Kun lähtee omalle itsetutkiskelun polulle ja kohtaamaan sisimpänsä kivuliaita osasia, tunnelukkoja tai kiintymyssuhdemalleja saati puhumaan niistä ääneen, ollaan todella intensiivisten asioiden äärellä.
Ja koska ihmisyyteen kuuluu myös tarve ja halu analysoida ja korjata asioita, voi käydä helposti niin, että omaa toipumista alkaa jollain tavalla suorittaa. Ikään kuin itsessä olisi jotain perustavanlaatuista vialla, vain siksi, että alkaa nähdä tarkemmin omia varjopuoliaan.
Mutta mitä jos niin ei olekaan? Ja mitä, jos parantumiselle ei tarvitse laittaa aikarajaa?
Olen oman elämän varrella huomannut, miten tärkeää on palata syvyyksistä pinnalle. Syvyyksissä voi harjoitella olemaan turvallisesti omien tunteiden kanssa, yksin ja yhdessä, mutta yhtä tärkeää on muistaa, ettemme ole projekteja. Olemme ihmisiä. Ja valmiiksi raskaiden asioiden keskellä elämä voi muuttua turhan intensiiviseksi, jos ei muista huomata mitä kaikkea muuta on olemassa samaan aikaan.
Kuuntelin taannoin podcastia, jossa haastateltava kertoi etsivänsä kamalimpienkin elämän tilanteiden keskeltä iloa. Sillä ilo on aina jossain, sielläkin, mistä sitä voi olla hyvin vaikea löytää.
Itse olen löytänyt suurta nautintoa siitä, että voin omien kasvuprosessien keskellä (joita muuten on aina meneillään, siitä ei pääse mihinkään) nauraa absurdeille käänteille, tilannekomiikalle, hassuille sanomisille tai teoille. Siitä, että kaiken vastapainoksi oppii nauramaan itselleen ja elämän ajoituksille. Siitä, että voi välillä ottaa totaalisen tauon ja lähteä tanssimaan tukka hulmuten, katsoa Netflixiä sohvannurkassa ajattelematta yhtikäs mitään tai nauraa osuville ja sarkastisille meemeille ystävän kanssa aivan kippuralla.
On tärkeää antaa keholle ja mielelle lepoa ja hersyvyyttä, nautintoa ja muistutusta siitä, miten arvokasta ja kaunista ihmisenä oleminen kuitenkin on sotkuisuudestaan huolimatta.
Elämässä on aina läsnä kaikkia puolia, ja syvimmänkin kivun keskellä ilo ja keveys majailee jossain nurkassa.
Jos katsot tarkkaan, mistä sinä löydät sen tänään?
Menettämisen pelko, huijarisyndrooma ja hylätyksi tulemisen pelko ovat esimerkkejä peloista, jotka ohjailevat toimintaamme ja valintojamme ihan tavallisessa arjessa. Kaikkia meitä pelottaa joskus, ja se tuntuu pahalta. Siksi saatamme suojata itseämme peloilta niin tarmokkaasti, että emme huomaa, miten vahva ote niillä on elämästämme.
Vasta kun huomaamme ja tunnistamme pelkomme, voimme kohdata niitä ja jopa toimia peloista huolimatta – siihen saakka pelkomme ohjailevat meitä. Kun uskallamme kohdata pelkojamme, se ruokkii rohkeutta ja vapauttaa voimia tehdä tekoja ja tärkeitä valintoja. Tästä kirjoittaa tietokirjailija, toimittaja ja Toipuva arkajalka -blogia kirjoittava Harri-Pekka Pietikäinen uudessa kirjassaan Tunne pelkosi, vapaudu elämään (Bazar 2023).
Pelko pitää meidät turvassa – mutta voi myös estää toimimasta
Pelon tunne on olemassa meissä, jotta pysyisimme turvassa. Pelko saa meidät välttämään vaaraa. Usein peloissa ei kuitenkaan ole kyse todellisesta vaarasta.
– Elämme päivittäin uskoen tarinoihin, joiden todenperäisyys on pitkälti vain uskomus tai yhteinen sopimus. Monet pelot ovat tällaisia. Kun omia pelkoja alkaa syynätä ja tutkia syvemmältä huomaa usein, että oma suhteellisuudentaju on kasvanut vinoon. Pelkäämme asioita tai ihmisiä, joiden toteutumisen todennäköisyys on perin pieni. Samaan hengenvetoon teemme päivittäin asioita automaationa, joissa voi tilastollisesti sattua vaikka ja mitä. Monet pelot eivät kestä järkiperäistä tarkastelua, jonka vuoksi niiden kyseenalaistaminen alkaa sen myötä olla jo lähes velvollisuus, Harri-Pekka toteaa.
Monissa peloissa ei ehkä ole järkeä, mutta sitäkin enemmän niissä on voimaa.
– Jos olemme oppineet pitämään jotain asiaa pelottavana, voi olla vaikea muuttaa sitä käsitystä. Ei riitä, että asian ymmärtää, se pitää myös sisäistää. Vaikka osaisimme järkeillä pelon pois, kehomme saattaa yhä reagoida voimakkaasti sen alla. Tällöin on oleellista opettaa keholla uusi tarina, jossa pelko ei ole hallitseva tekijä. Se ei ole nopea pyrähdys vaan pitkäjänteistä työtä vaativa prosessi.
Miksi kannattaa uskaltaa?
Entä jos pelkojaan vain väistelisi? Jättäisi asioita tekemättä ja sanomatta silloin, kun alkaa ahdistaa.
– Pelon kohtaamisessa oleellista roolia näyttelee reagoiminen. Jos emme reagoi, lamaannumme. Pitkäkestoisena ja toistuvana lamaantuminen kasvaa halvaantumiseksi. Se on tila, jossa olemme täysin alistuneita pelon vakan alle. Pyrimme juurikin välttelemään sitä.
Ihminen tarvitsee tietyn määrän autonomian tunnetta voidakseen hyvin. Jo pelkästään sen vuoksi on tärkeää kokea, että pystyy reagoimaan sellaisissakin tilanteissa, jotka pelottavat. Se ei tarkoita supersankaritekoja vaan ihan sitä, ettei jähmety ja pakene pelon edessä vaan kohtaa sen silmästä silmään. Lopputuloksesta riippumatta tärkeintä on se, että reagoi.
Uutisvirran patoaminen voi helpottaa huolia
Maailmassa tapahtuu koko ajan pelottavia asioita, ja uutiset voivat lietsoa monenlaisia pelkoja. Miten niihin on viisasta suhtautua?
– Jatkuva kohina ja siihen liittyvä huoli kuormittaa hermojärjestelmäämme voimakkaammin kuin kenties luulemmekaan. Siksi on äärimmäisen tärkeää kyetä suojelemaan itseään pelottavilta asioilta, joihin itselläsi ei ole vaikutusvaltaa.
On totta, että uutisvirtaa seuratessa maailmasta saa usein karun ja lohduttoman kuvan. Samaan aikaan omassa elämässä harvemmin on juuri sillä hetkellä mitään kovinkaan pelottavaa. On perin kliseistä keskittyä olemassa olevaan hetkeen ja hengitykseen, mutta niinhän se on, että kliseet ovat usein totta.
Oleellisin muutos suhtautumisessa pelkoihin ei lähde ulkopuolista maailmaa tarkkailemalla vaan ennemmin omaa itseään ja sisintään tutkimalla. Ja tiedotusvälineistäkin on syytä pitää välillä taukoa. Mikäli King Kong saapuu kaupunkiin, usko pois, saat kyllä tietää siitä, vaikka et scrollaisikaan kerran tunnissa läpi uutisvirtaa.
Pelon kohtaaminen palkitsee
Mitä omiin pelkoihisi tutustuminen ja niitä kohti meneminen on antanut sinulle tai miten se on muuttanut elämääsi?
