Sivu 224 – Hidasta elämää

Kun rakastan, otan riskin, että naurat minulle – Voinko luottaa siihen, ettet satuta?

Mitä tarkoittaa että rakastaminen syntyy kunnioituksen, myötätunnon ja luottamuksen yhteistyöstä?

Me kaikki haluamme rakkaudelta niin paljon. Kaipaamme nähdyksi ja kuulluksi tulemista, kosketusta, hyväksyntää, lämpöä. Sitä että saan tulla lähelle ja otat minut vastaan, kun tulen – astun rohkeasti kohti, haavoittuvaisena ja ottaen riskin että naurat avonaisuudelleni. Sille kuka olen.

Ilman kritiikkiä, ilman tuomitsevaa katsetta, ilman puhkianalysointia. Älä yritä ratkaista minua. Anna minun vain tulla, annan sinun vain tulla. Sanojen välissä ja ilman sanoja. Katseessasi olen hetken ehjä. Saan lainaksi ikuisuuden hetkessä.

Tämä on myötätunnon maailma.

Joskus luulemme, että se riittää. Mutta se ei riitä.

Elämme maailmassa ihmisen kehossa, yhteydessä toisiin ja samalla erillisinä. Vaikka suurin osa meistä haaveilee jossakin sielun sopukan mutkassa suhteesta, joka olisi niin turvallinen ja täysi, ettei muuta enää elämässä kaipaisi – suurin osa meistä haluaa silti muutakin kuin palata kohtuun.

Jokainen meistä haluaa olla myös vapaa, kahleeton, ei kenenkään omaisuutta. Toteuttamassa jotain muutakin kuin rakkaussuhdetta.

Joten anna minun olla myös vapaa. Anna minulle tila ja lupa olla pelkäämättä, että syöt minut näkymättömäksi, vangitset minut omaksesi. Sillä omasi haluan olla, mutta en vanki.

Tämä on kunnioituksen valtakuntaa, toiseuden ja erillisyyden huomioimista. Sen ymmärtämistä, ettei nähdyksi ja kuulluksi tulemisen hinta ole oma vapaus.

Erillisyys ja yhteys, kunnioitus ja myötätunto, ne ovat kaksi vastavoimaa, mutta myös toistensa edellytys. Kumpikaan ei toteudu kauniista, ilman toista.

Luottamusta vaaditaan, että uskallat antautua myötätunnon ja yhteyden maailmaan pelkäämättä, että vapautesi riistetään. Yhtälailla tarvitset luottamusta kun pidät oman tilasi, mutta tarkoituksesi ei ole poteroitua yksinäisyyteen, vaan ainoastaan olla vapaa tulemaan takaisin.

Luottamus on kykyä hyväksyä, ettei sinun rakkautesi – kuten ei sen toisenkaan – ole kiveenhakattua, etkä voi huomisen minäsi puolesta luvata muuta kuin sen, että teet tänään parhaasi, jotta huominenkin olisi kaunis. Luottamusta vaaditaan, kun täytyy rakastaa, vaikkei koskaan voi keneltäkään saada sataprosenttista lupausta, kauppakirjaa ja takuuta siitä, että näin on tästä iäisyyteen.

Tästä syystä rakkautemme ei ole koskaan kivettynyttä, seisahtanutta, tai samea seisova lätäkkö. Se on aina liikkeessä, virtaavaa, alituisessa muutoksessa. Se on puro, meri, toisinaan myrsky. Mutta milloinkaan se ei ole kivettynyt kuoliaaksi.

Kun myötätunto, kunnioitus ja luottamus on tasapainossa, olet suhteessa, jossa haavoittuvuutesi kohtaa haavoittuvuutta ja annatte ihmisinä toisillenne taivaan maan päällä.

***

Enemmän myötätunnon, kunnioituksen ja luottamuksen roolista rakkaudessa Keiju Vihreäsalon kirjassa ”Jotta voisin rakastaa – Rakkauden anatomia”. Kirjassa pohditaan, mitä on rakkaus ja tarkastellaan, minkälaiset asiat estävät meitä kohtaamasta toisiamme rakkaudessa.

Mies, älä tyydy vaan taistele sinusta – rakkaudella sinua kohtaan

Veli, kirjoitan sulle koska näen niin paljon käyttämätöntä potentiaalia mun ympärillä. Tarvin sua, koska oon kyllästynyt katsomaan kuinka maailma pyörii paikallaan.

Mä tarvin sua, joka pysyttelet piilossa ja suojaat haavojasi. Tarvin sen, että asetat ne pöydälle ja annat sun toipua ja vahvistua. Ne haavat on juuri niissä paikoissa, joissa sun suurimmat lahjat on. Mä tarvin niitä, sun lahjoja tukemaan omiani. Sun myötätuntoisia silmiä, jotka on heränneet koska oot sinut ihmisyyteen kuuluvan haavoittuvuuden kanssa. Koko maailma tarvii sua sillä toista sun kaltaista ei ole.

Mä tarvin sua vahva toveri, joka pienennät selkeyttäsi ja rohkeuttasi toisten vuoksi. Me tarvitaan niitä, jotka uskaltaa. Jotka horjuttaa sitä, jonka on aika horjua ja jäädä taakse, jotta jotain uutta voi syntyä. Etenkin sun sydäntä, joka on niin vahva, että se on totta ja lämmin sillekin, joka tulee sun reagoimattomassa läsnäolossa näkyväksi itselleen. Sun vahva rakkaus on se, joka auttaa muitakin rohkaistumaan.

Mä tarvin sua, joka pienennät itsesi tavalliseen työympäristöösi. Sua, jolla on verraton äly mutta ei vielä kanttia koetella yleisesti hyväksyttyjä malleja ja tapoja ajatella. Tarvin sut kertomaan kirkkain silmin niille, jotka ovat laiskoja mielensä käyttämisessä, miksi uusi tapa ja asioiden tietoinen ajattelu toimii paremmin kuin kyseenalaistamattomuus. Puhu sun näkemyksistä, uudelleen ja uudelleen, niille löytyy kyllä paikka koska viisaudella on aina suurempi voima takanaan.

Mä tarvin sua, menestyjä. Katso sitä, minkä eteen teet duunia. Onko se jotain, jonka voit allekirjoittaa sun läheisiä ja meidän tulevaisuutta ajatellen? Uskalla menestyä sellaisella tavalla, jota ei tarvitse selitellä tuleville sukupolville. Jos olet jo oikeilla jäljillä, älä hidastele.

Olit mikä tahansa miehiäsi, kaiken alla, juuri sua me kaivataan.

