Hetki itselle.
Oletko lukossa omien ajatustesi kanssa? Joskus jonkun toisen ihmisen sanoittamat tuntemukset saattavat tarjota oivalluksen sellaisessa muodossa, joka puolivahingossa auttaa avaamaan ajatussolmuja. Poimimme Hidasta elämää -instagramista (@hidasta) 7 voimakuvaa, joissa on enemmän tai vähemmän tunnettujen henkilöiden lausumia viisaita sanoja. Ehkä jokin näistä on juuri se avain sinun ajatuslukkoosi?
♥ ♥ ♥
On yksi asia, joka on äärimmäisen helppo tehdä heti oman terveyden eteen. Se on liike ja liikkuminen. Ihan kertauksena jos on päässyt unohtumaan:
Säännöllinen liikunta pienentää riskiä sairastua tyypin 2 diabetekseen ja sepelvaltimotautiin sekä paksusuolen syöpään. Se vähentää masennuksen riskiä ja ehkäisee osteoporoosia.
Siinä vasta pintapuolisesti liikkeen ihmeelliset vaikutukset kehoon.
Tein videon omasta liikekannastani, toivottavasti se inspiroi sinuakin lähtemään liikkeelle.
Olin jättänyt erään työn tekemisen melko viime tinkaan. Siksi, koska haluan tehdä työni läsnä olevasti ja sydämeni kautta, eli inspiroituneena. Eikä inspiraatiota ollut kuulunut. Oli ollut kaikenlaista häsellystä: muuttoa, asioiden hoitamista, muita töitä, stressiä ja tunnemylläkkää. Kroppaan ja mieleen alkoi nousta painetta tekemättömästä työstä ja kaikista seuraavistakin aikaansaatavista asioista. Mutta en halunnut tehdä työtä väkisin. Kun aikaa oli enää pari päivää ja päässäni alkoi puristaa, päätinkin pitää vapaapäivän.
Miksi alamme puskea, kun hommaa on paljon? Keräämme kierroksia ja siirrämme sisäiset tunnelmamme ja tarpeemme sivuun saadaksemme rutistettua itsestämme irti kaiken, mitä ”pitää”? Palkkatyössä ollessani antauduin monesti stressitilaan, jossa paahdoin työtäni hyvinvointini kustannuksella saadakseni tuotettua (nopeasti) jotakin toisille. Yhtälö on mielestäni totaalisen mahdoton. Mikä on tuottamani kautta välittyvän energian laatu, jos oma oloni on väsynyt ja hapan? Miksi aikaansaaminen ja tuottavuus on tärkeämpää kuin se, että olemme olemassa?
Alkuperäiskansat puhuvat ”medicinestä”, voimasta tai lahjasta, joka on kaikessa olevaisessa. Se on myös sinussa, koska sinä olet. Sinun tehtäväsi on käyttää lääkkeesi eli omin juttusi sekä itsesi että heimosi hyväksi – koska se edistää kaikkien hyvinvointia. Lahjasi on siis syntymässä saatua ihanaa, joka innostaa sinun sydäntäsi, mutta on merkityksellistä myös meille muille. Olkoon se isoa tai pientä, Sinun Juttusi kuuluu maailmaan. Me, heimosi, voimme tukea sinua, jotta pystyt parhaiten ilmentämään itseäsi sekä sinun että meidän muiden hyväksi. Mutta sinulla on vastuu huolehtia itsestäsi, jotta lahjasi tulee näkyväksi. Samalla on yhteinen asiamme, että löydyt itsesi äärelle. Syrjäytyisikö kukaan, jos kaikilla olisi a) tukea oman juttunsa etsimiseen ja löytämiseen b) vastuu kollektiivia kohtaan sen toteuttamisesta?
Minulle itseni kanssa hellästi oleskeleminen, hetkenkin, on suorin tie yhteyteen syvimmän itseni kanssa. Valitsin siis vastaanottaa olemisen nautintoja sen sijaan, että olisin alkanut tehdä mitään tilassa, jossa minun ”piti” saada työ tehtyä. Kuulostelin, mitä juuri nyt oikeasti tarvitsisin ja haluaisin. Sillä hetkellä se olikin vapautta olla luomatta ja toteuttamatta mitään tiettyä. Itsensä helliminen, pieninkin elein, ”pakkojenkin” keskellä, kiepauttaa stressiin asettuneen, eteenpäin puskevan mielen vastaanottavaisempaan tilaan. Tilaan, jossa epämukavaankin toimeen löytyy leppoisampi ote, tai jossa kiireen keskellä huomaa nuuhkia ruusuja.
Lenkin aikana minulle alkoi spontaanisti nousta ideoita työhöni. Kylvyssä lekotellessani asiasta oli jo selkeä visio. Aloin iloisesti kipinöidä työtäni kohtaan, mutta valitsin vielä lepäillä. Se työ, joka minua kutsui, ei myöskään olisi olemassa minua varten, ellen minä olisi olemassa. Joten mihin muualle elämässä todella on kiire, kuin olemassaoloon?
Inspiraationi ei laskeudu häseltävään mieleeni, kaikkien ”pitäisien” keskelle. Se tarvitsee minut, ihmisyyden, läsnä olevaksi. Inspiraatio tarkoittaa kirjaimellisesti hengessä olemista. Ja voidakseni ilmaantua olemaan hengessä, minun on priorisoitava se mitä olen, eikä sitä mitä teen. Nautiskellessani olemisesta ja itseni hyvänä pitämisestä täytyn hengellä, omalla lääkkeelläni.
Ja parasta, mitä koskaan voin antaa on spirittini – se, mitä todella olen.
Tunteiden, ajatusten ja kehon toiminnan välinen yhteys on yksi omista lempiaiheistani. Palaan uudelleen, nyt henkilökohtaisella esimerkilläni selkäteemaan, jota olen käsitellyt laajemmin ”Lanneranka – minuuden ydin” -artikkelissani vuonna 2014.
Tänään tulee kuluneeksi kaksi vuotta siitä, kun itse koin voimakkaan ajatus – tunnereaktio – kehoprosessin alaselkäni osalta. Tasan kaksi vuotta sitten teimme pitkän harkinnan jälkeen ex-mieheni kanssa päätöksen avioeroprosessin käynnistämisestä. Olimme sillä hetkellä olleet naimisissa 20 vuotta. Päätöksen jälkeen jäin yksin kotiin ja päästin kaikki ajatukseni ja tunteeni valloilleen. Tunteeni todella myllersivät; valtavan pelon, ahdistuksen ja toisaalta myös helpotuksen välillä.
Samalla kun annoin itselleni luvan olla tässä tunnemyllerryksessä, koin alaselässäni totaalisen romahduksen – ikään kuin voimat olisivat valuneet kokonaan pois alaselkää tukevista lihaksistani. Jos sama tilanne olisi tapahtunut minulle vaikkapa viisi vuotta aiemmin, en olisi tunnistanut tätä ilmiötä näin hyvin kehossani. Puhumattakaan siitä, että olisin osannut yhdistää kokemani kehontuntemukset niihin ajatuksiin ja tunteisiin, joita siinä hetkessä koin.
Kipu on kehon tapa viestiä ja kehon viimeinen keino pysäyttää sinut elämänmuutokseen. Kuulisitko ja kunnioittaisitko kehosi ensimmäisiä kuiskauksia, jotta sinun ei tarvitse ottaa vastaan tätä kehon huutoa?
Tämä tarinani on siis samalla meta-tarina. META-Healthin ymmärryksen mukaan stressireaktiot, jotka syntyvät ajatuksista ja niihin liittyvistä tunteista, heijastuvat välittömästi kehossa. Riippuen yksilöllisestä uskomusjärjestelmästämme, omaksumamme (tiedostamattomat) ajatukset ohjaavat elämäämme ja kehomme toimintaa monin tavoin. Uskomukset ohjaavat myös oire- ja sairausprosessejamme, enemmän tai vähemmän.
Yksin sohvalla istuessani omat ajatukseni pyörivät siinä, miten voisin oikeasti pärjätä yksin, kun ero tulee. Olin todella peloissani, ja murehdin asiaa myös lasten puolesta, neljän 4-18-vuotiaan lapsen äitinä. Kuinka osaisin hoitaa ”miesten hommia”, ja varsinkin taloudellisia asioita, jotka mieheni oli pitkälti hoitanut. Tunsin tämän sisäisen psyykkisen tuettomuuteni omassa selässäni, fyysisten voimieni menetyksenä.
Toinen näkökulma omaan psykofyysiseen tukeeni oli se, etten ollut elämässäni koskaan tottunut pyytämään muilta apua omassa hädässäni. Olin oppinut pärjäämään yksin omien ajatusteni ja tunteitteni kanssa. Tältä osin oivalsin uusia omia uskomustason ilmaisujani vielä viime vuonnakin, mikä auttoi minua jälkeenpäin ymmärtämään niitä ilmiöitä, jotka vaikuttivat myös parisuhteeseeni. Jos en millään tasolla ollut kokenut olevani muille tärkeä, kuinka voisin ylipäätään odottaa, että minulla olisi mahdollisuus pyytää ja vastaanottaa muilta apua ja tukea?
Olin siis yksin omien tunteitteni kanssa siinä hetkessä, mikä oli minulle tuttuakin tutumpi toimintastrategia – päättää pärjätä yksin. Mutta koska huomasin oman kehoreaktioni, voimien ja hallinnan menetyksen selässäni, kehoni tuli opettamaan minulle jotakin uutta. Tiesin META-Healthin tiedon pohjalta, että alaselän tunneteema liittyy tukeen, oman itseluottamuksen puutteeseen omassa tilanteessani, sekä sisäisen minuuden ytimeni haurauteen. Minulla oli lisäksi myös sisäinen ristiriita sen suhteen, voinko pyytää muilta ihmisiltä apua ja tukea tilanteessani.
Olin edellisenä vuonna saanut uuden hyvän ystävän, joka oli jo siihen mennessä kannustanut minua kirjoittamaan ja viestimään omista tuntemuksistani aina kun siltä tuntuu. Niinpä tällä kertaa kokeilin tehdä jotakin toisin; laitoin tekstiviestin ystävälleni kertoakseni tapahtuneesta. Hän soitti minulle muutaman minuutin päästä, ja pystyin kertomaan hänelle suoraan ja avoimesti, mitä minulle kuuluu. Tämä oli minulle huikea, uusi kokemus!
Energiani lähti välittömästi puhelun jälkeen virtaamaan selässäni ja koko kehossani aivan uudella tavalla. Voimat palautuivat selkälihaksiin muutaman päivän sisällä, kun jatkoin omien ajatusteni ja tunteitteni työstämistä. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että itse erostressi olisi väistynyt mihinkään, se pysyi edelleen voimakkaana yli vuoden ajan. Minulla oli kuitenkin uusia ja toimivia keinoja käsitellä tunteitani ja vapauttaa kehoani stressistä. Näiden keinojen ja sydänystävien avulla olen tähän asti selviytynyt hyvin ja oppinut luottamaan yhä paremmin omaan sisäiseen tukeen.
META-Health -ymmärryksen mukaan stressivaiheessa tapahtuu lihasten toiminnan heikentymistä ja se näkyy myös lihasten jännittymisenä ja kiristymisenä. Solutasolla tämä näyttäytyy ”solukatona”. Kun stressi on ohi, solutasolla toiminta lähtee lisääntymään ja jossakin vaiheessa saattaa lihaksistoon tulla tulehdusreaktio saattamaan fyysisen tason paranemista loppuun. META-Healthissa on myös käsite ”healing peak” eli ns. paranemiskriisi. Selkäprosesseissa se voi tarkoittaa kipukohtausta, esimerkiksi noidannuolta tai jopa välilevyn pullistumaa.
Kehosi opastaa sinua joka ikinen päivä, ja toivoo sinun kuuntelevan tärkeitä viestejä, joita sillä on <3
Omassa meta-tarinassani olen sitä mieltä, että koska oivalsin niin nopeasti tunne-kehoyhteyden, minun ei tällä kertaa tarvinnut edetä prosessissani kipuihin asti. Nuorempana, kun elin vielä näiden tiedostamattomien uskomusteni kanssa, minulla oli paljon erilaisia alaselkävaivoja, vaikka fysioterapeuttina yritinkin selkääni monin tavoin vahvistaa ja kuntouttaa. En ollut vielä silloin oivaltanut uskomusteni heijastumista kehooni.
Toivon, että tällä tarinallani voin auttaa muitakin selkävaivoja potevia. Minulle tärkeitä asioita ovat kehon viisaiden viestien kuuntelu ja oman kehon arvostaminen, juuri sellaisena kuin se on. Kun kuuntelet ja arvostat kehoasi ja tunteitasi, kuuntelet ja arvostat samalla itseäsi. Oma ytimesi vahvistuu päivä päivältä, jolloin kehosikin alkaa voida paremmin!
Vuosien ajan vastustin ajatusta naisen ja miehen eroista. Nainen pystyy siihen kuin mieskin! Kyse on asenteesta! Tasa-arvo tarkoitti mielestäni samankaltaisuutta.
Tiedostin kyllä, että naisiin ja miehiin liitetään tietynlaisia ominaisuuksia, mutta enemmän kuin sukupuolesta, ajattelin sen johtuvan historiasta. Arvostin itsessäni enemmän maskuliinisina pitämiäni ominaisuuksia, nopeaa päätöksentekoa, rohkeutta ja reippautta. Feminiinisinä ominaisuuksina pidin muun muassa epävarmuutta, voimattomuutta ja häilyvyyttä. Ajattelin, ettei minun tarvitse edustaa näitä.
Joogan opiskelun myötä törmäsin teksteihin naisen ja miehen eroista. Niiden mukaan olemme eri rotua, mitä minun oli vaikea sulattaa.
