Raivareiden taustalla voi olla tukahdutettu pelko – Näitä asioita et tiennyt pelosta

Mainosyhteistyössä Atena Kustannuksen kanssa.

Anna Tommola (s. 1975) on vapaa toimittaja ja kirjailija, joka yrittää mieluummin ymmärtää pelkoa kuin vältellä sitä. Hänen uusin kirjansa Pelon voima – Miten ikiaikainen tunne ohjaa meitä (Atena, 2023) auttaa meitä olemaan pelkäämättä pelkojamme.

Anna Tommola, kuva: Riikka Kantinkoski

Pelko on tunne, josta haluaisimme äkkiä eroon. Pelon tunnustaminen muille saattaa hävettää. Pelko voi myös tuntua niin pahalta, ettei sitä kykene tunnustamaan edes itselleen. Silti pelko vaikuttaa meidän kaikkien elämään ja tekoihin – silloinkin, kun emme edes itse tiedosta, että taustalla on pelko. Kun omat pelkonsa tunnistaa ja tunnustaa, niihin voi tutustua ja niiden kanssa voi oppia tulemaan paremmin toimeen. Nämä Anna Tommolan Pelon voima – Miten ikiaikainen tunne ohjaa meitä (Atena, 2023) kirjasta poimitut asiat auttavat siinä.

Pelosta puhuminen auttaa

Kun pelottavan asian kohtaamista tutkittiin, huomattiin, että pelottavasta asiasta puhuminen auttaa, pakkopositiivinen ajattelu tai pelon kieltäminen ei.

”He, jotka olivat kuvanneet kammoaan ääneen — uskaltautuivat uudella yrittämällä lähimmäs pelkonsa kohdetta, ja myös fysiologisten mittausten perusteella he olivat vähemmän kiihtyneitä kuin muut. Pelkästään pelon pukeminen sanoiksi oli tehostanut altistamisen vaikutusta ja lievittänyt uhkareaktiota. Eikä siinä kaikki: mitä monisanaisemmin ihminen kuvasi kohtaamansa hirvityksen hirveää hirveyttä, sitä tehokkaammin pelko talttui.

Miksi tunteiden nimeäminen sitten toimii? Kun tunteita luokitellaan ja nimetään, aivoissa aktivoituu sama otsalohkon alue, joka hillitsee mantelitumakkeen toimintaa ja siten vaimentaa tunnereaktiota. Tutkijoiden mukaan on vielä jossain määrin mysteeri, miksi näin on. ”Kun hämähäkkikammoiset sanovat ’tuo inhottava hämähäkki kauhistuttaa minua’, he eivät opi mitään uutta, se on täsmälleen se mitä he tuntevat – mutta nyt pelkän tuntemisen sijasta he myös sanovat sen. Jostain syystä, jota emme täysin ymmärrä, tuo muutos riittää tuottamaan vaikutuksen”, tiimissä ollut psykologian, psykiatrian ja biokäyttäytymistieteiden professori Matthew Liebermann sanoi.”

Pelko voi piiloutua meiltä itseltämme

”Välttelykäyttäytyminen tulee usein niin selkäytimestä, ettemme huomaa sen taustalla olevaa pelon tunnetta. Emme ehdi antaa pelon edes tulla, koska pienikin vihje siitä herättää puolustusmekanismit. Pelko voi kätkeytyä, muuntautua muiksi tunteiksi tai alkaa näyttäytyä tavoilla, joita ei päällisin puolin ymmärrä pelon aiheuttamiksi.

Joku suuttuu ja alkaa räyhätä, kun pelkää. Viha on tehokas peitetunne, koska se on niin sanotusti lähestymisreaktio, kun pelko taas saa loitontumaan kohteesta. Itsensä lietsominen vihaan saattaa olla opittu tapa paeta pelon lamaavaa vaikutusta.

Toinen yleinen pelon laukaisema sekundääritunne on häpeä. Taustalla saattaa olla kokemus, että ympäristö on rankaissut pelosta. Kun on lapsena ilmaissut pelkoaan, vanhemmat ovat ehkä vähätelleet tunnetta tai toruneet siitä. Se on vahva viesti, ettei ole hyväksyttävää pelätä. Monet tunteiden käsittelyn ongelmat juontavat siitä, ettei tunteita ole lapsena validoitu, tunnustettu. Ne on kielletty tai torjuttu, ja lapsi on alkanut hävetä niitä. ”Kun myöhemmin tulee häivähdyskin pelkoa, heti nousee häpeä”, kognitiivisen käyttäytymisterapian psykoterapeutti, kouluttajapsykoterapeutti ja käyttäytymisanalyytikko Teemu Ryhänen kuvaa.

Usein tärkein tapa auttaa ihmistä terapiassa on harjoitella tunnistamaan ja hyväksymään alkuperäinen tunne. Ihminen oppii havainnoimaan ja sallimaan erilaisia tunteita, hakemaan ikään kuin uskallusta olla niiden kanssa, altistaa itsensä tunteelle.”

Meditaatio ja tunnetaidot auttavat käsittelemään pelkoa

Säännöllisesti meditoivien ihmisten aivoissa on havaittu erityispiirteitä: tunteiden säätelyyn liittyvät aivoalueet kasvavat, ja pelon käsittelyyn erikoistunut mantelitumake kutistuu.

”Kaikki, mitä teemme pitkäjänteisesti ja toistuvasti, muovaa aivoja. Joidenkin tutkimusten mukaan pitkäaikainen meditointi näkyy jopa muutoksina aivojen rakenteessa: oppimiseen ja tunnesäätelyyn liittyvillä alueilla aivojen harmaan aineen massa kasvaa, ja mantelitumake vastaavasti pienenee.”

Jos pelko kiehtoo, se voi johtua näistä

”Ammattilaskettelijoiden ja lumilautailijoiden parissa tehty tutkimus osoitti, että riskialttiisiin harrastuksiin hakeutuvilla on muita useammin tietty variantti DRD4-geenistä, joka vaikuttaa dopamiinireseptoreihin eli ihmisen palkitsemisjärjestelmään. Geeniä on kutsuttu ”seikkailugeeniksi”. Joidenkin aineistojen mukaan se on väestössä sitä yleisempi, mitä kauempana ihmisen alkukodista ollaan. Tutkijat ovatkin spekuloineet, että synnynnäinen seikkailunhalu olisi voinut osaltaan saada ihmiset vaeltamaan kohti uutta ja tuntematonta.”

”Kauhuelokuvat vetävät puoleensa ihmisiä, jotka hakevat emotionaalista ja älyllistä stimulaatiota. Tutkijoiden mukaan viehtymystä kauhuun voi selittää
uhkasimulaatioteorialla. Kauhuviihde on ikään kuin tapa harjoitella omaa reaktiota vaaratilanteissa. Vaikka kokemus olisi alkuun vastenmielinen, katsojat ovat valmiita kohtaamaan simuloidun vaaran, koska lopputulos on positiivinen: selviytymisen tuottama hallinnan tunne.”

Monen hyvän asian taustalla on pelko

”Kun tarkkaan katsoo, perimmäisen pelon ilmentymiä on kaikkialla. Pelkäävä ihminen uskoo jumaliin, hakee turvaa kulttuurista ja rituaaleista, kirjoittaa kirjoja ja maalaa tauluja, tutkii ja seikkailee, kerää omaisuutta, hankkii lapsia, etsii kaltaistensa seuraa ja vahvistusta totuuksilleen. Luo ympärilleen symbolien ja esineiden verkon, ajattomuuden, ikuisuuden, sielunvaelluksen, energian pysyvyyden: käsittelee rajallisuuttaan kieltämällä sen tai tekemällä siitä taidetta.”

