Sivu 87 – Hidasta elämää

Onko kumppanisi se oikea? – 5 tärkeää asiaa suhteessa, joista yksikään ei saisi puuttua

Ensihenkäyksellä 5 asian vaatimuslista suhteelle saattaa kuulostaa jotenkin – epärakkaudelliselta? Mutta luettuasi sen voitko sittenkään olla näistä asioista eri mieltä?

Jokainen ihminen on oma persoonansa eikä täydellisyyttä ole olemassakaan – silti kun puhutaan suhteesta ja sen mahdollisuuksista, jotkin asiat ovat vain sellaisia, ettei ilman niitä voi tulla kesää.

5 asiaa, jotka koen suhteessa kaikkein tärkeimmiksi:

1) Vetovoima

Vetovoimalla en tarkoita pelkkää fyysistä vetovoimaa. Vaan suurempaa kokonaisuutta, vetovoimaa toisen persoonaa kohtaan, toisen piirteitä, ominaisuuksia kohtaan. Vetovoima on usein myös energeettistä – jonkun seurassa on vain jumalattoman hyvä olla, vaikkei hän olisi tyylitietoinen tai harrastaisi samoja asioita kuin sinä. Paperilla hän ei ehkä olisi unelmapuolisosi, mutta kun oleilette yhdessä, tunnet saapuneesi kotiin. Pidä sellaisesta ihmisestä kiinni!

Kun suhteessa on vetovoimaa toisen persoonaa ja erilaisuutta kohtaan, sen ei tarvitse koskaan poistua kokonaan. Polariteetit janoavat toisiaan aina ja aina vaan, vaikka se (yleensä) muuttaa ajan myötä muotoaan.

2) Toverillisuus

Ensin pitää olla vetovoimainen ja samaan hengenvetoon toverillinen? Kyllä vain! Nämä kaksi asiaa eivät nimittäin kumoa toisiaan, vaan kumpikin niistä on elintärkeitä asioita ravitsevalle suhteelle. Toverillisuus on sitä, ettei ihanan kiehtovat ja kipinöivät roolit vahingossa paina liikaa, vaan asetelman yläpuolella kumppani pitää sinua täsmälleen samanarvoisena, ystävänä ja parhaana toverina. Ja sinä häntä.

Toverina, jonka kanssa vaikeudet kohdataan rinta rinnan eikä kääntyen syyttämään yksin toista. Toveri, jota kohtaan huokuu aitoa kunnioitusta ja lempeyttä. Toveri, joka halaa ja tukee yli vaikean hetken odottamatta mitään vastineeksi. On paljon suhteita, joissa toteutuu joko pelkkä toveruus tai vetovoima, eikä kumpikaan niistä tule kestämään pitkän päälle. Kumpikaan ei riitä ilman toista.

3) Luottamus

Luottamus rakentaa näkymättömän sillan kahden ihmisen ihmisten välille ja luo turvan ja pysyvyyden tuntua. Ilman sitä, mitä suhteesta voi tulla? Kun luottamus on mennyt, sitä on haastava muttei kuitenkaan mahdoton palauttaa. Tärkeintä on saada uusia hyviä kokemuksia sen asian suhteen, jota luottamattomuus koskee. Mitä enemmän, sen parempi. Aina se ei kuitenkaan ole mahdollista, ja silloin meidän on hyväksyttävä seinän tulleen vastaan.

4) Huumori

Huumori kuvastaa sitä, että suhteessa voi rentoutua ja heittäytyä. Ettei se ole vakavaa ja suorittavaa vaan kutkuttelevan hauskaa. Parhaimmillaan kumppanit inspiroivat toisiaan heittäytymään hassuiksi. Välillä huumori voi kadota, mutta olisi tärkeää, että se vielä palaa takaisin. Se, onko huumorille tilaa, kuvastaa suhteen tilannetta melkoisesti. Huumorin tasolla ei ole väliä: myös huono huumori on hyvää huumoria. Parasta on tilannekomiikka ja se kun molemmat osaa nauraa myös itselleen.

5) Vastavuoroisuus

Vaikka kaikki muut aspektit osuisivat kohdilleen, voi olla, että toista kiinnostaa paljon enemmän muut asiat kuin sinä. Ettei hän tarvitse sinua, tai sinä häntä. Toisille riittää vähempikin. Jotkin ihmiset ovat jo täysiä itsessään, ja vaikka he olisivat sosiaalisesti lahjakkaita, tunneälykkäitä ja pitäisivät ihmisistä, eivät he silti välttämättä tarvitse ketään omakseen.

Suhde kuitenkin vaatii jonkinlaista molemminpuolisuutta ja vastavuoroisuutta. Kummallakin on oltava halu olla yhdessä, antaa ja saada. Usein vastavuoroisuus on vahvasti läsnä suhteen alkuaikoina, mutta hämärtyy sitten myöhemmin toisen osapuolen tai molempien osalta. Silloin on keskustelun paikka – mutta vaikka tuota keskustelua ei koskaan saataisi aikaiseksi, se jokin on jo tapahtunut. Se jokin, joka laittaa niin suuren osan suhteista päättymään ja palauttaa jälleen kerran yksin omalle polulle.

Rakkaus on kuin luonnonvoima, jonka edessä olemme usein aseettomia. Toisaalta se voi myös yllättää meidät ihanilla tavoilla joita emme mitenkään osaisi arvata. Jos sinulla on joku, jota rakastat, vetovoimaisen toverillisesti, johon luotat ja jonka kanssa viihdyt ja hänkin viihtyy kanssasi, niin muistathan häntä tänään jotenkin erityisesti.

❤️:lla Riikka

Lisää minusta, taideterapiasta ja taiteestani löydät täältä.

Terveen aggression kautta kiltti voi löytää oman voimansa – Nämä hyödyt terve aggressio tuo mukanaan

”Miksi olet vihainen?” Älä nyt suutu!” Tuttuja lauseita kenties monille. Harvalta kysytään syitä onnellisuuteen. Aggressio on tunne, jota ei usein toivo itselle ja toisessakin se yleensä halutaan tukahduttaa. Suuttuminen, aggression yksi muoto, on ikään kuin merkki, että jokin on pielessä. Kuitenkin aggressio on yksi yleisimmistä ja tärkeimmistä tunteistamme.

Aggressio, viha, suuttumus, ärtymys, turhautuminen. Tällä tunteella on monta muotoa ja monta nimeä. Hahmoterapia antaa erilaisen näkökulman aggressioon. Aggressio on oma voimamme, voima, jota tarvitsemme sanoaksemme ”ei”, mutta myös sanoaksemme ”kyllä”. Aggressiolla asetamme rajat ja lähdemme kohti uutta, täytämme tarpeemme. Hahmoterapiassa aggressio liitetään siis myös aloitekykyyn ja päättäväisyyteen.

Ristiriitaisesti, tarvitsemme aggressiota, voimaa, näyttääksemme haavoittuvuutemme. Jotta voisimme näyttää syvimmät ja herkimmät tunteemme, tarvitsemme uskallusta. Usein tuntuu helpommalta ”kovettaa” tunteet eli käyttää aggressiota suojamuurina, sillä haavoittuvuuden näyttäminen voi tuntua niin pelottavalta. Kuitenkin tuo suojautuminen voi kääntyä meitä vastaan, sillä silloin elämästämme voi jäädä pois kokemuksia ja sen myötä laajempi skaala tunteita, joiden kokeminen voisi rikastuttaa elämäämme.

Aggressio on ollut haastava tunne itselleni. Itse opin jo lapsena painamaan sen alas, oman elämän voimani. Olin usein ympäristön mielestä liian villi. Niinpä sopeuduin. Tämä johti aikuisena siihen, että usein töissä, silloin turvattomaksi kokemissani ympäristöissä, painoin oman voimani alas ja kotiin päästyäni vapautin sen elämäni turvallisiin ihmisiin. Tukahdutettuna ja alas painettuna aggressio voi muuttua vihaksi, joka voi olla tuhoisaa. Päivisin olin siis kiltti, iltaisin tyytymätön valittaja. Valittajana projisoin, heijastin, aggressioni toisiin ollen näin elämäni uhri. Kun myöhemmin ymmärsin terveen aggression merkityksen, aloin saamaan elämääni takaisin. Minäkin saan sanoa ”ei”, sanoa mitä haluan ja en halua. Otin myös enemmän vastuuta roolistani. Minä itse pidättelin omaa voimaani, ei kukaan muu.

Kiltteys voi olla yksi tapa sopeutua turvattomaan ympäristöön. Toisaalta, kuten kaikissa puolissamme, sillä on meille edullisia piirteitä. Kiltteys, ystävällisyys on sosiaalisesti hyvä piirre. Se voi lisätä ihmissuhteidemme määrää ja tätä kautta rikastuttaa elämäämme. Toisaalta sen kääntöpuolena voi olla toisten tahtoon kohtuuttomasti alistuminen, laskien elämämme laatua.

Älä siis pelkää, jos suutut. Terveen aggression kautta kiltti voi löytää oman voimansa. Tuo voima on elämän merkityksellisimpiä asioita. Jos sinulla on tylsää tai kun koet ettet voi tehdä asioita, joita haluaisit, mieti silloin: onko kyseessä sinun oman voimasi, aggression pidättely? Missä kohden kehoa tunnet oman voimasi? Jos energia nyt liikkuisi, mitä haluaisit tehdä? Oman voiman tunnistaminen itsessä ja sen ilmaiseminen ovat yksi tie täyteläisempään elämään. Jos huomaat syyttäväsi mielessäsi ympäristöä, muita ihmisiä siitä, ettet voi tehdä mitä haluat, niin mieti mikä on osasi? Mikä saa sinut pidättelemään itseäsi? Mitä sinä haluat?

Hyväksy itsesi kokonaisena ❤️ Jokaisessa meissä on sekä valoa että varjoja. Tutustu eri puoliisi piirrekorttien avulla. Katso valot ja varjot minussa -kortit täältä.

Kuva: Volodymyr Hryshchenko

Sinun ei tarvitse tietää, mikä sinusta tulee isona – Voit muuttaa suunnitelmia vielä monta kertaa

Meillä on usein lapsena monenlaisia suunnitelmia ja haaveita, mitä teemme sitten, kun olemme isoja. Joskus on hauska lukea vanhoja kaverikirjoja, siellä on kysytty, missä näemme itsemme 25-vuotiaina. Jotkut vastaukset voivat naurattaa nyt aikuisena. Jotkut ehkä tiesivät jo lapsena, millaisen tulevaisuuden itselleen haluavat.

Lapsuuden kirjoituksia on hauska lukea. Eihän silloin kenenkään kuulunut vielä tietää, mitä elämältään haluaa.

Nuorena opettajat ja vanhemmat puhuivat tulevaisuudesta jo totisempaan sävyyn. Yläkoulussa piti miettiä tarkkaan, mitä alaa haluaa lähteä opiskelemaan ja millaisen elämän itselleen haluaa luoda. Ainakin omassa nuoruudessani asioista puhuttiin siihen sävyyn, että valinta on sitten lopullinen. Kuinka hullua on ajatella, että teini-ikäinen osaisi päättää, mitä haluaa tehdä koko loppuelämänsä ajan. Silloin oli jo vaikea päättää, minkälaiset sukat pukee aamulla jalkaan.

Kuitenkin yläkoulun jälkeen kaikki lähtivät kulkemaan sitä polkua, minkä olivat kaikessa viisaudessaan valinneet. Jotkut valitsivat oikein ja ovat samalla tiellä vieläkin. Jotkut valitsivat väärin ja päättivät lähteä seuraamaan toista polkua.

Sitten on suuri ryhmä ihmisiä, jotka tiesivät valinneensa väärin, mutta eivät kehdanneet tai jaksaneet enää vaihtaa suuntaa. He saivat vakituisen työpaikan ja asettuivat aloilleen. Ehkä valinta tuntui hetken oikealta, mutta vuosien mittaan unelma ei enää tuntunutkaan itselleen sopivalta. Sitten mieleen hiipi epävarmuus ja häpeä.

Mitä muut ajattelevat, jos irtisanoudun vakituisesta työstä?
Mitä muut ajattelevat, jos ryhdyn opiskelijaksi vielä aikuisena?
Mitä minun olisi pitänyt tässä iässä jo saavuttaa?

Kaikki nämä ajatukset vievät meitä elämässä ihan väärään suuntaan. Jokaisella meistä on oikeus ja vapaus muuttaa suunitelmia vaikka miljoona kertaa.

Jos haluat muuttaa jotain asioita elämässäsi, se ei tarkoita sitä, että olisit epäonnistunut.

Olet onnistunut saavuttamaan yhden haaveesi, mutta nyt on aika kulkea kohti uusia unelmia. Ajattele muutosta voimavarana, kuinka upeaa on, että voit saavuttaa elämäsi aikana useampia unelmia.

Muista, että sinä et KOSKAAN ole liian vanha muuttamaan elämäsi suuntaa.

Oman elämän muistoihin pääset uppoutumaan myös Maria Vakkurin tehtäväkirjan Elämäni sanoina – Muistojen kirja avulla!

Tämä kirja on Sinulle, joka…
…haluat muistella elämäsi ikimuistoisimpia hetkiä
…tahdot kirjoittaa paperille palan elämäsi tarinaa
…kerrot kirjan avulla oman tarinasi myös seuraaville sukupolville
…koet, että kirjoittamisen avulla pystyt kertomaan rehellisesti omia ajatuksiasi elämästä
…tiedät, että elämä on suuri seikkailu
…haluat pohtia elämän eri vaiheita rauhassa jokaiseen hetkeen keskittyen

Erityisherkkä tuo työyhteisöön tunneälyä ja empatiaa – 7 syytä, miksi herkkyyttä tulisi arvostaa työelämässä

Herkkä ihminen tuo työyhteisöön monia arvokkaita ominaisuuksia, kuten luovuus, innovatiivisuus, intuitiivisuus, tarkkanäköisyys, kokonaisuuksien hahmottamisen kyky, hienovaraisten signaalien havaitsemisen kyky, tunneäly, empatia, rikas ja syvällisesti prosessoiva mieli. Parhaimmillaan herkkä ihminen on

tarkka, tunnollinen ja luotettava
empaattinen työkaveri ja hyvän ilmapiirin ylläpitäjä
tarkkanäköinen ja havaitsee hienovaraista tietoa
luova ja osaa ajatella ”laatikon ulkopuolella”
taitava huomaamaan pienet yksityiskohdat ja hahmottamaan suuria kokonaisuuksia
syvällisesti ajatteleva ja informaatiota prosessoiva
tunneälykäs ja vuorovaikutustaitoinen

Harva herkkä pääsee tuomaan huippuominaisuuksiaan esille hierakisessa ja autoritäärisesti johdetussa vanhanaikaisessa organisaatiossa. Herkkä loistaa työssä, jossa häneen luotetaan, hän saa tehdä työtään mahdollisimman itseohjautuvasti, käyttää luovuuttaan ja keskittyä muutamaan asiaan kerrallaan. Huomion pirstaloituminen, häly ja monelta suunnalta tulevat vaatimukset ja paineet ovat myrkkyä kenen tahansa suorituskyvylle. Jos siis olet herkkä ja kärsit työuupumuksesta, mieti millä mallilla asiat ovat organisaatiossasi ennen kuin tuomitset itsesi jaksamattomuudesta.

