Onko satuttava suhde saanut sinut pohtimaan eroa? – Nämä asiat auttavat eteenpäin

Kaikkia suhteita ei ole tarkoitettu kestämään. Joidenkin suhteiden on parasta päättyä – erityisesti silloin, kun suhteessa pysyminen satuttaa toista osapuolta psyykkisesti tai fyysisesti.

Terapeutti Jenni Kiviniemi on perehtymut satuttavissa suhteissa olevien ihmisten tukemiseen, josta hän myös kirjoittaa uutuuskirjassaan Toivu satuttavasta suhteesta (Bazar 2024). Jenni kertoo, että moni hyvinvointia vaarantavassa suhteessa oleva saa apua näistä asioista silloin, kun hän miettii eron mahdollisuutta ja ehkä jo suunnitteleekin eroa.

Jenni Kiviniemi. Kuva: Sampo Korhonen

1. Muista että satuttavaa suhdetta ei tarvitse sietää

Huonoa kohtelua tai pahaa oloa tuottavaa suhdetta ei tarvitse sietää, vaikka satuttava kohtelu ei olisikaan 24/7 esiintyvää. Suhde voi olla satuttava, vaikka joukossa olisi hyviäkin hetkiä.

2. Kuuntele vaistoasi

Et ole liian herkkä, etkä ajattele tai tunne väärin, vaikka toinen niin väittäisi. Omia tuntemuksia tulee ja pitää kuunnella sekä kunnioittaa, jotta voi tunnistaa ja tietää oman vointinsa suhteessa.

3. Kerro tilanteestasi luotettavalle henkilölle

On tärkeää, että keskustelet suhteessa tapahtuvista asioista, omista ajatuksistasi ja tunteistasi luotettavien läheisten ja/tai ammattilaisten kanssa. Älä sen sijaan keskustele näistä asioista satuttavan kumppanin kanssa, koska hän tuskin tulee tukemaan sinua, paitsi silloin, kun pyrkii manipuloimaan sinua jäämään suhteeseen.

4. Katso tulevaisuuteen

Kysy itseltäsi: ”Jäisinkö tähän suhteeseen, jos tietäisin, ettei mikään tule muuttumaan seuraavien 5–10 vuoden sisällä?”

5. Kuvittele rakas ystävä omalle paikallesi

Kysy itseltäsi: ”Kannustaisinko ystävääni olemaan tällaisessa suhtessa tai jäämään siihen?”

Vältä tekemästä näitä

Jos olet huomannut, että suhde vaarantaa henkisen tai fyysisen hyvinvointisi, Jenni mainitsee muutaman asian, joita kannattaa välttää. Jos toinen osapuoli ota vastuuta omasta toiminnastaan, vaan pelkästään syyttää, vähättelee, kiristää ja manipuloi, ei kannata ajautua loputtomiin keskusteluihin tällaisen kumppanin kanssa. On turha yrittää hakea tukea sieltä, mistä sitä ei ole saatavilla.

Toinen asia, jossa on hyvä pysyä lujana on se, että lakkaat uskomasta toisen muutoslupauksiin, jos aika on jo näyttänyt, ettei muutosta ole tulossa. Sinulla ei ole syytä uskoa kumppaniasi, jos hän on useita kertoja ennenkin antanut saman lupauksen ilman pysyviä muutoksia, eikä hän sitoudu pitkäaikaiseen terapiaprosessiin tai muuhun häntä auttavaan ammattilaisten apuun.

On yksi asia, joka kannattaa pitää mielessä jatkuvasti: terve rakkaus ei satuta.

Miten satuttavasta suhteesta voi toipua?

Satuttavasta parisuhteesta irtaantuminen saattaa olla yksi vaikeimmista ja raskaimmista elämänkriiseistä. Suhteesta on voinut tulla riippuvuutta muistuttava kehä, jota ei osata lopettaa, vaikka arki on turvatonta, epävakaata, kuluttavaa, stressaavaa ja jopa uudelleen traumatisoivaa.

Toivu satuttavasta suhteesta auttaa tunnistamaan, mitä eroa on satuttavalla suhteella ja normaalilla suhteilla normaaleine vaikeuksineen. Kirjan harjoitukset vahvistavat tervettä itsetuntemusta ja itsetuntoa. Niiden vahvistuminen auttaa irtaantumaan ja lopulta toipumaan satuttavasta suhteesta.

Kirjan kirjoittaja, terapeutti Jenni Kiviniemi on kymmenen vuoden ajan auttanut ihmisiä, jotka ovat kokeneet epäterveitä suhteita. Jenni on perehtynyt muun muassa narsististen ihmisten vaikutuspiirissä olleiden auttamiseen.

Toivu satuttavasta suhteesta -kirjaan voit tutustua TÄÄLLÄ.

Oletko ihmetellyt miksi jäit satuttavaan suhteeseen? Näistä syistä suhteesta on yleensä vaikea irtaantua

Kirjoittaessani ja puhuessani satuttavasta suhteesta tarkoitan hyvin epätervettä suhdetta, jossa on narsistista kaltoinkohtelua, lähisuhdeväkivaltaa, sekä traumasidosta.

Oikeastaan kuka tahansa meistä voi päätyä satuttavaan suhteeseen, koska vaara ei todella tule kello kaulassa vaan päinvastoin. Ja vaikka vaarasta hälyttävä tunne syntyisikin suhteen alussa, ohitamme sen tyypillisesti kepein, sekä intuitiota vähättelevin mielin.

Kun kuukaudet ja vuodet kuluvat satuttavan suhteen sairaalloinen dynamiikka vakiintuu ja voimistuu. Satuttava osapuoli ei ota vastuuta toiminnastaan, vaan syyttää jopa lapsenomaisen mustavalkoisesti kumppaniaan juuri niistä teoista joita itse tekee.

Toksinen kumppani kääntää satutetun osapuolen normaalit ja terveet reaktiot kaltoinkohteluun (esim. hämmennys, suru, loukkaantuminen) häntä vastaan moittimalla yliherkäksi, huumorintajuttomaksi tai rasittavaksi tyhjästä valittajaksi.

Näin hän pyrkii ohittamaan oman epäterveen ja satuttavan toimintansa rehellisen tarkastelun, joka on vain ja ainoastaan hänen itsensä vastuulla ja joka olisi ainoa tie mahdolliseen positiiviseen muutokseen suhteessa.

Kaiken järjettömyyden jälkeen, kun normaaliuden raja on jo kauan aikaa sitten ohitettu kuuluu kysymys:

Miten ihmeessä olen päätynyt tähän suhteeseen? Miksi minä, järkevä ihminen olen tässä pisteessä, jossa tunnen kohta sekoavani ja miksi irtaantuminen tuntuu jopa mahdottomalta?

Ensimmäinen lohtulause

Ihan ensimmäiseksi haluan sinun tietävän ja muistavan, että et voinut tietää mitä oli luvassa ja mihin kaikki olisi lopulta menossa. Ja vaikka intuitiosi ehkä varoittikin, oli pelissä takuulla niin paljon, että tuo ääni oli saatava hiljenemään.

Älä syytä tai moiti itseä sellaisesta, josta sinulla ei yksinkertaisesti voinut olla tietoa etukäteen.

Jälkiviisaana on todella helpompaa, mutta älä käännä tuota viisautta itseäsi vastaan, itsesi moitteiksi tai syyllistämiseksi.

Helpottavaa tietoa

Satuttaviin suhteisiin jäämiseen, sekä vaikealta tuntuvaan irtaantumiseen on olemassa hyvin monia ja myös hyvin ymmärrettäviä, sekä järkeviäkin syitä.

On helpottava tietää, että nuo syyt ovat usein samankaltaisia muillakin satuttavia suhteita kokeneilla ja siltikin me usein luulemme olevamme ainoita.

Tässä muutamia yleisiä syitä, joiden vuoksi satuttavasta suhteesta voi olla haastava irtaantua. Toivon niiden tuovan sinulle lohtua, sekä rohkeutta ottaa hiljalleen pieniä askelia kohta suurta ja tarvittavaa muutosta.

Rakkaus. Ei satuttavissa suhteissa ole pelkkää vihaa, inhoa tai jatkuvaa piinaavaa surua. Nuo suhteet sisältävät myös runsaasti hyvää ja tunteiden täyttämää aikaa, joista luopumisen tiedämme myös olevan edessä, jos päätämme kärsimyksen. Olemme usein valmiita tekemään rakkauden eteen mitä tahansa ja yksi uhraus rakkauden nimissä on jäädä odottamaan sen paluuta ja uudelleenkukoistusta.

Satuttavissa suhteissa rakkaus ei kuitenkaan ole enää palaamassa takaisin sellaisena kuin sen joskus sai kokea ja tuo tieto voi auttaa hyväksymään irtaantumisesta tulevaa surua.

Syyllisyyden tunne. Syyllistäminen on yksi ”kätevä” keino pitää ihmistä satuttavassa suhteessa, koska kun tarpeeksi vakuuttavasti syyllistetään voi tuohon tarinaan alkaa lopulta itsekin uskoa.

Merkitystä on myös sillä kuka syyllistää. Jos syyllistäjä on juuri se läheisin ihminen, johon tulisi voida luottaa ja jos sama on toistunut myös menneisyyden ihmissuhteissa voi olla todella haastavaa nähdä mikä on totta ja mikä ei.

”Ehkä se todellakin on niin kuin hän sanoo. Ehkä en vain itse huomaa miten raskas ja epätäydellinen kumppani olen. Minun pitää yrittää muuttua vielä enemmän.”

Häpeä. Tuo raskas tunne, jota naiset tutkitusti tuntevat enemmän kuin miehet. Tunne, joka saa meidät piilottelemaan ja vaikenemaan vaikka pitäisi huutaa niin kovaa ääneen, että kaikki vihdoin kuulisivat ja näkisivät.

”Mitähän kaikki ajattelisivat, jos eroaisimme? Olisin epäonnistunut avioliitossani, lasteni äitinä, perheen pystyssä pitämisessä. Miten selittäisin tämän kaiken ja kuka minua edes uskoisi?”

Häpeä saa sulkeutumaan ja lamaantumaan, vaikenemaan ja peittelemään. Häpeä on samalla myös tunne, joka voi muuttaa muotoaan ja helpottua kun toimii sen sanelemaan tarinaa vastaan, eli ainakin puhuu.

Kun tuntee voimakkaasti ja rakastaa, sekä kiintyy ihmiseen jonka kanssa jakaa elämäänsä on vaikeus irrottautua hyvin inhimillistä sekä ymmärrettävää vaikka kuinka olisi sattunut.

Lyhyt terapeuttinen tehtävä

Sulje hetkeksi silmäsi ja hengähdä syvään. Vie mielesi kohti tulevaisuutta, jossa kaikki olisi jo hyvin ja kaikki vaikeudet olisivat kadonneet.

Mitä sellaista hyvää, nautinnollista ja hyvinvointiasi sekä terveyttä tukevaa tuo aika pitää sisällään?

Kenen kanssa olet ja missä?

Mitä teet enemmän ja vähemmän kuin tällä hetkellä?

Kun fiilistelet tuota ihanaa ongelmatonta tulevaa aikaa mikä motivoisi sinua nyt kaikista eniten ottamaan rohkean ja ehkä pelottavankin askeleen kohti uutta helpompaa aikaa?

Ja ennen kaikkea: keneltä voit pyytää apua ja tukea, koska kenenkään ei tarvitse yrittää selviytyä yksin.


Lisää ymmärrystä, lohtua, tukea ja tietoa satuttavista suhteista, sekä irtaantumisesta ja uuden elämän rakentamisesta ja myös terapeuttisia tehtäviä löydät uutuuskirjastani Toivu satuttavasta suhteesta!

 

3 tapaa, joilla voimistat läsnäoloa seksissä

Läsnäoloa seksissä ei parhaimmillaan tarvitse edes ajatella – olo on soljuva, rento ja nautinnollinen. Turhat ajatukset eivät saa sinusta otetta ja yhteytesi kumppaniisi on saumaton. Läsnäolo seksissä ei kuitenkaan aina suju, vaan ajatukset ja epävarmuudet nousevat esiin ja saavat mielen epäröimään antautumista.

Nämä kolme vinkkiä auttavat sinua voimistamaan läsnäoloa seksissä – tavoilla, joista yksikään ei oikeastaan liity suoraan seksiin. Hyvä seksielämä syntyy makuuhuoneen lisäksi myös monessa muussa paikassa, kuten omassa sydämessä, suhteessa omaan kehoon, luottamuksesta kumppaniin sekä mielekkäässä arjessa.

  1. Rauhoitu ennen seksiä. Jos ryhdyt seksiin levottomin mielin, saatat eksyä helpommin ajatusten vietäväksi. Jos kehosi on rauhaton, saatat kokea olosi säpsyksi tai seksi saattaa tuntua suoritukselta. Rauhoita siis sekä kehosi että mielesi ennen seksiä vaikkapa suihkussa, pienen venyttelyn tai hieronnan avulla tai meditoiden ennen seksiä. Kun olosi on rauhallinen, pystyt keskittymään paljon paremmin. Sama neuvo pätee monessakin paikassa – pieni nollaus tuo sinut tähän hetkeen yllättävän helposti ja joskus nopeastikin.
  2. Tutustu itseesi, tunnereaktioihisi ja ajatuskeloihisi, niin ne eivät saa sinua valtaasi. Pystyt tarkkailemaan esiin nousevia ajatuksia ja ohimeneviä tuntemuksia hieman etäältä ja antamaan itsellesi armoa. Et syyttele itseäsi siitä, että esiin nousi epämukava ajatus tai tuntemus, vaan tarjoat itsellesi lämpöä ja tukea – sydämestäsi käsin.
  3. Luo suhteeseesi lämpöä ja läheisyyttä jatkuvasti. Kun olet kumppanisi hyvä ystävä, välillänne ei ole kilpailua tai vastakkainasettelua. Haluatte huomioida toisenne ja rakennatte välillenne aina vaan syvenevää ja jatkuvasti antoisampaa parisuhdetta.

Vaali läsnäoloa seksissä sujuvan arjen ja hyväksynnän kautta

Vaali ja hoivaa läsnäoloasi arjessa, niin vaalit samalla myös läsnäoloa seksissä – sama rento, aito elämänmeno jatkuu luontevasti hetkestä toiseen. Jos taas arkesi on täynnä suorittamista, voi olla hankalaa päästää yhtäkkiä irti kaikesta pinnistelystä. Toki sekin on mahdollista – vaikka mielen tasolla jylläisikin, voit keskittyä lempeästi kehon nautinnollisiin tuntemuksiin ja sydämen elinvoimaiseen valoon.

Jos yrität väkisin olla läsnä ajaudut vain kauemmas itsestäsi, mutta kun hyväksyt että läsnäolo on sinulle juuri nyt haastavaa, annat itsellesi heti tilaa olla rehellinen. Hyväksyntä on avain moneen lukkoon. 🗝


Tutustu Mitran ihanaan Meidän vuosi – lempeä matka parille -kirjaan TÄSTÄ!

