Tänä vuonna olen löytänyt toivon palasia mitä pienimmistä hetkistä. En ole löytänyt niitä yksin mietiskellessä vaan toisten ihmisten kanssa jaetuista hetkistä. Osa on ollut läheisiä, osa tuntemattomia. Ehkä olen itse auennut ihmisenä hieman enemmän, sillä olen tuntenut toisten ihmisten lämmön paljon selkeämpinä aaltoina ja virtauksina kuin vielä koskaan ennen. Tälläkin hetkellä eniten toivoa minulle antaa, että ihan pian pääsen halaamaan läheisiäni, kun menen jouluksi kotiseudulleni.
En ehkä aiemmin ole ihan täysin ymmärtänyt toivon syvintä merkitystä, vaikka olen niin luullut. Toivo on jäänyt hieman ontoksi sanaksi, jonka kuulen aina aika ajoin, mutta jonka tarkoitus on kutistunut korvissani kirjaimiksi. Olen ehkä alkanut suhtautua siihen hieman kyynisesti, ajatella, että eihän mikään kuitenkaan oikeasti koskaan muutu. Ajelehdin vain muiden mukana tässä universumin kaaoksessa, jossa hallitsemattomasti törmäilen ihmisiin, itseeni, mahdollisuuksiin ja mahdottomuuteen. Mikään ei ole juuri nyt tuntunut ottavan muotoaan, ei asettuvan rauhaisasti, vaikka kuinka toivoisi.
Olen ehkä alkanut ajatella, että toivo olisi vain jotain, joka kuuluu tietyissä tilanteissa mainita tai johon epätoivon partaalla hetkittäin ripustaudutaan, mutta tietääkö kukaan, mitä se on? Mistä toivo on tehty? Mistä se ilmaantuu? Ja onko sitä silloinkaan, kun kuvittelen sen?
Minun on ollut vaikea ottaa vastaan sanoja toivosta, sillä en halua olla epätoivoinen. Haluaisin olla pärjäävä. Itsenäinen. Vaikka en oikeasti edes haluaisi, mutta ehkä haluaisin muiden näkevän minut pärjäävänä silloinkin, kun en pärjää yksin. Silloinkin kun värisen kuin syksyn irtoava lehti ja lentelen vailla suuntaa, olen toivonut, ettei kukaan huomaisi haurauttani, mutta kuitenkin osuessani kohdallesi, ottaisit minut kiinni.
Kun katselen ympärilleni, huomaan, että meitä leijailevia lehtiä on muitakin. Ensin näen vain lähimmät, sitten kaukaisemmat lehdet ja lopulta lehtiä maailman ääriin. Lukemattomasti leijuvia värin pilkahduksia, jotka auringon valoon osuessaan säteilevät kuin ihmeiden sirpaleet ja tuntuu, kuin taivas ei olisikaan enää ammottava aukko kysymyksiä ilman vastauksia vaan täynnä kauneutta.
En ole hukassa yksin. En ole koskaan ollutkaan. Tuntuu, ettei yhdessä muiden kanssa voi edes olla hukassa. Kun elämän tuulenpuuskissa huomaakin lennähtelevänsä yhdessä, vaikkakin jokainen hieman omia reittejään, on kuin olisi yhteisellä matkalla. Eikä määränpää tunnu enää niin pelottavalta, ei edes oleelliselta. Lennän vierelläsi ja sinä minun.
Tänä vuonna toivosta on vihdoin ja viimein tullut minulle enemmän kuin sana. En enää pelkää, että se paljastaisi tarvitsevuuteni ja epätoivoni, sillä se onkin valaissut inhimillisyyteni. En vieläkään tiedä, mistä toivo on tehty, mutta tiedän, miltä toivo tuntuu.
Toivo on jokaisessa laskevassa illassa ja koittavassa aamussa, jokaisessa lempeässä sanassa, katseessa, ajatuksessa. Sinussa, minussa ja hänessä. Tunnen sen. Se on siinä, että pääsee jouluksi kotiin tai siinä haaveessa, että vielä jonain päivänä pääsee kotiin. Kodin voi myös tehdä toivosta, olla kotona toivossa.
Toivo on sitä, että voi luottaa silloinkin, kun ei voi luottaa. Toivoa on viimeiseen henkäykseen asti. Ja sen jälkeen.
Toivo on aina olemassa. Erityisesti silloin, kun on pimeää.
Toivon sinulle toivoa.
Sydämellä, Maaria
Rakkauden etsijän keskustelukorttien avulla voit avautua rakkautta kohti, olipa kyseessä sitten uusi tuttavuus, oma kumppani, ystävä tai sinä itse. Nosta kortti, vastatkaa vuorollanne ja antakaa keskustelun avautua. Nämä keskustelukortit sisältävät 60 ajatuksia herättävää tekstiä ja yli 120 kysymystä. Tutustu täältä.
Psst. Voit seurata minua Instagramissa ja kertoa, mitä ajatuksia kirjoitus herätti.
Joulua ennen ihmiset kertovat usein stressaavansa, että kaikki valmistelut ehditään tekemään valmiiksi ennen jouluaattoa. Joulusiivous täytyy tehdä hyvissä ajoin, jouluruoat täytyy valmistaa tai miettiä pitkä ostoslista, mitä ruokia täytyy hakea kaupasta.
Monessa kodissa murehditaan lisäksi joulunajan aikatauluja. Missä kyläpaikoissa pitäisi käydä, mihin kaikkeen riittää aika? Kaiken tämän lisäksi moni murehtii vielä sitä, että saa ostettua kaikille läheisille tarpeeksi hienoja lahjoja.
Mieti hetki, mitä asioita sinä muistat lapsuuden jouluista, tai itsellesi tärkeistä jouluista?
Minä muistan sen, että ennen joulua seinille ripustettiin vanhoja perinteisiä joulujulisteita. Keittiön yläkaapista nostettiin pöydälle laatikko, jossa oli joulukoristeita vuosikymmenten ajalta.
Muistan, että haettiin isän kanssa omasta metsästä tupaan sopiva kuusi. Aattoaamuna kuusi koristeltiin hienoilla värikkäillä koristeilla. Jokainen sai laittaa koristeita kuuseen, isä asetti viimeisenä tähden latvaan.
Pihalle tehtiin paljon lumilyhtyjä, että pukki näkisi illalla tulla kylään.
Hyvät muistot syntyvät pienistä asioista, yhdessä vietetystä ajasta ja kiireettömyydestä.
Harva aikuinen miettii, että parhaat joulumuistot liittyvät lahjoihin tai siihen, että koti oli erityisen puhdas jouluna.
Miksi siis murehdimme näitä asioita ennen aattoa, kun voisimme keskittyä siihen, että luomme hyviä muistoja ilman turhaa stressiä.
Mitä jos tänä vuonna tekisitkin itsellesi erilaisen muistilistan joulua varten?
1. Tee joulusta itsesi näköinen, sinun ei tarvitse miellyttää muita.
2. Vietä jouluna aikaa tärkeiden ihmisten kanssa, älä kutsu ketään kylään vain velvollisuuden vuoksi.
3. Ole itsellesi armollinen. Joulu saapuu jokaiseen kotiin, vaikka siellä olisi sotkua.
4. Älä osta kalliita joululahjoja vain tavan vuoksi.
5. Kaikkea ei tarvitse tehdä itse. Muista pyytää apua, osta jotkut ruoat kaupasta ajan säästämiseksi.
6. Älä murehdi, jos kaikki ei mene suunnitelmien mukaan. Elä hetkessä ja nauti joulun tunnelmasta.
Usein sanotaan, että toisia kohtaan on helppoa olla ymmärtävä ja myötätuntoinen, itselleen kriittinen. Omat vastoinkäymiset tuntuvat suuremmilta kuin toisten ja haastavat persoonallisuuden piirteet haluttaisiin poistaa sen sijaan, että ne hyväksyttäisiin osana itseään. Aika ajoin olisi tärkeää pysähtyä arjen keskellä pohtimaan, millaista sisäistä puhetta käyt itsesi kanssa.
Kun mokaat tai koet jonkin piirteen itsessäsi vähempiarvoiseksi kuin jonkun toisen piirteet, miten reagoit? Ruoskitko itseäsi jumittaen lamauttavien ajatusten kehään tai ohitatko tilanteen olan kohautuksella ajatellen, että ei se mitään, olen silti hyvä näin? Jos ajatukissa itsesi ruoskiminen on sinulle luontaista, voit opetella tunnistamaan ja siten myös pysäyttämään ikävien ajatusten kehän.
On inhimillistä haluta onnistua, olla osaava ja pidetty. Kukaan ei kuitenkaan ole täydellinen. Kukaan ei ole taitava kaikessa. Kenenkään ei tarvitsekaan olla täydellinen ja taitava kaikessa — näin sanomme toisille, mutta sama toteamus itselleen on vaikeampi antaa. Kuinka hienoa olisikaan, jos hankalalla hetkellä voisimme sisäisesti halata itseämme, puhua itsellemme kauniisti ja kunnioittavasti. Voimme loistaa niissä asioissa, jotka osaamme ja antaa toisten loistaa niissä, jotka eivät ole itsellemme luontaisia.
Joskus ruoskan iskut kohdistuvat tekoihin tai persoonallisuuden piirteisiin, toisinaan taas ulkoiseen olemukseen. Olemme kaikki erilaisia, miten siis edes voisi luokitella, kuka on toista parempi? Seuraavan kerran, kun haluaisit moittia itseäsi puristavasta farkun napista tai vaikkapa kömmähdyksestä töissä, voit pysähtyä miettimään, miten vastaavassa tilanteessa puhuisit parhaalle ystävällesi. Todennäköisesti suhtautuisit lämpimästi, etsisit kannustavia sanoja ja osoittaisit myötätuntoa häntä kohtaan. Voisitko tehdä saman itsellesi?
Kaunis sisäinen puhe on taito, jonka voi oppia harjoittelemalla. Oppiminen vaatii, että tunnistat epävarmuuden hetken ja pysähdyt siihen miettimään, millaisia vaihtoehtoja sinulla on. Usein ruoskimme itseämme, joskus projisoimme tunteen johonkuhun toiseen. Vaihtoehtona on kuitenkin myös antaa itselleen lempeitä ajatuksia ja sanoja, joskus myös ääneen muille kerrottuna. Kun tätä toistaa riittävän usein, voi huomata, että sisäinen kriitikko hiljenee vähitellen ja herää huutelemaan aina vain harvemmin.
Rakastan joulua. Mutta vielä enemmän rakastan matkaa jouluun. Jouluun valmistautuessa koen joulumielen virtaavan kaikista voimakkaimmin ja lämpöisimmin.
Nuorempana en ymmärtänyt joulun valmistamisen mieltä lämmittävää kokemusta, vaan usein kehitin itselleni armottoman joulustressin. Pääni sisäisen sääntöviidakon mukaan kaiken piti olla tarkasti järjestyksessä, täydellisen puhdasta ja jääkaappi täynnä oikeita jouluruokia. Jopa tunnelmallakin oli omat kriteerinsä.
Väsäsin itse karamelleja ja väkersin omin pikkukätösin joulukoristeita. Ja aatonaattoiltana itku kurkussa, herpes-rupi huulessa hakkasin rosollia, jota olen aina inhonnut ja joka aina joulun jälkeen heitettiin lähes kokonaan roskiin. Noina vuosina puolisollani oli sanonta, että Aulin joulu ei tule ilman jouluitkua.
Asuessamme Madridissa ja ollessani reisimurtuman takia liikuntakyvytön tajusin, kuinka vapauttavaa onkaan luopua itse itselleen kehittelemistä vaatimuksista.
Muistan, miten aatonaattoiltana raskaan markettireissun jälkeen makasin olohuoneen sohvalla ja kaipasin miestäni vessojen pesusta seurakseni. Kello lähestyi jo puoltayötä ja alakuloisena tuijotin terassin oven pielessä seinään nojaavia kirveitä, joita oli käytetty takkapuiden pilkkomisessa takapihalla. Niidenkin olisi pitänyt jo olla varastossa, sillä perinteisestihän kirveiden ei uskota lisäävän joulurauhaa ja hyvää tahtoa ihmisten kesken.
Mutta silloin päätin, että meille tulee joulu, vaikka kirveet olisivatkin paikallaan kuusen kupeessa iankaikkisesti. Ja hyvä joulu siitä tulikin.
Sen jälkeen olemme viettäneet monenlaisia jouluja hyvinkin erilaisissa paikoissa. Perinteiset jouluruuat ovat menettäneet Pakko olla –luonteensa. Brasiliassa jouluumme ei kostean ilmaston takia kuulunut edes pipareita. Ainoastaan joulupuuro on keitetty kaikkialla, missä olemme asuneet, ehkä helposti saatavien ainesosien takia.
