Miten olenkaan kuvitellut minulla olevan vaikeuksia pärjätä ja pääni on pyörittänyt levottomia ajatuksia sekä stressini kiihtynyt, vaikka minua ei oikeastaan kukaan uhkaa. Katsoin dokumenttia Isis -järjestöstä ja havahduin; minulla ei oikeasti ole mitään suurta hätää. Olen onnenkansalainen. Kuljen kukkien reunustamaa tietä verrattuna moniin fyysistä kärsimystä, häpeää ja kidutusta kokemaan joutuviin ihmisiin.
Minulla on terveyttä, vaikka pelkoni välillä hengitystäni lamaannuttavat. On helpottavaa tietää pelkojen johtuvan yleensä mielestä ja ajatuksista. Minua ei kukaan uhkaa aseella, karhut ja leijonat eivät ole minulle vaaraksi, eikä minua pakoteta seksiin.
Elän unelmaelämää verrattuna moniin kärsiviin ihmisiin, vaikka pelkään rahojeni loppuvan ja ihmisten pitävän muista enemmän kuin minusta. Tiedän, että yhteiskunta, ystävät ja sukulaiset pitävät minusta huolta vielä silloinkin, jos vaikka rahani oikeasti loppuvat. En joudu katukaupan uhriksi.
Vaikka tiedostan, että minulla on kaikki periaatteessa hyvin, pelkään kuolemaa. En kuitenkaan ole kuollut, vaan minulla on tämä elämä. Ei kannattaisi hukata sitä murehtimiseen, vaan elää täysillä.
Silloin kun tajuan, tunnen halua hyppiä sateessa ja palvoa tähtiä – niin hyvältä tuntuu elämä hetken ilman pelkoa.
Ihan tavallinen elämä on hieno lahja. Elämä, jossa on paljon ilon aiheita ja suurimmat kauhut ovat naurettavia verrattuna niiden ihmisten kokemuksiin, joita pahoinpidellään. Olen onnellisten tähtien alla syntynyt – enkä aina muista sitä.
Joskus tunnen kutkuttavaa odotuksen tunnetta tulevaisuuden pienistä asioista. Minulla on oikeus kouluttautua, tasa-arvoiset mahdollisuudet sekä hyvin toimiva yhteiskunta ympärilläni. Minulla on hyviä läheisiä ihmissuhteita. Olen rakastettu.
Lisääntyvä tietoisuus maailman eriarvoisuudesta, huoli ilmastonmuutoksesta, järkyttävät uutiset läheltä ja kaukaa saavat toisinaan aikaan niin voimakkaita tunteita, että tekee mieli laittaa silmät ja korvat kiinni ja rakentaa itselleen pumpulista pesä. Kuulostaako tutulta? Mitä herkempi ihminen on kyseessä, sitä kovemmin maailmantuska voi päästä ihon alle. Kärsimyksestä ei kuitenkaan ole hyötyä kenellekään, kaikkein vähiten ihmiselle itselleen.
Sen sijaan, että antaa ahdistuksen vallata mielensä ja oman elämänliekkinsä hiipua maapallon kokoisen taakan alle, on keinoja, joilla voi helpottaa omaa ahdistusta ja saada olonsa tuntumaan kaikessa pienuudessaan hyödylliseltä.
Tässä 6 tapaa, joilla voit helpottaa maailmantuskaa:
1. Kanavoi surun, vihan ja epätoivon tunteet toimintaan. Kaikista pahimmalta voi tuntua avuttomuus. Se tunne, kun näet ympärilläsi kasvavaa tuskaa ja kärsimystä, mutta et voi itse tehdä mitään. Onneksi tuohon tunteeseen ei tarvitse jäädä, sillä on olemassa monia tapoja auttaa. Voit esimerkiksi toimia vapaaehtoisena, osallistua kansalaisaktivismiin, antaa omastasi keräyksiin tai ryhtyä kuukausilahjoittajaksi.
Suomessa on paljon erilaisia järjestöjä ja yhdistyksiä, joiden kautta lähes jokainen voi löytää itselleen mielekkään tavan parantaa maailmaa. Yleensä se, joka antaa omasta ajastaan, kokee myös saavansa moninkertaisesti takaisin.
2. Keskity arjen pieniin, hyviin tekoihin. Aina toiminnan ei tarvitse kohdistua maailman suuriin epäkohtiin. Voit osoittaa välittämistä tarjoamalla apua läheisillesi tai tekemällä pieniä hyviä arjen tekoja – auttaa naapurin mummoa kauppakassien kanssa, kerätä roskia luonnosta tai avata suusi silloin, kun näet jonkun toimivan epäkunnioittavasti toista kohtaan. Kun keskität huomiosi välittämiseen, lähimmäisen rakkauteen ja hyviin tekoihin, vahvistat samalla luottamusta siihen, että omalla toiminnallasi on väliä.
3. Mieti, miten voit omassa elämässäsi ilmentää sinulle tärkeitä arvoja. Sen sijaan, että annat tietoisuuden maailman tilasta lamaannuttaa sinut, mieti, miten voisit omassa elämässäsi toimia sinulle tärkeiden arvojen puolesta. Minkälaisia pieniä arjen valintoja sinä voisit tehdä? Miten voisit omilla teoillasi edistää sellaisia arvoja, joita maailma mielestäsi kaipaa? Voit myös lähestyä asiaa omien kykyjesi ja intohimosi kautta. Mitä hyvää sinä voisit tuoda ympärillesi? Mitä sinä voisit antaa maailmalle vastapainoksi? Kun lähestyt asiaa hyvän tekemisen kautta, tulet pian huomaamaan, että hyvä lisääntyy ympärilläsi.
4. Suojele itseäsi liialta informaatiolta – varsinkin, jos olet herkkä. Sinulla on oikeus suojella itseäsi liialta kuormitukselta. Sinun ei ole pakko lukea uutisia ja olla perillä kaikista maailman tapahtumista. Se ei tee sinusta huonompaa ihmistä. Uutispaasto voi auttaa sinua palaamaan takaisin sisäiseen rauhan tilaan. Sellaiseen olotilaan, josta käsin sinulla on enemmän annettavaa itsellesi, läheisillesi – ja kaikille ympärillä oleville.
5. Vapauta itsesi syyllisyydestä. Vaikka olisit syntynyt etuoikeutettuun asemaan, se ei tee sinusta syyllistä maailman epäkohtiin. Sinun ei tarvitse potea huonoa omaatuntoa siitä, minkälaiset pelikortit elämä on sinulle antanut. Maailma ei myöskään parannu sillä, että kiellät itseltäsi mahdollisuuden onneen. Sen sijaan voit miettiä, mitä hyvää voisit tehdä elämässäsi niillä resursseilla, jotka sinulle on annettu. Miten voisit käyttää taitojasi ja osaamistasi muiden ihmisten hyväksi, lähellä tai kaukana?
6. Anna itsellesi aikaa kohdata omat taakkasi. Joskus oma kohtaamaton suru voi johtaa siihen, että olet herkempi kantamaan myös ulkoapäin tulevaa kärsimystä mukanasi. Anna itsellesi aikaa kohdata kaikki se, miten elämä on sinua kuormittanut. Vaikka maailmassa on isompiakin epäkohtia, on tärkeää, että myös oma surusi tulee nähdyksi ja kuulluksi.
+ 1. Muista, että sinä et voi auttaa kaikkia. Keskity niihin asioihin ja teemoihin, jotka tunnet sydämessäsi tärkeiksi ja joihin sinulla on eniten annettavaa.
Laukut on pakattu veneelle lähtöä varten. Katson sääennustetta ja seuraavalle kymmenelle päivälle luvataan todella epävakaista, sateista ja viileää. Miten säilyttää hyvä lomamieli, kun säät eivät suosi?
