Toiset ihmiset ovat kuin sosiaalisia kissaeläimiä. He sukkuloivat seurueesta toiseen ja reagoivat nokkelasti keskustelussa tapahtuviin muutoksiin. Toisille rentoutuminen on vaikeampaa. On vaikea keksiä keskustelun aiheita, ja pää lyö herkästi tyhjää, jos joku esimerkiksi heittää jonkun spontaanin vitsin, johon pitäisi vastata. Sopivat sanat löytyvät usein vasta myöhemmin. Itse kuulun sosiaalisesti herkkänä ihmisenä jälkimmäiseen ryhmään. Etenkin nuoruudessani rentoutuminen suurissa ihmisryhmissä oli minulle erittäin vaikeaa, mutta iän myötä olen löytänyt keinoja olla rennommin oma itseni sosiaalisissa tilanteissa.
Psykologinen tutkimus tuntee edellä kuvatun lukkoon menemisen kokemusmallin varsin hyvin. Ensisijaisesti taipumusta salpautua välittää perusluonteemme, mutta salpautumista voimistaa usein oma pyrkimyksemme kätkeä se muilta. Pyrkimys kätkemiseen käynnistää puolestaan dominonappuloiden kaatumisen kaltaisen efektin, jossa siirrymme tarkkailemaan itseämme ulkomaailman sijaan. Tässä itsetarkkailun tilassa sekoitamme itsetarkkailumme siihen, että muut ihmiset tarkkailevat meitä ja huomaavat sosiaalisesta epämukavuudestamme pienimmänkin vivahteen. Tämä lisää usein edelleen pyrkimystämme piilottaa salpautumisen kokemus, mikä lisää itsetarkkailua ja näin kierre on valmis.
Älä yritä piilottaa ujouttasi
Kun reagoimme omaan salpautumiseemme kätkemällä sen, se voimistuu ja pitkittyy. Avain kokemusmallin purkamiseen onkin lakata piilottamasta omaa salpautumista muilta, sekä kääntää tarkkaavuus ulospäin muihin ihmisiin itsetarkkailun sijasta. Tässä muutama vinkki siihen, miten se onnistuu:
1. Pyri olemaan kätkemättä salpautumistaipumustasi muilta. Sosiaalinen rohkeus ei ole muuttumista joksikin mitä emme ole, vaan sitä, että olemme aidosti oma itsemme.
2. Pyri kääntämään sosiaaliset tuntosarvesi muiden ihmisten tarkkailuun itsetarkkailun sijasta. Voit tietoisesti pyrkiä kääntämään tarkkaavuutesi muihin ihmisiin keskittymällä esimerkiksi muiden ihmisten kehon kieleen.
3. Keskity oppimaan toisista ihmisistä. Voit tarkoituksella ja avoimin mielin pyrkiä oppimaan toisesta jotakin. Muihin ihmisiin keskittyminen saa meidät usein unohtamaan itsemme, sen miltä meistä tuntuu tai miltä näytämme.
4. Keskity yhteen ihmiseen kerralla. Usein meidän on helpompi kohdata yksittäinen ihminen kuin ryhmä ihmisiä. Voitkin muokata tilannetta mieluisammaksi pyrkimällä keskittymään yhteen ihmiseen kerralla, vaikka ympärillänne onkin useampia ihmisiä.
5. Juttele siitä, mikä teitä yhdistää. Yleensä toimiva jäänmurtaja on keskustella jostain, mikä yhdistää sinua ja keskustelukumppaniasi. Jos et tunne henkilöä vielä, niin keskustele tilanteesta, jonka sillä hetkellä jaatte.
6. Kerro jotain pintaa syvempää itsestäsi. Kun puhut avoimesti itsestäsi, synnytät psykologista turvallisuutta ja myös muut uskaltavat paremmin olla oma itsensä. Tästä on puolestaan seurauksena hedelmällisempää kanssakäymistä.
Nuoruudessani verkostoitumistilanteet ja juhlat ahdistivat minua. Taustalla oli uskomus, että minun täytyy olla jotain muuta kuin olen. Nykyään olen hyväksynyt, että minusta ei koskaan tule ulospäinsuuntautunutta sosiaalista kissaeläintä, mutta samalla olen ymmärtänyt, että myös sosiaalisesti herkän yksilön sosiaalisilla voimavaroilla voi pärjätä varsin hyvin sosiaalisissa tilanteissa.
Kirjoittaja Joni Martikainen on psykologi, tietokirjailija ja Ujonrohkaisija-palvelun päätuotekehittäjä. Ujonrohkaisija-palvelu on kehitetty sosiaalisesti herkille ja sosiaalisesta jännittämisestä kuormittuville. Se tarjoaa luotettavaa tietoa, yksilöllisen tilannekartoituksen, sosiaalisen harjoitteluohjelman ja asiantuntijan ohjausta. Lue lisää Ujonrohkaisija-palvelusta TÄÄLTÄ.
Aikaa on meillä kaikilla 24 tuntia vuorokaudessa. Lisää aikaa saa käyttöönsä vain luopumalla jostakin aikaavievästä.
Miten kiireen keskellä voisi luoda tilan tuntua arkeensa?
1. Keskity vain yhteen asiaan kerrallaan. Saat nopeammin valmista, kun et jatkuvasti jaa huomiotasi moneen asiaan etkä kuluta turhaan aikaa orientoitumiseen ja siirtymiin asioiden välillä.
2. Ota työtehtävien väliin pieniä taukoja. Jos lyhennät pitkää silpputyölistaa, ota aina työtehtävän raksittuasi viisi syvää hengitystä. Jos taas teet keskittymistä vaativaa luovaa työtä, kokeile 45–50 minuutin työsyklejä ja 10–15 minuutin taukoja. Tauolla hengitä ja liiku lempeästi, nouse ainakin työtuolista! Säilytät virkeytesi pidempään.
3. Vaali siirtymiä asioiden välillä. Älä yritä hypätä yhdestä asiasta suoraan seuraavaan. Tarvitsemme tekemisten ja elämänkokemusten jälkeen jälkihöyry- ja prosessointiaikaa. Monet edessä olevat tärkeät asiat puolestaan vaativat orientoitumista jo ennakkoon. Anna huomiosi viipyä menneessä tärkeässä kokemuksessa – ja vähitellen suuntautua seuraavaan.
4. Kytkeydy luontoon ja tunnustele vuodenaikoja. Kesä kestää kauemmin, kun olet aidosti läsnä kesäaamuissa ja -illoissa, näet syksyn lehdet ja viipyilevät värit. Kun elämä ei tapahdu pelkästään omassa kiireisessä mielessä, huolissa tai älylaitteissa, ehdit oikeasti huomata vuodenkierron ja nauttiakin siitä.
5. Ole tarkkana siitä, mille ja millaisilla ehdoilla sanot kyllä. Aseta rajoja sille, mihin suostut. Rajat ei tarkoita, että kaikesta pitäisi kieltäytyä, mutta huomaa, millaisia aikatauluja (ja jopa ruuhkia) elämääsi syntyy. Rajat tarkoittavat paitsi ei:n sanomista, sen tiedostamista, millä ehdoilla sanot kyllä. ”En ehdi saada tätä valmiiksi huomiseksi, mutta maanantaiksi kyllä.” ”Olisi ihana nähdä tänään, mutta otetaanko mieluummin ensi viikolla? Muuten illasta tulee liian tukkoinen.”
6. Heittäydy siihen, mikä sinua kutsuu. Valitse arkeesi ainakin aika ajoin tekemistä, joka vetää sinua puoleensa, ilman tulosvaatimuksia. Jotain sellaista, johon uppoudut siksi, että se on niin antoisaa. Aika saattaa kyllä vilahtaa kuin huomaamatta, mutta pääset flow-tilaan, jolloin muut asiat unohtuvat ja nautit jokaisesta hetkestä sellaisena kuin se on.
Kaipaatko arkeesi lisää taika-aikaa? Tutustu Katri Syvärisen ihanaan, inspiroivaan kirjaan Vuoden paras päivä.
Jos ihmisellä on narsistinen persoonallisuushäiriö tai vahvasti narsistisia piirteitä ovat ne pysyvä osa persoonaa ja nuo piirteet esiintyvät jokaisella elämän eri osa-alueella, niin työssä kuin vapaallakin.
