Naapuri yhytti minut leikkelemästä pihan valtavan pionipenkin tuulessa tuivertuneita, maata viistäviä kukkeuksia. ”Mitä sä teet!”, karjaisi hän, maanomistajan elkein, vaikka ei omistakaan kuin yhden viideskymmenesosan pionipenkistä, josta minä omistan suunnilleen saman verran. ”Kerään talteen näitä sateesta liiskaan menneitä, etteivät joudu hukalle”, loihen lausumaan.
Naapuri oli sitä mieltä, ettei yhteisiä pioneja saisi leikata kotiinsa kimppuun – edes niitä liiskallaan olevia. Hän tuumi, mitä siitäkin tulisi jos kaikki kävisivät pusikolla. ”Kukaan muu ei kehtaa kuin sinä”, hän hyökyi, erittäin paheksuvasti.
”Kehtaan kyllä”, sanoin.
Kehtaaminen on häpeän sietämistä, sen vankeudesta vapautumista
Ehdotin, että otetaan aihe puheeksi taloyhtiön hallituksessa: saako liiskaan meneviä pioneja poimia? Mielessäni on jo ehdotus: kaikki halukkaat voisivat poimia itselleen yhden tai kaksi pionia valtavasta, kymmenien metrien mittaisesta istutuksesta kesän aikana. Yhteiseksi iloksihan ne pionit on tarkoitettu.
Varmasti on hyvä olla yhteisiä pelisääntöjä. Mutta ajattelen ennen kaikkea, että keskustellaan niistä, eikä oletella mitään. Tutkitaan, mitä kukin haluaa ja tarvitsee. Kuulostellaan, millaiset luovat ratkaisut ja kompromissit palvelisivat kaikkia. Ajattelen tällä tavalla ihmissuhteissa ja kaikissa elämän asioissa.
Häpeä estää meitä tutkimasta omia rajoja ja keskustelemasta. Se tuottaa oletuksia siitä, mitä muut tuumivat, haluavat ja ajattelevat. Häpeä estää olemasta itselle ja muille rehellinen siitä, kuka olen, mitä tunnen ja mitä tahdon. Häpeä estää myös kysymästä ja olemasta utelias; se tuottaa ylemmyyttä ja erillisyyttä – tai alemmuutta ja erillisyyttä. Häpeä on sisäistä kokemusta siitä, että jää yksin jos on sitä mitä on. Häpeä estää tutustumasta omaan suurenmoisuuteensa.
Ajattelen, että Suomi on sääntöjen ja häpeän luvattu maa. Onko missään muualla samanlaisia millimetrin eksakteja standardeja sen suhteen, millaiset kaadot kylppärissä on oltava ja missä ravintolan tarjoamaa simaa saa nauttia ja kuka voi perustaa nakkikiskan? En tiedä toista yhtä säännöissä rigidiä maata, kuin Suomi. (Arvostan maadoittuneisuutta ja toimivuutta täällä, ja toisaalta säännöt ehkä tuottavat sitäkin, kuka tietää.)
Kehtaamisessa on kysymys häpeän sietämisestä. Jos ei siedä omaa häpeäänsä vaan peittelee, nolostelee ja hyssyttelee itseään tai toisia, liiskaa itseään sisäisesti siitä mitä itse on. Silloin ei koskaan kehtaa. Ja jos joku toinen kehtaa, häntä paheksutaan. ”Mitä muutkin ajattelevat!” tai ”Mitä siitä tulis jos kaikki toimis noin kuin sinä!?” Silloin saatetaan valtavan omavaltaisuuden puuskaisessa tuulessa myös ryskiä tavarajunan lailla toisen ihmisen rajojen yli – oman rajattomuuden vuoksi. Silloin tuhannen taalan kohta olisi sukeltaa tutkimaan, mikä oikeasti tekee kipeää. Häpeä estää tulemasta näkyväksi itselle ja toisille – ja estää syvien yhteyksien muotoutumisen. Diippiä kohtaamista on vain siellä, missä uskaltaudutaan häpeän valtakuntaan, haavoittuviksi. Paradoksaalisesti silloin häpeästä myös vapautuu.
Silloin voi avautua keskustelulle ja yhteiselle tutkailulle siitä missä rajat menevät ja mitä kukainenkin kokee. Usein häpeä sitoo loukkaantuneisuuteen niin, ettei päästä syvemmälle tasolle keskustelemaan ja katsomaan sitä, mikä oikeasti tekee kipeää. Silloin jäädään vuosikymmeniksi kitkerään katkeruuteen siitä, että joku on pissannut mun muroihin ja syyllisten on kärsittävä.
Kun häpeän valta laantuu, voi nousta siivilleen ja säkenöidä
Paheksunta on oman häpeän projisoimista toiseen. Kysymys ei ole niinkään moraali- tai pelisäännöistä, koska niistähän juurikin voisi aina keskustella. Minä voin hakea pionini myös kaupasta. Kysymys on siitä energiasta millä itseä, toisia ja maailmaa lähestytään.
Kun lähestyy tunnistamattoman ja kohtaamattoman häpeän kautta, pienentää itseään ja muita. Aihe on minulle tuttu ja rakas; kirjassanikin kerron, kuinka häpeän syvästi kohtaaminen itsessäni, sen synnyn alkulähteillä on vapauttanut minua valtavasti. Lukkiutuneita tunteita ei voi mentaalisesti prosessoida. Tieto ei ole näissä asioissa vapauttavan tuntemisen ja integtoimisen väärti. Tarkoitan, että ei riitä, että tietää mistä omat traumat ja kipukohdat elämässä nousevat. Tieto auttaa jauhamaan samaa levyä uudestaan ja antaa matskua syyttää elämää ja esittää vaatimuksia kosmokselle. Vain syvä, elämästään täyden vastuun ottava halu kokea vihdoin muuta auttaa vapautumaan ja eheytymään. Eteenpäin kulkeminen opettaa uudenlaista tapaa olla, haavojensa ikuisesti nuoleminen ei opeta mitään. Häpeän tapauksessa eteenpäin kulkemista on muun muassa kehtaaminen.
Kehtaan laulaa täysillä fillaroidessani pitkin kyliä, kehtaan unelmoida suuria ja myös kulkea tietoisesti unelmiani kohti. Kehtaan olla järjetön. Kehtaan kuulostella missä rajani menevät. Kehtaan tuntea ja kehtaan ilmaista tunteeni. Kehtaan sanoa, kun olen eri mieltä. Kehtaan nähdä toisen, ja kehtaan nähdä itseni. Kehtaan ajatella isosti, laatikon ulkopuolelta. Kehtaan katsoa maailmaa omalla tavallani. Kehtaan rakastaa ja arvostaa itseäni, kehtaan voimautua. Kehtaan jättää ihmisiä taakseni, kehtaan tutustua uusiin, kehtaan olla esittämättä mitään, olla osallistumatta peleihin. Kehtaan luottaa tunteisiini ja toimia niiden mukaan. Kehtaan olla epäilemättä omaa intuitiotani ja tunteitani, vaikka paperilla näyttäisi miltä. Kehtaan vaatia parasta itselleni tärkeissä asioissa. Kehtaan olla tekemättä kompromisseja totuudestani ja minulle kallisarvoisesta. Kehtaan siis olla voimassani.
(Vielä sananen pioneista: energeettisesti en ihmettele, että naapuri tuli räyhäämään, koska kukkia poimiessani olen joskus ajatellut, että kaikki eivät välttämättä ole sitä mieltä että poimia saa, ja joku voi tulla joskus urputtamaan. Nyt kävi niin.) Sykähdin pohtimaan häpeää ja kehtaamista; aihe on minulla pinnalla muutenkin.
Kun kasvaa kohti uusia unelmia tai menee syvemmälle kohti rakkautta, joutuu kohtaamaan häpeää ja kaikkea itsessä vielä täyteen potentiaaliin kasvamatonta. Kehtaaminen on evoluutioon uskaltautumista, voimaantuneisuutta.
Asuuhan minunkin sisälläni yhä se pieni sivuun sutija, joka mieluummin sopeutuu ja hiihtelee vähän näkymättömissä lavan reunoilla ja pujahtaa sitten asuttamaansa kuiskaajan koppiin, ettei kukaan pääse sanomaan, että ettäs kehtaat. Mutta sitten minussa asuu se toinenkin, jota kukaan ei kiellä kurkottamasta tähtiin.
Ja poimimasta pioneja.
Katso keskusteluni häpeästä terapeutti Heidi Valastin kanssa täältä
Lämpimästi tervetuloa voimauttavaan valmennukseen tai näkijäkonsultaatioon tästä.
”Unentarve tarkoittaa sitä aikaa, jonka kukin tarvitsee elpyäkseen riittävästi ja tunteakseen olonsa seuraavana päivänä virkeäksi ja levänneeksi”, kirjoittavat Helsingin uniklinikan tutkimusjohtaja Markku Partinen ja toiminnanjohtaja Anne HuutoniemiUniterveyskirjassa.
Kirjassa kerrotaan, että unentarvetta voidaan arvioida karkeasti loman aikana nukutun unen määrällä. Eli se, kuinka paljon nukut lomalla, on lähellä todellista unentarvettasi.
Kun minä olen lomalla, nukun 11 tuntia yössä. Sen jälkeen minulla on supernainen-olo. Mieli on kirkas ja keho on täynnä energiaa. Tuntuu, että mikä tahansa on mahdollista. Moni kauhistelee pitkiä unia. Välillä vähän hävettää edes sanoa, että tarvitsen niin paljon unta.
Arjessa pyrin nukkumaan vähintään 9–10 tuntia. Kahdeksalla tunnilla olen voimaton, ja itku on herkässä.
Muistan, kuinka yläkoulussa menin kahdeksaksi kouluun – herätys oli siis klo 07: Kasasin takarivissä kirjapinon tyynyksi, ja vaivuin unihorrokseen – kunnes ilmaan jäänyt kysymys herätti minut. Olen melko varma, että opettaja ajatteli minun valvoneen illalla ja pitäneen minua laiskana tai vähintään huonona oppilaana. No jaa, tavallaan olinkin. Olin mennyt nukkumaan ehkä vasta 21.30, kun todellinen unentarpeeni olisi vaatinut nukkumaanmenoa klo kahdeksalta illalla. Samaan aikaan siis, kun treenini loppuivat. Juoksin tuolloin SM-tasolla. Fyysinen rasitus oli kovaa, mikä lisäsi entisestään unentarvetta. Ehkä olisi ollut hyvä mennä nukkumaan jo seitsemältä illalla…
Vasta aikuisiällä olen alkanut ymmärtää enemmän pidempää unentarvettani, tässä kaksi löydöksistäni:
1) Elämä on seikkailupuisto!
Kun olen hereillä, olen hereillä. Olen intensiivisesti läsnä elämälle, ihmisille ja tapahtumille. Läsnäolo on aktiivista havainnointia ja olemista – ei passiivista löllöttelyä lootusasennossa. Innostun myös valtavasti elämästä ja sen tarjoamista mahdollisuuksista – elämä on minulle kuin seikkailupuisto. Toki se väsyttää! Niinhän toteamme lapsistakin seikkailurikkaan päivän päätteeksi: ”Kyllä nyt uni maistuu!” Ja minulle kyllä uni maistuu!
2) Kehoni on iloni!
Olen fyysinen ihminen. Kehoni kertoo helposti, että se tarvitsee liikettä. Tykkään juosta, ja kävelen aina kuin mahdollista. Kun luennoin, liikun paljon. Kun kaipaan ratkaisuja asioihin, lähden juoksemaan tai kävelylle. Kehoni on myös yksi tärkeimmistä intuition välineistäni. Se kertoo, jos jokin tunne on jumissa – ennen kuin tietoisesti sen ymmärrän. Kehoni on siis varsin soiva peli, mutta samalla se tarkoittaa sitä, että keho tarvitsee kunnolla lepoa. Mikäli se ei saa riittävästi lepoa, tuntuu kuin kehon elämänvirta alkaisi hyytyä.
”Mikäli ihmisen täytyy laittaa herätyskello soimaan herätäkseen aamulla, viittaa se siihen, että yöuni saattaa olla lyhyempi kuin unentarve”, kertoo Uniterveyskirja.
Lomalla on siis hyvä löytää oma, yksilöllinen unentarve. Kun suorittaa yhteiskunnan normin mukaisia aikatauluja, oma rytmi saattaa hämärtyä. Ja vaikka olisi ihana olla ihanteen mukainen Duracell-pupu, on annettava arvoa sille omalle unentarpeelle, jonka oma keho osoittaa. Vaikka se olisi pitkäkin.
Kirjoittaja Liina Länsiluoto on valtiotieteilijä, viestinnän ja palvelukehittämisen ammattilainen sekä kahden pienen pojan äiti. Teksteissään Liina pohtii kasvun ihmettä ja sitä, miten säilyttää mielentyyneys vanhemmuuden melskeissä.
”Suomalainen kunnollisuus on sitä, että täyttää itse keksimänsä velvollisuudet, vaikka henki menisi.” Lause huvitti minua Jukka Viikilän kirjassa Suomalainen vuosi. Kuten hyvässä huumorissa, tässä lauseessa piilee taustalla totuus ja tuska. Kunnollinen suomalainen täyttää velvollisuutensa. Itse keksityt velvollisuudet ovat myös minulle hyvin tuttuja. ”Kympin tyttönä” olen käyttänyt 15 vuotta oppiakseni pois tehtävien suorittamisesta kouluajan jälkeen. Kun asiaa alkaa pohtia, itse keksittyjä velvollisuuksia löytyy arjesta monia. Kaksi esimerkkiä, joista olen itse opetellut pois kotonani: 1. Pyykkejä ei tarvitse heti korjata pois. Pyykkikasojen vieressä voi vaikka joogata. Rennompi minä on läheisilleni huomattavasti tärkeämpää, kuin kaappiin viikatut pyykit. 2. Legot voivat lojua olohuoneessa vaikka koko ajan. Vaikka kaaokseen tottuminen kestää ja sisätossut voivat olla tarpeen haavereiden välttämiseksi, voi iltaisin olla fiksumpaa levätä kuin järjestellä leluja. Pienten arkisten asioiden lisäksi olen löytänyt keksittyjä velvollisuuksia myös laajemmin elämästä. Pohtimiani kysymyksiä ovat esimerkiksi:
Onko lasten harrastusrumba pakollinen vai pärjättäisiinkö vähemmällä? Tämä meille vielä teoriaa, koska lapset ovat niin pieniä. Muutaman vuoden päästä tämä on kuitenkin iso kysymys arjessa.
Tuleeko juhla hiki päässä väsätyistä herkuista vai vaikka valmisruoilla ja yhdessäolosta? Ennen lapsia isännöimme mieluusti erilaisia illallisia ystäville. Hyvä ruoka ja kokkaaminen veivät ajatuksia pois työstressistä tehokkaasti. Nyt lasten kanssa kestitseminen ei entiseen malliin onnistu – paitsi, kun alennamme odotuksia. Hyviin kemuihin kuulua nykyään pari itkukohtausta ja kämppä mullinmallin sekä astetta simppelimmät tarjoilut. Kiva nähdä kumminkin!
Jos kotona on kiivain pikkulapsiaika meneillään, voisiko luottamustoimista karsia? Vaikka pidänkin niistä ja olen varmaan hyödyksikin, voisiko niiden pariin palata, kun lapset ovat hieman isompia? Tätä olen yrittänyt toteuttaa kovasta FOMAsta (fear of missing out) huolimatta.
Samaa karsintaa voi tehdä myös töissä. Kaikki pakot eivät välttämättä ole pakkoja, vaan työtehtävissä voi olla myös sisäisen piiskurin laatulisää. Jos työ ei anna aikaa tehdä parasta mahdollista laatua, voi riittävän hyvään tyytyä puhtaalla omallatunnolla. Mikään työ ei ole ainakaan oman terveyden menettämisen arvoista. Ennen purnuttia pitää siis viimeistään karsia – vähintään niistä itse keksityistä velvollisuuksista
Isoja kysymyksiä ovat myös elämäntapaan liittyvät velvollisuudet: jos unelmakoti tarkoittaa tappiin vedettyä asuntolainaa tai jatkuvaa kodin kunnostusta, voi se tuoda mukanaan liikaa stressiä ja valitun asuintavan luomia pakkoja. Vähemmälläkin voisi olla onnellinen. Helpottaisiko muuttaminen pienempään asuntoon rahahuolia ja stressiä? Jos kyllä, ehkä se olisi muuton arvoista?
Pahimmillaan itse keksityillä velvollisuuksilla kuormittaa myös läheisiään. Kuormittaa voi piiskaamalla itseään niin, että on kireänä jatkuvasti. Kuormittaa voi myös sysäämällä velvollisuuksia vaikkapa kumppaninsa niskaan. Molempia malleja olen myös itse kokeillut. Hyviä oppitunteja, kumpaakaan en voi suositella.
Mitkä ovat sinun keksittyjä velvollisuuksiasi? Odotatko niitä itseltäsi, entä muilta?
Teksti: Virpi Raipala-Cormier on Frantsilan Luomuyrttitilan perustaja, yrttien ja luontaishoitojen kouluttaja ja Frantsilan tuotekehitysvastaava sekä meditaatio- ja joogaopettaja.
Suomen luonnon yrtit tuovat iloa ja terveyttä niin sisäisesti nautittuna kuin ulkoisesti käytettynä. Käytä niitä esimerkiksi yrttiteenä ja –uutteina sekä kylpyinä, kääreinä ja öljynä iholla. Muistathan vaihdella yrttejä parin viikon yrttiteekäytön jälkeen, ettei keho totu niihin. Toisaalta on hyvä pitää myös taukoja että keho saa levätä. Kerää vain kasveja, jotka varmasti tunnistat turvallisiksi.
KOIVU (Betula spp.)
Suomessa kasvaa luonnonvaraisena kolme koivulajia: rauduskoivu (Betula pendula), hieskoivu (Betula pubescens) ja vaivaiskoivu (Betula nana); lisäksi Lapin tuntureilla kasvaa hieskoivua muistuttava tunturikoivu (Betula pubescens subsp. tortuosa).
Koivu antaa kaikkensa ihmisen käyttöön: puuaineksen, kuoren, lehdet, mahlan sekä tuhkan. Koivuun liittyvät valoisat yöt, ja se symbolisoi myös puhtautta ja naisellisuutta. Sitä kutsutaankin metsäluonnon äidiksi. Huomioi, että sen kerääminen ei kuulu joka miehen oikeuksiin eli pyydä lupa maanomistajalta
Koivu edistää sisäisesti käytettynä virtsan-, hien- ja sapeneritystä ja alentaa verenpainetta. Lehtiä käytetään munuais- ja virtsarakkovaivoihin, virtsaputkentulehduksiin, virtsakivien ehkäisyyn ja lievään verenpainetautiin.
Koivua on käytetty myös kihtiin, reumaan, ”vesipöhöön ja puhdistamaan verta”. Toipilaitten juomana arvostettu koivunmahla poistaa kevätväsymystä. Koivuntuhkalipeä on tunnettu syöpälääkkeenä; tuhkaa ja vettä kiehautetaan suhteessa 1:5, ja kirkasta lipeävettä juodaan 1/2dl 3-4 kertaa vuorokaudessa aina ruoan yhteydessä.
Koivua on käytetty ulkoisesti saunavihdan lisäksi saunassa koivunlehtikääreenä reuman hoitoon. Koivunsilmuviinaa on hierottu linimenttinä kipeisiin niveliin. Koivun haudukkeella eli puhtaalla vihtavedellä voit huuhdella hiuksia ja ottaa sillä jalkakylvyt.
Haittavaikutuksia ei tunneta, mutta käytä enintään 1l koivunlehtiteetä päivässä korkeintaan kahden viikon ajan, jottei munuaiset rasitu liikaa.
Vinkki: Tee lehdistä kesäjanojuomaa varten siirappi:
1 osa koivun tuoreita lehtiä
3 osaa vettä
Murskaa lehtiä hieman ja lisää ne veteen, jota alat keittämään hyvin pienellä tulella ½ – 1 tuntia. Siilaa lehdet pois ja haihduta jäljelle jäänyttä nestettä noin 1/10 osaan. Lisää saman verran sokeria. Kiehauta ja pullot steriileihin pulloihin. Säilytä varmuudeksi jääkaapissa. ota 1 tl siirappia yhteen lasilliseen vettä.
MÄNTY (Pinus sylvestris)
Rohtona käytetään neulasia (erityisesti vuosikasvaimia), eteeristä öljyä, pihkaa ja tervaa sekä pettua.
Mänty avaa hengitysteitä, ja sitä käytetään hengityselinten vaivoihin: kurkunpään- ja keuhkoputkentulehdukseen, yskään, astmaan ja katarriin. Sillä on elimistöä virkistävä, vahvistava, elvyttävä sekä miehisyyttä vahvistava ja sukupuolista väsymystä poistava vaikutus.
Männyn eteeristä öljyä käytetään desinfiointiin ja huoneilman raikastamisen. Mänty vaikuttaa kylvyissä virkistävästi ja vahvistavasti; se avaa ja vahvistaa hengitysteitä ja desinfioi ihoa.
Antioksidanttirikkaasta männynkuoresta ja nilaosasta eli petusta valmistetaan nykyäänkin uutetta kasvaimia vastaan ja pettua on käytetty hätäravintoa pula-aikoina. Männyn samoin kuin kuusen pihkaa on pureskeltu desinfioivana rohtona kulkutauteja vastaan ja myös ienten hoidossa. Sitä on käytetty laastarina ja rohtona muiden yrttien kuten ratamon kanssa märkiviin haavoihin ja paiseisiin.
Käytä ulkoisesti virkistäviin jalkakylpyihin hauteena litra tuoreita havuja 8 l:aan kuumaa vettä ja hauduta puoli tuntia; kokokylpyihin 4 l havuja. Huomioitavaa on se, että männyn havujen keruu ei kuulu jokamiehen oikeuksiin, jolloin sitä ei voi kerätä ilman maanomistajan lupaa.
Vinkki: Männyn ja kuusen vuosikasvaimista voit tehdä helpolla tavalla yskänsiirappia.
1 osa kuusen vuosikasvaimia
1 osa männyn vuosikasvaimia
2 osaa ruskeaa kidesokeria
Yskänsiirappia kylmämenetelmällä valmistettaessa vuosikasvaimet murskataan ensin tehosekoittimessa. Lasipurkkiin pannaan aina vuorotellen puoli senttiä mursketta ja puolen sentin kerros sokeria, viimeinen kerros saa olla sokeria. Kerrokset tiivistetään painamalla tiukkaan.
Purkki asetetaan lämpimälle ikkunalle ja peitetään pyyhkeellä, joka kiinnitetään kumilenkillä. Purkki saa olla rauhassa neljä-viisi vuorokautta, minkä jälkeen siitä aletaan valuttaa sokerilientä. Siirappia käytetään siivilöitynä tai sellaisenaan. Se säilyy jääkaapissa, mutta sitä voidaan myös pakastaa.
VOIKUKAT (Taraxacum spp.)
Voikukka on monimuotoinen ja monivuotinen sikurikasveihin kuuluva rikkaruoho; Suomessakin niitä on yli 500 lajia. Eri kielillä voikukkaa kutsutaan mm. leijonanhampaaksi tai sängynkastelijaksi, mikä viittaa kasvin virtsaneritystä lisäävään vaikutukseen. Suvun tieteellinen nimi voidaan johtaa sanoista taraxis (=eräs silmäsairaus) ja akeomai (=parantaminen).
Rohtona käytetään voikukan juurta, lehtiä, kukkia, varsia ja tuoreesta voikukasta puristettua mehua.
Voikukan lehdet lisäävät haimanesteen ja virtsan eritystä ja helpottavat perna- ja munuaisvaivoja, kihtiä, reumaa ja turvotusta. Voikukka tunnetaan myös ”verta puhdistavana” rohtona. Juuri lisää huomattavasti sapeneritystä, lisää ruokahalua, jos sitä ei ole, edistää ruoansulatusta ja vahvistaa maksaa. Voikukka auttaa vatsakatarriin, ummetukseen ja peräpukamiin ja lisäksi estää kasvaimia ja tulehduksia. Voikukan juuren inuliini alentaa korkeaa huonoa kolesterolia ja verensokeria. Voikukkaa käytetään myös sisäisesti ihottumiin ja selluliitin hoitoon. Voikukan maitiaisnestettä voidaan käyttää ulkoisesti syylien hoitoon.
Voikukan lehtiä voi käyttää salaatissa ja yrttiteenä sekä juurta keitteenä.
Juurikeite: 1 tl on noin 3g kuivattua juurta 2-3dl kohti vettä. Kiehauta pienellä tulella 15-30 minuuttia ja siilaa. Tuoretta juurta käytä noin 3-5 kertaa enemmän.
Haittavaikutuksia ei tunneta.
Vinkki: Voikukan kukista voit tehdä hyvänmakuista voikukkasimaa.
8 l kuumaa vettä
noin 2 l tuoreita voikukan terälehtiä, mykeröitä tai kuusenkasvaimia
2 sitruunaa
maun mukaan ruskeaa kidesokeria tai hunajaa
nokare hiivaa
Voikukan terälehdet saavat hautua 6-12 tuntia. Haaleaan siilattuun yrttihaudukkeeseen eli yrttiteehen lisätään muut aineet ja valmistetaan kuten sima yleensä. Sitruunan sijaan voidaan käyttää esim. raparperia tai minttua.
NOKKONEN (Urtica dioica)
Nokkosesta käytetään myös nimiä nokilainen, nokkoskaali, vihreä kaali, vihantakaali ja viholainen. Lapissa tavataan nokkosen alalaji pohjannokkonen (Urtica dioica subsp. sondenii), jolla on vain yksittäisiä poltinkarvoja. Nokkonen on kaksikotinen ruoho, joka leviää helposti juurirönsyistä tai siemenistä. Suomessa kasvaa myös toinen nokkoslaji, yksikotinen rautanokkonen (Urtica urens).
Jo ennen ajanlaskumme alkua nokkosen tiedettiin olevan erilaisten kasvimyrkkyjen sekä käärmeen- ja skorpioninpureman vasta-aine. Plinius kuvasi nokkosen kykyä parantaa mehullaan oman pistonsa jäljet eli sen varren sisäosalla voit kokeilla hieraista polttokohtaa.
Nokkonen sisältää erittäin paljon ravintoaineita, ja sillä on merkittävä asema ruokana. Se sisältää runsaasti valkuaisaineita sekä esimerkiksi piitä 60-kertaisesti lehtisalaattiin verrattuna, kalsiumia kolminkertaisesti maitoon verrattuna, rautaa seitsenkertaisesti pinaattiin verrattuna ja C-vitamiinia viisinkertaisesti appelsiiniin verrattuna. Nokkosen siemenet sisältävät kaikkia ihmisen tarvitsemia rasvahappoja sekä runsaasti E-vitamiinia.
Nokkonen on todella monipuolinen kasvi: paitsi rohtona ja ravintokasvina sitä on käytetty myös kuitukasvina. Rohtona käytetään kukintansa aloittanutta versoa, lehtiä, siemeniä ja juurta.
Nokkonen poistaa lievästi nestettä ja virtsahappoa ja hoitaa virtsatietulehduksia. Se auttaa kihtiin, turvotuksiin ja iskiakseen. Nokkosta on käytetty estämään myös eturauhasen liikakasvua. Se tasaa verenpainetta, alentaa verensokeria, lisää hemoglobiinin ja punasolujen määrää ja hoitaa siten anemiaa. Nokkonen on pernarohto, ja sitä on käytetty tukena yleensä verisairauksien hoidossa. Se edistää ruoansulatusta, ja sitä käytetään normalisoimaan suolen toimintaa, parantamaan ruoansulatusvaivoja, ripulia, ummetusta ja peräpukamia, maha- ja pohjukaissuolenhaavaumia ja maksa- ja sappivaivoja.
Nokkonen irrottaa limaa hengitysteistä, ja sitä käytetään hengitysteiden ongelmien tukihoitona, esimerkiksi krooniseen bronkiittiin, yskään ja astmaan, heinänuhaan ja allergioihin. Käytä sitä heinänuhaan, sillä sen sisältämä pii ja asetyylikoliini torjuvat allergisia reaktioita.
Nokkonen tunnetaan ”verta puhdistavana” rohtona, ja se on ollut paljon käytössä reuman ja kasvainsairauksien tukihoitona sisäisesti käytettynä. Nokkosta on pidetty yleisesti hyvän kunnon, vastustuskyvyn, elinvoiman ja virkeyden lisääjänä. Kansa on arvostanut nokkosen siemeniä myös potenssia kohottavana ja muistia virkistävänä rohtona. Esimerkiksi siemenuute elvyttää lisämunuaisten toimintaa kehon ja mielen uupumustiloissa.
Nokkosta käytetään ulkoisesti ihon pintaverenkiertoa lisäämään esimerkiksi kylvyissä ja haudukkeissa; myös lisäämään tukankasvua, estämään kaljuuntumista ja poistamaan hilsettä. Se auttaa ihottumiin, kynsien vaivoihin ja mustelmiin.
Käytä nokkosta kun haluat vahvistaa vireyttäsi ja vastustuskykyäsi. Se lievittää myös lihaskipuja ja reumaa ja edistää nesteen, turvotuksen ja virtsahapon poistumista.
Nokkonen kerää itseensä nitraattia eikä liian typpipitoisessa maassa (esim. lantalan vieri) kasvavia versoja pidä kerätä ruoaksi. Parhaat nokkoset ovat luomua. Muita haittavaikutuksia ei tunneta.
Useita päiviä liotettuja nokkosta käytetään lannoitteena ja tuhohyönteisten torjuntaan.
Vinkki: Lisää nokkosen lehtiä koko kesän runsaasti keittoihin, muhennoksiin ja leivonnaisiin tuoreena ja talvella taas jauheena. Näin pysyt vireänä ja saat luonnollista kautta runsaasti hiven- ja vitaaliaineita sekä vitamiineja.
MESIANGERVO (Filipendula ulmaria)
Mesiangervo on monivuotinen voimakastuoksuinen ruusukasvien heimoon kuuluva ruoho, jota tavataan hyvin yleisenä koko Suomessa. Useissa kielissä se on saanut nimen ”niityn kuningatar”, koska se valtaa nopeasti itselleen sopivat kosteat kasvupaikat.
Rohtona käytetään kukkivaa versoa, kukkia tai lehtiä.
Mesiangervo alentaa kuumetta ja hoitaa tulehduksia. Hien- ja virtsaneritystä lisäävän ja antireumaattisen vaikutuksen takia sitä käytetään niveltulehduksiin, reumaattisiin vaivoihin, kihtiin ja sidekudostulehduksiin. Mesiangervolla on antiseptinen ja virkistävä vaikutus. Se vaikuttaa ulkoisesti ja sisäisesti käytettynä kipuihin, päänsärkyihin, hermosärkyihin ja lihaskouristuksiin. Lisäksi sitä käytetään vahvistamaan sydäntä, hoitamaan verisuonten kalkkeutumisia, verenpainetautia ja ohentamaan verta aspiriinin tapaan. Se sisältää tulehdusta ja flunssaa ehkäiseviä salisyylihappoja.
Mesiangervon kukat auttavat myös ummetukseen. Juurakolla on haavoja parantava ja limakalvoja supistava vaikutus; juurikeitettä käytetään sisäisesti liikahappoisuuteen, närästykseen, mahahaavaan ja ripuliin ja ulkoisesti kääreinä märkiviin haavoihin ja hiustenlähtöön. Kylpyinä ja kääreinä mesiangervo helpottaa veritulpan oireita, lievittää kipuja ja jännitystiloja ja poistaa nestettä ja turvotuksia sekä piristää mielialaa.
Käytetään yrttiteenä ja ulkoisesti kylpyinä ja kääreinä. Suurina määrinä mesiangervo voi aiheuttaa pahoinvointia ja huimausta. Aspiriinille allergiset voivat reagoida mesiangervoon esimerkiksi oksentamalla. Mesiangervo-teetä juodessa tuntuu hampaissa ikävältä sen sisältämien happojen takia.
Vinkki:
Käytä esim. jalkakylpynä kun olet vilustunut tai sinulla on päänsärky.
½ l lehtiä ja kukkia
3 l vettä
Anna hautua kuumassa vedessä 15-20 minuuttia. Lisää kylmää vettä tarpeen mukaan niin, että hauduke tulee sopivan lämpöiseksi (noin +39oC). Nauti kylvystä 10-15 minuuttia.
POIMULEHDET (Alchemilla spp.)
Poimulehdet ovat monivuotisia, tuoreilla niityillä ja pellonpientareilla kasvavia ruohoja. Suomessa tavataan yli 20 poimulehtilajia, jotka eroavat toisistaan lehtien muodon ja karvaisuuden perusteella. Lajien lääkinnälliset ominaisuudet ovat samanlaisia.
Menneiden vuosisatojen alkemistit etsivät elämän eliksiiriä poimulehden nestepisarasta. Germaanit puolestaan pyhittivät kasvin rakkauden ja hedelmällisyyden jumalattarelle Freijalle ja myöhemmin kristinuskon levitessä Neitsyt Marialle. Nestepisarat ja lehden muoto ovat antaneet aiheen useille kansanomaisille nimityksille kuten kasteheinä, hiirenhame, Neitsyt Marian viitta, maarianruoho ja haavaheinä. Rohtona käytetään lehtiä ja kukkivaa kasvia.