Myrkkyä herkkyydelle ja luovuudelle työelämässä:

kovuus
suorittaminen
multitaskaaminen
meluisa ympäristö
aikataulupaineet
suoritusten kyttääminen ja mittaaminen
ilmapiiriongelmat
autoritäärinen johtaminen

Herkkua herkkyydelle ja luovuudelle työelämässä:

vapaus ja luottamus
mahdollisuus tehdä työtä ilman jatkuvia keskeytyksiä
mahdollisuus hoitaa asia kerrallaan
hyvä työilmapiiri
kannustava johtamistapa
luovuutta ruokkiva ja kokeilemiseen kannustava ympäristö

Silmiini osui joulun 2020 alla VTT:n strategiajohtaja Laura Nurmen erinomainen kirjoitus siitä, kuinka hänen mielestään herkkyys on kilpailuvaltti tulevaisuuden työelämässä. Nurmi kirjoittaa: Ihmiskunnalla on edessään monimutkaisia globaaleja haasteita, joita ei ratkota virittämällä nykytekemistä yhä tehokkaammaksi, vaan luomalla uusia ajattelutapoja ja liiketoimintamalleja. Tämä vaatii ympäristön lukutaitoa, luovuutta ja kykyä kyseenalaistaa – taitoja, joissa ihmisen herkkyys on ylivoimainen. Siksi uskon, että tulevaisuudessa menestyvät ne organisaatiot, jotka ymmärtävät herkän puolemme arvon. (Ote uutuuskirjastani Helpotusta erityisherkän elämään)

Tutustu kirjaan täällä.

Kun muutos tuntuu pahalta – 5 lohduttavaa asiaa, jotka tukevat ja vahvistavat elämän myllerryksessä

Terapeutti ja eroasiantuntija Marika Rosenborgin kirja Luopumisen kauneus tuo lohtua, vahvistusta ja itsetuntemuksen työkaluja elämän muutoksiin.

Elämä on jatkuvaa luopumista, eikä mikään tai kukaan pysy luonamme ikuisesti. Joudumme lopulta päästämään irti jokaisesta asiasta, omasta elämästämmekin. Kun suostumme hyväksymään tämän, meidän on mahdollista elää väkevämmin nykyhetkessä.

Luopumisen kauneus puhuttelee sekä elämän käännekohdissa että tavallisessa arjessa, esimerkiksi yksinäisyyden, sairastumisen, eron, lasten lähdön ja kuoleman hetkillä. Kiitollisuus, hyväksyntä ja myötätunto auttavat silloin eteenpäin.

Kirjailijan omakohtainen tarina, laaja kokemus terapeutin työstä ja lempeät harjoitukset avaavat näkökulmia kasvuun ja vääjäämättömiin muutoksiin sopeutumiseen.

Muutos on aina vaikeaa, ja joillekin ihmisille se on erityisen kivuliasta. Silloinkin vaikka se tekisi hyvää.

5 lohduttavaa asiaa, jotka tukevat ja vahvistavat elämän myllerryksessä

1. Tärkein tehtäväsi on olla itsellesi myötätuntoinen kun käyt läpi vaikeaa vaihetta.

2. Tärkeää on myös suostua sille, että prosessi ottaa oman aikansa. Sillä on kuitenkin merkitystä kuinka käytät sen.

3. Älä välttele hankalia tunteita, suhtaudu niihin kuin kesytettävään eläimeen. Ole rauhassa tunteen seurassa, tee sille tilaa. Ymmärrä että ahdistus kasvaa, kun sitä pyrkii hallitsemaan ja pakenemaan. Suostu siis tunteelle.

4. Kun on paha paikka, sano itsellesi ääneen: Tämäkin menee ohi ja liitä sanoihisi lempeä kosketus.

5. Muista, että nykyhetki on turvapaikkasi, kun siis märehdit mennyttä tai murehdit tulevaa, niin muistuta itseäsi lempeästi, että elämä tapahtuu tässä hetkessä. Kun pidät huolta tästä päivästä, pitää tulevaisuus huolta itsestään.

Luopumisen kauneus -kirjan voit kuunnella äänikirjana. Lue lisää tästä:

Miten lapseni voisi pitää itsestään, jos minäkin arvostelen itseäni? – Asiantuntijan 4 vinkkiä lapsen itsetunnon vahvistamiseen

Tämä teksti on kirjoitettu kaupallisessa yhteistyössä Suomen ev.lut. kirkon kanssa ja se on syntynyt yhteisestä kiinnostuksesta suomalaisten henkiseen hyvinvointiin.

Kirjoittaja Hanna Rajalin työskentelee vanhemmuuden tuen asiantuntijana Lasten ja nuorten keskuksessa. Hannalle tärkeää on löytää uusia paikkoja, yhteisöjä ja keinoja, joissa ihminen tulee kohdatuksi ihmisenä.

Huomaan miettiväni, miten minä aikuisena olen aina vain hämmästyttävän kriittinen itseäni kohtaan. Syksyn koittaessa lähes ahmin erilaisia vinkkejä miten saisin ylimääräisen renkulan pois vatsan seudulta, miten ihoni kirkastuisi kesän jälkeen ja hiukset näyttäisivät huolettoman runsailta.

Vinkkejä ja keinoja näihin ja lukemattomiin muihin “vaivoihini” todella pursuaa mediakuplassani. Kun olin nuori aikuinen, tilanne oli ehkä vielä huolestuttavampi. Lehdessä saattoi jopa lukea: “Pukeutuu se pullerokin” tai “Elämä lihavana ja onnellisena aviovaimona”. Silloin ei tosin ollut Instagramin eikä TikTokin maailmaa, joiden seuraaminen vaatii todella hyvää itseluottamusta ja jatkuvaa muistamista siitä, että kauneimmat kuvat ja videot eivät kerro oikeasta elämästä.

Lapset ottavat mallia meistä – ja kaikesta, mitä he näkevät ympärillään

Meidän tehtävämme on kasvattaa uusi sukupolvi meitä paremmaksi. Tehtävämme on opettaa, miten omasta ja muiden ulkonäöstä puhutaan. Pienetkin vivahteet ja sävyt tarttuvat tarkkaavaisen kuulijan korviin. Aivan taatusti oma vinkkien ja ihanteideni tavoittelu välittyy minusta, vaikka kuinka yritän olla kehopositiivinen ja pitää mölyt mahassani. (Joka minusta on aivan liian pömppö.)

