Jatkuva syyllisyydentunne ahdistaa, masentaa ja uuvuttaa

Onko sinulla jatkuvasti syyllinen olo? Etkä oikein osaa tehdä sille mitään.

Itse sain masennuksesta toipumisen matkallani (josta kirjoitan kirjassani Toivon kirja masennuksesta) onneksi kasvaa ulos omasta syyllisyystynnyristäni, mutta aihe ei ole jättänyt minua rauhaan. Tapaan vanhaa kaveriani syyllisyyttä terapeutintyössäni lähes päivittäin. Se on kurja kaveri, joka saa syyllisyydestä kärsivän voimaan huonosti ja toivottomaksikin.

”Nyt joka ikisenä aamuna piru pääsi päällä tasapainoilee
Räntäsateessa pururadalla niskavilloissa tempoilee
Ja nuoruus menee
Vanhuus tulee
Kauas kaikki muu karata saa
Vaan joka talvi, kevät, kesä, syys
Palaa syyllisyys
Joka talvi, kevät, kesä, syys
Palaa syyllisyys
Joka talvi, kevät, kesä, syys
Pyytää syyllisyys:

”Tule tänne synnin suden luo
Syyllisyyden musta malja juo.”
”Ei, en tule, pahasta puhdas oon!”
”Siispä puhallan ja puhkun itsetuntosi kumoon.” (YUP: syyllisyys)

Syyllisyydellä on aina oma sanomansa kuten muillakin tunteilla.

  1. Jos teemme oikeasti jotain väärin, tunnemme syyllisyyttä.

Syyllisyys toimii siis luonnollisena sääntö-Sakarina, joka heristää sormeaan, kun ylitetään yhdessä sovittuja sääntöjä.

Jatkuvan syyllisyyden ajattelen olevan paljon syvempää kuin väärin tekemiseen liittyvän tunteen. Ihmistä jatkuvasti piinaavalla syyllisyydellä on paljon isompi sanoma. Käytämme sanaa syyllisyys yleissanana, joka kuvaa jotain epämääräisen, kummallisen huonoa oloa siitä, vaikka tekee niin tai näin, niin aina kokee tekevänsä liikaa tai liian vähän.

  1. Kun emme tiedä, mitä meiltä odotetaan, joudumme jatkuvasti punnitsemaan, mikä riittää

Moni meistä on tunnollinen ja kunnollinen ja silti tuntee ”syyllisyyttä”. Kiltit ja itsensä helposti uhraavat ihmiset tuntevat syyllisyyttä useammin kuin muut. Omat tarpeensa unohtavat ihmiset tuntevat lähes jatkuvaa riittämättömyydentunnetta. Tätä tunnetta kutsumme usein syyllisyydeksi.

Kuuntele tarkoin, mitä jaksat ja mihin pystyt. Aseta itsellesi ja toisille rajat. Paljon puhutaan rajojen asettamisesta suhteessa toisiin, mutta oikeasti olemme itse pahimpia rajojemme rikkojia – teemme liikaa, suoritamme itsemme kustannuksella ja väsymme ihan vaan siksi, ettei meillä tunnu olevan ihmisarvoa ilman, että uhraamme itsemme toisten vuoksi.

  1. Kutsumme ankaraa sisäistä puhetta syyllisyydeksi

Kun kokee jatkuvasti riittämättömyyttä ja epäonnistumista, alkaa mieliala mennä alas. Syyllisyydeksi nimittämällämme tunteella on toinenkin nimi: ankara sisäinen puhe. Se voi muistuttaa äidin tai isän ääntä, jotakuta jonka olemme sisäistäneet sisäiseksi ääneksemme. Se on meissä se, joka sättii, moittii ja kohtelee meitä ankarasti. Moni syyllisyydentunteesta kärsivä on valmis menemään itsessään vaikka mille mutkalle, jotta ei tuntisi tuota ikävää tunnetta. Jatkuva itsensä uhraaminen väsyttää ja uhkaa viedä voimat. Kuuntele, miten rumasti sisäinen puhe puhuu sinulle ja pyri kääntämään puhe armolliseksi ja hyväksyväksi.

  1. Jatkuva syyllisyys saa mielen masentumaan

Ankara sisäinen puhuu voi aiheuttaa alakuloa. Alakulo voi hiljalleen muuttua masennukseksi. Meissä kaikissa on tervettä vihantunnetta. Viha syntyy rajojen rikkoutumisesta ja pettymyksistä. Kilttien ihmisten on joskus hyvinkin vaikea tunnistaa ja tunnustaa vihaa. Yksi syy tähän on se, että viha on käännettynä itseä kohti. Itseä kohti käännetty viha aiheuttaa masennusta. Onkin hyvä opetella purkamaan vihaa terveellä tavalla itsestä ulospäin.

  1. Mitä syyllisyyden vastalääkkeeksi?

Kun tulee tietoiseksi siitä, mitä syyllisyys haluaa kertoa, on jo pitkällä. Mitä syyllisyytesi siis todella on? Kun oman syyllisyyden luonteen on tunnistanut, on mahdollista löytää siihen vastalääke.

 

Aiheeseen liittyviä tuotteita Hidasta elämää -puodissa: