Sivu 67 – Hidasta elämää

Moni sosiaalisesti herkkä on erityisen pidetty ystävä ja työkaveri – Tästä ominaisuudesta se johtuu

Sosiaaliseen herkkyyteen liittyy monenlaisia voimavaroja. Yksi sosiaaliseen herkkyyteen psykologisessa tutkimuksessa liitetty voimavara on prososiaalisuus. Sosiaalisesti herkkä yksilö onkin usein hyvin prososiaalinen. Tämä tekee sosiaalisesti herkästä pidetyn ihmisen omassa lähipiirissään. Sosiaalisesti herkkiä arvioidaankin keskimääräistä paremmiksi ystäviksi ja työtovereiksi.

Sosiaalinen herkkyys on yhdistetty tutkimuksissa yhteisökeskeiseen käyttäytymiseen. Sosiaalisesti herkät lapset ovat tutkimuksissa keskimääräistä empaattisempia ja kypsempiä moraalipohdinnoissaan. Empatiakyky ja tarkat sosiaaliset tuntosarvet puolestaan ovat loistavia rakennusaineksia diplomaattisille taidoille aikuisena. Empatiakyky toimiikin ihmisen sosiaalisen älykkyyden ytimenä ja mahdollistaa sosiaalisesti älykkään luovimisen monimutkaisissa ja moniulotteisissa ihmisten tarpeiden verkostoissa.

Sosiaalisen herkkyyden yhteiskuntaan sopeuttavat piirteet korostuvat etenkin, jos lapsi saa kasvaa turvallisessa ja kannustavassa ympäristössä. Tällöin lapsi usein oppii ohittamaan luontaisen sosiaalisen epämukavuuden muun persoonallisuutensa avulla, mutta saa samalla käyttöönsä sosiaalisen herkkyyden taustapiirteisiin liittyvät yhteisökeskeiset sosiaaliset voimavarat:

Jos olet taipuvainen kokemaan epämukavuutta sosiaalisissa tilanteissa, täsmäät todennäköisesti myös useampaankin seuraavista kuvauksista:

Olet myötätuntoinen. Olet empatiakykyinen ja sosiaalisesti tarkkanäköinen. Kykenet asettumaan helposti toisen yksilön asemaan.
Olet yhteistyöhalukas. Pyrit sovintoon konfliktin sijasta. Näet oman osuutesi konflikteissa ja olet valmis joustamaan omista eduistani sovinnon saamiseksi.
Olet avulias. Olet usein valmis auttamaan ihmisiä lähipiirissäsi tai muita apu tarvitsevia, vaikka et tuntisikaan heitä.
Olet pyyteetön. Et vääristele totuutta ajaaksesi omaa etuasi tai pelaa mielelläsi ihmisten välisiä valtapelejä.
Olet vaatimaton. Et korosta itseäsi tai kerskaile saavutuksillasi. Asetut usein mielelläsi sivuun, etkä ota mielellään kunniaa asioista.
Olet hienotunteinen. Asetat usein sanasi tarkkaan ja harkiten pyrkien olemaan loukkaamatta toista ihmistä.

Sosiaaliseen herkkyyteen liittyvät haavoittuvuudet tulevat usein esiin ensivaikutelmissa, uusissa sosiaalisissa tilanteissa tai uusien ihmisten kanssa. Sosiaaliseen herkkyyteen liitetyn prososiaalisuuden yhteisökeskeiset voimavarat puolestaan tulevat esille pitkäaikaisissa ihmissuhteissa.

Myös prososiaalisuudella on kuitenkin kääntöpuolensa. Se saattaa liiallisesti korostuneena johtaa vaikeuksiin asettaa jämäkästi rajoja muille ihmisille ja omien etujen liialliseen uhraamisen muiden puolesta. Prososiaaliset yksilöt saattavatkin olla taipuvaisia auttamaan muita oman jaksamisen ja etujensa kustannuksella. Heidän voi olla usein vaikea kieltäytyä muiden pyytämistä palveluksista tai voivat he kokevat syyllisyyden tunnetta ottaessaan omia tarpeitaan huomioon. Tämän vuoksi sosiaalisesti herkän onkin hyvä pyrkiä tietoisesti omien etujensa ja muiden etujen tasapainoiseen yhteensovittamiseen ja harjoitella rajojen laittamista, jos siihen kokee tarvetta.

Psykologi Joni Martikaisen Älä usko kaikkea mitä ajattelet -äänikirja selittää ihmisen käyttäytymistä ja arkiajattelun vinoumia. Voit tutustua äänikirjaan täällä.

Oletko sinä se tyyppi, jolla on aina kaikki hyvin? Myös haastavat tunteet kuuluvat osaksi elämää

Optimistinen elämänasenne on asia, joka helpottaa arkea huomattavasti. Kun suhtautuminen arjen vastoinkäymisiin on pääosin lempeä ja ymmärtävä, ei energiaa kulu asioiden turhaan päivittelyyn ja vatvomiseen. Energian pystyy suuntaamaan siis yhä paremmin pieniin hyviin asioihin ja kiitollisuuden kokemus lisääntyy.

Asenteet ovat verraten pysyviä ajatus- ja toimintamalleja, mutta niitä pystyy tietoisella työskentelyllä muovaamaan. Jotta asenteenmuutos on pysyvää, vaatii se usein vahvaa sisäistä motivaatiota, riittävää tietopohjaa ja halua saada arkeensa uudenlaisia näkökulmia. Myönteistä asennoitumista voi siis harjoitella, vaikka aluksi se tuntuisi teennäiseltä tai muuten vain haastavalta.

Positiivisuus voi olla myös haitallista — haastavat tunteet ovat arvokkaita, eikä niitä kannata sivuuttaa

Vaikka positiivinen elämänasenne tuo arkeen paljon hyviä asioita, on tärkeää muistaa, että myös vaikeat tunteet ovat sallittuja. Jotta tunteista voi lopulta päästää irti, ne täytyy kohdata ja käsitellä. Optimisti voi huomaamattaan sivuuttaa elämässään voimavaroja syöviä tekijöitä ja näin ollen paha olo pääsee nakertamaan jaksamista huomaamatta.

Nykyään törmää usein toksisen positiivisuuden määritelmään. Positiivisuus voi siis myös olla toksista silloin, kun se nähdään ainoana oikeana suhtautumistapana, eikä toisenlaisille ajatuksille ja tunteille anneta sijaa. Vaikka positiivisuuden ilosanomaa jakavat haluavat vain hyvää, saattavat he huomaamattaan jopa loukata tai sivuuttaa muiden tärkeäksi kokemia tunteita ja ajatuksia.

Vuorovaikutuksessa toisten kanssa on muistettava, että jokaisella meillä on oma maailmankatsomuksemme, elämäntilanteemme, omat asenteemme ja tunteemme, eikä niistä mikään ole suoranaisesti väärin. Jos toksisesti positiivinen ihminen kuulee toisen vaikeuksista ja kuittaa kuulemansa sillä, että vaikeuksista huolimatta tulisi muistaa olla kiitollinen siitä mitä on, voi toinen tuntea olonsa vähätellyksi ja tunteensa torjutuksi. Toksisesti positiivinen voi myös joskus itse kuorensa alla voida todella huonosti. Hymyilevän kuoren alla voi olla suuri ahdistus, jonka vapauttamiseen ei ole keinoja.

On siis tärkeää muistaa, että vaikka myönteinen elämänasenne ja kiitollisuus lisäävät useiden tutkimusten mukaan hyvinvointiamme, voivat ne liiallisesti viljeltynä jopa heikentää sitä. Ihmisen, jonka identiteetti rakentuu vahvasti positiivisuuden ympärille, voi olla vaikea näyttää sosiaalisissa tilanteissa itsestään myös se ärtynyt, surullinen tai huolestunut puoli. Samaten kuin positiivista asennetta, myös hyväksyvää asennetta omien kielteisten tunteiden ilmaisuun voi ja kannattaa harjoitella.

Onko sinun helppo sanoittaa ja käsitellä haastavia tunteita?

Viisi tapaa luoda arvostavampi suhde itseesi ja kohottaa itsetuntoasi

Kun katsot itseäsi aamulla peilistä, kuuletko sisäisen pomosi arvostelevan ulkonäköäsi vai näetkö silmissäsi lempeän ja rakastavan katseen? Kun illalla lopetat päivän aherruksesi, täytyykö mielesi kiittävistä ja kannustavaista kommenteista? Vai listaako se epäonnistumisia? Kokouksen tai ryhmäkeskustelun jälkeen, moititko itseäsi, miten typerästi vastasit toisen kommenttiin?

Suhde itseesi on elämäsi tärkein ihmissuhde. Mutta sisäisen puheemme perusteella emme juurikaan panosta siihen. Usein kohtelemme itseämme todella huonosti. Emme ikinä olisi niin tylyjä ystävillemme tai työkavereillemme.

Moni meistä kärsii huonosta itsetunnosta. Uskomme sen johtuvan lapsuuden kokemuksistamme tai puuttumattomasta tuesta läheisiltä ihmisiltämme. Unohdamme kuitenkin, että itsetuntomme kertoo mitä suurimmassa määrin suhteestamme itseemme. Miten ajattelemme itsestämme ja miten suhtaudumme itseemme.

Onneksi suhde itseemme on täysin meidän omissa käsissämme. Voimme itse huoltaa, hoitaa ja parantaa sitä.

5 tapaa luoda parempi suhde itseensä

Jatka alla olevia lauseita kerta toisensa perään, kutakin muutaman minuutin ajan. Voit tehdä sen myös kirjoittaen, jolloin harjoitus on vielä avaavampi ja selkeyttävämpi. Kun jatkat tarpeeksi pitkään (5-10 min) , alitajuntasi aktivoituu vastaamaan ja saatat löytää uusia keinoja arvostaa itseäsi enemmän.

Jos kunnioittaisin itseäni enemmän, niin…
Jos kuuntelisin sisintäni herkemmin, niin…
Jos kysyisin sydämeltäni useammin, niin…
Jos kannustaisin itseäni enemmän, niin…
Jos kiittäisin itseäni päivittäin, niin…

Hyvä idea on myös harjoitella yhtä K:ta kerrallaan viikon ajan. Huomioida, miten se näkyy arjessa suhteessa itseesi. Ja miten voisit vahvistaa sitä käytännössä.

Vuorovaikutuksen ja itsetunnon 5 kultaista K:ta

Nämä viisi K:ta – kunnioittaminen, kuunteleminen, kysyminen, kannustaminen ja kiittäminen – ovat hyvän ja arvostavan vuorovaikutuksen perusta kaikissa ihmissuhteissa, niin myös suhteessa itseemme.

Kun kunnioitamme itseämme, emme moiti, arvostele, vähättele tai mitätöi itseämme. Ymmärrämme, että olemme kenties rosoisia pinnaltamme ja keskeneräisiä taidoissamme, mutta silti täydellisen eheitä ja kauniita syvällä sisällämme. Silloin annamme itsellemme luvan kokea myös sisäistä lempeyttämme ja hyväksyvyyttämme.

Kun hiljennymme kuuntelemaan syvintä sisintämme, kuulemme viisaan ja rakastavan äänen. Tuo hiljainen ääni peittyy usein arkisempien mietteiden alle, mutta kun annamme sille mahdollisuuden, siitä voi tulla luotettavin kompassi elämässämme.

Kun kysymme sydämeltämme, saamme vastauksen, joka tietää rakkaudellisen lähestymistavan tilanteeseen kuin tilanteeseen. Sydämemme vastaus saa meidät tuntemaan olomme vakaaksi. Ja tuosta vakaudesta kumpuaa elämäämme varmuutta ja turvallisuutta.

Kun kannustamme itseämme, muistamme sisällämme olevan vakauden ja varmuuden. Sallimme sisäisten voimavarojemme nousta esiin ja pystymme luottamaan niihin ja itseemme.

Kun kiitämme itseämme, annamme itsellemme luvan nähdä kauneutemme ja hyvyytemme. Sillä sellaisia me oikeasti olemme: eheitä, hyviä ja kauniita

Lue lisää kirjastani Avaudu rakastamaan itseäsi, miten voit purkaa esteitä itsesi rakastamisen tieltä ja hyväksyä rakkauden olevan jo sinussa.

Tutustu koulutus- ja valmennustarjontaani tai tilaa onnellisuusluento TÄSTÄ.

Jos omaa hyvinvointia alkaa suorittaa, hyvä olo karkaa pikkuhiljaa kauemmas – Sisäiset ristiriidat ovat varhaisia hälytysmerkkejä

Vaaditko itseltäsi jatkuvaa hyvinvointia? Entä kiellätkö itseltäsi pahan olon, etkä salli tiettyjä (yleensä negatiivisia) tunteita, koska “pitää olla aikuinen, henkinen ja kypsä“? Nämä molemmat voivat olla haitallisia uskomuksia, vaikka niissä taustalla on hyvä aikomus: voida hyvin.

Hyvinvointi on todella laaja käsite ja merkitsee eri ihmisille eri asioita. Jokaisen olisi hyvä joskus pysähtyä miettimään, mitä hyvinvointi itselle merkitsee ja mistä asioista se koostuu? Ja toisaalta, onko siitä kehittynyt itselle ehkä pakkomielle tai alkanut lipsua fanaattisuuden puolelle? Alunperin hyvästä aikomuksesta voi nimittäin huomaamatta kehittyä elämänlaatua laskeva suoritus ja vaatimus, jolloin itseltään alkaa vaatia optimaalista hyvinvointia.

Sisäistä puhetta usein sakeuttaa ankara sisäinen kriitikko, joka syyllistää ja soimaa lopulta uuvuksiin asti. Itseään ei voi väkisin yrittää rakastaa ja samaan aikaan ruoskia kohti optimaalista tavoitetilaa (hyvinvointi). Jossain vaiheessa mieli alkaa voida huonosti ja iskee uupumus, masennus, pitkäkestoinen stressi, ahdistuneisuus tai jopa syömishäiriö. Tiedän mistä puhun, sillä itselläni jatkuva täydellisyyden tavoittelu tällä saralla kääntyi lopulta itseäni vastaan. Havahduin omaan pahoinvointiin ja fanaattisuuteen.

Kaikki tapahtui vähitellen. Vuosia olin wannabe-hyvinvoiva ja ahmin self-help-oppaita sekä luin puhtaasta ruokavaliosta. Samaan aikaan elin kiivaita ruuhkavuosia: pikkulapsiarkea opiskeluineen ja asuntolainoineen. Suoritin elämääni saaden toki paljon asioita aikaan. Somemaailmasta löysin samanhenkisiä ihmisiä ja sukelsin syvemmälle “kuplaani”. Psyyken defenssit korostuivat: aloin splitata ruokia eli jakaa niitä hyviin ja huonoihin sekä pahimmillaan myös lokeroin mielessäni muita ihmisiä “nuo toiset vastaan oma heimo“. Sisäiset vaatimuslistat kasvoivat pikkuhiljaa ja aloin kokea jatkuvaa stressiä siitä, että en yltänytkään täydellisyyteen sen koommin sisäisesti kuin ulkoisesti. Hyvinvoinnin tavoittelu upottikin minut suoraan suohon, jossa epävarmuudesta kumpuava vertailu vielä pahensi asiaa! Yritin katsoa mallia muista ja kadotin aidon yhteyden itseeni.

Kaupassakäynnit muuttuivat stressaaviksi, koska en enää osannutkaan ostaa mitään: “tuossa on liikaa sokeria, tuo on liian prosessoitua tai suolattua, ulkomaista tai epäluomua ja mitä ikinä vikoja!” Mieleni rakasti sääntöjä ja aloin luomaan niitä itse itselleni aivan liikaa. Ruokasuhde lähti vinoon ja samoin kävi jo valmiiksi epävarmalle kehosuhteelle. Haitalliset uskomukset kukoistivat ja aloin piiskata itseäni väkisin mielessäni vääristyneeseen hyvinvoinnin muottiin.

Someseikkailut pahensivat asiaa. Haaveissani elin paratiisissa jatkuvassa joogaflowssa vihersmoothieiden keskellä kestohymy naamalla. Arkitodellisuus oli muiden tarpeiden täyttämistä sairaanhoitajan työssä tai kotona perheen parissa. Sisäiset ristiriidat alkoivat uuvuttaa ja podin jatkuvaa riittämättömyyden tunnetta. Yritin elää jonkun muun elämää kuin omaani. Olin kaikkea muuta kuin aidosti hyvinvoiva: olin aivan liian ankara itselleni ja elämästä katosi rentous sekä nautinto. Luulin onnen ja naiseuden kukoistuksen olevan aina viiden tai kymmenen kilon päässä. “Hyvinvoinnista” oli tullut vaivihkaa pakkomielle.

Haluan edelleen voida hyvin, mutta fanaattisuuden seinä tuli vastaan muutama vuosi sitten. Oivalsin, että ongelma ei ollut sen koommin ruokavaliossa tai oikeastaan missään muussakaan yksityiskohdassa, vaan tavassani suhtautua itseeni ja hyvinvointiini. Siitä alkoi haitallisista uskomuksista irtipäästämisen matka kohti lempeämpää, rennompaa ja myötätuntoisempaa suhdetta omaan itseen. Oivalsin, että olen itse vastuussa omista ajatuksistani ja tunteistani ja että suhde omaan itseen määrittää oikeastaan kaikki muut suhteet elämässä. Aloin todenteolla muuttua sisäisesti kohti hyväksyntää ja joustavuutta.

Todellinen hyvinvointi kumpuaa sisältäpäin. Lopetin itseni kurittamisen ja löysin elämääni uudella tavalla iloa ja keveyttä sekä luottamusta ja intuitiota eli sisäistä tietoa ja viisautta. Oivalsin myös, että itseään ei voi väkisin yrittää rakastaa mielen avulla, vaan rakkaus on sydämen asia. Rakkaus on yhtä aikaa tunne ja valinta. Voin tietoisesti siis valita rakkauden ja kulkea vähitellen sitä kohti. “Rakkaus ei ponnistele” sanoo intialainen Äiti Amma.

Pahoinvointi ja kärsimys ovat osa ihmiselämää ja nekin on tärkeää sallia itselleen. Ne eivät kuitenkaan kirkasta kruunua, joten pelkästään niihin keskittyminen ei vie eteenpäin. Vielä tärkeämpää on löytää sisäiset keinot kuinka nostat itsesi ylös omasta mutakuopasta. Miten muutat suhdetta omaan itseen ja käännät katseesi valoon? Usein olemme itse itsellemme kaikista ankarimpia ja tuomitsevaisempia. Jos alat etsiä itsestäsi vikoja, todennäköisesti myös löydät ja keksit niitä lisää. Entä jos alatkin kiinnittää huomiota omiin vahvuuksiin ja kirkastat arvosi uudelleen? Mieti mitä hyvinvointi sinulle käytännössä tarkoittaa ja mitkä asiat sitä tukevat elämässäsi. Tämä auttaa sinua vahvistumaan sisältäpäin ja linjautumaan omaan todelliseen (sisäiseen) voimaan. Tasapaino ei synny hampaat irvessä puskemalla.

Työssäni olen huomannut, että moni kieltää itseltään pahan olon ja negatiiviset tunteet uskoen, että niiden tunteminen ei ole sallittua. Silloin on hyvä opetella kohtaamaan tunteet tunteina, eikä liittää niitä syyllisyyden, huonommuuden tai häpeän kera osaksi minuutta eli identiteettiä. Sinä olet aina täysin riittävä omana itsenäsi. Tätä ei mikään tunne, teko tai valinta muuta.

Ihmisenä sinä riität aina.

Kipeän tunteen ääneen sanominen ei ole syyllistämistä eikä valittamista

Joskus käy niin, että toisen sanat tai käytös loukkaa. Harvoin on kyse siitä, että toinen olisi ehdointahdoin halunnut loukata. Mutta koska tulemme niin monenlaisista taustoista ja meillä on monenlaisia kokemuksia menneisyydessä, koemme eri tilanteet eri tavoin. Se, mikä loukkaa yhtä, ei välttämättä loukkaa toista. Mutta jos jokin loukkaa, mitä silloin voi tehdä?

Liian usein jätämme kuitenkin sanomatta, jos toisen sanat tai käytös sattuu. Saatamme pelätä, että jos sanomme kokemuksemme ääneen, toinen kokee sen syyllistämisenä. On kuitenkin eri asia kuvata omaa tunnetta kuin sättiä toisen toimintaa. Se, mitä tunteita toisen toiminta saa aikaan, ei ole pelkästään toisen toiminnan aiheuttamaa, vaan siihen sekoittuvat myös aiemmat elämänkokemuksemme.

Kukaan ei kuitenkaan tiedä, mitä todella koemme ja tunnemme, jos emme sano sitä ääneen: kuvaile kokemusta ja tunnetta mahdollisimman tarkasti. Vaikka kipeä tunne olisi syntynyt jostain, mitä toinen on sanonut tai tehnyt, tunnekokemus on totta sinulle. Tunnekokemus on myös portti menneisyyteesi ja siihen, mistä sinut on rakennettu.

