Tyhjennän tiskikonetta ja yhtäkkiä muistan, että pyykkikonehan on varmaankin valmis. Tiskikone saa odottaa ja riennän ripustamaan pyykkiä. Pyykkiä ripustaessa puhelimeni soi. Puhelun jälkeen muistan, että minun pitää tarkistaa lasten seuraavan päivän kouluhommat Wilmasta. Huomioni vie kuitenkin Whatsappin piippaus ja uppoudun viestien lukemiseen. Wilma unohtuu – sen tarkistan sitten viime tipassa aamulla tai parhaassa tapauksessa koulun ovella sillä hetkellä kun näyttää taas sille, että eskareilla on retkelle lähtö eikä omalla lapsellani ole taaskaan eväitä mukana.
En muista, että olisin ollut tällainen vaikkapa 10 vuotta sitten. Toisaalta kymmeneen viimeiseen vuoteen mahtuu monenlaista ja keskeytyksiä tämän hetkiseen arkeen aiheuttavat esimerkiksi lapsiperhearjen ja yrittäjyyden yhdistäminen.
Tarkkaavaisuuden hajoaminen on silti tämän päivän ilmiö ja se on mielestäni entistä vahvemmin kutsu läsnäoloon ja rauhoittumiseen.
Multitaskaaminen on tullut meille tavaksi – samalla kun lenkkeillään, kuunnellaan äänikirjaa; ruokaa laittaessa voi kuunnella kiinnostavaa webinaaria ja päivän lehteä voi lukea samalla televisiota kurkkien. Luulemme tekevämme paljon ja tehokkaasti, mutta tosiasiassa tarkkaavaisuus kärsii ja samoin tulokset! Tiede ei ole varma, onko multitaskaus syytä vaiko seurausta nykymaailman menosta ja että muokkaako moniajo aivoja siihen, ettemme kykene enää keskittymään hyvin vaiko tekeekö media meistä pysyvästi levottomampia.
Tarkkaavaisuuden hajoaminen on kiehtonut minua jo jonkin aikaa ja olen koittanut päästä kiinni, mikä milloinkin laukaisee keskittymiseni herpaantumisen. Olen koonnut alle viisi konstia, joiden avulla olen saanut karkailevaa huomiotani aisoihin. Seuraavista voi olla sinullekin apua:
Läsnäolo! Muistuta itseäsi säännöllisesti siitä, mikä on juuri nyt tässä hetkessä tärkeää. Kysy itseltäsi, onko tämä tärkeää tai olennaista tai pakollista juuri nyt?
Kokeile Pomodoro-menetelmää. Tee tiiviisti yhtä asiaa 25 min. Pidä viiden minuutin tauko, jolloin teet jotain aivan muuta. Jatka taas 25 min ja ja pidä viiden minuutin tauko.
Aikatauluta tärkeät asiat kalenteriin hyvissä ajoin. Esimerkiksi suunnittelemasi viikon urheilukerrat lukevat perheen kalenterissa hyvissä ajoin eikä niiden yli kävellä.
Keskeneräisyyden sietäminen. Opettele elämään sen kanssa, että et saa maailmasta kerralla valmista. Ole armollinen itsellesi ja kiitä itseäsi siitä, että pääsit taas tänään vähän eteenpäin.
Nuku yön yli. Jos innostut uusista asioista, älä sanokaan heti kyllä vaan nuku yön yli. Pohdi vielä, riittääkö aikasi ja viekö tälle asialle myöntyminen sinua oikeaan suuntaan.
Niin monella meistä syntyy ihan selkäydinreaktiona ajatus siitä, että itsensä arvostaminen on itsekästä ja tekee meistä ylimielisiä. Tai kun oma olo elämässä paranee ja itsessä alkaa tapahtua voimauttavaa muutosta iskee pelko: jäänkö yksin? Muutunko liikaa? Mitä nyt tapahtuu? Onko tämä sallittua?
Meillä on valtavasti yhteisiä, näkymättömiäkin rajoituksia itsemme arvostamiseen liittyen. Ei saisi asettaa rajoja ettei kellekään tule paha mieli, tai ettei torppaa omia mahdollisuuksiaan, tai vaikuta epäkiitolliselta. Ei saisi olla liian näkyvä ja erottuva ja itseensä tyytyväinen.
Moni meistä pienentää ja vähättelee itseään, koska pienuus on taannut (edes jonkinlaisen) yhteenkuuluvuuden ja hyväksytyksi tulemisen tunteen. Otamme sen roolin jota meiltä odotetaan tai joka meille on tuttu, koska senhän osaamme. Teemme asioita superhyvin, mutta ovatko ne asioita, joita haluamme tehdä? Opimme pelin säännöt: ai näin toimiessani mä tulen täällä hyväksytyksi – mutta miten uuvuttavaa, rajoittavaa ja rakkaudetonta pelien pelaaminen onkaan.
Tai sitten vain pelkäämme, että itsearvostus tarkoittaa sitä, ettei enää huomaa maailmaa ympärillään. Mutta piittaamaton itsekkyys lienee itsearvostuksen vastakohta: se kumpuaa valtavista täyttymättömistä tarpeista. Itsearvostus on sitä, että oppii tunnistamaan ja ottamaan vastuun tarpeistaan. Voimaantuu.
Moni kokee olevansa vähän hukassa: kuka oikeastaan olen, mitä todella tahdon? Nämä kysymykset eivät katso ikää, ja voivat liittyä myös eri elämänvaiheisiin. Analogia ei ole ihan mustavalkoinen, mutta noilla kysymyksillä on tekemistä itsearvostuksen kanssa. Itsearvostus ei tarkoita, että on vastaukset kaikkeen tai ettei koskaan ole hukassa vaan sitä, että osaa tukea itseään noissa kysymyksissä. Itsearvostus on kykyä olla erillinen ja ”yksin” (ei välttämättä yksinäinen eikä varsinkaan muita tarvitsematon). Se on sitä, että osaa auttaa itseään kulkemaan siihen suuntaan joka kutsuu.
Ensiksi pitää tulla näkyväksi itselleen
Itsearvostus on sitä, ettei ole muille ja itselleen näkymätön. Mutta ensiksi pitää tulla näkyväksi itselleen. Silloin ei enää odottele, että joku näkee minut, koska pelaan tätä peliä ”oikein” ja teen asioita niin kuin odotetaan. Itsearvostus kirjaimellisesti tarkoittaa sitä, että arvostus itseäsi kohtaan nousee sinusta. Ei teoistasi eikä siitä, millaiset olosuhteesi ovat. Kun tulee näkyväksi itselleen, eli alkaa toimia itseä kohtaan arvostavasti, alkaa saada selkeyttä siihen, kuka on ja mitä haluaa.
Miten tulla näkyväksi itselleen, kuinka löytää itsearvostusta?
