Terveys ja tunteet: Mitä seinälläsi lukee?

Meillä jokaisella on olemassa omanlainen, yksilöllinen ”seinä”, johon on kirjoitettu kaikenlaista asiaa minusta. Tämä seinä saattaa määritellä minua ja identiteettikokemustani hyvinkin pitkälle, varsinkin jos en ole koskaan tutustunut tietoisesti näihin kirjoituksiin.

Seinälläni olevat kirjoitukset saattavat vastata mm. seuraaviin kysymyksiin:

 

Kuka minä olen?

• Millainen minä olen?

• Millainen saan tai en saa olla?

• Millainen voin tai en voi olla?

• Mitä minun on lupa tai ei ole lupa tehdä?

*   *   *   *   *   *   *   *   *   *

Arvaat varmaan jo nyt mistä on kysymys – uskomuksista ja erilaisista (useimmiten) tiedostamattomista säännöistä, joiden mukaan elämme elämäämme. Mistä nämä uskomukset sitten tulevat?

Tohtori Bruce Liptonin mukaan kaikki ydinuskomuksemme muodostuvat varhaislapsuudessa, ja usein jo kohtuaikana tai syntymähetkellä, riippuen siitä miten meidät on otettu vastaan tähän elämään. Suvun ja lapsuudenperheen tunne-, ajattelu- ja toimintamallit periytyvät sukupolvelta toiselle vaikuttaen jopa solutasolle asti. Tästä on jo paljon tieteellistäkin näyttöä, myös traumaattisten kokemusten periytymisestä sukupolvelta toiselle.

Traumaattiset kokemukset muuttavat aina tavalla tai toisella uskomusjärjestelmäämme ja maailmankuvaamme. Myös pienet ja mitättömän tuntuiset tapahtumat ja kokemukset erityisesti lapsuudessa. ”Kukaan ei auttanut minua silloin, jouduin selviytymään yksin. Jään aina yksin ja se on kamalaa ja pelottavaa.” Traumaattiset kokemukset myös elävät kehossamme niin kauan, kunnes niin sanotut traumatriggerit on vapautettu kehomielestämme. Kun tämä vapautuminen tapahtuu, samalla on myös ainutlaatuinen tilaisuus luoda itselleen uudet, toimivammat uskomukset ja kuva tästä maailmasta, jossa olen ja elän. ”Se tapahtui minulle silloin, mutta nyt olen siitä vapaa, koska tiedän ja ennen kaikkea tunnen olevani turvassa juuri nyt. En ole koskaan täysin yksin, minulla on kaikki tuki mitä tarvitsen. Voin luottaa kehoni viesteihin; ihanaa tuntea, millaista on olla minä!” Traumakokemuksesta vapautumisen hetkellä on myös mahdollisuus oppia itsestään ja luoda uusi arvomaailma, joka sopii juuri minulle.

Luettelen tässä joitakin tyypillisiä seinäkirjoituksia, joita olen kohdannut mm. asiakastyössä. Jotkut niistä ovat myös itselleni tuttuja uskomuksia. Luulenpa, että jokainen meistä löytää ainakin yhden itselle tutun lausahduksen/uskomuksen tästä luettelosta.

Älä ole noin itsekäs” = ota huomioon ensisijaisesti muiden mielipiteet ja tarpeet.

Tämä kyllä kelpaa, kun vaan yrität enemmän/teet paremmin” = mikään ei ole koskaan riittävästi, en riitä sellaisena kuin olen, vaikka olen jo mielestäni tehnyt parhaani.

”Älä luule itsestäsi liikoja…” = en ole kukaan, en ole mitään. En saa olla missään hyvä. Minulla ei ole lupaa iloita onnistumisistani.

Lopeta tuo tyhjänpäiväinen kiukuttelu, tai muuten …. !” = minulla ei ole lupaa näyttää tunteitani, minua ei hyväksytä jos tunnen tällä tavalla. Tunteeni ei ehkä ole totta. Minun kannattaa olla kiltti ja mukautuvainen, jotta …. hyväksyy minut.

Pojat eivät itke” = en saa näyttää tunteitani enkä herkkyyttäni, joudun nielemään itkuni. Siksi olen muodostanut tunnepanssarin rintakehäni ympärille, ettei kukaan huomaisi tätä herkkyyttäni.

Älä lörpötä siinä, aikuisilla on nyt tärkeää asiaa!” = asiani ei ole tärkeä eli minä en ole tärkeä. Minulla ei ole lupaa olla esillä. Tunnen itseni nolatuksi, parempi vetäytyä syrjään ja olla hiljaa.

”Sinä et sitten koskaan opi, senkin typerys!” = olen tyhmä, typerys. Mitä tahansa tekisinkin, olen tyhmä. Minun ei edes kannata yrittää mitään.

Huomaatko, miten aika moni näistä lauseista ja ajatusmalleista voi olla uskomuksen muodossa vielä aikuisiälläkin. Joku voi olla täysin uupunut työssään, koska hän kokee jatkuvaa riittämättömyyden tunnetta, vaikka kuinka paljon ja hyvin tekisi töitä. Toinen taas yrittää miellyttää kaikkia ihmisiä (puolisoa, työkavereita jne.), jotta hän tuntisi itsensä hyväksytyksi – ja ettei hän kokisi itseään hylätyksi.

Miten nämä uskomukset voivat aikuisella iälläkin olla vaikuttamassa siihen, elänkö itseni näköistä elämää? Tätä haastan sinua nyt pohtimaan, omassa mielessäsi ja sydämessäsi <3 Uskomuksiin liittyvä teema jatkuu vielä seuraavassa kirjoituksessani, joka ilmestyy muutaman viikon päästä.

Kirjavinkki: Bruce Lipton: Ajatuksen biologia. Basam Books 2014. (Alkuperäinen englanninkielinen teos: The Biology of Belief)

 

 

Aiheeseen liittyviä tuotteita Hidasta elämää -puodissa: