseen ja sivuoireettomaan hoitoon vasta vuoden, tai jopa vuosien, sairastamisen jälkeen. Epäonnistuneet hoitojaksot masennuslääkkeiden kanssa ovat usein erittäin raskaita kokemuksia.

Toiseksi, kun magneettistimulaatio ei ole käytössä heti akuutissa tilanteessa, jossa oireet ovat vasta alkaneet, sen paras mahdollinen teho menetetään (lisätietoa, ks. lähteet). Kuten allaolevan kuvan Cohen-D-vertailu näyttää, magneettistimulaatio yhdistettynä kognitiiviseen psykoterapiaan on tehokkaimpia hoitomuotoja akuuttiin masennukseen. Meillä Recurorilla siihen pääsee heti.

Tämä hoito on pelastus monille sellaisille masentuneille, joita lääkkeet eivät ole auttaneet.

*Kuva: Masennuksen hoitomuotojen vertailu Cohen-D-asteikolla.*

Recuror-lääkärikeskuksesta saat kokeneen psykiatrian erikoislääkärin avun jopa lähipäiville. Masennuksen magneettistimulaatiohoitoon pääset nopeasti varaamalla ajan Recuror-lääkärikeskuksen psykiatrille TÄSTÄ.

Lähteet:

Karlsson & Holm (2022) Theta burst stimulation for the treatment of major depressive disorder: preliminary results from a Finnish private clinic (A-134) The 12th International Symposium on nTMS in Neurosurgery and Neuromodulation, 16-17 December 2022, Berlin.

Cole et al (2020) Stanford Accelerated Intelligent Neuromodulation Therapy for Treatment-Resistant Depression

https://doi.org/10.1176/appi.ajp.2019.19070720

Nexstim Oy White Paper (2022) Clinical outcomes of first 403 patients completing SmartFocus® electric field navigated rTMS therapy for treatment of major depressive disorder (MDD)

https://www.nexstim.com/research/white-papers

Haavoittunut isäsuhde voi olla juurisyy naisen arvottomuuden kokemukselle – Näin isän kaipuu voi ilmetä

Tyttären suhde isään tuntuu saavan usein huomattavasti vähemmän huomiota kuin tyttären ja äidin välinen suhde. Vaikka suhteet vanhempiin ovatkin erilaiset ja ne myös vaikuttavat tyttäreen eri tavoin, molemmilla on aivan olennainen merkitys hänen kehityksensä ja tulevaisuutensa kannalta.

Lapsuusajan vanhemmuussuhteiden vaikutukset tulevat kokonaisuudessaan näkyville vasta aikuisena.

Äiti on tyttärelle samaistumisen kohde, kun taas isän rooli on olla hänelle peilinä. Isältä heijastuvan kuvan avulla tytär arvioi omaa kyvykkyyttään, viehättävyyttään ja arvoaan. Isän huomiota ja hyväksyntää saaneesta tyttärestä kasvaakin itseään arvostava nainen, joka tietää ansaitsevansa hyvää kohtelua myös kumppaniltaan.

Isäsuhteen vaikutukset elävät niin tyttären parisuhteissa kuin asennoitumisessa miehiin.

Usein sanotaan, että nainen ihastuu miehiin, jotka muistuttavat hänen isäänsä. Turvallinen ja rakastava isäsuhde toimii positiivisena voimavarana tässäkin kohtaa. Päinvastaisessa tilanteessa alitajuntaan rakentunut miehen malli taas voi ohjata naista hakeutumaan suhteisiin, joissa häntä kohdellaan huonosti.

Kaikki negatiiviset kokemukset suhteessa omaan isään ovat taakkana tyttären tuleville parisuhteille.

Etäisen ja kylmän isäsuhteen on huomattu näyttäytyvän myös seksuaalisena rajattomuutena ja vaihtuvina kumppaneina. Isän rakkauden ja huomion puute voi ajaa naisen tiedostamatta testaamaan omaa kelpaavuttaan sekä hakemaan korvaavaa kokemusta muilta miehiltä. Tämä ei valitettavasti kuitenkaan täytä sitä tyhjiötä, jonka isäsuhde on sisimpään kovertanut.

Sen lisäksi, että tyttären suhde isään vaikuttaa hänen seksuaalisuuteensa ja parisuhteisiinsa, se rakentaa myös perustuksen hänen itseluottamuksensa muodostumiselle. Isiltä aikaa ja kannustusta saaneiden tyttärien usko itseen muodostuu vahvaksi: he luottavat omiin kykyihinsä ja mahdollisuuksiinsa elämässä. Tämän seurauksena heidän todennäköisyytensä menestyä opinnoissa ja myöhemmin työelämässä kasvavat.

Isien tukemat tyttäret uskaltavat ottaa haasteita vastaan, sillä he uskovat onnistuvansa niissä.

Valitettavasti kaikki tyttäret eivät ole saaneet ansaitsemaansa positiivista ja kannustavaa peilausta isiltään. Haavoittunut isäsuhde voi johtaa heikon itsetunnon rakentumiseen, jonka heijastukset näyttäytyvät naisen aikuisiällä alisuoriutumisena, miellyttämisen tarpeena, uupumisena, huonommuuden tunteena tai suorittamisena.

Isäsuhteen itsessä aiheuttamia sisäisiä säröjä voi kuitenkin pyrkiä ymmärtämään ja käsittelemään. Lue aiemmasta blogitekstistäni erilaisia keinoja tämän prosessoinnin tueksi.

Lopuksi haluan muistuttaa jokaista isäsuhteessaan haavoittunutta kanssasisartani siitä totuudesta, että Sinä olet ainutlaatuinen, arvokas, rakastettava ja upea nainen juuri sellaisena, kuin olet!

“Entä minä?” – Huomioitko omia tarpeitasi muiden toiveiden keskellä?

Entä minä?

Tuleeko tämä kysymys joskus mieleesi arjessasi?

Itselleni on joskus käynyt niin, että olen suorastaan uhriutunut toisten vaatimusten alle. Perhe vaatii, työ vaatii, koti vaatii, remontti vaatii, sähköposti vaatii…

Minusta tuntui silloin siltä, että aikani kuluu toisten toiveiden tai vaatimusten täyttämiseen ja että jään itse paitsi omasta elämästäni.

Osittain en voinut vaatimuksille mitään. Kun verotoimisto vaatii, niin on parasta reagoida. Kun remontti on kesken, kannattaa kääriä hihat. Kun pienet lapset tarvitsevat ruokaa, syliä tai apua vessassa, se menee kaiken muun edelle.

Osittain olisin pystynyt tinkimään joistain vaatimuksista. Jotkut asiat vaativat nopeaa reagointia, mutta eivät läheskään kaikki. Stressaantuneena eksyin silti ajattelemaan, että mitä nopeammin saan tehtyä tämänkin asian loppuun, sitä nopeammin pääsen vain lepäilemään. Olen onneksi myöhemmin oppinut, että nopea prosessi johtaa yleensä syvempään väsymykseen kuin leppoisa prosessi.

Ja olisin myös voinut muuttaa asennettani – “vaatiiko” koti todella huomiotani, vai onko etuoikeus saada pitää huolta omasta, ihanasta kodistaan? Superväsyneelle ihmiselle voi olla turhaa esitellä asennemuutoksen voimaa, mutta kiitollisuudella on todellakin merkillinen taika. Asiat tuntuvat huomattavasti raskaammilta, kun niihin asennoituu velvoitteina eikä etuoikeuksina!

Entä minä? Mitä minä tarvitsen, mistä nautin? Mikä innostaa juuri minua? Mieheni on mahdollistanut minulle monta nollaavaa kirppisreissua, joista olen saattanut palata tyhjin käsin – mutta jostain syystä huomattavasti leppoisampana.

Anna itsellesi huomiota

Jos kaipaat elämääsi enemmän tilaa, ole itsellesi hyvä ystävä ja kysy itseltäsi:

Mitä kaipaan tällä hetkellä elämääni enemmän? Mitä vähemmän?
Mitä tekisin, jos minulla olisi enemmän aikaa itselleni? Jos et meinaa keksiä, mitä oikeastaan haluaisit tehdä (näin voi todellakin käydä, jos on pidemmän aikaa esimerkiksi ylisuorittanut töissä tai ollut kotona lasten kanssa ja seurannut lähinnä lasten rytmiä), pohdi mistä olet aikaisemmin saanut inspiraatiota – jostain harrastuksesta, kävelylenkeistä, puheluista ystävien kanssa, rauhallisesta saunahetkestä, kumppanin hieronnasta… Pohdi myös, mistä oikeasti nautit? Hiljaisuudesta, kotona olosta, luonnosta, taiteesta, värikkäistä tapahtumista…?

Kuuntele itseäsi. Siitä muutos lähtee. Vaikka muut ympärilläsi haluaisivatkin mahdollistaa sinulle enemmän omaa tilaa, he eivät tiedä, mitä sinulle järjestää, jos et itse tiedä mitä tarvitset. Jätä siis hetkeksi kaikki muu ja keskity vain omaan, ihanaan itseesi – mitä tekisit, jos saisit valita aivan vapaasti? 💖

Mitran suosittu kirja Meidän vuosi – lempeä matka parille löytyy tästä!

Epävarmuus ja jatkuvat muutokset voivat tehdä olosta raskaan ja ahdistuneen – Miten löytää kadonnut ilo takaisin elämään?

Maailma muuttuu ympärillämme koko ajan ja myös me muutumme. Ei ihme, jos meistä monia on jo usean vuoden ajan tuntunut siltä, että elämme loputtomien yllätysten ja epävarmuuden aikoja. Ensin tuli korona ja jo muutaman vuoden ajan olemme todistaneet hyökkäyssotaa Euroopassa. Myös tapahtumat itärajalla huolestuttavat. Lisäksi luonnonvarojen ehtyminen, huoli taloudellisesta toimeentulosta, lasten ja nuorten hyvästä tulevaisuudesta ja mielen hyvinvoinnista painavat mieltä.

Ei siis ihme, jos tuntuu siltä, että asiat ja tapahtumat vaan vyöryvät niskaan. Se, mikä aiemmin tuntui normaalilta, on jäänyt kauas taakse. Epävarmuus, yllätykset, kaoottisuus ja jatkuvat muutokset tekevät elämästä raskasta ja ahdistavaa. Voi hyvin tuntua siltä, ettei enää jaksa kuin sinnitellä päivä ja hetki kerrallaan. Tulevaisuus saattaa tuntua toivottomalta ja paluu normaaliin saavuttamattomalta.

Miten tähän kaikkeen pitäisi suhtautua? Onko mitään normaalia enää olemassakaan tai edes odotettavissa? Ehkä paluuta siihen, mikä ennen tuntui normaalilta, ei enää tule. Miten ahdistusta, huolta ja epämääräisyyden tunnetta voisi helpottaa, miten ottaa jälleen ohjat omiin käsiin ja johtaa omaa elämää ilosta, elämänvoimasta ja valoisasta mielestä käsin?

Se, että paluu normaaliin, tuttuun ja turvalliseen ei enää toteudu, ei kuitenkaan tarkoita, että tulevaisuus vain vyöryisi päälle. Juuri sen vuoksi, että ympäristömme ja myös oma toimintaympäristömme ja elämänpiirimme muuttuu nopeasti ja usein yllättävästi, niin entistä keskeisemmäksi taidoksi elämässä nousee uteliaisuuden taito.

Uteliaisuus edistää itseohjautuvuutta, henkistä sopeutumiskykyä, luovuutta, joustavuutta ja muutoskyvykkyyttä. Uteliaisuus helpottaa sosiaalista kanssakäymistä ja on avain onnellisempaan elämään ja iloon. Uteliaisuus on ihmisen elämisen ja eloonjäämisen edellytys, ilman meihin rakentunutta uteliaisuutta emme olisi tässä.

Eloonjäämisen kannalta uteliaisuus on ollut ja on ihmisen tärkein ominaisuus. Uteliaisuus suojelee elämää ja se palvelee turvallisuuden tarvettamme. Uteliaisuuden takana on arvioitu olevan turvallisuuden tarpeen lisäksi myös kontrollin tarve. Uteliaisuus auttaa ihmistä sietämään pelkoa, riskejä ja epävarmuutta. Ihminen ikään kuin pyrkii saamaan otteen tilanteesta ja päästä ajan tasalle siitä, missä mennään.

On totta, että uteliaisuus nähdään arjessa usein epäsuotuisassa valossa: tungetteleva utelija on raivostuttava ja sietämätön. Perinteisesti uteliaisuus liitetään turhaan urkkimiseen, huonoihin käytöstapoihin ja yksityisyyden rajojen ylittämiseen. Utelias voi saada myös hankalan ihmisen leiman. Lakkaamaton uteliaisuus voi usein häiritä toisia.

Parhaimmillaan utelias henkilö kuitenkin välittää lämpöä ja se jos mikä tuntuu ihmisestä positiiviselta ja kohottavalta. Ihminen kokee, että toinen on kiinnostunut ja haluaa hyvää. Uteliaisuus on tärkeä ainesosa hyvissä kohtaamisissa aina silloin, kun uteliaisuuttaan osaa käyttää oikein.

On myös totta, että jos uteliaisuus lähtee liikaa omassa elämässä rönsyilemään, niin siitä voi tulla mieltä ja elämää useaan suuntaa sinkoava energiasyöppö. Ihminen saattaa muuttua rönsyilevän uteliaisuuden myötä multitouhottajaksi.

Hyvä ja arkinen esimerkki uteliaisuuden aiheuttaman mielihyvähormooni dopamiinin palkitsevuudesta on se tosiasia, kuinka valtavan määrän avaamme klikkiotsikoita päivän aikana vaikka aina ei kannattaisi. Houkuttelevat sanat “Tiesitkö, että..” ja ”Juuri nyt…” antavat vinkin siitä, että klikkaus antaa meille palkinnon. Ja niin aivomme tekevätkin, vaikka jutun sisältö todellisuudessa olisikin pelkkää höttöä. Uteliaisuus on näin arkipäiväisten ympyröittemme ytimessä ihan huomaamattammekin.

Mieti siis, mihin haluat käyttää uteliaisuuttasi. Mikä on sinulle merkityksellistä ja tärkeää? Millainen uteliaisuus ihmisiä, asioita ja paikkoja kohtaan tukisi sinua, arvojasi ja sinulle merkityksellistä elämää? Miten toisaalta suojella itseäsi liialta uteliaisuuden rönsyilyltä ja vaalia omaa jaksamista?

On tärkeää tunnistaa omat tarpeet tässä hetkessä ja toimia sen mukaan. Jos arjen haasteet antavat myöden, voi hyvin ottaa riskejä ja antaa uteliaisuuden viedä. Jos on elämässä meneillään paljon arjessa ja esimerkiksi ruuhkavuodet päällä, saattaa olla parempi pitäytyä enemmän tutussa, turvallisessa ja rutiineissa. Joka tapauksessa omaa uteliaisuuttaan voi aina kehittää.

Uteliaisuutta on tärkeää kohdistaa myös itseen ja kysyä, millaisia tunteita minussa herää, mitä ajatuksia ja toimintamalleja itsessäni syntyy tietyissä tilanteissa ja kohtaamisissa. Näiden pohtiminen saattaa olla ratkaisevaa tulevaisuutesi kannalta.

Seuraavassa sinulle muutama kysymys oman uteliaisuutesi pohdintaan ja sen kehittämiseen oman elämänvoiman ja ilon kartuttamiseksi.

Miten oma uteliaisuutesi ilmenee arjessasi?
Oletko viime aikoina tutustunut uuteen ihmiseen, asiaan tai paikkaan?
Tunnistatko itsessäsi, että kyselet paljon ja otat selvää kiinnostavista asioista, ehkä jopa sinulle aivan vieraista asioista?
Milloin viimeksi irtaannuit totutuista tavoistasi ja rutiineistasi?
Kuunteletko toista ihmistä, myös silloin, kun tiedät olevasi oikeassa?
Onko uteliaisuutesi vienyt sinut mielenkiintoisiin paikkoihin ja kohtaamisiin, entä tulevaisuudessa, voisiko uteliaisuus toimia tienviittanasi?

Nytkin on paljon erilaisia tapahtumia, saattaisiko uteliaisuutesi kuljettaa sinut johonkin niistä?

Tutustu työhöni täältä

Miten kohdata angstinen nuori? – Tästä voi olla apua haastavien tunteiden kanssa

Monenlaiset tunnemyllerrykset kuuluvat nuoruusikään. Syitä on monia. Nuoruusiässä itsenäistytään vanhemmista, luodaan tiiviitä suhteita oman ikäisiin kavereihin, aloitetaan ensimmäisiä seurustelusuhteita, tehdään valintoja tulevaisuuden opintojen ja työelämän suhteen, rakennetaan omaa identiteettiä ja ylipäätään sosiaalistutaan yhteiskuntaan.

Samaan aikaan aivot ovat vielä kehittymässä ja hormonitoiminnassa on suuria muutoksia. Eipä siis ihme, että nuoren tunteet välillä myrskyävät. Yhä useampi nuori kuitenkin kokee merkittävää ahdistuneisuutta, joka vaikuttaa hyvinvointiin. Tässä blogissa pohdin, miten voisimme tukea nuorta, jolla on angstia.

Tukeminen tärkeissä valinnoissa

Nuoresta voi tuntua melkoisen ahdistavalta tehdä itsenäisiä valintoja. Kuitenkin hän haluaisi tehdä hyviä valintoja itse. Nuori saattaa tiedostaa, että koulussa tehdyt valinnat voivat vaikuttaa pitkälle tulevaisuuteen. Jos toiveet tulevaisuuden opinnoista tai työurasta ovat epäselviä, voi näiden valintojen pohtiminen tuoda pintaan angstia. Samaan aikaan mietitään, miten viettäisi vappua, miten pukeutua juhliin, mihin hakea kesätöihin, millaista ruokavaliota haluaa noudattaa ja millaista musiikkia kuunnella.

Tarjoudu nuorelle ensisijaisesti kuuntelijaksi. Hyvää harjoitusta valintojen tekoon voi tarjota sillä tavoin, että nuorta kuunnellaan häntä koskevissa valinnoissa. Näin nuori oppii, että hänen oma kokemuksensa ja toiveensa on merkityksellinen.

Hankalissa valintatilanteissa ei kannata tarjota valmiita ratkaisuja, vaan harjoitella ratkaisujen etsimistä yhdessä nuoren kanssa. Pyydä nuorta listaamaan sellaisia asioita, jotka voisivat auttaa eteenpäin valintatilanteessa. Konkreettisten asioiden näkeminen paperilla helpottaa ahdistavaa olotilaa. Nuorelta voi kysyä, mitä hän sanoisi ystävälle, joka on samassa tilanteessa kuin hän. Entä millaisen neuvon hän antaisi itselleen? Pienen etäisyyden saaminen helpottaa usein tunnetiloja.

Etäisyyttä näkökulman vaihdolla

Nuoren tunnekokemus voi olla niin intensiivinen ja voimakas, että otteen saaminen siitä on haastavaa. Aina ei ole helppo päästä kiinni siihen, miksi olotila on ahdistunut, ärtynyt tai kiukkuinen. Voit koittaa kysellä nuorelta, liittyykö tunnekokemus johonkin, mitä tapahtui muiden ihmisten kanssa. Toisaalta hankala kokemus voi myös liittyä oman mielen sisäisiin ristiriitoihin. Nuorelta voi kysyä, onko hän kiukkuinen itselleen vai kenties jollekulle toiselle ihmiselle.

Aina ei ole helppo nimetä, mistä tunnekokemus on lähtöisin. Sitä voi silti tarkastella eri näkökulmista. Lintuperspektiivin ottaminen voi helpottaa olotilaa. Miltä oma tunnekokemus näyttäisi, jos sitä tarkastelisi yläpuolelta, vaikkapa huoneen katosta käsin? Entä jos kokemuksen laittaisi istumaan tuolille, ja ottaisi muutaman askeleen etäisyyden. Jos joku muu ulkopuolinen tarkastelisi tunnekokemusta, mitä hän ehkä havaitsisi?

Huumorilla helpotusta

Silloin kun nuori kokee angstia, ei vitsailu ehkä tule ensimmäisenä mieleen. Aikuisen mielestä pienet asiat voivat nuoresta tuntua haudanvakavilta, eikä niitä siksi sovi väheksyä. Tunnekokemuksen hallintaan saamisessa huumorista voi kuitenkin olla apua. Mitä jos omasta olotilasta tekisi sketsihahmon?

Millaiset vaatteet olisi hahmolla, joka kuvaisi tätä tunnekokemusta? Sille voisi keksiä jonkin nimen, joka kuvaisi sitä. Tuneella voisi olla jokin supervoima tai erityistaito. Millä tavoin se liikkuisi? Hahmolle voi keksiä jonkin hokeman, josta se tunnetaan. Hahmosta voi piirtää kuvan, johon siihen liittyviä teemoja kirjoitetaan piirroksen ympärille.

Opi purkamaan ja käsittelemään vihaa, kiukkua ja muita räjähdysherkkiä tunteita Angstin purku -korttien avulla – kortit sopivat lapsille, nuorille ja aikuisille:

Gluteeniton, sokeriton ja maidoton pannukakku menee hetkessä parempiin suihin

Leivon mielelläni päivittäin ja hemmottelen lapsiani erilaisilla niin sanotuilla arkiherkuilla.
Meillä arkiherkut ovat herkkuja, joita voi syödä huoletta mielin määrin, tuntematta harmitusta siitä, että verensokeriarvot sahaisivat tai että hampaat reikiintyisivät suuren sokerikuorman vuoksi.

Ja on hyvä muistaa, että liiallinen sokerin saanti vaikuttaa fyysisen kehomme lisäksi myös mieleen. Tänään arkiherkkupöytään tupsahti pannukakku, joka maistuu herkulliselta ja hoitaa kehoa.

Toivottavasti resepti tuo iloa myös teidän arkiherkkuhetkiin!

