Kuinka monen meistä pitää uupua, masentua tai sairastua, ennen kuin olemme valmiita muutokseen?

”Herkimmät meistä reagoivat ensin”.

Uravalmennuksessa minulla olleen nuoren tarkkanäköinen ja koskettava kommentti jätti pysyvän muistojäljen. Kuinka monen meistä vielä tarvitsee uupua, masentua tai sairastua ennen kuin olemme valmiita todelliseen muutokseen?

Usein tuntuu, että nykykulttuuria ja yhteiskuntaa ei ole rakennettu ainakaan herkkiä sieluja tai pehmeitä arvoja vaalivia varten. Työelämässä tahti ja odotukset kasvattavat toisiaan. Kaupunkiympäristö tekee kaikkensa täyttääkseen harvat hiljaiset hetket melu- ja valosaasteella. Taskussa värisevä älylaite vaatii jakamatonta huomiota.

Meidän odotetaan olevan jatkuvasti online, vaikka se mitä me kipeästi tarvitsisimme, olisi juuri offline-aikaa.

Monet nykyajalle tyypilliset ilmiöt nähdään yksilöiden vikoina, vaikka vallitseva kulttuuri on niissä vähintäänkin osatekijä.

Voisiko olla, että esimerkiksi moni päihderiippuvainen, masentunut tai burnoutin kokenut on vain yksinkertaisesti liian herkästi tunteva pystyäkseen roikkumaan mukana kilpailussa? Voisiko olla niin, että metsästäjä-keräilijän aivomme kestävät yksinkertaisesti heikosti jatkuvaa paineen alla olemista, pitkäkestoista stressiä ja ainaista ärsyketulvaa?

Meille aistiherkille erilaisia ärsykkeitä täynnä oleva onlinekulttuuri ja rauhaton ympäristö asettavat vielä omat haasteensa. Esimerkiksi yökerhomaisessa ympäristössä selviytyäkseni joudun turruttamaan aistini alkoholilla, jotta herkkä elimistöni ei olisi jatkuvassa hälytystilassa. Onnekseni voin kuitenkin tehdä valinnan ja olla menemättä tällaiseen paikkaan, maksamalla siitä vain pienen sosiaalisen hinnan. Kuitenkin esimerkiksi työelämässä tämänkaltaisten valintojen tekeminen on jo huomattavasti hankalampaa.

Mitä me sitten voisimme itse tehdä?

Jotta voisimme pitkällä tähtäimellä hyvin, me kaikki tarvitsemme lepoa, unta ja joutenoloa. Meidän täytyy uskaltaa tehdä omaa hyvinvointiamme tukevia valintoja tuntematta riittämättömyyttä tai huonoa omaatuntoa. Meidän ei tarvitse hävetä sitä, että haluamme pitää huolta oman elämämme keskeisimmästä henkilöstä, eli itsestämme. 

Tarvitsemme aikaa palautumiseen. Tarvitsemme aikaa, jolloin olemme läsnä itsellemme tai muille, ilman keskeytyksiä. Tarvitsemme aikaa, jolloin olemme hyvällä omallatunnolla tavoittamattomissa.

Saattaa nimittäin olla, että kun olemme hetken aikaa olleet tavoittamattomissa, tavoitamme pitkästä aikaa itsemme.

Aiheeseen liittyviä tuotteita Hidasta elämää -puodissa: