Aikaa on meillä kaikilla 24 tuntia vuorokaudessa. Lisää aikaa saa käyttöönsä vain luopumalla jostakin aikaavievästä.
Miten kiireen keskellä voisi luoda tilan tuntua arkeensa?
1. Keskity vain yhteen asiaan kerrallaan. Saat nopeammin valmista, kun et jatkuvasti jaa huomiotasi moneen asiaan etkä kuluta turhaan aikaa orientoitumiseen ja siirtymiin asioiden välillä.
2. Ota työtehtävien väliin pieniä taukoja. Jos lyhennät pitkää silpputyölistaa, ota aina työtehtävän raksittuasi viisi syvää hengitystä. Jos taas teet keskittymistä vaativaa luovaa työtä, kokeile 45–50 minuutin työsyklejä ja 10–15 minuutin taukoja. Tauolla hengitä ja liiku lempeästi, nouse ainakin työtuolista! Säilytät virkeytesi pidempään.
3. Vaali siirtymiä asioiden välillä. Älä yritä hypätä yhdestä asiasta suoraan seuraavaan. Tarvitsemme tekemisten ja elämänkokemusten jälkeen jälkihöyry- ja prosessointiaikaa. Monet edessä olevat tärkeät asiat puolestaan vaativat orientoitumista jo ennakkoon. Anna huomiosi viipyä menneessä tärkeässä kokemuksessa – ja vähitellen suuntautua seuraavaan.
4. Kytkeydy luontoon ja tunnustele vuodenaikoja. Kesä kestää kauemmin, kun olet aidosti läsnä kesäaamuissa ja -illoissa, näet syksyn lehdet ja viipyilevät värit. Kun elämä ei tapahdu pelkästään omassa kiireisessä mielessä, huolissa tai älylaitteissa, ehdit oikeasti huomata vuodenkierron ja nauttiakin siitä.
5. Ole tarkkana siitä, mille ja millaisilla ehdoilla sanot kyllä. Aseta rajoja sille, mihin suostut. Rajat ei tarkoita, että kaikesta pitäisi kieltäytyä, mutta huomaa, millaisia aikatauluja (ja jopa ruuhkia) elämääsi syntyy. Rajat tarkoittavat paitsi ei:n sanomista, sen tiedostamista, millä ehdoilla sanot kyllä. ”En ehdi saada tätä valmiiksi huomiseksi, mutta maanantaiksi kyllä.” ”Olisi ihana nähdä tänään, mutta otetaanko mieluummin ensi viikolla? Muuten illasta tulee liian tukkoinen.”
6. Heittäydy siihen, mikä sinua kutsuu. Valitse arkeesi ainakin aika ajoin tekemistä, joka vetää sinua puoleensa, ilman tulosvaatimuksia. Jotain sellaista, johon uppoudut siksi, että se on niin antoisaa. Aika saattaa kyllä vilahtaa kuin huomaamatta, mutta pääset flow-tilaan, jolloin muut asiat unohtuvat ja nautit jokaisesta hetkestä sellaisena kuin se on.
Kaipaatko arkeesi lisää taika-aikaa? Tutustu Katri Syvärisen ihanaan, inspiroivaan kirjaan Vuoden paras päivä.
Jos ihmisellä on narsistinen persoonallisuushäiriö tai vahvasti narsistisia piirteitä ovat ne pysyvä osa persoonaa ja nuo piirteet esiintyvät jokaisella elämän eri osa-alueella, niin työssä kuin vapaallakin.
Narsistiset piirteet aiheuttavat haittoja nimenomaan sosiaalisessa kanssakäymisessä. Empatiakyvytön ja äärimmäisen itsekeskeinen ihminen voi olla johtajana hyvin julma ja vahingollinen alaisilleen, sekä koko työyhteisölle.
Mitä enemmän ja pidempään narsistisen ihmisen kanssa ollaan tekemisissä, sitä enemmän ja vaikeammin narsistiset piirteet tulevat näkyviin.
Tutkimusten mukaan narsisteja on johtavissa asemissa paljon, jopa joka neljäs. Erityisesti ne yritykset, jotka etsivät rohkeita johtajia, voivat saada johtajaksi narsistin.
Narsistisia piirteitä omaavat tai narsistit hakeutuvat herkemmin johtaviin asemiin mm. heillä olevan ylemmyyden tunteen, kontrollin tarpeen ja oikeutuksenkin tunteen saattelemina.
Viisi merkkiä, joista voi tunnistaa narsistisen esihenkilön
1. Jatkuva ihailun tarve
Narsismin ydinongelmiin kuuluvat heikko itsetunto ja horjuva minäkuva. Epävarmuus on syvällä itsessä ja se on syntynyt jo varhain lapsuudessa vaillinaisen kasvatuksen johdosta.
Epävarmuutensa vuoksi narsistinen esihenkilö tarvitsee suuressa määrin ihailua ja nostatusta, jatkuvaa varmistusta sille, että on varmasti riittävä ja tarpeeksi.
Kuin pieni lapsi hän tarvitsee varmistuksen sille, että on hyvä ja hänestä takuu varmasti pidetään ja rakastetaan.
2. Empatiakyvyttömyys
Ihminen, joka ei tunne empatiaa ei yksinkertaisesti kykene asettumaan toisen asemaan.
Empatiakyvyttömyys johtaa narsistisen esihenkilön kylmään ja tunteettomaan toimintaan, jossa alaisten ajatuksille, kokemuksille ja tunteille ei ole tarvetta eikä sijaa.
Tutkimusten mukaan narsistien kyky tuntea empatiaa on alentunut tai se loistaa poissaolollaan.
Tutkimuksista tiedetään myös, että vaikka narsisti tuntisikin joissain määrin empatiaa hän voi päättää jättää käyttämättä tuon tunteen, siis ohittaa sen. Tämä väistämättä tuo suuria ongelmia missä tahansa ihmissuhteissa, niin työpaikalla kuin muuallakin elämässä.
3. Kääntää omat virheet muiden syyksi
Narsistisen ihmisen itsetunto on äärimmäisen huono, niin huono ettei hän yksinkertaisesti kykene tarkastelemaan itseään ja omaa toimintaansa rehellisesti, koska jos hän niin tekisi romahtaisi koko maailma ja oma todellisuus. Tätä on siis vältettävä viimeiseen asti, keinoja kaihtamatta.
Narsistit ovat usein myös hyvin vaativia täydellisyyden tavoittelijoita, joka kohdistuu niin itseen kuin kaikkiin muihinkin.
Täydellisyyden saavuttaminen on kuitenkin mahdotonta, koska sitä ei ole edes olemassakaan. Tämä on narsistille hyvin tuskallista ja voi herättää suurta narsistista raivoa ja kateutta, jonka alaiset saavat tuntea nahoissaan narsistin peilatessa kaikkea epäonnistumistaan muihin.
4. Epävakaus ja arvaamattomuus
Narsisteilla on yleensä hyvin heikot tunnetaidot, eli kyky havaita, ilmaista ja säädellä omia tunteita. Pettymyksen tai kateuden tunteet voivat olla äärimmäisen vaikeita, jopa mahdottomia tunnistaa, sietää ja käsitellä.