Tarvin sua, joka uskallat pysähtyä ja toimia omalla sisältä kumpuavalla tahdilla. Tahdilla, joka magneetin lailla vetää läsnäolon kaipuussa olevat ihmiset tuon lähteen äärelle. Itsensä, oman tahtinsa ja ainutlaatuisen tiensä äärelle.

Älä ole enää osa loputonta pyörrettä. Ole myrskyn silmä tuossa pyörteessä ja synnytä oma pyörteesi olemalla itsesi. Ota käyttöön se voima, joka saa maailman pyörimään sun ympärillä. Se voima, sinä, on sun synnyinlahja ja oikeus.

Mä tarvin sua, maskuliininen mies. Näytä meille mallia siitä, mitä on todellinen aloitteellisuus ja oikeiden asioiden, sydämen asioiden loppuun vienti. Näytä miten pallit, selkeä pää, lempeä sydän ja pilke silmäkulmassa voivat toteutua yhdessä ihmisessä.

Sua, feminiininen mies. Näytä, mitä on ottaa vastaan elämä. Antautua, antaa sydämensä ja kehonsa. Tanssia, nauttia ja ammentaa luovuudesta, kertoen siitä, että elämän edessä me olemme kaikki myös vastaanottajia.

Sinua, tarkka ja yksityiskohtainen. Älä anna lahjaasi vain saman maailman ylläpitämiseen vaan löydä ja luo uutta. Auta meitä ymmärtämään tarkasti se mitä löydämme ja mihin olemme menossa.

Sua, jonka annettiin ymmärtää, että sun kaltaiselle ei ole paikkaa. Sille, mitä olit ennen kuin luovutit tai laitoit naamion päälle sopiaksesi joukkoon. Juuri se, mikä lakaistiin maton alle, on tarpeen nyt. Anna sen kasvaa siksi, mikä se voi olla, ravitsemalla sitä. Tule näkyviin.

Sinua, tummien maisemien ja pelottomuuden asiantuntija. Älä jähmety sen edessä, että maailma pelkää pimeyttään vaan sukella syvyyksiin villinä, vaarallisena ja voimakkaana. Jaa siitä meillekin ja kutsu meitä näkemään se itsessämme.

Sua, jo isäksi ja varttuneeksi ehtinyt. Ole tarpeeksi rohkea rohkaistaksesi nuorempia ympärilläsi. Kerro yhteiskunnan säännöistä ja kehoita meitä aina tuomaan itsemme niiden sääntöjen keskelle, ei sääntöjä itsemme keskiöön. Älä palvele yhteiskuntaa vaan palvele ihmiskuntaa. Rohkaise, tue ja turvaa. Ole olemassa niin näemme miten se tehdään.

Mies. Älä tyydy. Taistele sinusta, rakkaudella sinua kohtaan. Sinä olet kultaa arvokkaampi. Kaikkein arvokkain. Älä suostu taipumaan. Jos sinut on taivutettu, ala vahvistamaan itseäsi salaa ja rauhassa. Etsi siihen tovereita.

Maailma tarvitsee sua. Lapset, naiset, ystävät ja työtoverit. Minäkin. Sinua läsnäolevana, autenttisena, matkalla olevana miehenä. Veljenä.

Maailma haluaa sut.

(lukijalle: olitpa mies tai nainen, jos allekirjoitat jonkin kohdan tästä kutsusta, laita posti jakoon osoituksena sille, että nämä miehet ovat tervetulleita esiin)

Kurkkaa Aaron kirja Rohkea elämä!

5 syytä, miksi viherkasveja pitäisi olla myös työpaikalla

1.Kasvit ovat luonnonmukainen tapa puhdistaa huoneilmaa. Raitista ilmaa saa ikkunasta, mutta sekään ei välttämättä ole kovin puhdasta ainakaan kaupungeissa. Lue TÄSTÄ, mitkä kasvit ovat hyviä ilmanpuhdistajia.

2. Joissain tutkimuksissa on todettu, että vihreä ympäristö auttaa keskittymään paremmin. Metsän stressiä lievittävät vaikutukset tunnemme aika hyvin: verenpaine laskee ja stressi hälvenee. Jos samat vaikutukset saa viherkasveista, siinäpä riittävä syy tehdä toimistosta vaikka viidakko!

3. Kasvien avulla on helpompi muistaa, että elämän ylläpitäminen on tärkeämpää kuin asioiden suorittaminen. Kasveja pitää hoitaa: niitä pitää kastella ja muutoinkin antaa vähän hoivaavaa huomiota. Kenellä on nykyään aikaa tehdä sellaista? – Olisi hyvä olla, se saa asiat mittakaavaan!

4. Kasvit ovat hyvä muistutus meille ihmisille elämää perusasioiden tärkeydestä: kasvit tarvitsevat lepoa, vettä, valoa ja ravinteita. On kuin katsoisi itseään peiliin! Ihminenkin näivettyy, jos ei saa riittävästi lepoa, vettä, valoa ja ravinteita.

5. Kasvit näyttävät meille esimerkkiä siitä, että kasvu on luonnollista. Kasvun eteen ei tarvitse aina ponnistella niin kovasti – ellei pyri luonnottomaan kasvuun. Kun seuraa luonnollisen kasvun syklejä, ei tarvitse niin kovasti kiristää, puristaa ja pakottaa. Hyvä metafora, joka toimii myös bisneksessä! Otetaan siis kasveista mallia!

5 asiaa, jotka voit oppia lapselta: ”Sä oot oma ittes ja se on sulle ihan oikein.”

Lapsia tarkkailemalla voi oivaltaa paljon elämästä. Olemme kaikki olleet lapsia ja meissä on paljon lapsuutta vielä aikuisinakin.

Ekaluokkalaisen lapseni kummitäti sanoo oppivansa paljon kummitytöltään, yleensä havainnoimalla. Edellisellä visiitillä kummitäti päätti kysyä lapselta neuvoa rakkaudessa. Mistä hän mahtaisi löytää sopivan kumppanin?

Kysymyksen kuultuaan lapsi katsoi häntä silmiin ja totesi: ”Miksi sinä minulta sitä kysyt? Olen 6-vuotias lapsi. En minä tiedä.” Aivan! Lapsi tuli samalla opettaneeksi jotain tärkeää. Kun elämässä on epätietoisuutta, kannattaa vastausta kysyä ennen kaikkea itseltään.

Lapset opettavat ohimennen ja olemalla

Lapsilta voi oppia esimerkiksi omasta voimasta, leikin ja naurun merkityksestä, suoruudesta, anteeksiantamisesta ja rakastamisesta. He myös tiputtelevat suustaan paitsi sammakoita, myös helmiä. Oheiset kommentit on kirjattu samoilta lapsilta eri ikäisinä.

1. Nauraminen yhdistää

Huumori, luovuus, ilo, valo ja nauru seuraavat lapsia – vai seuraavatko lapset niitä? Iltapalan yhteydessä 7-vuotias sujauttaa kolikoita vanhemman paidan sisään ja saa naurun aikaan aikuisessakin. ”Taas on äidin ja lapsen hupipäivä!” lapsi toteaa silmät säihkyen, ja saa aikuisen miettimään, voisiko hupihetkiä tosiaan olla elämässä useammin.

Nauru yhdistää myös yli kulttuurirajojen. Elämäniloisia, vieraalla kielellä puhuvia nuoria tarkkaillessaan lapsi oivaltaa: ”Noi puhuu eri kieltä, mut nauru on suomeks.” Naurun ymmärtää jokainen.

2. Luota itseesi, häpeilemättä!

”Onko kukaan maailmassa hauskempi kuin minä?” pohtii 7-vuotias. Laskiessaan kertolaskuja hän ihastelee nauraen: ”En vaan voi olla oppimatta!” En kehota aikuista ryhtymään muita tallovaksi ja itseriittoiseksi, mutta pienten asenteessa ja itseluottamuksessa olisi kyllä oppimista. On täysin mahdollista antaa huomiota ihan jokaisen ominaislaadulle, erityistaidoille ja persoonalle, ja on ok iloita itsestään ja onnistumisista.

3. On ok suuttua – ja leppyä

”Kaikki maailman ihmiset on joskus olleet kärttyisiä”, tietää 4-vuotias ja jatkaa: ”Meillähän on sisällä sitä kiukkutomua.” Jos kiukkutomun painaa alas, olosta tulee yhtä tunkkainen kuin kellarista, jota ei ole siivottu.

En kehota heittäytymään maahan julkisilla paikoilla tai raivostumaan holtittomasti, mutta tunteet ovat yhtä totta aikuiselle kuin lapselle. Anna siis itsellesi lupa tuntea ne – toiminta on eri asia kuin tunne. Vahvoja tunteita tulee joskus väisteltyä niiden hallitsemattomuuden takia, mutta samalla voi joutua sivuun voimastaan.

Lapset ovat oivallisia esimerkkejä myös anteeksiantamisesta. He eivät yleensä jää kiinni harmeihin, vaan siirtyvät eteenpäin, uusiin tunnelmiin.

4. ”Mä oon hyvä tälleen”

”Mitä!? Mä oon mä!” toteaa 6-vuotias. Kun kehotan, että hiukset pitäisi harjata, hän toteaa varmasti: ”Ei sovi. Mä oon hyvä tälleen.” Jos joskus tuntuu, että olet vääränlainen, ehkä mittaria ja näkökulmaa voisi vaihtaa, kuten lapsi: ”Paljon sä painat? Kaksi metriä? Kolme sekuntia?” 4-vuotiaskin jo tajuaa: ”Sä oot oma ittes ja se on sulle ihan oikein.”

5. Improvisoi useammin

”Mä en halunnu harjoitella, mä halusin tanssia sydämestä”, selventää 7-vuotias kotona esitetyn tanssiesityksen jälkeen. Aikuisellekin tekisi välillä hyvää olla suunnittelematta. Asioita voi kokeilla tosta noin vaan valmistelematta, vailla takeita lopputuloksesta. En kehota hoitamaan asioita huonosti, mutta joskus voi edetä myös kevyesti!

Jos omat aikuisesi olisivat aikanaan kirjanneet muistiin sanomisiasi, saattaisit hämmästyä. Jos ympärilläsi on nyt lapsia, kirjaa heidän juttujaan ylös. Näin voit muistuttaa heitä myöhemmin heidän viisaudestaan, hauskuudestaan ja autenttisuudestaan.

Lisää lasten oivaltavia kommentteja löydät Etsijän kirjasta (Otava/Hidasta elämää 2017) ja teoksesta Lasten oppeja äideille (Otava/Hidasta elämää 2018).

Tyly kohtelu voi saada lapsen uskomaan, että hän on vääränlainen – Muista, että ei ole sinun vikasi, jos joku satuttaa sinua

On surullista, mutta hyvin yleistä, että ihminen jota kohdellaan satuttaen, hylkäävästi, torjuen tai mitätöiden, kokee satuttavan kohtelun johtuvan hänestä itsestään.

Tämä on omakohtaisesti minulle myös kovin tuttua. Jos minulle oltiin ilkeitä, se kertoi mielessäni vain minun typeryydestäni, huonoudestani ja riittämättömyydestäni. Järjellä on usein helppo ymmärtää, että jokaisen tapa kohdella muita kertoo enemmänkin heistä itsestään kuin muista.

Kokemus omasta viallisuudesta kuitenkin aktivoi haavoitettuja osia itsestämme, ja haavojen ollessa aktiivisena se, mitä koemme, tuntuu täydeltä todelta – järkeilyistä huolimatta.

Lapsena olemme vanhempiemme ja ympäristön suhteen herkässä asemassa. Se miten meitä kohdellaan saa meidät tekemään tulkintoja itsestämme, rakastettavuudestamme ja arvostamme.

Parhaimmillaan vanhemmat ovat kuin suoja ja turva lapsen sekä maailman välissä. Surullisimmillaan vanhemmat itse kohtelevat satuttavilla tavoilla. Yhdenkin turvallisen aikuisen suoja voi auttaa ihan valtavasti siinä, ettei lapsi sisäistä satuttavan kohtelun olevan omaa vikaa, omaa syytä. Tätä haavaa voi myös myöhemmin käsitellä terapiassa tai muussa turvallisessa vuorovaikutuksessa.

Usein se miten meitä on kohdeltu, sisäistyy tavaksi, jolla paikoin itse kohtelemme itseämme tai päinvastoin, suojaudumme satuttamalla muita ennenkuin meitä satutetaan.

Saat suojata itseäsi, saat kieltäytyä satuttavasta kohtelusta. Usein tänä päivänä sattuvat ihmissuhteiden kipeät tilanteet aktivoivatkin meissä olevan haavoitetun lapsen, jolle kokemus omasta vääränlaisuudesta oli totuus. Tämä haavoittunut lapsi ei eheydy järkeilemällä, vaan se tarvitsee sitä, että olet sille nyt myötätuntoinen, rakastava ja turvallinen aikuinen.

Toisen ihmisen kohtelu voi johtua moninaisista syistä, ehkä heidän omista haavoistaan ja suojautumisestaan käsin. Tai ehkä heidän tapansa katsoa maailmaa on toisenlainen. Se, miten muut sinua kohtelevat, ei kuitenkaan koskaan kerro siitä, ettet sinä olisi rakastavan kohtelun arvoinen tai rakastettava. Ja vaikka tietäisit toisen toimivan haavoistaan käsin, saat silti vetää rajasi.

Haluatko opetella suhtautumaan itseesi hyväksyvämmin, ilman tekopositiivisuutta?

Ole itsellesi armollinen verkkokurssi on nyt tarjouksessa 29€ (norm 59€)

Verkkokurssi sopii sinulle joka:

Tunnistat vaativasti itseltäsi kohtuuttomasti
Koet usein riittämättömyyden ja/tai viallisuuden tunteita
Olet taipuvainen suorittamaan ja ”vetämään överiksi” – ehkä olet useamman kerran havahtunut toistavasi samanlaisia kaavoja
Tunnistat että pinnan alla on käsittelemättömiä asioita

Lue lisää kurssista ja ilmoittaudu mukaan!

https://hidastaelamaa.fi/2021/02/ole-itsellesi-armollinen-verkkokurssi/#369f2eb4

Olen yksinäinen, vaikka minulla on paljon seuraa – Tuntuu siltä, ettei minulla ole merkitystä

Minä en kuulu mihinkään. Kuka minua todella tarvitsee? Kuka hoitaa, jos kaadun? Kenen puoleen käännyn silloin, kun haluan jakaa suurimmat iloni?

Kun katsot minua ulkopuolelta, et voi aavistaakaan millaisen surun sisääni kätken. Olen sosiaalinen, upea nainen, monessa mukana ja ympärilläni on paljon ihmisiä. Sopeudun mutkattomasti tilanteeseen kuin tilanteeseen ja olen usein seurueitteni tunnelman ylläpitäjä.

Silti olen yksinäinen. Kun päivän päätteeksi painan kotioven kiinni perässäni, häviän maailmasta.

Tein karun laskelman: kuinka moni tuhansista tuttavistani jäisi kaipaamaan, jos nyt todella häviäisin. Kuinka monen elämään syntyisi peruuttamaton lovi, jos katoaisin tuosta vaan, savuna ilmaan. Tiedätkö, sellaisia ei juuri ole.

Olen työssä käyvä, yksin elävä ja perheetön sinkku. Yksinäisyys on seurannut elämääni sen eri vaiheessa. Välillä vetäydyn tarkoituksella vain itseni seuraan ja nautin ajastani yksin. Saan energiani toisista ihmisistä, mutten jaksa tuntitolkulla jauhaa puhelimessa enkä kaipaa kaveria, jolle koko ajan selittää kuulumisia.

Mutta välillä yksinäisyys on tehnyt minut lohduttoman epätoivoiseksi; miksi kukaan ei tarvitse minua?

Sitähän yksinäisyys on. Tappava tunne ja sisällä kalvava kokemus siitä, ettei ole osa mitään merkityksellistä.

Yksinäisyyttä on ulkopuolisten hyvin vaikea ymmärtää, mutta myös itse kokija on usein tietämätön tunteensa juurista. Kokemuksena yksinäisyys on niin kokonaisvaltainen ja lohduton, että siihen voi olla vaikea tarttua ja analysoida. Kuitenkin juuri tuo pysähtyminen itsensä eteen on ollut minulle ratkaisevin tekijä, jotta olen saanut jonkinlaisen otteen yksinäisyydestäni.

Olen tehnyt paljon töitä ymmärtääkseni, miksi yksinäisyys seuraa minua. Ajatella mitä tajusinkaan: tuon tunteen minussa synnyttääkin juuri sosiaalisuuteni.

Yksinäisyys on tunne ja tulkinta, joka on syntynyt minussa erilaisten kokemusten seurauksena. Juuret kulkevat aina lapsuuteeni, siihen kun ollessani vuoden vanha biologinen isäni hylkäsi minut. Hän lähti pois elämästäni, eikä koskaan palannut siihen. Uusi rakastava isähahmo tuli kyllä elämääni myöhemmin, mutta sitten piti sopeutua uuteen ja hyvin erilaiseen sukuun ja yhteisöön, jossa koin olevani outolintu.

Muutimme lapsuudessani paljon, ja minun täytyi aina löytää uusi paikka. En kuitenkaan koskaan voinut asettua paikalleni täysin, sillä aina oli mahdollista, että lähtö seuraavaan tulisi pian.

Hylkäämisen kokemus ja uuteen sopeutumisen vaatimus alkoivat määrittää elämääni. Opin ajattelemaan, että pitää sopeutua jokaiseen yhteisöön, johon minut laitetaan. Minusta tuli juureton, jolla ei koskaan oikein ollut pysyvää yksikköä ja tämä synnytti tunteen yksinäisyydestä. Olen ollut aina vähän ulkopuolinen ja pelännyt, että kuka tahansa voi hylätä – mutta samalla olen tuntenut valtavan tarpeen mukautua ja miellyttää.

Olen aina etsinyt paikkaa, johon kuulua. Merkitystä, joka tarjoaa minulle tunteen siitä, että kelpaan.

Yksinäisyyteni juurten oivaltaminen on ollut rankkaakin, mutta toisaalta todella huojentavaa. Olen ymmärtänyt, että tunnistettuani tilanteen ja ajatukseni, voin myös tehdä asialle jotain. Usein yksinäisyydestä muodostuu valtava tunnemöykky, jonka ratkaiseminen tuntuu mahdottomalta. Mutta ei niin ole – avaimet ovat omissa käsissäni!

Kirjoitus on ensimmäinen kolmesta yksinäisyyttä käsittelevästä kirjoituksesta.
Muut tekstit löydät täältä ja täältä.

Miehen uupumus ja sairastuminen voi johtua testosteronitason laskusta – Näin oloa voi parantaa itse

Testosteroni on tärkeä juttu meille miehille.
On näkyvissä ilmiöitä, joissa testosteronitasot ovat laskeneet maailmalla, mutta myös Suomessa.

Tämä ei pelkästään vaikuta lihasten kokoon tai libidoon, vaan sillä on suuria vaikutuksia esimerkiksi mielialaan. Myös todennäköisyys sairastua esimerkiksi sydänsairauksiin ja diabetekseen kasvaa.

Kyseessä on siis erittäin merkittävä juttu. Se miksi testosteronitasot ovat tippumassa, on monisyinen kysymys, johon ei ole yhtä vastausta. Mutta inspiroiva osa on se, että tällekin asialle voi onneksi itse tehdä jotain.

Yleinen uskomus on, että testosteroni laskee, kun ikäännymme. Puhutaan luonnollisesta testosteronin laskemisesta. Mutta mikäli kyseessä on luonnoton ilmiö, joka vähentää testoja, niin silloin mielestäni siihen kannattaa kiinnittää huomiota ja tehdä asioita, joilla mahdollistaa oman luonnollisen hormonitoimintansa ylläpidon.

Mihin testosteroni vaikuttaa?

Lainaan tähän jokaiselle miehelle luettavaksi suositeltavaa Elinvoimaisen miehen kirjaa:

Testosteroni on äärimmäisen tärkeä hormoni anabolisille (kudosta kasvattaville) toiminnoille, sekä miehelle että naisille. Se vaikuttaa muun muassa libidoon, seksuaaliseen kyvykkyyteen, energisyyteen, luuston hyvinvointiin, lihasten kasvuun ja vastustuskykyyn. Testosteronia muodostuu kolesterolista.

Mutta mikä tärkeintä, se vaikuttaa myös mielialaan. Esimerkiksi alakuloisuus sekä uupumus voivat viestiä testosteronin vajeesta.

Miesten viikonloppu

Mitä voit tehdä?

Jo se, että asian tiedostaa asiaa, voi alkaa auttaa hahmottomaan tilannetta. Riippumatta siitä, mitä sinulle on opetettu, voit vaikuttaa omaan kehoosi valtavasti. Myös testosteronin toimintaan on mahdollista itse vaikuttaa monella tavalla. Listasta tulisi pitkä, joten otan vain pari tärkeintä tähän hetkeen, sillä niillä pääset jo tosi pitkälle. Kurkkaa edellämainittu kirja lisävinkkeihin.

Uni on yksi tärkeimmistä hyvinvoinnin kulmakivistä, myös meidän terveelle hormonitasoille. Anna sille arvoa ja rauhoita itsesi ennen iltaa. Vältä suoraa valoa ruuduista, skippaa alkoholi illalla, liiku päivällä ulkona (vuorokausirytmi) ja opettele hengittämään syvään (parasympaattinen hermosto), käytä kylmäaltistusta ja opettele hallitsemaan stressireaktioitasi. Sinun kehosi osaa kyllä hoitaa hommat, jos me vaan tuetaan perusasioiden ilmentymistä elämässämme. Pistä unesi kohdalleen, niin moni muukin palanen terveydessäsi menee hyvään suuntaan.

Ylipaino

Lihavuus vaikuttaa merkittävästi testosteronin määrään. Myöskin liian alhainen rasvaprosentti voi olla testosteronille haitallista. Sinun ei tarvitse näyttää supermallilta, mutta ylipainoon kannattaa kiinnittää huomiota. Jos saat vähänkin ylipainoa alemmas (ei vain painoa, vaan rasvaprosenttia), annat kehollesi enemmän potentiaalia toteuttaa luonnollista elinvoimaisuutta, johon se kyllä pystyy.

Ylipainolla ei pelkästään voi selittää testosteronin vähentymistä, mutta se on silti tärkeä tekijä.

Hanki missio

Tähän ei suoranaisesti ole mitään suoraa näyttöä, mutta nostan sen silti esille. Jos elämästämme puuttuu missio, ei asioilla ole juurikaan niin suurta merkitystä. Ei ole merkitystä nousta aamulla, ei ole asioita, jotka haastavat meitä positiivisesti, ei ole tulta, joka ruokkisi meidän jaksamista päivittäin. Varsinkin monilla miehillä oma missio, oma paikka maailmassa ja ennen kaikkea omassa yhteisössä on hukassa. Se mikä ennen tuli automaattisesti, ei nykyään enää toteudu. Mikäli et vielä tiedä omaa tehtävääsi, ole halukas löytämään tuo polku, sillä sillä on valtava merkitys. Uskalla heittäytyä elämään, sillä liian varmasti sitä ei voi elää. Tehtävät, missio ja elämäntarkoitus vievät eteenpäin, kasvattavat ja ruokkivat omaa jaksamistamme, kun se osataan yhdistää järkeviin elämäntapoihin.

Kuva: Jouni Ranta

Sinun elämälläsi on merkitystä ja arvoa. Sen takia minä ja koko muu heimo odottaa sinun jaksamistasi. Kun sinä jaksat omassa elämässäsi, jaksat antaa myös heimollesi, mikä voi tarkoittaa tänä päivänä esimerkiksi perhettäsi. Ota askeleita, jotka ravitsevat, ruokkivat ja antavat sinulle voimaa tehdä tästä maailmasta parempi paikka elää.

Luonnollisin versio minusta -blogia sponsoroi Biomed

ps. Viikon valintani blogia sponsoroivan Biomedin valikoimista on Sinkkitipat, jotka tukevat mm. Veren testosteronitasojen pysymistä normaalina.

Lisäluettavaa:

https://academic.oup.com/jcem/article/92/1/196/2598434

https://eje.bioscientifica.com/view/journals/eje/168/2/227.xml?legid=eje%3B168%2F2%2F227&related-urls=yes

https://www.nature.com/articles/s41598-018-24347-6

Elämä jättää meihin kipeitä jälkiä, mutta aina on mahdollista oppia katsomaan itseään myötätuntoisesti

”Saanko kertoa sulle salaisuuden?” Lapsuuden salaisuudet siirtyvät toiselle hennosti kuiskaten. Niissä kiteytyy ystävien välinen luottamus ja jakamisen ilo. Kutkuttava ajatus siitä, että vain me kaksi tiedämme tämän. Ja ehkä hieman kikatusta päälle. Tällaiset salaisuudet jättävät lämpimän muistijäljen.

Sitten on toisenlaisia lapsuusajan salaisuuksia. Sellaisia, joita ei kerrota kenellekään. Jotka ovat liian suuria ja pelottavia jaettavaksi, liian hämmentäviä mielen kohdattaviksi. Sellaiset salaisuudet piiloutuvat kehoon, varastoituvat soluihin ja kasvavat ajan myötä yhä isommiksi, yhä painavimmaksi.

Jos salaisuutta piilottelee tarpeeksi kauan, se alkaa muokata kantajaansa. Se päättää, mitä kohtia itsestä on turvallista näyttää muille, mitä kohtia tulee piilotella.

Vaikka salaisuuden alkuperäinen tehtävä on suojella sisintä, se alkaa ajan myötä toimia päinvastoin. Salaisuus vie voimia ja vetää puoleensa yhä uusia salaisuuksia. Pahimmillaan salaisuus kietoo häpeään ja estää sydäntä kohtaamasta toista.

Salaisuuden kantaminen tekee ulkoa vahvaksi, mutta sisältä haavoittuvaksi. Jos on tottunut kantamaan isoja asioita yksin, kantaa helposti vanhasta tottumuksesta. Kantaa omaa ja toisen taakkaa. Joskus voi tuntua siltä kuin kantaisi hartioillaan koko maailman painolastia. Raskaan taakan kantaja hakeutuu helposti tilanteisiin, joissa isoin kuorma lankeaa hänen hoidettavakseen. Hetkittäin hän tuntee jopa ylpeyttä itsestään. Ja syystäkin, onhan hänellä uskomaton kyky selviytyä mitä haastavimmista elämän tilanteista.

Mutta kaikista vahvinkin väsyy joskus. Se voi tapahtua kenelle tahansa. Pysäytys voi olla iso tai pieni. Tai niitä voi tulla vuosien kuluessa useampia. Hetkiä, jolloin havahtuu siihen, että elämästä on tullut taistelua. Se mikä sai alkunsa yhdestä ihmismieltä järkyttäneestä kokemuksesta saattaa vuosien kuluessa johtaa tilanteeseen, jossa arki alkaa tuntua kohtuuttoman raskaalta.

Näin voi käydä myös sille, joka ei ole koskaan joutunut kantamaan salaisuutta. Sen sijaan elämässä on voinut tapahtua paljon rankkoja asioita, joita ei ole syystä tai toisesta pystynyt käsittelemään. Ehkä siihen ei ole ollut tarpeeksi voimavaroja. Ehkä kaikki energia on mennyt arjessa selviytymiseen. Tai kenties aika ei ole ollut vielä oikea. Syitä siihen, miksi jäämme taakkojemme kanssa yksin voi olla monia. Sen ei kuitenkaan tarvitse olla koko elämän mittaista.

Raskaimmatkin taakat on mahdollista purkaa – ajan ja avun kanssa. Vaikka elämä jättää meihin kipeitä jälkiä, on mahdollista oppia katsomaan itseään myötätuntoisesti.

Jos tunnistit itsesi tästä tekstistä, on kolme asiaa, jotka haluaisin sinulle sanoa:

Et ole yksin.
Se ei ollut sinun vikasi.
Koskaan ei ole myöhäistä muutokselle.

5 asiaa, joista kannattaa kiittää – Onnellisuus on taito löytää tavallisesta elämästä mahdollisimman paljon hyvää

Kiitollisuus saattaa kuulostaa ylitsevuotavan isolta sanalta. Kiitollinen asenne ei kuitenkaan tarkoita sitä, että joka suuntaan pitäisi niiailla ja kumarrella onnen kyyneleet silmissä – kyse on ihan vain siitä, että pystyy näkemään asioiden hyvät puolet ja nauttimaan niistä.

Yksi tapa tehdä elämästä terveempää ja onnellisempaa, on opetella tekemään kiitollisuudesta itselleen tapa.

Tutkimusten mukaan kiitollisen elämänasenteen omaksuneilla ihmisillä on vahvempia ihmissuhteita ja tukevammat sosiaaliset verkostot. Tutkijat ovat todenneet myös, että optimistinen ja kiitollinen tapa suhtautua asioihin parantaa vastustuskykyä.

Päästä nämä viisi kiitosta mieleesi ja pyörittele niitä ajatuksissasi. Minkälaisia tunteita ne herättävät?

Kiitos, että saan elämääni ihmisiä, jotka välittävät aidosti.
Kiitos, että juuri oikeat ihmiset ja asiat löytävät elämääni.
Kiitos, että kaikki apu ja kannattelu tulee luokseni, kun uskallan pyytää ja ottaa vastaan.
Kiitos, että osaan vaalia niitä asioita, jotka tuovat minut lähemmäksi itseäni.
Anna itsellesi anteeksi, että tiennyt vielä sitä, mitä nyt tiedät. Kiitä itseäsi siitä, että opettelet.

Löydät nämä sekä 40 muuta rohkaisevaa, kannustavaa ja innostavaa viestiä mukaan omalle polullesi Eevi Minkkisen Ole itsellesi armollinen -korttipakasta.

Lähde: Fast Company

Pelkään, että satutat minua – Suojamuuri murtuu vasta, kun sen kannattelu sattuu liikaa

Ajattele, että sisälläsi on liekki. Jokaisen elävän olennon sisällä on liekki, ydin. Liekki on hellä, herkkä ja tulen lailla hallitsematon. Liekki on elämä, joka elää meitä. Minä en elä, minua eletään. Henkiset harjoitukset ovat vuosisatoja pyrkineet muistuttamaan kaiken olevan yhtä. Kaikella on sama alkuperä. Se mikä meitä jokaista elää, on kaikille sama. Se mikä elää sinua, elää minua. Ihmiselämää koemme kehomme kautta ja se on koti tässä elämässä. Keho itsessään on varsin haavoittuvainen.

Mieti eläimiä! Miten niiltä saattaa löytyä terävät torahampaat, raatelevat kynnet, myrkyllinen kieli…Eläimillä on usein fyysisesti voimakkaammat suojautumisaseet kuin ihmisillä. Meidät on tehty pehmeiksi, fyysisesti varsin suojattomiksi. Ihmisen kovin kohta lienee hampaat. Ihmisellä ne on tehty syömistä varten. Kokeile ihoasi, miten pehmeä ja tunteva se on. Meidät on tehty tuntemaan.

Tässä 7 ajatusta haavoittuvaisuudesta, joka yhdistää meitä kaikkia:

1. Haavoittuvaisuus on asia, jota emme pääse pakoon. Voimme olla siihen yhteydessä tai jatkaa panssariemme kasvattamista. Voimme valita nähdä, että panssarien ylläpito koskee. Elämä panssarien takana ei ole joustavaa ja virtaavaa, vaan valtaosan ajasta tukalaa ja ahdistavaa. Usein olemme valmiita luopumaan panssareistamme vasta, kun niiden kannattelu sattuu liikaa.

2. Haavoittuvuus on rosoista, mutta kaunista. Se on sitä, että elämä saa tuntua, elämällä on kummasti jotain väliä. Haavoittuvaisuuden hyväksymisen myötä perspektiivi emotionaaliseen kipuun saattaa muuttua. Tunnetason kivuilla voi olla jokin tärkeä viesti.

3. Haavoittuvuutemme tulee esiin elämän kipeissä kohdissa, mutta myös luovuudessamme, valoissamme ja siinä, että uskallamme seistä omilla jaloilla ja olla se, joka todella olemme, keskeneräisyyksinemme ja ihmisyyksinemme.

4. Omaan haavoittuvaisuuteen tutustuminen on herkkää, haparoivaa, kompuroivaa ja jännittävääkin. Sinun haavoittuvaisuudessasi asuu sinun helmesi, sinun lahjasi itselle ja maailmalle. Vaikka sen helmen esiin sukeltaminen on pelottavaa, se on kuitenkin sen arvoista.

5. Tavoitteena ei ole olla täysin vapaa kaikesta suojautumisesta, sillä tietty määrä suojautumista on myös tämän ajan yhteiskunnassa viisasta. Oleellisempaa on oppia erottamaan, milloin suojat ovat tarpeellisia ja milloin eivät. Oleellista on se, että on itse yhteydessä itseensä. Oleellista on se, että tuntee tulevansa nähdyksi ja kuulluksi oikeana itsenään.

6. Haavoittuvaisuus mahdollistaa syvemmän kohtaamisen ja eheytymisen. Tässä on jotakin, jota ei voi älyllä ymmärtää. Se on niitä juttuja, jotka on vain koettava.

7. Panssareista luopuminen on elämän mittainen matka, jossa ei tule valmiiksi. Joskus laitamme kuin vanhasta muistista suojukset päälle. Ihmisyys on haavoittuvaista, yhä edelleen.

Teksti perustuu Eevi Minkkisen kirjaan Ole itsellesi armollinen. Nyt voit kuunnella tai lukea uutena asiakkaana tämän kirjan ja kaikkia muita Storytelin kirjoja ilmaiseksi (30 päivän ajan).

Vahvojen naisten ja vetäytyvien miesten malli on sota-ajan surullinen perintö – mutta siitä on mahdollista vapautua

Kirjoittaja Taru Meritie on uuperheneuvoja, Ihminen tavattavissa -terapeutti ja kirjanpitäjä. Löydät hänen ammatilliset sivunsa täältä: https://www.uusperhe.fi

Koetko naisena, että yrität kaikkesi ja mikään ei riitä? Tai koetko miehenä, ettet saa olla tunteva tai herkkä? Joskus kokemuksissamme on kyse yhteiskunnan uskomuksista, joita orjallisesti suoritamme, koskaan niitä kyseenalaistamatta. Myyteistä.

Yksi elämän keskeisimmistä myyteistä on äitimyytti.

Myytti on pyhä ja uskoo, että äiti on aina viattomuuden puolella, oikeassa, hyvyys. Äiti on kaiken jaksava, uhrautuva, puhdas, elämänlähteenantaja. Ikään kuin nainen saisi hedelmöittyessään jonkin syvän jumalallisen tietoisuuden elämästä, joka poistaa hänen vajavuutensa, traumansa, erehtyväisyytensä, ihmisyyden raadollisuuden ja antaa hänelle supervoimat jaksamiseen. Hänellä on täydellinen viisaus ja tietämys viattomien lasten näkökulmasta kaikkeen: itseen, ihmisyyteen elämään, yhteiskuntaan, politiikkaan. Äidin tuomaa näkökulmaa harvoin kyseenalaistetaan. Ei muissa, eikä etenkään itsessä. Sillä meillä kaikilla on äiti – ja äidin sylin luoman pehmeän lempeän turvan tarve. Äiti on totuus, äiti on hyvä, äiti on lempeä ja rakas. Äidin syli kannattelee, läpi elämän. Äiti jaksaa.

Mutta mitä tapahtuikaan naiseuden varjopuolelle? Niille raadollisuuksille, mustasukkaisuudelle, itsekkyydelle, vihalle, halulle olla kaunis tai keskipiste? Se ulkoistettiin äitipuoleen: Enkelimäinen äiti, viaton lapsi, hirveä äitipuoli ja tietämätön isä. Tuttuja satujen rooleja. Vai ehkä oletuksiamme tosielämästä?

Äitien lähellä ovat luonnollisesti isät. Kun Suomeen syttyi sota, perheen isät lähtivät rintamalle. Tällöin äidit ottivat vastuun myös miesten töistä. Sodan loputtua isät palasivat. Vaimot toivoivat, että kaikki palaisi ennalleen. Näin ei aina kuitenkaan käynyt. Useat miehet olivat syvästi traumatisoituneita. Miehet eivät itkeneet, vaan vetäytyivät, osa alkoholisoitui. Hiljaa naiset jatkoivat kodin kannattelua. Yksinäisyys ja väsyminen johtivat katkeruuteen, halveksimaan miehiä, jotka henkisesti olivat heidät jättäneet, mutta joille kaikki kunnia annettiin. Syntyi vahvojen naisten ja vetäytyvien miesten perhedynamiikka.

Vahvat naiset ovat yhteiskuntamme ylpeyden aihe. Se on pelastanut meidät. Mutta jättänyt myös turvattomuutta ja yksinpärjäämisen taakkaa, jota emme enää tänä päivänä tarvitsisi.

Asetelma näkyy osassa perheistä edelleen: Mieheltä odotetaan turvaa. Myytin mukaan miesten tulee olla vahvoja, maskuliinisia. Tunteikkaita vain naisen äärellä, muttei epävarmoja. Nainen taasen kokee olevansa perheessä se, joka tietää, joka osaa, joka päättää. Mies voi ajautua vaimon apupojaksi, jossa vaimo kertoo, mitä ja miten asiat tulisi tehdä. Kun mies vetäytyy ja hiljenee, vaimo kokee turvattomuutta ja hakee sitä lisää kontrolloimalla kaikkea, ottamalla lisää vastuuta. Taustalla vaikuttaa syvä turvattomuus. Mies katsoo aikansa, kunnes ei enää katso. Lähtee pois henkisesti tai fyysisesti. Tai hermostuu. Tämän myötä naisen turvattomuus lisääntyy. Ja kehä vahvenee.

Sukupolvesta toiseen myytit ja niitä vahvistavat tavat naamioituvat hienosyisten sinällään merkityksettömien eleiden, yksinpärjäämisen kehäksi, jossa yhteys katoaa. Tutkimalla tapoja, asenteita, heittäytymällä kokeilemaan toisin, vaikka mieli sanoisi muuta, voi parisuhde tulla lempeämmäksi, alustaksi uudelle.

Myyttien purkaminen on arjen tapojen purkua. Se on maalaisjärjen haastamista ja kyseenalaistamista. Se on pysähtymistä juuri siinä kohdassa, kun ei tee mieli pysähtyä. Kun sinulla on tarve huokausten saattelemana järjestellä asioita, tai kotia, tai tarve lähteä pois, voisitko toimiakin toisin? Kysyä itseltäsi: miltä minusta tuntuu? Miksi teen tämän? Kaipaanko syliä, kosketusta, turvaa? Tai tahtoisit kokeilla, mutta olet epävarma ja lannistut ennen kuin aloitatkaan. Kaipaisitko, että puolisosi näkisi sinut, hapuilevana, tunteita etsien, kokeillen jotain uutta toimintatapaa? Ilman neuvoja, ilman ohjeita? Väsyneenä, vaikka hän onkin tehnyt niin paljon enemmän. Kaipaatko täydellistä idylliä, kotia kroppaa, puolisoa? Vai syvää yhteyttä, joka syntyy, kun pysähdymme katsomaan: Kuka sinä olet? Kuka minä olen? Juuri tässä hetkessä.
Ja sanoitamme sen toisillemme. Kerta toisensa jälkeen.

