Uskotko huomaamattasi, että paheesi tekevät sinusta vähemmän rakastettavan? – Itsekritiikin sijaan nämä lempeät kysymykset voivat auttaa

Millaista itseni ravitsemista tarvitsen elämääni lisää?

Tiedäthän ilmauksen ”parisuhdetta pitää hoitaa”? Yhtä hyvin voi ajatella, että suhdetta itseensä pitää ravita. Miten olo itsensä kanssa voisikaan olla levollinen, rakkaudellinen, kannustava tai luottavainen, jos itseään ei ravitse asioilla, jotka noita olotiloja tukevat? Jos itseään jatkuvasti sättii ja tarpeitaan ja tunteitaan jättää huomioimatta, ei ole ihme jos olo on vähemmän kuin ihana.

Joskus jojo-dieetit ja paastot ja hurjat jumppasetit ovat tapa hylätä itsensä, hakeutua samanlaiseen sisäiseen ilmapiiriin, kuin jossa olemme varhaisissa vaiheissamme kasvaneet. Se on ymmärrettävää. Lempeytyminen on pikku hiljaa noista asioista tietoiseksi tulemista ja uusien valintojen tekemistä sen sijaan, että vaatii itseltään jotain täydellisyyttä. Paheettomuus tai ”ihannepainossa oleminen” ei pohjimmiltaan tee oloamme yhtään rakastettavammaksi – varsinkaan, jos itselleen ei hyvällä ololla salli mitään muuta painoa tai myös ”paheitaan”. Itsearvostus ei saavu meihin sitten kun olemme jotenkin täydellisen eheitä. Päin vastoin, on helpompaa tehdä sydämellisiä valintoja itselleen, kun ei enää ahda itseään nurkkaan tekemisistään tai tekemättömyyksistään.

Niin moni meistä uskoo, että itsessä on vikaa kun tuntuu pahalta. Sitten ratkomme pahan olon syitä, vääntelemme ja kääntelemme. Voi olla, että itseään on työstänyt eri tavoin vaikka kuinka pitkään, mutta silti jotkin tosi syvät arvottomuudet ja tuskailut eivät meinaa loppua. Itsensä kokee jotenkin valuvirheelliseksi. Nyt, rakas ihminen, uutisia: ei mikään ihme, että olo on kurja, jos omassa itsessä eniten ravittua on se tietoisuus, että jotain mussa vissiin viiraa.

Lempeyttä, hyväksymistä, arvostamista ja rakkautta saa ja kuuluu ravita. On opittu tapa (usein vuosikymmenien saatossa) sivuuttaa itseään. Yhtä lailla meidän tarvitsee usein opetella huomioimaan ja arvostamaan itseämme.

Vaikka et vielä olisi löytänyt tunnetta tai kokemusta siitä, että olet arvokas, voisitko kuvitella sen olevan MAHDOLLISTA? Jotta itseä arvostava ja ymmärtävä olo voi löytyä, sitä ei tarvitse etukäteen mielessään määritellä. Oman arvon kokemus voi olla sinulle sellaista, kuin se sinulle on.

Lempeytyminen voi olla sitä, että tutkit uskomuksiasi sen suhteen, mitä sinun pitäisi syödä tai mitä sinun ei pitäisi syödä tai tehdä. Miksi et saisi polttaa tupakkaa? Miksi et saisi syödä karkkia? Vaatimalla muutoksia tukematta itseäsi olet itsesi vastustamisen tilassa. Itseäsi myötätuntoisesti tukien lempeytät oloasi, jolloin transformaatio mahdollistuu.

Voit pohtia myös, millä ravitset itseäsi fyysisesti. Millainen ruoka tuntuu sinusta hyvältä? Entä liikunta ja lepo? Syön, liikun ja lepään itse sen mukaan, mikä tuntuu hyvältä. Vuosien mittaan olen sulkenut pois muiden luomat uskomukset ja käsitykset siitä, mikä on terveellistä. Koen, että kaikkein terveellisintä on luottaa syvästi itseensä ja intuitioonsa. Jos syön tai jätän syömättä jotain siksi, että joku muu ilmaisee sen olevan trendikästä tai hyväksi tai pahaksi, en toimi täydestä luottamuksesta itseeni. Sekin on ok! Luota siihen, mikä sinua kutsuu.

Ja sitten. Jos haluaisit lopettaa tupakanpolton, vähentää kahvinjuomista tms., voisitko kuulostella asiaa tältä kannalta: millä tavalla voisit asiassa tukea itseäsi? Ei nimittäin auta, jos kritisoit ja huonontelet itseäsi valintojesi tähden. Se vain ylläpitää oravanpyörää. Silloin voi ajatella, että tupakanpoltto tai karkinsyöminen on itse asiassa vain peitetarina huonommuuden tunteillesi. Pääset jatkuvasti kokemaan häpeää tai itsesi kurjistelua, koska koko ajan lynttäät itseäsi seinää vasten karkin tai tupakan suhteen. Eikö?

Sitten sinussa herää alitajuisesti kapinoiva teini tai joku muu aspekti, joka tunnistaa, ettei rajojasi saa ylittää vaatimalla ja kontrolloimalla. Herää vastaisku: ”mähän syön karkkia vaikka joka päivä ja vedän röökiä just niin paljon kuin jaksan!” Sisäisessä vanhemmuudessa voi tehdä itseä tukevia valintoja, eikä tarvitse kantaa toksista syyllisyyttä  ei-niin-mahtavistakaan valinnoista. 

Sen sijaan, että vaadit itseltäsi nyt muutoksia ja tavoittelet millään tavalla ”paremmaksi tulemista” (joka ei ole sama asia kuin itsensä rakastaminen), millä tavalla haluaisit SYVÄSTI ravita itseäsi? Ravintoterapeutit kehottavat ottamaan hyviä juttuja lisää, eivät heti vähentämään kaikkea ”huonoa”. Millaista itsesi ravitsemista sinä tarvitset elämääsi lisää? Anna niiden muiden juttujen nyt vähän aikaa olla, äläkä yritä ratkoa ja punkea itseäsi muutoksiin. Keskity siihen hyvään, mitä itsellesi nyt voit ja haluat antaa.

…SITÄ ON ITSESI RAKASTAMINEN.

HARJOITUS 2:

Kuulostele ja kirjoita:

  • Millaista ravitsemista sisäisyyteni ja kehoni tällä hetkellä kaipaa?
  • Aion antaa näitä asioita itselleni tänään ja lähipäivinä… (Ei vaatimuslistaa itsellesi, kiitos. Kuulostele, mikä nyt juuri olisi lempeää, jopa ”lepsua” – mikä tuntuisi hyvältä? Ja sitten jos olo muuttuukin lennossa, tekee mieli tehdä jotain muuta kuin alun perin ajattelit, voitko antaa itsellesi luvan siihenkin?)

Ote Olet parasta, mitä sinulle on tapahtunut -verkkokurssiltani 


Voimauttavat kurssini ja valmennukseni löydät TÄÄLTÄ.

Kuva: Unsplash Logan Isbell