Muistatko vielä, kun uskoit, että olet täydellinen ja pystyt mihin vain?

Saatoin lapsiani eräänä aamuna kouluun polkupyörällä. Matkanteko meinasi pysähtyä täysin, kun lapset huomasivat matkalla oravan. “Äiti, äiti, kato, orava! Jee! Me nähtiin orava!” Meinasin jupista ääneen, että mitä ihmeellistä nyt oravassa oli! Sain onneksi ajatuksestani kiinni ennen kuin möläytin tuon lannistavan kommentin suustani ja pohdin, että miksi ei. Miksei orava voisikin olla ihmeellinen? Olin unohtanut.

Kuvittele tilanne, jossa saisit palautettua itsellesi iloa, terveyttäsi ja onnellisuuttasi tukevat tehdasasetukset takaisin. Säilyttäisit kaiken tarpeellisen, esimerkiksi koulutuksesi, työkokemuksesi, ikäsi ja kaiken sen, mikä elämässäsi on totta tällä hetkellä. Tehdasasetukset nollaisivat sinusta vain kaikki kuormittavat tylsät uskomukset, ohjelmoinnit ja väärät toistuvat toimintamallit. Niin todelle kuin ne tuntuvatkin, ne eivät useinkaan ole totta.

Kuvittele itsesi tehdasasetustesi alkujuurille. Kuvittele itsesi 10 kuukauden ikäiseksi ja palauta itseesi sen hetken ohjelmointisi. Jos olet kasvanut rakkauden ja turvan ilmapiirissä ja kaikki on suurin piirtein hyvin, mitä silloin uskoit itsestäsi? Muistatko?

Uskoitko, että olet hurmaava, rakastettava, taitava, ihmeellinen, rakkauden ja lempeyden arvoinen, ainutlaatuinen, ilahduttava ja merkittävä ihminen?

Uskoitko, että kehosi on juuri täydellinen sellaisena kuin se on? Et murehtinut kiloista, treenistä, erilaisista hiuksista, paremmasta ryhdistä, eloisamman värisistä silmistä? Et kadehtinut ystäväsi kiharampia hiuksia tai hoikempaa kroppaa. Elit hetkessä ja uskoit olevasi täydellinen.

Uskoitko, että pystyt mihin vain? Uskoitko, että kaikki on sinulle mahdollista? Harjoittelitko sinnikkäästi oppiaksesi uuden taidon lannistumatta? Uskoit varmasti, että kykenet ja sait kannustusta siihen läheisiltäsi. Uskoit, että osaat ihan mitä vain. Iloitsit ja juhlistit uusia taitojasi.

Uskoitko, että olet taitava, luova ja osaava? Uskoitko, että pystyt luomaan ihmeitä käsilläsi, äänelläsi ja koko olemuksellasi? Muistathan sen laulun, jonka opit laulamaan tai sen kuperkeikan?

Uskoitko, että elämä on liian lyhyt kantaaksesi mukanasi kaunaa ja anteeksiantamattomuutta? Näytit pahastumisen tunteesi selkeästi ja annoit tunteen tulla ulos täydeltä laidalta. Ja hetken päästä, kaikki oli hyvin taas. Annoit ja sait anteeksi. Unohdit ja päästit irti.

Uskoitko, että ihmiset ympärilläsi tahtovat sinulle hyvää? Uuden ihmisen kohdatessasi suhtauduit häneen uteliaasti ja positiivisesti ja useimmiten oletuksesi oli oikea. Tunsitko kuuluvasi joukkoon ja olevasi tärkeä monelle ihmiselle.

Uskoitko, että maailma on ihmeellinen paikka ja joka päivä voit oppia ja kokea jotain uutta ja hienoa kaikilla aisteillasi? Voisit katsella sateista päivää ja tuntea kiitollisuutta pisaroista ihollasi tai ihastella talitiaisen kaunista väritystä.

Mitä, jos voisit säilyttää kaiken hyvän, mikä on totta ja uskoa taas noin? Mille sinusta tuntuisi? Mitä sinä olisit?

 

“On kaksi tapaa elää: joko niin, että mikään ei ole ihmeellistä, tai niin, että kaikki on ihmeellistä.” – Albert Einstein

 

Aiheeseen liittyviä tuotteita Hidasta elämää -puodissa:
  • Ale!

    Äidin ja lapsen paketti

    47,80  34,90  (sis. alv)
    Lisää ostoskoriin
  • Ale!

    Lasten oma paketti

    49,70  39,90  (sis. alv)
    Lue Lisää
  • Lasten oppeja äideille -kirja

    22,90  (sis. alv)
    Lisää ostoskoriin