Joogisen käsityksen mukaan maskuliinissa ja feminiinissä energiassa on suuri ero. Maskuliininen on päättäväistä ja pysyvää kuin aurinko, femiini syklistä ja liikkuvaa, kuten kuu. Meissä kaikissa on kumpaankin, mutta naisen kehoon syntyneellä feminiinistä energiaa todennäköisesti on enemmän. Femiini ja maskuliini täydentävät toisiaan, molempia tarvitaan.
~ ~ ~
Jooga on itsetuntemuksen matka, joka vie hiljalleen kohti aina vain hienovaraisempia kerroksia. Matkan varrella olen myöntänyt, että maskuliinisessa ja feminiinisessä on tiettyjä perustavanlaatuisia eroja. Tämä ymmärrys on auttanut minua tutustumaan itseeni naisena, havaitsemaan ja myöntämään piirteitä, joita aiemmin en halunnut tunnustaa itsessäni sekä näkemään voiman ja potentiaalin, jota nainen voi feminiinisestä energiasta käsin ilmentää. (Nainen on joogan oppien mukaan ”16 kertaa intuitiivisempi ja herkempi” kuin mies ja naiset ovat luonnollisia johtajia niin kotona kuin töissä, jos vain toimivat omista feminiinisistä vahvuuksistaan käsin.)
Jonakin päivänä kaipaan ystävien seuraa ja olen puhelias, toisena tarvitsen yksinoloa ja rauhaa. Joskus olen päättämätön, toisinaan näen päätöksen seuraukset kristallinkirkkaasti ja osaan kertoa sekunneissa, mikä on parasta.
Yksi syy syklisyyten ja liikkuvuuteen on kuun energia. Samalla tavoin kuin se vaikuttaa Äiti Maahan vuorovesien, kasvien kasvun ja eläinten rytmien muodossa, vaikuttaa se myös ihmisiin.
Mieheen kuuenergialla on pienempi vaikutus, sillä joogan oppien mukaan miehellä on vain yksi ”kuupiste”, naisella niitä on 11.
~ ~ ~
Kuupisteet ovat fyysisen kehon kohtia, jotka ovat muita herkempiä kuuenergialle. Miehen kuupiste sijaitsee keskellä leukaa (jos mies antaa parran kasvaa, imee karva aurinkoenergiaa ja tasapainottaa kuuenergian vaikutusta, muun muassa siksi monilla kundaliinijoogimiehillä on parta). Aurinkoenergia vaikuttaa mieheen luonnostaan enemmän kuin kuuenergia.
Naisen 11 kuupistettä sijaitsevat eri puolilla kehoa, ja kuuenergia kiertää nämä pisteet naisen noin 28 päivän kuukausittaisen syklin aikana. Se on aktiivinen kussakin noin 2,5 päivän ajan.
Kierto vaikuttaa muun muassa tunteisiin ja siihen, miten nainen kokee itsensä ja elämänsä.
Ennen kuin ajatuksen tyrmää tai hyväksyy, kannattaa sitä tutkia omassa elämässään.
~ ~ ~
Hiusrajassa sijaitsevan kuupisteen ollessa aktiivinen kantavia teemoja ovat vakaus, pysyvyys, jumalainen kirkkaus ja todellisuus. Tämän 2–3 päivän jakson ajan nainen on selkeimmillään, ja loogisimmillaan, kommunikoinnissaan neutraali, herkkä ja varma. Asiat virtaavat ja päätökset ovat selkeitä.
Poskien kuupisteen aktivoituessa nainen on tunteiden epätasapainossa, irrationaalinen, arvaamaton ja kontrolloimaton. Tämä on tärkeää aikaa oman kurinalaisuuden harjoittamisessa. Suurin osa näiden parin päivän aikana koetuita tunteista on illuusiota, ja ne menevät ohi.
Huulet ovat verbaalinen, interaktiivinen ja kommunikoiva kuupisteen paikka. Kommunikaatio voi olla todella tehokasta tai hyvin tehotonta höpötystä. Henkinen harjoittelu ja ruokavalio ovat tänä ajankohtana erityisen tärkeitä tasapainon säilyttämiseksi. Suuri harjoitus on huomata, kannattaako puhua vai olla hiljaa.
Korvalehtien kuupiste aktivoi älykkyyttä, analyyttisyyttä ja idealismia. Silloin on kiinnostavaa käydä keskusteluja arvoista ja tärkeistä asioista. Tosin analyysi saattaa olla jopa ylikriittistä niin itseä kuin muita kohtaan.
Niskan kuupisteen ollessa aktiivinen nainen on romanttinen, herkkä, flirttaileva, oikukas, hassutteleva, helpommin vietävissä ja halukkaampi ottamaan riskejä. Tämä on hyvä aika uusien asioiden kokeilemiseen, tärkeiden päätösten tekoon ajankohta taas ei ole paras mahdollinen.
Rinnoissa sijaitseva kuupiste tuo jumalaista myötätuntoa ja antamista (hölmöyteen saakka). Tämä on sydänkeskeistä ja intiimiä aikaa, jolloin on tavallista vaikeampi sanoa ”ei”. Tämä on hyvä hetki tutkia omia rajojaan tai käydä vaikka tapaamassa sairasta ystävää ja naapurin vanhusta.
Napa sekä vastaava kohta alaselässä aktivoivat epävarmuutta ja haavoittuvuutta. Jos napakeskus on heikko, tämä aika on turvatonta ja on helppo kallistua pois omasta keskuksesta. Hetki on hyvä sisäänpäin kääntymiseen, hiljaisuuden tutkimiseen tai kevyiden ja viihdyttävien asioiden tekemiseen, vaikka hauskan leffan katsomiseen.
Kulmakarvoissa sijaitseva kuupiste on naisen kehon herkin kohta, kaikkein hienovaraisin alue parasympaattisessa hermostossa. Kun kuupiste on aktiivinen, on mielikuvituksen ja suurten visioiden aika. Silloin on hyvä kirjoittaa runoja tai kylvää muita luovuuden siemeniä, leikkiä lapsenomaisesti ja keksiä uusia ideoita.
Klitoriksessa sijaitsevan kuupisteen aktivoituminen tekee naisesta, puheliaan, hurmaavan ja ulospäin suuntautuneen. Tämä on hyvää aikaa uusiin ihmisiin tutustumiseen, verkostoitumiseen tai vaikka uuden mekon käyttämiseen ja juhliin. Rästiin jääneitä kirjanpitohommia ei kannata laittaa kuntoon juuri nyt.
Vaginan kuupiste aktivoi niin ikään sosiaalisuutta, mutta syvemmällä tavalla: yhteyden hakeminen muihin ihmisiin on merkityksellisempää. Jotkut eivät tosin tunne itseään sosiaalisiksi vaan haluavat mieluummin olla yksin ja täyttää sisäistä tyhjyyttä meditaatiolla. Tämä on hyvä hetki pieneen aikalisään, paussiin tekemisestä, jolloin voi huomata, että alut ja loput tarkoittavat samaa.