Narsistisesta peilaamisesta puhuttaessa tarkoitetaan sitä, että esimerkiksi kateuden tunteen ilmestyessä, hän voi tuntea käsittämättömän suurta vihaa ja syyttää muita kateellisiksi ja kyvyttömiksi käsitellä omia vaikeita tunteita.
Narsistinen johtaja voi kaikessa epävakaudessaan ja arvaamattomuudessaan olla ensin hyvin hurmaava, oikeudenmukainen ja muita liiaksikin huomioonottava ja muuttua salamannopeasti muita halveksuvaksi, syytteleväksi ja ilkeäksi.
Takuuta siitä millä tuulella narsistinen johtaja tänään tai huomenna on, ei koskaan ole. Tämä tekee työnteosta äärimmäisen kuluttavaa erityisesti henkisesti.
5. Loukkaantumisherkkä marttyyri
Huono itsetunto, horjuva minäkäsitys sekä suuri alttius raskaalle häpeän tunteelle aiheuttavat sen, että narsisti tarkkailee jatkuvasti ympäristöään:
Kuka on minua vastaan ja kuka puolellani?
Usein narsisti esimies suosiikin tiettyjä alaisia samalla manipuloiden heitä uskomaan olemaan jotain erityistä. Lopulta tilanne kääntyy kuitenkin päälaelleen ja hän syyttää alaistaan kyvyttömyydestä ja epäonnistumisesta ja ottaa uuden jäsenen siipiensä alle.
Kaikessa epävarmassa herkkyydessään (joka harvoin näkyy ulospäin) narsistinen esihenkilö on hyvin loukkaantumisherkkä ja saattaa pyhittää vaikka lopuuelämänsä kostaakseen jonkin vääryydeksi kokemansa hyvin turhan tai pienenkin asian.
Miten narsistisen esihenkilön kanssa voi toimia?
Kaiken kaikkiaan kyseessä on siis hyvin vaativa, kylmä ja arvaamaton persoona, jonka manipuloinnin taidot ovat usein hioutuneet timantin koviksi.
Näiden persoonien työ esihenkilön asemassa voi tuottaa hyvää tulosta yrityksille, tai ajaa alas kaiken toiminnan. Olipa työn tulos mikä tahansa on selvää, että alaiset kärsivät ja voivat pahimmassa tapauksessa menettää jopa mielenterveytensä, sekä työkykynsä.
Listasin alle viisi kohtaa, joiden avulla voi selviytyä narsistisen esihenkilön vallasta ja haitallisesta vaikutuksesta.
1. Ole tietoinen omista elämän arvoista ja rajoista
Pitämällä hyvää huolta siitä, että tiedät kuka olet, mitkä ovat vahvuutesi ja heikkoutesi, mitä tarvitset, jotta voit hyvin, mitä ovat ne asiat, joita ehdottomasti tarvitset elämässä, työssä ja ihmissuhteissa jotta voit voida hyvin ja miten sinua saa kohdella ja miten ei ja mihin kaikkeen itse lähdet mukaan ja mihin et, olet varmemmalla maaperällä, jossa sinua ei voi pyöritellä mennen tullen ja ihan miten sattuu.
Narsistisen esihenkilön kanssa yllä olevat ovat ehdottoman tärkeitä. Jos et esimerkiksi ole tietoinen omista taidoistasi voi manipuloinnin mestariksikin nimetty narsisti saada sinut uskomaan, ettei sinusta ykisnkertaisesti ole muuhun, kuin palvelemaan häntä ja hänen tarpeitaan.
2. Pidä huolta itsestäsi
Pidä kiinni työajoista ja töiden määrästä. Jaksamisesi on kaiken a ja o ja siitä sinulla on kaikki oikeus ja velvollisuuskin pitää huolta.
Viimeistään siinä vaiheessa, jos tunnet, ettet pysty vapaa aikana unohtamaan työasioita, sinulla on vaikeuksia unen kanssa tai tunnet epämääräistä ahdistusta yli kahden viikon ajan on syytä pysäyttää tilanne, ottaa etäisyyttä (sairaslomaa) ja pohtia yhdessä ulkopuolisen, ystävien, työterveyshuollon tai terapeutin (ei narsistisen esihenkilön) kanssa mistä on kyse ja miten voit itse vaikuttaa tilanteeseesi.
Huomioithan aina myös sen, että sinä hyvin mahdollisesti olet se, joka joustat. Narsistinen esihenkilö ei yleensä koskaan ole se, joka suostuu vaihtamaan työtehtäviään tai työpaikkaansa tai ennen kaikkea myöntämään omaa vahingollista ja kieroa toimintaansa.
Tämän ymmärtäminen ja hyväksyminen auttaa sinua säästämään voimia mahdollisesti täysin turhilta taisteluilta tai yrityksiltä keskustella asiallisesti ja löytää hyviä ja molempia osapuolia tyydyttäviä ratkaisuja.
3. Älä provosoi, älä provosoidu
Tiedän, että tämä on helpommin sanottu kuin tehty, mutta samalla ehkä kaikista tärkein kohta.
Tunteiden näyttäminen narsistiselle ihmiselle on kuin polttoainetta. Jos esimerkiksi olet poissa tolaltasi, itket tai osoitat haltioitumista häntä kohtaan hän saa tiedon siitä, että hänellä on suurta valtaa vaikuttaa sinuun ja hän tulee käyttämään samoja keinoja myös jatkossa, aina silloin, kun itse niistä hyötyy.
Pysy siis mahdollisimman neutraalina. Jos koet jotain täysin absurdia hänen osaltaan voit vain tokaista: ”Ymmärrän ja kunnioitan kantaasi ja huomaan, että minulla on kuitenkin toisenlainen mielipide asiasta ja toivon, että sinäkin pystyt kunnioittamaan minun kantaani asiasta”.
Paras ohje riitatilanteen voittamiseen narsistin kanssa on mielestäni tämä:
”Olet varmaan täysin oikeassa!” Ja seuraavaksi: poistu paikalta.
En koskaan suosittele jäämään haastamaan narsistia sanallisesti/keskustelemalla, koska se voi olla täysin mahdotonta. Tämän hyväksyminen ei ole luovuttamista vaan viisautta lopettaa ”peli”, jossa toinen ei ole koskaan noudattanut yhteisiä sääntöjä.
4. Pidä etäisyyttä
Älä koskaan kaveraa narsistisen esihenkilön kanssa vapaalla tai varsinkaan mene mukaan hänen flirttailuun tai ehdotuksiin läheisemmästä suhteesta.
Anna hänelle mahdollisimman vähän ja ympäripyöreitä tietoja henkilökohtaisesta elämästäsi. Voit esimerkiksi sanoa lyhyesti ja ytimekkäästi: ”Pidän työn ja vapaa ajan aina täysin erillään toisista” ja kun hän ei meinaa suostua vastaukseesi, vaan ottaa sen ehkä haasteena voit toistaa samaa lausetta yhä uudestaan ja uudestaan antamatta mitään muuta vastausta. Se on todellakin ihan ok, mutta se vaatii sinulta sinnikkyyttä.
Näin suojaat itseäsi, koska kaikessa tunnekylmyydessä röyhkeydessään hän voi käyttää niitäkin tietoja sinua vastaan jos sellainen hetki suinkin vain tulee.
5. Keskity faktoihin
Jos tämä olisi mahdollista, niin suosittelisin aina kaikkia narsistisen ihmisen kanssa tekemisissä olevia toimimaan seuraavalla tavalla:
Pitäydy aina, vain ja ainoastaan faktoissa, ajattele kaikkia asioita pelkästään järjen kautta ja poista kaikki tunteesi siksi aikaa, kun olet tekemisissä narsistisen ihmisen kanssa.
Toisaalta tämä voi ollakin mahdollista, kun siihen todella keskittyy ja kun sen muistaisi aina ja ihan joka hetki narsistisen ihmisen lähellä ollessa.
Inhimillisillä, empatiaan ja lämpöön kykenevillä ihmisillä on usein luonnollisen kaunis taito uskoa toisen ihmisen sanoihin ja tekoihin. Tämä taito on kuitenkin heitettävä roskakoriin narsistisen ihmisen kanssa tekemisissä oltaessa, koska on hyvin tärkeä tiedostaa se tosiseikka, ettei mikään mitä näet ja kuulet ole välttämättä lähelläkään totuutta tai se voi muuttua täysin päinvastaiseksi hetkenä minä hyvänsä.
Tuon tiedon mukana pitäminen ei suinkaan ole pessimismiä, vaan suurta viisautta ja ennalta varautumista, jota narsistisen ihmisen kanssa toimiessa aina tarvitaan.
Lähes jokainen meistä tuntee elämänsä aikana joskus riittämättömyyden tunnetta.
Omat epärealistiset tavoitteet voivat kuormittaa meitä, mutta lisäksi vertailemme itseämme usein tahattomasti muihin samassa elämäntilanteessa oleviin ihmisiin. Vaikka omasta mielestämme kaikki sujuisi mallikkaasti, voimme kokea riittämättömyyden tunnetta siksi, että joku toinen suoriutuu asioista meitä paremmin.
Olen oppinut vuosien varrella, että tietyt elämänvaiheet ovat sellaisia, joiden yhteydessä riittämättömyydestä puhutaan erityisen paljon. Yksi näistä teemoista on vanhemmuus ja kiireiset ruuhkavuodet.
Lapsen kasvattaminen on ehkä maailman vaikein ja vastuullisin tehtävä. Ei siis ihme, että vanhemmat tuntevat olonsa riittämättömäksi, jos ja kun arki tuo eteen monenlaisia haasteita.
Vanhemmuus on kasvamista ja siihen prosessiin kuuluu olennaisesti se, että välillä meille tulee tunne, että emme ole riittävän hyviä vanhempia. Joskus tämän asian ymmärtäminen auttaa meitä pääsemään ahdistuksesta eroon.
Vaikka naapurin vanhempi leikkii lastensa kanssa ulkona vesisateessa ja ikkunasta leijailee aina tuoreen pullan tuoksu, tälläkin vanhemmalla on varmasti omat hetkensä, jolloin hän on väsynyt ja tuntee olonsa riittämättömäksi.
Opettele olemaan itsellesi armollisempi. Jokaisella vanhemmalla on hyviä ja huonoja hetkiä, emmekä voi kaikki suoriutua samoista asioista täydellisesti. Jos annamme itsellemme luvan olla sellaisia kuin olemme, samalla opetamme lapsille, että erehtyminen ja erilaiset tunteet ovat sallittuja.
Ymmärrämme hyvin sen, että jokainen lapsi on yksilö omine vahvuuksineen ja heikkouksineen.
Kukaan ei mene naimisiin erotakseen, eikä eroaminen ole helppoa kenellekään. Hylätyksi tuleminen sattuu, mutta ei jättäjäkään pääse helpolla. Joskus on jopa vaikea nimetä, kumpaan joukkoon tuntee kuuluvansa.
Kokemukseni mukaan ihmiset eivät eroa liian helposti, vaikka nopealiikkeisiäkin lähtijöitä löytyy. Työssäni tulee enemmän näkyväksi se, että haastavissa ihmissuhteissa pysytään usien jopa oman terveyden kustannuksella. Muutos pelottaa, ja varmistusta oikealle ratkaisulle haetaan pitkään.
Jokaisen eroa pohtivan parin olisi hyvä ottaa aikalisä varsinkin silloin, jos tilanne tulee toiselle täysin yllättäen. Ikävä kyllä, varsinkin salaa eroa pohtineet ihmiset ovat usein jo pitkällä irrottautumisprosessissa saadessaan rohkeutta puhua siitä, että haluavat lopettaa parisuhteen. Aina ei ole jäljellä enää toivoa tai motivaatiota parantaa tilannetta.
Olen kuullut monta kertaa vastaanotollani, kuinka pari toteaa, että eropäätöksen jälkeen on ihmeen helppoa puhua viimeinkin avoimesti asioista, kun ei ole enää mitään menetettävää. Niinpä, kunpa tuo riski olisikin jo otettu parisuhteen aikana. Ehkä silloin erokaan ei olisi ollut vaihtoehto.
Milloin on yritetty tarpeeksi?
Moni pari miettii, milloin on yrittänyt suhteessaan tarpeeksi? Tärkeää on ymmärtää, että parisuhteen parantaminen ei milloinkaan ole vain toisen harteilla. Tärkeimmät kysymykset pitää kysyä itseltä. Ylipäätään eroa pohtiessa on hyvä ymmärtää, ettei syyllistä ole tarpeen etsiä, molempien vaikutus suhteen dynamiikkaan on ilmeinen.
Aina tilannetta ei saada korjattua, vaikka kuinka yritetään parhaansa. Silloin voi olla viisasta hyväksyä tilanne sellaisena kuin se on ja punnita onko näissä puitteissa parempi jäädä vai lähteä? Molemmat valinnat voivat johtaa hyvään tai huonoon lopputulokseen. Yksi mahdollisuus on myös tunnustella asumuseron avulla miltä erillisyys tuntuu ja miltä kumppani näyttää kauempaa katsottuna.
Mahdollisuus parempaan yhteiselämään on olemassa, mutta se vaatii molempien tahtoa muutokseen. Jos näette vielä mahdollisuuksia välillänne, kannattaa toimeen ryhtyä jo tänään, koska elämä tapahtuu nyt ja tässä, ei aikomuksissamme.
Tärkeimmät kysymykset parisuhteen parantamiseksi:
Olenko tehnyt parhaani suhteemme eteen?
Pystynkö sanomaan vilpittömästi, että olen ollut niin hyvä kumppani kuin kykenen?
Olenko ilmaissut selvästi tarpeitani kumppanilleni, enkä vain odottanut, että toinen osaa tulkita minua?
Olenko pyrkinyt kuuntelemaan aidosti, mitä kumppanini tarvitsee?
Olenko osoittanut rakkautta ja kiinnostusta kumppaniani kohtaan?
