Verkkokurssi epäterveistä parisuhteista toipumisen tueksi

💛 Parisuhteessa ei kuuluisi tuntua jatkuvaa turvattomuutta
💛 Parisuhteen ei kuuluisi olla jatkuvaa draamaa
💛 Parisuhteessa kuuluisi voida luottaa toiseen

Voit ostaa verkkokurssin tarjoushintaan 79 € (norm. 119 €) 25.9.2022 saakka.

Ilmoittaudu mukaan

Narsistiset suhteet

Narsismi on hyvin vaikea, monimuotoinen ja jopa vaarallinen ilmiö. Narsistiset parisuhteet ovat erittäin raskaita ja kuluttavia ja aiheuttavat hyvin moninaisia ongelmia narsistisen ihmisen vaikutuspiirissä oleville.

Narsistisista suhteista toipuminen on usein sitä haastavampaa mitä pidempään suhde on kestänyt. Vaikka toista ihmistä ei voi muuttaa, rehellisyys itseä kohtaan auttaa eteenpäin.

Läheisriippuvat taipumukset

Oletko taipuvainen yliymmärtämään, ylijoustamaan ja pelkäät voimakkaasti hylätyksituloa? Onko sinun vaikea asettaa rajoja ja pysyä niissä?

On täysin normaalia kaivata läheiseltä ajoittain tukea. Se ei ole läheisriippuvuutta.

Läheisriippuvat taipumukset ovat riski epäterveelle suhteelle siten, että tällöin on taipuvainen olemaan suhteessa itsensä kustannuksella.

Hyvä uutinen on se, että toipuminen on mahdollista

Epäterveestä suhteesta toipuessa on tärkeää saada tietoa ja ymmärrystä, joiden tuella pystyt valitsemaan viisaasti miten toimit. Toipuminen on aina myös vaativia tunteita sisältävä prosessi ja on tärkeää että sinulla on terveitä keinoja kohdata toipumiseen liittyviä tunteita. Se mahdollistaa aidon eteenpäin menemisen ja sen, että voit kokea olevasi itsenäsi kokonainen.

Voit ostaa verkkokurssin tarjoushintaan 79 € (norm. 119 €) 25.9.2022 saakka.

Ilmoittaudu mukaan

Kurssi sopii sinulle joka

✅ Tiedät järjellä, että suhde ei ole sinulle hyväksi, mutta et tiedä miten irrottaa.
✅ Jos olet yrittänyt irtaantua suhteesta ja esiin on noussut valtava ahdistus, etkä ole tiennyt miten selviät sen kanssa.
✅ Suhteessa on toistunut sama satuttava kaava useita kertoja, mutta silti olet aina halunnut uudelleen yrittää ja uskoa muutokseen.
✅ Olet eronnut epäterveestä suhteesta ja haluat käsitellä sitä, että mitä ihmettä oikein tapahtui.
✅ Sinun on vaikea asettaa omia rajoja ja pelkäät toisen reaktioita tavalla, joka hallitsee sinua.
✅ Ymmärrät, ettet voi muuttaa toista ja voit keskittyä vain siihen mihin itse voit vaikuttaa.
✅ Kaipaat ammattilaisten tukea epäterveestä suhteesta toipumisen tueksi.

Huom! Verkkokurssi ei sisällä henkilökohtaista ohjausta, eikä se korvaa lääkäriä taikka psykoterapiaa.

Jos olet akuutissa hädässä, olethan yhteydessä hätänumeroon: 112, Poliisiin, Valtakunnalliseen kriisipäivystykseen tai Ensi- ja turvakotien liittoon.

Osallistu kurssille

Kurssin tiedot

Kurssi alkaa 15.9. klo 9.00, jolloin ensimmäinen osio on katsottavissa. Seuraavat osiot tulevat 5 päivän välein edellisestä.
✵ 5 verkkoluentoa (kesto n. 60 min / kpl)
✵ 4 mindfullness/rentoutus harjoitusta prosessin tueksi
✵ Kurssi tarjouksessa 79 € (norm. 119 €) 25.9.2022 asti
✵ Kurssimateriaali käytössä 4 kk ostohetkestä

Kurssi on mahdollista maksaa myös osissa. Lue ohjeet täältä.

Voit ostaa verkkokurssin tarjoushintaan 79 € (norm. 119 €) 25.9.2022 saakka.

Ilmoittaudu mukaan

Lisätietoja voi kysellä Inhimillinen itsetuntemus asiakaspalvelusta info@inhimillinenitsetuntemus.fi. Huomaa usein kysytyt kysymykset alempana.

Kurssilla käsiteltäviä teemoja

❧ Narsistiset suhteet: Mitä ne ovat ja minkälaisia vaikutuksia niillä on?
❧ Opi tunnistamaan sumutus ja manipulaatio
❧ Vieroitusoireet ja muut tyypilliset tunteet suhteen päättyessä
❧ Tunnesäätelytaidot
❧ Rajat ja niiden ilmaisu
❧ Terve itsensä suojaaminen
❧ Omien arvojen tunnistaminen
❧ Tarpeet
❧ Oma elämä ja siihen keskittyminen
❧ Lisäksi mukana neljä äänitettä tukemaan epäterveestä suhteesta toipumista

Huom! Kurssi ei sovellu mielenterveyden häiriöiden hoitoon, eikä se korvaa yksilöterapiaa taikka pariterapiaa.

Osallistu kurssille

Kurssin ohjaavat

Jenni Kiviniemi on psykiatrinen sairaanhoitaja, ratkaisukeskeinen terapeutti, seksuaalineuvoja, mindfulness-ohjaaja ja kirjailija. Jenni on perehtynyt narsismia lähisuhteissa ja lähisuhdeväkivaltaa kokeneiden auttamiseen ja hän on kirjoittanut kirjan Hyvästit narsistille – Tervetuloa oma elämä.

Eevi Vuoristo on ratkaisukeskeinen lyhytterapeutti, pariterapeutti ja kouluttaja joka on kirjoittanut kirjan Ymmärrä itseäsi, Ymmärrä suhteitasi läheisriippuvuudesta toipumisen tueksi.


Tervetuloa mukaan!

Kurssi alkaa 15.9. jolloin saat ensimmäisen luennon katsottavaksesi. Seuraavat luennot julkaistaan aina 5 päivän välein edellisestä.

Voit ostaa verkkokurssin tarjoushintaan 79 € (norm. 119 €) 25.9.2022 saakka. 

Ilmoittaudu mukaan nyt

Usein kysytyt kysymykset

Miten kurssi toteutetaan ja onko sillä aikataulu?
Ensimmäinen osio on heti katsottavissa ja seuraavat osiot tulevat näkyviin 5 päivän välein edellisestä. Saat aina ilmoituksen kun uutta kurssimateriaalia on katsottavissa.

Voiko kurssin maksaa Epassilla?
Valitettavasti kurssia ei voi maksaa Epassilla eikä muilla hyvinvointiseteleillä.

Voiko kurssin maksaa osissa?
Kurssi on mahdollista maksaa myös osissa. Lue ohjeet täältä.

Voinko ladata materiaalin talteen itselleni?
Kurssin materiaaleista vain luentokalvot voi ladata itsellensä.

Osallistu kurssille

Yksi asia vaikuttaa merkittävästi siihen, miten kohtaamme vastoinkäymisen – Kriisistä ei tarvitse selviytyä yksin

Kriisi tarkoittaa ratkaisevaa käännettä. Siihen liittyy samaan aikaan vaaran ja pelon tunteita, mutta myös mahdollisuuksia. Se on hetki, jolloin tunnemme avuttomuutta, hätää ja huolen tunteita. Keskellä kriisiä näköala katoaa helposti.  Avioeron vaikeimman vaiheen keskellä minusta tuntui, kuin olisin ollut yksin keskellä autiomaata vailla minkäänlaisia tienviittoja. Moni kokee keskellä kriisiä kulkevansa automaattiohjauksella. Tämä on mielen suojamekanismi, joka auttaa meitä ymmärtämään tilannetta pala palalta. Touhuaminen ja järjestely auttavat kestämään vaikeita tunteita. Muista kuitenkin, että jos ei ole ehdottoman pakko, isoja ratkaisuja ei kannata tehdä akuutin kriisin keskellä, vaikka mieli siihen houkuttelisi. Kriisi voi toki joskus asettaa meidät tekemään isoja valintoja, vaikka meillä ei olisikaan siihen voimavaroja.

Kriisin keskellä voi joskus kuitenkin löytää itsestä yllättäviä voimavaroja, jotka auttavat toimimaan hyvinkin rationaalisesti. Jotkut ihmiset taas lamaantuvat toimintakyvyttömiksi myllerryksen keskellä. Silloin ei kannata jäädä yksin. Jos sinulle käy näin, ota yhteyttä ystävään tai ammattilaiseen. Tarvitset apua päästäksesi eteenpäin ja se on ihan ok.

Elämäntilanne voi myös kriisiytyä pikkuhiljaa ja yltyä vakavaksi kun seinä tulee vastaan. Tätä näen paljon pariterapiatyössäni. Ihmisillä on käsittämätön kyky sinnitellä vuosien ajan toimimattomissa ja kuormittavissa parisuhteissa, koska eroaminen ja sen seuraukset pelottavat. Luovuttaminen koetaan niin suurena epäonnistumisena, että tyytyminen nykytilaan nähdään parempana vaihtoehtona. Joitakin pelottaa yksinäisyys. Toisille on kestämätön ajatus luopua ydinperheestä, vaikka kaikki perheenjäsenet voivat huonosti. Henkiseen ja fyysiseenkin väkivaltaan voi turtua, kun sille altistaa itsensä riittävän pitkään. Näin epänormaalista tulee normaalia, eikä ihminen enää luota omaan kokemukseensa. On myös heitä, jotka tarttuvat vaikean elämäntilanteen asettamaan haasteeseen, ja läpi raivaavat tiensä sen läpi sankarina huomatakseen loppumetreillä, ettei kukaan hurraa.

Kumppanin äkillisestä, niin sanotusti puun takaa tulevasta eropäätöksestä selviytymiseen voi mennä kauan aikaa. Tällainen ero on usein jätetylle traumaattinen kriisi. Jos suhde on ollut itselle tärkeä tai ero tapahtuu keskellä rakastumisvaihetta, on irrottautuminen tuskallista, kuin huumevieroituksessa olemista. Lyhytkin ihmissuhde on voinut olla niin merkityksellinen, että sen päättymisestä selviytyminen vie paljon aikaa.  Mieli vastustaa muutosta ja kaipaa ihmistä, jota ilman tuntuu olevan mahdotonta elää. Takaumat ja voimakkaat vihan ja häpeän tunteet voivat yllättää vielä pitkän ajan kuluttua.

Erilaisista kriisivaihemalleista on luovuttu jo monessa maassa, koska tutkimuksissa on todettu, että kriisin tai trauman kokeneet toipuvat yksilöllisesti. Keskeistä kriiseistä selviytymiselle on aina yksilön henkilökohtainen resilienssi eli palautuvuus ja kestävyys. Resilienssiin vaikuttavat paitsi henkilön synnynnäiset ominaisuudet myös menneisyyden kokemukset. Ilahduttavaa on, että omaa jaksamista ja palautumiskykyä on mahdollista vahvistaa jo ennakoivasti. Lasten ja nuorten  tunnetaitokasvatuksella on tässä tärkeä osa. Onneksi oppiminen ei ole meille aikuisillekaan milloinkaan liian myöhäistä.

Kriisissä oleva ihminen tarvitsee apua. Yksin voi yrittää sinnitellä, mutta tällöin vaikeiden asioiden käsitteleminen todennäköisesti vain lykkääntyy tulevaisuuteen. Vaikka omassa seurassa voi tiettyyn pisteeseen saakka käydä läpi tapahtunutta, antaa toisen ihmisen näkökulma pohdinnoille avaruutta ja inhimillistä tukea. Avun oikea-aikaisuudellakin on suurta merkitystä. Yksilöterapia ja erilaiset vertaistukiryhmät ovat korvaamattoman arvokkaita paikkoja, joissa voi jäsentää ajatuksiaan ja käsitellä tunteitaan. Psykoedukaatio eli asiallinen ja todenperäinen tieto siitä, mitä mielessä kriisin hetkellä tapahtuu, tarjoaa kokemuksen siitä, että omat reaktiot ovat on normaaleja ja hankaliin tunteisiin on mahdollista vaikuttaa omalla toiminnallaan.

Osa kriiseistä on äkillisiä ja siksi traumaattisia. Onnettomuudet, sodat ja sairauskohtaukset kuuluvat näihin. Trauman määritelmä on, että se on yllättävä ja epänormaali tilanne, joka on ulkoisten syiden aikaansaama, eikä siihen ole voinut ennalta varautua. Ihminen ei pysty hallitsemaan tapahtumia tai siihen liittyviä omia reaktioitaan. Äkillinen tapahtuma herättää vahvoja tunteita ja kehollisia tuntemuksia. Keskittyminen ja nukkuminen voi olla vaikeaa, kun ihminen on jatkuvasti ylivirittyneessä tilassa. Traumaattisesta kriisistä on hyvin vaikeaa toipua ilman apua. Joskus oman tilanteen vakavuutta voi olla hankalaa arvioida itse, joten kynnys hakea apua kannattaa pitää hyvin matalana.  Et voi koskaan hakea apua liian aikaisin. Kaikki, mikä auttaa sinua selviytymään eteenpäin, on tärkeää ja merkityksellistä.

 

Kun et selviä yksin, muista nämä:

  • Sinun ei tarvitse selvitä yksin.
  • Pyydä apua ystävältä, ja jos sellaista ei ole lähellä, niin hae  apua ammattilaiselta.
  • Asiat tulevat paremmin mittasuhteisiin, kun puhut niistä ääneen.
  • Hankalien tunteiden intensiivisyys voi laske jo havainnoimalla ja nimeämällä niitä.
  • Vertaistuki hoitaa, toinen saman kokenut ymmärtää, mitä käyt läpi elämässäsi.
  • Muistuta itseäsi että tämäkin menee ohi jonkin päivänä.
  • Pyri hyväksymään tilanne, vaikka et ole sitä itse halunnut

Kirjoitus on ote Marikan uudesta teoksesta: Luopumisen kauneus – Kirja hellittämisestä ja hyväksymisestä.

 

 

Sanoitko jotain typerää ja nyt nolottaa? – Psykologin vinkit ahdistavan tunteen helpottamiseksi

Onko sinullakin taipumus poimia pieniäkin kömmähdyksiäsi ikään kuin suurennuslasin alle ja pyöritellä niitä mielessäsi loputtomiin?

Mieleen saattaa nousta hyvinkin pieniä yksityiskohtia, kuten hieman huonosti valitut sanat tai jonkun kasvoilla käynyt ilme. Olet vaikkapa sanonut jotain hieman hölmöä ja huomannut keskustelukumppanin ilmeessä lievää hyväksynnän puutetta. Nyt tuosta tapahtumasta tunkeutuu mieleesi toistuvia ja itsekriittisiä videokeloja, eräänlaisia ajatusmyllyjä, joiden tunnesisältönä on, että olet nolannut itsesi kyseisen henkilön silmissä. 

