Sivu 19 – Hidasta elämää

Tämä on kenties tärkein parisuhdetaito, jonka opetteleminen säästää sinua, kumppaniasi ja suhdettanne

Terapeutti-kirjailija Tommy Hellsten painottaa kirjassaan Virtahepo makuuhuoneessa, kuinka vapaus on ehto sille, että jotain olentoa voi rakastaa. ”Muussa tapauksessa rakkauden kohde ei olisi rakkaudesta erillinen vaan sen jatke”, hän kirjoittaa.

Tällainen ajatus vapaudesta on omiaan herättämään meissä voimakkaan epämiellyttäviä tunteita. Se kun tarkoittaa sitä, että kumppanimme on vapaa tekemään omia valintoja myös silloin kun toiveemme ovat ristiriidassa.

Halutessaan hän voi valita toisin – tai toisen.
Ei helvetti, miten kipeältä tuntuva ajatus.

Suhteen sisällä kokemamme hylätyksi tulemisen pelko saa meidät pahimmillaan ripustautumaan kumppaniimme. Koemme, että elämän merkityksellisyys riippuu siitä, saammeko elää yhdessä hänen kanssaan.

Näin toimiessamme luovutamme oman voimamme itsemme ulkopuolelle. Annamme toiselle ihmiselle vallan päättää onnellisuudestamme. Siitä, että voimme kokea olevamme turvassa. Teemme niin huolimatta siitä, haluaako toinen osapuoli kantaakseen moista vastuuta. Luonnollisesti yhdelläkään ihmisellä ei ole velvollisuutta tehdä toista onnelliseksi tai kokonaiseksi. Sellaisen vaatiminen toiselta (edes sanattomasti) on varsin itsekästä.

Mitä ”minä rakastan sinua” todella tarkoittaa?

On valaisevaa mutta myös perin kivuliasta pohtia omalla kohdalla rehellisesti sitä, tarkoittaako lause ”minä rakastan sinua” todellisuudessa sitä, että ”minä rakastan sinua niin kauan kuin kuulut minulle”.

Jos kumppanini tekisi esimerkiksi valinnan päättää suhteemme, kenties lähteä jonkun toisen matkaan, loppuisiko rakkauteni häntä kohtaan ja muuttuisiko se kenties jopa vihaksi?

Tämä kysymys johdattelee sen äärelle, millaisena rakastamisen usein koemme. Se on usein lähempänä riippuvuutta ja omistamista kuin rakkautta. Rakkaus kykenee hengittämään vain täydellisessä vapaudessa. Tilassa, jossa siihen ei kohdisteta vaatimuksia tai edes odotuksia.

Käsi ylös kaikki, ketkä uskovat pystyvänsä tähän? Itse pidän omani visusti alhaalla.

Suhteen eteneminen nostaa esiin ihmisen (ja riippuvuuden)

Useimpien ihmisten kuva itsestään on suhteen alkuvaiheessa keskimääräistä valoisampi. Tällainen olotila vahvistaa sitä tunnetta, että elämme omasta voimastamme käsin. Olemme vihdoinkin oman elämämme ohjaksissa ja hallitsemme demonimme.

Sitten tapahtuu jotain.

Suhde etenee ja syvenee. Ihastuksesta alkaa kuoriutua aito ihminen, jolla on myös ärsyttäviä mielipiteitä sekä oma eletty historia. Tehtyjä virheitä ja päättyneitä parisuhteita. Epämiellyttävät tunteet alkavat kasvaa. Herää pelko siitä, että kaiken saattaa menettää. Mitä jos hän ei haluakaan minua? Voimmeko sittenkään tavoitella yhteistä tulevaisuutta? Estävätkö aiemmat elämänkokemuksemme hyvän suhteen muodostumisen? Onko entiset suhteet todella jo kuopattu?

Tässä vaiheessa tunnemme särön omassa voimassamme.

Mikäli emme ole jo pinkoneet pakoon, tarjoamme onnen avaimet kumppanillemme. Siinä missä juuri äsken olimme vahvoja ja voimakkaita, tuntuu olo nyt yhtäkkiä heikolta ja hauraalta. Näin käy varsinkin silloin, jos ihmisen omanarvontunne ei ole tarpeeksi voimakas.

Harvalla meistä on.

Oman voiman tilalle kasvaa pelko siitä, että mitä jos kaikki ei menekään hyvin. Ajatus jo tutuksi tulleesta kumppanista ja suhteesta luopumisesta hirvittää.

Kuinka selviän, jos niin käy?

Kaksi vaihtoehtoista polkua kohdata suhteen kipukohdat

Kun pelko hylätyksi tulemisesta valtaa mielen, meillä on valittavana kaksi erilaista polkua.

Suurin osa valitsee polun, jota kulkiessamme alamme muokata omaa käytöstämme. Yritämme siten varmistaa, ettemme tule hylätyksi. Samalla alamme tuunata myös kumppaniamme. Nostamme esiin meitä häiritseviä asioita ja yritämme saada kumppania muuttamaan tapojaan. Saatamme myös voimistaa suhteen ulkoisia puitteita vaikkapa muuttamalla yhteen, varaamalla lomamatkoja tai jopa perustamalla perheen.

Mitä vain, kunhan ei terapeutti Hellstenin peräänkuuluttamaa vapautta. Se kun ei tunnu turvalliselta.

Yhteinen asunto tai perhe eivät tietenkään ole lähtökohtaisesti paheksuttavia asioita, mutta jos ne pohjautuvat epämiellyttävien tunteiden välttämiseen, saattaa valittu polku muodostua pidemmän päälle melkoiseksi kärsimysnäytelmäksi.

On olemassa myös toinen tie, se harvemmin valittu.

Sillä polulla ajatukset ja tunteet suuntautuvat enemmän omaan itseen. Tämä voi kuulostaa itsekkäältä, mutta on päinvastoin epäitsekkäintä, mitä voit tehdä.

Sen sijaan, että etsisit syytä ja parannusta epämiellyttäviin tunteisiin ulkopuoleltasi, omista ne itse. Pysy rehellisenä sille, mitä juuri sinä tunnet ja minkälaisia tarpeita sinulla on. Samoin kuin sille, mitkä ovat sinun velvollisuutesi tässä suhteessa. Yhtä lailla anna kumppanillesi vapaus olla oma itsensä. Silloinkin, kun hänen olemisensa ja tekemisensä synnyttävät sinussa ikäviä tuntemuksia.

Tahallista ja toistuvaa perseilyä ei tarvitse sietää. Kaikissa muissa tapauksissa esiin nousevista tunteista voi ja kannattaa puhua, mutta ei pidä kaataa kurasankoa toisen niskaan. Voit kertoa epävarmuuksista, joita koet kumppanisi harrastuksesta tai vaikka hänen työpaikkansa tai ystäväporukkansa yhteisistä illanvietoista. Voit nostaa esiin sen, jos eletty elämä häiritsee tai tuleva pelottaa.

Tällä tiellä kulkiessasi et silti koskaan vaadi toista ihmistä tekemään sinun valintojasi. Sitä, että kumppanisi sanoisi tai tekisi jotain, mikä veisi tunteesi pois. Hän voi seistä rinnallasi, olla tukenasi ja nähdä kipusi ja epävarmuutesi. Mutta sinä olet ainoa, joka voi valita, mitä tunteillasi teet. Mistä tunteista pidät tiukasti kiinni ja mistä taas päästät irti.

Tässä piilee nähdäkseni Hellstenin kuvaaman vapauden ydin – tietoisuudessa. Ja sellaisesta käsin on mahdollista tulla myös kestävään yhteyteen, joka toivottaa tervetulleeksi myös epätäydellisyyden ja epävarmuuden, mutta ei kohdista niitä jyrkkinä vaatimuksia toisen ihmisen suuntaan.

Lue lisää hankalien tunteiden kohtaamisen hienoudesta Harri-Pekan kirjasta Sattuu ihan helvetisti – Opi sietämään kipeitä tunteita.

