Rakkaudettomuudesta rakkauteen

Olen rakastanut yhtä miestä vuosia, enkä ole koskaan kertonut sitä hänelle. Musta tuntuu, että me ollaan molemmat ajateltu, että tiedetään, mitä meidän välillä on, mutta ei olla puhuttu siitä. Olin sitä toki monet kerran halunnut ja yrittänytkin, mutta koska meidän välille oli jo kertynyt niin paljon kielteistä tunnelatausta ilmaisemattomista tunteista ja puhumattomista asioista, ei oltu koskaan päästy pitkälle. Olin sitten päättänyt, että antaa olla, en ota häneen enää koskaan yhteyttä.

Olin ystäväni kanssa lasillisella, puhuttiin miehistä ja viittasin jossakin asiassa tähän mieheen. Ystäväni kysyi, oletko koskaan kertonut hänelle, mitä ajattelet. Jouduin vastaamaan, että en ole. Mulle nousi uudelleen aivan kauhea tarve kertoa, mitä olin kokenut, kun tajusin, mitä olin sullonut sisälleni.

Olin ajatellut, että kiitos tälle miehelle, hän on tehnyt musta niin paljon vahvemman. Tuolla hetkellä tajusin, että niin – vahvemman peittämään tunteet. Sekö on oikeaa vahvuutta? Taitaa olla päinvastoin.

On joskus pelottavaa sanoa läheisille ihmisille, että rakastan sinua, koska emme välttämättä ole antaneet itsellemme lupaa olla niin tunteellisia ja rakkaudellisia, vaikka syvällä sisimmässään kaikki ihmiset ohjautuvat rakkaudesta käsin. Aito rakkaus ja vahvuus sisällämme kasvavat, kun uskallamme antaa mennä, paljastaa itseämme ja tuoda esille syvät tunteemme. Se on pelottavaa, mutta vain se tuottaa aidon vahvuuden. Jos itseään ei saa ilmaistua, alkaa muodostua kielteisiä tunteita, kuten katkeruutta ja vihaa. Jos niillä peittää rakkauden, ei myönnä eikä puhu, ne jäävät kehoon ja alitajuntaan jumiin. Ne vaikuttavat mielialaamme ja kaikkiin seuraaviinkin suhteisiimme, kunnes tuomme asiat ulos.

Tuntui ihan kamalalta, että joutuisin ottamaan asian uudestaan esille. Tajusin kuitenkin, että vain hyväksymällä, että olen piilottanut tunteeni, vaikka luulin sitä vahvuudeksi, ja puhumalla ne ulos, enkä yrittämällä tukahduttaa niitä, voin vapautua. Emme välttämättä olisi tämän miehen kanssa sopivia toisillemme. Halusin yrittää ja katsoa, olisimmeko, mutta voin hyväksyä sen, jos hän ei halua.

Suurikaan tunne ei välttämättä katso sitä, onko pari sopiva toisilleen. Tiedämme kaikki pareja, jotka ovat olleet todella syvästi toisiinsa koukussa ja ”rakastuneita”, mutta eronneet vuoden kuluttua. Vaikka kuohuva tunne sillä hetkellä kohdistuu tuohon toiseen, se ei ole hänestä lähtöisin, vaan omasta rakkaudettomuudestamme ja lapsuudestamme juontuvista psykologisista syistä. Voi olla, että tämän miehen suurin tarkoitus elämässäni oli saada minut avautumaan rakkaudelle ja ilmaisemaan sitä, jotta olen valmiimpi ja kypsempi antamaan ihmissuhteelle enemmän. Minun ei pidä yrittää ymmärtää hänen tarkoituksiaan, koska kaikki kuvitelmani hänen ajatuksistaan ovat omiani.

Tiedän, että rakkauden tunne, jota kohdistin häneen, on omaa rakkaudettomuuttani. Kun myönsin itselleni, että minussa on tämä kalvava kaihon tunne, tajusin ajatella, että miksi yritän saada siihen täyttymystä mieheltä, joka ei anna sitä minulle. Miksi olen koukussa mieheen, joka ei kohtele minua rakkaudella? Tässä on universaali kasvun kaava, joka monen naisen pitää mennä läpi ja ylittää. Miksi jäämme suhteisiin, jossa mies ei kohtele meitä kuin prinsessaa, kun sellaisiakin miehiä, jotka näin tekisivät, maailmasta löytyy?