Pelon vastavoima on turva

Jos mietit, mikä on paras tapa suojautua pelolta, älä rakenna linnakkeita vaan turvaa. Tommola kirjoittaa:

”Kaikkea ei tarvitse valaista, panssaroida, varustaa turvakameroin, selittää pois epävarmuutta harhaisen varmoilla totuuksilla. Se turruttaa, estää erottamasta isoja ja pieniä uhkia.

Luodaan sen sijaan turvaa huolehtimalla toisistamme. Kävellään siltojen yli yhdessä. On tärkeää vahvistaa kykyä sietää hankalia tunteita, mutta samalla ketään ei pidä pakottaa rohkeaksi, selviämään yksin ihmistä isommista kriiseistä. On torjuttava eriarvoistumista, joka osaltaan lietsoo pelkoa ja vihaa. Rakennettava yhteiskuntaa, jossa on hyväksyttävää pelätä, mutta jossa todellisia syitä pelätä on vähemmän.”

 

Anna Tommolan kiehtovan kirjan Pelon voima (Atena, 2023) pääset kuuntelemaan esimerkiksi Bookbeatista.

Riippuvuudesta kärsivä ei ole tahdoton tai laiska – Nämä syyt löytyivät riippuvuuteni taustalta

Susanna Ahvalo on luokanopettaja, riippuvuuksien kokemusasiantuntija, mindfulness-ohjaaja sekä Positiivisen psykologian valmentaja PPC®. Erikoisosaamisena hänellä on mindfulness ja addiktiot. Susannan ohjauksen ja valmennuksen keskiössä on positiivinen psykologia, eli kiinnostus siihen, kuinka ihminen löytää kukoistuksensa ja tiedostaa voimavaransa. Susannalla on yritys nimeltä Onnellisuuspaja.

Olen Susanna ja alkoholisti. Jäin koukkuun alkoholiin heti ensimmäisestä humalakerrasta. Olin silloin kaksitoistavuotias. Jo ennen sitä olin kokenut käsittämätöntä vetoa päihteisiin. Ihailin Suosikin sivuilta rokkitähtiä, jotka vaikuttivat elävän vapaata elämää. Minäkin halusin vapautta, joita kapinointi ja vastuuttomuus edustivat. Tunsin olevani vankina omassa päässäni, vaikka olin vapaan kasvatuksen tuotos.

Ensimmäinen humalani liittyy ensimmäisiin rockfestareihini, jossa join itseni muistittomaan ja tiedottomaan kuntoon. Juomiseen liittyi jo heti alusta lähtien salailu ja häpeä. Oli piinaavaa, kun en tiennyt, mitä oli tapahtunut ja kuka minut oli nähnyt sammuneena. Kokemus oli kaikilla tavoin hämmentävä. Olin vasta lapsi. Muistinmenetys, häpeälliset teot ja sammuminen muodostuivat salakavalasti rutiiniksi. Halusin juoda unohtaakseni, juodessa tein häpeällisiä tekoja ja näin sain taas syyn juomiseen.

Olin tiedostamattani addiktion noidankehässä. Kehä jatkoi pyörimistään, kunnes tulin siihen kohtaan elämässäni, jota alemmas en halunnut enää mennä. Sen myöntäminen, että tarvitsen apua sekä nöyrtyminen avun vastaanottamiseen, avasivat tien kohti toipumista.

Yhtä hyvin voisin esitellä itseni moniriippuvaiseksi. Ajan myötä olen tajunnut, että minulla oli riippuvuuksia ennen alkoholia ja niitä on ollut myös sen käytön lopettamisen jälkeen. Ne eivät ole olleet elämässäni pelkästään haittatekijöitä. Jos niitä niistä ei olisi ollut myös hyötyä, en olisi turvautunut niihin. Riippuvainen käytökseni on auttanut minua tulemaan toimeen niiden haastavien tunteiden kanssa, joita en ole pystynyt kohtaamaan. Ulkokuoreni on aina ollut itsevarma ja positiivinen, mutta pinnan alla on todella herkkä tyyppi. Tätä herkkää tyyppiä olen halunnut suojella.

Tiedostaminen, hyväksyntä ja lempeys ovat olleet ne periaatteet, joiden kautta minun on ollut mahdollista luopua addiktiivisesta käytöksestä. Tiedostamisen kautta olen tutustunut niihin prosesseihin ja tekijöihin, jotka minut ovat saaneet ja ovat vaarassa saada toimimaan riippuvaisella tavalla. Sisäinen välillä hallitsematon levottomuuteeni on saanut selityksen ADHD piirteestä. Alkoholi rauhoitti minut.

Elämän alkumetreillä on ollut paljon sellaisia kokemuksia, jotka ovat altistaneet minut riippuvuuksille. Voidaan puhua lapsuusiän traumoista tai haittakokemuksista. Kohtasin lapsena muun muassa vanhempien avioeron, väkivallan pelkoa, läheisten alkoholismia, koulukiusaamista ja läheisen kuoleman.

Gabor Matén sanoin trauma ei ole vain sitä, mitä meille tapahtuu, vaan myös sitä, mitä ei tapahdu. Minä otin aikuisen roolin liian aikaisin. Halusin suorittaa, pärjätä, puskea vaikka läpi harmaan kiven. Näyttää olevani joku, että minut hyväksyttäisiin. Halusin olla täydellinen. Kun tämä ei onnistunut, pakenin addiktiivisen käytökseen.

Juuri tänään olen syvästi kiitollinen siitä, että tiedostamisen harjoittamisen kautta, meditaation ja mindfulnessin avulla, olen päässyt käsiksi siihen, mistä kohdallani on kysymys. Tiedon lisääntyminen, menneisyyteni ymmärtäminen ja itseni hyväksyminen sekä ennen kaikkea itsemyötätunto ovat auttaneet minua tulemaan siksi itsekseni, joksi minun on ollut tarkoitus tulla. Toiveikkaaksi, tietoiseksi ja rohkeaksi ihmiseksi, kokemuksenjakajaksi ja kanssakulkijaksi. Hyväksyn itseni ja olen itseni paras ystävä. Olen saanut sen vapauden, jota päihteistä hain.

Elämyksellistä nautintoa voi löytää keskeltä tuiki tavallista arkea – 3 vinkkiä, joita kannattaa kokeilla

Nautinto ei tapahdu vain suurissa elämyksissä. Se tapahtuu niissä äärettömän pienissä hetkissä, joita päivässäsi on lukemattomia. Ne ovat niitä hetkiä, joiden ohi livumme kiire kantapäissä tai unohdamme pysähtyä äärelle. Elämyksellisyyden kokemus on tietoista nautintotaitoa, ei mitään lähes tavoittamatonta sattumaa, joka osuu kohdalle joskus tai ei ollenkaan. Se on mahdollisuuksia, ihan siinä arjen keskellä, sinun
elämässäsi. Valittuna sinua varten.

Hengitä nautinnolla

Kun ymmärtää, että elämä tapahtuu tässä ja nyt, voi nauttia ihan vain siitäkin, että hengitys kulkee vapaasti, rentouttaen. Mielen saa tyhjäksi, kun keskittyy hengityksen kulkemiseen. Sisään ja ulos, hitaasti, nenän kautta. Jokaisella hengityksellä voit ottaa hyvää oloa itseesi. Nautintotaito on luvan antoa sille, että saat nauttia. Ihan vain tuollaisena, hyväksyttynä juuri noin ja siksi, että olet ihminen, joka elää
ainutkertaista elämäänsä. Nautintotaitoa on tietoisesti keskittyä olemiseen ja tekemiseen, tässä ja nyt.

Nautintotaitoa on aistien valjastaminen mukaan, ihan siihen pienimpäänkin hetkeen.

Nautinnollisia suihkuhetkiä

Lähes joka ikinen päivä käymme suihkussa tai peseytymässä tavalla tai toisella. Usein se on arjen ”välttämättömyys” ja emme koe hetkessä sen ihmeellisempää. Mitä jos se olisi nautintohetkesi aina? Hetki, jolloin annat veden valloittaa vartaloa, juuri sopivalla lämmöllä? Mitä jos koskettaisit itseäsi sillä kosketuksella, jota eniten kaipaat, juuri siinä päivässä – on se sitten sensuellia, rentouttavaa, lohduttavaa tai virkistävää. Mitä jos suihkusaippua olisi hellivä neste, joka poistaisi kireyden? Mitä jos vesi, joka valuu päällesi, antaisi kehosi tarvitseman lempeyden tunteen?

Mitä jos antaisit mielellesi luvan ajatella elämyksellisesti?

Seksuaalinen nautinto on pysähtymistä sinuun

Samalla tavalla kuin nautimme suihkusta kaikin aistein, on tarkoitus nauttia seksuaalisesta kokemuksesta. Mieli ja keho on rauhoitettava ottamaan vastaan, tekemisen pakosta on luovuttava ja on pysähdyttävä tuntemaan. Millainen ajatus veisi sinut syvemmälle? Mikä aistisi kiihottaisi tuntemaan enemmän? Mitä kaipaisitkaan rentoudelta, että nauttisit ytimiäsi myöten? Nautintotaidot ovat parhaimmillaan valjastettuna vahvistamaan sitä mitä olet ja mitä ainutlaatuisessa hetkessä tunnet.

Nautinto saapuu sisältäsi. Sinusta ja omista valinnoistasi ottaa vastaan kulloisessakin hetkessä. Mistä ajatuksista ja pakoista voit luopua, että nautinto saa tilaa? Mitä kaikkea voitkaan vahvistaa, jotta elämyksellisyys toteutuu? Ja missä kaikissa kohdissa hengitys ja pysähtyminen antavat syvemmän mahdollisuuden kokea jotain erityisempää?

Paahdatko iltalenkin läpi kuin suorituksen? – 6 tapaa, miten luonto hoivaa, kun maltat hidastaa tahtia

Moni meistä näkee päivittäin luontomaisemaa. Kuljemme ehkä työmatkallamme puiston läpi, teemme iltalenkin merenrannassa, huomaamme sateen tai ilman lämpötilan. Teemme tiedostamattammekin jatkuvasti havaintoja meitä ympäröivästä luonnosta.

Mutta pysähdymmekö koskaan todella huomaamaan luonnon taianomaisia yksityiskohtia? Kuljemmeko ohi kastepisaraisten puiden lehtien, kevään multaisen maan tuoksun ja lintujen iloisen viserryksen vain koska olemme ajatuksissamme, suorittamassa jotain, tai menossa pisteestä A pisteeseen B?

Miksi pysähtyminen, läsnäolo ja yhteyden tunteminen luontoon olisi jokaiselle ihmiselle suositeltavaa kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin lisäämiseksi?

1. Pysähtyessämme luonnon yksityiskohtien äärelle tulemme tarjonneeksi aivoillemme ja mielellemme lepotauon. Nykyaikana jo yhden päivän aikana kohtaamamme ärsyketulva on valtava. Sille tarpeellista vastapainoa tuovat älylaitteiden hetkellinen unohtaminen ja luonnossa olemiseen keskittyminen.

2. Aivoille ja mielelle annettu mahdollisuus levätä vaikuttaa positiivisesti luovuuteen, muistiin ja päättelykykyyn. Kun ajatus meinaa tökkiä, kokeile ottaa pieni hengittelyhetki luonnon äärellä.

3. Ulkoilma ja aisteja rauhoittava luontoympäristö vaikuttavat suotuisasti unen laatuun. Kokeile esimerkiksi tehdä rauhallinen lyhyt kävely ennen nukkumaan menoa.

4. Moninainen mikrobiomi tekee hyvää puolustusjärjestelmällemme ja terveydellemme. Silitä männyn kaarnaa, puiden oksia, tutki maasta löytyviä kiviä.

5. Emme ole erillisiä luonnosta, vaan elämme jatkuvassa vuorovaikutuksessa luonnon kanssa. Luonto kyllä tulee toimeen ilman ihmistä, mutta me ihmiset tarvitsemme luontoa: tarvitsemme vettä, auringon valoa ja lämpöä, sekä puiden tuottamaa happea elääksemme.

6. Arvostuksen, kunnioituksen ja yhteyden tunteminen elämämme mahdollistavaa luontoa kohtaan lisäävät tyytyväisyyttä, merkityksellisyyttä, sekä kiitollisuutta –ja näin ollen kokonaisvaltaista hyvinvointia ihmisen elämässä.

Maltatko sinä pysähtyä luonnon pienten ihmeiden äärelle? Jos ulkoilu(kin) tuntuu olevan suorittamista, kurkkaa tästä 5 helppoa vinkkiä, joiden avulla lähteä tutustumaan luontoon.

Ihania olemisen hetkiä luonnon äärellä!

Lisää luontoon liittyviä tehtäviä uutuuskirjassani Minun luontoseikkailuni. Kirjan monipuoliset tehtävät sopivat lapsille ja aikuisille, ne ohjaavat tutustumaan luontoon ja pysähtymään hetkeen.

Miten erityisherkkyyteni näkyi lapsena – ja miten se näkyy nyt?

80-luvulla erityisherkkyydestä eikä edes herkkyydestä oikeastaan puhuttu. Lapsi saattoi olla villi tai rauhallinen, sulkeutunut tai puliseva, kiltti tai tuhma, kympin tyttö tai häirikkö. 

Sen kummempia diagnooseja ei taidettu tehdä.

Erityisherkkyys on ihmisessä kuitenkin syntymästä saakka, sillä se liittyy normaalia herkemmin reagoivaan hermojärjestelmään ja sitä kautta tapaan kokea erilaisia ärsykkeitä ja tunnetiloja.

Itse olen aina ollut enemmänkin yhden ystävän kuin suuren joukon ihminen. Se ei tarkoita sitä, että minulla olisi ainoastaan yksi ystävä. Mutta kun tapaan ystäviä, tapaan heitä mieluiten kaksin tai korkeintaan kolmin. Niin keskusteluista voi tulla syvällisempiä ja kykenen keskittymään kunnolla toiseen ihmiseen.

Muistan tämän jo lapsuudesta. Minulla on ollut usein tunne, etten kuulu joukkoon. Isoissa ryhmissä jään usein syrjään ja vetäydyn, sillä en oikein osaa olla keskipisteenä tai vaatia joukossa tilaa. Liikaa puhujia ja kuuntelijoita. Jännitän.