Sisäreisissä sijaitsevan kuupisteen aktivoituesessa nainen on tehokas, toimelias ja tuottelias. Energiataso on korkealla, on helppo tehdä listoja ja huomata yksityiskohta, organisoida asioita ja ryhtyä toimeen.
~ ~ ~
Jokaisella naisella on oma henkilökohtainen syklinsä eli järjestys, jossa energia liikkuu kuupisteestä toiseen. Tämä henkilökohtainen sykli muotoutuu jo kohdussa ja pysyy samana läpi koko elämän (jokin suuri shokki saattaa tosin muuttaa järjestystä). Sykli ei välttämättä vastaa kuukautiskiertoa. Aktiivinen kuupiste on myös erogeenisesti herkempi.
Oman syklinsä voi sitoutuneella tarkkailulla oppia tunnistamaan, mutta järjestystä suurempi viisaus piilee mielestäni ymmärryksessä, että noin kahden ja puolen päivän välein tuuli tosiaan kääntyy.
~ ~ ~
Kirjoituksen lähteenä on käytetty kundaliinijoogajärjestö 3HO:n julkaisemia artikkeleita sekä teosta A Woman’s Book of Yoga, Embracing Our Natural Life Cycles (Machelle M. Saibel & Hari Kaur Khalsa. Penguin 2002.)
Haluaisitko olla onnellisempi, terveempi ja rohkeampi? Tutkimusten mukaan nämä ominaisuudet seuraavat kun ryhdyt myötätuntoisemmaksi itseäsi kohtaan. Ja myötätuntoisuus on kuin lihas, se kehittyy harjoittelemalla.
Usein koemme, että meidän pitäisi olla jotenkin erityisiä tai ainakin keskivertoa parempia, jotta voisimme olla tyytyväisiä itseemme. Muuten tuntuu epäonnistuneelta. Monet meistä ovat aivan uskomattoman kovia itsellemme, kun koemme epäonnistuvamme tai olevamme huonompia kuin muut.
Ellemme saavuta tavoitteitamme, meistä tuntuu ettei ole ketään muuta, jota voi syyttää. Ja usein ajattelemme, että jotakuta pitää syyttää. Uskomme, että ilman syytöksiä ja kritiikkiä ei ole kehitystä. Ja jos olemme mokanneet, meistä tuntuu, ettemme ansaitse myötätuntoa. Mutta kaikki ansaitsevat myötätuntoa. Se on syntymäoikeutemme.
Kohtelemme usein itseämme julmemmin kuin ketään muuta. Jos puhuisimme ystävillemme sellaisin sanoin ja äänensävyin kuin puhumme itsellemme, olisimme pian kovin yksinäisiä.
Tutkimukset ovat osoittaneet että myötätunto itseä kohtaan on voimallinen tie hyvinvointiin, kasvuun ja kehitykseen. Itsekritiikin sijaan kannattaa siis olla myötätuntoinen itselleen.
Itsemyötätunto lisää terveyttä ja hyvinvointia. Itsemyötätuntoiset ovat tyytyväisempiä elämäänsä. Heidän fokuksensa ei ole vaarojen välttelyssä ja siksi he näkevät mahdollisuudet ja uskaltavat tarttua niihin. He työskentelevät tavoitteidensa eteen, koska uskovat työnsä kantavan hedelmää. He uskaltavat kokeilla uusia asioita, koska tietävät selviävänsä siitä, mitä ikinä vastaan tuleekin. Tietävät voivansa rauhoittaa itseään vaikeuksien tullen. Olevansa itsensä vankkumattomana tukena.
Jos annamme itsellemme ehdotonta ystävällisyyttä kohdatessamme vaikean tilanteen, vältämme pelon, negatiivisuuden ja eristyneisyyden.
Hyväksymällä epätäydellisyytemme ja sen, että kaikki ovat epätäydellisiä, alamme tuntea olomme turvallisemmaksi, hyväksytyksi ja elossa olevaksi. Myötätunto tarjoaa rauhan saarekkeen jossa ei arvioida itseä eikä kysytä ”Olenko yhtä hyvä kuin muut?” ”Kelpaanko?”
Kun tunnemme myötätuntoa itseämme kohtaan haluamme terveyttä ja hyvinvointia itsellemme ja ryhdymme toimimaan parantaaksemme oloamme.
Myötätunto itseä kohtaan on kuin taikaa – sillä on voima muuttaa kärsimys iloksi. Itsensä tuomitsemisen tiukka solmu alkaa aueta ja tilalle tulee rauhaa, yhteyttä ja hyväksyntää.
Mitä on itsemyötätunto?
Itsemyötätuntoinen kohtelee itseään kuin ystäväänsä; inhimillisesti ja ymmärtäen. Hän ei ajattele, että ihminen on arvokas vain silloin jos hän on täydellinen, saavuttaa kaikki tavoitteensa eikä milloinkaan mokaa. Itsensä kaveri lohduttaa itseään surun hetkellä ja kannustaa esteiden edessä. Iloitsee onnistumisista ja hyväksyy sen, että aina ei voi onnistua.
Itsemyötätunto ei ole itsesääliä tai itsensä hemmottelua. Myötätunto itseä kohtaan ei sisällä ajatusta, että minun ongelmani olisivat tärkeämpiä kuin sinun, vaan että myös minun ongelmani ovat tärkeitä ja ansaitsevat huomiota.
Lähteet:
Kristin Neff: Self-Compassion: Stop Beating Yourself Up and Leave Insecurity Behind
Christopher K. Germer: The Mindful Path to Self-Compassion: Freeing Yourself from Destructive Thoughts and Emotions
Paul Gilbert & Choden: Mindful Compassion: How the Science of Compassion Can Help You Understand Your Emotions, Live in the Present, and Connect Deeply with Others
Hetkinen mindfulness-vlogi numero kympin aiheena on työpäivään sopiva mindfulness-meditaatio.
Idea tähän 5 min mindfulness-meditaatioon lähti omista kokemuksistani työpäivän aikana. Mietin, että mitä tarvitsisin päivääni, jotta voisin vahvistaa energianhallintaani, keskittymiskykyä ja tarjota samalla kehomielelleni mahdollisuuden palautua sekä uusiutua.
Tietokoneen äärellä työskennellessäni huomaan usein jännitystiloja ylävartalon alueella. Varsinkin leuka, niska ja hartiat tuppaavat jännittymään ja kiristymään. Katso (tai ehkä pikemminkin kuuntele!) videon mindfulness-meditaatio ja kokeile mistä turhasta sinä voit päästää irti tällä hetkellä.
Tarjoa itsellesi virkistävä tauko työpäivääsi ja nauti mindfulness-meditaatiosta!
Hyviä fiiliksiä toivottaen,
Aleksi
Lue lisää mindfulnessin ja meditaation hyödyistä työpäivääsi.
