Sivu 223 – Hidasta elämää

4 asiaa, jotka auttavat rakastamaan enemmän – Pehmeitä sanoja et koskaan joudu katumaan

Tein hetki sitten itselleni niin kutsutun rakkauden check-listan. Se meni jotenkin näin:

1. Osaan rakastaa itseäni.
2. Osaan löytää rakkautta elämän pienistä asioista.
3. Suhtaudun itseeni armollisuudella (ja rakkaudella).
4. Minussa on valtavasti rakkautta, ja olen valmis jakamaan sen jonkun toisen kanssa.

Ihailin listaani ja päättelin, että parisuhteetkin sujuvat jatkossa leikin lailla. Kunnes sitten tuli parisuhde, tai ainakin parisuhteen alku. Mikään ei ollutkaan enää yksinkertaista. Ymmärsin, että parisuhdekouluni oli edelleen armottoman kesken.

Siispä pakotin itseni tekemään toisenkin listan. Kirjoitin paperille asioita, joihin olen rakkaussuhteissani sortunut. Jaan parisuhdetöppäilylistani Sinun kanssasi ja toivon, että Sinä voisit välttyä ainakin osin rakkailta sudenkuopiltani.

1. OLEN YRITTÄNYT MUUTTAA TOISTA IHMISTÄ.

Olen kuvitellut, että jos toinen muuttuisi enemmän ja minun kaltaisekseni, rakastaisin kovemmin. Pääsisin silloin pois omasta pahasta olostani. Jos ei pysty rakastamaan toista sellaisena kuin hän on, on kenties aika kääntää kokonaan sivua. Sillä toinen ihminen voi muuttaa tekojaan, muttei lopulta paljon itseään.

2. OLEN ARVOSTELLUT IHMISTÄ HÄNEN TEKOJENSA SIJAAN.

Olen sekoittanut teot rakastamaani ihmiseen. Soimannut ihmistä, en asioita, joita ihminen on tehnyt. Niissä on nimittäin suuri ero. Sinä olet inhottava tyyppi on eri asia, kuin Se oli inhottavasti sanottu.

3. OLEN OLETTANUT TOISELTA TIETYNLAISTA KÄYTÖSTÄ.

Olen odottanut, että toinen toimisi jollain tietyllä tavalla, kunnes olen ymmärtänyt, etten voi olettaa oikeastaan mitään. Voin toivoa, mutta ennen kaikkea hyväksyä. Mitä enemmän toiselta oletan tai vaadin, sitä harvinaisempaa on, että oletetut asiat toteutuvat. Vaatimalla asioita on varmin tapa menettää toinen, sillä kukaan ei halua elää kahleissa.

4. OLEN RIPUSTANUT ONNENI TOISEN VARAAN.

En ole luottanut itseeni ja seisonut jykevästi omilla jaloillani. Riippuvuus toisesta ihmisestä on altistanut odotuksille, ja toteutumattomat odotukset johtaneet pettymykseen.

Kirjoitan huhtikuussa ilmestyvässä, Hidasta Elämää -kirjaperheen kirjassa Suuria hetkiä – voimaa ja viisautta elämän taitekohtiin muun muassa rakkauden löytämisestä, sen kiinni pitämisestä ja tilanteista, joissa rakkauden on menettänyt.

Monesti parisuhteen haasteet nousevat siitä, että kahden ihmisen agendat eivät kohtaa. Tosi asiassa agendat eivät voi koskaan olla täsmälleen samanlaiset. Siksi onkin tärkeää löytää agendoissa jokin yhteinen maali, jokin asia, jota tavoitella yhdessä; jokin, joka yhdistää kaksi ihmistä toisiinsa. Jos agendat ja polkujen suunnat ovat kaikilta osin erilaiset, parisuhteesta tulee helposti taistelu siitä, kumman agenda on tärkeämpi, kumman tahto vahvempi.

P.S. Puhu läheisillesi pehmeästi. Älä sano asioita, joita et tarkoita. Sano mieluummin, että Minä rakastan sinua. Sitä ei kovin moni ole kaiketi katunut.

Kuva: Unsplash

Lisää rakkaudesta ja sen eri vaiheista kirjassa Suuria hetkiä – viisautta ja voimaa elämän taitekohtiin, joka käsittelee rakkauden lisäksi, iloa, surua ja voimaantumista elämän käännekohdissa.