”Maailma on rikki, sinä et” – Joskus parasta mitä voit tehdä, on lakata etsimästä ratkaisuja sisältäsi

Elämme yksilö- ja suorituskeskeisyyden aikaa. Sen ihanneminä muistuttaa superihmistä. Pitäisi johtaa menestyksekkäästi itseään, kehittää jatkuvasti osaamistaan kaikilla elämän osa-alueilla, tulisi sopeutua jatkuvaan epävarmuuteen ja ponnistaa vastoinkäymisten läpi entistä vahvempana.

Yksilöllisyyttä korostava kulttuuri saa monet meistä tavoittelemaan vimmaisemmin unelmiaan, tekemään rohkeita valintoja ja uskomaan tarinaan, jossa kukin meistä on itse vastuussa omasta onnellisuudestaan. Vielä useammin se saa aikaan epäonnistumisen tunteen ja kokemuksen siitä, ettei ole riittävän hyvä tai tarpeeksi jotakin.

Keskittyminen yksilösuorituksiin piilottaa myös alleen yhteiskunnan eriarvoistavat rakenteet – ja sen, miksi niin moni meistä kamppailee unelmien saavuttamisen sijaan arjesta selviytymisen kanssa.

Vaikka tiedostan kulttuurisen tarinamme varjopuolen, huomaan itsekin alitajuisesti sisäistäneeni ajatuksen siitä, mihin kaikkeen minun tulisi venyä. Saatan syyllistää itseäni siitä, että olen jatkuvasti kuormittuneempi arjessani kuin haluaisin. Tunnen joskus kateutta ihmisiä kohtaan, jotka näyttävät jaksavan arjen rumbaa paljon paremmin kuin minä, ja koen toisinaan huonommuutta herkästä hermostostani. Se muistuttaa minua oireillaan siitä, että elimistöni ei ole tehty nopeatempoisen suorituskulttuurin rattaisiin – ja on oikeassa.

Kehoni pyytää minua hidastamaan, kuuntelemaan ympäröivän hälyn sijaan hengitystäni, ulkoisten vaatimusten sijaan sieluni toiveita. Paradoksaalista kyllä juuri hiljainen aistivoimainen viisaus paljastaa minulle ympäröivän todellisuuden nurinkurisuuden. Kehon äärelle asettuminen muistuttaa minua armollisuudesta itseäni kohtaan ja auttaa hyväksymään sen, että epävarmuutta ja riittämättömyyttä ei tarvitse paeta suoritusputkeen. Riittää, että uskaltaa tuntea.

Toivon, että yhä useampi meistä uskaltaisi luottaa sisäiseen viisauteensa. Vielä enemmän toivon, että kääntäisimme viisautemme yhteiseksi voimavaraksi. Sillä lopulta hyvin harva meistä mahtuu aikamme multikyvykkään supersuorittajan ideaaliin. Lopulta ideaali on hyvin kapea ja epäinhimillinen.

Joskus parasta mitä voit tehdä, onkin lakata etsimästä ratkaisuja sisältäsi. Seuraavan kerran, kun tunnet riittämättömyyttä, pysähdy, anna hengityksellesi aikaa laskeutua ja sano itsellesi nämä sanat: ”maailma on rikki, sinä et”. Kun päästät itsesi vapaaksi turhista syytöksistä, tulet samalla ottaneeksi ensimmäisen askeleen kohti pehmeämpää ja arvoiltaan inhimillisempää maailmaa, ja kannustat myös muita tekemään samoin.

Sen sijaan, että käperrymme huonommuuden tunteeseen ja unohdumme etsimään jatkuvasti korjattavaa itsestämme, onkin tärkeää kurottaa kohti toisiamme ja kohdistaa katseemme myös niihin kulttuurisiin ja rakenteellisiin juurisyihin, jotka saavat meidät pyristelemään riittämättömyyden ja loppuun palamisen kehässä.

Yksin voimme muuttaa omaa kokemustamme, mutta yhdessä voimme muuttaa maailmaa, luoda uusia ihanteita, jotka jatkuvan perässä juoksemisen sijaan kannattelevat jokaisen meistä askeleita – tahdista ja tyylistä riippumatta.

Toimituksen vinkki: Voit vahvistaa yhteyttä omaan kehoon ja itseesi, kehittää itsemyötätuntoa ja luoda itsellesi sisäistä turvaa Lempeyttä keholle -korttien avulla.

Miksi kehu annetaan vasta läksiäisissä tai erityistilanteessa?

Kirjoittaja Nina Lyytinen on erikoispsykologi (PsL), joka on toiminut eri organisaatioiden psykologina. Nina on on auttanut työyhteisöjä erilaisissa kriisiytyneissä tilanteissa ja muutoksissa. Hän on valmentanut johtoa, esihenkilöitä ja organisaatioiden työntekijöitä. Nina juontaa suosittua Psykopodiaa-podcastia.

Miksi kehu jää niin usein sanomatta?

Olet vaihtamassa työpaikkaa. Läksiäiskahveilla sinua kehutaan vuolaasti. Nostetaan esille kaikki se osaaminen, taidot ja hyvät ominaisuudet, jotka työyhteisö menettää, kun lähdet. Liikutut kauniista sanoista ja tunnet, kuinka hyvältä tuntuu kuulla kaikki tuo. Samalla mieleesi hiipii kysymys: miksi näitä asioita ei sanottu ääneen kaikkina niinä vuosina, kun teimme yhdessä töitä?

Mikä tekee myönteisen palautteen antamisesta niin vaikeaa? Johtaako huoli siitä, että vanha sanonta ”kehuihin ylpistyy” pitäisi paikkansa? Vai ajattelemmeko, että kyllähän toinen tietää onnistuvansa, jos ei saa kielteistä palautetta?

On tärkeää sanoittaa hyvät asiat lähtökahveilla. Mutta vielä tärkeämpää olisi sanoa ne arjessa, silloin kun työskennellään yhdessä. Silloin kun huomataan toisen onnistuminen.

Mitä kehu on?

Kehu on myönteinen sanallinen arvio itsestä tai toisesta. Se on hyvän tunnistamista, arvostamista ja myötätuntoa.

Kehuminen tarkoittaa sitä, että sanoitamme myönteistä palautetta ääneen. Sanomme sen mitä huomaamme. Se voi olla yksinkertainen havainto – ”tuo esitys oli todella selkeä” – tai syvempi huomio toisen osaamisesta, asenteesta tai tavasta olla läsnä. Kehu vahvistaa kokemusta siitä, että tulee nähdyksi ja kuulluksi. Se luo tunteen, että oma panos ja ominaisuudet ovat merkityksellisiä ja arvostettuja.

Miksi kehuminen on tärkeää?

– Toisen kehumisella voi olla suuri merkitys. Kehut vahvistavat kokemusta nähdyksi ja arvostetuksi tulemisesta sekä luovat hyvää ilmapiiriä yhteisöön.

– Myönteinen palaute lisää tunnetta omasta pystyvyydestä ja synnyttää myönteisyyden kehän: hyvä palaute ruokkii arvostavaa vuorovaikutusta ja levittää myönsteistä tunneilmastoa ympärilleen.

– Aito, vilpitön kehu on paljon enemmän kuin vaaleanpunaista hattarahöttöä. Se on tietoinen teko, joka voi rohkaista, kannustaa ja antaa voimaa jatkaa eteenpäin.

Miksi emme siis kehu useammin?

Kehumisen esteitä on monia. Saatamme pelätä, että kehu kuulostaa imartelulta, tai että se menettää arvonsa, jos sitä sanoo liian usein. Toisinaan kiire vie huomion ja unohdamme sanoittaa sen mitä huomaamme.

Älä panttaa kehuja – sano ne rohkeasti ääneen

Jos huomaat toisen onnistuvan, kerro se. Jos näet hyvän piirteen työkaverissa, puolisossa tai ystävässä, nimeä ne. Kehuminen ei maksa mitään, mutta sen merkitys voi olla valtava. Ajoissa sanotut kehut eivät jää pelkiksi lähtöhetken kauniiksi puheiksi. Arjessa annettu palaute antaa voimaa, auttaa jaksamaan ja on usein se pitovoima, joka saa jatkamaan tehtävässä.

Opettele kehumaan muita ja itseäsi niin, että kaikille tulee hyvä mieli: Kehukorttien avulla osoitat arvostusta ja lisäät positiivista virettä keskusteluihin. Tutustu kortteihin TÄÄLTÄ.

Tunna Milonoff: “Ulossulkeminen ja ulosjääminen on ihmisille yksi pahimpia juttuja, mitä voi olla”

Kun Tunna Milonoff kirjoitti uupumuskokemuksistaan kirjaansa Liekki, yksi teema nousi pintaan ylitse muiden: ulkopuolisuuden tunne. Hän kuvaa Hidasta elämää -podcastissa sen olevan ihmiselle lähes yhtä raskasta kuin fyysinen kipu. “Ulossulkeminen ja ulosjääminen on ihmisille yksi pahimpia juttuja, mitä voi olla”, Tunna sanoo. (Voit kuunnella podcastin maksutta TÄÄLTÄ.)

Miksi ulkopuolisuus sattuu?

Ihmisen syvin tarve on kuulua joukkoon. Monissa kulttuureissa yhteisön ulkopuolelle jättäminen on ollut pahempi rangaistus kuin kuolema. Se johtuu yksinkertaisesti siitä, että ilman yhteisöä emme selviä. Yksilön kannalta ulossulkeminen merkitsee sitä, että koko olemassaolo kyseenalaistuu.

Tunna sanoo podcastissa, että jokainen ulossulkemisen kokemus – oli se työyhteisössä, kaveripiirissä tai perhesuhteissa – repii auki jotain hyvin syvää meissä: “Koska me ollaan ihmisiä vasta suhteessa toisiin ihmisiin.”

Yhteys on vastalääke

Milonoffin omassa elämässä kokemus ulkopuolisuudesta korostui silloin, kun hän jäi pois omasta työyhteisöstään uupumuksen vuoksi. Yhtäkkiä ympärillä ei ollutkaan enää sitä tuttua porukkaa, jonka kautta identiteetti ja arki olivat rakentuneet. Se oli musertavaa.

Samalla hän ymmärsi, että yhteys on yksi voimakkaimmista elämän kannattelevista voimista: “Yksi kaikista tärkein ja isoin oivallus on yhteys. Mä ymmärsin, että mä en ole erillinen toisista ihmisistä, ja mun pitää vaalia sitä yhteyttä.”

Individualismin paradoksi

Moderni kulttuuri korostaa yksilöllisyyttä. Olemme tottuneet ajattelemaan, että olemme Tunnan sanoin “uniikkeja lumihiutaleita”, joiden pitäisi pärjätä yksin. Tunnan mukaan tämä ajattelu on harhaa – ja jopa sairasta. Se luo pohjaa ulkopuolisuuden kokemukselle, koska yksilön erityisyys nostetaan yhteyden edelle.

Kun ihminen joutuu eristyksiin, hän huomaa nopeasti, ettei itsen korostaminen kannattele pitkälle. Tarvitsemme toisiamme, niin arkisissa hetkissä kuin elämän kriiseissäkin.

Ulossulkeminen jättää arvet

Ulkopuolelle jääminen ei ole vain hetkellinen tunne. Se voi jättää pitkäaikaisia arpia, jotka vaikuttavat ihmissuhteisiin ja luottamukseen muita kohtaan. Se voi näkyä varovaisuutena, vaikeutena kiinnittyä yhteisöön tai pelkona siitä, että tulee hylätyksi uudelleen.

Tunnan sanoin: “Kaikki ulossulkeminen ja ulosjääminen on sen takia ollut poikkeuksellisen pahaa itselleni.”

KUUNTELE KOKO PODCAST-JAKSO MAKSUTTA HIDASTA ELÄMÄÄ -SOVELLUKSESSA.

Ahdistaako pimeys? Näillä keinoilla pidät elinvoimasi virkeänä

Syksyn pimeys ja kalseus vyöryvät nyt päällemme urakalla, ehkä olet huomannutkin? Loppusyksy on monille vaikein aika vuodesta, aika, jolloin iloa ja energiaa on todella vaikeaa löytää omaan arkeen. Se johtuu hormonitasojen laskusta, jonka valottomuus saa meissä aikaan. Tilanne ei kuitenkaan ole toivoton! Pienellä suunnittelulla ja panostuksella (itseen!) on mahdollista pitää hormonitasot – ellei ihan kesän tasolla – niin kuitenkin sellaisella tasolla, joka pitää leuan pinnalla. Tässä reseptini elämänenergian vaalimiseen marraskuun-joulukuun pimeydessä:

1. Määrittele oma(t) energianlähteesi

Mikä tuottaa sinulle iloa ja energiaa? Onko se liikunta, musiikki, taide, ulkoilu, avantouinti, jokin rakas harrastus, toisten ihmisten tapaaminen vai joku muu? Pohdi ja kirjaa ylös 1-3 tällaista asiaa, joita voi harrastaa tai tehdä kylmään ja pimeäänkin vuodenaikaan.

2. Tee päätös satsata aikaa itseesi ja hyvinvointiisi

Käy itsesi kanssa pohdintaa, mitä uuden rutiinin tuominen arkeesi voisi tarkoittaa ja mahdollistaa. Miten voit nyt? Mikä muuttuisi, jos panostaisit omaan hyvinvointiisi esim. kerran viikossa tekemällä iloa ja energiaa antavaa asiaasi? Luomalla motivaatiota ja järkisyitä ”kivalle” tekemiselle luot itsellesi perusteet, jotka saavat sinut sitoutumaan päätökseen.

3. Aikatauluta asia arkeesi

Seuraavaksi on aika etsiä aika ja tila virvoittavalle tekemisellesi. Ajattele ratkaisukeskeisesti ja luovasti! Jos tuntuu, että aika on arjessa kortilla, mieti voisitko esim. tehdä ulkona lenkin lastesi harrastusten aikana, heitä odotellessasi? Tai aikaisin aamulla ennen kuin muut heräävät? Mikä ilta viikossa olisi sinua ja sinun harrastustasi varten? Kun löydät tavan sovittaa tekeminen arkeesi, on tärkeää, että merkitset sen kalenteriisi – ainakin kevääseen asti. 🙂

4. Pidä sovitusta kiinni itsesi kanssa!

Onneksi olkoon! Jos olet päässyt tänne asti, voit taputtaa itseäsi lempeästi olalle ja olla ylpeä siitä, että olet juuri antanut itsellesi luvan pitää hauskaa ja virkistyä säännöllisesti arjessasi. Nyt tarvitaan tahdonvoimaa, ettet lipsu päätöksestäsi. Mehustele, nauti ja fiilistele joka kerran, kun teet valitsemaasi asiaa. Huomaa jälkituntemukset ja se hyvä, jonka asiaan vihkiytyminen sinulle tuottaa. Sinulla on lupa olla itsekäs tämän asian suhteen, joten älä luovuta helposti ja anna aikaasi muiden tarpeiden tyydyttämiselle omiesi kustannuksella. Muista, että sitä parempi, huolehtivampi ja tärkeämpi läheinen olet ympäröiville ihmisillesi, mitä parempaa huolta pidät itsestäsi.

Ihanaa ja energistä loppuvuotta!

Voiko elämässään hyvin pärjäävällä ihmisellä olla ADHD?

Mainosyhteistyössä lääkärikeskus Recurorin kanssa. Kirjoittaja: psykiatri Joel Holmén.

Voiko henkilö, jolla on ADHD, menestyä elämässä? Tämä kysymys on ollut pinnalla yhteiskunnallisessa keskustelussa. On esitetty esimerkiksi ajatus, että hyvin pärjäävällä henkilöllä ei voi olla ADHD:ta, koska ongelmat eivät ole silloin riittävän syviä.

Tässä kohtaa on hyvä olla hereillä kahden asian tiimoilta keskustelussa; osa liittyen tutkimus- ja hoitoresurssien kohdistumiseen (koskee pääasiassa julkista sektoria) ja toisaalta siinä, mitä hyvin pärjääminen yleisesti ottaen tarkoittaa.

Johtoasemassa olevien henkilöiden ajatellaan usein olevan osaavia ja aikaansaavia – ovathan he päässeet johtajiksi. Itse asiassa minulle päätyy vastaanotolle paljonkin johtajia, joiden ADHD on lopulta hieman pintaa rapsuttamalla paljastunut ilmeiseksi ja ongelmat syviksi sekä jatkuviksi.

Nykyjohtajan ihanneominaisuudet sopivat myös ADHD-henkilölle

Moni ADHD:lle tyypillinen piirre voi olla itseasiassa monessa tilanteessa tekijä, joka on johtanut johtajaksi ryhtymiseen. Siinä missä johtajuuden ihanneominaisuuksissa ennen painottuivat tarkkuus ja vahva teknisten yksityiskohtien hallinta, nykyisin ihanteena on vahvasti läsnä luovuus, idearikkaus ja heittäytyminen. Impulsiivisuus ja voimakas innostuminen ovat ominaisuuksia, jotka saavat henkilön heittäytymään ja perustamaan ehkä oman yrityksen. Vastaanotollani käykin suuri joukko yrittäjiä.

Nopea reagointi, puheliaisuus ja jopa päälle puhuminen ovat ominaisuuksia, jotka johtavat tilan ottamiseen keskusteluissa ja henkilö huomaa pian olevansa johtamassa joukkoja tai puhetta. Kärsimättömyys taas voi johtaa siihen, että päättää hoitaa asiat itse, kun ei jaksa odotella sitä, että muut tarttuisivat tuumasta toimeen.

“Siinä missä johtajuuden ihanneominaisuuksissa ennen painottuivat tarkkuus ja vahva teknisten yksityiskohtien hallinta, nykyisin ihanteena on vahvasti läsnä luovuus, idearikkaus ja heittäytyminen.”

Omassa toimenkuvassa pysyminen vaikeaa – alaiset kokevat varpaille astumista, perhe laiminlyöntiä

Emme tietenkään lähde diagnosoimaan ADHD:ta sen takia, että on ns. ADHD:n positiivisia ongelmia, vaan koko diagnostiikan ja hoidon tarkoitus on auttaa ongelmallisissa tilanteissa yksilöllisesti. Elämänhallinnan ongelmat voivat ilmetä monilla eri tavoilla.

Piirre, joka tietyissä olosuhteissa edesauttaa menestymistä yhtäällä, voi aiheuttaa yhteensovittamattomia ongelmia toisaalla. Monesti menestymisen kulissin takaa löytyykin laaja joukko syveneviä ja kriisiytyviä ongelmia, jotka ovat vaivanneet henkilöitä läpi elämän.

Projektien johtaminen voi olla poukkoilevaa ja pomppivaa, joka voi aiheuttaa alaisissa tuskaisuutta, kun pitkäjänteinen fokus ei tunnu pysyvän. Johtajan kyvyttömyys rajata tekemisiään näyttäytyy myös tehtäväkasoina, mitä johtaja pyrkii tehtävälistojen avulla hallitsemaan, joskus jopa pakonomaisesti vauhtia lisäämällä. Tällaisissa tilanteissa johtajat kuvaavat olevansa kuin ansassa oravanpyörässä, ikuisessa kiireessä.

Viranomaisten kanssa asioiminen voi myös olla tällaiselle johtajalle myrkkyä, kun fokus ei vain tahdo pysyä ja ohjeistusten läpikäyminen tuntuu ylivoimaiselta.

“Piirre, joka tietyissä olosuhteissa edesauttaa menestymistä yhtäällä, voi aiheuttaa yhteensovittamattomia ongelmia toisaalla.”

Monella menestyneellä yrittäjällä toistuvat tilanteet, jossa pakolliset paperityöt jäävät hoitamatta. Laskujen maksun venyminen on tietysti klassikkoasia ADHD-ihmisille yksityiselämässä. Usein kuulen myös, että laskut asiakkaille tehdystä työstä jäävät lähettämättä. Tällöin rahaa ei tule yritykselle ja voi pahimmillaan johtaa siihen, että omat maksuvelvollisuudet viivästyvät ja yrittäjä joutuu hyödyntämään yritysluottoja asioiden hoitamiseksi. ADHD-johtajan pelastus voi kuitenkin olla hyvä yrityspartneri, sihteeri, HR-päällikkö tai muu vastaava henkilö, joka saa pidettyä pakolliset paperityöt, laskut tai pitkäjänteisemmät projektit raiteillaan.

Työ- ja perhe-elämän vaatimusten yhteensovittaminen on usein ADHD-johtajien suurin haaste, ja tilanne voi näyttäytyä kotona erilaiselta. Johtajaa ei näy kotiin, kun taas on tullut uusi hieno projekti, jota pitäisi yömyöhään sauhuta kasaan. Työn ja kotielämän rajaaminen ei onnistu, kun uusia aloituksia löytyy jatkuvasti tai istutaan tuijottamassa tekemättömien töiden listaa, kuitenkin ilman kykyä tarttua näihin.

Perheen kanssa on vaikea olla läsnä, kun ajatukset pyörivät projekteissa ja rauhattomuus ajaa tekemään asioita jatkuvasti. Kotona arjen perusaskareiden hoitaminen on kaaosta, kun työpaikan tukihenkilö ei ole siellä apuna ja oma talous saattaa olla kuralla, kun rahaa käytetään impulsiivisesti ja laskut jäävät maksamatta, vaikka tulotaso olisikin merkittävän hyvä.

Elämässään menestyneiden ADHD-epäilyt on otettava yhtä vakavasti kuin muidenkin

Oman kokemukseni mukaan ADHD:ta voidaan todeta johtajilla, kuten muillakin ihmisillä, vaikka elämä näyttäytyisikin ulospäin erittäin menestyksekkäältä. Keskeistä onkin kurkistaa kulissien taakse ja puuttua ongelmiin ajoissa. Erityisesti, jos tilanne tuntuu jatkuvalta kierteeltä uupumuksesta toiseen, elämänhallinnan puuttumiselta ja kaaokselta, asian äärelle pysähtyminen ja asianmukainen hoito yleensä auttavat.

Puuttumisen jälkeen asioiden hoitaminen onnistuu jatkossa paremmin ja pitkäjänteisemmin. Tyytyväisiä ovat lopulta henkilön itsensä lisäksi myös alaiset ja perhe.

Recurorin ADHD:hen erikoistuneisiin ammattilaisiin voit tutustua TÄSTÄ.

Miten pärjätä pettymyksen kanssa? – Näin niiden sietämisestä tulee himpun verran helpompaa

”Pessimisti ei pety”. Ei pety, kun odottaa pahinta tapahtuvaksi tai ei ainakaan toivo liikoja. Elää vähän kuin suojakalvon alla. Suojakuorella hän uskoo torjuvansa ikäviä tunteita – erityisesti pettymystä, joka on ehdottomasti karmeimpien tunteiden kärkikolmikossa.

Pettymys saapuu paikalle, kun odotukset ja toiveet eivät vastaa sitä, mitä oikeasti tapahtuu. Asiat eivät menekään niin kuin haluaisi. Mitä isompi kuilu on odotusten ja todellisuuden välillä sitä väkevämpi on pettymyksen ote. Ja se ote voi olla todella vahva. Pettymys imaisee voimat ja maalaa maiseman harmaaksi, saa ihmisen kutistumaan pieneksi ja surkeaksi – kuin Harry Potterin ankeuttaja.

Usein pettymys kulkee vielä kaverinsa häpeän kanssa ja yhdessä ne saavat tuntijansa olon niin kurjaksi, ettei ole ihmekään, että niitä ei haluaisi kohdata ja kokea niiden syvälle porautuvaa voimaa.

Pettymysten pakoilu sulkee ovia

Suojakalvossa eläminen ja pettymysten pelkääminen kuitenkin kaventavat näkymiä ja sulkevat monia mahdollisuuksien ovia. Elämästä katoavat värit ja voima myös siinä tapauksessa, ettei uskalla haluta ja toivoa. Ei tohdi asettaa tavoitteita ja kulkea rohkeasti niitä kohti. Ja aina jos lähtee tavoittelemaan jotakin, mitä toivoo ja haluaa, niin matkalla hyvin todennäköisesti tulee vastaan pettymys jos toinenkin.

Tie menestykseen (mitä ikinä se kenellekin merkitsee) ei ole suora eikä esteetön. Pettymys ei ole menestyksen vastakohta vaan yksi ikävä, mutta välttämätön rakennusaine matkalla kohti unelmia.

Entä jos pettymykset näkisi elämään kuuluvana asiana?

Pettymyksistä myös oppii. Ja jos hyväksyy ne välttämättömänä osana rohkeaa, oman näköistä elämää niin niiden sietäminen on himpun verran helpompaa. Pettymys ei ole päätepysäkki vaan yksi matkalla kohdattava este, josta voi selvitä.

Pettymyksiä voi opetella kohtaamaan rakentavasti. Mitä useammin uskaltaa tavoitella jotakin pelkäämättä pettymyksiä, sitä paremmin niille siedättyy ja niihin tottuu. Mukavaksi se ei varmasti muutu koskaan, mutta ellei pelkää niin se avaa monia mahdollisuuksia.

Joku on keksinyt suomalaiselle pettymyksen torjuntaan tähtäävälle sananlaskulle ”Joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa” uuden muodon: ”Joka kuuseen kurkottaa, saa enemmän käpyjä”. Jokusen kerran voi kurkottaessaan kapsahtaa alas, mutta sitkeä uudelleen yrittäminen tuonee hyvän käpysaaliin.

Kun sattuu ihan helvetisti – Miksi ja miten kipeitä tunteita kannattaa sietää

Emeritusprofessori, “the one and only” Esa Saarinen totesi vuosia sitten antamassaan haastattelussa, että erilaisten tunteiden sietäminen on yksi tärkeimmistä parisuhdetaidoista. Toteamus puhutteli itseäni suuresti ja jäi itämään pääni sisälle. Tuon ajatuksen ympärille rakentui lopulta viides kirjani Sattuu ihan helvetisti – Opi sietämään kipeitä tunteita. Se ei käsittele epämiellyttävien tunteiden sietämistä pelkästään parisuhteen sisällä, vaan myös laajemmin koko elämässä.

Sillä tarkemmin katsottuna, kyky sietää erilaisia tunteita on tänäpäivänä yksi tärkeimmistä ihmistaidoista.

Ehkä jopa se tärkein.

Mikäli emme siedä esiin nousevia tunteita, ajelehdimme niiden vietävänä. Se on raskasta sekä meille että ympäristöllemme. Omia tunteitaan sokeasti seuraava ja niiden kehotuksia kritiikittömästi totteleva ihminen lepattaa tuuliviirin tavoin ja hehkuu ympäristöön epävarmuutta.

Moisesta kaaoksen tilasta käsin on haastavaa elää tasapainoista arkea saati tehdä ihmisten kanssa yhteistyötä.

Miten epämiellyttäviä tunteita voi sietää?

Tunteet on koodattu meihin ihmisiin syvälle. Tunnejärjestelmämme myötäilee edelleen alkukantaisia ja primäärejä tarpeitamme. Samaan aikaan ihmiskunnan “kehitys” on edennyt niin vinhaa vauhtia, että tuo järjestelmä ei ole kyennyt päivittymään samaan tahtiin.

Tämän seurausta on, että tunteet hälyttävät ja kehottavat meitä reagoimaan välittömästi myös sellaisiin asioihin, joiden kohdalla meidän päinvastaisesti kannattaisi malttaa mielemme.

Saarisen peräänkuuluttama taito sietää pohjaa juurikin tähän: Opi erottamaan, koska tunne on puolellasi siinä määrin, että sen kehoitusta kannattaa seurata. Ja havaitsemaan myös, koska kyseessä on väärä hälytys, jonka voit jättää huomioimatta.

Tämä on mahdollista ainoastaan, jos valitsemme olla toimimatta sellaisina hetkinä kun tunneimpulssi ravistelee kehoamme ja hieroo naamaamme viestiä, että ”jotain tarttis tehrä tai vähintään sanoa”.

Ei tarvitse. Voit punnita ja valita.

Tunne itsessään on vaaraton. Sitä voi sietää turvallisin mielin, vaikka se ei mukavalta tuntuisikaan.

Tuntemisen ja reagoinnin väliin jäävä tyhjä tila

Tunteen tuntemisen ja siihen reagoimisen välissä on tila, jossa kannattaa tottua viettämään aikaa. Niin tehdessäsi viivästytät reaktiotasi. Et toimi tunteen vaatimalla sähäkkyydellä, vaan koska tiedät paremmin, siedät ja sen myötä valitset oman reaktiosi tietoisemmin.

Meistä jokainen on tehnyt hätiköityjä ja tunteeseen pohjautuvia ratkaisuja, joita olemme jälkeenpäin katuneet. Äkkipikaisia tekoja ja harkitsemattomia sanomisia. Olemme synnyttäneet sotkua, jonka siivoaminen kestää moninkertaisesti sen ajan, minkä esiin nousevan tunteen sietäminen meiltä kysyisi.

Kipeiden tunteiden sietäminen ei ole taito, joka kerran opittuaan toistuu automaattisesti. Päinvastoin, se kysyy meiltä joka kerta uudestaan malttia, kärsivällisyyttä ja uskallusta toimia tietoisemmin.

Toistuessaan tämä mahdollistaa parempien valintojen tekemisen sekä nostaa samalla myös omaa itseluottamustamme.

Henkinen hauis kasvaa niistä kokemuksista, kun huomaamme kykenevämme toimimaan myös hankalien tunteiden keskellä.

Lue lisää kipeiden tunteiden sietämisen sietämättömästä keveydestä Harri-Pekan kirjasta Sattuu ihan helvetisti – Opi sietämään kipeitä tunteita.

Kehukortit – Kehu on arvostuksen osoittamista

Mitä kehu on?

Kehu on myönteinen sanallinen arvio itsestä tai toisesta. Se on hyvän tunnistamista, arvostamista ja myötätuntoa.
Kehuminen tarkoittaa sanallista myönteisen palautteen antamista, jolla kannustetaan, vahvistetaan omaa tai toisen itsetuntoa ja hyvinvointia sekä osoitetaan myötätuntoa ja arvostusta.
Kehu vahvistaa kokemusta nähdyksi ja kuulluksi tulemisesta sekä tunnetta siitä, että oma toiminta, ominaisuudet, vahvuudet ja panostus on huomattu ja niitä arvostetaan.

Toisen kehumisen merkitys on valtavan suuri

Kehu on osoitus siitä, että jokin hyvä asia on huomattu. Sanoilla on valtavan suuri merkitys ihmiselle. Tässä kehun vaikutuksia:

Kehu vahvistaa itsetuntoa: Kun saa myönteistä palautetta, syntyy tunne omasta pystyvyydestä.
Kehu kohottaa itsearvostusta: Kun toinen huomaa tekojen tai vahvuuksien merkityksen, on helpompi myös itse kiinnittää niihin huomiota.
Kehu toimii sosiaalisena palkkiona: Se aktivoi aivojen mielihyväkeskuksia samalla tavoin kuin muut palkinnot. Dopamiini eli mielihyvähormoni, saa meidät tuntemaan olomme hyväksi ja kannustaa oppimaan ja jatkamaan.
Kehuminen on sosiaalista liimaa: Kehut vahvistavat ihmissuhteita. Kun huomaa toisen hyvät puolet ääneen, luottamus ja kiintymys syvenevät.
Kehuminen lisää myönteisyyden kehää: Kehut saavat usein ihmiset suhtautumaan toisiin myönteisesti, mikä ruokkii myönteistä vuorovaikutusta. Kehu voi saada myös toisen huomaamaan enemmän hyvää sekä itsessään että toisissa.
Aito kehuminen lisää yhteisöllisyyttä: Kun kehu on vilpitöntä ja aitoa hyvien asioiden huomaamista, se lisää arvostuksen kokemusta yhteisössä. Tutkimusten mukaan taas arvostuksen kokeminen vähentää uupumusta ja parantaa esimerkiksi työhyvinvointia.
Kehut voivat toimia sillanrakentajana: Kulmikkaassa ihmisten välisessä tilanteessa kehut voivat auttaa löytämään yhteyttä ja yhteistoimintaa.
Kehu antaa ihmiselle kokemuksen siitä, että hänen taitonsa, ominaisuutensa, vahvuutensa ja/tai toimintansa on huomattu ja niitä arvostetaan.
Myönteinen palaute luo kokemuksen onnistumisesta ja rohkaisee yrittämään uudelleen.
Kun kehu kohdistuu aidosti havaittuihin tekoihin ja onnistumisiin, se vahvistaa kuvaa itsestä kykenevänä ja arvokkaana. Kehu vahvistaa minäpystyvyyden kokemusta.