Omien sosiaalisten virheiden valikoiva muistaminen ja niiden märehtiminen on psykologisen tutkimuksen mukaan keskimääräistä yleisempää sosiaalisesti herkillä ihmisillä. Tämä on myös ehdottomasti sellainen taipumus, jonka tunnistan itselläni. Tässä muutama tutkimukseen ja omaan kokemukseeni perustuva vinkki omien kömmähdysten käsittelyyn:

1. On inhimillistä mokata – hyväksy se myös itseltäsi

Pyri hyväksymään omat virheesi ja yhdistämään ne osaksi minäkuvaasi. On tärkeää opetella suhtautumaan myötätuntoisesti omiin sosiaalisiin kömmähdyksiinsä ja oppia hyväksymään epätäydellisyytensä paremmin osaksi minäkuvaansa. 

2. Harjoittele itsemyötätuntoa ja lempeyttä itseäsi kohtaan

Opettele suhtautumaan itseesi myötätuntoisesti. Pyri kuuntelemaan, ymmärtämään ja arvostamaan itseäsi. Muista kannustaa, puolustaa ja rohkaista itseäsi. Itsemyötätunto on myös oleellinen keino auttaa hyväksymään omia negatiivisiksi koettuja piirteitä osaksi minäkuvaa. 

3. Puhu itsellesi kuin ystävälle

Meidän on usein vaikeampi suhtautua myötätuntoisesti omaan itseemme kuin muihin ihmisiin. Pyri puhumaan itsellesi kuin puhuisit ihmiselle, jonka auttamisesta olet vastuussa ja jota kohtaan tunnet myötätuntoa.

4. Opettele hyväksymään, että kaikki eivät pidä sinusta

Pyri hyväksymään muiden negatiiviset arviot ja yhdistämään ne osaksi minäkuvaasi. Muut ihmiset voivat hyvinkin pitää meistä, mutta samalla olla pitämättä jostain luonteemme osa-alueesta. On tärkeä pyrkiä hyväksymään, että muut eivät aina pidä meistä ehdoitta ja se on täysin okei. 

5. Opettele oppimaan virheistäsi

Omaksu oppimisen asenne. Virheet ovat oppimisen elinehto. Virheiden tekeminen on välttämätön osa oppimisprosessia, ja virheiden välttäminen rampauttaa oppimisen. Kysy itseltäsi mitä voit oppia virheestäsi ja suuntaa oppitunnin jälkeen katse tulevaisuuteen. 

6. Opettele näkemään mokissa myös niiden hauskat puolet

Jaa mokasi ystävien kanssa. Pienet kömmähdykset ovat ilon lähde ja naurun aihe. Voit huvittaa niillä ystäviäsi – ennemmin kuin sättiä itseäsi.

Lopuksi vielä muistuttaisin vanhasta sanonnasta, jonka mukaan emme pohtisi niin paljon, mitä muut meistä ajattelevat, jos tietäisimme, kuinka harvoin he meitä todella ajattelevat. Muillakin ihmisillä kun on usein taipumus märehtiä juuri niitä omia kömmähdyksiään, ei sinun kömmähdyksiäsi. 

Kirjoittaja Joni Martikainen on psykologi, tietokirjailija ja Ujonrohkaisija-palvelun päätuotekehittäjä. Ujonrohkaisija on palvelu, joka on kehitetty sosiaalisesti herkille ja sosiaalisesta jännittämisestä kuormittuville. Se tarjoaa luotettavaa tietoa, yksilöllisen tilannekartoituksen, sosiaalisen harjoitteluohjelman ja asiantuntijan ohjausta. Lue lisää Ujonrohkaisija-palvelusta TÄÄLTÄ.

5 lempeää ja samalla rohkeaa askelta kohti omaa totuuttasi

Yksi elämäni tärkeimpiä tekoja on ollut se, että olen alkanut olla rehellinen – ensin itselleni, sitten myös muille.

Oma totuutesi on voimakkainta, mitä voit maailmalle antaa.

Viisi lempeää ja samalla rohkeaa askelta kohti omaa totuuttasi

1. Kysy itseltäsi, mikä sinulle on totta juuri nyt. Mikä on sinulle tärkeää? Mitä tunteita tunnet? Mitä kehosi ja sydämesi haluavat sanoa? Millaisia uskomuksia tunteisiisi liittyy? Millaista tarinaa kerrot tilanteestasi? Ole täysin rehellinen. Olet ansainnut sen itseltäsi.

2. Kysy lisää: kysy, mitä tunteidesi ja totuutesi takaa löytyy. Mitä on päällimmäisten tunteiden takana? Mitä sisimmässäsi tarvitset, toivot ja pelkäät?

3. Kuuntele itseäsi avoimin mielin ja sydämin. Anna vastauksen näyttäytyä joko sanoina, mielikuvina tai tuntemuksina. Tunne ne tunteet, joita totuutesi nostaa pintaan, vaikka ne olisivat kivuliaitakin.

4. Tuo tuntemuksesi esiin siinä mittakaavassa kuin sinulle tuntuu juuri nyt turvalliselta. Jaa totuutesi lähimmille ihmisillesi. Avoin jakaminen on mahdollisuus suhteiden syventämiseen. Voit myös kanavoida totuutesi luovaan tekemiseen: kirjoittamiseen, maalaamiseen, musiikkiin, tanssiin… miten voisit jakaa totuutesi muille, joka ehkä jakavat saman kokemuksen?

5. Ala tehdä tekoja, jotka ovat linjassa totuutesi kanssa. Miltä totuutesi näyttää arkisina tapoina? Entä suurempina elämän valintoina? Mille haluat tästä eteenpäin sanoa ei? Entä mille haluat sanoa kyllä?

Kun istut oman totuutesi äärelle, hoidat eri puolia itsessäsi ja autat itseäsi tuntemaan olosi kokonaiseksi. Aina kun uskaltaudut tuntemaan oman totuutesi herättämät tunteet, olet vapaampi kuin ennen.

Tämä on erityisen tärkeä askel naisten voimaantumisessa, sillä naisten ääntä on vähätelty ja vaimennettu pitkään. Mutta miehet hyötyvät näistä askelista yhtä lailla.

Nyt on aitouden, tunteiden ja ihmisenä olemisen haasteiden aika tulla nähdyksi ja kuulluksi.

Lisää aiheesta voit lukea Katri Syvärisen kirjasta Sinun tarinasi voima. Saatavilla myös äänikirjana!
Kuva: Paula Ojansuu (kirjasta Löydä elämän taika)

Huoltoriidat narsistisen ihmisen kanssa voivat uuvuttaa – Näin vahvistat omaa jaksamista

Narsismi on yksi vakava ja varteenotettava syy pitkittyneisiin ja ongelmallisiin huoltajuusriitoihin.

Tutkimus on osoittanut patologisiin huoltoriitoihin osallisten vanhempien olevan narsistisempia, empatiakyvyttömämpiä, itsekeskeisempiä ja kyvyttömämpiä käsittelemään haastavia ja jännittyneitä vuorovaikutustilanteita.

Myös vieraannuttamisen on osoitettu olevan yhteydessä narsismiin sekä empatiakyvyttömyyteen.

Huoltoriitojen pitkittäminen erityisesti silloin, jos narsistinen henkilö on tullut jätetyksi voi olla vastareaktio, kosto entiselle kumppanille hylätyksi ja jätetyksi, sekä loukatuksi tulemisesta.