Tutkimuksia mindfulness ja työ aiheesta:
Mindfulness, mental health and emotion regulation among workers. Grégoire S et al, 2015
Mindfulness goes to work: impact of an online workplace intervention. Aikens et al, 2014
Meille ei opeteta koulussa miten hengittää. Kuten kaikki muutkin tottumuksemme, myös tapamme vastaanottaa happea on yksilöllistä. Hengitystavat vaikuttavat ihan kaikkeen – päiväsi virkeystasoon, ryhtiin, ruoansulatukseen ja mielialaan. Joogaharjoituksen syventyessä voi oppia tarkkailemaan miten hengityksessä hienovaraisesti virtaa pranaa, elämänenergiaa.
Aloita tarkkailemalla hengitystäsi
Hengityksen laatuun vaikuttaa mm. mielentila, työasennot, terveyden tila, ikä ja lapsena opittu ryhti – yleensä peilaamme jo lapsesta saakka perheenjäseniemme ryhtiä. Jotta ymmärrät millaisia hengityksen tapoja sinulle on muodostunut, tarkkaile hengitystäsi erilaisissa tilanteissa: kun olet stressaantunut, kun olet iloinen, kun urheilet ja kun rakastelet. Aloita minuutin verran tarkkailusta ja huomioi muuttuuko hengitys. Hyvä joogaohjaaja ja säännöllinen, varioivia hengitystekniikoita tarjoava joogaharjoitus voi auttaa sinua tunnistamaan ja parantamaan hengityksesi kulkua myös arjessa.
Yleisiä haitallisia hengityksen tapoja:
1. Pinnallinen hartiahengitys
Rintakehä nousee ja hartiat sen mukana. Ehkä kärsit jännityspäänsärystä ja toivoisit usein, että joku hieroisi hartioitasi.
Kokeile tätä: Pyörittele kädet ja hartiat, venyttele niska ja kaula. Rentoudu ja aseta kädet vatsallesi rintakehällesi. Hengitä hitaasti sisään laskien neljään. Täytenä pidä pieni paussi ja paussin aikana rentouta hartiat. Hengitä ulos laskien neljään. Kun löydät hengityksen rytmin, vapauta kädet sivuillesi. Harjoittele usein, jotta opit pitämään hartiat rentona ja ohjaamaan hengitystä myös kohti keuhkojen alaosaa ja käyttämään pallealihasta laajasti. Tarkkaile myös pääsi asentoa, ettet esimerkiksi tuijota kännykkää alaspäin.
2. Vatsaa pullistava hengitys
Hengitys siirtyy kokonaan alas, jos hartiat ja rintaranka ovat tiukat. Esim. hartiavamma helposti siirtää hengityksen alas, koska syvässä rintakehähengityksessä hartia ja lavat liikkuvat hengityksen mukana leventäen.
Kokeile tätä: Aloita venyttelemällä kyljet. Kuvittele rintakehäsi kolmiuloitteiseksi. Meissä on muutakin kuin etu- ja selkäpuoli. Kuvittele solisluusi kauemmaksi toisistaan. Tunne, miten kylkiluiden välit avautuvat sisäänhengityksellä. Uloshengityksellä kylkiluiden kehikko tiivistyy sivuilta ja hengityksen lopussa napa liukuu kohti selkärankaa. Kun totut tarkkailemaan hengitystä, kokeile ottaa rintakehän laajennusta mukaan myös arkeen, esimerkiksi kun kävelet ja tiskaat.
3. Hengittäminen vatsa tiukkana
Jos olet tottunut vetämään jatkuvasti vatsaa sisään, etkä osaa rentouttaa ”bikinivatsaa”, pallean liike on todennäköisesti pienentynyt. Yhtä tärkeää, kuin löytää keskivartalon tukilihasten käyttö, on oppia rentouttamaan vatsa. Kun vatsa on kovana, on todennäköistä, että se on sitä myös kirjaimellisesti.
Kokeile tätä: Käy nelinkontin. Pidä selkä ojennettuna ja kanneteltuna, neutraalissa asennossa. Päästä sisäänhengityksellä vatsa täysin rentoutumaan painovoiman avulla. Uloshengityksellä vedä napaa kohti selkärankaa. Tarkkaile, ettei selkä liiku hengityksen mukana. Toista 10 kertaa.
Valokuvat: Petri Leppänen.
Täältä löydät kätevästi koottuna kaikki aiemmat joogavinkit.
Olin 7-vuotias ja leikin taloyhtiön pihalla ystäväni kanssa. Jonkin ajan päästä päätimme mennä rappukäytävään, sillä siellä oli ihanat leveät ikkunasyvennykset, joilla istuskella. Varmistin ystävältäni, että hänellä on lupa poistua pihasta ennen kuin menimme rappuun. Myöhemmin iltapäivällä, kun leikit oli leikitty, olin jo ollut jonkin aikaa kotona, ovikello soi. Siellä oli ystäväni äiti ja hän alkoi huutaa oven avanneelle isälleni kuinka minä olen houkutellut hänen lapsensa tekemään kiellettyjä asioita.
Kävi ilmi, että ystävälläni ei ollutkaan ollut lupaa poistua pihalta, vaan hän oli valehdellut minulle. Nyt hänen äitinsä vaati minulta raivon vallassa anteeksipyyntöä. Muistan, kuinka käperryin sikiöasentoon olohuoneen ison ruokapöydän taakse, enkä suostunut tulemaan sieltä pois. Kun äitini tuli kotiin ja kuuli tapahtuneesta, hän antoi isän kuulla kunniansa ja komensi tämän soittamaan naapurin rouvalle, jotta tämä tulisi pyytämään minulta anteeksi käytöstään. Enhän minä ollut tehnyt mitään väärää.
Muistan vieläkin sen pelonsekaisen kiukun ja nöyryytyksen tunteen, kun minut pakotettiin vastaanottamaan ystäväni äidin puolivillainen anteeksipyyntö. Kaikkein loukkaantunein olin kuitenkin isälleni, joka antoi vieraan ihmisen läksyttää minua asettumatta puolustamaan minua millään tavalla.
Miksi tämä muisto on piirtynyt mieleeni niin tarkkaan, että kehoni muistaa vieläkin milloin minusta silloin tuntui? Siksi, että siihen liittyi riittävän voimakas tunnelataus. Voimakas tunnekokemus taltioituu meihin tehokkaasti ja ellei sitä osaa purkaa, se jää pysyväksi osaksi meitä. Tästä taas voi seurata se, että kohtaamme jatkossa muitakin vastaavia tilanteita ja alamme esimerkiksi uskoa, että meitä kohdellaan aina epäoikeudenmukaisesti.
Tästä syntyy rajoittava ohjelma, uskomus, jolle haemme tietoisesti ja tiedostamattamme jatkuvasti lisää todisteita. Ikävän kokemuksen ympärille voi syntyä kokonainen uskomusjärjestelmä, joka liittyy samaan epäoikeudenmukaisuuden teemaan: Aina minua syytetään; Kukaan ei puolusta minua; Minusta ei välitetä; Aina minut tulkitaan väärin; Kukaan ei ymmärrä minua, Teen niin tai näin niin aina se on väärin, ja niin edelleen.
Moni meistä selittää asiat itselleen parhain päin, päättää unohtaa ja opettelee pärjäämään menneiden kanssa. Totuus on kuitenkin se, että tukahdutettu tunne ei katoa. Voimme uskotella itsellemme että kaikki on ok ja että asia on jo menneen talven lumia. Jos kuitenkin rehellisesti tarkastelemme tilanteita joissa loukkaannumme, suutumme, hermostumme, närkästymme, raivostumme, puolustaudumme, tai vaikkapa lamaannumme, niin ne paljastavat sen, että meissä on jokin kipukohta, johon kolahti sen verran, että reagoimme.
Esittämäni esimerkki omasta lapsuudestani on loppujen lopuksi aika harmiton. Kyseessä oli väärinkäsitys, ja ymmärrän tänä päivänä, että naapurin rouva hätääntyi pahanpuoleisesti ja käyttäytyi sen tähden ajattelemattomasti. Isäni oli todennäköisesti niin ällistynyt odottamattomasta välikohtauksesta, että hyytyi niille sijoilleen.
Aikuisen näkövinkkelistä tarkasteltuna jokin lapsuuden tapahtuma voi tuntua kovin vähäpätöiseltä, mutta lapselle se kuitenkin ollut iso asia. Meillä on myös hyvin kipeitä hylätyksi tulemisen, häpäisyn, vähättelyn, vihamielisyyden ja henkisen tai fyysisen väkivallan sekä menetyksen kokemuksia, joista olisi hyvä vapautua oman hyvinvoinnin tähden.
Apuna omalla paranemismatkallani ja asiakkaitteni kanssa käytän tänä päivänä menetelmää, jolla saadaan menneisyyden tapahtumia ja niihin liittyviä kuormittavia tunteita purettua lempeästi ja tehokkaasti. Kyseessä on seitsemän askeleen prosessi, jossa jokin kipeä kokemus käydään läpi niin, että tulemme kuulluiksi ja nähdyiksi, löydämme itsestämme myötätunnon ja syvällisemmän ymmärryksen, päästämme irti kehoon taltioituneista tunteista ja valmistaudumme vastaanottamaan kaiken sen hyvän, mikä meille kuuluu.
Äärimmäisen tärkeä askel emotionaalisessa eheytymisessä, jonka moni yrittää sivuuttaa on se, että omat tunteet ja tarpeet tulevat kuulluiksi ja tunnustetuiksi. Meidän on myös pystyttävä näkemään se, että meitä loukanneella ihmisellä on omat haavansa, joista käsin hän reagoi. Jokainen kova kokemus on myös opettanut meille jotakin arvokasta: mikä minulle on tärkeää, miten haluan itse käyttäytyä, miten haluan tulla kohdelluksi, mitä todellisuudessa ansaitsen.
Joskus jokin dramaattinen kokemus on ollut niin käänteentekevä, että olemme ottaneet elämässämme kokonaan uuden suunnan, josta on seurannut paljon hyvää. Kenties jokin asia on tehnyt niin kipeää, että olemme päättäneet katkaista kokonaisen sukupolvesta toiseen toistuneen negatiivisen ketjun. Siinä on kiitoksen ja selkääntaputuksen paikka – se on suuri ja arvokas työ.
On myös äärimmäisen tärkeää antaa itselleen anteeksi, jos ei ole osannut rakastaa itseään ja on antanut kohdella itseään huonosti. Silloin meissä syttyy myötätunto, lempeys ja hyväksyntä myös itseämme kohtaan. Kun vanhat tunnetaakat on hyvästelty, edessämme avautuu varsin erilainen elämä.
Emme enää tulkitse asioita negatiivisen kautta, hermostu pienistä tai ole jatkuvasti puolustuskannalla. Opimme nauramaan itsellemme, olemaan rohkeampia ja avoimempia. Meillä on enemmän energiaa. Pikkuhiljaa kiitollisuus, rakkaus, ilo ja luottamus muuttuvat vallitseviksi tunnetiloiksi.
Miten erilaiselta elämä voisi näyttää, jos epäluottamuksen sijalla olisi luottamus, kaunan korvaisivat myötätunto ja kiitollisuus ja arvottomuuden tilalla kukoistaisi terve rakkaus ja kunnioitus itseä kohtaan? Entä suuremmassa mittakaavassa? Miten erilainen maailma meillä olisi, jos jokainen meistä tekisi tätä tunnetyötä itsensä kanssa ja siirtyisimme tunneskaalalla reippaasti positiivisen puolelle?
Kutsun sinut katsomaan itseäsi lempeydellä ja tunnustelemaan olisiko sisälläsi jotain sellaista josta olet jo valmis päästämään irti. Minkä taakan laskeminen käsistä vapauttaisi sinut nauttimaan elämästä enemmän ja olemaan itsellesi hyvä? Keinot siihen on olemassa.
Viime viikolla tein itselleni aarrekarttaa tälle vuodelle. Kerätessäni kuvia ja kannustavia tekstejä törmäsin lähes täydelliseen lauseeseen: Halaa puolituttua!
Vaikka lause oli kaikin puolin aarrekarttaan sopiva, tunsin sisälläni valtavaa vastustusta. Ei! Minä en halua halata puolituttua!
Tiedän varsin hyvin, että tutkimusten mukaan halaaminen lisää aivoissamme ns. rakkaushormonin eli oksitosiinin tuotantoa ja sitä kautta saa meidät tuntemaan läheisyyttä ja onnellisuutta. Se jopa vähentää stressiä ja vaikuttaa myönteisesti fyysiseen terveyteemme.* Halaaminen on siis kaikin puolin suositeltavaa. Miksi siis tuo lause ärsytti minua?
Kyse ei voi olla siitä, että kokisin muiden koskettamisen jotenkin epämieluisaksi. Vaikka lapsuuden perheessäni ei ollut tapana halailla, olen opetellut tuon taidon. Halaan ja hellin mielelläni kaikkia läheisiäni. Ystäväpiirissäni halaaminen on tavanomaisin tapa tervehtiä. Ja olenpa jopa asunut maissa, joissa vaihdetaan poskipusut tervehtiessä.
Mutta puolituttujen halaamisen koen jotenkin epäaidoksi. Minulle tulee epämiellyttävä olo, että en ole täysin rehellinen. En itselleni enkä varsinkaan toiselle. Koen itseni jotenkin valheelliseksi.
Sillä halaaminen on minulle hyvin merkityksellistä. Siihen sisältyy niin paljon enemmän kuin esim. poskipusuihin. Haluan halata vain ihmisiä, joihin koen jonkinmoista yhteyttä. Useinmiten tuo yhteys pohjautuu ystävyyteen, läheisyyteen tai rakkauteen. Tuo toinen ihminen on minulle tärkeä ja luotan häneen. Olemme toistemme puolella ja toisiamme varten. Ja haluan osoittaa sen hänelle.
Onko halaamisen edellytys siis luottamus toiseen ihmiseen? Omakohtaisesti olen uskonut näin olevan. Ja puolituttujen kohdalla en voi olla täysin varma keskinäisestä luottamuksesta. Toisaalta tiedetään, että hoivaaminen, halaaminen ja helliminen alentavat stressiä ja luovat turvallisuuden tunnetta. Mutta ennen kuin uskaltautuu tulemaan toisen lähelle, niin tähän täytyy luottaa. Ainakin niin olen aiemmin uskonut.
Mutta olen halannut myös ventovieraita, jotka elämä on osuttanut tielleni vain hetkeksi. Tuollaisissa tilanteissa juuri tavatun ihmisen kanssa jaamme jotain sellaista, mikä synnyttää yhteyden välillemme. Jotain yhteisestä ihmisyydestä kumpuavaa syvää ymmärrystä. Jotenkin vaistonvaraisesti tietää olevansa samassa veneessä tuon juuri kohdatun ihmisen kanssa. Joskus tuon yhteyden syntymiseen ei tarvita kuin lämmin katse ja tunne, että on tullut kohdatuksi.
Yhtä luontevaa on halata, kun lohduttaa toista. Vaikka tuota toista ei juuri tuntisikaan. Silloin on kysymys toisen surun ja kivun ymmärtämisestä. Sen tunnistamisesta, että minussa itsessänikin on jossain tuo sama haava. Siitä tunteesta, että olen tässä sinun kanssasi. Muistan iäti, miten aikoinaan äitini kuoltua yliopistolla eräs vain nimeltä tuntemani lehtori pysähtyi käytävällä kohdalleni, katsoi lämpimästi silmiin ja sanoi ”Sinulla on surua.” Ja hän halasi minua, ennen kuin jatkoi matkaansa. Se tuntui hyvältä. Hän näki. Hän ymmärsi. Hän kohtasi.
Ehkäpä halaamisessa pohjimmiltaan onkin kyse juuri kohtaamisesta. Yhteisen ihmisyytemme jakamisesta. Sydämen tasolla sen ymmärtämisestä, että olemme ihmisinä olemassa toinen toisillemme. Silloin olemme myös aitoina ja rehellisinä läsnä toisillemme.
Mitäpä, jos en odottaisikaan – jossain suojamuurini takana – tuon yhteyden syntymistä? Mitäpä jos avaisin tuon yhteisen ihmisyyden myös puolitutuille? Mitäpä jos seuraavan kerran puolitutun kohdatessani avaisinkin sydämeni? Ja olisin läsnä ihmisenä ihmiselle?
Silloin ei enää tarvitse punnita luottamusta toiseen. Silloin luottamus ihmisyyteen voittaa kaiken.
Ps. Ilon ja onnellisuuden kuntosalilta löytyy läheisyyttä lisääviä onnellisuusharjoitteita myös meille ei-niin-luontaisesti halaaville.
*Lähteet:
Lyobomirsky S. 2007. Kuinka onnelliseksi. Uusi tieteellinen lähestymistapa. Helsinki: Basam books.
Sajaniemi N. & Mäkelä J. 2014. Ihminen voi hyvin joukossa. Teoksessa L. Uusitalo-Malmivaara (toim.) Positiivisen psykologian voima. Jyväskylä: PS-kustannus.
Menneiden murehtiminen vie sinut pois nykyhetkestä, jossa elämä tapahtuu. Menneiden murehtiminen on turhaa, sillä et voi palata ajassa taaksepäin ja muuttaa mennyttä. Entä sitten tulevaisuuden murehtiminen… Helpoin keino kehittää paineita tulevaisuudesta on miettiä, mikä tulevaisuudessa voisi mennä pieleen.
Mielikuvituksesi on uskomaton työkalu, jolla voit luoda maailmoja (kuten Star Warsin luoja George Lucas teki) …tai tehdä olostasi tukalan. Tulevaisuudesta murehtiminen on negatiiviseen lopputulokseen keskittymistä, keskittymistä siihen mikä saattaa mennä pieleen. Se mihin keskityt lisääntyy elämässäsi. Tulevaisuudesta murehtiminen on siis negatiivista tavoitteen asettamista! Miksi ihmeessä tekisit sellaista? Itse asiassa tulevaisuudesta stressaaminen tuntuu varmasti typerältä kun katsot seuraavaa kuvaa…
“Minulla on ollut paljon huolia elämässäni, joista suurin osa ei koskaan toteutunut.”― Mark Twain
Suurin osa huolen aiheistamme ei oikeasti toteudu kuten kuvittelemme! Aivomme kuitenkin kokevat kuvitellunkin uhkan todelliseksi.
Murehtimisen aiheutamat negatiiviset tunteet saavat elimistössämme aikaan stressireaktion. Pitkäkestoinen murehtiminen altistaa henkisille ja fyysisille sairauksille, joten huono tapa kannattaa katkaista ajoissa. Aina kun saat itsesi kiinni murehtimasta, voit päästää irti negatiivisista ajatuksista ja korvata ne positiivisemmalla mielikuvalla.
Vaikutamme tulevaisuuteen nykyhetken kautta, joten on luonnollista, että kannamme huolta tulevaisuudesta sopivassa määrin. Nykyhetkeä emme voi kuitenkaan muuttaa, joten on tärkeää hyväksyä nykyhetki sellaisena kuin se on. Miksikö?
Olet pulassa jos kuvittelet perfektionistisesti, että todellisuus nykyhetkessä voisi olla toisenlainen kuin se nyt on. Toki voit luoda mielikuvissasi paremman version todellisuudesta. Jos kuitenkin erehdyt ajattelemaan, että nykyhetken kuuluisi olla hienojen mielikuviesi mukainen, taistelet todellisuutta vastaan. Se on turhauttava taistelu, jonka häviät joka kerta. Nykyhetki on juuri sellainen kuin se on, juuri nyt.
Elämämme tapahtuu nykyhetkessä. Se on kaikki mitä meillä on ja mitä meillä on koskaan ollut, sillä menneisyys ja tulevaisuus ovat olemassa vain ajatuksissamme. Kun hyväksyt nykyhetken sellaisena kuin se on, kaikkine ”epätäydellisyyksineen”, elämäsi voi virrata vapaammin ja olet rauhallisempi, tyytyväisempi ja onnellisempi. Koet olevasi enemmän elossa.
Elämä ei aina suju kuten ajattelemme ja välillä epäonnistumme asioissa, vaikka kuinka yrittäisimme välttää epäonnistumista. Virheet kuuluvat olennaisesti ihmisyyteen, kuten Haloo Helsinki -yhtyekin laulaa: ”Virheen mahdollisuus ihmisyydelle sisällön suo”.
Vältteletkö sinä epäonnistumisia? Minä olen vältellyt epäonnistumisia, koska olen kokenut asian seuraavan kuvan osoittamalla tavalla.
Epäonnistumisen pelko on perfektionisista ajatusmalleista pahimpia, ainakin kun yritämme saada aikaan jotakin merkittävää. Epäonnistumiset ovat usein parhaita opettajiamme ja välttämättömiä välivaiheita matkalla onnistumiseen. Seuraava kuva kertoo miten epäonnistumisen pelko voi jarruttaa tekemiämme projekteja.
Epäonnistumisen pelko saa meidät välttelemään virheitä ja pelaamaan varman päälle. Jos aloittaessamme uutta projektia yritämme saada varmuuden tulevasta onnistumisesta, juutumme helposti ylianalysoinnin ansaan. Projektin aloittamista on helppo vältellä tutkimalla loputtomasti vaihtoehtoja ja stressaamalla lopputuloksesta etukäteen.
Kun projektin aloittamista välttelee tarpeeksi kauan ja sen tekeminen jää viimeiseen mahdolliseen hetkeen, saattaa tekeminen olla tehokasta (ja erittäin stressaavaa). Myös projekteista irti päästäminen voi olla vaikeaa, sillä ainahan on jotain parannettavaa. Muista kuitenkin, että tehty on parempi kuin täydellinen. Kritiikiltäkään ei voi aina välttyä kun tekee merkittäviä asioita.
Jos koemme, että pystymme paljoon, saatamme vaatia itseltämme paljon ja kokea riittämättömyyden tunnetta jos emme saavutakaan omia korkeita odotuksiamme.
Mieti mitä sanot itsellesi silloin kun olet pettynyt itseesi? Monesti olemme itsemme pahimpia kriitikoita. Jos kritisoisit samalla tavalla jatkuvasti parasta ystävääsi, niin olisitteko enää kauan parhaita ystäviä?
Suhtaudu itseesi myötätuntoisesti. Teet aina parhaasi niillä resursseilla, jotka sinulla on kullakin hetkellä käytössäsi.
Meillä kaikilla on perfektionistisia ajatusmalleja, jotka rajoittavat ja sabotoivat elämäämme.
Perfektionistiset ajatusmallit kuten epäonnistumisen pelko, kovat vaatimukset itseä kohtaan ja hallinnan tarve saavat sinut tuntemaan itsesi riittämättömäksi ja suorittamaan loputtomasti. Perfektionismin hinta on kova ja perfektionistit kärsivätkin erittäin todennäköisesti erilaisista stressin muodoista.
Perfektionistiset ajatusmallit ovat alitajuisia automaattiohjelmia, joita mielesi toteuttaa. Koet ajatuksesi elämästä, et itse elämää. Onneksi ajatuksesi voivat muuttua ja niin voit sinäkin!
Teksti: Jarmo Hörkkö, luontaistuoteasiantuntija
Borrelioositapaukset ovat kasvaneet räjähdysmäisesti viime vuosina. Borrelioosia kantaa n. 20 % punkeista, mutta miksi joku sairastuu ja toinen ei? Osalla ihmisistä luonnollinen immuuniteetti toimii tehokkaasti ja infektio pysähtyy pistoskohtaan. Puolustuskyvyn säätelyyn liittyvät myös hormonit, ravintotekijät ja puolustuskykyä kuormittavat altistukset, sairaudet ja toksiinit.
Borreliabakteeria voivat levittää punkkien lisäksi myös muut hyönteiset ja linnut ja se voi tarttua myös verensiirrossa, sikiöön istukan kautta, rintamaidon välityksellä tai sukupuoliyhteydessä. Borrelia pystyy liikkumaan elimistössä ja tunkeutumaan mihin tahansa soluun mm. veressä, sydämessä, aivoissa, nivelissä ja keskushermostossa.
Primaarivaihe jää tunnistamatta – punkin puremaa ei havaita ja vain osalle tulee ensioireita, joita ovat paikallinen leviävä ihon punoitus ja akuutin infektion oireet. Nykyiset vasta-ainetestit ovat positiivisia n. 50%:lla testatuista ja myöhäisvaiheen oireet ovat liian monimuotoisia, jotta ne voitaisiin diagnosoida kohtuuajassa. Myöhäisvaiheen diagnostiikasta ei ole yksimielisyyttä, ja oireisia hoidetaan muina sairauksina tai vain oireita hoidetaan. Potilailla on myös usein sekoittavia liitännäissairauksia ja oheisinfektioita.
IDSA (Infectious Disease Society of America)
– diagnoosin kriteerinä rengasmainen laajeneva ihottuma
– hoitona 2–3 viikon antibioottikuuri
– jos vasta-ainetesti negatiivinen, borrelioosia ei ole
– borrelioosi ei ole vaarallinen tai hengenvaarallinen sairaus
– käytössä myös Suomen käypähoitona
ILADS (International Lyme and Associated Diseases Society)
– potilaat saavat yksilöllistä ja tarkennettua hoitoa
– tarkemmat diagnostiset testit ja muut tutkimukset
– pitkäaikainen räätälöity antibioottihoito
– lääkehoitoa tukevat ruokavaliomuutokset ja ravintolisät
Borrelia tunkeutuu solun sisään sekä kiinnittyy soluihin ja soluvälitilan rakenteisiin tehokkaasti ja muodostaa biofilmirakenteita, joissa se voi lisääntyä ja suojautua elimistön puolustusjärjestelmiltä. Se omaa ainulaatuiset kyvyt siirtyä kudoksissa ja käyttää kemotaktisia ja muita keinoja kiertääkseen puolustusjärjestelmän.
– tehostamaan antibioottihoidon vaikutusta ja hajottamaan bakteeribiofilmejä
– immuunipuolustuksen tehostamiseen ja typpioksidin tuotannon lisäämiseen
– ravintopuutosten ja redox‐tasapainon korjaukseen
– hormonitasapainon ylläpitoon
– suoliston mikrobitasapainon ylläpitoon
Borrelioosin tukihoitoja ovat Detox-kuurit, ruokavaliomuutokset, alkalisointi ja tulehdusta vähentävä ruokavalio sekä ravintolisät, luontaislääkkeet ja entsyymit.
– 1,3‐1,6‐betaglukaani (Wellmune)
– serrapeptaasi / lumbrokinaasi
– antioksidantit: Pycnogenol®, seleeni, N-asetyylikysteiini,
alfalipoiinihappo, C‐vitamiini, Q10, glutationi
– B12‐vitamiini
– D3‐vitamiinitaseen korjaus
– L-arginiini
– kurkumiini
– Artemisia annua (Kesämaruna)
– LDN (low dose naltrexone)
– probiootit erityisesti antibioottikuurien yhteydessä
Typpioksidi on myrkyllistä borreliabakteerille ja sen tuotannon lisäämiseksi elimistössä tarvitaan l-arginiinia. Glukosamiinia ja kondroitiinia ei kuulu käyttää, koska ne ovat ravintoa borreliabakteerille.