Kevätauringon säteissä kimaltelee toivo – Ei anneta pelon voittaa!

Jihuu, meillä on kesää täällä, huutelen kumppanilleni, kun ensimmäisen pälven pihalla näen! Äkkiä tuolipari talvisäilöstä pälveen, saalit istuinten lämmikkeeksi ja eväsretki voi alkaa. Kevään ensimmäinen. Siinä maistuu pizza auringonpaisteessa ja viherpeippojen konserttia kuunnellessa. Ilma tuoksuu sulavalta lumelta, pälven paljastamalta ruoholta ja kaukaa henkivältä kesän lämmöltä. Ei haittaa, vaikka aurinko ehkä saa ruusufinnin nenällä kukkimaan, antaa kukkia! Valon voima on ihmeellinen: mieli riisuu huolet hartioilta ja vaihtaa niille ilon energisen viitan.

Vielä on lunta, mutta hanget kantavat. Luonnossa on menossa siirtymäriitti talvesta kesään. Hangella kävellen pääsee hakemaan pajunkissoja maljakkoon. Tulee lapsuus mieleen ja hangilla kirmailu kavereiden kanssa. Enää ei niinkään juoksennella, vaan rauhassa kävellen kuunnellaan askelten rouskuntaa hangen kovalla pinnalla.

Tuvan ikkunasta voi seurata, kun linnut tankkaavat ruokaa. Siinä ovat mustarastas ja punatulkku vierekkäin ihanana väriparina nokkimassa maahan pudonneita siemeniä. Onpa usein oravakin, jonka turkissa havaittavissa jo vähän ruskeaa. Mustarastas kiittää illalla viheltelemällä läheisessä kuusikossa.

Vielä vähän aikaa (joka tässä iässä tuntuu kuluvan yhä nopeammin), ja pääsee pihalle keräämään hortaa aamupalalle ja muillekin aterioille, tankkaamaan luonnon vihreää voimaa.

En yhtään jaksa olla huolissani ilmastosta. Enemmän mieltä painaa ihmisten pelokas toivottomuus, jolle saa liaäravinnetta median välityksellä. Voi, tiedän kyllä, että muovin käyttöä on hyvä rajoittaa jne. Olen sitä mieltä, että ennemminkin on syytä vähentää pelkojen lietsomista ja vihapuheita.

Mitäpä, jos ottaisimme haasteena tämän ajan uhkakuvat ja virittäisimme toivon säteitä pelkojen sijaan?

Onko muna kanaa viisaampi ja lapsi aikuista? Voisi ollakin, kun annamme lapselle mahdollisuuden siihen! Että mitenkäkö? No, ensimmäinen ehto on se, että on lapsia täälläkin korkean elintason maassa.

Minä olen jo melko iäkäs. Elämä on ehtinyt opettaa sen, että toivoa ei pidä koskaan heittää. Saattaa olla niinkin, että vanhemmiten oikeasti tulee lapsenomaiseksi jälleen ja siksi uskoo enemmän toivon kuin pelon voimaan. Uskon niinkin, että hyvä voittaa lopulta aina, sillä se on kuin onkin vahvempi, kuin paha.

Eipä yhtään hassumpi uskomus omasta mielestäni.

Intuitiosi vahvistuu, kun annat sen ohjata sinua – Haahuile metsässä sinne, minne nenä näyttää

Erityisesti metsä on herkullinen paikka tehdä intuitiovaellusta ja herkistää intuitiota.

”Kun kävelet metsässä, sen sijaan, että ajattelisit ”tuolle harjulle kiipeän”, voisitko päätyä eri tavalla harjun huipulle?

Ensin ehkä tunnet kehossasi vetoa kääntyä oikealle ja päädyt ison puun juurelle. Kun pysähdyt puun juurelle, huomioisi vaeltaa sen takana olevaan isompaan kiveen vähän ylempänä rinteessä. Tuohon kiveen osuvat auringon säteet puiden lehvästön läpi valaisten kiven oikean ylänurkan. Se saattaa tuntua jollain lailla puoleensavetävältä. Seuraat vetovoimaa ja impulssia.

Päädyt tutkimaan kivijärkäleen oikean kulman ylänurkkaa. Kuinka ihmeellisiä sävyjä löydätkään kivestä, kun jäkälä leikittelee kiven pinnassa luoden sydämen muodon. Hengähdät ulos ja koet kehosi rentoutuvan syvemmin.

Huomiosi pääsee taas vaeltamaan harjun mäntyjen joukkoon. Sitten näet edempänä ja ylempänä rinteellä männyn oksalla pienen linnun. Lintu lennähtää ja katoaa ylemmäksi puiden joukkoon. Kehossasi tuntuu impulssi seurata linnun suuntaa.

Tällä tavoin seikkailusi jatkuu eteenpäin. Useiden käänteiden, pysähtymisten ja ihmetysten hetkien jälkeen päädyt lopulta harjun laelle kallioiselle ja puuttomaan kohtaan, josta avautuu näkymä kauas kumpuilevaan maastoon. Kuten aallot vihreydestä kohti sinisyyttä, katoavat harjut kohti horisonttia.”

Tämä oli ote uudesta Metsässä-kirjasta intuitiovaelluksen luvusta.

Jokaista meistä ohjaa jokin – voisiko intuitio ohjata sinua?

Jokainen ihminen ohjautuu metsän polkua valitessa tai elämän valintoja tehdessä jonkin periaatteen, informaation, ohjauksessa. Intuitiovaelluksessa ideana on, että nyt ohjaava periaate ei ole mielen tulevaisuussuunnitelma vaan hetkessä tuntuva intuitiivinen kokemus.

Intuitiovaelluksen kaksi periaattetta

1) tule rennosti läsnä kehoosi ja kuuntele minne kehosi sisällä tuntuu impulssi kääntyä ja kulkea

2) anna huomiosi vapaasti vaeltaa ja kiinnostuneena seuraa mikä asia tuntuu vetävän huomiota puoleensa

Näissä periaatteissa tarkoituksena on siis tuntua mielihyvä ja hyvän tunteen virta. Ideana antaa huomiosi imeytyä jonnekin, joka on sinun kokemuksessasi kaunista, kirkasta, valoisaa ja elävää. Samoin on tarkoitus antaa kehon liikkua suuntaan, joka saa aikaan hienovaraisemman tai vahvemman mielihyvän tuntemuksen.

Voit myös pysähtyä usein. Rennosti uudestaan ja uudestaan voit palata läsnäoloon kuulostelemaan uutta intuitiivista virtaa, aivan kuten kuvailtiin Metsässä-kirjan lainauksessa.

Käytä intuitiovaellusta missä vain

Nyt voit käyttää näitä periaatteita metsässä polun valitsemiseen. Voit toki mahdollisesti kulkea myös polulta pois ja vaeltaa ihan omaan suuntaasi. Samoin voit näin synnyttää itsellesi vaikka kaupunkiseikkailun.

Voi olla hauskaa myös tutkia näitä periaatteita työseminaarissa, kun mietit että kenelle menisit puhumaan. Kumppania etsivä sinkku voi käyttää intuitiotaan sopivan ihmisen etsimiseen juhlissa. Kuka vetää huomiotani puoleeni? Ketä kohti kehoni haluaisi kulkea? Todennäköisesti päädyt oikein hienoihin kohtaamisiin, kun kuuntelet kehoasi ja huomioisi virtaa tässä ja nyt etkä mielen haluja ja pelkoja.

HUOM! Kun olet metsässä, muista säähän sopivat varusteet ja varmista, että et eksy.

Kurkkaa Jarkon uutuuskirja Metsässä.

Unsplash kuvat: Toni Lluch / Cristina Gottardi / Jakob Owens

Pian taas tulossa loistavat metsään uppoutumisen menetelmän ohjaajakoulutukset – lämpimästi tervetuloa mukaan!

Polku unelmiin alkaa siitä, mikä tuo eloosi iloa tässä ja nyt – Siksi pieni metsäkävely voi olla ensiaskel kohti isoa unelmaa

Yksi elämäni vapauttavimmista oivalluksista on ollut huomata, että en välttämättä tarvitse mitään TIETTYÄ voidakseni olla syvässä ilossa. Edes niitä kaikkein suurimpina juttuina pitämiäni. Kaikki sellaiset asiat, joista olen itsepintaisesti pitänyt kiinni ja uskonut että ne tarvitaan jotta voin olla onnellinen, tuottivatkin pikemminkin kärvistelyä, koska niiden kautta odotin iloa enkä elänyt sitä.

