Sivu 281 – Hidasta elämää

14 tärkeää syytä antaa kaikkien tunteiden tulla – ja osan myös mennä

Rakkaus ei voi ikinä hävitä sillä se on totta. Kaikki mikä ei ole rakkautta on ohimenevää – tunnetta ja ajatusta.

Elämä on täynnä valintoja. Päässä neuvova ja pelkoa edustava ego tarjoaa helppoa elämää, nopeaa mielihyvää ja laiskoja vaihtoehtoja. Rakkaudellinen teko itseä ja muita kohtaan on se vaikeampi valinta, sillä rakkaus haluaa meidän olevan tasapainossa itsemme ja maailman kanssa.

Rakkaus laajentaa voimaamme, pelko kutistaa voimamme.

Tunteesi vievät sinua kohti rakkaudellista tasapainoa, mutta pelotteleva ego yrittää estää sinua. Se tarjoaa valinnaksi tunteen kääntöpuolta, mikä ei ole totta. Eivät tunteet ole pelottavia, eivätkä ne tuhoa meitä. Miten mikään, joka tulee sisältämme ja rakkaudesta, voisi tuhota?

Jokaisen ihmisen tunnekokemukset ovat hänen omiaan ja kaikki me tunnemme tunteitamme oman menneisyytemme uskomuksilla ja syvyydellä. Toiselle häpeä voi olla helvetillistä kiirastulta, toiselle se on puna poskilla. Toinen voi hieman korottaa joskus ääntään, toisen viha voi syödä sisältä ontoksi. Toiselle syyllisyys on pisto, toiselle lamaannuttava taakka. Toinen itkee kerran vuodessa, toinen itkee joka päivä. Näitä on turha vertailla, kaikilla meillä on eri historia.

Ymmärtääkseni kaikki tunnemme tunteen kahdesta puolesta sen ”pahan, pelottavan ja jumiuttavan puolen”. Se tulee siitä, kun tunnetta pusketaan meihin ulkopuoleltamme, pelosta. Kun meitä häpäistään eikä nähdä, syyllistetään eikä kuunnella, oletetaan eikä anneta tuntea ja laitetaan pärjäämään eikä anneta herkistyä.

Tukahduttamisesta syntyy taakka, ja olemme toisten pelon kuormittamia.

Kun tunteet tulevat sisältämme, ne tulevat ja menevät eivätkä muodostu taakaksi, kun tunnemme ne. Niillä on luonnollinen ja rakastava tarkoitus ohjata meitä, antaa suuntaa.

Rakasta häpeää, se voimistaa ja tekee sinut näkyväksi – helpompaa olisi kutistua ja muuttua näkymättömäksi.

Rakasta syyllisyyttä, se näyttää sinulle olemisen ja tekemisen rajasi – helpompaa olisi luovuttaa eikä yrittää mitään.

Rakasta apatiaa, se pysäyttää sinut tuntevaksi – helpompaa olisi suorittaa ja ohittaa tunteet.

Rakasta surua, se tuo esiin herkkyytesi ja opettaa päästämään irti – helpompaa olisi olla välinpitämätön tai takertua ja katkeroitua.

Rakasta pelkoa, se auttaa asioiden kohtaamisessa – helpompaa olisi vältellä kaikkea.

Rakasta himoa, se tasapainottaa tarpeitasi – helpompaa olisi haluta aina vain lisää.

Rakasta vihaa, se rauhoittaa ja opettaa antamaan anteeksi – helpompaa olisi syyttää, uhkailla ja raivota.

Rakasta ylpeyttä, se antaa itsevarmuutta haluta lisää tietoa ja taitoa – helpompaa olisi tietää ja osata jo kaikki ja torjua kaikki uusi.

Rakasta rohkeutta, se avartaa mieltä ja sydäntä – helpompaa olisi elää kaavamaista ja turvallista rutiinia.

Rakasta neutraaliutta, se hiljentää itsetuntemuksen äärelle – helpompaa olisi suoltaa mielipiteitään ja ajatuksiaan.

Rakasta halukkuutta, se jakaa lahjasi ja totuutesi maailmalle – helpompaa olisi pitää viisautensa itsellään ja piiloutua.

Rakasta hyväksyntää, se paljastaa uskomuksesi jotta voisit luopua niistä – helpompaa olisi pitää uskomuksensa ja jatkaa raskasta elämää.

Rakasta ymmärrystä, se antaa toivoa yhteisestä paremmasta huomisesta – helpompaa olisi tuomita ja halveksua kaikki erilaisuus.

Ole rakkaus – helpompaa olisi pelätä.

Se, että uskomme tunteiden olevan pahoja, ei vie meitä hyvään suuntaan. Se vie syvemmälle pelkoon, pimeään kuoppaan, tukahduttamaan valoa ja rakkautta.

On todella vaikeata muuttaa näkemyksiään, ja uskoa pahoina tunteina pidettyjen häpeän, syyllisyyden, apatian ja surun olevan palvelijoitamme, mutta kysy: ”Minkä haluan olevan totta? Mistä haluan pitää kiinni ja miksi? Kuka pitää kiinni, pelko vai rakkaus?”

Kaikki tunnelukot voi parantaa. Egoakin voi rakastaa nurinkurisena neuvojana. Tunteitaan voi tuntea ja kiittää. Silloin elämä on vapaata ja rakkaus on vallassa. Jos jatkuvasti taistelet egoasi ja tunteitasi vastaan, elämä on kärsimystä ja sisäistä ristiriitaa. Pelko on vallassa. Jos haluat rakkauden olevan vallassa, valitse vaikeampi vaihtoehto, tunteitasi kunnioittaen.

”Kukaan muu ei ole sinä ja se on voimasi” – 5 voimakuvaa Sinulle

Olethan kiltti ja lempeä itsellesi? ♥ Lisää voimakuvia löydät Instagram-tililtämme @hidasta

@hidasta

Uupumuksen jälkeen elämä on tasapainoilua (ja välillä ääripäihin eksymistä)

Kun ihminen huomaa olevansa uupunut, sen jälkeen hän muuttaa tapansa, hiljentää tahtiaan ja elää onnellisena elämänsä loppuun asti?

Ihanne-elämässä ehkä, tosielämässä harvemmin.

Ensin opetellaan hiljentämistä, ja se voi kestää pitkään. Sitten kun lopulta pysähtyy, todellinen toipuminen voi kestää pitkäänkin. Mutta vähitellen keho ja mieli alkavat kaivata jälleen haasteita – ja kuinka helppo silloin onkaan eksyä vanhoihin kaavoihin? Erittäin helppo… olen saanut huomata, että eivät ne vanhat taipumukset ole mihinkään hävinneet.

Onneksi kuitenkin kokemus on opettanut kuuntelemaan sisäisiä viestejä paljon herkemmin kuin ennen – ja reagoimaan niihin nopeammin.

Mistä tunnistaa, milloin on oikea hetki haastaa itseään? Ja milloin on taas aika päästää irti? Taikaelämää-podcastissa ajatuksia elämästä uupumuksen jälkeen. Kuuntele ja ammenna ajatuksia oman tasapainosi löytämiseen:

Johdat itseäsi kaiken aikaa – mutta tiedätkö mihin suuntaan?

Tuntuuko sinusta, ettei mikään ole hallinnassasi? Elämä vie ja sinä vikiset? Joku muu tai jotkut muut ohjaavat? Raha tai sen puute ratkaisee? Onni ei suosi ja olosuhteet ovat syvältä? Innostus, intohimo ja ilo ovat karvaasti pettäneet ja riemastuttavat nyt jonkun muun elämää? Odotat pelastusta?

Huonot uutiset ovat, ettei maailman mahtavinkaan guru voi sinua pelastaa. Hyvät uutiset ovat, että voit pelastaa itsesi ITSE. Kyllä. Sinä voit. Voit tehdä sen johtamalla itseäsi tietoisesti hyvinvointisuuteen. Johdat itseäsi kaiken aikaa – ehkä tiedostamattasi. Mutta minne?

Ei itsenjohtaminen tokikaan tarkoita, että voisit hallita kaikkea mitä tapahtuu ulkopuolellasi, ympäristössäsi, muissa ihmisissä tai maailmassa.

Sinä voit hallita sitä, mitä tapahtuu sisälläsi.

Voit hallita myös omia tekemisiäsi ja tekemättä jättämisiäsi.

Jos uskot, ettet kykene vaikuttamaan elämääsi mitenkään, niin jo vain pientenkin asioiden muuttaminen tuntuu ylivoimaiselta. Myös kaikista mahdollisista ja mahdottomista ulkoisista tekijöistä riippuvaiselta. Jos sen sijaan uskot voivasi vaikuttaa, on mahdollisuuksiesi määrä mieletön.

Itsenjohtamistaitoja voit oppia, jos vain haluat. Hullua olisi, jos et haluaisi. Missaisithan mahdollisuutesi johtaa itsesi olemaan paras mahdollinen SINÄ.

Hyvän itsenjohtajan on pysähdyttävä, katsottava ja nähtävä – omaan sydämeen, mieleen, ajatuksiin, uskomuksiin ja tunteisiin. On oltava kartalla siitä, mistä kaikista asioista oma hyvinvointi koostuu. Elinvoimamme, energiamme ja hehkumme kumpuavat meille itselle tärkeistä asioista. Myös itselle rakkaasta ja merkityksellisestä tekemisestä – unelmatyöstä.

Hyvä itsenjohtaja ei tee mitään, millä ei ole hänelle merkitystä.

Johtamistaidoista ensimmäinen ja tärkein on tietoisten ja omaehtoisten valintojen tekeminen sekä niistä täyden vastuun ottaminen. Vapautta ei ole ilman vastuuta. Ulkoistamme mielellämme vastuun ja valitsemme valitsemattomuuden. Kaikkeen kurjaan on sitten kiusallisen helppoa osoitella sormi ojossa syyllisiä itsensä ulkopuolelta.

Mutta hei, valitsemattomuuskin on valinta. Ja ihan ikioma sellainen. Loppujen lopuksihan jokainen valitsee joka hetki jotain. Kaikki arkemme pienetkin valinnat johtavat aina johonkin. Viisas johtaja ei vetäydy valitsemattomuuteen.

Hyvä johtaja tunnistaa myös asiat, joihin voi vaikuttaa ja ne, joihin ei. Näin hän säästää itseään energiahukalta.

Ihminen toteutuu täydesti vain yhteydessä muihin.

Itse pitää, mutta ei suinkaan yksin. Erityisen tärkeää toisten tuki on suurissa elämänmuutoksissa. Hyvän itsenjohtajan vahvuus ja voima on, että hän etsii ympärilleen asiantuntijoita, ajatuskumppaneita, yhteistyökumppaneita, mentorin, valmentajan tai muita tukijoukkoja.

Hyvä itsenjohtaja kiittää usein ja paljon. Itseään, kumppaneitaan ja elämää.

Viisainkin johtaja on keskeneräinen elämänsä loppuun saakka. Hänellä ei ole illuusiota omasta erinomaisuudestaan. Hän säilyttää lapsenomaisen ihmettelemisen taitonsa. Kun suhtautuu kaikkeen ihmetellen, ei epäonnistumisiakaan ole olemassa.

Hyvä itsenjohtaja uskaltaa olla totta.

Odotan tapaavani sinut valmennuksissani, joihin voit tutustua tästä.

Kivun ja haasteiden tarkoitus ei ole satuttaa ja nujertaa – vaan antaa voimaa

Kivun ja haasteiden tarkoitus ei pohjimmiltaan ole satuttaa vaan voimauttaa. Kun uskaltaa kohdata vaikeita asioita syyttämättä ja tuomitsematta, kyky vastaanottaa rakkautta kasvaa.

