Sivu 351 – Hidasta elämää

Älä sure säröjäsi – ne tekevät sinusta täydellisen

Minulla oli pitkään tunne, että minusta puuttuu jotakin. Jokin ominaisuus, taito tai saavutus, joka auttaisi minua menestymään niin hyvin kuin mahdollista. Näin ympärilläni muita, joissa tuntui olevan ”kaikki” – mitä se ikinä tarkoittikin.

Vuosien pohdinnan mieleeni juolahti ajatus, että mitä jos elämä onkin niin taitavasti järjestetty, että minussa nimenomaan kuuluu olla puuttumisen tunne. Että juuri se tunne tekeekin minusta sen, mitä minun kuuluu olla. Että keskeneräisyys ja puutteellisuus ovat osa täydellisyyttä – mitä täydellisyys ikinä tarkoittaakin.

Samalla suhtautumiseni itseäni kohtaan muuttui. Vuosia olin selitellyt itselleni, että olen riittävä ja arvokas puutteistani huolimatta. Nyt tunne kääntyi toiselle tolalle. Aloin tuntea, että olenkin riittävä ja täydellinen juuri puutteideni ansiosta.

Mitä jos ei olisikaan pelkästään ok ja hyväksyttävää olla keskeneräinen? Mitä jos epätäydellisyys nimenomaan olisikin Se Juttu? Mitä jos aitoudesta ja inhimillisyydestä tulisikin suurempi hitti kuin kauniin kiiltäväksi hiotusta ulkokuoresta?

Mitä jos aitoudesta ja inhimillisyydestä tulisikin suurempi hitti kuin kauniin kiiltäväksi hiotusta ulkokuoresta?

Jokainen voisi tunnustaa, että kyllä, minulla on joskus poskessa finni ja välillä kiukustun tyhmistä asioista. Se ei tarkoita, että voisi luvan kanssa olla toisille ilkeä, vaan mieluummin sitä, että ymmärrettäisiin haavoittuvuutta, epävarmuutta ja erilaisuutta – sekä itsessä että toisissa. Ymmärrettäisiin niitä tunteita, jotka yleensä aiheuttavat toisille kiukustumisen. Kun piilotetut ja hävetyt heikkoudet pääsisivät rauhassa esiin, ei tarvitsisi käyttää energiaa ulkokuoren rakentamiseen ja kannattelemiseen.

Japanilaisilla on periaate nimeltä wabi sabi. Se tarkoittaa kauneuden ja arvon näkemistä keskeneräisyydessä ja kuluneisuudessa: siellä, missä on säröjä ja epätäydellisyyksiä. Wabi sabin mukaan juuri kolhu tai naarmu, joka perinteisesti nähtäisiin maljakossa virheenä, tekeekin siitä kauniin ja ainutlaatuisen. Samaa periaatetta voi soveltaa vaikkapa sisustukseen, parisuhteeseen – ja itseensä.

Uusi tunne tuntui niin merkittävältä, että halusin muistaa sen aina. Niinpä otin tatuoinnin, jossa sydämen keskeltä puuttuvat kokonaan loistokkaat värit. Sen sijaan, että huomaisin jonkin puuttuvan, näenkin kuun. Se kuvastaa samalla sitä, että pimeätkin puolet saavat tulla esiin ja näyttää kauniilta. Jokaisella meillä on omamme.

Rakkaudettomuudesta rakkauteen

Olen rakastanut yhtä miestä vuosia, enkä ole koskaan kertonut sitä hänelle. Musta tuntuu, että me ollaan molemmat ajateltu, että tiedetään, mitä meidän välillä on, mutta ei olla puhuttu siitä. Olin sitä toki monet kerran halunnut ja yrittänytkin, mutta koska meidän välille oli jo kertynyt niin paljon kielteistä tunnelatausta ilmaisemattomista tunteista ja puhumattomista asioista, ei oltu koskaan päästy pitkälle. Olin sitten päättänyt, että antaa olla, en ota häneen enää koskaan yhteyttä.

Olin ystäväni kanssa lasillisella, puhuttiin miehistä ja viittasin jossakin asiassa tähän mieheen. Ystäväni kysyi, oletko koskaan kertonut hänelle, mitä ajattelet. Jouduin vastaamaan, että en ole. Mulle nousi uudelleen aivan kauhea tarve kertoa, mitä olin kokenut, kun tajusin, mitä olin sullonut sisälleni.

Olin ajatellut, että kiitos tälle miehelle, hän on tehnyt musta niin paljon vahvemman. Tuolla hetkellä tajusin, että niin – vahvemman peittämään tunteet. Sekö on oikeaa vahvuutta? Taitaa olla päinvastoin.

On joskus pelottavaa sanoa läheisille ihmisille, että rakastan sinua, koska emme välttämättä ole antaneet itsellemme lupaa olla niin tunteellisia ja rakkaudellisia, vaikka syvällä sisimmässään kaikki ihmiset ohjautuvat rakkaudesta käsin. Aito rakkaus ja vahvuus sisällämme kasvavat, kun uskallamme antaa mennä, paljastaa itseämme ja tuoda esille syvät tunteemme. Se on pelottavaa, mutta vain se tuottaa aidon vahvuuden. Jos itseään ei saa ilmaistua, alkaa muodostua kielteisiä tunteita, kuten katkeruutta ja vihaa. Jos niillä peittää rakkauden, ei myönnä eikä puhu, ne jäävät kehoon ja alitajuntaan jumiin. Ne vaikuttavat mielialaamme ja kaikkiin seuraaviinkin suhteisiimme, kunnes tuomme asiat ulos.

Tuntui ihan kamalalta, että joutuisin ottamaan asian uudestaan esille. Tajusin kuitenkin, että vain hyväksymällä, että olen piilottanut tunteeni, vaikka luulin sitä vahvuudeksi, ja puhumalla ne ulos, enkä yrittämällä tukahduttaa niitä, voin vapautua. Emme välttämättä olisi tämän miehen kanssa sopivia toisillemme. Halusin yrittää ja katsoa, olisimmeko, mutta voin hyväksyä sen, jos hän ei halua.

Suurikaan tunne ei välttämättä katso sitä, onko pari sopiva toisilleen. Tiedämme kaikki pareja, jotka ovat olleet todella syvästi toisiinsa koukussa ja ”rakastuneita”, mutta eronneet vuoden kuluttua. Vaikka kuohuva tunne sillä hetkellä kohdistuu tuohon toiseen, se ei ole hänestä lähtöisin, vaan omasta rakkaudettomuudestamme ja lapsuudestamme juontuvista psykologisista syistä. Voi olla, että tämän miehen suurin tarkoitus elämässäni oli saada minut avautumaan rakkaudelle ja ilmaisemaan sitä, jotta olen valmiimpi ja kypsempi antamaan ihmissuhteelle enemmän. Minun ei pidä yrittää ymmärtää hänen tarkoituksiaan, koska kaikki kuvitelmani hänen ajatuksistaan ovat omiani.

Tiedän, että rakkauden tunne, jota kohdistin häneen, on omaa rakkaudettomuuttani. Kun myönsin itselleni, että minussa on tämä kalvava kaihon tunne, tajusin ajatella, että miksi yritän saada siihen täyttymystä mieheltä, joka ei anna sitä minulle. Miksi olen koukussa mieheen, joka ei kohtele minua rakkaudella? Tässä on universaali kasvun kaava, joka monen naisen pitää mennä läpi ja ylittää. Miksi jäämme suhteisiin, jossa mies ei kohtele meitä kuin prinsessaa, kun sellaisiakin miehiä, jotka näin tekisivät, maailmasta löytyy?

Rakkaudettomuus on usein häpeää, kykenemättömyyttä arvostaa kaikkea itsessä, hankaluutta ottaa prinsessakohtelua vastaan ja siten tottumusta ajautua kovien miesten pauloihin. Toki uskon, että voimme myös vaikuttaa miehiimme, ja jokin kovis voi kasvaa kuninkaaksi naisensa muutoksen mukana. Sekä naisen että miehen pitää kasvaa rakkauden kaipuusta rakkauden jakajaksi.

Oivalsin, että voin itse rakastaa ja tuntea enemmän myötätuntoa itseäni kohtaan. Myönsin itselleni, että tunnen aivan kamalan paljon kiintymystä ja rakkautta, saan tuntea ja hehkua. Tämä tunne ei ole kiinni tuossa miehessä, vaan minussa. Tällöin minun ei myöskään tarvitse pelätä koskaan kokonaan menettäväni sitä.

Saan tuntea tätä rakkauden tunnetta, se tuntui hyvältä ja ymmärsin, että tunne on minun. Minun ei tarvitse yrittää työntää tunnettani kenellekään. Ei kantaa tunnetta käsilläni ja juosta sen kanssa ihmisten perässä, vaan sallia itseni olla tuossa tunteessa. Se vetää puoleensa ihmisiä, jotka ovat omassa tunnetilanteessaan kykeneviä ottamaan vastaan. Voimme jakaa meidän tunnettamme niin kumppanillemme, kuin ystävillemme ja aivan kaikille eläville olennoille.

Tunne, joka sisälläni tämän miehen kautta kasvoi, on nyt minussa vahvempi suhteessa kaikkeen. Minussa on enemmän rakkautta, kun kiinnitin huomion siihen, mitä tapahtuu sisälläni, en siihen, miten voisin yrittää saada sitä häneltä tai muilta. Ymmärsin, että nuo suuret tunteet eivät oikeasti ole tulikirjaimin omistettuja kenellekään siten, että tarvitsisimme ne muilta, vaan ne ovat me itse. Voimme olla kaikki valon ja rakkauden lähettiläitä toisillemme.

Olen oppinut, että olo- ja tunnetilojemme hehku on se kemia, joka meitä vetää hyvässä ja pahassa puoleensa. Se, onko sisälläsi paljon voimaa, energiaa, katkeruutta, rakkautta, häveliäisyyttä, luottamusta tai alistamista, vetää sen tunteen mukaista kohtelua saamaan tottuneita tai sen puutteessa olevia alitajuisesti puoleensa. Suuret vetovoiman tunteet eivät synny niinkään vain ajatuksista ja sanoista, joita puhumme. Parhaimmillaan sanat ja ajatukset nousevat aidosti tunnetilasta mutta ne voivat olla myös ristiriidassa.

Meitä on täällä tunnetiloinemme ja rakkaudettomuuksinemme moneen junaan. Jos haluaa parantaa nykyistä suhdetta tai löytää uuden ihanan ihmisen, pitää katsoa sisäänsä, ei tehdä ajatusleikkiä paperille. Pitää katsoa, mikä on oma tunnetila ja kuinka paljon minulla on rakkautta tarjota. Kannattaa tehdä kaikkensa omassa elämässään muuttaakseen omaa pohjimmaista tunnetilaansa. Kun tunnetilamme muuttuu, huomaamme uusia ihmisiä ja vanhojakin kumppaneita eri valossa.

Olin kavahtanut koko elämäni avoimia ja suorasukaisia miehiä. Ajattelin, että missä se salaperäisyys ja kuuman puuron kaartelu on, kun olin tottunut sellaiseen (kun itse tein sitä omille tunteilleni ja vedin sellaisia miehiä puoleeni)! Nyt näen eri tavalla suoraselkäisen lähestymistavan. Pystyn ottamaan sitä vastaan, kun omistan tunteeni, eikä tunnetta tarvitse maanitella toisilta tai pelätä sen voimaa, kun on paremmin omassa voimassaan. Pystyn nauttimaan enemmän tunteistani, naiseudestani ja uskalluksesta antautua ilolla miehen voimalle.

8 todistetta siitä, että sinäkin voit onnistua – vaikka kaikki näyttää menevän pieleen

Meillä kaikilla on isoja tai pieniä unelmia. Omista unelmista kannattaa pitää kiinni ja vaalia niitä, sillä kun riittävän itsepintaisesti niihin uskoo, ne alkavat muuttua todeksi. Mutta periksi ei pidä antaa, silloinkaan, kun näyttää siltä, että kaikki menee ihan pieleen. Tässä 8 todistetta siitä, miksi omaa unelmaa kannattaa seurata, vaikka muu maailma on toista mieltä:

12 pakit

Harry Potter -kirjailija J.K. Rowling sai pakit 12 kustantajalta ennen kuin Harry Potter ja viisasten kivi päätettiin julkaista.

302 tyrmäystä

Walt Disney joutui kohtaamaan 302 tyrmäystä hakiessaan rahoitusta kummalliselle visiolleen, Disneylandille.

Normaalista poikkeava kehitystahti

Albert Einstein alkoi puhua vasta neljävuotiaana eikä lukenut vielä 7-vuotiaana. Hän voitti kuitenkin Nobel-palkinnon ja yksi modernin fysiikan tunnetummista kasvoista.

Myi vain yhden taulun

Vincent Van Gogh myi eläessään vain yhden taulun – ystävälleen. Silti hän jatkoi maalaamista, ja ehti maalata yli 800 teosta. Kallein hänen teoksistaan on myyty 142,7 miljoonalla dollarilla.

27 kieltävää vastausta

Dr. Seussin ensimmäinen kirja sai 27 kieltävää vastausta kustantajilta ennen kuin se julkaistiin. Seussin kirjoista on tehty useita elokuvasovituksia.

10 000 asiaa, jotka eivät toimi

Thomas Edison oli yhdysvaltalainen keksijä ja liikemies, jonka nimissä oli uli 1 000 patenttia. Edison on sanonut: ”Jos löydän 10 000 asiaa, jotka eivät toimi, en ole epäonnistunut. En ole lannistunut, koska jokainen vääräksi todettu kokeilu on uusi askel eteenpäin.”

”Liian outo”

Astrid Lindgren sai hylkäyksen Peppi Pitkätossu -kirjastaan kustantajalta, jonka mielestä kirja oli aivan liian hullunkurinen julkaistavaksi. Vasta lastenkirjakilpailu sai Pepin tarinan kirjan muotoon. Peppi-kirjoja on käännetty noin 60 kielelle, ja vuonna 2014 Peppi valittiin Ruotsin tärkeimmäksi kulttuuri-ilmiöksi.

51 hutia

Angry Birdsin tekijät tekivät 51 peliä, jotka meinasivat ajaa yrityksen nurin, ennen kuin Angry Birds keksittiin.

Älä siis kuoppaa unelmiasi vain siksi, että ne eivät lähteneet toteutumaan silloin tai siten kuin olit ajatellut. Luota elämään, anna unelmien kasvaa ja toteutua silloin, kun on juuri oikea aika. Luottamus elämään ja sen ihmellisyyteen – myös silloin kun unelmat ovat vasta aluillaan – tekee ihan tavallisesta arjesta arvokasta, mielenkiintoista ja onnellista.

Lähteet: speechbuddy.com, infograafikuva Facebookista (tekijä tuntematon), Peppi Pitkätossu -kirja

Suositusta Unelmakarttakirjasta on nyt ilmestynyt uusittu juhlapainos 💜 Tämä kirja on Sinulle, joka kaipaat uskoa itseesi, omiin mahdollisuuksiisi ja kipinää unelmiesi toteuttamiseen. Kurkkaa kirja täältä.

Mummon pakkaspäivänä villasukat ovat tarpeen

Katselen ulos pakkasaamun oranssinpunaista aurinkoa ja ohuen lumikerroksen peittämää pihaa. Aurinko lupaa kirkasta päivää, vaikka se tekee taivaalla vain matalan kaaren näin tammikuussa. Ulkomittari näyttää -32, tuvan lämpömittari sekin melko alhaista lukemaa. Lunta on maassa niin vähän, että se ei riitä eristämään pakkasta seinustoilta, joten kylmä tunkee sisälle mistä vain reitit löytää – ja niitä se kyllä löytää vanhasta hirsitalosta.

Hyppelen itseni lämpimäksi, puen monta kerrosta villavaatteita ja sytyttelen tulet uuneihin. Puut olen tuonut valmiiksi sisälle jo edellispäivänä. Uunin päällys tuntuu tänään kutsuvalta paikalta. Sinne mukaan kahvia ja voileipiä sekä kirjoja ja lehtiä, ajattelen. Voisin rakennella aarrekarttaakin, päivittää uudet unelmat nähtäviksi. Kyllä, vielä mummonakin minulla on unelmia. Romantikkona pidän tarinoista, joissa on onnellinen loppu. Niissä tarinoissa hyvät voimat näyttävät vahvuutensa ja oikeus tapahtuu.

Tänään kuitenkin talousaskareet kutsuvat. Jätän ajatuksen uunilla istumisesta ja päätän leipoa, hyödyntää lämmintä uunia. Ruokanikin kypsennän kätevästi samoilla lämmöillä. Ekologista ihan olosuhteiden ansiosta. Pakastimesta otan voitaikinalevyjä ja jääkaapista sopivia täyteaineita, paistan vähän pasteijoita. Kakkuainekset löytyvät myös ilman kauppareissua. Vatkaan kakkutaikinan käsin ja huomaan, miten siitä pienestäkin liikkeestä keho saa lämpöä aikaan. Kakusta leviää tupaan hyvä tuoksu. Olisi mukavaa saada kahvivieraita, ajattelen. Istahdan uunin lämpimään kupeeseen odottamaan kakun kypsymistä ja otan sukanneuleen työn alle. Villasukat ovat todella tarpeen näillä viileillä lattioilla.

Iltapäivällä ihailen kaunista auringonlaskua. Yritän ottaa siitä kuvia kännykällä, mutta värit näkyvät kuvissa vain kalpeina. Pikkulinnut lintulaudalla ovat pörhistäneet höyhenpukunsa pulleiksi. Auringonkukansiemenet näyttävät maistuvan hyvin. Pari oravaa käy syömässä maasta niitä varten laittamiani maapähkinöitä ja pudonneita auringonkukansiemeniä.

Pakkanen on jatkunut jo pari viikkoa kireissä lukemissa. Se on estänyt lähtemästä tanssireissuille ja estänyt monet muutkin lähdöt; autoa ei kehtaa pienten asioiden vuoksi rääkätä kun ei ole pakko. Muistelen, kuinka tein reilun kuuden kilometrin työmatkat aikoinaan polkupyörällä ympäri vuoden. Pakkasennätys oli tuolloin -36! Tosin olin aamukiireissäni katsonut, että mittari näyttää ”vain” -26. Tarkeneminen oli pukeutumiskysymys: pakkasella huomasi pukeutuneensa ensimmäistä paria sataa metriä varten, sillä hiki tuli nopeasti ja kasvojen suojana olleeseen kaulaliinaan paksu valkoinen huurrekerros, kun pyörä oli kovalla pakkasella jäykkä polkea.

Illan hämärässä pistän lämpimikseni soolotanssit pystyyn tuvan lattialla. Nuorena tanhukerhossa opitusta polkasta on nyt todellista iloa. Parin polkan jälkeen on jo melkein hiki. Musiikkia etsin youtubesta, niin polkkaa kuin paljon muutakin rytmikästä. Buona Sera signorina -kappaleessa tahtilaji vaihtelee tanssiliikuntaan sopivasti; Remun rouhean vivahteikas tulkinta ja herkkäsointinen säestys on kiehtova ja sopii päiväni tunnelmaan mainiosti.

Illalla toive kahvivieraista toteutuu; saan lähinaapurin kylään. Toinen naapuri tulee ämpärin kanssa hakemaan vettä, heillä on vesijohto päässyt jäätymään. Siinä päivitellään pakkasen ankaruutta ja sen aiheuttamia hankaluuksia.

Naapureiden lähdettyä katselen ikkunasta nousevan kuun sirppiä ja tähtiä. Pakkanen näyttää jatkuvan, tulkitsen tähtitaivaan kirkkaudesta. Selailen vielä facebookia ennen nukkumaan menoa. Iloitsen siitä, että nykymaailmassa ei tarvitse tuntea olevansa eristyksissä täällä syrjäseudullakaan. Kiitos tietotekniikan, kavereihin saa näköyhteydenkin vaikka maailman ääriin.

11 elämänviisautta David Bowielta

Power of positivity –sivulle on kerätty tammikuun alussa 2016 menehtyneen muusikko, näyttelijä, taiteilija, visionääri ja edelläkävijä David Bowien elämänviisauksia ja lainauksia. Näistä voimme jokainen ottaa opiksi.

1. Huumori on tärkeää

”Olen luonut imagoni niin monta kertaa uudelleen, että en pysty myöntämään itselleni olleeni alun perin ylipainoinen korealainen nainen.”

”Etsin taloudellista tukea kirjoittaakseni epävirallisen omaelämänkertani. Se toivottavasti myy niin hyvin, että voin haastaa itseni oikeuteen huimilla summilla ja rahoittaa elämänkerrasta tehtävän elokuvan, jossa esitän itse kaikki roolit.”

”Minua ihmetyttää aina, kun sanomiseni otetaan vakavasti. En edes itse ota itseäni vakavasti.”

2. Älä ikinä tyydy liian vähään

”Minulla on aina ollut vastenmielinen tarve olla jotakin enemmän kuin ihminen.”

”En ole profeetta tai kivikautinen mies. Olen vain kuolevainen, jossa on potentiaalia olla supermies. Minä jään elämään.”

3. Etsi kiertotie rajoituksiesi ympäri

”Minun täytyi vuosia sitten myöntää itselleni, että en ole hyvä artikuloimaan tai selittämään tunteitani. Mutta musiikkini tekee sen puolestani, todellakin.”

”Opiskelen ainoastaan sellaista taidetta, josta voin varastaa itselleni ideoita.”

4. Ole visionääri

”Kaikki mitä tiedämme musiikista tulee muuttumaan seuraavan 10 vuoden aikana, eikä muutosta voi pysäyttää mikään. Ei ole mitään syytä miksi pitäisi teeskennellä, ettei näin tule tapahtumaan. Olen täysin varma, että esimerkiksi tekijänoikeuksia ei ole enää 10 vuoden päästä olemassa.”

”Humanistinen vaste uskonnolle: tee töitä todella ahkerasti ja jotenkin joko pelastat itsesi tai muutut kuolemattomaksi. Tämä on tietysti täysi vitsi ja kehityksemme on olematonta. Kehitystä tapahtuu ehkä teknologiassa, mutta minkäänlaista eettistä kehitystä ei tapahdu.”

5. Solmi rauha sisäisten haamujesi kanssa

”Toisaalta, haluan musiikkini herättävän haamut sisälläni. Ei piruja, ymmärrätkö, vaan haamut.”

”Maailman ymmärtämiseen sisältyy kauhua.”

”Kumma kyllä, joitakin lauluja ei vain halua kirjoittaa. En tykännyt Heathenin kirjoittamisesta. Siihen liittyi jotain niin pahaenteistä ja lopullista. Sanat vain soljuivat ulos ja kyyneleet valuivat poskiani pitkin, mutta en voinut lopettaa, sanat lensivät ulos suustani. Se tunne on kumma, aivan kuin joku toinen johdattelisi sinua, vaikka pakottaminen on osuvammin sanottu.”

6. Ole suuruudessasikin nöyrä

”Kirjoitan yleensä todella henkilökohtaisista ja aika yksinäisistä tunteista ja tutkiskelen niitä eri lailla jokaisella kerralla. Se, mitä minä teen, ei ole kovin älykkyyttä vaativaa. Olen poplaulaja, herranen aika. Ihmisenä olen aika mutkaton.”

”Suoraan sanottuna jotkut tulkinnat lauluistani ovat paljon mielenkiintoisempia kuin laulujeni alkuperäinen sisältö.”

7. Toisaalta, älä pidä kynttilää vakan alla

”Jos ei olla vaatimattomia, niin vain muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta suurin osa muusikoista, joiden kanssa olen työskennellyt, ovat tehneet selkeästi parhaat työnsä minun kanssani.”

”Uskon, että tuon usein esille ihmisten kykyjen parhaat puolet.”

”Sitä luulisi, että rokkitähden ja supermallin naimisissa olo on yksi parhaista asioista maailmassa. Se on täysin totta.”

8. Luo ainutlaatuinen perspektiivi

”Luulen, että Mick Jagger olisi yllättynyt ja ällistynyt, jos hän tietäisi, että monille ihmisille hän ei ole seksisymboli, vaan äitihahmo.”

”Jos en keksi sanoituksille loppua, otan käyttöön viimeisen keinon: ylitsevuotavan epäloogisuuden.”

9. Kuuluisuus ei ole kummoista

”Kuuluisuus voi tehdä mielenkiintoisista ihmisistä keskinkertaisia.”

”Arvelen, että Madonna ei ole kovin onnellinen. Koska olen käynyt läpi samanlaisia persoonamuutoksia, voin omasta kokemuksesta sanoa, että sellainen kynsin ja hampain huomion keskipisteenä roikkuminen ei ole hyväksi.”

10. Muista, mistä tulet

”Minua on aina kaduttanut, etten voinut puhua avoimesti vanhempieni, varsinkaan isäni, kanssa. Olen kuullut ja lukenut niin monta asiaa perheestäni, että en tiedä enää mitä uskoa; jokainen sukulainen kertoo perheestäni täysin erilaisen tarinan.”

”Minulla on rauha, ja tykkään siitä. En ikinä ajatellut olevani näin perhekeskeinen kaveri; en tiennyt että minusta löytyy sellainen puoli. Mutta joku on sanonut, että kun vanhenee, tulee sellaiseksi ihmiseksi kuin pohjimmiltaan on. Juuri näin minulle on tapahtunut. Olen aika yllättynyt siitä millainen olen, koska olen aika lailla samanlainen kuin isäni!”

11. Älä haaskaa aikaasi

”Kun vanhenee, kysymyksiä jää oikeastaan jäljelle vain kaksi tai kolme. Kuinka paljon aikaa on jäljellä? Ja mitä teen jäljellä olevalla ajalla?”

”Kohtaa ruumis edes kerran. Elämän totaalinen poissaolo on haastavin ja häiritsevin kohtaaminen mikä eteesi ikinä tulee.”

”Kun ihminen menettää kyvyn ihmetellä eloa, hän on aika lailla jo elämänsä kalkkiviivoilla.”

”Shokeeraava totuus on, että kaikki kliseet ovat totta. Vuodet oikeasti vierivät nopeaan. Elämä on oikeasti yhtä lyhyt kuin sanotaan. Ja Jumala on todella olemassa – ai uskonko sitä? Jos kaikki muut kliseet ovat totta… hemmetti, älä kysy tuota.”

Lähde: Power of positivity

7 syytä, miksi aikuistenkin pitäisi lukea satuja

Satutäti Marjo-Kaisu Niinikoski on kirjailija, LCF Life Coach® -mentaalivalmentaja ja vapaa toimittaja. Hän on kirjoittanut satukirjan aikuisille. Valkoisen kissan kirja on inspiroinut häntä luomaan myös Valkoisen kissan satuvalmennuskonseptin, jossa satumeditaatioiden kautta päästään kurkistamaan omaan mieleen. Ja vapautumaan peloista ja uskomuksista, jotka estävät elämästä itselle ihaninta elämää.

Lintu viestitti minulle, että myös minun tuli opetella lentämään. ”Sinä tulet kertomaan kaikille, että heidän ensimmäinen lentomatkansa alkaa siitä, kun he oppivat päästämään irti”, kuulin kotkan sanat. (Shamballan peilit, Valkoisen kissan kirja)

Laitapa hetkeksi silmäsi kiinni. Muistele, miltä sinusta tuntui lapsena, kun joku rakas ihminen luki sinulle iltasatua.

Aivan: se oli rauhoittavaa, lohdullista ja mielikuvitusta ruokkivaa. Satumaailmaan oli ihana sukeltaa. Ja siellä oli turvallista nukahtaa.

Myös me aikuiset tarvitsemme satuja. Me olemme tottuneet käyttämään enimmäkseen rationaalista mieltämme ja unohtaneet, miten hulvattoman hauskaa on tehdä välillä peppipitkätossutemput ja päästää järkeilystä irti edes hetkeksi.

Aikuisten sadut ovat silta sisäisen lapsen luo. Jokaisessa meissä asuu lapsenmielisyys, joka pyritään tukahduttamaan jo aivan liian varhaisessa vaiheessa. Miksikö? Kenties tähän kysymykseen on vastaus valkoisella kissalla.

Kysyinkin siltä, miksi aikuisten kannattaa lukea aikuisille kirjoitettuja satuja. Ja näin se vastasi:

1) Sadut ovat meditaatiota

Sadut puhuttelevat sekä tietoista että alitajuista mieltäsi, mutta niiden taika piilee siinä, että sadut ohittavat järkitason. Satuja lukiessa tai niitä kuunnellessa mielesi mölyapina vaikenee ja antaa tilaa hiljaisuudelle. Sadut aktivoivat oikeaa aivopuoliskoa, joten niiden kautta sinun on helppo saada yhteys sisäiseen maailmaasi.

2) Saduissa on monta tasoa

Voit lukea niitä tarinoina. Voit napata niissä olevan tunnelman. Voit pysähtyä niissä olevan filosofian ääreen. Voit antaa niiden henkisen viisauden avautua sisälläsi. Tai voit tehdä kaikkea tuota. Ja sitä paitsi: jos luet niitä avoimin mielin, voit huomata, että usein ne avautuvat jokaisella lukukerralla ihan uudella tavalla.

3) Satujen kautta on helppo puhua elämän isoistakin asioista

Oletko joskus kokenut, että aikuiset puhuvat myös henkisistä asioista liian vakavasti ja niillä on kummallinen tapa etusormiopettaa ja saarnata? Henkiset mestarit ovat usein huumorintajuisia, helposti lähestyttäviä ja hurmaavalla tavalla lapsenmielisiä. Voisitko kuvitella vaikkapa Dalai-laman lukevan aikuisten satuja? Valkoinen kissa voisi.

4) Sadut avaavat mieltä lempeästi ja pakottamatta

Sadut antavat sinulle mahdollisuuden suoraan tunnekokemukseen. Kun lasket yltäsi logiikan viitan, voit löytää leikkimielisyyden. Monissa henkisissä traditioissa ja filosofioissa vedotaan pelkästään mieleen ja järkeen. Saduissa kaikki tunteet ovat sallittuja. Ja hei aikuisten oikeesti: kuka nyt ei haluaisi leikkiä?

5) Sadut hoitavat sielua

Sadut hierovat sinua sisäisesti: ne lohduttavat, kohottavat, huvittavat, koskettavat, herättävät kysymyksiä ja ravitsevat jokaista olemuspuoltasi. Sadut tarjoavat myös työkaluja itsetuntemukseen ja sisäisiin oivalluksiin. Kunnes huomaat, että avain itseesi on ollut koko ajan omissa käsissäsi.

6) Sadut antavat tulkinnan vapauden

Sadut resonoivat aina lukijansa sisäisen maailman kanssa. Satumaailmassa sinulle annetaan vapaus ottaa satujen filosofia ja viisaus juuri siten, miten itse haluat. Puhutteleva satu ei koskaan neuvo tai aseta vaatimuksia sille, miten sinun tulisi ne ymmärtää. Sinä olet aina sadun paras kokija ja tulkitsija.

7) Saduissa kaikki on mahdollista

Sadut räjäyttelevät mielenrakenteissa olevia rajoituksia ja nyrjäyttelevät mieltä mukavasti sijoiltaan. Sadut voivat tehdä aikuisista jälleen lapsia, jotka osaavat kohdata omat lapsensa ja koko maailman ystävinä. Ja ilman tarvetta ottaa itseäänkään niin kuoleman vakavasti. Silloin voi vaan kohdata toisen ilman ennakkoluuloja, kuten teki eräs 4-vuotias, joka kysyi kerran kesällä kummitädiltään eli minulta, Valkoisen kissan kirjoittajalta: ”Mä oon jo pitkään miettiny, ookko nää lapsi vai aikuinen?”

Kirjoittajan uutuuskirjan Valkoisen kissan kirja voi tilata suoraan kirjailijalta TÄÄLTÄ. Se löytyy myös tunnetuimmista verkkokirjakaupoista.

Kuva: Caius Bruun
Kuvitus: Sirkka Shayan

Oletko haavoittumaton?

Kohtasin joulukuun keskivaiheilla yllättävän menetyksen. Kissamme Wiiru katosi. Wiiru tuli pieneen perheeseeni elämäntilanteessa, jossa oli tilaus ilolle ja jollekin uudelle. Iloa ja naurua Wiiru meille toikin, roppakaupalla. Vaan kuinkas sitten kävikään..