– Se, että olen opetellut reagoimaan pelottavien asioiden edessä, sen sijaan että olisin lamaantunut, on voimistanut itseluottamustani ja tunnetta autonomiasta.
Kun tiedän kykeneväni selviytymään myös pelottavien asioiden ja ihmisten edessä, ruokkii se omaa elinvoimaisuuttani. Tästä kumpuava kokonaisvaltainen hyvinvointi näkyy toivon mukaan myös ulospäin ympäristöön, jossa olen siedettävämpi kanssakulkija.
Tietysti itselleni on myös vanhempana tärkeää, että voin oppia alituisesti tukemaan paremmin omia lapsiani niiden asioiden ja elämäntilanteiden keskellä, jotka jännittävät ja pelottavat. Oleellista on, että silloin uskaltaa reagoida, sen sijaan, että lamaantuu.
Lue lisää koskettavista ja samaistuttavista tutkimusretkistä kohti elämän jännittäviä ja pelottavia asioita Harri-Pekan uutuuskirjasta Tunne pelkosi, vapaudu elämään.
Vertaistukena toimivat tarinat käsittelevät avoimesti kirjailijan omia pelkoja, sukupolvelta toiselle periytyviä pelkoja sekä pelkoja, jotka leimaavat koko yhteiskuntaamme.
Susanna Ahvalo on luokanopettaja, riippuvuuksien kokemusasiantuntija, mindfulness-ohjaaja sekä Positiivisen psykologian valmentaja PPC®. Erikoisosaamisena hänellä on mindfulness ja addiktiot. Susannan ohjauksen ja valmennuksen keskiössä on positiivinen psykologia, eli kiinnostus siihen, kuinka ihminen löytää kukoistuksensa ja tiedostaa voimavaransa. Susannalla on yritys nimeltä Onnellisuuspaja.
Kasvoin ympäristössä, jossa mikään ei ollut varmaa. Aikuisiin ei voinut luottaa. Mitä tahansa saattoi tapahtua. Turvattomuus, päihteiden käyttö, häpeä köyhyydestä. Nämä traumaattiset tapahtumat eivät itsessään olleet syitä riippuvuuksiin, vaan oleellista oli se, kuinka tulkitsin ne. Ne uskomukset, jotka noista tulkinnoista kumpusivat, ovat olleet riippuvuuteeni polttoaine läpi elämäni. Olen arvoton. En ole rakkauden arvoinen.
Näiden uskomusten ajamana pikku-Susanna oppi olemaan itsenäinen ja huolehtimaan itsestään. Otin kantaakseni omien ja aikuisten tunteiden raskaan taakan. Puuhastelu tarjosi keinon pitää haastavat tunteet käsivarren mitan päässä. Vaikka kuinka pinnistelen ja ponnistellen, miksi minusta kuitenkin tuntuu siltä, etten kuulu joukkoon, että olen jollain tavalla viallinen?
Minua kehuttiin siitä, kuinka hän on ikäistään kypsemmän oloinen ja osaa toimia kuin aikuinen. Kukaan ei nähnyt sitä pelkoa, joka varjeli herkkää ja haavoittuvaista sisintä.
Jo alakoulun ensimmäisillä luokilla selailin Suosikkia haaveillen rokkimaailman vapaasta ja vastuuttomasta elämästä. Tiesin jo silloin, että päihteet ovat vastaus kärsimykseeni. Ei siis ollut ihme, että heti ensimmäisestä kunnon kännistä jäin riippuvuuden salakavalaan koukkuun. Minulla oli keino pitää itseni suojassa ja salassa.
Jokainen uusi parisuhde, jokainen nousuhumala, jokainen tilille tullut rahasumma, jokainen Instagram-tykkäys, jokainen uusi vaate oli lupaus siitä, että kaikki helpottaa, että kohtaamatonta ei tarvitse kohdata. Miksi sitten kipu vain kasvaa? Tyhjyys tyhjenee? Pimeys pimenee?
Myös raittiina voi mennä pohjaan, eli siihen sille tasolle, mitä alemmas ei halua enää mennä. Olen ollut siellä. Paradoksaalisesti tie vapauteen on tullut sen kautta, että olen uskaltanut mennä läpi. Läpi lapsuuden traumojen, läpi toksisten uskomusten, läpi pimeyden ja suojamuurien.
Rohkeuteni ei ole riittänyt ja vielä siihen, että olisin päässyt pimeyden ytimeen asti, sanattomiin traumoihin. Rohkeuteni kuitenkin kasvaa päivä päivältä, hetki hetkeltä, hengitys hengitykseltä. Jokainen kohtaaminen aidon itseni kanssa antaa minulle ja kokemuksen siitä, että tänä päivänä voin valita. Voin valita olematta tarttumatta riippuvuuksiini. Kaikki järjestyy tavalla tai toisella. Kaikki on hyvin.
Olen ollut aina herkkäuninen ja kärsinyt siitä. Partioleirit, leirikoulu, rippileiri, retriirit, työreissut, mökkireissut, lomamatkat – mikä tahansa muutos omiin rutiineihin on saanut unen entistä heikommaksi muutaman päivän ajaksi. Samaa tarinaa kuulen asiakkailtani. Mikä avuksi kun nukkumatti ei tule?
Tavanomaista herkemmät tarvitsevat enemmän unta kuin keskivertoihmiset, mutta kärsivät usein univaikeuksista. Melkoinen dilemma. Aivojaan voi onneksi opettaa rentoutumaan ja omaan vireystilaan voi vaikuttaa. Aina se ei ole helppoa ja joskus ylikierroksilla käydessä mahdottoman hankalaa, mutta harjoittelemalla ja säännöllisyydellä saa aikaan tuloksia. Herkkänä ihmisenä joutuu pitämään itsestään ekstrahyvää huolta. Se tarkoittaa esim. sitä, että pitää kiinni tietyistä hyvistä rutiineista, miettii mitä syö ja juo ja mihin aikaan, ja menee riittävän ajoissa nukkumaan. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä selkeämmin huomaa hyvien tapojen vaikutuksen. Joku saattaa pitää sinua tylsänä tai joustamattomana, mutta omasta unesta huolehtiminen kannattaa.
Kokeile näitä keinoja
Sitä ei ehkä tule ajatelleeksi, mutta se, kuinka aloitamme päivämme vaikuttaa yöuniin. Jos heräämme joka aamu kovaääniseen herätyskelloon, nousemme kiireessä, selaamme samantien puhelinta ja siirrymme heti herättyämme työmoodiin, se vaikuttaa suurella todennäköisyydellä siihen, miten tyynesti nukumme. Aivot oppivat pysymään valppaina reagoidakseen seuraavana aamuna odottavaan stressiin. Onneksi ne voi myös opettaa rauhoittumaan unille. Tässä vinkkejä, miten autat kehoasi ja mieltäsi rentoutumaan iltaisin ja muutama apukeino myös siihen, miten saa ylikierroksia rauhoitettua.
Aamurutiini
Hyvä uni alkaa paradoksaalisesti jo heräämisestä. Parasta olisi herätä luonnollisesti ilman herätyskelloa. Se on nykypäivän aikataulutetussa elämässä haasteellista, mutta kannattaa kokeilla vaikka sarastusvaloa eli lamppua, joka kirkastuu pikkuhiljaa ja herättää lempeämmin kuin kovaan ääneen korvan juuressa hälyttävä herätyskello. Nouse vuoteesta rauhassa venytellen. Älä säntäile sinne tänne noustuasi, vaan liiku tietoisen rauhallisesti ja koita ylläpitää rentoa olotilaa. Anna puhelimen olla ja nauti kupponen kuumaa kaikessa rauhassa. Ota pieni hetki itsellesi.
Iltapäivällä/alkuillasta
Prosessoi päivän tapahtumia ja niiden aikaansaamia tunteita vaikka kirjoittamalla hyvissä ajoin ennen nukkumaan menoa. Kirjoita ylös myös kaikki sellainen, mikä sinun on muistettava seuraavaa päivää ajatellen. Näin ajatukset eivät pyöri päässä sänkyyn mentyäsi.
Illalla
Hidasta tietoisesti tahtia. Älä katso liian nopeatempoisia tai muuten stimuloivia ohjelmia tai lue ikäviä uutisia. Hengitä kevyen rauhallisesti, hidasta kävelytahtia ja tahtia millä teet asioita. Kerrot tällä tavoin kehollesi, että on aika rauhoittua. Tee sellaisia asioita, jotka rentouttavat, esim. lämmin suihku, rauhallisen musiikin kuuntelu, käsityöt, jne.
Sänkyyn mennessä
Pyhitä makuuhuoneesi unelle. Pidä se siistinä ja tee vuoteesta kutsuva ja mukava. Tuuleta, jotta ilma on raikasta ja pidä makuuhuoneen lämpötila viileänä. Voit kuunnella jonkin rentouttavan meditaation, sipaista ranteisiin rentouttavaa eteeristä öljyä tai hieroa iholle rentouttavaa magnesiumöljyä, listata mielessäsi kiitollisuuden aiheita tai lausua iltarukouksen. Mieli oppii yhdistämään nämä rentouttavat rutiinit nukahtamiseen.
Jos uni ei tule tai heräät keskellä yötä
Jos olo on poikkeuksellisen levoton, kannattaa kokeilla jotain rauhoittavaa harjoitusta. Tässä muutama idea.
Hengitystekniikka
Hengitä hiljaa nenäsi kautta ja laske 4:ään. Pidä hengitystäsi laskien 7:ään. Hengitä hitaasti ulos suun kautta laskien 8:aan. Toista tämä sykli noin 6 kertaa ennen kuin palaat normaaliin hengitykseen.
Suun teippaus
Moni hengittää tietämättään öisin suun kautta. Nenähengitys parantaa unen laatua. Suuteippi on ollut monelle herkälle avuksi paremman unen saamisessa.
Mielikuvaharjoituksia
Kokeile jotain näistä tai kehitä oma tekniikkasi:
Kuvittele että makaat riippumatossa, joka keinuu hitaasti ja rauhallisesti. On pimeää ja kuulet ympäriltäsi jotain ihanan rauhoittavaa ääntä (tai sitten on täysin hiljaista). Voit kuvitella että olet ulkona ja lempeän pehmeä tuulenvire hyväilee ihoasi.
Kuvittele että kävelet rennosti polkua alaspäin jossain kauniissa ja rauhoittavassa maisemassa. Olosi muuttuu rennommaksi ja rennommaksi joka askeleella. Voit käydä vaikka pehmeälle mättäälle nukkumaan tai antaa itsesi nukahtaa askelten monotoniseen rytmiin.
Puhu itsellesi mielessäsi rauhoittavasti, myötätuntoisesti ja rakkaudella. Voit lausua itsellesi positiivisia asioita, kuten ”Olen ihana”, ”Olen arvokas”, ”Kaikki on hyvin”, ”Olen hyvien asioiden arvoinen”. Usein uni tulee kesken lauseen ja nukahdat myönteinen ajatus mielessäsi.
Kirjoittaja Andy Hopi luotsaa vuosittain Tampere-talossa järjestettävää Täysii-seminaaria, joka järjestetään tänä vuonna 12:tta kertaa. Tässä koko kansan tapahtumassa puhujat jakavat rohkeasti omat samaistuttavat ja rosoisetkin tarinansa, joista saat monipuolisia näkökulmia ja eväitä henkilökohtaiseen kasvuusi.
Kuvittele itsesi tilaisuuteen, jossa joudut aivan yllättäen ja täysin valmistautumatta pitämään puheen. Tihenevätkö sydämenlyöntisi pelkästä ajatuksesta?
Esiintymispelosta kärsinyt Reija Könönen joutui tällaiseen tilanteeseen ystävänsä syntymäpäivillä. Reija oli tottunut siihen, että esiintymisistä selviäminen oli vaatinut etukäteen vimmattua valmistautumista. Prosessiin kuului myös itsensä moittiminen jälkikäteen, koska valmistautumisesta huolimatta kaikki ei kuitenkaan ollut sujunut täydellisesti. Tällä kertaa jokin oli kuitenkin muuttunut. Reija nimittäin istui puheen jälkeen alas.
Ennen hän olisi mennyt syrjään häpeämään, koska puhe ei ollut mennyt niin hyvin kuin hän olisi sen halunnut menevän. Nytkin hän tunnisti häpeän tunteen tulevan vierailulle, mutta tunne jatkoi pian matkaansa. Syöminen sai jatkua rennoissa merkeissä. Tietoisuuden valtasi ymmärrys, että jotain merkittävää oli tapahtunut. Reilun vuoden verran aktiivisesti tehdyt harjoitukset olivat toimineet.
Polku jota seuraamalla löytyi jatkuvasti uutta
Vuonna 2005 Reija oli stressaantunut ja nukkunut huonosti, joten hänen huomionsa kiinnitti rentoutusopastajakurssin esite. Hän ajatteli, että jos kurssilla opetetaan muita rentoutumaan, niin siinä samalla varmaan oppii rentoutumaan itsekin. Puolen vuoden kurssi antoi oppia siitä, miten paljon omilla ajatuksilla voi elämäänsä vaikuttaa.
Tämä oli alku polulle, jota seuraamalla on jatkuvasti auennut jotain uutta. Omasta toiminnasta tietoiseksi tuleminen toi Reijalle ymmärryksen, miten paljon hän oli elänyt omaa elämäänsä automaattiohjauksella. Reija oppi myös tunnistamaan tarkemmin omia tunteitaan, kun ennen hänellä oli ollut vain epämääräisen paha olo.
Oli merkittävä muutos, kun oppi ymmärtämään paremmin itseään ja sisäistä puhettaan. Reija huomasi, kuinka suuri merkitys hyvinvointiin on omilla ajatuksilla – ja miten niihin voi vaikuttaa.
Itsemyötätunto avautuu syvällisemmällä tasolla
Aberdeenin yliopistossa yhdistyi kaksi intohimoa, ihmismielen toiminta ja Skotlanti. Ison-Britannian saaren pohjoisosassa sijaitsevassa opinahjossa oli mahdollista kouluttautua mindfulnessin maisteriksi. Opinnot sisälsivät paljon harjoitteita.
Rohkeasti Reija pääsi myös yli kielimuurista, vaikka välillä joutuikin sanomaan sen minkä osasi sen sijaan mitä olisi halunnut sanoa. Opintojen isoin oivallus liittyi itsemyötätuntoon. Toki Reija oli tästä kuullut ennenkin, mutta tällä kertaa käsite aukesi syvällisemmällä tasolla. Reija ymmärsi, kuinka ankara hän oli itseään kohtaan ollut ja vaatinut itseltään ihan kohtuuttomia. “Oli elämää mullistava kokemus, kun oikeasti aloin kohdella itseäni hyvin”, hän sanoo.
Jo ennen opintojen aloittamista Reijan sydäntä lähellä olivat olleet erityisesti Skotlannin saaret, joilla hän käy ystävänsä kanssa saarikierroksilla. Mitä pienempi saari, mitä vaikeampi päästä, sen parempi!
Rohkeasti rehellinen
Taustalla on usein monia erilaisia uskomuksia, jos emme uskalla olla rohkeasti rehellisiä. Usein mietimme, mitä sanoistamme seuraa ja mitä muut niistä ajattelevat. Mietimme, pystymmekö täyttämään sen, mitä luulemme muiden meiltä odottavan. Tällöin emme ole oman elämämme pääroolissa, vaan annamme ihmisten yhteisössä äänioikeutemme pois.
Jo lapsuudessa on saattanut muodostua uskomus, että oma mielipiteemme ei ole tärkeä tai oikeanlainen tai meillä ei ole oikeutta sanoa sitä. Rohkeasti rehellinen -kirja sai alkusysäyksen, kun Reija tapasi työkuvioissa Sanna Laakkion. Vaikutuksen Reijaan teki Sannan olemus, joka oli mukavalla tavalla suora, mutta samalla kuuntelevainen. Reija tiedusteli, voisiko hän haastatella Sannaa, jotta voisi ammentaa oppia häneltä. He tapasivat useamman kerran ja ystävystyivät. Yhdellä kävelyllä Töölönlahdella nousi idea kirjan kirjoittamiseen aiheen tiimoilta.
Moni kirjaa varten haastatelluista ihmisistä kertoi, että kun he ovat lähteneet puhumaan omaa totuuttaan, he ovat saaneet valtavasti lisää energiaa. Vie nimittäin suunnattomasti voimia, jos yrittää olla joku muu, kuin oikeasti on. Tällöin ihminen elää jatkuvasti valmistautuen ja ennakoiden, on aina vähän varuillaan.
Kun tästä tulee tietoiseksi ja uskaltaa päästää irti asioiden turhasta kelailusta etu- ja jälkikäteen, energia alkaa virrata aivan eri tavalla. Kun on rehellisesti oma itsensä, laskeutuu mielenrauha. Elämä muuttuu rennommaksi, vapaammaksi ja täydemmäksi. Eräs kirjaa varten haastatelluista henkilöistä pääsi jopa eroon ahtaan paikan kammostaan, kun uskalsi alkaa puhua omaa totuuttaan.
Rehellisyyden vastakohtana Reija ei näe epärehellisyyttä, vaan piiloutumisen. Tarkoituksena ei kuitenkaan ole olla ”totuuden torvi”, joka vain toitottaa rehellisesti omaa näkemystään. Tärkeää on myös arvostaa ja kuunnella muita.
Rohkeasti rehellinen -kirja (Bazar 2023) julkaistiin päivänä, jolloin haastattelin Reijaa. Päivän voidaan ajatella olevan kirjan syntymäpäivä. Tämä syntymäpäivä on merkittävä päivä heille, jotka saavat kirjasta rohkeutta puhua omaa totuuttaan. Jos olet piilotellut itseäsi ja ajatuksiasi, rohkaisee Reija nousemaan samaan linjaan muiden kanssa. Ei ylemmäs, ei alemmas, vaan samaan linjaan.
Lisää Reija Könösen ajatuksia pääset kuulemaan Täysii-seminaarissa Tampereella.
TÄYSII 2023 -seminaarin teemana on YHTEYS, josta puhumassa ovat 12 eri alan huippuosaajaa, mm. Sanna Wikström, Reija Könönen, Mitra Vasara ja Ilkka Koppelomäki. Seminaari järjestetään Tampere-talossa lauantaina 18.11.2023.
Kirjoittamalla tilauksen yhteydessä Lisätiedot-kohtaan alennuskoodin HIDASTA, saat lipuista 10%:n alennuksen sekä TÄYSII 2022 -seminaarin videotallenteet (arvo 47 €) kaupan päälle.
Uusi suhde ja jokin mitä uusi kumppani sanoo tai tekee voi triggeröidä narsistisen suhteen jälkeen joskus hyvinkin ennalta arvaamattomasti.
Vanhat raskaat kokemukset saattavat nostaa päätään vieden kehon ja mielen synkkään menneeseen, ravisuttaen mustilla muistoillaan ja herättää epäilyksen:
Mitä jos kaikki se entinen kauhu onkin jälleen alkamassa uudestaan tai mitä jos en koskaan pääse yli entisestä?
Ja vaikka suhde ja uusi kumppani olisi luotettava, sekä turvallinen, voivat vanhat kokemukset ja niiden jättämät jäljet kehossa ja mielessä puskea esiin tuskallisella tavalla.
Mitä raskaampaa narsistinen kaltoinkohtelu on ollut ja mitä pidempään se on kestänyt, sitä syvemmät jäljet se meihin ihmisiin tavallisesti jättää.
Jotta saisit toipua rauhassa ja jotta kehosi ja mielesi, jokainen muistosi saisi hoivaa, sekä luottamusta nykyhetken turvallisuuteen, tarvitset aikaa ja myöskin toisten ihmisten ymmärtävää tukea.
Uuden kumppanin on tärkeää pyrkiä ymmärtämään ja hyväksymään mennyt elämäsi ja kokemuksesi. Menneiden muistojen aiheuttamat haasteet nykyhetkessä ja suhteessa sinuun ja häneen eivät ole reiluja tai kivoja, mutta lähtökohtaisesti ne on on tärkeä hyväksyä, jos niitä ilmenee.
Jokainen meistä kantaa menneen elämän muistoja itsessään ja parhaimmassa tapauksessa saamme hoivata toinen toistemme haavoja, yhdessä rakkaan ihmisen rinnalla.
Jotta uusi kumppanisi ymmärtäisi kokemustasi menneessä narsistisessa suhteessa, halusin kirjoittaa hänelle kirjeen, jonka voit halutessasi näyttää hänelle (jos kuvaukseni vastaa kokemuksiasi) tai kirjoittaa oman muokatun versiosi.
Kirje uudelle kumppanillesi, narsistisen suhteen jälkeen
Olet saanut rinnallesi luomakunnan kauneimpia piirteitä omaavan olennon, herkän ja paljon kokeneen ihmisen.
Uskon hänen tuntevan elämän pienimmätkin värähtelyt niin sinussa, kuin hänessä ja kaikessa elävässä organismissa ympärillänne. Hän luultavasti aistii ihmisten olotiloja ja ilmapiiriä, ja voi pienimmistäkin eleistä tulkita niiden tarkoituksia tai merkityksiä.
Tuo herkkyys on lahja ja supervoima, sekä välillä hyvin raskas taakka kantaa. Se on voinut myös hioutua lisää pakon sanelemana väkivaltaisen ja ennalta arvaamattoman ilmapiirin ja sairaalloisen ihmisen aikaansaamana, jotta on voinut pysyä suojassa väkivaltaiselta kohtelulta.
Jos kumppanisi on kokenut narsistista kaltoinkohtelua ja huomaat hänessä nousevan aika ajoittain vaikeita, kuin pakonomaisia ajatuksia ja tunteita, jotka aiheuttavat hämmennystä tai kitkaa välillenne haluaisin sinut tietävän seuraavaa:
Narsistisen suhde on yksi raskaimmista ja sairaalloisimmista suhteista, jossa henkinen väkivalta näyttelee tavallisesti pääosaa ja jonka jättämät jäljet voivat näkyä vielä pitkään suhteen jälkeenkin ja todella myös ilman syytä. Tämä on tavallinen ja yleinen seuraus väkivaltaa kokeneilla.
Häntä on mahdollisesti loukattu, petetty, alistettu, uhkailtu, kiristetty ja peloteltu niin monella tapaa, että usko itseen ja muihin on voinut olla kadoksissa pitkään. Ja siltikin hän on uskaltanut lähestyä sinua, ottaen samalla riskin, jossa mieli huutaa epäilevänä: Uskallanko luottaa tai miksi en pysty luottamaan, vaikka kuinka haluaisin?
Parasta mitä voit hänelle antaa on kertoa, että hän on turvassa, eikä nyt ole mitään hätää. Turvallinen ja rauhallinen läheisyys tuo lohtua, jota meistä jokainen tarvitsee.