Tutkimuksista tiedetään, että tunteen nimeäminen vähentää tunteen intensiteettiä Siksi tunteen myöntäminen ja sanoittaminen itselle on ensisijaisen tärkeää. Mutta on myös tärkeä saada olla kokonaisena olemassa muille. On tärkeää tuoda sanoiksi omaa kokemusta riippumatta siitä, miten toinen reagoi.

Älä siis koskaan kiellä omaa kokemustasi. Äläkä jätä jäsentelemättä omaa kokemustasi itselle ja muille. Jos teet niin liian monta kertaa, muutut näkymättömäksi. Sinä saat olla olemassa juuri tuollaisena. Sinun jokainen kokemus on ja saa olla totta – juuri sellaisena.

Ja kyllä: Niin voi käydä, että toinen kokee tunteen kuvauksesi syyllistämisenä. Ja se on ok. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että sinun ei pitäisi yrittää jatkaa sen tekemistä. Mitä enemmän sanoittaa ja kuvailee – kokeilee löytää sanoja omalle kokemukselle – sitä tarkemmaksi se muuttuu. Sitä pitää kuitenkin harjoitella.

Joskus käy myös niin onnellisesti, että toinen sanoo, että ”kiitos, kun kerroit, en tiennyt, mitä olet kokenut”. Syntyy hyvä keskustelu, jossa saa tulla näkyväksi ja hyväksytyksi oman tunteen ja kokemusten kanssa. Silloin saa kuulla myös, mitä toinen koki. Syntyy ymmärrys.

Muista myös, että oman hankalan tunteen sanominen ei ole valittamista. Aina ei ole kivaa ja elämä ei ole pelkkää onnellisuuden kuvakollaasia. Joskus on vaikeaa, ja sen saa sanoa ääneen. Silloin kannattaa sanoa toiselle, ettei hänen tarvitse ratkaista tunnetta – riittää, että saa yrittää sanoittaa omaa kokemusta, jotta oma kokemus jäsentyy.

Kun toinen on loukannut ja sanoitat omaa kipeää kokemusta toiselle, muista nämä asiat:

– Kuvaile omaa tunnettasi, älä spekuloi toisen ihmisen näkökulmaa.

– Vain kuvailemalla omaa kokemusta ja tunnetta mahdollisimman tarkasti, tuot itsesi kokonaisena olemassaolevaksi. Myös kipeämmät puolet saavat olla osa sinua.

– Et ole vastuussa toisen reaktiosta. Sinä kestät sen kyllä – paljon pahempaa on tehdä itsestään näkymätön jättämällä asiat sisäänsä.

– Sinun kokemuksesi on totta. Kokemus saattaa muuntua, kun kuvailet tunnetilaasi.

– Puhuminen ja toisen reaktion vastaanottaminen helpottuu ajan kanssa, kun sitä harjoittelee. Ja saa harjoitella – kukaan ei osaa ilman harjoittelua!

– Älä luovuta. Jatka. Tee se uudelleen. Sinä olet arvokas kokonaisena tälle maailmalle.

Työstä hankalia tunteita Kun tuntuu pahalta -korttien avulla: kortin toisella puolella on tunne- tai tilannekuvaus aforismimuodossa ja toisella puolella siihen sopiva mindfulness-harjoitus.

Pelkäätkö, että toinen suuttuu, kun ilmaiset rajasi? – Pelko toisen reaktiosta voi johtua tästä

Monelle (minulle myös) on enemmän kuin tuttua pelätä, että miten toinen reagoi jos ilmaisen rajani/toiveeni.

Vertauskuva on ehkä hiukan kömpelö, mutta se on sama, kun pelkäisi millainen sää huomenna on. Kun se mitä taivaalta tulee tai ei tule, ei ole käsissämme. Me voimme vaikuttaa siihen, että laitetaan sopivat vermeet päälle, sää on mitä on. Ja samalla, se ei ole ollenkaan säähän verrattavissa oleva asia, sillä olemme sosiaalisia olentoja, jotka kaipaamme kuulua joukkoon ja pelkäämme jäädä ulkopuolelle ja tulla hylätyksi.

Jos tunnistat pelkääväsi jonkun toisen reaktioita, kokeile vaikka ihan tässä ja nyt sitä, että hengität oikein syvään sisään ja sanot itsellesi mielessä: “X saa reagoida ja tuntea juuri kuten hän reagoi – se ei ole minun käsissäni” JA “Minä saan täysin tuntea mitä tunnen siitä, miten X reagoi”.

Silloin kun pelkäämme toisen reaktioita, pelkäämme itse asiassa sitä, mitä se saisi meidät itsemme tuntemaan. Tunnistatko itselläsi jonkin tällaisen kuvion? Jos XXX reagoi näin…., sitten minä tuntisin itseni hylätyksi/ avuttomaksi/ syylliseksi/ häpeälliseksi?

Omien tunteiden radikaali hyväksyntä auttaa myös siinä, että pystymme hippusen helpommin hyväksymään (ja se ei tarkoita että pitäisimme siitä) sen, että toinen reagoi ja tuntee kuten hän tuntee. Ja aikuisena ihmisenä, hän on itse vastuussa siitä, miten hän toimii taikka itseään ilmaisee.

Ja se mihin taas voimme vaikuttaa, on se MITEN ilmaisemme itsellemme tärkeitä asioita ja millaisia valintoja teemme, mikäli toinen toistuvasti esimerkiksi mitätöi sitä, mitä tuomme esiin.

Turvallisissa suhteissa on tilaa tuoda esiin ajatuksia, tunteita, toiveita ja myös rajoja.

Tutustu omiin tunteisiin syvemmin

Eevi Vuoriston Ymmärrä tunteitasi -korttipakan kortit sopivat hyvinvoinnin tueksi Sinulle, joka

…haluat olla syvemmin yhteydessä tunteisiisi
…haluat oppia terveitä tunnetaitoja
…haluat lisätä itseymmärrystä ja myötätuntoa niin itseäsi kuin muitakin kohtaan.

Korteista on apua erityisesti vähän hankalammin lähestyttävien tunteiden kanssa. Voit esimerkiksi poimia pakasta tunteita, jotka ovat ennalta tuttuja, sinun on vaikea kohdata tai välttelet niitä tai sellaisia, joita sinun on vaikea sallia itsellesi.

Ymmärrä tunteitasi -korttipakan löydät TÄÄLTÄ

Kun yhteys kehollisiin tuntemuksiin on hukassa, tulee omat rajat helposti ylitettyä – 4 harjoitusta kehoyhteyden vahvistamiseen

Nykymaailma kannustaa meitä jatkuvaan tekemiseen ja aikaan saamiseen. Työelämän tahti on kiihtynyt ja venyttää osaa meistä äärimmilleen. Arjen pyörityksen keskellä on helppo kadottaa yhteys itseensä ja havahtua vasta siinä vaiheessa, kun voimavarat ovat vähissä. Silloin, kun keho hälyttää.

Keholla on oma luontainen rytminsä. Se ilmoittaa, kun sisäiset voimavaramme ovat epätasapainossa, kun hermosto käy ylikierroksilla, lepo on jäänyt vähiin tai stressi on jatkunut liian pitkään.

Usein olemme niin tottuneet kehomme varoitussignaaleihin, ettemme kiinnitä niihin juurikaan huomiota. Väsymyksestä, kolotuksesta, säryistä tai pinnallisesta hengityksestä on saattanut tulla meille normaali olotila. Tällöin kehon hienovaraisemmat vihjeet menevät helposti ohitse, ja jotain suurempaa pitää tapahtua, jotta havahdumme levon ja itsehoivan tarpeeseen.

Kun yhteys omiin kehollisiin tuntemuksiin ja tunteisiin on hukassa, voi olla vaikea tunnistaa, mitä minä tarvitsen juuri nyt. Lohdullista on, että keho on aina tässä. Voimme koska tahansa alkaa virittäytyä uudelleen sen viesteille.

Palaamalla takaisin itsesi ja kehosi äärelle, voit alkaa kuulostella syvimpiä tarpeitasi ja toiveitasi. Tässä 4 harjoitusta, jotka auttavat sinua laskeutumaan itsesi ja kehosi äärelle:

1. Pysähdy hetkeksi tunnustelemaan hengitystäsi. Tietoinen hengitys on pieni, mutta tehokas tapa, jolla saat tuotua huomion ajatuksistasi omaan kehoosi. Keskity erityisesti siihen, miltä hengityksesi tuntuu? Mitä kehonosia sisään- ja uloshengitys sinussa liikuttaa? Miten voisit antaa hengityksen virrata vielä vapaammin? Rentoudu hetkeksi hengityksen liikkeeseen ja anna kehosi liikkua hengitysaaltojen mukana.

Huomaa, miltä olo tuntuu jälkikäteen. Saatat huomata kehosi kierrosten laskeneen jo muutaman minuutin tietoisen hengittelyn ansioista.

2. Suhtaudu tunteisiisi uteliaasti. Hengityksen kautta on usein helpompi lähteä skannaamaan myös muita sisäisiä tuntemuksia. Huomaa, millaisia tuntemuksia kehostasi nousee ja missä päin kehoa ne aistit? Jos jokin selkeä tuntemus nousee esiin, voit tuoda kämmenen sen kehon osan päälle ja nimetä tuntemuksen ääneen. Istu hetki tuntemuksesi kanssa ja keskity vain hengittämään.

Sisäisten tuntemusten avulla sinun on helpompi päästä myös tunteidesi ja tarpeidesi jäljille. Jos esimerkiksi huomaat kiristystä jossakin kehosi osassa, voit kysyä itseltäsi, mistä kiristys kertoo? Mikä tunne sen taakse ehkä kätkeytyy ja mitä tuo tunne voi sinulle viestiä? Mitä sellaista olet ehkä vailla, mitä voisit itsellesi antaa tai sanoa?

Muista, että kaikki tunteet ovat sallittuja. Epämukavankin tunteen kanssa on helpompi olla, kun keskityt kehollisiin tuntemuksiin ja päästät hetkeksi irti tarinasta tunteen takana.

3. Keskustele kehosi kanssa kuin jututtaisit sisäistä lastasi. Pysähdy päivän päätteeksi keskustelemaan kehosi kanssa niin kuin puhuisit sisäiselle lapsellesi. Kysy itseltäsi esimerkiksi seuraavat kysymykset ja vastaa rehellisesti: Miten päivä on sujunut? Miten nukuin? Miten ruoka maistui? Olenko käynyt ulkona? Oliko päivässä jotakin erityistä? Miltä se tuntui? Kuuntele uteliaasti vastauksiasi ja tunnustele, mitä ne herättävät sinussa. Onko jotakin, mitä kehosi tarvitsee tässä hetkessä? Miten voisit antaa sitä itsellesi?

4. Lisää keholempeyttä arkeesi. Kokeile tehdä lempeydestä arkinen harjoitus, joka auttaa sinua vahvistamaan yhteyttä itseesi. Jos et tiedä, mistä aloittaa, ajattele asioita, joissa olet itseäsi kohtaan usein ankara tai joiden kohdalla jätät helposti tarpeesi huomioimatta. Miten voisit toimia itseäsi kohtaan lempeämmin? Mitä hyvää voisit antaa kehollesi juuri nyt?

Ehkä se on myötätuntoisia sanoja, ehkä hoitavaa liikettä tai pehmeää kosketusta. Huomaa, että sen ei tarvitse olla mitään suurta. Ota pieni, vaikka minuutinkin mittainen hetki itsellesi ja kehollesi ja anna itsesi tuntea, että olet tärkeä.

Joskus yhteys itseen ja omaan kehoon on ollut katkolla niin pitkään, että sen palauttaminen voi vaatia pieniä tai vähän isompiakin elämänmuutoksia, ehkä myös ammattiapua. Usein riittää, kun päätät lisätä arkeesi tietoista pysähtymistä ja antaa tilaa sisäisen maailmasi tutkailuun. Ehkä sinulla on jo valmiiksi toimivia rutiineja, joiden pariin voit palata. Jotain minkä äärellä, tunnet laskeutuvasi takaisin omaan tasapainoosi.

Mitä enemmän opit kuuntelemaan kehosi viestejä, sitä helpompi sinun on tunnistaa, mitä tarvitset milloinkin ja mihin voimavarasi riittävät. Silti elämä osaa aina yllättää. Sitä varten on hyvä olla työkaluja, jotka auttavat sinua löytämään takaisin itsesi luokse.

Blogin harjoitukset on koostettu Lempeyttä keholle -korttipakan harjoitusten pohjalta. Myös alla oleva Lupaus-kortti on poimittu pakasta:

Herkkä ei ole vääränlainen – hyväksymällä herkkyytesi löydät sen mukanaan tuomat lahjat

Keskusteluissa erityisherkkien ihmisten kanssa nousee lähes aina esiin vääränlaisuuden tunne. Moni herkkä kokee ettei oikein sovi joukkoon, ja ettei ole varustettu sellaisilla ominaisuuksilla, joita ihmisellä ”pitäisi” olla. Erityisherkät tuntuvat soimaavan itseään ennen kaikkea siitä, etteivät jaksa kuormitusta ja ärsykkeitä samalla tavalla kuin vähemmän herkät kanssaihmisensä.

Herkillä miehillä voi olla tukala olo sellaisessa miehisessä kulttuurissa, missä pitäisi olla ”kova jätkä”. Moni miespuolinen erityisherkkä asiakkaani on todennut oleskelevansa mieluummin luonnossa, soittavansa vaikka kitaraa, tai uppoutuvansa jonkin itseä kiinnostavan asian tutkimiseen sen sijaan, että viettäisi viikonloput railakkaassa poikien mökkireissussa tai istuisi pubissa porukalla katsomassa jalkapalloa ja vertailemassa kokemuksiaan naisista. Omana itsenään oleminen tuntuu hankalalta sellaisessa ilmapiirissä, jossa korostuvat suorittaminen, saavutukset, kilpailu ja pintapuoliset kohtaamiset.

