Sivu 378 – Hidasta elämää

Panchakarma: kehon ja mielen kokonaisvaltainen puhdistus – kuukaudessa

Oletko koskaan kuullut panchakarmasta?

En ollut minäkään, ennen kuin sain tilaisuuden tavata Katariina Kailan ja Kai Rantalan. Pariskunta on toteuttanut ainutlaatuisen verkkodokumentin, jossa he kuvien, äänen ja videon avulla kertovat oman kokemuksensa panchakarmasta eli intialaisen ayurveda-hoitoperinteen mukaisesta 28 päivän intensiivisestä puhdistuskuurista.

Sanskritinkielinen termi panchakarma tarkoittaa viittä toimenpidettä, joiden avulla keho – ja myös mieli – puhdistetaan erilaisista taakoista; niin fyysisistä kuin psyykkisistäkin. Ayurvedan, maailman vanhimman luonnonlääketieteen oppeihin pohjautuvan kuukauden kestävän hoidon sanotaan uudistavan kehoa solutasolla saman verran, kuin mitä keho itse uudistuu seitsemässä vuodessa.

Panchakarma ei ole mikä tahansa kevyt detox-kuuri, vaan fyysistä ja psyykkistä kestävyyttä, sielunlujuutta ja sisuakin vaativa intensiivinen terapiajakso, jota on tehokkuudessa verrattu jopa leikkaushoitoon. Tässä yhteydessä on väistämättä mainittava sen erikoisimmat, eksoottisimmat ja joidenkin mielestä ehkä epäilyttävimmätkin piirteet: näihin viiteen toimenpiteeseen sisältyvät muun muassa ripuli- ja oksennusterapia.

En taatusti ole ensimmäinen enkä ainoa, jonka mieleen nousee väkisinkin kysymys, kuka lähtee vapaaehtoisesti Intiaan 28 päivän henkisesti ja fyysisesti rankalle reissulle, josta tietää jo etukäteen, että tulee oksentamaan, ripuloimaan ja saamaan peräruiskeita? Nämähän ovat yleensä niitä asioita, joilta ennen matkalle lähtöä ensisijaisesti toivoo välttyvänsä.

Panchakarman kokijat: Kai Rantala ja Katariina Kaila. Kuva: Katri Mäkinen

Kun esitän haastattelun aluksi ihmettelyni ääneen, Katariina naurahtaa ja toteaa, että tavallisella turistiripulilla ei saa samanlaisia tuloksia kuin panchakarman tarkasti toteutetulla terapialla. ”Monet nyky-yhteiskunnassa olettavat, että kehon puhdistaminen on helppoa, kunhan vain hieman juo detox-teetä. Todellisuudessa pitkäaikaisista vaivoista eroon pääseminen ei tule helpolla. Se vaatii töitä”, Katariina jatkaa.

”Nämä aineet, jotka puhdistavat kehoa, kyllähän ne ovat ihan universaaleja. Niitä löytyy meilläkin luonnosta ja viisaat ihmiset ovat niitä aikanaan käyttäneet”, Kai täydentää. ”Meillä on ollut Suomessa ihan sama tietotaito, mutta tässä matkan varrella on kadonnut niin paljon tietoa ja osaamista, että meillä ei valitettavasti ole enää niitä taitajia ja parantajia, jotka osaisivat käyttää näitä yrttejä, mitä luonnossa kasvaa.”

Ayurvedasta apua outoihin oireisiin

Kohtuulliset elämäntavat, terveellinen ruoka, joogaharrastus – näistä huolimatta Katariina ja Kai kertovat kärsineensä kaikennäköisistä ongelmista. Kain vaivoina olivat ruuansulatushäiriöt, unettomuus ja levoton mieli, Katariina puolestaan sai pyörtymiskohtauksia ja heräili kolme vuotta öisin selkäkipuihin, joihin lääkärit eivät löytäneet selitystä ja joihin määrätyt lääkkeet eivät auttaneet.

Ayurvedaan Katariina ja Kai törmäsivät häämatkallaan Intiassa vuonna 2004. Kiinnostus heräsi saman tien, ja seuraavalla Intian matkallaan 2006 he kokeilivat ensimmäistä kertaa ayurvedista hoitoa. ”Ajateltiin, että ’käydään nyt oikein kunnon puhdistuskuurilla’”, Kai nauraa. ”Se oli sellainen viikon pikapuhdistus. Lääkäri pitkin hampain suostui siihen, että saamme kokeilla yhtä panchakarman viidestä toimenpiteestä.”

”Se oli käännekohta”, Katariina jatkaa. ”Me saatiin siis kokea ripulointiterapia. Lääkäri testasi tarkkaan, että meillä kroppa kestää, koska se on aika rankka terapiamuoto, ja hoitoprosessi oli huolellinen. Itse hoidon jälkitila oli aivan ihmeellinen, oli niin elinvoimainen ja kirkas olo. Sen koettuamme ajattelimme, että jos yksi toimenpide tekee tämän tuloksen, niin mitä tapahtuu, kun käy läpi koko 28-päiväisen hoidon. Se olotila vakuutti.”

Kaikille samat, jokaiselle yksilölliset hoitotoimenpiteet

Intialaiset käyvät läpi panchakarman yleensä vain silloin, kun kohdalle on osunut todella vakava sairaus, kuten syöpä. Tällöin keho ensin puhdistetaan panchakarma-terapian avulla, minkä jälkeen voidaan aloittaa varsinaisen sairauden hoito. Länsimaalaiset, kuten Katariina ja Kai, puolestaan hakeutuvat panchakarma-hoitoon useimmiten lievempien vaivojen kanssa, kokemaan kehon kokonaisvaltaisen puhdistuksen.

Panchakarma-hoitoja saa tehdä ainoastaan lääkärikoulutuksen saanut henkilö, joka on erikseen erikoistunut nimenomaan tähän hoitomuotoon. Intiassa suurin osa hoidoista tehdään sairaalaolosuhteissa, mutta länsimaista hoitoon tulevia varten on perustettu erillisiä ayurveda-hoitolaitoksia usein syrjäisemmille seuduille, koska fyysisesti rankkojen hoitotoimenpiteiden ja intialaisen suurkaupungin vilinän yhdistelmä voisi olla melkoinen shokki.

Panchakarmaan kuuluu myös henkinen puoli. Hindurituaaleihin sai opastusta munkilta.

Vaikka panchakarma sisältää aina viisi toimenpidettä, ei hoidon kulku kuitenkaan mene aihetta käsittelevien kirjojen kuvausten mukaan, vaan hoito ja hoitotoimenpiteiden järjestys määräytyy terveydentilan, tarpeiden sekä ayurvedisen kehotyypin mukaan yksilöllisesti. Hoitojakson päivärytmiin sisältyy varsinaisten hoitojen lisäksi päivittäiset lääkärikonsultaatiot, joogasessiot sekä mm. kävelyitä ennen ja jälkeen ruokailujen, joissa tarjotaan proteiinitonta kasvisruokaa.

Tarkka päiväohjelma, syrjäinen sijainti, virikkeiden vähyys ja rajattu ruokavalio – kaikki tämä johdattelee antautumaan hoidolle ja päästämään irti kaikesta omaan arkeen liittyvästä, esimerkiksi netin käytöstä, jotta keho ja mieli saavat tilaa vapautua tarpeettomasta kuormasta. ”Jos esimerkiksi on maha ollut kipeänä vuosikausia, kyse voi olla jostain mielen tai tunteiden blokista, joka näissä olosuhteissa vihdoin pääsee aukeamaan”, Kai kuvailee.

Rankkoja hoitoja – radikaaleja tuloksia

Katariinan ja Kain kiinnostus panchakarmaa kohtaan oli yhdistelmä uteliaisuutta ja turhautumista omiin vaivoihin. ”Kun kipuihin ei saanut apua, tuli sellainen olo, että mun täytyy itse nyt lähteä hakemaan vaihtoehtoja”, Katariina toteaa. Pariskunta perehtyi panchakarman sisältöön ja valmistautui vuoden ajan hoitoon henkisesti etukäteen, ennen kuin matkustivat vuonna 2011 Intiaan Keralaan viidakon keskellä sijaitsevaan ayurvediseen hoitolaan.

”Siinä ei todellakaan ole mitään pehmeää aloitusta, vaan homma alkaa heti, kun sanot että kyllä, olen valmis tähän”, Katariina kertoo. ”Siellä ensimmäisen diagnoosin yhteydessä, kun kerroin lääkärille selkävaivoistani ja siitä, etten ollut saanut niihin apua, hän sanoi, että me hoidamme sinut kuntoon. Minähän en uskonut sitä ollenkaan. Mutta kyllä tuloksia tuli jo ensimmäisten kahden viikon aikana – esimerkiksi silmän valkuaisten kirkastumisesta huomasi, että nyt tapahtuu jotain todella isoa.”

Panchakarma kysyy paitsi sisua ja kestävyyttä, myös luottamusta hoitoon ja hoitohenkilökuntaan. ”Sanotaan, että panchakarmassa muokkautuu kolminaisuus: keho, mieli ja jopa sielu. Luottamuksestahan se oikeastaan lähtee, koska eihän ne hoidot toimi niin tehokkaasti, jos koet mentaalisella puolella vastustusta tai pelkoa”, Katariina ja Kai kuvailevat.

Hoidon tuloksena Katariinan selkäongelmat loppuivat kuin seinään. ”Mitään oireita ei ole ollut sen jälkeen. Keho joustaa, pääsen joogassa asanoihin eikä se satu. Olen ikionnellinen, hyvä ettei päivää mene etten ole kiitollinen tästä”, hän toteaa. Myös flunssakierteet ovat helpottaneet. Kai puolestaan sai hoidosta ja ruokavalio-ohjeista apua ruuansulatusongelmiinsa sekä kaipaamiaan työkaluja meditointiin ja mielen rauhoittamiseen.

Hoidon päivärutiineihin kuuluivat kävelyt. Kuva: Kai Rantala

Paluu arkeen, muttei entiseen

Ennen panchakarma-matkalleen lähtöä Katariina ja Kai eivät kertoneet muutamaa läheistä lukuun ottamatta kenellekään, mihin olivat menossa. ”Siksi olikin niin mielenkiintoista sieltä palatessa, kun joka ikinen vastaantulija kysyi mitä on tapahtunut. Moni sanoi, että ’sä oot niin eteerisen näköinen’, ne olivat hyvin erikoisia huomioita, joista ajattelin että oho, jotain tämmöistä näkyy siis päällepäin”, kuvailee Katariina.

Pariskunta piti puoli vuotta kiinni hoidon aikana opituista aamurutiineista. Uusia tapoja ei ole aina helppoa toteuttaa arjessa. ”Miten muutoksesta pitää kiinni, sehän on se iso kysymys. Tiedän mitä tehdä, pitäisi nukkua hyvin, mennä aikaisin nukkumaan ja meditoida, mutta ei sitä tule tehtyä enää”, Kai toteaa. ”Muistan kyllä, miten silloin voi niin paljon paremmin. Nyt vaan pitää voida riittävän huonosti, että saa taas siitä rytmistä kiinni.”

Paljon oppeja on kuitenkin jäänyt käytäntöön: he jättivät kaikki lisäaineelliset ruoat, laittavat ruokaa itse, ja ensisijaisesti luomulaatuisista raaka-aineista. Ero entiseen näkyy myös henkisellä puolella: ”Huomaan arki- ja työelämässä valtavan eron itsessäni ennen ja jälkeen. En osaa sanoa mitä tapahtui, mutta otan paljon rennommin. Huolehtiminen ja hätäily ovat jääneet, ja asiat sujuvat paljon paremmin. Tämä näkyy ulospäinkin: esimerkiksi esimieheni on sanonut huomanneensa muutoksen. Myös herkkyys itsensä kuunteluun ja kehon viestien ymmärtämiseen on kasvanut”, Katariina luettelee muutoksia.

Dokumentin avulla ayurvedaa tutuksi suomalaisille

Ylellä työskentelevät Katariina ja Kai toteuttivat panchakarma-hoidostaan radiodokumentin, joka esitettiin vuonna 2013. Samoihin Intiassa kerättyihin materiaaleihin ja kokemuksiin pohjautuu Ylen verkkosivuilla nyt julkaistu laajempi dokumentaarinen teos, jossa pohjustetaan aihetta aiempaa syvällisemmin. Vaikka kumpikaan ei varsinaisesti halua olla julkisuudessa, palo ja halu levittää tietoa ayurvedasta vei voiton. Omien kokemusten kertominen on kuitenkin arveluttanut molempia.

”Ennen kaikkea on mietityttänyt se, kehtaako tämmöstä oikeesti sanoa ääneen, kehtaako kirjottaa ja kertoa tästä. Mutta tämä on kuitenkin se, mitä mä olen kokenut ja miten olen asian nähnyt, ja siihen ei kukaan voi väittää vastaan tai kiistää”, Kai pohtii. ”Me olemme ensisijaisesti omien kokemustemme asiantuntijoita, emme ayurvedan, mutta verkkodokumentissa on pakko avata aihealuetta ja astua sille asiantuntijuuden alueellekin”, Katariina jatkaa, ja Kai täydentää: ”Kun tässä on kuitenkin yli 10 vuotta oltu ayurvedasta kiinnostuneita, kyllä mä väitän, että aika hyvin ollaan perillä asioista.”

”Suurin motivaattori dokumentin tekemiselle oli kuitenkin se, että Suomessa ei tunneta maailman vanhinta luonnonlääketiedettä juuri lainkaan. Suomi on koko Euroopan mittakaavassa näissä asioissa todella jälkijunassa”, sanoo Katariina ja jatkaa: ”Olemme molemmat töissä isossa tiedonvälityslaitoksessa, joten totesimme, että nyt on ainutlaatuinen tilaisuus oman kokemuksen kautta informoida näin valtavasta asiasta ja kertoa ihan kohta kohdalta, mitä me koimme ja miten me sen koimme. Siihen kukaan ei voi sanoa, että se on väärin tai että se ei voi olla totta.”

Katariinan ja Kain upean verkkodokumentin PANCHAKARMA – Viisi toimenpidettä löydät Ylen verkkosivuilta täältä.

Vladimir Megren unelma

Kirjoittaja Tiina Järvinen on Eläköön luovuus tapahtuman projektinjohtaja. Hän työskentelee hyvinvoinnin ja taiteen parissa.

Ukrainalaissyntyisestä kirjailija Vladimir Nikolajevits Megrestä ja hänen tuotannostaan on tullut aikamme ilmiö, joka on saanut monet ihmiset Venäjällä ja monissa muissakin maissa muuttamaan elämäntapansa ja rakentamaan kotitilan hehtaarin suuruiselle maa-alueelle. Osa Venäjän kansaa pitää kotitila-suunnitelmaa suurena kansallisena ajatuksena. Mitä nuo kotitilat siis oikeastaan ovat? Ja kuka on Anastasia, josta Megre on kirjoittanut kirjasarjassaan: “Venäjän Soivat Seetripuut”, jota on käännetty jo yli 12 miljoonaa kappaletta, vaikka markkinointiin ei ole käytetty miljoonia. Ensimmäinen Anastasia-kirja kustannettiin muutaman sadan kappaleen omakustanteena vuonna 1996. Mutta pian siitä jouduttiin ottamaan uusintapainos, koska ensimmäinen painos myytiin loppuun hyvin nopeasti. Megre oli täysin yllättynyt kirjan saamasta suosiosta eikä vielä siinä vaiheessa voinut uskoa, että se oli vasta alkua kokonaiselle kirjasarjalle ja sen maailmanlaajuiseen levitykseen.

Vladimir Megre oli liikemies, jonka elämä muuttui täysin, kun hän kohtasi Siperian matkallaan Anastasia nimisen naisen. Kirjoissaan hän kertoo Anastasian elämästä karuissa olosuhteissa Siperian ikimetsässä ja keskusteluista, joita hän käy Anastasian kanssa. Monet lukijat ovat olleet vaikuttuneita näistä Megren ja Anastasian välisistä keskusteluista, mutta toisille ne ovat olleet pelkästään fantasiaa. Kysyin Megreltä, mitä hän haluaa vastata lukijoille, jotka kysyvät, onko Anastasia todellakin olemassa? Megre vastasi: “Anastasia on olemassa ja kaiken lisäksi hän luo koko ajan. Hän on tehnyt erittäin merkittävän sosiaalisen paljastuksen, joka koskettaa koko ajan ihmisten sielua ja sydäntä yhä enemmän ja enemmän. Hänen ansiostaan Venäjällä on reilut 200 kotitiloista koostuvaa asuinyhteisöä. Kotitila on Venäjän kansallinen ajatus, idea. Se on vähintään yhden hehtaarin suuruinen maa-alue, jolle ihmiset voivat perustaa oman pienen synnyinmaansa itselleen, lapsilleen, lastenlapsilleen ja näiden lapsille. Tuota maa-aluetta ei veroteta millään tavalla, vaan se annetaan elinikäiseen käyttöön, ja se voidaan antaa perinnöksi jälkeläisille. Kotitila on osa elämäntapafilosofiaa, joka on keskittynyt luomaan vahvan perheen kukoistavan valtion perusyksiköksi.

Anastasia on olemassa fyysisellä tasolla, mutta samanaikaisesti myös upeana energiana maan piirissä innoittaen ihmisiä rakentamaan ihanaa ja loistavaa tulevaisuutta, joka jo ilmentyy aineellisesti monien ihmisten omatoimisen toiminnan kautta. Silti kysymys Anastasian olemassaolosta askarruttaa vielä pitkään monia ihmisiä, koska jokaisen on itse tiedostettava hänen olemassaolonsa”.