Kun pysähdymme itsemme, tunteidemme ja tarpeidemme äärelle, voimme poistua toteuttamasta yhteiskunnan tiedostamattomia kaavoja, jossa yritämme kelvata historian hengähdyksille.

Askel askeleelta voimme olla enemmän minä. Enemmän me.

Rakas ihminen, sinun ei tarvitse myydä sieluasi saadaksesi rakkautta

Mitä tarkoittaa, että rakkauden valitseminen ei koskaan toteudu itsen tai toisen kustannuksella?

Lyhyimmillään vastaus on, että rakkaudessa henkistä ja fyysistä koskemattomuuttasi kunnioitetaan. Fyysinen koskemattomuus on useimmille meistä helpompi hahmottaa, mutta henkinen koskemattomuus saattaakin sitten olla vaikeammin määriteltävä.

Mitä se sinulle tarkoittaa?

Henkisen koskemattomuuden rikkominen on kaikkea sitä, mikä saa sinut hengittämään varovasti tai luulemaan että sinun täytyisi olla toisenlainen.

Kaikkein useimmin epäselvyys syntyy rakastumisen ja rakastamisen rajalla, siinä kohtaa kun rakkauden potentiaali pitäisi lunastaa rakastamalla.

Kohtaat elämäsi aikana monia aivan ihania ihmisiä, mutta et tunne heitä kaikkia kohtaan vetoa. Yhtälailla tapaat jokusen ihmisen, johon tunnet voimakasta vetoa, mutta silti suhde ei koskaan oikein ”käynnisty”, etene, vakiinnu. Potentiaalia ei lunasteta. Rakkaus on jonkinlainen ponteva lupaus, jota odotat saapuvaksi hetkenä minä hyvänsä. Mutta jostain syystä se ei saavu. Tyyliin ikinä.

Ja tässä kohtaa monilla meistä aikuisistakin on erilaisia vähän hassujakin uskomuksia Siitä Oikeasta, ja jollei tällä nimekkeellä, Siitä Ihmisestä, jonka takia pitäisi ja kannattaisi rakkauden nimeen Vähän Joustaa Enemmän Kuin Kenenkään Muun Kanssa.

Silloin menevät puurot ja vellit sekaisin. Toisen kohtaaminen edellyttää aina itsenkin kohtaamista, eikä se aina tunnu kivalta. Toisen kohtaaminen pakottaa sinut näkemään defenssejasi ja suojuksiasi – maneereja, tunne- ja ajattelukaavoja, pelaamista, varmistelua, yrityksiä kontrolloida tilannetta tai toista – ja se on siksi vähän ikävää ja nöyryyttävää. Omakuva voi joutua koetukselle – ja se on hyvä.

Tämä on kasvua.

Mutta rakkauden takia ei pidä joutua kutistamaan itseään, kasvamaan vinoon, käpristymään kokoon, satuttamaan sieluaan tai ruumistaan.

Tämä ei ole kasvua. Se on hidasta kuolemaa. Se on sinun elämänvoimasi tukehduttamista.

Rakastaminen ei ole ainoastaan koskemattomuuden kunnioitusta: koskemattomuuden kunnioituksesta syntyy kukoistuksen edellytykset.

Ensimmäisen ja jälkimmäisen erottaa toisistaan etenkin siitä, että ensimmäisessä tapauksessa kuvassa on kaksi.

Rakkaus on kohtaamista ja kohtaaminen laittaa aina kasvamaan. Sekä suhteen että siinä olevat ihmiset. Tuo kasvu on suloisen kipeää, sillä kasvu harvoin tapahtuu täysin kivuttomasti. Mutta se on kasvua, se on suhteen syvenemistä. Kun haavoittuvaisuus kohtaa haavoittuvaisuutta, side aina vahvistuu, minäkuva kirkastuu.

Kun puhutaan hitaasta kuolemasta, olet kuvassa yksin. Yrität sopeutua ja asettua toisen rinnalle, mutta jostain syystä yrityksesi ovat yksinäisiä, epätoivoisia. Et ole dialogissa toisen kanssa, tai dialogi on manipuloivaa, katkonaista ja pitää sinua epävarmuudessa. Toinen saattaa antaa ymmärtää, että hän on muuttumaton ja vain sinun tulisi muuttua. Tai sitten hän vain antaa ymmärtää kaikenlaista, muttei kuitenkaan anna mitään. Saatat kuvitella – tietoisesti tai tietämättäsi – että jos olisit vähän täydellisempi, hienompi, kauniimpi, viisaampi (jatka listaa loputtomiin, vain mielikuvituksesi on rajana), suhteenne voisi onnistua ja kukoistaa.

Mutta niin ei koskaan käy, jollei suhteessa ole kaksi. Kohtaaminen vaatii kaksi ihmistä, jotka kumpikin suostuvat kohtaamaan toisen kohdatessaan myös itsensä. Siitä syntyy yhdessä kasvu.

Ei hätää. Hankalatkin tilanteet voi kääntyä kasvuksi. Sinun kasvuksesi. Kyvyksi nähdä, miksi yrität sovittaa itseäsi pieniin rakoihin, kun voisit loistaa jossain toisaalla.

Rakkaus ei ole kaupankäyntiä sen välillä, rakastetaanko tässä suhteessa sinua vai minua. Tarkoitus on, että tässä suhteessa sinä rakastat minua, minä rakastan sinua, sinä rakastat sinua ja minä minua. Ei kompromisseja.

Tilanne, jossa rakkaudessa tehdään kauppaa siitä, rakastetaanko tässä suhteessa sinua vai minua, ei ole rakkautta. Suhde, jossa rakkaus toteutuu jommankumman kustannuksella ei ole rakkautta, se on jotain muuta. Olet tuomittu rakastamaan, mutta et tuomittu rakastamaan jotain tiettyä ihmistä.

Lähde pois ja etsi kasvusi muualta. Koska tiedäthän, sinä todellakin olet sen arvoinen.

***

Enemmän itsen ja toisen rakastamisesta Keiju Vihreäsalon kirjassa ”Jotta voisin rakastaa – Rakkauden anatomia”. Kirjassa pohditaan, mitä on rakkaus ja tarkastellaan, minkälaiset asiat estävät meitä kohtaamasta toisiamme rakkaudessa.