Poimulehti supistaa limakalvoja, estää tulehduksia, parantaa haavoja ja tyrehdyttää verenvuotoja. Sitä käytetään sisäisesti ripuli- ja suolistovaivoihin, myös kuukautiskipuihin ja liian runsaisiin ja tiheisiin kuukautisiin, synnytysten jälkeisten vaurioiden hoitoon ja vaihdevuosivaivoihin.
Sitä käytetään yrttiteenä ja -uutteina. Haittavaikutuksia ei tunneta. Raskaana olevan ei ole hyvä käyttää sitä suuria määriä.
Vinkki: Kuten perinne kertoo, mene aamulla pesemään kasvosi poimulehden kastepisaroilla. Mene paljain jaloin niin saat samalla aamuherätyksen.
RATAMOT (Plantago spp.)
Lehtirohtona käytettäviä lajeja ovat koko maassamme yleinen piharatamo (Plantago major) ja Etelä-Suomessa harvinaisemmat heinäratamo (Plantago lanceolata) ja soikkoratamo (Plantago media). Piharatamosta käytetään myös nimityksiä laastariyrtti ja haavalehti. Laji on alun perin kotoisin Euroopasta, mistä se on siirtolaisten mukana levinnyt muualle maailmaan. Onkin sanottu, että ”mihin valkoinen mies tallaa, siihen nousee rautalehti” (latinan planta = jalkapohja).
Rohtona käytetään versoa, lehtiä ja joskus myös siemeniä.
Ratamolla on antibakteerinen, hengityselimiä vahvistava ja limakalvoja supistava vaikutus, ja sitä käytetään irrottamaan limaa ja hoitamaan hengitystietulehduksia, astmaa, yskää ja keuhkoverenvuotoa. Lisäksi se avaa nielun ja korvan yhteyttä korvatulehduksissa ja vahvistaa ja poistaa ylähengitysteiden karheutta esimerkiksi heinänuhassa. Ulkoisesti käytettynä ratamo rauhoittaa kutinaa, uudistaa ja pehmentää ihoa ja lisäksi tyrehdyttää haavojen verenvuotoja. Varsinkin ratamon siemenet alentavat veren seerumin kolesterolia. Virtsaneritystä lisäävänä rohtona ratamoa käytetään krooniseen munuaistulehdukseen.
Ratamo tunnetaan ”verta puhdistavana eli verenseerumia puhdistavana” rohtona ja sitä on käytetty puhdistuskuureissa. Ratamoa on käytetty menestyksekkäästi mahan ja suoliston haavaumien hoidossa sekä ripulissa, maksa- ja sappivaivoissa sekä struumassa.
Ratamoa suositellaan ulkoisesti hammassärkyyn, suu- ja silmätulehduksiin, hyönteisten puremiin, syyhyyn, pieniin verenvuotoihin, haavoihin (esimerkiksi säärihaavaan), paiseisiin, verenmyrkytykseen, ihotulehduksiin, finneihin, rasvaiselle iholle, hiertymiin, rakkoihin ja ihoruusuihin.
Siemeniä käytetään jauheena 3-6g päivässä. Ratamon siemenistä saadaan samantapaista limavaikutusta kuin ”psyllium-ratamon” siemenistä. Haittavaikutuksia ei tunneta.
Vinkki: Ihovaivassa kääri ratamon lehti rullalle ja hankaa kääröä kämmentesi välissä niin, että lehden pinta notkistuu ja tulee kosteaksi. Aseta se sitten iholle. Se kiinnittyy hyvin, mutta tarpeen mukaan voit asettaa sen päälle vielä ihoteipin.
SIANKÄRSÄMÖ (Achillea millefolium) – Luontaistuotealan 2016 vuoden rohtokasvi
Siankärsämö eli pellon vanhin, hurstikukka, akantupakki, pietarinkukka, aivastusjuuri, siankärsäheinä tai pyörtänäpöllö on yleisenä koko Suomessa kasvava monivuotinen kasvi. Se on Suomen kansanlääkinnän ykköskasvina pidetty ”tuhattaituri”. Siankärsämö on vahvuuden symboli; kreikkalainen soturi Akhilleus oli haavoittumaton – ainoastaan kantapää jäi hänen heikoksi kohdakseen eli ”Akilleen kantapääksi” kun hänen äitinsä laski hänet rohtoliemeen pitäen kiinni kantapäistä.
Siankärsämön kukkiva verso ja kukat laukaisevat sileiden lihasten kouristuksia erityisesti mahassa. Se lisää sapen ja mahanesteen eritystä, ja sitä käytetäänkin helpottamaan ruoansulatusvaivoja. Lisäksi se edistää suoliston toimintaa, auttaa ummetuksen hoidossa ja vähentää kaasunmuodostusta.
Siankärsämö sisältää runsaasti sydämen toiminnalle tärkeitä hivenaineita, mangaania ja magnesiumia. Se alentaa verenpainetta ja verensokeria. Siankärsämö lisää virtsaneritystä ja se on arvostettu virtsatie- ja eturauhasvaivojen hoidossa.
Siankärsämö vahvistaa immuunijärjestelmää ja on tulehduksia estävä, antibakteerinen ja antibioottinen. Sitä hyödynnetään uutteena tai yrttiteenä flunssan torjunnassa ja hoidossa samaan tapaan kuin auringonhattua eli kaunopunahattua. Siankärsämö tehoaa myös hiivasieneen. Se on oivallinen apu puhdistuskuureissa ”verta ja maksaa puhdistavana” rohtona. Nimi ”akantupakki” viittaa siankärsämön käyttöön hengitysteiden vaivoissa, yskässä ja astmassa.
Siankärsämöteellä tai -uutteella hoidetaan ulkoisesti iho-ongelmia, paiseita, palohaavoja, tulehduksia, desinfioiden finnejä ja aknea, haavaumia, ihoruhjeita ja hiertymiä. Suuvetenä se hoitaa suun limakalvojen ärsytyksiä ja ientulehduksia ja supistaa limakalvoja. Siankärsämön betosiniini estää verenvuotoja ja eugenoli lievittää paikallista kipua. Siankärsämöuutetta onkin käytetty kipuja lievittävänä linimenttinä.
Siankärsämöä arvostetaan suonikohjujen ja peräpukamien rohtona sisäisesti, mutta myös kylpyinä, salvoina ja voiteina käytettynä. Se elvyttää sisäisesti käytettynä muutenkin laskimo- ja ääreisverenkiertoa sekä lämmittää kylmiä jalkoja ja käsiä. Sitä suositellaan myös sisäiseen ja ulkoiseen käyttöön kuukautiskipuihin, endometrioosiin ja vaihdevuosivaivoihin sekä lihaskipuihin, päänsärkyyn ja migreeniin.
Siankärsämö saattaa aiheuttaa pitkäaikaisesti käytettynä yliherkkyysihottumaa erityisesti henkilöille, jotka ovat yliherkkiä asterikasveille kuten pujolle.
Vinkki: Pirskottele siankärsämöuutetta hampaan alueelle hammassäryssä ja desinfioi sillä haavoja.
FLUNSSAISEN JALKAKYLPY
1 osa siankärsämöä
1 osa mesiangervoa
Valmiiseen kylpyyn voidaan haluttaessa lisätä 2 rkl sinappijauhoa
Jalkakylvyn valmistamiseen tarvitaan kuivattuja yrttejä 7-15g (eli vajaa 1/2dl eli noin 2 rkl). Rohdokset haudutetaan ½ – 2 litrassa lähes kiehuvaa vettä (lämmön on oltava ainakin yli +65oC). Seosta haudutetaan noin 20 minuuttia kannen alla, minkä jälkeen yrttimassa voidaan siivilöidä pois ja hauduke lisätään noin 6 litraan sopivan lämpöistä vettä. Käytä tuoretta kasviainetta vastaavasti noin 0,5 litraa.
MUSTAHERUKKA (Ribes nigrum)
Mustaherukka on tärkeä puutarhamarja, jota kasvaa luonnonvaraisena harvakseltaan koko Suomessa. Rohtona käytetään marjoja, lehtiä ja siemenöljyä.
Mustaherukan lehdet virkistävät ja lisäävät virtsaneritystä ja hikoilua. Ne alentavat verenpainetta, vahvistavat verisuonten seinämiä ja supistavat limakalvoja. Marjoja, mehua ja lehtiteetä kannattaa käyttää vilustumissairauksissa. Lehtiä on käytetty teenä nestettä poistavana rohtona kihtiin, prostatavaivoihin ja reumaattisiin kipuihin. Haittavaikutuksia ei tunneta.
Lehdet sisältävät jopa 25 kertaa enemmän C-vitamiinia kuin appelsiini. Ne ovat yrttiteiden makutesteissä aina parhaimmistoa. Lehdet antavat hyvän maun salaatteihin ja voileivän päälle sellaisenaan tai niitä voi murskata omatekoiseen kevytvoihin.
Lehdet huuhdotaan ja sitruuna kuoritaan (paitsi jos on luomua) ja viipaloidaan. Vesi kuumennetaan kiehuvaksi ja kaadetaan lehtien ja sitruunaviipaleiden päälle. Lisätään sokeri. Juoma jäähdytetään kädenlämpöiseksi ja siihen lisätään hiiva. Juoman annetaan käydä vuorokauden ajan, minkä jälkeen se siivilöidään. Se on valmista joko heti nautittavaksi tai pullotettavaksi. Säilytetään viileässä. Valmistus siis kuten simassa. Saat siitä vielä terveellisemmän jos käytät täysruokosokeria. Voit käyttää simassa myös muita kasveja kuten esim. voikukan ja mesiangervon kukkia.
MUSTIKKA (Vaccinium myrtillus)
Rohtona käytetään marjoja ja lehtiä.
Mustikka on vatsavaivoja helpottava rohto; yleensä kuivat marjat parantavat ripulia ja tuoreet marjat taas ulostavat. Marjoja käytetäänkin ripuliin, ummetukseen, vatsavaivoihin, mahahaavoihin, suolistovaivoihin ja suoliston käymistiloihin.
Mustikka alentaa kuumetta, on antiseptinen ja supistaa limakalvoja. Sitä voi kokeilla ulkoisesti ientulehduksiin. Mustikan lehtiä käytetään diabeteksen tukihoitona, sillä lehtien inuliini, antosyaanit ja väriaineet alentavat verensokeria; rohdosta on kutsuttu jopa kasvi-insuliiniksi.
Käytä ripuliin 1-2rkl kuivattuja marjoja vedessä 10 minuuttia keitettynä, siivilöidään ja nautitaan kupillinen päivässä. Haittavaikutuksia ei tunneta; oksaalihapon takia mustikan lehtien liiallista käyttöä on vältettävä, sillä ne voivat haurastuttaa luustoa – ainakin teoreettisesti.
Vinkki: Tee kesäinen mustikkapöperö sekoittamalla marjoihin hämäläistä talkkunajauhoa, piimää ja hunajaa.
PUNA-APILA (Trifolium pratense)
Puna-apila on rehukasvina käytetty hernekasveihin kuuluva monivuotinen ruoho.