Narsistiset piirteet aiheuttavat haittoja nimenomaan sosiaalisessa kanssakäymisessä. Empatiakyvytön ja äärimmäisen itsekeskeinen ihminen voi olla johtajana hyvin julma ja vahingollinen alaisilleen, sekä koko työyhteisölle.
Mitä enemmän ja pidempään narsistisen ihmisen kanssa ollaan tekemisissä, sitä enemmän ja vaikeammin narsistiset piirteet tulevat näkyviin.
Tutkimusten mukaan narsisteja on johtavissa asemissa paljon, jopa joka neljäs. Erityisesti ne yritykset, jotka etsivät rohkeita johtajia, voivat saada johtajaksi narsistin.
Narsistisia piirteitä omaavat tai narsistit hakeutuvat herkemmin johtaviin asemiin mm. heillä olevan ylemmyyden tunteen, kontrollin tarpeen ja oikeutuksenkin tunteen saattelemina.
Viisi merkkiä, joista voi tunnistaa narsistisen esihenkilön
1. Jatkuva ihailun tarve
Narsismin ydinongelmiin kuuluvat heikko itsetunto ja horjuva minäkuva. Epävarmuus on syvällä itsessä ja se on syntynyt jo varhain lapsuudessa vaillinaisen kasvatuksen johdosta.
Epävarmuutensa vuoksi narsistinen esihenkilö tarvitsee suuressa määrin ihailua ja nostatusta, jatkuvaa varmistusta sille, että on varmasti riittävä ja tarpeeksi.
Kuin pieni lapsi hän tarvitsee varmistuksen sille, että on hyvä ja hänestä takuu varmasti pidetään ja rakastetaan.
2. Empatiakyvyttömyys
Ihminen, joka ei tunne empatiaa ei yksinkertaisesti kykene asettumaan toisen asemaan.
Empatiakyvyttömyys johtaa narsistisen esihenkilön kylmään ja tunteettomaan toimintaan, jossa alaisten ajatuksille, kokemuksille ja tunteille ei ole tarvetta eikä sijaa.
Tutkimusten mukaan narsistien kyky tuntea empatiaa on alentunut tai se loistaa poissaolollaan.
Tutkimuksista tiedetään myös, että vaikka narsisti tuntisikin joissain määrin empatiaa hän voi päättää jättää käyttämättä tuon tunteen, siis ohittaa sen. Tämä väistämättä tuo suuria ongelmia missä tahansa ihmissuhteissa, niin työpaikalla kuin muuallakin elämässä.
3. Kääntää omat virheet muiden syyksi
Narsistisen ihmisen itsetunto on äärimmäisen huono, niin huono ettei hän yksinkertaisesti kykene tarkastelemaan itseään ja omaa toimintaansa rehellisesti, koska jos hän niin tekisi romahtaisi koko maailma ja oma todellisuus. Tätä on siis vältettävä viimeiseen asti, keinoja kaihtamatta.
Narsistit ovat usein myös hyvin vaativia täydellisyyden tavoittelijoita, joka kohdistuu niin itseen kuin kaikkiin muihinkin.
Täydellisyyden saavuttaminen on kuitenkin mahdotonta, koska sitä ei ole edes olemassakaan. Tämä on narsistille hyvin tuskallista ja voi herättää suurta narsistista raivoa ja kateutta, jonka alaiset saavat tuntea nahoissaan narsistin peilatessa kaikkea epäonnistumistaan muihin.
4. Epävakaus ja arvaamattomuus
Narsisteilla on yleensä hyvin heikot tunnetaidot, eli kyky havaita, ilmaista ja säädellä omia tunteita. Pettymyksen tai kateuden tunteet voivat olla äärimmäisen vaikeita, jopa mahdottomia tunnistaa, sietää ja käsitellä.
Narsistisesta peilaamisesta puhuttaessa tarkoitetaan sitä, että esimerkiksi kateuden tunteen ilmestyessä, hän voi tuntea käsittämättömän suurta vihaa ja syyttää muita kateellisiksi ja kyvyttömiksi käsitellä omia vaikeita tunteita.
Narsistinen johtaja voi kaikessa epävakaudessaan ja arvaamattomuudessaan olla ensin hyvin hurmaava, oikeudenmukainen ja muita liiaksikin huomioonottava ja muuttua salamannopeasti muita halveksuvaksi, syytteleväksi ja ilkeäksi.
Takuuta siitä millä tuulella narsistinen johtaja tänään tai huomenna on, ei koskaan ole. Tämä tekee työnteosta äärimmäisen kuluttavaa erityisesti henkisesti.
5. Loukkaantumisherkkä marttyyri
Huono itsetunto, horjuva minäkäsitys sekä suuri alttius raskaalle häpeän tunteelle aiheuttavat sen, että narsisti tarkkailee jatkuvasti ympäristöään:
Kuka on minua vastaan ja kuka puolellani?
Usein narsisti esimies suosiikin tiettyjä alaisia samalla manipuloiden heitä uskomaan olemaan jotain erityistä. Lopulta tilanne kääntyy kuitenkin päälaelleen ja hän syyttää alaistaan kyvyttömyydestä ja epäonnistumisesta ja ottaa uuden jäsenen siipiensä alle.
Kaikessa epävarmassa herkkyydessään (joka harvoin näkyy ulospäin) narsistinen esihenkilö on hyvin loukkaantumisherkkä ja saattaa pyhittää vaikka lopuuelämänsä kostaakseen jonkin vääryydeksi kokemansa hyvin turhan tai pienenkin asian.
Miten narsistisen esihenkilön kanssa voi toimia?
Kaiken kaikkiaan kyseessä on siis hyvin vaativa, kylmä ja arvaamaton persoona, jonka manipuloinnin taidot ovat usein hioutuneet timantin koviksi.
Näiden persoonien työ esihenkilön asemassa voi tuottaa hyvää tulosta yrityksille, tai ajaa alas kaiken toiminnan. Olipa työn tulos mikä tahansa on selvää, että alaiset kärsivät ja voivat pahimmassa tapauksessa menettää jopa mielenterveytensä, sekä työkykynsä.
Listasin alle viisi kohtaa, joiden avulla voi selviytyä narsistisen esihenkilön vallasta ja haitallisesta vaikutuksesta.
1. Ole tietoinen omista elämän arvoista ja rajoista
Pitämällä hyvää huolta siitä, että tiedät kuka olet, mitkä ovat vahvuutesi ja heikkoutesi, mitä tarvitset, jotta voit hyvin, mitä ovat ne asiat, joita ehdottomasti tarvitset elämässä, työssä ja ihmissuhteissa jotta voit voida hyvin ja miten sinua saa kohdella ja miten ei ja mihin kaikkeen itse lähdet mukaan ja mihin et, olet varmemmalla maaperällä, jossa sinua ei voi pyöritellä mennen tullen ja ihan miten sattuu.
Narsistisen esihenkilön kanssa yllä olevat ovat ehdottoman tärkeitä. Jos et esimerkiksi ole tietoinen omista taidoistasi voi manipuloinnin mestariksikin nimetty narsisti saada sinut uskomaan, ettei sinusta ykisnkertaisesti ole muuhun, kuin palvelemaan häntä ja hänen tarpeitaan.
2. Pidä huolta itsestäsi
Pidä kiinni työajoista ja töiden määrästä. Jaksamisesi on kaiken a ja o ja siitä sinulla on kaikki oikeus ja velvollisuuskin pitää huolta.
Viimeistään siinä vaiheessa, jos tunnet, ettet pysty vapaa aikana unohtamaan työasioita, sinulla on vaikeuksia unen kanssa tai tunnet epämääräistä ahdistusta yli kahden viikon ajan on syytä pysäyttää tilanne, ottaa etäisyyttä (sairaslomaa) ja pohtia yhdessä ulkopuolisen, ystävien, työterveyshuollon tai terapeutin (ei narsistisen esihenkilön) kanssa mistä on kyse ja miten voit itse vaikuttaa tilanteeseesi.
Huomioithan aina myös sen, että sinä hyvin mahdollisesti olet se, joka joustat. Narsistinen esihenkilö ei yleensä koskaan ole se, joka suostuu vaihtamaan työtehtäviään tai työpaikkaansa tai ennen kaikkea myöntämään omaa vahingollista ja kieroa toimintaansa.
Tämän ymmärtäminen ja hyväksyminen auttaa sinua säästämään voimia mahdollisesti täysin turhilta taisteluilta tai yrityksiltä keskustella asiallisesti ja löytää hyviä ja molempia osapuolia tyydyttäviä ratkaisuja.
3. Älä provosoi, älä provosoidu
Tiedän, että tämä on helpommin sanottu kuin tehty, mutta samalla ehkä kaikista tärkein kohta.
Tunteiden näyttäminen narsistiselle ihmiselle on kuin polttoainetta. Jos esimerkiksi olet poissa tolaltasi, itket tai osoitat haltioitumista häntä kohtaan hän saa tiedon siitä, että hänellä on suurta valtaa vaikuttaa sinuun ja hän tulee käyttämään samoja keinoja myös jatkossa, aina silloin, kun itse niistä hyötyy.
Pysy siis mahdollisimman neutraalina. Jos koet jotain täysin absurdia hänen osaltaan voit vain tokaista: ”Ymmärrän ja kunnioitan kantaasi ja huomaan, että minulla on kuitenkin toisenlainen mielipide asiasta ja toivon, että sinäkin pystyt kunnioittamaan minun kantaani asiasta”.
Paras ohje riitatilanteen voittamiseen narsistin kanssa on mielestäni tämä:
”Olet varmaan täysin oikeassa!” Ja seuraavaksi: poistu paikalta.
En koskaan suosittele jäämään haastamaan narsistia sanallisesti/keskustelemalla, koska se voi olla täysin mahdotonta. Tämän hyväksyminen ei ole luovuttamista vaan viisautta lopettaa ”peli”, jossa toinen ei ole koskaan noudattanut yhteisiä sääntöjä.
4. Pidä etäisyyttä
Älä koskaan kaveraa narsistisen esihenkilön kanssa vapaalla tai varsinkaan mene mukaan hänen flirttailuun tai ehdotuksiin läheisemmästä suhteesta.
Anna hänelle mahdollisimman vähän ja ympäripyöreitä tietoja henkilökohtaisesta elämästäsi. Voit esimerkiksi sanoa lyhyesti ja ytimekkäästi: ”Pidän työn ja vapaa ajan aina täysin erillään toisista” ja kun hän ei meinaa suostua vastaukseesi, vaan ottaa sen ehkä haasteena voit toistaa samaa lausetta yhä uudestaan ja uudestaan antamatta mitään muuta vastausta. Se on todellakin ihan ok, mutta se vaatii sinulta sinnikkyyttä.
Näin suojaat itseäsi, koska kaikessa tunnekylmyydessä röyhkeydessään hän voi käyttää niitäkin tietoja sinua vastaan jos sellainen hetki suinkin vain tulee.
5. Keskity faktoihin
Jos tämä olisi mahdollista, niin suosittelisin aina kaikkia narsistisen ihmisen kanssa tekemisissä olevia toimimaan seuraavalla tavalla:
Pitäydy aina, vain ja ainoastaan faktoissa, ajattele kaikkia asioita pelkästään järjen kautta ja poista kaikki tunteesi siksi aikaa, kun olet tekemisissä narsistisen ihmisen kanssa.
Toisaalta tämä voi ollakin mahdollista, kun siihen todella keskittyy ja kun sen muistaisi aina ja ihan joka hetki narsistisen ihmisen lähellä ollessa.
Inhimillisillä, empatiaan ja lämpöön kykenevillä ihmisillä on usein luonnollisen kaunis taito uskoa toisen ihmisen sanoihin ja tekoihin. Tämä taito on kuitenkin heitettävä roskakoriin narsistisen ihmisen kanssa tekemisissä oltaessa, koska on hyvin tärkeä tiedostaa se tosiseikka, ettei mikään mitä näet ja kuulet ole välttämättä lähelläkään totuutta tai se voi muuttua täysin päinvastaiseksi hetkenä minä hyvänsä.
Tuon tiedon mukana pitäminen ei suinkaan ole pessimismiä, vaan suurta viisautta ja ennalta varautumista, jota narsistisen ihmisen kanssa toimiessa aina tarvitaan.
Lähes jokainen meistä tuntee elämänsä aikana joskus riittämättömyyden tunnetta.
Omat epärealistiset tavoitteet voivat kuormittaa meitä, mutta lisäksi vertailemme itseämme usein tahattomasti muihin samassa elämäntilanteessa oleviin ihmisiin. Vaikka omasta mielestämme kaikki sujuisi mallikkaasti, voimme kokea riittämättömyyden tunnetta siksi, että joku toinen suoriutuu asioista meitä paremmin.
Olen oppinut vuosien varrella, että tietyt elämänvaiheet ovat sellaisia, joiden yhteydessä riittämättömyydestä puhutaan erityisen paljon. Yksi näistä teemoista on vanhemmuus ja kiireiset ruuhkavuodet.
Lapsen kasvattaminen on ehkä maailman vaikein ja vastuullisin tehtävä. Ei siis ihme, että vanhemmat tuntevat olonsa riittämättömäksi, jos ja kun arki tuo eteen monenlaisia haasteita.
Vanhemmuus on kasvamista ja siihen prosessiin kuuluu olennaisesti se, että välillä meille tulee tunne, että emme ole riittävän hyviä vanhempia. Joskus tämän asian ymmärtäminen auttaa meitä pääsemään ahdistuksesta eroon.
Vaikka naapurin vanhempi leikkii lastensa kanssa ulkona vesisateessa ja ikkunasta leijailee aina tuoreen pullan tuoksu, tälläkin vanhemmalla on varmasti omat hetkensä, jolloin hän on väsynyt ja tuntee olonsa riittämättömäksi.
Opettele olemaan itsellesi armollisempi. Jokaisella vanhemmalla on hyviä ja huonoja hetkiä, emmekä voi kaikki suoriutua samoista asioista täydellisesti. Jos annamme itsellemme luvan olla sellaisia kuin olemme, samalla opetamme lapsille, että erehtyminen ja erilaiset tunteet ovat sallittuja.
Ymmärrämme hyvin sen, että jokainen lapsi on yksilö omine vahvuuksineen ja heikkouksineen.
Kukaan ei mene naimisiin erotakseen, eikä eroaminen ole helppoa kenellekään. Hylätyksi tuleminen sattuu, mutta ei jättäjäkään pääse helpolla. Joskus on jopa vaikea nimetä, kumpaan joukkoon tuntee kuuluvansa.
Kokemukseni mukaan ihmiset eivät eroa liian helposti, vaikka nopealiikkeisiäkin lähtijöitä löytyy. Työssäni tulee enemmän näkyväksi se, että haastavissa ihmissuhteissa pysytään usien jopa oman terveyden kustannuksella. Muutos pelottaa, ja varmistusta oikealle ratkaisulle haetaan pitkään.
Jokaisen eroa pohtivan parin olisi hyvä ottaa aikalisä varsinkin silloin, jos tilanne tulee toiselle täysin yllättäen. Ikävä kyllä, varsinkin salaa eroa pohtineet ihmiset ovat usein jo pitkällä irrottautumisprosessissa saadessaan rohkeutta puhua siitä, että haluavat lopettaa parisuhteen. Aina ei ole jäljellä enää toivoa tai motivaatiota parantaa tilannetta.
Olen kuullut monta kertaa vastaanotollani, kuinka pari toteaa, että eropäätöksen jälkeen on ihmeen helppoa puhua viimeinkin avoimesti asioista, kun ei ole enää mitään menetettävää. Niinpä, kunpa tuo riski olisikin jo otettu parisuhteen aikana. Ehkä silloin erokaan ei olisi ollut vaihtoehto.
Milloin on yritetty tarpeeksi?
Moni pari miettii, milloin on yrittänyt suhteessaan tarpeeksi? Tärkeää on ymmärtää, että parisuhteen parantaminen ei milloinkaan ole vain toisen harteilla. Tärkeimmät kysymykset pitää kysyä itseltä. Ylipäätään eroa pohtiessa on hyvä ymmärtää, ettei syyllistä ole tarpeen etsiä, molempien vaikutus suhteen dynamiikkaan on ilmeinen.
Aina tilannetta ei saada korjattua, vaikka kuinka yritetään parhaansa. Silloin voi olla viisasta hyväksyä tilanne sellaisena kuin se on ja punnita onko näissä puitteissa parempi jäädä vai lähteä? Molemmat valinnat voivat johtaa hyvään tai huonoon lopputulokseen. Yksi mahdollisuus on myös tunnustella asumuseron avulla miltä erillisyys tuntuu ja miltä kumppani näyttää kauempaa katsottuna.
Mahdollisuus parempaan yhteiselämään on olemassa, mutta se vaatii molempien tahtoa muutokseen. Jos näette vielä mahdollisuuksia välillänne, kannattaa toimeen ryhtyä jo tänään, koska elämä tapahtuu nyt ja tässä, ei aikomuksissamme.
Tärkeimmät kysymykset parisuhteen parantamiseksi:
Olenko tehnyt parhaani suhteemme eteen?
Pystynkö sanomaan vilpittömästi, että olen ollut niin hyvä kumppani kuin kykenen?
Olenko ilmaissut selvästi tarpeitani kumppanilleni, enkä vain odottanut, että toinen osaa tulkita minua?
Olenko pyrkinyt kuuntelemaan aidosti, mitä kumppanini tarvitsee?
Olenko osoittanut rakkautta ja kiinnostusta kumppaniani kohtaan?
Olenko pyrkinyt tutustumaan omiin kasvunpaikkoihini ja kehittymään ollakseni hyvä kumppani?
Ymmärränkö, että kumppanini ei ole vastuussa minun onnellisuudestani?
Tiedostanko, mistä syistä olen yhdessä kumppanini kanssa?
”Miksi minulla on jatkuva kiire ja väsymys”, ihmettelee moni suorittaja, mutta jaksaa vielä vähän. Kehoa ja mieltä ei kuitenkaan voi rääkätä loputtomiin.
Uutuuskirja Aina ei tarvitse jaksaa on väsyneille suorittajille, jotka kaipaavat lepoa itseltään ❤️
Kirjoittaja Anni Turpeisen omakohtaiset tarinat sekä haastateltavien esimerkit tuovat aiheen iholle. Anni on kemisti ja entinen tutkija, joka työskentelee nykyään viestintäkonsulttina ja toimittajana.
Teos on tarkoitettu vauhtiin väsyneille, jotka eivät tunnista, mikä heidät ajaa uupumuksen partaalle, eivätkä löydä keinoja hidastamiseen. Armollinen kirja auttaa oivaltamaan uusia, omia voimia kunnioittavia tapoja sekä tuomaan niitä arkeen.
8 keinoa, joilla voit vielä vetää jarrusta kun olet vaarallisen lähellä uupumista
Kirkasta arvosi: Palaa perusasioihin, elämäsi mannerlaattoihin eli siihen, mikä elämässä on oikeasti tärkeää. Kysymys on siitä, mille asioille sanot elämässäsi ja arkesi valinnoissa kyllä ja mille ei. Jos elämä täyttyy vaatimuksista ja asioista, joita pitäisi tehdä mieluummin kuin niistä, mitä saisi tehdä, ollaan vaarallisilla vesillä. Jos arvoissasi on esimerkiksi oma ja läheistesi hyvinvointi, sille on annettava arjen valinnoissa tilaa.
Pysähdy tunnistamaan itsessäsi ja ympäristössäsi suorittamisen, väsymisen ja/tai kuormittumisen ja stressin syitä: Mieti, mitkä ovat ne tekijät, jotka ajavat tekemään niin paljon. Onko syynä tunnollisuus, kiltteys, täydellisyyden tavoittelu, riittämättömyys ja häpeä, aikaansaamisen pakko vai onko töitä yksinkertaisesti liikaa tai kuormittavatko henkiset asiat? Usein kaikkea on sekaisin, mutta sotkuista vyyhtiä voi alkaa tutkia ja selvittää. Kun syitä tunnistaa, voi alkaa kulkea kohti tekoja.
Muista, että ”ihan hyvä” on erinomainen mittari: Jos suorittaja tekee parhaansa, hän tekee aivan liikaa ja liian hyvin. Suorittajalle riittää seiska plus.
Voit huoletta ”suorittaa” myös palautumista: Kun huomaat, että arjesta häviää jousto ja alat karsia kalenteristasi asioita, jotka tuottavat ”vain hyvää mieltä” ilman tehoa tai hyötyä, kannattaa herätä ja kääntää kurssia. Ainakin aluksi väsyneen ja kuormittuneen on tarpeellista tietoisesti korvata tehokkaita suoritteita lempeämmillä. Kalenteriin voi varata aikaa palautumiselle, itselle ja ”ei minkään” tekemiselle. Yksi sellainen päivä viikossa, johon ei ota mitään aikataulutettua, voi olla suorittajamielelle aika radikaali, mutta hyvinvoinnille todella merkittävä.
On ihan ok olla ihan tavallinen: Suorittaja ja sitä kautta väsyjä ajattelee usein, että on pystyttävä olemaan paras versio itsestään jokaisella elämän osa-alueella. Kannattaa muistaa, että ihan tavallinen riittää – ja tavallisia ne muutkin ihmiset ovat. Aitous ja tavallisuus on kenelle tahansa vaikeaa, ja on tosi väsyttävää yrittää olla superihminen ja ylläpitää rooleja, naamareita tai joka elämän osa-alueen kriteerejä. Tavallinen on hyvä. Ja sen tajuaminen on oikeastaan aika ihanaa.
Tyytyminen tai oikeastaan tyyntyminen on keino hallita väsymystä. Muista, että aina ei tarvitse hamuta jotain uutta, parempaa, seuraavaa vaan omaa elämäänsä voi tutkailla lempeydellä: Mitä jos elämäsi annettaisiin sinulle lahjana? Todennäköisesti ajattelisit tuota lahjaa suurena onnenpotkuna.
Harjoita henkireikähengitystä: Kun huomaat stressin fyysisiä oireita, kuten unohtelua, vatsan ja suoliston oireilua, päänsärkyä, outoja kipuja, unettomuutta tai huomaat jännittäväsi sellaisiakin asioita, joita et normaalisti jännitä, pysähdy ja harjoita henkireikähengitystä. Henkireikähengitys tarkoittaa sitä, että rentouttaa jäpittävät lihakset ja hengittää rauhassa sisään ja vähän pidempään ulos monta kertaa päivässä arjen jokaisessa kolossa ja välissä. Kiireen keskelläkin matkalla autoon, kauppaan, harrastukseen tai kesken kiireisen työtehtävän on aikaa hengittää syvään ja rentoutua. Elimistö saa silloin signaaleja turvasta.
Muista ilo: Kun väsymys ja stressi valtaa, ilo on ensimmäinen, joka katoaa. Vaali iloa tuovia asioita elämässäsi. Pitäisyydestä on vaikea ja kivuliastakin luopua, mutta keskeneräinen on ihan hyvä, jos suunta on omia arvojaan kohti.
Hyvinvointitietoa on saatavilla valtavat määrät tänä päivänä. Siinä viidakossa kannattaa kuunnella herkällä korvalla omia sisäisiä tuntemuksia. Mikä tekee minulle hyvää? Mikä onminulle hyvä tapa liikkua, syödä, levätä, nauttia elämästä? Mitä minä oikeasti tarvitsen? Keho kyllä antaa palautetta, kun sitä oppii kuuntelemaan.
Olen suorastaan ahminut hyvinvointiin liittyvää kirjallisuutta ja koulutuksia vuosien varrella. Kaikesta olen oppinut jotain, vaikka kaikki tieto ei ole soveltunut omaan elämään. Jos jonkin yhteenvedon tekisin, niin se on tämä: vähemmän on enemmän ja kuuntele itseäsi. Hyvinvointia ei kannata suorittaa.
Inhimilliset tarpeemme ovat loppujen lopuksi aika yksinkertaiset. Turvan ja muiden perustarpeiden, kuten levon ja ravinnon lisäksi tarvitsemme mm.
ihmissuhteita, joissa tulemme hyväksytyiksi omana itsenämme
elämän mielekkyyttä
sopivasti virikkeitä
mahdollisuuksia toteuttaa itsellemme tärkeitä asioita
Jos on väsyksissä, turhautunut, ylikuormittunut tai kiukkuinen, kyse on yleensä siitä, että tärkeitä tarpeita on laiminlyöty liian pitkään. Pidä huoli ainakin siitä, että
Otat omaa aikaa ja lepäät riittävästi.