Kun sanasi vastaavat tekojasi ja toisin päin, vahvistaa se hiljalleen luottamusta, jonka hän on kerran menettänyt.
Ja vaikka hän järjellä tietäisikin, että sinuun voi luottaa on normaalia, että tunteet tulevat jälkijunassa ja osa mielestä tarvitsee paljon vakuuttelua ymmärtääkseen, ettei enää ole hätää.
Luottamus ihmisiin ja myös siihen, että hän uskoo maailman pitävän sisällään ihmisiä, jotka eivät halua hänelle pahaa korjaantuu ajan kuluessa, mutta se vaatii konkretiaa: pieniä rakkaudellisia sanoja ja tekoja, päivittäin.
Lopuksi haluaisin muistuttaa, ettei sinun tarvitse pelätä, tehtäväsi ei ole mahdoton.
Rakkaus ja turvallinen, sekä luotettava läsnäolo riittävät usein parantamaan yhdessä ajan kanssa hyvin vaikeitakin haavoja.
Ja jos sinulla tai hänellä on tunne, ettei mikään auta, ei tässä maailmassa tarvitse jäädä yksin, vaan ammattilaisten tukea ja apua kannattaa hakea matalalla kynnyksellä.
Johtajana ja johtajien valmentajana toiminut Risto Kuulasmaa työstää tv-projekteja Los Angelesissa ja järjestää Davosiin Maailman talousfoorumin yhteyteen ohjelmaa, joka yhdistää yritysjohtajat ja isot henkiset ja alkuperäiskansojen johtajat. Hänen yhteistyökumppaneinaan ovat olleet mm. Deepak Chopra, Sadhguru ja Sri Sri Ravi Shankar. Lisäksi Ristolta on ilmestynyt kirja Kaikki valo maailmassa (Bazar 2023), joka pohtii ihmisenä olemisen ydintä.
Miten työelämän ja henkisyyden yhdistelmä sopii mielestäsi yhteen?
– Näen ne hyvin integroituneena. Yritän katsoa asiaa holistisesti. Yrityksessäkin on tietynlainen energia, pelot ja uskomukset, jotka kaikki vaikuttavat liiketoimintaan sekä yksilön että yhteisön tasolla.
Tuntuu siltä, että maailmalla ollaan vähän valmiimpia siihen, että henkinen puoli tulee mukaan myös työhön. Se yhdistyy yleiseen kestävyysajatteluun, vihreään siirtymään ja uusiin energiamuotoihin. Mielestäni se on hyvä kehityssuunta.
Vietämme ison osan elämästämme töissä, kun olemme kahdeksan tuntia päivässä kollegojen kanssa. Ollaan mielenkiintoisten aikojen äärellä, kun etenkin Suomessa työhyvinvointi on suorastaan romahtanut. THL:n viimeisimmän tutkimuksen mukaan noin puolet työikäisistä kokee olevansa kuormittuneita ja joka kahdeksannella on itsemurha-ajatuksia. Masennus on suurin työkyvyttömyyden syy Suomessa. Tässä alkaa olla merkittävä kriisi käsillä, ja äkkiseltään tuntuu siltä, että nyt kaivataan uusia suuntia ja lähestymistapoja.
Mikä voisi parantaa ihmisten vointia työelämässä?
– Nykymaailma kaipaa holistista otetta hyvinvointiin, varsinkin nyt, kun tilanne on tämä ja luvut näin retuperällä. Ensimmäinen kysymys on, ottaako työpaikka lisää roolia ihmisten hyvinvoinnissa?
Nyt on niin, että jos on jotain ongelmia, niin mennään juttelemaan lääkärille tai yrityksen HR-osastolle. Mutta voisimmeko löytää uusia tapoja siihen, että työelämässä kaikista pidetään enemmän huolta?
Yksi käytännön idea voisi olla vaikka kiitollisuuspalaveri: Voisiko työpaikalla pitää kerran viikkoon kiitollisuuspalaverin, jossa kerrotaan, mistä ollaan kiitollisia? Kiitollisuus on tutkitusti yksi elvyttävimmistä asioista.
Veikkaukseni on, että työhyvinvointi nousee yrityksissä keskeisimmäksi menestyksen mittariksi. Silloin nähdään helposti se yhteys, että kun ihmiset voivat hyvin, niin yleensä myös tulos paranee.
Eiköhän tehostaminen työpaikoilla ole jo nähty. Tarvitaan uusia työkaluja. Tässä kriisin vaiheessa emme voi enää soveltaa menneitä työkaluja, sillä ne eivät selvästikään ole toimineet. Luulen, että ollaan menossa sitä kohti, että myös ihmisten henkinen puoli huomioidaan työpaikalla.
– Asiakkaita on kahta sorttia: palautuvia ja avautuvia. Palautuvat usein ovat menneet jonkin myllyn läpi. He ovat ehkä myyneet yrityksensä tai he ovat johtajia, jotka ovat siinä tilassa, että takki on tyhjä. Usein heillä on myös jokin palkkio saavutettuna, esimerkiksi varallisuutta on, mutta ontto ja tyhjä kuori jäljellä. Heidän kanssaan aletaan hakea palautumisen tapoja ja merkityksiä.
Avautuvat ovat usein asiakkaita, joilla on intuitio, että hyvin menee, mutta tässä ei ollut vielä kaikki. He ovat tunnistaneet, että potentiaalia olisi enemmän. Silloin lähdetään jossain kohtaa henkisen avautumisen suuntaan. Tehdään töitä pelkojen ja rajoittavien uskomusten kanssa – ja niitähän meillä piisaa. Ne kulkevat mukanamme lapsuudesta ja nuoruudesta.
Miten se vaikuttaa työpaikalla muihin, kun johtajat käyvät läpi omaa prosessiaan?
– Eiköhän me olla kaikki nähty, että jos pomo voi hyvin, niin tunnelma on erilainen. Jos meillä on johtaja, joka on ihan lopussa tai kireä, niin kyllä se saastuttaa työpaikan ilmapiirin saman tien.
Hyvä harjoitus on listata omat pelot ja omat uskomukset ja käydä ne läpi. Se on helpottavaa ja myös aavistuksen huvittavaa, varsinkin jos pystyy jakamaan niitä muille. Että voiko tosiaan olla tällainenkin pelko! Mielikuvituksemme on vain rajana sille, mitä kaikkea voimmekaan pelätä. Tämän harjoituksen voi tehdä koko yrityksen tasolla myös siten, että pohditaan, mitkä ovat meidän firman pelot ja rajoittavat uskomukset.
Risto Kuulasmaan teos Kaikki valo maailmassa syventää näkökulmaa ihmisenä olemisen ja henkisen kasvun teemoihin.
Hektisen työpäivän kiireessä uskomme usein, ettei pysähtyminen ole mahdollista. Päivän työkuorma ei anna minuuttiakaan periksi, ja nautintomahdollisuus tuntuu häämöttävän jossain kaukana, ehkä illassa tai viikonlopussa. Loputtoman usein me kiristämme tahtia, kun sitä pitäisi hellittää. Mutta nautinto kulkee mukanamme mielessämme, juuri silloin kun sitä eniten kaipaamme. Sen käyttöön ottaminen on vain opettelua vaille.
Viivähdä rakkaassa paikassa, joka rentouttaa sinua
Laita silmäsi kiinni ja tuo silmiesi eteen kaunein maisema, mitä olet nähnyt. Laajenna kuvaasi niin suureksi, ettei muuta näköpiirissä olekaan. Keskity tuon paikan tuomaan tunteeseen sinussa, tuo esille tuoksut, joita paikassa saat nuuhkia ja kuuntele tuon kohteen äänimaisemaa. Mitä tuttua ja kaunista kuuletkaan? Kuvittele itsesi tuohon paikkaan nauttimaan, pysähdy tunnelmaan, jonka se saa sinussa aikaan. Hengitä vapaasti ja rennosti paikan rauhaa itseesi ja viivähdä siinä niin kauan, että kehosi ja mielesi saavuttaa rauhan.
