5 vinkkiä ujolle introvertille kumppanin löytämiseen – Kun olet oma itsesi, voit löytää hänet, joka rakastaa sinua sellaisena kuin olet


Introvertit ja ekstrovertit voivat molemmat olla sosiaalisesti taitavia, mutta heillä korostuu usein hieman erilaiset sosiaaliset taidot. Karkeasti ottaen ekstrovertit ovat parempia puhumaan ja introvertit parempia kuuntelemaan. Ekstroverteillä on myös laajemmat tuttavapiirit, kun taas introvertit sijoittavat suhteissaan enemmän laatuun kuin määrään.

Introverttien ja ekstroverttien sosiaaliset erot näkyvät myös nopealiikkeisessä deittimaailmassa, missä introvertit saattavat usein kokea jäävänsä paitsioon. Introverttien usko omiin kykyihinsä houkutella potentiaalisia kumppaneita onkin kyselytutkimuksissa selvästi ekstroverttejä matalampi.

Tässä meille ujoille introverteille deittimaailmaan muutamia vinkkejä, jotka pätevät niin perinteisesti kuin näin digiaikanakin:

1. Älä pyri muuttumaan seurallisemmaksi

Ujo introvertti saattaa usein tuntea painetta muokata itseään ekstrovertimpään suuntaan seurallisuutta arvostavassa kulttuurissamme. Tämä on inhimillistä, mutta ei suositeltavaa. Ensinnäkin tähän sisältyy vaara, että vastapuoli ihastuu johonkin, mitä emme ole. Vielä suurempi tragedia on se, että menetämme näin kaikki ne kumppanit, jotka olisivat pitäneet meistä aitona itsenämme. Lisäksi seurallisen roolin ylläpito vie introvertiltä valtavasti energiaa ja johtaa pitkällä tähtäimellä uupumiseen.

2. Kerro itsestäsi rehellisesti

Olemalla avoimesti oma itsemme ja puhumalla avoimesti itsestämme, karsimme tehokkaasti epäsopivat kumppanit ja houkuttelemme niitä ihmisiä, jotka pitävät aidosta itsestämme. Tämä kannattaa pitää mielessä myös esimerkiksi deittiprofiilin tekovaiheessa, jolloin kannattaa korostaa kaikkia niitä omia kummallisuuksia, jotka tekevät meistä erityisen.

3. Kerro luontaisista tarpeistasi

On myös hyvä kertoa avoimesti luontaisista tarpeistamme. Ujoina introvertteinä arvostamme omaa rauhaa ja viihdymme usein paremmin kotona kuin kaupungilla. Tarvitsemme aikaa muutoksiin sopeutumiseen ja sosiaalisesta kuormituksesta palautumiseen. Lisäksi se, että tarvitsemme omaa tilaa, ei tarkoita, ettemmekö kaipaisi läheisyyttä. Nämä asiat on hyvä ilmaista ajoissa ja suoraan tuntematta syyllisyyttä. Näin teet palveluksen molemmille osapuolille.

4. Muista sosiaaliset vahvuutesi

Seurallisuus ei ole sama asia kuin sosiaaliset taidot. Ujo introvertti on taitava kuuntelija ja sivuun asettuvana kehittynyt usein sosiaalisesti tarkkanäköiseksi. Lisäksi vaikka luottamuksen rakentaminen introvertin kanssa vie aikaa, niin introvertit ovat tutkimusten mukaankin keskimääräistä luotettavampia kumppaneita. He ovat kumppaneina ennustettavia, vakaita ja uskollisia. Sen sijaan, että pyrkisit lunastamaan oman arvosi toisen silmissä muuttumalla seurallisemmaksi, on hyvä ajatella, että toisen on lunastettava sinun luottamuksesi saadakseen sinut kumppanikseen.

5. Älä tuijota liikaa persoonallisuuspiirteitä

Persoonallisuuspiirteet eivät ole kovin hyvä ennustaja ihmisten yhteensopivuudelle. Joskus kaksi samanlaista ihmistä sopii yhteen, joskus vastakohdat vetävät toisia puoleensa ja tasapainottavat toisiaan. Persoonallisuuspiirteitä parempi ennustaja on yhteinen arvomaailma ja keskinäinen kemia. Toimivassa parisuhteessa osataan puhua, ymmärtää ja yhteensovittaa erilaisia luontaisia tarpeita.

Lopuksi on vielä hyvä muistuttaa, että sosiaalinen rohkeus ei ole rohkaistumista joksikin mitä emme ole, vaan sitä, että olemme avoimesti oma itsemme. Tämä on hyvä periaate kaikkeen sosiaaliseen kanssakäymiseen ja pätee yhtä lailla myös deittimaailmaan.

Kirjoittaja Joni Martikainen on psykologi, tietokirjailija ja Ujonrohkaisija-palvelun perustaja. Ujonrohkaisija on kehitetty sosiaalisesti herkille jännittäjillle ja se tarjoaa tutkittua tietoa, yksilöllisen tilannekartoituksen, sosiaalisen harjoitteluohjelman sekä asiantuntijan henkilökohtaista ohjausta. Lisätietoja Ujonrohkaisija-palvelusta löydät TÄÄLTÄ.

Kuinka paljon kannat mukanasi itsestäänselvyyksiä, jotka todellisuudessa ovat omia valintojasi?

Sitä päivää oli odotettu keltaisen mittanauhan kera jo kuukausia, ellei peräti vuosia. Vihdoin pituus ylsi 140 senttimetriin, joka tarkoitti sitä, että Linnanmäen hurjimpiin laitteisiin irtosi virallinen lupaleima. Kymmenvuotiaan poikani odotuksissa yli muiden nousi uljas vuoristorata Taiga, huvipuiston kruununjalokivi.

Kun mahdollisuus konkretisoitui ja lupa irtosi, kurkisti piilostaan myös jännitys. Mitä pidempään laitteeseen jonottaminen kesti, sitä tiukemmin jännitys jumiutui peloksi, joka lopulta purkautui itkuna.

“Emmä sittenkään uskalla”, kuului epätoivoinen tihrustus lippalakin alta.

Mitään tarvinnut todistaa. Tiesin silti, että kyseessä oli yksi poikani kauan odottamista unelmista, joka nyt kalkkiviivoilla ennen toteutumistaan herätti voimakasta jännitystä. Totesin, ettei ole mitään todellista hätää, mutta saa pelottaa. Annoin poikani tehdä oman ratkaisunsa. Hän empi hetken ja kysyi, voisinko pitää hänestä kiinni laitteen lähtiessä kiitoon.

Kotvasen päästä istahdimme vaunuun. Myönnän, itseänikin jännitti, mutta valitsin luottaa hetkeen. Vain joitain sekunteja ennen kuin Taigan vaunu singahti liikkeelle tartuin poikaani käsivarresta ja nyökkäsin hänelle. Hänen kasvoiltaan paistoi valinta kulkea pelkoa kohti. Sitä ei yleensä tehdä rinta rottingilla vaan hyvin huterin askelin.

Totesin pilke silmäkulmassa “muista hengittää”.

Pelolla ja uteliaisuudella on samat mekanismit

Poikani pelon kohtaaminen ei ole ainoa laatuaan. Molemmat lapseni muokkaavat sisäistä tarinaansa alituiseen. Sitä, mikä on mahdollista ja mihin he pystyvät. Koen yhdeksi tehtäväkseni isänä pitää yllä mahdollisimman turvallista tilaa tällaiseen.

Samalla havahdun kerta toisensa jälkeen siihen, kuinka paljon myös itse kannan mukanani sellaisia itsestäänselvyyksiä, jotka todellisuudessa ovat omia valintojani.

Minä en pysty.
En osaa tai uskalla.
Olen tällainen.

Jotkut pelot ovat juurtuneet syvälle. Ne saavat voimansa traumatisoivista kokemuksista tai oikeuttavat olemassaolonsa ihmisen kehityksestä jääneillä höyryillä. Näin silloinkin kun mitään pelättävää ei ole. Useimmiten ei ole.

Tiesitkö, että samat ihmiskehon ja mielen mekanismit, jotka tuottavat pelkoa, nostattavat myös jännitystä ja uteliaisuutta? Toisin sanoen, mikä tahansa kiehtova ja jännittävä asia tai tilanne on mahdollista kääntää pelottavaksi.

Usein riittää, että salpaa hengityksen ja puristaa kädet nyrkkiin. Jännittää ja lamaantuu.

Mutta yhtä lailla, pitkälti mikä tahansa pelko on mahdollista kääntää uteliaisuudeksi, jopa intohimoksi siten, että vapauttaa hengityksen ja rentoutuu tietoisesti. Tällöin nyrkit eivät puristu visusiti kiinni vaan aukeavat ammolleen.

Jännittynyt keho ja mieli aistii uhan.
Rentoutunut luottaa mahdollisuuteen.

Hahmoterapian kehittäjä, psykoanalyytikko Fritz Perls toteaa tyhjentävästi “fear is excitement without the breath”.

Muuttuva tarina vapauttaa energiaa

Vielä hetkeksi takaisin Linnanmäen koleaan iltapäivään. Vuoristorata Taigan vaunu singahti vauhtiin. Heti alkajaisiksi se pinkaisi yli kymmenen metrin korkeuteen. Huusin, en tiennyt itseni vai poikani puolesta. Vaunu kiemurteli ylösalaisin ja syöksyi toistuvasti uuteen laskuun. Vauhti tuntui poskipäissä.

Poikani huusi vieressäni. Suusta sinkoili vokaaleja. Pidin hänestä tiukasti kiinni. Käänsin katseeni, jolloin näin huudon tulevan leveästi hymyilevästä suusta. Poikani silmät kiiluivat, unelma oli käynyt toteen. Hän pelkäsi nähdä, mutta uskalsi katsoa.

Pelko pääsi huudon myötä vapaaksi ja synnytti adrenaliinin lailla ryöpsähtelevää energiaa, joka soljui ja pirskahteli nyt vapaana.

Pelko oli osoittautunut katteettomaksi. Sen sitoma energia ryöppysi nyt valtoimenaan riemullisena utelaisuutena.

Tunsin enemmän kuin rahtusen ylpeyttä pojastani. Monet ihmiset kantavat sisäistä kelloa, joka käskee varoa elämää. Jos jotain toivon tähän maailmaan kasvattavani, on se rohkea ja itseensä luottava lapsi.

 

P.S. Tuon päivän aikana poikani kävi Taigan kyydissä yhteensä kahdeksan kertaa. Niistä kolmesti yksin, sillä isän kunto ei kestänyt viittä kertaa enempää. Pelon sijaan haasteeksi muodostui verenkiertoelimistön säätelyjärjestelmä, jonka toimintakyvyn heikentyminen muistutti lempeästi ikääntymisestä.

Toden totta, (huvipuisto)elämä alkaa possujunasta ja se myös päättyy moiseen.

Petyitkö toiseen ihmiseen tai pettyikö joku sinuun? – Syy voi olla tässä

Olet mitä todennäköisimmin ollut tilanteessa, missä olet joutunut pettymään toiseen henkilöön ja tämän käyttäytymiseen tai sanomisiin. Tilanne on voinut olla myös päinvastainen ja sinuun on petytty. Vuorovaikutuksen kulmasta tässä hyvin mahdollisesti on kyse olettamuksista. Se mitä yksilö todellisuudessa on ja mitä hänen oletetaan olevan ovat kaksi täysin eri asiaa.

Vuorovaikutuksen ja etenkin kuuntelemisen suhteen puhutaan neljästä tyypillisestä virheestä. Näistä yksi hyvin merkittävä on ennakkoasenteet. Jos tai enemmänkin kun meillä on ennakkoasenteita ja olettamuksia toisesta, niin rakentava vuorovaikutus on haastavaa. Toisen lähettämä viesti ei silloin saavu perille ja muovaamme käsitystä toisesta yksilöstä omien asenteiden kautta.

 

Keskeistä on sen hyväksyminen, että halusimme tai emme, meillä on aina olettamuksia. Kyllä! Ja kuinka hyvin tämän jälkeen olemme valmiita kuulemaan toisen tarinan?

 

Ja nyt tulee tämän asian suhteen ehkä se kaikista tärkein asia: täysin objektiivinen vuorovaikutus ja kuunteleminen on lähes mahdotonta meille ihmisille. Keskeistä on sen hyväksyminen, että halusimme tai emme, meillä on aina olettamuksia. Kyllä! Ja kuinka hyvin tämän jälkeen olemme valmiita kuulemaan toisen tarinan? Ennakkoasenteilla on myös aikansa ja paikkansa erimerkiksi suojaamaan meitä manipulatiiviselta käytökseltä, mutta taitava ihminen osaa tarvittaessa laittaa sivuun omat olettamuksensa ja haluaa tutustua toiseen yksilöön avoimesti. On valmis joustamaan ennakkoon ajattelemastaan.

Mitä olettamuksella sitten tarkoitetaan? Synonyymejä tälle sanalla ovat esimerkiksi: arvaus, arvelu, otaksuma, luulo tai jokin asia, mikä voisi olla totta. Samalla ollaan myös kontrollin äärellä. Se, että tuntee hallitsevansa tilanteita rakentelemalla syy-seuraussuhteita ja lokeroimalla ihmisiä olettamuksien pohjalta voi antaa turvan tunnetta. Voi olla vaikea elää sen tiedon varassa, ettei tiedä varmaa vastausta tai pysty kategorisoimaan jotakin. Tämä johtaa tarpeeseen laittaa ympärillä olevat ihmiset omassa päässä oleviin selkeäreunaisiin laatikoihin olettamuksien pohjalta.

 

Ongelma ei niinkään ole siinä, että meillä olisi tietoa liian vähän jostakin asiasta. Paremminkin kyse on olettamuksien paljoudesta ja tämä sumentaa ihmisen.

 

Toimivissa ihmissuhteissa ja vuorovaikutuksessa kyse on halusta asettua ei-tietämisen tilaan. Samalla pystymme vaikuttamaan paremmin siihen, että kuinka suuresti tai enemmänkin vähäisesti meissä väistämättä olevat olettamukset ohjaavat tilannetta. Ongelma ei niinkään ole siinä, että meillä olisi tietoa liian vähän jostakin asiasta. Paremminkin kyse on olettamuksien paljoudesta ja tämä sumentaa ihmisen. Pahimmillaan emme edes halua enää tämän jälkeen ottaa vastaan sitä todellista tietoa jostakin asiasta tai ihmisestä, kun paljot olettamukset ovat vieneet mennessään ja lietsoneet mahdollisesti vahvan tunteen äärelle.

 

Pettikö joku luottamuksesi käytöksellään vai oliko kyse siitä, että olit olettanut hänen olevan jotakin mitä itse halusit hänen olevan? Et todellisuudessa pety toiseen vaan omaan mielikuvaasi hänestä.

 

Eli, kun seuraavan kerran petyt jonkun käytökseen tai tekemisiin, olipa se sitten mielestäsi vaikka liian villi tanssi yökerhossa, niin tekikö hän jotakin väärin vai oliko sinulla olettamus siitä, millainen hän on tai hänen tulee olla? Päästään sen äärelle, että pettikö joku luottamuksesi käytöksellään vai oliko kyse siitä, että olit olettanut hänen olevan jotakin mitä itse halusit hänen olevan? Et todellisuudessa pety toiseen vaan omaan mielikuvaasi hänestä. Ja sama toisin päin: sinä et tehnyt mahdollisesti mitään väärää, muiden olettamus sinusta oli vain mahdollisesti virheellinen.

Mielestäni on syytä olla myös ylpeä siitä, että joku jossain aika ajoin pettyy sinuun. Se kertoo samalla myös siitä, että et elä vain sen mukaan, millainen sinun oletetaan olevan. Lopulta kyse on toisen tai yhteisön pettymyksestä ja tämä on itse vastuussa omista ajatuksistaan ja tunteistaan. Tämä toki niissä rajoissa, että ketään ei tarkoituksella loukata tai kohdella huonosti. Nämä kaksi asiaa on hyvä erottaa toisistaan. Ajan kanssa on mahdollista kasvaa ulos siitä hallitsevasta pelosta, että mitä muut sinulta olettavat. Sitähän sanotaan, että sellainen yksilö on pysäyttämätön.

Tutustu Komulainen.eu nettisivuihin tästä.

Kurkkaa uudet Riidan ratkaisu -kortit:

“Jos olisit ehjä, niin mistä kaikki rakkaus pääsisi sisään?” – 3 lohdullista runoa sinulle, joka olet joskus mennyt rikki

Harva meistä säilyy ehjänä koko elämäänsä. Ehkä niin ei ole tarkoituskaan. Kohtaamme menetyksiä, sydänsuruja ja sisäisiä myrskyjä. Lopulta juuri ne yhdistävät meitä eniten. Lopulta juuri ne muovaavat meistä meidät ja luovat kauniin kontrastin niille hetkille, jolloin sydän voi huokaista.

Tässä kolme lohdullista runoa sinulle, joka olet joskus mennyt rikki. Juuri siksi taitat valoa niin kauniisti. 

Lisää koskettavia rakkausrunoja löydät kirjasta Kiitos, että rakastat minua silti:

Empaattinen ja tunnollinen ihminen unohtaa helposti itsensä – Näin pidät huolta omasta jaksamisestasi

Käykö sinullekin niin, että unohdat huolehtia itsestäsi? Pidät kyllä huolta siitä, että työt ja muiden tarpeet tulevat hoidetuiksi, mutta itse esimerkiksi syöt epäsäännöllisesti ja stressaantuneena tavallista epäterveellisemmin, et pidä taukoja tai nuku riittävästi, illalla sohvan nurkka kutsuu enemmän kuin lenkkipolku, etkä jaksa tavata ystäviä. 

Tämä lienee tuttua todella monelle meistä. Kaikilla meillä on elämässä kausia, jolloin aikaa ja energiaa menee paljon toisista huolehtimiseen ja arki kuormittaa. Monia erityisherkkiä arki kuitenkin kuormittaa muita enemmän ja edes omaan jaksamiseen ei jaksa panostaa. Omien tarpeiden laiminlyömisestä voi tulla paha tapa, ellei omaa hyvinvointiaan aseta tietoisesti tärkeiden prioriteettien joukkoon. Itsestä huolehtiminen ei ole mikään luksusjuttu, jonka voi sallia itselleen silloin tällöin kun aikaa jää kaikelta muulta. Se on päivittäisiä hyvinvointitekoja, joilla välitetään itsestä ja pidetään huolta omasta henkisestä ja fyysisestä terveydestä.