Mutta miten olla tuomitsematta vaikeuksiaan – siis hyväksyä niitä? Hyväksymisestä tulee herkästi mieleen, että nyt viedään pässiä narussa, varsinkin silloin, kun kaikki on päin mäntyä. Miten voin hyväksyä, että kroppa hajoilee, rahat on lopussa eikä rakkautta näy? Miten voin hyväksyä sitä, että mieli on maassa ja ahdistaa? Jos alan tässä vielä hyväksymään, kohta viedään tuhkatkin pesästä?!

Homma toimii näin: olen sen kanssa mitä on. Sehän on todella haastavaa. Se ei tarkoita, että nyökytellään päätä kaikelle ja koetetaan kestää hampaat irvessä. Silloin kyse on alistumisesta, ei voimaantumisesta. Hyväksyminen on pohjimmiltaan oman voiman löytämistä. Se voi ilmetä niin, että huomaan: ”tämä juttu on niin nähty. Nyt tuli raja vastaan”.

Ja ihmeellistä kyllä, kun en ole kiireisenä egoni ja mieleni kautta tuomitsemassa ankeita fiiliksiä tai elämän tapahtumia, minulle tulee tilaa olla juuri siinä missä olen. Saan voimaa toimia toisin, valita sellaista, mikä minua tukee. Hommeli toimii niin, että se mitä vastustan, voimistuu. Kvanttifysiikkakin sen todentaa. Jos jatkuvasti ajattelen harmissani, miten epäluuloinen olen, tai tuumin, että tarttis olla avoimempi, olen vastustuksen tilassa. Jos sätin itseäni mistä tahansa, vastustan. Jos maailman tai muiden pitäisi mielestäni olla erilaisia, vastustan. Jos kiukuttelen siitä mitä tapahtui tai tapahtuu, vastustan.

Omilla ajatuksillani, tunteillani ja asemoitumisellani aktivoin ja pidän yllä sitä asiaa, mitä vastustan. Se mitä vastustan, pysyy kokemuspiirissäni niin kauan, kunnes vedän energiani eli vastustukseni pois. Vastustaminen lukitsee energian tiettyyn tilaan. Saatamme pysyä näissä lukkiintuneissa energioissa vuosikymmeniä ja siten estää itseämme avautumasta uusille asioille, ihmisille ja sille mitä sydän halajaa. Joskus vedämme puoleemme samaa shittiä uudestaan ja uudestaan. Ei siksi, ettemme ansaitsisi parempaa vaan siksi, että jotakin viisautta vaikeuksistamme olisi vielä ammennettavana.

Usein hyväksyminen on prosessi; joitakin asioita on tosi vaikeaa hyväksyä. Joskus tunteita on monta kerrosta ja ne kuoriutuvat pikku hiljaa, aikanaan. Hyväksyminen toimii minulla näin: kysyn itseltäni, voinko hyväksyä sen, mitä nyt on? Joskus en todellakaan voi – tuntuu hitsin kurjalta. Kysyn itseltäni, voinko hyväksyä, että nyt en voi hyväksyä? Itseni kuulostelu luo minulle sisäistä turvaa ja tilaa. Sisäisyyteen syntyvä väljyys auttaa olemaan läsnä kehossa ja siinä mitä tapahtuu. Hyväksyminen on uskallusta tuntea mitä tuntee. Samalla se on irtipäästämistä. Sallin itseni keskittyä johonkin muuhunkin kuin siihen mikä rassaa – kokemukseeni mahtuu muutakin kuin tämä, mikä nyt painaa. Tai jos ei mahdu, voinko hyväksyä sen?

Kaikilla vaikeillakin kokemuksilla on minulle jotakin annettavaa – ja sen viisauden saan sydämeeni, kun päästelen irti ja keskityn itsestäni huolehtimiseen. Kun suostun näkemään, millä tavalla käsillä oleva tilanne tai asia kutsuu minua tukemaan itseäni, avaudun. En jää uhriksi ihmettelemään, miksi mulle aina käy näin. Voimaannun katselemaan asioita uusista kulmista. Elämässä tapahtuu mitä tapahtuu riippumatta siitä, miten ihmeissämme tai kauhuissamme siitä olemme, eikä vastustuksemme muuta asiaa.

Vaikeudet eivät kerro arvostani mitään. Ne haluavat auttaa minua löytämään arvoni.

Saamme tuntea mitä tunnemme vaikeuksissamme, saamme surra ja olla vihaisia. Mutta se mitä uskomme haasteista, on ratkaisevaa siinä menemmekö eteenpäin vai jäämmekö jumittamaan. Jos ajattelemme, että vaikeudet ovat rangaistus, uskomme, että meissä on jotakin vikaa. Silloin vedämme samoja haasteita puoleemme. Jos uskomme, että elämä haluaa auttaa meitä löytämään yhä enemmän rakkautta ja hyväksyntää itseämme kohtaan, ammennamme vaikeuksien viisaudesta.

Kuva: Unsplash.com/ Conner Baker

Lähelle -ihmissuhdekurssi alkaa 28.1. Lämpimästi tervetuloa sydämesi kasvun ja kypsymisen äärelle. Ei suorittaen, vaan rakkaudessa avautuen.

Voimauttavat kurssini ja terapeuttisen valmennukseni löydät TÄÄLTÄ.

Rohkeus ei ole ihan pikkujuttu, mutta sitä voi ja kannattaa oppia

Tarvitset rohkeutta, jos haluat toteuttaa unelmasi. Rohkeus ei ole välttämättä ihan pikkujuttu. Se ei riennä avuksesi sormia napsauttamalla eikä komentamalla. Mutta voit ryhtyä treenaamaan ja oppia sitä.

Treenaaminen kannattaa, sillä sinut palkitaan ruhtinaallisesti. Voimalla, vapaudella, innostuksella, intohimolla ja ilolla – SINUSSA.

Rohkeus on itsen ja elämän arvostamista. Valintoja ja vastuita. Kontrollista irti päästämistä ja tuntemattomaan hyppäämistä. Uteliaisuutta. Tekoja, jotka ovat tuntuneet mahdottomilta.

Rohkeus on ennenkaikkea sydämen puheen kuuntelemista.

Muutos ja pelko kulkevat käsi kädessä. Mieli ryhtyy tuottamaan muutoksen edessä mustia möhkyjä ja keskittyy riskeissä ja katastrofeissa piehtaroimiseen. Se lietsoo pelkoa, paisuttelee ja uskottelee meille pahimman mahdollisen aivan varmasti tapahtuvaksi. Tunnemme elävämme pelkkien uhkien keskellä, vaikka meillä olisi luja kamara kengänpohjiemme alla.

Pelon ilmenemismuotojen repertuaari ulottuu murehtimisesta ja levottomuudesta paniikkiin ja kauhuun. Kuolemanpelkoon. Ja totta tosiaan, pelko tappaa. Tukehduttamalla. Tahdon ja unelmat.

Pelon edessä alamme mutkutella, sitkutella, vitkutella ja vatkutella. Lokeroimme itsemme joksikin, joka ei tästä tai tuosta syystä nyt vain voi eikä kykene. Uskomme uskomuksiamme ja ajatuksiamme. Pakenemme realismin labyrintteihin, joiden kätköistä joikaamme järkevyytemme ylistystä. Ja mikä pahinta, annamme pelon tehdä puolestamme päätöksiä – impulsiivisia ja likinäköisiä.

Jämähdämme tutun ja turvallisen tuntuiselle mukavuusalueelle. Mutta sekös peijakas paljastuukin juuri siksi ”kaikkein pahimmaksi”. Valitettavasti liian monelle, liian myöhään.

Sillä onko mitään pelottavampaa, kuin että heittäisi elämänsä hukkaan? Jättäisi elämättä. Kuolinvuoteella on hieman myöhäistä kaihota toteutumattomien unelmien ja elämättömän oman elämän perään.

On sinun vallassasi valita, täytätkö mielesi peloilla vai mahdollisuuksilla.

Se, mihin suuntaat huomiosi määrittelee sen, miten elät ja millaisessa maailmassa elät. Se mihin mielesi keskittyy myös lisääntyy elämässäsi. Luot oman todellisuutesi uskomuksillasi ja ajatuksillasi.

Ei pelkoa pidä tukahduttaa eikä sitä vastaan pidä asettua. Anna itsesi tuntea sitä. Pysyttele pelon tunteessa jonkun aikaa, vaikka se ahdistaisi. Opit huomaamaan, että se menee ohi. Päästä irti, anna sen mennä, äläkä jää piehtaroimaan. Kun se taas tulee ja kohtaat sen uteliaana uudelleen ja uudelleen, menettää se vähitellen mahtinsa.

Olennaista on se, ettet anna pelon koskaan valita puolestasi. Muistuta itseäsi koko ajan, että sinä valitset.

Pelko pelkää valoa ja rakkautta. Vahvista itseäsi niillä.

Rohkeus on energiaa, joka tarttuu.

Hakeudu rohkeiden ihmisten seuraan ja vietä aikaasi heidän kanssaan. Etsi itsellesi esimerkiksi rohkea idoli, mentori tai valmentaja. Alat pian luottaa siihen, että sinäkin olet rohkea. Yhdessä oleminen vahvistaa luottamustasi.

Et tarvitse rohkeutta likikään koko ajan. Sanotaan, että 20 sekuntia kerta-annoksena riittää. On tärkeää, että valitset sellaisia kakskymmentäsekunttisia, joiden osoitteena on oma unelmasi – SUN JUTTUSI.

Ole kärsivällinen ja itsellesi armollinen, jos et aina onnistu. Luota siihen, että kykenet vähitellen siirtämään pelon kangistavat energiat tyynen rauhallisesti ja lempeästi hymähtäen pois itsestäsi.

Kiitä ja onnittele itseäsi jokaisesta rohkeasta teostasi!

Odotan tapaavani sinut valmennuksissani, joihin voit tutustua tästä.

Uutuuskirja miehelle ja miehen sielunmaisemasta kiinnostuneelle naiselle

Teksti on esipuhe Teemu Syrjälän Elinvoimaisen miehen kirjaan, joka ilmestyi lokakuussa 2017 (Otava/Hidasta elämää)

Miehenä oleminen tässä ajassa on suuri harjoitus. Maailma muuttuu niin suurella nopeudella ettei edellisiltä sukupolvilta siirtyvä tieto enää riitä päivittämään nykymiehen sisäistä karttaa ajantasalle. Elämä tuo eteen monenlaisia haasteita ja kysymyksiä. Miten opin kunnioittamaan omaa luonnollista elämänrytmiäni? Millaisilla arjen valinnoilla saan kehoni ja mieleni tasapainoon? Miten rohkaisen sisälläni asuvaa herkkää pientä poikaa, jotta hänestä kehittyisi vahva ja rakastava mies? Millainen on hyvä parisuhde uuden ajan ihmisten kesken? Miten pysyn elinvoimaisena maailmassa, jossa yksilöön kohdistuva kuormitus kaikilla tasoilla on intensiivisempää kuin koskaan aikaisemmin ihmiskunnan historiassa?

Näitä ja monia muita kysymyksiä pohditaan tässä kirjassa, jota on odotettu ja kaivattu. Teemun veljellinen ote miehisyyden haasteisiin ja mahdollisuuksiin tekee kirjasta erinomaista luettavaa kaikenikäisille miehille ja miehen sielunmaisemasta kiinnostuneille naisille. Teemu on valinnut mukaan mielenkiintoisia kirjoittajavieraita, jotka tuovan oman asiantuntijuutensa kautta uusia näkökulmia miehen maailmaa.

On ollut inspiroivaa seurata Teemu Syrjälän kasvutarinaa. Kuinka isänsä kuolemasta toipuvasta ja luontoa rakastavasta kuusamolaispojasta kasvaa karismaattinen valmentaja, luonnollisen elämäntyylin puolestapuhuja ja elinvoimaisen miehisyyden esimerkki. Teemun kiitollinen, sydämellinen ja avoimesti utelias suhtautuminen elämään ja ihmisyyteen on ihailtavaa. Tämä kirja on Teemun elämän välitilinpäätös ja lahja kaikille meille, jotka haluamme elää ja voida luonnollisesti hyvin.

Kirjoittaja Pequ Nieminen on Suomen suurimman hyvinvointisivuston Hidastaelamaa.fi:n toinen perustaja

Katso tästä kirjan esittelyvideo:

6 oivallusta parempaan parisuhteeseen – Hyvässä suhteessa molemmilla on tilaa kasvaa ja sädehtiä

Rakastuminen on helppoa. Rakastumisesta sitoutuneeseen rakastamiseen siirtyminen onkin sitten ihan toinen juttu. Pitäisi osata rakastaa silloinkin, kun emme saa, mitä haluamme, ja kumppanin käytös saa repimään tukkaa päästä. Miksi ihmeessä homma alkaa tökkiä ja yhtäkkiä tuntuu siltä, että autuas rakkaus on muuttunut kivuliaaksi taisteluksi?

Astumme rakkaussuhteeseen kaikkien odotustemme, ennakkokäsitystemme, ja henkilökohtaisen historiamme synnyttämien asenteiden, uskomusten ja tunteiden kanssa. Rakkauden huumassa tunnet olosi rakastetuksi, halutuksi ja hyväksytyksi ja se tuntuu hyvältä. Kuitenkin, kun rakkaus syvenee ja alat tehdä intiimiä matkaa toisen ihmisen kanssa, et voi olla suhteessa vain puolikkaana ihmisenä.

Jossain vaiheessa areenalle astuu myös se puoli itsestä, joka pelkää, ahdistuu, epäilee, kontrolloi ja haastaa. Tässä nousee esiin rakkauden siunaus ja haaste: parhaimmillaan rakastava parisuhde tarjoaa meille riittävän turvallisen alustan oman rikkonaisuutemme kohtaamiseen ja eheyttämiseen, mutta pahimmillaan saamme lisää haavoja entisten päälle.

Hyvä ja turvallinen parisuhde sietää erimielisyyden ja kasvukivut. Suhteessa on enemmän yhdistäviä kuin erottavia tekijöitä, enemmän yhteistä kasvua kuin erilleen kasvamista ja enemmän tukemista kuin palasiksi repimistä.

On tilanteita, joissa on parempi jatkaa matkaa eri suuntiin, mutta jos perustukset ovat kunnossa, ei kannata luovuttaa liian helposti. Hyvässäkin parisuhteessa voi olla isoja riitoja ja sovittamattomiakin näkemyseroja, mutta hyvillä vuorovaikutustaidoilla näistäkin selviää ilman peruuttamattoman suuria vaurioita. Se vaatii kahta itsestään vastuuta kantavaa ihmistä.

Olen nyt nelikymppisenä kolmannessa pitkässä suhteessa. Tämä on minulle se loppuelämän parisuhde, jos vain Luoja suo. Aiemmista suhteistani ja niiden kariutumisesta, sekä tässä suhteessa läpikäymistäni haasteista ja mieheni käsittämättömän suuresta rakastamisen kyvystä olen oppinut tiettyjä asioita, jotka helpottavat rakastavan parisuhteen rakentamisessa ja ylläpitämisessä.

Ota vastuu omasta onnellisuudestasi. Jos parisuhde perustuu siihen, että toisen on tehtävä sinut onnelliseksi tai jollain tavalla “täydennettävä” sinut tunteaksesi olosi kokonaiseksi, tiedossa on hankaluuksia.
Opettele rakastamaan itseäsi. On todella uuvuttavaa olla parisuhteessa ihmisen kanssa joka jatkuvasti epäilee omaa rakastettavuuttaan, eikä ota vastaan tarjoamaasi rakkautta. Jos suhde omaan itseen on hataralla pohjalla, itsearvostuksemme tulee aina olemaan riippuvainen toisten sanomisista ja tekemisistä ja kumppanimme käyttäytyminen vaikuttaa hyvinvointiimme enemmän, kuin jos olemme sinut itsemme kanssa. Itsekunnioitus ja terveiden rajojen asettamisen kyky säästävät monilta loukkauksilta.
Käsittele pahimmat menneisyyden mörkösi. Moni haaste parisuhteissa aiheutuu menneisyyden tunnehaavoista, jotka eivät ole parantuneet. Turvattomuus, rakkaudettomuus, pettymykset ja petetyksi tulemiset, sekä kaikenlaiset sydänsurut olisi hyvä pystyä jättämään taakseen, jotta ne eivät sabotoi liiaksi olemassa olevaa suhdetta. Vanhojen haavojen aktivoituminen voi synnyttää repiviä riitoja, joissa kyse on monesti jostain ihan muusta kuin siitä, mitä parisuhteessa juuri tapahtui.
Puhu asioista hyvissä ajoin ja opettele riitelemään fiksusti. Riidattomuus ei ole hyvän suhteen mittari, mutta vääränlainen riitely voi saada aikaan arpia, joiden umpeutuminen on kovan työn takana. Hyvässä riidassa pysytään asiassa eikä heitetä kaikkia menneitä tiskiin, ei isketä vyön alle, ei syytellä, puhutaan kunnioittavasti muistaen että sanat voivat haavoittaa, kerrotaan toiveista rakentavasti ja pyritään kuulemaan ja ymmärtämään mitä toinen sanoo. Muista että kumppanisi ei ole ajatustenlukija, vaan sinun on kerrottava hänelle tunteistasi ja tarpeistasi. Parempi hyvissä ajoin, kuin vasta raivokohtauksen partaalla.
Pidä kiinni ystävistäsi ja omasta elämästäsi. On hurjan kuormittavaa parisuhteelle, jos lastaamme kaikki tarpeemme kumppanimme täytettäviksi: hänen on oltava äitimme, isämme, terapeuttimme, paras ystävämme, rakastajamme, lastemme kasvattaja, taloudenhoitajamme, hauskuuttajamme, rahapussimme… Kukaan ei pysty tuohon kaikkeen. On tärkeää pitää yllä myös muita ihmissuhteita ja elämää parisuhteen ulkopuolella. Muuten seurauksena on helposti tukahduttava fiilis, turhautuminen ja yhteisten puheenaiheiden loppuminen.
Keskity hyvään. Ihminen kukoistaa rakastavan katseen alla. Vaikka olisit harmissasi, pyri näkemään hyvä kumpanissasi. Anna kiitosta, kannustusta, huomiota ja hellyyttä useammin kuin kritiikkiä. Halu tulla paremmaksi harvemmin kumpuaa kritisoiduksi tulemisesta, vaan siitä, että joku näkee ja arvostaa yritystämme.

Parhaimmillaan parisuhde on kumppanuutta, jossa kummallakin on tilaa olla vajavainen, mutta myös juuri niin sädehtivä kuin on. Kumpikin saa kasvaa ja kehittyä ja tavoitella itselleen tärkeitä asioita. Saatte voimaa toisistanne ja olette tärkeissä asioissa samalla puolella. Kumpikin tulee nähdyksi, kuulluksi ja arvostetuksi.

Matka tähän pisteeseen voi kestää vuosia, ja olla täynnä haasteita ja sydänsurua, mutta se on mahdollinen. Jos et tiedä miten lähtisit käsittelemään omaa menneisyyttäsi, niin käy kurkkaamassa aikaisempi kirjoitukseni anteeksiannosta ja irti päästämisestä.

Nolaaminen tai vähättely lapsuudessa voi aiheuttaa epäonnistumisen pelkoa – Epäonnistumisen tunnelukko avautuu pienin askelin

Epäonnistumisen tunne on tuskin kenenkään lempitunne. Silti ihan jokainen on joskus kokenut epäonnistuneensa.

Epäonnistumisen tunnelukko voi syntyä, jos on kokenut toistuvasti tulleensa nolatuksi tai vähätellyksi. Se voi syntyä, jos itseen on kohdistettu epärealistisia vaatimuksia ja jos on odotettu osaavan asioita ilman opastusta tai tukea.

Epäonnistumisen tunnelukko saa jokaisen reagoimaan vähän eri tavoin.

Yksi keino koittaa välttää epäonnistumista on paineen alla koittaa menestyä, onnistua ja saavuttaa. Toimintaa ohjaa uskomus, että tekemällä voi ratkaista epäonnistumisen kivun. Vaikka miten saisi meriittejä ja titteleitä, se ei tunnu riittävän. Sisällä on edelleen kipu.

Toinen tapa, jolla epäonnistumisen tunteen kipua yritetään välttää, on kirjaimellisesti välttämällä. Se on sitä, että ei uskalla tehdä asioita, joissa on mahdollisuus tuntea epävarmuutta ja epäonnistumisen kipua.

Kolmas keino on se, että ottaa pieniä askelia ja altistaa itseään uusille asioille mutta usein tämä on vielä varsin kuormittavaa ja vaatii ”psyykkausta”. Kokemuksien ja myös ”epäonnistumisten” myötä henkinen kyky tulla toimeen epävarmuuden ja epätietoisuuden kanssa kasvaa ja uusia askeleita uskaltaa ottaa huolettomammin.

Minulla epäonnistumisen tunnelukko on ollut hyvin kahlitseva. Itsetuntemustyöskentelyn ja tuen myötä se on kuitenkin alkanut hellittämään, pikku hiljaa. Se ei tarkoita, että en enää pelkäisi tuota tunnetta tai ettenkö edelleen kompuroisi sen kanssa. Pelkään. Ja kompuroin. Mutta useimmiten valitsen siitä huolimatta ottaa ne pienet askeleet, jotka sydämessä tuntuvat todelta. Joskus tämä tapahtuu nopeammin ja joskus hitaammin. Ja sitten on takuulla asioita, joita en vielä itse näe tai kuule. Ja sekin on ihan ok.

Mitä tekisit, jos sinun ei tarvitsisi pelätä epäonnistumisen tunnetta? Mitä uskaltaisit tehdä (tai jättää tekemättä) jos luottaisit, että sinä et hylkää itseäsi – vaikka joskus mokaisitkin tai asiat menisi toisin, kun toivoit?

Tunnelukko testin voi tehdä täällä.

_________________________________________________________________________

”Eiks oo noloo kun hyvinvointivalmentaja uupuu?”

Keväällä eräs toimittaja kysyi minulta, että eikö ole noloa, kun hyvinvoinnin ammattilainen uupuu.

Tavallaan joo. Ymmärrän kysymyksen – kyllä minuakin pelotti tulla uupumuskaapista ulos. Tavallaan olisi loogista ja ihanteellista, että jokainen meistä osaisi noudattaa omia oppejaan täydellisesti.

Mutta oikeasti harva osaa. Koska emme ole pelkästään omien alojemme ammattilaisia vaan myös ihmisiä.

Useimpien meistä pitää kompuroida, kaatuilla ja törmäillä, ennen kuin pinnallinen, ulkoa opittu tieto alkaa jalostua syväksi, aitoon kokemukseen pohjautuvaksi viisaudeksi. Sitä ennen on helppo toistella muiden muotoilemia mantroja, mutta vasta oman kokemuksen kautta mantra alkaa tulla ulos minun omina sanoinani, sellaisena kuin minä olen sen oivaltanut.

Siksi hyvinvointivalmentajan uupumus ei ole ainoastaan ei-nolo, vaan se on elämää muuttava, osaamista syventävä koulu, jonka antamaa ymmärrystä en voisi saada mistään luennolta. Enkä tietenkään väitä, että kaikkien auttajien pitäisi kokea kaikki mahdolliset ongelmat – yksikin kriisi auttaa yleensä riisumaan mustavalkoiset lasit silmiltä ja nöyrtymään elämän suurien kysymysten äärelle.

