Näin otat parisuhteesi huomioon lomalla- 3 tärkeää parisuhdetekoa

Monissa parisuhteissa on alkamassa loma-aika. Loma nostaa parisuhteestakin pintaan erilaisia asioita kuin arki. Jotta loma tekisi hyvää myös parisuhteellekin, kokosin tähän kolme merkutyksellistä parisuhdetekoa lomalla huomioitavaksi.

Läsnäolo kumppanille

Arjessa laitteet, työ ja kotiaskareet voivat viedä aikaamme ja huomiotamme. Lomalla voimme ottaa irtiottoja somesta, laitteista ja työstä sekä arkisista velvotteista. Kallein asia, jota voimme toiselle ihmiselle antaa on läsnäolomme.

Läsnäolo parisuhteessa on sitä, että pysähdymme olemaan tässä ja nyt kumppanillemme. Kuulemme mitä hän sanoo. Katsomme häntä. Muistamme vielä illallakin mitä hän on tehnyt, sanonut, miltä näyttänyt jossain tietyssä tilanteessa.

Kirjassani Rakkaus on tekoja arjessa- parisuhteen voimakirja, jaan monia itsellenikin tärkeiksi tulleita arkisia parisuhdetekoja. Yksi läsnäoloon liittyvä harjoitus on jäänyt omaan parisuhdearkeeni eräältä parisuhdekurssilta.

Harjoituksella, joka alkaa lauseella Pidin siitä kun sinä… kerromme kumppanillemme asioita, joista olemme pitäneet päivän aikana. Tämä kertoo paljon siitä miten olemme olleet läsnä päivän aikana kumppanillemme.

Keskustelu toiveista ja odotuksista

Parisuhteessa saatamme alkaa luulemaan ja olettamaan asioita. Myös loma-aikana saatamme olettaa, että toivomme kumppanimme kanssa lomaltamme samoja asioita. Loman aluksi on todella tärkeää käydä lävitse mitä toiveita ja odotuksia kummallakin on yhteisen ajan ja oman ajan suhteen lomalla. Mitä lomalta odotetaan?

Yhdessä käymällä läpi toiveet ja odotukset vältymme pettymyksiltä ja siltä, että palaamme lomalta väsyneinä ja tyytymättöminä. Lomaltapaluu on aina parisuhteiden osalta kriittinen kohta. Kesä- ja joululomien jälkeen erotilastoihintulee piikki ja pariterapiavastaanotoille tungosta.

Loma ei ole ehkä vastannutkaan odotuksia. Tulee olo, että tässäkö tämä nyt oli. Paljon voimme tehdä jo ennen lomaa ja loman aikana. Lomalla on hyvä etsiä myös keinoja parisuhteessa lähentymisen tueksi. Läsnäolo ja seksuaalisuuden ylläpitäminen tai herätteleminen ovat tärjeitä tekoja.

Seksin päivittäminen tämän hetken tasolle

Seksi on paljon muutakuin genitaaliseksi ja orgasmi. Se on hyväilyjä, pidempiä suudelmia, viettelyä, virittäytymistä seksitaajuudelle. Millaista seksiä lomalta kumpikin odottamme? Voisimmeko loma-aikana ottaa puheeksi seksin aivan uudella tavalla tai päivittääksemme suhdettamme? Voisimmeko nyt lomalla keskittyä enemmän meihin ja päivittää seksitietoutta itsestämme ja kumppanistamme?

Saatamme jäädä parisuhteessamme toistamaan samaa totuttua kaavaa. Rutiinit ovat monessa hyvästä, mutta seksissä rutiinit harvoin ovat vuosi toisensa jälkeen inspiroivia ja halua lisääviä. Seksin on tarkoitus olla monipuolista, vaihtelevaa, leikkisää!

Onko seksi parisuhteessamme jämähtänyt? Onko siitä tullut suoritus-ja/tai orgasmikeskeistä? Mitä uutta ja erilaista voisimme kokeilla lomalla? Mikä sytyttää seksuaalisen halumme nykyään ja mikä sammuttaa?

Seksipuhe on sitä, että kumppanin kanssa puhutaan seksistä, siitä mikä on kiihottavaa, tyydyttävää, mielenkiintoista ja mikä ei ole se oma juttu. Seksipuheen kautta kannattaa parisuhteen seksiä päivittää usein. Kerran vuodessa ei ole tarpeeksi. Me muutumme koko ajan. Muutumme seksuaalisina ja toivomme seksiltä erilaisia asioita.

Loma- aika on mahtavaa aikaa kokeilla uudenlaista molempia monitasoisesti tyydyttävää seksiä!

Miten kohdata vihainen ihminen?

Kuulin hiljattain hienon mielikuvan Puhe-Judo koulutuksessa liittyen haastaviin vuorovaikutustilanteisiin. Kouluttaja ja entinen Karhun neuvottelutyhmän jäsen Totti Karpela käytti esimerkkiä, mikä kiteyttää miten saada tilanne toimimaan omalla panoksella. Nojaan itse tähän mielikuvaan, kun toinen osapuoli on kiihtynyt.

Kyseessä on ajatus shampanjapullosta ja tässä tapauksessa sitä on ensin hölskytetty. Kun korkki avataan, niin sisältö kuohuu. Peukaloa voi toki yrittää tunkea pullon suulle tai paineella ulos tulevaa juomaa alkaa kaatamaan laseihin, mutta eihän se auta. Voima on niin kova, että shampanja lentää ulos pullosta. Helpoimmalla pääsee, kun antaa kuohujen kuohua ja vasta kun tilanne rauhoittuu, jäljelle jäänyt juoma kaadetaan laseihin.

Sama ajatus pätee ihmisen kanssa, joka on kiihtynyt. Pointtina ei ole saada tilannetta rauhoittumaan heti kärkeen järkipuheella ja faktoilla. Kiihtynyt ihminen yleensä kuuntelee, kun hän itse on ensin tullut kuulluksi. Antaa tunteiden kuohuta ensin ulos. Vasta tämän jälkeen on mahdollista päästä eteenpäin ja seuraavassa vaiheessa usein tarvitaan kykyä laittaa oma ego syrjään. Kuulijalta tarvitaan vastaan tulemista asiassa. Jos vastapuoli on henkisesti kovin kuohuissaan, niin aina edes puoliväliin tuleminen ei riitä. On mentävä sinne, missä toinen on. Sen lisäksi, että oma ego on kyettävä laittamaan syrjään, tarvitaan myös empatiaa.

 

                ”Oletko valmis maksamaan sen hinnan, että saat toisen rauhoittumaan”

– Totti Karpela

 

Kyse on siitä, että on itse valmis maksamaan sen hinnan, että toinen rauhoittuu. Tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi pahoittelee asiasta, mihin itsellä ei ole osaa eikä arpaa. Tästä hyvänä esimerkkinä vaikka puhelinoperaattorin asiakaspalvelija. Vihainen asiakas soittaa, verkko ei toimi ja työt jää tekemättä. Armoton huuto asiakaspalvelijan suuntaan, joka edustaa hänelle koko puhelinoperaattoria ja kaikkea sen toimintaa.

Ei juurikaan auta, jos puhelimeen vastannut ensitöikseen kertoo soittajalla, että tämä ei ole hänen vikansa tai alkaa muutoin puolustautumaan. ”Olen pahoillani” auttaa asiassa usein paremmin. Tällä päästään asiassa eteenpäin, mutta se vaatii sen tietyn hinnan maksamista, jotta ei jäädä jumiin juupas/eipäs -tilanteeseen. Ottaa vastuun koko edustamansa organisaation puolesta.

Tietyissä tilanteissa myös kiihtyneen kehuminen ajaa samaa asiaa. Tärkeä on kyetä sanomaan asioita, joita ei ehkä välttämättä haluaisi sanoa. Kyse ei ole kiihtyneen voittamisesta vaan pelin tai enemmänkin kauniin tanssin oikeanlaisista askelkuviosta. Lopulta kaikki voittaa.


Tutustu Kristiinan sekä sovittelija ja vankilapastori Jukka Vänskä luomiin Riidan ratkaisu -kortteihin täällä. Kortit auttavat kääntämään riidan oppimiskokemukseksi.

Tutustu Komulainen.eu nettisivuihin tästä

Sinkuista puhutaan paljon, mutta miksi kukaan ei puhu rakkaudesta?

Maaria Tommila Hidasta elämää blogitunniste

Havahduin tässä yhtenä päivänä siihen, kuinka yksinäistä puurtamista tämä elämä on ollut. Ei ole löytynyt elämänkumppania, vaan on pitänyt pärjätä aika yksin. Tajusin olevani sinkku, sitä olin tainnut olla jo jonkin aikaa. Mutta mitä sana ”sinkku” edes tarkoittaa?

Sinkkuuden ympärille kiertyy suuri vyyhti oletuksia ja odotuksia. Häpeää ja toivoa, suorittamista ja luovuttamista. Ihmisenä olemista, ihmisen kaipuuta ja suurta kuulumattomuutta. Kasvukipuja, hylkäämistä ja hylätyksi tulemista. Hauraita unelmia ja hyvin konkreettisia pettymyksiä. Tunteiden vyöryjä ja hetkiä, kun on turta tuntemaan enää mitään. Loputtomia mahdollisuuksia ja loputtomasti sulkeutuvia ovia.

Silti sinkkuuteen liittyy ennen kaikkea paljon rakkautta. Sillä eikö lopulta tarkoitus ole löytää rakkautta elämäänsä, kumppanuutta? Ja jos ei ole, niin mikä sitten on? Onko ihmisen tarve tulla nähdyksi ja kuulluksi, saada tuntea itsensä erityiseksi ja rakastetuksi, kadonnut mihinkään? Onko sellainen toive kadonnut maailmasta, että saisi olla jollekin se yksi, joka valitaan, ei vain yksi monista? Että saisi kuulua jonnekin koko sydämellään, saisi kuulua jollekin.

Kuvituskuva kaksi ihmistä kalliolla. Lähde: Pexels.com

Onko ”sinkkuudesta” tullut jonkinlainen suojapanssari, jonka taakse voi kätkeä todellisen haavoittuvuutensa ja rakkauden kaipuunsa? Pitääkö sinkun olla tänä päivänä jotenkin kova? Eikö herkkyydelle ja haavoittuvuudelle ole enää tilaa?

Toisen ihmisen kohtaamisen tiellä vaikuttaa nykyisin olevan monia esteitä, enkä ihmettele, että ne voivat kovettaa sinkun sydämen. Deittisovellukset ovat väylä ihmisten luo, mutta samalla sovellusten muokkaama deittailukulttuuri ei suinkaan rohkaise valitsemaan, vaan oikeastaan siihen, että koskaan ei tarvitse valita ketään. Sinkkuuden ympärillä näyttää kaiken kaikkiaan pyörivän aika paljon bisnestä. On viihdettä, palveluita, sovelluksia ja tuotteita. Enkä ole aina niin varma, ovatko ne rakkauden vai yksinäisyyteni puolella. Tämän lisäksi kuulen aika ajoin ihmisten puheissa pohjattoman vapauden ihailua. Koskaan ei pitäisi joutua valitsemaan mitään, ei pysähtyä, vaan kaikki vaihtoehdot elämässä pitäisi saada pitää avoimina.

Jos joku alkaisi yhtäkkiä tämän kaiken keskellä puhua rakkaudesta, menisikö jotain rikki?

Eikö ole uuvuttavaa törmätä puhelimen näytöllä lukemattomiin ihmisiin, koittaa aina jotenkin orientoitua uuteen ihmiseen, puhumattakaan siitä, että oikeasti tapaa uusia ihmisiä ja yrittää tutustua heihin? Se on hengästyttävää ja niin sen kuuluu ollakin! Emme ole kertakäyttöisiä. Jokainen ihminen on kokonainen ihmiselämä, valtava ihme. Sen edessä kuuluu hengästyä! Emme kestä sitä, että meidän pitäisi kohdella toisiamme huonosti. Emme kestä huonoa kohtelua itse. Eikä kuulukaan.

Ymmärrän hyvin, miksi sinkusta voi tulla tässä maailmassa kova, jopa turta. Ei ole helppoa pysyä haavoittuvaisena, kun on jo saanut liikaa haavoja. Sinkun suurin haaste tänä päivänä onkin säilyttää oma haavoittuvuutensa, pysyä auki rakkaudelle siitä huolimatta, että kaikki tuntuu olevan niin kovaa. Todellisuudessa ympärillämme on paljon sykkiviä sydämiä. Paljon pehmeää, paljon rakkautta, joka on jostain syystä kätketty tuhansien muurien taakse. Ethän unohda muurien takana sykkivää rakkautta koskaan.

”Sinkun suurin haaste tänä päivänä onkin säilyttää oma haavoittuvuutensa, pysyä auki rakkaudelle siitä huolimatta, että kaikki tuntuu olevan niin kovaa.”