En ole riippuvuuteni – Luulin olevani perustavaa laatua viallinen, kunnes oivalsin tämän

Riippuvuuden kahleissa

Olen Susanna ja alkoholisti. Olen Susanna ja läheisriippuvainen. Olen Susanna ja peliriippuvainen. Olen Susanna ja ostosriippuvainen. Olen Susanna ja sokeririippuvainen. Olen Susanna ja alkoholistiperheen lapsi.

Koska olen alkoholisti, olen itsekeskeinen. Koska olen alkoholisti, tunteeni heittelevät. Koska olen alkoholisti, minuun ei voi luottaa. Koska olen alkoholisti, minua ahdistaa. Koska olen alkoholisti, pakenen elämän haastavuutta. Koska olen alkoholisti, en saa tarpeekseni hyvistä jutuista. Koska olen alkoholisti, en kestä tylsyyttä.

Vielä vuosikausia toipumisen tielle lähtemisen jälkeen määrittelin itseni juuri näin. Riippuvuuteni ja negatiivisten ominaisuuksien kautta. Lisäksi uskoin todella vahvasti, että kaikki minussa oleva haasteellisuus johtuu jollain tapaa siitä, että olen riippuvainen. Luulin olevani perustavaa laatua viallinen.

Kutsuin itseäni riippuvaiseksi 24/7. Samalla ihmettelin, miksi en voi hyvin.

Kun näkökulma muuttuu

On totta, että minulla on riippuvaisia piirteitä. On totta, että minun täytyy muistaa se, mistä tulen suhteessa alkoholiin tai mihin tahansa asiaan, mikä saa dopamiinin virtaamaan ja hyvän olon tunteen värinän leviämään kehooni.

Olen kuitenkin niin paljon muuta kuin riippuvuuteni. Kaikki ne piirteet, joiden luulin johtuvan riippuvuudestani, ovatkin itse asiassa ihmisten piirteitä.

”Olen suurempi, parempi kuin tajusinkaan. En tiennyt, että minussa on niin paljon hyvää.” Kuulin tämän Walt Whitmanin lainauksen kauniina ja hiostavana kesäiltana täpötäydessä meditaatiosalissa. Olin tullut kymmenien muiden lailla reilun viikon kestävälle retriitille, jossa tutkimme, kuinka tuoda lisää iloa elämään. Kalifornialainen säihkyvällä hymyllään valloittava opettajamme johdatti meitä aiheeseen. Hän säteili aitoa iloa.

Muistan, kuinka tuolla retriitillä jotain loksahti kohdalleen. Aloin ymmärtää syvällisellä tasolla, kuinka itse asiassa minussa on olemassa lukematon määrä erilaisia puolia. Riippuvuus on vain yksi osa minua.

Oivalluksellani oli kauaskantoinen vaikutus. Sen kautta annoin itselleni luvan astua uuteen elämänvaiheeseen. Siinä olen tietoinen haavoistani, haavoittuvuudestani ja haasteistani. Mutta ennen kaikkea olen tietoinen kaikesta siitä hyvästä, mitä minussa on. Muistutan itseäni siitä joka päivä.

Ihmiseksi ihmisten joukkoon

Minä olen Susanna. Olen suurempi kuin mitä ikinä pystyin kuvittelemaan. Olen rohkea. Olen innokas. Olen luova. Olen myötätuntoinen. Tykkään hassutella. Rakastan. Osaan ottaa vastaan rakkautta.

Minä olen Susanna ja minussa on potentiaali kasvuun. Minä olen Susanna ja minulla on potentiaalia muuttaa maailmaa. Se ei ole mahdollista, jos olen lukkiutuneena riippuvaisen identiteettiin. Se ei ole mahdollista, jos näen itseni viallisena, läpeensä pahana.

Se on mahdollista vain, jos hyväksyn ja näen itseni juuri sellaisena kuin olen. Ihmisenä ihmisten joukossa.

Olen Susanna ja minä voin päättää, mikä osa minua on elämäni ohjaimissa. Tänään se ei ole riippuvuuteni.

”Kun yksikin nainen työstää läpi häpeänsä ja uskaltaa näyttää kipunsa, se vaikuttaa koko maailmaan” – Kokemuksia naistenpiiristä

Astu sisään piiriin

Perinteisesti naiset ovat tulleet yhteen, sen kummemmin koolle kutsumatta, organisoimatta. Kokoontuminen on ollut luonnollinen osa elämää. Feminiini tapa jakaa viisautta on ollut tarinoiden kertominen ja vertaistuen antaminen. Naisten kesken on synnytetty, vuodettu, kokoonnuttu vaihtamaan ajatuksia, neuvomaan ja rentoutumaan. Aiemmin etenkin käsitöiden teon lomassa ja nykyään olohuoneisiin, kynttiläillallisille, saunamökkiin, erätulille ja onlineen. Kalenteri täyttyy, ellei sinne erikseen varaa aikaa yhteen tulemiselle, joten koollekutsuminen on ensimmäinen askel piirin syntymiseen.

”Joka kerta kun naiset kokoontuvat, maailmaa paranee hiukan.”

On voimallista tulla sallivaan ja arvostavaan tilaan, jossa on mahdollisuus jakaa viisaita neuvoja, tukea, koskettaa, liikuttua, tulla kuulluksi, näyttää kipukohtansa, jakaa ilonsa ja surunsa. On tärkeää, että yhteentuloa siivittää kannatteleva ja rohkaiseva energia. Piirissä ei ole sijaa arvostelulle tai moralistisuudelle. Piiriin kokoonnutaan jakamaan tarinoita ilman suodatinta. Tarjolla on tukea erilaisiin elämänvaiheisiin. Luodaan mahdollisuus sanallistaa henkilökohtaisia tarinoita ja rohkeasti kertoa omaa totuutta, vaikka se poikkeaisi valtavirran ajattelusta.

Tarvitsemmekin rohkaisua ja kannustusta sekä erityisen tilan puhua ilman rajoittavia tabuja. Silloin voi puhua turvallisesti omista varjoista, havainnoista ja uskaliaasti paljastaa kipujansa, jakaa iloja ja menestystä!

”Kun yksikin nainen työstää läpi häpeän ja näyttää
kipunsa ja salaisuutensa maailmalle,
se vaikuttaa kaikkiin.
Koko maailma
muodostuu uudelleen.”

Naisten piiri on tila jossa voi nauraa, tuntea, luottaa, vapista, itkeä, rakastaa ja hassutella. Tarinoita kuunnellessa voimme huomata, että emme lopulta ole toisistamme kovinkaan erilaisia.
Turvallisuuden tunne ja oman ilmaisun voima kasvavat kun kuulemme samankaltaisia tarinoita toisiltamme. Piiriin tullaan myös oppimaan, ilman ylhäältä ohjattua hierarkiaa.
Piirissä voi jakaa juuri sen verran kuin haluaa. Ja voi ilmaista jos haluaa elämänkokemuksellista tietoa muilta, vai ei. Joskus kuulluksi tuleminen riittää.

Mitään piirissä jaettua ei tule jakaa piirin ulkopuolelle. Piirissä täytyy olla uskallusta kiivetä porttien yli, käydä omenavarkaissa vanhassa puutarhassa ja olla puhumatta siitä muille.

Kysymyksiä naisten piiriin ja syvällisempään tutustumiseen:

  1. Mistä olet ylpeä juuri nyt?
  2. Mikä on suurin haaste minkä olet selättänyt?
  3. Mitä toivoisit ihmisten sinusta tietävän?
  4. Mikä on paras neuvo minkä olet saanut?
  5. Minkä tai kenen ajatteleminen saa päiväsi kirkastumaan?
  6. Missä näet itsesi viiden vuoden päästä?
  7. Millaiseen tarinaan identifioidut?
  8. Mitä toivoisit lisää elämääsi?
  9. Miten sinut on kasvatettu?

Teksti on osittain lainausta kirjastani Lumoava nainen – Tunne villi voimasi.

Valokuva: Levi GuzmanUnsplash


Meri Mortin inspiroiva suosikkikirja Lumoava tyttö kannustaa nuoria kulkemaan kohti omanlaista, rohkeaa elämää, jossa voi toteuttaa omaa luovuuttaan ja uskoa taianomaisuuteen. Katso tehtäväkirja täältä.

Psykologi: Henkiset haavat voivat viedä ilon elämästä, mutta niistä voi myös löytää vahvuutta

Psykologi Meg Arroll kertoo kolme esimerkkiä tilanteista ja elämänvaiheista, joista hänen kokemuksensa mukaan syntyy henkisiä kolhuja ja haavoja. Nämä henkiset haavat tai ”pienet traumat”, joiksi Meg Arroll niitä nimittää, aiheuttavat pahaa oloa, kun ne kasaantuvat yhden ihmisen elämään tai toistuvat useampaan kertaan.

Kirjassaan Pienet traumat – Henkisten haavojen suuret vaikutukset (Bazar 2024) Arroll kertoo yleisimmistä elämämme kolhuista, jotka eivät sovi trauman määritelmään, mutta joilla voi olla suuri vaikutus psyykkiseen hyvinvointiimme. Tässä kolme Arrollin kirjasta poimittua tavallista kolhujen lähdettä, jotka koskettavat meitä kaikkia.

1. Lapsuus ja suhde vanhempiin

Kiintymyssuhteita on tutkittu paljon, ja tutkimuksissa on todettu, että huoltajan tapa reagoida vauvaan tai pikkulapseen määrittää heidän yleisen turvallisuuden tunteensa. Turvallinen kiintymyssuhde on yleinen perheissä, joissa huoltajat ovat johdonmukaisia ja herkkiä lasten reaktioille, kun taas välttelevä kiintymyssuhde muodostuu, jos vanhemmat ovat etäisiä tai poissaolevia. Me kaikki viemme omaksumamme kiintymyssuhdemallit omiin ihmissuhteisiimme aikuisina.

Toisinaan se on hyvä asia, toisinaan ei niinkään, sillä turvattomat kiintymyssuhdemallit voivat johtaa tilanteisiin, jotka eivät ole parhaita mahdollisia ja joista jää usein jotenkin surkea olo. Näin turvattoman kiintymyssuhteen aiheuttama pieni trauma voi myös siirtyä sukupolvesta toiseen.

Lisäksi huoltajilla voi itsellään olla useita pieniä traumoja, joita heillä ei ole ollut mahdollisuutta tutkia ja hoitaa. Tai käytännön arki voi johtaa siihen, että lapset tuntevat olonsa joskus yksinäiseksi. Monet lapset saattavat olla paljonkin yksin kotona vanhempien ollessa töissä. Tässä tilanteessa ei ole mitään suurta traumaa, ja usein vanhempien on vain pakko tehdä töitä. Toisaalta lapsella ja hänen huoltajillaan voi olla hyvinkin erilaiset luonteet, eivätkä he oikein ymmärrä toisiaan. Tutkimusten mukaan vanhempien ja lasten luonteiden yhteensopimattomuus voi aiheuttaa pienen pieniä säröjä kiintymyssuhteeseen.

2. Koulu ja kaverisuhteet

Pienet traumat syntyvät pikemminkin hienovaraisista kohtaamisista kuin vakavista tilanteista, esimerkiksi kiusaamisesta. Avoin kiusaaminen on suuri lapsuusajan trauma, ja liian moni lapsi kärsii siitä, mutta monella muulla lapsella peitellympi ilkeyden kokeminen, ulkopuolisuuden tunne, nöyryytykset kaveriporukoissa, koulun kokeiden aiheuttama stressi ja paineet menestyä ympäristössä, jossa keskitytään paremmuusjärjestykseen eikä mielekkääseen oppimiseen, voivat aiheuttaa pienen trauman.

3. Muut tärkeät ihmissuhteet

Tapa, jolla itse kukin meistä rakastaa, eli kiintymyssuhdemalli, kehittyy lapsuudessa, mutta tarina ei pääty vanhempiin tai muuhun hoitajaan. Vaikka nämä ihmissuhteet usein sanelevat tunnesuhteitamme aikuisina, ne eivät ole kiveen kirjoitettuja. Vaikka olisi niin onnekas, että on luonut voimakkaat, turvalliset siteet varhaislapsuuden hoitajiinsa, voivat vaikeat ihmissuhteet silti aiheuttaa pienen trauman ja vääristää sisäistä kompassia.

Kaikki intiimit ihmissuhteet edellyttävät avautumista ja haavoittuvuudelle antautumista. Saamme kolhuja rakkauden tai romanttisen suhteen päättymisen aiheuttamasta tuskasta, mutta pieniä traumoja voi syntyä myös kanssakäymisessä ystävien, tuttavien tai työtovereiden kanssa. Vastaanotollani olen havainnut, että varsinkin naisten ystävyyssuhteet vaikuttavat emotionaaliseen terveyteen sekä myönteisesti että kielteisesti.

Miksi omiin haavoihin kannattaa tutustua?

Pykologi Meg Arroll toteaa, että lähes kaikilla on pienten traumojen piirteitä, kuten täydellisyyden tavoittelua ja vitkastelua, vaikeutta löytää ”sitä oikeaa”, turhautumista olemassaolon luonteeseen, unettomuutta, lohtusyömistä ja alakuloa. Ne ovat aika yleismaailmallisia pulmia elämässä, jonka ei ole tarkoituskaan sujua ongelmitta. Jokaisen kannattaisi opetella tunnistamaan omat haavansa ja kolhunsa, koska vain ymmärtämällä oman pienten traumojen ainutlaatuisen yhdistelmän ja sen vaikutuksen on mahdollista kääntää elämässä uusi sivu ja kirjoittaa itse oma tarinansa.

Omaan tunne-elämään ja mieleen vaikuttavien tekijöiden tiedostaminen auttaa muuttamaan aidosti uskomuksia, ajatusmalleja ja käyttäytymistä. Tämä auttaa elämään elämää, jossa on paljon vähemmän ahdistusta, itseluottamuksen puutetta ja lievän masennuksen oireita. Arroll kirjoittaa:

”Eräs asiakkaani sanoi minulle kerran: ”Saatan tuntea oloni masentuneeksi, mutta se ei tarkoita, että olen masentunut.” Juuri tästä pienessä traumassa on kyse. Tällaiseen yleiseen, synkkään sisäiseen kamppailuun, joka vie elämästä kaiken ilon, ei kuitenkaan ole tarjolla kovin paljon apua. Siksi jokaisen on itse työstettävä pieniä traumojaan ja päästävä niiden läpi elinvoimaisen psyykkisen immuunijärjestelmän turvin.”

Uutuuskirjassa Pienet traumat – Henkisten haavojen suuret vaikutukset (Bazar 2024) psykologi Meg Arroll kertoo, mitä henkiset haavat ovat, miten ne ilmenevät ja miten niitä voi itse hoitaa. Kirjan löydät TÄÄLTÄ.

 

Sisäinen lapsi vaikuttaa siihen, miten suhtaudumme toisiin ihmisiin aikuisena – Näin voit tutustua tiedostamattomiin puoliisi

Pieni, ruskeatukkainen tyttö vaaleanpunaisessa Disneyn Lumikki- mekossa tulee luokseni. ‘Hei Susanna, onpa ihana nähdä sinua!’ sanon hymyillen ja nostan hänet syliini. Hieromme neniä vastakkain ja kerron hänelle taas kerran, miten kaunis, ainutlaatuinen ja arvokas hän onkaan juuri sellaisena kuin on. Sydäntäni vihlaisee, kun hän kuiskaa minulle, ettei oikein tiedä, miten hänen pitäisi olla, jotta tulisi hyväksytyksi.

Sisäinen lapsi on meissä jokaisessa asuva psyykkeen osa, joka on muotoutunut lapsuuden kokemustemme seurauksena. Erityisesti varhainen suhteemme vanhempiin tai muihin hoivaajiin vaikuttaa sisäisen lapsemme rakentumiseen. Hyväksytyksi ja kohdatuksi tullut lapsi, jonka tarpeisiin on vastattu oikea-aikaisesti asianmukaisella tavalla muodostaa ihan erilaisen kuvan itsestään, muista ihmisistä ja maailmasta kuin sellainen lapsi, joka on joutunut kohtaamaan turvattomuutta ja sivuutetuksi tulemista.

Sisäinen lapsi elää aikuisessa

Lapsuusiän kokemukset jättävät meihin pysyvät jälkensä, jotka kulkevat mukanamme vielä aikuisinakin. Koska varhaislapsuutemme tilanteet ja tunteet tallentuvat alitajuntaamme, emme useinkaan ole itse tietoisia niiden vaikutuksesta nykyhetkeen. Sisäinen lapsemme voi kuitenkin näyttäytyä meissä monin tavoin: hän saattaa astua esiin kuormittavissa hetkissä tai konfliktin uhatessa sekä vaikuttaa uskomuksiimme, tunteisiimme sekä tapaamme ajatella ja käyttäytyä.

Sisäinen lapsemme on syntynyt vuorovaikutuksessa (tai sen puutteessa), joten aikuisiälläkin hän ilmenee usein kanssakäymisessämme muiden ihmisten kanssa. Oman Sisäisen lapseni hälytyskellot alkavat soida, mikäli vuorovaikutustilanteessa on mielestäni pienikin konfliktin mahdollisuus. Tästä syystä minun on vaikeaa nostaa hankalia asioita esille, antaa kritiikkiä tai olla eri mieltä.

Sisäisen lapsen lahja

Lapsi meissä ei haasteista huolimatta ole kuitenkaan ominaisuus, josta täytyisi yrittää päästä eroon. Itse näen Sisäisen lapseni olevan taakan sijaan lahja- hänen ansiostaan minulla on mahdollisuus kasvaa ja kehittyä. Kohtaamalla rakkaudella pienen, Lumikki-mekkoisen tytön, voin ymmärtää paremmin itseäni, omaa toimintaani, reaktioitani ja tunteitani. Hänen avullaan voin nostaa alitajuntani pimeydestä aiemmin piilossa olleita puoliani tietoisuuden valoon ja nähdä itseni kokonaisemmin.

Sisäisellä lapsellamme on myös hallussaan aivan erityisiä supervoimia! Hänellä on luontainen kyky olla läsnä ja luova. Lapsi meissä on myös utelias, innostuva sekä leikkisä. Yhteyden saaminen näihin ominaisuuksiin itsessämme voi tuoda meille iloa, kepeyttä ja uusia, raikkaita näkökulmia.

Milloin sinä olet viimeksi vastannut Sisäisen lapsesi kutsuun?

Lapset eivät vaurioidu vaikeista tunteista – Haitallisempaa on asioiden peittely tai tunteiden kanssa yksin jääminen

Elämä on elämää, kyllä se saa tuntua.⁠ Silti moni meistä projisoi lapsiinsa tai ylipäänsä muihin itse kokemansa yksinjäämisen. Se näkyy esimerkiksi niin, että ajattelee että karmeinta mitä voisi tapahtua ja kaikkein eniten väärin lapsia kohtaan olisi, jos vanhemmat eroaisivat tai jos lapsi kokee pettymystä, surua tai pelkoa. ⁠

Meillä on maassamme niin paljon tunnistamatonta, kollektiivista turvattomuutta ja tunnetraumaa, että suurin osa meistä on jäänyt varhaisissa vaiheissaan yksin (useammassa sukupolvessa). Tätä kaikkea voi hoivata. Voi löytää avautumista ja eheytymistä – sitä, että alaspainetut, piilotetut, vaietut ja tuntemattomat tunteet saa löytää ja käydä läpi. Se johtaa vapautumiseen ja voimautumiseen. ⁠


Moni meistä aikuisista kantaa kuitenkin vanhaa mallia, että olisi aivan hirveää, jos lapsi joutuisi kokemaan ”jotain kamalaa” – eli tunteita ja kenties sitä samaa yksinjäämistä, hämmennystä ja sekasotukua tunteissaan – kuin itse on joutunut kokemaan. ⁠
⁠Mutta ei lapsi jää yksin, jos häntä ei jätetä yksin.

Lapsi ei tarvitse  turvapeittoa elämältä vaan kohtaavan ja kuuntelevan sylin. Kokemuksen siitä, että on sallittua tuntea surua, pettymystä, kiukkua, häpeää, avuttomuutta, kepeyttä ja iloa ja vieläpä samaan aikaan toisinaan. Silloin lapsi oppii, että elämä ON kontrolloimatonta ja siinä tapahtuu monenlaisia asioita.

Hän oppii, että meillä jokaisella sielulla on täällä ihan oma pörhellyksemme käytävänä, eikä elämää, muutoksia, kriisejä ja kasvua tarvitse pelätä. Ei tarvitse pelätä virheitä, eikä sitä että jotain kamalaa voi sattua milloin vain. Ei tarvitse pelätä sitä, että jää yksin, eikä tarvitse sivuuttaa tunteitaan ja tarpeitaan vaan voi tulla kokonaisena rakastetuksi. Silloin oppii arvostamaan itseään ja kokemaan oloaan luottavaiseksi arvaamattomankin elämän keskellä.

Lapsi ei jää yhtään vähemmän yksin, jos hänen tietään silotellaan ja turvarakenteista (esimerkiksi ydinperheestä) pidetään ehdoin tahdoin kiinni, vaikka lasten vanhemmat olisivat kasvaneet toisistaan jo ulos, ja rakkaudellista voisi olla uudelleentutkia suhdetta tai kenties luopua ja luoda uutta. ⁠Miten muutenkaan lapsi oppisi olemaan tosi itselleen kuin aikuisen mallin kautta?

Kukaan meistä ei voi kasvaa eikä löytää täyttä potentiaaliaan tai sitä mitä haluaisi elämässä, ellei tiedä pystyvänsä handlaamaan myös vaikeita tunteita. Sellainen sisäinen voima syntyy vain kokemuksen – eli myös kriisien kautta.

Kukaan meistä ei kuole vaikeisiin tunteisiin ja muutoksiin. Mutta ilman tunnetaitoja voimme jäädä jumiin ja kokea huonoutta, vaikka oikeasti tarvitsisimme vain turvaa, hyväksyntää ja rauhaa kuulla tunteiden alla olevia tarpeita. Tarvitsemme sitä, että koemme olevamme rakastettuja ja kuultuja vaikeuksien keskelläkin. Lapsia voi opettaa käsittelemään tunteita ja elämää vastaanottavaisesti, luottavaisesti, turvan ja tunteiden taitoja kultivoiden. ⁠Myös omaa sisäistä lastaan saa ja voi opettaa tähän – vaikka eläkeikäisenäkin. Koskaan ei ole myöhäistä oppia ymmärtämään itseään ja tunteitaan myötätuntoisesti.

Kuva: Unsplash.com


Voimauttavat kurssini ja terapeuttisen valmennukseni löydät TÄÄLTÄ.

10 vinkkiä työpaikkakiusatun tueksi – Näin vaikeassa tilanteessa kannattaa toimia

Ole ystävällinen työtoverille, joka kohtelee sinua huonosti. Se on todella haastava vaatimus kenelle tahansa, joka kohtaa henkistä väkivaltaa työyhteisössään. Myönnän sen heti. Valitettavasti se on kuitenkin ainoa asia, joka voi vielä tilannetta eteenpäin, ja mikä tärkeintä – varmistaa työpaikkakiusaamista kohtaavan oikeuksien toteutuminen.

Siinä vaiheessa, kun ulkopuoliset tulevat mukaan tilannetta selvittämään, on työpaikkakiusattu saattanut kokea henkistä väkivaltaa jo pitkään. Selvittämistä ei edistä, jos kiusaamista kokenut näyttää rajojaan tavalla, joka on muiden mielestä epäystävällistä. Silloin ulkopuolisesta voi tuntua, että kiusattu itse on tilanteessa suurin ongelma, eikä se, joka tilanteen omalla huonolla käytöksellään aloitti.

Jotta jaksat pysyä ystävällisenä, tarvitset valtavasti tukea tilanteessa, koska neuvoni ei ole helppo toteuttaa. Olosi on todennäköisesti rikkinäinen, vihainen ja todella ärtynyt – ja sinulla on oikeus myös näihin tunteisiin.

Siksi keräsin avuksesi kymmenen eri reittiä, joista voit etsiä itsellesi tukea. Älä jää tilanteeseesi yksin:

1. Esihenkilö ja HR.

Työnantajaa edustavilla tahoilla, kuten esihenkilöllä ja HR:llä, on velvollisuus puuttua epäasialliseen käytökseen. Tilanne on kuitenkin heille haastava ja heitä koskee myös tasapuolisuuden vaatimus – ja siksi he eivät voi olla ainoita tukihenkilöitäsi. Tarvitset tukea lisää.

2. Työterveyshuolto.

Työterveyshuollosta saat tietoa ja empatiaa sekä tarvittaessa myös sairauslomaa. He voivat myös tukea sinua, kun otat tilanteen esille työpaikallasi.

3. Työyhteisösovittelu, työnohjaus, lyhyt tai pitkä terapia, työpsykologi.

Pyydä työnantajaa maksamaan työyhteisösovittelija, työnohjausta, käyntejä työpsykologilla tai lyhytterapiaa. Jos näitä ei ole saatavilla, eikä sinulla ole varaa maksaa itse käyntejä, korvaa Kela kolme vuotta kuntoutuspsykoterapiaa. Myös julkiselta sektorilta ja järjestöistä löytyy erilaisia mielenterveyspalveluita.

4. Henkilöstön edustajat.

Työsuojeluvaltuutettu, luottamusmies, luottamusvaltuutettu… henkilöstön edustajilla on monta nimitystä. Jos sellaista ei ole vielä valittu työyhteisöösi, voit ottaa yhteyttää ammattiliittoosi.

5. Työtoveri, joka on samassa tilanteessa.

Jos ikävästi käyttäytyvä on esihenkilösi tai johtaja, teitä saattaa olla muitakin hänen suosikkijärjestelmänsä armoilla. Jos taas työyhteisössä on paljon erilaisia haasteita, saatat löytää kohtalotoverin toiselta osastolta tai muusta tiimistä.

6. Työyhteisöstä lähteneet.

Joku on saattanut jo ennen sinua olla saman ihmisen tai ihmisten työpaikkakiusaamisen kohteena. Tutki asioita ja ota yhteyttä työyhteisöstä lähteneisiin tarvittaessa. Joku, joka on jo kokenut saman, voi olla yksi tärkeimmistä tukipilareistasi tilanteessa.

7. Muut työpaikkakiusaamista kokeneet.

Voi olla, että et löydä samasta työyhteisöstä vertaistukea, mutta monia muita voit löytää. Kysy ystäviltä ja tutuiltasi, jos he ovat kokeneet henkistä väkivaltaa tai jos heillä olisi mielessä joku muu tukea kaipaava.

8. Perheenjäsenet, seurustelukumppani ja sukulaiset.

Läheisesi voivat olla suuri tuki tilanteessasi. Muista kuitenkin, ettet kuormita heitä liikaa tilanteella. Etsi myös muita ihmisiä tukiverkostoosi.

9. Kirjoita kokemuksistasi.

Kirjoita päiväkirjaa tai kokoa dokumentteja tietokoneellesi. Tapahtumien dokumentointi on tärkeää, kun viet asiaa eteenpäin, mutta se voi myös tarjoaa mahdollisuuden käsitellä tapahtunutta ja tunteitasi. Ehkä voit antaa jonkun myös lukea kirjoituksiasi?

10. Lue kirjallisuutta.

Kirjallisuus työpaikkakiusaamisesta, työyhteisöhaasteista ja johtamisesta voi tuoda sinulle tukea siitä, että olet oikeassa, eikä sinua saa kohdella huonosti. Esimerkiksi oma teokseni Se ei johdu sinusta – Vähättelyn historia työelämässä (Avain 2021) on saamani palautteen mukaan toiminut tässä tarkoituksessa. Yksi lukijani kertoi lukevansa kirjaa pienissä paloissa, jotta hän muistaisi, ettei tilanne johdu hänestä itsestään.

Tutustu myös muihin blogikirjoituksiini, kuten tähän, jossa puhun herkkien ihmisten kohtaamasta kiusaamisesta. Tai ehkä esihenkilön asenne näkyi muista tökeröistä kysymyksistä, joita olen listannut tässä blogikirjoituksessa.

Jos tilanteesi on todella vaikea, tähän blogikirjoitukseen olen ehdottanut sinulle muutaman vaihtoehdon, joiden mukaan edetä. Paljon voimia raskaaseen tilanteeseesi!

Kun uni ei tule ja rauhoittuminen on vaikeaa – lohdun ajatuksia unettomalle

Olen kokenut elämässäni useampia unettomuuden jaksoja, eikä yhdenkään niistä muisteleminen tunnu mukavalta. Tiedän, miltä tuntuu maata yön pimeinä tunteina hereillä ja pelätä hulluksi tulemista tai sitä, selviytyykö seuraavasta päivästä. Tahdon sanoa tämän muistutukseksi sinulle joka ehkä koet tai olet kokenut samaa: et ole yksin.

Olen ihminen, joka kuormittuu helposti niin innostuksesta kuin stressistä ja koen, että uupumisen läpikäyminen korosti tätä ominaisuutta entisestään. Minulle on ollut todella tärkeää oppia ymmärtämään omaa kehoa ja mieltä, herkkyyttä ja hermostoni toimintaa – etenkin jälkimmäinen on tuonut valtavasti voimaa ja ymmärrystä sekä konkreettisia työkaluja siihen, miten huolehtia omasta hyvinvoinnista ja unesta ihan jokapäiväisen arjen tasolla.

Hermostoa rauhoittavat harjoitukset, offline-aika, aamujen ja iltojen rauhoittaminen sekä omassa rytmissä ja itselle tärkeiden asioiden sekä arvojen mukaan eläminen ovat minulle tärkeitä ankkureita, joihin keskitän paljon energiaa.