Muistan jo lapsuudesta, että minua on häirinnyt erilaiset äänet, kodinkoneiden rummutus, ruoan maiskutus ja yleinen hälinä, vaikka lasten syntymäpäiväjuhlissa. Kaikki tämä saa edelleen aistini ärsyyntymään. Tuntuu, että kuulen kaikki äänet muita kovemmin. 

Lapsena pelkäsin yksin nukkumista ja kummituksia. Nyt rakastan sitä, että saan nukkua omassa rauhassa, sillä herkkäunisena toisen ihmisen liikkeet ja äänet herättävät minut. Nyt aikuisenakin unta auttaa kuitenkin se, että tiedän jonkun olevan viereisessä huoneessa. Lapsuudessa minua vaivannut pelko on tavallaan läsnä edelleen. Kun olen yksin kotona, on hankala nukahtaa. Ties vaikka oven takana seisoisi kummitus…

Lapsena aistin asioita ympärilläni. Jo kauan ennen kuin vanhempani ilmoittivat, että he aikovat erota, minä tiesin sen. Olin aistinut sen tunnelmasta ja tulkinnut liikkeistä ja eleistä ja siitä, miten kuiskailut kuiskailtiin. Tiesin jo vuosia ennen eroa, jo pikkutyttönä, että äiti oli surullinen. Joskus tulkitsin tunteen virheellisesti vihaisuudeksi. 

Aikuisena tunteiden aistiminen on säilynyt ennallaan. Tiedän läheisistäni hyvin herkästi, jos heillä on kurja mieli tai jopa fyysisesti huono olla. Minä näen tai paremminkin tunnen sen omissa nahoissani.

Tunnetilat tarttuvat minuun. Niin ne tarttuivat jo lapsena. Se suru. Tai vihaisuus. Ja niistä tunnetiloista on hankala päästää irti.

Mieheni kiihtyy usein nollasta sataan mutta rauhoittuu saman tien. Tunnetila menee hänellä nopeasti ohi. Mutta jos minä satun paikalle myrskynsilmän aikaan, minun on hankalampi päästä tarttuneesta tunteesta yhtä nopeasti eroon.

Siksi herkkyydestä on tärkeää puhua ajoissa läheisille, muuten  saattaa tulla hämmennystä. 

Miksi sinä olet vihainen, eihän sinun kuulu olla? 

Ei niin, mutta sinun tunteesi tarttui minuun ja minulla kestää hetki ravistaa se yltäni.

Niin lapsi kuin aikuinenkin kaipaa ymmärrystä herkkyydessään. Kun 80-luvun lapsille ymmärrystä ei osattu oikein tarjota, toivon että 2020-luvun lapset saavat tukea herkkyyteensä.

Vaikka herkkyys kuormittaa ja herkkä kaipaa tilaa ja hiljaisuutta muita enemmän, herkkyys on myös valtava voimavara. Herkkyyteni takia osaan tehdä luovaa työtä paremmin, näen, aistin ja koen asioita vahvasti. Ja toisinaan, usko tai älä, osaan myös lukea ajatuksia. Se jos jokin on supertaito!

PS. Jos herkkyyden tunnistaa jo lapsessa, voi välttyä monilta väärinymmärryksiltä

Hidasta elämää -kirjaperheen lasten satukirja Herkkä Pilvi Perhonen ja pelkonsa voittavat sankarit kantaa voimaannuttavaa viestiä: Herkkyys on voimavara, ja peloista luopumalla voi löytää oman supervoimansa. Tarinan avulla voi käsitellä lapsen kanssa herkkyyden vahvuuksia sekä haasteita, ihmisten erilaisuutta, erityispiirteitä ja asioita, jotka ovat lapsen mielestä pelottavia. Kirja on itsenäinen jatko-osa aiemmin ilmestyneelle satukirjalle Oliver Oranki ja metsän ainutlaatuiset sankarit. Lämminhenkiset satukirjat on suunnattu yli 5-vuotiaille lapsille.

Johanna Elomaa lasten romaani Oliver Oranki

Ahdistus on aina oire jostain – Yritätkö hoitaa syytä vai oiretta?

Ahdistuneisuus on aina oire jostain, mutta sen kokemiseen voi myös vaikuttaa. Vaikka osalla ihmisistä on geneettinen alttius ahdistua, on kaikilla meillä käytössä samat työkalut ahdistuksen kuin muidenkin hankalien tunteiden vähentämiseen. Näistä yksi tärkeimmistä on ahdistuneisuuden kohtaaminen, joka käytännössä merkitsee luopumista hankalien tunteiden välttelystä.

Välttämiskäyttäytyminen kuuluu vahingollisten tunteiden itsesäätelymenetelmien surulliseen keinovalikoimaan. Sitä kutsutaan joskus myös turvakäyttäytymiseksi.  Välttelykäyttäytymisellä tarkoitetaan sellaisten tilanteiden välttämistä, jotka aiheuttavat vaikeita tunteita kuten ahdistusta tai pelkoa. Moni tekee sitä huomaamattaan halutessaan päästä helpolla ja kaventaa näin elämäänsä entisestään. Mitä enemmän välttelyä tekee, sitä enemmän siihen turvautuminen vahvistuu.

Välttelyä ovat  esimerkiksi pakeneminen paikalta kun pitäisi keskustella vaikeista asioista tai ihmisten välttely sosiaalisen ahdistuksen tähden. Välttelyä liittyy myös moniin sairauksiin, kuten pakko-oireiseen häiriöön (voi liittyä silloin minkä tahansa asian välttelyyn) , syömisen tai ruoka-aineiden välttely (syömishäiriöt)  tai ahdistavien ajatusten pakeneminen päihteisiin (alkoholismi). Välttely tuo yleensä hetken helpotuksen kokemuksen, mutta oireet vahvistuvat välttelyn lisääntymisen ja ajan myötä. Huomatessaan välttelyä omassa käytöksessään olisi hyvin tärkeää katkaista haitallinen välttelytoiminta, usein tähän tarvitaan terapiaa tueksi. Välttelykäytös on yleensä jatkunut jo pitkään, ennen kuin henkilö hakee apua, siksi hoidossakin on hyvä sitoutua siihen, että se voi ottaa aikaa.

Tärkeää on ymmärtää, että välttämiskäyttäytymisellä ihminen pyrkii säätelemään tunnekokemustaan, yleensä vähentämään ahdistuksen tunnetta. Usein on myös niin, ettei ahdistunut välttelijä edes tunnista ahdistuksen sisällä olevia ensisijaisia tunteita, joita hän pyrkii pitämään loitolla itsestään. Tyypillisiä esimerkkejä tällaisista tunteista ovat mm häpeä ja syyllisyys. Välttelijällä on siis mielekäs tavoite toiminnalle, joka ei kuitenkaan valitettavasti tuo pitkäaikaista helpotusta ongelmaan vaan hankaloittaa elämää.

Jos tunnistat välttelyä omassa käytöksessäsi, käytä tilanne hyväksesi ja tee toisin kuin tunne käskee. Kohtaamalla haastavat tilanteet autat pikkuhiljaa itseäsi siedättymään asioille, jotka aiheuttavat ahdistusta ja elämäsi helpottuu. Tämä on paradoksi, niin kuin monet ihmisen mieleen liittyvistä asioista ovat. Kohtaamalla pelkosi vapautat itsesi  ja saat lisää joustavuutta ja keveyttä.


Haluatko luoda levollisempaa suhdetta tunteisiisi? Haluatko keinoja vähentää ahdistusta ja murehtimista? Tutustu Marikan kirjaan Varmistelusta vapauteen.