Ja millainen elämä sitä sitten pitäisi elää, että se ei olisi nolo? Pitäisikö minun jatkuvasti varoa, ettei rosoinen, epätäydellinen elämäni vain loukkaisi kenenkään kauneusihanteita? Mitä kaikkea meiltä jää oivaltamatta, jos yritämme hiipiä elämän läpi varpaisillamme kokematta mitään? Kysyn vain…

Kuuntele lisää Taikaelämää-podcastin uudesta jaksosta:

Elätkö arvojesi mukaan?

Kirjoittaja Marjo Pennonen (PsT, KM) on äitiyslomalla oleva työterveyspsykologi, joka on luennoinut paljon työhyvinvointiin liittyvistä aiheista. Marjo on yksi Irtiottoja työstä: Työkuormituksesta palautumisen psykologia (2009) kirjoittajista ja tutkinut väitöskirjassaan samaa työstä palautumisen tematiikkaa. Häntä kiinnostaa etenkin arvojen mukaisen elämän vaikutukset hyvinvointiin.

Tyttö ripustaa pyykkejä narulle. Eilen hän auttoi mummoa kauppareissulla. Toissapäivänä vei naapurin miehen koiran kävelylle. Tekoja, joista hän silloin tällöin saa kolikon. Illalla tyttö laskee peltirasiasta säästöjään, joita on kerryttänyt kuukausi toisensa jälkeen, ja kysyy äidiltään: ”Kuinka paljon isille maksetaan töistä rahaa?” ”Kuinka niin?” ”Ajattelin, että riittäisivätköhän säästöni, jos hän olisi päivän kanssani.”

Tytön isä tulee vastaanotolleni uupumuksen vuoksi. Töissä on ollut muutoksia, työnkuva ei ole selkeä, painetta tulee usealta suunnalta ja työpäivät venyvät. Työtehtäviä ja vastuita on kertynyt huomaamatta lisää. Tulen kysyneeksi, mitkä asiat ovat hänelle elämässä tärkeimpiä. ”Terveys, perhe, ystävät ja liikunta.” Ja kuinka hän käyttää aikansa: työtä, työtä ja vielä kerran työtä. Kun selvitän, kauanko tilanne on jatkunut tällaisena, mies pohtii, että ”se taisi olla toissa vuoden kevät, kun nämä muutokset alkoivat ja siitä asti tilanne on ollut aika paha”.

Tyypillinen tarina, sillä nykypäivän työelämä on haastavaa. Ihmisten tullessa vastaanotolleni, he voivat yleensä tavalla tai toisella huonosti. Usein valitettavan iso osa pahasta olosta on itse aiheutettua. Ei osata tai ”ehditä” pysähtyä kuuntelemaan itseä. Ei sitä, kuinka voidaan. Ei sitä, mikä olisi itselle hyväksi. Usein ei ennen kuin on syystä tai toisesta pakko. Kun olo on käynyt sietämättömän tukalaksi.

Kun puhutaan siitä, mikä itselle on tärkeää, puhutaan arvoista. Jotkut eivät ole oikein koskaan pysähtyneet miettimään, mikä itselle on tärkeää ja kannattaisiko joitain asioita tehdä toisin. Arvot ovat hukassa tai vähintään hakusessa. Paljon on myös niitä, joilla arvot ovat kirkkaana mielessä, mutta käytännön teoissa se ei näy. Siitä seuraa kuitenkin monenlaisia ongelmia, kuten uupumusta, ahdistusta ja masennusta. Ja vaikka esimerkki liittyykin liialliseen työntekoon, voi arvojaan vastaan toimia kaikilla elämänalueilla.

”Sitten kun työtilanne helpottaa…” ja monta muuta syytä. Meidät on kasvatettu kilteiksi ja kuuliaisiksi. Jos joku töissä sanoo, että ”tee tämä”, niin sehän tehdään, vaikka sitten työajan jälkeen, vaikkei työaika riittäisi entisiinkään hommiin. Joskus velvollisuudentunne tai liiallinen kiltteys vie meitä kauemmaksi arvoistamme. Oli tilanne mikä hyvänsä, monet antavat ympäristön odotusten ja toisten mielipiteiden vaikuttaa toimintaansa. Arvojen mukaisesti voi kuitenkin toimia kaikissa elämäntilanteissa. Ei tarvitse odottaa, että vastoinkäymiset ensin poistuvat, ”kun jaksaa / pystyy / ehtii…”.

On totta, että tilanne työpaikalla ei korjaannu vain arvoja pohtimalla. Se voi kuitenkin auttaa näkemään kokonaisuuden selvemmin ja antaa motivaatiota muuttaa tilannetta. Kun hyvinvointi on tärkeää, ei yöunista kannata nipistää lukemalla työposteja ja valmistelemalla seuraavan päivän töitä. Ei myöskään kannata joka ilta rojahtaa sohvalle television ääreen mikroruoka sylissä ja olut kädessä ”keräämään voimia tulevaan työpäivään”.

Mikäli aikaa ja voimavaroja ei riitä läheisille ja mieluisille harrastuksille, pidemmällä aikavälillä koko elämä kaventuu ja lopulta jäljellä ei jää juuri muuta kuin voimavarasyöppöjä.

Arvojen selkeyttämisestä voi saada rohkeutta elämäntapamuutoksiin ja arvojen mukaiseen toimintaan. Rohkeutta ottaa epäkohtia esille esimiehen kanssa ja jämäkkyyttä kieltäytyä ylimääräisistä tehtävistä. Voi tulla pohtineeksi osa-aikatyön mahdollisuutta tai ääritapauksessa työpaikan tai koko alan vaihtoa. Vaikuta arvojesi mukaisesti asioihin, joihin voit. Uupunut työntekijä ei ole työnantajankaan etu.

Vaikka esimerkki koskee liiallista työntekoa, voi työ olla myös tärkeä arvo. Silti on tärkeää opetella kuuntelemaan itseään ja kehoaan, koska väsyneenä kukaan ei menesty työssään. Arvojen ohella on siis tärkeää löytää myös tasapaino. Elämää on lupa ahmia, kunhan kuormitustekijät ja voimavarat ovat tasapainossa. On myös hyvä, että ihmisellä on monta ”henkireikää”, ettei yhden kaatuessa koko elämältä katoa pohja. Kun arvot ovat taustalla, asioita tehdään oikeista syistä: lenkille ei lähdetä välttääkseen keskustelun puolison kanssa tai televisiota ei avata paetakseen omia ajatuksia.

Yksi onnellisia ihmisiä yhdistävä tekijä on omien arvojen mukainen elämä. Ihmisen eläessä arvojensa mukaisesti, hänen minuutensa on vahva, mikä auttaa häntä kestämään paremmin vastoinkäymisiä ja olemaan psykologisesti joustava. Arvojen mukaisesti eläessä elämä tuntuu mielekkäältä.

Oletko tai haluatko olla yksi näistä onnellisista?

Pysähdy siis toviksi pohtimaan arvojasi. Mitkä asiat ovat sinulle kaikkein tärkeimpiä? Mistä asioista vähiten haluaisit luopua? Elätkö ja jaatko aikasi arvojesi mukaan? Huolehtimalla arvoistasi ja itsestäsi varmistat samalla, että esimerkin tyttö ei ole oma läheisesi.

Sarjakuvataiteilija Juba Tuomola: ”Ihmisellä on rajallinen määrä energiaa, murehtiessaan sen heittää hukkaan”

Riippumatta titteleistä tai median luomista rooleista kaiken takana on ihminen. Seuraavassa sarjakuvataiteilija Jussi ”Juba” Tuomola kertoo, mitä eri sanoista tulee hänelle mieleen.

PARISUHDE – Ajattelen, että parisuhde sopii joillekin, toisaalta taas joillekin ei. Ilman parisuhdettakin voi ihan hyvin elää.

RAKKAUS – Rakkautta voi olla kaikenlaista. Uskon rakkauden voimaan, ilman rakkautta asiat olisivat huonommin. Rakkaus ei ole itsensä uhraamista vaan tervettä itsekkyyttä.

IHMISYYS – Elämä on kummallinen mysteeri minulle. Meidät on vain heitetty tähän kummalliseen olotilaan. Uskon ihmisyyteen. Jos ihmiset olisivat kohteliaita, asiat voisivat toimia aika hyvin.

TYÖ – Työ on minulle elämän sisältö. Vapaa-aikanakin teen töitä ja minulle sellainen vapaus sopii. Tykkään työstäni, koen olevani etuoikeutettu ja onnekas. Työn luonne muuttuu samalla kuin maailma muuttuu, työn ja vapaa-ajan suhde hämärtyy. Kannatan työntekoa, se antaa parhaimmillaan ihmiselle elämään rytmin ja sisällön.

ONNELLISUUS – Onnellisuus on subjektiivinen asia, toisen onni on toisen helvetti. Koen olevani itse vastuussa omasta onnellisuudestani. Minulle onnellisuus merkitsee perushyvää oloa. Tietynlaista balanssia – ei ole kylmä, nälkä, jano, ei väsytä, ihmissuhteet ovat kunnossa eikä ole työongelmia.

Jotkut ajattelevat, että onnellisuus on hyperhyvä olo. En ajattele, että se voisi olla tavoiteltavaa tai edes mahdollista. Perusonnellisuus on asennekysymys. Ihmisellä on vapaus valita, miten asiohin suhtautuu ja miten ne ratkaisee.

HARRASTUS – Työ on minulle harrastus. Luen sarjakuvia ja seuraan alaa. Soitan bändissä, opiskelen kieliä, espanjaa ja ranskaa. Teen asioita joista tykkään.

TULEVAISUUS – Yritän olla murehtimatta tulevaisuutta, toivottavasti se on hyvä. Suunnittelen tulevaa, sillä omilla valinnoilla voin siihen vaikuttaa. Suunnitelmat eivät kuitenkaan määritä kaikkea, sillä sattumalla on oma osuutensa. Ihmisellä on vain yksi hetki. Turha murehtia mennyttä tai tulevaisuutta, sillä tavoin maksaa korkoa velasta joka ei koskaan tule maksettavaksi. Ihmisellä on rajallinen määrä energiaa – murehtiessaan sen heittää hukkaan.

INSPIRAATIO – En hae enkä odota sitä, se tulee tehdessä. Flow-hetkiä tulee, muttei niiden varaan voi jäädä. Tekeminen ei vaadi tiettyä aikaa tai paikkaa, teen missä tahansa, eikä hetki ole sidottu kellonaikaan. Vaihtelu ja monipuolisuus inspiroivat, kuten maalaaminen, luonnosten teko ja muiden sarjakuvapiirtäjien juttujen lukeminen.

ILO – Bänditreenit tekevät minut iloiseksi. Samoin kirjan valmistuminen ja kavereiden tapaaminen. Olen iloinen ja välillä vakava, ilokin on suhteellista samoin kuin onnellisuus – joillekin joku asia merkitsee ja joillekin taas ei.

MAAILMANKAIKKEUS – Olen joskus ajatellut, että jos minusta ei olisi tullut sarjakuvapiirtäjää, olisin halunnut olla kosmologi tai tähtitieteilijä. Maailmankaikkeuden synty ja kehittyminen kiinnostavat. Minua kiehtoo maailmankaikkeuden valtavuus. En tiedä lähtisinkö avaruusmatkalle, mutta dokumentit ja populaaritiede kiinnostavat. Aina löytyy jotain uutta, kun tiede etenee. Lopullinen totuus jää mysteeriksi.

LUOVUUS – Luovuus tulee kun aloitan tekemään. Tekeminen ruokkii luovuutta, ja kun tietää osaavansa, antaa avaimet luovuuteen. Jokainen ihminen on mielestäni luova, se ei vaadi synnynnäistä lahjaa. Luovuutta on niin erilaista.

MUSIIKKI – Musiikki on tärkeä osa elämää. Se on minulle rentoutumisen väline, jolla on mielialaan suuri vaikutus. Soitan kirjailijabändissä, on kiva kokoontua porukalla ja tehdä keikkoja.