Mutta vaikka hyvinvointi ja levon priorisointi ovat olleet kaiken tekemisen taustalla jo vuosien ajan, ei ihmisyydestä pääse eroon. Minulla kuormitus vaikuttaa ensimmäisenä siihen, että rentoutuminen muuttuu äärimmäisen hankalaksi ja tämä vaikuttaa taas suoraan uneen tai sen laatuun. Välillä kierre on mennyt niin pahaksi, että olen hakenut apua tilanteeseen.

Koin jossain vaiheessa häpeää siitä, että minun pitäisi jo tietää – että miksi kaikki ne kymmenet erilaiset rauhoittavat työkalut eivät toimi, ja eikö pitäisi jo osata paremmin. Mutta vaikka uni ja lepo ovat yksi hyvinvoinnin tärkeimmistä kulmakivistä, siinä vaiheessa kun niistä alkaa stressaamaan, ei olla oikeassa suunnassa.

Yksi tärkeimpiä asioita onkin muistaa, että levon, unen tai palautumisen ei tarvitse olla suoritus, vaan jotain mille antaa aikaa ja tilaa.

Ja että ihmisen keho on viisas.

Se on viisas kun reagoi ja toisaalta, vaikka olisi kuinka kierroksilla, keho osaa kyllä rauhoittaa itseään. Vaikka valvoisi viikkoja, jossain vaiheessa uni tulee, sillä keho on luotu siihen. Ja tärkeintä mitä itselleen voi antaa – ainakin minun kokemukseni mukaan – on pehmeyttä ja armollisuutta. Niin päivällä, illalla kuin yölläkin.

Etenkin niissä hetkissä, kun hermosto rullaa pahasti ylikierroksilla on tärkeää harjoitella antamaan itselleen hyvää ja oppia priorisoimaan niitä kaikista pienimpiä tekoja, pysähtymisiä ja läsnäolon hetkiä, joita lopulta ovat kaikista merkityksellisimpiä.

Ja muistaa, että tämäkin menee ohitse aikanaan.

Listasin sinulle muistutuksia, jotka ovat itseäni auttaneet tai lohduttaneet unettomuuden tai levottomuuden keskellä:

Muistathan myös, että omaan oloon kannattaa hakea apua. Joskus univaikeuksia aiheuttaa nykyhetken tai aiemman elämän kipeät ja vaikeat tapahtumat, eikä niiden kanssa tarvitse pärjätä itsekseen. <3

  • Et ole yksin, etkä tule hulluksi vaikka et saisi unta. Kehosi on luotu nukkumaan, ja uni tulee jossain vaiheessa. Vaikka siihen tuntuisi vaikealta luottaa.
  • Selviät kyllä seuraavasta päivästä myös ns. puolilla valoilla. Olen itse todistanut tämän mahdolliseksi useampaan otteeseen, ja niin ovat lukemattomat muutkin samaa kokeneet. Voisitko ehkä rajata tulevaan päivään vain tärkeimmät asiat, jotta et kuormita itseäsi liikaa? Voisiko vähemmän olla enemmän?
  • Kokeile nousta sängystä jos homma menee pyörimiseksi. Käy juomassa, istahda lukemaan tai avaa ikkuna ja tuijota tähtitaivasta.
  • Tee sängystä turvallinen pesä, johon mennä vasta kun unettaa. Voit kokeilla panostaa kauniisiin ja laadukkaisiin lakanoihin sekä vuodevaatteisiin.
  • Tee makuuhuoneesta pimeä ja kokeile pitää lämpötila sopivan viileänä. Voit testata myös unimaskia tai korvatulppia, jos olet herkkä valolle ja äänille.
  • Unen saannissa on kyse antautumisesta, odottamalla se harvoin saapuu. Anna itsellesi aikaa rentoutumiseen ja turvan tunteen vahvistamiseen.

Älä kierrä angstia – näillä keinoilla voit käsitellä sitä

Moni havahtuu tavallisissa arjen tilanteissa huomaamaan, että olotila on epämääräisen ärtynyt, kiukkuinen tai pahantuulinen. Kauppajonossa seisominen ketuttaa, jonkun toisen kommentti on jäänyt kaivelemaan tai joskus sitä tuskastuu vain itseensä, kun unohti jumppakamat kotiin. Jos näitä arkisia olotiloja koittaa väistellä liiaksi, ne voivat jäädä vaivaamaan ihan huomaamatta.

On täysin luonnollista, ettei epämiellyttäviä olotiloja haluaisi kokea. Vältämmehän muutoinkin arjessa epämukavuutta. Väistelyn sijaan saatetaan tarvita muita keinoja. Angstin kokemuksesta puhutaan paljon, mutta mitä sille sitten oikein voisi tehdä? Miten omia tuntemuksiaan voisi käsitellä?

1. Tunnista ja tunnusta

Yritämme usein kieltää koko ikävän kokemuksen olemassaolon. Emme sallisi itsellemme kokea vaikka ärtymystä pikkuasioista. Ei kai nyt kauppajonossa seisominen saisi ärsyttää? Tutkimusten mukaan pelkkä sanan löytäminen omalle kokemukselle helpottaa. Koita löytää kokemuksellesi jokin sitä kuvaava sana, tai vaikka lause, joka kiteyttää sen. Millainen ääni kuvaisi sitä? Etsi rauhallinen paikka ja päästä se ulos sanoina. Joskus kirosana tai vaikka karjaisu antaa angstin kokemukselle muodon, joka auttaa sen käsittelyä.

Oman kokemuksen tunnustaminen ja salliminen itselle on avain sen helpottamiseen. Kun itsekseen tuskailu kuormittaa, pysähdy tutkailemaan kokemustasi kaikessa rauhassa. Kuinka voimakas nimeämäsi kokemus on asteikolla 1-10? Missä kohtaa tunnet sen kehossasi, ja miltä se tuntuu? Mitä ajatuksia ja tunteita siihen liittyy? Kysy sitten itseltäsi, miten voisit kokea enemmän väljyyttä ja tilaa tilanteessa, jossa olet.

2. Kehon kautta purkaminen

Saatat tunnistaa kokemuksesi parhaiten kehossasi. Jostakin kiristää tai puristaa, olo voi olla voimaton tai jopa aggresiivinen. Moni onkin huomannut, että juoksulenkki tai muu liikunnallinen tekeminen helpottaa oloa. Hienoa jos olet löytänyt jonkin itsellesi sopivan tavan purkaa angstin sävyttämää olotilaa.

Voit kokeilla löytää ilmaisutapaa kokemuksellesi kehon kautta ihan tietoisestikin. Mieti, millainen asento voisi kuvata kokemaasi olotilaa. Entä mikä olisi vastakohta tälle asennolle? Jos vaikka hartiat tuntuvat painuvan kasaan, ota korostetusti tuo asento. Kokeile sitten vastakohtaa, miltä tuntuu avata rintakehää? Olisiko jokin liike, joka helpottaisi oloasi?

3. Kirjoita tai piirrä

Angstin kokemukselle voi olla haastavaa löytää selkeää sanallista ilmaisua. Sen sijaan voi kokeilla muitakin keinoja. Jos huomaat angstisi liittyvän jonkun toisen toimintaan, kirjoita kirje tälle henkilölle. Päästä paperille kaikki ajatukset ja tunteet, joita mieleesi tulee. Kun olet saanut kaiken ulos, lue tekstisi vielä läpi. Älä kuitenkaan näytä kirjoittamaasi muille, sen sijaan voit repiä sen pieneksi silpuksi. Ehkä sitten on helpompi päästää kokemuksesta irti.