Myönteinen itsekehu on omien vahvuuksien näkemistä

Myönteinen itsekehu on osoitus siitä, että olet kiinnittänyt huomiota myönteisiin puoliin itsessäsi ja tunnistat vahvuuksiasi. Myönteinen itsekehu vahvistaa sinua sisäisesti mutta myös auttaa kommunikoimaan muille asioita, joita arvostat itsessäsi. Tässä myönteisen itsekehun vaikutuksia:

Myönteinen itsekehu vahvistaa itsemyötätuntoa: Kun ihminen huomaa omat hyvät puolensa ja suhtautuu niihin arvostavasti, hän harjoittelee samalla lempeää ja hyväksyvää asennetta itseään kohtaan. Tämä vähentää itsekritiikkiä ja auttaa näkemään, että on arvokas myös virheiden ja vaikeuksien keskellä. Kun opit arvostamaan itseäsi ja antamaan itsellesi myönteistä palautetta, sinun on helpompi antaa vilpitöntä palautetta ja kehuja myös muille.
Myönteinen itsekehu vahvistaa itsetuntoa: Kun ihminen huomaa omat hyvät puolensa ja sanoo ne itselleen ääneen (tai edes ajattelee niitä tietoisesti), hän rakentaa myönteisempää minäkuvaa. Tämä toimii vastapainona sisäiselle kriitikolle.
Myönteinen itsekehu auttaa suuntaamaan aivoja huomaamaan hyviä asioita: Aivot ovat alttiita negatiivisuusharhalle, eli huomaamme helpommin virheet tai kielteiset asiat kuin onnistumiset ja myönteiset asiat. Itsekehu ohjaa huomiota ja muokkaa vähitellen ajattelun painotusta myönteisemmäksi.
Myönteinen itsekehu vahvistaa resilienssiä: Kun itseä muistaa rohkaista, kiittää ja kannustaa, vaikeudet eivät tunnu yhtä musertavilta. Myönteinen itsekehu voi toimia sisäisenä turvaverkkona, kun ulkoista palautetta ei ole.
Myönteinen itsekehu lisää motivaatiota ja uskoa omiin kykyihin: Itsensä kehuminen antaa tunteen, että osaan, pystyn, minulla on mahdollisuus ja voin oppia. Tämä vahvistaa toimijuuden kokemusta ja motivoi jatkamaan silloin, kun ulkoiset asiat eivät välttämättä ole tukena.
Myönteinen itsekehu vaikuttaa myös kehoon: Itsensä kehuminen voi vaikuttaa fysiologisesti esimerkiksi stressitilanteessa. Myönteinen sisäinen puhe voi auttaa hermostoa rauhoittumaan.

Kehukortit sopivat sinulle, joka…

haluat rakentaa hyvää ilmapiiriä ja myönteisen vuorovaikutuksen kehää.
haluat opetella ottamaan vastaan ja antamaan kehuja arjessa.
toivot lisää lämpöä ja luottamusta ihmissuhteisiin.
haluat rakentaa myönteisempää vuorovaikutuksen sekä arvostuksen kulttuuria ympärillesi ja kaipaat apua siihen, miten sanoittaa tarkemmin ja myönteisemmin arvostusta kumppanille, ystävälle tai työkaverille.
haluat kokea enemmän yhteyttä, syventää luottamusta ja keventää vuorovaikutusta myös vaikeissa tilanteissa.
haluat lisätä motivaatiota, sitoutumista ja innostumista itsessäsi, toisessa tai yhteisössä.
haluat pirskahtelevaa ja iloa lisäävää tekemistä illanistujaisiin, iltapalapöytään, matkalle, ystävien tai puolison kanssa, hää- tai syntymäpäiväohjelmaksi.
tarvitset konkreettisia tapoja pysähtyä arjessa näkemään pieniä onnistumisia – sekä itsessäsi että muissa.
nolostut ja vähättelet, kun joku kehuu – ja haluaisit opetella ottamaan myönteisen palautteen ja sen myönteisen vaikutuksen vastaan.
kaipaat lisää kannustusta ja lempeyttä omaan sisäiseen puheeseesi.
haluat vahvistaa itsemyötätuntoa, itsetuntoa ja sisäistä turvallisuuden tunnetta myönteisen itsepuheen avulla.
kaipaat rohkaisua nähdä ja tunnistaa omia vahvuuksiasi, sillä huomaat helposti virheesi mutta harvoin pysähdyt huomaamaan vahvuuksiasi.
Haluat vaimentaa sisäisen kriitikon ääntä, lisätä myötätuntoa ja oppia suuntaamaan huomiota hyvään.
kaipaat myönteisiä ja kohottavia välineitä vähentämään stressiä ja vahvistamaan resilienssiä.
Haluat oppia huomaamaan hyviä asioita itsessä ja toisessa.

Miten kortteja käytetään?

Toisen kehumiseen suunnatut kysymykset vaativat läheisempää toisen tuntemista, jotta kehut eivät jää pinnalliseksi.
Myönteisen itsekehun kysymyksiä voi hyödyntää tutustumisessa: Kortit ohjaavat keskustelemaan vahvuuksista ja tuomaan esiin asioita, joista kokee myönteistä ylpeyttä.
Myönteisen itsekehun kortteja voi hyödyntää myös itsetunnon ja itsemyötätunnon vahvistamiseen esimerkiksi läheisen kanssa tai kirjoittamalla päiväkirjaa: Kun oppii näkemään itsensä eri puolet uudessa, paremmassa valossa, myönteinen minäkäsitys saa vahvistusta.
Voit sekoittaa pakan ja nostaa satunnaisen kortin tai voit valita pakasta tilanteeseen sopivimmat teemat.
Voitte päättää, vastaatteko molemmat samaan kysymykseen ja käyttekö läpi sekä Toisesta-kysymykset että Itsestä-kysymykset samasta kortista.

Millaisiin tilanteisiin kortit sopivat?

Parisuhteen syventämiseen: puolison kanssa keskusteluun, keskustelufokuksen kääntämiseen (esim. ongelmakeskeisyydestä toisen hyvien puolien kunnioittamiseen) ja ilmapiirin parantamiseen.
Ystävien kanssa keskusteluun: toisten nostattamiseen ja mukavaan yhdessäoloon.
Perheen kesken: toisten hyvien puolien näkemiseen, mikä lisää luottamusta, yhteyttä ja tiiminä toimiseen sitoutumista.
Työhaastatteluun valmistautumisessa: itsetunnon kohottamiseen ja omien vahvuuksien näkemiseen ja sanoittamiseen.
Työyhteisön vahvistamiseen: muiden arvostuksen ilmaisemiseen, ilmapiirin parantamiseen, sitoutumisen lisäämiseen ihmisten välillä sekä uuden, nostattavan tavan lisäämiseen kaikessa kommunikaatiossa.
Harrastusryhmän tiimiyttämiseen ja tunnelman kohottamiseen: yhteistoiminnan liiman lisäämiseen ja mahdollisuuksien näkemiseen jokaisen yksilön vahvuuksien kautta.
Terapiaan avaamaan vahvuusnäkökulmia: esimerkiksi vahvuusperäiseen työskentelyyn, voimavarakeskeiseen terapiaan, ratkaisukeskeiseen terapiaan ja muuhun asiakastyöhön, jossa pyritään löytämään yksilön omia voimavaroja myönteisen tunnistamisen keinoin.
Työyhteisövalmennuksessa: lämmittelyyn ja yhteisöllisyyden vahvistamiseen.

Millaiset kortit ovat?