Itseään ja oloaan pitää ravita ihan samalla tavalla kuin puutarhaa tai kasvimaata tai parisuhdetta tai mitä tahansa, mihin haluaa panostaa. Ei itsearvostus tyhjiössä synny. Ihanassa tilanteessa sitä on voinut oppia varhaisissa vuorovaikutussuhteissaan. Aika monella se ei ole mennyt niin; itsearvostusta voi peilata ja opettaa sellainen, jolla sitä on.
Arvottomuus synnyttää uskomusta, että aina pitää tehdä jotain tai että itseään voi arvostaa vasta sitten kun sitä tai tätä. Nuo uskomukset elävät meissä usein tiukasti ja näkymättömästi, ja siksi käytännössä voi olla yllättävän vaikeaa hahmottaa että:
itsensä arvostaminen on itselleen hyvien, ihanien, ilahduttavien juttujen sallimista joka päivä. Todella. Itsearvostusta ravitsee ihanuus itsen kanssa. Vaikka miten minimaalinen hyvän suominen itselleen. Tarvitsemme sitä erityisesti kriisien ja vaikeuksien keskellä, jolloin kynnys itsensä ilahduttamiseen on kaikkein korkein (koska itsensä liiskaamisen ja arvottomuuden tunteiden taso ovat huipussaan). Itsearvostus on rehellisyyttä itseä kohtaan: mitä tunnen, ajattelen, tarvitsen, haluan?
Arvostus ei löydy niin, että työstät itseäsi hulluna tai yrität tulla ”paremmaksi ihmiseksi” tai ”mennä eteenpäin henkisesti” tai viistät tukka putkella seuraavaa isoa maalia kohti. Silloin keskitymme yleensä siihen, mikä on ”pielessä” ja mitä vielä pitää fiksata tai saavuttaa – ne kumpuavat arvottomuudesta. Kyllä itseään saa tiedostavasti tutkailla ja eteenkinpäin saa mennä, mutta mitä jos se olisi uteliasta tutkimusmatkaa höystettynä ajatuksella: ”kuinka voisin tukea itseäni tässä, mitä itsestäni löydän” eikä kriittisellä ajatuksella: ”kuinka mä voisin fiksata tän”?
Vain sinä aikuisena ihmisenä määrittelet itse oman arvosi. Olen kysynyt tätä ennenkin ja kysyn nyt uudestaan: mistä ihan pienestä sinä nautit ja iloitset? Tee sitä, priorisoi sitä, koska ilo, lempeys, levollisuus, rehellisyys ja totuudellisuus ovat ravintoa itsearvostuksellesi.
Kuva: Unsplash.com
Lämpimästi tervetuloa voimauttavaan valmennukseen tai näkijäkonsultaatioon tästä.
Minun on ollut vaikea ymmärtää, miksi ainoastaan alle kymmenen prosenttia meistä ihmisistä tekee työkseen sitä, mitä todella haluaisi.
Olen tehnyt elämässäni nuoresta pitäen varsin omaehtoisia valintoja ja toteuttanut omia juttujani. Se on ollut niin itsestään selvää, että on ollut vavahduttavaa havahtua siihen, ettei suurin osa ihmisistä eläkään samoin.
Koin ja koen sen surulliseksi. Tilanteen tiedostamisesta syttyi myös kipinä Löydä Sun Juttusi -valmennuksen kehittämiseen.
Valmennuksissani olen oivaltanut yhden olennaisimmista syistä siihen, miksi ihminen tyytyy tyytymättömyyteen. Syy on huono käsitys itsestä.
Huono minäkäsitys ei ole edes ikäkysymys, kuten olin naivisti ajatellut. Monella keski-ikäisellä ja kyseisen vaiheen ohittaneellakin on hämmästyttävän aliarvioiva asenne itseen.
Minäkäsitys on mielenkiintoinen ja moniulotteinen kokoelma uskomuksista, tunteista ja ymmärryksestä, joita meillä on itsestämme. Lisänsä siihen antavat muiden ihmisten (edesmenneidenkin) äänet, jotka kuiskivat, miten meidän tulisi olla ja elää. Egommekin sotkee soppaan oman lusikkansa. Käsitykseen liittyy myös yhdistelmä ominaisuuksia, joita ihailemme muissa ihmisissä.
Minäkuva on maine, joka sinulla on itsestäsi omissa silmissäsi ja omassa mielessäsi.
Minäkuva määrittelee sen, miten paljon pidät itsestäsi ja miten arvokkaana pidät itseäsi. Myös sen, miten osaavana ja kykenevänä pidät itseäsi siinä, mitä teet, tai mitä haluat tehdä.
Minäkäsitys ei ole totta, se on VAIN KÄSITYS. Mutta tuo käsitys on hyvin tunnepitoinen – ja tunne on uskomattoman vahva vaikuttaja.
Se, mihin uskot tunteen voimalla, muuttuu todellisuudeksesi.
Jutun juju on siinä, että toimimme synkassa sen käsityksen kanssa, joka meillä on itsestämme, vaikka käsitys ei olekaan totta. Vaikka se on vain oman mielettömän mielemme luomus.
Juuri jujussa on kohta, johon voit ”iskeä”. Upea mahdollisuutesi parempaan elämään.
Käsitys itsestä on kaikkine osineen opittua. Jos minäkäsityksessäsi on osia, jotka eivät palvele kokonaisvaltaista hyvinvointiasi, on sinulla halutessasi mahdollisuus oppia niistä pois.
Poisoppiminen on hitaampaa ja kivuliaampaa, kuin uuden oppiminen. Se edellyttää treeniä treenin jälkeen. Kärsivällisyyttä sekä lempeää armollisuutta itseä kohtaan. Vaiva palkitsee sinut kuitenkin ruhtinaallisesti.
Huonosta minäkäsityksestä poisoppiminen on nopein mahdollisuutesi saada itsellesi parempi loppuelämä.
Kun alat pitää itseäsi osaavampana ja kyllin arvokkaana ansaitsemaan hyvää, alat myös toimia synkassa uusien uskomustesi kanssa.
Mitä enemmän pidät itsestäsi, sitä paremmin onnistut kaikessa, mihin ryhdyt.
Sinulla riittää itseluottamusta ja asennoitumisesi on myönteistä. Vastoinkäymiset ja muiden mielipiteet eivät saa sinua enää juurikaan horjumaan polulta kohti omaa juttuasi. Omaehtoista, vapaalta tuntuvaa elämääsi.
Poisoppiminen on ehkä hieman harhaanjohtava ilmaisu. Homma ei suinkaan toimi niin, että käskytät huonot ajatuksesi ja uskomuksesi pysymään pois mielestäsi. Pakottaminen ei kanna missään asiassa pysyvään muutokseen.
Pakottamisen sijaan voit oppia KORVAAMISEN taidon. Aina, kun huomaat itseäsi tavalla tai toisella dissaavat, vahingolliset ajatuksesi, korvaa ne uusilla ja paremmilla. Ajatus ajatukselta, uskomus uskomukselta. Yksi toisensa jälkeen. Tietoisesti. Yhä uudelleen ja uudelleen.
Korvaamisen lisäksi uusia ja myönteisiä ajatuksia sekä uskomuksia on opeteltava VAALIMAAN ja VAHVISTAMAAN. Jos olet koko elämäsi ajan vahvistanut (tiedostamattasi) haitallista käsitystä itsestäsi, tarvitset toistuvaa tietoista, uuden ja myönteisen käsityksen vahvistamista.
Minäkäsityksen parantaminen ei ole mikään pikkujuttu. Se on Sun Juttusi, omaehtoisen ja oman näköisen elämäsi toteutumisen perusedellytys.
Elät todeksi sitä, mitä uskot olevasi ja saavutat sen, minkä uskot saavuttavasi.
Odotan innokkaasti tapaavani sinut valmennuksissani, joihin voit tutustua täältä.
Mitä tapahtuu, kun 9 toisille lähes tuntematonta miestä kokoontuu yhteen?
Kun ympäri Suomea tulleet miehet asettautuvat samaan mökkiin, ilman alkoholia, jakamaan syvimpiä tuntojaan. Se oli alustus ensimmäiselle miehille järjestetyssä viikonlopussa Kuusamon metsiin. Vähän mietitytti se, uskaltavatko tuntemattomat miehet selvinpäin kohdata toisiaan ja omaa itseään. Tai uskalletaanko puhua niistä oikeasti tärkeistä asioista, joita sisällään kokee.
Viikonloppu ylitti omat odotukseni täysin. En voinut kuvitellakaan mille syvyydelle suomalainen mies voi itsensä päästää lähes välittömästi paikalle tultuaan.
Mökille saapui ainoastaan motivoituneita, rohkeita ja rehellisiä miehiä. Kukin omasta taustastaan, omista haasteistaan. Heti oli selvää se, että nyt mennään kohti merkityksellisiä teemoja, ilman haarniskoja, ilman tarvetta esittää tai olla mitään muuta kuin oma itsensä.
Tämä viikonloppu kosketti minua syvästi ja tuntui, että yhdessä vietetty aikaa on jotain todella korvaamatonta. Erästä miestä löyhästi lainaten ”Tämä on parempaa kuin 100 terapiakertaa”, on aika lähellä omaa kokemustakin.
Ja tässä on minulla itseasiassa aika vähän tekemistä, sillä miesten ryhmääntyminen, yhdessä jakaminen, luonnossa oleminen, alasti kylmässä järvessä itseään haastaen, luonnon helmassa itkien, toisten miesten tukeminen, halaaminen sekä läsnäoleminen on jotain, mitä ei pysty saavuttamaan yksin neljän seinän sisällä.
Ryhmässä on aina ollut voimaa ja heimo on se, missä voimme eheytyä omista ”taisteluhaavoistamme”, jota eläminen meille väkisinkin tuottaa. Joillakin ne haavat ovat menneisyydessä, joillakin parisuhteissa, joillakin oman itsensä löytämisessä.
Siinä vaiheessa, kun päätimme illan joskus yhden aikaan yöllä rinkiin, jossa jokainen mies auliisti kertoo toisille miten ihmeellisiä, vahvoja ja inspiroivia toiset ovatkaan, kyyneliltä ei vältytä. Ja sitäkään ei tässä seurassa kukaan yrittänyt estää, eikä tuomita jotenkin ”huonona”.
Tämä uskomaton hyväksyntä tekee meille ihmisille ihmeitä. Tätä hyväksynnän tilaa monet miehetkin kaipaavat suunnattomasti, joskus jopa itseltään.
Menemättä liian syvästi miesten haasteisiin, näin tiivistyksenä voin kertoa, että nämä suomalaiset miehet kaipasivat yhteyttä kumppaniinsa, hyväksyntää, kuulluksi tulemista, turvaa jakaa haasteitaan, rakkautta, läsnäoloa, rakastelua syvällä yhteydellä ja hetken rentoutumista yhteiskunnan luomista paineista.
Me olemme yllättävän herkkiä otuksia, vaikka usein emme osaakaan sitä puolta ilmentää ja näyttää omaa keskeneräisyyttään. Kukaan ei ole opettanut meille sitä, miten rakastetaan, miten ollaan avoimia.
Tässä muutama esimerkki mitä tapahtuu, kun miehet tulevat yhteen.
”Kohtasin itsekin kotimatkalla ihmisen ihmisenä kun kävin kahvilla. Katsoin kasalla seisovaa nuorta naista suoraan silmiin ja olin läsnä hänelle. Näin hänen silmistään, että hänkin koki yhteyden🙏❤
Tämä oli muistutus itselleni; ole läsnä toiselle ihmiselle!”
”Kiitos miehet!
Rehellistä ja avointa ilmaisua elämän kipukohdista kokemaan päässeenä, olo on kasvanut, rohkaistunut ja voimaantunut. Jopa jykevöitynyt.
Ryhmän tuki oli huikea, kiitos siitä jokaiselle teistä. Jälleen kerran elämä epämukavuusalueella kannatti ja kannusti jatkossakin kurkkaamaan sinne missä pelko versoo.
Matka aitoon kohtaamiseen tuntuu oikealta ja innostavalta. Itsensä näyttäminen omissa kahleissaan kannattaa. Ne on tehty murrettavaksi. Kaikki se oppi, kokemus ja rohkeus mitä matkalla kertyy, saa vielä aikaan sen riuhtaisun, jossa se oma voima on aidoimmillaan tunnettavissa…
.. On se vaan niin ihmeellistä kun uskaltaa astella vapaudessa. Maailma on leikkikenttä ja se huutaa sua leikkimään. Anna mennä vaan. Sussa on kaikki se hyvä mitä haluat maailmalle antaa, luota siihen. Ehkä se onkin täydellinen palapeli, mitä me kaikki täällä yhdessä kootaan. Pala kerrallaan, kohtaaminen kerrallaan. ”
”Kiitos jakamisestanne veljet.
On suuri kunnia olla osana tätä etappia elämässänne, ja kiitos kun olette osana minun tarinaani. Tämä on muisto, joka kaivertuu muistoihini pysyvästi ja vahvasti. Kiitos kaikesta. On ollut ilo jakaa, kokea, itkeä, nauraa, voimistua ja vain olla. Olen otettu että olen todistanut sen voiman ja rohkeuden mitä olette tuoneet esille ja kannatte sisällänne. Toivon teille kaikkea hyvää tulevalle matkallenne, se voi olla ajoittain haastava, mutta uskon teidän valjastavan elämän teidän mukaiseksi, sillä olen nähnyt sen voiman mikä teissä on.”
”Se mistä erityisesti nautin ja jonka koin oman viikonloppuni osalta erittäin tärkeäksi että annoit todella tärkeää palautetta ja samanaikaisesti annoit todella paljon tilaa minulle omine mielipiteineni ja kokemuksineni. Se mahdollisti minulle melko täydellisen auki olemisen ja mahdollisuuden tulla kuulluksi, nähdyksi ja ymmärretyksi. Tästä annan sinulle viis kautta viis niin kuin teinit nykyään sanoo. Syvä kunnioitus ja arvostus sinua kohtaan siis tästä.”