Kun olemme koko talven viettäneet vähässä valossa, on ihan luonnollista, että kesältä toivomme aurinkoa. Ajatus leppoisista päivistä lämmön hivellessä ihoa tuntuu juuri ansaitulta palkinnolta talven pakerruksen jälkeen. Useimman mielestä hyvän ja onnistuneen kesäloman ensimmäinen edellytys on aurinkoinen ja lämmin kesäsää. Mutta samalla kaivamme itsellemme kuoppaa. Anthony de Mello sanoo hyvin kirjassaan Havahtuminen, että ehdollinen onnellisuus tuottaa aina kärsimystä.
Jos hyvän loman ja lomamielen edellytyksenä on loistavat lomakelit, niin aivan loogisesti tuota säätöä noudattaen alitajuntamme saa mielialamme laskemaan yhtä nopeasti lämpötilan kanssa. Odotuksillamme olemme ohjelmoineet aivomme tuottamaan harmistusta ja ärtymystä aina, kun vilkaisemme ulos epävakaiseen kesäsäähän.
Valitettavasti säätiloihin emme voi vaikuttaa. On jo tarpeeksi kurjaa, että joudumme kesällä turvautumaan fleeceihin ja sadevaatteisiin, mutta sadattelemalla tai surkeuteen vaipumalla huonon sään takia annamme alitajuntamme lisätä monikertaisesti säätilan tuottamaa harmia. Niin kauan kun taistelemme säätilaa vastaan, mielemme toimii onnellista oloa ja hyvää ja onnistunutta lomaa vastaan.
Miten saada mieli toimimaan onnellisen olon puolesta?
Jotta säätila ei vaikuttaisi kielteisesti mielialaamme, meidän täytyy purkaa linkki lomasään ja onnistuneen loman väliltä.
1. Joka kerta kun huomaat harmittelevasi lomasäätä, onnittele itseäsi. Sait alitajuntasi kiinni itse teosta. Voit mielikuvaharjoitteena katkaista linkin – vahvuudesta riippuen saksilla, sivuleikkureilla tai tongilla – sään ja loman onnistumisen väliltä. Päätä, että mielialasi on täysin riippumaton keleistä.
2. Mieti, mitkä asiat lomassasi ovat sinulle ne kaikista tärkeimmät.
Ehkä lepääminen kovan työputken jälkeen. Mitkä ovat sinun tapasi levätä? Mitä niistä voit toteuttaa ilman auringonpaistetta?
Ehkä läheisimpien kanssa yhdessä oleminen. Minkälaisia yhdessäolon tapoja voitte toteuttaa myös sadesäällä?
Ehkä kesätapahtumiin osallistuminen. Mikä tapahtumissa on sinulle tärkeintä? Uuden kokeminen? Ystävien tapaaminen? Kulttuurista nauttiminen? Millä tavoin voisit toteuttaa sinulle tärkeimmät asiat myös viileämmällä kelillä?
Ehkä ulkona luonnossa liikkuminen. Millä tavoin varustautuneena voisit nauttia sateisesta luonnosta?
Ehkä jokin muu asia. Mikä se onkin, kysy itseltäsi, miten mahdollistat sen parhaalla mahdollisella tavalla säällä kuin säällä.
3. Kun sade vihmoo, pyri tekemään päivästä jotenkin erityinen. Voisitko jopa juhlistaa sitä? Mieheni usein muistelee, että hänen lapsuudessaan aina sadepäivänä kesämökillä paistettiin räiskäleitä. Ja nuo päivät ovat painuneet hänen mieleensä erityisen hyvinä herkkuhetkinä. Itse rakastin lukea kirjoja navetan vintillä ja kuunnella sateen ropinaa kattoon. Jo lapsena oivalsin noiden hetkien auvoisen kiireettömyyden.
Mitä erityisen mukavaa sinä voisit tehdä sadesäällä? Tanssia? Katsella elokuvia? Laulaa karaokea? Leipoa pullia? Maalata vesivärellä?
Juuri lomallasi sinulla on aikaa toteuttaa kivoja tai hassuja juttuja, joita arkipäivien järkevyydessä ei tule tehtyä. Kun annamme sadehetkille mahdollisuuden, ne voivat olla lomamme antoisimpia ja rentouttavimpia tuokioita. Todella onnellisia kesäpäiviä.
Kesän piti olla seesteinen ja työntäyteinen. Kirjoitushommia, metsäretkiä uudella kotiseudulla ja rantajoogaa auringossa. Matka Tallinnaan ja valmistautumista syksyn pitkään reissuun. Ei mitään järin yllättävää tai varsinkaan järisyttävää. Olin sairastellut kevään ja akkuja piti ladata ja olla rauhakseen.
Kirjoitan itse monesti siitä, miten asioita tapahtuu kun niitä lakkaa odottamasta. Luottamus saapuu kun uskaltaa karistaa pelon harteiltaan. Ja kun joku erityinen saapuu elämään, sen kyllä tunnistaa ja tietää. Ihminen ja elämä vie jalat alta eikä tarvitse edes miettiä kannattaisiko hommaa kokeilla vai olisiko joku muu vielä tulossa.
NIIN ÄKKIÄ SE SAAPUU
Siinä hän yhtäkkiä seisoo
Punaista päällään viittoo luokseen
Hymyssä jotain tuttua
Näinkö äkkiä se lopulta käy?
Niinkö yllättäen vanha päättyy?
Miten monta iltaa vietinkään kaivaten
Miettien rakkauden värejä
Murehtien punaisia paitoja, joita en koskaan näkisi
Johanna Elomaa/Suuria hetkiä
Kun mietin jälkikäteen asioita, jotka ovat muuttaneet elämääni eniten ja olleet käänteentekeviä risteyksiä työssä tai rakkaudessa, ne kaikki ovat avautuneet eteen yllättäen ja odottamatta. Silloin kun suunnitelmat ovat olleet ihan toisaalla.
Eräs tuttu sanoi minulle jokin aikaa sitten, että meillä kaikilla on elämässämme omat korttimme. Että hänellä oli kortti, johon kuuluivat lapset ja perinteinen perhe, minulla taas kortti, jossa pääsin toteuttamaan asioita, joita perheellinen ei voisi luultavasti tehdä. Ja että heidän kaikkien perheellisten puolesta minun täytyi käyttää oma korttini mahdollisimman hyvin ja olla siitä kiitollinen. Hän tekisi samoin omien korttiensa kanssa.
Ajatus oli ihana ja jotenkin lohdullinen. Tiesin, että minulle oli jaettu hyvät kortit huolimatta siitä, ettei niihin kuulunut parisuhdetta tai perhettä. Ja minä lupasin käyttää omat korttini niin hyvin kuin taitaisin.
Kesällä tapasin kuitenkin yllättäen ihmisen, jonka kautta oivalsin, että itselleen jaetut kortit voivat joskus vaihtua. Että elämä saattaa äkkiä ojentaa uuden kortin, joka on yllättävä ja ihan erilainen kuin aiemmat. Silloin saattaa miettiä, miten se sopii jo kädessä oleviin kortteihin. Menevätkö värit tai järjestys sekaisin. Miten tässä näin kävi?
Sitten saattaa huomata, että uusi kortti tukeekin jo olemassa olevia. Se sopiikin joukkoon. Ja vähän uudelleenjärjestelemällä se voi tarjota parhaimmillaan täyskäden. Tilanteen, jossa elämä pääsi yllättämään kertaheitolla.
P.S. Muista nauttia elämästä ja tästä hetkestä. Älä murehdi liikaa tulevaa. Jokin erityinen ja yllättävä tekee jo matkaa luoksesi.
Todellisuutta koskeva ymmärryksemme on täynnä uutta, vanhaa ja lainattua. Toisin kuin monesti oletetaan, historia ei ole ainoastaan kauniisti avautuvaa suurempaa kirkkautta, mutta myös tempoilevaa sattumanvaraisuutta, jossa kivettynyt ja virtaava kohtaavat. Näin on myös seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksia koskevien kysymysten kohdalla.
Homoseksuaalisuuden kriminalisointi poistui laista jo 70-luvulla. Kuluneista vuosikymmenistä huolimatta monet ajattelevat, ettei seksuaali- ja sukupuolivähemmistöillä pitäisi olla samoja ihmisoikeuksia kuin muilla. Etenkin oikeus solmia avioliitto ja perustaa perhe kuumentaa tunteita toistuvasti. Että rakastakaa vaan, mutta älkää rakastako samalla tavalla kuin me muut.
Miksi? Miksi avioliitto ja perhe olisivat elämänalueita, joihin kaikilla ei olisi oikeutta? Miten sitten saisi rakastaa?
Seksuaalipoliittinen vapautuminen alkoi (Suomessa) 60-luvulla ja liberalisoi vähitellen seksuaalisen nautinnon yksityisasiaksi, johon jokaisella aikuisella on oikeus. Nautinto vapautui, ainakin periaatteessa ja teoriassa. Nautinnon vapautumisen kääntöpuoli on ollut kysymys vastuusta. Vastuullinen vapaus. Silloin huomio siirtyy seksuaalikasvatukseen ja -valistukseen. Se puolestaan on ollut olennaisesti (enemmän ja vähemmän sekä vaihtelevin painotuksin) sukupuoleen kasvattamista.
Näin meille syntyi vapaan seksuaalisuuden kulttuuri (uusi kerros), johon on sisäänkudottuna perinteinen sukupuolijako siihen liittyvine sukupuolittuneine oletuksineen (vanha kerros). Tämä tarkoittaa sitä, että kukin voi toki nauttia siten kuin haluaa, mutta kun katse käännetään sukupuolijärjestelmän suuntaan, vapaus ei olekaan enää yhtä joustavaa. Sukupuolen näkökulmasta ei ole lainkaan merkityksetöntä, miten omaa sukupuoltaan elää todeksi. Joitakin ihmisiä näyttää järkyttävän suunnattomasti jo pelkästään ajatus vessoista, joita kaikki voisivat käyttää. Siis yhdessä. Samaa vessaa.
Näin sukupuolisuuden kysymykset eivät vapautuneet rinnan seksuaalisuuden kysymyksen kanssa. Silloin kun puhutaan sukupuolijärjestelmästä, ollaan vieläkin tiheämmällä alueella kuin puhuttaessa seksuaalisuudesta. Ja sekin jo on melko tiheää.
Entäpä perhe sitten? Kun tasa-arvoa kuusikymmenluvulla yritettiin tuoda perheisiin, vanhoillisimmat pelkäsivät, että perhe ”sosialisoituu”, että isät, äidit ja lapset ajautuvat kukin omiin karsinoihinsa, kuin erillisiin selleihin. Siteet katkeavat perheenjäsenten välillä.
Ja miksi? Siksi että naiset halusivat oikeuden ansiotyöhön ja ajettiin yleistä päivähoito-oikeutta. Kauhistus. Sukupuolet liikkuvat rooleistaan.
Sukupuolijärjestelmän murtumat näyttävät aina rikkovan jotain. Mitä?
Myös perheen käsitettä täytyy hiukan avata. Perheitä on aina ollut, mutta käsityksemme siitä, minkälainen perhe on “oikea” tai “hyväksytty” varioi ajassa ja paikassa. Elämme ydinperheontologian aikaa, eli meillä on taipumus pitää ydinperhettä ja ydinperhesuhteita lapsen normaalin kasvun edellytyksenä. Kuvittelemme siis, että ydinperhe on lapselle ainoa luonnollinen vaihtoehto.
Tällä tavalla ajateltuna muodostuu perspektiiviharha, että kaikki muut perheet ovat ikään kuin vinoja ja vääriä vaihtoehtoja näihin normaaleihin ja luonnollisiin perheisiin nähden. Siksi ne ovat vähän vaarallisia: voisimme toki (periaatteessa, ehkä, mahdollisesti) vähän joustaa ja tehdä poliittisia ja eettisiä ratkaisuja, jossa muutkin perheet hyväksytään. Mutta sitten tuleekin itse Luonto vastaan. Että eihän me sittenkään voida.
Miten tämä argumentti rakentuu? Miksei voida?
Ydinperheen ytimessä (sic!) on lapsi, ja ydinperhettä ontologisoiva ajattelu pitää tietyn sukupuolijärjestyksen toteutumista perheen sisäpuolella välttämättömänä lapsen normaalille kehitykselle. Näin sukupuolijärjestyksen rikkominen uhkaa todellisuutta tavalla, joka ennakoi maailmanlopun aikaa.
Erään kahden äidin tuttavaperheen lapsi kysyi kerran, miksei heidän perheensä ole jonkun mielestä oikea perhe? Niin, miksei?
Kasvaako lapsi perheessä? Kyllä ja ei. Perhe on nimitys joukolle ihmisiä, jotka muodostavat kussakin kulttuurissa perheeksi ajatellun ihmisjoukon. Samalla se on kuori ja suoja jollekin paljon olennaisemmalle. Rakkaudelle. Lapsi kasvaa rakkaudessa tai rakkaudettomuudessa, nähdyksi ja kuulluksi tullen tai sitä vaille jääden — näkymättömyydessä ja välinpitämättömyydessä.
Uhkakuva tarkentuu. Se on pelkoa siitä, että sukupuolet sulautuvat toisiinsa. Pelkoa, että rakkaus katoaa, jos sukupuolieroa ei ole. Jos sukupuolijärjestelmä murenee, miten käy rakkaudelle? Tämän kauhun pahin virheoletus on se, että naiset ja miehet rakastavat. Vielä suurempi virheoletus on se, että he rakastavat vain toisiaan.
Mutta rakkaus on ihmisyyden kysymys – ei sukupuolikysymys. Ihminen rakastaa – ei sukupuoli. Tämän tosiasian hyväksyminen moninkertaistaa rakkauden määrän maailmassa – ei vähennä sitä. Ei uhkaa sitä. Ei poista sitä.
Se tuo rakkauden ihmiseen. Keskelle minuutta, kahden välille ja yhteisöön laajemmin.
Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksia koskevissa kiistoissa on kysymys rakkaudesta ja yrityksistä omistaa, rajata ja säädellä rakkauden voimaa monopolisoimalla se sukupuolijärjestyksen palvelukseen. Ja sulkemalla piirin ulkopuolelle ne, jotka uhkaavat järjestystä. Kyse on rakkaudesta ja vallasta. Yrityksistä pitää valtaa kaikkein pyhimmässä.
Tämä ei ole taistelu vain vähemmistöjen, vaan meidän kaikkien oikeudesta olla vapaita rakastamaan toista ihmistä sillä tavalla, kuin se meille on mahdollista. Sillä tavalla kuin rakkaus on kohdallemme suotu. Tilaa elää monenlaista ihmisyyttä. Monenlaista seksuaalisuutta, eri näköisiä variaatiota sukupuolesta, monimuotoisia perheitä. Rakkautta sen kaikissa muodoissa.
***
Keiju Vihreäsalo on sosiologi, kirjoittaja ja kouluttaja, joka on tutkinut perhettä, seksuaalisuutta/sukupuolta ja rakkautta.
Liikunnan ja terveellisen ruokavalion merkityksestä puhutaan tänä päivänä paljon, mutta ihmisen henkinen puoli jää helposti vähemmälle huomiolle. Jotta ihminen voisi kokonaisvaltaisesti hyvin ja olisi aidosti onnellinen, on kaikkien hyvinvoinnin osa-alueiden – fyysisen, psyykkisen, emotionaalisen ja henkisen – oltava tasapainossa.