Teet jotain kivaa säännöllisesti.
Pidät yhteyttä ystäviin.
Vedät rajat sille, miten paljon asioita otat hoitaaksesi.
Liikut säännöllisesti, vaikka ihan vähänkin. Liikunta saa hyvän olon hormonit liikkeelle.
Syöt säännöllisesti ja sellaista ruokaa, josta saat ravinteita ja joka pitää verensokerin tasaisena.
Henkisen hyvinvoinnin ohjaaja ja kouluttaja Suvi Bowellanin uutuuskirja Helpotusta erityisherkän elämään auttaa tunnistamaan oman herkkyyden erityispiirteet sekä löytämään sopivat vinkit, harjoitukset ja reitit arjen sujuvuuteen, tunteiden käsittelyyn, tasapainoisiin ihmissuhteisiin ja kuormituksen säätelyyn.
Mikä neuvoksi, kun päivän mittaan tuntuu usein kertyvän liikaa aistiärsykkeitä ja muita virikkeitä? Erityisherkkä ihminen tarvitsee palautumiseen riittävästi rauhallista aikaa sekä kykyä kuunnella itseään ja tyynnyttää ylikierroksilla käyvät keho ja mieli.
Rohkaiseva kirja käsittelee erityisherkän hyvinvointia henkisestä, fyysisestä ja sosiaalisesta näkökulmasta. Kirja kuvaa myös traumojen vaikutusta ihmisen kokemusmaailmaan.
Yhteistä herkille on ärsykeherkkyys, vahva tunne-elämä, kyky huomata hienovaraisia vivahteita ja taipumus prosessoida asioita syvällisesti.
Kaikki erityisherkät eivät kuitenkaan ole samasta puusta veistettyjä ja erityisherkät ovat herkkyydessään ja persoonina erilaisia. Tapoja kokea ympäröivä maailma on monenlaisia.
Mitkä näistä erityisherkkyyden piirteistä sopivat parhaiten sinuun?
– Koet toisten ihmisten tunteet voimakkaasti ja kuormitut niistä.
– Olet tarkkanäköinen ja huomaat pienetkin yksityiskohdat ympäristössäsi.
Kutsu ystävän juhliin nostaa monille mieleen lupauksen hyvästä ruoasta ja kivasta seurasta. Meille kaikille juhlat eivät kuitenkaan ole täynnä pelkästään mahdollisuuksia, vaan myös omaan sosiaaliseen jännittämiseen liittyviä uhkakuvia. Itse olen sosiaalisesti herkkänä ihmisenä kuulunut aina jälkimmäiseen ryhmään. Vaikka nykyisin sosiaalisten tilanteiden kohtaaminen on merkittävästi helpompaa, olen hyväksynyt, että tietyt perusluonteeni herättämät ensireaktiot kulkevat rinnallani elämäni loppuun asti.
Nuoruudessani tietynlaiset sosiaaliset tapahtumat saattoivat viedä valtavasti resursseja jopa päiväkausia etukäteen. Mielessä pyöri erilaisia kauhukuvia siitä, mitä tilanteessa saattaisi tapahtua. Jännittämisen tuottama kehollinen ylivireystila pyöri kehossa epämukavina aaltoina ja edellisenä yönä oli monesti vaikeuksia nukahtaa. Myös tilaisuuden väliin jättäminen tuntui usein houkuttelevalta vaihtoehdolta. Tämä ristiveto välttämisen halun ja velvollisuudentunnon välillä veikin monesti aivan valtavasti energiaa.
Myöhemmin psykologin opinnoissani yllätyin siitä, kuinka tarkkaan tutkimukset olivat selvittäneet ennen sosiaalista tilannetta ilmeneviä kokemusmalleja. Tutkimuksissa kuvattiin tarkkaan mieleen nousevia huolestuneita kauhukuvia siitä, mikä tilanteessa voi mennä pieleen. Esimerkiksi kauhukuvia itsensä nolaamisesta tai joutumisesta yhtäkkiä muiden ihmisten huomion keskipisteeksi. Psykofysiologisilla mittareilla puolestaan oli mitattu sympaattisen hermoston aiheuttamaa kehollista ylivireystilaa, jota arkikielessä kuvataan usein perhosiksi vatsassa. Lisäksi tutkimuksissa oli tunnistettu toimintavalmius välttää tilannetta, eli esimerkiksi houkutus ilmoittautua sairaaksi tilanteen välttämiseksi.
Jos tunnistat itsestäsi sosiaalisen jännittäjän, kokeile näitä:
2. Pyri näkemään muut ihmiset yksilöinä, eikä osana yhtenäistä joukkoa. Sinulle sinä olet ainoa, mutta muille vain yksi monista. Sinäkin olet jollekin muulle osa sitä yhtenäistä kasvotonta joukkoa, joka usein tuntuu uhkaavammalta kuin muiden osallistujien ajattelu yksilötasolla.
3. Pyri hyväksymään kehosi reaktio pyrkimättä siitä eroon. Kehollinen ensireaktio usein helpottaa, kun annamme sen elää omaa elämäänsä. Et voi vaikuttaa tulevien juhlien aiheuttamaan keholliseen ensireaktioon, mutta voit vaikuttaa miten suhtaudut siihen.
4. Älä anna pelkojesi määrittää elinpiirisi rajoja ja osallistu juhliin ahdistuksesta huolimatta. Kehon ensireaktio viestii vaarasta, mutta on tässä tapauksessa väärässä. Kehon reaktioissa on usein viisautta, mutta niiden toimintakäskyjä̈ ei ole aina pakko kuunnella.
Psykologin työssäni olen ymmärtänyt, että sosiaalisten tilanteiden jännittäminen etukäteen on hyvin tavallista ja inhimillistä. Oman persoonallisuuden ensireaktioista ei välttämättä pääse koskaan eroon, mutta niihin on mahdollista opetella suhtautumaan toiminnallisemmin. Se helpottaa omaa oloa usein merkittävästi.
Jännittämisen tunteen voi oppia kohtaamaan, eikä siitä tarvitse pyrkiä eroon. Psykologi Joni Martikaisen Rohkaisukirja ujoille (Bazar/Hidasta elämää, 2025) avaa sosiaalisen herkkyyden periaatteita ja tarjoaa keinoja ujouden kanssa elämiseen.
Onko sinulla usein epämukava olo sosiaalisissa tilanteissa? Jännittääkö sinua esiintyminen tai uusiin ihmisiin tutustuminen juhlissa tai treffeillä?
Alkaako jännittäminen joskus jo päiväkausia ennen tilannetta? Murehditko usein, että saatat nolata itsesi? Joskus saattaa jopa tehdä mieli välttää tärkeitä sosiaalisia tilanteita kokonaan.
Menetkö joskus lukkoon muiden ihmisten seurassa? Sinun on vaikea olla rento ja leikkisä tai löytää oikeita sanoja oikealla hetkellä. Kiusaannutko, jos joudut huomion keskipisteeksi?
Tarkkailetko joskus omaa jännittämistä niin paljon, että unohdat keskittyä ihmisiin, joiden seurassa olet? Poimitko usein jälkikäteen omat pienimmätkin kömmähdyksesi tarkkailuun kuin suurennuslasin alle ja pyörittelet niitä loputtomasti mielessäsi?
ymmärtämään sosiaaliseen herkkyytesi liittyviä voimavaroja ja haavoittuvuuksia
selkeyttämään arvojasi ja tavoitteitasi sosiaalisesti itseohjautuvan toiminnan tueksi
tasapainottamaan suhdettasi omaan itseesi ja muihin ihmisiin
suhtautumaan myötätuntoisemmin omiin virheisiisi
suhtautumaan rakentavammin muiden ihmisten kritiikkiin
kehittämään pärjäämisen ja turvallisuuden tunnetta sosiaalisiin tilanteisiin
purkamaan sosiaalista suojautumista ennen sosiaalisia tilanteita ja tilanteiden aikana
ajattelemaan, kokemaan ja toimimaan uudella tavalla sosiaalisesti jännittävissä tilanteissa.