Kaikenlaisissa elämän myllerryksissä sitä on tullut oltua ja siivet ovat raapineet maata, vaan enpä muista kokemusta, joka olisi tällä tavalla satuttanut. Oman perheenjäsenen katoaminen on todella järkyttävä kokemus. Joku voi naureskella sitä, että kyse on kissasta. Enemmästä katoamisesta en välitä tietääkään ja olen todella pahoillani niiden puolesta, jotka ovat joutuneet kokemaan rakkaan ihmisen katoamisen.

Olen oman elämäni kohdalla tullut monta kertaa toteamaan mindfulnessista tutun lauseen: ”Elämä avautuu hetki hetkeltä”. Mitä kunkin ohuen verhon takaa kunakin hetkenä paljastuu, on täysi mysteeri. Elämä yllättää aina ja jatkuvasti ja tarjoaa tilanteita, jotka joko tyhjentävät tai täydentävät jaksamisvarastoja.

Tällä tahdon sanoa sitä, että verhojen takaa paljastuu usein ihan kokonaan uusi maailma. Ehkä ihmismieli ei kykenisikään käsittämään asioita, jos ne kaikki tulisivat yhtä aikaa. Muistan vieläkin hyvin sen tunteen, kun sain ensimmäisen lapseni ja kuinka ajattelin silloin, että miten en ole aikaisemmin oikein ymmärtänyt vauvan saaneita ihmisiä.

Saman kummastuksen olen tiedostanut avioeron, kuolemanhetken näkemisen ja monen, monen muun asian omakohtaisen kokemuksen jälkeen. Suorastaan vähän hölmökin olo on ollut jälkikäteen siitä, etten todellakaan ollut ymmärtänyt, että tuollaista on ja mitä kaikkea se voi merkitä. Puhun nyt siis siitä, mitä tunteita erilaiset elämäntilanteet voivat aiheuttaa.

Esimerkiksi nyt tämä kissan katoaminen. Lyhtypylväissä olevat katoamisilmoitukset eivät ole itselleni enää pelkkiä papereita, vaan jotain ihan muuta. Ne kertovat tarinoita ihmisistä, joita on kohdannut iso huoli ja suru. Ja eläimistä, joilla voi olla hyvinkin paha olla. Lemmikin katoaminen on asia, joka pyörii mielessä koko ajan, se teettää paljon työtä ja ennen kaikkea herättää paljon tunteita. Oma katoamistarinamme ei ole päättynyt onnellisesti, vaan huoli ja toivo alkaa kääntyä suruksi. Epätietoisuudessa eläminen on sekin oma lukunsa ja se, miltä oman lapsen suru itsessä tuntuu.

Haavoittumattomuuden illuusio pitää meidät jollain lailla toimintakykyisinä – ja niin pitää ollakin. Miten sitä löytääkin itsensä kerta toisen jälkeen henkisesti polvillaan ja haavoittuneena? Haavoittuneena joutuu lähikontaktiin oman avuttomuuden, turvattomuuden ja syvien pelkojen kanssa. En tiedä sitten, mutta olisiko sieluvetoketjun avaamisella kerta toisen jälkeen jokin syvä viisautensa? Itse uskon niin ja oman tuoreenkin kokemukseni kanssa näen jo jotain orastavaa hedelmää. Mutta on tämä joskus niin älyttömän raskasta ja kamalan kaunista.

Ylös, alas ja ympäri hei. Ensin itketään ja sitten taas nauretaan. Ja arvet kulkevat mukana.

Toivon kortit tuovat valonpilkahduksia ja toivon kipinöitä hetkiin, jolloin niitä on muuten vaikea löytää.

Katso kortit TÄÄLTÄ.

Kaksi tehokasta tapaa hukata itsensä ja potentiaalinsa

1. Kantaa mukanaan turhaa kuormaa ja luhistua sen alle. Mitä pakkaat laukkuusi, kun lähdet matkalle? Vaatteita ja tavaroita, joista uskot olevan hyötyä tai iloa. Muun jätät suosiolla matkasta.

Moni kantaa mielessä vanhoja taakkoja ja vieläpä kertoo kaikille, kuinka paljon ne painavat. Kuorma voi olla kuluttava tunnetila, rajoittava uskomus itsestä tai tarina menneisyydestä, joka määrittää samalla tulevaisuuttasi. Aivan kuin pakkaisi matkalaukun täyteen vanhoja puhelinluetteloita, koska ne ovat joskus olleet tarpeellisia. Samalla kaikki nykyiset voimavarasi menevät taakan kannatteluun. Uutta tarinaa on vaikea rakentaa, kun kuorma vie kaiken huomion.

Jos jokin hidastaa matkantekoasi ja tekee siitä tuskallista, jätä ylimääräinen matkan varrelle. Opettele kääntämään vanha tarinasi vahvuudeksi ja näkemään ”puutteesi” ainutlaatuisina piirteinä.

2. Kuvitella, että kaikkiin ehdotuksiin ja kyselyihin täytyy suostua, jotta ihmiset ympärillä olisivat tyytyväisiä. Kun sanon joka paikkaan kyllä, sitten minusta tykätään! Vai onko sittenkään niin? Jos omat rajat ovat kadoksissa, ihminen reagoi automaattisesti muualta tuleviin pyyntöihin ilman, että kokee itse voivansa vaikuttaa asioihin. Taustalla on usein tarve saada hyväksyntää ja pelko hylätyksi tulemisesta.

Samalla kun tyhjentää mieltään vanhasta kuormasta, kannattaa tehdä tilaa itselleen ja toiveilleen. Se ei tarkoita, etteikö muita voisi auttaa tarvittaessa tai etteikö toisten suuntaan voisi joustaa, mutta kaikella on rajansa: myös meillä ihmisillä on syytä olla omamme! Lempeät mutta selvät rajat kertovat muille, että sinä kunnioitat itse itseäsi.

Sanavarastoon kannattaa siis lisätä myönteisen vastauksen lisäksi muun muassa ’ei’ ja ’odota hetki, mietin’. Ennen suostumista voi pohtia, ehtiikö ja jaksaako nyt ihan oikeasti.

Sinulle tärkeät ihmiset ymmärtävät kyllä, että et ole aina käytettävissä. Ne, jotka eivät ymmärrä – no, heidän on korkea aika oppia.

—

Sinä voit valita itse, kuinka paljon annat vanhan tarinasi kulkea mukana nykyisyydessäsi.

Sinä voit valita itse, mihin suuntaan voimavarojasi ohjaat: menneisyyteen vai tulevaan, muiden tahdosta vai omastasi.

Kun teot lähtevät sinusta itsestäsi, siitä mitä tällä hetkellä haluat, olet tietoisesti luomassa omaa elämääsi ja tulevaisuuttasi sellaiseksi kuin haluat. Samalla annat tarinasi inspiroida muita!

Kuvat: Depositphotos.com

Kuinka erosta selviää? – 10 askelta kohti uutta, entistä vahvempaa minää

Kukaan ei mene naimisiin erotakseen, eikä rakastunut ihminen halua uskoa, että oma rakkaussuhde päättyisi jonakin päivänä. Kuitenkin liki puolet liitoista päättyy eroon. Joillekin se on seurausta pidemmästä prosessista, osalle kumppanin lähtö tulee niin sanotusti ”puun takaa.” Heitäkin on, jotka päätyvät eroon yhdessä, mutta se ei auta hyppäämään eroon liittyvän tunnekäsittelyn yli.

He, jotka ovat aloittaneet oman tunneprosessointinsa jo ennen lopullista päätöstä, ovat saaneet hieman etumatkaa, mutta kuten läheisen kuolemaan, niin avioeroonkaan ei pysty ennalta itseään valmistelemaan, oli sitten lähtijä tai jätetty. Monet asiat löytävät selityksensä vasta ajan kanssa, kun etäisyyttä tapahtuneeseen tulee kyllin paljon ja/tai henkilö alkaa tarkastelemaan päättynyttä suhdettaan raatorehellisesti, avoimin mielin. Hyvänä apuna tässä ovat muiden eronneiden kokemukset, eroa käsittelevä kirjallisuus ja eroryhmät.

Yhtäkään ihmisuhdetta ei voi arvioida sen pituuden perusteella. Jokin lyhyt kohtaaminen voi olla kallisarvoisen tärkeä, ja vuosien ihmissuhde voi olla mitään antamatonta pelon sävyttämää sitoutumista. On turvallisempaa pysyä ankeassa suhteessa, kuin ottaa vastuu omasta onnestaan lähtemällä tai yrittämällä parantaa omaa suhdetta itseensä tai puolisoonsa. Moni suhde nimittäin paranisi jo huomattavasti sillä, että hankalia asioita otettaisiin esille ja niistä uskallettaisiin puhua. Vaikeistakin asioista keskusteleminen lisää läheisyyttä. Osa eroseminaarin tulijoista tuleekin pohtimaan mahdollista tulevaa eropäätöstän ryhmään ja tekee ratkaisun löytämien oivallustensa myötä.

Vaikka jättäjän ja jätetyn polku on erilainen, molemmat sisältävät vaikeita tunteita. Vaikka jättäjä usein eron jälkeen vapautuukin pitkään jatkuneesta ahdistuksesta ja voi jopa alkuun hurmaantua elämästään, tulee se päivä jossain vaiheessa, jolloin hänenkin täytyy kohdata se, ettei ero ollut vastaus kaikkiin elämässä olleisiin haasteisiin. Varsinkin silloin, jos eroon päädytään ratkaisuna omaan identiteettikriisiin.

Jättäjä ei pysty olemaan jättämänsä ihmisen saattohoitaja. Molemmat tarvitsevat irrottautumista voidakseen elää elämässään eteenpäin ja rakentaa tulevaisuuttaan tahoillaan. Mahdollisuus ystävyyteen toki on, mutta se pitää rakentaa vasta kun parisuhde on saatu päätökseen. Tähän menee helposti ainakin vuosi. Tärkein mittari suhteesta ja entisestä puolisosta irrottautumisesta on usein se, että oma elämä alkaa kiinnostaa enemmän kuin eksän uusi arki. Kun huomaa, ettei muista koska viimeksi olisi antanut entiselle puolisolleen ajatuksen. Usein tässä on apuna myös uusi suhde, jonka avulla löytyy monella myös yllättävää myötätuntoa eksän uutta suhdetta kohtaan. Erosta on kuitenkin mahdollista päästä eteenpäin ilman laastaria tai uutta elämänkumppania. Oleellista on tarkastella suhdetta omaan itseen.

Tunnekäsittely on keskiössä erosta eteenpäin pääsemisessä. Tärkeitä kysymyksiä ovat: Miksi valitsin juuri hänet? Kuka elämääni ohjasi suhteessamme? Millä tavoin menneisyytemme, erityisesti lapsuusperheemme dynamiikka, vaikutti suhteeseemme? Mistä nousevat vihan, surun ja häpeän tunteet? On hyvä tiedostaa, että kriisi möyhii aina elämän aiempiakin pohjamutia; raivo, jota tunnet eksääsi kohtaan, voi nousta vuosilta, jolloin tulevasta puolisostasi ei ollut vielä tietoakaan.

Entäpä myyttinen, ihana erohehku? Tila, jossa eronnut äkkiä huomaakin, että autio maa alkaakin kukkia hänen ympärillään ja hän rupeaa viihtymään uudessa elämässään. Kun ihminen pääsee erotunteidensa käsittelyssään tarpeeksi eteenpäin, on hänen mahdollista saavuttaa tuo hetki. Päivä, jolloin tulevaisuus avautuu mahdollisuutena eikä vain menetyksenä.

Osa eronneista kuvaa tätä kokemuksena, jolloin saa itsensä takaisin. Mikä tärkeää, siihen liittyy taito nähdä myös mennyt aika voimavarana ja hyvät muistot kauniina. Erohehkua ei voi piilottaa, se on itsensä rakastamisen ilmentymä. Siitä pitää nauttia ja ottaa kaikki irti, koska samoin kuin parisuhteen huumavaihetta, seuraa itsen kanssa vietettyäkin kuherruskuukautta arki. Se on vain todennäköisesti nyt parempaa, turvallisempaa ja tietoisempaa. Pysyvää olotilaa ei ole. Se mikä menee ylös, sen täytyy tulla alas. Eroprosessissa kaikki tunteet ovat isoja. Tärkeää on muistaa, että edessä on uusi mahdollisuus.

Oletko eronnut? Näin vahvistut matkallasi eteenpäin

1. Uskalla tuntea tunteitasi
Selviytymisesi ja uuteen elämään sopeutumisesi kannalta on tärkeää, että annat kaikille tunteillesi tilaa. Uskalla kohdata myös pelottavat ja kipeät tunteet. Ota aikaa ja käytä tunteiden käsittelyssä apuna esimerkiksi musiikkia, urheilua tai kirjallisuutta.

2. Luo rakkaudellinen suhde itseesi olemalla itsesi paras ystävä
Nyt on aika panostaa elämäsi tärkeimpään ihmissuhteeseen. Tutustu itseesi, helli itseäsi, puhu itsellesi kauniisti. Kysy mitä kuuluu, mitä tänään tehtäisiin? Myös itselleen on tärkeä antaa rakkautta. Kun saat itsestäsi parhaan ystäväsi, et ole koskaan enää yksin.

3. Keskity omaan elämääsi
Älä märehdi mennyttä elämäänne loputtomiin. Unohda myös exän elämän kyttääminen. Jos et tiedä mihin muuhun aikasi käyttäisit, niin hanki oma, uusi ja upea elämä.

4. Hae vertaistukea
Ystävienkin kestokyvyllä on rajansa. Paras keskustelukaveri on toinen eronnut. Verkosta löytyy keskusteluryhmiä ja eroryhmistä vertaistukea.

5. Muista, että ero on mahdollisuus
Elämä jatkuu. Vaikka nyt voi tuntua siltä, että loppuelämä olisi peruutettu, on kaikki vielä mahdollista. Sinulla on käytössäsi arvokasta elämänkokemusta, joka auttaa sinua luomaan paremman tulevaisuuden. Luota itseesi, niin elämä kantaa sinua.

6. Lopeta veivaaminen
Asioiden puimisella on aikansa, mutta jossain vaiheessa asiat voivat jäädä junnaamaan paikalleen ja katkeruus pääsee kukoistamaan. Jos sinun on vaikeaa löytää uutta suuntaa tai mitään hyvää uudesta elämäntilanteestasi, hae apua ammattilaiselta tai lähde mukaan eroseminaariin. Kavereiden jaksamisella on rajansa, mutta vertaisryhmästä löydät ihmisiä, jotka jaksavat keskustella asiasta kanssasi.

7. Muista muutoksen lait
Koko elämä on muutosta, eikä pysyvää olotilaa ole. Myös tekemättä jättäminen on päätös, ei vain toisin tekeminen. Elämän rajallisuuden hyväksyminen auttaa myös hyväksymään elämän vaihtuvia tilanteita. Yksikään ihminen elämässämme ei ole itsestäänselvyys, mutta varmaa on, että itsesi seurassa sinä vietät kaikki elämäsi päivät. Pidä siis huolta tärkeimmästä ihmisuhteestasi.

8. Aika hoitaa
Aika on armollinen parantaja, Sen hoitavaan syliin kannattaa turvata. Pohdi vaikka kymmenen vuoden takaisia huoliasi, jos niitä vielä muistat. Miltä ne näyttävät tänään? Voisitko uskoa, että tämänkin päivän kipu on vielä jonakin päivänä poissa? Pidä huolta siis tästä päivästä, huominen huolehtii itsestään.

9. Rakkaus pysyy
Kukaan ei voi viedä sinulta rakkautta pois. Rakkaus on luonasi aina, eikä se ole riipuvainen toisen ihmisen läsnäolosta. Jos ajatus on sinulle hämärä, lue lisää aiheesta ja tutki rakkautta tai osallistu eroseminaariin tai muuhun itsetuntemustyhmään.

10. Jos mikään ei tunnu auttavan
Akuutein ja rajuin shokkivaihe kestää yleensä korkeintaan puoli vuotta. Jos et pääse omin voimin eteenpäin, hakeudu ammattiavun piiriin tai eroseminaariin, jossa saat hoitavaa vertaistukea.

Kurkkaa myös Marikan Erohehku-kortit eroprosessin tueksi:

Ratkaisevan askeleen ottaminen uuteen ei ole mahdollista ilman kokemusta hyväksytyksi tulemisesta

Kuinka tavoitetaan työlle arvokas tarkoitus? Miten siirrytään latteuksista avaraan ja äärettömään? Tarvitsemme sytykkeitä, jotka lisäävät elämän paloa ja kuljettavat kohti upeuksia.

Täydellisen työn ja työyhteisön piirteet kiteytyvät neljään seikkaan.

1. Osaamattomuudesta erinomaisuuteen ja pystyvyyteen

Mahdollisuutemme luoda uutta ja innostavaa ovat nykyaikana paremmat kuin koskaan aikaisemmin ihmiskunnan historiassa. Aito edistys edellyttää jokaisessa meissä olevien erinomaisuuksien käyttöön ottamista. Erinomaisuudet pääsevät esiin ilmapiirissä, jossa voi kokea, että kaikki suunnat ovat mahdollisia seuraaville askelille.

Uutta ei synny ilman vieraalle maaperälle astumista. Innovaatiot viihtyvät paikoissa, joissa tutut ajattelumallit tulevat kiusallisesti haastetuiksi. Omaan osaamiseen uskominen lisää mahdollisuuksia ylittää oma rajoittuneisuus.

Erinomaisuuksien varaan rakentuva työyhteisö antaa jokaiselle yhteisön jäsenelle mahdollisuuden saada tunnustusta omasta osaamisesta ja pystyvyydestä. Se auttaa kokemaan onnistumisen iloa, löytämään uusia näkökulmia ja saamaan merkitystä työhön.

2. Syrjässä olosta liittymiseen ja kuulumiseen

Minua ja maailmaa eteenpäin vievää aitoa edistystä syntyy erilaisten näkemysten yhteensovittamisesta. Jotta saatavilla olisi erilaisia näkemyksiä, tarvitaan joukko eri tavoin ajattelevia ihmisiä. Erilaisia näkemyksiä yhteen sovitettaessa ollaan uuden äärellä.

Ratkaisevan askeleen ottaminen uuteen ei kuitenkaan ole mahdollista ilman kokemusta hyväksytyksi tulemisesta. Uuteen astumista estää pelko syrjään sysäämisestä. Pelon voittaminen edellyttää turvallisuutta.

Turvallisuus syntyy yhteisössä, jossa koetaan, että juuri minun näkemyksilläni on merkitystä. Minua kuunnellaan ja minut otetaan todesta. Osallisuuden kokeminen antaa voimaa ja luottamusta. Syntyy rohkeaa ajattelua, jossa on uudistavaa ja maailmaa muuttavaa voimaa.

3. Omahyväisyydestä itsensä ylittämiseen

Mikä tekee työstä tekemisen arvoista? Se, että voi kokea, että oma työ muuttaa maailmaa. Työn kautta liitytään merkitykselliseen ja itseä suurempaan kokonaisuuteen. Tuotteessa tai palvelussa onnistutaan yhdistämään oma etu ja yhteinen hyvä. Muodostuu jaettua arvoa, joka on vastaansanomattoman vakuuttavaa. Tavoitetaan arvokasta tarkoitusta tekemiselle.

Hienous on siinä, että niin tuotteen valmistaja, myyjä kuin käyttäjäkin voi kokea olevansa ratkaisija ongelmien pahentamisen sijasta. Ratkaisijana oleminen on mahdollista sellaisessa tuotteessa tai palvelussa, jossa paiskaavat kättä useat hyötynäkökulmat kuten

hyöty yrityksen työntekijälle,
hyöty yrityksen omistajille,
hyöty tuotteen tai palvelun käyttäjälle,
hyöty yhteiskunnalle, sekä
hyöty koko ihmiskunnan yhteiselle tulevaisuudelle.

4. Latteuksista mielen ylevöitymiseen ja haltioitumiseen

Elämän merkityssisällöt tuppaavat typistymään ympäristössä, jossa ihmisen arvoa mitataan suorituksina. Ihmisyys kaventuu jos kilpailemme toisemme voimattomiksi. Häviäjäksi kerta toisen jälkeen jääminen voimistaa mitättömyyden kokemuksia. Mitättömyys on ihmisen pahin vihollinen, sillä se synnyttää ihmisjätettä.

Mitä jos tehtävänämme työyhteisössä olisi kannatella toinen toistemme luovuutta, innostuneisuutta ja elämänpaloa. Vaalisimme periksiantamattomasti olosuhteita, joissa ei ole läsnä tukahduttavia tekijöitä vaan erilaisten ihmisten välisen arvostuksen ansiosta vapautuvaa iloa. Yhä useampi onnistuisi ylittämään itsensä yhä useammin. Kaikki voittaisivat.

Mielen ylevöityminen ja haltioituminen ei ole mahdotonta suomalaisella työpaikalla? Erilaisuuden rikastavasta voimasta inspiroituminen auttaa löytämään omaan työhön merkitysnäköaloja, jotka ehkäisevät tarkoituksettomuuden kokemuksia. Työyhteisö, jossa jokaisen on mahdollista kokea olevansa ainutlaatuinen ja arvokas ihminen, menestyy kaikilla osa-alueilla. Tuottavuuskeskustelu ei typisty minuuttien mittaamiseen.

Jotta tämä voisi olla totta, olemme ryhtyneet yhteisvoimin työpaikkojen meininkiä muuttamaan. Ratkomme yritysmaailman haasteita kokonaisvaltaisesti pölyttyneitä käsityksiä tuulettamalla uuden ajan Avarra® -valmennusten voimalla.

www.avarra.fi
www.facebook.com/avarraconsulting

Helppoja ruokia terveelliseen arkeen

Kun Virpi Mikkosen esikoiskirja Kiitos hyvää julkaistiin joulukuussa 2014, olin varma, että tästä inspiroivasta naisesta kuullaan vielä lisää. Joulukuussa 2015 kauppoihin ilmestyikin Kiitos hyvää pikaruokaa -niminen teos ja vuoden sisään Virpi on julkaissut myös Kind Ice Cream for You e-kirjan sekä saanut merkittävää kansainvälistä tunnustusta vanelja.com nettisivustolleen.

Kiitos hyvää pikaruokaa – Helppoja ruokia terveelliseen arkeen (Otava 2015) on eräänlainen jatko-osa Virpin aikaisemmalle kirjalle. Idea on edelleen sama, eli kaikki reseptit valmistuvat ilman gluteenia ja valkoista sokeria, mutta tämän kirjan avainsanoja ovat helppous ja erityisesti nopeus. Päivän jokaiseen hetkeen löytyy varmasti joku terveellinen resepti ja itse erityisesti aamupala- ja välipala-ihmisenä innostuin kirjan monista vaihtoehdoista.

Kirja sisältää myös monta ”kolmen raaka-aineen” reseptiä, ja yksi hauskimmista kokeiluista oli kolmen raaka-aineen naan-leipä. Epäilin aluksi reseptin toimivuutta, mutta lopputulos oli todella maukas ja se imitoi yllättävän hyvin alkuperäistä leipää, vaikka tekemiseen meni vain noin 10 minuuttia ja raaka-aine luettelo poikkeaa täysin vehnää sisältävästä versiosta. Muita pian kokeiluun meneviä kolmen raaka-aineen reseptejä ovat ehdottomasti suklaakakku sekä omenapiiras. Näiden turvin voi vaikka vieraille pyöräyttää jotain tarjottavaa, ilman että tarvitsee liikaa stressata.

Pelkkiin makeisiin resepteihin kirja ei toki keskity, vaan yli 80 reseptin joukkoon mahtuu paljon ihan arkiruoaksi sopivia lämpimiä annoksia ja pikaruokaklassikoita, kuten pizzaa ja hampurilaisia.

Yli 80 % prosenttia ohjeista on täysin vegaanisia, joten kirja sopii ajan hengen mukaisesti myös niille, jotka haluavat kokeilla ruoanlaittoa ilman eläinperäisiä ainesosia. Kirjan kuvat ovat jälleen tyylikkäitä ja hätkähdyttävän kauniita, ja Virpin tunnistettava estetiikka niissä on varmasti yksi syy, miksi kirjat ja nettisivusto ovat saavuttaneet niin suuren suosion. Puhumattakaan siitä, että jokainen resepti, jota olen häneltä vuosien varrella kokeillut, on aina maistunut äärettömän hyvälle.

Viikonloppuaamuina on kiva tehdä jotain normaalista poikkeavaa aamupalaa. Tämä kirjasta löytyvä Korvapuustivohvelien ohje saa vähäsokerisuuden ja hyvän maun lisäksi kiitosta siitä, että vohveleista tulee todella rapeita. Tätä rapeutta on välillä ollut vaikea saavuttaa muilla gluteenittomilla ja maidottomilla ohjeilla.

Korvapuustivohvelit

(valmistus 15 min, noin 5 kpl)

2 dl mantelijauhoja
2 rkl kookosjauhoja
0,5 dl tapiokajauhoja tai perunajauhoja
1,5 tl leivinjauhetta
0,5, tl ceyloninkanelia
0,5 tl kardemummaa

2 luomukananmunaa
2 dl kookosmaitoa (tai manteli- tai kauramaitoa)
1 rkl hunajaa (tai kookossokeria)
2 rkl sulaa kookosöljyä
1 tl vaniljauutetta

Sekoita kuivat aineet keskenään kulhossa. Lisää toiseen kulhoon kananmunat, kookosmaito, hunaja, kookosöljy ja vaniljauute ja vispaa kevyesti vaahdoksi. Kaada kuivien ainesten joukkoon ja sekoita. Sivele vohvelipannun pinnalle kookosöljyä, täytä pannu taikinalla ja kypsennä laitteen ohjeiden mukaan. Tarjoa kookosvoin ja kanelin tai esimerkiksi banaanisiivujen, maapähkinävoin tai kookoskermavaahdon kanssa. Itse laitoin vohvelien päälle vadelmahilloa ja paahdettuja kookoslastuja.

Korvapuustivohvelit. Kuva: Virpi Mikkonen

Entä jos tehokkain tapa vaikuttaa hyvinvointiimme onkin ajattelu?

Seuraan ahkerasti solubiologi Bruce Liptonin julkaisuja varsinkin Facebookin kautta. Hiljattain hän julkaisi seinällään seuraavan ajatelman (vapaa suomennos):

Eliminaatio-dieetti: Poista viha, katumus, paheksunta, syyllisyys, syyllistäminen ja murehtiminen. Sen jälkeen seuraa, miten terveytesi ja elämäsi muuttuu paremmaksi. (Charles F. Glassman)

Solubiologi Bruce Lipton on tutkinut jo 60-luvulta lähtien sitä, miten solun ulkoiset tekijät vaikuttavat solun sisäisiin ”olosuhteisiin”. Hän tuli tutkimuksissaan siihen johtopäätökseen, että ajatuksemme ja uskomuksemme ovat kaikkein voimakkaimpia vaikuttajia solujemme terveyteen. Lisää tästä aiheesta voit lukea täältä.

Tämä ajatelma sai minut pohtimaan ”dieetti”-ilmiötä laajemmin. Vuosikymmenien ajan meitä on ulkoapäin ohjattu korjaamaan erilaisia toimintamallejamme, jotta voisimme vaikuttaa omaan terveyteemme ja ennaltaehkäistä sairauksia. Ne ovat painottuneet painonhallintaan, ruokavalion muuttamiseen ja liikunnan lisäämiseen. Eikä tässä tietenkään ole mitään väärää – nämä ovat tärkeitä osatekijöitä terveyden kannalta.

Olen kuitenkin kohdannut paljon ihmisiä, jotka elävät asiantuntijoiden määritelmien mukaan epäterveellisesti, mutta ovat siitä huolimatta fyysisesti ja psyykkisesti terveitä. Mikä heitä suojaa, etteivät he sairastu erilaisiin elintapasairauksiin?

Tässä on omia ajatuksiani, joiden pohja on kaikessa siinä, mitä olen lukenut ja opiskellut vuosien varrella, sekä mitä omia henkilökohtaisia kokemuksia minulla on elämäni aikana ollut. Aloitan kuitenkin seuraavista kysymyksistä:

Mitä itse ajattelet terveydestä ja siitä, miten voit terveyteesi vaikuttaa?
Luotatko enemmän ulkoiseen asiantuntijuuteen vai ”sisäiseen terveyskeskukseesi”, eli oman kehosi viesteihin, mikä sinulle on parasta?
Tunnistatko ne juurtuneet ajattelumallit ja uskomukset, jotka estävät sinua elämästä sinulle tarkoitettua elämää?
Tunnistatko ne tunnereaktiot, joita kehossasi syntyy uskomustesi seurauksena?
Jos sinulla on oireita, tiedostatko miten oireesi heijastavat sisäistä tunne- ja uskomusmaailmaasi?
Miten kehosi vaikuttuu erilaisista olosuhteista ja ihmissuhteista, sekä työ- että yksityiselämässä? Millaisia tunnereaktioita erilaiset tilanteet ja ihmiset sinussa sytyttävät? Miten toimit tilanteissa?
Onko sinun helppo kohdata vaikeat tunteet rakentavasti ja niin, että otat vastuun omista tunnereaktioistasi?

Avaimia kokonaisvaltaiseen hyvään elämään ja elämänpituiseen ”dieettiin”:

Luotan siihen, että voin itse vaikuttaa omaan elämääni ja terveyteeni – myös silloin jos olisin jo sairastunut.
Tarvitsen lisäksi roppakaupalla uskoa ja ennen kaikkea toivoa, parantuakseni ja eheytyäkseni!
Lähden tutkimusmatkalle itseeni. Voin löytää elämäni tarkoituksen, mission, joka ohjaa minua monissa elämäni valinnoissa.
Lähden tutkimusmatkalle omaan kehomieleeni. Tutustun mielenkiinnolla niihin sisäisiin puheisiini, jotka laukaisevat minussa erilaisia stressi- ja tunnereaktioita. Ja voin sen jälkeen opetella itselleni sopivia tapoja purkaa rajoittavia uskomuksiani ja tunnejumejani, ja löytää sopivampia tilalle.
Opin kuuntelemaan kehoni viisautta. Ymmärrän oireideni syvimmät syyt, mikä vapauttaa minut kehoni syyttämisestä ja vihaamisesta silloin, kun se oireilee. Jos vihaan kehoani, vihaan samalla itseäni.
Alan kuunnella sydäntäni ja sitä kautta annan itselleni myötätuntoa. Riitän kyllä!
Löydän lapsenkaltaisen ihmettelyn ja kiitollisuuden aiheita jokaisesta päivästä. Joskus niitä löytyy vain yksi, ja joskus tuhat. Mutta vain kohdistamalla huomioni kiitollisuuden aiheisiin, alan kohdata niitä lisää.
Tarvitsen ympärilleni sellaisia ihmisiä, jotka haluavat sydämestään tukea minua tervehtymään ja kasvamaan omaksi itsekseni. Ja vastapainoksi tarvitsen oman sydämeni halua auttaa ja tukea muita, sillä tavalla kuin siihen kykenen.
Tarvitsen ihokontaktia ja läheisyyttä. Joskus voi olla aikoja elämässä, jolloin läheisiä ihmisiä ei ole. Tällöin voin miettiä, voisiko läheinen olla lemmikkieläin, tai voisinko mennä hierontaan tai vaikkapa ratsastus- tai paritanssikurssille.
Otan 100-prosenttisen vastuun itsestäni ja tunteistani. Tämä estää minua katkeroitumasta ja jäämästä uhrin rooliin. Mutta se ei estä minua pyytämästä apua ja tukea silloin, kun koen sitä tarvitsevani. Osaan ilmaista tämän tuen tarpeeni selkeästi, vaikka se aluksi saattaisikin tuntua pelottavalta, olla auki kaikkine haavoineni ja heikkouksineni. Tällainen avun pyytäminen nimenomaan on vastuun ottamista itsestä.
Muistan joka päivä sanat: Olen pahoillani. Anna anteeksi. Kiitos. Rakastan sinua (ja minua) <3

***************************

Lukuvinkkejä:

Kelly A. Turner: Syövästä voi selviytyä – Yhdeksän polkua yllättävään paranemiseen (kirjauutuus 2016)
Bruce Lipton: Ajatuksen biologia
Joe Vitale & Ihaleakala Hew Len: Ei rajoja – takaisin nollatilaan

Kuvat: Kirsi Heikinheimo