Miksi tunneasiat ovat niin vaikeita meille suomalaisille? Yksi hämmentävyys piilee kielessämme

Olen viime aikoina kirjoittanut paljon tunnetaidoista. Olen myös mindfulness-ohjaajataustaisena käsikirjoittanut valtavan läjän meditaatioita, joissa tutkitaan tunteita. Ja koska olen pohjakoulutukseltani suomen kielen maisteri (virallisemmin filosofian maisteri), kieliasiat ovat kaikessa tekemisessäni läsnä. Viime aikoina olen työssäni kompastunut yhä uudelleen ja uudelleen kahden sanan käyttöön, ja ne ovat: tunne ja tuntea.

Jos suoraan sanon, nuo sanat ovat ainakin suomen kielessä aivan levällään. Ne tarkoittavat montaa asiaa, ja siksi niitä on joskus vaikea kohdentaa siihen, mitä niillä halutaan sanoa. Koitan avata ensin mahdollisimman lyhyesti Kielitoimiston sanakirjassa kuvattuja merkityksiä, jotta pääsette enemmän kärryille siinä, mitä tarkoitan.

Mitä kaikkea tunne ja tuntea tarkoittavatkaan puheessamme?

TUNNE-sana

Uusin suomen kielen sanakirja eli Kielitoimiston sanakirja jakaa tunne-sanan merkitykseen neljään osaan (sanakirjan tekstit kursivoituna, muut osat omaa pohdintaani):

1. mielihyvän, mielipahan tms. tuntemuksen sävyttämä tietoinen elämys, tunnetila, emootio. Esim. Syyllisyyden, vihan, onnen tunne. / Kätkeä, paljastaa, tukahduttaa tunteensa. 

  • Yksi iso osa tunnetaitoja on pystyä tunnistamaan ja nimeämään tunne. Meillä on sanavastineita kuvaamaan tällaisia tunteita, esim. häpeä, ilo, epätoivo, kiitollisuus jne. 
  • Meditaatioiden kirjoittamisessa ja ohjaamisessa haluaisin pystyä erottelemaan tämän merkityksen muista tunne-sanan merkityksistä selvyyssyistä. Tästä syystä haluaisin kutsua näitä ”tunnenimiksi”. Tunnenimi-sana on kuitenkin aiheuttanut hämmennystä eikä sitä ole heti ymmärretty.
  • Lisähuomiona: Haluan nostaa esiin selitysosan sanat ”mielihyvä” ja ”mielipaha”. Niiden alkuosa ”mieli” viittaa mielen ilmiöön. Tunne ei silti ole pelkästään mielen tuotos tai mielen asia vaan hyvinkin kehollisesti kokonaisvaltainen kokemus. On myös hyvä tarkastella”mielihyvä ja -paha”-sanojen ”hyvä” ja ”paha” -ilmauksia: tunteet eivät ole hyviä tai pahoja, positiivisia tai negatiivisia, vaan kokemuksemme niistä voi olla miellyttävä tai epämiellyttävä. Ne siis saattavat tuntua hyvältä tai pahalta.

2. tuntoaistimus; oman elimistön tilaa koskeva aistimus; tuntemus. Esim. Kylmän, nälän, kivun tunne. / Saunan jälkeinen hyvän olon tunne. >>> tuntemus: 1. tunne, vaikutus, tuntu. Esim. Kivun, janon tuntemus. 2. tiedot ja kokemus jstak, omakohtainen tietämys jstak, perehtyneisyys. Alan perusteellinen tuntemus.

  • Kun puhumme tunnetaidoista ja tunteiden ymmärtämisestä, edellisen kohdan ”tunnetilalla” on aina vastineensa kehotuntemuksena. Esimerkiksi ahdistuneisuus voi tuntua paineen tunteena rintakehällä tai vaikka kuristuksen tunteena kurkulla. 
  • Kehossa on muitakin kuin tunnetiloihin/emootioihin yhdistyneitä tuntemuksia. Esimerkiksi voimme tuntea kylmyyttä tai nälkää. Kiinnostava on sitten esimerkiksi kivun tuntemus, joka voi olla linkityksessä fyysiseen vammaan, tunnekipuun ja niiden yhdistelmään, jolloin tunnekipu voi vaikuttaa fyysisestä vammasta johtuvan kivun kokemukseen.
  • Lisähuomiona: Tuntemus-sanan soppaa sekoittavasta merkityksestä on kiinnostava huomata, että tuntemus voi viitata myös tietoon: tuntea jokin asia eli tietää jostain asiasta.