Mitä seurauksia omien tarpeiden laiminlyömisellä voi olla?

Ihminen kestää kovaakin kuormitusta aikansa, mutta systemaattinen ylikuormitus voi näkyä esimerkiksi seuraavin tavoin:

  • väsymys
  • alakulo ja turtuneisuus
  • ärtymys, lyhytpinnaisuus
  • unihäiriöt
  • vatsavaivat, päänsärky ja muut stressiin liittyvät fyysiset oireet
  • keskittymisvaikeudet
  • poissaolevuus
  • levottomuus, jatkuva ajatusten virta

Jos omat tarpeet jäävät helposti toiselle, kolmannelle tai jopa viimeiselle sijalle, itsestä huolehtimista kannattaa alkaa harjoitella. Muutos kohti parempaa onnistuu parhaiten, kun tekee siitä itselleen mahdollisimman yksinkertaista ja realistista. Ei siis kannata ahnehtia ja tehdä hyvinvoinnista isoa projektia ja lisävelvollisuutta kiireiseen arkeen, vaan aloittaa pienestä ja pitää kiinni säännöllisyydestä. 

Tässä muutamia helposti toteutettavia asioita. Voit poimia näistä mieluisia ja keksiä lisää omia.

  • Kuuntele rentouttavaa ja piristävää musiikkia.
  • Sulje silmäsi ja muistele jotain ihanaa kokemusta.
  • Pidä miniloma: kuvittele olevasi lempipaikassasi tai jossain, mistä olet unelmoinut. Käytä mielikuvitustasi ja koe mielikuvitusympäristösi mahdollisimman elävästi; värit, valo, lämpötila, tuoksut, miltä ihollasi tuntuu, jne.
  • Istu ryhdikkäästi ja nosta suupielet ylöspäin. Pidä asento  kunnes huomaat olon paranevan. Kehon asento vaikuttaa mielialaan.
  • Pyydä jalkahierontaa tai tee sellainen itsellesi.
  • Käy lounastunnilla happihyppelyllä.
  • Kuuntele ohjattu rentoutusäänite.
  • Venyttele. 
  • Hyppele ja ravistele kehoasi.
  • Aktivoi palauttavaa hermostoasi hyräilemällä.
  • Tee syvähengitysharjoitus.
  • Laita puhelin ja muut laitteet pois kun haluat olla rauhassa.
  • Lakkaa seuraamasta negatiivisia asioita somessa.
  • Kirjoita tunteesi ja ajatuksesi paperille.
  • Käy mahdollisimman usein luonnossa.
  • Mene ajoissa nukkumaan.
  • Suunnittele ja toteuta jotain kivaa ihan itseäsi varten. 

 

Lisää vinkkejä kuormittuneisuuden vähentämiseen ja oman jaksamisen vahvistamiseen löydät kirjasta Helpostusta erityisherkän elämään.

 

Onko intiimi yhteys rakkautta, rauhaa vai huumaavaa intohimoa? 3 avainta aitoon läheisyyteen

Ihmissuhteessa ja seksissä voimme joskus olla yhteydessä toisen kanssa mielen tai sukuelinten tasolla, mutta autenttinen intiimiys ja läheisyys puuttuu.

Rauha, rakkaus, myötätunto ja yhteys ovat ominaisuuksia, joiden kanssa synnyimme. Mutta olemme menettäneet yhteyden niihin. Samalla yhteys on poikki itseen ja muihin.
Meillä kaikilla on traumoja johtuen lapsuuden kokemuksista ja yhteiskunnan rakenteesta. Hermostomme on epätasapainossa. Elämme selviytymisvaihteella.

Intiimi sana tulee latinasta ”intimus”, joka tarkoittaa ”sisällä”. Elävän ja terveen intiimin yhteyden löytäminen itsesi kanssa on tie nautinnollisiin intiimeihin kohtaamisiin myös muiden kanssa.

Intiimi kohtaaminen

Intiimi yhteys toisen kanssa tuntuu hyvältä ja haavoittuvaiselta, herkältä. Asetamme itsemme alttiiksi, näytämme sisimpämme. Se voi myös tuntua pelottavalta ja kiusalliselta, jos siihen ei ole tottunut. Tekee mieli juosta karkuun.

Kun löydämme yhteyden itsemme kanssa, löydämme sen myös toisten kanssa. Silloin Eros, luova seksuaalinen elinvoima, pääsee vapaasti virtaamaan. Nautimme myös seksuaalisuudestamme ja seksistä paljon syvemmällä tasolla. Tulinen intohimo pääsee leikittelemään herkkyyden kanssa.

Pääset avautumaan suurelle rakkaudelle, rauhalle, intohimolle ja ekstaasille, kun olet elävässä, intiimissä yhteydessä itsesi, luonnon ja muiden ihmisten kanssa.

Intiimit harjoitukset

Nämä kolme harjoitusta auttavat sinua kehittämään syvempää kehotietoisuutta ja itsemyötätuntoa, jotka ovat avaintekijöitä intiimiin yhteyteen.

  1. Varaa 5 päivän ajan ainakin 10min, jolloin koskettelet itseäsi alastomana ja suljetuin silmin. Tunne ja aisti sormiesi ja käsiesi kosketus ihollasi joka puolella kehoa. Koskettele, sivele, hiero itseäsi nautinnollisella ja sensuaalisella tavalla. Sinun ei tarvitse kiihottua, eikä kosketuksen tarvitse olla seksuaalista. Toki, jos kiihotut, sitä ei tarvitse estellä. Antaudu sille, mikä on totta sinulle.
  2. Toinen tärkeä harjoitus on mielellesi. Sinä lopetat päänsisäisen negatiivisen puheen, joka kohdistuu sinuun itseesi. Joka kerta kun huomaat arvostelevasi itseäsi tai tekemisiäsi negatiivisesti tai tuomitsevasti, sitoudu siihen, että lopetat sen ja pyydät itseltäsi anteeksi.
  3. Jos huomaat vältteleväsi intiimejä kohtaamisia ja tunteita tai jos takerrut liikaa toiseen, palaa takaisin omaan ytimeesi ja kohtaa toinen sieltä. Et juokse karkuun, takerru tai tee jotain, mikä kääntää huomiosi tai ajatuksesi pois. Kannustat itseäsi ottamaan sen riskin, että näytät itsesi, kaikki ne ikävät, mukavat, häpeälliset, pelokkaat ja rakkautta kaipaavat puolesi. Huomaat, että nämä ovat tilaisuuksia kasvuun, kun löydät ihmisiä, jotka ovat valmiita tekemään saman.

Kuva: Maria Kalmi Photography

Keski-ikäisen naisen voimasta, aistillisuudesta ja kukoistuksesta voit lukea lisää kirjastani Hehkuvan naisen voimavuodet. Kirjassa on myös inspiroivia käytännön harjoituksia. Löydät sen täältä.

 

Narsistinen suhde voi murskata itsetunnon – Näistä myötätuntoisista vinkeistä on apua suhteen jälkeen

Itsetuntoon, ajatuksiin ja kokemuksiin itsestä vaikuttavat suuresti ne ihmiset keiden lähellä olemme ja se, miten nuo ihmiset meistä puhuvat ja miten he meitä kohtelevat.

Narsistiset suhteet tarjoavat aluksi ainutlaatuisen suuren kokemuksen rakkaudesta, yhteenkuuluvuudesta, sekä tarkoin varjeltavasta sielunkumppanuudesta. Tuo kokemus luo erityisyyden tunteen itsestä ja tarjoaa mahdollisuuden rakastua itsekin itseen.

Edellisissä kohdissa ei tietenkään olisi mitään väärää tai pahaa, jos ne todella olisivat totta. Kaikki hyvä kuitenkin loppuu päivään, jolloin jonkinlainen sitoutuminen narsistiseen ihmiseen on tapahtunut. Kehut vaihtuvat moitteiksi ja velat muuttuvat saataviksi.

Narsistinen ihminen peilaa läheiseensä omia puutteita, virheitä ja tekoja, kaikkea sitä epätäydellisyyttä mitä ei pysty itsessä sietämään.

Hän peilaa läheiselleen kaikkea sitä mitä todellisuudessa itse on, ymmärtämättä itse tätä prosessia.

Narsistisen suhteen ja narsistisen kaltoinkohtelun vaikutukset itsetuntoon voivat kuulostaa esimerkiksi tällaisilta ajatuksilta itsestä:

”Hävettää olla tällainen. Miksi olen niin huono ja ruma?”

”Olen ihan yksin, eikä ihme. En osaa tehdä mitään oikein.”

”Olen varmaan ansainnut tämän.”

”Kaikki muut pystyvät parempaan.”

”Kukaan ei ymmärrä minua.”

Jos jotain haluaisin sinun muistavan niin se olisi tämä:

Narsistisen ihmisen ”totuus” sinusta ole totuus mistään muusta kuin hänestä itsestään.

Olet todellakin riittävä ja ihana juuri sellaisena, kuin olet.

Ethän jatka itse itsesi samaa kohtelua, kuin mitä vahingollinen ihminen sinulle teki/tekee.

Hoida ja hoivaa itseäsi seuraavien keinojen avulla

Narsistisen suhteen ja narsistisen kaltoinkohtelun jälkeen tarvitset vastavoimaa kaikelle pahalle ja epäoikeudenmukaisuudelle.

Siispä hakeudu ja vietä aikaasi mahdollisimman paljon sellaisessa seurassa, jossa todella tunnet arvostusta, kunnioitusta, lämpöä ja välittämistä, sekä helppoutta ja lupaa olla oma itsesi. Tämä hoivaa mitä luultavimmin kaikista parhaiten kovia kokenutta itsetuntoasi, ajatustasi ja kokemustasi itsestäsi.

Tarjoa itsellesi suurta myötätuntoa sanomalla itselle esimerkiksi:

”En ole tehnyt mitään väärää. Se ei ollut minun syyni.”

”On hyvin luonnollista ja normaalia voida pahoin kaiken sen jälkeen mitä koin.”

”Minussa ei ole mitään vikaa. Minun ei tarvitse, enkä aio ajatella itsestäni samoin kuin hän.”

Palauta itsellesi ja omaan elämääsi hiljalleen kaikkia niitä asioita, joita narsistinen suhde sinulta vei ja rajasi pois.

Pohdi mitä haluaisit harrastaa tulevaisuudessa, missä haluaisit viettää lomiasi ja mitä haluaisit tehdä työpäivien jälkeen tai vaikka ensi viikonloppuna?

Hoivaa itseäsi myös levolla ja suomalla itselle palautumisaikaa kaikesta kokemastasi.

Älä vaadi tai puske väkisin kohti suuria suorituksia työssä, vapaalla tai vaikka liikunnan suhteen samalla, kun mieli ja keho ovat vielä rasittuneita kaltoinkohtelusta.

Anna itselle armoa ja tyhjää tilaa. Hiljaisuus on paikka, jossa mielesi pystyy luomaan parhaiten uutta.

Vaikka tämä hetki tuntuisi maailmanlopulta, se ei jatku ikuisesti – Ajan myötä vaikeuksia voi katsoa uusin silmin

Käytämme välillä puheessamme erilaisia sanontoja. Pari tutuinta sanontaa taitaa olla, että aika parantaa haavat tai aika kultaa muistot. Sanonnat voivat tuntua typeriltä, turhauttavilta ja lauseiden sanominen jollekin vaikeassa elämäntilanteessa olevalle voi tuntua toisesta jopa vinoilulta. Kaikkia haavoja ei ehkä voi parantaa, mutta jotkut asiat asettuvat kyllä elämän aikana uusiin mittasuhteisiin.

Olen varma, että jokainen löytää tällaisia esimerkkejä omasta elämästään.

Olin itse todella väsynyt silloin, kun valvoin pienen vauvan kanssa unettomia öitä. Ajattelin, etten jaksaisi enää sekuntiakaan. Väsymys tuntui niin kokonaisvaltaiselta, ettei siitä tunteesta pääsisi millään yli. Jokainen sekunti tuntui ikuisuudelta, eikä yhtään auttanut, jos jotkut kehoittivat nauttimaan vauvavuodesta, se kun olisi niin nopeasti ohi.

Kun mietin näitä hetkiä nyt, kun aikaa on kulunut useampi vuosi, en muista enää vuosia samanlaisina. Mieleeni on jäänyt enemmän ne hetket, kun väsymyksestä huolimatta sydän pakahtui onnesta pientä ihmistä katsoessa. Muistan kuinka hyvältä tuntui ottaa päiväunet vauvan kanssa ja nauttia kiireettömyydestä. Menneisyys ei tietenkään ole muuttunut, mutta aika on kullannut muistot.

Jopa kipeimmät ja vaikeimmat hetket voivat näyttäytyä erilaisina, kun aikaa on kulunut tarpeeksi.

Kun oma isäni kuoli, ajattelin etten ikinä selviä siitä surusta, mikä minulla oli kannettavana. Jokainen muisto sai pitkän aikaa kyyneleet silmiini, varsinkin silloin, kun vietimme ensimmäistä joulua ilman isää. Suru tuntui fyysisenä kipuna. Vuosia myöhemmin muistan edelleen saman kivun, mikä silloin tuntui sydämessä, kun isä kannettiin viimeiselle matkalle. Mutta kivun rinnalle on tullut myös muita tunteita. Kiitollisuus ja onnelliset muistot ovat vallanneet sydämen, eikä enää tunnu siltä, että suru on liian raskas taakka kantaa.

Olen oppinut sen, että aika oikeasti parantaa haavat.

Jokainen meistä voi lohduttautua sillä ajatuksella, että me selviämme vaikeiden aikojen yli. Olemmehan me jo selvinneet lukuisista tilanteista, jolloin ajattelimme, ettemme jaksaisi enää sekuntiakaan.

Ahdistuksen välttely saattaa vain kasvattaa pahaa oloa – Kivuliaan tunteen kohtaaminen on hetken helpotusta kestävämpää

Hankalien tunteiden välttely on helppo tapa joutua vaikeuksiin itsensä kanssa, koska niiden intensiteetti kasvaa vastustuksen myötä. Kun haet lohdutusta ja turvaa sopeuttamalla ihmissuhteitasi pienentämällä itseäsi tai pakenemalla vaikeita tilanteita, vahvistat vain niiden vaikeaa dynamiikkaa. Samoin käy kun pakenet oman mielesi ahdistavia ajatuksia, pyrit kontrolloimaan niitä tai turvauduit päihteisiin tai muuhun addiktiiviseen toimintaan.  Koet ehkä hetken helpotuksen, mutta vaikea tunne vahvistuu vain ajan kanssa kun väistelet sitä. Näin haitallisten menetelmien käyttäminen voi lisääntyä ja vahvistaa vaikeaa tunnetta.

Ahdistuksen tunne ei ole vastaus, jota pitäisi paeta, vaan kysymys joka kaipaa huomiota: oletko valmis olemaan tämän tunteen kanssa tänään ja tutkimaan mikä sen viesti on sinulle?  Nykyhetkessä oleminen on tässä olennainen taito.  Hyväksyvä tietoinen läsnäolo on tilanteen ottamista vastaan sellaisena kuin se on sellaisena kuin se on, vaikka se tuntuukin pahalta. Tämä ei ole hyvä uutinen kenellekään ahdistusta potevalle, mutta tiedän kokemuksesta, että ahdistukseen tutustumalla ja tunnustamalla  sen voima alkaa talttua. Kun et enää säiky ja pakene, annat mielellesi viestin siitä, ettei epämiellyttävästä kivusta huolimatta ole mitään hätää.

Tunteita ei voi valita, vaikka niitä onneksi voi oppia säätelemään. Harjoittelemalla läsnäolotaitoja ja lempeyttä itseäsi kohtaan opit pikku hiljaa ettei tunteita tarvitse pelätä. Ne ovat arvokasta  tietoa itsestäsi.  Kun harjoittelet säännöllisesti tunteen kanssa olemista, se ikään kuin kesyyntyy. Huomaat tämän, kun jatkat harjoittelua sinnikkäästi vaikka se olisi vaikeaakin. Sinun tehtäväsi on olla myötätuntoinen itseäsi kohtaan vaikean tunteen hallitessa itseäsi.

Elämään kuuluvat kaikki tunteet. Kuten sinä, kaikki muutkin  ihmiset kokevat välillä kärsimystä, vaikka emme sitä useimmiten päältä huomaakaan. Märehtimällä mennyttä tai murehtimalla tulevaa viemme voimaa tärkeimmältä, eli nykyhetkeen keskittymiseltä.  Kun mielesi on kiireinen ja katastrofoi, kasvaa sinussa samalla ahdistus ja paniikin tunne  Havainnoimalla ajatuksiasi  vain ajatuksina eikä tosiasioina luot turvaa nykyhetkeen. Onneksi myös hyviä aikoja on luvassa  ja niitä on sitä enemmän mitä vähemmän pelkäät elämää. Valitse siis olla oman elämäsi rohkelikko. Ota tunteet vastaan raakana ja anna niiden opettaa sinusta lisää. Luota elämään silloinkin kun ahdistaa ja on vaikeaa. Tämäkin hetki menee ohitse ja jotain hyvää on todennäköisesti luvassa.

Koska viimeksi panostit tähän itsesuhdetaitoon? – Sillä voi olla suuri merkitys itsetunnollesi


Selaan somea ja kuva kuvalta tunnen oloni ankeammaksi ja elämäni pienemmäksi. Vaikka tiedän, että someen ladatut kuvat eivät ole täysi totuus kenenkään elämästä, mieleni lähtee vertailemaan omia harmaita kokemuksiani muiden värikkäisiin elämyksiin. Ja tuo vertailu syö pala palalta itsetuntoani.

Mielemme sisällä on lukemattomia mielikuvia, vaatimuksia ja odotuksia, millaisia meidän pitäisi olla. Ja some-kuvasto vielä nostaa noiden vaatimusten tasoa. Jo aamulla peiliin katsoessamme saatamme kuulla sisältämme lannistuneen huokauksen ja jopa ääneen arvostella ulkonäköämme. Ja päivän mittaan eteen tulevissa tilanteissa tuo sisäinen mittatikku vaatimuksineen ja jatkuvine arviointeineen osoittaa usein meidän jäävän alakynteen. Emme ylety mielemme pomon vaatimalle tasolle.

Kun mielemme ottaa isännän roolin, me raukat yritämme passata sitä parhaamme mukaan. Kuitenkin mennen tullen sisäinen pomomme kohtelee meitä huonosti vähätellen, mitätöiden, syyllistäen ja arvostellen. Pyrimme muuttumaan, kehittymään ja parantamaan itseämme kelvataksemme mielemme tuomarille.

Mutta valitettavasti aina uudelleen vanhat, juuttuneet ajatusmallit valtaavat päämme ja tipahdamme tuttuun kuoppaan. Tunnemme olomme alakuloisiksi ja väsyneiksi. Toivomme vahvempaa itsetuntoa. Haluaisimme olla varmempia ja luottavaisempia itsemme suhteen.

Analysoimalla elämäämme ja kokemuksiamme yritämme löytää syitä alavireiselle olollemme uskoen siten vapautuvamme sisäisestä kivustamme. Mutta valitettavasti usein analysointi saa meidät juuttumaan uhrina olemiseen. Niinpä saatamme vielä aikuisinakin surra ja syyttää, miten vanhempiemme odotukset ja vinot katseet kolhivat aikoinaan nupullaan olevan minämme mustelmille.

Kun vielä aikuisinakin odotamme parantavaa katsetta itsemme ulkopuolelta, annamme vastuun ja vallan omasta itsetunnostamme muille. Toivomme, että esihenkilön kannustava palaute, ystävän ihaileva kommentti tai puolison rakastava katse nostaisi meidät heikon itsetuntomme suosta.

Etsimme ympärillemme ihmisiä, jotka vahvistavat meitä. Eikä siinä mitään väärää ole, päinvastoin. Rakastava läheinen saattaa lempeästi kyseenalaistaa mielemme pomon toimintaa ja saada meidät ajattelemaan eri tavoin, enemmän itseämme arvostaen. Mutta valitettavasti muut ihmiset eivät pysty koskaan täysin korjaamaan säröillä olevaa itsetuntoamme.

Elämämme tärkein ihmissuhde on suhde itseemme. Itsetuntomme on ikään kuin tuon suhteen mittari. Itsetuntomme kertoo, miten kohtelemme itseämme. Miten käyttäydymme itseämme kohtaan. Miten arvostavasti ja kunnioittavasti ajattelemme itsestämme.

Meitä kyllä opetetaan lapsesta saakka kohtelemaan muita hyvin ja kunnioittavasti – mikä on todella hyvä asia – mutta koskaan ei puhuta siitä, miten kohtelemme itseämme. Päiväkodissa kannustetaan hyviin kaveritaitoihin, mutta kukaan ei hiisku sanallakaan itsesuhdetaidoista, kuinka olla hyvä ystävä itselleen.

Jos kohtelisimme itseämme kuin parasta ystäväämme – arvostavasti kohdaten, lempeästi kuunnellen ja luottavaisesti kannustaen – itsetuntomme säröt eivät enää tekisi niin kipeää. Ymmärtäisimme, ettemme me ole yhtä itsetuntomme kanssa. Syvin minuuteni ei ole sama kuin itsetuntoni. Itsetunto on vain mielemme tuottama käsitys meistä itsestämme.

Silloin myös itsetunnon kuoppaan pudotessani muistan, että itsetuntoni ei ole totuus minusta. Mieleni kaikkien häilyvien odotusten ja vaatimusten takaa löytyy hiljainen, mutta vakaa ja lempeä todellinen minuuteni, joka hyväksyy minut aina.

Kun minulla on lempeä, hyväksyvä ja armollinen suhde itseeni, osaan somea selatessani lohduttaa itseäni. Silloin hyväksyn alakuloni ja mieleni inhimillisen tavan vertailla. Sanon mieleni pomolle ymmärtäväni sen pohjimmiltaan yrittävän arvostelullaan tehdä elämästäni parempaa ja arvokkaampaa. Mutta samalla tiedän, että oma elämäni on tasan yhtä ihanaa ja kallisarvoista kuin kaikkien muidenkin elämä – mitään muuttamatta ja yhtään kuvaa ottamatta.

Kun tiedän ja muistan, että syvimmiltäni olen jotain paljon suurempaa ja kauniimpaa kuin mieleni ajatukset ja ailahtelevat tunteeni, minun on hyvä olla itseni kanssa. Olen lempeästi ja hyväksyvästi juuri se ihminen kuin olen. Ja se ihminen on kaiken rakkauden arvoinen – myös oman rakkauteni arvoinen.

Kirjassani Olet kaiken hyvän arvoinen kerron lisää siitä, miten mielemme toimii ja miten voimme sallia itsellemme enemmän hyvää elämässämme.

Tutustu koulutus- ja valmennustarjontaani tai tilaa onnellisuusluento TÄSTÄ.

Miten ilmaista vihaa rakentavasti? – Näin kohtaat tunnekuohun itseäsi tai muita satuttamatta

Vihan kanssa kompurointia

Olen temperamentiltani dramaattinen. Tunteet nousevat ja laskevat nopeasti ja intensiivisesti. Ilmaisen niitä sekä taiteen kautta, että myös sanoilla. En satuta ketään muilla tunteillani, kuten spontaanisti nousevalla, lapsenomaisella ilollani tai elämän haikeutta ilmentävällä surullani, mutta vihallani olen kyllä satuttanut montaakin ihmistä.

Googletin erästä työtehtävää varten vihaa. Tutkimukseni johdattivat minut Mielenterveystalon vihaan keskittyvään tunnelukkoharjoitukseen, jonka löydät tästä! Harjoituksessa vihan tunne ilmaistaan visuaalisesti, omassa turvallisessa kuplassa. Tunne ilmennetään siis kokijalle itselleen, ei toisille mekastamalla.

Harjoituksessa minulle avautui aivan uudenlainen maailma kokea tunnetta. Aivan kuin sisäinen lapsi olisi viimein päässyt kokemaan tunteen voimakasta energiaa ilman syyttelyä tai selittelyä. Toisinaan me aikuiset koetamme sekoittaa voimakkaan tunteen ilmaisemisen ja rationaalisen argumentoinnin. Nämä kaksi yhdessä johtavat yleensä epäselvään valittamiseen, epäloogisiin väitteisiin tai huutamiseen.