Miksi ihmissuhteeni eivät kestä? – Nämä kaksi asiaa voivat tuhota suhteen

Miksi ihmissuhteeni eivät kestä? Miksi toiset onnistuvat rakentamaan pitkäkestoisempia ja syvempiä suhteita kuin meistä toiset? Meillä kaikilla kuitenkin on henkinen ja fyysinen eli hermostollinen pyrkimys yhteyteen toisten ihmisten kanssa.

Yksi mahdollinen syy tähän on se, että emme ole tiedostaneet kitkan kuuluvan myös terveeseen vuorovaikutukseen. Pyrimme täysin ”virheettömään” ja samalla mahdottomaan yhteyteen toisten ihmisten kanssa. Paradoksaalisesti yhteys toiseen ihmiseen voi olla liiallista ja tämä tuhoaa suhteen.

Se, että pystymme muodostamaan toisen ihmisen kanssa yhteyden ja tulemme lähemmäksi toisiamme vaatii itsensä paljastamista. Ollaan herkkien ja mahdollisesti hauraidenkin asioiden äärellä, mutta jos näitä puolia ei jostain syystä paljasteta toiselle, niin suhde ei voi syventyä. Paljastamisen tapahtuu usein perustuen vaihdantaan eli molemmat osapuolet antavat itsestään jotakin toiselle sopivaan tahtiin.

 

Paradoksaalisesti yhteys toiseen ihmiseen voi olla liiallista ja tämä tuhoaa suhteen.

Annatko liian nopeasti liian paljon?

Yksi mahdollinen syy suhteen äkilliseen loppumiseen voi siis olla myös se, että toinen antaa itsestään vuorovaikutuksessa liian nopeasti liian paljon ja toinen ei ehdi tähän rytmiin mukaan. Hän jää ulkokehälle roikkumaan edeten rauhallisemmin, kun toinen jo ikään kuin on kaiken ytimessä. Toimivan lähentymisen voi ajatella tapahtuvan kerros kerrokselta, kuin sipulin eri tasot.

Jos lähentymisessä on onnistuttu ja suhteessa päästään yhteyteen, voi yhteys olla myös liiallista. Tämä tarkoittaa sitä, että yksilöt ikään kuin sulautuvat liiaksi toisiinsa ja menettävät omat rajat ja yksilöllisyyden. Ollaan mahdollisesti rajattomuuden äärellä ja ajan kanssa tämä usein rikkoo suhteen.

 

Tutkimuksissa onkin huomattu, että ne ihmissuhteet missä toisesta käytetään nimitystä ”paras kaveri” eivät usein kestä.

Odotatko toisen täyttävän kaikki tarpeesi?

Tällaisissa tilanteissa usein myös odotetaan, että yksi ihminen pystyy täyttämään kaikki toisen tarpeet. Tutkimuksissa onkin huomattu, että ne ihmissuhteet missä toisesta käytetään nimitystä ”paras kaveri” eivät usein kestä. Lyhyeen tiivistettynä odotukset ovat usein liian korkealla ja emme tällaisissa tilanteissa salli kyseiseltä ihmissuhteelta luontaista kitkaa. On myös luonnollista, että ihmissuhteissa lähennytään, erkaannutaan ja jälleen lähennytään ilman sen suurempaa draamaa.

Kitka kuuluu terveeseen vuorovaikutukseen. Ja se mikä tässä on hyvin mielenkiintoista, niin siinä missä samanlaisuus yhdistää ihmisiä myös kitka ja eroavaisuudet tiivistävät suhdetta. Kyllä. Kitka, mistä käytetään vuorovaikutuksen tutkimuksessa myös sanaparia dialektinen jännite, tarjoaa tilan kehittää tapoja omaksua vastavuoroisesti yhteenkuuluvuutta ja erillisyyttä.

 

Siinä missä samanlaisuus yhdistää ihmisiä myös kitka ja eroavaisuudet tiivistävät suhdetta.

Jännitteet kuuluvat ihmissuhteisiin

Vuorovaikutuksen tutkimuksessa on pystytty erottelemaan useita erilaisia jännitepareja, mitkä kuuluvat arkeen. Erimerkkinä yksi tällainen on lähentyminen – erkaantuminen. Tätä ilmenee esimerkiksi napanuoraa katkaisevan teinin kanssa. Yhdessä hetkessä halutaan irti, toisessa takaisin syliin. Tätä kuminauhaliikettä jatkuu pidemmän aikaa ja sitä kuuluu olla.

Toinen esimerkki jänniteparista voisi olla ilmaiseminen – pimittäminen. On luonnollista, että keskustelukulttuurissa korostetaan avoimuutta, mutta samaan aikaan erilaiset kulttuuriset asiayhteydet varoittavat puhumasta liian avoimesti esimerkiksi seksistä, politiikasta tai uskonnosta. Vuorovaikutus on monessa tilanteessa näiden välillä taiteilua.

Tässä vain kaksi erimerkkiä jännitepareista meidän vuorovaikutuksessa. Loppuun ehkä summaisin vielä, että ei kannata säikähtää kitkaa, mitä esiintyy uudessa ihmissuhteessa. Se on normaalia, sitä kuuluu olla ja itse asiassa se on hyvä asia.

Pelko tervettä kitkaa kohtaan voi johtaa riitoihin ihmissuhteissa. Teimme tällaisia tilanteita varten Riidan ratkaisu -kortit yhdessä vankilapastori Jukka Vänskän kanssa. Voit tutustua kortteihin ja tilata ne täältä.

Suorittamisen taustalla on usein arvottomuuden kokemus – Tämä voi auttaa puurtajaa hellittämään

Jos ei ole alitajuisesti sellaista tunnetta, että ole tällaisenani arvokas, voi olla vaikeaa nähdä tekemistensä merkitystä ellei a) ponnistele b) siitä ole jotain superhyötyä. Paikkaamme monesti alitajuista arvottomuuden kokemusta paahtaen tekemällä – ja usein tuo sama, huomaamatonkin arvottomuuden kokemus on myös syy siihen, miksi sivuutamme levon ja ilon tarpeitamme, miksi unelmiemme siivet ei aina tunnu kantavan, tai ettemme edes ihan uskalla unelmoida tai avautua uusille jutuille.

Eräs aivan olennainen hoiva alitajuiselle arvottomuuden kokemukselle on tehdä ja toteuttaa juttuja, jotka tuntuvat kivoilta. Ilman mitään muuta erityistä syytä. Jos elämässä ei ole tilaa ja aikaa itselle, kuinka voisikaan olla arvokas ja riittävä olo tällaisenaan? Kun puurramme hampaat irvessä tai paahdamme arkea kuvitellen, että ei ku näin tää on pakko tehdä, ei tässä nyt oikeasti mitään vaihtoehtoja ole ja lepääminen on syntistä, luomme itsellemme lisää pahdettavaa.

Paahtaessa ei edes ehdi huomata mikä riittää, koska yleensä suorittamiseen liittyy hermoston yliviritystila. Silloin meitä ohjaa aivojen pelkokeskus, eli yritämme taklata kaikkia mahdollisia uhkia, ahdistuksia ja mössöfiiliksiä paahtamalla. Kipitämme kaameaa kyytiä karkuun turvattomuuden, arvottomuuden ja usein myös yksinäisyyden tunteitamme. 

Se on tosi inhimillistä! Suorittaminen (tai alisuorittaminen!) on selviytymiskeino, jota tarvitaan usein jossain määrin niin kauan, kunnes alamme vahvistaa sisäistä turvaamme. Silloin hermosto rauhoittuu, aivojen etuotsalohko aktivoituu – ja näemme selkeämmin mikä riittää ja mikä tuntuisi oikeasti hyvältä sen sijaan, että vain selviydymme. Voimme oppia luomaan sisäistä turvaa ja rauhoittamaan hermostoamme – ja yksi valtavan tärkeä osa siitä on myös kuulluksi tulemisen kokemus. Ystävien, perheenjäsenten tai meidän jeesaajien avulla.

Paahtamiselle hyvää lääkettä on siis 1. Itseen priorisoiminen – järjestä / kalenteroi itsellesi lepoaikaa ja tilaa kivoille jutuille (suorittamatta) 2. Sisäisen turvan vahvistaminen parasympaattista hermostoa säännöllisesti aktivoimalla (tällä videolla kerron, miten) 3. Uskallus jakaa omia syvempiä kuulumisia ystäville / puolisolle / auttajalle 4. Lempeys itseä kohtaan – paahtaminen ja suorittaminen ei haittaa! Mutta saat itse valita, kuinka elämääsi haluat elää. Olet aivan yhtä kykeneväinen tietoisesti muuttamaan tapojasi kuin tiedostamattasi ajatutumaan niihin.


Voimauttavat kurssini ja terapeuttisen valmennukseni löydät TÄÄLTÄ.

Seksi ja läsnäolo – kulkevatko ne aina käsi kädessä?

Seksiä voi harrastaa olematta siinä läsnä, aivan kuin mitä tahansa muutakin. Mielesi voi olla muualla, kehosi jäykkä, tunteesi kylmät tai sydämesi lukossa. Tällainen kokemus rikkoo sinua monellakin tasolla, joten sitä kannattaa ehdottomasti välttää.

Se, ettet pysty jossakin hetkessä olemaan läsnä, voi johtua kehon, mielen, tunteiden tai sydämen tason asioista. Osa häiriöistä menee ohi muutamassa sekunnissa, osa taas saattaa vaatia hieman työstämistä.

Läsnäolon puute voi johtua monesta asiasta:

  • Ohimenevä ajatus ei ole vakava asia. Sen voi antaa lempeästi mennä ohi korvien. Häiriö läsnäoloon on lyhytaikainen – paitsi jos alat analysoida kyseistä ajatusta. Mahdollisuuksia on monia, ja ne ovat kaikki huonoja! Voit esimerkiksi syytellä itseäsi siitä, ettet pystynyt olemaan täysin läsnä, tai pohtia miksi jokin täysin turha ajatus pomppasi mieleesi.
  • Jokin riita tai muu suhteeseen liittyvä tunne vaivaa. Älä sivuuta ja paina piiloon oikeasti tärkeitä asioita. Läsnäoloon voi yrittää keskittyä kuin hampaat irvessä, mutta tunne kolottaa silti sisälläsi. Aito läsnäolo on sitä, että olet avoin elämälle juuri sellaisena, kuin se sillä hetkellä näyttäytyy.
  • Jos keho jännittyy tai ei kiihoitu, ei seksiä kannata jatkaa tai yrittää. Silloin kannattaa pysähtyä hetkeksi kuuntelemaan, mitä itsessä oikeasti tapahtuu. Vaivaako jokin tunneasia, onko olo väsynyt vai onko tilanteessa kiireen ja siten suorittamisen tuntua?
  • Suorittaminen. Jos on kovin tottunut suorittamaan elämää, voi sitä olla vaikea lopettaa seksinkään ajaksi. Suorittaminen on niin totuttu toimintamalli, ettei välttämättä tule edes mieleen, että on olemassa syvällisempiä tapoja olla olemassa. Et välttämättä edes tiedä, miten muuten voisit olla olemassa. Suorittaminen pitää elämän mielen tason kontrollin alla. Tarkoituksena on suojella sydäntä, mutta lopputuloksena on se, ettei ihminen pääse toteuttamaan itseään vapaasti.
  • Keskittyminen tuloksiin. Kun olet läsnä seksissä, antaudut nauttimaan tästä hetkestä. Et mieti, miten sinun pitäisi liikkua tai saatko pian orgasmin, vaan annat seksin tapahtua luonnollisesti ja itsestään.

Näin seksi ja läsnäolo liittoutuvat sinussa voimakkaammin:

  • Hiljenny, meditoi, keskity sydämeesi ajatusten sijaan
  • Kuuntele kehoasi ja opettele tuntemaan sen viestejä
  • Kuuntele tunteitasi, mutta älä antaudu niiden vietäväksi
  • Pura uskomuksia, jotka estävät sinua rakastamasta itseäsi täysillä
  • Vähennä suorittavaa elämäntyyliä: ota taukoja, tee ”ei mitään” ja nauti pelkästä olemassaolostasi

Avoin sydän on avain läsnäoloon. Sydämesi aukeaa, kun annat sille tilaa.


Lisää tätä? Löydät lisää inspiraatiota Mitran upeasta kirjasta Sydämen seksi – Laajenna nautintoasi!

Rakkaudessa toista ei tarvitse jahdata

Rakkauden ei kuuluisi olla kissa -hiiri leikkiä. Ja silti se joskus turvattomissa kiintymyssuhteissa siltä tuntuu. Toinen kaipaa enemmän yhteyttä, toinen vetäytyy…

Toimivassa parisuhteessa toista ei tarvitse jahdata. Hän haluaa itse olla paikalla, pääasiassa. On täysin inhimillistä että jokaisella on hetkiä, jolloin yhteys toiseen on vaikeaa, suojukset ja defenssit puskevat päälle. Kaikissa suhteissa on yhteyskatkoksia, hyvissäkin. On tosi tärkeää harjoitella löytämään keinoja, kuinka palata yhteyteen, ilman että vaikeita asioita lakaistaan sinne kuuluisan maton alle.

Usein ristiriitaisesti ja välttelevästi kiintyneen suhteeseen turvattomuutta tuo erilaiset tavat reagoida konflikteissa. Ristiriitaisesti kiintynyt usein hätääntyy ja lähtee “jahtaamaan”. Välttelevästi kiintynyt taas ahdistuessaan vetääntyy ja etääntyy – ja kehä on valmis.

Yksi keino, millä voi rauhoittaa näitä tilanteita, on sopia, että konflikti/ latautunut aihe/huoli käydään läpi 24h sisään.

Se usein rauhoittaa ristiriitaisesti kiintynyttä, että tietää, että aiheeseen kyllä palataan (sen sijaan että toinen vetäytyy kokonaan ilman että tietää yhtään, milloin yhteys palaa, vai palaako).

Välttelevästi kiintynyt taas usein ihan oikeasti aidosti tarvitsee tilaa prosessoidakseen asioita ja samalla on vastuullista ilmaista tarpeesta prosessoida ensin rauhassa. (Prosessointi ei muuten ymmärrykseni mukaan tapahdu bissellä tai baarissa).

Huomaa, otatko kissan tai hiiren roolia ja harjoittele luopumaan alitajuisesta omaksutusta kaavasta. Helppoa se ei ole (tiedän hemmetin hyvin), mutta pienin askelin mahdollista.

Me emme voi muuttaa toisen ”tanssi askelia”, mutta omiimme voimme vaikuttaa. Ja se on mahdollisuus jollekin uudenlaiselle tavalla olla kontaktissa toiseen. 