 

3. vaistonomainen taju, tunto, tietoisuus. Esim. Oikeuden-, vastuun-, velvollisuudentunne. /Tunne siitä, että on tehnyt oikein.

  • Kielitoimiston sanakirja ei kerro tarkemmin tästä merkityksestä, mutta tulkitsen, että tämä ”tunne” tarkoittaa tietoisesti ja tiedostamatta tehtyjä havaintoja, saatuja oppeja ja yhteen nivottua omaa kokemusta (esim. velvollisuudentunne voi pohjata tunnelukkojen kaltaisiin uskomuksiin).

 

4. aavistus, vaikutelma. Esim. Vaaran tunne. Minulla on sellainen tunne, että hän salaa jotain.

  • Tällä viitattaneen jonkinlaiseen vaistoon, etiäiseen tai intuitioon, jonka syntyä tai syytä ei voida tarkentaa todistettavasti tiettyyn kohteeseen.

 

TUNTEA-sana

 

On syytä tarkastella myös tuntea-verbiä. Se tuo vielä vähän lisää maustetta merkityssoppaan. Kielitoimiston sanakirja esittelee 6 eri merkitystä. Olen itse lisännyt listaan kohdan 7.

1. aistia, kokea jtak tunto-, haju- t. makuaistin välityksellä; aistia jtak oman elimistön tilaa koskevaa. Esim. Tuntea kankaan pehmeys. / Tuntea kipua selässään. / Tuntea väsymystä, huimausta.

  • Tuntea-sanaan sekoittuu myös tuntua-sana:
  • Kielitoimiston sanakirjan tuntea-sanaan rinnastettavat tuntua-sanan määritelmät:
  1. olla tunnettavissa; vrt. tuntea), esim. Kävely tuntui jaloissa väsymyksenä.
  2. aiheuttaa jokin aistivaikutelma, aistimus tai oman elimistön tilaa koskeva, tuntemus, esim. Pää tuntui halkeavan kivusta.
  3. aiheuttaa jokin havaintovaikutelma tai tunne; vaikuttaa jonkinlaiselta, esim. Tuntuu nololta, nololle lähteä.
  • Huomio: Kielitoimiston sanakirja ei ota huomioon tunnetilaa tai emootiota kuvaavaa tuntua-merkitystä, joka esiintyy esimerkiksi kysymyksessä: ”Miltä sinusta tuntuu?” Sekä yleisesti tunnetilan kuvauksessa: ”Minusta tuntuu surulliselta/pelokkalta/iloiselta.” 
    • Kun lääkäri esimerkiksi koskettaa polvea ja kysyy ”miltä tuntuu”, emme vastaa, että ”olen surullinen” tai ”minua suututtaa”. Tiedämme siis, että lääkäri tarkoittaa nimenomaan tuntoaistimusta eikä tunnetilaa. Mutta kun terapeutti kysyy ”miltä tuntuu”, pyrimme etsimään vastaukseksi tunnetilaa kuvaavan sanan, kuten ”suututtaa” tai ”masentaa” (tai ”minusta tuntuu masentuneelta” > ei kuitenkaan ole luonteva kaikkien tunneilmaisujen kanssa, kuten ”minusta tuntuu suuttuneelta”) 
      • Lisähuomiona: esimerkiksi ”ahdistaa” kuvaa sekä kehollisen ahtauden tunnetta (esim. poolokaulus ahdistaa kurkkua) sekä emotionaalista tiedostamattomista syistä johtuvaa pelkoa (esim. ahdistaa mennä töihin).

2. kokea elämyksellisesti; vrt. tunne. Esim. Tuntea iloa, surua, vihaa, kateutta, suuttumusta.