Jos unohdan vihan noustessa tehdä harjoituksen, mekastan helposti jotain ärtyisää ja epäselvää, onnistun vain loukkaamaan läheisiäni. On lohdullista muistaa, että uudet tavat juurtuvat kyllä. Voin jopa pyytää läheisiäni muistuttamaan minua vaikkapa vain sanomalla: ”Kupla.” tai ”Salama.”

Vihan purkaminen visuaalisesti

Tässä oma muunnelmani visuaalisesta vihanpurkuharjoituksesta:

  • Sulje silmät
  • Kuvittele ympärillesi oma tila, kuin turvallinen kupla, jossa saat kokea tunnettasi rauhassa. Kupla voi olla lempeän valoisa tila, tai pelkästään näkymättömät rajat ympärilläsi. Kuvittele kuplastasi tilava ja ilmava, jottet koe olevasi ”ahtaalla”.
  • Hengitä syvään ja rauhoita näin hermostoasi.
  • Kuvittele vihan tulevan ulos käsistäsi ja miksei muistakin kehosi osista, kuin säkenöivät salamat. Jos tämä tuntuu hankalalta, voi olla luontevinta aloittaa vihan purkaminen uloshengityksen aikana. Käännä kätesi poispäin itsestäsi, kämmenet ylöspäin.
  • Nauti salamista oman kuplasi sisällä hetki. Älä ajattele, miksi olit alunperin vihainen, keskity ainoastaan ilmaisemaan tunnetta ja katselemaan sen ilmentymää.

Näe vihan erivärisinä salamoina, jotka leiskuvat ympärilläsi kuvitteellisessa maisemassa, esimerkiksi yötaivaalla. Siellä ne saavat loistaa valoaan ja ilmentää kauniilla tavalla tunteen, jonka olet ehkä joskus nähnyt rumana ja haitallisena.

Minkälainen olo sinulla on harjoituksen jälkeen? Ainakin minulla on huikeasti selkeämpi olo. Jos vihan nostattanut asia vaatii keskustelua jonkun kanssa, pystyn keskittymään itse asiaan. Purettuani tunteen olen varma siitä, mikä minua oikeasti harmittaa, mitä oikeasti toivon tilanteelta ja mitä haluan sanoa. Ilmaisen itseäni tiiviisti ja selkeästi (tätä harva pystyy tekemään vihan vallassa, vai mitä?).

Visuaalisen purkamisen kautta viha tulee koetuksi ja nähdyksi. Tunnekuohu hajoaa kauniina valonpurkauksina – vain itse asia jää jäljelle.

Mitran kehutut parisuhdekirjat Sydämen seksi ja Meidän vuosi nyt pakettina – tutustu tästä!

Muutos ei tapahdu, jos pitää yllä kulissia ja varoo, ettei mikään järky – Tätä on omaan voimaan astuminen

”Kyllähän minä haluaisin olla omassa voimassani, mutta mitä muut siitä sanovat? Sanomista tulee, jos oikeasti olen sellainen kuin olen.”

Niin voi käydä. Se on jopa todennäköistä. Omaan voimaansa astuminen vaikuttaa ihmisiin ympärilläsi. Mutta se ei ole syy olla astumatta omaan voimaasi – vaan nimenomaan syy astua siihen. Sinun voimaasi tarvitaan. ’

Sinun tarinasi voima ravistaa niitä, jotka ovat vielä uhrin roolissa, ja inspiroi niitä, jotka ovat valmiita astumaan tai astumassa omaan voimaansa.

Oman totuuden puhuminen vaatii aina rohkeutta. On helppoa pysyä voimassaan silloin, kun ympärillä muut nyökyttelevät kannustavasti. Mutta syvään juurtunutta omaa voimaa mitataan, kun ympäristö ei ole linjassa sinun voimasi kanssa. Uskallatko pysyä totuudessasi myös silloin, kun muut ympärilläsi ovat eri mieltä?

Aina kun joku alkaa tuoda omaa voimaansa näkyväksi, se ravisuttaa status quota, totuttua tilaa. Se jos mikä on pelottavaa – varsinkin jos on lapsesta asti oppinut välttelemään ongelmia ja olemaan kiltti, ettei vain tulisi sanomista. On mahdollista, että vanhan tarinan myötä elämästä putoaa pois muutakin vanhaa, kuten ihmissuhteita, harrastuksia ja epäterveitä elämäntapoja. Työpaikka, ammatti tai koti voivat vaihtua. Siltoja ei tarvitse polttaa dramaattisesti, mutta ei myöskään kannata väkisin takertua vanhaan. Ajoittain on hyvä uskaltaa luoda nahkansa.

Entä sitten, jos maailma hitusen mullistuukin? Jos kaipaat maailmaan pientäkin muutosta, ehkä sinun tehtäväsi on olla osa sitä. Ehkä sinun voimasi tehtävä on ravistaa jotain olemassa olevassa systeemissä ja järjestää suurta kokonaisuutta uudelleen niin, että me kaikki voimme olla enemmän omia itsejämme.

Totuus on se, että kaikki eivät ole valmiita kohtaamaan totuutta. Mutta jos sinä olet, tee se rohkeasti.

Oman voiman tarkoitus ei ole pitää yllä kulissia eikä varoa, ettei mikään järky. Oman voiman tehtävä on lempeän vahvasti osoittaa tukoksia elämän energian tiellä ja rikkoa rakenteita, jotka eivät palvele kokonaisuutta ja sen elinvoimaa. Sinua tarvitaan täällä sinuna!

Kun alat astua omaan voimaasi, nostat automaattisesti esiin ympäristössäsi olevia rajoittavia asenteita, pelkoja ja häpeää. Sinun valosi näyttää toisille, missä heidän varjonsa ovat ja minne he eivät vielä itse ole uskaltaneet katsoa. Niin kuuluukin olla.

Totuus on se, että kaikki eivät ole valmiita kohtaamaan totuutta. Mutta jos sinä olet, tee se rohkeasti.

Totuutesi ei välttämättä vaikuta ympäristöön pelkästään helpolla ja kivalla tavalla. Mutta sinä et voi valita, miten muut reagoivat. Se on heidän valintansa.

Lue lisää Katri Syvärisen kirjasta Sinun tarinasi voima. Saatavilla myös äänikirjana!

Korttipakat OSTA 3 MAKSA 2  
PUOTIIN
close-image