Mielikuvamatkalla pääset irti kiireestäsi, milloin ja missä vain
Luo turvahetki, jonka sylissä saat käpertyä
Valu turvahetkeen, jossa sinun on lämmin, rento ja rauhallinen olla. Onko se viltin alla, kaunis kahvikuppi kädessä, lempisarjasi lumoissa ja villasukat tuoden lempeyttä kylmiin varpaisiin? Vai rakkaasi kainalossa, jossa saat rauhallisia sanoja ”ei ole mitään hätää” ja silityksiä, juuri niin lempeästi kuin kaipaat? Vai onko turvahetkesi vanhassa kotitalossasi ruokapöydän ääressä, ympärillä niin tuttua ja tavallista ja suussa korvapuustia, jota olet maistanut satoja kertoja ennenkin? Millaiseen turvahetkeen pääsetkään?
Turvapaikkasi kulkee aina mielessä mukanasi
Sensuelli ja aistillinen mielikuvahetki saa mielesi ja kehosi virkistymään
Viivähdä eroottisessa, antaudu tuntemaan kiihotuksen tunteesi mielessäsi ja pysähdy aistilliseen hetkeen. Millaista sensuellia kosketusta voisit tuntea ihollasi? Kun viet mielesi kohtaan, joka kaipaisi kosketusta, pian sitä saatkin. Voisiko se olla lempeää tai jopa kuumaa, ihan vain siinä, keskellä kaikkea? Mihin kuvaan eroottisissa muistoissasi voisit hetkeksi jäädä? Mitä tapahtuisi, jos kehosi nauttisikin hetken tuntemuksista, joita aistilliset, sensuellit hetket saavat sinut nauttimaan?
Mielesi on taukopaikkasi, jonka voimin pääset minne tahansa kauniiseen paikkaan, turvalliseen hetkeen tai sensuelliin kokemukseen ja saat hetken taukoa kaikesta siitä, missä päivän aikana huristelet menemään. Vapaus on sitä, että tuo kaikki kulkee kaiken aikaa mukanasi ja on käytössäsi, kun sitä tarvitset. Millaiseen nautintoon voisitkaan tänään sukeltaa?
Pidennetty työpäivä huomenna? Onnistuu toki! Ei kai mun some-postaus vaan loukkaa ketään? Tottakai voin leipoa mokkapaloja koulun myyjäisiin- laittakaa mulle vielä myyntivuorokin! Kuulostaako edellinen sinustakin tutulta? Kiltti tyttöhän se siellä rientää taas pelastamaan tilanteen ja pyrkii miellyttämään muita tullakseen hyväksytyksi.
Kiltin tytön- syndroomasta puhutaan, kun kuvataan toimintamallia, jossa ihminen sivuuttaa omat mielipiteensä, tunteensa ja jaksamisensa hakiessaan muilta rakkautta ja hyväksyntää.Hylätyksi tulemisen pelosta kumpuava kiltteys on kuitenkin vahingollista, sillä jatkuva itsensä syrjään työntäminen saa aikaan uupumusta, katkeroitumista sekä vieraantumista omista tunteista ja tarpeista.
Liiallinen kiltteys saa alkunsa usein varhaislapsuuden kokemuksista. Jos lapsen kasvuympäristössä hankalat tunteet eivät ole sallittuja eikä hän saa niiden kohtaamiseen tukea aikuisilta, lapsi oppii vaikeiden tunteiden olevan vältettäviä ja jopa vaarallisia.Niiden ilmaisemisesta voi seurata vanhempien ennakoimattomia ja pelottavia reaktioita sekä hylätyksi tulemisen kokemuksia.
Kulttuurissamme on myös pitkä historia sille, että tyttöjen tulee olla kuuliaisia, sopuisia ja avuliaita. Vaikka modernissa ajassamme tämä näkemys on jo vanhentunut, kannamme edelleen kaikuja tästä uskomuksesta sisällämme, kollektiivisessa muistissamme.
Askeleita muutoksen polulla
Usein elämässä tulee eteen hetki, jolloin itse tajuaa, että nyt saa riittää. Oivallus vaatii rohkeutta nostaa Kiltti tyttö varjoista oman tietoisuuden näyttämölle lähemmin tarkasteltavaksi. Lempeys ja ymmärrys itseä kohtaan ovat avainasemassa, sillä Kiltti tyttö syyllistää itseään herkästi.
Omien rajojen, tarpeiden ja tunteiden ilmaisua voi alkaa harjoitella turvallisessa ympäristössä. Minun kohdallani se tarkoitti puolisoani. Itselleenvoi tehdä tavoitteita, käydä mielessään etukäteen läpi haastavia tilanteita ja etsiä lähipiiristään roolimalleja. Minun voimahahmoni oli ystäväni, joka osasi pitää rajoistaan jämäkästi kiinni.
Itsensä aito ilmaiseminen voi saada omassa elämänpiirissä aikaan myös vastustusta. Mukautuva ja avulias Kiltti tyttö on miellyttävä läheinen tai työkaveri, joten muutos heijastuu väistämättä ympärillä oleviin ihmisiinkin. Omien puolien pitäminen sisältää siis riskin, että jotkut voivat pitää sinua hankalana.
Muutos kohti uutta voi olla hidasta ja pelottavaakin, mutta pikkuhiljaa uudenlaisten toimintatapojen ja taitojen harjoittelu alkaa tuottaa tulosta. Armollisuus on hyvä matkakumppani, sillä välillä eteen tulee tilanteita, jotka nostavat Kiltin tytön taas esiin. Omien rajojen merkitseminen voi heilahtaa hetkeksi myös toiseen ääripäähän, mutta tämäkin kuuluu prosessiin. Älä siis anna periksi, sillä ajan kanssa löytyy kultainen keskitie- juuri itselle sopiva jämäkkyyden ja jouston tasapaino!
Ehkä sinäkin olet toivonut joskus itsellesi paksumpaa nahkaa tai kovempaa kuorta, ettei elämä satuttaisi niin kovasti. Ehkä myös sitä, ettei tarvitsisi tuntea tuskallisia tunteita. Että voisi vain kiertää tai ylittää ne, kun kohdalle sattuvat. Voin tunnustaa, että ajatus on käynyt tämän syyskuun aikana omassakin mielessäni. Sen verran olen vaikeiden tunteiden kanssa aikaani viettänyt.
Paksun kuoren rakentaminen on kuitenkin huono vaihtoehto, sillä sitä projektia johtavat ego, pelko ja häpeä. Ja loppupelissä tuo näennäisesti paksu nahka, kuten ohitetut tai muiden syyksi vieritetyt tunteetkin ovat todella huteria ja ajan mittaan kestämättömiä suojatoimia.
Pelko huteran rakennelman romahtamisesta vaanii koko ajan jossain taustalla ja suojatoimet käyvät yhä enemmän energiaa vaativiksi ylläpitää. Tuloksena saattaakin olla jotain toivotusta aivan päinvastaista. Vaikkapa juuri äärimmäinen ja epäterve ohutnahkaisuus.
Paksun nahan sijaan on viisaampaa kasvattaa itselleen luja ja lempeä sisus. Sisus, jonka voi paljastaa maailmalle haavoineen, keskeneräisyyksineen ja kasvukipuineen. Sellaisenaan hauraan vahvana, rikkinäisen ehjänä ja epätäydellisen täydellisenä. Kauneimpana, mitä on. Ihmisellisenä.
Sellaisen sisuksen kasvattaminen edellyttää myös kivuliaiden tunteiden vastaanottamista ja niiden kanssa olemista, niistä vastuun ottamista. Tunteilla on aina asiaa ja jokin tarkoituksensa, jota on hyvä pysähtyä kuulemaan.