Pannukakku ohje

1 L kauramaitoa

4 dl kaurahiutaleita

3 kananmunaa

1 tummapilkkuinen banaani

1 tl leivinjauhetta

1tl kanelia

1tl kardemummaa

1-2 rkl hunajaa

ripaus suolaa

VAIHE 1) Yhdistä kaikki reseptin aineet taikinakulhossa ja soseuta ne kevyesti sauvasekoittimella.

VAIHE 2) Kaada taikina leivinpaperilla vuoratun uunipellin päälle ja paista 200 asteessa, noin 30 min, kunnes pinta on hieman tummunut.
Anna pannukakun vetäytyä huoneen lämmössä noin 1h ennen leikkaamista.

Ihana ja kamala luovuus – ADHD-ihmisen idearikkaudesta löytyy usein nämä kaksi puolta

Yksi ADHD-ihmisen tyypillisistä piirteistä on idearikkaus sekä kyky toimia luovasti, myös hyvin vaikeissa tilanteissa ja olosuhteissa. Usein näitä ominaisuuksia pidetään hyvinä ja tärkeinä, mutta ADHD-piirteisillä nämä näyttäytyvät useimmiten ääri-ilmiöinä, ja siten sekä lahjana että kuormituksena.

Idearikkaus pitää sisällään tietynlaista luovuutta. Jos mietitään ensin sitä, miten nämä molemmat voivat näyttäytyä ADHD-ihmisen elämässä positiivisesti vahvuuksina, esitän tässä muutaman esimerkin:

Monet ADHD-ihmiset suorastaan loistavat kaikenlaisissa suunnitteluprojekteissa, on sitten kyseessä työ-, harrastus- tai vaikkapa jokin kodinmuutostöihin liittyvä projekti. Asioiden ideointi ja suunnittelu aktivoi aivot toimimaan, kun muutoin samaisella henkilöllä voi olla isojakin haasteita saada aloitettua tietynlaisia, vaikkapa arjen rutiineihin liittyvä asioita.
Ideoita toisaalta syntyy missä ja milloin tahansa, ne eivät katso aikaa eikä paikkaa. Itse asiassa tähän kirjoitukseen minua innosti eräs muu somessa tänään näkemäni julkaisu, jossa kuvattiin hieman toisesta näkökulmasta ADHD:hen liittyvää luovuutta ja ideointikykyä. Ensin ajattelin, etten kyllä jaksa aloittaa kirjoittamista, mutta kuinka ollakaan, kellon ollessa 23, aivoni kertakaikkiaan pakottivat ryhtymään tähän hommaan: “Nyt tai ei koskaan!!!” 🙂
Osalle ADHD-ihmisistä sopivia ammattialoja ovat tyypillisesti sellaiset, joissa on mahdollista ratkoa luovasti laaja-alaisia ongelmia tai pelastaa kaoottisia tilanteita:
- Esimerkiksi riskianalysaattorin työssä vaaditaan isojen kokonaisuuksien hahmottamista ja yhtäaikaista luovuutta nähdä monenlaisia skenaarioita, mihin eri vaihtoehdot saattavat johtaa. Vaikka en itse ole tällaisessa työssä, huomaan omaavani kyvyn “nähdä” tulevaisuuden eri skenaariot, hyvässä ja pahassa.
- Toisaalta esimerkiksi kokin tai ensiapu- ja pelastusalan ammattilaisen työ edellyttää kykyä reagoida nopeasti sekä hallita luovasti yllättäviäkin tilanteita aikailematta. Monet ADHD-ihmiset ovat kuin kotonaan hektisissä töissä.
Luovuus ja ideointikyky voivat näyttäytyä hienolla tavalla monenlaisen taiteen tekemisenä: musiikki, kuvataide, kirjoittaminen, käsityöt, liikekieli/koreografiat/ilmaisu jne. Lasten kanssa työskentelevä ADHD-piirteinen voi omata huikeita kykyjä luoda lasten kanssa uusia leikkejä sekä erilaisia “poikkitaiteellisia” projekteja.

Mitkä sitten ovat luovuuden ja idearikkauden nurjia puolia ADHD-ihmiselle?

Omakohtaisesti huomaan saavani päivittäin valtavan määrän uusia ideoita. Ennen kuin sain diagnoosin, enkä ollut yhtä tietoinen omista toimintamalleistani, saatoin kuluttaa kokonaisia päiviä hyperfokusoiden idean kanssa. Ja ihan niinkin arkisesti, että skrollatessani satunnaisia sivustoja kännykällä, sain jostakin aiheesta kuningasidean, jota aloin samantien selvittämään eteenpäin. Näin sille päivälle tekemäni arjen suunnitelmat unohtuivat täysin – eikä myöskään tämä kuningasideani lopulta edennyt alkua pidemmälle, kun uusi asia ja idea tuli jo eteeni ja innostukseni kohteeksi.

”Minulle tulee ainakin sata ideaa päivässä. Ideat saattavat unohtua yhtä nopeasti kuin ne tulivat. Ideoin ja suunnittelen, mutta lopulta en kykene etenemään toteutusvaiheeseen asti. Myös motivaatio liittyy tähän: mieleeni juolahtanut huippuidea sytyttää innon ja motivaation vain hetkellisesti, ja lopulta ne romahtavat muutamassa päivässä tai viikossa – tai sen vuoksi, että seuraava huippuidea odottaa jo jonossa, aivan kuten lentokoneet nousuun pääsyä ruuhkaisella lentokentällä.” (Karita Palomäki teoksessa Kuhiseva mieli)

ADHD-aivojen dopamiinimäärät eivät mitä ilmeisimmin riitä pitämään motivaatiota ja kiinnostusta yllä riittävän pitkään, jotta alun ideasta ja innostuksesta syntyisi mitään kestävää. Näkymä lopputuloksesta harvoin riittää sinnikkääseen projektin loppuun saattamiseen. Toisaalta aivot syttyvät jatkuvien ideoiden tulvasta – yhä uudelleen ja uudelleen, mikä sekä estää homman eteenpäin viemisen että kuluttaa jo itsessään valtavasti voimavaroja.

Usein suunnittelutyössä toimivan ADHD-ihmisen ideoita – tai kykyä ennakoida tulevaisuuden riskejä – ei ymmärretä. Hänen voi olla vaikeaa saada läpi omia ajatuksiaan muille työryhmän jäsenille, joilla ei ole vastaavaa kykyä nähdä asioita systeemisesti ja uusista näkökulmista käsin: tämäkin kuormittaa ADHD-ihmistä valtavasti, jos hän ei voi käyttää lahjojaan täysipainoisesti työelämässä.

Kaaoksen sisälläkin saattaa olla jonkinlaista järjestystä – joskus. ADHD-ihmisellä kaaos voi näyttäytyä sisäisenä, ulkoisena tai molempina. Kun tähän kaaosmaiseen, kenties rutiinien puutteiseen elämään lisätään spontaanius, luovuus ja ideointi, yhtälö ei välttämättä toimi kovin hedelmällisesti. Silti ADHD-ihmisen on mahdollista selviytyä tästäkin – luovan ideointikykynsä auttamana!

Toivoisin tulevaisuudelta sitä, että meidät luovat ja idearikkaat, “out of the box” -ajattelijat nähtäisiin yhä enemmän voimavarana! Koen, että meillä olisi paljon annettavaa sekä pienissä että suuremmissa elämän piireissä – jopa ihan yhteiskunnan tasolla asti.