Olenko pyrkinyt tutustumaan omiin kasvunpaikkoihini ja kehittymään ollakseni hyvä kumppani?
Ymmärränkö, että kumppanini ei ole vastuussa minun onnellisuudestani?
Tiedostanko, mistä syistä olen yhdessä kumppanini kanssa?
”Miksi minulla on jatkuva kiire ja väsymys”, ihmettelee moni suorittaja, mutta jaksaa vielä vähän. Kehoa ja mieltä ei kuitenkaan voi rääkätä loputtomiin.
Uutuuskirja Aina ei tarvitse jaksaa on väsyneille suorittajille, jotka kaipaavat lepoa itseltään ❤️
Kirjoittaja Anni Turpeisen omakohtaiset tarinat sekä haastateltavien esimerkit tuovat aiheen iholle. Anni on kemisti ja entinen tutkija, joka työskentelee nykyään viestintäkonsulttina ja toimittajana.
Teos on tarkoitettu vauhtiin väsyneille, jotka eivät tunnista, mikä heidät ajaa uupumuksen partaalle, eivätkä löydä keinoja hidastamiseen. Armollinen kirja auttaa oivaltamaan uusia, omia voimia kunnioittavia tapoja sekä tuomaan niitä arkeen.
8 keinoa, joilla voit vielä vetää jarrusta kun olet vaarallisen lähellä uupumista
Kirkasta arvosi: Palaa perusasioihin, elämäsi mannerlaattoihin eli siihen, mikä elämässä on oikeasti tärkeää. Kysymys on siitä, mille asioille sanot elämässäsi ja arkesi valinnoissa kyllä ja mille ei. Jos elämä täyttyy vaatimuksista ja asioista, joita pitäisi tehdä mieluummin kuin niistä, mitä saisi tehdä, ollaan vaarallisilla vesillä. Jos arvoissasi on esimerkiksi oma ja läheistesi hyvinvointi, sille on annettava arjen valinnoissa tilaa.
Pysähdy tunnistamaan itsessäsi ja ympäristössäsi suorittamisen, väsymisen ja/tai kuormittumisen ja stressin syitä: Mieti, mitkä ovat ne tekijät, jotka ajavat tekemään niin paljon. Onko syynä tunnollisuus, kiltteys, täydellisyyden tavoittelu, riittämättömyys ja häpeä, aikaansaamisen pakko vai onko töitä yksinkertaisesti liikaa tai kuormittavatko henkiset asiat? Usein kaikkea on sekaisin, mutta sotkuista vyyhtiä voi alkaa tutkia ja selvittää. Kun syitä tunnistaa, voi alkaa kulkea kohti tekoja.
Muista, että ”ihan hyvä” on erinomainen mittari: Jos suorittaja tekee parhaansa, hän tekee aivan liikaa ja liian hyvin. Suorittajalle riittää seiska plus.
Voit huoletta ”suorittaa” myös palautumista: Kun huomaat, että arjesta häviää jousto ja alat karsia kalenteristasi asioita, jotka tuottavat ”vain hyvää mieltä” ilman tehoa tai hyötyä, kannattaa herätä ja kääntää kurssia. Ainakin aluksi väsyneen ja kuormittuneen on tarpeellista tietoisesti korvata tehokkaita suoritteita lempeämmillä. Kalenteriin voi varata aikaa palautumiselle, itselle ja ”ei minkään” tekemiselle. Yksi sellainen päivä viikossa, johon ei ota mitään aikataulutettua, voi olla suorittajamielelle aika radikaali, mutta hyvinvoinnille todella merkittävä.
On ihan ok olla ihan tavallinen: Suorittaja ja sitä kautta väsyjä ajattelee usein, että on pystyttävä olemaan paras versio itsestään jokaisella elämän osa-alueella. Kannattaa muistaa, että ihan tavallinen riittää – ja tavallisia ne muutkin ihmiset ovat. Aitous ja tavallisuus on kenelle tahansa vaikeaa, ja on tosi väsyttävää yrittää olla superihminen ja ylläpitää rooleja, naamareita tai joka elämän osa-alueen kriteerejä. Tavallinen on hyvä. Ja sen tajuaminen on oikeastaan aika ihanaa.
Tyytyminen tai oikeastaan tyyntyminen on keino hallita väsymystä. Muista, että aina ei tarvitse hamuta jotain uutta, parempaa, seuraavaa vaan omaa elämäänsä voi tutkailla lempeydellä: Mitä jos elämäsi annettaisiin sinulle lahjana? Todennäköisesti ajattelisit tuota lahjaa suurena onnenpotkuna.
Harjoita henkireikähengitystä: Kun huomaat stressin fyysisiä oireita, kuten unohtelua, vatsan ja suoliston oireilua, päänsärkyä, outoja kipuja, unettomuutta tai huomaat jännittäväsi sellaisiakin asioita, joita et normaalisti jännitä, pysähdy ja harjoita henkireikähengitystä. Henkireikähengitys tarkoittaa sitä, että rentouttaa jäpittävät lihakset ja hengittää rauhassa sisään ja vähän pidempään ulos monta kertaa päivässä arjen jokaisessa kolossa ja välissä. Kiireen keskelläkin matkalla autoon, kauppaan, harrastukseen tai kesken kiireisen työtehtävän on aikaa hengittää syvään ja rentoutua. Elimistö saa silloin signaaleja turvasta.
Muista ilo: Kun väsymys ja stressi valtaa, ilo on ensimmäinen, joka katoaa. Vaali iloa tuovia asioita elämässäsi. Pitäisyydestä on vaikea ja kivuliastakin luopua, mutta keskeneräinen on ihan hyvä, jos suunta on omia arvojaan kohti.
Hyvinvointitietoa on saatavilla valtavat määrät tänä päivänä. Siinä viidakossa kannattaa kuunnella herkällä korvalla omia sisäisiä tuntemuksia. Mikä tekee minulle hyvää? Mikä onminulle hyvä tapa liikkua, syödä, levätä, nauttia elämästä? Mitä minä oikeasti tarvitsen? Keho kyllä antaa palautetta, kun sitä oppii kuuntelemaan.
Olen suorastaan ahminut hyvinvointiin liittyvää kirjallisuutta ja koulutuksia vuosien varrella. Kaikesta olen oppinut jotain, vaikka kaikki tieto ei ole soveltunut omaan elämään. Jos jonkin yhteenvedon tekisin, niin se on tämä: vähemmän on enemmän ja kuuntele itseäsi. Hyvinvointia ei kannata suorittaa.
Inhimilliset tarpeemme ovat loppujen lopuksi aika yksinkertaiset. Turvan ja muiden perustarpeiden, kuten levon ja ravinnon lisäksi tarvitsemme mm.
ihmissuhteita, joissa tulemme hyväksytyiksi omana itsenämme
elämän mielekkyyttä
sopivasti virikkeitä
mahdollisuuksia toteuttaa itsellemme tärkeitä asioita
Jos on väsyksissä, turhautunut, ylikuormittunut tai kiukkuinen, kyse on yleensä siitä, että tärkeitä tarpeita on laiminlyöty liian pitkään. Pidä huoli ainakin siitä, että
Otat omaa aikaa ja lepäät riittävästi.
Teet jotain kivaa säännöllisesti.
Pidät yhteyttä ystäviin.
Vedät rajat sille, miten paljon asioita otat hoitaaksesi.
Liikut säännöllisesti, vaikka ihan vähänkin. Liikunta saa hyvän olon hormonit liikkeelle.
Syöt säännöllisesti ja sellaista ruokaa, josta saat ravinteita ja joka pitää verensokerin tasaisena.
Jos omien tarpeiden kuunteleminen tuntuu välillä vaikealta tai huomaat havahtuvasi kuormitukseen vasta sitten, kun voimat ovat jo loppumassa, voit opetella huomaamaan kehosi ja mielesi viestejä aiemmin:
Helpotusta erityisherkän elämään -kirja auttaa ymmärtämään omaa herkkyyttä, tunnistamaan kuormittavia tilanteita ja löytämään itselle sopivia keinoja palautumiseen ja tasapainoon.
Herkän voimakortit puolestaan tuovat pieniä pysähtymisen hetkiä arkeen ja auttavat kuulostelemaan, mitä juuri nyt tarvitset – lepoa, muutosta vai muistutusta omista voimavaroistasi.
Henkisen hyvinvoinnin ohjaaja ja kouluttaja Suvi Bowellanin uutuuskirja Helpotusta erityisherkän elämään auttaa tunnistamaan oman herkkyyden erityispiirteet sekä löytämään sopivat vinkit, harjoitukset ja reitit arjen sujuvuuteen, tunteiden käsittelyyn, tasapainoisiin ihmissuhteisiin ja kuormituksen säätelyyn.
Mikä neuvoksi, kun päivän mittaan tuntuu usein kertyvän liikaa aistiärsykkeitä ja muita virikkeitä? Erityisherkkä ihminen tarvitsee palautumiseen riittävästi rauhallista aikaa sekä kykyä kuunnella itseään ja tyynnyttää ylikierroksilla käyvät keho ja mieli.
Rohkaiseva kirja käsittelee erityisherkän hyvinvointia henkisestä, fyysisestä ja sosiaalisesta näkökulmasta. Kirja kuvaa myös traumojen vaikutusta ihmisen kokemusmaailmaan.
Yhteistä herkille on ärsykeherkkyys, vahva tunne-elämä, kyky huomata hienovaraisia vivahteita ja taipumus prosessoida asioita syvällisesti.
Kaikki erityisherkät eivät kuitenkaan ole samasta puusta veistettyjä ja erityisherkät ovat herkkyydessään ja persoonina erilaisia. Tapoja kokea ympäröivä maailma on monenlaisia.
Mitkä näistä erityisherkkyyden piirteistä sopivat parhaiten sinuun?
– Koet toisten ihmisten tunteet voimakkaasti ja kuormitut niistä.
– Olet tarkkanäköinen ja huomaat pienetkin yksityiskohdat ympäristössäsi.
Kutsu ystävän juhliin nostaa monille mieleen lupauksen hyvästä ruoasta ja kivasta seurasta. Meille kaikille juhlat eivät kuitenkaan ole täynnä pelkästään mahdollisuuksia, vaan myös omaan sosiaaliseen jännittämiseen liittyviä uhkakuvia. Itse olen sosiaalisesti herkkänä ihmisenä kuulunut aina jälkimmäiseen ryhmään. Vaikka nykyisin sosiaalisten tilanteiden kohtaaminen on merkittävästi helpompaa, olen hyväksynyt, että tietyt perusluonteeni herättämät ensireaktiot kulkevat rinnallani elämäni loppuun asti.
Nuoruudessani tietynlaiset sosiaaliset tapahtumat saattoivat viedä valtavasti resursseja jopa päiväkausia etukäteen. Mielessä pyöri erilaisia kauhukuvia siitä, mitä tilanteessa saattaisi tapahtua. Jännittämisen tuottama kehollinen ylivireystila pyöri kehossa epämukavina aaltoina ja edellisenä yönä oli monesti vaikeuksia nukahtaa. Myös tilaisuuden väliin jättäminen tuntui usein houkuttelevalta vaihtoehdolta. Tämä ristiveto välttämisen halun ja velvollisuudentunnon välillä veikin monesti aivan valtavasti energiaa.
Myöhemmin psykologin opinnoissani yllätyin siitä, kuinka tarkkaan tutkimukset olivat selvittäneet ennen sosiaalista tilannetta ilmeneviä kokemusmalleja. Tutkimuksissa kuvattiin tarkkaan mieleen nousevia huolestuneita kauhukuvia siitä, mikä tilanteessa voi mennä pieleen. Esimerkiksi kauhukuvia itsensä nolaamisesta tai joutumisesta yhtäkkiä muiden ihmisten huomion keskipisteeksi. Psykofysiologisilla mittareilla puolestaan oli mitattu sympaattisen hermoston aiheuttamaa kehollista ylivireystilaa, jota arkikielessä kuvataan usein perhosiksi vatsassa. Lisäksi tutkimuksissa oli tunnistettu toimintavalmius välttää tilannetta, eli esimerkiksi houkutus ilmoittautua sairaaksi tilanteen välttämiseksi.
Jos tunnistat itsestäsi sosiaalisen jännittäjän, kokeile näitä:
2. Pyri näkemään muut ihmiset yksilöinä, eikä osana yhtenäistä joukkoa. Sinulle sinä olet ainoa, mutta muille vain yksi monista. Sinäkin olet jollekin muulle osa sitä yhtenäistä kasvotonta joukkoa, joka usein tuntuu uhkaavammalta kuin muiden osallistujien ajattelu yksilötasolla.
3. Pyri hyväksymään kehosi reaktio pyrkimättä siitä eroon. Kehollinen ensireaktio usein helpottaa, kun annamme sen elää omaa elämäänsä. Et voi vaikuttaa tulevien juhlien aiheuttamaan keholliseen ensireaktioon, mutta voit vaikuttaa miten suhtaudut siihen.
4. Älä anna pelkojesi määrittää elinpiirisi rajoja ja osallistu juhliin ahdistuksesta huolimatta. Kehon ensireaktio viestii vaarasta, mutta on tässä tapauksessa väärässä. Kehon reaktioissa on usein viisautta, mutta niiden toimintakäskyjä̈ ei ole aina pakko kuunnella.
Psykologin työssäni olen ymmärtänyt, että sosiaalisten tilanteiden jännittäminen etukäteen on hyvin tavallista ja inhimillistä. Oman persoonallisuuden ensireaktioista ei välttämättä pääse koskaan eroon, mutta niihin on mahdollista opetella suhtautumaan toiminnallisemmin. Se helpottaa omaa oloa usein merkittävästi.
Jännittämisen tunteen voi oppia kohtaamaan, eikä siitä tarvitse pyrkiä eroon. Psykologi Joni Martikaisen Rohkaisukirja ujoille (Bazar/Hidasta elämää, 2025) avaa sosiaalisen herkkyyden periaatteita ja tarjoaa keinoja ujouden kanssa elämiseen.