Jos pidät piirtämisestä tai maalaamisesta, tee kuva kokemuksestasi. Piirrä tai maalaa se sellaisena, kuin se tulee ulos. Voit miettiä, millaiset värit kuvastaisivat kokemustasi parhaiten ja käyttää puuvärejä tai vesivärejä. Älä mieti lopputulosta, vaan kuvasi voi jäädä lapsenomaiseksi tai rumaksikin. Pääasia, että kokemus pääsee ulos paperille. Tarkastele sitten tekemääsi kuvaa. Minkä nimen nyt antaisit sille?

Kun annat kokemuksellesi hetken aikaa ja jonkin keinon päästä ulos, se ei jää vaivaamaan sinua ja pilaa päivääsi. Luota prosessiin ja löydä itsellesi sopivat keinot käsitellä meitä kaikkia silloin tällöin vaivaavaa angstia.

Opi purkamaan ja käsittelemään vihaa, kiukkua ja muita räjähdysherkkiä tunteita Angstin purku -korttien avulla – kortit sopivat lapsille, nuorille ja aikuisille:

Mitäpä jos on tullut aika päästää irti jostain, mitä kannat sitkeästi mukanasi?

Kannamme kukin mukanamme monenmoista kuormaa, joka uhkaa toisinaan vääntää henkisen selkärankamme korkkiruuviksi.

Tämä on meidän ihmisten yksinoikeus. Tiettäväksi yksikään toinen eläinlaji ei sullo kokemuksiaan pääkoppaan ja hämmennä niitä vuosikausia menettäen mielenrauhansa, pahimmillaan jopa terveytensä.

Kun kohtaamme itsemme, haluamme usein ratkaista arvoituksen ja löytää vastauksia, joiden myötä uskomme taakan keventyvän. Kunhan vain saan kaiken käsiteltyä auki: isäsuhteen, äitisuhteen, edelliset suhteet, nykyisen suhteen, unelmieni suhteen, maailman palamisen, elämän tarkoituksen, jne.

Sitten voimme sanoa olevamme valmiita.

Monesti opetetaan, että pelot ja niistä kumpuavat haasteet täytyy ratkaista ajattelun ja tekemisen kautta. Pohtia kysymyksiä ja etsiä niihin vastauksia.

Ehkä joskus niinkin.

On kuitenkin olemassa myös muita reittejä. Ei pois sulkevia vaan ennemmin tukevia.

Ympäristö ja ihmiset ympärillämme

Olemme saumaton osa ympäristöämme sekä ympärillämme olevia ihmisiä. Kuulumme yhteen, kasvamme yhdessä.

Etenkin meillä suomalaisilla on käsittämätön etuoikeus: pääsemme käytännössä mistä vain kohtuullisella vaivalla metsän siimekseen. Voimme mennä luontoon, kävellä havupuiden varjoon tai laskeutua veteen, ja kuunnella, mitä se meille haluaa kertoa. Sekä ympäröivä luonto että ennen kaikkea oma luontomme.

Molemmat pääsevät ääneen usein vasta hiljaisuuden laskeutuessa.

Voimme myös etsiä heitä, kenen seurassa meidän on turvallista olla, ja valita tulla nähdyksi ja kuulluksi taakkamme kanssa. Yleensä seurauksena on kuorman keventyminen kun huomaamme, ettemme ole yksin.

Voimme päästää jostain irti.

”Mielestäni ei ole olemassa parempaa menetelmää nykyhetkessä pysymiseen kuin päästä pois päästä ja siirtyä aistien maailmaan.”

Anthony de Mellon sitaatti kirjasta Sadhana – Tie Jumalan luo kiteyttää paljon.

Kärsimys on aina mennyttä tai tulevaa

Kun hahmotamme kuormaamme ja tarkkailemme sen aiheuttamaa kipua ja kärsimystä, huomaamme, että se kumpuaa lähes poikkeuksetta joko jostain tapahtuneesta tai skenaariosta, että jotain tulee tapahtumaan. Menneestä tai tulevasta.

Paradoksaalisesti olemassa olevassa hetkessä ei useinkaan ole mitään hätää.

Voin hengittää ja olla siinä.

Harva meistä omaa kuitenkaan sen kaltaista zeniläisyyttä, että pystyisi alvariinsa pyhittämään elämänsä olemassa olevalle hetkelle. Moiseen pyrkimykseen ei kannata hirttäytyä.

Ei liene silti pahitteeksi, jos rahtusen useammin sopisimme itsemme kanssa siitä, mitkä maailman murheet meidän on kohdattava juuri tänään ja mitkä voimme jättää jollekin toiselle päivälle.

Pätee yhtälailla niin työtehtäviin kuin myös sielullisiin pohdintoihin.

Ei ole syytä pelätä maailman kaatumista päivänä, jolloin huomaat seisovasi tukevasti pystyssä.

Et ole erillinen muista, eivätkä ole pelkosikaan

Kuormittaviin tunteisiin ja pelkoihin liittyy usein saumattomasti häpeä. Ajatus siitä, että olen erilainen ja jotenkin epäkelpo. Jos oma päänsisäinen maailma tuntuu vialliselta, sitä harvemmin haluaa raottaa ulospäin. Lääkkeeksi löytyy rooleja ja riippuvuuksia, jotka toimivat huopana musertavalle ja salassa pysyvälle tunteelle.

Eihän kukaan muu toimi näin. Ei kenelläkään muulla ole tällaista kuormaa tai tällaista kipua.

Kyllä, olet uniikki yksilö. Samalla lukemattomat ihmiset ympärilläsi tietävät mistä puhut, jos kuvailisit heille tuntojasi ja kokemuksiasi. Jaamme häkellyttävän määrän samankaltaisuutta. Mikäli valitsemme pysyä erillään muista, tämä ihme jää helposti huomaamatta.

Mieti tilannetta, jossa sinulle entuudestaan etäinen ihminen lähestyisi ja haluaisi uskoutua sinulle itselleen tärkeästä luottamuksellisesta asiasta. Mitä ilmeisemmin selkärankasi suoristuisi ja kuuntelisit herkällä korvalla. Luultavasti kokisit suureksi kunniaksi sen, että henkilö valitsee luottaa juuri sinuun. Haluaisit olla luottamuksen arvoinen.

Vaikka näin päin tilanne tuntuu itsestään selvältä, toisinpäin ajattelemme, etteivät muut ole kiinnostuneita omasta kivustamme ja huolistamme. Emme halua kuormittaa heitä, joten valitsemme pysyä vaiti.

Omista peloista ja häpeästä puhuminen luotettavan ihmisen kanssa on juurikin kuin raottaisi kokispullon korkkia. Se purkaa lempeästi sitä painetta, joka kuormasi painosta sisällesi on jumiutunut.

Ja kun yksityisen tuo julki, se muuttuu yhteiseksi.

Nykyihmisen eliniänodote on jossain 79-85 -ikävuoden välillä. Siinä ajassa ei ratkaista kaikkia ihmiselon varrelta tarttuneita pulmia.

Mitä sellaista kannat mukanasi, josta voisit päästää tänään irti?

 

Harri-Pekka Pietikäisen uutuuskirja Tunne pelkosi, vapaudu elämään tarjoaa vertaistukea sisimpien pelkojen tunnistamiseen ja siihen, miten peloista ja niiden aiheuttamasta häpeästä voi selviytyä. Katso kirja täältä.

Korttipakat OSTA 3 MAKSA 2  
PUOTIIN
close-image