Edelleen on tiukassa erilaisia käsityksiä eri sukupuoliin liittyen. Yhä voidaan ajatella, että tyttöjen pitäisi olla pieniä ja hentoja, poikien isoja ja vahvoja. Muistan miten omassa lapsuudessani terveystarkastusten jälkeen luokassa vertailtiin painoja ja pituuksia – ja näin kuulen edelleen tapahtuvan. Nykymaailmassa keholla ei pitäisi olla mitään merkitystä elämässä pärjäämisen ja menestyksen kannalta. Mitä vanhemmaksi lapsemme kasvavat, sitä enemmän he tulevat altistumaan median, yhteiskunnan ja muiden ihmisten mielipiteille.

Omat lapseni ovat poikia, ja moni kuvittelee etteivät ulkonäköpaineet ja kehopositiivinen ajattelu koske juurikaan poikia, mutta he ovat väärässä. Myös poikien paineet ovat sydäntä raastavaa kuultavaa. Mikään ei toisinaan riitä.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen valtakunnallisessa kouluterveyskyselyssä 2021 käy ilmi että tyttöjen ylipaino on vähentynyt ja poikien kääntynyt kasvuun (16%). Runsas kolmannes 8.–9.-luokkalaisista ei koe painoaan sopivaksi.

Miten kasvatan lapseni näkemään itsensä kauniina ja komeana?

Miten kasvatan lapseni näkemään itsensä kauniina ja komeana välittämättä siitä, minkä kokoisia tai näköisiä he ovat? Miten kasvatan heidät varustettuna sellaisella itsetunnolla, etteivät kurjat kommentit saa omakuvaa hajoamaan lattialle?

Itsetuntoon vaikuttaa tosi paljon se, voiko ihminen havaita itsessään ominaisuuksia, jotka miellyttävät omaa itseä. Keskeistä on, että pystyy ajattelemaan hyväksyvästi ja lempeästi itsestään. Se lisää resilienssiä ja suojaa psyykkiseltä oireilulta.

Meidän tehtävämme on auttaa lapsia ja nuoria hyväksymään itsensä ja rakastamaan itseään terveellä tavalla. Esimerkin voima on valtava, miten vanhempana ja aikuisena suhtaudun itseeni.

Tässä neljä vinkkiä siihen, miten käsitellä aihetta kotona:

1. Ihailkaa lapsen kanssa omaa kehoa

Pienen kanssa voi vaikka jutella söpöille varpaille. Nuoren kanssa voi yhdessä etsiä omasta mielestä hyviä ja kauniita kohtia ja vaikka ottaa valokuvia, joissa kohde saa itse päättää paikan, vaatteet, valon ja kaikki, niin että kuvasta tulee oman näköinen. Omaa kehoa ei saa ostettua kaupasta. Se on juuri sellaisenaan arvokas ja siitä tulee pitää myös huolta.

2. Käykää yleisissä saunoissa ja uimahalleissa

Luo itse hyväksyvää ilmapiiriä kaikkea kohtaan.

3. Mieti omaa asennetta itseesi

Älä leikittele sellaisilla kuureilla ja remonteilla, joilla pyrit tekemään itsestäsi paremman ihmisen. Katkaise negatiivinen historia. Minä olen kaunis, sinä olet kaunis. Olemme juuri tällaisena arvokkaita ja rakastettavia.

4. Anna paljon positiivista palautetta!

Muista, että positiivista palautetta pitää olla noin kymmenkertainen määrä verrattuna negatiiviseen, jotta se menee selkärankaan itsetuntoa tukemaan.

Saatat olla kiinnostunut myös näistä teksteistä:

Tunnolliset äidit uupuvat ja silti kokevat syyllisyyttä – Kun syyllisyys iskee, kokeile näitä

Yleinen kasvatuskeino sai meidät piilottamaan todelliset tunteemme – Näin voit opettaa lapselle (ja itsellesi), että kaikki tunteet ovat hyviä

Tämän tekstin sinulle tarjosi Suomen ev.lut. kirkko.

Kuinka hyväksyä asia, jota ei voi hyväksyä? – Vaikeassa tilanteessa on nämä 4 keinoa

Sanotaan että kipu kuuluu elämään, mutta kärsimys on valinta. Radikaali hyväksyntä vapauttaa meidät antamaan itsellemme luvan olla ratkaisematta tilannetta, johon emme voi vaikuttaa. Se on hellittämistä ja suostumista siihen, mikä on.

Mielemme usein vastustaa tosiasioita silloinkin, kun meillä ei ole mitään mahdollisuutta muuttaa tapahtunutta. Mieli haluaa silti pitää kiinni siitä, minkä se omakseen kokee. Radikaali hyväksyntä voi näissä tilanteissa olla tärkeä itsensä johtamisen työkalu, koska se auttaa irrottautumaan ja pääsemään eteenpäin. Olennaista radikaalissa hyväksymisessä on tehdä päätös sietää tämä hetki sellaisena kuin se juuri nyt on. Huomaathan, että hyväksyminen ei kuitenkaan tarkoita sitä, että sinun pitäisi arvottaa tapahtunut asia hyväksi.

Radikaali hyväksyntä on psykologi Marsha Linehanin kehittämän dialektisen käyttäytymisterapian menetelmä, jota psykologi Tara Brach on kehittänyt edelleen. Radikaali hyväksyntä on oivallinen näkökulma kaikille, jotka haluavat vahvistaa hankalien tilanteiden ja muutosten kohtaamisen taitojaan. Radikaali hyväksyminen tähtää kärsimyksen vähentämiseen. Päämäärä on selkeä: pyrkimys hyväksyä todellisuus ja tapahtunut asia sellaisena kuin ne ovat.

Vaikean tilanteen keskellä meillä on neljä keinoa suhtautua vastoinkäymisiin. Nämä vaihtoehdot ovat:

Tilanteen ratkaiseminen

Tämä on paras vaihtoehto, jos se vain suinkin on mahdollista. Meillä voi olla useitakin mahdollisuuksia korjata tapahtunut. Elämässä kuitenkin tapahtuu myös asioita, joita ei voida muuttaa ja silloin tarvitaan muita keinoja.

Asenteen muuttaminen

Alat katsoa tilannetta uudesta näkökulmasta ja pyrit löytämään tapahtuneelle jonkin merkityksen, joka auttaa sinua hyväksymään sen paremmin. Moni vaikea asia johdattaa meitä kohti uutta ymmärrystä ja auttaa samalla vahvistamaan kiitollisuutta.

Kärsit ja vastustat asiaa ja jäät jumiin tilanteeseen

Kärsiminen kuuluu luopumiseen, mutta kiinnittyminen siihen ei hyödytä meitä. Isoissa menetyksissä tarvitsemme aikaa suremiseen ja muihin vaikeisiin tunteisiin. Niiden tehtävä on auttaa meitä pääsemään eteenpäin, ei jäädä kiinni kipuun.

Radikaali hyväksyntä

Antaudut todellisuudelle sitä kieltämättä. Kuinka hyväksyä asia, jota ei voi hyväksyä? Monet isot oivallukset elämässä perustuvat paradokseille: joudumme tekemään päinvastoin kuin haluaisimme saavuttaaksemme sen, mitä tarvitsemme.

Kärsimys on kovimmillaan silloin, kun vastustamme tapahtunutta. Kun pääsemme siirtymään asioiden kieltämisestä niiden hyväksymiseen, kipu vähenee ja lopulta loppuu. Radikaali hyväksyminen sopii myös tilanteisiin, jotka ovat tapahtuneet kauan sitten, vaikkapa lapsuudessamme, koska se on ennen kaikkea tapa muuttaa omaa ajatteluamme, ei tapahtunutta asiaa. Radikaali hyväksyntä on todellisuuden kohtaamista sellaisena kuin se on. Se on sen myöntämistä, että et voi tehdä enää mitään muuttaaksesi asiantilaa oman asenteesi muuttamista lukuun ottamatta.

Huomaathan, että radikaali hyväksyntä ei ole luovuttamista, alistumista, periksi antamista tai häviämistä. Voimme ajatella ennemmin, että se on oman hallinnan tunteen ylläpitämistä. Kuten logoterapiassa sanotaan: arvokkaan asenteen valitsemista tilanteessa, jolle emme mitään voi.

Haluatko luoda levollisempaa ja ymmärtäväisempää suhdetta tunteisiisi? Haluatko oppia ilmaisemaan paremmin ajatuksiasi ja tunteitasi? Tutustu täytettävään Tunnekarttakirjaan tästä.

Miksi ahdistaa, vaikka kaikki on näennäisesti hyvin?

Ahdistus on yleistynyt merkittävästi viime vuosina, syitä tälle on varmasti lukuisia. Ahdistusta on opittu tunnistamaan paremmin ja siitä on alettu puhua yhä avoimemmin. Vaikka tietoisuus ja siten puhe aiheen ympärillä on lisääntynyt, myös syitä ahdistumiselle on varmasti jatkuvasti enemmän.

Mediasta saamme päivittäin vertailukohtia omaan elämäämme niin ulkonäköön, ihmissuhteisiin kuin myös esimerkiksi työlämään ja taloudelliseen menestykseen liittyen. Maailmanlaajuiset kriisit pakottavat meidät suhtautumaan asioihin toisin kuin olemme tottuneet. Kasvavat uramenestysvaatimukset luovat uudenlaisia paineita, joita ei aiemmilla vuosikymmenillä ole jouduttu niin suurissa määrin miettimään. Alati saatavilla oleva tietotulva pakottaa ihmisiä punnitsemaan elämän valintoja eri tavalla kuin aiemmin.

Ei siis ole ihme, että vaikka kaikki olisi näennäisesti hyvin, välillä joku epämääräinen ahdistuksen tunne kaihertaa rintaa — nykypäivänä voi olla vaikeaa vain rauhoittua arjen äärelle keskittyen yhteen, itselle merkitykselliseen, asiaan kerrallaan. Ahdistus tuntuu usein myös kehollisina reaktioina: päätä särkee, lihaksia kolottaa, rintaa puristaa tai vatsaan koskee. Monesti fyysiseltä tuntuva vaiva voikin olla mielen keino kertoa, että elämän kaikki palaset eivät ole kohdallaan.

Jos ahdistus kasvaa suureksi, voi se usein olla merkki tarpeesta muutokseen. Muutoksen tarve saattaa osaltaan lisätä ahdistusta, mutta usein, kun rohkea päätös on tehty, myös ahdistus helpottaa ajan kuluessa. Muutokset, joita tarvitsemme ahdistuksen vallatessa mielemme, ovat hyvin yksilön tilanteesta riippuvaisia. Esimerkiksi paine olla kauniimpi tai työuralla menestyneempi voi johtaa myös lopulta itsellemme haitallisiin muutoksiin — ulkonäköä muokataan, vaikka täydellistä lopputulosta ei tulla koskaan saavuttamaan, töitä ja projekteja haalitaan, jotta saisimme kiitosta ja kunniaa, jota ei koskaan saada kuitenkaan riittävästi.

Joskus tällaiset ulkoiset motivaattorit voivat olla avuksi, mutta usein ahdistuksen taustalla on syvempiä syitä, joita on syytä pohtia. Silloin olisikin hyvä pysähtyä ahdistuneen olotilan äärelle — miksi nämä asiat aiheuttavat minulle ahdistusta? Kun perimmäinen syy selviää, on helpompi tehdä valintoja, jotka todella kohentavat hyvinvointia ja auttavat oivaltamaan omaa elämää yhä paremmin.

Valtaako ahdistus suuren osan päivistäsi?

Ahdistavia asioita ei ole hyvä vatvoa jatkuvasti, vaan usein ahdistusta helpottaa myös se, että suuntaa ajatuksensa mukaviin asioihin ja tekemisiin. On kuitenkin hyvä oppia tunnistamaan ja siten myös hallitsemaan ahdistusta sen sijaan, että pakenee ja välttelee sitä. Usein hyväksi havaittu tapa murehtimiselle on esimerkiksi rajata murehtimiseen käytetty aika, jonka jälkeen siirtyy muihin puuhiin.

Satunnainen ahdistus on tärkeää erottaa ahdistuneisuushäiriöistä, jotka voivat hallita olotiloja ja toimintaa valtavasti. Ahdistus voi liittyä myös äkilliseen elämäntilanteen muutokseen, ja silloin olo usein helpottaa ajan kuluessa, kun sopeudumme uuteen tilanteeseen. Jos ahdistus kasvaa niin suureksi, että tavallinen arkielämä kärsii huomattavasti, voi olla tarpeen pyytää apua läheisiltä ja ammattilaisilta. (Apua saa ja kannattaa pyytää joskus myös, vaikkei suuria haasteita olisikaan!)

On hyvä kuitenkin muistaa, että meitä kaikkia ahdistaa välillä — ei ole oikeita tai vääriä asioita, joista olisi lupa ahdistua. Ahdistuksen hetkellä ajatus siitä, että se on täysin normaalia ja sallittua, voi myös helpottaa oloa merkittävästi.

Uupuminen voi johtua jatkuvasta tunteiden tukahduttamisesta – Näiden askelien avulla tunteiden kohtaaminen voi vapauttaa oloasi

Tunnetaitojen vahvistaminen on yksi keskeinen vaihe uupumuksesta toipumisen polulla. Miksi kannustan sinua kohtaamaan vaikeita tunteita tai tunteita ylipäätään? Koska tunteiden ymmärtäminen ja kohtaaminen on avain omien tarpeiden tunnistamiseen, henkiseen kasvuun sekä parempaan itsetuntemukseen ja elämänlaatuun. Työssäni olen huomannut, että moni uupunut ei joko uskalla kohdata tunteitaan tai jää pitkäksi aikaa vellomaan jonkin ikävän tunteen valtaan. Syvempi yhteys omaan itseen kysyy rohkeutta kohdata pinnan alle haudatut ja kätketyt tunteet sekä vapautua vähitellen niiden vallasta.

Tunteet ovat olennainen osa ihmisyyttä. Sinussa on kaikki puolet. Sinulla on kyky tuntea ylitsevuotavaa rakkautta ja iloa, sekä toisaalta valtavaa surua ja vihaa. Moni lähtee viimeistään siinä vaiheessa hakemaan apua ja tutustumaan itseensä, kun on törmännyt ylitsepääsemättömältä tuntuvaan ahdistukseen, suruun, vihaan tai masennukseen.

Mikäli olet oppinut jo lapsesta asti kätkemään hankaliksi kokemiasi tunteita, ne voivat tuntua hyvin pelottavilta tai häpeällisiltä. Mikä tunteissa oikeasti pelottaa? Tunteissa pelottaa usein niiden aiheuttama kehollinen reaktio. “Apua en voi itkeä juuri nyt!” “Toivottavasti kukaan ei huomaa että käteni tärisevät!” “Tuntuu että tukehdun.” Keholliset reaktiot ovat kehon luonnollinen tapa purkaa tunteen aiheuttamaa energialatausta, mutta jos estät reaktion, tulet painaneeksi tunteen syrjään. Tunne ei todellisuudessa katoa, vaan “lataus” jää fyysiseen kehoon, tunnekehoon sekä alitajuntaan. Tunteiden pino kasvaa: tårta på tårta ja sisällesi syntyy ajan kanssa painetta. Tästä syntyy sisäinen kuorma eli stressi, joka todennäköisesti johtaa uupumiseen. Näin kävi minulle.