Vladimir Megre on tunnettu henkilö Venäjällä ja häntä pyydetään usein puhumaan eri tilaisuuksiin. Vuonna 2011 hänelle myönnettiin myös arvostettu Gusin Kansainvälinen Rauhanpalkinto. Monissa Euroopan maissa odotetaan hänen vierailuaan, koska hänen kirjansa puhuttavat ihmisiä ympäri maailmaa. Pohjoismaista Suomi on ainoa maa, jossa hänen kirjasarjansa on käännetty jo viimeistä kirjaa vaille kokonaan. Nyt Suomi myös ensimmäisenä Pohjoismaana saa Megren luennoimaan Helsingin Kulttuuritalolla järjestettävään lukijakonferenssiin elokuun lopulla. Hän saa monia kutsuja ympäri maailmaa, mutta ei pysty vastaamaan kaikkiin kutsuihin, koska hän edelleenkin vetäytyy kuukausiksi kirjoittamaan ja sulkee siksi ajaksi ulkomaailman taakseen.

Megre pyrkii julkisuudestaan huolimatta edelleenkin elämään yksinkertaisesti pienessä asunnossaan Moskovassa ja vaalimaan omaa kotitilaansa, jonka ympärille sadat muut perheet ovat rakentaneet myös oman kotitilansa. Hänen suurin unelmansa on, että monet perheet palaisivat takaisin hoitamaan maata ja rakentaisivat oman ja sukunsa elon pienten ja suurten kaupunkien ympäristöön perustetuille kotitiloille, jossa he kykenisivät tarjoamaan kaupunkiväestölle täydellisessä määrin ekologisesti puhtaita kasvikunnan tuotteita sekä parantamaan ekologista tilannetta eri alueilla. Hän ei ymmärrä, että Venäjällä kymmeniä miljoonia hehtaareja viljelyskelpoista maata makaa käyttämättömänä tai joutomaana ja sitten 60% maan tarvitsemista elintarvikkeista tuodaan ulkomailta. Ja kaiken lisäksi hänen mielestään nuo elintarvikkeet ovat useimmiten huonolaatuisia ja ihmisten terveydelle haitallisia.

Hänen mielestään tuollainen tilanne ei pelkästään luhista maan elintarviketuotantokykyä, vaan ennen pitkää tuhoaa kansan, joka asuu tuon maan alueella. Hän sanoo, että on turha syyttää hallitusta tai etsiä syyllisiä tehtyihin virheisiin. Koko yhteiskunta on hänen sanojensa mukaan tehnyt nuo virheet, eikä pelkästään tämä ole tapahtunut Venäjällä vaan monet maat ovat kohtaamassa vakavia sosiaalisia mullistuksia. Tällaisessa tilanteessa jokaisen ihmisen pitäisi miettiä, mitä hän itse voisi tehdä edistääkseen myönteistä kehitystä lähitulevaisuudessa. Voimme jokainen kysyä itseltämme mikä on tärkeintä, jotta jälkipolvillakin olisi tulevaisuus?

On mielenkiintoista kuulla mitä tämä maailmalla paljon kohua ja puhetta herättänyt kirjailija ensimmäisellä Suomen vierailullaan haluaa jakaa meille tultuaan jälleen ulos kirjoituskammiostaan. Ajankohta on mitä parhain saada Suomeen henkilö, joka uskoo vahvasti sanojen, lauseiden ja ajatusten voimaan. Kun kysyin Megreltä, mitä hän haluaisi sanoa suomalaisille innostaakseen heitä tulemaan Helsingin lukijakonferenssiin? Hän vastasi: “Minusta on jo pitkään tuntunut, että tämä tapaamisemme on erittäin merkittävä myös maailmanlaajuisesti. Tulen tapaamaan lukijoitani vakuuttuneena ja hyvin toiveikkaana siitä, että sanat ja lauseet, joita tapaamisessamme tullaan julkituomaan, antavat monien maiden ihmisille uuden voimakkaan sysäyksen uuden luomiseen. Olen tästä täysin vakuuttunut.

Minusta on täysin turhaa puhua jatkuvasti loputtomista onnettomuuksista, purkauksista, sosiaalisista mullistuksista ja sodista, koska niistä puhumalla me vain lisäämme niiden voimaa. On äärimmäisen tärkeää keskittyä myönteisiin ajatuksiin. Kutsunkin kaikki tapaamiseemme osallistuvat virittäytymään myönteisyyden voimaan ja puhumaan vain upeasta ja valoisasta tulevaisuudesta. Näin sen ilmentyminen fyysisyyteen on varmaa”.

Anastasia on kertonut Megrelle olevansa vain tavallinen ihminen. Kuitenkin hänen tapansa elää maan päällä on niin poikkeuksellinen, että monien mielestä se on täysin utopistista ja suorastaan mahdotonta. Anastasia on itse sanonut, että hän on olemassa niille, joille hän on olemassa. Varmaa on, että Anastasian viesti vähitellen saavuttaa suuremman joukon ihmisiä ympäri maailmaa ja ihmiset alkavat uudestaan luomaan omaa elämäänsä ja muistamaan keitä he todellisuudessa ovat -kanssaluojia. “Sillä ihmisessä on yksi energia, joka on ominaista vain yksin hänelle, ja tuon energian nimi on “ajatuksen energia”. Jos ihminen ymmärtää, mikä valtava voima hänellä on hallussaan ja oppii käyttämään tuota voimaa täydellisesti, niin hänestä tulee koko maailmankaikkeuden valtias”, on Anastasia sanonut.

Tällä hetkellä me elämme maailmassa, jossa kiire ja stressi estää helposti näkemästä mahdollisuuksia edessämme ja kykyämme ratkaista henkilökohtaisia ja maailmanlaajuisia ongelmia. Tiedämme, että uudet ajatukset ja luovuus pääsevät esiin ollessamme rauhassa ja joutilaina. Löydämme ratkaisut ongelmiimme kuin itsestään, kun olemme kaikessa rauhassa. Hidastamalla elämäämme ja olemalla enemmän läsnä hetkessä, voimme tosiasiassa nopeuttaa ajatteluamme ja saavuttaa parempia tuloksia millä tahansa elämän osa-alueella. Me tarvitsemme toisinaan muistuttajia, jotka omalla esimerkillään näyttävät ja kertovat meille omin sanoin miten he muuttivat oman elämänsä suunnan ja ryhtyivät toteuttamaan omaa unelmaansa.

Tiina Järvinen

Heinäkuun innoste: Mindfulness-ruokailu!

Onko ruokailuseuranasi usein puhelin, läppäri, TV tai lehti? Lähde mukaan kokeilemaan mindfulness-vaihtoehtoa!

Hetkinen-vlogin heinäkuun innoste on mindfulness-ruokailu!

Ota innoste vastaan, innosta frendisi mukaan ja syödään kuukauden ajan (heinäkuu) vähintään 1 ateria mindfulness-läsnäololla. Nautinnollisia ruokailuhetkiä – nam!

T. Aleksi

Keski-ikä on elämäni parasta aikaa – Mikä on sinun paras ikäsi?

Ystäväni kyseli Facebook-seinällään, mikä on ihmisen paras ikä. Postaus keräsi kymmenien eri-ikäisten vastauksia. Useimmat olivat tyytyväisiä tämänhetkiseen ikäänsä. Monen mielestä nelikymppisyys oli jonkinlainen vedenjakaja. Aika harva haikaili teinivuosien perään.

Kirjoitin viimeksi, että ”henkiselle polulle” hyppääminen on tietyssä elämänvaiheessa todennäköisempää kuin muulloin. Tämä kohta on keski-ikä ja sen mukanaan tuoma kriisi.

Vauvan elämä on yksinkertaista. Hiljalleen ympyrät kasvavat suuremmiksi ja ihminen ottaa enemmän tilaa, kehitys on kasvavaa. Mutta jossakin vaiheessa elämä ei enää laajene vaan alkaa supistua. Vanhuksen elämä on taas vauvamaisen yksinkertaista.

Ennen kuin tila, toiminta ja tavat alkavat supistua, elämä pyörii hetken aikaa rutiineissa: kun täysi kapasiteetti on saavutettu, tekevät useimmat meistä hetken aikaa rutiininomaista suorittamista (työ, koti, arki, loma jne.). Tämä tapahtuu joogan oppien mukaan keski-iässä, ja näihin rutiineihin liittyy useimmilla ihmisillä jonkinlainen kriisi: ”minulla on kaikki mitä haluan, mutta mikä sen arvo on?”

Useimmiten ihminen on silloin 36–42-vuotias (joskus tätä venytetään 28–44 vuoden tienoille).

Elämä muodostuu sykleistä, ja kundaliinijoogassa puhutaan erityisesti kolmesta ikävuosiin liittyvästä syklistä. On ihan mielenkiintoista tutkia, miten nämä omassa elämässä toteutuvat – vai ovatko toteutuneet?

7 vuoden sykli liittyy tietoisuuteen, arvoihin ja uskomuksiin; siihen mitä pidämme elämässä tärkeänä. Tässä tapahtuu hienovaraisempi tai isompi muutos ikävuosina 7–14–21–28–35–42–48–52 jne.

11 vuoden sykli liittyy älykkyyden kehitykseen sekä siihen, miten arvot näkyvät päivittäisessä toiminnassamme. Älykkyys liittyy tässä asioiden prosessointiin: miten osaamme ottaa vastaan ja ymmärtää informaatiota, millaisia keinoja käytämme selvitäksemme elämästä? Kyvyssämme ymmärtää syitä ja seurauksia tapahtuu harppauksia ikävuosina 11–22–33–44–55 jne.

18 vuoden sykli liittyy elinvoimaan ja kehon fyysisiin muutoksiin. Iän myötä kehon tarvitsema lepo, ravinto, liikunta ja muut tavat muuttuvat. Vedenjakajina tässä ovat ikävuodet 18–36–54–72 jne.

Elämässä on kohtia, joihin osuu useampia isoja muutoksia samaan aikaan. Tämä tuo mukanaan tavallista enemmän turbulenssia. Tällaisia kohtia ovat mm. 18–21–22 / 33–35–36 / 42–44 / 52–54–55.

Itse olen kokenut ikäsyklejäni tutkiessa ahaa-elämyksen esimerkiksi ikävuosien 21–28-välisestä seitsemän vuoden ajasta ja koen arvomaailmani muuttuneen totaalisesti 29-vuotiaana. Tällä hetkellä olen 37, ja viime vuosina tapahtuneet henkiset muutokset ovat olleet merkittäviä.

Omasta mielestäni elämä on vuosi vuodelta muuttunut paremmaksi ja monipuolisemmaksi. Ei helpommaksi, mutta opettavaisemmaksi.

Keski-ikä koostuu tietyllä tapaa rutiineista (kaikkea ei tarvitse enää keksiä ensimmäistä kertaa, vaan hyväksi havaittuun voi luottaa) ja kriisistä (elämän supistuminen ja lähestyvä kuolema ovat asioita, joihin meidän kaikkien on suhtauduttava, tämän ei kuitenkaan tarvitse olla musertavaa). Keski-iän kriisi tuo mukanaan vääjäämättömien tosiasioiden hyväksymistä, mutta samalla mahdollisuuden kasvattaa tietoisuutta ja vastuuta omasta itsestä – jos ei nyt, niin koska sitten?

Joogien mukaan ihminen on meditaatiokypsä nelikymppisenä ja elämä alkaa 40 vuoden iässä.

Sitä odotan kiinnostuneena.

Hulinaa karkuun Tallinnan puistoihin – poimi vinkit

Hiljentyä ja rauhoittua voi missä maailmankolkassa tahansa. Tallinnassa se on erityisen helppoa, koska kaupungissa on lukuisia puistoja ja viheralueita. Jos liikkuu pyörällä, hulinan keskeltä voi vetäytyä hetkeksi hieman kauemmaksikin keskustasta. Tässä Hidasta elämää -toimituksen tunnelmia toukokuiselta päiväretkeltä.

Ulkona on ihana esimerkiksi meditoida. Tarpeeksi rauhallisia paikkoja kyllä löytyy, kun katselee ympäristöään sillä silmällä. Tässä niistä muutama:

Tuomiopuistossa (Toompark, Toompuiestee, Nunne Str) on tunnelmallinen lampi, jonka ympärillä on useita meditointiin sopivia paikkoja. Kauniin puiston reunaa linjaa vanhan kaupungin muuri, mikä luo puistolle omanlaisensa historiallisen luonteen.

Matkalla Kadriorgin puistoon rantatien varrella on vanha tammivanhus, joka henkii ikiaikaista viisautta ja kutsuu pysähtymään (Narva maantee).

Kadriorgin puisto (Kadriorg, Roheline aas, J.Poska, Mäekalda, Narva mnt) on todella iso ja monipuolinen vihreä olohuone kaikenlaiseen oleiluun. Puistossa on taidemuseoita ja muita suurempia massoja houkuttelevia kohteita, mutta myös paljon rauhoittumiseen sopivia kohtia. Puiston koilliskulmassa on viehättävä japanilainen puutarha. Paikka on vielä aavistuksen keskeneräinen, mutta tarjoaa miellyttävän jatkumon Kadriorgin puiston seesteiselle tunnelmalle. Japanilaisen puiston luonne suosii ehkä erityisesti meditointia ja mietiskelyä kävellen.

Lue lisää Tallinna-vinkkejä täältä.

Laivamatkoja Tallinnaan järjestää edullisesti esim. Eckerö line.

Inspiraation lähteille

Mistä ideat tulevat? Millaisia puitteita ne tarvitsevat syntyäkseen?

Muusikon työssä luovuutta tarvitaan monessa kohdassa. Paperille piirretyt nuotit ovat vain pelkistetty kartta ja kokoelma suuntaviittoja matkalla siihen soivaan lopputulokseen, jonka kuulijat saavat kuullakseen. Ne ovat kuin resepti, jossa luetellaan ainekset, niiden määrät ja käyttöjärjestys.

Kokin tehtävä on arvioida saatavilla olevien sesongin ainesten laatu ja yhteensopivuus, hienosäätää osasten suhteet toisiinsa, ajoittaa tekemisensä oikein, valvoa prosessin etenemistä sekä tehdä tarvittaessa korjaavia ja korvaavia valintoja.

Muusikon työ on kuin yhdistelmä keittokirjojen opiskelua, aineksiin perehtymistä, kokkaamista ja tarjoilua, vaikkakin kuulijat usein havaitsevat näistä vain viimeisimmän.

Parhaimmillaan muusikko vielä puhaltaa esitykseensä hengen – ”spiritin” – joka syntyy juuri siinä hetkessä ja saa aikaan maagisen tunnelman. Vahva läsnäolo välittyy kaikille mukana eläville ja jotain ainutkertaista tapahtuu. Kokemus sisäisestä tai ympäröivästä maailmasta on tapahtuneen jälkeen hieman erilainen.

Sanan ”inspiraatio” etymologisesta taustasta löytyy useita merkityksiä: sisään hengitys, Jumalan tai korkeamman voiman välitön vaikutus, henkeen kosketuksissa oleminen: ”in spirit”.

Useissa säveltäjäelämäkerroissa kuvaillaan, miten entisaikojen mestarit luomisprosessinsa keskellä patikoivat mielellään luonnossa etsimässä innoitusta. Raikas ulkoilma, luonnon muotojen rikkaus ja tuoksujen kirjo ovat ehtymätön vaikutteiden runsaudensarvi avoimelle mielelle. Lisäksi erityisesti epätasaisessa maastossa liikkuminen työllistää sopivasti rationaalisen mielemme, jättäen alitajunnalle tilaa työstää omia keskeneräisiä prosessejaan.

Kiire ja vääränlainen tehokkuusajattelu ohjaavat helposti meitä työskentelemään puurtamalla ja pusertamalla. Oma ”personal trainerimme”, koiramme Luca, on toiminut itselleni lukemattomia kertoja oppaana inspiraation ja luovuuden lähteille. Monta aamulenkkiä olisi jäänyt tekemättä ilman häntä ja monta ideaa jäänyt hakematta metsäpoluilta. Lähes poikkeuksetta siirtyminen työmoodiin käy hyvin sujuvasti ulkoilun jälkeen. Asiat lähtevät rullaamaan omalla painollaan ja toiminnan järjestely on loogista ja selkeää.

Uuden luominen voi olla haurasta, herkkää ja haavoittuvaista. On tärkeää että tässä tekemisessä ympärillä on ihmisiä, joiden kanssa voi olla vapaasti oma itsensä: ei tarvitse varautua ja olla varpaillaan. Tarvitaan riittävä määrä hyväksyntää ja turvallisuutta, jotta uskaltaa lähteä tutkimattomille poluille. Saattaa olla, että tavallisuudesta poikkeava tapa toimia johtaa ulkopuolisuuden tunteeseen, tai jopa hyljeksintään tavanomaisesti toimivien joukossa. Silloin täytyy tutkailla mitkä ovat omat arvot ja hankkiutua tekemisiin niitä kunnioittavien kanssa. Olennaista on myös tunnistaa, milloin tarvitaan aktiivista toimintaa ja energiaa, milloin taas on parempi malttaa odotella. Tällä tiellä kukaan ei kulje suoraan maaliin. Ärsyttäviltä tuntuvien mutkien merkitys avautuu parhaiten vasta jälkikäteen, kokemuksen myötä.

Luovuudelle tärkeää on myös riittävät lepäämisen ja toimettomuuden jaksot. Itselleni on usein vaikeaa jaksottaa elämääni riittävästi lepo- ja latautumishetkiä. Muusikon ammatissa kesäkin on festivaalien sesonkia. Puitteiden ja kollegoiden vaihtuvuus tarjoaa silti omaa inspiraatiotaan ja arjesta irrottautumisen kokemuksia. Samalla on hyvä tiedostaa totaalisen loman ja levon tarpeellisuus.

Kehomme ja mielemme voivat parhaiten kun ne saavat levon lisäksi sopivasti aktivaatiota ja vaihtelua. Monipuolinen, arkirutiineista poikkeava rento puuhastelu ja sopiva liikunnallinen rasitus johtavat myös laadukkaaseen uneen ja lepoon. Hyvän kirjan lukeminen ruokkii mielikuvitustamme aivan eri tavalla, kuin saman tarinan katsominen tv:stä.

Omaan kesääni kuuluu vielä kaksi kokonaista festivaalia, lukuisten hienojen kollegojen kanssa. Haluan nostaa tässä esiin heistä kaksi, jotka ovat mielestäni upealla tavalla löytäneet oman sävelkielensä. Molemmat ovat kulkeneet pitkän ja monisyisen polun, yhdistäneet urallaan vaikutteita eri tyylilajeista ja ovat kuin kotonaan yhtä hyvin klassisen orkesterin edessä kuin rockbändissä. Yhteensattumana molempien pääinstrumentti on sähkökitara. Molemmat ovat olleet itselleni suurina inspiraation lähteinä omalla rohkealla ja ennakkoluulottomalla asenteellaan. Molemmille musiikki on luonnollinen osa omaa ilmaisua. Tässä kaksi inspiroivaa linkkiä ja menovinkkiä:

https://www.youtube.com/watch?v=qMSbwAtYD8o

Marzi Nyman musisoi Porvoossa Avanti:n Suvisoitossa useissa konserteissa torstaista lauantaihin 25.-27.6.

Oheinen video kertoo huikealla tavalla miten huippumuusikko, myös esitellessään vahvistimen ominaisuuksia, on persoonallisen luovan ilmaisunsa ytimessä. Peter Lerche:ä voit kuulla lähietäisyydeltä Joroisten musiikkipäivillä torstaina 30.7.

Laadukasta kesää, levollista lomaa ja sopivasti mielekästä, innostavaa tekemistä: Inspiraatiota ”in spirit”!

Kuinka yhdistää ympäristö ja itseni siten, että se palvelee molempia?

Kuva: Matilda Aaltonen, http://matildacantdance.tumblr.com

Edesmenneen Hidasta elämää -kolumnisti Mikko Palorannan intohimona oli auttaa ihmisiä löytämään omat voimavaransa. Mikon ajattelun taustalla on esimerkiksi päätelmä siitä, ettei ihminen voi auttaa itseään auttamatta muita, ja toisinpäin. Läheisten luvalla julkaisemme sivustolla Mikon viimeiseksi jääneen kolmiosaisen valmennuskurssin Rakasta itseäsi – vähennä stressiäsi.

Rakastatko itseäsi niin paljon, että uskallat laittaa itsesi peliin itsesi vuoksi? Kuinka voit pyytää muilta tukea stressaavissa tilanteissa? Annatko myös muille tilaisuuden vaikuttaa? Kun annat itsestäsi enemmän, sitä enemmän pystyvät muutkin auttamaan sinua. Valmennuksen kolmannessa ja viimeisessä osassa Mikko selventää ympärillä olevien ihmisten asemaa suurena voimavarana. Tätä voimavaraa käytettäessä molemmat osapuolet ovat voittajan puolella. On myös itse oltava valmis antamaan, jos odottaa jotakin toiselta.

Rakasta itseäsi – vähennä stressiäsi

Osa 1 Kuinka olisin itselleni riittävä ja hieman täydellisempi?
Osa 2 Tunne, mitä haluat sanoa minulle?
Osa 3 Kuinka yhdistää ympäristö ja itseni siten, että se palvelee molempia?

Tunne, mitä haluat sanoa minulle?

Kuva: Matilda Aaltonen, http://matildacantdance.tumblr.com

Uskallatko katsoa itseäsi uudella tavalla? Pakenetko negatiivisia tunteitasi, vai menetkö niitä kohden? Hyväksymällä kielteiset tunteet on helpompi rakastaa itseään. Valmennuksen toisessa osassa Mikko esittelee arkielämän stressaavia tilanteita, ja antaa työkaluja, joilla niistä on mahdollista selvitä ilman stressiä. Hän haastaa kuulijat kunnioittamaan ja arvostamaan itseään, sillä vain itse voit tietää, toteutuvatko tarpeesi.

Välitehtävä

Rakasta itseäsi – vähennä stressiäsi

Osa 1 Kuinka olisin itselleni riittävä ja hieman täydellisempi?
Osa 2 Tunne, mitä haluat sanoa minulle?
Osa 3 Kuinka yhdistää ympäristö ja itseni siten, että se palvelee molempia?

Kuinka olisin itselleni riittävä ja hieman täydellisempi?

Haluatko oppia vähentämään stressiä? Tuntuuko sinusta usein siltä, ettet riitä, osaa tai pysty? Ratkaisu tähän on opetella rakastamaan itseäsi uudella tavalla, ja olemaan itsellesi hieman täydellisempi. Valmennuksen ensimmäisessä osassa lähestytään stressinhallintaa arkielämän näkökulmasta, ja kannustetaan käyttämään sitä, mitä meillä jo on. Mikon mukaan jokaisella meillä on paljon enemmän kykyjä, mahdollisuuksia ja voimavaroja, kuin tulemme ajatelleeksi.

Rakasta itseäsi – vähennä stressiäsi

Osa 1 Kuinka olisin itselleni riittävä ja hieman täydellisempi?
Osa 2 Tunne, mitä haluat sanoa minulle?
Osa 3 Kuinka yhdistää ympäristö ja itseni siten, että se palvelee molempia?

Onko kehon energia keksittyä huuhaata vai aitoa elämänvoimaa?

Mistä silloin oikeastaan puhutaan, kun sanotaan energian liikkuvan kehossamme?