Empatiakyvyttömyys ja toisen ihmisen asemaan asettumisen taidon puuttuminen aiheuttavat sen, ettei narsistinen ihminen ymmärrä tai välitä teoillaan olevan merkitystä oman lapsenkin hyvinvointiin.

Huoltoriitojen pitkittyminen on raskas prosessi, joka aiheuttaa ei-narsistiselle vanhemmalle monenlaisia haasteita. Epävarmuus, turhautuminen, ahdistus, pelko ja pitkittynyt stressi ovat tavallisimpia terapia-vastaanotolla kohtaamiani haasteita. Nämä ihmiset tarvitsevat saada jaksamisensa avuksi mahdollisimman hyvää ja riittävää tukea.

Edesmennyt asianajana Markku Salo pohti kirjassaan Varo narsistia narsistien olevan merkittävä yhteiskunnallinen ongelma, koska narsistit käyttävät eri viranomaistahoja, etenkin tuomiostuinta, alistamisen ja vallankäytön välineenä – usein entisiä kumppaneitaan ja lapsiaan kohtaan.

Salo moittii kirjassaan viranomaisia ja tuomioistuinta liiallisesta narsistin suojelemisesta ja kehottaa suojelemaan ennen kaikkea lapsia ja narsistin uhreja.

Vahvistamalla omaa jaksamistasi vahvistat vanhemmuuttasi ja sitä myötä myös lastasi

Vaikka joutuisitkin korjaamaan toisen vanhemman jälkiä ja tuhoja ota se työnä, joka sinun on vain tässä elämänvaiheessa tehtävä. Se ei tule kestämään loputtomiin, vaikka odottavan aika onkin tuskallisen hidas.

Kaiken tuon ns.ylimääräisen työn vuoksi on äärimmäisen tärkeää, että pidät hyvää huolta itsestäsi ja omasta jaksamisesta.

Oma hyvinvointi on kaiken lähtökohta. Jos ei itse jaksa, ei ole voimia auttaa muitakaan.

Panosta ja kohdista ajatuksesi ja energiasi ennen kaikkea omaan vanhemmuuteesi, sekä kaikkeen siihen hyvään, jonka olet huomannut olevan hyödyksi niin sinulle, kuin lapsellesikin. Tee lisää sitä mikä toimii!

Vahvista positiivista hyvää, jota sinun ja lapsesi välisessä suhteessa jo on. Laita suurimmat energiasi asioihin, joihin sinä pystyt vaikuttamaan.

Listasin alle keinoja, joiden avulla voit vahvistaa itseä, sekä omaa jaksamista:

  • Panosta yöuniin. Uni on kaiken A ja O. Riittävä unenmäärä aikuiselle on 7-9h yössä.
  • Panosta myös terveelliseen ja ravintorikkaaseen ruokavalioon ja pidä ruokailuväli tasaisena (syö 4-5h välein).
  • Täydennä vitamiinivarastoihisi ainakin D, C ja B -vitamiineja.
  • Ulkoile ja harrasta liikuntaa. Vältä raskasta liikuntaa, jos olet rasittunut tai hyvin stressaantunut.
  • Vältä alkoholia tai muita päihteitä, ne eivät ole ratkaisu vaikeisiin ongelmiin, vaan usein luovat niitä lisää.
  • Näe ystäviä tai soita heille. Keskustelu luotettavien hyvien läheisten ja tuttavien kanssa auttaa monella tapaa.
  • Panosta sellaisiin ihmissuhteisiin, joissa voit aidosti hyvin. Hyvät ihmissuhteet ovat parantavia.
  • Meditoi, se auttaa tutkitustikin stressiin, ahdistukseen ja masennukseen. Voit aloittaa kuuntelemalla yhteistyössä Kupariketun kanssa tekemiäni terapeuttisia meditaatioita täällä!
  • Tanssi, laula ja leiki. Älä luovu niistä asioista, jotka joskus tekivät sinut iloiseksi.
  • Ota omaa aikaa ihan joka päivä, edes puolen tunnin tai lyhyen kävelylenkin ajan.
  • Hae rohkeasti ammattiapua, ansaitset saada apua.

Vaikeina hetkinä suosittelen pysähtymään, sulkemaan silmät, hengittämään syvään ja tekemään mielikuvaharjoituksen, jossa olet tulevaisuudessa 10-20 vuoden päässä tästä hetkestä.

Kuvittele, että olet tilanteessa, jossa lapsesi on jo aikuinen ja hänellä on ehkä jo oma perhe.

Mitä silloin haluat hänelle kertoa ja mitä uskot hänen sinulle vastaavan ja sanovan?

Anna itsellesi lupa pohtia näihin vastauksia hyvin lempeästä ja lohdullisesta näkökulmasta käsin.


Lisää tietoa narsismista, vertaistarinoita, sekä terapeuttista apua ja tukea vaikeista kokemuksista selviytymisen tueksi kirjassani: Hyvästit narsistille – Tervetuloa oma elämä

Nainen, sinä ansaitset nautintoa – koska viimeksi teit jotain vain oman nautintosi vuoksi?


Sinut on tarkoitettu elämään seksuaalisesti vapaana ja voimakkaana naisena, mutta koska viimeksi teit jotain vain oman nautintosi vuoksi? Ainoastaan itseäsi varten? Viime viikolla, viime kuussa, viime vuonna? Ehkä kesän nautinnollinen lämpö on auttanut tässä, mutta talvi on tulossa…

Me naiset yleensä asetamme muut ihmiset ja käytännön asiat itsemme edelle. To- do- lista on saatava hoidettua ennen kuin voimme antaa itsellemme hengähdyshetken tai jonkunlaista nautintoa. Silloinkin mieleemme voi hiipiä ajatus siitä, että olemme itsekkäitä.

Toisten auttaminen

Terapiassa käytämme usein vertausta, joka on tuttu lentokoneesta: Sinun on ensin laitettava happinaamari omille kasvoillesi ennen kuin autat muita. Jos sinulle ei ole happea, et voi auttaa ketään muuta. Arjessa tämä on muistutus siitä, että jos et ole omassa voimassasi, et oikeasti pysty auttamaan muita. Tai jos yrität ”pyörryt hapen puutteesta”, käytännössä palat loppuun tai ihmissuhteissasi tulee vakavia haasteita.

Naisen nautintoharjoitukset ovat tuo happinaamari.

Kuten hapenpuute voi aiheuttaa komplikaatioita, nautinnon puute aiheuttaa niitä myös. Stressitasot ovat korkealla, libido ja elinvoimasi ovat kadonneet, seksuaalinen haluttomuus on vallannut elämäsi, et saa orgasmeja tai olet vain väsynyt, ärtynyt, katkera, tyhjä, mikään ei huvita. Elät selviytymisvaihteella.

Hyvinvointi ja seksuaalinen nautinto

Sinut on tarkoitettu elämään nautinnossa. Kehosi on rakennettu nautintoa varten tuhansine hermopäätteineen, joista monet ovat siellä vain, jotta voisit kokea nautintoa. Olet varmasti kuullut klitoriksen 8000 hermopäätteestä, joille ei ole löydetty mitään muuta biologista funktiota paitsi nautinto.

Joten kannustan sinua sydämestäni valitsemaan nautinnon. Lähde tutkimaan ja tutustumaan syvemmin omaan sensuaaliseen ja seksuaaliseen nautintoosi. Sanomaan isosti nautinnollesi: ”Kyllä!”. Laittamaan sen ykköspaikalle elämässäsi. Ja muista, se ei ole itsekästä. Se on tie sinun ja kaikkien ympärilläsi olevien hyvinvointiin.