Myöskään joulukuusi tai lukemattomat koristeet eivät ole pakollisia joulutunnelman luomiseksi. Rion pieneen hotellihuoneistoomme emme halunneet ostaa yhtään joulukoristetta. Sen sijaan teimme punaisesta kangassuikaleesta rusetin oveen ja ripustimme jouluvalot sypressiin.
Jouluun liitetään usein myös luminen maisema, ja kieltämättä hiljalleen leijailevat lumihiutaleet ovat hyvin jouluisia, mutta tumma tähtitaivas voi tropiikissakin keskellä kesää avata oven joulun hiljaisuuteen.
Koska elämässämme joulu on niin monta kertaa muutettu eri muotoon tai joulun rönsyt riisuttu pois, olen oivaltanut oman jouluni syvimmät salat. Joulu ei tulekaan ulkoisesta saavuttamisesta, asioiden valmiiksi saamisesta, vaan joulun ydin on sisäisessä matkassa jouluun.
Kaikki puuhasteleminen tai rauhoittuminen siten, että se saa sydämen laajenemaan ja lämpimät tunteet virtaamaan, ohjaa oikealle reitille. Se on ainoa, mitä joulun tunnelmaan tarvitaan.
Minun joulupolkuni kulkee kynttilöiden ja jouluvalojen hehkussa, joulumusiikin soidessa joulukortteja askarrellen ja joulukirjeitä kirjoittaen. Kuuntelen hiljaisuutta sisälläni, aistin miten hyvä mieli siivittää kynäni liikkeitä ja ajattelen syvää kiitollisuutta tuntien kaikkia rakkaitani. Siinä se on. Joulu.
Jos olemme kohdanneet toistuvaa tarpeidemme mitätöimistä, ohittamista tai surullisimmillaan niistä häpäisyä, opimme usein mallin, jossa alamme itsekin mitätöimään ja häpeämään tarpeitamme. On aikuisuutta ymmärtää, että ihan joka ainokainen hetki tarpeemme eivät voi täyttyä, ja se on myös elämää, mutta jo se, että tunnistamme tarpeemme, auttaa meitä kohtaamaan kivun, jonka tarpeiden täyttymättömyys usein meissä herättää. Tällöin voimme löytää itseämme kohtaan parhaimmillaan myötätuntoa, sen sijaan että lähtisimme turruttamaan kaipuutamme vaikkapa addiktioiden ja erilaisten sijaistoimintojen taakse.
Inhimillisiä tarpeita ovat mm.
– Tarve kokea olevamme turvassa, niin fyysisesti kuin emotionaalisesti
– Tarve saada kokea tukea ja rohkaisua
– Tarve tuntea yhteyttä, tuntea olevamme rakastettua ja ilmaista omaa rakkauttamme
– Tarve saada kuulua ja osallistua
– Tarve tuntea olevansa omana itsenään arvokas ja merkityksellinen
– Tarve tulla kuulluksi ja nähdyksi
– Tarve ilmaista myös rajoja ja tulla kunnioitetuksi niidenkin äärellä
– Tarve saada toteuttaa itseään ja olla itsenäinen
Emme tietenkään lapsena (tai aina aikuisenakaan) osaa ilmaista tarpeitamme suoraan, vaan ne ilmenevät epäsuorasti, joskus myös esim. kiukuttelun ja ”hankalana” olemisen kautta. Jos tällöin tulemme mitätöidyksi, opimme aika äkkiä sulkemaan myös oman luontaisen yhteyden tarpeisiimme. Mutta tarpeet eivät katoa minnekään. Onneksi omia syvempiä tarpeita voi alkaa tunnistamaan myös aikuisuudessa.
Jos on kasvanut kodissa, jossa tarpeita on (mitä luultavimmin tiedostamatta ja pahaa tarkoittamatta) mitätöity, voi olla arvokasta harjoitella sanomaan itselleen: Minun tarpeeni mahtuvat tähän maailmaan.
Tarpeet eivät tee meistä itsekkäitä, ne tekevät meistä ihmisiä! Ja silti me olemme aikuisena vastuullisia siitä miten ilmaisemme tarpeitamme. Pyrkimys tehdä valintoja niin, että omat tarpeet tulisivat huomioiduksi ei ole lainkaan sama asia, kuin se että pyrkisi impulsiivisesti kyynärpää taktiikoilla tekemään mitä vaan saadakseen haluamansa.
Osa ihmissuhteiden haasteita voi olla se, että tarpeemme ovat erilaisia eri kohdissa. Toisen tarve ei ole ”väärä” vaikka se ei olisi sama, mitä itse siinä kohtaa priorisoisi. Vastavuoroisessa ja tasapainoisessa suhteessa kummankin tarpeet saavat olla totta yhtäaikaa ja parhaimmillaan yhdessä voidaan käydä keskustelua siitä, mitä tämä tarkoittaa käytännössä.
Miten oppia tunnetaitoja aikuisena? Tunnekarttakirjaan täytettävien tehtävien avulla opit ymmärtämään ja säätelemään tunteitasi. Katso uusi Tunnekarttatehtäväkirja täältä.
Kahden vaalean keksin väliin on pursotettu vaniljalla maustettua kermaa ja tahmeaa maapähkinävoita. Herkku on gluteeniton ja valmistettu kokonaan ilman valkoista sokeria.
VAIHE 1) Vatkaa huoneenlämpöinen voi ja intiaanisokeria yhteen. Lisää joukkoon kananmuna ja sekoita hyvin.
VAIHE 2) Yhdistä kaikki kuivat aineet omassa kulhossaan ja lisää seos sitten märkien aineiden joukkoon.
VAIHE 3) Kääri taikina muovikelmuun ja anna levätä jääkaapissa ainakin 1h.
VAIHE 4) Jauhota leivontataso ja pyörittele jähmeä taikina jauhoissa. Kauli taikina ohueksi ja paina esimerkiksi pienen juomalasin suulla pyöreitä pipareita.
VAIHE 5) Nosta piparit esimerkiksi lastalla tai veitsen kärkeä apuna käyttäen leivinpaperin päälle ja paista uunin keskiosassa, 200 asteessa, noin 10 minuuttia
Huom! Taikina on mureaa, joten leivontaa helpottaa kylmän jähmeä taikina sekä hyvä jauhottaminen.
Vaniljakerma
1 dl vispikermaa
1 tl vaniljaa
Hunajaa makeudeksi oman maun mukaan (tarkasta maku)
VAIHE 1) Vaahdota kerma ja mausta se vaniljalla ja hunajalla
Kokoa keksit näin:
Lusikoi keksien päälle makeuttamatonta maapähkinävoita ja pursota pähkinävoin päälle vaniljakermaa. Laita toinen keksi täytteen päälle ja nauti.
Tämä teksti on kirjoitettu kaupallisessa yhteistyössä Suomen ev. lut. kirkon kanssa ja se on syntynyt yhteisestä kiinnostuksesta suomalaisten henkiseen hyvinvointiin.
Mistä löytää toivoa, kun on epätoivoinen olo? Kysyimme tätä kirkkoherra Kari Kanalalta.
”Usein ajatellaan, että toivoa tarvitaan siihen, että meillä olisi hyvä tulevaisuus. Mutta toivoa tarvitaan tähän päivään – siihen, että meillä on elämässä merkitystä ja mielekkyyttä. Toivo on myös sitä varten, että uskallamme heittäytyä, haavoittua ja rakastaa”, Kari Kanala sanoo.
Tässä Karilta 5 asiaa, jotka auttavat pitämään yllä toivoa epätoivonkin hetkellä:
1. Älä yritä selvitä yksin
”Aikuisena ei ole välttämättä helppo ottaa apua tai kädenojennusta vastaan. Ajatellaan, että pitäisi selvitä yksin. Vaikeita asioita kokeneet ihmiset ovat yleensä sisukkaita, mutta sisu ei riitä kaikkeen. Anna toisen ihmisen välillä kannatella, sillä sylin tarve ei pääty lapsuuteen, vaan jatkuu koko elämän.
Jos sinulla ei ole syliä, etsi sellainen. Syli voi olla seuraa tai joku ihminen, joka voi olla tukena. Jos olet lähellä toista ihmistä, huomaa hänet ja se, mitä hän tarvitsee.”
2. Tee arjesta hyvää pienillä teoilla
”Moni tuntee olonsa turvattomaksi ja toivottomaksi. Vastalääkkeitä ovat hyvä arki ja se, että tuntee itse, että oma elämä on merkityksellistä. Etsi siis elämääsi mielekkäitä asioita, joilla on merkitystä. Hyvä arki tarkoittaa pieniä hyviä asioita, jotka toistuvat yhä uudelleen. Toivo ja turvallisuuden tunne heräävät yksinkertaisista asioista.”
”Jos olet parisuhteessa ja keität kahvia, keitä toisellekin. Kun teet munakasta, tee toisellekin. Kun viet roskat, tule takaisin.” – Kari Kanala
3. Ota yhteyttä edes yhteen ihmiseen
”Joulu on mahtava tekosyy lähettää joulukortti tai soittaa, ja siten avata uudelleen yhteyttä toiseen ihmiseen. Meille saattaa tulla huono omatunto siitä, ettei kaikkiin ihmisiin pysty, jaksa, muista tai ehdi pitää yhteyttä. Mutta ota yhteyttä vaikka yhteen ihmiseen.”
4. Käytä näitä neljää sanaa
”4 sanaa, joilla pääsee jo pitkälle, ovat hei, kiitos, anteeksi ja kippis.
Hei-sanalla on vahva viesti. Miten päivä alkaa? 98-prosenttisesti se jatkuu samoin kuin se on mennyt tähänkin asti.
Kiitos ja anteeksi ovat sanoista tärkeimmät. Vaatii paljon pyytää anteeksi ja vielä enemmän antaa anteeksi. Mutta anteeksi saaminen on tärkeintä. Syvintä on kiitos läheisistä ihmisistä ja rakkaista, siitä, että elämässä on mieltä ja merkitystä.
Kippistä ei kannata käyttää joka päivä. Arki menee siitä pilalle. Mutta on tärkeää löytää elämään myös hetkiä, joissa voi siirtyä arjesta juhlaan.”
5. Nauti jostain sinulle tärkeästä asiasta
”Sinun oma juttusi voi olla mikä tahansa asia, josta innostut. Minulle se on jalkapallojoukkue Arsenalin hyvä alkukausi.”
Tämä on se hetki vuodesta, kun kehotetaan unelmoimaan ja asettamaan tavoitteita uudelle vuodelle. Muuten ei ainakaan saa sitä, mitä haluaa!
Tavoitteissa piilee taikansa, mutta myös vaaransa. Tavoite voi olla hyvä renki, mutta huono isäntä. Itse olen niiden avulla saavuttanut myös uupumuksen…
Jos sinäkin olet joskus uuvuttanut itsesi ylisuorittamalla, on hyvä olla tarkkana, miten ja millä asenteella tavoitteita asetat (jos ollenkaan).
Muista silloin nämä neljä asiaa:
Ydintarpeet. Mistä tarpeesta tavoitteesi kumpuaa? Moni tavoittelee asioita siksi, ettei muuten usko riittävänsä. Pitäisi olla pidemmällä, parempi, enemmän kuin nyt, jotta kelpaisi. Mutta mikään ulkoinen tavoite ei voi paikata sisäistä riittämättömyyden tunnetta. Tärkeämpää on opetella riittämään itselleen tässä hetkessä. Riittämisen tunteesta on kevyempää suunnistaa kohti uutta – siksi että jokin kiehtoo tai tuntuu omalta suunnalta, ei siksi, että muuten et tunne riittäväsi.
Suhtautuminen. Millä energialla suhtaudut tavoitteeseesi? Takerrutko siihen tiukasti vai osaatko antaa sille (ja itsellesi) tilaa hengittää? Pakonomainen tarve päästä tavoitteeseen voi viedä elämästä ilon – ja voimat. Uskalla unelmoida, mutta uskalla myös päästää irti unelmasta. Ehkä se toteutuu eri tavalla kuin nyt osaat ajatella. Joustavuus vie sinua oikeaan suuntaan leppoisammin.
Voimavarat. Paljonko sinulla on voimavaroja juuri tälle tavoitteelle – ihan oikeasti? Tee sen verran kuin suosiolla jaksat. Älä suunnittele ylioptimistisia aikatauluja äläkä tunge elämääsi liian täyteen. Jos tila loppuu, loppuu myös joustonvara. Ei ole tilaa yllätyksille eikä vastoinäkymisille, eikä ole aikaa pitää huolta itsestään. Ja jos et pidä huolta itsestäsi, ei tavoitteen saavuttaminenkaan tuo iloa kovin pitkään.
Tasapaino tämän hetken ja tavoitteen välillä. Kumpi on tärkeämpää, matka vai päämäärä? Sinulla voi olla suunta elämässä, mutta jalat on hyvä pitää tukevasti tässä hetkessä. Älä tuijota pelkästään lopputulosta vaan tuo huomio usein tähän hetkeen. Kohtaa rehellisesti se tilanne, jossa olet nyt. Tiedosta voimavarasi ja tunnustele, onko juuri nyt hyvä edetä – ja jos niin miten. Tämän hetken totuus on ainoa piste, mistä voit lähteä minnekään.
Ja muista myös: joskus tilanne voi olla se, ettet juuri nyt tiedä yhtään, minne olet menossa tai mitä elämältäsi haluaisit. Ehkä elämä on uuvuttanut sinut niin, että ainoa tavoitteesi on selviytyä hetki hetkeltä. Silloin on tarpeen vain antautua. Pysähtyä lepäämään siinä hetkessä, kun vanha tarina on päättynyt, mutta uusi ei ole vielä alkanut. Ennemmin tai myöhemmin sumu hälvenee.
Lisää uupuneen toipilasmatkasta voit kuunnella Katri Syvärisen kirjasta Löydä elämän taika (löytyy äänikirjapalveluista).
Ymmärrän kirjoittavani arasta aiheesta ja siksi suosittelen tätä kirjoitusta ensisijaisesti heille, joilla narsistisen suhteen päättymisestä on kulunut jo hyvän aikaa ja vaikeista kokemuksista toipuminen on alkanut ja edennyt ja on saatu myös ulkopuolisten apua, sekä tukea.
En koskaan ohjaa keskustelua terapia-asiakkaidenikaan kanssa terapian alkuvaiheessa tai terapian jo hieman edettyäänkin siihen, että ”No mitä sinä itse teit, jotta toinen osapuoli toimi niin kuin toimi? tai ”Miten sinä itse olisit voinut toimia tuossa tilanteessa toisin, jotta lopputulos olisi ollut toinen?”
Narsistisisissa suhteissa ei ole olemassa oikeudenmukaista tasavertaisuutta, jonka kautta voisi terveellä ja luotettavalla tavalla tutkailla omaa osuutta tapahtuneisiin tai suhteen tilaan.
Narsistiset suhteet perustuvat narsistisen persoonan patologiselle valehtelulle, manipuloinnille, sekä erimuotoiselle kaltoinkohtelulle ja väkivallalle.
Valmius katsoa itseä ja omaa toimintaa mahdollistuu tavallisesti vasta sen jälkeen, kun narsistisessa ihmissuhteessa koettu kaltoinkohtelu ja hyväksikäyttö on saatu kerrottua ja purettua pala palalta ihmisen kanssa, joka hyväksyy ja ymmärtää ja ennen kaikkea uskoo tarinan sellaisenaan.
Aika on hyvä apu, mutta sen täytyy saada ensin kulua.
Suhteen jälkeen
Narsistisen suhteen kuormittavuutta ja väkivaltaa on vaikea, joskus jopa mahdotonta ymmärtää, ellei sitä ole itse kokenut.
Hyvin yleisiä seurauksia noista suhteista ovat mm. erilaiset traumadiagnoosit, pitkäaikainen stressi, ahdistus, uniongelmat, väsymys, uupumus, sekä fyysiset kivut ja kehon monimuotoinen oireilu pitkään jatkuneen varuillaan olon ja taistele/pakene -tilan jälkeen.
Edellä mainitsemieni narsistisen suhteen aiheuttaminen oireiden ja sairauksien jälkeen on pitkä matka siihen, että voisi sanoa ihan todella oppineensa suhteesta jotain tai jopa ihan oikeasti kasvaneensa ihmisenä.
Kuinka kasvaa jonkin sellaisen jälkeen joka ihan todella ja ihan oikeasti rikkoi ihmiskehoa ja mieltä, niin sisältä kuin ulkoa?
Kuinka löytää vielä joskus itsestä sellainen puoli joka kertoisi ihmisille tai koko maailmalle kuinka tämä kokemus opetti ja itse asiassa auttoi kasvamaan ihmisenä?
Kasvun merkit
Seuraavat listaamani kohdat eivät ole ainoita edellytyksiä toipumiselle, eivätkä ehdottomia tai ainoita merkkejä siitä, että olet kasvanut ihmisenä narsistisen suhteen jälkeen.
Jos mikään kohdista ei ole toteutunut tai edes tunnu omalla kohdallasi mahdolliselta, ei hätää. Anna itsellesi aikaa, armoa ja suuri määrä itsemyötätuntoa.
Pyydän sinua myös tallentamaan mieleesi lauseen:
On ihan todella ok olla rikki ja väsynyt narsistisen suhteen jälkeen. Mitä se kertoisikaan sinusta, jos kaikki tuo kaltoinkohtelu jota koit ei olisi tuntunut missään?
Näistä seuraavista merkeistä voit tunnistaa kasvaneesi ihmisenä narsistisen suhteen jälkeen:
1. Ymmärrät historiaasi
On melko yleistä ja hyvin ymmärrettävää, että saatamme nykyisissä suhteissa tiedostamattamme hakea parantavia kokemuksia menneisyyden vaikeisiin ihmissuhteisiin liittyen. Näin ollen kumppaneiksi voivat valikoitua sellaiset ihmiset, jotka saattavat muistuttaa esimerkiksi omaa vanhempaa tai entistä kumppania.
Mikä olisikaan parempi tapa korjata lapsuuden vaille jäämisen tunnetta, kuin aikuisuuden parisuhde ja siellä noiden tarpeiden täyttyminen vihdoin ja viimein? -ajattelee mieli, ymmärtämättä kuitenkaan, ettei esimerkiksi tunnekylmä ja narsistisesti käyttäytyvä persoona pysty muuhun kuin rikkomaan yhä enemmän ja enemmän.
Tiedostaessamme syitä sille, miksi viehätymme esimerkiksi erittäin ulospäin näyttävän varman oloisesta, tilan ja ihmisten haltuunottavasta persoonasta, joka tekee kaikki päätökset puolestamme ja kehuu meitä enemmän kuin kukaan muu, olemme jo askeleen pidemmällä.