Yksi raskaimmista sanoista on ”pitäisi”. Se sitoo energiaa ja vetää sinua pois omasta voimastasi. Välillä on hyvä tulla tietoiseksi turhista sisäisistä ja ulkoisista vaatimuksista – ja hellittää niistä.
Eräänä aamuyönä heräsin neljän jälkeen pyörimään sängyssä. Se on minulle merkki, että stressihormoni kortisolin rytmi on sekaisin ja olen ylikierroksilla.
Kun en meinannut nukahtaa, kaivoin muistikirjan esiin ja aloin kirjoittaa mielessä pyörivää kuormaa ylös. Listasin, mitä kaikkea minun mielestäni ”pitäisi” tehdä. Ei siis niitä asioita, jotka kuuluvat arkiseen ”pitää”-osastoon (ne luonnollisesti täytyy hoitaa ennemmin tai myöhemmin), vaan niitä asioita, jotka eivät ole elintärkeitä, mutta silti pyörivät ajatuksissani. ”Pitäisi.”
Kaksi muistikirjan sivua täyttyi nopeasti. Listalla oli odotuksia, jotka syntyvät arkielämän huomioista. Kun näen joulukortit lipaston päällä vielä helmikuun lopussa, mietin, että olisi pitänyt nuokin korjata pois, mutta en ole jaksanut. Kun pensasaidassa aroniat kypsyvät, mietin että ne pitäisi pakastaa talteen, mutta en ole saanut aikaiseksi. ”Olenpa saamaton, pitäisi ryhdistäytyä.” Yksinkertaisesta ärsykkeestä voi lähteä liikkeelle itsensä soimaamisen kierre.
Jos tämä kuulostaa tutulta, pysähdy hetkeksi näiden kysymysten äärelle. Voit mietiskellä, keskustella ystävän kanssa tai kirjoittaa muistikirjaan:
Missä asioissa vaadit itseltäsi enemmän kuin mihin todellisuudessa pystyt?
Mitä asioita teet vain, koska ajattelet, että sinun täytyy?
Milloin olet mielestäsi ansainnut luvan rentoutua?
Ovatko odotuksesi itseäsi kohtaan kohtuullisia?
Kun itse tuijotin loputonta pitäisi-listaani, pohdin, mitä siitä seuraisi, jos tekisin tämän kaiken. Tuli tunne, kuin olisin saanut itseni hilattua ylöspäin ja eteenpäin, jollekin mystiselle paremman elämän portaalle. Tunsin itseni vahvemmaksi. Tajusin kyllä, että se oli vain tunne.
Sitten mietin, mitä tapahtuisi, jos en tekisi mitään pitäisi-listaltani. Jos vain antaisin kaiken olla? Vastauksena oli voimakas sisäinen kokemus: tunsin putoavani pimeyteen. Jos en tekisi mitään näistä, olisin epäonnistuja. En ehkä selviytyisi lainkaan.
Sekään ei ollut totuus vaan pelko.
Oivalsin, että loputtomat ”pitäisi”-ajatukset olivat alitajuntani tapa auttaa minua selviytymään. Vapauttavampaa oli todeta, että on paljon asioita, joita en oikeasti halua, jaksa enkä aio tehdä. Siispä voin päästää irti ajatuksesta, että minun pitäisi. Olkoot joulukortit, olkoot aroniat!
Mistä turhasta sisäisestä odotuksesta tai pitäisi-ajatuksesta sinä voisit päästää irti juuri nyt?
Kirjoittaja Mari Jokinen on koulutettu kokemusasiantuntija, inhimillinen ihminen ja äiti. Mari haluaa jakaa tietoa, toivoa ja samaistumispintaa antamalla kasvot kokemuksille, jotka ovat inhimillisiä, mutta aiheuttavat vielä tänä päivänä usein turhaan häpeää.
Päädyin hiljattain selailemaan muutaman vuoden takaisia kuvia itsestäni. Olen tuskin yksin sen kokemuksen kanssa, jossa vanhoja kuvia selatessa ajattelee, ”näytinpäs kauniilta tuolloin”, mutta samalla muistaa, miten kriittisesti peilikuvaansa suhtautui kyseisellä hetkellä. Ennen kuvia selatessa on saattanut tulla todella paha mieli siitä, ettei enää näytä samalta. Haluaisi saada takaisin sen kauneuden itsessään, jota ei silloin osannut kuitenkaan edes nähdä. Ristiriitaista.
Tällä kertaa kuvia selatessa kyyneleet nousivat silmiini. Ei kuitenkaan siksi, että haikailisin sitä, miltä ennen näytin. Nyt mieleen vyöryivätkin muistot siitä, miten tuolloin yritin niin kovin muuttua ja kelvata. Niin itselle kuin toisellekin. Miten tiedostamattani luulin olevani projekti, joka minun pitäisi saada valmiiksi ollakseni rakkauden arvoinen.
Olen tehnyt vuosia päänsisäistä työtä kehosuhteeni kanssa – siinä, että suhtautuisin itseeni lempeämmin ja pääsisin irti ainaisesta ”ihannevartalon” tavoittelusta, jollaista tuskin olisi itselleni mahdollista saavuttaakaan, vaikka mitä tekisin. Se, että tuo edellä kuvaamani sama ajatusmalli on toistunut aina vanhojen kuvien äärellä, tekee minulle näkyväksi sen tosiasian, että itsetuntooni ja sisäiseen kehorauhaani ei loppuviimein vaikuta kehon koko, puntarin lukema tai muukaan ulkoinen seikka. Kriittisyys ei ole kadonnut painonpudotuksesta tai muista muodonmuutoksista huolimatta.
Ulkonäköni kaunistaminen ei auttanut hyväksymään itseäni
Kehovihani ei ole ollut ratkaistavissa ulkokuorta muuttamalla, sillä sen juurisyyt ovat olleet syvemmällä, kuten tiedostamattomassa häpeässä ja riittämättömyydessä. Sen sijaan, että olisin näistä kipeistä tunteista päässyt eroon muuttamalla itseäni, ne saivatkin vaan tilaa kasvaa. Ja sillä tiellä mikään ei olisi riittänyt. Olisin ollut itselleni ikuinen projekti, jossa kriittinen silmäni olisi peilin edessä löytänyt aina seuraavan kohdan, jota muuttaa kauniimmaksi. Jossain kohtaa hiljalleen oivalsin, etten tulisi koskaan löytämään rakkautta, tai edes neutraalimpaa suhtautumista
kehoani kohtaan, jos yrittäisin tehdä sen vihan kautta.
Siihen, että ajatuksistani kumpuaa tällainen kirjoitus, on ollut pitkä matka, johon olen tarvinnut vertaistukea, omien ajatusteni ja tekojeni aktiivista kyseenalaistamista, dieettikulttuurin sekä yleisten ulkonäköihanteiden kyseenalaistamista, sekä psykoterapiaa. Merkittävin tekijä on kuitenkin ympärilläni olevat ihmiset ja oma rajanvetoni sen suhteen – päästän tästedes lähelleni vain ihmisiä, keiltä on saatavissa pyyteetöntä rakkautta ja hyväksyntää ilman tarvetta muuttaa itseään ensin.
Lempeä katse parantaa suhdetta kehoon
Hetket, jolloin oman kehon kanssa tuntuu hankalalta olla, kuuluvat edelleen elämääni. Ja se on inhimillistä. ”Rakkaus” saattaa olla vielä turhan iso sana kuvaamaan kehosuhdettani, mutta vihan paikalle on hiipinyt myötätunto ja lempeämpi katse. Se tuntuu hyvältä. Sen sijaan, että nyt kuvien
selaamisen myötä olisin halunnut alkaa muuttaa kehoani, koinkin tarvetta pyytää siltä anteeksi; ”Anteeksi, kun olen kohdistanut sinuun vuosien varrella vihaa täynnä olevia ajatuksia ja laiminlyönyt hyvinvointiasi. Ollut puolustamatta, kun joku toinen on puhunut sinusta epäkunnioittavasti. Sinä olet rakkauden arvoinen, ollut aina. Lupaan pysyä puolellasi. Ja kaikessa epätäydellisyydessäsi – sinä olet juuri noin kaunis, rakas ja riittävä.”
Lempeyttä ja myötätuntoa sinulle lukija, joka samaistuit näihin kipeisiin kokemuksiin. Sinä ihan oikeasti riität.
Ero voi tuntua maailmanlopulta, varsinkin jos se tulee yllättäen. Toisaalta ero voi ravistella yhtä lailla, vaikka päätös olisi tehty yhdessä tai olisit tehnyt sen itse. Eroasiantuntija, terapeutti ja kirjailija Marika Rosenborg on työskennellyt eronneiden kanssa jo parinkymmenen vuoden ajan. Hän kertoo, miten erosta toipuminen onnistuu parhaiten ja miten erosta voi tehdä kokemuksen, joka vahvistaa ja sytyttää sisäisen hehkun.
Tunteet johtavat tärkeiden asioiden äärelle
Ahdistus on yleinen tunne ennen eropäätöksen syntymistä. Se on pahimmillaan ennen päätöstä, kun ei ole edes vielä kertonut asiasta kumppanille. Jos vaikean päätöksen on saanut tehtyä itse, eron jälkeen voi tuntea jopa helpotusta. Jos on tullut jätetyksi yllättäin, yleisimpiä tunteita ovat hätäännys, shokki, suru, viha, hämmennys ja jopa häpeä.
”Moni miettii, onko tämä päätös oikea. Mutta näen, että valinta itsessään on tärkeä. Päätöksen lykkääminen on myös päätös, että joka päivä jäät suhteeseen.” – Marika Rosenborg
Tunteiden keskellä on hyvä muistuttaa itseään siitä, että kaikki tunteet ennen eroa, eron keskellä ja eron jälkeen ovat ok. Tunteita tarvitaan, koska ne ovat viestejä asioista, joita tarvitsee käsitellä. Eteenpäin pääsemisen kannalta näiden tunteiden kokeminen ja läpikäyminen on erittäin tärkeää.
”Eron keskellä olevalle sanoisin, että tämäkin menee ohi. Anna itsellesi aikaa. Älä pelkää tunteita, ne ovat tarkoituksenmukaisia. Ole itsellesi lempeä, koska nyt on se aika, jolloin itsemyötätunnolla on erityisesti käyttöä.” – Marika Rosenborg
Ero on yleensä sekä hyvä että huono asia
Ero on aina jonkinlainen kriisi, mutta ei voida sanoa, että se olisi pelkästään huono asia. Olennaista on, haluaako ihminen tehdä erosta itselleen kasvukokemuksen. Aika kyllä parantaa haavat, vaikka et tekisi mitään, mutta kannattaa miettiä, miten ajan haluaa käyttää. Ero voi myös auttaa kasvamaan ja oppimaan itsestään uutta.
Entisestä kumppanista ja suhteesta irrottautumisen tärkeimmät työkalut ovat viha ja suru. Ne ovat myös tunteita, joita erossa joutuu käsittelemään. Vihan ja surun alla on usein muita tunteita, joita on vaikea kohdata. Ihminen voi olla jatkuvasti vihainen, koska ei uskalla kohdata vaikkapa surun tunnetta. Viha on suojaava tunne, sillä vihaisena ei voi olla samaan aikaan ahdistunut, pelokas tai surullinen.
Tunnekerrostumia voi tutkia yksinkin, mutta kukaan ei selviä eikä tarvitse selvitä yksin. On tärkeää päästä jakamaan ajatuksia toisen ihmisen kanssa ja saada vertaistukea. Ylipäätään halukkuus tutkia omia tunteita ja halu kokea asiat on tärkeää. On myös ihmisiä, jotka eivät halua tätä tehdä ja välttelevät vaikeita tunteita esimerkiksi lähtemällä heti uuteen suhteeseen. Samalla he kieltävät hankalat tunteet kokonaan.
Kuinka kauan erosta toipuminen kestää?
Ero on prosessi, joka tarvitsee oman aikansa. Marika Rosenborgin kokemuksen mukaan on hyvä varautua siihen, että eron käsittely kestää ainakin vuoden päivät. Ei ole harvinaista, että prosessi kestää parikin vuotta. Toki on mahdollista, että irrottautumisen prosessi on lähtenyt käyntiin jo kuukausia tai vuosia ennen varsinaista eroa, ja silloin osa työstä on jo tehty.
Jos ero on parissa kuukaudessa taputeltu, niin vähän epäilys herää. – Marika Rosenborg
Erosta toipuminen ei etene suoraviivaisesti. Se ei mene niin, että tipahdat kuiluun ja nouset sieltä sitten lopulta. Ero on prosessi. Matkan varrella putoamisia tulee, mutta ne lyhenevät. Matkalla kannattaa muistaa, että ero on aina elämän tarkoitukseen liittyvä kriisi. Kestää aikansa, että elämään tulee uusia tarkoituksia.
Mistä tietää, että erosta on päässyt yli?
Tiedät päässeesi ex-kumppanista yli, kun et tunne enää voimakkaita negatiivisia tunteita häntä kohtaan. Kommunikaatio hänen kanssaan on parempaa. Olet lisäksi käsitellyt sen, miten eron syyt ovat liittyneet myös sinuun ja hyväksynyt sen, että ihmissuhteen arvo ei ole sen pituudessa. Lyhyetkin suhteet voivat olla tärkeitä.
Suhteen päättyminen ei ole epäonnistuminen tai osoitus siitä, että teitte virheen. Teidän matkanne tuli päätökseen, ja nyt tulee jotain uutta. – Marika Rosenborg
Näiden teemojen käsittely voi sytyttää sinussa hehkun, jossa koet saaneesi itsesi takaisin. Erohehkun taustalla on hyvä sisäisen turvan olotila, jossa voit rakentaa omaa uudenlaista tulevaisuutta. Uusi elämä tuntuu mahdollisuudelta.
Pitäisikö erota vai ei?
Joskus voi käydä niin, että päätöstä ei saada tehtyä suuntaan tai toiseen. Jos ahdistava olo ennen eroa on jatkunut jo kuukausia niin, ettei mikään etene tai eropäätös on vain omilla harteilla eikä kumppani suostu prosessoimaan, haluan kannustaa päätöksentekoon. Jotta ette jäisi ahdistavaan päättämättömyyden tilaan, yrittäkää tehdä jokin eteenpäin vievä päätös, vaikka asumusero.
Suomalaiset eivät eroa liian helposti. Moni miettii kohtuuttomankin pitkään. – Marika Rosenborg
Jos kumppanisi ei lähde prosessiin, tee se itsesi takia. Jos lasten selviäminen erosta huolestuttaa, on hyvä tietää, että he pärjäävät erossa sitä paremmin, mitä paremmin vanhemmat pärjäävät. Pidä siis huolta itse omasta prosessistasi.
Kurkkaa Marika Rosenborgin Erohehku-kortit, jotka antavat tukea eroprosessin eri vaiheisiin. Lue lisää korteista TÄÄLTÄ.
Ensinnäkin, numero yksi: on todella ok olla ihan rikki ja väsynyt narsistisen ihmissuhteen jälkeen.
On täysin normaalia ja myöskin tervettä reagoida hyvin voimakkaasti ja voida pahoin monella tapaa narsistisen kaltoinkohtelun jälkeen.
Mitä se kertoisikaan sinusta, jos kaikki tuo vaikeus mitä koit ei tuntuisi missään, etkä olisi yhtään poissa tolaltasi?
Ihmismieli on herkkä, eikä sitä ole tarkoitettu tai luotu kestämään väkivaltaa (henkistä ja/tai fyysistä, seksuaalista, taloudellista), jota narsistinen suhde yleensä poikkeuksetta sisältää.
Ethän siis soimaa itseäsi, vaan ennemminkin kehu! Sano itsellesi, että juuri näin voimakkaasti minun tuleekin ajatella ja tuntea, koska kohtelu, jota olen saanut osakseni ei ole normaalia. Ja jotta osaamme pysähtyä ja muuttaa elämämme suuntaa, meidän tarvitsee herätä tilanteeseen jossa olemme joskus hyvin vahvojenkin raktioiden avuin.
2. Itsemyötätunto
Itsemyötätunto ja armollisuus itseä kohtaan nousevat suureen arvoon narsistisen suhteen jälkeen. Voit heittää syyllisyyden ja häpeän tunteet roskakoriin, kauas pois ulottumattomistasi. Et tee niillä mitään, niille ei ole mitään tarvetta.
Opeta sisäistä ääntäsi puhumaan sinulle kauniimmin ja kohteliaammin. Pysäytä se aina silloin, jos se soimaa sinua ehkä samoilla sanoilla ja samoista asioista mistä kaltoinkohtelijasi sinua soimasi.
Ethän jatka itse itseäsi kohtaan samaa huonoa kohtelua, jota jouduit vahingollisen ihmisen seurassa kokemaan. Siihen ei ole mitään syytä.
3. Pidä hyvää huolta itsestäsi
Narsistinen suhde on voinut viedä kaiken energian, joten itsestä huolehtiminen nousee suureen pääosaan suhteesta vapautumisen jälkeen.
Arvaan, että sinulle on hyvin luonnollista pitää huolta muista, auttaa ja tukea ja teet sen täydestä sydämestäsi. Niin tietenkin teet, ei narsistinen persoona sinua muuten olisi rinnalleen tulenpalavasti halunnut.
Sinussa on jotain taianomaista hyvyyttä, josta kaikki haluaisivat oman osansa. Siksi sinun tulee suojella ja pitää huolta itsestäsi enemmän kuin mistään muusta.
Sillä jos sinä et pidä huolta itsestäsi, eivät sinua lähellä olevatkaan voi voida kovin hyvin.
4. Hanki tietoa narsismista ja epäterveistä suhteista
Sanotaan, että tieto lisää tuskaa. Epäterveiden/narsististen suhteiden, sekä narsismi -ilmiön kohdalla väitän, ettei tämä pidä paikkaansa.
Mitä enemmän tiedät, sitä enemmän ymmärrät mistä todella oli ja on kyse ja miksi.
Tiedon avulla löydät vastauksia niille kysymyksille, jotka eivät meinaa jättää mieltäsi rauhaan. Saat sanoja ja nimen kokemuksille, jotka auttavat jäsentämään ajatuksia, jonka myötä asiasta on myös helpompi puhua.
Tiedon avulla poistuvat myös turhat itsesyytökset, häpeä, syyllisyyden, sekä riittämättömyyden tunteet.
5. Pidä etäisyyttä ja mahdollisuuksien mukaan nollakontakti
Jos toiveissasi on ystävyyssuhde narsistiseen ex-kumppaniin suosittelen luopumaan siitä ihan ensimmäiseksi. Jos teillä on yhteisiä lapsia ja/tai lemmikkejä ja toivot toista kunnioittavaa ja arvostavaa vanhemmuutta/huoltajuutta suosittelen valitettavasti luopumaan siitäkin.
Kun pidät odotusarvona täyden nollan, etkä jätä mitään omia tai lapsiin tai lemmikkeihin liittyviä suunnitelmia hänen varaansa, et tule pettymään.
Jos kyseessä on narsistinen persoona hän on hyvin taipuvainen kontrolloimaan kaikkia ja kaikkea ja voi saada elämäsi vahingoittamisesta jopa sadistista nautintoa.
Pidä siis tarkkaan vaalittua etäisyyttä ja mahdollisimman vähän yhteyttä narsistiseen ex-kumppaniin. Tasavertainen ihmissuhde ei valitettavasti ole mahdollista.
6. Anna anteeksi itsellesi
Onko sinua vaivannut ajatus siitä, ettei saisi katkeroitua tai ehkä ulkoapäin tuleva paine anteeksiantamattomuuden haitoista?
Jos olet ollut narsistisessa suhteessa on itselle anteeksi antaminen paljon tärkeämpää kuin pyrkimys antaa anteeksi narsistille.
Miten voisikaan antaa anteeksi kaiken sen kaltoinkohtelun ja väkivallan jota koki ja miksi pitäisi?
Saat ajatella yllä olevalla tavalla niin pitkään kuin se on tarpeellista. Ehkä jonain päivänä ajatuksesi ja tunteesi muuttuvat ja ehkä silloin anteeksianto on mahdollista. Ehkä. Tuon päivän ei tarvitse olle vielä, se tulee joskus jos on tullakseen.
Itselle on hyvä antaa anteeksi ainakin se, että jäi pitkäksikin aikaa suhteeseen, jossa tuli äärimmäisen huonosti kohdelluksi ja se, ettei yksinkertaisesti voinut tietää mitä tuleman piti. Olihan palkinnoksi nimetty kuitenkin rakkaus. Suurin kaikista.
Kaipaatko tukea epäterveestä parisuhteesta toipumisen tueksi?
Verkkokurssi epäterveistä parisuhteista toipumisen tueksi alkaa 15.9 ja on 25.9 saakka tarjouksessa 79€ (norm. 119€)
Kurssilla saat tietoa, tukea ja konkreettisia harjoituksia toipumisen tueksi.