Ja mikä minua aina mietityttää, siirtyykö nämä kokemukset arkeen, sinne rakkaiden ihmisten sekaan. Tämä saamani viesti muistuttaa siitä.
”Sain eilen illalla kottiin semmosen miehen että en löydä sanoja kuvaamaan sitä kiitollisuuden tunnetta mitä tunsin. Jotakin hänessä liikahti, mikä liikuttaa minua edelleen 💛 Kun luin sinun FB postausta viikonlopun heimokokoontumisesta niin se koskettaa NIIN SYVÄSTI!!! Ja tahdon todella tsempata että tämä tarina, nämä miesten aidot kohtaamiset saakoon rakkauden kannattelemana kauniisti jatkua. Rukoilen, ajattelen, pyydän ja tsemppaan 🙏❤”
Yhdessä harjoittelemme, yhdessä jaamme, yhdessä opettelemme näitä taitoja, jotka ovat olemassa. Uskon, että tämä saa jatkoa, olen siitä varma. Sekä omalla kohdallani, että näiden miesten mukanaan vievän olemuksen kautta. Oma toiveeni on, että saan tehdä tätä työtä, olla oma itseni ja tehdä työtä myös laajemmassa mittakaavassa.
Mä kiitän näitä miehiä, jotka inspiroivat minua olemaan parempi kumppani, isä, mies sekä oman polkuni kulkija. Nämä kanssakulkijat muistuttavat, että en ole yksin. Olemme yhdessä, olemme heimo, joka etenee.
Pelkkää rakkautta ja muistutusta siihen, että on miehiä, jotka haluavat oppia rakastamaan, haluavat kasvaa ja kehittyä olemaan sulle enemmän läsnä. Me tarvitaan vielä harjoitusta ja meidän rakkaiden apua tässä matkassa. Yhdessä voimme tehdä jotain tosi ihmeellistä, tai lainaten erästä hienoa miestä ”tehdä historiaa”.
Kiitollisuus on tässä.
(Kuvat ovat kyseisestä miesten kokoontumisesta.)
Luonnollisin versio minusta -blogia sponsoroi Biomed
ps. Viikon valintani blogia sponsoroivan Biomedin valikoimista on heraproteiinivalmiste, juurevaa oloa vahvistamaan.
Hassua miten joku asia, yksinkertainen, voi itselle olla melkein käsittämätön. Perusajatukseni on tässä se, että sisäinen maailmani heijastuu ulkoiseen maailmaani ja päinvastoin.
Mitkä asiat kertovat siitä, ettet arvosta itseäsi? Mietin joitain asioita, keksi sinä lisää ja kerro niistä kommentissa, jos haluat jakaa ajatuksesi aiheesta. (Huom! seuraavat asiat voivat johtua muustakin kuin itsearvostuksen puutteesta, esimerkiksi saamattomuudesta, väsymyksestä, masennuksesta, elämäntilanteeseen liittyvästä syystä).
Et arvosta itseäsi, jos…
Et pidä itsestäsi fyysisesti huolta
Jos annat hiustesi hapsottaa miten sattuu, et edes viitsi pestä tai leikkauttaa niitä silloin tällöin, paljastan, ettei sinulla ole niin väliä. Kun jätät liikkumisen väliin ja ”lepäilet”, löystyt ja lamaannut, oletko silloin arvokas itsellesi? Oletko mielestäsi arvokas, jos syöt mitä sattuu etkä välitä siitä, mitä ravintoköyhä ruoka sinulle tekee? Saatat sanoa, että ”ihan sama”, joka saattaa oikeasti paljastaa sen, ettei asia ole ihan sama vaan enemmänkin nolottaa, se ettei saa aikaiseksi.
Annat kotisi olla kuin kaatopaikka
Jos normaalisti nautit kauniista ja siististä kodista, oletko sen arvoinen, että elät sotkun ja lian keskellä? Sotku saattaa paljastaa sen, mitä sisälläsi tunnet. Joskus sisäinen sotku näkyy ulkoisena sotkuna. Joskus taas hellittäminen kotiasioissa (ja kaikessa muussakin) kielii itsensä arvostamisesta. Asioilla on aina kääntöpuolensa ja vielä senkin asian kääntöpuoli.
Kuljet vaatteissa, joissa et tunne oloasi hyväksi
Sisäinen arvostus näkyy vaatetuksessa. Ajattele ihmistä, joka pukeutuu kauniisti ja kantaa vaatteensa ylväästi. Eikö hänen olemuksensa paljasta sen, että hän kokee olevansa vaatteidensa arvoinen? Itse tunnen arvostavani itseäni naisena kaikkein eniten silloin, kun puen kesämekon ja sujautan jalkaani korkokengät. Se ei ole se juttu, että vaatteet ovat kalliit vaan se, että vaatteissa on hyvä olla ja oma ryhti suoristuu.
Jäät parisuhteeseen tai muihin ihmissuhteisiin, joissa on paha olla
Annatko toisen kohdella sinua huonosti? Saako toinen voimaan sinut huonosti? Ei välttämättä ihan suoranaisella kaltoin kohtelullakaan vaan jättämällä sinut huomiotta henkisesti ja fyysisesti, ei auta vaikka pyydät apua, ei ole läsnä vaan melkein kaikki muu tuntuu hänestä tärkeämmältä kuin sinä. Oletko sen arvoinen, että tartut tilanteeseen ja kerrot avoimesti, mitä tunnet ja toivot? Ja jos ei muutosta tapahdu, jäätkö odottamaan vai kiität ja heippa.
Siedät työpaikkaa, joka ei edistä hyvinvointiasi
Joudutko joka aamu repimään itsesi sängystä työpaikkaan, joka ei todellakaan vastaa unelmiesi työpaikkaa? Oletko sen arvoinen, ettet voi toteuttaa omia unelmiasi ja elämäntehtävääsi, mikä se sitten onkin? Tunnetko olevasi hyväksikäytetty ja tekeväsi työtä työn vaatimuksiin nähden ihan liian pienellä palkalla.
Mikään asia ei ole näin yksinkertainen, mutta ehkä tavoitat pointin? Sen että ulkoinen elämämme paljastaa ainakin osan siitä, miten paljon arvostamme itseämme. Joku voi sanoa, että ei ole rahaa, ei mahdollisuutta eikä jaksa. Ymmärrän ihmisyyden ja inhimillisyyden ja kaikki rajoitteet, oikeasti ymmärrän. Mutta silti – koetko olevasi kaiken hyvän arvoinen? Asiaa voi vähän pyöritellä mielessään ja kysellä, mitkä kaikki asiat omassa elämässä vaikuttavat itsearvostukseen.
Minä jään nyt kyselemään, että olenko sen arvoinen, että imuroin kissankarvat olkkarin matolta 🙂
3. Joka kuukausi täysikuun valo muistuttaa meitä siitä, että voimme nousta pimeydestä hohtamaan, sairaudesta terveyteen, epätoivosta onneen, väsymyksestä voimaan ja tunnottomuudesta tuntemaan!
4. Näe näkymätön, koe kokematon, tunne tuntematon.
5. Ole villi siemen. Kasvattele rauhassa vahvat juuret ja notkea varsi. Anna hitaasti mutta varmasti villeytesi ja kehosi luonnollisen olemuksen avautua nupustaan. Seiso vahvasti molemmila jaloillasi ja hengitä syvään.
6. Rakasta itseäsi rajusti oi sinä rohkea nainen!
7. Kuun viesti on tämä: anna aikaa itsellesi, anna emotioiden tulla ja mennä. Älä sodi sitä vastaan, muuten päädyt riitelemään muiden kanssa. Opi tuntemaan itsesi niin hyvin, että tunnistat tarpeesi. Kerää rohkeutta ilmaista mitä tahdot.
Monille loma-aika on oiva tilaisuus pysähtyä oman läsnäolon äärelle. Tyypillisesti me silti haalimme loman täytteeksi kaikenlaista tekemistä, projektia, tapaamista ja huvitusta. Minä tein tänä kesänä tietoisen päätöksen olla täyttämättä kalenteria neljän lomaviikkoni aikana (tällä hetkellä kalenterissani on vain yksi merkintä loma-ajalle – harvinaista minulle!). Mietiskelin sellaisia tärkeitä asioita, jotka voisivat auttaa laskeutumaan omaan tilaan. Minä lupaan lähteä liikkeelle näistä ”teeseistäni” 🙂 Voisitko sinäkin luvata?
1. Hengitän
Hengitys – maailman yksinkertaisin, itsestäänselvin ja samalla monesti vaikein asia, jonka äärelle pysähtyä. Kuinka viisaasti hengitykseni huolehtii minusta joka hetki! Hengityksen kuuntelun avulla pääsen milloin tahansa nyt-hetkeen. Hengitys myös kertoo minulle siitä, millaisessa hermostollisessa tilassa olen. Voin yksinkertaisesti vain kuunnella hengitykseni virtaa ja rytmiä ja sallia sen olla sellainen kuin se on, hetkestä toiseen. Riittää, että vain olen ja hengitän.
2. Olen läsnä aisteineni
Kun olen ja hengitän, voin samalla avautua elämään kaikilla aisteillani. Missä tahansa olenkin, voin nähdä, kuulla, tuntea, haistaa ja maistaa. Aistikokemuksiini keskittyminen rauhoittaa aivojani turhasta hälystä, vaikka se kestäisi vain pienen hetken. Voin vapautua sisäisistä vaatimuksista pysyä jatkuvassa läsnäolossa – voin seurata oman elämänvirtani aallonharjalla erilaisia hetkiäni päänsisäisistä ruuhkista rauhan ja tyhjyyden hetkiin.
3. Kuuntelen ja kunnioitan kehoni vastauksia
Keho viestii minulle joka hetki sisäisistä tarpeistani. Osaanko kuunnella sitä, kaipaako keho juuri nyt rasittavaa ja kehittävää liikettä ja toimintaa vai palautumista? Kunnioitanko keholta saamiani viestejä (ja samalla itseäni), vai puskenko eteenpäin vain sen takia, että saan toteutettua omat tai toisten tekemät ennakkosuunnitelmat?
4. Kohtaan ihmeitä
Voisinko käyttää pienen hetken päivittäin laskeutumalla viisaiden lasten tasolle? On ihana maadoittua hiekkarannalla, nurmella tai kalliotasanteella, seurailla muurahaisten liikennettä tai etsiä tuntikausia nurmikolta onnenapiloita (kuten muistan tehneeni lapsena serkkutyttöni kanssa). Löydän ihmeitä, kun avaan silmäni ja korvani niille. Sekin on hyvä muistaa, että jokainen meistä on ihme!
5. Olen yhteydessä sydämeeni
Kohtaan sydämeni hyväksynnällä ja myötätunnolla. Otan vastaan kaikki tunteet, joita sydämeni elää läpi. Sydänkin tekee parhaansa minun vuokseni, joten välitän sydämestäni. Kun kohtaan ja hyväksyn sydämeni, kohtaan ja hyväksyn itseni. Tästä tilasta käsin opettelen kohtaamaan muutkin ihmiset. Aina se ei ole helppoa, ja siitä huolimatta olen armollinen itselleni.
Me kaikki haluamme rakastaa ja olla yhteydessä itseen ja muihin. Hengittämällä omaa voimaa voin hengitykselläni tukea muita. Aistimalla enemmän olen läsnä muillekin. Kunnioittamalla kehoani opetan muille omista rajoistani ja heidän omista rajoistaan. Kohtaamalla ihmeitä löydän ihmeellisiä ihmisiä. Olemalla yhteydessä omaan sydämeeni löydän synkronian muiden sydänten kanssa.
Oma läsnäolon tila ei lopulta ole koskaan vain oma tila – olemisellamme ja energiallamme vaikutamme aina ympäristöömme. Omaan tilaan tutustumalla voimme löytää laajemman yhteyden. En lopulta ole koskaan yksin, olen osa kaikkeutta.
Artikkelikuva: Anne Toivonen – Instagram: anne_toivonen.
Lisätietoja psykofyysisistä terapia- ja ohjauspalveluistani löytyy täältä.
Tänään olen kuullut päässäni lukuisia kertoja sanan pitäisi. Tuleva loma tuntuu vain vauhdittavan pitäisi-listan kertymistä. Ja jokainen pitäisi on kuin uusi kivi mieleni reppuun.
Ego-mieli on jännä toimija. Se huutaa halusta päästä rentoutumaan. Samalla se kuvittelee, että rentoutuminen ja loman viettäminen on sallittua vasta, kun kaikki työt on tehty. Ja apuna se käyttää täysin toimimatonta pitäisi-listaa. Sillä ehdollinen muoto (-isi) pitää jo sisällään ajatuksen, että tehtävä tuskin tulee tehdyksi. Muuta tulosta ei synny kuin voimattomampi olo ja raskaampi mieli. Pitäisi syö kohtuuttomasti energiaa tehoonsa nähden.
Sen takia poistetaan koko pitäisi sanavarastostamme kesän ajaksi. Olkoon tavoitteenamme
Keveä kesämieli
Päätä heti herättyäsi, että sinulla tulee olemaan ihanan vapaa ja huoleton päivä. Muistuta itseäsi, että olet vapaa kaikista pitäisi-tehtävistä. Päätös vaikuttaa uskomattoman voimakkaasti alitajuntaasi. Sen kunniaksi voit vaikka vähän venytellä nautinnollisesti, ennen kuin nouset ylös.
Joka kerta kun kuulet ajatuksissasi pitäisi, pysähdy ja juhli. ”Hienoa, sainpas sinut kiinni!” Sillä pitäisi on kuin rikkaruoho, joka huomaamatta valtaa alaa mielestäsi, ellet ole siitä tietoinen. Pelkästään siitä tietoiseksi tuleminen on iso askel kevyempään oloon ja rentoutuneempaan mieleen.
Saatuasi kiinni pitäisi-ajatuksen tutki sitä, pitääkö sinun vai haluatko. Ihan oikeasti, pitääkö minun vai haluanko hakea kukkia maljakkoon? No, haluan. Pitääkö minun vai haluanko käydä paikkakunnan kesäteatterissa? Joo-o, haluan. Huomaatko, miten energiatasosi muuttuu? Pitäisi syö energiaa ja haluaminen antaa energiaa.
Jos toteat haluavasi, kysy itseltäsi, milloin tartut toimeen. Haluan hakea kukkia nyt ja leipoa mansikkakakun huomenna. Kesäteatteriin menen ensi viikolla, jos ajatus tuntuu vielä hyvältä. Epämääräinen pitäisi-vuori muuttuu toteutettavaksi suunnitelmaksi.
Jos pitäisi-tehtävä pysyy siellä pakon puolella, kyseenalaista sääntö, joka sitä vaatii. Entä sitten, jos jätän mansikat pakastamatta tai saunan kuuraamatta? Kuka minua tulee kurittamaan? Mikä on pahinta tai hassuinta, mitä voisi tapahtua? Omille säännöilleen saa vapaasti nauraa.
Jos joku asia vaan täytyy tehdä, halusit tai et, niin tee se. Mutta älä anna mielesi syödä energiaasi ajattelemalla sitä pitäisi-tehtävänä. Täytyy-sanassakin on enemmän poweria ja tekemisen meininkiä kuin epäimääräisessä, mieltä painavassa pitäisi-jumittamisessa.
Kysy itseltäsi usein, mitä juuri nyt oikeasti haluat tehdä.
Kesäkuussa kaksikymmentäkuusi vuotta sitten poikaystäväni jätti minut yllättäen liki neljän vuoden seurustelun jälkeen. Istuimme viettämässä iltaa kahden. Hän oli lähdössä pitkälle purjehdusreissulle, ja minulla oli ikävä jo valmiiksi. Kesken illan hän kertoi tavanneensa toisen naisen ja toivovansa että olisin tavaroineni poissa hänen palattuaan Suomeen. Minulla olisi noin kaksi viikkoa aikaa löytää uusi koti ja tulevaisuus. Kipu oli valtava, ajattelin etten selviäisi siitä.
Kuitenkin, meni noin pari viikkoa, kun tuska rupesi laantumaan, ja yllätys yllätys, tähän vaikutti se, kun tapasin uuden mielenkiintoisen miehen. Näin jälkikäteen on helppo sanoa, että jätin ensimmäisen eroni käsittelemättä aloittamalla uuden suhteen pian, mutta muistan, että keskustelin paljon päättyneestä suhteestani myös uuden kumppanini kanssa. Uskon yhä, että päättynyttä suhdetta voi käsitellä myös uudessa suhteessa, jos uusi kumppani antaa sille tilaa ja on emotionaalisesti läsnä.
Olen huomannut nuorten asiakkaideni kanssa, että ensimmäinen ero voi olla vaikea. Ensirakkauteen liittyy valtavan paljon odotuksia ja tunteita. Ihmisellä ei myöskään ole kokemusta muista ihmissuhteista tai niiden päättymisestä. Toisaalta hyvissä olosuhteissa nuoruus on myös etu. Tulevaisuus voidaan nähdä toisin, kuin keski-ikäisenä puolison vaihtaessa uuteen lennossa. Iso asia on se, millainen kiintymyssuhdetyyli on rakentunut lapsuuskodissa.
Ensimmäisissä parisuhteissa ja niiden loppumisissa tulee näkyväksi se, kuinka pärjäämme itsemme kanssa vaativissa ihmissuhdetilanteissa. Toiset meistä ovat lisäksi haavoittuvaisempia kuin toiset ja tarvitsevat enemmän tukea ja aikaa toipuakseen erosta. Tämä näkyy myös pitämissäni eroryhmissä, joissa on keskimääräistä enemmän erityisherkkiä ihmisiä.
Minulla on ollut asiakkaina myös paljon henkilöitä, jotka ovat eronneet pitkistä, jopa kolmenkymmenen vuoden suhteista, monet heistä ovat pohtineet eron mahdollisuutta jo vuosien ajan. Erokipuun vaikuttavat monet asiat. Onko puolisolla uusi kumppani kierroksissa, onko puoliso sairastunut tai käyttääkö hän liikaa päihteitä, vai onko läheisyys vain loppunut kauan sitten, eikä toisen luo enää löydetä mahdollisesta halusta huolimatta. Tuska on paljon samanlaista, mutta myös toisenlaista kuin nuorena. Moni pohtii omaa vastuutaan eri tavoin, ja moni pelkää yksinäistä tulevaisuutta, vaikka päättynyt parisuhde ei ollutkaan tarjonnut läheisyyttä tai kumppanuutta vuosiin. Vieläkin vanhenemiseen liittyy vahva pelko kelpaamisesta ja yksin jäämisestä, mutta niin se liittyy nuoruuteenkin.
Ihmissuhteen päättyminen koskee aina. Silloinkin, kun se on oma valintamme.
Muutumme elämämme varrella, opimme ihmissuhteistamme, mutta eroaminen koskee, olemme minkä ikäisiä tahansa. Siksi onkin valtavan hienoa nähdä, kuinka eronnut pystyy tukemaan toista silloinkin, kun elämäntilanteet ovat muilta osin täysin toisistaan poikkeavat. Vertaistuen voima on hoitavaa ja korvaamatonta.
Vaikuttaako oma jaksamisesi ihmissuhteisiisi? Kuinka oma sisäinen tila heijastuu meidän parisuhteissa, treffeillämme tai muuten uusissa ihmissuhteissamme? Tässä muutama ajatus siitä, kuinka teet itsestäsi elinvoimaisemman ihmiskohtaamisiisi. Mutta sitä ennen avaan käsitettä elinvoimaisuus.
Mitä on elinvoimaisuus? (ote kirjastani ”Elinvoimaisen miehen kirja”)
Elinvoimaisuus merkitsee minulle sitä, että keho on täynnä energiaa ja elämää. Se näkyy fyysisenä, mentaalisena ja emotionaalisena vahvuutena, jolla voi vaikuttaa oman elämän kulkuun positiivisesti sekä tehdä merkittävää työskentelyä. Elinvoimaisuus on erittäin tärkeää hyvinvoinnille. Fyysinen elinvoimaisuus voitaisiin lyhyesti tiivistää siihen, että on voimaa, intoa ja energiaa tehdä päivittäisiä töitä sekä askareita ilman uupumista. Tätä voitaisiin länsimaissa viitata vahvaan hormoni ja mitokondrio (solun voimalaitos) toimintaan. Itämaissa tätä voitaisiin kuvata eri termein elinvoimaisuudeksi. Fyysinen elinvoimaisuus näkyy kehollisena hyvinvointina sekä toimivuutena, ihon kunnossa, silmien kirkkaudessa, vahvana libidona ja voimassa tarttua haasteisiin. Lihasten koko tai muokattu keho ei vielä välttämättä kerro kaikkea, sillä pyörätuolissa istuva ihminen voi olla elinvoimaisempi kuin muskeleita kasvattanut uupumuksessa oleva kehonrakentaja. Tilanne voi olla myös toisinpäin.
Mentaalinen elinvoimaisuus näkyy selkeänä ajatteluna sekä kykynä kestää haastavia tilanteita ja löytää niihin ratkaisuja. Elinvoimaisuus näkyy myös hereillä olona sekä kyvyssä keskittyä itselle tärkeisiin asioihin. Mentaalinen elinvoimaisuus tulee yleensä hyvänä jatkumona fyysisestä, sillä silloin keho saa ravinteet ja happea riittävästi, jotta ihminen voi keskittyä ja olla läsnä helpommin.
Emotionaalinen elinvoimaisuus tulee hyvistä ”viboista”, hyvästä mielialasta, sekä kyvystä kohdata kaikkia ihmismäisiä tunteita. Emotionaalinen elinvoimaisuus on kykyä elää kaikki tunteet, ilman pakonomaista tarvetta vältellä niitä koko ajan. Tämä tarkoittaa sitä, että aina ei ole pelkkää hymyä, sillä suurien tunteiden kuten surun ja vihan kohtaaminen vaatii vahvaa emotionaalista voimaa.
Elinvoimaisuus on sitä kun meillä on valtavasti voimaa ja intoa tehdä itselle merkittäviä asioita, ilman jatkuvaa uupumista. Hyviä elinvoimaisuuden ilmentäjiä ovat lapset, uuden harrastuksen äärellä olevat ihmiset, innostuneet ja elämän myönteiset ihmiset. Elinvoimainen mies on yhdistelmä, jossa kohtaavat innostuneisuus, lapsenomaisuus, voima, terveys, vastuullisuus omasta terveydestään sekä elämän tarkoituksestaan. Myös huumori, läsnäolo sekä selkeys tulevat elinvoimasta, jotka mies voi valjastaa palvelemaan hänen valitsemaansa polkuaan.
Nyt kun on käsitteet selkeytetty, hypätään asiaan, kuinka voit nostaa omaa elinvoimaisuuttasi.
Oleile paljon ulkona
Ymmärrän, että en ole maailman paras myyjä, sillä tuotteeni ovat ilmaisia, eikä monesti kovin seksikkäitäkään. Ulkoilmassa ei myöskään ole mitään uutta, olemmehan tarvinneet sitä koko olemassaolomme ajan. Mutta älä silti aliarvioi sitä. Mitä enemmän olet ulkona, sitä enemmän saat puhdasta ilmaa. Mitä enemmän olet ulkona, sitä vähemmän olet sisätiloissa, missä hengitämme ”kuollutta ilmaa”.
On kyseessä sitten kilpirauhasen toiminta, stressihormoneiden laskeminen, onnellisuuden (serotoniinin) nostaminen, toimiva suoli tai tähän yhteyteen parempi iho, niin ulkoilma on paras ystäväsi. Toki sillä on eroa oletko Bangkokin ruuhkassa vai Kuusamon metsässä, laadulla on tässäkin asiassa merkitystä. Mutta oletan, että suurin osa tämän lukijoista asuu Suomessa, jossa pääosin on kaikkialla hyvää ilmaa hengitettäväksi. Mene ulos ja ota vaikka minun kirjani lukuun nurmikolla. Kehosi kiittää ainakin!
Kokeile relata enemmän – opettele vaikka leikkimään
Tämä on tärkeää, koska meidän yhteiskunnassamme on vallinnut ihmeellinen vakavuus jo pitkään. Meidän hyvinvointikeskustelut on vakavia, ammattilaiset on vakavia ja monesti työ ja sitä kautta elämä eletään vakavana. Ei ihme, että on välillä vaikeaa heittäytyä, oli kyseessä sitten seksi, deitit tai muu elämää hauskempi tapahtuma. Kaikki ovat taitoja, niin ihmissuhdetekijät, kuin puntinnostokin. Niitä voi ja kannattaa harjoittaa.
Kokeile leikkiä leikkipuistoissa roikkumalla pääalaspäin, kokeile uida luonnonvesissä säännöllisesti, opettele uusia taitoja, joita et osaa, laula, tanssi, helkkari opettele vaikka nauramaan (kyllä, sitäkin voi opetella taitona). En tiedä sinusta, mutta en kyllä itse jaksaisi ihmissuhteissa haudanvakavaa olemista. Mä tykkään leikkiä, niin itsekseni kuin kumppanin kanssakin.
Harjoittele seksuaalisuuttasi
Jos olet yhtään niin kuin minä, niin sinulle ei seksuaalisuutta ole juuri opetettu. Biologian tunnilla kerrottiin miten penis menee vaginaan. Siinäpä se, onnea matkaan. Jes.
Suosittelen että alat harjoittamaan (tai jatkamaan harjoitusta) omaa suhdettasi omaan seksuaalisuuteen.
Miehille monesti haasteena on suorituskeskeisyys, useilla naisilla taas saattaa olla haasteena haavat menneisyydestä tai kielteinen suhtautuminen omaan kehoon. Toki monia muitakin syitä on ja haasteet voivat olla myös toisinpäin. Mutta oli haasteesi mikä tahansa, sitä voi harjoitella. Itselle tärkeitä harjoituksia ovat olleet hengityksen opettelu, tietoinen masturbaatio ja siinä rentoutuminen sekä hyväksyntä (tuomitsevuus omassa päässä), rentoutuminen kumppanin kanssa, oman seksuaalisuuden hyväksyminen, heittäytymisen taidon opettelu sekä aggression kanssa työskentely. Seksuaalisuus on paljon muutakin kuin seksiä, siitä lähtien kuinka olet omassa kehossasi. Nautitko siitä, inhoatko sitä? Kuinka kannattelet itseäsi, kuinka paljon nautintoa sallit elämältä? Ne ovat taitoja, joita voit harjoitella!
Panosta perusteisiin
Tiedän kyllä, uni, liiku sopivasti – ei liikaa tai liian vähän, syö oikeaa ruokaa (ps. oikea ruoka – ruokavalio toimii yllättävän hyvin;) ja hengitä, ei hirveesti mitään uutta. Mutta jos saat nämä palaset kohdalleen, olet jo pitkällä.
Voisin jatkaa tätä listaa loputtomiin, ainakin kirjan verran. Sen takia itseasiassa kirjoitinkin kirjan ”Elinvoimaisen miehen kirja – matkakertomus nykymiehelle terveydestä, rakkaudesta ja seksuaalisuudesta” jota suosittelen vahvasti, mikäli kyseiset teemat kiinnostavat.
Lopuksi voisin vielä mainita eräästä tärkeästä seikasta, joka muutti minun elämäni 60-kiloisesta epävarmasta pojasta 80- kiloiseksi jalat maassa olevaksi mieheksi. Se on nimittäin se, että ota elämällesi suunta, jota kohti lähdet kulkemaan. Minä kuljin suunnattomasti, ilman selkeää fokusta pitkään. Vasta kun tajusin libidoni menettäneenä, hormonini romuttaneena, että en voi hyvin, pystyin muuttamaan suuntaa kohti elinvoimaisempaa arkea. Muutokset tapahtuvat nopeasti, jos sallimme niiden tulevan.
Ota suunta nyt, on se suunta mikä tahansa. Kirjoita se ylös mitä kohti menet, johon lisäät myös askeleita ”kuinka” sitä kohti lähdet kulkemaan. Mikäli elinvoimaisempi versio sinusta kiinnostaa ja haluat sen viedä seuraaville ihmiskohtaamisiisi, se matka alkaa yhdestä ja ensimmäisestä askeleesta sitä kohti.
Elinvoimaisia hetkiä ystävä hyvä!
Luonnollisin versio minusta -blogia sponsoroi Biomed
ps. Viikon valintani blogia sponsoroivan Biomedin valikoimista on suolistoa tukeva maitohappobakteerivalmiste Acidophilus, sillä on vaikea olla elinvoimainen, jos vatsa on kuralla.
”Rukoukseen antautuminen on sama asia kuin rakastuminen. Se on ikuinen antautuminen, joka ei lopu koskaan. Ja kaikessa ihmisen olemassaolossa nämä kaksi kokemusta ovat korkeimmat.”
Näin sanoi joogamestari Yogi Bhajan. Kuulostaa suurelta. Ja todennäköisesti monelle nykyihmiselle vieraalta.
Rukoileminen liitetään tiiviisti uskontoon, mutta se ei ole minkään uskonnon omaisuutta. Rukous on puhetta tietoiselta itseltä tiedostamattomalle itselle. Se on siis kommunikaatiota itsen kanssa.
Meditaatiossa ikuisuus puhuu sinulle alitajuntaa puhdistaen, mutta rukouksessa sinä puhut ikuisuudelle.
~
Joogan oppien mukaan olemme kaikki palasia samasta ykseydestä, jumaluudesta, rakkaudesta, ikuisuudesta – miksi sitä haluaakin nimittää. Siksi myös sinulla on valtaa luoda elämästä sellaista kuin haluat.
Kaikki vastaukset löytyvät sisältäpäin, viisaus ja tieto ovat sisälläsi. Yksi mahdollinen tekniikka vastausten löytämiseen on rukous.
Rukouksen ei siis tarvitse olla uskonnollista (henkistä se toki on), vaan se on hyvin henkilökohtaista puhetta, mahdollisuus hyväksyä ja toimia omien epätäydellisyyksien kanssa. Rukouksessa on valtavasti armoa.
~
Elämän ”pelissä” on arvaamatonta viisautta ja meillä kaikilla on monenlaista opittavaa. Elämä opettaa välillä silkkihansikkain, välillä karskein ottein. Älä arvostele opetusten tapaa, vaan ota ne vastaan hyväksyen, päästä sitten irti ja nosta katseesi eteenpäin.
Päiväkirjan kirjoittaminenkin voi olla rukoilemista, mutta tehokkaimmin rukous toimii ääneen lausuttuna. Ääneen lausutut sanat värähtelevät universumissa, ääni saa värähtelyllään aikaan hienovaraista muutosta. Verbalisointi tekee asioista konkreettisia.
~
Avaa sydäntäsi ja ole rehellinen itsellesi, rukoile kiitollisuudesta käsin (valittamalla vahvistat aivan eri energiaa ja keräät luoksesi negatiivisuutta). Käytä mielikuvitustasi ja kuvittele runsas ja onnellinen lopputulos.
Pysy kärsivällisenä, sillä asiat eivät tapahdu henkilökohtaisessa tahdissasi, vaan silloin kun todella olet valmis vastaanottamaan. Ikuisuudella on suurta huumorintajua.
Rukous on kuin kivi, joka heitetään veteen. Se saa aikaan aaltoja ja laineita rajallisesta sinusta kohti ikuisuutta. Sen voiman voi ymmärtää vain rukoilemalla, aivan kuin rakastumista voi ymmärtää vain rakastumalla.
Lempiaikani päivästä on pehmeän oranssin värinen auringonlasku, jolloin iho hohtaa kauneuttaan ilta-auringossa. Jo lapsena rakastin istua kesäiltaisin järven rannalla. Metsä oli täynnä mäntyjä mutta rannassa oli muutama koivu. Täydelliset vastavärit näkyivät valkoisen koivun rungossa, jonka pinta väreili persikkaa ja varjo piirtyi violettina pehmeään kaarnan. Näkyä siivitti kuikan laulu. Ne ovat ensimmäisiä muistojani meditatiivisesta olotilasta. Sen maiseman voin kantaa sisälläni mukana ja kokea lapsenomaista iloa tekemättömyyden keveydestä.
Voimapaikkoihin uskominen on kaiku ajasta, jolloin luonto oli kaikille pyhä
Teollistumisen ja valtauskontojen pyyhkiessä yli alkuperäiskansojen uskot, ihmisen ajattelu ylimmäisenä olentona normalisoitui. Luontoa alettiin hallita ja riistää, eikä niinkään elää sen kanssa symbioosissa. Pyhille paikoille rakennettiin kirkkoja ja luonnonuskontoja hävitettiin systemaattisesti. Vaan jos vielä nytkin kysyt ystävältäsi onko hänellä paikka luonnossa, mistä hän erityisesti pitää, saat varmasti kuulla tarinan. Luontoyhteys on vähentynyt, mutta ei hävinnyt!
Mistä tiedät löytäneesi voimapaikan?
Olosi helpottuu siellä. Kevenee.
Tunnet yhteyden syvälle maahan ja samaan aikaan itseesi ja jopa kosmokseen. Paikkaan on helppo juurtua ja olla tekemättä mitään. Paikka parantaa. On helppo tulla läsnäolevaksi. Paikassa menettää positiivisella tavalla mielensä, mutta löytää sielunsa. Luovat ideat ja ilo pulppuilevat pintaan. Kun lähdet paikasta, tunnet olosi levänneeksi ja sinulla on uutta energiaa. Ehkä sinun tekee mielesi ottaa paikasta muisto mukaan: hiekkaa pulloon, kivi taskuun, sulka hiuksiin tai keppi reppuun.
Voimapaikoilla voi tuntea maailman sielun
Yleensä voimapaikassa on tasapainon tuntu. Siellä ei ole liian tuulista, nopeaa tai meluisaa. Siinä kohdassa haluaisi tehdä rituaalin, vaikka sanattomasti ja eleettömästi. On nautinnollista ja kiireetöntä. Se on dynaamisesti elossa kaikkialla. Sen pulssin voi tuntea yksilöllisesti voimakkaammin tietyissä paikoissa. Kuin maa hengittäisi tuntuvasti juuri siinä kohden ja maan pulssi yhdistyisi omaan kehoon, rauhoittaen, jopa tyhjentäen mielen.
Minkä paikan muistat lapsuudestasi? Entä mikä luontopaikka on sinulle merkityksellinen tänä päivänä?