Itselleni oli tärkeää muistaa kivuliaimpina hetkinä myös se, että tunteminen ontervettä. Tunteeton ihminen – tai ehkä paremminkin ihminen, jolla ei ole yhteyttä omiin tunteisiinsa, ei ole hyvinvoiva. Hän on jotenkin tyhjä. Hänellä ei myöskään voi olla ymmärrystä toisen ihmisen tunteita kohtaan eikä siten aitoa empatiakykyä. Näiden puuttuessa hänellä ei myöskään ole kykyä pintaa syvempiin kohtaamisiin ja ihmissuhteisiin.
Luja ja lempeä sisus on aidon minän ydin. Ydin, jonka ansiosta sinulla ei ole piilotettavaa, puolustettavaa, hävettävää eikä pelättävää. Sen johdosta sinussa ei myöskään ole mitään vähennettävää eikä lisättävää. Olet totta, se riittää.
Omana itsenään oleminen mahdollistaa myös aidon kohtaamisen ja syvän yhteyden muiden ihmisten kanssa. Tietää olevansa tarpeeksi ja tulevansa hyväksytyksi omana itsenään miellyttämättä ja joksikin muuksi muuntautumatta. Ymmärtää olevansa arvokas ilman saavutuksiaan, mainettaan, työtään, taitojaan, ulkonäköään tai varallisuuttaan. Aitona omana itsenään ei tarvitse todistella rakastettavuuttaan esimerkiksi epätoivoisesti ja vauhdilla suhteesta toiseen vaihtaen.
Omana aitona itsenäsi olet rehellinen ja uskollinen paitsi itsellesi myös kaikille läheisillesi, ja se on paras lahja, minkä voit antaa. Läheisesi, ystäväsi ja yhteistyökumppanisi tietävät sinun olevan luotettava ja tarkoittavan todella sitä, mitä sanot tarkoittavasi. Kun olet aito ja rohkea oma itsesi, myös he voivat olla sitä.
Voit lukea lisää rohkeudesta olla oma aito itsensä kirjastani. Kirjan voit tilatatäältä
Naisille tehdyt ADHD-diagnoosit ovat viime vuosina lisääntyneet merkittävästi, ja itsekin olen yksi heistä, jotka ovat saaneet diagnoosin vasta keski-iässä. Tyypillinen ADHD-diagnoosin saaneen naisen tarina onkin seuraavanlainen:
Havahduin ADHD:n mahdollisuuteen vasta sen jälkeen, kun yksi kolmesta kouluikäisestä lapsestani oli saanut ADHD-diagnoosin ja yksi lapsista on parasta aikaa neuropsykologisissa tutkimuksissa. Historiassani on muun muassa vuosia jatkunutta työnkuormitusta ja uupumusta sekä kolme pitkää sairauslomaa vaatinutta burnoutia. Lisäksi minulla on jatkuvia kehollisia oireita: niska- ja selkäkipuja, purentalihasongelmia ja migreeniä.
Minua on myös tutkittu psykiatrin toimesta, mutta vaikka minut aikanaan todettiin keskivaikeasti masentuneeksi, en itse kokenut sen olleen kohdallani oikea diagnoosi. Koin olevani vain hetkittäin masentunut ja ahdistunut liian kuormittavan elämäntilanteen takia, ja koska olin pakottanut itseni yrittämään liikaa – suorittamaan kuten muut. Soimasin jatkuvasti itseäni siitä, etten pystynyt samaan kuin muut työssäkäyvät ihmiset. Minulle on ollut äärimmäisen vaikeaa yhdistää työ ja perhe-elämä, vaikka mieskin on tukenani ja tekee osansa arkihommista. Tähän kaikkeen annettiin selitykseksi vain masennus.
Nyt kun sitä tarkemmin mietin, tämä itseni soimaaminen on ollut minulle tuttua lapsesta asti. Olen kokenut itseni monin tavoin vääränlaiseksi ja huonoksi, epänormaaliksi. En kokenut kuuluvani joukkoon, olin liian erilainen ja yritin aina sopeuttaa itseäni sellaiseksi kuin muut. Sitä samaa olen tehnyt siis koko elämäni, aidon itseni pienentämistä, jotta en menettäisi ystäviäni tai paikkaani yhteisöissä.
Tämä tarina on synteesi monen ADHD-naisen elämästä, eli uskoisin monen tunnistavan itsensä tästä tarinasta. Pohdin pitkään syitä siihen, miksi tutkimustenkin mukaan lapsuusiässä tytöt saavat ADHD-diagnooseja noin viidenneksen siitä mitä pojat.
Esitän tässä viisi tutkittuakin syytä siihen, miksi tyttöjen ja naisten ADHD-piirteitä on ollut näihin vuosiin asti vaikea tunnistaa:
ADHD:n piirteitä ja kriteereitä on vuosikymmenten ajan sukupuolitettu, eli ADHD:ta on pidetty tyypillisemmin poikien käyttäytymiseen ja aivojen erityisyyteen liittyvänä tilana. Tällainen oireiden ja piirteiden sukupuolittaminen on ollut erittäin haitallista – ei vain ADHD-piirteiselle itselleen, vaan myös sen vuoksi, että sillä on ollut vaikutusta sekä läheisten että esimerkiksi opettajien asennoitumiselle. Sukupuolittaminen on saattanut vaikuttaa myös hoitavan tai kuntouttavan tahon näkemyksiin.
ADHD-piirteisellä tytöllä tai naisella voi olla sisäistä ylivilkkautta ja levottomuutta, joka ei niinkään näy ulospäin muille. Tyttö/nainen on oppinut kompensoimaan tätä sisäistä vilkkautta omilla tavoillaan, esimerkiksi liikunnalla tai näpräämällä käsillään jotakin. Toisaalta ADHD-tyttö/nainen saattaa olla hyvinkin puhelias ja aktiivinen, mutta ei liian häiritsevällä tavalla, jolloin piirre saatetaan nähdä positiivisena sosiaalisuutena pikemmin kuin toisten häirintänä.
Jos ADHD-piirteisellä tytöllä on taipumusta haaveiluun, eikä hän ole erityisemmin häirinnyt koulussa muita, tähän tarkkaamattomuuden piirteeseen ei ole kiinnitetty riittävästi huomiota. Keskittymisongelmat saattavat myös näkyä enemmän kotioloissa kuin koulussa. Tällöin vanhemmat ovat saattaneet omilla toimillaan tukea normaalia enemmän lapsen tai nuoren koulussa pärjäämistä. He saattavat esimerkiksi tehdä asioita lapsen/nuoren puolesta, varmistaa aikatauluissa pysymistä ja muistutella jatkuvasti arjen normaaleista rutiineista, jotka muutoin unohtuisivat.
ADHD-tyttö tai -nainen oppii miellyttämään muita, joustamaan ja muuntamaan itseään muille sopivaksi. Tätä kutsutaan maskaamiseksi, ja se kuluttaa valtavasti sellaisia voimavaroja, joita aikuiseksi kasvanut tarvitsisi muihin elämän asioihin, kuten opintoihin ja edellä mainittuun työ- ja kotielämän yhteensovittamiseen. ADHD-tyttö saattaa olla hyvä koulussa erinomaisen muistin takia, vaikka ei juurikaan lukisi kokeisiin. Hänellä saattaa myös olla poikkeuksellista lahjakkuutta jollakin erikoisalalla, kuten musiikissa tai urheilussa, minkä vuoksi ADHD:ta ei heti ensimmäisenä aleta pohtimaan tiettyjen havaittujen haasteiden syyksi.
Mikäli ADHD-piirteisellä on selviä oireita tai haasteita, hänelle tyypillisesti selitetään, että stressiherkkyys tai muut vaikeudet johtuvat vain ahdistuksesta tai masennuksesta, tai että tietyt oireet, kuten aistiyliherkkyydet, ovat vain psykosomaattisia. Ja jos tyttö on selvästi ylivilkas, hänet leimataan hankalaksi lapseksi. Impulsiivisuus saatetaan nähdä pelkästään häiriötilana, jos se esimerkiksi johdattaa naisen jo nuorena tupakka- ja päihdekokeiluihin tai muihin normien vastaiseen toimintaan. ADHD-piirteinen tyttö tai nainen saatetaan siis määritellä häiriköksi ja ongelmatapaukseksi ilman, että kukaan on koskaan kysynyt häneltä tarkemmin, mitä hänelle on tapahtunut ja miksi.
Tässä siis joitakin tekijöitä, jotka ovat voineet lapsuudesta asti vaikuttaa siihen, ettei naisen ADHD-piirteisyyttä ole riittävän ajoissa tunnistettu. Tämä on hyvin surullista muun muassa sen vuoksi, että liian moni nainen ei ole kyennyt löytämään omia vahvuuksiaan, vaan hän on jäänyt itseä rajoittavien olettamusten ja “totuuksien” vangiksi. Nämä oletukset ja asenteet eivät ole lähtöisin hänestä, vaan siitä, millä tavoin muut ihmiset ovat häntä määritelleet jopa lapsesta asti.
Näiden syiden vuoksi on tärkeää, että ADHD-piirteitä omaava nainen alkaa itse oivaltaa, etteivät hänen erityiset piirteensä ole vika tai sairaus, vaan ne yksinkertaisesti vain ovat hänessä olevia synnynnäisiä piirteitä. Piirteet taas eivät ole lähtökohtaisesti hyviä tai huonoja, ne vain ovat sellaisia kuin ovat.
Mutta jos nainen on oppinut näkemään piirteensä ainoastaan negatiivisessa valossa – ja jos ympäristökin on pitänyt niitä pelkästään puutteina ja vikoina – tämä on useimmiten se suurin ongelma, eivät piirteet itsessään. Ja juuri tämän vuoksi jokaisen, jonka lähipiirissä tai esimerkiksi työpaikalla on erityisiä ihmisiä, on tärkeää pysähtyä pohtimaan, miten itse kohtaa ja asennoituu erityisyyteen.
Haluan itse ajatella, että me kaikki olemme lopulta samalla neuromoninaisuuden janalla, toiset ääripäissä ja toiset jossakin keskellä. Arvostakaamme siis jokaisen ominaisia piirteitä. Ollaan valmiita ymmärtämään toisiamme – erilaisuus on lopulta rikkautta!
Kirjoituksessa on käytetty lähteenä ADHD-liiton Youtube-luentoa naisten ADHD:sta, suosittelen!
Artikkelikuva: Depositphotos
Uutuuskirjassani Kuhiseva mieli – nainen ja ADHD kerron, millaisia piilossa olleita haasteita ADHD-tyyppisesti oireilevilla naisilla usein on ja annan välineitä oireiden tasapainottamiseen. Katso kirja täältä.
Riippumatta titteleistä tai median luomista rooleista kaiken takana on ihminen. Muusikko, musiikintekijä ja Apocalyptica -bändin sellisti ja perustajajäsen Eicca Toppinen kertoo, mitä hänelle tulee eri sanoista mieleen. Juttu on tehty mainosyhteistyössä Johnny Knigan kanssa.
ISYYS – Vanhemmuus on yksi elämän mullistavimpia asioita. Yhtäkkiä me ollaan vastuussa jostain muusta kuin itsestämme. Isyys on tutkimusmatka myös itseen, koska lapsen kehitysvaiheet herättävät itsessä monenlaisia tunteita ja muistoja elämästä. Lapset osaa mennä meidän suojausten läpi. Siinä mielessä isyys on yksi isoimpia ihmisenä kasvamisen kokemuksia.
KILTTEYS – Yksi motoistani on “be kind always”. Riippumatta siitä, mitä meillä on meneillään, meidän tulee pyrkiä olemaan aina kilttejä, mutta samalla pitää ymmärtää, että kiltteys ei ole miellyttämistä. Kiltteys on sitä, että kunnioittaa toisia ihmisiä ja elämää kaikissa muodoissa.
RAKKAUS – Rakkaus on kaiken perusta. Toisin kuin meidän yhteiskunnassa annetaan ymmärtää, että rakkaus olisi vain parisuhteellinen asia, se on universaali asia, ja siihen sisältyy rakkaus kaikkea kohtaan ja pyrkimys olla rakastava kaikkia kohtaan.
TASAPAINO – Henkinen tasapaino tulee tästä mieleen ensimmäisenä. Tasapaino on yhteyttä itseensä ja operoimista sieltä käsin. Mitä paremmassa yhteydessä on itseensä, sitä vähemmän oma tasapaino heiluu.
TUNTEET – Minulle tunteet ovat mahdollisuus oppia jotain uutta itsestäni. Olen oppinut toivottamaan kaikki positiiviset ja negatiiviset tunteet tervetulleiksi.
SIELU – Olen aina ajatellut lapsesta lähtien, että sielu on energiaa, joka ei katoa. En varmuudella vielä tiedä, mutta ehkä se on niin, että meidän sielu on osa jotain universaalia tietoisuutta. Voi olla tai voi olla, ettei näin ole. En ole varma, mutta tämä ei ole mahdoton ajatus. Buddhalaiset meditaatiot ja itämaiset opit pohjautuvat ajatukseen sielun yhteydestä ympäröivään maailmaan. Siinäkin valossa asia voi hyvinkin olla niin. En tiedä varmuudella, enkä 100% usko mihinkään, mutta asiat voivat olla mahdollisia.
VAPAUS – Vapaus on kykyä nähdä asiat sellaisina kuin ne ovat tässä hetkessä, ilman meidän uskomuksia tai meidän menneiden kokemusten värittämää linssiä. Silloin voimme toimia ja tehdä valintoja ja ratkaisuja vapaudesta käsin.
ULKOPUOLISUUS – On kokemus, joka tulee siitä, että me kuvitellaan, että meidän pitää kuulua johonkin ulkoisista oletuksista johtuen. Yritetään kuulua jonnekin, mihin ei ehkä todellisuudessa tunnuta kuuluvamme, mistä seuraa erilaisuuden kokemus.
RAJAT – Rajoista tulee tärkeimpinä mieleen henkilökohtaiset rajat, eli meidän henkilökohtaisten rajojen suojaamisen tärkeys. Ei anneta ihmisten kävellä meidän yli, eikä anneta toisille ihmisille valtaa kontrolloida meidän tunteita.
ITSENÄISYYS – Tähän kiteytyy vapaus, henkilökohtaiset rajat, kyky rakastaa itseään ja tehdä itselleen itsensä kannalta oikeita valintoja rehellisesti.
YHTEISÖLLISYYS – Yhteisöllisyys on erittäin tärkeää ja toivon, että sitä olisi enemmän meidän suomalaisessa yhteiskunnassa, koska me tarvitaan toisiamme ja meidän kuuluu auttaa toisiamme parhaan kykymme mukaan.
Katso Eicca Toppisen haastattelu Hidasta elämää -studiolta:
Millaisia ovat Eicca Toppisen kokemukset herkkyydestä ja ulkopuolisuuden tunteista? Miten hän on yhdistänyt menestyksekkään musiikkiuran ja perhe-elämän? Miten Eicca on löytänyt uskallusta elää elämää, joka on itselle totta? Petri Silaksen ja Eicca Toppisen yhteisteos Eicca – Yhdistävä tekijä kokoaa Eiccan elämänvaiheet yksiin kansiin. Katso uutuuskirja täältä.