Kun kohtaamme erilaisia ja innovatiivisia ideoita jakavia ihmisiä, mitä jos uskaltaisimme hypähtää hetkeksi pois sieltä turvallisesta boksista ja sanoisimme: “Kerro lisää, olen utelias kuuntelemaan <3”

Tutustu uuteen kirjaani: Kuhiseva mieli – nainen ja ADHD (Bazar/Hidasta elämää, 2024)

Artikkelikuva: Depositphotos

Aistitko herkästi toisten tunteet? – Näin voit suojautua raskaiden tunteiden tarttumiselta

Kirjoittaja Anna Peltola on psykologi, psykoterapeutti (kognitiivis-integratiivinen psykoterapia) ja tietokirjailija. Häneltä on äskettäin julkaistu teos nimeltä Tunnetartunta (Tuuma-kustannus 2024). Peltolan mielestä tunnetartunnat ihmisten välillä voivat voimaannuttavina olla elämän parasta antia, ja ne toimivat hänen työssään myös tärkeinä työvälineinä. Toisaalta hän kokee tärkeäksi lisätä tietoisuutta myös tunnetartunnan kuormittavista vaikutuksista.

Oletko joskus huomannut ahdistuksen tunteen painavan rinnassa ja sykkeesi kiihtyneen, vaikka äskettäin olit rauhallisin mielin? On mahdollista, että toisen ahdistus on juuri tarttunut sinuun. Mielen hyvinvoinnille tunnetartuntojen kuormittavat vaikutukset ovat suurimmillaan silloin, kun ne jäävät tiedostamatta.

Tunnetartuntojen käsittelyssä tärkein osuus onkin se, että tunnistamme tunnetartunnan tapahtumisen. Esimerkiksi ahdistuksen tai pelon tunteen tarttuessa tapahtuman käsittelyä helpottaa ymmärrys siitä, että raskas tunnetila ja kehon reaktiot eivät olekaan omiamme.

Vuorovaikutustilanteissa on tärkeää muistaa pysähtyä ja kysyä itseltään aika ajoin, kenen tunnetta kannan.

Ahdistuksen tai pelon tunteen tarttuessa tapahtuman käsittelyä helpottaa ymmärrys siitä, että raskas tunnetila ja kehon reaktiot eivät olekaan omiamme.

Tunteet tarttuvat, koska haemme yhteyttä toiseen ihmiseen

Niin myönteiset kuin epämiellyttävätkin tunteet tarttuvat herkästi ihmisten välillä. Tunnetartunnan taustalla on evoluution aikana rakentunut taipumuksemme pyrkiä tunneyhteyteen ja empatiaan toisten ihmisten kanssa.

Tunneyhteyden saavuttamiseksi jäljittelemme vuorovaikutustilanteessa toisten ilmeitä, ääntä ja eleitä. Peilatessamme toisten ihmisten kehon kieltä tunnetilamme alkavat samankaltaistua eli kehossamme ja mielessämme muodostuu heijaste toisen tunnetilasta.

Samankaltaistumista voi tapahtua ihmisten välillä jopa hermoston tasolla, jolloin esimerkiksi sydämen sykkeet voivat hakeutua samaan tahtiin.

Tunneherkkyys ja voimakas empaattisuus toimivat monella tavoin elämää rikastuttavina voimavaroina, mutta tutkimusten mukaan ne myös altistavat toisilta ihmisiltä tulevalle tunnekuormitukselle.

Empaattisille ihmisille on ominaista havainnoida tarkasti ja osin tiedostamattaankin ympäröivää tunneilmapiiriä. Siksi empaattiset ja tunneherkät ihmiset voivat kärsiä muita enemmän esimerkiksi stressaantuneesta ja jännitteisestä ilmapiiristä sekä tuntea voimakkaasti toisten ahdistusta, ärtymystä tai epätoivoa.

Tunnetartunnan taustalla on evoluution aikana rakentunut taipumuksemme pyrkiä tunneyhteyteen ja empatiaan toisten ihmisten kanssa.

Mitä siis tehdä, jos tunnistat aistivasi herkästi muiden tunnetiloja ja toisten raskaat tunteet tuottavat sinulle liiallista painolastia?

Näin voit suojautua toisten tunteilta ja tunnetartunnoilta

1. Opettele huomaamaan hetket, joissa tunne tarttuu.

Tunteet tarttuvat kehon välityksellä, joten opettele seuraamaan oman kehon tuntemuksia ja muutoksia niissä.

Vuorovaikutustilanteissa melko nopeat muutokset kehon tuntemuksissa auttavat tunnetartunnan tunnistamista. Jos huomaat vaikkapa sykkeesi kiihtyneen, vaikka äsken olit rauhallinen, on toisen tunnetila voinut siirtyä sinuun.

Tunnetartunnan käsittelyä auttaa omien kokemusten reflektointi esimerkiksi itsekseen pohtimalla tai jakamalla niitä muiden kanssa.

2. Säätele katsekontaktin määrää, rentouta kasvojen lihakset ja ravistele kehoa.

Tunnetartuntoja tapahtuu, kun peilaamme toistemme ilmeitä ja eleitä. Peilausta tapahtuu aina etenkin kasvojen ilmeiden välityksellä, joten kasvojen lihasten rentouttaminen on toimiva tapa purkaa tunnetartunnan vaikutuksia.

Haitallisen tunnetartunnan tunnistaessasi voit myös tietoisesti säädellä katsekontaktin määrää ja tehdä rentouttavia kehon ravisteluja. Nämä keinot purkavat tunnetartunnan ja toisen peilaamisen kehollisia vaikutuksia.

Hengitä syvään ja suo itsellesi vielä lempeä halaus.

3. Kiinnitä huomio hengitykseen.

Koska tunteet ovat kehollisia, tunnetartunnat vaikuttavat herkästi myös vireystilaamme.

Jos huomaat ajautuneesi raskaan tunnetartunnan vuoksi kiihtyneeseen ylivireyden tilaan, pyri jarruttamaan tartunnan vaikutusta rauhoittamalla hengitystäsi ja pidentämällä vähitellen uloshengitystäsi. Muista hengittää nenän kautta. Voit pyrkiä maadoittumaan aistiesi kautta takaisin tähän hetkeen.

Jos puolestaan tunnistat tunnetartunnan johtaneen hidastuneeseen ja tahmeaan alivireystilaan, kaikki mielen ja kehon aktivoinnin keinot auttavat purkamaan tunnetartunnan vaikutusta.

4. Etsi sopivat palautumisen keinot.

Tunneherkkien ihmisten on tärkeää oppia tunnistamaan itselleen sopiva ”annos” muiden tunteille altistumista. Kiinnitä huomiota ja etsi keinoja palautumiseen.

Moni löytää voimaannuttavaa vastapainoa tunnekuormitukselle esimerkiksi virikkeiden karsimisesta, levosta, hiljentymisestä, luonnon rauhasta, käsillä tekemisestä tai liikkumisesta. Tärkeintä on oppia tunnistamaan itselle sopivat ja mielekkäät tavat palautumiseen.

5. Tunnista omat rajat.

Hyvä itsetuntemus ja itsensä hyväksyminen auttavat empaattista ja tunneherkkää ihmistä tulemaan toimeen muilta tulevien tunnetartuntojen kanssa. Itsetuntemuksen avulla myös omien rajojen tunnistaminen ja pitäminen selkiytyvät. Suuntaa empatiaa ja myötätuntoa myös itseäsi kohtaan.

Haluatko tietää enemmän tunteiden tarttumisesta?

Anna Peltolan Tunnetartunta-kirja vastaa esimerkiksi näihin kysymyksiin:

Miten tunnetartunnat näkyvät elämässämme ja ihmissuhteissamme ja miten ne vaikuttavat meihin?
Miten voimme estää toisen ihmisen kiukkua, paniikkia tai ahdistusta tarttumasta itseen?
Miten ihanista tunnetartunnoista pääsee nauttimaan täysillä niin töissä kuin vapaa-ajalla?
Miten voimme itse levittää ympärilleen turvallisuuden tunnetta, rauhallisuutta ja vakautta?
Miten voimme oppia tulkitsemaan oman kehomme antamaa tietoa tunteista?

Voit tilata Tunnetartunta-kirjan itsellesi erikoishintaan TÄÄLLÄ.

Liian nuorena omaksuttu hoivaajan rooli voi ajaa yksinäisyyden ja turvattomuuden kokemukseen

Toivo on elämän peruspilari. Uskosi elämään on jo lapsuudestasi lähtien voinut horjua ja olla koetuksella. Lapsuuden perheesi tilanne, ulkoinen tai henkinen, on saattanut vaikuttaa sinuun lähtemättömällä tavalla ja jättää sinuun syviä arpia. Voi olla, että arvet eivät edes vuosienkaan saatossa ole parantuneet. Lapsuudessa sisään pakkautuneet tunteet, kuten häpeä, suru, toivottomuus ja viha voivat patoutua rinnan sisään jopa vuosikymmeniksi.

Lapsuuden kodissasi on voinut olla alkoholismia tai päihteiden käyttöä, väkivaltaa, pahoinpitelyä, seksuaalista tai jotain muuta hyväksikäyttöä, mielenterveysongelmia, sairautta, taloushuolia tai mitä vain vaikeita ja herkkiä asioita.

Kun tilanne kotona vaikea ja haastava, lapsi voi ottaa kantaakseen aikuisen murheita, huolia, ongelmia ja myös huolenpitovastuuta. Lapsi saattaa pikku hiljaa alkaa itse muuttua näkymättömäksi ja kuulumattomaksi lapsihoivaajaksi tai kotipiiaksi. Lapsihoivaajan rooli voi jatkua vielä aikuisiässä, vielä silloinkin, kun omat vanhemmat ovat jo pitkälle ehtoopuolella ja on itse keski-ikäinen.

Liian nuorena taakaksi saatu hoivaajan rooli ajaa helposti yksinäisyyteen, turvattomuuteen, vetäytymään ja syrjäytymään sekä puhumattomuuteen. Myös häpeän pelon verholla on tapana kietoutua näiden kokemusten ylle: kotiasioista ei puhuta muille, ei häpäistä perhettä eikä itseä. Jos omia pettymyksiä ja lapsuuden kolhuja ei ole pystynyt, halunnut tai osannut käsitellä, ne pysyvät mukana aikuisuuteen ja pyrkivät esiin elämän eri tilanteissa. Tämä on iso taakka kantaa yksin. Kun tätä taakkaa kantaa sisällään pitkään, se on ikään kuin kaivaisi samalla kuoppaa allaan. Myös sisäinen paine on koko ajan kovassa kasvussa, jos ei ole koskaan saanut ilmaista satutetuksi joutumista, turvattomuuttaan, pettymyksiään, tarpeitaan, toiveitaan, tahtoaan ja itseään. Jos ei ole tullut nähdyksi eikä kuulluksi, ei hyväksytyksi eikä rakastetuksi tunteineen ja tarpeineen, juuri sellaisena kuin on, kokemus siitä, että ei ole kovin tärkeä vahvistuu.

Jos elämääsi on liittynyt tai siihen liittyy edelleen tuskaa ja turvattomuuden kokemusta, on siitä aina lupa puhua. Jokaisen kokemus on tosi ja arvokas. Vaikka tuntisit epävarmuutta puhumisen suhteen, niin vakuutan sinulle, että puhuminen kannattaa: sanomattomat sanat, itkemättömät itkut on hyvä saada ulos, sillä muuten niistä kasvaa koko ajan suurempi möykky syvälle sisälle. Mitä jos kokeilisit kertoa omista haavoistasi ja tuntemuksistasi? Olisiko tänään se hetki, jolloin jaat kokemuksesi?Olisiko nyt se hetki, kun tunnistat omat tarpeesi ja toiveesi ja kerrot niistä ääneen? Jos olisit oikein rohkea ja saisit tehdä mitä tahansa ilman rajoitteita, niin mitä tekisit? Mikäli puhuminen edelleen tuottaa vaikeuksia, on muitakin tapoja ilmaista sisäistä maailmaansa. Taideterapia saattaa siinä tapauksessa olla sinulle se toimiva kanava.

Puhumattomuus on yksi suojamekanismi, jonka ihminen rakentaa itsensä ympärille, jotta ei tulisi satutetuksi, nöyryytetyksi tai häpäistyksi. Puhumalla tai muutoin turvallisesti ilmaisemalla kokemuksesi, toiveesi ja tunteesi, vahvistat turvallisuuden tunnettasi, sisäistä luottamustasi ja toiveikkuutta itseäsi ja elämää kohtaan. Uskallus toivoa ja unelmoida on yksi tärkein oman mielen ja elämän johtamisen taito.

Artikkelikuva Pixabay on Pexels.

Tutustu työhöni täältä

Oletko sinäkin erityisherkkä? – Nämä 5 askelta auttavat tekemään herkkyydestä vahvuuden

Monesti meille erityisherkille uskotellaan, että herkkyys on heikkoutta. Helposti alamme myös itse uskomaan tähän virheelliseen ajatukseen. Rohkenen kuitenkin väittää, että juurikin herkkänä eläminen tässä ajassa ja tässä suorituskeskeisessä yhteiskunnassa, on heikkouden sijaan vahvuutta.

Mitä herkkyys ei ole?

Erityisherkkyys ei tarkoita herkkähipiäisyyttä tai yliherkkyyttä eikä se myöskään ole sairaus tai oireyhtymä. Synnynnäisenä psykofyysisenä ominaisuutena erityisherkkyydestä ei voi opetella pois eikä se toimi tahdonalaisesti. Erityisherkkyys ei siis tarkoita, että ihminen olisi oletusarvoisesti ujo, epävarma, itkuinen, emotionaalisesti epävakaa, hauras tai heikko.

Erityisherkkyys on vahvuus

Erityisherkkyys on monella tavalla elämää rikastuttava ja vahvuuksia tuova ominaisuus, mutta kääntöpuolena on toki aistitulvasta johtuva hermoston ylivire ja ylikuormittuminen, mikä tulee huomioida ja huolehtia riittävästä palautumisesta.

Monilla herkillä on vahva sisäinen ohjautuvuus, joten olemme usein itsenäisiä, motivoituneita ja oma-aloitteisia. Herkällä on kyky havaita pienetkin yksityiskohdat ja luovuus sekä voimakas intuitio auttavat meitä monessa, kuten ongelmanratkaisussa. Herkkyyden avulla voimme nähdä mahdollisuuksia siellä, missä muut eivät näe ja tuomme ympärillemme myötätuntoa sekä toisten empaattista kohtaamista.

On tärkeää, että huolehdimme omasta herkkyydestämme ja kunnioitamme sitä. Sen myötä pystymme paremmin kertomaan itsestämme myös ulospäin tarinaa positiivisessa valossa – niin, että erityisherkkyys on voimavara, ei heikkous tai vika.

Muista, sinulla on mahdollisuus vaikuttaa siihen, miten sinä ja muut suhtaudutte herkkyyteen. Tärkeä on huomioida yksilöllinen herkkyytesi ja jaksamisesi pienissäkin asioissa ja päivittäin.

Nämä herkkyyden piirteet ovat ennenkaikkea voimavaroja, joita itse vaalin:

Rikas tunne-elämä
Kyky uppoutua syvällisiin pohdintoihin
Luovuus ja kauneudentaju
Luotettavuus ja tarkkuus
Myötäelämisen taito
Toisten tarpeiden vaistoaminen
Empaattisuus
Vahva intuitio

Tärkeintä on oppia pitämään huolta tästä ihanasta herkkyydestä, jotta sen lahjasta voi nauttia parhaimmalla mahdollisella tavalla! Herkkyys on juuri se, mikä tekee sinusta sinut. Kokonaisen ja eheän. Erityisherkkyys on sinun lahjasi tälle maailmalle. Jos joku ei sitä näe niin, se on hänen menetyksensä.

Meidän herkkyyttämme ei tarvitse poistaa eikä muuttaa – tai meitä ihmisinä korjata, vaan me saamme olla juuri sellaisia kuin olemme. Sillä on suuri merkitys, miten me erityisherkät itse suhtaudumme herkkyyteemme – ja toisiimme. Vastuu ei ole ainoastaan muilla, vaan muutos on yhtä lailla meidän omissa käsissämme.

On kuitenkin hyvä muistaa, että me erityisherkät emme ole yhtään sen parempia tai erityisempiä ihmisinä kuin vähemmän herkät, mutta meidän herkkyytemme taso on erilainen – toisin sanoen: emme ole yhtään sen erityisempiä, mutta olemme erityisen herkkiä.

5 ensiaskelta vahvuudeksi

Tutustu omaan herkkyyteesi ja tarkastele elämäsi eri osa- alueita, tukevatko ne herkkyyttäsi?
Ympäröi itsesi ihmisillä, jotka arvostavat sinua juuri sellaisena kuin olet – herkkänä ja tuntevana.
Kiinnitä huomiota omiin vahvuuksiisi, kirjoita ne itsellesi ylös – ja vaali niitä. Sinä riität juuri sellaisena kuin olet.
Kuuntele sisäistä puhettasi, voisitko puhua itsestäsi kauniimmin? Se, miten puhut itsellesi, välittyy myös ulospäin. Voit vaikuttaa siihen, miten sinua kohdellaan.
Anna itsellesi tarpeeksi aikaa palautua ja huolehdi omasta ajastasi – pidä herkkyydestäsi huolta ja kunnioita
sitä.

Lunasta Annukan tekemä maksuton Herkkyys voimavaraksi -työkirja täältä.

Onko sinun vaikea tarttua toimeen ja saada asioita aikaiseksi? – Aina kyse ei ole ajankäytöstä vaan myös tunnesäätelystä

Tiedät varmaan tilanteen, jossa olet miettinyt jo viikkokausia ikkunoiden pesemistä. Et vain saa aikaiseksi aloittaa. Joka kerta, kun ikkunoiden pesu putkahtaa mieleesi, keksit jotain muuta tärkeämpää tai kiinnostavampaa tekemistä. Kun istut alas ja näet taas kerran likaiset ikkunat, koet häpeää, sanot itsellesi olevasi saamaton ja päätät pestä ikkunat heti ensimmäiseksi huomenna.

Kun vihdoin, usein vasta päivien tai viikkojen kuluttua, saat laitettua pesuvehkeet valmiiksi ja alat hommiin, yllätyt itsekin, kuinka nopeasti kaikki on tehty. Monen viikon ahdistus tuntuu menneen hukkaan, kun homman sai tehtyä parissa tunnissa. Tunnet hetken iloa, kunnes vanha tuttu syyllisyys ja häpeä valtaa mielesi, koska et tehnyt hommaa aiemmin. ”Miksi olen näin saamaton? Tätäkään en tajunnut tehdä aikaisemmin”, sanot itsellesi.

Meistä jokainen on ollut joskus tilanteessa, jossa lykkäämme jotain haastavaa tai epämukavaa asiaa hamaan tulevaisuuteen. Biologiamme kannalta on kyse ihan inhimillisestä piirteestä: välttelemme epämukavaa ja haluamme lisää ja lisää mielihyvää tuottavia asioita.

Meillä kaikilla on varmasti useitakin sellaisia asioita, minkä tekemistä välttelemme.

Miksi teemme niin?

Lykkäämisessä on siis kyse välttelykäyttäytymisestä. Sitä ymmärtääksemme on hyvä tutustua erilaisiin välttelyyn liittyviin mielen prosesseihin.

Otetaan esimerkiksi veroilmoituksen täyttäminen.

Järjen tasolla tiedämme, että ilmoitus olisi hyvä tehdä hyvissä ajoin ennen määräaikaa. Järkiajattelu ei ymmärrä sitä, että välttelemme. Järkiajattelu itsessään on hyvä työkalu, mutta sen paras tai oikeastaan huonoin kaveri on sisäinen kriitikko. Nämä kaksi tykkäävät hengailla yhdessä ja vahvistaa toisiaan. Vertailu eli se, että vertaamme itseämme kaikkiin muihin, kuuluu myös tähän sisäisten kiusaajien porukkaan.

Lykkääjä meissä kokee epämukavia tunteita: pelkoa, ahdistusta, häpeää tai kiukkua jo silloin, kun veroilmoituksen täyttäminen pulpahtaa mieleen. Mitä lähemmäs määräaika tulee, sitä vahvemmaksi tunteet kasvavat. Olisi loogista, että homman hoitaisi saman tien, mutta järki ja tunne eivät puhu samaa kieltä.

Oman haastavuuteensa soppaan tuo mielihyvää hakeva osa meissä. Sitä kiinnostaa haastavan kohtaamisen sijaan kiksit eli hyvänolontunteet, joiden on paras olla mahdollisimman vahvoja ja nopeita. Tämä on se sisäinen ääni ja energia, joka saa sinut ilmoituksen tekemisen sijaan skrollaamaan päämärättömästi TikTokissa tai suunnittelemaan koko seuraavan viikon ruokalistat. Mitä tahansa muuta kuin sitä, mitä olisi järkevää tehdä.

Tiivistettynä on hyvä tietää, että lykkäämisessä ei ole pohjimmiltaan kyse ajankäytön vaan tunnesäätelyn haasteista.

Millä keinoilla voit itse auttaa itseäsi?

Tässä muutama simppeli keino, joista voi olla sinulle apua.