Jos olet taipuvainen ”jahtaamaan toista yhteyteen”, mitä sinussa nousisi näkyville, mitä tunteita kokisit, jos lakkaisit jahtaamasta? Anna niille tilaa, ja harjoittele olemaan turvana itsellesi. On mahdollista, että esiin nousee esim. yksinäisyyden tunnetta, pelkoa, avuttomuutta, monenlaista. Saa nousta, saa tuntua. Uskaltamalla olla itsesi tukena, silloinkin kun koet vaativia (tai todella vaativia) tunteita, vahvistat omia tunnesäätely taitojasi ja kykyäsi olla hylkäämättä itseäsi.


Haluatko ymmärtää parisuhteissa toistuvia kaavoja syvemmin?

💚Eevi pitää 12.9 zoomissa Online työpajan aikuisista kiintymyssuhteista 

Työpajassa käydään läpi mm. seuraavia teemoja

💙Välttelevä ja ristiriitainen kiintymystyyli ja mikä niiden taustalla vaikuttaa

💙 Turvattomuuden vaikutus aikuisissa ihmissuhteissa

💙 Kuinka ristiriitainen ja välttelevä kiintymystyyli usein näkyvät ja tuntuvat aikuisissa suhteissa

💙Kielteiset vuorovaikutus kehät ja niiden katkaisu
💙Kuinka lisätä turvaa itsessä ja suhteessa

Työpajaan voi osallistua anonyymisti. Ja tallenne tulee, jos et pääse linjoille!

Hinta: 49€

Ilmoittaudu mukaan!

↘️↘️

https://hidastaelamaa.fi/2023/08/online-tyopaja-aikuisista-kiintymyssuhteista/

En haluaisi olla näin vaativa – Kirje masentuneelle läheiselle

Olin juuri valmistautumassa etäesiintymiseen ja selailin viimeisiä Helsingin Sanomien sivuja edessäni. Silmiini osui Maaret Kallion kolumnin otsikko ”Masentuneen kirje: En tahtoisi olla näin raskas.” Kehoni reagoi niin voimakkaasti sitä lukiessani, että luulin oksentavani. Tunne tuli onneksi lopulta ulos valtavana itkuna. Jokainen sana ja kappale tuntui liian todelta, rehelliseltä. Olin kuullut ne niin monta kertaa.

Olen elänyt masentuneet rinnalla joitain vuosia. Se, mikä on auttanut varmasti meitä kumpaakin selviämään, on avoimuus, rehellisyys ja pyyteetön välittäminen. Side välillämme on vahvistunut vuosi vuodelta. Mitä enemmän välittäminen on kasvanut, samassa suhteessa on kasvanut myös huoli ja pelot. Olen myötäelänyt ja rinnallakulkenut masentuneen elämässä, mutta samaan aikaan hänkin on kulkenut minun vierelläni. Olemme valinneet jakaa elämämme matkaa, vaikka se onkin avannut meissä kaikki mahdolliset epävarmuuden ja pelon haavat. Olemme sanoneet ääneen lähes kaiken puolin toisin, vaikka se onkin usein siinä hetkessä rikkonut. Yhdessä olemme usein myös korjanneet toisiamme.

Tämä on kirjeeni hänelle:

Rakas läheiseni, haluan kertoa sinulle rehellisesti, miltä tämä matka vierelläsi on tuntunut. Tässä ei ole sinulle mitään uutta, mutta ehkä näin kirjoitettuna se tallentuu vielä tiiviimmin osaksi meidän historiaamme.

Olen lähes aina positiivinen, toiveikas ja nauravainen. Olen tehnyt kaikkeni, että osasin joka päivä kohdata itseni, mutta myös toiset ihmiset puhtaalta pöydältä. Ilman odotuksia ja oletuksia. Ilman taakkaa edellisestä kohtaamisesta. Olet ollut tässä paras opettajani. Satoja kertoja kohtaamisemme jälkeen pyrkinyt päästämään irti siitä, mitä nyt on tai oli, jotta voin olla auki sille missä tilassa seuraavaksi kohtaamme. Lukuisia kertoja erotessa joutunut päästämään sinusta irti, koska tulevasta en ole tiennyt. Samaan aikaan kiittänyt hetkestä, jonka sain kanssasi jakaa. Opetellut epävarmuutta ja kohtaamaan pelon, ettei seuraavaa kertaa ehkä tule. Että kiitollisuus sinusta olisi se, mitä kantaisin mukanani.

Opetellut kanssasi luottamaan siihen, että parhaiten tuen matkaasi olemalla olemassa. Katsomalla silmiin, silittämällä, halaamalla. Höpöttämällä elämäni iloista ja suruista, jakamalla ajatuksiani siitä, miten näen ja koen maailman. Olen tuntenut, miten kaikki tämä on tuonut sinulle iloa ja turvaa. Hetki hetkeltä olet katsonut silmiin pidempään. Olet hymyillyt, olet alkanut jutella. Olemme luoneet yhteyden toisiimme kaikesta huolimatta.

Olen saanut tehdä valtavasti työtä sen eteen, että olen pystynyt kohtaamaan aina sinut, enkä ahdistustasi. Pyrkinyt kaikin tavoin katsomaan sinussa sitä ihmistä, joka sisälläsi loistaa harmaan verhon takana. Kun toistuvasti olet sanonut, ettet osaa, pysty tai kykene, olen epätoivosta huolimatta koittanut jaksaa sanoa, että uskon sinuun. Ettei ole kiire mihinkään. Että vaikka nyt on näin, ei se tarkoita, että niin olisi aina. Olen oppinut tunnistamaan silmistäsi sen, milloin katseeni tavoittaa sinut syvästi.

Oppinut tunnistamaan olemuksestasi sen, miten syvällä pimeydessä olet. Oppinut kertomaan sinulle rehellisesti, että jos en kuule sinusta, ensimmäinen ajatus on, että olet kuollut. Että viesteihin vastaamisella on merkitystä. Että sinulla on merkitystä. Oppinut, milloin voin jakaa omia tuntemuksiani sinulle. Oppinut, milloin minulla on tila tukeutua ja olla heikko ja tarvitseva. Onneksi niitäkin hetkiä on ollut, muuten emme ehkä olisi tässä. Miten monta kertaa omat jaksamisen rajat ovat ylittyneet. Oppinut, miten tunnistaisin rajani paremmin. Opetellut viikko viikolta syvemmin hyväksymään, että toisen puolesta ei voi elää. Että vaikka kuinka haluaisin asioiden menevän jollain tavalla, minulla ei ole voimia päättää elämän kulusta oikeastaan edes itseni osalta. Opetellut laskeutumaan elämän epävarmuuden syleiltäväksi. En vain kanssasi, myös yksin. Se on ollut välillä musertavaa.

Oppinut, että jos oma valoni sammuu, sammuu valo usein myös sinulta. Oppinut ja luottanut siihen, että mitä väkevämmin itse elän ja iloitsen elämästäni, sitä helpompaa sinun on siihen tarttua ja tulla osaksi sitä. Oppinut, että ketään ei voi auttaa, jos toinen ei antaudu autetuksi. Oppinut pohtimaan, miksi valitsen joka hetki olla tukenasi, kun minua tarvitset. Oppinut tunnistamaan pyyteettömän välittämisen. Oppinut miten tärkeää on huolehtia itsestään ei vain toista tuettaessa, vaan muutenkin. Oppinut, miten arvokkaita ovat ne ihmiset ja asiat, jotka elämässä kannattelevat. Oppinut, miten tärkeä on olla rehellinen itselleen ja muille.