Ymmärtämällä miksi valitsemme ennemminkin tunnekylmän ja överejä riskejä ottavan hoivattan persoonan, kuin vakaan ja rauhallisen oloisen ihmisen olemme jälleen pidemmällä itsemme ymmärtämisessä.
Ymmärtämällä itseä, omaa historiaa, ihmisiä menneisyydessämme, heidän käyttäytymistä meitä kohtaan voimme olla pidemmällä sen ymmärtämisessä miksi valitsee ehkä samaa tuttua ja kuitenkin niin turvatonta.
Ja kaiken tuon ymmärtäminen on ehto muutokselle, ehto sille, että voimme tehdä tulevaisuudessa täysin toisenlaisia päätöksiä.
2. Olet tietoinen elämänarvoistasi
Pidätkö rehellisyyttä ja toisten hyvää kohtelua tärkeänä asiana ja pyrit itse toimimaan niin?
Soimaako omatuntosi jos valehtelet tai olet kohdellut jotain huonosti?
Hyvä!
Elämänarvoihisi lukeutuvat siis ainakin rehellisyys ja toisten hyvä kohtelu.
Edellä mainitut eivät varmastikaan sisältyneet narsistiseen suhteeseen muuten kuin sinulta hänelle päin ja sait valitettavasti tuntea joka solullasi sen mitä tapahtuu, jos päätyy toteuttamaan ja palvelemaan vain toisen ihmisen arvoja.
Narsistinen ihmissuhde voi hyvinkin opettaa meitä olemaan tietoisia omista elämänarvoistamme ja vaalimaan, sekä vaatimaan niitä jatkossa kaikissa ihmissuhteissamme.
3.Olet tietoisempi rajoistasi
Rajat suojaavat arvoja ja ovat kuin turvamuuri, jonka läpi ei ole lupa mennä. Rajat suojaavat meitä myös kaltoinkohtelulta ja hyväksikäytöltä.
Narsistisessa suhteessa rajoja on valitettavasti turha yrittää saada toimimaan.
Narsismiin kuuluu olennaisena osana rajattomuus ja se mikä on hänen on vain ja ainoastaan hänen, mutta se mikä on sinun on aina narsistisen persoonan mielestä myös hänen.
Rajoista voidaan ja usein yritetäänkin taistella, mutta turhaan. Tärkein ja hyödyllisin oppi onkin se, että osaa asettaa rajat itselle.
Kuinka kauan minä yritän, jotta saisin tämän toimimaan?
Kuinka paljon minä joustan ja yritän keskustella ja sovitella, jotta kaikki palaisi ennalleen?
Missä kohtaa minä itse vedän rajan itselleni ja opettelen etsimään ratkaisua toisaalta?
4. Sinusta on tullut terveesti itsekäs
Narsistisessa suhteessa omat tarpeet ja toiveet eivät tule kuulluksi, eikä narsistinen persoona osaa/halua/välitä ottaa niitä millään tapaa huomioon, paitsi silloin, jos hän haluaa saada jotain itselle (siis manipuloi).
Ainoa keino saada itsensä näkyväksi on lopulta ymmärtää ja hyväksyä, ettei narsistinen suhde tule koskaan tarjoamaan vakaata ja turvallista tilaa ja vastuu itsestä on vain ja ainoastaan itsellä.
Terveesti itsekäs ihminen osaa olla jämäkkä sanoa ”ei” ja hän osaa suojella ja puolustaa itseä.
Terveesti itsekäs ihminen uskaltaa tarttua uusiin haasteisiin ja hän välittää ja arvostaa itseään ja pitää itseä tärkeänä.
Terve itsekkyys suojelee omaa jaksamista ja auttaa asettamaan itsensä etusijalle vanhingoittamatta tai haluamatta kuitenkaan tietoisesti tehdä pahaa muille.
Tervettä itsekkyyttä ei pidä sekoittaaa ns.terveeseen narsismiin. Poistaisin tuon sanaparin olemassaolon mielelläni kokonaan. Narsismi on vakava ja jopa vaarallinen mielenterveyden häiriö, eikä narsismissa valitettavasti ole mitään sopivaa tai tervettä.
5. Arvostat itseä ja omaa aikaasi
Narsistisissa suhteissa ei-narsistinen osapuoli alkaa hiljalleen menettämään omaa itsearvostusta, itsetuntoa ja itseluottamusta kaiken narsistisen kaltoinkohtelun ja pahoinpitelyn seurauksena.
Omasta ajasta luovutaan usein siksi, että se on yksinkertaisesti helpompaa, kuin taistella oman ajan puolesta, jota narsistinen persoona pyrkii väkivalloin rajaamaan.
Omasta ajasta luopuminen voi pitää edes jollain tapaa rauhan maassa. Vaikkakaan sekään ei lopulta auta.
Itsearvostuksen palutuminen on yksi haastavimmista asioista narsistisen suhteen jälkeen.
Jotta itseä oppii ihan oikeasti arvostamaan vaatii se mm. runsaasti aikaa, itsemyötätuntoa, armollisuutta itseä kohtaan, turvallisuuden ja luottamuksen tunteen palautumista, sekä hyviä sosiaalisia suhteita, joissa omat elämänarvot ja rajat toteutuvat.
Ja lopuksi muistathan, ettei ole kiire.
Kirjoitan massiivisista sisäisistä muutoksista, joiden syntymisen tuleekin tapahtua hitaasti. Vain siten syntyvät ihan aidot oikeat sisäiset muutokset ja siihen sinulla on kaikki maailman aika.
Lisää ymmärrystä, lohtua, tukea ja tietoa satuttavista suhteista, sekä irtaantumisesta ja uuden elämän rakentamisesta ja myös terapeuttisia tehtäviä löydät uutuuskirjastani Toivu satuttavasta suhteesta!
Levollisuus nousee siellä, missä itseään auttaa lempeästi olemaan juuri sen kanssa mitä just nyt on. Mielenrauha ei saavu, kun tekee oikeat jooga-asanat, elämän vaikeat jutut ratkeavat tai kun vihdoin hommelit rauhoittuvat. Mielenrauha saapuu, kun itsensä puolella oppii olemaan ihan kaikessa. Kun kuulee, mitä milloinkin tarvitsee ja antaa (myös muilta pyytämällä) sitä itselleen.