Tiedostaminen
Näin mindfulnessin näkökulmasta ensimmäinen askel on aina tiedostaminen. Eli jos tunnistat lykkääjän itsessäsi, olet jo pitkällä.
Hyväksyminen
Tämä on tilanne juuri nyt. Lykkääminen on yleinen ja inhimillinen piirre. Et ole millään tapaa viallinen, vaikka lykkäät asioita.
Myötätunto itseä kohtaan
Millä tavalla voisit olla itsesi tukena? Kannustaa itseäsi? Tuskin sanoisit hyvälle ystävälle vastaavassa tilanteessa, että ”Ota vaan itseäsi niskasta kiinni, äläkä valita”.
Asian palastelu
Aseta itsellesi tehtävän asian suhteen tavoitteet, jotka ovat niin pieniä, että ne on mahdollista saavuttaa. Veroilmoituksen esimerkissä voit ottaa esille verohallinnosta saamasi kirjekuoren. Se riittää tältä päivältä.
Porkkanan asettaminen
Joskus voi olla hyötyä asettaa itselleen pieni palkinto siihen hetkeen, kun homma on tehty. Lounas ystävän kanssa, hyvän kirjan hankinta tai leffassa käyminen voi olla tällainen porkkana. Muista fiilistellä kaikkia edistymisen askeleita ja välitavoitteita.
Tee kalenteriin tilaa toiminnalle
Varaa aikaa kalenteriin joka päivälle vaikka 15 minuuttia minitavoitteiden saavuttamiseksi.
Kutsu ystävä tueksi
Joskus tekemiseen auttaa se, että tekee hommia sovitusti jonkun kanssa. Kenties teillä kummallakin on haastetta veroilmoituksen täytössä. Kuinka voitte kannustaa toisianne? Muistakaa palauttavat tauot yhdessä.
Haasta itseäsi toimintaan epämukavista tunteista huolimatta
Jos odotat, että voit täyttää veroilmoituksen vain silloin, kun sinulla on hyvä fiilis, voit joutua odottamaan kauan. Suurin osa ihmisistä tekee asioita riippumatta siitä, millaisia tunteita ne herättävät. Onko siis mahdollista työntää tunteet hetkeksi sivuun ja katsoa, mitä tapahtuu?

Milloin lykkäämisen kierteeseen kannattaa hakea apua?

Joskus asioiden lykkääminen alkaa täyttää haitallisen käyttäytymisen tunnusmerkit. Tämä tarkoittaa sitä, että se alkaa rajoittaa elämää huomattavasti. Vaikutukset alkavat heijastua kenties esimerkiksi ihmissuhteisiisi, taloustilanteeseesi tai jopa kuvaan itsestäsi. Yöunet, jos niitä on, täyttyvät tekemättömistä ja ahdistavista asioista. Saatat kokea jatkuvaa tyytymättömyyttä ja jopa itseinhoa, kun et osaa hoitaa hommiasi.

Jos koet, että lykkäämäsi asiat ovat muodostuneet niin suuriksi ja vaikeasti hahmotettaviksi, voi olla hyvä hakea ammattiapua.

Mistä apua saa?

Lykkäämisen kierteeseen apua kannattaa hakea matalalla kynnyksellä. Sitä voi saada valmennuksen ja terapeuttisten menetelmien kautta, kuten allekirjoittaneelta. Apua on saatavilla sekä yksilötapaamisten että ryhmämuotoisen tuen muodossa.

Älä jää tilanteesi kanssa yksin. Mikään ei muutu, jos mikään ei muutu. Lykkäämisestä poisoppiminen on mahdollista.

Oletko keskellä muutosta? Älä huolestu vauhdin hetkellisestä hidastumisesta, vaikka epäilijöitä riittäisi

Muutos vaatii kykyä sietää epämiellyttäviä tunteita. Muutosta johtavalta henkilöltä tätä kysytään ajoittain jopa kohtuuttoman paljon. Tämä pätee yhtä lailla suurten organisaatioiden johtajiin, kuin myös omaa elämäänsä haltuun ottavaan matti meikäläiseen.

Kun ihmisen tai kokonaisen yhteisön suunta määritellään uudelleen, vauhti hidastuu hetkellisesti. Uuden äärellä on tärkeää havainnoida ympäristöä keskimääräistä herkemmin. On likimain mahdotonta edetä normi vauhdilla silloin kun rattia käännetään.

Tämä antaa monelle syyn lonksuttaa leukojaan. Muutoksen aiheuttaman hetkellisen hidastumisen aikana vastarannan kiisket ja harakat raakkuvat äänekkäästi. Koska muutos on lähtökohtaisesti pelottava (silloinhan jonkun on todella muututtava), sitä usein myös vastustetaan.

Sekä ryhmän sisällä, että myös oman pääsi sisällä.

Liekö maailman historiassa yhtäkään uudistajaa, joka olisi kerännyt ylistystä jo ennakkoon tai edes uudistuksen aikana? Mikäli tulokset ovat suotuisia, jälkeenpäin häntä on saatettu tituleerata jopa nerokkaaksi pioneeriksi.

He ketkä vaativat takeita aikomuksilleen, eivät uudista yhtään mitään.

Muutokselle on usein kaksi syytä

Mille tahansa muutokselle on olemassa yleensä kaksi syytä: ulkoinen pakko ja sisäinen tahto. On äärimmäisen tärkeää, että muutoksen pääajurit sisäistävät nämä itselleen.

Mikä mättää ja miksi se mättää siinä määrin, ettei edellytyksiä ole enää jatkaa aiemmalla mallilla?

Näiden kahden asian tiedostaminen luo pohjan muutosprosessille. Ne antavat vakuuden niinä hetkinä kun ulkopuolinen vastustus puskee puhurin tavoin vasten omaa itseluottamusta.

Mikäli muutos tapahtuu yhteisössä, on se kyettävä myymään itsensä ohella myös muille ryhmän jäsenille. Tällöin syntyy myös muutosvastarintaa, joka vääjäämättä kuormittaa ja väsyttää muutoksen tekijöitä. Tähän on syytä varautua etukäteen juurikin siten, että syyt muutokselle pysyvät itselle kristallinkirkkaina.

Kaikki onnistuneet muutokset kysyvät myös konflikteja, sillä niistä syntyy myös uusia ideoita ja mahdollisuuksia. Oleellista on silti se, että osapuolet pystyvät keskustelemaan ja kuuntelemaan toisiaan.

Ratkaisukyky talloutuu ihmisten välisiin ristiriitoihin.

Älä pelkää notkahdusvaihetta

Kaikkeen muutokseen kuuluu osana notkahdusvaihe, jolloin koneesta ei saa revittyä täyttä tehoa.

Kuten todettua, tällöin moni tykkää nousta barrikaadeille. Huutaa megafoniin ja osoittaa syyttävällä sormella.

Tämä pelästyttää osaa muutoksen tekijöitä. Puseroon hiipii epäilys, jonka siivittämänä palataan takaisin vanhaan (jo aiemmin huonoksi todettuun) taktiikkaan. Useimmiten tämän on huonoin mahdollinen vaihtoehto. Muutos jää torsoksi ja ongelman päälle liimataan laastari.

Se, kuinka yhteisö sitoutuu uuteen visioon ja toimintamalliin muutoksen kiperimmässä vaiheessa, kertoo paljon sen luonteesta ja kyvystä kasvaa henkisesti.

Hetkinä jolloin tuo sitoutuminen hakee vielä itseään, muutoksen johtajalta kysytään kykyä sietää epävarmuutta ja epämiellyttäviä tunteita.

Pohjalle maadoitetun merkityksen ohella on tärkeää kyetä haalimaan lähelleen luotettavia ihmisiä, jotka jakavat vision muutoksesta. Jos tällaisia henkilöitä on vaikea löytää, olisi oleellista olla vähintään yksi ihminen, kehen muutosta johtava henkilö voi tukeutua avoimesti sen osalta, mitä itse kokee ja tuntee.

Kutsuvat joissain piireissä ystäväksi.

Vaikka muutos on usein yksinäistä työtä, ei sitä pidä toteuttaa yksinäisenä puurtaen.

Kaiken epävarmuuden keskellä voi myös katsoa peiliin ja onnitella itseään rohkeudesta, jota harvat osoittavat.

Sillä siinä piilee muutoksen tärkein raaka-aine. Rohkeudessa, joka uskaltaa luottaa silloinkin kun ei vielä ole täysiä takeita.