Kehukorteissa on 43 kysymyskorttia, jotka nostavat esiin monipuolisia teemoja.
Sisältää kolme funktiota: 1) Toisen kehuminen, joka nostaa esiin toisen vahvuuksia ja hyviä puolia. 2) Myönteinen itsekehu, joka sanoittaa itsearvostusta. 3) Toisten kehujen vastaanottaminen, mikä ei aina välttämättä tunnu helpolta.
Jokaisessa kortissa on kysymykset toisen kehumiselle sekä myönteiselle itsekehulle.
Lisäksi pakassa on kaksi apukorttia: kehujalle ja kehuttavalle. Apukortit auttavat syventämään kehua sekä vastaanottamaan kehua.
Esimerkkikortti:

Korttien tekijät:

Katso lisää kuvia Kehukorteista ja osta ne itsellesi tai lahjaksi TÄÄLTÄ.

Tauko deittailusta voi parantaa mahdollisuutesi aitoon rakkauteen

Kaipuu ja halu ihanaan rakkauteen ja kumppanuuteen on normaalia ja todella jees. Mutta jos haluat hyvää kumppanuutta ja oikeasti toimivan ihmissuhteen, vain oikeasti itseksesi oleminen suhteiden välillä auttaa kasvamaan.

Kumppanin ”etsinnästä” kannattaa välillä pitää pitkää (tai edes lyhyttä) taukoa monestakin syystä:

1. ”Etsiminen” perustuu usein ponnisteluun, turvattomuuteen ja puutteen tilaan. Luulemme olevamme arvokkaita vasta kun joku valitsee meidät. Tietoisessa mielessämme emme usein ajattele näin, mutta jos deittisovellus laulaa koko ajan käytännössä toimimme tuon alitajuisen uskomuksen mukaan.

2. Kumppanin etsiminen on usein tapa väistää kaipauksen, surun tai arvottomuuden tunteilta jotka eivät poistu kumppanin löytyessä, vaan ovat usein uudenkin suhteen pohja jos sinkkuaikanaan ei ole tehnyt sisäistä kasvu- ja tunnetyötä.

3. Turvaton kiintymystyyli on Suomessa yleisin – jos et kehitä sisäistä turvaasi vaan etsit jatkuvasti turvaa ja dopamiinia (mielihyvähormonia) deittailemalla ja kumppania etsimällä, luot aina turvattomia kiintymyssuhteita etkä tunnista turvallista kumppaniehdokasta.

Sinkkuus on toisin sanoen ihana mahdollisuus kaipauksista huolimatta – ja niiden kanssa – kasvaa ja avautua ottamaan vastaan tosi hyvää. Siihen tarvitaan aikaa, tilaa ja lempeyttä. Kun kehittää omaa elämäänsä ja itsenäistä, riippumatonta sisäistä turvaa ja hyvää suhdetta itseensä voi lähteä uuteen suhteeseen myös uudelta pohjalta. Voi paremmin tunnistaa itselleen sopivat kumppaniehdokkaat kun hokaa, millaisia valintoja on aiemmpin toistanut ja miksi, ja minkä takia oma hermosto viehtyy sellaisista tyypeistä, jotka eivät tee meille hyvää.

Kyse ei oikeasti ole toisista ihmisistä; siitä että vihdoin tapaisimme ”sen oikean” tai että suhteemme ovat olleet huonoja tai epätyydyttäviä koska olemme olleet ”väärän tyypin” kanssa. Jokainen suhde on peili itsestämme: siitä turvasta tai turvattomuudesta, kohdatuista tai kohtaamattomista haavoista joita kannamme ja suhteesta itseemme.

Moni meistä ajattelee tietoisessa mielessään ansaitsevansa hyvää, mutta silti toistamme runttukuvioita tai ihmettelemme, miksei kukaan ota meitä tosissaan tai romantilliset hommamme menevät mönkään. Kun haluaa jotain ihan uutta, on oltava itselleen uudenlainen. En voi kyllin korostaa, että kiintymystyylinsä ymmärtäminen riitä eikä siihen tarvitse tyytyä. Sinkkuaikana kiintymystyyliään voi turvalllistaa sisäistä turvaa opettelemalla, tunnetaitoihin tututustumalla ja tutkimalla lempeästi, mikähän aiemmin on mennyt vituralleen ja miksi. Katseen voisi kääntää hyvällä ja syvällä tavalla itseensä.

Kuinka itselleen voisi olla entistä lämpimäpi ja rakastavampi kumppani?

Kuva: Unsplash

Voimauttavat kurssini, terapeuttisen valmennukseni ja parityöskentelyn löydät TÄÄLTÄ.

Vitutukseen on olemassa käypä lääke, jolla on käsittämätön hintalappu

“Mua vituttaa niin ankarasti, vituttaa aamusta iltaan. Vituttaa, on kaikki turhaa, vittu kun vituttaa.”

Ismo Alangon hirtehinen laulu kuvastaa vitutuksen voimaa, joka toisin kuin kansallisromanttisesti usein ajattelemme, on monesti meille vahingollinen. Laulun henkilöä vituttaa ankarasti aamusta iltaan. Hän kiertää kriisiryhmät kaukaa, eikä halua itselleen tyrkytettävän terapiaa. Positiivinen ajattelu on sekin syytä työntää hanuriin.

Vitutuksen kauneus löytyy lopulta laulun säkeestä, jossa kaksi samanmoista kohtaavat toinen toisensa. Vitutuksen, kuten myös likimain kaikkien negatiivissävytteisten tunteiden, tärkein (ja kenties ainoa) polttoaine on yhteisöllisyys.

Jaettu vitutus synnyttää vimmaa ja voimaa. Se pauhaa ja kuohuu. Yksinäinen vitutus jää puolestaan unholaan, eikä sen liekki pysy terhakkaana.

Oli vitutuksen viljeleminen sitten oma tai yhteinen ajanvietteemme, on häkellyttävää, miten johdonmukaisesti se kohdistetaan asioihin, jotka eivät ole hyppysissämme tai joihin meillä on vain vähän vaikutusvaltaa.

Asiat harvemmin muuttuvat sen myötä keveämmäksi, mutta oma tunneilmastomme painuu sitäkin raskaammaksi.

Vitutukseen voi kuolla

Lyhytkestoinen vitutus on puuska, jonka voi antaa tulla ja mennä. Kaikki tunteet kaipaavat tulla huomioiduksi ja tunnetuksi, eikä vitutus tee tästä poikkeusta. Sen sijaan pitkäkestoisena vitutus voi olla jopa hengenvaarallista. Paavo Väyrysen legendaarisessa “voiko vitutukseen kuolla” -lausahduksessa on vinha perä.

Todentaakseen tämän ei tarvitse kuin vilkaista sydän- ja verisuonitauteihin vuosittain kuolevien suomalaisten lukumäärää. Vauhdittavimpana tekijänä juurikin pitkäkestoinen stressi ja sen synnyttämät lieveilmiöt.

Tätä vasten tarkasteltuna tuntuu suoranaiselta hulluudelta, kuinka hanakasti haluamme ruokkia sisältämme pulppuavaa vitutusta.

Mikä siis avuksi, jos olo on kuin sillä kuuluisalla pienellä oravalla? Onko vitutukseen olemassa käypä lääke, jonka voi tarvittaessa napata helpottaakseen oloa?

Haluamme muiden muuttuvan

Lähdemme usein siitä, että muiden on muututtava ennemmin kuin meidän. Uskomme vitutuksen helpottavan otettaan sillä, että maailmaan syntyy meille ymmärrettävä järjestys, tai että muut ihmiset ”heräävät” ja muuttavat käyttäytymistään.

Käsi ylös, kenellä on onnistuneita kokemuksia moisesta? Että näin on todella käynyt.

Olemme altistaneet itsemme jo vuosikymmenet valtavalle informaatiotulvalle, jonka virtaus on vain kiihtynyt – ja tulee kiihtymään edelleen. Tämä on vahvistanut sitä harhaa, että ongelmat lepäävät aina ulkopuolellamme. Että on olemassa muita tahoja, jotka ovat vastuussa siitä, että meitä vituttaa alvariinsa.

Väitän, että tilanne ja oma olo tulee tuskin muuttumaan, ellei laske kiikareita ja suuntaa katsetta ennemmin sinne, missä oma elämä ja sen vaikutusmahdollisuudet sijaitsevat. Siihen, mistä tunteeni todella kumpuavat ja miksi joku tietty asia tai ihminen aiheuttaa itsessäni niin kohtuutonta vitutusta.

Ensimmäinen esiin nouseva vastaus on harvemmin se oikea.

Mikä kuuluu sinulle ja mikä taas ei?

Maailmassa on – ja tulee aina olemaan – asioita, joihin meillä ei ole juurikaan vaikutusmahdollisuuksia. Osa niistä vaikuttaa elämäämme, osan taas kuvittelemme vaikuttavan enemmän kuin mitä ne tosiasiassa tekevät.

Vääryyksien esiin nostaminen ja epäkohdista keskusteleminen on tärkeää minkä tahansa kehityksen kannalta. Mutta jos se pohjaa pitkäkestoisen vitutuksen repimälle hermostolle ja ajattelulle, ajaa lopputulema ihmiset ennemmin eri kulmiin kuin lähemmäksi toisiaan.

On ihmiselle itselleen hyväksi hahmottaa ja sisäistää, mitkä asiat tai tunteet kuuluvat hänelle itselleen – ja mitkä taas eivät.

On totta, että suurvaltapolitiikka usein pelottaa ja kotimaan hallituksen (riippumatta hallituskausista) tekemät päätökset vituttavat. Yhtälailla vitutusta herättää sen ärsyttävän somehessun päivitykset tai se että ylipäätään pitää maanantaina herätä töihin.

Vitutukseen on olemassa käypä lääke. Kun hahmotat avoimesti ja rehellisesti itsellesi, mitkä asiat ovat vaikutuspiirissäsi ja kumpuavatko esiin nousevat tunteet sinusta vai ympäristöstäsi, pystyt halutessasi päästämään irti vitutuksesta, joka ei palvele sen enempää sinua kuin ketään muutakaan.

Ja hintalappu tälle kaikelle on käsittämätön: Se on ilmaista!

Vituttaako ajatus?

Vitutuksen ja muiden ärsyttävien tunteiden sietämiseen ja kohtaamiseen kurkkaa myös Harri-Pekan kirja Sattuu ihan helvetisti – Opi sietämään kipeitä tunteita, joka auttaa näkemään, että tunteiden armoille ei tarvitse jäädä ajelehtimaan. Tunteen ja reagoinnin välissä on nimittäin pieni tila, jossa vietetty aika voi muuttaa kokemuksemme elämästä.

Pidätkö parisuhteessa huolen omista tarpeistasi, rajoistasi ja arvoistasi? – Näin onnistut olemaan itsesi puolella

Viime vuodet olen omassa elämässäni harjoitellut itseni puolella olemista. Sitä, että laitan itseni etusijalle omassa elämässäni. Nyt harjoittelen tätä myös parisuhteessani.

Itsensä puolella oleminen on ensisijaisesti lempeyttä itseä kohtaan. Minulle se tarkoittaa myös sitä, että keskityn kuuntelemaan omaa kehoani ja sen viestejä sekä valitsen tehdä asioita, jotka tuntuvat itsestäni hyvältä ja jotka ovat itselleni tärkeitä sekä merkityksellisiä. Kun olen itseni puolella, osaan ja uskallan myös puolustaa itseäni tarpeen niin vaatiessa.

Itsensä valitseminen ja etusijalle laittaminen ei ole itsekkyyttä, omahyväisyyttä tai esimerkiksi kumppanin huomioimatta jättämistä. Se ei ole välinpitämättömyyttä toista kohtaan eikä pelkkää itsensä ajattelua. Se on suuria ja pieniä arjen valintoja sekä tekoja, jotka tukevat omaa jaksamistani ja hyvinvointiani.

Vuosia sitten elin itse parisuhteessa, jossa minun annettiin ymmärtää, etten saa enkä osaa olla itseni puolella. Tämä oli luonnollisesti haitallista monellakin tapaa. On kestänyt vuosia ja useita terapiaistuntoja, jotta olen ymmärtänyt oman arvoni. Matkalleni on mahtunut muutakin kipuilua ihmissuhteissa. Ennen itseni puolella olemista olen etenkin miesten kanssa kadottanut nopeasti yhteyden itseeni.

Nykyään ja nykyisessä parisuhteessa haluan tehdä asiat toisin. Haluan pitää kiinni siitä, että omat tarpeeni, rajani ja arvoni otetaan huomioon enkä joudu tekemään liiaksi kompromisseja toisen ehdoilla.

Miten parisuhteessa voi olla itsensä puolella?

Tunnistaa omat tunteensa ja tarpeensa. Uskoo, että ne ovat yhtä oikeutettuja kuin kumppanin.
Asettaa rajoja. Uskaltaa sanoa ei, jos jokin tuntuu liialta tai väärältä.
Puhuu omasta näkökulmastaan. Esim. “Minusta tuntuu…” eikä vain sopeudu hiljaa.
Pitää kiinni omista kiinnostuksen kohteista ja ystävyyssuhteista. Ei luovu kaikesta omastaan parisuhteen nimissä.
Harjoittelee itsemyötätuntoa. Kohtelee itseään lempeästi myös silloin, kun tekee virheitä tai riitelee kumppanin kanssa.

Miksi itsensä puolella oleminen suhteessa on tärkeää?

Itsearvostus pysyy vahvana. Kun olet omalla puolellasi, et joudu jatkuvasti hakemaan hyväksyntää toiselta.
Suhde on tasapainoisempi. Molemmat voivat tulla näkyviksi yksilöinä, jolloin yhteys on aidompi.
Estää katkeruutta. Jos jatkuvasti nielee omat tarpeensa, turhautuminen kertyy.
Mahdollistaa paremman läheisyyden. Kun uskaltaa olla oma itsensä, kumppani pääsee kohtaamaan juuri sinut – ei roolia, jota yrität esittää.

Olemalla itseni puolella parisuhteessa suojelen etenkin omaa hyvinvointiani ja annan suhteelle mahdollisuuden rakentua rehellisyydelle ja molemmin puoleiselle kunnioitukselle.

Näin voit harjoitella itsesi puolella olemista:

Tunnista omat tarpeesi

Kirjoita ylös, mitä tarvitset voidaksesi hyvin suhteessa? Esim. aikaa yksin, fyysistä läheisyyttä, tilaa omille harrastuksille, rehellistä keskustelua, ystävien seuraa. Kun tarpeet ovat näkyvillä, niitä on helpompi tuoda esiin kumppanille.

Tunnista omat arvosi

Mitkä asiat elämässä ja parisuhteessa ovat sinulle tärkeitä? Arvot ovat suunta, jota kohti haluamme kulkea ja jonka perusteella teemme elämässä valintoja. Jos oma toiminta on ristiriidassa omien arvojen kanssa, se kuormittaa ja vaikuttaa hyvinvointiimme negatiivisella tavalla.

Harjoittele “minä-viestejä”

Käytä lauseita, jotka kertovat omasta kokemuksestasi ilman syyttelyä: “Minusta tuntuu yksinäiseltä, kun emme vietä aikaa yhdessä” sen sijaan, että sanoisit “Et koskaan ole kanssani”.

Rajojen sanoittaminen pienissä asioissa

Harjoittele ensin arkisissa tilanteissa, esimerkiksi näin: “En halua katsoa tänään sitä sarjaa, valitsen mieluummin toisen.” Kun opit sanomaan pieniä ei-tarpeita ääneen, on helpompi sanoa suuremmissakin asioissa.

Itselle puhumisen harjoitus

Huomaa, miten puhut itsellesi vaikeassa tilanteessa. Jos sisäinen ääni on ankara: “Miksi en taaskaan uskaltanut sanoa?”, pysähdy ja vaihda lempeämpään sisäiseen puheeseen: “Oli rohkeaa huomata, mitä olisin halunnut sanoa. Opin tästä.”

Ota omaa aikaa ilman syyllisyyttä

Sovi tietoisesti hetkiä, jolloin teet jotain vain itsesi vuoksi (kävely, lukeminen, ystävien näkeminen). Tämä vahvistaa tunnetta, että oma elämä on arvokas myös parisuhteen rinnalla.

Lopuksi, kysy itseltäsi: Missä tilanteissa olen onnistunut olemaan itseni puolella? Missä olisin voinut olla rohkeampi? Mitä voisin ensi kerralla tehdä toisin?

Haluatko olla enemmän itsesi puolella? Lue kirjani Matka itsesi puolelle.