Rohtona käytetään kukkia. Niitä voi käyttää myös salaatissa ja leivonnassa. Kukkien tuoksu johtuu aromaattisista yhdisteistä, mm. metyylisalisylaatista, bentsyylialkoholista ja bentsyyliformiaatista. Apilassa on runsaasti valkuaisaineita ja monia elimistöä piristäviä aineita.
Flavonoidit irrottavat limaa ja lisäävät virtsaneritystä. Puna-apila desinfioi ja uudistaa ihoa, parantaa tulehduksia ja haavoja. Sitä käytetään rohtoteenä limakalvojen tulehduksiin, ripuliin, vatsakatarriin, peräpukamiin ja ummetukseen sekä yskään ja maksavaivoihin. Nestettä poistavana rohtona se sopii kihdin ja reuman hoitoon. Puna-apilatee sopii ”verenpuhdistuskuureihin” ja paastojen tueksi. Se on hellävarainen mutta tehokas puhdistaja, ja sitä käytetään ulkoisesti haavojen ja ihohalkeamien hoidossa.
Käytä yrttiteenä ja kylpyinä. Haittavaikutuksia ei tunneta. Liikaa puna-apilaa syövät lehmät eivät tiinehdy helposti osittain sen sisältämän kasviestrogeenin takia.
Vinkki: Tee vahva jalkakylpy puna-apilan kukista kantapäiden halkeamiin! ½ litraa kukkia 4 litraan kuumaa vettä. Hauduta 20minuuttia ja pidä jalkoja kylvyssä 15 minuuttia.
VADELMA (Rubus idaeus)
Vadelma on puolipensas, jonka versot ovat kaksi vuotisia; se kukkii ja tekee marjoja vasta toisena vuonna.
Rohtona käytetään lehtiä ja marjoja.
Vadelman lehtien parkkiaineet parantavat ripulia ja supistavat limakalvoja; vadelmaa käytetäänkin limakalvojen tulehduksiin, ruoansulatus- ja virtsatievaivoihin ja ripuliin. Lehdet lisäävät myös hieman virtsaneritystä.
Fragariini rentouttaa kohdun lihaksistoa ja sisäelimiä ja jouduttaa kohdun supistuksia; siitä on hyötyä kivuliaissa kuukautisissa ja raskauden aikana, ja lisäksi se nopeuttaa ja helpottaa synnytystä ja auttaa myös jännittyneisyyteen ja hermostuneisuuteen. USAlainen ohje on käyttää raskauden aikana lehtiteetä 1 kupillinen päivässä 3. ensimmäistä kuukautta, 2 kupillista 3. seuraavaa ja 3 kupillista 3 viimeistä kuukautta. Luonnollisesti ei kuitenkaan joka päivä vaan silloin tällöin. Vadelman marjat ovat lievästi ulostavia; siementen sisältämällä öljyllä on antioksidanttivaikutusta. Vadelma on todettu myös ehkäisevän kasvaimia.
Vinkki: Hiostetut lehdet ovat erittäin hyvänmakuisia. Anna vadelman lehtien lakastua useita tunteja, jonka jälkeen puristele ne piukkaan tummaan lasipurkkiin ja laita kansi päälle. Aseta lasipurkki 40-50 asteiseen uuniin tai muuhun lämpölähteeseen. Avaa vuorokauden kuluttua lehdet ja kuivaa ne esimerkiksi pakastearkun päällä. Tämä hiostaminen eli fermentointi on sama prosessi kuin mustan teen tai tupakan valmistuksessa käytetään, jotta aromit tulevat voimakkaasti esille.
Reseptejä:
YRTTITEEN VALMISTUS
Yrttitee eli hauduke valmistetaan aikuisille sekoittamalla 1-2tl (n. 0,5-1g) kuivattua ja murskattua rohtoa teekupilliseen (n. 1,5 – 2dl) lähes kiehuvaa vettä ja hauduttamalla 5-20 minuuttia. Siivilöityä hauduketta nautitaan tarpeen mukaan tai kuurina 3-4 kupillista päivässä. Tuoretta kasvia käytä 3-5 kertainen määrä.
Yrttikeite valmistetaan juurista tai kuorista sekoittamalla 1-2tl (noin 1-3g) kuivattua rohtoa teekupilliseen vettä, liottamalla sitä mielellään useita tunteja ja keittämällä miedolla tulella 10-20 minuuttia. Siivilöityä yrttikeitettä nautitaan tarpeen mukaan tai 2-4 kupillista päivässä. Tuoretta kasvia käytä 3-5 kertainen määrä.
KEVÄINEN VILLIVIHANNESSALAATTI
Mustaviinimarjan, voikukan, siankärsämön, piharatamon ja koivun pieniä lehtiä sekä kuusen kerkkiä Kastike:
1 osa kylmäpuristettua kasviöljyä
½ osaa sitruunamehua
hunajaa maun mukaan
Huuhtele kaikki ainekset hyvin. Revi lehdet kerroksittain kulhoon. Sekoita kastike ja tarjoa salaatti sen kanssa.
VOIKUKKASIIRAPPI
Juomiin, voileivän tai esim. lättyjen päälle
1 osa voikukan kukkia
3 osaa vettä
Lämmitetään hitaasti lähes kiehuvaksi. Seoksen annetaan jäähtyä itsekseen useita tunteja, jonka jälkeen yrttimassa puristetaan pois.
Jäljelle jäänyt liuos annetaan olla liedellä ilman kantta pienellä lämmöllä niin, että liika neste haihtuu pois. 1/10 osaan haihtuneeseen liuokseen lisätään sama määrä sokeria ja annetaan kiehahtaa.
Siirappi säilytetään jäähtyneenä jääkaapissa. Samalla tavalla voit valmistaa siirapin myös esim. männyn- ja kuusenkerkistä sekä koivun lehdistä.
Ollessani parikymppinen minulle sanottiin, että sinä olet Katri niin itsenäinen ja vapaa, että astut vielä jonkun varpaille. En silloin vielä aidosti ymmärtänyt vapaudenkaipuutani, mutta huomasin kyllä ahdistuvani, jos asioita piti tehdä vain velvollisuudesta. En mahtunut muottiin, jota minulle tarjoiltiin – vaikka todella yritin.
Kun 20 vuotta myöhemmin mietin kommenttia, viesti oli selvä:
”Ei ole ok astua kenenkään varpaille.” ”Pitää pysyä ruodussa, jotta muut eivät loukkaannu tai koe oloaan uhatuksi.”
”Olet vähän liikaa.”
Se oli varoitus.
Vielä viime vuosinakin olen saanut kuulla, että haluan liian suuria asioita. Menetin muutaman ystävän, kun aloin uupumuksen jälkeen voimaantua enkä enää voinut huonosti. Energeettisesti olen varmaan astunut monenkin varpaille. Tätä kirjoittaessani kiltti tyttö minussa piipittää, että en saisi sanoa näin ääneen, tässäkin on jotain liian terävää, liian voimakasta.
Olen jo pitkään tiennyt ja hyväksynyt, että en ole täällä miellyttämässä kaikkia, mutta huomaan edelleen tukahduttavani osia itsessäni. Ehkä siksi, että miellyttäisin jatkossakin niitä, joita olen tähän asti miellyttänyt, etten enää menettäisi ketään? En edelleenkään pidä kenenkään varpaille astumisesta, mutta opettelen hyväksymään sen osaksi tehtävääni täällä. En aio enää olla pieni ja säälittävä siksi, ettei kukaan pahoittaisi mieltään.
Jos olen jollekin liikaa, olkoon niin. Jos olen aiemmin ollut sopiva, mutta yhtäkkiä alan olla liikaa, teidemme kuuluukin erkaantua. ”Liika” minussa ei ole ylimääräistä, vaan se on voimani. Se ei ole vain siedettävää tai joten kuten hyväksyttävää vaan olennaisinta ja erityisintä minua: vahvuus johon nojata ja jonka varaan rakentaa. Sielun polulla ei voi piilotella osia itsestään – autenttinen elämä vaatii kokonaisen ihmisen, joka vaalii kaikkia puoliaan.
“Liika” minussa ei ole ylimääräistä, vaan se on voimani.
Sinussakin on todennäköisesti piirteitä, joita muut ovat yrittäneet hyssytellä ja haudata. Olet oppinut peittelemään niitä ja häpeämään sitä mitä olet. Mutta nyt on aika nähdä itsensä uudessa valossa. Vaali sitä, mikä sinussa on ainutlaatuista. Jos naurat kovaan ääneen, naura vielä lujempaa. Jos olet pitkä, venyttäydy koko pituuteesi ja kanna koko mittasi ylväästi. Jos olet herkkä taiteilija, ihmettele maailmaa uteliain silmin ja ilmaise itseäsi tavalla, jonka vain sinä osaat. Sitä varten olet olemassa!
Kun olet rohkeasti liikaa, huomaat, että piirteesi ovat puolellasi, eivät sinua vastaan. On olemassa ihmisiä, joiden mielestä erityisyytesi on ihmeellisintä ja kauneinta maailmassa. Älä yritä miellyttää niitä, joita varten et ole, sillä heille et kelpaa kuitenkaan. Kun astut esiin kokonaisena, löydät heimosi, ne ihmiset jotka ovat samalla tavalla ihanan omituisia kuin sinä, löydät paikkasi maailmassa. Sinua tarvitaan juuri Sinuna.
Riippuvuuksista eheytyminen on aina monisyisempää kuin mitä yhdessä kirjoituksessa aihetta pystyy kuvaamaan. Jokainen on aina yksilö, mutta koska riippuvuuksilla on paljon myös yhteisiä tekijöitä, on tiettyjä suuntaviittoja, joiden seuraaminen on hyvinkin hyödyllistä.
Vaikka riippuvuuksista toipumisesta on tänäpäivänä paljon tietoa, ei toipuminen tapahdu tietämällä. Se tapahtuu läpi elämällä, kokemalla ja kompuroimallakin. Toipuminen on prosessi, jossa on kerroksia, vaiheita, levähdyskohtia ja suvantovaiheita.
Yksi asia on kuitenkin varma, eheytyminen on HI-DAS-TA. Läheisriippuvat mallit ovat syntyneet vuosien saatossa, joten on ihan selvää ettei vuosien juurtuneet tavat ajatella, reagoida ja tuntea katoa hetkessä.
Suhtaudun riippuvuuksiin hyvin nöyrästi, kuin toipuva alkoholisti. Saan olla luultavasti loppuelämäni tarkkana, etten ala liiaksi vertauskuvallisesti ”hengailemaan huumeluolieni äärellä”. Vaikka olen oppinut huolehtimaan mm. rajoistani ja omista tarpeistani sekä niiden rehellisestä ilmaisusta, minun on oltava tarkkana.
Miten läheisriippuvuudesta voi sitten lähteä toipumaan?
Opi tuntemaan miten juuri sinun riippuvuutesi oireilee. Mitä se saa sinut tekemään? Entä mitä välttämään? Kun opit tuntemaan miten riippuvuus sinulla oireilee, voit nimetä tämän osan läheisriippuvuudeksi. Se et ole sinä. Nimeämällä riippuvuuden, on mahdollista löytää siihen etäisyyttä.Silloin kun läheisriippuvuus kuiskii korviisi, et ole omassa voimassasi. Siinä ei ole mitään hävettävää tai tuomittavaa. Usein läheisriippuva kyllä tietää samoin kuin alkoholistikin, että oma toiminta ei ole hyväksi. Tämän kohdan tarkoitus on lisätä tietoisuutta omasta toiminnasta, ilman tuomintaa.
Tunnista taustalla olevia pelkoja ja kipeitä ajatuksia. Sanotaan, että eheytymisen tiellä ensimmäiset asiat jotka tulevat vastaan, ovat esteet. Mikä on minun ja toipumisen välissä? Minulla syitä ovat olleet mm. muutoksen pelko, pelko suhteen päättymisestä, pelko miten selviän yksin, miten lapset pärjäävät yms. Esteitä ja pelkoja olisi tärkeää saada käsitellä jonkun turvallisen ja tilanteesta ulkopuolisen ihmisen kanssa. Hän voi hyväksyen tunteesi ja ajatuksesi auttaa sinua käsittelemään pelkoja puskematta tai painostamatta. Nämä pelot ja ajatukset ovat usein syntyneet joistain aiemmista kipeistä kokemuksista. Ja siksi seuraava kohta…
Tutki elämänhistoriaasi, mistä tämä malli on oikein saanut alkunsa? Mitä olet jäänyt vaille? Suosittelen lämmöllä kirjoittamaan läpi ihmissuhdehistoriaasi ja tutustumaan syvemmin siihen millainen suhde sinulla oli vanhempiesi kanssa. Saitko olla lapsi vai otitko aikuisen roolin ihan liian aikaisin? Jos esimerkiksi toinen vanhemmista on itse emotionaalisesti kypsymätön, voi lapsi aistia ettei hänen kanssa ole tunnetasolla turvallista. Näin lapselle voi syntyä fantasia vanhemman ”korjaamisesta”, jotta vanhempi voisi tulevaisuudessa tarjota sitä mitä lapsi kaipaa. Tällaiset fantasiat ovat lapsen selviytymiselle tyypillisiä, mutta ne jatkuvat helposti aikuisuudessakin sillä alitajunta koittaa ikäänkuin ratkaista jotain kesken jäänyttä. Mitä olisit lapsena kaivannut? Miten opit selviytymään?
Aseta reunaehdot suhteelle. Jos olet läheisriippuvaisessa suhteessa, on oletettavaa että suhteessa on jonkinlaista valtapeliä. Läheisriippuvainen on usein se, joka on altavastaajan asemassa. Tämä valtapeli on valtavan kuormittavaa, kuten myös toistuvat ja helposti kroonistuvat pettymykset. Läheisriippuvainen ei halua olla hankala eikä vaatia. Toista ei voi kontrolloida, mutta jos haluaa itse tervehtyä täytyy suhteessakin tapahtua muutos. Reunaehtojen tarkoitus ei ole kahlita, vaan tuoda toipumiseen turvaa. Reunaehdot voivat olla esim. “Meidän on mahdollista jatkaa suhdetta, jos hakeudumme pariterapiaan tai suhteemme voi jatkua jos alkoholi oikeasti jää pois” tms. Jos reunasehtoihin ei suostuta, täytyy itselleen olla hyvin rehellinen: jaksanko enää, jos muutosta ei tapahdu?
Vahvista psykologista turvaa. Läheisriippuvuus sanoo, että turva tulee toisesta ihmisestä. Hullunkurista sinällään, sillä se ihminen josta turvaa hakee on usein kaikkea muuta kuin turvallinen. Tällöin on usein aktivoitunut projisio omasta vanhemmasta, eli puolisolta kaipaa sitä mitä olisi omalta vanhemmalta tarvinnut. Psykologisen turvallisuuden alueella on tällöin usein vaillejäämisiä. Psykologisesta turvasta voit lukea hitusen tästä blogitekstistäni ja kirjastani Ole itsellesi armollinen.
Kiinnostu omasta elämästäsi. Vahvista omaa identiteettiäsi. Tämä voi olla aluksi vaikeaa ja pelottavaakin. Läheisriippuvainen on niin tottunut näkemään mitä toinen tarvitsisi ja mitä toinen tuntee, ettei näe enää itseään. Ehkä oma identiteetti on niin sotkeutunut toiseen, ettei omaa tervettä erillistä elämää enää ole. Tutustu itseesi, siihen mikä on sinulle tärkeää ja arvokasta, riippumatta siitä, oletko suhtessa vai et. Millainen elämä on sinulle merkityksellistä ja hyvää? Jos vastaus on ”En tiedä”, uskalla alkaa ottamaan selvää.
Elämä on täynnä siirtymiä, joiden oletamme sujuvan ongelmitta. Lomalle laskeutuminen on mielikuvissa ihanaa, todellisuudessa joskus aivan muuta. Mitä jos rentoutuminen onkin vaikeaa? Entä miten säilyttäisi lomalta (toivottavasti) löytyneen levollisuuden arjessa?
Tässä neljä vinkkiä lomalle laskeutumiseen:
Anna itsellesi aikaa. Mieli ei aina kulje ulkomaailman tapahtumien tahdissa, sillä se prosessoi vielä mennyttä tai pohtii jo tulevaa. Älä odota ensimmäisiltä lomapäiviltä täydellistä rentoutta – jos olet ylikierroksilla niin sitten olkoon niin. Levottomuus ei ole vaarallista, mutta älä myöskään ruoki ylikierroksia kiireisellä lomaohjelmalla. Väljennä päiviä ja tee jotain rauhoittavaa.
Jos työasiat pyörivät mielessä, erota toisistaan todelliset tapahtumat ja mielen tarinat. On eri asia muistaa, miten viimeinen palaveri meni tai mitä loman jälkeen on tulossa, kuin alkaa reagoida ajatuksiin turhalla huolehtimisella tai sisäisellä kritiikillä. “Miksi minä sanoin noin?” “Kylläpä tein tyhmästi!” “Ensimmäinen työpäivä on taatusti vaikea.” Ota etäisyyttä tilanteeseen toteamalla itsellesi, mitä on tapahtunut tai tapahtumassa, mutta älä kiihdytä itseäsi kertomalla tapahtumista kuormittavia tarinoita.
Mieti, millainen (pienikin) muutos keventäisi elämääsi. Jos arki on ollut raskasta, kysy itseltäsi rohkeasti, mistä voisit loman jälkeen luopua tai mitä voisit tehdä toisin. Elämään ei mahdu kuin rajallinen määrä asioita, ja usein tilan luominen on parasta mitä voit omalle ja perheen hyvinvoinnille tehdä.
Vie palanen lomatunnelmaa arkeen. Loman jälkeen ota arkiaamujen ohjelmaan jokin pieni rutiini, joka lisää hyvinvointiasi, vaikkapa viiden minuutin joogahetki tai meditaatio. Sytytä työpöydälle kynttilä tai syö lounas uudessa ympäristössä – tuo annos loman tuntua sinne, missä sitä eniten tarvitset.
Taikaelämää-podcastissa kerron, että lomalle laskeutuminen ja takaisin töihin palaaminen ei ole hyvinvointivalmentajallekaan helppoa. Jaksossa pohditaan myös itsensä haastamisen ja hoitamisen tasapainoa. Kuuntele lisää:
Kun haluat lukea lisää siirtymistä ja sykleistä henkisessä kasvussa sekä elämässä ylipäätään, tutustu Katrin uutuuskirjaan Vuoden paras päivä.
Miten pääsee eroon pinnallisuudesta? Tajusin että olen itse todella pinnallinen koskien ihmisten ulkonäköä ja omaa ulkonäköä.
Helin vastaus:
Kiitos hyvästä kysymyksestä, joka on syvällisempi kuin ensinäkemältä arvaisikaan. Pinnallisuus ja syvällisyys kun ovat saman kolikon eri puolia ja kun havahtuu toiseen, avautuu mahdollisuus myös toiseen.
Pinnallisuus sinänsä ei ole huono asia
Ensimmäiseksi voit onnitella itseäsi, että olet huomannut pinnallisuutesi, koska asian tiedostaminen on kehityksen ensimmäinen askel.
Pinnallisuus sinänsähän ei ole mitenkään huono tai väärä asia. Suurin osa ihmisistä on ainakin välillä enemmän tai vähemmän pinnallisia, vaikkeivät he sitä niin paljoa ajattelisikaan. Mutta siinä, kuten monessa muussakin asiassa, liika on liikaa ja silloin tulee ongelmia.
Hyvä itsetunto on itsensä hyväksymistä
Liiallisen pinnallisuuden haittapuolia voivat olla esimerkiksi ulkonäköön perustuva itsetunto, jolloin itsetunto laskee, jos ulkonäkö ei miellytä itseä. Itsensä (ja muiden) hyväksyntä on silloin ehdollista: täytyisi olla tietyn näköinen, jotta olisi arvokas ja hyväksytty. Kirjassani Herkkyyden voima kirjoitan myös itsetunnosta, jonka yksi osa-alue on ominaisuuksiin perustuva itsetunto.
”Ominaisuus-itsetunto kertoo siitä, kuinka hyvin tunnistaa ja hyväksyy ominaisuutensa, kuten ulkonäkönsä ja luonteenpiirteensä. Hyvä ominaisuus-itsetunto ei ole riippuvainen siitä, kuinka kaunis, komea tai taitava on, vaan siitä, kuinka hyvin hyväksyy sen millainen on. Se on myös halua kehittyä itselleen tärkeissä asioissa ja taidoissa. Jos itsetunto on liiaksi ominaisuuksien varassa ja arvioi omaa arvoaan esimerkiksi painonsa, älykkyytensä tai huumorintajunsa perusteella, itsetunto on epävakaalla pohjalla.” (Herkkyyden voima -opas omannäköiseen elämään, Heli Heiskanen)
Liiallinen kriittisyys ja arvostelu sekä ihmisten vertailu ulkonäön perusteella johtaa moniin negatiivisiin ajatuksiin ja tunteisiin. Epävarmuus ja tyytymättömyys kalvaa, koska kukaan ei ole täydellisen näköinen ja ainahan löytyy jotakin parannettavaa.
Mikä tekee ihmisestä kauniin?
Voit pohtia ja kyseenalaistaa ulkonäön merkitystä itsellesi miettimällä, mikä oikeastaan tekee ihmisestä kauniin? Onko se vain ulkonäkö vai tuleeko todellinen kauneus jostain syvempää?
Olemme oppineet käsityksemme ulkonäöstä paljolti median ja ympäristön tuomien asenteiden, kuvien ja esimerkkien kautta. Nämä kulttuuriset ulkonäköihanteet näyttävät yleensä hyvin kapean kuvan siitä, miltä ihmisen pitäisi näyttää ollakseen hyvännäköinen, kaunis tai komea. Todellisuudessa aniharva on tarjottujen mallien ja ihanteiden näköinen.
Minä esimerkiksi koetan nähdä jokaisessa ihmisessä jotakin kaunista, koska jokainen on omalla tavallaan kaunis ja oikean näköinen ihminen. Itsestään voi pitää hyvää huolta ja pukeutua kauniisti, jos se on itselle tärkeää, mutta elämässä on paljon muitakin tärkeitä asioita. Ajattelen sisäisen kauneuden olevan tärkeintä, kuten Pikku Prinssi -kirjassakin viisaasti sanotaan: ”Ainoastaan sydämellään näkee hyvin. Tärkeimpiä asioita ei näe silmillä.”
Heijastamme ulospäin omia tunteita, mielentiloja, ajatuksia ja asenteita. Esimerkiksi aito hyväksyntä, lempeys, avoimuus ja ystävällisyys säteilee ihmisestä ulospäin sisäisenä kauneutena. Mitä kauniimpi tunne ja energia ihmisestä välittyy, sitä kauniimmalta hän myös (sydämen) silmissämme näyttää. Ja mitä parempi olo ihmisellä on itsensä kanssa, sitä enemmän hän haluaa pitää itsestään huolta. Siten sisäinen kauneus voi ruokkia myös ulkoista kauneutta.
Ja voithan edelleenkin säilyttää pinnallisuuden osana elämääsi, mikäli se tuottaa sinulle iloa ja koet sen edelleen olevan tärkeää. Olennaisinta on varmaankin saada se sopivalle tasolle, ettei se korostu liikaa, vaan tuo sopivan mausteen elämään.
Mitkä ovat sinun syitäsi haluta oppia pois liiasta pinnallisuudesta?
Lisäksi on tärkeä havainnoida milloin ja miten pinnallisuus sinun kohdallasi ilmenee ja minkälaisia vaikutuksia sillä on sinuun, mielialaasi, itsetuntoosi ihmissuhteisiisi ym.
Voit kysyä itseltäsi:
Mitä haittaa pinnallisuudesta on juuri sinulle?
Mitä hyötyä ja iloa saat pinnallisuudesta?
Mitä oikeasti arvostat elämässä ja vastaako ulkonäköön keskittyminen syvempiä elämän arvojasi?
Jos vähennät pinnallisuuden osuutta ajatuksistasi, mihin haluat siitä vapautuvan ajan ja energian käyttää? (Esimerkiksi syvempään itsetuntemukseen, ihmissuhteista ja kokemuksista nauttimiseen, uusien asioiden kokemiseen ja oppimiseen tai johonkin muuhun.)
Kohti entistä monipuolisempaa elämää
Tästä seuraakin ehkä mielenkiintoisin osuus, kun alat etsimään ja kokeilemaan uusia näkökulmia ja suhtautumistapoja. Näin ollen havahtumisesi liialliseen pinnallisuuteen sisältää mahdollisuuden henkiseen kasvuun ja laajentumiseen ihmisenä. Tätä tarkoitin, kun vastaukseni alussa sanoin kysymyksesi pinnallisuudesta olevan syvällisempi kuin arvaisi.
Voit löytää monia uusia mielenkiintoisia puolia elämästä ja itsestäsi. Voit löytää uusia kiinnostuksen kohteita ja syventää ihmissuhteitasi. Elämästäsi voi tulla entistä rikkaampaa ja monipuolisempaa. Toivotan sinulle iloa ja inspiraatiota elämäsi uusiin ulottuvuuksiin!
Lisää tietoa ja vinkkejä itsetuntemukseen löydät kirjastani Herkkyyden voima -opas omannäköiseen elämään ja kursseiltani, katso tarkemmin täältä.
Teksti: Virpi Raipala-Cormier on Frantsilan Luomuyrttitilan perustaja, yrttien ja luontaishoitojen kouluttaja ja Frantsilan tuotekehitysvastaava sekä meditaatio- ja joogaopettaja.
Villivihanneksina käytetyt luonnonkasvit sisältävät jopa useita kymmeniä kertoja enemmän hivenaineita ja vitamiineja kuin tavallinen lehtisalaatti tai muut kasvikset. Esimerkiksi nokkosessa on 60 kertaa enemmän piitä kuin lehtisalaatissa, 3 kertaa enemmän kalsiumia kuin maidossa ja 7 kertaa enemmän rautaa kuin pinaatissa sekä 5 kertaa enemmän c-vitamiinia kuin appelsiinissa. Saamme näin ilmaiseksi ja luonnon omissa suhteissa tärkeät kehomme suojaravinteet.
Luonnonkasvit ovat myös ns. lieviä rohtokasveja. Ne toimivat ennalta ehkäisevinä ja myös hoitavina poistaen kehosta kuona-aineita ja stimuloiden ruoansulatus- ja muita erityiselimiä. Kuona-aineita on kertynyt elimistöömme vuosien varrella ja varsinkin talven usein yksipuolisen ruoan jälkeen. Saamme mm. kevätväsymystä, iskias-särkyjä ja niveliämme kolottaa. Kannattaa siis maistella luonnon villivihanneksia pihamaalla kulkiessa ja kerätä niitä ruoanlaittoon, salaatteihin, muhennoksiin, keittoihin ja juoma-aineeksi. Muista kerätä vain kasveja, jotka tunnet olevan myrkyttömiä ja joiden mausta pidät.
Myös tuoreet ja kuivatut mausteyrtit ruoanlaitossa ja leivonnaisissa ovat ruoansulatuksen kannalta edullisia. Ruoka sulaa paremmin, kun ruoansulatusentsyymit stimuloituvat toimimaan. Samalla suolisto toimii paremmin ja yleinen hyvä olo kasvaa. Mausteyrtit ovat myös keuhkojen toimintaa voimistavia ja sitä kautta puhtia ja vitaalisuutta riittää. Tukkoinen olo saattaa häipyä näin ruoan ansiosta. Kokeile saksankirveliä, mäkimeiramia, liperiä ja minttuja, joita on helppo kasvattaa ja jotka talvehtivat erinomaisesti.
KEVÄÄN VILLIVIHANNESSALAATTI
Kerää mm. mustaviinimarjan, vuohenputken, koiranputken, voikukan, siankärsämön, poimulehden, piharatamon ja koivun lehtiä sekä kuusen vuosikasvaimia. Voit kokeilla myös myöhemmin kesällä yksivuotisia rikkaruohoja kuten kanankaalia, pihatähtimön ja jauhosavikon lehtiä. Revi lehdet kerroksittain kulhoon. Voit lisätä siihen myös juuresraasteita. Tarjoile salaattikastikkeen kera, jossa on esim. 1 osa kylmäpuristettua kasviöljyjä ja ½ osaa sitruunamehua ja maun mukaan vähän hunajaa.
KEVÄINEN KASVIS-NOKKOSKEITTO
½ litraa nokkosen lehtiä
yht. noin 2dl porkkanan, sellerin, palsternakan, perunan ja tomaatin paloja – kasvikset voi jättää myös kokonaan pois
1-2l vettä (osa maitoa jos haluat), maissitärkkelystä 1/2dl
mausteeksi kuminaa, meiramia, basilikaa, persiljaa, valkopippuria ja soijakastiketta tai suolaa.
Suurusta vesi maissi- tai kokojyväjauhoilla sileäksi. Paloittele kasvikset ja lisää ne seokseen ja keitä noin 5 minuuttia niin, että juurikkaat ovat puolikypsiä. Lisää huuhdellut ja murskatut nokkoset ja mausteet ja anna hautua vielä noin 5 minuuttia. Tarjoile vaikka lämpimän ruisleivän tai rieskan kera, jonka valmistuksessa voit myös käyttää nokkosta ja muitakin villivihanneksia. Jos käytät pelkkää nokkosta laita mausteeksi meiramia ja valkopippuria suolan lisäksi ja tee samalla tavalla kuin pinaattikeitto.
VOIKUKAN LEHTIKÄÄRYLEET
isoja voikukan lehtiä
keitetty ohra-, riisi-, hirssi- tai tattaripuuro
porkkana- tai punajuuriraastetta
timjamia, kuminaa, meiramia ja mustapippuria
soijakastiketta tai suolaa
Ainekset sekoitetaan keskenään ja levitetään kokkareeksi suurikokoisten huuhdeltujen voikukan lehtien päälle. Lehdet kääritään sivuistaan ensin keskelle ja sitten lehden pituussuunnassa kerälle. Kääriminen tapahtuu helpoiten, jos lehdet on kastettu ensin kuumaan veteen.
Kääryleet paistetaan uunissa noin 20 minuuttia 175 asteessa tai pannulla öljyssä tai voissa pari minuuttia ja tarjoillaan esim. keväisen villivihannessalaatin ja nokkosmuhennoksen kera.
YRTTITEE
Kerää mm. seuraavia yrttejä ja käytä tuoreena tai kuivattuna: vadelman lehdet, siankärsämön kukat, mansikan ja horsman lehdet, mustaviinimarjan lehdet. Käytä kuivattua rouhetta noin 1 tl / 1 tkp. Tuoretta kasvia tarvitset 3-5 kertaa enemmän. Hauduta lähes kiehuvassa vedessä 5-15 minuuttia. Älä keitä, sillä maku heikkenee. Nauti lämpimänä tai kylmänä janojuomana.
MUSTAVIINIMARJAN LEHTISIMA (Louhisaaren juoma)
1,5l tuoreita lehtiä
6 l vettä
nokare hiivaa
2 dl hunajaa tai tummaa sokeria
1 sitruuna siivuina
Valmista sima tavallisen siman tapaan niin, että ensin kaadat kiehuvan veden lehtien päälle ja annat jäähtyä kädenlämpöiseksi. Lisää hunaja (sokeri) ja hiiva. Anna käydä huoneenlämmössä noin 1-2 vrk, siivilöi ja pullota. Pidä viileässä.
Voit valmistaa siman myös kuusen vuosikasvaimista. Ne sisältävät runsaasti C-vitamiinia ja tekevät terveellisen ja pirteän makuisen siman. Kuusenkerkkä myös irrottaa limaa keuhkoista ja auttaa näin ollen yskässä.
Voit tehdä siman myös nokkosen lehdistä ja voikukan kukista.
KUUSENKERKKÄ- TAI VOIKUKKASIIRAPPI
Juomiin, voileivän tai esim. lättyjen päälle
1 osa kuusen vuosikasvaimia tai voikukan kukkia
3 osaa kylmää vettä
Lämmitetään hitaasti lähes kiehuvaksi. Seoksen annetaan jäähtyä itsekseen useita tunteja, jonka jälkeen yrttimassa puristetaan pois.
Jäljelle jäänyt liuos annetaan olla liedellä ilman kantta pienellä lämmöllä niin, että liika neste haihtuu pois. 1/10 osaan haihtunutta liuosta lisätään sama määrä sokeria ja annetaan kiehahtaa.
Siirappi säilytetään jäähtyneenä jääkaapissa.
KUUSENKERKKÄ-KORVAPUUSTIT
Leivo pullataikina kokojyvävehnästä, kaaviloi se ja levitä väliin vähän alla olevaa kuusenkerkkälevitettä, rouhittua pähkinää, mantelia tai kookoshiutaleita. Tee korvapuusteiksi ja paista.
KUUSENKERKKÄLEVITE
¼ – ½ l kuusenkerkkiä
1 l vettä
1 dl hunajaa tai sokeria tai 3dl liotettua taatelia
1,3 dl maissijauhoa
Vesi, maissijauhot ja hunaja yhdistetään ja lämmitetään. Kun seos alkaa lämmetä, aloitetaan hämmennys niin, että kiisselistä tulee sileä. Keitetään vielä noin 5 minuuttia. Seokseen lisätään hienoksi murskatut kerkät ja hienonnettu taateli. Jos käytät hunajaa, se täytyy lisätä heti alkuvaiheessa, sillä kuumaan suurustuskiisseliin lisättynä sen entsyymit imellyttävät maissitärkkelyksen ja kiisselistä tulee uudelleen kuin vettä.
Levitettä voidaan käyttää myös leivoksien, täytekakun ja heti syötävien pikkuleipien välissä. Levite säilyy noin 4vrk jääkaapissa. Levitteen voi tehdä myös miedoksi ja nauttia siitä pelkkänä kiisselinä tai keittona.
Hidasta elämää -kirjaperheen kirjailijat lähtevät kiertueelle viiteen eri kaupunkiin elo-syyskuussa.
Hetki kohtaamisille -iltoja järjestetään Lahdessa, Oulussa, Porvoossa, Jyväskylässä ja Tampereella. Kirjailijailtojen ohjelma koostuu oivalluttavista luennoista ja kohtaamisista kirjailijoiden kanssa. Idea kirjailijatapahtumiin lähti lukijoiden pyynnöstä ja toteutetaan nyt ensimmäistä kertaa. Tapahtumat toteutetaan kaupunkien pääkirjastoissa ja Porvoossa paikkana on tuomiokirkko.
Karita Palomäki : Paraneminen on elämänmittainen matka
Tilaisuudet alkavat klo 18 ja liput ovat ennakkomyynnissä tapahtumakaupunkien Suomalaisen kirjakaupan myymälöissä sekä netissä.
Hidasta elämää -kirjasarjassa on julkaistu tähän mennessä 18 kirjaa ja syksyllä on tulossa 6 uutta kirjaa. Yhteistyössä Otavan kanssa julkaistavat kirjat käsittelevtä meitä kaikkia koskettavia aiheita, mm. rakkaus, ero, äitiys, masennus, kriisit, parisuhde, naiseus, perfektionismi, riittämättömyys, onnellisuus ja stressi.
Alkuvuonna otetusta verikokeesta käynnistyi terveysselvityskierros, ties kuinka mones se minulle jo olikaan. Uupumus jätti jälkensä kehooni ja mieleeni. En ole länsimaisen terveydenhuollon mittapuulla sairas, mutta en myöskään ole niin terve ja elinvoimainen kuin haluaisin olla.
Terveys ei ole vain sairauden puuttumista, vaan se on kokonaisvaltaista elinvoimaa, jaksamista ja tasapainoa.
Hengästyminen, lihasheikkous, väsymys, aivosumu… syy oireisiini löytyi (mitä todennäköisimmin) raudanpuutoksesta. Yksinkertaisin ratkaisu olisi tyytyä syömään lisärautaa purkista, mutta minua kiinnostaa hyvinvoinnin parantamisessa aina ongelman varsinainen ydin. Lääkkeillä, toimenpiteillä ja lisäravinteilla on paikkansa, mutta uskon, että kun ydinsyy löytyy ja sitä päästään korjaamaan, hoitotoimet osuvat paljon paremmin maaliin ja terveys lähtee kohenemaan nopeammin. Kun perimmäiset esteet on poistettu, keho hakeutuu automaattisesti kohti tasapainoa.
Kiinalaisen lääketieteen asiantuntijan ja ravintovalmentajan avulla lähdin selvittämään keho-mieleni tilaa. Raudanpuutteesta siirryttiin nopeasti suolistoon ja ravinteiden imeytymiseen – ja sen esteenä olevaan stressiin. Vyyhtiin mahtuvat myös hiivasyndrooma ja makeanhimo, ruokavalio jota olin pitänyt terveellisenä, riittämättömyyden tunne ja uhrienergia (jota minulla ei missään nimessä pitänyt olla!).
Kerros kerrokselta etenin aina perusturvallisuuden puutteeseen. Löysin ison annoksen uhriutumista ja pelkoa, etten selviydy elämässä. Miten voisin rentoutua ja rauhoittua, jos jatkuvasti tiedostamattani kuvittelen, etten ole turvassa? Pian tuntui siltä, että olen ytimessä. Vasta kun ymmärtää syvimmät tarpeensa, voi alkaa rakentaa pohjaa kestävälle itsensä hoitamiselle.
Kuuntele lisää Taikaelämää-podcastista. Jakson tarkoitus ei ole antaa vinkkejä kenenkään tilanteeseen, sillä raudanpuutteen takana voi olla monenlaisia syitä, enkä ole terveydenhuollon ammattilainen. Tarkoitus on sen sijaan avata sitä, miten hahmotan kehon ja mielen yhteyttä ja selvitän epätasapainon syytä. Ehkä tämä antaa oivalluksia myös täysin erilaisten terveyspulmien taustoihin.
Ystäväni kysyi taannoin mitä ajattelen itsensä kehittämisestä. Ensimmäinen ajatus joka heräsi oli seuraava; mistä itsestä me puhumme?
Kaksi erilaista itseä
Omassa kokemuksessani on kaksi erilaista itseä. Sisäinen itse, jota kukaan ei voi nähdä. Itse, jonka voi kokea, johon voi nojata ja jossa voi levätä. Sekä se toinen itse, jonka kautta olemme kontaktissa maailmaan. Se, joka näkyy itsellemme ja muille.
Ensimmäistä emme voi kehittää, mutta jälkimmäistä voimme.
Sisäinen itse
Sisäinen itsemme voi kehittyä, kun olemme kontaktissa siihen. Antaudumme sille, että kontaktimme siihen syvenee. Tällä sisäisellä itsellä tarkoitan sitä staattisen energian kenttää, eli läsnäoloa, jonka voimme kokea kun harjoitamme läsnäoloa.
Sisäinen itse koetaan eri hetkissä eri laatuisena. Esimerkiksi hiljaisuutena, rakkautena, voimana, myötätuntona, ilona, vahvuutena, elinvoimana ja tyhjyytenä. Nämä eivät kuitenkaan ole tunteita, vaan läsnäolon ilmenemismuotoja. Tunteet ja läsnäolon voi erottaa esimerkiksi siten, että tunteet ovat jotain, joka tapahtuu tuon läsnäolon sisällä.
Läsnäolon harjoittamisella tarkoitan kehollisen, emootionaalisen sekä mentaalisen läsnäolon harjoittamista. Käytännössä siis kehollista aistimista, tuntemista sekä havaitsemista. Nämä kolme erilaista lähestymistapaa syventävät kontaktiamme läsnäoloon.
Näin kontaktimme itseen kehittyy, vahvistuu ja avautuu syvemmälle.
Ulkoinen itse
Ulkoinen itsemme on kaikki se mihin voimme vaikuttaa.
Minuus, jonka kautta olemme kontaktissa näkyvään maailmaan. Toimintamme, vaatetuksemme ja sanamme. Tunteemme, ajatuksemme, kehomme, arvomme, valintamme ja taitomme. Minäkuvamme, menestyksemme, olosuhteemme sekä se, joka olemme ihmissuhteissa.
Mitä me etsimme?
Jokainen meistä etsii onnea omalla tavallaan. Onni tarkoittaa eri ihmisille eri asioita. Esimerkiksi rakkautta, turvallisuutta, voimaa, menestystä, kontaktia, iloa ja kiitollisuutta. Usein sekoitusta näistä eri asioista.
Nämä kaikki ovat pohjimmiltaan oman sisäisen itsemme ominaisuuksia ja niinpä ihmiselämää voikin sanoa yritykseksi kokea oma itsensä. Olennaista on, että etsimme sitä usein ulkoista itseä kehittämällä. Ulkopuolelta, muuttumalla joksikin tai saamalla jotakin.
Etsimme siis ulkopuolelta tai ulkoisen itsemme kautta jotain, joka on tavoitettavissa vain sisäisen itsemme kautta.
Itsensä kehittäminen
Itsensä kehittäminen tarkoittaa minulle sen itsen kehittämistä, joka on maailmassa. Taitojen hankkimista, uskomusten muokkaamista ja toiminnan muuttamista. Emootionaalisia- , ihmissuhde- ja taloudellisia taitoja. Omien arvojen, asenteiden ja elämän suunnan määrittämistä.
Tämä kaikki on arvokasta ja tärkeää. Mutta se ei vielä itsessään tarkoita, että löytäisimme sen äärelle, mitä todella etsimme, eli sisäisen itsemme.
Ihanteellinen tilanne; sisäinen itse pohjana ulkoisen itsen kehittämiselle
Yksi ilman toista on osoittautunut omassa elämässäni toimimattomaksi. Kun keskityin vahvistamaan ulkoista itseäni, koin kulkevani kauemmas siitä mitä etsin. Keskitettyäni voimavarani sisäiseen itseen, löysin lopulta itseni siitä tilanteesta, että tuon sisäisen itseni toteuttaminen maailmassa edellyttää myös ulkoisen itseni kehittämistä. Niiden taitojen hankkimista, joita minulle antoisan ihmiselämän eläminen edellyttää.
Ihanteelliseksi tilanteeksi koen sen, jossa elämäni ensisijainen elementti on läsnäolon harjoittaminen ja sisäisen itsen kehittyminen. Tuosta paikasta käsin itseni kehittäminen muuttuu jonkin tavoittelusta sen itseni ilmentämiseksi, jonka olen läsnäolon harjoittamisella tavoittanut.
Sisäinen itse on luotettava pohja, joka tuo tuen sen ihmiselämän rakentumiselle, joka on todella omamme ja vailla sitä väärinkäsitystä, että etsimämme löytyy ulkopuoleltamme.
Sisäinen itse muuttaa itsensä kehittämisen
Olennainen oivallus omaa elämääni koskien on ollut se, että toimintani on aiemmin kummunnut kahdesta motiivista.
niiden kokemusten tavoittelusta, joiden myötä voisin kokea minulla olevan sen mitä etsin
sen kokemuksen välttelystä, että minussa ei ole sitä mitä etsin
Nämä kaksi asiaa ovat siis aiemmin motivoineet myös itseni kehittämistä. Kun ryhdyin keskittämään huomioni ensisijaisesti sisäisen itseni kehittymiseen, toiminnan motiivit ovat muuttuneet. Nyt toimintaani maailmassa ja suhteessa itseeni motivoi sisäinen tuntuma siitä, mitä minun tarvitsee tehdä, että tavoittamani sisäinen itse tulee selkeämmin osaksi ulkoista minuuttani ja elämääni. Englanninkielessä on sana embody, rennosti suomennettuna kehollistaa. Tästä sisäisen itseni kehollistamisesta osaksi toimintaani, maailmaani ja elämääni onkin tullut keskeinen asia.
Itseni kehittäminen kiinnostaa minua, kenties enemmän kuin koskaan. Ei kuitenkaan siitä näkökulmasta, että saan sitten jotain vaan siksi, että sisäinen itseni haluaa tulla osaksi maailmaa ja toteuttaakseni tuota inspiraatiota, minun täytyy hankkia tiettyjä taitoja ja antaa sellaisten asioiden kuten avoimuus, rehellisyys, kiinnipitämättömyys, rohkeus, itsenäisyys ja välittäminen kehittyä minussa. Näin itseni kehittäminen on itseasiassa muuttunut vain jatkumoksi itseni kehittymiselle.
Summa summarum
Itseni kehittäminen voi olla jotain, jolla pyrin etsimään sitä minkä voi tavoittaa vain sisäisen itsen tavoittamisella.
Jos keskityn sisäisen itseni tavoittamiseen, itseni kehittäminen ja koko elämäni muuttuu tavoittamani itsen ilmentämiseksi.
Kumman sinä tunnistat vievän suurimman osan huomiostasi?