Rakkaudettomuus on usein häpeää, kykenemättömyyttä arvostaa kaikkea itsessä, hankaluutta ottaa prinsessakohtelua vastaan ja siten tottumusta ajautua kovien miesten pauloihin. Toki uskon, että voimme myös vaikuttaa miehiimme, ja jokin kovis voi kasvaa kuninkaaksi naisensa muutoksen mukana. Sekä naisen että miehen pitää kasvaa rakkauden kaipuusta rakkauden jakajaksi.

Oivalsin, että voin itse rakastaa ja tuntea enemmän myötätuntoa itseäni kohtaan. Myönsin itselleni, että tunnen aivan kamalan paljon kiintymystä ja rakkautta, saan tuntea ja hehkua. Tämä tunne ei ole kiinni tuossa miehessä, vaan minussa. Tällöin minun ei myöskään tarvitse pelätä koskaan kokonaan menettäväni sitä.

Young happy couple in love in a romantic moment of man kissing his wife in a forehead on the beach in summer sunshine.

Saan tuntea tätä rakkauden tunnetta, se tuntui hyvältä ja ymmärsin, että tunne on minun. Minun ei tarvitse yrittää työntää tunnettani kenellekään. Ei kantaa tunnetta käsilläni ja juosta sen kanssa ihmisten perässä, vaan sallia itseni olla tuossa tunteessa. Se vetää puoleensa ihmisiä, jotka ovat omassa tunnetilanteessaan kykeneviä ottamaan vastaan. Voimme jakaa meidän tunnettamme niin kumppanillemme, kuin ystävillemme ja aivan kaikille eläville olennoille.

Tunne, joka sisälläni tämän miehen kautta kasvoi, on nyt minussa vahvempi suhteessa kaikkeen. Minussa on enemmän rakkautta, kun kiinnitin huomion siihen, mitä tapahtuu sisälläni, en siihen, miten voisin yrittää saada sitä häneltä tai muilta. Ymmärsin, että nuo suuret tunteet eivät oikeasti ole tulikirjaimin omistettuja kenellekään siten, että tarvitsisimme ne muilta, vaan ne ovat me itse. Voimme olla kaikki valon ja rakkauden lähettiläitä toisillemme.

Olen oppinut, että olo- ja tunnetilojemme hehku on se kemia, joka meitä vetää hyvässä ja pahassa puoleensa. Se, onko sisälläsi paljon voimaa, energiaa, katkeruutta, rakkautta, häveliäisyyttä, luottamusta tai alistamista, vetää sen tunteen mukaista kohtelua saamaan tottuneita tai sen puutteessa olevia alitajuisesti puoleensa. Suuret vetovoiman tunteet eivät synny niinkään vain ajatuksista ja sanoista, joita puhumme. Parhaimmillaan sanat ja ajatukset nousevat aidosti tunnetilasta mutta ne voivat olla myös ristiriidassa.

Meitä on täällä tunnetiloinemme ja rakkaudettomuuksinemme moneen junaan. Jos haluaa parantaa nykyistä suhdetta tai löytää uuden ihanan ihmisen, pitää katsoa sisäänsä, ei tehdä ajatusleikkiä paperille. Pitää katsoa, mikä on oma tunnetila ja kuinka paljon minulla on rakkautta tarjota. Kannattaa tehdä kaikkensa omassa elämässään muuttaakseen omaa pohjimmaista tunnetilaansa. Kun tunnetilamme muuttuu, huomaamme uusia ihmisiä ja vanhojakin kumppaneita eri valossa.

Olin kavahtanut koko elämäni avoimia ja suorasukaisia miehiä. Ajattelin, että missä se salaperäisyys ja kuuman puuron kaartelu on, kun olin tottunut sellaiseen (kun itse tein sitä omille tunteilleni ja vedin sellaisia miehiä puoleeni)! Nyt näen eri tavalla suoraselkäisen lähestymistavan. Pystyn ottamaan sitä vastaan, kun omistan tunteeni, eikä tunnetta tarvitse maanitella toisilta tai pelätä sen voimaa, kun on paremmin omassa voimassaan. Pystyn nauttimaan enemmän tunteistani, naiseudestani ja uskalluksesta antautua ilolla miehen voimalle.

Aiheeseen liittyviä tuotteita Hidasta elämää -puodissa: