Jos jatkuvasti vaadimme itseltämme jatkuvasti tasaista suoritusta liittyen luovuuteen, menemme tukkoon. Väsymykseen auttaa lepo, uni ja keskeneräisyyden sietäminen.
Vaativuus itseämme kohtaan, hidastaa luonnollisena meissä kaikissa virtaavan ilon, innon ja halun kokeilla uutta.
Kun kärsimme blokeista ja menetämme uskon omiin kykyihimme, on hyvä muistaa, että luovuus on, niin kuin luontoon ympärillämme, kuuluu olennaisena osana erilaiset vuodenajat. Energian ja voiman vaihtelu, näin on myös luovuuden virtauksien laita. Jostain syystä tehotaloudessa jumitilan kourissa kärvistelevä moittii itseään ja pelkää menettäneensä luomiskykynsä, ja ollaankin pelon kipsaamina muumiomallisessa paketissa nimeltä jumitila.
Pysäytä itsesi ja kuulostele tuntemuksiasi
Mitä sinulle kuuluu, kun et tee mitään?
Millaisia asioita et salli itsellesi?
Miksi pidät itsesi kiireisenä?
Koska olet viimeksi nauttinut ja nauranut?
Anna elämän järjestää sekamelskaa
Elä. Nuku. Syö. Nauti
On luotettava, uudet asiat ilmoittautuvat, kun on sen aika. Kun olet itse siinä tilassa, että havaitset, innostut ja otat vastaan, vastaat elämän esittämään kutsuun ja tunnet olevasi pienen irrottelun ja uusien asioiden kokeilemisen leikkisässä tilassa.
Vapaa virtaus asettuu ajan kanssa, se löytää oman muotonsa, sinun ei tarvitse huolehtia siitä. Asiat ovat niin kuin ne ovat. Kesken. Sekaisin ja osat siellä täällä. Tuolla jossain on kokonaisuus. Sinä teet omannäköistä, etsit osia, yhdistelet siruja, kun aika on, aika on, sitten ryhdyt työhön, sitä hetkeä odotellessa voit kirjoittaa kaikesta siitä mitä kaipaat, kaikesta siitä mitä ei ole. Nuku ja lepää, leivo ja herkuttele, tanssi ja rakastele, unohda hetkeksi se mitä olit niin kovasti tekemässä. Anna ajan ja unien, alitajunnan, elämän järjestää, luota. Sinun ei tarvitse tietää. Jätä ihmeille tilaa.
Tunteiden purkaminen muistikirjaan on aina turvallista, ensimmäiset sanat on hyvä purkaa niin kuin ne ilmoittautuvat, ilman painetta keskustelusta tai perusteluista, ensimmäiset sanat ja oivallukset ovat omiasi.
Kirjoittaminen on meditaatiota levottomalle
Kirjoittaminen luo selkeyttä ja palauttaa tähän hetkeen, kirjoittaminen rauhoittaa levottoman mielen, luo lempeyttä ajatuksiin ja palauttaa hengittämiseen levollisuuden.
Kirjoittaminen on dialogia itsen kanssa, arkipäivän asioista huolehtivan minän, alitajunnan sekä jonkun suuremman voiman kanssa.
Tee kirjoittamisesta osa henkistä hyvinvointiasi
Kirjoitusharjoituksien ei tarvitse olla monimutkaisia, riittää että aloitat jostain, sanat kyllä seuraavat toisiaan. Aloita näistä!
Näiden listaamieni asioiden toivoisin olevan piirteitä, joista me ihmisissä aina suuresti viehättyisimme ja joita pitäisimme seksikkäinä, koska niiden olemassaolo, sekä pysyvyys ihmissuhteissa luovat vakaata pohjaa psyykkiselle, fyysiselle, sekä seksuaaliselle terveydelle ja hyvinvoinnille.
Nämä jutussa listaamani viisi asiaa ovat samalla vastavoima epäterveille, satuttaville ja narsistisille suhteille ja muistathan pysähtyä heti, jos suhteen alun jälkeen ne yhtäkkiä ”katoavat” tai muuttuvat täysin päinvastaiseksi, jopa kaltoinkohteluksi.
1. On tosi viehättävää, kun tiedät heikot kohtasi ja hyväksyt epätäydellisyytesi ja haluat olla sinut kaiken sen kanssa.
Oman epätäydellisyytesi hyväksyminen voi antaa muillekin luvan olla epätäydellinen ja näin ollen ilmapiiristä tulee paljon rennompi ja hauskempi.
2. On hyvin viehättävää ja seksikästä, kun kerrot ystävällisellä tavalla tunteistasi suoraan, avoimesti ja rehellisesti.
Selkeä ja johdonmukainen kommunikaatio, ilman sekavaa ja hämmentävää viestintää ja käyttäytymistä auttaa paremmin ymmärtämään kaikkea kanssakäymistä.
Näin ei tarvitse yrittää tulkita toista, joka taas voi viedä paljon energiaa.
3. Se viehättää, kun pidät huolta omasta mielenterveydestäsi.
Käytpä sitten terapiassa, olet kiinnostunut psykologisista ilmiöistä, meditoit tai vaikkapa luet itsetuntemusta kehittäviä kirjoja, on tosi viehättävää, kun olet henkisesti rikas.
4. On viehättävää, kun otat vastuuta omista teoista ja sanoista.
Se luo turvallisuuden tunnetta ja luottamusta ja näin ollen lähelläsi on mahdollisuus voida hyvin.
5. On seksikästä, kun puhut avoimesti seksuaalisuudesta ja siihen liittyvistä haluista, toiveista ja rajoista, sekä myös omista epävarmuuksista ja olet kiinnostunut vastavuoroisesti myös toisen ajatuksista näihin liittyen.
Seksuaalisuus ja seksi on näin ollen hauskempaa ja nautintoa tuottavampaa kanssasi.
Mikä muu mielestäsi on viehättävää? Mikä muu on seksikästä? Mitä muuta me ihmissuhteilta tästä eteenpäin halutaan ja tarvitaan, jotta suhteessa voi oikeasti voida hyvin?
Uravalmentajana olen joutunut liian usein näkemään kuinka uskomukset ovat unelmatyön löytymisen tiellä. Tällaiset uskomukset ovat estäneet ihmisiä näkemästä omaa valtavaa potentiaaliaan ja vahvuuksiaan, joilla voisi tehdä vaikka mitä.
Toivoisinkin sydämestäni, että vapautuisimme meitä rajoittavista uskomuksista ja ajattelu- sekä toimintamalleista, jotta voisimme elää vapaata, elinvoimaista ja juuri omannäköistä elämää töissä ja vapaalla.
Uskomus on oma tai jonkun toisen mielipide, josta on tullut meille tosi. Uskomukset syntyvät siitä, mitä meille sanotaan eli opittuina, sen pohjalta mitä koemme tai siitä, miten tulkitsemme ympärillä tapahtuvaa. Omaksumme ne huomaamattamme eikä niitä ole helppo tunnistaa, mutta onneksi omia uskomuksiaan voi muuttaa!
Millaisia rajoittavia uskomuksia sinulla on?
Yleisimpiä kuulemiani lausahduksia ovat:
• Voin rentoutua sitten, kun x, x ja x hommat on tehty.
• En minä mitään tarvitse.
• Ensi viikolla helpottaa…tai no viimeistään ensi kuussa, tai ensi vuonna…
• Jos minä en tätä hoida, ei kukaan mukaan.
• Ei tarvitse auttaa, pärjään kyllä.
• En kuitenkaan uskalla.
• En ole hyvän arvoinen.
• En ole valmis tai kykenevä elämäntehtävääni.
• Sydämentyöni ei elätä minua.
• Minun on tehtävä sitä, mitä muut tahtovat.
• On turvatonta elää omassa voimassa.
• Muut tietävät paremmin.
• Minusta ei ole mihinkään, epäonnistun kuitenkin.
• En usko, että (enää) löydän unelmatyötäni.
• Minusta ole enää opiskelemaan.
• Minusta ei ole yrittäjäksi.
• Oma yritys ei elätä.
• Eihän tämän ikäinen nyt vielä/enää voi vaihtaa alaa.
• Olen kaikessa keskinkertainen, aina löytyy minua parempia.
Kaikki nämä uskomukset on mahdollista muuttaa. Minulla on ollut ilo nähdä,
kuinka alla olevan menetelmän avulla itseä rajoittavat ja energiaa syövät uskomukset ovat muuttuneet voimauttavaksi.
Tässä muutama esimerkki tosielämästä:
”Voin nauttia joka hetkestä elämässäni, vaikka to do -listalla onkin asioita tekemättä.”
”Olen vasta 55 v ja täynnä virtaa!”
”Aion löytää unelmatyöni nyt.”
”Olen kaiken hyvän ja rakkauden arvoinen.”
”Vedän puoleeni hyviä asioita ja onnistumisia.”
”Luotan itseeni ja osaamiseeni täysin.”
”On turvallista ja upeaa olla omassa voimassa.”
”Minun tarpeillani on yhtä paljon väliä kuin muidenkin.”
”Minusta tulee loistava yrittäjä.”
”En anna vastoinkäymisten lannistaa.”
”Teen kaikkeni unelmani eteen.”
”Nyt on paras aika tehdä muutos.”
”Voin oppia paljon uutta nopeasti.”
”Motivaatiota ainakin löytyy!”
”Näytän vielä kynteni!”
”Pystyn hyödyntämään aiempaa kokemustani.”
Menetelmä omien uskomusten muuttamiseen
1. Listaa ensin omia rajoittavia uskomuksiasi niin paljon, kun niitä nousee mieleen.
2. Valitse sen jälkeen yksi sinua vahvasti rajoittava uskomus, jota haluat nyt työstää.
3. Kirjoita vastauksesi muistikirjaasi alla oleviin kysymyksiin:
• Mikä on rajoittava uskomuksesi?
• Onko se totta?
• Jos vastasit kyllä edelliseen, onko se aivan sataprosenttisen varmasti totta?
• Miltä sinusta tuntuu ajatellessasi tätä uskomusta?
• Mistä olet oppinut tämän uskomuksen?
• Minkä ikäinen olit, kun opit sen?
• Miten opit tämän uskomuksen?
• Kuka sinulle sanoi näin?
• Minkälainen hyvä tarkoitus tällä henkilöllä oli?
• Miten tämä uskomus on auttanut sinua tähän asti?
• Onko tässä uskomuksessasi jopa jotain humoristista?
• Miten tämä uskomus rajoittaa sinua tänä päivänä?
• Mitä tapahtuisi, jos muuttaisit tätä uskomusta?
• Kuka olisit ilman tätä uskomusta?
• Mitä sellainen ihminen tekisi, jolla ei olisi tätä uskomusta?
• Miksi pidät edelleen kiinni tästä uskomuksesta?
• Jos tämän tilalla olisi jokin toinen uskomus, joka tukisi sinua, mikä se voisi olla?
• Kuvittele, että tämä uusi uskomus onkin totta. Kerro mitä teet, missä olet, miltä sinusta tuntuu ja miten elämäsi olisi erilaista?
• Onko tästä uudesta uskomuksesta sinulle jotain haittaa sinulle tai läheisillesi? Jos, niin mitä?
• Miten toimit nyt, kun sinulla on parempi uskomus vanhan tilalla?
Keskity suuntaamaan ajatuksesi siihen, mitä haluat, ei siihen, mitä et halua. Mieli menee aina kohti jotain. Valitse tarkkaan, mitä kohti haluat mennä.
Lähteet: Byron Katie, The Work, Sari-Marika Durchman, Supervoimani ADHD, www.tasapainossa.fi, Riikka Pajusen omat kokemukset
—
Edellä esitetyn menetelmän lisäksi EFT-menetelmä on erittäin tehokas omien uskomusten, tunnekuormien ja tunnelukkojen vapauttaja. Lisätietoja EFT:stä löydät mm. Anu Jaakkolalta.
__
Lisää tietoa Riikan valmennuksista, unelmatyön löytämisestä ja kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista.
Nuorempana usein valittelin, kun muut eivät oikeasti nähneet tai ymmärtäneet minua. Kunnes eräänä päivänä oivalsin, etten uskaltanut tai suostunut avaamaan itseäni muille nähtäväksi. Kun minulta kysyttiin kuulumisiani, käänsin kysymyksen aina nopeasti toisinpäin: Mitäpä minulle, entä sinulle?
Pelkäsin alitajuisesti sisältäni paljastuvan jotain kipeää, joten parempi oli pitää vain pärjäävyyteni ja positiivisuuteni kulisseista kiinni. Tunnistettuani toimintatapani olen onneksi voinut siitä vapautua ja opetella aitoa avoimuutta ja läheisyyttä.
Läheisyys on hyvin monimuotoista ja sitä voi kokea monissa eri yhteyksissä. Se voi olla hyvin erilaista myös eri ihmisille tai itselle erilaisissa tilanteissa tai eri ihmisten kanssa. Pohdipa hetki:
Mitä läheisyys on sinulle?
Minkälaisissa tilanteissa koet läheisyyttä?
Mitä kaipaat, kun kaipaat läheisyyttä?
Syvimmillään läheisyydessä toteutuu avoimuus, joka on läsnä olevaa, rehellistä ja autenttista kohtaamista. Jotta voi tuntea läheisyyttä, on kuitenkin uskaltauduttava olemaan läsnä aitona itsenä ja annettava hyväksynnän, lempeyden ja rakkauden virrata. Kun antaudumme läheisyydelle, meidät täyttää miellyttävä lämmön ja rakkauden tunne.
Mutta jos sydämeni on kiinni kuin simpukka, en voi kokea läheisyyttä, vaikka sitä kuinka minulle tarjottaisiin.
Ilman sydämen avoimuutta ei ole läheisyyttä, lämpöä ja tunneyhteyttä.
Vaikka läheisyyden kaipuussa nimenomaan kaipaamme minuutemme näkyväksi tulemista, ristiriitaisesti odotamme, että meidän tulisi ensin tuntea läheisyyttä ja vasta sitten uskaltaisimme avata itsemme näkyviin, olla avoimia. Pelkäämme antautua läheisyyteen, sillä ego-mielemme tulkitsee avoimuuden haavoittuvuudeksi.
Läheisyyden pelko on hylätyksi tulemisen pelkoa
Haavoittuvuuden pelon takana on ikiaikainen pelko hylätyksi tulemisesta. Jokainen meistä on kokenut jo syntyessään ensimmäisen hylkäämisen, äidistä eroon joutumisen, minkä jälkeen pienempiä ja suurempia hylkäämisen kokemuksia on kertynyt kaikille. Tiedämme siis torjutuksi tai hylätyksi tulemisen tekevän armottoman kipeää, minkä vuoksi pelkäämme valtavasti avoimuuteen ja läheisyyteen antautumista.
Valitettavasti hylkäämisen pelossamme sisäiset mittarimme ovat hyvin herkkiä läheisyyden puutteelle ja kaikelle sille, mitä vailla olemme.
Rakentaessamme suojamuurin sydämemme ympärille koemme olevamme yksinäisiä ja erillään muista. Jäädessämme odottamaan ulkopuoleltamme tulevaa läheisyyttä ja rakkautta, yksinäisyys ja rakkaudettomuus sisällämme vain kasvaa ja suurenee.
Läheisyyden ja rakkaudellisen yhteyden ehtona kuitenkin on, että meidän on koettava olomme turvalliseksi. Kun toisen taholta ei ole mitään pelättävää, voimme olla toistemme kanssa yhdessä rennosti ilman suojautumista.
Turvallisessa läheisyydessä pystymme luopumaan naamioistamme ja rooleistamme ja avaamme sisimpämme toisen nähtäväksi.
Näen kipujesi, haavojesi ja rosojesi taakse sinun eheytesi, hyvyytesi ja kauneutesi, ja samalla lailla lempeästi ja hyväksyvästi sinä näet minut.
Koemme yhteisen ihmisyytemme ja ymmärrämme, että kaikesta erilaisuudestamme huolimatta syvällä sisimmässämme olemme ihmisinä samanlaisia.
Yhteinen ihmisyys luo turvaa
Jokaisella ihmisellä on sisällään sama hylätyksi tulemisen pelko sekä toivo tulla hyväksytyksi ja rakastetuksi. Kun muistamme tämän, meidän on helppo lähestyä muita myönteisin ja myötätuntoisin ajatuksin, sillä kukaan meistä ei halua kärsiä ja jokainen ihminen haluaa olla onnellinen, kuten Dalai Lama sanoo.
Kun katsomme kanssaihmisemme pinnan läpi ja löydämme sieltä yhteisen ihmisyytemme, oma epävarmuutemme haihtuu pois ja arvostava avoimuus tuntuu luonnolliselta tavalta olla läsnä.
Sisällämme virtaava rakkaus
Läheisyys tuo meidät lähemmäs omaa sydäntämme ja sisintämme, yhteyteen todellisen minuutemme kanssa. Kun löytää yhteyden sisimmässään aina virtaavaan rakkauteen, voi kohdata muut avoimin sydämin.
Kirjassaan Loveability Robert Holden sanoo, että kykysi rakastaa itseäsi vaikuttaa siihen, miten paljon sallit muiden rakastaa itseäsi. Suhde itseesi ja sen laatu määrittelee, minkälaisia ovat suhteesi kaikkiin muihin ihmisiin. Vaikka välillä väsyneinä ja stressaantuneina emme ole yhteydessä todelliseen minuuteemme emmekä rakkauteemme, se ei kuitenkaan koskaan katoa.
Kun tunnistamme pohjimmiltamme olevamme rakkautta, voimme lämmöllä ja myötätunnolla suhtautua toiseen, jos avoimuuteemme ei vastata tai se tulee torjutuksi. Sillä tiedämme hänen vain olevan ego-minänsä vallassa kaikkine stresseineen ja kärsimyksineen ja unohtaneen yhteytensä itseensä ja rakkaudellisuuteensa.
Kun tietää pohjimmiltaan olevansa rakkautta, torjutuksi ja hylätyksi tulemisen pelkoa ei enää ole. Silloin voi antaa itselleen mahdollisuuden ottaa vastaan toisen tarjoama lämpö ja rakkaudellisuus, koska myös hän on pohjimmiltaan rakkautta.
✅ Onko elämässäsi ihmissuhde, joka herättää jatkuvasti vaikeita tunteita ja ahdistusta?
✅ Oletko itse luonteeltasi sovitteleva ja koet vaikeaksi ilmaista rajasi?
✅ Tunnetko olosi keinottomaksi tilanteessa?
Tässä online-työpajassa keskitytään ennen kaikkea siihen, mihin voit vaikuttaa. Toista ihmistä emme voi muuttaa, eivätkä aina parhaimmatkaan yritykset viestiä rakentavasti toimi, valitettavasti.
On kuitenkin olemassa keinoja, joilla voit vaativassa tilanteessa suojata itseäsi, aina kun meillä ei ole sitä luksusta, että voisimme täysin esimerkiksi päättää suhteen.
Online-työpaja vaativista ihmissuhteista (ja miten säilyä järjissään!) tallenne on nyt julkaistu.
🔹 Miten käsitellä ahdistusta ja vaativia tunteita, joita suhde herättää
🔹 Mitä ominaisuuksia ns. korkean konfliktin ihmisillä on ja miksi silloin ns. normaali vuorovaikutus on lähes mahdotonta ja mitä voit tehdä sen sijaan
🔹 Itsesi suojaaminen ja rajat
Online-työpaja vaativista ihmissuhteista (ja miten säilyä järjissään!) tallenne on nyt julkaistu.
Huom! Työpaja ei sovellu suhteeseen, jossa on väkivaltaa. Haethan silloin apua esim. Ensi- ja turvakotien liitosta.
Työpajan tiedot
💛 Aikataulu: Työpaja pidetään 23.4. klo 17.00 – 19.00
💛 Työpajan hinta: 44 € 💛 Ilmoittautuminen sulkeutuu 25.4.
💛 Tallenne on julkaistu ja se on katsottavissa kesäkuun 2023 loppuun asti.
💛 Työpajan vetäjä: Eevi Vuoristo
Online-työpaja vaativista ihmissuhteista (ja miten säilyä järjissään!) tallenne on nyt julkaistu.
Miten työpaja toteutetaan? Työpaja toteutetaan Zoomin välityksellä ja se pidetään 23.4. klo 17.00 alkaen. Ilmoittautumisen jälkeen saat sähköpostiisi lisää ohjeita miten pääset mukaan. Koska työpajasta tehdään myös tallenne, on osallistujien kamerat ja mikrofonit ovat pois päältä. Chatin kautta voi esittää kysymyksiä ja osallistua keskustelluun
Tuleeko työpajasta tallenne?
Työpajasta tehdään tallenne, joka julkaistaa 24 tunnin sisällä webinaarin päättymisestä. Saat tästä erillisen sähköpostin, kun se on katsottavissa. Tallenne on katsottavissa kesäkuun 2023 loppuun asti.
Voiko työpajan maksaa Epassilla? Valitettavasti työpajaa ei voi maksaa Epassilla eikä muilla hyvinvointiseteleillä.
Voiko työpajan maksaa osissa? Työpaja on mahdollista maksaa myös osissa. Lue ohjeet täältä.
Voinko työpajan materiaalin ladata talteen itselleni? Työpajan materiaaleista luentokalvot voi ladata itsellensä.
Online-työpaja vaativista ihmissuhteista (ja miten säilyä järjissään!) pidetään 23.4. klo 17-19. Lämpimästi tervetuloa mukaan!
Avoimuus ihmissuhteissa on tärkeää, koska mitä sulkeutuneempia olemme, sitä enemmän joudumme tekemään tulkintoja toisistamme. Emme toki voi täysin välttää oletuksien syntymistä, mutta sanat ovat tärkein, joskaan ei ainoa väylä toisen ihmisen mieleen. Myös kehonkielellä, katseilla ja tavalla ottaa toinen huomioon on suuri merkitys tunneyhteyden syntymisessä. Tunneyhteydellä tarkoitetaan tilaa, jossa voimme kokea olevamme samaan aikaan itsemme ja toisen puolella, vaikka olisimmekin eri mieltä.
Hyvän ihmissuhteen merkki ei olekaan se, että pitäisi olla kaikista asioista samaa mieltä, vaan se että suhteessa valitaan olla erimielisyydestä huolimatta. Riidan ei tarvitse milloinkaan erottaa, se voi auttaa meitä ymmärtämään toisiamme paremmin. Jos on kasvanut ympäristössä jossa tunteet on koettu vaaralliseksi voi olla, että oma mieli on tottunut välttelemään erityisesti hankalia tunteita ja tilanteita. Ikävä kyllä se saa ihmiset etääntymään toisistaan.
Omaan itseen ja omiin tunteisiin tutustuminen ei ole koskaan myöhäistä. Voimme opetella tunteiden tunnistamista ja tunnesäätelyä kaikissa ikävaiheissa. Ihmissuhteisiin voi aina vaikuttaa vahvistavasti. Väkisin ei kuitenkaan voi yrittää ja joskus on paikallaan lopettaa suhde, jota ei saada toimimaan yrityksistä huolimatta. Meillä on oikeus valita seuramme. Tunteisiin tutustuminen ei kuitenkaan ole tärkeää vain siksi, että pärjäisimme muiden ihmisten kanssa paremmin, se nimittäin auttaa meitä tulemaan myös itsemme kanssa läheisemmäksi ja silloin on mahdollista olla paremmin myös muille ihmisille näkyvä.
Tiina-Emilia Kaunisto on tietokirjailija ja työelämän erityisasiantuntija. Hänen kolmas tietokirjansa Se ei johdu sinusta käsittelee vähättelyä työelämässä. Työkseen Kaunisto edistää empaattista, monimuotoista ja perheystävällistä työelämää.
Monilla työpaikoilla ymmärretään epäasialliseksi käytökseksi, jos työyhteisössä joku haukkuu kollegansa kovaan ääneen sekä nöyryyttää häntä avoimesti. Näkyvään kyykyttävään käytökseen myös odotetaan yleensä esihenkilöltä tai muilta kollegoilta puuttumista.
Samaan aikaan työyhteisöissä saattaa unohtua, etteivät aikuiset töni tai heitä hiekkaa silmiin, kuten lapset, eivätkä siten toimi aina suoraan ja näkyvästi, kun he haluavat latistaa toista. Koska pelissä on oma toimeentulo ja urakehitys, moni ymmärtää hyvin, että mitätöinti on kannattavampaa hoitaa hienovaraisemmin.
Omia väheksyviä mielipiteitä ei tarvitse huutaa toiselle – ne pystyy välittämään toiselle myös piilotetummin. Jos työyhteisön jäsen osoittaa omat vähättelevät mielipiteensä toiselle ilmeillään, eleillään tai nauramalla, hiljentämällä, ohittamalla tai ulossulkemalla sekä puhumalla pahaa selän takana, voi olla, ettei näitä tekoja tunnisteta henkiseksi väkivallaksi.
Vähättelevä käytös ei ole aina tahallista. Joku työyhteisöstä ei vain syystä tai toisesta arvosta työtoveriaan, mikä näkyy hänen käytöksessään. Hän ei välitä tietoa työtoverilleen, jonka ohittaa eri tilanteissa. Voi olla, että hän myös puhisee muille, miten epäpätevä tai ikävä työtoveri on.
Valitettavasti mikään näistä edellä kuvatuista teoista ei ole kuitenkaan pientä ja harmitonta. Se, että kaikissa näissä tilanteissa on kyse suorasta tai epäsuorasta henkisestä väkivallasta, saattaa unohtua tilanteessa mukana olevilta.
Koska vähättely jää työelämässä usein näkymättömiin, halusin kirjoittaa aiheesta kirjan. Se ei johdu sinusta – Vähättelyn historia työelämässä (Avain 2021) sanoittaa tätä ilmiötä ja antaa apua mitätöivän käytöksen tunnistamiseen. Kirja myös valottaa, miksi työelämässämme piilottelee edelleen syrjintää – joka sekin usein jää eri tilanteissa tunnistamatta.
Monet tunnistavat vähättelyn, ja olen saanut paljon palautetta vierailtuani eri medioissa kirjani julkaisun jälkeen. Moni on halunnut kertoa tarinansa tai kannustaa minua jatkamaan aiheesta puhumista.
Vähättely ja mitätöinti ovat aina hienovaraista vallankäyttöä, jonka avulla työyhteisön jäsen voi osoittaa toiselle, että hän on jollain lailla vähempiarvoinen tai huono. Henkinen väkivalta voi aiheuttaa sen kohteeksi joutuneelle hyvin monenlaisia henkisiä tai fyysisiä oireita, kuten esimerkiksi masennusta, ahdistusta, paniikkioireilua, lamaannusta, unettomuutta, selkäsärkyjä tai vatsakipuja. Kyse on siis varsin vakavasta ja työkykyä verottavasta ilmiöstä työelämässä.
Susanna Ahvalo on luokanopettaja, riippuvuuksien kokemusasiantuntija, mindfulness-ohjaaja sekä Positiivisen psykologian valmentaja PPC®. Erikoisosaamisena hänellä on mindfulness ja addiktiot. Susannan ohjauksen ja valmennuksen keskiössä on positiivinen psykologia, eli kiinnostus siihen, kuinka ihminen löytää kukoistuksensa ja tiedostaa voimavaransa. Susannalla on yritys nimeltä Onnellisuuspaja.
Vastoin yleistä uskomusta, addiktiivisen käyttäytymisen lopettaminen ei ole kiinni siitä, etteikö ihminen tietäisi, mitkä sen haitat ovat. Emme voi ratkaista tunnetason ongelmaa älyllisellä tasolla. Olen kokenut tämän hyvin omakohtaisesti. Myös minä olen luullut, että päihteiden käyttöni oli jollain tavalla älystäni kiinni.
Ihmiselle on ominaista välttää epämukavuutta ja hamuta mukavuutta. Mitä nopeammin saamme mielihyvää, sitä paremmin sen muistamme. Muun muassa tähän perustuu addiktiivinen käytös. Haastavuuden pakeneminen ja nopeiden kiksien hakeminen ei ole vähentynyt mihinkään toipumiseni myötä. Olen käyttänyt päihteitä, syönyt sokeria, tehnyt liikaa töitä, shoppaillut, pelannut, ripustautunut ihmissuhteisiin ja niin edelleen. Pienetkin käsittelemättömät asiat ovat kasvaneet sisälläni kerrostalon kokoisiksi tämän välttelyn kautta.
Minulle on selvinnyt, että vaikka en pääse välttämättä ikinä eroon addiktioihin taipuvaisesta mielestä, olen itse vastuussa siitä, kuinka siihen suhtaudun ja kuinka paljon annan sen hallita elämääni. Haastavien tunteiden kohtaamisen harjoittelu on ollut tämän prosessin tärkeimpiä elementtejä.
Olen pantannut ja tukahduttanut varsinkin hylätyksi tulemisen pelkoani ja sitten kun joku tämän pelon liepeillä oleva asia on tullut eteen, koko paketti on aktivoitunut. On tarvittu koko ajan enemmän ja enemmän ja vahvempia ja vahvempia keinoja siihen, että olen saanut pidettyä käsittelemättömien tunteideni rantapallon vedenpinnan alla. Kun olen laskenut käteni irti pallosta, se on sinkoutunut hallitsemattomasti korkeuksiin. Näin on tarvittu taas enemmän voimaa haastavan tukahduttamiseen ja siten seuraavan kerran tunnemyrsky on ollut taas vahvempi.
Miten sitten olen lähtenyt tutustumaan sisäiseen epämukavuuteeni? Olen lähtenyt harjoittelemaan haastavien tunteiden ja tuntemusten toivottamista tervetulleiksi mahdollisimman nopeasti, kun niitä ilmenee. Parhaaksi avuksi on osoittautunut RAIN-meditaatio. Meditaatiossa edetään seuraavasti:
Recognize / Huomaa
Tuo mieleen joku sinulle haastava tilanne. Se voi olla esimerkiksi joku pieni konflikti läheisen ihmisen kanssa tai esimerkiksi saamasi epämukava viesti. Kun tuot mieleen tämän tilanteen, tarkastele sitä mielessäsi mahdollisimman elävästi. Anna tilanteen aueta mieleesi kuvina, ääninä, tunteina ja kehon tuntemuksina.
Allow / Salli
Onko mahdollista sallia haastavien tunteiden ja kehon tuntemusten nousta?
Investigate / Tutki
Mitä tunteita huomaat? Huomaatko tunteiden taustalta tarpeita, jotka eivät ole täyttyneet? Missä tunteet tuntuvat kehossa? Onko mahdollista hengityksen avulla pehmentää kyseisiä kehon kohtia? Kun nimeämme tunteita, tutkimme niiden taustalla olevia täyttymättömiä tarpeita ja löydämme niiden asuinpaikan kehosta, tunteet alkavat pikkuhiljaa hellittää. Ne tulevat kuulluiksi.
Nurture / Itsemyötätuntoa
Kuinka haluaisit lohduttaa itseäsi tässä haastavan äärellä? Mitä sanoisit hyvälle ystävälle vastaavassa tilanteessa? Itsemyötätunto voi ilmetä lempeinä sanoina. Se voi olla myös kosketusta, käden asettamista rintakehän päälle tai vaikka posken lempeää silittämistä. Emme koe haastavia tunteita siksi, että olemme jollain tapaa vääränlaisia. Epämukavuus liittyy siihen, että olemme ihmisiä. Tarkoituksena ei ole mitätöidä, vaan normalisoida.
TOIMITUKSEN VINKKI: Tunnista tunteesi ja opi ymmärtämään itseäsi paremmin
Miten tunnistan tunteeni? Miten syventää yhteyttä tunteisiin? Miten tunnetaitoja voi harjoitella?
Ymmärrä tunteitasi -korttien avulla voi oppia tutkimaan uteliaasti ihmisen kiehtovia ja joskus rankastikin ravisuttelevia tunteita myötätuntoisin silmin. Tunnetaitokortit sopivat sekä aikuisille että tunnetaidoista kiinnostuneille nuorille.
Kirjassa sankaritar saa kuulla olevansa kuolemansairas. Aikaa ei ole enää pitkään. Jokin hänen sisällään herää ja hän luopuu nöyrän hissukan roolista ja alkaa sanottaa muille sitä, mitä oikeasti ajattelee. Hän alkaa tehdä kaikkia niitä juttuja, mistä on salaa haaveillut. Elää juuri niin kuin hänen sisimpänsä haluaa. Tieto ajan rajallisuudesta voimistaa elämän liekkiä.
Myöhemmin selviää, että diagnoosi oli väärä, mutta sankarittaren elämä on nyt pysyvästi uusilla kiinnostavammilla urilla. Hän on ravistanut päältään muiden asettamat pölyiset odotukset ja typeriksi kokemansa velvollisuudet ja ELÄÄ. Elää niin kuin hänestä oikealta ja hyvältä tuntuu.
Kaikki muutoksen mahdollisuudet olivat olleet koko ajan hänessä, mutta tarvittiin rajallisuuden kipinä, jotta hän otti oman voimansa käyttöön ja teki elämästään itsensä näköisen. Noin vain, yhdessä yössä.
Ajan arvokkuuden kirkastuminen, hetkiin rohkeasti tarttuminen ja ohjaksien ottaminen omasta elämästä on usemmankin kirjan ja leffan aihe. Aiemmin itsensä ympäristön valamiin muotteihin itsensä mukauttaneet ihmiset alkavat yhtäkkiä elää turhia pelkäämättä ja muiden arvioista piittaamatta. Omien arvojensa mukaisesti.
Kukahan minä olen kaikkien suojakerrosteni alla? Yritänkö mukauttaa itseäni ”oikeanlaisena” olemisen muottiin. Määrittelenkö itseäni sen mukaan, millaisena kuvittelen tulevani hyväksytyksi? Skannailenko ympäristön odotuksia ja toiveita ja yritän vastata näihin oletettuihin odotuksiin. Kelpaanhan? Olenko oikeanlainen? Riitänkö?
Venyn ja kutistun tilanteen mukaan. Omat tarpeet ovat kuin muovailuvahaa.
Onneksi muutos on aina mahdollinen. Ja vaikkei ihan yhdessä yössä, niin pikkuhiljaa. Voi tutustua siihen, kuka siellä syvällä sisällä oikeasti on ja mitä se haluaa. Mikä sille on tärkeää ja mitä se tältä elämältään haluaa. Ja sitten alkaa toimia.
Kapasiteetti rohkeuteen meissä kaikissa jo on – miksi odotella sen käyttöönottamista?
Rohkeasti rehellinen -uutuuskirja sisältää harjoituksia, joiden avulla tutustut rohkeampaan itseesi ja opit sietämään epävarmuutta. Opit lisäksi keinoja, miten uskallat sanoittaa ajatuksesi ja tunteesi etkä enää piilottele tai vähättele niitä. Kurkkaa kirja tästä.
Paranemista ei voi hoputtaa. Vaikka kuinka haluaisi tulla sinuiksi menneisyytensä kanssa, traumoista toipuminen ei ole yksin tahdon asia. Joskus menneisyyden kipeät tunnekokemukset asuvat niin syvällä solumuistissa, ettei niihin välttämättä edes pääse käsiksi, vaikka haluaisi. Taustalla olevat tunteet voivat olla niin voimakkaita, että jokin syvällä estää meitä kokemasta. On turvallisempaa olla tuntematta.
Toisinaan traumamuistot aktivoituvat kehollisesti vasta jonkin elämäntapahtuman tai -muutoksen myötä. Myös itselläni kävi näin. Olin kyllä tietoinen lapsuudenajan traumoistani, pystyin puhumaan niistä, kykenin analysoimaan niiden vaikutusta itseeni, siihen kuka minusta oli tullut ja miksi tietyissä tilanteissa käyttäydyin tietyllä tavalla. Silti en tuntenut trauman vaikutusta kehossani. Puheeni ei herättänyt minussa oikein minkäänlaisia tunnereaktiota, kunnes eräänä päivänä sairastuin vakavasti ja fyysinen sairastuminen herätti uinumassa olevat traumamuistoni. Silloin ymmärsin, miten syvällä kehossa trauman juuret olivat.
Kun viimein pääsee käsiksi tunteisiin, jotka ovat odottaneet pitkään tuntemistaan, se on usein pelottavaa, ja vaatii tuekseen toista ihmistä. Samalla se on kuitenkin myös mahdollisuus syvempään paranemisprosessiin.
Jälkikäteen ajateltuna paranemista on myös kaikki se, mitä tapahtuu ennen kuin kipeimmät traumamuistot avautuvat kehollisesti vastaanotettavaksi. Ehkä taustalla on vuosien työ itsensä kanssa – voimavarojen keräämistä ja sisäisen turvan vahvistamista. Kenties kehollisia harjoituksia, itsestä huolehtimista ja omien rajojen tunnistamista toisinaan kantapäänkin kautta. Ehkä trauman aktivoituessa vierellä on viimein ihminen, jonka kanssa on turvallista olla. Jonka kanssa uskaltaa hajota. Tai ehkä elämäntilanne on sellainen, että on viimein mahdollisuus ottaa aikaa itselle. Kun arki ei ole enää jokapäiväistä selviytymistä, avautuu tilaa tunteille.
Omalla kohdallani yllättävä sairastuminen käynnisti minussa kokonaisvaltaisen paranemisprosessin. Sain viimein tilaisuuden katsoa menneisyyttäni uudella syvyydellä, johon minulla ei aiemmin ollut mahdollisuutta – ei siksi, ettenkö olisi halunnut vaan siksi, että viimein sain kehollisen yhteyden kokemuksiini. Ratkaisevaa oli myös saada apua. Lisäksi vierelläni oli niin turvallinen ihminen, etten pelännyt lähteä terapiaprosessiin, jonka tiesin vaikuttavan koko loppuelämääni. Halusin tehdä sen paitsi itseni, myös meidän molempien vuoksi.