Kuva: pexels-elina-sazonova

Sensuaalisen naisen nautinto- verkkokurssini alkaa maanantaina 5.9. Lisätiedot täältä.

”Vahvimmankin soturin sisällä asuu pieni ihminen, joka toivoo tulevansa nähdyksi kaikkine puolineen” – Ylivahvuuden taustalla voi olla kohtaamaton trauma

Nämä sanat ovat sinulle, joka olet tottunut aina pärjäämään yksin.

Sille on syynsä, että sisintäsi suojaamaan on kasvanut iskunkestävä kuori. Että sinun on vaikea tukeutua toisiin ihmisiin. Luottaa siihen, etteivät muut käännä sinulle selkäänsä. Ei ole sattumaa, että tiukan paikan tullen pukeudut ennemmin haarniskaan, puret hammasta ja jatkat eteenpäin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.

Sinussa ei ole mitään vikaa, päinvastoin. Se, miten toimit, on sisäänrakennettuna kehoomme ja hermostoomme. Kun ihminen kokee jotakin sellaista, mikä järkyttää sisintä, mitä ei pysty sellaisenaan käsittelemään ja vastaanottamaan, siirtyy keho taistele, pakene tai jähmety -tilaan.  Kun näin tapahtuu elämän aikana toistamiseen tai liian monta kertaa, voi kehollisesta hälytystilasta tulla pysyvä olotila – tapa selviytyä.

Elämässä jatkuvasti mukana kulkeva tunne yksin pärjäämisestä, tai niin sanotusta ”ylivahvuudesta”, voi olla merkki  hermostollisesta tilasta, jossa kehon taistelumoodi on jäänyt päälle. Vaikka välitön vaara olisi ohitse ja vaikka apua sittemmin olisi saatavilla, tapa reagoida säilyy samana.

Tällöin taistelusta ja pärjäämisestä on tullut keskeinen osa ihmisen identiteettiä, sitä kuka ja millainen hän kokee olevansa, ja miten hän uskoo selviytyvänsä elämässä.

Moni kovia kokeneista ihmisistä kutsuu itseään selviytyjäksi, soturiksi tai taistelijaksi, ja sellaisia he ovatkin. Vaikka elämä on kohdellut heitä rankoin ottein, he ovat pystyneet kasaamaan itsensä ja nousemaan aina uudestaan. He tietävät, että huonomminkin olisi voinut käydä. Mutta vahvimmankin soturin sisällä asuu pieni ihminen, joka toivoo tulevansa nähdyksi kaikkine puolineen.

Kun elämä jossain vaiheessa (toivottavasti) helpottaa, saattaa haarniska alkaa tuntua raskaalta. Ehkä ihmisen sisällä herää kaipuu toisenlaiseen, kevyempään ja pehmeämpään tapaan olla, kenties myös toive siitä, ettei aina tarvitsisi olla vahva. Että välillä voisi olla myös pieni ja haavoittuva. Tällainen kaipuu voi äkkiseltään tuntua pelottavalta. Kuka olen, jos luovun siitä osasta itseäni, joka on kannatellut minua kaikki nämä vuodet? Kuka olen, jos en enää ole selviytyjä?

Vaikka rintaa puristavasta haarniskasta haluaisi kuinka kovasti eroon, sitä ei voi repäistä pois kertaheitolla. Liiallisesta vahvuudesta poisoppiminen on samalla vanhojen tunnetaakkojen kohtaamista ja niiden hellää asteittaista kuorimista. Koska taustalla on monesti kipeitä traumoja, tarvitaan toisen ihmisen tukea ja hyväksyvää katsetta. Ihmistä, jonka edessä saat harjoitella turvallisesti olemaan rikki, auki, heikko ja haavoittuva.

Uudenlaista, haavoittuvaisempaa olemisen tapaa harjoitellessa suru, häpeä ja pelko ovat usein läsnä.  Haarniskan sisältä paljastuu paljon sellaista, jota on vaikea kohdata ja hyväksyä: kaikki ne padotut tunteet ja yksin jäämisen kokemukset, joiden käsittelyyn ei ole aiemmin ollut voimavaroja. Ne, jotka on pitänyt huitaista pois arkisen selviytymisen ja henkisen kasassa pysymisen tieltä.

Lohdullista kyllä suojakuoren keventyessä myös askel kevenee ja keho saa viimein hellittää. Turvallisen ihmisen seurassa, kaikki puolet sinusta pääsevät lähemmäksi päivänvaloa. Ja ehkä jossain vaiheessa tulee se päivä, kun voit katsoa riisuttuja selkäpanssareita ja rintasuojuksia lämmin tunne sydämessäsi. Niiden ansiosta jaksoit kulkea tähän päivään asti. Ja nyt olet vapaa.

Lisää lohturunoja löydät runokirjasta Sielun sopukoita – Voit olla säröillä ja silti säihkyä:

 

 

 

 

 

Erosta selviää elossa — jopa mies

Vieraskynäkirjoittaja Petri Aspegren on ensihoidon lehtori, eroryhmäohjaaja, mies ja isä. Petri viihtyy luonnonvesissä kesät talvet ja pohtii mielellään elämää sekä ihmisenä olemista ja omakohtaisten kokemusten avulla pyrkii myös jakamaan ajatuksia muun muassa kriisin kääntämisestä mahdollisuudeksi.

Tässä kohdassa pystyn katsomaan matkaani taaksepäin kiitollisena kaikista niistä kärsimyksistä, joita elämä on eteeni heittänyt. Se on vaatinut paljon ja ilman osin onnekkaitakin sattumuksia kohtaloni voisi olla karumpi. On ollut hetkiä, jolloin olen ajatellut, että tästä en kyllä enää nouse. Elämä on ohi. En näistä hetkistä tietenkään kenellekään hiiskunut, vaan paahdoin menemään muka pärjäävänä.

Muistan ala-asteella tehneeni havainnon, että on parempi olla itkemättä ja ryhdyin vahvaksi. Se kantoi jotakuinkin siihen saakka, kunnes tuli aika kertoa lapsille erosta. Sitten itkin, eikä itkulle tullut loppua. Tein sitä kyllä enimmäkseen salaa, kavereiden nähden en ollenkaan. Avioeroni jälkeen minun olisi ollut helppo syrjäytyä tai alkoholisoitua, kenties molempia. Tutkimusten mukaan kuolemanriski on eron jälkeen merkittävästi kohonnut erityisesti miehillä, muun muassa alkoholin ja itsetuhoisuuden vuoksi. Mutta eroon ei kenenkään elämän tarvitse loppua.

Miksi minulle ei sitten käynyt niin? Minua auttoi yksi sattumalla otettu askel oikeaan suuntaan, toinen toiseen ja sen myötä toivon herääminen, ajatus siitä, että kenties elämällä on minulle vielä annettavaa. Ero pitkästä parisuhteesta ravistelee ihmisen perusturvallisuutta ja miehenä riski pudota synkkään kuoppaan ja jäädä sinne yksin on erityisen suuri. Me miehet emme ole saaneet samankaltaisia eväitä tunteidemme sanoittamiseen, saatikka heikkouden näyttämiseen. Kuitenkin juuri oman heikkouden tunnistaminen ja tunnustaminen tekee meistä ainutlaatuisia ja inhimillisiä. Parhaimmillaan ero voi olla matka syvempään itsetuntemukseen ja oman inhimillisen identiteetin löytämiseen. Oman näköiseen isyyteen ja miehuuteen, kokonaisena ihmisenä olemiseen. Ensin on kuitenkin selvittävä erosta elossa.

