Äitini on ollut kateellinen rohkeista valinnoistani – hänen mukaansa olen ”itsekäs ja kiittämätön tytär”

Terhin tarina: “Olen yrittänyt olla sellainen kuin äiti haluaa”

Olen joutunut tasapainoilemaan sen kanssa, etten olisi äidille lii­kaa, etten olisi liian näkyvä, että minulla ei olisi liikaa mieli­piteitä. Olisin vain sitä, mitä äitini haluaa minun olevan. Olen yrittänyt olla kiltti tyttö, juuri sellainen kuin äiti haluaa.
Toisaalta olen seurannut unelmiani, valmistunut unelma­-ammattiin, tullut siinä hyväksi, kouluttautunut lisää ja tehnyt rohkeitakin valintoja. Äiti on ollut siitä minulle kateellinen. Hän on entistä hanakammin yrittänyt tehdä minusta näky­mättömän ja pienen syyllistämällä, nöyryyttämällä, alistamal­la ja mitätöimällä.
Äitini manipuloi ja sumuttaa ihmisiä taitavasti. Hän on halunnut olla huomion keskipiste. Toisaalta hän on vuodattanut minulle, kuinka paljon hän on lastensa vuoksi uhrannut ja kuinka kamalaa hänen elämänsä on ollut.
Äitini on aina jotenkin vihannut naisia. Jo lapsena muis­tan, kuinka hän haukkui sukumme naiset ja puhui heistä pahaa selän takana. Sitä oli kamalaa kuulla. Se pelotti minua ja sai minut yrittämään entistä enemmän, että pääsisin äiti­ni suosioon. Mikään ei riittänyt. Lopulta en jaksanut enää yrittää.
Äitini on sanonut, että olen itsekäs ja kiittämätön tytär. Hän on osannut kääntää asiat minun syykseni, osaa vieläkin. Syyllisyys, turvattomuus ja häpeä ovat juurtuneet syvälle mi­nuun. Pelkään sosiaalisia tilanteita.
Tuntuu, että näen äitini läpi täysin. Silti en osaa laittaa hänen eteensä peiliä ja sanoa suoraan, mitä ajattelen. Pelko on voimakas, se tuntuu välillä täysin lamauttavalta. Hän kyllä puhuu minusta vaikka mitä ja mustamaalaa niin paljon kuin kerkiää. Minä katselen sivusta ja olen hiljaa. Se turhauttaa.
– Terhi, 38

Äitihaava on moniulotteinen ilmiö, joka kuvaa äiti-tytärsuhteiden kipukohtia – ne ovat monille tuttuja. Vertaistukea ja voimauttavia ajatuksia löydät Katri Syvärisen uutuuskirjasta Äitihaava – tyttären raskas perintö.