Vuosien varrella olin muun muassa tutustunut joogaan ja kehollisiin harjoitusmenetelmiin, ja ymmärsin, miten trauma vaikuttaa kehossa. Vaikka en vielä ollut kokenut sitä käytännössä, tiesin, mitä odottaa. Siksi kaikki nuo vuodet ennen sairastumista olivat myös tärkeä osa paranemisprosessia. Niiden aikana keräsin voimavaroja, opettelin tuntemaan itseni ja tutustumaan kehooni, loin tärkeää pohjatyötä syvemmän sydänmaan mylläykselle. Mikään vuosien varrella omaksutuista resursseista ei mennyt hukkaan, vaan niillä oli tärkeä rooli kokonaisuudessa.
Uskon, että menneisyyden haavat tulevat käsiteltäväksi siinä tahdissa, kun olemme valmiita. Kun meillä on tarpeeksi sisäistä ja ulkoista turvaa, olemme valmiimpia vastaanottamaan sen, mikä on aikaisemmin ollut liian suurta kohdattavaksi. Voimme syleillä säröjämme vasta, kun pimeyttä ei enää tarvitse paeta.
Erityisherkälle on tärkeää tehdä merkityksellistä työtä, jossa hän pääsee hyödyntämään herkkyyttään vahvuutena. Mutta kuinka moni todellisuudessa työskentelee sellaisissa olosuhteissa? Muistatko sinä huolehtia herkkyydestäsi myös töissä?
Uskallan väittää, että etenkään palkkatöissä herkkyyttä ei osata vieläkään kaikkialla valjastaa voimavaraksi, vaan siihen usein suhtaudutaan vähätellen ja jopa häpeillen. Yrittäjyys on erityisherkälle mahdollisuus rakentaa omannäköinen tapa tehdä itselleen tärkeää työtä. Herkkä usein hyötyy siitä, kun voi itse vaikuttaa siihen, missä, milloin ja kenen kanssa työskentelee. Mutta tarkkana saa silloinkin olla, ettei ylitä jaksamisen rajoja tai unohda palautumisen tärkeyttä.
Erityisherkän jaksaminen
Erityisherkän jaksaminen on usein haaste etenkin nykyisessä tehokkuus- ja tuottavuuslähtöisessä työelämässä. Itsekin olen palkkatöissä uupunut useamman kerran ja lopulta hyvin vakavin seurauksin.
Töissä herkälle tyypillinen vastuuntuntoisuus ja tunnollisuus ovat toki hyviä piirteitä, mutta liiallisena ne muodostavat riskin ylikuormitukselle. Lisäksi ne ovat ominaisuuksia, jotka ainakin omalla kohdallani on nopeasti huomattu, joten harteilleni on myös kertynyt aina paljon kannettavaa.
Olen tottunut tekemään paljon töitä, venymään ja kestämään paineita, mutta muun muassa herkkyydestäni johtuen olen kuitenkin altistunut normaalia helpommin myös väsymiselle. Työmäärän lisäksi reagoin herkästi työympäristön muihin haasteisiin – niin psyykkisiin kuin fyysisiinkin.
Normiherkkä ihminen voi sietää paremmin työpaikan ongelmia, kuten huonoa johtamista, työyhteisön ihmissuhdekiemuroita tai huonoa energiaa, mutta itse alan oireilemaan epäkohdille nopeasti. Erityisherkälle työpäivän monet sosiaaliset kohtaamiset, tehtävien hektisyys, intensiiviset palaverit ja monien tuntien koneella työskentely ovat helposti myös hyvin kuormittavia. Työpäivästä palautuminenkaan ei tapahdu hetkessä, vaan herkkä tarvitsee normaalia enemmän omaa aikaa ja lepoa.
Kannan myös herkästi huolta työyhteisön yleisestä hyvinvoinnista, yhteisistä projekteista tai työpaikan muista murheista. Kun tähän lisätään herkkien tavallista suurempi tunne- ja aistiherkkyys sekä tarkasti ja syvällisesti prosessoiva hermojärjestelmä, voimme helposti ajautua uupumisen kierteeseen – etenkin, jos muu elämä ei ole tasapainossa eikä palautumiseen ole varattu tarpeeksi aikaa.
Kun saan työskennellä yksinyrittäjänä, en enää oireile työyhteisön ongelmista ja elämänlaatuni sekä työssä jaksamiseni on siltä osin parantunut huomattavasti.
Erityisherkän jaksaminen on usein haaste etenkin nykyisessä tehokkuus- ja tuottavuuslähtöisessä työelämässä.
Erityisherkkä yrittäjänä
Koen, että parhaiten jaksan erityisherkkänä työssäni, jos saan toimia mahdollisimman itsenäisesti omassa rauhassa ja saan vaikuttaa mahdollisimman paljon työni sisältöön sekä työskentelytapoihin. Näin harvoin kuitenkaan on palkkatyössä, minkä takia yrittäjyys on ollut toistaiseksi minulle herkkänä paras tapa työskennellä.
Monilla herkillä on vahva sisäinen ohjautuvuus, joten olemme usein itsenäisiä, motivoituneita ja oma-aloitteisia työssämme. Meillä on kyky havaita pienetkin yksityiskohdat sekä luovuus, intuitio ja tunneäly auttavat meitä monessa, kuten ongelmanratkaisussa. Nämä ovat myös yrittäjälle tärkeitä ja hyödyllisiä ominaisuuksia.
Uskallan myös väittää, että mikäli meidän erityisherkkien henkilökohtaiset ominaisuutemme otettaisiin paremmin huomioon esimerkiksi työn suunnittelussa ja mitoittamisessa, myös meidän herkkien vahvuudet pääsisivät loistamaan paremmin ja uupumisten määrä vähentyisi. Kaikki hyötyisivät.
Töitä voi tehdä myös herkkyyden voimalla
Tuntuu siltä, että joskus suurin este herkkyyden tiellä on nimenomaan pelko siitä, että se tekee meistä heikkoja, edustaa liian pehmeitä arvoja, osoittaa itsekurin puutosta tai saamattomuutta. Herkkyys ei tarkoita samaa kuin heikkous tai ujous – meitä on monenlaisia.