Levollisuus on myös elämän prosessiin luottamista; ei aina ole levollinen ja hyvä olo. Elämä haastaa kasvuun, sydämen avautumiseen, uuden oppimiseen. Joskus ei näe yhtään selkeästi. Toisinaan on hirmu turvaton. Joskus asiat tuntuvat raskailta ja vaikeilta, ja selviytymiskeinot (suorittaminen, kontrolli, muiden kannattelu, itsen sivuuttaminen, miellyttäminen, turruttaminen jne.) jumahtavat päälle. Ei se mitään! Kaiken keskellä voi oppia luomaan itselleen turvaa ja hoivaa, pysähtymään, lepäämään, rauhoittumaan. Kun tämän oppii, vaikeissakaan kohdissa ei enää käänny itseään vastaan ja itseään voi auttaa selviytymiskeinoista lempeyteen ja lepoon.
Minulle tuottaa levollisuutta just nyt sen syvästi uudelleen muistaminen ihanan Havaijin-matkani myötä, että huomaan missä kaikessa olen lähtenyt taas kannattelemaan muita ja pienentämään tai sivuuttamaan itseäni. Muistan, että olen oman elämäni tärkein henkilö siinäkin mielessä että olen itse vastuussa hyvinvoinnistani ja ilostani. Olen antanut itselleni – ehkä syvemmin kuin koskaan – luvan toimia sen mukaan miltä itsestäni tuntuu.
Juuri nyt tuntuu siltä, että tarvitsen mahdollisimman paljon itseni kanssa olemista, joulufiilistelyä, lepoa, itseni hoivaamista – ja sosiaalista elämää vain juuri sen verran kuin spontaanisti tuntuu hyvältä. Muhistelen omia luovia juttujani, teen asioita jotka ravitsevat minua. Teatterilippuja on ostettu, taidekursseille ilmoittauduttu, suunta on kaikkeen sinne, mikä tukee uuden luomisessa ja siinä mikä tuo iloa ja kepeyttä.
Yksi ihana asiakkaani sanoi sessiossa kotva sitten, että vaikka hän tekee asioita joiden toivoisi tuovan rauhaa, kuten liikkuu luonnossa, ei se levollisuus siitä yhtään lisäänny, kun hän alkaa suorittaa sitä hommelia.
Tämä on niin yleistä Alamme suorittaa, kun haluamme ”päästä jonnekin” eli toisin sanoen poispäin jostakin. Mutta levollisuuden ydinhommeli on oppia olemaan sen kanssa mitä on. Asioiden, tunteiden ja sisäisten totuuksien kohtaamisesta nousee levollisuus, ei siitä että asioiden pitää muuttua jotta mä voin tsillata. Tämä on yleensä ihan alitajuinen kela mutta myös syy sille, miksi on vaikea löytää rauhaa. Me voimme löytää rauhaa, vaikka asiat olisivat miten. Joskus levollisuus on haastavampaa kuin joskus muulloin, mutta elämässä voi oppia työkaluja, jotka auttavat palaamaan asioiden kanssa olemiseen. Sama joogaharjoitus voi auttaa tuomaan rauhaa tai se voi lisätä levottomuutta – kyse on alla olevasta motiivista. Teenkö tämän, jotta pääsen pois jostakin tai kohti jotakin, vai tukeakseni itseäni pehmeästi tässä ja nyt?
Levollisuuden olennaisuuksia
1. Levollisuus on sisäistä turvaa
Levollisuus on sisäistä turvaa, joka nousee hermoston säätelystä. Tätä voi oppia. Levottomuus / ahdistus liittyvät hermoston yliviritykseen, ”liika” levollisuus ja jumahtaneisuus liittyvät aliviritykseen. Olennaista on oppia työkaluja, joilla säädellä hermostoa.
2. Levollisuus on omista tunteista ja tarpeista kopin ottamista
Vain sisäisen turvan myötä voi kuulla tunteitaan ja tarpeitaan. Se auttaa hiivuttamaan selviytymiskeinot kuten suorittamisen, miellyttämisen ja itsen sivuuttamisen, jotka ovat alitajuisia ja epäsuoria tapoja pyrkiä turvaan eli levollisuuteen, ja jotka eivät IKINÄ toimi. Olennaista on oppia tunnistamaan selviytymiskeinojaan ja valitsemaan toisin.
3. Levollisuus on lepoa ja pysähtymistä, elämän balanseerausta
Lepääminen, pysähtyminen, rauhoittuminen. Olennaista on oppia tapoja palauttaa itsensä yhteyteen itsensä kanssa, ja tunnistaa mikä kaikki alkaa viedä pois yhteydestä itseen.
4. Levollisuus on myös levottomuuden hyväksymistä
Levollisuus ei tarkoita, ettei mikään paina, huoleta tai stressaa vaan sitä, että voi oppia olemaan lempeästi ja itselle hyvää valiten sen kanssa mitä nyt on. Olennaista siinä ovat tunne- ja tarvetaidot.
5. Levollisuus on tietoinen valinta keskittyä hyvään ja itsensä jeesaamiseen
Mihin huomiosi keskität? Siihen mitä kohti haluat kulkea ja mihin sydän kutsuu vai siihen mikä kaikki blokkaa? Levollisuus nousee siellä missä valitset luottaa itseesi ja siihen mikä sinulle tuntuu hyvältä. Se on tietoista, päättäväistä, vastuullista toimintaa oman hyvinvointinsa puolesta, ei sitä ettei koskaan pelota tai ole epävarma tai epäileväinen olo.
6. Levollisuus on omaan hyvinvointiin priorisoimista (joka ei tietenkään tarkoita itsekkyyttä)
Levollisuus ei tarkoita toisten tyytyväisenä pitämistä. Usein huomaamattamme pyrimme siihen: jos mä nyt huolehdin siitä että kaikilla on kaikki mahdollisimman hyvin, niin mä voin tsillata. Mutta kas kummaa, jotenkin sitä hetkeä ei ikinä tule. Levollisuus nousee aikuisesta vastuullisuudesta omaa hyvinvointia kohtaan, sen priorisoimisesta.
7. Levollisuus on sen tunnistamista, mikä nyt riittää missäkin
…eli on olennaista oppia tunnistamaan ja tomimaan sen mukaan, mikä nyt riittää. Usein sen tunnistaminen todellakin on prosessi! Ja silloin kun sykityttää, syki menemään.