Herkillä naisilla on ihan samantyyppiset mieltymykset. Oma aika, rauha, luontoyhteys, aidot kohtaamiset, syvälliset keskustelut, merkitykselliseltä tuntuvat asiat, syvällinen pohdiskelu, luovuuden ilmaisu jollain tavalla ja omaan sisäiseen maailmaan kääntymisen tarve ovat tuttuja monille herkille ihmisille. Toki herkkien joukossa on myös sosiaalisia ja ulospäin suuntautuneita sekä elämyshakuisia ihmisiä. Hekin kuitenkin kaipaavat ja tarvitsevat yksinoloa ja palautumista sosiaalisista riennoista ja muista ärsykkeistä.

Herkkiä on monenlaisia, mutta yhteistä herkille on vahva tunne-elämä, kyky huomata hienovaraisia vivahteita, ärsykeherkkyys ja taipumus prosessoida asioita syvällisesti. Näistä ominaisuuksista voi löytää paljon hyvää. Elämän ilot ja kiitollisuuden aiheet tuntuvat vahvasti, tarkkaa havaintokykyä voi käyttää hyödykseen esim. vuorovaikutustilanteissa, syvällinen prosessointikyky synnyttää uutta ymmärrystä ja herkkyys ärsykkeille voi olla avuksi esimerkiksi aisteja hellivien tilojen ja ympäristön suunnittelussa.

Kun ymmärtää itseään ja herkkyyttään, on helpompi hyväksyä se, ettei jaksa samoja juttuja tai ole aina kiinnostunut ihan samoista asioista kuin muut. Se sijaan, että taistelisi herkkyyttään vastaan ja yrittäisi muuttaa synnynnäisiä taipumuksiaan, voi miettiä, missä kaikessa on oikeastaan aika hitsin hyvä ja mikä kaikki itseä aidosti kiinnostaa. Mikä saa sinut syttymään ja omat hyvät ominaisuutesi esille? Millaisten asioiden ja ihmisten parissa olet kuin kotonasi? Millaisessa ympäristössä viihdyt? Ei sinun tarvitse viihtyä siellä, missä muut viihtyvät. Sinä saatat kukoistaa ihan toisenlaisten asioiden parissa ja se on täysin ok. Herkkyys voi olla jopa valttikortti monissa tilanteissa.

Haluatko ymmärtää herkkyyttäsi paremmin ja löytää toimivia välineitä kuormituksen säätelyyn? Rohkaiseva kirjani Helpotusta erityisherkän elämään

käsittelee erityisherkän hyvinvointia henkisestä, fyysisestä ja sosiaalisesta näkökulmasta
auttaa tunnistamaan oman herkkyyden erityispiirteet
autta löytämään tilanteeseesi sopivat vinkit, harjoitukset ja reitit arjen sujuvuuteen, tunteiden käsittelyyn, tasapainoisiin ihmissuhteisiin ja kuormituksen säätelyyn
kuvaa myös traumojen vaikutusta ihmisen kokemusmaailmaan.

Voit tutustua kirjaan TÄÄLLÄ.

Aikuisten kiusaaminen tapahtuu usein piilotellusti – Kiusaaminen ei kerro kiusatusta, vaan kiusaajasta itsestään

Kiusaaminen on vaativa, surullinen ja samaan aikaan kovin olemassa oleva ilmiö. Joka on myös minulle henkilökohtaisesti tuttu, kummaltakin puolilta (valitettavasti).

Kiusaaminen voi ottaa monia muotoja. Se voi olla väheksyntää, ohittamista, selkeää alistamista ja haukkumista, mutta usein varsinkin aikuisuudessa kiusaaminen tapahtuu enemmän tai vähemmän piilotellusti. Kiusaaminen voi olla valheellisen tiedon levittämistä, henkilökohtaisien ominaisuuksien arvostelua, se voi olla yritystä hankaloittaa toisen elämää jollain tavoin.

Samaan aikaan kun kiusaamisen ilmiö on surullisen totta, on sen rinnalle tullut toinen ilmiö – kiusaamisesta syyttäminen kiusaamisen muotona. Tämä on erityisen surullista niitä ihmisiä ajatellen, jotka ihan aidosti oikeasti kokevat kiusaamista.

Miksi sitten kiusaamis syytöksiä heitetään ilmaan paikoin aiheetta? Syyt ovat varmasti tähänkin moninaisia, mutta uskoisin että tällöin kiusaus syytöksen tarkoitus on viedä huomio pois jostain oleellisesta, kenties jostain epäkohdasta tai aiheesta, joka herättää itsessä vaativia tunteita. Ehkä sen tarkoitus on vahvistaa itsestä tietynlaista kuvaa ja maalata toisesta toisenlaista. Tällöin kyse on jonkinlaisesta sumuttamisesta.

Kiusaamiseen liittyy usein tietoinen tai tiedostamaton halu tuottaa toiselle psyykkistä kipua. Alistaa, nöyryyttää, saada tuntemaan pelkoa. Kiusaaja alitajuisesti uskoo, että tätä kautta oma olo vahvistuisi, ja hetkellisesti kiusaaja saattakin tuntea ylivertaisuutta ja paremmuutta, mutta sellainen ei tietenkään rakennu mihinkään aitoon.

Toivon, että jos olet kohdannut kiusaamista, että tietäisit nämä 4 asiaa.

Ihminen jolla on hyvä olla itsessään, ei tarkoituksellisesti satuta tai alista toista.
Kiusaaja koittaa siirtää omaa pahaa oloaan toiselle- ikäänkuin se auttaisi. Siinä ei ole kyse sinun viallisuudesta – vaan toisen kyvyttömyydestä. Se miten toinen käyttäytyy on hänen vastuullaan, se ei koskaan kerro sinun arvostasi.
Kiusaajaa on usein laiminlyöty tai kiusattu itse. Hänellä ei ole välineitä kohdella itseään eikä toisia arvostavasti.Kiusaamista ei silti pidä yliymmärtää eikä oikeuttaa toisen pahalla ololla – mutta sen voit ymmärtää, että siinä ei ole kyse sinusta. Sinun ei tarvitse ottaa toisen pahaa oloa kantaaksesi. Älä ota sitä kantaaksesi.
Vaikka kiusaaja voi satuttaa, ja herättää valtavan tuskallisia tunteita, hän ei voi voi viedä sinulta oikeutta arvostaa itseäsi, hän ei voi viedä sinulta lupaa tuntea.

Jos olet kohdannut kiusaamista, olen syvästi pahoillani puolestasi.

Oli tilanteesi minkälainen hyvänsä, toivon ettet jää yksin ja toivon sinulle rohkeutta asettaa ne rajat jotka ovat tilanteessasi mahdolliset.

Ole sinä oma itsesi joka tapauksessa, elä sinä sinun arvojesi mukaan joka tapauksessa ja vaikka elämässä olisi vaativia ja raastavia tunteita, tee kaikkesi jotta löydät elämääsi niitä asioita, jotka ovat sinun valon lähteitäsi, joita kiusaaja ei voi sinulta viedä.

Oletko herkkä ja tunnollinen? – Näin ominaisuutesi vaikuttavat elämääsi

Kaikilla ihmisen persoonallisuuspiirteillä on voimavaransa ja haavoittuvuutensa. Yksi sosiaaliseen herkkyyteen psykologisessa tutkimuksessa liitetty voimavara on tunnollisuus. Sosiaalisesti herkkä yksilö onkin usein hyvin velvollisuudentuntoinen. Tämä johtuu siitä, että ujous, arviointiherkkyys ja tunnollisuus jakavat osittain saman taustan kehityspsykologisesti.

Sosiaalinen herkkyys on yhdistetty tutkimuksissa sääntöjä noudattavaan käyttäytymiseen. Introverttiys on yhteydessä riskien välttämiseen ja pitkäjänteiseen puurtamiseen matalavirikkeisessä ympäristössä. Ujoilla puolestaan esiintyy esimerkiksi keskimääräistä vähemmän käyttäytymisen hallinnan ongelmia, kuten yhteiskunnan sääntöjen rikkomista tai päihteiden käyttöä.

Sosiaalisen herkkyyden toisena piirteenä (ujouden rinnalla) toimiva arviointiherkkyys puolestaan tekee lapsen vastaanottavaiseksi ympäristön rangaistuksille. Lapsi on herkkä ympäristön arvioinneille, mikä auttaa lasta sisäistämään ympäristön normit ja edistää lapsen sopeutumista yhteiskuntaan. Myös aikuinen arviointiherkkä on usein tunnollinen, koska ei halua tulla negatiivisesti arvioiduksi opintojensa tai työnsä laadun suhteen.

Ujouden ja arviointiherkkyyden yhteiskuntaan sopeuttavat piirteet korostuvat etenkin, jos lapsi saa kasvaa turvallisessa ja kannustavassa ympäristössä. Tällöin lapsi usein oppii ohittamaan luontaisen sosiaalisen epämukavuuden muun persoonallisuutensa avulla ja samalla sopeutuu yhteiskuntaan poikkeuksellisenkin hyvin.

Jos olet taipuvainen kokemaan sosiaalista epämukavuutta, niin täsmäät todennäköisesti myös useampaankin seuraavista kuvauksista:

Olet velvollisuudentuntoinen. Pyrit aina suoriutumaan velvollisuuksistasi mahdollisimman tunnollisesti ja niin hyvin kuin mahdollista.
Olet harkitsevainen päätöksissä. Toimit harvoin ajattelemattomasti, vaan ennemminkin harkitset usein asioita pitkään ennen kuin teet suuria elämää mullistavia päätöksiä.
Noudatat sääntöjä tarkkaan. Pyrit noudattamaan yhteiskunnan ja esimerkiksi työyhteisön sääntöjä niin hyvin kuin mahdollista.
Olet järjestyksenhakuinen. Pidät asiat ja esineet mielellään järjestyksessä. Aikatauluihin liittyvä epävarmuus tai ympärillä oleva sekasotku ahdistaa sinua.

Sosiaaliseen herkkyyteen liittyvän tunnollisuuden voimavarat ovat sen ympäristöön sopeuttavassa vaikutuksessa. Erityisesti turvallisissa ja ennustettavissa ympäristöissä, joissa on selkeät säännöt ja joissa pitkäjänteinen puurtaminen kannattaa. Nykymaailmassa menestykseen millä tahansa alalla tarvitaan usein vuosia kestävää opiskelua vaikeiden ja luotaantyöntävienkin asioiden parissa. Tunnollisuus onkin tätä kautta yhteydessä niin koulumenestykseen kuin menestykseen työuralla.

Tunnollisuudella on kuitenkin myös kääntöpuolensa. Joskus sosiaalisesti herkkä pyrkiikin hoitamaan velvollisuutensa liiankin hyvin. He itse odottavat itseltään ja olettavat muiden odottavan heiltä vain täydellistä suoritusta. Lisäksi liika harkitsevuus voi estää heitä toimimasta silloinkin, kun nopea toiminta olisi tärkeää. Myös sääntöihin voi jumiutua liikaa ja järjestyksen tarpeesta tulla pakkomielteistä. Tällöin liiallinen tunnollisuus alkaa kuormittaa hyvinvointia ja toimintakykyä. Silloin kun tunnollisuus on liiallista ja yksilö on tunnollinen oman jaksamisen kustannuksella, on hyvä harjoitella itsemyötätuntoa.

Kirjoittaja Joni Martikainen on psykologi, tietokirjailija ja Ujonrohkaisija-palvelun perustaja. Ujonrohkaisija on kehitetty sosiaalisesti herkille ja sosiaalisista tilanteista kuormittuville ihmisille, jotka eivät halua antaa ujouden tai jännittämisen rajoittaa elämää ja valintoja. Ujonrohkaisijasta saat tutkittua tietoa, oman yksilöllisen tilannekartoituksen, sosiaalisen harjoitteluohjelman sekä asiantuntijan henkilökohtaista ohjausta. Lisätietoja Ujonrohkaisija-palvelusta löydät TÄÄLTÄ.

Hyvin riidelty! Näiden kolmen vaiheen avulla opit riitelemään rakentavasti

Kirjoitin edellisessä artikkelissa siitä, että miten meitä ei lähtökohtaisesti ole lapsesta pitäen opetettu riitelemään vaan enemmänkin karttelemaan konflikteja. Riidat ei niitä karttelemalla suinkaan katoa, vaan jäävät kytemään. Miten sitten riidellään rakentavasti? Sovittelun kulmasta katsottuna itsetuntoa parantava riita rakentuu kolmesta eri vaiheesta: oman kokemuksen läpikäyminen, asettumisesta toisen asemaan eli eri näkökulmista sekä katseesta tulevaan ja silloin puhutaan ratkaisuista. Käyn tässä artikkelissa nuo vaiheet tarkemmin läpi.

Se, että kannustan ihmisiä opettelemaan riitelyn taitoja ei kuitenkaan tarkoita sitä, että samalla rikottaisiin jotakin tai loukattaisiin tarkoituksella toisia ihmisiä. Restoratiivisesta ajattelusta käsin kyse on siitä, että tilanne ratkaistaan korjaavalla tavalla. Siinä mennään kohti tavoitetta, joskin riidassa nämä voivat toisinaan olla ristiriidassa. Restoratiivista toimintamallia voisi kuvailla vaikkapa seuraavasti: kiinnitetään huomiota siihen, miten rikkoutumisuhan alle joutunutta suhdetta kohdellaan.

Miten sitten riidellään rakentavasti?

Rakentavassa riitelemisessä ensimmäinen vaihe on oma kokemus ja sen läpi käyminen. Tässä vaiheessa reflektoidaan omasta kulmasta tapahtumia. Tarkastellaan sitä, että miten itse katsoo ja kokee asioita. Tässä kohtaa hyviä kysymyksiä ovat esimerkiksi, että ”mitä minun kulmastani on tapahtunut” tai ”mitä tunteita riitely minussa herättää”. Kyse on minun omasta kokemuksestani suhteessa riitaan. Ollaan menneessä eli mitä on tapahtunut, mutta tähän vaiheeseen ei ole tarkoitus jäädä jumiin. Tarkoitus ei myöskään ole syytellä tai päästä rankaisemaan.

Riidan aikana kyse on tahtotilasta tietynlaiseen pohjavireeseen. Vuorovaikutuksen suhteen voidaan puhua konvergenssista, jolloin strategiana on lähentyä toisen kanssa ja luoda miellyttävää tilaa kaikesta huolimatta. Konvergenssin vastakohta on divergenssi, jolloin taas luodaan epämiellyttävää tilaa.

Monesti ”ihan ok” -ratkaisut ovat hyviä.

Toisessa vaiheessa siirrytään menneestä tähän hetkeen ja kyse on silloin näkökulmista. Kun oma vinkkeli on tullut esille pyritään katsomaan riitaa toisen perspektiivistä. Nojaamme riidoissa usein olettamuksiin eli pohjalla on jotakin sellaista mikä ei pidä paikkaansa. Olimme esimerkiksi olettaneen toisen käyttäytyvän huonosti vain moukkamaisuuttaan. Eri näkökulmia kuunneltuamme voimme usein kuitenkin huomata, että taustalla voi olla jokin inhimillinen selitys. Tässä kohtaa hyvä kysymys voisi olla esimerkiksi, että ”miten valmis olen kuulemaan toisen osapuolen kokemuksia tapahtuneesta” tai ”mistä riidassa on kyse omasta mielestäni ja entä toisen osapuolen kulmasta”.

Kolmannessa vaiheessa keskitytään tulevaan eli ratkaisuihin. Nyrkkisääntönä on, että parhaat ratkaisut tulevat riidan osapuolilta eli vastauksia ei ole järkevä antaa ulkoapäin. Tässä kohtaa on hyvä muistaa, että monesti ”ihan ok” -ratkaisut ovat hyviä. Mitään tiettyä absoluuttista vastausta ei ole olemassa. Se, että mahdutaan samaan tilaan ja tervehditään, kun törmätään voi hyvin olla riittävä. Tässä kohtaa riitaa hyvä kysymys voisi esimerkiksi olla, että ”mitä hyötyä riidan sopimisesta on minulle itselleni ja muille” tai ”mikä on minulle riittävä ratkaisu riidassa”.

”hyvin riidelty”

Siinä missä niin usein olemme kuulleet lauseen, että ”ei saa riidellä”, niin olisi mahtava alkaa pikkuhiljaa kuulla lausetta ”hyvin riidelty”. Riidat ei niitä karttelemalla katoa, mutta hyvin riitelemällä voimme kasvaa yksilöinä ja ryhmässä. Esimerkiksi hyvissä työtiimeissä kyse ei suinkaan ole siitä, että ryhmässä ei olisi riitoja. Kyse on siitä, miten konfliktit ratkaistaan: parhaimmillaan koko tiimi nivoutuu entistä paremmin yhteen ja esimerkiksi työelämässä tämä liittyy henkisenhyvinvoinnin jälkeen aikaan ja rahaan.

Olemme laatineet yhdessä sovittelija ja vankilapastori Jukka Vänskän kanssa Riidan ratkaisu -kortit, missä kaikki nämä esittelemäni kolme vaihetta tulevat esiin. Korttien avulla voi ratkaista joko sellaisen riidan, missä itse olet osallisena tai auttaa toisia riidan ratkaisemisessa. Joskus riidat voivat jäädä kytemään pitkäksikin aikaa ja meillä ei ole mahdollisuutta syystä tai toisesta sopia asioita toisen osapuolen kanssa. Tällaiset pitkittyneet tilanteet voivat kuluttaa energiaa ja painaa pitkäänkin mieltä. Kortteja voi käyttää myös tällaisissa tilanteissa yksin työstämään riitaa ja lopulta vapautumaan taakasta. Tutustu kortteihin täällä.

Kun elämä tuntuu epäreilulta, muista tämä

Hallinnan tunne omasta elämästä voi lisätä elämän mielekkyyttä, mutta elämä on joltain osin myös hallitsematonta ja ihmisen pienuutta suurempaa.

Voi olla tärkeää löytää omasta arjesta edes joitain pieniä asioita, joihin voi ainakin jonkin verran vaikuttaa, ja usein jokin tällainen asia onkin mahdollista löytää. Joskus pienistä asioista voi seurata suurempia muutoksia ja joskus asioihin voi vaikuttaa paljon enemmän kuin olisi ensin luullut.

Aina näin ei kuitenkaan ole. Voi olla vaikeaa hyväksyä, että omat suunnitelmat, haaveet tai ponnistelut eivät ole tuottaneet tulosta. Eivät ainakaan sillä tavoin tai sillä hetkellä, kuin itse olisi toivonut.

Noissa hetkissä itseäni on auttanut eniten sovun tekeminen. Aina uudestaan pyrin tekemään sovun itseni, maailman ja ympäröivien ihmisten kanssa. Sopuun pääseminen voi vaatia harjoittelua ja tahtoa. Se ei välttämättä tuosta vain saavu luoksesi, vaan saattaa edellyttää tietoista hakeutumista sovun äärelle.

Mitä sopu oikein on?

Sovun voi tehdä hiljaa itsekseen, joskus silmänräpäyksessä tai sitten hitaasti pikkuhiljaa laskeutuen. Minulle se tarkoittaa mielentilaa, jossa voin olla rauhassa asioiden kanssa, joista en muuten löytäisi rauhaa. Voin silti olla. Voin sallia. Voin jatkaa. Tai pysähtyä. Ja hengittää.

Joskus rauha, anteeksianto, luopuminen ja hyväksyminen voivat tuntua liian kaukaisilta ja suurilta juuri nyt, mutta sovun koen itselleni usein tarpeeksi pieneksi ja saavutettavaksi vaikka heti. Sopu on kuin lempeä lepopaikka, jonne voin mennä hengähtämään aina, kun sitä tarvitsen. Sovussa oloni muuttuu kevyemmäksi ja olen enemmän auki itselleni ja muille.

Vaikka en voisikaan juuri nyt valita muuta, voin valita sovun

Sopu jättää auki sen, että vielä voi olla matkaa jonnekin. Vielä voivat asiat olla kesken. Vielä ei tarvitse tuntea määränpäätä. Ei tietää, mitä tapahtuu seuraavaksi. Minun ei tarvitse ratkaista mitään valitakseni olla sovussa itseni ja maailman kanssa. Sopu riittää juuri nyt.

Vaikka en mitään muuta voisikaan juuri nyt valita, voin valita sovun uudelleen ja uudelleen. Aina yhtä pehmeästi se ottaa minut vastaan, vaikka saapuisin kuinka tuuliselta matkalta lepäämään. Ja aina yhtä armolliseksi se maalaa maailman ja mahdollisuudet ympärilläni.

Ole sovussa, jos voit. Sillä sovun mahdollisuus on aina olemassa. Aina valmiina toivottamaan sinut tervetulleeksi, jos haluat mennä sovun luo.

Sydämellä, Maaria

Kuva: Pexels.com

Psst. Voit seurata minua Instagramissa ja kertoa, mitä ajatuksia kirjoitus herätti.