Toiset sanovat tällaisen puheen olevan eräänlainen ohituskaista, jota käytetään paremman tiedon tai ymmärryksen puutteessa. Toiset katsovat, että energiakäsitteen avulla voidaan ymmärtää paremmin kokonaisuutta, jota ei tarkan tiedon avulla kyetä hahmottamaan. Idän filosofioissa ja niiden lääketieteen haaroissa energiaa kutsutaan Intiassa pranaksi ja Kiinassa qiksi.

Kehossamme on energiaa monessa muodossa. Sitä on lämpönä, liikkeenä ja monenlaisena muuna sähkömagneettisena energiana. Se liittyy jokaiseen kehon osaan sekä ajatuksiin, liikkumiseen, ravintoomme ja ilmaan, jota hengitämme. Jokaisen solumme kalvolla on sähköinen jännite ja siten jokaista solua ympäröi sähkömagneettinen kenttä. Energiaa on elimistössä paljon myös molekyylien välisissä liitoksissa, jotka ylläpitävät rakennetta ja toimivat tietynlaisena järjestävänä voimana.

Kehossa olevaa energiaa voidaan tutkia jatkuvasti uusin ja kehittynein laittein, mutta sen monenlaisten ilmentymien ymmärtäminen on vielä melko vähäistä, etenkin jos todellisuuden käsittäminen nojaa vain mitattaviin seikkoihin.

Itämainen filosofinen käsitys näkee energian rajattomana elämänvoimana, joka on aina liikkeessä tai muuntumassa tai pyrkimässä kohti liikettä tai muuntumista. Maailman muodot ja aineet ovat tämän energian ilmentymää. Energian liike ihmiskehossa määrittää terveyttä ja sairautta. Tämä on ykseyteen johtava ajattelutapa, jossa painotetaan erilaisten elämässämme vaikuttavien voimien yhteen sitomista. Energia, joka aiheuttaa sairauden myös parantaa sen. Sairaus on vain yksi elimistön variaatio, ei erillinen tila suhteessa terveyteen.

Energian liikettä tuntemalla voidaan ymmärtää paremmin myös ihmisen psykofyysistä terveyttä. Olemme tietoisia siitä, miten stressi tai rakastuminen vaikuttaa autonomiseen hermostoon tai hormonitoiminnan ja hermoston välittäjäaineiden kuten serotoniinin, dopamiinin tai kortisolin tasoihin.

Yksittäisten välittäjäaineiden tuntemisen avulla voimme kuitenkin nähdä vain sirpaleita kehomme toiminnasta. Miten osaamme selittää sen, kuinka tukahdutetut vihan tunteet ilmenevät lihasjännityksenä tai migreeninä ja kuinka jatkuva huoli heikentää ruoansulatuselimistön toimintaa?

Itämaisissa perinteissä on ajateltu, että energian lakeja tuntemalla voidaan ymmärtää psyyken, fyysisen kehon ja ympäristön välistä vuorovaikutusta ja siten on merkittävällä tavalla kyetty edistämään terveyttä ja hyvinvointia.

Kun psyykettä tarkastellaan yksinkertaistettuna energian liikkeenä, voidaan ymmärtää sen fyysisiä vasteita kuten vanhoissa kulttuureissa on tehty jo vuosisatojen ajan. Näiden oppien mukaan mielen ja kehon hyvä terveys vaatii aina energian vapaata liikettä. Vanhassa sanalaskussa tämä asia ilmaistaan: ”Liikkuva vesi ei pilaannu, eivätkä madot syö ovensaranoita.”

Kestävä toimeenpano

Viimeksi puhuimme kokeilujen leikistä. Alkuinnostus antaa kepeää energiaa, on helppo aloittaa dieetti, kuntoiluharrastus, parisuhde, muutosprojekti.

Vaikeampaa on muuttaa pysyvästi tapojaan. Luopua vanhasta asenteesta, kirkastaa fokustaan ja omaksua uusi asenne. Syödä koko loppuikänsä sillä tavalla, ettei tarvita korjausdieettejä. Luoda muutosherkkä organisaatiokulttuuri, joka ei tarvitse reaktiivisia muutoshankkeita. Rakastaa arjessa rakastumisen jälkeen.

http://youtu.be/BKWmc52jnKo

Pääkysymys: Miten elän unelmani mukaisesti?

Pohdintakysymyksiä:

Kuinka paljon haluan uudistumista? Olenko valmis tekemään vaadittavan työn?
Miten muutan kokeiluni arjen kestäviksi tavoiksi?
Miten muuta minun on tehtävä, jotta uusilla toimintatavoillani on riittävä vaikutus koko unelman toteutumiseksi?
Mistä tiedän olenko onnistunut toteuttamaan unelmani?
Ketkä voivat auttaa minua elämään unelmani todeksi?

Toimeenpano Ripusta mielesi oksille uusia tapoja ja kasva valon suuntaan. - Valokuva Aino Huotari — Ripusta mielesi oksille uusia tapoja ja kasva valon suuntaan. – Valokuva Aino Huotari

Kestävä toimeenpano ei ole vaikeaa. Se vaatii läsnäoloa ja päättäväisyyttä. Kyse on tahdonvoimasta, mutta ei itsensä pakottamisesta johonkin luonnottomaan. Itsen johtamisen keveys.

– Pexi

Tulosta itsellesi väritettävä mandala – ja anna kenkää stressille!

Lue tästä, miksi värittäminen tekee hyvää myös aikuisille! TÄSTÄ voit tulostaa itsellesi alla olevan kuvan A4-koossa. Sitten ei muuta kuin värikynät tai pensselit esiin ja nautiskelemaan! Värittämällä kesä tulee ihanan stressittömästi…

Hidasta elämää -puodista löydät ihanan Viisaat ystäväni -kirjan, joka on uniikki yhdistelmä värityskirjaa ja syvällistä ystäväkirjaa. Se toimii vieraskirjana, polttarikirjana, hääkirjana ja ihana lahjana. Se kerää ystävien viisaat ajatukset ja sielun värit samoihin kansiin.