Olisiko kauheaa myöntää, jos ei muille, niin ainakin hiljaa itselleen, että etsii elämäänsä ihan oikeaa rakkautta? Ehkä sellaista suurensuurtakin rakkautta, inhimillistä rakkautta, mutta silti niin suurta rakkautta, että se vähän pelottaakin? Tekisikö rakkauden etsimisen myöntäminen meistä vähän enemmän ihmisiä ja vähemmän teflonia? Tulisiko meistä nöyrempiä kohtaamaan itsemme ja toisemme?

Ehkä kovettumista on myös se, jos ei voi tunnustaa omaa yksinäisyyttään ja sen tuottamaa kipua. Tai että alkaa jotenkin jopa ihannoida yksin olemistaan ja itsenäisyyttään. Entä jos suostuisi siihen, että sattuu? Myöntäisi, että jonkun paikka elämässäni on tyhjä, eikä sitä voi täyttää yksikään ystävä, läheinen, rakas lemmikki tai minä itse. Se yksi erityinen paikka pysyy tyhjänä. Hänelle. Vaikka elämässä tapahtuisi mitä tahansa muuta ihanaa, niin kauan kuin on sinkku, se yksi paikka on tyhjä, eikä muutu miksikään.

Kuvituskuva kaksi ihmistä vierekkäin. Lähde: Pexels.com

On mahdollista olla tyhjä ja täysi yhtä aikaa. Täynnä elämästä, silti tyhjänä täyttymättömistä unelmista. Itselleni sinkkuus on ollut luopumista. Luopumista siitä, että mikään ei ole tapahtunut aikataulussani. Mikään ei ole tapahtunut, niin kuin olisin toivonut. Olen päästänyt irti aika lailla kaikesta siitä, mistä olisin halunnut pitää kiinni. Se on ollut toisaalta vapauttavaa, toisaalta täynnä kaipausta.

Mutta vaikka kaikki muu onkin ollut epäselvää, rakkaus ei ole koskaan sumentunut minulta. Aina uudestaan olen päättänyt uskoa rakkauteen. Siihen, että kaiken tämän takana on rakkautta. Että edessäpäin on rakkautta. Kaikkialla on koko ajan ollutkin rakkautta.

Rakkautta ei voi pakottaa elämäänsä, mutta silloin, kun se lennähtää paikalle, sitä voi vaalia, kohdella hellästi ja kunnioittavasti. Kun molemmat ovat valmiita rakastamaan, kun on sopiva aika ja paikka, oli se sitten netissä, kaupassa tai missä vain, niin uskallatko silloin rakastaa vai pakenetko itsenäisyytesi taakse, takaisin tuttuun yksinäisyyteen?

Rakkaus on suuri ja tuntematon, mutta silti haluan kulkea sen viitoittaman tien.

Sydämellä, Maaria

Kuvat: Pexels.com

Ethän siirrä tekemisen rytmiä loman suorittamiseen – lomalle laskeutujan muistilista

Ennen lomalle lähtöä pitää hoitaa tuhat ja yksi asiaa, että pääsee rauhassa lomailemaan. Tekemisen vauhti kiihtyy.  Varo, ettet siirrä tuota tekemisen rytmiä loman suorittamiseen.

Sen sijaan, että lähtisit uupuneena lomalle, laskeudu tänä kesänä lomarytmiin aktiivisesti. Älä odota, että tilanne muuttuu itsekseen vaan rauhoita keho, hermosto, tunteet ja ajatukset sekä niiden mahdollinen ylivirittyneisyys.

Pieni jarruttelu kannattaa aloittaa jo lomaa edeltävällä viikolla. Näin totutat systeemiäsi rauhallisempaan tahtiin. Nämä pienet tietoiset hetket myös lataavat elinvoima-akkuasi.

  • Kun olo tuntuu kiireiseltä, pysähdy hetkeksi ja tunnustele missä päin kehoa kiire tuntuu. Miltä se tuntuu? Millaisia kehotuntemuksia se tuo? Millaisia ajatuksia se herättää? Tunteelle ei tarvitse tehdä mitään, pelkkä huomaaminen tekee hyvää.
  • Kun pää kihisee ajatuksista, pysähdy ja puhalla mielikuvissa pois liiat ajatukset. Voit kuvitella miten päästät ne uloshengityksen mukana vapaiksi ja teet tilaa mieleen. Sitten jatka sitä mitä ikinä olitkaan tekemässä
  • Pysähdy hengittämään tietoisesti. Kolmen sisään ja uloshengityksen ajan huomaa, miten hengityksen rytmi keinuttaa kehoa rauhoittavasti.
  • Työpäivän jälkeen keho voi olla ylikierroksilla kaikesta suorittamisesta. Tee pieni aistilenkki – se voi kestää vain viisi minuuttia. Se voi olla vaikka kävely autolle tai ulos työpaikalta. Kävele niin, että keskityt tuntemaan jalat maata vasten askel askeleelta. Kävele hitaasti. Anna ajatusten levätä ja huomion pysyä jaloissa.
  • Kirjoita itsellesi lista töistä, joista aloitat sitten kun loma loppuu. Mitkä hommat on hoidettava ensimmäisenä. Sitten voit päästää työasiat huoletta pois mielestäsi ja tiedät, että ne ovat sinua odottamassa kun palaat eikä mitään tärkeää unohdu.
  • Kirjoita salasanat ylös ja anna mielesi unohtaa kaikki se, mitä se ei lomalla tarvitse. Näin mieli voi laskeutua lomalla ihan eri moodiin, ajatella eri ajatuksia tai olla ajattelematta mitään.
  •  Loman ensi aamuina tee asiat aluksi tietoisen hitaasti ja keskittyen. Herätessäsi pysähdy hetkeksi ja tunnustele miltä patja tuntuu kehon alla, miltä tyyny pään alla. Keitä aamukahvi tai -tee keskittyneesti ja hitaasti. Huomaa jokainen toimenpide. Keskity suihkussa tuntemaan vesi ihollasi.

Alkuärsytyksen jälkeen huomaat putoavasi takaisin itseesi ja omaan luontaiseen rytmiisi.

  • Mieti, mitä ihan oikeasti haluaisit lomalla tehdä ja tee se.
  • Muistuta itseäsi siitä, että elät elämääsi NYT. Sitä ei voi siirtää eikä säilöä, se on nautittava tuoreeltaan. Ihanaa kesää!

 

Jos yrität kiertää tai väistää vaikeaa tunnetta, se vain vahvistuu ja vie yöunesi – Tee sen sijaan näin

Tunteitaan ei voi valita. Mutta ne eivät monestikaan ole sellaisia, joita valitsisi. Jos yrittää ohittaa, kiertää, peittää tai kieltää tunteen, se ei katoa. Ohitetut tunteet eivät katoa, vaan menevät ikään kuin nostelemaan painoja ja vahvistumaan.

Illan tullen kun hiljaisuus laskeutuu muuten, tunteiden (ja niitä seuraavien ajatusten) älämölö kasvaa. Ja sitten uni ei tule, mikä saa voimavarat entisestään ehtymään.

Päivän aikana voi huomata tunteet ja antaa niille nimen – tai riittää, että huomaa, onko tunne esim hankala. Esim näin:

– Kas, riittämättömyys. Tunnen kehossani, että se puristaa kurkkua ja rintalastaa.

– Kas, häpeä. Tunnen kehossani, että häpeä kuristaa kurkkua, painaa sydäntä lyttyyn ja on vaikea hengittää.

– Kas, pelko. Tunnen kehossani, että se on ylivirittynyt kuin jokainen solu sinkoilisi päämäärättömästi kaikkialle. Rintakehää puristaa.

– Kas, ahdistuneisuus. Kuin kehon päällä istuisi satakiloinen muurahainen: iso mutta levoton.

Tällaiset pienet hetket päivän aikana antavat tilaa tunteelle, jolloin sillä on tilaa myös pehmetä ja kadota. Muista siis antaa riittävästi aikaa ja huomiotasi kaikenlaisille tunteille – ja anna sitten niiden mennä. Se on ainoa tapa siihen, etteivät ne rajoita sinun elämääsi ja kulje raskaana taakkana sisuksissasi.

PS. Jos kaipaat tehokkaita ja tutkittuja keinoja ahdistuksen tunteen ymmärtämiseen, purkamiseen ja helpottamiseen, kurkkaa itsenäisesti verkossa tehtävä Kun tuntuu pahalta -workshop-sarja. Se on suunniteltu omahoidoksi terveille ihmisille, joilta ahdistus on alkanut ottaa tilaa mielenmaisemasta.

Ehkä koet, että jäät välillä jumiin raskaaseen olotilaan ja omat välineesi eteenpäin pääsemiseksi ovat loppuneet. Workshop-sarja antaa välineitä ymmärtää ja käsitellä kokemustasi myös jatkossa.

Lue lisää <<<<TÄSTÄ>>>>

 

Tiedätkö, mitä kehosi tarvitsee juuri nyt? – 4 tapaa kuunnella omaa kehoa

Mainosyhteistyö – Artikkelin tarjoaa Namaste Himos -joogafestivaali

Kehon kuuntelusta puhutaan nykyään yhä enemmän, mutta monille meistä se tuottaa vaikeuksia. Saatamme sekoittaa kehon viestit mielihaluihin tai ulkoapäin tuleviin ohjeistuksiin. Myös kiireinen arki kuormituksineen ja jatkuvine aivotöineen ajaa meitä helposti kauemmas kehomme sisäisistä signaaleista.

Miten siis oppia kuuntelemaan omaa kehoaan ja kunnioittamaan sen viestejä? Tässä neljä keinoa, jotka voivat auttaa sinua virittäytymään kehosi taajuudelle:

1. Huolehdi ensin kehosi fyysisistä perustarpeista.  Jos keho on stressistä kireänä, mieli huonoista yöunista matalalla ja energiatasot epäsäännöllisestä syömisestä sekaisin, on vaikea laskeutua sisimpänsä äärelle ja tunnistaa, mitä on oikeasti vailla.

Ylikuormittuneen kehon signaalit saattavat johtaa harhaan ja saada sinut toimimaan tavoilla, jotka vievät entistä kauemmaksi hyvästä olosta. Stressaavan elämäntilanteen keskellä onkin tärkeintä pyrkiä pitämään huolta fyysisistä perustarpeistaan: riittävästä unesta, säännöllisestä ja monipuolisesta ravinnosta ja elvyttävästä liikkeestä.

Kun fyysiset perustarpeet tulevat kohdatuksi, kehosi ei enää tarvitse huutaa. Palautuneesta olotilasta käsin on paljon helpompaa tunnistaa kehon hienovaraisemmat viestit.

 2. Hengitä hetki tietoisesti.  Huomion tietoinen keskittäminen hengitykseen on oiva ankkuri, jonka avulla voi laskeutua mielen ajatushyrrästä keholliseen kokemiseen, tähän hetkeen. Jo muutamankin minuutin pysähtyminen oman hengityksen äärelle auttaa kehoa ja mieltä rentoutumaan.

Kun olet ensin tunnustellut hengitysaaltojasi ja niiden aikaansaamaa liikettä sisälläsi, sinun on helpompi lähteä skannailemaan myös muita sisäisiä tuntemuksia. Mitä kaikkea voit huomata? Missä päin kehoa tuntemuksesi sijaitsevat? Antamalla tilaa sisäisille tuntemuksille ja aistimuksille, annat tilaa kehosi viesteille tulla kuulluksi. Mitä kehosi kertoo?

 3.  Mene luontoon. Luonnon keskellä aistit terästäytyvät ja mieli maadoittuu tähän hetkeen. Kuin huomaamatta alamme hengittää vähän syvempään ja rauhallisemmin. Tuntiessamme, miten maa kannattelee askeleitamme ja raikas ilma täyttää keuhkomme uudella hapella ja energialla, muistamme todellisen luontomme. Me olemme yhtä.

 4. Joogaa tai meditoi. Jos haluat lähteä tutustumaan syvemmin omaan kehoosi ja sen sisäiseen viisauteen, muun muassa jooga ja meditaatio toimivat loistavina apuvälineinä. Alkuun ohjatut harjoitukset ovat hyviä ja auttavat löytämään juuri sinulle sopivan suuntauksen, mutta esimerkiksi meditointi onnistuu omin päinkin. Riittää, että löydät itsellesi mukavan ja tukevan asennon ja tuot huomion käsillä olevaan hetkeen. Voit käyttää apuna hengitystä tai ulkoisia aisteja. Mitä näet? Kuulet? Tunnet? Haistat? Maistat?

Myös lempeä liike kuten rauhallinen kävely, luova tanssi  tai kehon tarpeista lähtevä venyttely voi toimia meditaation tavoin. Kun pidät huomion kehollisissa tuntemuksissasi ja annat liikkeen nousta sisältä käsin, vahvistat samalla yhteyttä omaan kehoosi.

Kumpaa pelkäät enemmän: elää vai kuolla?

Puhumme kuolemanpelostamme. Pelkäämme sitä elämämme aikana. Voiko kuoleman pelko estää meitä elämästä elämäämme sellaisena kuin se on? Vai pelkäämmekö elää, koska elämä on pelottavaa? Kumpaa pelkäämme enemmän elää vai kuolla?

Kuoleman läheisyys voi muuttaa suhdetta kuolemaan

Itse pelkäsin kuolemaa yhdeksän vuotiaasta asti seuraavat 30 vuotta. Kun tyttäreni kuoli syliini, kuolema muutti muotoaan. Silloin sain kokea kuoleman läheisyyden vahvana ja pelko kuolemaa kohtaan muuttui. Koen nyt, että elämän ja kuoleman erottaa kevyt harso ja molemmat ovat läsnä toisilleen.

Kun pelkäämme elää saatamme jättää tekemättä asioita, koska meitä pelottaa vaikka se mitä muut ajattelevat. Tai saatamme tehdä asioita kuin automaattiohjauksella. Ajattelemme, että sitten kun. Sitku-elämä on elämän tuhlaamista. Se on elämistä tulevaisuudessa eikä nykyisyydessä, jossa elämämme eletään. Elämä tapahtuu nyt kun.

Vältämmekö elämästä, koska elämä tekee kipeää?

Usein pelkäämme enemmän elää kuin kuolla. Elää itsemme näköisesti. Elää sydämemme auki, ottaen vastaan elämä kaikkine sävyineen. Elää vaikka pelottaa. Elää yhteydessä itseemme. Elää yhteydessä toisiimme. Elää, liittyä, aistia. EPelkäämme elää elämäämme rohkeudesta ja rakkaudesta käsin.

Elämä ei ole hellä. Elämä satuttaa. Elämä tuntuu. Meidät ihmiset on luotu välttämään kipua. Vältämmekö elämää, koska se tekee kipeää? Saako kipu meidät pelkäämään elämää enemmän kuin kuolemaa?

Elämä laittaa rähmällään. Elämä haastaa. Kyllähän se piru vie kysyy rohkeutta!

Onko meillä rohkeutta elää elämää sellaisenaan? Ottaa vastaan elämä kokonaisena; kipeänä, ihanana?

Minna Canth on kirjoittanut: ”Kaikkea muuta kunhan ei vaan nukkuvaa, puolikuollutta elämää.”

Mitä se tarkottaisi sinun elämässäsi? Voisitko uskaltaa elää täydestä sielustasi ja sinun näköisesti tässä ja nyt?

 

Uutuuskirja tulossa heinäkuussa 2021!

Erityisherkkä lapsi kaipaa omaa tilaa – miten luotsata herkkistä kovassa maailmassa?

Erityisherkkää lasta on helpompi ymmärtää, jos on itsekin erityisherkkä. Mutta toisenlaisellakin temperamentilla varustettu vanhempi pärjää kyllä, kunhan on tietoinen erityisherkkyyteen liittyvistä asioista. Tärkeää on muistaa, että erityisherkkä lapsi näkee maailman toisin silmin, arvosta siis sitä. Lapsesi tarvitsee todennäköisesti myös enemmän aikaa asioiden prosessointiin. Erityisherkkä lapsi tuntee tunteet voimakkaasti ja kehollisesti, jonka lisäksi hänellä voi olla erilaisia aistiherkkyyksiä. Älä oleta lapsestasi asioita, vaan kysy ja keskustele hänen kanssaan. -Marika Rosenborg, terapeutti ja tietokirjailija

Olen itse ollut aina erityisherkkä. Tarvitsen paljon omaa tilaa, väsyn ja kuormitun helposti tohinasta. Toisinaan suljen itseni huoneeseen, johon on muilta asukkailta pääsy kielletty. En sentään enää tee Ei saa tulla! -lappua oveen niin kuin teinit tekevät. 

Pahoitan helposti mieleni, jos joku toinen pahoittaa tai sanoo minulle pahasti. Menen pois tolaltani. Olen ääniherkkä ja rakastan hiljaisuutta. Olen mielelläni paljon kotona. Kun on ollut paljon menoja, toipuminen on toisinaan takkuista.

Olen siis erityisherkkä. Aistin ihmisistä ja tilanteista helposti energioita. Uskon olevani myötätuntoinen ja hyvä kuuntelemaan. Toisinaan osaan antaa sopivasti neuvojakin. Näen maisemissa paljon sävyjä. Osaan valita, mitä kustakin maisemasta poimin. Olen tunnollinen ja tarkka ja luotettava ystävä. Suhtaudun asioihin intohimoisesti. Minulla on vahva intuitio.

Arviolta jopa 15-20 % meistä ihmisistä on erityisherkkiä. Sen tunnistaminen itsessä ja läheisissä on tärkeää. Muuten saattaa tulla kummallisia väärinkäsityksiä. Selvitänpä niistä samalla alla muutaman.

  1. Vetäytyminen ei tarkoita sitä, että olisi tyly tai epäkohtelias. Erityisherkkä ei vain aina pysty sosiaalisiin ponnistuksiin.
  2. Se, ettei ole aktiivisesti yhteydessä ystäviin, ei tarkoita sitä, ettei pitäisi enää ystävistä. 
  3. Väsymys ei ole laiskuutta tai sairaus. Erityisherkkä kaipaa tohinan vastapainoksi lepoa.
  4. Jos erityisherkkä haluaa olla yksin, se ei tarkoita sitä, ettei hän rakastaisi läheisiä tai seuraa. Oma tila aikaansaa sen, että hetken päästä tilaan mahtuu muitakin.
  5. Erityisherkkä ei katoa omaan maailmaansa sen takia, ettei hän tahtoisi kuunnella sinua. Toisinaan hänelle kaikki äänet ovat vain liikaa.
  6. Erityisherkkä ei pahoita mieltään ollakseen dramaattinen, hän vain aistii ja kokee asioita vahvoilla tunteilla. 

Erityisherkkä kaipaa muita enemmän omaa aikaa. Mutta me kuulemme ja näemme asioita muita herkemmin.

-Pilvi Perhonen

P.S. Meidän herkkisten tulee pitää yhtä. Ja auttaa muita ymmärtämään meitä.