Tunteiden käsittely ja kohtaaminen kysyy sinulta kärsivällisyyttä pysähtyä itsesi äärelle aina uudestaan ja uudestaan. Se on kykyä asettua itsesi puolelle myös vaikeissa hetkissä. Sinun ei ole tarvetta enää hylätä itseäsi. Itsemyötätunto käytännössä tarkoittaa itsesi puolella olemista. Vaikka kohtaisit kuinka vaikeita tunteita tahansa, eivät ne kerro ihmisarvostasi mitään. Olet aina arvokas ja riittävä. Mikäli sinun tunteisiin on suhtauduttu lapsena mitätöiden tai sinuun on suhtauduttu ankarasti, lopeta sellainen sisäinen toimintamalli heti. Enää sinun ei tarvitse. Voit lempeästi opetella asettumaan itsesi puolelle tässä ja nyt, aikuisena.

Muista, että osa tunteista ovat vain suojatunteita jollekin toiselle, paljon haavoittuvammalle tunteelle. Esimerkiksi viha tulee usein surun sekä pettymyksen suojaksi ja ahdistuksen “alla” voi olla useita tunteita tai tunnemuistoja, jotka huutavat huomiota. Opettele siis sisäistä erottelukykyä. Tunteiden takana on usein inhimilliset tarpeet. Tunteiden kerrosten kuoriminen on verrattavissa sipulin kuorimiseen. Ytimen ympärille on muodostunut useita suojakerroksia.

Tässä sinulle lyhyesti tunteiden käsittelyn 4 vaihetta:

Tunteen tiedostaminen eli nimeä ja sanoita tunne ensin. Kun huomaat itsessäsi minkä tahansa reaktion: pysähdy! Mikä triggeri sen laukaisi ja ennen kaikkea minkä tunteen se nosti? Sano tunne itsellesi ääneen: “nyt olen vihainen” tai “olen pettynyt ja surullinen”. Huomaa myös hyvät eli positiiviset tunteet. Tunnustele omaa kehollista reaktiota eli miten kehosi reagoi: nouseeko pulssi, puristuvatko kädet nyrkkiin tai jotain muuta?
Tunteen ymmärtäminen eli mistä tunne kumpuaa? Nouseeko tunne vain nykyhetkestä vai pystytkö jäljittämään sen alkuperän? Jos triggeri eli ärsyke on voimakas, todennäköisesti se tulee alitajunnasta eli tiedostamattomasta osasta sinua, jopa solumuistista.
Tunteen kohtaaminen eli varsinainen tunteminen: missä kohtaan kehoa tuntuu? Anna reaktion nousta puhtaasti raakatunteena, sillä se kestää korkeintaan muutaman minuutin. Pura tunne reaktion avulla (kohdistamatta sitä muihin ihmisiin!) ja samalla tiedostaen, että olet täysin turvassa reaktion voimakkuudesta huolimatta. Anna aallon huipentua ja sitten lähteä laskuun. Hyväksy tunne sellaisenaan ja jos pystyt, irroita se mielen tarinasta. Moni ei uskalla mennä tätä vaihetta läpi ja prosessi jää siksi puolitiehen. Opettele kaikesta huolimatta ottamaan tunne vastaan, se on ainoa tapa vapauttaa myös kehollinen lataus.
Tunteesta irtipäästäminen eli jumiutuminen vs helpotus. Tunteen vallasta irroittautuminen on viimeinen vaihe. Kun tunne on tunnettu, siitä on lupa päästää irti. Kun olet hyväksynyt tunteen, purkanut reaktion ja sen jälkeen saat huomiosi suunnattua uudelleen, olet jo tehnyt irtipäästön. Ohjaa tietoisesti mielesi johonkin muuhun ja ota aina parempi tunne tilalle kuten helpotus, keveys tai kiitollisuus. Ota tilalle sitä mitä kaipaat ja hengitä sitä tunnetta sisääsi jokaisella sisäänhengityksellä niin kauan, että olosi todella rauhoittuu. Tämä on todella tärkeää, jotta löydät keinot itsesäätelyyn. Näin et ole kuin lastu laineilla, vaan pystyt sisäisesti ohjaamaan itseäsi. Se on taitoa käsitellä omia tunteita = tunnetaitoja!

Näitä asioita emme haluaisi paljastaa muille – 6 yhteistä kokemusta, joita moni piilottelee

Haluan paljastaa teille yhden asian: kokemukset, joita piilottelemme yksiksemme ja ajattelemme, että olemme maailman ainoita, ovat yleisempää kuin voimme uskoakaan.

Hidasta elämää -sivustolla käsitellään monia kipeitäkin aiheita, jotka joskus koetaan hyvin yksityiseksi ja häpeälliseksikin. Samalla kun riittävän moni piilottaa omia kokemuksiaan, pidämme myös piilossa sitä tietoa, että me ihmiset olemme aika samanlaisia. Meillä on samankaltaisia kokemuksia ihan vain, koska olemme ihmisiä.

Samalla saatamme katsoa muita ihmisiä ja ajatelle, että heillä ei ole samanlaisia häpeällisiä tai kipeitä kokemuksia kuin itsellä – koska jos olisi, kyllähän se näkyisi. Mutta ei se näy. Se ei näy ennen kuin itse uskallamme tuoda sen näkyväksi. Silloin saamme kuulla, että jollain muullakin, jopa tosi monella, on samanlaisia kokemuksia.

Kun seuraamme lukijoidemme digikäyttäytymistä, saamme selville, mitä aiheita halutaan lukea paljon mutta mistä ei kuitenkaan haluta jättää tykkäys- tai kommenttijälkeä muille. Jos jokin näistä aiheista saa sinut suppuun, muista, että et ole ainoa. Näitä aiheita luetaan hiljaa, yksin ja paljon:

1. Traumat

Trauma ovat iso asia, joka vaikuttaa siihen, millaisia nyt olemme ja millaiseksi kontaktipintamme itseemme, elämään ja muihin ihmisiin kehittyy. Traumat eivät aina ole suuria, vaan moni on kokenut niin kutsuttuja mielen mikrotraumoja, joilla on kuitenkin merkittävä vaikutus meihin. Erityisesti lapsuuden tapahtumat ovat voineet ylittää käsittelykyvyn rajan ja aiheuttaa jonkinasteisen trauman.

On hyvä, että jäsentelemme menneisyyden kokemuksiamme. Siinä ei ole mitään hävettävää.

2. Uupumus ja väsyminen vaatimuksiin

Uupuminen on henkistä väsymistä. On normaalia, että aina ei jaksa. Ennen totaalista uupumusta on paljon vaiheita, jotka ovat merkkejä siitä, että on hyvä levätä. Joskus kuitenkin väsymyshäpeä estää meitä sanomasta ääneen, että ”asioita on nyt liikaa”. Jos sanoisimme sen useammin ääneen, meidän ei tarvitsi yrittää näytellä pirteiden, tehokkaiden ja aikaansaavien roolia.

3. Narsistiset ihmissuhteet

Moni kokee joutuneensa narsistisesti käyttäytyvän ihmisen uhriksi. Uhriksi joutuminen ei kuitenkaan ole harvinaista – kuka tahansa meistä voi joutua sumutettavaksi. On kuitenkin ymmärrettävää, että haluaa suojata itseään narsistisesti käyttäytyviltä ihmisiltä ja sen vuoksi olla hiljaa ja pitää todelliset kokemuksensa piilossa. Mutta muista, että et ole yksin, niin-niin monella on samanlaisia kokemuksia kuin sinulla.

4. Haparoivat tunnetaidot

Meillä aikuisilla on laajalti haasteita tunteiden kanssa. On hankalia tunteita, joita on vaikea käsitellä, kohdata tai edes myöntää niiden olemassaoloa. Joskus saattaa tuntua, että on maailman ainoa aikuinen, joka ei osaa käsitellä vihaa, ärsytystä, kiukkua, surua, ahdistusta tai muita hankalalta tuntuvia tunteita. Mutta nämä kokemukset on jaettuja: miten osaisimme jotain, mitä meille ei opetettu? Kun meille ei opetettu tunnetaitoja lapsena, me opettelemme niitä nyt. Se on ok – ja tosi hyvä asia! Usein auttaa, kun jakaa vaikeitakin tunnekokemuksia muiden kanssa: sanoittaminen auttaa aivoja käsittelemään tunnetta.

5. Riittämättömyys

Moni kokee hiljaa riittämättömyyttä. Silloinkin kun onnistuu suorittamaan hyvin asiat, sisällä kalvaa tunne, että voimavarat eivät enää riitä muuhun. Ehkä niihin itselle tärkeisiin: läheisiin, harrastukseen ja elämän iloisiin puoliin. Pitkittynyt riittämättömyyden kokemus alkaa sulkea eroon muista ihmisistä, sillä riittämättömyyden kokemukseen liittyy usein myös häpeää, joka on eristävä tunne. Jokainen kokee joskus riittämättömyyttä. Se on ihan normaalia.

6. Seksi ja seksuaalisuus

Seksi ja seksuaalisuus kiinnostaa meitä ihmisiä. Eihän meitä olisi olemassa ilman, että aihe kiinnostaisi. Aihe on yksityinen, mutta joskus tuntuu myös siltä, että haluamme olla paljastamatta muille, että seksi on osa ihmiselämäämme. Seksuaalisuus on osa ihmisyyttämme eikä se lakkaa olemasta, vaikka laittaisimme silmät kiinni ja esittäisimme jotain muuta.

Muista, että koitpa mitä hyvänsä, ei ole mitään asiaa, jonka kanssa joku ihminen, kaikkina aikoina, ei ole kamppaillut elämänsä aikana. Kamppailumme ovat hyvin samankaltaisia, koska olemme pohjimmiltamme enemmän samanlaisia kuin erilaisia.

Jos haluat oppia lisää tunnetaitoja, tutkailla omaa riittämättömyyden tunnetta tai hellittää hieman, jotta et uupuisi, tutustu Hetki itselle -rauhoittavaan äänipalveluun, joka sisältää yli 100 meditaatiota. Antamalla aikaa itsellesi aikaa pysähtyä voit löytää tasapainoa ja rauhaa. Jos haluat lisätä henkistä hyvinvointiasi ja kehittää tunnetaitojasi, tutustu palveluun TÄÄLLÄ.

Piiskatut lapset ovat nyt aikuisia – Mitä yleinen kuritusmuoto on saanut aikaan?

80-luvulla ja ennen sitä lasten piiskaaminen oli yleistä, vaikka Suomessa piiskaaminen kiellettiin lailla vuonna 1984. Minuakin piiskattiin lapsena. Ei montaa kertaa – muistaakseni – mutta riittävän monta kertaa, että pelko lyömisestä istutettiin minuun. Jatkuva pelko lyömisestä oli rinnastettavissa lyömiseen: ne vaikuttivat minuun samalla tavalla.

Kun olen ajatellut omia lapsuudenkokemuksiani 80-luvulla, minun on ollut helppo ajatella, että piiskaaminen oli silloin yleistä. Se kuului ajankuvaan ja sitä tehtiin muissakin perheissä. Itse asiassa en ole pitänyt vuosikymmeniin piiskaamiskokemusta kovinkaan ihmeellisenä tai merkittävänä tapahtumana, joskaan en voisi kuvitella, että sama tapa olisi vaihtoehto nykypäivänä. Jonkin yleiseksi ajatteleminen on näkemykseni mukaan suoja itse kokemusta kohtaan: minun ei tarvitse käsitellä sitä, koska muutkin kokivat samaa.

Se ei ole totta.

Se, että jokin toiminta oli yleistä tai kollektiivisesti hiljaa hyväksyttyä, ei tarkoita, etteikö se jättäisi jälkiä. Tutkimusten mukaan piiskatuilla lapsilla on aikuisena enemmän mielenterveyshäiriöitä ja taipumusta epäsosiaaliseen käyttäytymiseen. Ja nuo piiskatut lapset ovat nyt aikuisia. Me olemme noita aikuisia.

Näin piiskaaminen on vaikuttanut minuun:

En muista, että minua olisi lapsena piiskattu montaa kertaa. Tiedän silti, miltä vyöllä ja risuilla lyöminen lapsen pehmeällä iholla tuntuvat. Kun on tullut kerran lyödyksi – ilman kykyä puolustautua – niiden ihmisten toimesta, joiden kuuluisi vaalia lapsen turvankokemusta tässä maailmassa, oppii, että minä en ole turvassa. Koskaan. Missään.

Piiskaaminen liittyi varmasti johonkin tekoon, jonka olin tehnyt – tai joka minun epäiltiin tehneen. (Minulla on muistikuva, että minua lyötiin myös teoista, joita en ollut tehnyt.) Mutta jos ajattelemme lasta, joka opettelee elämään tässä maailmassa, kaikille sattuu myös virheitä. Lapsella ei ole vielä paljonkaan kokemusta ja tietoa siitä, mikä on oikein tai hyväksi. Ainakin minä olin kiltti lapsi: en minä halunnut ehdointahdoin tehdä mitään väärää. Mutta koska olin lapsi ja harjoittelin, niinkin saattoi käydä.

Mitä käy lapselle, joka on harjoitellut ihmisenä olemista ja tekojensa kautta ylittänyt rajat, ja sitten häntä lyödään sen seurauksena? Tutkimusten mukaan lyömisellä ei koskaan, minään aikoina, ole ollut positiivisia vaikutuksia lapseen. Mutta vaikutus oli ainakin minulla se, että aloin pelätä epäonnistumisia.

Kun pelkäsin epäonnistumisia niin valtavasti, aloin piilottaa kaikkea mahdollista itsessäni varmuuden vuoksi – enhän voinut olla varma, mikä johtaisi lyönteihin: piilottelin tekojani, ajatuksiani, tunteitani. Tulin siinä todella hyväksi. Ja lopulta olisin kai piilottanut itseni kokonaan, jos se olisi mahdollista. Myös itseltäni. Oli turvallisempaa tehdä itsensä näkymättömäksi, ettei vahingossa tekisi tai olisi mitään väärää ja joutuisi ottamaan vastaan risuilla tai vyöllä lyömistä pyllylle. Jos vain onnistuisin piilottamaan kaiken, ihan kaiken minussa, voisin olla turvassa.