Tarjousalennus HIDASTA -koodilla NYT -39 € Osta palvelun käyttöoikeus tarjoushintaan 248 € (norm. 287 €)TÄSTÄ.
Ujonrohkaisija-palvelun taustalla on korkealaatuinen kotimainen tuotekehitys. Se on kehitetty psykologien ja digitaalisten teknologioiden asiantuntijoiden yhteistyönä sinulle, joka koet sosiaalista epämukavuuden tunnetta arjessasi tai työssäsi.
Ujonrohkaisija-palvelun päätuotekehittäjänä toimii psykologi Joni Martikainen. Jonilla on vuosien tuotekehityksellinen työkokemus psykologisen tutkimuksen soveltamisesta käytännön ratkaisuiksi. Psykologin vastaanottotyössään Joni on erikoistunut eriasteisista sosiaalisista peloista kärsivien nuorten ja aikuisten auttamiseen. Akateemisen tutkimustyönsä kautta hän on tutustunut erityisesti persoonallisuuden ja mielenterveyden pulmien yhteyksien ymmärtämiseen. Hänen erikoisosaamistaan on myös persoonallisuuden ja tunne-elämän yksilötutkimus, sekä yksilöllisten ajattelu-ja toimintamallien kartoitus.
”Sosiaalisesta herkkyydestään kuormittuvan yksilön ei tule muuttaa itseään vaan käsitystä itsestään.” – psykologi Joni Martikainen
Ujonrohkaisijan 12 viikon ohjelma sisältää:
noin 3,5 tuntia luentoja lyhyissä videopätkissä
laajan kyselykartoituksen psykologien rakentamilla verkkokyselyillä
henkilökohtaisen palautteen yli 75 psykologisesta muuttujasta
12 helppoa, mutta tehokasta sosiaalista harjoitusta arjessa suoritettaviksi
kattavan ja henkilökohtaisen kirjallisen palautteen Ujonrohkaisijan asiantuntijalta
jatko-ohjelman ja henkilökohtaisia ohjeistuksia tulevaisuuden varalle
asiantuntijan kannustavan yhteydenpidon, edistymisen seurannan ja jatkuvan tuen
kaikki materiaalit, palautteesi ja tekemäsi tehtävät tulostettavana, 160-sivuisena kirjana.
Ujonrohkaisijan ohjelma koostuu toistensa päälle rakentuvista tehtävistä, joita suoritat askel kerrallaan arjen ja työn ohessa. Se koostuu 48 pienestä tehtävästä, joiden parissa työskentelet noin 10 minuuttia kerrallaan. Ujonrohkaisija-verkkopalvelun työskentelymuoto sopii loistavasti myös kiireiseen aikatauluun. Teet tehtäviä valitsemallasi älylaitteella kätevästi pienissä paloissa esimerkiksi aamubussissa tai lounastauolla – silloin kun sinulle parhaiten sopii.
Käyttäjäpalautetta palvelusta
”Palvelu auttoi minua tuntemaan itseäni paremmin ja sain hyviä vinkkejä jännittämiseen.” -Maarit 44v.
Tietopakettien avulla opit ymmärtämään itseäsi tieteellisen tiedon valossa. Tietopaketit koostuvat lyhyistä videoluennoista, jotka ovat katsottavissa verkkoympäristössä. Kyselykartoitusten avulla kartoitat tunne-elämääsi psykologien rakentamilla verkkokyselyillä. Kyselykartoitukset koostuvat lyhyistä verkkokyselyistä, joista täytät aina yhden jokaisen videoluennon jälkeen ennen siirtymistäsi seuraavaan videoluentoon.
Henkilökohtaisen palautteen
Jokaisen moduulin jälkeen saat henkilökohtaisen palautteen kyselykartoituksiin antamistasi vastauksista. Palautteiden pistemäärät tulostuvat käyttöösi selkeällä kielellä esitettyinä tulkintaohjeina ja havainnollistavina värikuvaajina. Kattava ja syvällinen palaute auttaa sinua ymmärtämään omia voimavarojasi ja haavoittuvuuksiasi paremmin.
Käytännön harjoituksia
Sosiaaliset käytännön harjoitukset koostuvat tutkimusnäyttöön pohjautuvista harjoitteista, joita suoritat askel askeleelta omissa sosiaalisissa verkostoissasi.
Sosiaalinen harjoittelu tapahtuu niissä sosiaalisissa tilanteissa, joita muutenkin luonnollisesti kohtaisit. Se on huomaamatonta ja osa tavallista arkielämää. Harjoittelu auttaa sinua liittämään tietopakettien tiedon ja kyselykartoitusten palautteesta saamasi oivallukset osaksi arkielämääsi.
Asiantuntijan tuen
Työskentelet Ujonrohkaisija-palvelun parissa itsenäisesti, mutta asiantuntija on jatkuvasti työskentelysi taustalla ja seuraa edistymistäsi. Häneltä saat apua, opastusta ja kannustusta mahdollisissa solmukohdissa. Lopuksi saat vielä Ujonrohkaisijan asiantuntijan kirjallisen palautteen kyselykartoituksista ja tekemisistäsi tehtävistä. Kirjallinen yhteenveto auttaa sinua ymmärtämään palautettasi syvällisemmin.
Henkilökohtaisen oppaan
Kaikki tietopaketin tieto ja henkilökohtaiset palautteesi tulostuvat käyttöösi 160-sivuisena oppaana, jonka saat käyttöösi loppuelämäksesi. Saat sen mukana myös jatko-ohjelman tulevaisuuden varalle. Voit jatkaa sen parissa työskentelyä itsenäisesti tai palata sen pariin sosiaalisesti kuormittavissa elämäntilanteissa, joissa sosiaaliset epämukavuuden tunteet usein voimistuvat. Sen avulla palautat mieleesi ohjelman aikana saamasi oivallukset ja saat tukea kuormittavan elämäntilanteesi rakentavaan ratkaisemiseen.
Joustavan käyttöoikeuden
Ujonrohkaisija-palvelun käyttöoikeus kestää 12 viikkoa. Se on ihanteellinen aika henkilökohtaisen harjoituspolun kulkemiseen, sillä oivallukset rakentuvat toistensa päälle, ja liian pitkät välit harjoitusten tekemisessä eivät tue työskentelyä. Aikajakso ei kuitenkaan ole kiveen kirjoitettu.
Pyrimmekin sopivassa suhteessa kannustamaan sinua, mutta samalla joustamaan mahdollisten yllättävien elämäntilanteiden edessä. Saat joka viikko raportin suorittamistasi tehtävistä ja kannustavan muistutuksen työskentelyn jatkamisesta. Ymmärrämme myös, että elämässä sattuu ja tapahtuu kaikenlaista. Voit myös aina ilmoittaa meille, jos koet tarvitsevasi lisää aikaa ohjelman suorittamiseen.
Tarjousalennus HIDASTA -koodilla NYT -39 € Osta palvelun käyttöoikeus tarjoushintaan 248 € (norm. 287 €) TÄSTÄ.
Ujonrohkaisija-palvelu koostuu kolmesta moduulista. Saat jokaisen suoritetun moduulin jälkeen palautekansion sähköpostiisi. Palautekansio sisältää kaiken videoluentojen teorian, henkilökohtaisen palautteesi numeroina ja visuaalisina kuvaajina, jatko-ohjeistuksia ja vapaaehtoisia lisätehtäviä. Lisäksi palautekansio sisältää asiantuntijan kirjallisen palautteen ja sinulle henkilökohtaisesti räätälöityjä jatko-ohjeistuksia.
MODUULI 1: Sosiaalinen herkkyys
Sosiaalisen herkkyyden moduulissa opit ymmärtämään miten persoonallisuutesi vaikuttaa yksilölliseen taipumukseesi kokea sosiaalisia tilanteita. Tutustut sosiaalisen herkkyyden käsitteeseen ja opit ymmärtämään mitä ujous, introverttius, arviointiherkkyys ja erityisherkkyys ovat tieteellisen tutkimustiedon valossa. Opit ymmärtämään myös, miten persoonallisuus vaikuttaa yksilölliseen taipumukseesi kokea sosiaalisia tilanteita.
Sosiaalisen herkkyyden moduulissa saat viiden suuren persoonallisuuspiirteen teorian valossa tehdyn persoonallisuutesi yleisarvion. Saat myös palautteen sosiaalisesta herkkyydestäsi: introverttiydestä, ujoudesta ja arviointiherkkyydestä. Lisäksi saat palautteen erityisherkkyydestä ja yhteisökeskeisyydestäsi. Sosiaalisen herkkyyden moduulissa saat yleisiä ohjeistuksia siihen, kuinka voit suhtautua toiminnallisemmin omaan sosiaaliseen herkkyyteesi.
Opit ohjeistuksien avulla tunnistamaan sosiaaliseen herkkyyteen liittyviä voimavaroja ja ymmärtämään siihen liittyviä haavoittuvuuksia. Sosiaalisen herkkyyden moduulissa teet vapaaehtoisia lisätehtäviä, jotka toimivat kompassina itsesi näköisen elämän rakentamiselle.
Teet lisäksi tehtäviä, jotka auttavat sinua selkeyttämään arvomaailmaasi ja tavoitteitasi, tunnistamaan intohimojasi ja kykyjäsi, sekä sinulle tärkeitä ihmisiä.
”Kaikilla yksilön vahvuuksilla on varjopuolensa.” – Elaine N. Aron
MODUULI 2: Sosiaalinen jännittäminen
Sosiaalisen jännittämisen moduulissa opit ymmärtämään miksi, miten ja millaisissa tilanteissa sosiaalinen jännittäminen ilmenee. Tutustut moduulissa sosiaalisen jännittämisen psykologisiin taustatekijöihin sekä sosiaalisen jännittämisen noidankehän käsitteeseen. Opit lisäksi ymmärtämään, miten tapamme reagoida omiin tunteisiimme joko helpottaa tai ylläpitää sosiaalisia epämukavuuden tunteita.
Sosiaalisen jännittämisen moduulissa saat kognitiiviseen psykologiaan perustuvan palauteen siitä, millä elämänalueilla, millaisissa tilanteissa ja miten jännittäminen ilmenee juuri sinun kohdallasi. Lisäksi saat palautteen siitä millaiset psykologiset taustatekijät laukaisevat jännittämistä juuri kohdallasi, sekä siitä millaisia suojautumiskeinoja käytät sosiaalisissa tilanteissa.
Sosiaalisen herkkyyden moduulissa saat ohjeistuksia siihen, kuinka voit suhtautua toiminnallisemmin kehosi reaktioihin, sekä säädellä tunteitasi, toimintaani ja ajatteluasi. Lisäksi saat ohjeistuksia siihen, miten suhtautua omiin virheisiin myötätuntoisesti ja miten suhtautua muiden ihmisten kritiikkiin.
Sosiaalisen jännittämisen moduulissa teet vapaaehtoisia lisätehtäviä, joiden avulla opit tunnistamaan sosiaalisia kuormitusalueitasi ja kehittämään tietoista läsnäoloa ja kehollista turvallisuuden tunnetta sosiaalisissa tilanteissa.
”Laiva on turvassa satamassa, mutta eihän laivoja rakenneta seisomaan satamaan.” – John
A. Shedd
MODUULI 3: Sosiaalinen itseohjautuvuus
Sosiaalisen itseohjautuvuuden moduulissa opit ymmärtämään miten omaa sosiaalisten tunteiden säätelyä ja toiminnanohjausta voi kehittää. Tutustut moduulissa sosiaaliseen siedätysharjoitteluun ja sosiaalisen kasvun asenteen käsitteeseen. Opit myös ymmärtämään miten voit omatoimisesti saada aikaiseksi psykologista muutosta kaikkein tehokkaimmin. Sosiaalisen itseohjautuvuuden moduulissa tuodaan aiemmin oppimaasi käytäntöön. Suoritat moduulissa sosiaalisia päiväharjoituksia huomaamattomasti arjen ohessa omissa sosiaalisissa verkostoissasi.
Opit harjoitusten avulla havainnoimaan aiemmin saamaasi palautetta omassa arjessasi. Tehtävien tekeminen toimii pohjana toiminnallisempien tunteiden hallintakeinojen rakentamiselle ja sosiaalisten suojautumiskeinojen purkamiselle. Sosiaalisen itseohjautuvuuden moduulissa saat palautteen sosiaalisista päiväharjoituksista, sekä tieteelliseen tutkimusnäyttöön pohjautuvan sosiaalisen siedätysharjoittelun ohjelman, jonka parissa voit jatkaa itsenäisesti työskentelyä. Ohjelma sisältää harjoituksia, jotka auttavat sinua lieventämään sosiaalisia epämukavuuden tunteita ja lyhentämään niiden kestoa. Tehtävien tekemisen myötä opit korvaamaan suojautumista palvelevia reagointitapoja realistisemmalla ajattelulla, hyväksyvämmällä kokemisella ja aktiivisemmalla toiminnalla sosiaalisissa tilanteissa. Voit jatkaa harjoittelua itsenäisesti ohjelman parissa tai palata ohjelman pariin elämäntilanteissa, joissa sosiaalinen jännittäminen voimistuu.
”En pelkää enää myrskyjä, sillä olen oppinut purjehtimaan laivaani.” – Louisa May Alcott
Tarjousalennus HIDASTA -koodilla NYT -39 €
Osta palvelun käyttöoikeus tarjoushintaan 248 € (norm. 287 €)TÄÄLTÄ.
Ujonrohkaisija on älykkäämpi työskentelymuoto sosiaalisen epämukavuuden tunteiden työstämiseen. Se tuo psykologiseen tutkimusnäyttöön ja parhaisiin käytäntöihin pohjautuvat työkalut tietokoneellesi ja puhelimeesi. Työskentelet sen parissa valitsemallasi älylaitteella ajasta ja paikasta riippumatta.
(Ujonrohkaisija-palvelun arvolupaus:
Tutkittua tietoa
Yksilöllinen tilannekartoitus
Käytännöllinen harjoitusohjelma
Ammattilaisen ohjausta)
Kenelle palvelu sopii?
Ujonrohkaisija on psykologisen hyvinvoinnin palvelu kaikille, jotka haluavat oppia ymmärtämään omaa sosiaalista herkkyyttään ja saada tukea sosiaalisen epämukavuuden tunteisiinsa, mutta eivät koe tarvitsevansa terveydellistä apua.
Tehtävien parissa työskentely vaatii kykyä toimia itse ja motivaatiota itsenäiseen työskentelyyn. Saat siitä parhaan hyödyn, jos koet olevasi toimintakykyinen. On myös hyvä muistaa, että liian kuormittavassa elämäntilanteessa ei kannata aloittaa uutta harrastusta.
Kenelle palvelu ei sovi?
Ujonrohkaisija ei ole terveyspalvelu, eikä se vastaa terveydenhuollon piirissä annettua diagnostista arvioita tai hoitoa. Kaikki palvelun piirissä annettu palaute ja tehtävät ovat puhtaasti valmennuksellisia. Jos koet, että hyvinvointisi tai toimintakykysi on ajankohtaisesti heikentynyt, on hyvä käydä hakemassa terveydenhuollon ammattilaisen arvio asiasta.
Mielenterveydelliset pulmat eivät suoraan estä palvelun parissa työskentelyä, sillä Ujonrohkaisija voi toimia mielenterveden tukipalveluna samalla tavalla kuin kirjallisuus tai muu oppimateriaali. Se ei kuitenkaan koskaan korvaa terveydenhuollon piirissä annettua diagnostista arvioita tai hoitoa.
1. Mene osoitteeseen www.ujonrohkaisija.fi. Ota palvelu käyttöösi alle minuutissa kotisohvaltasi hankkimalla käyttöoikeus.
2. Maksa käyttöoikeus turvallisesti verkossa.
3. Maksun jälkeen voit aloittaa työskentelyn välittömästi helppokäyttöisessä verkkoympäristössä.
Tarjousalennus HIDASTA -koodilla NYT -39 €.
Osta palvelun käyttöoikeus tarjoushintaan 248 € (norm. 287 €)TÄSTÄ.
Yksi raskaimmista sanoista on ”pitäisi”. Se sitoo energiaa ja vetää sinua pois omasta voimastasi. Välillä on hyvä tulla tietoiseksi turhista sisäisistä ja ulkoisista vaatimuksista – ja hellittää niistä.
Eräänä aamuyönä heräsin neljän jälkeen pyörimään sängyssä. Se on minulle merkki, että stressihormoni kortisolin rytmi on sekaisin ja olen ylikierroksilla.
Kun en meinannut nukahtaa, kaivoin muistikirjan esiin ja aloin kirjoittaa mielessä pyörivää kuormaa ylös. Listasin, mitä kaikkea minun mielestäni ”pitäisi” tehdä. Ei siis niitä asioita, jotka kuuluvat arkiseen ”pitää”-osastoon (ne luonnollisesti täytyy hoitaa ennemmin tai myöhemmin), vaan niitä asioita, jotka eivät ole elintärkeitä, mutta silti pyörivät ajatuksissani. ”Pitäisi.”
Kaksi muistikirjan sivua täyttyi nopeasti. Listalla oli odotuksia, jotka syntyvät arkielämän huomioista. Kun näen joulukortit lipaston päällä vielä helmikuun lopussa, mietin, että olisi pitänyt nuokin korjata pois, mutta en ole jaksanut. Kun pensasaidassa aroniat kypsyvät, mietin että ne pitäisi pakastaa talteen, mutta en ole saanut aikaiseksi. ”Olenpa saamaton, pitäisi ryhdistäytyä.” Yksinkertaisesta ärsykkeestä voi lähteä liikkeelle itsensä soimaamisen kierre.
Jos tämä kuulostaa tutulta, pysähdy hetkeksi näiden kysymysten äärelle. Voit mietiskellä, keskustella ystävän kanssa tai kirjoittaa muistikirjaan:
Missä asioissa vaadit itseltäsi enemmän kuin mihin todellisuudessa pystyt?
Mitä asioita teet vain, koska ajattelet, että sinun täytyy?
Milloin olet mielestäsi ansainnut luvan rentoutua?
Ovatko odotuksesi itseäsi kohtaan kohtuullisia?
Kun itse tuijotin loputonta pitäisi-listaani, pohdin, mitä siitä seuraisi, jos tekisin tämän kaiken. Tuli tunne, kuin olisin saanut itseni hilattua ylöspäin ja eteenpäin, jollekin mystiselle paremman elämän portaalle. Tunsin itseni vahvemmaksi. Tajusin kyllä, että se oli vain tunne.
Sitten mietin, mitä tapahtuisi, jos en tekisi mitään pitäisi-listaltani. Jos vain antaisin kaiken olla? Vastauksena oli voimakas sisäinen kokemus: tunsin putoavani pimeyteen. Jos en tekisi mitään näistä, olisin epäonnistuja. En ehkä selviytyisi lainkaan.
Sekään ei ollut totuus vaan pelko.
Oivalsin, että loputtomat ”pitäisi”-ajatukset olivat alitajuntani tapa auttaa minua selviytymään. Vapauttavampaa oli todeta, että on paljon asioita, joita en oikeasti halua, jaksa enkä aio tehdä. Siispä voin päästää irti ajatuksesta, että minun pitäisi. Olkoot joulukortit, olkoot aroniat!
Mistä turhasta sisäisestä odotuksesta tai pitäisi-ajatuksesta sinä voisit päästää irti juuri nyt?
Kirjoittaja Mari Jokinen on koulutettu kokemusasiantuntija, inhimillinen ihminen ja äiti. Mari haluaa jakaa tietoa, toivoa ja samaistumispintaa antamalla kasvot kokemuksille, jotka ovat inhimillisiä, mutta aiheuttavat vielä tänä päivänä usein turhaan häpeää.
Päädyin hiljattain selailemaan muutaman vuoden takaisia kuvia itsestäni. Olen tuskin yksin sen kokemuksen kanssa, jossa vanhoja kuvia selatessa ajattelee, ”näytinpäs kauniilta tuolloin”, mutta samalla muistaa, miten kriittisesti peilikuvaansa suhtautui kyseisellä hetkellä. Ennen kuvia selatessa on saattanut tulla todella paha mieli siitä, ettei enää näytä samalta. Haluaisi saada takaisin sen kauneuden itsessään, jota ei silloin osannut kuitenkaan edes nähdä. Ristiriitaista.
Tällä kertaa kuvia selatessa kyyneleet nousivat silmiini. Ei kuitenkaan siksi, että haikailisin sitä, miltä ennen näytin. Nyt mieleen vyöryivätkin muistot siitä, miten tuolloin yritin niin kovin muuttua ja kelvata. Niin itselle kuin toisellekin. Miten tiedostamattani luulin olevani projekti, joka minun pitäisi saada valmiiksi ollakseni rakkauden arvoinen.
Olen tehnyt vuosia päänsisäistä työtä kehosuhteeni kanssa – siinä, että suhtautuisin itseeni lempeämmin ja pääsisin irti ainaisesta ”ihannevartalon” tavoittelusta, jollaista tuskin olisi itselleni mahdollista saavuttaakaan, vaikka mitä tekisin. Se, että tuo edellä kuvaamani sama ajatusmalli on toistunut aina vanhojen kuvien äärellä, tekee minulle näkyväksi sen tosiasian, että itsetuntooni ja sisäiseen kehorauhaani ei loppuviimein vaikuta kehon koko, puntarin lukema tai muukaan ulkoinen seikka. Kriittisyys ei ole kadonnut painonpudotuksesta tai muista muodonmuutoksista huolimatta.
Ulkonäköni kaunistaminen ei auttanut hyväksymään itseäni
Kehovihani ei ole ollut ratkaistavissa ulkokuorta muuttamalla, sillä sen juurisyyt ovat olleet syvemmällä, kuten tiedostamattomassa häpeässä ja riittämättömyydessä. Sen sijaan, että olisin näistä kipeistä tunteista päässyt eroon muuttamalla itseäni, ne saivatkin vaan tilaa kasvaa. Ja sillä tiellä mikään ei olisi riittänyt. Olisin ollut itselleni ikuinen projekti, jossa kriittinen silmäni olisi peilin edessä löytänyt aina seuraavan kohdan, jota muuttaa kauniimmaksi. Jossain kohtaa hiljalleen oivalsin, etten tulisi koskaan löytämään rakkautta, tai edes neutraalimpaa suhtautumista
kehoani kohtaan, jos yrittäisin tehdä sen vihan kautta.
Siihen, että ajatuksistani kumpuaa tällainen kirjoitus, on ollut pitkä matka, johon olen tarvinnut vertaistukea, omien ajatusteni ja tekojeni aktiivista kyseenalaistamista, dieettikulttuurin sekä yleisten ulkonäköihanteiden kyseenalaistamista, sekä psykoterapiaa. Merkittävin tekijä on kuitenkin ympärilläni olevat ihmiset ja oma rajanvetoni sen suhteen – päästän tästedes lähelleni vain ihmisiä, keiltä on saatavissa pyyteetöntä rakkautta ja hyväksyntää ilman tarvetta muuttaa itseään ensin.
Lempeä katse parantaa suhdetta kehoon
Hetket, jolloin oman kehon kanssa tuntuu hankalalta olla, kuuluvat edelleen elämääni. Ja se on inhimillistä. ”Rakkaus” saattaa olla vielä turhan iso sana kuvaamaan kehosuhdettani, mutta vihan paikalle on hiipinyt myötätunto ja lempeämpi katse. Se tuntuu hyvältä. Sen sijaan, että nyt kuvien
selaamisen myötä olisin halunnut alkaa muuttaa kehoani, koinkin tarvetta pyytää siltä anteeksi; ”Anteeksi, kun olen kohdistanut sinuun vuosien varrella vihaa täynnä olevia ajatuksia ja laiminlyönyt hyvinvointiasi. Ollut puolustamatta, kun joku toinen on puhunut sinusta epäkunnioittavasti. Sinä olet rakkauden arvoinen, ollut aina. Lupaan pysyä puolellasi. Ja kaikessa epätäydellisyydessäsi – sinä olet juuri noin kaunis, rakas ja riittävä.”
Lempeyttä ja myötätuntoa sinulle lukija, joka samaistuit näihin kipeisiin kokemuksiin. Sinä ihan oikeasti riität.