Hidasta elämää -kirjaperheen lasten satukirja Herkkä Pilvi Perhonen ja pelkonsa voittavat sankarit kantaa voimaannuttavaa viestiä: Herkkyys on voimavara, ja peloista luopumalla voi löytää oman supervoimansa.  Kirja on itsenäinen jatko-osa aiemmin ilmestyneelle satukirjalle Oliver Oranki ja metsän ainutlaatuiset sankarit. Lämminhenkiset satukirjat on suunnattu yli 5-vuotiaille lapsille.

Mitkä ovat vaaran merkkejä parisuhteessa?

Koti, jossa asuu aidosti välittävä rakkaus ei jätä sijaa väkivallan uhasta tulevalle pelon tunteelle. Rakkaus ja hyvinvoiva parisuhde tarvitsevat hengissä pysyäkseen paljon itsestä ja toisesta syntyvää turvallisuuden tunnetta. Omassa kodissa pitää pystyä hengittämään vapaasti ja kyetä olla seesteisin, sekä iloisin ja rauhallisin mielin.

Terveessä ja hyvinvoivassa parisuhteessa vallitsee hyväksyvä, kannustava ja rento ilmapiiri. Parisuhteen sääntöjä luodaan yhdessä ja niistä saa ja voi keskustella avoimesti.

Parisuhteen ei tule olla arvaamaton ja pelottava, liiaksi kontrolloiva ja toista väheksyvä tai alistava. Terve itsekkyys on tärkeä voimavara, joka auttaa tietämään ja sisäistämään, ettei jatkuvaa vakavaa henkistä pahoinvointia tuottavaa ihmistä lähellä voi kukaan vaatia olemaan.

Vastuu omasta hyvinvoinnista on ymmärrettävä ja uskallettava ottaa itselle ja sen eteen voi ja pitääkin joutua tekemään hieman töitä.

Lisää terveestä itsekkyydestä voit lukea esimerkiksi Ilari Torstin kirjoituksesta Millainen kumppani sinä olet? Toimiva parisuhde edellyttää molemmilta hyvää itsetuntemusta.

Lähisuhdeväkivalta

Valitettavasti lähisuhdeväkivallan voi sanoa olevan yksi maamme vakavista kansansairauksista, niin paljon sitä maassamme tutkitustikin yhä esiintyy.

Jos parisuhteessa on väkivaltaa, esimerkiksi: henkistä, fyysistä, seksuaalista, taloudellista tai uskonnollista, sen tiedetään ajan saatossa vain kasvavan.

Väkivalta alkaa yleensä aina pienistä teoista tai sanoista, kunnes lopulta normaaliuden raja on hälvennyt eikä selkeää rajaa oikein enää ole sille, mikä parisuhteessa on normaalia ja mikä ei. Oikean ja väärän raja hämärtyy.

Väkivallan tekijä syyttää yleensä teoistaan väkivallan kokijaa, jonka seurauksena kokija voi kokea suurta syyllisyyttä ja häpeää. Häpeä on edullinen seuralainen väkivallan tekijälle sen vuoksi, että se kykenee tavallisesti vaientamaan kokijan.

On hyvä tietää, että häpeän suurin heikkous on se, että me puhumme siitä ääneen. Silloin sillä on tapana murtua.

Väkivalta ei koskaan ole sen kokijan syytä. Jotta tiedostaisimme milloin parisuhde, itsen tai ystävän, on oikeasti vaarallinen, on seuraava lista tärkeä painaa mieleen. Ihan meidän jokaisen.

Milloin parisuhteessa on vakavan vaaran merkkejä?

Jos vastaat seuraaviin kysymyksiin, edes yhteen kyllä, on parisuhteessa vakavan vaaran merkkejä. Tällöin on tärkeä huomioida, ettet jää yksin selvittämään ja ratkaisemaan ongelmia.

Lähteenä on käytetty Love ry yhdistyksen nettisivuilta löytyvää materiaalia. Kysymyksiä ja ohjeistusta on muokattu.

  • Tuntuuko sinusta, että olet vaarassa?
  • Rajoitetaanko tai estetäänkö sinua olemasta yhteydessä ystäviin ja sukulaisiin?
  • Määritteleekö kumppanisi ketä saat tavata ja ketä et?
  • Kontrolloidaanko sinua (esim .liikkumista, tekemistä) hyvin tiheään joko puhelimen tai viestien välityksellä?
  • Koetko, että velvollisuutesi on soittaa ja ilmoittaa useita kertoja päivässä, missä olet ja kenen kanssa ja mitä olet tekemässä?
  • Pelkäätkö seurauksia, mitä tapahtuu, ellet soita? Eikö keskustelu aiheesta ole onnistunut lukuisten yritystesi jälkeen?
  • Katsotaanko puhelintasi, tietokonettasi, pankkitiliäsi tai laskujasi ilman lupaa?
  • Etkö saa päättää omasta rahankäytöstäsi?
  • Kun annat kumppanillesi negatiivista tai hienovaraisesti sanoitettua palautetta asiallisesti, kääntääkö hän syyn lopulta kuitenkin aina sinuun, jopa täysin absurdilla tavalla ja uhkailee seurauksilla?
  • Suututaanko sinulle, jos sairastut?
  • Etkö uskalla tai eikö sinulla ole lupa kieltäytyä seksistä?
  • Lyödäänkö sinua tai uhkaillaanko sinua lyömisellä?
  • Paiskooko tai rikkooko kumppanisi riitojen yhteydessä tavaroita tai asuntoa?
  • Uhkaileeko hän fyysisellä väkivallalla, ks. Fyysisen väkivallan tunnusmerkit?
  • Tarttuuko hän sinuun riidan yhteydessä?
  • Lyökö tai satuttaako hän kotieläimiä?
  • Uhkaileeko hän satuttaa lapsia henkisesti tai fyysisesti?
  • Satuttaako hän lapsia fyysisesti tai henkisesti?
  • Kosketteleeko kumppanisi lapsia sopimattomasti?
  • Onko hän sairaalloisen mustasukkainen (esim. myös musiikista tai elokuvista, jota kuuntelet/katsot ?

Mitä tehdä?

Välittömässä vaarassa soita:112 ja hakeudu turvaan, esimerkiksi luotettavien ystävien tai sukulaisten luokse tai turvakotiin. Älä kerro väkivallan tekijälle missä olet, voit kertoa lyhyesti viestillä, että olet/olette lasten kanssa turvassa.

Jos sinusta tuntuu, että sinä tai lapsesi ja kotieläimet ovat vaarassa, suhtaudu tunteeseen vakavasti!