En minä ymmärtänyt lapsena, että rangaistus kohdistui tekoihini. Kun lasta lyödään kehoon, joka on lapsen olemassaolon konkreettisin ilmentymä, rangaistus kohdistuu suoraan olemassaoloon: minä olen väärä, vääränlainen. Minulle voitiin sanoa, että saan rangaistuksen tekojeni vuoksi, mutta ei se tarkoittanut lapselle mitään, kun lyönti kohdistui konkreettisesti olemassaoloon. Kokemus ja sen tulkinta menee sanojen edelle. Varsinkin, jos se kohdistuu hengissäsäilymisen mekanismiin.

Mitä tapahtuu lapselle, joka jo pienestä pitäen yrittää väistellä lyöntejä ja olla näkymätön itselleen ja muille? Hän menettää kontaktinsa omiin kokemuksiin: ajatuksiin ja tunteisiin. Kun menettää kontaktinsa itseensä, on vaikea muodostaa myöskään tasapainoisia ihmissuhteita muihin. Taustalla on unohdettu, hiljainen pelko, että jos näytän, kuka todella olen, tulen lyödyksi.

Tällä hetkellä työelämässä ja parisuhteissa on paljon aikuisia, joilla on ollut hyvä ja onnellinen lapsuus mutta joita on lapsena piiskattu. Lyömisen vaikutukset voivat olla yksi suuri syy siihen, miksi sosiaaliset suhteet ovat mutkalla ja miksi mentaaliset ongelmat ovat lisääntyneet nykyaikuisilla. Jos piiskaamisesta ei ole kokemusta itsellä, voi miettiä, miten se on vaikuttanut siihen aikuiseen, joka ei osaa sanoittaa omia tunteitaan tai pakenee jatkuvasti tunneyhteydestä.

Lyönneillä on aina jälki myös ihmisyydessä riippumatta siitä, ymmärremmekö ajankuvaa tai vanhempiemme reaktioita. Ymmärrys ei poista vaikutusta sinuun. Sinun tehtäväsi on selvittää, millaisia näkymättömiä jälkiä sinun psyykeeseesi on jäänyt ja millaiselle mutkalle ne ovat selviytymiskeinosi saaneet. Kun minä oivalsin piiskaaminen vaikutukset siihen, että tässä hetkessä pelkään epäonnistua, häpeän itseäsi ja pelkään tulla nähdyksi ajatuksineni ja tunteideni, minusta tuntui kuin olisin vapautunut jostain painavasta taakasta. Yhtäkkiä hengitys kulki ja paine kehossa katosi. En olekaan vääränlainen. Voinkin olla arvokas – itselleni ja muille. Minulle onkin olemassa paikka tässä maailmassa, eikä se enää ole piilopaikka. En ole syntynyt tällaiseksi, elämä muokkasi minut tällaiseksi, ja siksi elämä voi muokata minut myös sellaiseksi, joka oikeasti olen.

Kun olo on epävarma tai huolestunut, vaihtoehdot elämässä tuntuvat kaventuvan – Tämä kyky löytyy meistä jokaiselta ja se voi antaa lisää virtaa

Kirjoittaja FM Mertzi Bergman on kouluttaja, kirjailija ja coach, jonka missiona on inspiroida yksilöitä ja organisaatioita kohti elinikäistä uteliaisuutta. Hänen uusin kirjansa Uteliaisuus – opas työn, johtamisen ja muutoksen supervoimaan ilmestyi vuonna 2022.

Miten säilyttää toimintakyky ja jopa inspiroitua epävarmojen aikojen keskellä? Olisiko uteliaisuudesta apua? Ja jos niin kuinka? Uteliaisuus vaikuttaa elämän moniin osa-alueiseen: arkeen, työhön, ihmissuhteisiin, yhteiskuntaan, unelmiin. Itse asiassa kaikkea voi tarkastella uteliaasta vinkkelistä.

Mutta kuinka usein uteliaisuus loistaa myös poissaolollaan! Kun elämämme valinnat perustuvat rutiineihin, kyllästyneisyyteen ja jopa kyynisyyteen, olemme hukanneet yhden maailman kauneimmista ja viisaimmista voimista. Emme näe enää näkökulmien runsautta, joka on läsnä kaikissa tilanteissa.

Usein juuri epävarmuus ja pelko karsivat vaihtoehtojen kirjon mielestämme. Ratkaisuna on ensinnäkin ymmärtää uteliaisuuden supervoiman moninaisuus. Uteliaisuus voi nimittäin olla joko automaattista tai tietoista. Kun uteliaisuutemme herää esimerkiksi kaupassa uuden suklaalevyn innoittamana, on se automaattista uteliaisuutta. Tämä syntyy ilman ponnisteluja ja päätöksiä.

Tietoinen uteliaisuus sen sijaan edellyttää tietoisia valintoja: ”Tämän päivän kohtaamisissa teen vain avoimia kysymyksiä, jotta tutustun syvällisemmin uusiin ihmisiin”. Tällainen uteliaisuus auttaa myös kohtaamaan pelottavia ja epävarmuutta herättäviä tilanteita. Pelon sijaa herää mielenkiinto. Tämä luo yhteyttä.

Uteliaisuus voi olla myös intuitiivista. Kun ilman selkeää syytä tunnemme, että esimerkiksi jokin kirja tai opettaja tuntui erityisen tärkeältä, on kyse intuitiivisesta uteliaisuudesta. Silloin tarvitaan usein myös tietoista uteliaisuutta, jotta kirja tulee luetuksi tai koulutukseen osallistuttua. Epävarmaan merkkiin kannattaa kuitenkin tarttua.

Uteliaisuudella ihmisyyden ytimeen

Uteliaisuus on arvostava ja yhteyttä luova voima. Se ei ole ytimeltään toisen asioihin nenänsä ikävästi laittamista vaan arvostuksen osoitus. ”Opeta minulle taito, josta olet ylpeä”, voimme pyytää ystävältämme tai kollegaltamme. Luomme tällöin vahvan yhteyden.

Uteliaisuus on ihmisyytemme ytimessä. Me kiinnostumme, haluamme ymmärtää ja oppia. Oppimiseen kuuluu keskeneräisyys, joka voi tuntua ahdistavaltakin. Psykologian tohtori Todd Kashdan löysi uteliaisuustutkimuksissaan myös ahdistavan uteliaisuuden lajin. Yksi tärkeä oppi onkin hyväksyä uteliaisuuteen liittyvät moninaiset tunteet.

Uteliaisuuden avulla voimme myös tutustua ja olla yhteydessä omiin pelkoihimme, varjoihimme ja epäröinteihimme. Voimme kuunnella tarinoita, joita kerromme itsestämme itsellemme ja kanssaihmisillemme. Voimme kutsua uteliaisuuden mukaan kaikkiin kohtaamisiimme.

Mikään ei ole liian turhaa tai vakavaa, jotta emme voisi olla uteliaita sitä kohtaan.

Näin vahvistat uteliaisuuttasi

Ota selvää mikä tekee sinut uteliaaksi ja raivaa sille tilaa elämässäsi.
Kun koet epävarmuutta ja pelkoa, tarkastele tilannetta tietoisen uteliaasti eri näkökulmista.
Huoma arjen tilanteet, joissa uteliaisuus auttaa sinua oppimaan, innostumaan ja voimaan hyvin.