Kiitos, että olet koko ajan rehellisemmin ilmaissut tunteistasi ja tarpeitasi. Kiitos, että olet uskaltanut näyttää epävarmuutesi ja pelkosi minulle. Kiitos, että olet kaikesta omasta pimeydestäsi huolimatta pystynyt keräämään voimat, jotta voit tulla hetkeksi kanssani valoon. Kiitos, että olet kaikesta huolimatta osannut kannustaa minua elämään jokaisella solulla.

Rehellisyys on ollut voimamme. Se, että olet sanonut, ettet pysty ja jaksa. Se, että olen vastannut, etten minäkään. Se, että olet kertonut arvottomuuden tunteestasi. Se, että olen kertonut, miten vaikeaa on välittää sinusta kun et välitä itsestäsi. Se, miten olet koittanut vetäytyä kun olet kokenut itsesi raskaaksi. Se, miten olet lähes aina luottanut, kun olen sanonut, ettei yksin kannata olla. Että olo ja tilanne voi olla raskas, mutta sinä et ole. Se, miten olet sanoittanut toivottomuutta tulevasta. Se, miten olet ottanut vastaan toiveikkuutta synkimmissäkin hetkissä. Se, miten olet sanonut pärjääväsi yksin. Se, miten olet tarttunut kuitenkin käteeni, kun olen sen sinua kohti ojentanut.

Toivon, että jaksat ymmärtää, kun epätoivon ja voimattomuuden hetkinä vedän rajoja. Otan etäisyyttä ja kerään yksin voimia. Kun voimieni viimeisillä rippeillä pyydän joskus liiankin uhmakkaasti ryhdistäytymään ja toimimaan. Kun viimeisillä voimillasi tulet luokseni, enkä pysty kohtaamaan sinua kuten haluaisin. Kun toiveikkuus meinaa kadota, enkä kykene iloitsemaan sinusta vain siksi, että olet. Kun hermostun sinulle, kun et jaksakaan innostua ohjelmasta, jota olen meille järjestänyt. Kun suren sitä yhteyttä, joka meillä voisi olla, ilman masennustasi. Kun odotan sinulta, että osaisit tarttua ilooni paremmin.

Voimani vierelläsi on ollut se, että olen koko ajan nähnyt ja tuntenut sisäisen loisteesi. Ristiriita sen ihmisen kanssa, josta puhut, kun puhut itsestäsi, on käsittämätön. Olen pyrkinyt sanoittamaan sinulle, miten sinut näen ja koen, sen kaiken hyvän. Mielesi synkkyydestä huolimatta, olet ollut sitkeä. Olet jaksanut uskoa ja olla toiveikas. Lähes aina kun sinun on ollut mahdollista valita valo, olet sen valinnut. Toivoisin, että uskaltaisit valita ympärillesi entistä enemmän myös iloa, vaikket siihen osaisikaan vielä tarttua. Senkin aika ehkä tulee vielä.

Kiitos, että kaikesta synkkyydestä huolimatta, olet aina pitänyt reitin luoksesi auki. Vaikket ole pystynyt osallistumaan yhteisiin hetkiin, olet lähes aina sanonut lopuksi ”Kiitos, kun sain kuulla äänesi”. Kiitollisuus – Sitä olemme yhdessä opetelleet. Siitä, että olemme ja elämme. Kiitos, että olet.”

 

Rohkeasti rehellinen -kirjassa lisää pohdintoja sinulle, joka
… haluat, että elämäsi olisi täydempää ja kevyempää.
… haluat luoda syvempää yhteyttä itseesi ja muihin olemalla rehellisempi.
… olet väsynyt elämän roolileikkeihin.

>>> Tutustu kirjaan >>>

Alkuhuumassa rakkauden kohdetta ei aina näe täysin realistisesti – Jos uskot vain toisen potentiaaliin, saatat ohittaa varoitusmerkit

Rakastumisen tunne on huumaava ja yleensä vasta sen haalistuttua näemme tarkemmin kumppanimme sellaisena kuin hän on. Joskus voi olla niinkin, että tahtomme nähdä toinen omien toiveidemme kautta on niin voimakas, että  halu nähdä toinen idealisoituna jatkuu tämän jälkeenkin. Voi olla että ihminen oikeuttaa puolisonsa huonon käytöksen tai kaltoinkohtelevat tavat sillä että ymmärtää liikaa ja antaa loputtomasti aikaa muutokselle. Tämä johtuu siitä, että itselle voi olla vaikeaa katsoa totuutta rehellisesti silmiin ja tunnistaa todellisuus sellaisena kuin mitä se on. Tällaisen joustavuuden juuret ovat usein ihmisen omassa menneisyydessä. Jos on oppinut ohittamaan omat tarpeensa, voi kokea olonsa tutuksi ja varmaksi kun oma paikka on pedattu valmiiksi.

En tarkoita sitä että ihmiselle ei saisi antaa muutoksen mahdollisuutta. Ymmärrän myös hyvin että menneisyyden tapahtumat vaikuttavat meissä kaikissa, mutta vastuu omasta käyttäytymisestä ja muutoksesta on aina ihmisellä itsellään. Kumppanin rakkaus on tässä tärkeä tuki, mutta se ei riitä jos ihminen ei valitse itse kasvaa ja alkaa elää tietoisempaa elämää. Ajattelen, että jokainen ihminen ansaitsee toisen mahdollisuuden, mutta sitä pitää arvostaa niin paljon, että tekee parhaansa uudella kierroksella. Avoimuus ja rehellisyys on tässä erityisen tärkeää. Addiktiosairauksiin liittyy aina retkahdukset, silloin voi olla että anteeksiantamista tarvitaan useamman kerran. Jos rakkaus riittää, voit valita niin. Ethän kuitenkaan hylkää itseäsi toisen kulkemisen rinnalla.

Rakkaus on arvokas asia. On toisen kunnioittamista nähdä hänet kaikkine puolineen. Harva viihtyy jalustalle nostettuna. On valitettavasti kuitenkin olemassa ihmisiä jotka käyttävät toisia hyväkseen ja nauttivat siitä, että toinen alistuu. Usein he myös ovat taitavia löytämään kohteensa herkistä ja sensitiivisistä ihmisistä. Voi olla että kyseessä on ihminen, jolla on persoonallisuushäiriö tai menneisyyden taakkaa, jota ei ole käsitelty. Lopulta merkitystä on kuitenkin vain sillä, onko hän valmis kasvamaan ja hakemaan apua. Sinä et voi ruveta kumppanisi pelastajaksi.  Jos huomaat että yhä useammin ihmeissäsi mietit kumppanisi huonon käytöksen motiiveja, niin pysähdy pohtimaan tilannetta. Läheisissä ihmissuhteissa on tärkeää näyttää kaikki puolensa, mutta omasta käytöksestään pitää ottaa itse vastuu.  Kuinka vuorovaikutamme on aina ihmisen omalla vastuulla, silloinkin kun sen juuret ovat menneisyydessä. Aidossa rakkaussuhteessa ihminen tunnistaa omat ja toisen rajat eikä rupea huseeraamaan toisen tontilla. Läheisyys onnistuu vain siellä missä on tarpeeksi erillisyyttä.

Korttipakat OSTA 3 MAKSA 2  
PUOTIIN
close-image