Tunna Milonoff: “Ulossulkeminen ja ulosjääminen on ihmisille yksi pahimpia juttuja, mitä voi olla”

Kun Tunna Milonoff kirjoitti uupumuskokemuksistaan kirjaansa Liekki, yksi teema nousi pintaan ylitse muiden: ulkopuolisuuden tunne. Hän kuvaa Hidasta elämää -podcastissa sen olevan ihmiselle lähes yhtä raskasta kuin fyysinen kipu. “Ulossulkeminen ja ulosjääminen on ihmisille yksi pahimpia juttuja, mitä voi olla”, Tunna sanoo. (Voit kuunnella podcastin maksutta TÄÄLTÄ.)

Miksi ulkopuolisuus sattuu?

Ihmisen syvin tarve on kuulua joukkoon. Monissa kulttuureissa yhteisön ulkopuolelle jättäminen on ollut pahempi rangaistus kuin kuolema. Se johtuu yksinkertaisesti siitä, että ilman yhteisöä emme selviä. Yksilön kannalta ulossulkeminen merkitsee sitä, että koko olemassaolo kyseenalaistuu.

Tunna sanoo podcastissa, että jokainen ulossulkemisen kokemus – oli se työyhteisössä, kaveripiirissä tai perhesuhteissa – repii auki jotain hyvin syvää meissä: “Koska me ollaan ihmisiä vasta suhteessa toisiin ihmisiin.”

Yhteys on vastalääke

Milonoffin omassa elämässä kokemus ulkopuolisuudesta korostui silloin, kun hän jäi pois omasta työyhteisöstään uupumuksen vuoksi. Yhtäkkiä ympärillä ei ollutkaan enää sitä tuttua porukkaa, jonka kautta identiteetti ja arki olivat rakentuneet. Se oli musertavaa.

Samalla hän ymmärsi, että yhteys on yksi voimakkaimmista elämän kannattelevista voimista: “Yksi kaikista tärkein ja isoin oivallus on yhteys. Mä ymmärsin, että mä en ole erillinen toisista ihmisistä, ja mun pitää vaalia sitä yhteyttä.”

Individualismin paradoksi

Moderni kulttuuri korostaa yksilöllisyyttä. Olemme tottuneet ajattelemaan, että olemme Tunnan sanoin “uniikkeja lumihiutaleita”, joiden pitäisi pärjätä yksin. Tunnan mukaan tämä ajattelu on harhaa – ja jopa sairasta. Se luo pohjaa ulkopuolisuuden kokemukselle, koska yksilön erityisyys nostetaan yhteyden edelle.

Kun ihminen joutuu eristyksiin, hän huomaa nopeasti, ettei itsen korostaminen kannattele pitkälle. Tarvitsemme toisiamme, niin arkisissa hetkissä kuin elämän kriiseissäkin.

Ulossulkeminen jättää arvet

Ulkopuolelle jääminen ei ole vain hetkellinen tunne. Se voi jättää pitkäaikaisia arpia, jotka vaikuttavat ihmissuhteisiin ja luottamukseen muita kohtaan. Se voi näkyä varovaisuutena, vaikeutena kiinnittyä yhteisöön tai pelkona siitä, että tulee hylätyksi uudelleen.

Tunnan sanoin: “Kaikki ulossulkeminen ja ulosjääminen on sen takia ollut poikkeuksellisen pahaa itselleni.”