Kutsu ystävän juhliin nostaa monille mieleen lupauksen hyvästä ruoasta ja kivasta seurasta. Meille kaikille juhlat eivät kuitenkaan ole täynnä pelkästään mahdollisuuksia, vaan myös omaan sosiaaliseen jännittämiseen liittyviä uhkakuvia. Itse olen sosiaalisesti herkkänä ihmisenä kuulunut aina jälkimmäiseen ryhmään. Vaikka nykyisin sosiaalisten tilanteiden kohtaaminen on merkittävästi helpompaa, olen hyväksynyt, että tietyt perusluonteeni herättämät ensireaktiot kulkevat rinnallani elämäni loppuun asti.
Nuoruudessani tietynlaiset sosiaaliset tapahtumat saattoivat viedä valtavasti resursseja jopa päiväkausia etukäteen. Mielessä pyöri erilaisia kauhukuvia siitä, mitä tilanteessa saattaisi tapahtua. Jännittämisen tuottama kehollinen ylivireystila pyöri kehossa epämukavina aaltoina ja edellisenä yönä oli monesti vaikeuksia nukahtaa. Myös tilaisuuden väliin jättäminen tuntui usein houkuttelevalta vaihtoehdolta. Tämä ristiveto välttämisen halun ja velvollisuudentunnon välillä veikin monesti aivan valtavasti energiaa.
Myöhemmin psykologin opinnoissani yllätyin siitä, kuinka tarkkaan tutkimukset olivat selvittäneet ennen sosiaalista tilannetta ilmeneviä kokemusmalleja. Tutkimuksissa kuvattiin tarkkaan mieleen nousevia huolestuneita kauhukuvia siitä, mikä tilanteessa voi mennä pieleen. Esimerkiksi kauhukuvia itsensä nolaamisesta tai joutumisesta yhtäkkiä muiden ihmisten huomion keskipisteeksi. Psykofysiologisilla mittareilla puolestaan oli mitattu sympaattisen hermoston aiheuttamaa kehollista ylivireystilaa, jota arkikielessä kuvataan usein perhosiksi vatsassa. Lisäksi tutkimuksissa oli tunnistettu toimintavalmius välttää tilannetta, eli esimerkiksi houkutus ilmoittautua sairaaksi tilanteen välttämiseksi.
Jos tunnistat itsestäsi sosiaalisen jännittäjän, kokeile näitä:
1. Pyri tarkoituksella nostamaan mieleesi juhlien positiivisia puolia tasapainottamaan mielesi negatiivisesti värittyneitä tulkintoja. Mieleen nousevia kauhukuvia voi korjata harjoittelemalla realistisempaa ajattelua.
2. Pyri näkemään muut ihmiset yksilöinä, eikä osana yhtenäistä joukkoa. Sinulle sinä olet ainoa, mutta muille vain yksi monista. Sinäkin olet jollekin muulle osa sitä yhtenäistä kasvotonta joukkoa, joka usein tuntuu uhkaavammalta kuin muiden osallistujien ajattelu yksilötasolla.
3. Pyri hyväksymään kehosi reaktio pyrkimättä siitä eroon. Kehollinen ensireaktio usein helpottaa, kun annamme sen elää omaa elämäänsä. Et voi vaikuttaa tulevien juhlien aiheuttamaan keholliseen ensireaktioon, mutta voit vaikuttaa miten suhtaudut siihen.
4. Älä anna pelkojesi määrittää elinpiirisi rajoja ja osallistu juhliin ahdistuksesta huolimatta. Kehon ensireaktio viestii vaarasta, mutta on tässä tapauksessa väärässä. Kehon reaktioissa on usein viisautta, mutta niiden toimintakäskyjä̈ ei ole aina pakko kuunnella.
Psykologin työssäni olen ymmärtänyt, että sosiaalisten tilanteiden jännittäminen etukäteen on hyvin tavallista ja inhimillistä. Oman persoonallisuuden ensireaktioista ei välttämättä pääse koskaan eroon, mutta niihin on mahdollista opetella suhtautumaan toiminnallisemmin. Se helpottaa omaa oloa usein merkittävästi.
Jännittämisen tunteen voi oppia kohtaamaan, eikä siitä tarvitse pyrkiä eroon. Psykologi Joni Martikaisen Rohkaisukirja ujoille (Bazar/Hidasta elämää, 2025) avaa sosiaalisen herkkyyden periaatteita ja tarjoaa keinoja ujouden kanssa elämiseen.
