Elätkö arvojesi mukaan?

Kirjoittaja Marjo Pennonen (PsT, KM) on äitiyslomalla oleva työterveyspsykologi, joka on luennoinut paljon työhyvinvointiin liittyvistä aiheista. Marjo on yksi Irtiottoja työstä: Työkuormituksesta palautumisen psykologia (2009) kirjoittajista ja tutkinut väitöskirjassaan samaa työstä palautumisen tematiikkaa. Häntä kiinnostaa etenkin arvojen mukaisen elämän vaikutukset hyvinvointiin.


Tyttö ripustaa pyykkejä narulle. Eilen hän auttoi mummoa kauppareissulla. Toissapäivänä vei naapurin miehen koiran kävelylle. Tekoja, joista hän silloin tällöin saa kolikon. Illalla tyttö laskee peltirasiasta säästöjään, joita on kerryttänyt kuukausi toisensa jälkeen, ja kysyy äidiltään: ”Kuinka paljon isille maksetaan töistä rahaa?” ”Kuinka niin?” ”Ajattelin, että riittäisivätköhän säästöni, jos hän olisi päivän kanssani.”

Tytön isä tulee vastaanotolleni uupumuksen vuoksi. Töissä on ollut muutoksia, työnkuva ei ole selkeä, painetta tulee usealta suunnalta ja työpäivät venyvät. Työtehtäviä ja vastuita on kertynyt huomaamatta lisää. Tulen kysyneeksi, mitkä asiat ovat hänelle elämässä tärkeimpiä. ”Terveys, perhe, ystävät ja liikunta.” Ja kuinka hän käyttää aikansa: työtä, työtä ja vielä kerran työtä. Kun selvitän, kauanko tilanne on jatkunut tällaisena, mies pohtii, että ”se taisi olla toissa vuoden kevät, kun nämä muutokset alkoivat ja siitä asti tilanne on ollut aika paha”.

Tyypillinen tarina, sillä nykypäivän työelämä on haastavaa. Ihmisten tullessa vastaanotolleni, he voivat yleensä tavalla tai toisella huonosti. Usein valitettavan iso osa pahasta olosta on itse aiheutettua. Ei osata tai ”ehditä” pysähtyä kuuntelemaan itseä. Ei sitä, kuinka voidaan. Ei sitä, mikä olisi itselle hyväksi. Usein ei ennen kuin on syystä tai toisesta pakko. Kun olo on käynyt sietämättömän tukalaksi.

Kun puhutaan siitä, mikä itselle on tärkeää, puhutaan arvoista. Jotkut eivät ole oikein koskaan pysähtyneet miettimään, mikä itselle on tärkeää ja kannattaisiko joitain asioita tehdä toisin. Arvot ovat hukassa tai vähintään hakusessa. Paljon on myös niitä, joilla arvot ovat kirkkaana mielessä, mutta käytännön teoissa se ei näy. Siitä seuraa kuitenkin monenlaisia ongelmia, kuten uupumusta, ahdistusta ja masennusta. Ja vaikka esimerkki liittyykin liialliseen työntekoon, voi arvojaan vastaan toimia kaikilla elämänalueilla.

”Sitten kun työtilanne helpottaa…” ja monta muuta syytä. Meidät on kasvatettu kilteiksi ja kuuliaisiksi. Jos joku töissä sanoo, että ”tee tämä”, niin sehän tehdään, vaikka sitten työajan jälkeen, vaikkei työaika riittäisi entisiinkään hommiin. Joskus velvollisuudentunne tai liiallinen kiltteys vie meitä kauemmaksi arvoistamme. Oli tilanne mikä hyvänsä, monet antavat ympäristön odotusten ja toisten mielipiteiden vaikuttaa toimintaansa. Arvojen mukaisesti voi kuitenkin toimia kaikissa elämäntilanteissa. Ei tarvitse odottaa, että vastoinkäymiset ensin poistuvat, ”kun jaksaa / pystyy / ehtii…”.

On totta, että tilanne työpaikalla ei korjaannu vain arvoja pohtimalla. Se voi kuitenkin auttaa näkemään kokonaisuuden selvemmin ja antaa motivaatiota muuttaa tilannetta. Kun hyvinvointi on tärkeää, ei yöunista kannata nipistää lukemalla työposteja ja valmistelemalla seuraavan päivän töitä. Ei myöskään kannata joka ilta rojahtaa sohvalle television ääreen mikroruoka sylissä ja olut kädessä ”keräämään voimia tulevaan työpäivään”.

Mikäli aikaa ja voimavaroja ei riitä läheisille ja mieluisille harrastuksille, pidemmällä aikavälillä koko elämä kaventuu ja lopulta jäljellä ei jää juuri muuta kuin voimavarasyöppöjä.

Arvojen selkeyttämisestä voi saada rohkeutta elämäntapamuutoksiin ja arvojen mukaiseen toimintaan. Rohkeutta ottaa epäkohtia esille esimiehen kanssa ja jämäkkyyttä kieltäytyä ylimääräisistä tehtävistä. Voi tulla pohtineeksi osa-aikatyön mahdollisuutta tai ääritapauksessa työpaikan tai koko alan vaihtoa. Vaikuta arvojesi mukaisesti asioihin, joihin voit. Uupunut työntekijä ei ole työnantajankaan etu.

Vaikka esimerkki koskee liiallista työntekoa, voi työ olla myös tärkeä arvo. Silti on tärkeää opetella kuuntelemaan itseään ja kehoaan, koska väsyneenä kukaan ei menesty työssään. Arvojen ohella on siis tärkeää löytää myös tasapaino. Elämää on lupa ahmia, kunhan kuormitustekijät ja voimavarat ovat tasapainossa. On myös hyvä, että ihmisellä on monta ”henkireikää”, ettei yhden kaatuessa koko elämältä katoa pohja. Kun arvot ovat taustalla, asioita tehdään oikeista syistä: lenkille ei lähdetä välttääkseen keskustelun puolison kanssa tai televisiota ei avata paetakseen omia ajatuksia.

Yksi onnellisia ihmisiä yhdistävä tekijä on omien arvojen mukainen elämä. Ihmisen eläessä arvojensa mukaisesti, hänen minuutensa on vahva, mikä auttaa häntä kestämään paremmin vastoinkäymisiä ja olemaan psykologisesti joustava. Arvojen mukaisesti eläessä elämä tuntuu mielekkäältä.

Oletko tai haluatko olla yksi näistä onnellisista?

Pysähdy siis toviksi pohtimaan arvojasi. Mitkä asiat ovat sinulle kaikkein tärkeimpiä? Mistä asioista vähiten haluaisit luopua? Elätkö ja jaatko aikasi arvojesi mukaan? Huolehtimalla arvoistasi ja itsestäsi varmistat samalla, että esimerkin tyttö ei ole oma läheisesi.