8. Levollisuus on lupaa olla keskeneräinen reissulainen
Missään näistä ylläolevista asioista ei tarvitse onnistua, niitä ei tarvitse suorittaa, niissä ei tarvitse olla hyvä. Yhteyden syventäminen omaan sydämeen on kenties elämänmittainen reissu, sen äärelle saa palata, sitä saa opetella. Lempeyden kautta. Ja ilon!
Kun sallii itselleen rajansa, tunteensa, vastuunsa ja sydänvoimansa, itseään ja tunteitaan pystyy myös ilmineeraamaan yhteyttä luovasti ja jämäkästi. Mutta jotta tälleen aikuisesti pystyy olemaan lähellä, on pystyttävä olemaan myös erillinen, omilla jaloillaan. Ja sehän se justiin tuottaa syvää levollisuutta myös.
Levollista joulun aikaa <3
Voimauttavat kurssini ja terapeuttisen valmennukseni löydät TÄÄLTÄ.
Vaikka elämässäsi on tapahtunut raskaitakin asioita, olet silti pyrkinyt eteenpäin, joskus sokkonakin. Etkä vain pyrkinyt, vaan kun katsot taaksesi, huomaat että myös liikkunut ja päässyt. Olet tullut kauas ja voit onnitella siitä itseäsi tänään, sinä vahva ja rohkea sielu!
Kaiken jälkeen sinulla on kokemus siitä, kuinka elämästä selvitään. Eikä vain juuri ja juuri tai miten sattuu, vaan sittenkin aikamoisen hyvin. En selviytymisellä tarkoita sitä tilaa, jossa loit itsellesi selvitymismallin ja pakenit menneitä kokemuksia laput silmillä. Vaan tätä uutta, jossa vähä vähältä opit kuuntelemaan itseäsi ja oikeasti, ihan oikeasti menemään eteenpäin, uudenlaiseen elämään. Iso hali ja aplodit sinulle!
2. Ainutlaatuinen sinä
Tapasi olla, elää ja liikkua autenttisena sinuna on kaunista. Lisää sitä!
Usko minua. Älä vertaa. Olet uniikki sekoitus kaikkeutta. Sinussa on jotain, mitä muissa ei. Huomaisit sen parhaiten, jos voisit katsoa itseäsi ulkopuolisen silmin. Et vain ehkä ole tottunut kutsumaan itseäsi kauniiksi, mutta sitä sinä todellakin olet. Kaunis ja ihana. Ja seksikäskin, jos tahdot! 😉
3. Hassu ja innostunut
Kun ihastut johonkin asiaan tai ihmiseen (tai vaikkapa koiranpentuun), se tunne on sinussa niin vilpitöntä, söpöä ja ihanaa! Kun pidät jostakin kovasti, on kuin lamppu syttyisi sisälläsi ja silmäsi alkaisivat loistaa. Rakkauden taajuus huokuu sinusta. Olet ihan rusetilla ja polvillasi (ainakin kuvainnollisesti) etkä tiedäkään olevasi silloin aivan yhtä ihastuttava kuin tuo kohde jota katsot tai mietit! Etsiydythän siis ihanien ja positiivisten asioiden pariin mahdollisimman usein, se tekee sinulle hyvää.
4. Uusiutumiskykysi
Kykysi uusiutua ja oppia uutta on ihailtavaa. Heittäydy vain rohkeasti, kaikki tulee menemään hyvin! Kykysi kuunnella aidosti eikä ajatellen, että joo joo, tiedän jo kaiken. Se on jotain hyvin kaunista ja arvokasta.
Tämän elämän aikana sinä olet elänyt niin monta eri elämää – ja tulet vielä elämään. Ja kuinka taitavasti sinä siirryt ja kasvat aina kun aika on. Kun sitä miettii, jää suu auki.
5. Intuitiosi, sisäinen viisaus
Olet hyvin todennäköisesti elänyt lapsuutesi aikana, jolloin missään ei puhuttu itsemyötätunnosta, voimaantumisesta tai oman sisäisen äänen kuuntelusta. Ja katso, minne sinä olet tullut! Sinussa on sisällä vahva intuitio, joka johdattaa oikeille urille, joskus vaikean kautta, mutta lopulta kumminkin.
Et ole aikasi tuotos, et edes sukupuusi. Olet jotain vielä paljon enemmän. Ja kun mietit tarkkaan, sinä tiedät kyllä sen. ❤️
Ihanin terveisin,
Riikka
Lisää minusta, taideterapiasta ja taiteestani löydät täältä.
Mainosyhteistyössä Kustannusosakeyhtiö Otavan ja Moreenin kanssa. Huivin ohje on kirjasta Siskoni mun ja muita neuleita (Moreeni, 2022)
Suklaisen ruskea pitkä Mestaripiirros-huivi on saanut inspiraationsa Niina Laitisen suositusta Mestaripiirros-sukkamallista. Huivissa yhdistyvät pörröinen mohair ja tencelmerinovilla. Nopeasti valmistuvan huivin kuvioraportti on helppo oppia ja mukava neuloa. Jos haluat huivistasi hiukan suurikokoisemman ja muhkeamman, voit valita langaksi ohjeen lankaa paksumman Novita 7 Veljestä Nature -langan.
Kohoneulekaavioissa kavennusten ja lisäysten vuoksi neulottavaa kerrosta ei voi suoraan verrata alla olevaan kerrokseen. Aina kannattaa neuloa kerros kerrallaan välittämättä alemmasta kerroksesta.
Luo kaksinkertaisella langalla 83 s ja neulo 1 krs oikein työn nurjalla puolella. Aloita kohoneule ruutupiirroksen 1. kerrokselta: neulo oikeasta reunasta 3 s, toista mallikerta 3 kertaa ja neulo vasemmasta reunasta 5 s. Neulo ruutupiirroksen kerrokset 2–16. Toista sitten ruutupiirroksen kerroksia 17–28, kunnes huivin pituus on noin 195 cm. Neulo vielä kerrokset 29–36. Päätä s:t neulomalla oikeat s:t oikein ja nurjat nurin.
VIIMEISTELY
Höyrytä valmis huivi kevyesti. Pese valmis huivi käsin.
Siskoni mun -kirjasta löydät Niina Laitisen rakastettuihin neulemalleihin perustuvia neulepuseroita ja -takkeja, torkkupeiton sekä pienempiä neuleita kämmekkäistä baskeriin. Innostavaa neulottavaa löytyy niin aloitteleville kuin edistyneille neulojille.