Kun menettää ydinperheen idyllin, on luovuttava lähes kaikesta totutusta ja kriisin ollessa kovimmillaan on tehtävä usein kauaskantoisia, myös eroperheen lapsiin liittyviä päätöksiä sekä sopeuduttava heikentyneeseen taloudelliseen tilanteeseen. Vaatimuksia ja taakkaa tulee useasta suunnasta. Mitä tekee näennäisesti vahva mies, joka on oppinut vetäytymään ja sulkeutumaan? Onnekas on se mies, joka tässä kohdassa uskaltautuu tunnustamaan voimattomuutensa mahdottoman edessä ja ottamaan apua vastaan. Tai mies, jonka pian entinen kumppani tuuppaa avun piiriin. Osa herää pohtimaan, onko tämä elämä, johon on takertunut kynsin ja hampain, ollut lainkaan sitä, mitä on itse aidosti halunnut. Joku pohtii ensimmäistä kertaa, mitä elämältään todella haluaa ihan itseään varten.

Erokriisistä selviämisessä yksi arvokkaimpia tukimuotoja ovat vertaisuudelle perustuvat ryhmät. Samankaltaisessa tilanteessa olevien miesten tunteiden jakamisessa on jotain, jota on mahdoton sanoittaa. Eroseminaari tarjoaa mahdollisuuden tarkastella mennyttä suhdetta, isyyttä, eroon johtaneita syitä ja ennen kaikkea se ohjaa tarkastelemaan elämää myös eteenpäin. Omalla kohdallani eroseminaariin osallistuminen tarjosi näkökulmaa elämään; oma kärsimys ei ollutkaan niin ainutlaatuista, vaan ympäriltäni löytyi muitakin miehiä, jotka tunsivat painon rinnassaan. Tämä jaettu kokemus teki siitä painosta kevyemmän.

Ryhmään osallistuminen on kuitenkin usein vasta alkua toipumiselle. Omalla toipumisen tielläni olen opetellut tervettä itsekkyyttä sekä oman keskeneräisyyteni hyväksymistä. Olisi ollut kaunis ajatus jatkaa ystävinä entisen kumppanin kanssa, mutta itselleni tunneyhteyden purkaminen on vaatinut rajun irti repäisyn ja keskittymisen omaan elämään. Alkuun se tuntui toivottomalta, mutta oman näköistä elämää onkin rakennettu pala palalta, yritysten ja erehdysten kautta. Olen oppinut vaaliman suhdetta itseeni, on ollut pakko. Kun vierellä ei ole ketään ketä helliä, olen oppinut hellimään itseäni. Yksinolosta on muodostunut arvokasta, pelkällä olemisella on arvonsa. Luonnonvesissä uiminen on tullut osaksi arkeani. Kylmä vesi kangistaa sanotaan, mutta minut se herättää eloon.

Uskon, että vasta eron myötä olen opetellut arvostamaan itseäni ja myös kantamaan vastuun omasta elämästäni. Eikä eron tarvitse aina tarkoittaa rakkauden loppumista, mutta luopumista ja hyväksymistä se useimmiten tarkoittaa. Joskus suurinta rakkautta onkin antaa toisen mennä. Eroryhmän ohjaajana ja eron kokeneena toivon voivani auttaa muita miehiä tälle matkalle, sillä parhaimmillaan vertaisryhmä naurattaa, itkettää ja sitten taas naurattaa, joskus ihan vedet silmissä.

Oletko erityisherkkä sinkku? – 10 lempeää vinkkiä, miten olla itsesi puolella

Erityisherkkyys vaikuttaa myös sinkkuna olemiseen, mutta kumpaakaan ei tarvitse häpeillä! Tärkeintä on olla itsensä ja oman herkkyytensä puolella. Oppia rakastamaan ensin itseään – kokonaan ja täysillä.

Itse olen ollut sinkkuna yli 7 – enkä enää häpeile kertoa sitä. Nykyään olen ylpeästi sinkku ja viime vuodet olen ollut sitä ensimmäistä kertaa omasta tahdostani. Toisin oli ennen. Vuosien ajan koin olevani yksinäinen, rikki ja erilainen kuin muut. Silloin myös erityisherkkyyteni kääntyi kaikilla elämän osa-alueilla minua vastaan enkä osannut arvostaa sitä. Myöskään rakkaudessa.

”Miksi olet vielä vapaana?”

Kuulostaako tutulta? Ainakin minulta on kysytty usein, miten voi olla, että olen vielä vapaana? Se voi turhauttaa, jos et ole vapaa omasta tahdostasi.

Ehkä joku miettii, että minussa on pakko olla jotain vikaa, ja toisten mielestä olen liian vaativa. Vastaus on kuitenkin se, etten ole tavannut vielä sitä minulle ”oikeaa ihmistä” – ainakaan sopivalla hetkellä. Sinkkuvuosiin on mahtunut myös paljon huonoa tuuria, vääriä miehiä ja huonoja ajoituksia. Myös erityisherkkyydellä on oma roolinsa tässä tarinassa.

Muutama vuosi sitten päätin lopettaa etsimisen. Silloin alkoi elämäni tärkein matka; kasvumatka itseni puolelle. Olen opetellut rakastamaan itseäni ja olemaan itse itselleni paras puoliso. Olen löytänyt todellisen minäni, alkanut ohjautua sisältäpäin ja unohtanut kaikki ulkoapäin tulevat vaatimukset sekä oletukset. Olen myös tutustunut herkkyyteeni – sitä aidosti arvostaen ja kunnioittaen.

Ja kyllä, taidan olla myös hieman nirso, mutta miksi en saisi olla? Olen viimein oppinut arvostamaan itseäni ja silloin pitääkin vaatia itselleen sitä parasta. Ja tiedätkö, uskon, että tulen vielä löytämään sen, mitä olen vuosia odottanut. En edelleenkään aio tyytyä mihinkään, mikä ei tunnu oikealta sieluni sopukoita myöden, mutta nyt luotan tulevaan. Ja samalla tunnen, että näinkin on hyvä. Minä riitän itselleni – ja se on tärkeintä.

Olen opetellut rakastamaan itseäni ja olemaan itse itselleni paras puoliso. Olen löytänyt todellisen minäni, alkanut ohjautua sisältäpäin ja unohtanut kaikki ulkoapäin tulevat vaatimukset sekä oletukset

Millaista on olla erityisherkkä sinkku?

Tämä ei aina ole täysin kivuton yhdistelmä. Vuosia koin vaikeaksi olla erityisherkkänä sinkkumarkkinoilla ja samaan aikaan olla rehellinen itselleen. Erityisherkille on lisäksi normaalia olla huolissaan siitä, tekevätkö he oikean valinnan puolisonsa suhteen.

Olen myös kokenut itseni usein väärinymmärretyksi ja vääränlaiseksi. Olen kokenut, että miehet usein pelästyvät herkälle ominaista voimakasta intensiteettiä ja sitä, että näytän tunteeni avoimesti. Myös tämä rikas tunne-elämä voi säikäyttää. Yleensä ihastunkin kovaa – tai en sitten ollenkaan. Toki välimuotojakin on mahtunut mukaan, mutta ne eivät ole johtaneet tapailua pidemmälle.

Koen, että erityisherkälle sinkulle on tavallista haastavampi löytää sopivaa kumppania – sellaista, joka ymmärtää herkkyyteen kuuluvat piirteet ja osaa myös arvostaa niitä. Nähdä erityisherkkyyden lahjana ja ominaisuutena, josta myös toinen osapuoli pääsee nauttimaan. Koenkin tärkeäksi löytää ihmisen, joka hyväksyy minut juuri sellaisena kuin olen ja näkee erityisherkkyyden vahvuutena.

Miten herkän elämyshakuisuus vaikuttaa sinkkuuteen?

Itselläni sinkkuelämän haasteisiin on vaikuttanut myös se, että olen elämyshakuinen erityisherkkä. On ollut haastavaa tasapainoilla näiden välillä. Elämyshakuisessa herkässä yhdistyvät herkän tunteellisuus ja elämyshakuisen into sekä uteliaisuus. Lisäksi kaipuu vaihteluun ja uusiin seikkailuihin ohjaa usein elämyshakuisen herkän valintoja myös ihmissuhteisiin liittyen.

Pelkkään elämyshakuisuuteen ja rakkauteen tyypillisesti yhdistetään ohimenevät suhteet, näin kirjoittaa Elaine AronElämyshakuiset herkät kuitenkin tekevät usein itsensä kanssa kompromissin ja lopulta sitoutuvat – etsiessään herkkien kaipaamaa syvää yhteyttä ja aitoa rakkautta. Toisaalta he myös usein pelkäävät sitoutumista, koska eivät haluaisi menettää vapauttaan tai pelkäävät suhteessa tylsistymistä, kirjoittaa Aron.

Koenkin tärkeäksi löytää ihmisen, joka hyväksyy minut juuri sellaisena kuin olen ja näkee erityisherkkyyden vahvuutena.

Mitä kannattaa huomioida, jos tapailee erityisherkkää?

Ei kannata heti pelästyä erityisherkän avoimuutta, suuria tunteita ja intensiivisyyttä, vaan olisi hyvä sallia herkän olla sellainen kuin on. Me myös huomaamme kaiken – ne pienetkin asiat. Analysoimme kaikkea kokemaamme ja näkemäämme, tahdoimme tai emme. Meillä on niin sanotusti tuntosarvet pystyssä 24/7.

Lisäksi erityisherkillä on vahva intuitio ja usein luotammekin siihen – ehkä sitä kannattaa myös toisen välillä kuunnella. Keskustelu ja hyvä kommunikaatio on meille erityisen tärkeää. Jos uskaltaa antaa ja avata itseään erityisherkälle, saa myös itse paljon. Tarvitsemme kuitenkin paljon omaa aikaa palautuaksemme, myös niistä kivoista asioista, eli tasapaino oman tilan ja läheisyyden suhteen on tärkeää.

Toiselta osapuolelta tarvitaan myös kärsivällisyyttä, empatiakykyä ja aitoa halua tutustua herkkyyden moniin ominaisuuksiin. Pienet asiat myös merkitsevät meille enemmän kuin arvaatkaan. Meille läsnäololla, huomionosoituksilla, kosketuksella, äänenpainolla, katseilla ja sanavalinnoilla on valtavan suuri merkitys.

Kun meidän kanssa syntyy yhteys ja luottamus, me annamme toiselle todella paljon sekä tarjoamme hyvin rikasta ja värikästä elämää. Ja koska rakastamme läheisyyttä ja toisen huomioimista, erityisherkkä harvoin jättää ketään kylmäksi! Meiltä saa usein sellaista rakkautta ja lämpöä, jonka syvyyttä ei voi ymmärtää, ellei sitä itse koe.

Jos uskaltaa antaa ja avata itseään erityisherkälle, saa myös itse paljon.

10 lempeää vinkkiä erityisherkälle sinkulle – näin olet itsesi puolella:

  1. Tutustu itseesi. Itsetuntemus on lähtökohta kaikelle.
  2. Luota itseesi ja intuitioosi.
  3. Arvosta herkkyyttäsi ja huolehdi omasta ajasta.
  4. Puhu avoimesti herkkyydestäsi äläkä yritä olla jotain muuta.
  5. Vältä kertomasta itsestäsi ihan kaikkea ensitapaamisella.
  6. Älä koskaan muuta itseäsi kenenkään toisen takia.
  7. Älä tyydy. Ansaitset vain parasta.
  8. Uskalla heittäytyä äläkä pelästy, jos alun huuman jälkeen tunteet hieman viilenevät.
  9. Ole ensisijaisesti itse itsesi paras puoliso.
  10. Opettele ensin rakastamaan itseäsi ja sitten vasta toista.

Haluatko apua erityisherkkyyden tai itsensä puolella olemisen suhteen? Tutustu Annukan Lempeämpi valmennukseen ja lataa maksuton Herkkyys voimavaraksi -työkirja.

Onko kaikki aina sinun harteillasi? – 10 merkkiä, että olet liian tunnollinen

Monen suorittajan pinnan alla voi piillä sekoitus kiltteyttä, perfektionismia, ylikontrolliin taipuvaisuutta sekä sotkuinen mytty häpeän ja riittämättömyyden tunteita. Suorittajat ja sitä kautta väsyjät ovat usein myös erittäin tunnollisia. Sellaisia, joilla tunnollisuus on mennyt yli.

Tunnollisuus on aisoissa pysyessään ihailtava ominaisuus. Tunnollinen on työpaikan, perheen ja arjen työmyyrä, joka pitää pyörät pyörimässä, kantaa vastuunsa, tekee mitä lupaa ja vie asiat loppuun saakka. Yltiöpäinen tunnollisuus voi kuitenkin olla vaarallinen ominaisuus tunnolliselle itselleen.

Mistä tietää, että tunnollisuus on mennyt överiksi? Tunnistatko itsesi näistä:

  1. Lupaudut tehtäviin ja projekteihin, vaikka to do -listasi olisi jo valmiiksi epäinhimillisen täynnä.
  2. Et saa lupaa levätä, ennen kuin kaikki on valmista. Keskeneräisyyden keskellä on mahdotonta rentoutua.
  3. Aikataulutat elämässäsi kaiken, jotta pystyt pitämään tehtävät hallinnassasi. Ei riitä, että teet tiukat tehtävälistat työajallesi, vaan aikataulutat myös vapaa-ajan. Osaat ehkä priorisoida, mutta yksikään tehtävistä ei deletoidu listaltasi. Kaikki tehtävät ovat tärkeitä ja sisäinen pakko käskee tehdä ne kaikki hyvin ja kunnolla.
  4. Elämässäsi on paljon rutiineja tai asioita, jotka vain ”kuuluu tehdä”, vaikka kukaan tai mikään ei tosiasiassa odota niitä tehtäväksi – paitsi sinä itse.
  5. Elämästä häviää jousto. Koska tärkeitä tehtäviä on niin paljon, yllättävät asiat ovat vaarassa kaataa koko paletin, jolloin tingit unesta ja omasta ajasta. Omaa aikaa on vain harvoin, sillä sille ei yksinkertaisesti ole tilaa. Vain harvoin, esimerkiksi loma-aikoina, sinulla on aikaa tehdä asioita, jotka ovat kivoja, mutta joista ei ole mielestäsi varsinaisesti hyötyä kenellekään.
  6. Unohdat, että myös sinä ja sinun hyvinvointisi on tärkeää. Se on tehtävälistoillasi jonossa vasta sitten, kun kaikki muu on hoidettu, tehty ja huolehdittu. Lopulta tosiasia on, ettei sille jää vuorokaudessa tunteja lainkaan.
  7. Tunnet, että kaikki on sinun vastuullasi ja harteillasi, ja tunnet, että on sinusta kiinni voivatko läheisesi hyvin tai pärjätäänkö työpaikalla. Koet, että kaikki kaatuu, jos sinä vähän hellität.
  8. Joskus tunnet, että kiltteyttäsi ja taipumustasi myöntyä käytetään hyväksi. Mietit kuitenkin, että on parempi joustaa ja suostua, sillä muuten sinulle tulee kamala olo.
  9. Murehdit usein, loukkasitko toista tai otitko kaikki huomioon. Mietit, oletko tarpeeksi hyvä ystävä, alainen, kollega, puoliso, lapsi tai vanhempi, ja muistitko huomioida kaiken.
  10. Väsyt tehtäviin ja vastuun kantamiseen, mutta teet kaiken silti. Levätä ei saa, ennen kuin kaikki järjestyksessä, suoritettu ja hoidettu.

Jos jokin näistä kohdista – tai kaikki – tuntui tutulta, omaa tunnollisuuttaan kannattaa hiljalleen kyseenalaistaa.

Lempeitä ajatuksia ja oivalluksia aiheesta voit löytää kirjastani Aina ei tarvitse jaksaa:

Kun epävarmuus uuden edessä ahdistaa – Psykologin 4 rauhoittavaa vinkkiä, jotka auttavat eteenpäin

Kirjoittaja Anu Tevanlinna on psykologi ja valmentaja, jonka toinen tietokirja Muutos mielessä – kohti omannäköistä elämää (Atena, 2022) tarjoaa mielen työkaluja elämänmuutoksen toteuttamiseen.

Kuva: Riikka Kantinkoski / Atena Kustannus

Haaveiletko muutoksesta elämäntyyliin, uraan, arkeen tai elintapoihisi, mutta lykkäät aloittamista kerätäksesi rohkeutta?

Elämänmuutos on askel kohti tuntematonta, joten myös jännitys, epäily ja huoli ovat luontainen osa sitä. Rohkeus ei kuitenkaan ole sitä, etteikö muutos pelottaisi. Se on sitä, että toimii pelosta huolimatta.

Kirjani Muutos mielessä (Atena, 2022) kokoaa muutoksen mielentaitoja ja elämänmuutosta tukevia harjoituksia. Kokosin niistä neljä vinkkiä Sinulle, joka kaipaat rohkeutta siirtyäksesi haaveilusta toimintaan.

1. Tunnista, mihin tarvitset rohkeutta

Pyri ymmärtämään, mikä muutoksessa tarkemmin ottaen pelottaa tai mietityttää. Minkä kohtaamiseen tarvitset rohkeutta tai mikä pidättelee vanhassa?

Ennakoitko epäonnistumista, pelkäät pettymystä tai murehdit hukkaan heitettyä aikaa, jos muutos ei onnistuisikaan? Vai arveletko muiden arvostelevan tavallisuudesta poikkeavia valintoja? Tai ehkä tuntematon jännittää ja epävarmuus ahdistaa. Ajatusten ja tunteiden tunnistaminen tuo selkeyttä, joka auttaa ratkaisujen löytämisessä.

2. Aloita muutos arvoista

Vetovoimainen päämäärä tuo magneettimaisen voiman. Uskallus muutokseen kasvaa ja myös muutokseen liittyviä pelkoja on silloin mielekästä kohdata.

Vetovoima löytyy muutoksen henkilökohtaisesta merkityksellisyydestä. Ethän siis tavoittele jotain vain siksi, että toinen odottaa, toivoo tai vaatii sitä?

Pohdi, mikä on sinulle aidosti tärkeää eli mitkä ovat arvosi. Millaista on juuri sinulle hyvä elämä? Mille haluat antaa painoarvoa arjessasi ja mikä on vähemmän tärkeää? Minkä eteen olet aidosti valmis ponnistelemaan? Suo aikaa toiveidesi tutkimiseen.

3. Myötätunnosta muutosvoimaa

Harva elämänmuutos on silkkaa onnistumisten riemujuhlaa. Epäonnistumisia, takapakkeja ja epäonnisia sattumia voi tulla eteen. Muutosrohkeus vahvistuu, kun tiedät osaavasi huolehtia itsestäsi vaikeuksien hetkellä.

Harjoittele siis suhtautumaan itseesi myötätunnolla myös silloin, kun asiat eivät mene toivotusti. Huolehdi itsestäsi ystävällisyydellä ja siirrä huomio itsekritiikistä siihen, mitä tarvitset ja mikä helpottaa oloasi.

4. Rakenna turvaa

Mitä isompi muutos, sitä pelottavammalta se todennäköisesti tuntuu. Pieniin tekoihin on helpompi löytää uskallusta, joten aseta minitavoitteita ja tee mikromuutoksia. Kun muutos on sidottu arvoihisi, pienelläkin valinnalla tai teolla on myönteinen vaikutus elämääsi.

Myös tuki tuo turvaa, mikä vahvistaa uskallusta. Etsi vertaistukiryhmä, ota avuksi ammattilainen tai hae tukea läheisistäsi. Vaikka muutoksen päähenkilö olet sinä, ei muutosta tarvitse tehdä yksin.

Kokeile aluksi konkretisoida pienin mahdollinen teko, joka tekisi arjestasi parempaa. Voitko toteuttaa sen heti?

Lue lisää muutokseen tarvittavista mielentaidoista psykologi Anu Tevanlinnan kirjasta Muutos mielessä – kohti omannäköistä elämää. Kirjasta löydät harjoituksia myös yllä esiteltyjen mielentaitojen vahvistamiseksi.

Tommy Hellsten: ”Vain riittämättömänä voi riittää”

Riippumatta titteleistä tai median luomista rooleista kaiken takana on ihminen. Seuraavaksi kirjailija, terapeutti ja Ihminen tavattavissa -kasvuohjelman perustaja Tommy Hellsten kertoo, mitä hänelle tulee eri sanoista mieleen.

SUORITTAMINEN – jotain jonka täytyy nousta olemisesta niin, että oleminen ohjaa suorittamista. Muuten se riistäytyy käsistä ja villiintyy.

KOHTAAMINEN – nousee kyvystä olla läsnä ja oman varjon tiedostamisesta. Toista ei voi nähdä ellei ensin näe itseään.

JOHTAJUUS – sillä palvellaan toisia, ei itseä.

KESKENERÄISYYS – koskee meitä kaikkia, toiset vain eivät ole siitä tietoisia.

NÖYRYYS – todellisuudentajua ja rohkeutta.

TIETOISUUS – syntyy kun alkaa tutkia itseään. Toisia tutkimalla sitä ei synny.

KUNNIOITUS – nousee sielun oikeudesta vapauteen. Kunnioitus syntyy sinne, missä tämä ymmärretään. Mitä syvemmin on kohdannut itseään ja nähnyt omaa keskeneräisyyttään, sitä helpompi on kunnioittaa muita.

YHTEYS – paikka, johon rakkaus hakeutuu, salamannopeasti.

RIITTÄMÄTTÖMYYS – vain riittämättömänä voi riittää.

LEVOLLISUUS – syntyy sinne, missä rakkaus otetaan vastaan. Hätä poistuu, kun astuu rakkauden antamaan turvaan.

RAKKAUS – kaikki tietävät, mitä rakkaus on, vaikka kukaan ei tiedä mitä rakkaus on.

SIELU – sielu muistaa, mistä olemme tulleet ja mihin olemme menossa. Me unohdamme ja tehtävämme elämässä on alkaa muistaa.


Tommy Hellstenin uutuuskortit puhuvat rakkaudesta, joka tekee meidät näkyväksi ja ravitsee meitä. Sen turvassa saamme levätä. Sen turvassa uskallamme kohdata itsemme ja maailman. Katso kortit täältä.

Korttipakat OSTA 3 MAKSA 2  
PUOTIIN
close-image