Ehkä yhteiskunta on opettanut meidät kuitenkin uskomaan, että kovuus, itsensä jatkuva haastaminen, ylittäminen ja suorituskeskeisyys ovat ainoita oikeita polkuja menestymiseen. Usein tuntuukin, että vain lujan ponnistelun ja ankaran yrittämisen jälkeen arvostamme itseämme – ja myös toisiamme. Unohdamme herkkyytemme ja viemme itsemme äärirajoille. Näin kävi myös itselleni.
Ehkä meitä huolettaa, että herkkyyden myötä emme voisi aidosti menestyä. Sen seurauksena menettäisimme elämämme hallinnan, emmekä olisi yhtä arvokkaita ja tehokkaita – epäonnistuisimme, olisimme huonompia ja heikompia kuin toiset. Näin sen ei kuitenkaan pitäisi olla eikä tutkimuksien mukaan herkkyydellä edes ole tällaisia vaikutuksia – itse asiassa päinvastoin.
Omienkin kokemuksieni perusteella koen asian olevan toisin: jatkuva itsensä äärirajoille vieminen, itsekritiikki ja vaativuus tekevät todennäköisemmin rumaa jälkeä – sekä mieleen että kehoon. Sen sijaan lempeä, hyväksyvä ja rakastava suhtautuminen itseeni, myös omiin virheisiini ja epäonnistumisiini, on porttini parempaan elämänlaatuun ja yleiseen tyytyväisyyteen. Tutkimusten mukaan myös siihen tehokkuuteen ja aikaansaamiseen.
Kun itse hyväksymme herkkyytemme ja näemme sen voimavarana, voimme löytää sisäisen rauhan ja parhaan potentiaalimme. Hyväksyä itsemme. Herkkyyden avulla voimme nähdä mahdollisuuksia siellä, missä muut eivät näe ja toisimme myötätuntoa sinne, missä hukutaan syytöksiin.
Menestyä voi myös herkkyyden ja lempeyden voimalla – ei vain hampaat irvessä, väsyneenä ja väkipakolla.
Koen, että parhaiten jaksan erityisherkkänä työssäni, jos saan toimia mahdollisimman itsenäisesti omassa rauhassa ja saan vaikuttaa mahdollisimman paljon työni sisältöön sekä työskentelytapoihin. Yrittäjänä tämä on mahdollista.
Vinkit erityisherkän työssä jaksamiseen:
1. Tutustu omaan herkkyyteesi ja opi tunnistamaan vahvuutesi sekä haasteesi.
2. Opettele sanomaan EI. Kaikkeen ei tarvitse venyä. Rajojen asettaminen on avainroolissa.
3. Ota aikaa palautumiselle ja huolehdi omasta ajasta – myös työpäivän aikana.
4. Tarkastele työympäristöäsi ja työn tekemisen tapoja – säädä ne itsellesi sopiviksi.
5. Rauhoita työpisteesi ja tauota työpäiviä. Mieti, milloin vireystilasi on parhaimmillaan?
6. Suhtaudu itseesi ja muihin lempeydellä – vähempikin tunnollisuus riittää.
7. Ole ylpeä herkkyydestäsi. Se on supervoima, ei heikkous.
8. Kerro herkkyydestäsi työssäsi niille, joihin koet voivasi luottaa.
Äiti kävelee junassa itkevä vauva sylissään, vieressä istuva pariskunta pyörittelee silmiään ja katselee äitiä kiukkuisesti. Isä nostaa syliinsä kaupassa itkevän taaperon, joka haluaisi maistaa kaikkia karkkihyllyn karkkeja. Vieressä ostoksiaan tekevä asiakas pudistelee päätään ja mutisee jotain huonosti käyttäytyvästä lapsesta. Taloyhtiön pihalla leikkivät lapset häiritsevät jonkun aamukahvihetkeä. Lapsi kiukuttelee jalkakäytävällä ja heittäytyy maahan makaamaan. Närkästynyt ohikulkija tuhahtaa, miksi täytyy antaa lapsen vallata koko jalkakäytävä.
Kaikki nämä esimerkit ovat arkipäivää monelle vanhemmalle. Internetissä puhutaan usein siitä, kuinka lapsivihamielinen kasvuympäristö Suomessa on. Keskustelu muuttuu nopeasti tappeluksi siitä, missä ja milloin lapset saavat näkyä ja kuulua. Surullisen moni on sitä mieltä, että lapsi saisi kiukutella tai näyttää tunteitaan pelkästään kotona.
Jutun alussa listatut asiat ovat vain murto-osa aikuisia ärsyttävistä asioista. Joidenkin mielestä lapsia ei saisi tuoda ravintolaan, koska he voivat pitää siellä kovaa meteliä tai mikä pahinta, he voivat nousta kesken ruokailun kulkemaan ympäriinsä. Samaan aikaan ravintolassa voi istua iltaa tuhdissa humalassa oleva seurue. Ryhmä aikuisia ihmisiä kertoo kovaan ääneen tarinoitaan ja nauru kiirii ympäri ravintolaa. Iloinen juhlijajoukko harvemmin saa kuitenkaan osakseen halveksuvia katseita, he eivät sentään ole villisti käyttäytyviä lapsia.
Elämme yhteiskunnassa, jossa me vaadimme lapsilta sellaisia asioita, joihin moni aikuinenkaan ei pysty. Ärsyynnymme siitä, että lapset opettelevat toimimaan erilaisissa tilanteissa ja harjoittelevat tunnesäätelyä. Kuuluva ja näkyvä lapsi leimataan usein huonokäytöksiseksi tai huonosti kasvatetuksi. Huomaamaton lapsi saa helposti napattua itselleen kiltin roolin. Tästä roolista voi olla vaikea päästä eroon aikuisena.
Moni aikuinen kokee epävarmuutta tilanteissa, joissa pitäisi olla esillä tai sanoa ääneen omia ajatuksiaan. Huomion keskipisteenä oleminen tuntuu ahdistavalta ja pyytelemme helposti anteeksi pelkkää olemassaoloamme. Emme välttämättä puutu edes sellaisiin tilanteisiin, jos toinen kohtelee meitä epäasiallisesti, koska emme halua herättää huomiota. Emme voi olettaa, että tiettyyn malliin pakotettu lapsi muuttuu aikuisena täysin erilaiseksi persoonaksi.
Vanhempien tehtävä on opettaa lapsille käytöstapoja. Se ei kuitenkaan tapahdu hetkessä, vaikka jotkut niin toivoisivatkin.