Ota yhteyttä esimerkiksi: Ensi- ja turvakotien liittoon, Naistenlinjaan, Narsismin uhrien tuki ry:hyn tai Nollalinjaan ja pyydä apua, sekä lisää ohjeita kuinka toimia.

Hanki tilanteesta näyttöä, videoimalla, nauhoittamalla ääntä tai ottamalla kuvia erityisesti vakavista väkivallan jäljistä. Puheluiden ja keskusteluiden nauhoittaminen, joihin myös itse osallistut, ei ole kiellettyä.

Mieti toimintasuunnitelma/turvasuunnitelma valmiiksi ja toimi sen mukaan. Käy mielessäsi läpi toimintasuunnitelma myös pahin tapaus– skenaarion varalta, jos kaikki suunniteltu menee pieleen. Mieti, miten voit lieventää vaikutuksia, jos pahin tapahtuu.

Älä jää odottamaan parisuhteen tilanteen parantumista.

Ei-toivotut yhteydenotot

Kun tai jos ei-toivottuja yhteydenottoja on yhteydenottokieltojesi jälkeen tullut jonkin aikaa, viimeistään kahden viikon jälkeen ala toimenpiteisiin. Ole yhteydessä esimerkiksi paikalliseen sosiaali- ja kriisipäivystykseen, poliisiin, tai yleiseen hätänumeroon: 112.

Tee samoin, jos henkilö ilmaantuu kutsumatta kotiisi tai tulee väkisin sisään kotiin tai työpaikalle (tai työpaikan ulkopuolelle). Muista myös, että puhelimeen ei tarvitse aina vastata ja tarkista puhelinnumero ennen kuin vastaat.

Puhelinvakoilua epäiltäessä; palauta puhelin tehdasasetuksiin.

Kun olet yhteydessä viranomaisiin, sinun ei tarvitse vähätellä kokemaasi uhkaa. Usko kokemaasi tunteeseen siitä, että olet vaarassa ja tarvitset ja haluat apua.

Jos toinen uhkailee itsemurhalla, joka on yksi henkisen väkivallan piirteistä, on hyvä tietää, ettei toisen toiminta tai mahdollinen itsemurha ole sinun vastuullasi. Voit soittaa hätänumeroon (112) ja kertoa tilanteen, sekä huolesi. Näin olet tehnyt sen mitä voit ja tarvitsee.

Älä syyttele tai vähättele itseäsi ja kokemaasi vaaran tunnetta. Meidän tulee itse ottaa päävastuu omasta terveydestä ja hyvinvoinnista, siitä miten voimme. Tuota vastuuta ei tule luovuttaa kenenkään muun käsiin.

Jos olet kokenut tai koet edelleen pelkoa tai väkivaltaa parisuhteessasi ja haluaisit keskustella siitä, ota rohkeasti yhteyttä ammattiauttajiin.

Älä turhaan epäröi hakea itsellesi apua ja tukea, siihen sinulla on täysi oikeus.

Lisätietoja väkivaltaa kohdanneille täältä!

Oletko huomaamattasi stressaantunut? Nämä 10 oiretta voivat paljastaa salakavalasti hiipineen ylikuormituksen

Stressi näkyy eri ihmisillä eri tavoin. Toisilla keho hälyttää herkemmin, kun taas toiset porskuttavat pitkäänkin huomaamatta kuormituksen kasaantumista.

Tavallisten fyysisten stressioireiden kuten unihäiriöiden, pää- ja selkäsärkyjen, vatsaoireiden, flunssakierteiden ja kireiden niska-hartiaseudun lihasten lisäksi stressi ilmenee monella ei niin ilmeisellä tavalla.

Nämä 10 oiretta voivat paljastaa salakavalasti hiipineen ylikuormituksen:

1. Tunnet olevasi jatkuvasti ärtynyt ja lyhytpinnainen. Pienikin vastoinkäyminen tai ei-toivottu muutos päivän aikana saa sinut hermostumaan.

2. Et tunne innostuvan oikein mistään ja huomaat ajattelevasi negatiivisesti lähes asiasta kuin asiasta.

3. Itkeskelet ilman erityistä syytä. Tunnet olevasi koko ajan hieman alakuloinen ja saatat purskahtaa itkuun kesken työpäivän tai matkalla kotiin.

4. Sinun vaikea pysähtyä ja täytät huomaamattasi tyhjät hetket jollakin tekemisellä. Saatat esimerkiksi havahtua usein selaamasta somea ja kahlaamasta läpi uutisivirtaa ilman, että edes rekisteröit lukemaasi.

5. Sinun on vaikea tehdä päätöksiä. Arkisetkin valintatilanteet tuottavat kohtuutonta ponnistelua. Jahkailet ja siirrät asioita eteenpäin.

6. Huomaat eristäytyneesi ystävistäsi. Et ole jaksanut pitää yhteyttä, kysellä kuulumisia tai sopia tapaamisia entiseen malliin.

7. Unohtelet asioita ja sinusta tuntuu, että mikään lanka ei meinaa pysyä käsissäsi. Tarvitset muistilapun aivan kaikkeen.

8. Työasiat pyörivät päässäsi myös vapaa-ajalla kuin kela, jota et pysty pysäyttämään. Saatat herätä toistuvasti työaiheisiin uniin.

9. Et muista, milloin viimeksi olisit nauttinut jonkin asian tekemisestä, mistä ei ole suoranaista hyötyä kuten hyvän kirjan lukemisesta, elokuvan katselusta tai muusta kulttuurikokemuksesta.

10. Sinusta tuntuu, että kaikki vapaa-aika menee töistä palautumiseen. Huomaat, että kaikki harrastukset ja asiat, joista yleensä nautit, ovat pikkuhiljaa jääneet.

Jos tunnistit useamman kohdan listasta, voi olla hyvä hetki ryhtyä tietoisesti raivaamaan tilaa itsellesi ja omalle hyvinvoinnillesi.


Toimituksen vinkki: Lempeyttä keholle -korteilla syvempi yhteys itseen

Lempeyttä keholle -korttipakka auttaa pysähtymään itsesi ja oman kehosi äärelle. Korttien avulla voit vahvistaa kehoyhteyttä, kehittää itsemyötätuntoa ja sisäistä turvaa sekä syventää yhteyttä itseesi. Tutustu kortteihin TÄÄLLÄ.

 

Ei tekeminen niinkään stressaa vaan odotukset – omat ja muiden

 

 

Stressi ei tule niinkään tekemisestä vaan tekemiseen liittyvistä odotuksista – omista ja muiden. Tunnollinen ihminen väsyy liian usein omiin (liian koviin) odotuksiin. Tunnollinen haluaa vastata täydellisesti muiden odotuksiin. ”Mahdollisimman paljon” ja ”mahdollisimman hyvin” – eivät kovasta yrittämisestä huolimatta koskaan täyty, koska ainahan voisi tehdä enemmän, paremmin ja nopeammin.

Tämä saa olon kurjaksi ja pidemmän päälle stressaantuneeksi, koska tunnollisen maailmassa odotukset huutavat kovempaa kuin kehon ja mielen hiljaiset toiveet hengähtämisestä välillä.

Jatkuvat kovien odotusten täyttämät tekemiset valtaavat koko näkökentän, vievät hapen keuhkoista, ilon sydämestä ja saavat sitkuttelemaan. ”Sitten kun olen saanut tämän valmiiksi voin…”– ajattelu puskee tunnollista painamaan aina vaan kovemmin. Kuvittelemaan, että kun tämä tehtävä on tehty ihan vimpan päälle niin sitten. Sitten hengähdän. Suoritus ensin ja minä sitten.

Tekeminen on tärkeämpää kuin oleminen tai perustarpeiden tyydyttäminen. Joskus odotusten täyttämisestä tulee stressaantuneessa mielessä oman ihmisarvon mitta. Kadottaa oman johtotähtensä ja kuvittelee, että ellen suoriudu hyvin tekemisistäni en ole minkään arvoinen. En täytä muiden enkä omia odotuksia. Tai oletuksia muiden odotuksista.

Usein kuvittelemme toisten odottavan meiltä paljon enemmän kuin he todellisuudessa odottavat. Joskus he eivät odota meiltä mitään.

Kurjan olon lisäksi ankarat odotukset tukkivat tekemisen iloista virtaa. Täydellisyyden vaatimukset imaisevat ilon innostavaksikin koetusta tekemisestä. Odotusten paine muuttaa hommat haastaviksi velvollisuuksiksi. Tekemisestä katoaa kepeys. Siihen imeytyy pelko siitä, kelpaako lopputulos.

Flow muuttuu puuduttavaksi puurtamiseksi. Stressaantuneella ylitunnollisella fokus on mahdollisissa virheissä ja niiden välttämisessä. Lopputulos saa olla vain virheetön.

Omat toimintamallit eivät muutu itsekseen. Niiden äärelle pitää pysähtyä ja huomata ne. Ja kun tulee niistä tietoiseksi huomaa, että asiat voi tehdä toisinkin – monella eri tavalla.

Mitäs jos ei tekisikään aina parastaan? Jos tekisikin huippusuorituksen vain itselle tosi tärkeissä asioissa. Ja muissa rima olisi siinä, mikä oikeasti riittää. Olisikin kyse vain asioista, joita tehdään eikä minun arvostani ihmisenä.

Tekeminen on kuitenkin vain tekemistä eikä ihmisyyden mitta. Meissä on paljon, paljon arvokkaampia asioita kuin se miten tarkoin täytämme muiden odotukset. Tai omat ylikorkealla asettamamme vaateet. Jos opettelisikin annostelemaan energiaansa ja aikaansa niin, että sitä riittää kaikkeen siihen mitä elämässä haluaa.

Jos odotus olisikin siinä, että elämä on ihana seikkailu ja siitä nauttii enemmän, kun asettaa odotuksensa viisaammin ja itselle sopivalla tavalla. Keskittyy siihen, minkä kokee elämässä tärkeäksi.

 

Juuri nyt Mindfulness ja lempeys itseä kohtaan -verkkokurssi -32% eli hintaan 39,90€ (norm. 59€) – ILMOITTAUTUMINEN AUKI 7.6. LUE LISÄÄ!

Suurinta vahvuutta on uskaltaa olla oma itsensä – ei ole heikkoutta myöntää, että tarvitsee toista

Nykyisin ihaillaan itsenäisyyttä ja vahvuutta. Lehtien palstoilla kirjoitetaan sankaritarinoita ihmisistä, jotka ovat löytäneet oman voimansa ja vapautuneet elämään elämäänsä muista riippumatta. Jos taas joku myöntää rehellisesti tarvitsevansa lähelleen ihmisen tai ihmisiä, eikä tiedä selviytyisikö yksin, katsotaan häntä helposti säälien ja pidetään jos ei hauraana, niin ainakin vähän heikkona.

Totuus on kuitenkin, että me kaikki tarvitsemme toisiamme ja yksin pärjääminen on enimmäkseen silmänlumetta. Modernissa maailmassa olemme riippuvaisia lukemattomista ihmisistä jo pelkästään, jotta saamme esimerkiksi ruokaa pöytäämme tai ylipäätään pystymme viettämään sujuvaa arkea. Riippuvaisuutemme muista käynnistyy jo äidin kohdussa ja jatkuu läpi elämämme. 

Hyväksymme siis, että tarvitsemme toisiamme, jotta elämämme olisi sujuvaa, mutta entä jos sanon tarvitsevani kumppaniani tai tarvitsevani rakkautta? Onko se heikkoutta vai sittenkin inhimillisyyttä? Onko vahvuutta pyrkiä pärjäämään yksin vai se, että myöntää tarvitsevansa toista?

Minusta suurinta vahvuutta on uskaltaa olla oma itsensä. Toiselle se on sitä, että löytää elämälleen merkityksen rakkauden tai läheisen ihmissuhteen kautta. Toiselle se on sitä, että opettelee asettamaan selkeät rajat itsensä ja toisten välille. Toiselle se on sitä, että saa joka aamu halauksen ja yhteisen aamukahvin. Toiselle se on sitä, että on yksin teltassa keskellä erämaata ja tuntee vapauden läikähtävän sydämessään.

Me kaikki olemme erilaisia, mutta lopulta liikuttavan samanlaisia. Meillä kaikilla on haaveita ja pelkoja. Meillä kaikilla on rumia ja kauniita tunteita. Meillä kaikilla on kokemuksia yhteydestä ja yksinäisyydestä. Koko elomme perustuu siihen, miten olemme yhteydessä toisiimme. 

Minä tarvitsen rakkautta ja läheisiäni, enkä edes haluaisi pärjätä yksin.

Tutustu uutuuskirjaani Kiitos, että rakastat minua silti:

Korttipakat OSTA 3 MAKSA 2  
PUOTIIN
close-image