  • Huomio: Kielitoimiston sanakirjassa annetaan tässä kohtaa esimerkkinä myös seuraavat lauseet: Tuntea tarvetta tehdä jtak. / Tunsi tehneensä väärin. Nämä ilmaukset ovat kuitenkin lähempänä tunne-sanan yhteydessä olevaa kohtaa 3: tuntemista, joka perustuu vaistovaraiseen tajuun, tuntoon tai tietoisuuteen. Näissä esimerkeissä ei ymmärrykseni mukaan ole kyse tunnetilasta, emootiosta, jolla on aina vastineensa kehossa kuvailtavana kehotuntemuksena. (ks. siis alempana kohta 7)

3. tietää, olla tietoinen, selvillä, perillä jstak, jnk laadusta, ominaisuuksista. Esim. Tuntea paljon kasveja. / Tunsi tien kotiin.

  • Kuten tuntemus-sanan kohdalla huomattiin, kyse voi olla myös tiedosta. Verbinä tunteminen (tuntea) on siis myös tietämistä.

4. Ihmisiin liittyen:

A. henkilöyttä koskevasta ylimalkaisesta tietämyksestä. Esim.

Kaikki suomalaiset tuntevat Lasse Virénin. / Tunnetko tuon naisen, joka taluttaa koiraa?

  • Jos joku kysyy, että tunnetko tuon naisen, joka taluttaa koiraa, vastaus voi olla: ”En tunne mutta tiedän.” Tämä on mielenkiintoista! Mikä tällöin on tuntemisen ja tietämisen ero? Seuraava pohdinta on omaani: Yleisesti voitaisiin ajatella, että tunteminen (tuntea) on syvällisempää, ja tietäminen (tietää) on enemmän sitä, että on rekisteröinyt toisen ihmisen olemassaolon. Syvällisemmin voitaisiin ehkä ajatella, että tunteminen (tuntea) voisi liittyä myös tuntea- ja tunne-sanojen fyysiseen tuntemukseen; jos tuntee jonkun, on ollut fyysisesti myös tilassa, jossa on voinut aistia toisen ihmisen joko moniaistisesti tai tuntoaistillaan esim. kättelemällä (vrt kohta 1: aistia). Tietäminen voisi tässä olla sitten vain ”mielen tekemää merkkaamista”.

B. yksilöllisiä piirteitä koskevasta tarkemmasta t. perinpohjaisesta selvillä olemisesta. Esim. Hänet tunnetaan terävänä kriitikkona. / Kyllä äiti tyttärensä tuntee.

5. tunnistaa, identifioida. Esim. Tunsi joukosta veljensä. / Tunsin hänet äänestä.

6. ymmärtää jnk merkitys, arvo, osata arvostaa jtak. Esim. Tuntea rahan arvo. / Arvonsa tunteva ihminen.

7. vaistomainen tietäminen, aavistuksen omainen tieto, ymmärrys vaikutelmasta

  • Kielitoimiston sanakirjassa ei ole tätä kohtaa tuntea-verbin kohdalla, mutta tunne-sanan kohdalla mainitaan ”vaistonomainen taju, tunto, tietoisuus” (3) sekä ”aavistus, vaikutelma” (4). Verbiä käytetään tällaisessa tarkoituksessa esimerkiksi seuraavasti: Minusta tuntuu, että jotain pahaa tulee tapahtumaan. / Minusta tuntui, että hän ei pitänyt minusta, vaikka sanoi muuta.

Nyt kun olemme selvitelleet tunne- ja tuntea-sanojen moninaisia käyttötapoja, voimme ymmärtää, että tunteminen (tunne/tuntea) on epätarkka ilmaus, jonka tarkempi merkitys selviää parhaiten käyttöyhteydestä. Silti olen huomannut, että tunnetilaa ja kehotuntemusta on vaikea erotella toisistaan selvästi ja ymmärrettävästi puheessa ja meditaatio-ohjauksessa, esimerkiksi:

”Tuo huomio kehoosi. Onko kehossasi juuri nyt jotain selkeitä tuntemuksia? Ehkä painetta, ahtautta, kihelmöintiä tai jotain muuta? Tunnetko, miten kehosi koskettaa alustaa? Miltä se tuntuu? Miltä sisälläsi tuntuu juuri nyt? Miltä tuntuu vatsan alueella? Miltä tuntuu sydämen kohdalla? Miltä tuntuu rintakehän alueella? Millaisia tuntemuksia huomaat kaulan alueella? Entä huomaatko tuntemuksia kurkun alueella? Entä miltä päässä tuntuu? Tunnustele hetken aikaa, mitä tuntemuksia huomaat kehossasi….

Nyt tuo huomiosi siihen kehon kohtaan, jossa sisäinen tuntemus on voimakkain tai hallitsevin. Missä kohtaa kehoasi on tässä hetkessä intensiivisin tunne? Osaatko kuvailla, miltä tuntemus tuntuu? Onko se ehkä painetta, ahtautta, kihelmöintiä tai jotain muuta?

Kun tunnustelet kehotuntemusta, osaatko sanoa, mistä tunteesta on kyse? Tunteella on aina vastineensa kehotuntemuksessa. Kehotuntemus saa olon huonoksi. Voisiko kyse olla pelosta, stressistä, ahdistuksesta, syyllisyydestä, häpeästä, epävarmuudesta tai jostain muusta? Minkä niminen tunne voisi vastata parhaiten kokemustasi? Jos sinun pitäisi kertoa jollekin toiselle, miltä sinusta juuri nyt tuntuu, mitä sanoja käyttäisit, jotta toinen ihminen voisi ymmärtää, mitä koet?

Jos löydät tunteelle nimen, voit sanoa sen mielessäsi tai ääneen itsellesi. Jos et löydä tunteelle sopivaa nimeä, voit sanoa itsellesi mielessä tai ääneen: Tämä tuntuu epämiellyttävältä.

On myös usein vaikea erottaa fyysisen vamman aiheuttamaa ja mentaaliseen prosessiin kytkeytyviä kehollisia tiloja: esimerkiksi kipua voi tuntea kehossa vammasta tai tunnetilasta (emootiosta) johtuen. Onko silloin kyse samanlaisesta kivusta?

Koen, että tunneasiat eivät kehity, jos meillä ei ole tarkempia tapoja käsitellä ja keskustella niistä arjen keskellä. Tarvitsemme lisää tunne-sanoja eriyttämään erilaisia tunne-kokemuksia.

Lopuksi haluan kysyä, että miltä tämä kaikki sinusta tuntuu? 😀

Supertarjous ❤ Unelmakarttakirja -verkkokurssi nyt -50% alennuksella vain 19,75€.
Synttäriviikon tarjous  on voimassa  sunnuntai-iltaan klo 23.59 saakka.
Lue lisää
close-image
Tarjous -35% ❤ Eevi Vuoriston verkkokurssi tunnelukoista nyt 44,90€ (norm. 69€) - Voimassa maanantai-iltaan klo 23.59 saakka.
Lue lisää
close-image
KIRJAMESSUJEN AJAN KAIKKI KIRJAT -25% ❤ Tarjoushinnat voimassa Hidasta elämää -puodissa sunnuntai-iltaan klo 23 saakka 📚
TÄSTÄ PUOTIIN
close-image
Kampanjan JATKOAIKA maanantai-aamuun klo 07! Valitse kaksi korttipakkaa niin tarjoamme sinulle kolmannen ilmaiseksi ❤
OSTA TÄSTÄ
close-image
Ystävänpäivä lähestyy ❤ Tilaa puodista tasarahahintaan ihanat lahjat ystävälle, rakkaalle tai itsellesi.
Katso ystävänpäivätarjoukset
close-image
TÄNÄÄN KLO 23.59 ASTI: Ymmärrä itseäsi ja suhteitasi -verkkokurssi 49€ (norm. 89€)
Lue lisää
close-image
TÄNÄÄN KLO 23.59 ASTI: Miten lopetat överiempatian -verkkokurssi 49 € (norm. 127 €)
Lue lisää
close-image
Synttärikampanjan viimeinen viikonloppu!
PUOTIIN
close-image