Mihin elämän osa-alueisiin sinulla on tapana keskittyä ja mikä ehkä kaipaisi lisää huomiota? Jos henkisyys on jotakin, mikä on jäänyt arjessasi vähemmälle huomiolle, nyt voisi olla sen aika.
Henkistä itsehoitoa voi olla mikä tahansa, mikä auttaa sinua löytämään yhteyden itseesi, syvimpään, aidoimpaan sinuun. Jotakin mikä antaa voimaa, inspiroi ja ennen kaikkea tuntuu oikealta.
Omasta henkisestä hyvinvoinnista huolehtiminen on harjoitusta siinä missä lenkkeily ja kuntosalilla käyminenkin. Henkisiä harjoituksia tekemällä mieli hiljentyy ja sisäinen kaaos rauhoittuu. Tämä auttaa tuomaan arkeesi selkeyttä ja luomaan tilaa sille, mitä sydämesi todella kaipaa. Henkiset harjoitukset voivat auttaa sinua myös syventämään ihmissuhteitasi, vähentämään yksinäisyyttä, vahvistamaan yhteenkuuluvuuden tunnetta ja sisäistä rauhaa.
Kehosi ja tunteesi eivät koskaan valehtele: kun olet aidosti onnellinen ja voit hyvin, tiedät sen sisimmässäsi. Sinulla on oikeus elää niin, että saat kokea tätä tunnetta ja vahvistaa sitä omilla valinnoillasi.
7 harjoitusta, jotka auttavat luomaan tilaa sille, mitä sydämesi todella kaipaa:
1. Vahvista yhteyttä itseesi joogan avulla.
Jooga auttaa tasapainottamaan kehoa, mieltä ja sielua. Se vahvistaa yhteyttä kehoosi ja syvälle varastoituneisiin tunteisiin. Fyysisten asanaharjoitteiden lisäksi kannattaa tutustua joogafilosofiaan, joka on keskeinen osa harjoitusta. Jooga kannustaa suhtautumaan itseesi arvostelematta ja hyväksymään sen, missä olet elämässäsi juuri nyt. Joogaa on montaa erilaista suuntausta. Kokeilemalla voi löytää itselleen sopivan.
2. Hiljenny hetkeen meditoimalla.
Meditointi on tehokas henkinen harjoitus, jonka voi aloittaa missä ja milloin vain – kokeile vaikkapa laiturinnokassa tai metsän keskellä. Riittää, että istut paikallasi, mukavassa asennossa ja hiljennyt hetkeen. Aluksi paikallaan istuminen voi tuntua hieman haastavalta, mutta kun kerran pääset harjoituksen makuun, huomaat pian tarvitsevasi noita hengähdyshetkiä. Meditaatio auttaa vähentämään stressiä ja selkiyttämään ajatuksiasi – myös sitä kuka olet ja mitä pohjimmiltasi haluat elämältä.
3. Kokeile tietoista kävelyä.
Mikä tahansa liikunta tukee henkistä hyvinvointia, mutta tietoinen kävely on parhaimmillaan kuin meditaatiota. Kun keskityt raikkaan ilman hengittämiseen, maan pintaan jalkojesi alla ja avaran taivaaseen yläpuolellasi, aistisi terästyvät kuin huomaamatta ja olet läsnä tässä hetkessä.
4. Vietä aikaa luonnossa.
Luonto on henkisen hyvinvoinnin ihmelääkettä. Maan tuoksu, lintujen laulu, puiden huojunta tuulen mukana, laineen liplatus tai meren kuohunta – kaikki nämä auttavat aistejasi heräämään eloon. Kun astut metsään tai järven rannalle, et voi olla unohtamatta arjen kiireitä. Luonto palauttaa sinut automaattisesti läsnäolon tilaan ja muistuttaa sinua siitä, että on olemassa jotakin itseäsi suurempaa. Ota aikaa luonnossa niin usein kuin mahdollista, vaikka se olisi vain muutaman minuutin pysähtyminen puun juurelle.
5. Lue inspiroivaa kirjallisuutta.
Hyvä, inspiroiva kirja voi muuttaa ajattelumaailmaasi ja sitä, miten koet arkielämäsi. Tarkkaile, millaisille ajatuksille ja informaatiolle altistut päivittäin ja huomaa, mitä tuntemuksia se sinussa herättää. Kaikki informaatio, mitä päivän mittaan vastaanotamme, ei suinkaan ole positiivista ja joskus negatiivinen uutistulva vaikuttaa omaan olotilaan kuin huomaamatta. Pidä huolta, että kirjahyllystäsi tai yöpöydältäsi löytyy lukemista, joka inspiroi sinua. Näin voit päättää päiväsi positiivisiin ajatuksiin sen sijaan, että pohdit päivän tapahtumia tai murehdit tulevaa. Mitä jos kokeilisit aloittaa myös aamusi parilla innostavalla sivulla?
Tässä muutama lukusuositus Hidasta elämää -kirjaperheen kirjoista, jotka auttavat sinua palaamaan omaan voimaasi:
Tsekkaatko vähän väliä puhelintasi ilman, että edes huomaat? Se voi olla merkki siitä, että pieni vieroitus älylaitteestasi tekisi hyvää. Mitä vähemmän vietät aikaa puhelimellasi, sitä enemmän sinulla on aikaa oikeasti tärkeille asioille kuten ihmissuhteille, itsetutkailulle, luovuudelle, läsnäololle ja omille tarpeille. Voit aloittaa laittamalla puhelimen sivuun vaikkapa päivällisen ajaksi tai asettamalla jonkun ajan illasta, minkä jälkeen et enää selaile puhelintasi. Myös someton päivä tai pari voi tehdä ihmeitä.
7. Kirjoita päiväkirjaa.
Päiväkirjan kirjoittaminen on yksi tapa löytää syvempi yhteys omaan mieleesi ja sydämeesi. Kirjoittaminen auttaa kohtaamaan ja prosessoimaan omia ajatuksia ja tunteita. Sisään padotut ongelmat, huolet ja murheet voivat täyttää mielen ja tuntua henkisenä taakkana. Kokeile kirjoittaa se kaikki ulos ja tarkkaile, mitä tapahtuu. Saatat saada uusia tärkeitä oivalluksia.
Hetki päiväkirjan parissa voi olla mainio henkistä hyvinvointia tukeva aamu- tai iltarutiini. Kirjoitustekniikoita on monenlaisia. Voit esimerkiksi kirjoittaa itsellesi kirjeen, aloittaa jokaisen aamusi kirjoittamalla yhden sivun tai katsoa kellosta ajan ja kirjoittaa 10 minuuttia vapaasti, mitään sensuroimatta. Yksi ihana tapa on päättää jokainen ilta etsimällä päivästä muutamia kiitollisuuden aiheita.
Ihastuin tyttöön ensimmäisen kerran 16-vuotiaana. Sen tajuaminen ei ollut minulle ongelma, eikä järkyttänyt lainkaan, olin jollain tapaa tiennyt jo pitkään olevani biseksuaali, enkä koskaan ajatellut sen olevan väärin. Minua jännitti ainoastaan neljä vuotta myöhemmin, kun päätin kertoa vanhemmilleni – muistan kun nojasin äitini keittiössä tiskipöytään ja takeltelin asiaa ulos viisi minuuttia. Äitini sanoi silloin minua halaten, että oli tiennyt jo pitkään. Isälleni tulin kaapista niin, että puoli sukua oli todistamassa, eikä kukaan katsonut kieroon tai tuominnut – ainakaan niin että minä olisin sen huomannut.
Voisin sanoa, että minulle oma seksuaalisuuteni on ollut helppo asia, eikä minun ole tarvinnut kohdata häpeää siitä, ketä rakastan. Mutta tiedän ihmisiä, joille asiat eivät ole olleet niin helppoja. Osa on joutunut pahoinpidellyksi tai jopa tapetuksi sen takia, että rakastaa samaa sukupuolta olevaa. Muutama vuosi sitten kuulin tutultani, että hänen homokaverinsa oli hakattu henkihieveriin kadulla. Käsittämätöntä ja surullista. Miten tällaista voi edelleen tapahtua?
Me kaikki haluamme rakastaa ja tulla rakastetuksi. Kaikki haluamme tulla hyväksytyksi ja nähdyksi.
Jos sinusta tuntuu, että on olemassa vääränlaista rakkautta, toivon, että kysyt itseltäsi: miksi sinulta on pois se, ketä joku toinen ihminen rakastaa? Miten keneltäkään toiselta ihmiseltä voisi viedä pois oikeuden johonkin niin perustavanlaatuiseen tarpeeseen? Jos kuvittelet hetken, miltä tuntuisi jos joutuisit häpeämään rakkauttasi toiseen ihmiseen, miltä se tuntuisi?
Välillä tulee vastaan kyseenalaistavia kommentteja, miksi pitää järjestää Prideja – eiväthän heterotkaan huutele seksuaalisuuttaan mielenosoituksissa. No, niin kauan, kun ei ole tasa-arvoa. Niin kauan kun on häpeää, tuomitsemista.
Sillä lopulta, jokainen ansaitsee tuntea itsensä hyväksytyksi. Yhdenvertaiseksi. Nähdyksi sellaisena kuin on. Rakastetuksi. Jokaisella meistä on oikeus rakastaa toista ihmistä, sukupuolesta riippumatta.
Sillä rakkaus, ihan todella, se kuuluu meille kaikille.
Nyt haluan viedä sinut matkalle tutkimaan toista näistä – meditaatiota ilman kohdetta. Tätä voisi kutsua yksinkertaisesti vain olemiseksi.
Eikä maailmassa ole yhtään elävää ihmistä, joka ei olisi olemassa konkreettisena kappaleena. Samoin sisäinen kokemus, että olen vain olemassa, on aivan varmasti kaikille myös tuttu.
Olemisen hetkiä voi spontaanisti löytää metsässä aikaa viettäessä, mökillä lomaillessa tai ehkä jonkun kehollisen harjoituksen ja kokemuksen yhteydessä. Eli siten jokainen meistä on jo meditaatiotaituri tai ainakin tämä on meille kaikille jo tuttua.
Jos tutkit asiaa enemmänkin voit ehkä päätyä oivallukseen, että olet olemuksesi ytimissä itse oleminen. Olet oleminen jo ennen kaikkia tunteita, ajatuksia ja aistimuksia ja muita tulevia, meneviä ja muuttuvia kokemuksia. Eli sanoja voi ottaa hieman takaisin. Et ole siis meditaatiotaituri, vaan olet luontainen meditaatiomestari.
Kuinka voit sitten tutkia tätä tuttua olemista?
Valitse aika, vaikka 10 minuuttia. Voit myös vain olla ilman etukäteen valittua aikaa.
Istu tyynylle, meditaatiotyynylle tai tuolille.
Istu selkä suorana ja sulje silmät.
Ja vain ole.
Pian todennäköisesti tietoisuutesi täyttyy (tai tulet tietoiseksi) erilaisista tunteista, ajatuksista ja aistimuksista. Jatkat vain olemista näiden vaihtuvien sisältöjen kanssa. Välillä sinulla voi olla puhtaita olemisen hetkiä ja välillä voi olla hyvin “täyttä”. Kumpikin on OK. Kaikki on OK.
Näin näet, että mikä olemuksesi “sää” on tänään…
Mitä “menussa” on tänään tarjolla…
Mitä psyyken kaapeista ja lipastojen vetolaatikoista löytyy tänään…
Kun olet ollut päättämäsi ajan tai tovin, niin voit avata silmäsi. Voit venytellä ja ehkä taputella kehoasi ja näin ankkuroida huomiotasi lisää kehoon ja aistittavaan todellisuuteen.
Nyt voit antaa syventyneen olemisen laadun ja “tuoksun” säilyä, ainakin taustalla, vaikka heti aloittaisit vauhdikkaan tekemisen mielessä tai konkreettisesti. Toiminta ja oleminen yhdessä ovat liikemeditaatiota. Elämä voi olla liikemeditaatiota.
Tämä olikin hyvin yksinkertaista.
Muutamia näkökulmia
Tässä muutamia näkökulma, joilla voit tarvittaessa viritellä omia olemisen tutkimuksia ja päätyä palamaan olemiseen vieläkin vaivattomammin. Voisi sanoa, että nämä ovat extranäkökulmia, koska oikeasti oleminen on yksinkertaisinta, mitä on olemassa. Oleminen on yksinkertaisempaa kuin yksinkertaisinkaan ajatus tai lähempänä sinua kuin hengitys. Tutki itse näitä huomioita.
1. Päästä kaikki vapaaksi
Tavallisesti arjessa haluamme usein ohjata huomiota, ajatteluprosesseja ja muita psyykkisiä prosesseja. Tällä on käyttötarkoituksensa, mutta nyt ideana on päästää koko olemus kaikkine puolineen, tunteineen, ajatuksineen, pelkoineen, haluineen ja muistoineen vapaaksi. Anna kaikelle vapaus tulla tai olla tulematta, olla, mennä tai olla menemättä pois. Kun päästät kaiken vapaaksi, niin kaikki päästää sinut vapaaksi.
2. Älä vedä mitään puoleesi tai työnnä mitään pois
Tämä on hyvin lähellä äskeistä ohjetta. Näinä minuutteina saattaa vaellella kaikenlaisia sisältöjä, kun vain istut paikallasi. Ihmiselle on kuin refleksi tarttua näin sisältöihin etenkin, jos niissä on dramaattisen paljon mielihyvää tai kärsimystä.
Tämä voi olla hyvin hienovaraista tutkimista, mutta voit istuessasi huomata esimerkiksi, että jokin vahva miellyttävä muisto voi saada jonkin psyykessä hienovaraisesti tarttumaan ja samalla aavistuksen jännittymään. Pian saatat miettiä pitkissä ajatusketjuissa, että miten saisit samaa lisää tai kuinka voisit välttää miellyttävän asian vastakohtaa. Huomaamatta saatat olla syvästi uppoutunut ajatuksiin ehkä moniksi minuuteiksi.
Jos et alun perin halua vetää puoleesi tai yritä työntää mitään pois, et voi vain päätyä “mielen kuvitelmatripille”. Tästä tarttumisen prosessista on monia erilaisia variaatiota. Samoin tämä toimii hieman erilailla, jos sisältö on kivulias. Silloin voi olla halu muuttaa kokemus, ja työntää se pois. Kuitenkin pohjimmainen refleksi on tarttuminen, jotta asian sitten voisi vetää puoleensa tai työntää pois.
On hyvä huomata, että toiminnan ja päivittäisen elämän kannalla tämä “refleksi” on usein myös hyvä. Ihminen ei saa jättäytyä huonoihin ja satuttaviin olosuhteisiin tai ihmissuhteisiin meditaation varjolla. Annanpa näiden kokemusten vain olla elämässäni hyväksyvässä olemisessa. Tämä ohje on siis pääosin vain istumameditaatiohetkiin. Yleensä se, että joku tuntuu hyvältä tai huonolta on erittäin tarkka ja huomioitava ohje omasta sisimmästä. Joskus tämä sisäinen tunneohjaus vaatii välitöntä toimintaa.
3. Jos haluat jotain “tehdä”, niin hyväksy ja päästä irti
Hyväksy. Oikeastaan ei tarvitse hyväksyä, koska kun tajuat tietoisesti jotakin, niin jokin sinussa on väistämättä hyväksynyt sen jo syvällisellä tavalla. On vasta pinnallisempi prosessi haluta vetää jotakin puoleensa tai työntää pois. Samoin myös pyrkimys sensuroida tai muokata kokemusta on hieman jälkikäteen tuleva prosessi.
Päästä irti. Tämäkin tapahtuu syvässä olemisessa täysin spontaanisti.
Hyväksymisen tai irti päästämisen tietoinen “tekeminen” voikin olla hienovaraista tekemistä ja sisältöjen välttelyä. Puhdas oleminen ei sisällä hienovaraisintakaan tekemistä.
Jos tietoisuuden sisältö on voimakkaan epämiellyttävä tai miellyttävä, niin sitä saattaa yrittää vältellä jollakin tavalla olemusta jännittämällä. Rentoutuminen ja halukkuus kokea kaikki koko olemuksessa rehellisesti on ehkä parhainta irti päästämistä ja hyväksymistä. Nämä ovat hienovaraisia asioita. Niissä on paljon tutkittavaa.
Jos on oikein rehellinen, niin voi huomata itsessään lähes automaattisia pyrkimyksiä välttää kokonaisvaltaista kokemista ja sitä, mikä itselle on totta. Joskus tuo välteltävä kokemus voi olla esimerkiksi surua, vihaa, pelkoa tai jopa syvää koko olemusta tärisyttävää ekstaasia.
4. Keho on aina hyvä ankkuri
Se, että tuntee kehonsa ja tunteet kehollisina aistimuksina on usein hyvä ankkuri, jos on taipumuksiltaan ajatuksiin uppoutuvaa tyyppiä. Samoin ajatuksiin seikkailu on yksi hienovarainen tapa vältellä tässä ja nyt tuntuvia tunteita ja kehollisia aistimuksia. Muista siis istuessasi keho – tarkemminkin koe ja aisti kehosi tässä ja nyt.
5 Ei ole onnistumista – ei ole epäonnistumista
Huomaa, että meditaatiossa ilman kohdetta ei ole onnistumista tai epäonnistumista. On vain erilaisia aistimus-tunne-ajatus-sisältöjä, jotka täyttävät olemisen (sinut). Tätä olemisen avaruutta ja sen sisältöjä voisi verrata myös taivaaseen, ja sen täyttäviin sääilmiöihin. Ei auringon paiste ole sinulle henkilökohtaisesti suurempi onnistuminen kuin sade tai ukkonen. Ne ovat vain sääilmiöitä. Samoin, kun istut alas olemuksesi sää vain käy ilmeisemmäksi. Kaikki sisällöt ovat OK.
Meditaatiokokemuksissa ja niiden yleisessä arvottamisissa on myös pieni ansa. Jos edellisellä istumisella koit erityisen huippukokemuksen, niin nyt saatat istahtaa intention kanssa, että saisit jotakin vastaavaa tai parempaa. Tällöin olet kovaa vauhtia pyrkimässä pois tässä ja nyt hetkestä jonnekin tulevaisuuden kultaisiin kokemuksiin.
Istu siis alas kuin istuisit ensimmäisen kerran meditoimaan. Tavallaan istahdatkin ensimmäisen kerran meditoimaan, koska on vain tässä ja nyt. Kaikki menneet meditaatioistumiset ovat vain tässä hetkessä muistelua, mielikuvitusta.
Kaikki on siis hyvin helppoa. Istu vain alas ilman odotuksia ja sitten kaikki mahdollisesti ilmentyvät ajatukset, tunteet ja aistimukset ovat OK.
Olen kiinnittänyt huomiota siihen, kuinka tunnollisesti moni herkkä ihminen ottaa huomioon toisten tarpeet ja tunteet, hoitaa velvoitteensa ja pitää kiinni lupauksistaan. Jopa silloin kun oma kroppa ja mieli huutaa lepoa. Omat harrastukset ja palautumishetket on liiankin helppo siirtää myöhempään ajankohtaan, jos joku toinen tarvitsee huomiotamme. Näin on hyvä tehdäkin silloin kun toisella on todellinen tarve, mutta liiallinen toisten palveleminen on itseltä pois. Herkkä ja kiltti ihminen saattaa ihan huomaamattaan opettaa läheisilleen, että hän hoitaa aina kaiken.
Omat rentoutumishetket ovat aivan yhtä tärkeitä – ja jopa tärkeämpiä – kuin velvoitteiden tunnollinen hoitaminen. ”Ei sota yhtä miestä kaipaa”, sanotaan, ja se on hyvä ohjenuora. On ihan ok edellyttää, että muut kantavat kortensa kekoon yhteisten asioiden hoitamisessa ja varata itselleen vapaa-aikaa. Omat tärkeät rentoutumishetket kannattaa merkitä kalenteriin siinä missä muutkin arjen menemiset. (Ote Erityisherkän päiväkirjasta)
Tässä muutamia ideoita rentoutumiseen:
Tee pikameditaatio. Etsi rauhallinen paikka, sulje silmät ja rentouta kehosi. Anna mielellesi jotain tekemistä, jokin keskittymisen kohde, jotta se ei ryhdy askaroimaan velvoitteiden tai huolenaiheiden parissa. Voit vaikkapa keskittyä laskemaan hengenvetoja tai pitää mielikuvituksessasi huomiosi nenänpäässä. Meditoida voi myös silmät auki keskittyen johonkin kiintopisteeseen. Meditaatiossa ei tarvitse istua tuntikausia, vaan varttikin on ihan hyvä.
Laita liikettä niveliin. Ylikierroksilla käyvä keho ja mieli eivät aina pysty rauhoittumaan paikallaan istuen ja meditoiden. Silloin liike on lääke. Käy kävelyllä, tee punnerruksia tai kyykkyjä, venyttele nautinnollisesti, tai jotain muuta. Palauttava ja rentouttava liikunta ei ole urheilusuoritus, vaan tarkoituksena on tuoda huomio takaisin kehoon. Se rauhoittaa myös mielen.
Kuuntele lempimusiikkiasi. Musiikki vaikuttaa tutkitusti monin tavoin. Sitä voi käyttää rentoutumiseen, inspiroitumiseen, kiitollisuuden tunteiden herättämiseen, kurkussa puristavan itkun ulos saamiseen, ja vaikka mihin. Nykyteknologia on tuonut musiikin saataville lähes minne tahansa ja se on ihanaa.
Mene luontoon. Luonnossa oleskelu rauhoittaa hermoston ja laskee verenpainetta. Itselläni on tapana ottaa pieni makuualusta tai viltti mukaan lähimetsään ja mennä omaan piilopaikkaani pötköttämään ja tuijottelemaan taivaalle. Olenpa nukahtanutkin sammalmättäälle useaan otteeseen.
Ui luonnonvesissä. Veden kosketus keholla tuntuu taivaallisen hyvältä. Suosittelen kokeilemaan järveen tai mereen pulahtamista myös myöhään syksyllä ja avantouintia talvella. Olo on huikea kylmäaltistuksen jälkeen!
Luo itsellesi oma soppi. Luo kotiisi jokin kaunis nurkkaus tai muu paikka, jonka sisustat oman mielesi mukaan ja pidät järjestyksessä. Se voi olla vanhan piirongin päälle sommiteltu kokonaisuus lempiesineistäsi, nurkka, jonne laitat itsellesi säkkituolin rentoutumista varten, mukava lukusoppi, jossa voit uppoutua omaan maailmaasi tai autotalliin rakennettu askartelupiste; mitä tahansa sellaista, joka on sinusta mieluisaa ja auttaa sinua rentoutumaan. Sinne voit vetäytyä lataamaan akkujasi. Tee se hyvällä omallatunnolla. Olet sen arvoinen.
Auringon hellimän, kuplivan keveän, hervottoman naurun täyttämän, villin ja onnellisen juhannuksen jälkeen olin jo palauttelemassa itseäni ikäisekseni (66 v.) ja tavalliseen arkioloon, mutta sitten päässäni räjähti.
Voimallisen räjähdyksen ja pari perin tärkeää oivallusta aiheutti se, että parin sinkkuvuoden jälkeen juhannuksena ja jo vähän sitä ennenkin oli ”lempeä ilmassa”. Lempi ei kuitenkaan roihahtanut ilmiliekkiin, mutta jo ”melkein” sai aikaan vaikka mitä villiä.
Petyinkö?
Miksi pitäisi? Sain kokea viikon ajan niin mahtavia tunteita, etten tiennyt itsestäni sellaisia enää löytyvänkään. Sydän sykki hulluna ja tunsin rakastavani kaikkea ja kaikkia.
Pettymyksen sijaan kiitän.
Mitä opin?
Pitääkö aina ja kaikesta oppia, kuten itsekin sanon ja ajattelen? Äkkiseltään suoraviivaisin ja loogisin oppi olisi, että seuraavalla kerralla hillitsen itseni ja tunteeni. Olen ikäiseni aikuinen, käyttäydyn asiallisesti ja tyynesti. En ole naurettavan naivi, en elä hetkeäkään pilvilinnoissa enkä nuolaise, ennen kuin tipahtaa.
Tässä kohdassa päässä räjähti. Onneksi.
Viikko väkevää tunteiden ilotulitusta, vahvaa energioiden virtausta, superonnellista oloa, jännitystä ja outoa pelkoakin oli jotain niin hienoa, että miksi en kokisi sitä uudelleen.
Myös ne hersyvät, lempeän armolliset itselle, omille tunteille ja käsittämättömän hassuille peloille ja mielikuville nauramiset. Naurun jakaminen ystävän kanssa. Myös vielä jälkikäteenkin itsekseen nauraminen. Miten rentouttavaa, puhdistavaa ja hyvää tekevää. Ikää ja hyvinvointia lisäävää.
Miksi hitossa pitäisi hillitä itsensä, ottaa järki käteen ja käyttäytyä aikuisesti?
Tunteet ja niiden kokeminen sekä muille näyttäminen eivät ole sairaus, vaan merkki äärimmäisestä terveydestä. Energioiden vapaasta virtauksesta. Rohkeudesta.
Mitä väliä, mitä muut sanovat tai ajattelevat?
Tuntuu äärettömän hyvältä päästää irti häpeästä, joka lymyää itsensä hillitsemisen taustalla. Vapaus ja aitous, jonka hillitsemättömyys tuo mukanaan, on mutkatonta, lämpöistä, lempeää, rentoa ja turvallista. Se on voimakasta iloa, joka saa näkyä. Iloa, joka tarttuu kanssakulkijoihinkin.
Häpeä sensijaan tuottaa turhaa kärsimystä, otsaryppyjä, pinnistelyä ja huonoa oloa. Häpeän pakonomainen peittely kuluttaa valtavasti energiaa.
Salaisuudet ja pelko ovat häpeän ravintoa. Monin tavoin peiteltävä epätäydellisyytemme ja pelko siitä, ettemme ole rakastettavia sellaisina kuin olemme. Kun tavoittelemme kovasti rakkauden, hyväksynnän ja arvostuksen saamista, vaanii häpeä joka ainoan nurkan ja puskan takana.
Onnellisinta on olla aito, oma itsensä. Sallia itsessään ja itselleen kaikki tunteet sekä hölmötkin kokemukset. Rakastaa itseään terveesti kaikkine kummallisuuksineen.
Itsensä rakastaminen on oman sydämen puheen kuuntelemista, siihen luottamista ja sen mukaan elämistä. Se on rohkeinta, mitä on.
Omien unelmien, omannäköisen elämän – Sun Juttusi – todeksi eläminen edellyttää luopumista itsensä liian vakavasti ottamisesta, syyllisyydestä, itsekritiikistä, täydellisyyden tavoittelusta, ankaruudesta, puskemisesta, muiden ajatuksista välittämisestä ja monesta muusta rajoittavasta roinasta. Sielu lentää ja energiat kohdistuvat unelmien toteuttamiseen, kun vapautamme itsemme turhasta häpeän ja sen peittelyn taakasta.
Voimallisen räjähdyksen seurauksena oivalsin haluavani pysytellä loppuelämäni varsin hulvattomana. Haluan hullaantua lemmestä, ihmisistä ja elämästä ja mistä milloinkin. Haluan leikkiä, hassutella, tanssia, laulaa, nauraa ja hölmöillä. Täysillä.
Lempeä saa olla ilmassa vaikka joka päivä. Toivon, että voin tartuttaa sitä myös ympärilleni.
Kirjoitin 10 vuotta sitten laulun Lyydiasta. Lyydia on suuri idolini. Oivalsin, että on korkea aika olla myös itse oman elämänsä Lyydia. Sitä rohkeutta toivon myös Sinulle.
Lyydia
Mitä väliä, jos mekossa on rimpsupitsiä ja liikavarpaat räytyy kirkkaan punaisissa kengissä? Mitä väliä, jos nauttii hieman lemmenlääkettä, juo viiniä ja tanssii yössä yöttömässä – pöydillä?
Mitä väliä, jos meikki onkin liian räikeä ja tekohampaat hohtaa suussa valkoisina helminä? Mitä väliä, jos tahtoo olla laillaan viehkeä eikä kotonansa ristipistoliinaa piperrä?
Talveksi taas Amerikkaan lähtee luo miehen rikkaan Lyydia –yhdeksänkymmentä.
Mitä väliä, jos ihollansa tuntee värinän ja sydämessä yhä rytmin elämälle kiihkeän? Mitä väliä, jos ei hän tahdo laulaa virsiä, ja jonkun mielestä käy kadotuksen tietä – syntistä?
Mitä väliä, jos väsymään ei vielä ennätä ja vauhti loppusuoralla on kaikkinensa villiä? Mitä väliä, jos tahtoo joka hetkeen sävyjä, ettei elämä oo vanhan kermakahvin väristä?
Talveksi taas Amerikkaan lähtee luo miehen rikkaan Lyydia –yhdeksänkymmentä.
Mitä väliä, jos kolme miestä kolmekymppistä Kavaljeerikseen tahtoo Lyydia – yhdeksänkymmentä?
Odotan innokkaasti tapaavani sinut Löydä Sun Juttusi -valmennuksissani, joihin voit tutustua täältä.
Kirjoittaja Emilia Vuorisalmi on lääkäri, Sekaisin Lovesta-kirjan kirjoittaja ja DocEmilia.com-sivuston perustaja.
On keskiyö ja makaan makuuhuoneen lattialla piikkimaton päällä. Kipu joka lähti sydämestä on levinnyt koko kehoon ja mieleen. En saa unta ja päässä pyörivät loopilla samat ajatukset: miksi näin kävi? Olisinko voinut tehdä jotain toisin? Tulenko olemaan loppuelämäni yksin? Miten kauan tämä tuska kestää? Päivisin olo on levoton ja ahdistunut, mieli sumuinen. Töissä keskittyminen lähes mahdotonta.
Tuntui että olin täysin yksin ja kukaan ei ymmärtänyt sitä kivun määrää jota kävin läpi. Kunnes eräänä päivänä ystäväni tokaisi: “Niin, tuosta sydänsärystähän melkein kaikki biisit ja leffatkin ovat syntyneet.”
Tämä pysäytti minut ja laittoi minut lääkärinä ajattelemaan mitä aivoissa tapahtuu, kun sydän särkyy ja miksi oireilemme niin voimakkaasti. Tästä alkoi matka syvälle rakkaustieteiden maailmaan. Aloin ymmärtämään mistä kipu johtui ja mitä voisin tehdä sen laannuttamiseksi. Ymmärsin, että ensiapu kipuun olisi kuormituksen aiheuttaman elimistön stressitilan ja alhaisen tulehduksen laskeminen.
Olin aina elänyt ja syönyt terveellisesti, mutta huomasin, että olin unohtanut miltä tuntuu hengittää. Hengitykseni oli pinnallista ja pallea jumissa ja tämä esti hermoston palautumista lepotilaan.
Syvään hengittämisen parantava, autonomista hermostoa rauhoittava voima, oli ensimmäinen askel kohti paranemista. Hengitysharjoitusten ja meditaation avulla sain pahimman noidankehän katkaistua ja pystyin pysähtymään miettimään kipuilun syvimpiä syitä. Tieteeseen rakkauden ja kiputilojen takana perehtyessäni ymmärsin, että olin menettänyt rakkauden myötä aivokemiallisen tasapainoni. Ja parantuakseni minun oli luotava uusi tasapainotila, ilman parisuhdetta.
Mitä syvemmälle tieteeseen sukelsin sitä selvemmin aloin nähdä mitä juuri minun oli tehtävä parantuakseni. Aloin hahmottaa miksi rakkauden aivokemiallinen resepti on jokaiselle yksilöllinen.
Huomasin omalla kohdallani hormonin nimeltä dopamiini näytelleen erityisen tärkeää roolia läpi elämän. Niin kutsuttuna dopamiinivoittoisena ihmisenä minun olisi kivuista päästäkseni ensitöikseni selvitettävä, mikä minulle on merkityksellistä.
Olin kulkenut eron jälkeisen vuoden autopilotilla ja tehnyt asioita selvitäkseni. Nyt oli aika pysähtyä ja miettiä mitä oikeasti halusin tehdä ja mikä sytyttää sieluni.
Huomasin myös, että arjestani puuttui luovuus ja kaipasin kanavaa luovuudelle. Miten loisin itselleni merkityksellisen elämän? Tämä kysymys istutti mieleeni siemenen tieteen ja median yhdistämisestä.
Ja kun aika oli valmis, tilaisuus tarjoutui ja sain viestin kustantajalta: Kiinnostaisiko minua kirjoittaa kirja rakkaudesta tieteen näkökulmasta? Pelotti vastata. En pitänyt kirjoittamisesta ja olin mielestäni siinä huono. Mutta jokin syttyi sisälläni ja sen lämpö oli suurempi kuin pelko. Seuraavana päivänä soitin kustantajalle ja kerroin olevani valmis haasteeseen.
Pelko on rakkauden suurin vihollinen ja pelon voittaminen ja rohkeuden löytäminen ovat usein myös suurin askel kohti paranemista. Pelon läpi painaminen vei minut kohti kestävää, merkityksellistä, rakkaudentäyteistä elämää. Olin sitten parisuhteessa tai en.
En varmasti 6 vuotta sitten erotuskan keskellä lattialla maatessa olisi osannut kuvitella että juuri nuo kivut olivat ovi merkitykselliseen, luovaan ja rakkauden täytteiseen elämään.
Ilman särkynyttä sydäntä en olisi pysähtynyt ja tutustunut itseeni ja selvittänyt kuka oikeasti olen. En olisi kysynyt itseltäni mitkä asiat tekevät juuri minut onnelliseksi ja millaista elämää minä haluan elää. Mikä minulle on merkityksellistä?
Kivulla on asiaa ja meidän tehtävämme on kuunnella, mitä kipu meille koittaa kertoa. Kipu ohjaa meitä uusille poluille, jotka vievät meitä kohti tarkoitustamme. Ja kun löydämme rohkeuden ja alamme ottaa askelia oikeaan suuntaan, kohti tuntematonta, kipukin alkaa usein lievittymään. Jos jätämme kivun kohtaamatta tai turrutamme sen kiireellä, irtosuhteilla, päihteillä tai lääkkeillä, emme koskaan kuule mitä kivun piti meille kertoa.
Ilman kipua ja särkynyttä sydäntä en olisi kirjoittanut ensimmäistä kirjaani eikä minusta olisi tullut rakkauslääkäriä. Sydämen särö valaisi polun, jota minun oli tarkoitus kulkea.
Seuraavan kerran kun kipu kolkuttelee sinun ovellasi, pysähdy ja mieti mitä se tuli kertomaan. Ajattele, että kipu ei ehkä olekaan vihollinen vaan hyvä ystävä joka suojaa ja ohjaa sinua.
Tiedätkö sen tunteen kun todella kiinnostava, komea, haluttava, mies tai nainen tulee vastaan, katsoo sinua “sillä silmällä”, ja mielesi tekee juosta karkuun? Vähintään käännät katseesi äkkiä pois tai muutut näkymättömäksi, koska jotenkin tuntuu, että et ole tarpeeksi hyvä. Refleksi tulee niin syvältä, että tuntuu ettei sitä voi mitenkään kontrolloida.
Tuttu juttu myös minulle. Yksinkertaisin keino, mitä harjoitan ja jonka yleensä muistan vaikka kuinka suuri paniikki iskisi on: ”Pysähdy ja hymyile!”. Tämä antaa sille toiselle mahdollisuuden lähestyä ja antaa minulle aikaa rauhoittua ”taistele-pakene-jähmety”- reaktiostani. Mielenkiintoista on sitten joskus tutkia syvemmältä, mikä siinä on niin pelottavaa kohdata tällainen ihana mahdollisuus?
Itseluottamus voi kadota myös treffeillä tai sängyssä, yhtäkkiä kehosi on kireä kuin viulukieli, vaikka haluaisit olla vapaa, villi ja viehättävä.
Tässä on muutama vinkki miten minä olen saanut lisättyä seksuaalista itseluottamustani:
1. Hengitä seksuaaliseen voimaasi
Keskity hengittämään syvälle kehoosi, aina sukupuolielimiin saakka. Aisti, mitä siellä tapahtuu. Tunne, että siellä on voimasi keskus. Lantionpohjassa ja sukupuolielimissäsi on seksuaalinen elinvoimasi, juuri ja keskus. Sieltä lähtee todellinen voimasi ja itseluottamukseksi. Hengitä pitkiä uloshengityksiä, tämä rentouttaa hermostoasi.
2. Antaudu keholliselle nautinnolle
Opettele olemaan yhteydessä koko kehosi tuntemuksiin ja aistimuksiin. Keskity kehosi nautinnollisiin tuntemuksiin. Aisti missä kohtaa tunnet energian virtaavan, missä kohtaa tunnet lämpöä, sähköä tai pehmeyttä. Antaudu näille kehollisille nautinnon lähteille.
3. Keskity partneriisi
Tämä on temppu, jota opetan myös esiintyjille. Kun todella keskityt toiseen: kuuntelemaan, katsomaan ja reagoit häneen, oma jännitys katoaa.
Jos olet sängyssä, katso, kuuntele ja tunne, miten voisit tuottaa partnerillesi vielä enemmän nautintoa omalla kehollasi?
4. Usko että ansaitset parasta
Luota siihen, että sinä olet riittävä. Lähes kaikilla meillä on varhaisesta lapsuudesta periytynyt kokemus ja uskomus, että emme ole tarpeeksi sellaisena kuin olemme, tarpeeksi rakastettavia, tarpeeksi kauniita tai haluttavia. Tee uusi tietoinen valinta ja ala tekemään mielikuvaharjoituksia, joissa sinä ansaitset kaikkein parasta elämältä, treffeiltä, seksiltä ja kumppaniltasi.
Totta kai ansaitset parasta, sinähän olet hehkuva ja vetovoimainen olento!
Kuva: Maria Kalmi Photography
Tervetuloa Sensuaalisen naisen nautinto- verkkokurssille, löytämään kukoistava ja rakastava yhteys kehoosi sekä vaalimaan sielukasta, sensuaalista seksuaalisuuttasi. Kurssi alkaa 30.8. 2021. Lisätietoja löydät tästä.