Usein se jokin meissä, joka pitää tiukasti kiinni ja uskoo että voin olla onnellinen ”sitten kun…”, on joku haavoittunut osa meitä. Eikä sitä tarvitse osata korjata ennen kuin elämässä voi olla enemmän iloa. Kun menee iloa kohti, ihan arkisissa mini-miniasioissakin, alkaa oivaltaa omaa arvoaan juuri sellaisena ja juuri siinä missä on. Unelmien toteuttaminen lähtee siitä, että tekee juuri nyt niitä asioita jotka ilahduttavat. Ilman odotusta siitä että olon pitäisi yhtäkkiä olla iloinen jos ei ole.

Se haavoittunut osa joka uskoo, että tarvitsen sen ihanan parisuhteen, täyttymyksellisemmän duunin tai enemmän rahaa jotta voin voida hyvin kertoo usein niin uskottavaa tarinaa meistä, että oikeasti luulemme että näin se homma varmaan on. Usein kuvioon liittyy alitajuista, tunnistamatonta arvottomuutta, joka estää tekemästä pieniä, ilahduttavia asioita ja pitää kiinni luulossa, että vaatisi niin paljon jotta voisin olla syvän onnellinen ja jotta unelmani voisivat toteutua.

Sydänjuttu-kirjassani sanon, että jos itselleen lepohetken tai herkkusuklaan iloisesti suominen on haastavaa, miten vaikeaa onkaan vastaanottaa unelmiensa kumppani tai duuni? Loppujen lopuksi suurten unelmien toteutumisen ja arkisten ilojen kokemisen taustalla ovat ihan samat tunteet. Jos itselleen ei ole valmis suomaan ilon, lempeytyksen ja lohdun tunteita jo nyt, ihan itse itselleen, niin mistä kumpuaisi sydämen voima, turva, luottamus ja itsearvostus niitä isompia juttuja kohti kulkemiseen ja niiden vastaanottamiseen? Kuinka voisikaan uskoa, että jokin ihanimmista ihanin haave voi toteutua, jos ei valmista itseään vastaanottamaan sitä tänään – sallimalla itselleen asioita joista nauttii?

Vaikka ei välttämättä voisi uskoa kuinka jollain isolla unelmalla on tekemistä pikku metsäkävelyn kanssa, niin ihan valtavasti! Kaikki mikä tuottaa sydämeesi ihan pientäkin läikähtelyä juuri nyt, on unelmiesi isojen aallokoiden alkumeri, tässä ja nyt. Ja kun elossa menee iloa päin, onko lopulta edes enää niin väliä, tapahtuvatko juuri ne jutut joista nyt unelmoit? Keskiössä ei olekaan se, onko jokin mahdollista tai järkevää vaan se, että antaa itselleen luvan tehdä NYT juttuja joista nauttii, ilman että koko elämän pitää olla jotenkin hienosti järjestyksessä ennen sitä.

Mitä siis, jos olennainen kysymys ei siis olekaan, ovatko unelmasi mahdollisia sitten joskus vaan mikä tuottaisi sinulle iloa juuri nyt?

Lämpimästi tervetuloa voimauttavaan valmennukseen tai näkijäkonsultaatioon tästä.

Kuva: Unsplash.com

Sinä et ole mennyt hukkaan – Koskaan ei ole liian myöhäistä alkaa kuunnella sydäntään

Onko sinulla tunne, että menet jotenkin hukkaan? Että sinussa on paljon potentiaalia, jota et saa hyödynnettyä täydesti? Et oikein puhkea täyteen kukkaan?

Tiedät, että sinulla on vahvuuksia, kokemusta, osaamista ja oppimisen halua, myös auttamisen ja jakamisen halua, mutta et tiedä, mihin ja miten hyödyntää niitä. Et ole vielä löytänyt Sun Juttuasi.

Tunne voi olla epämääräistä, sotkuista ja tahmeaa tyytymättömyyttä, vaikka järjen ääni sanoo, että kaikki on elämässä päällisin puolin hyvin.

Haluan rohkaista sinua. Ei mikään elämäsi poluista, paloista, kiemuroista, kiitoteistä tai hidasteista ole mennyt hukkaan. Et sinä itsekään. Et ollenkaan.

Kun alat koota kokemus- ja osaamispalasiasi yhteen ja hahmotat ne osana jotain isompaa ja tärkeämpää, voit rakentaa niistä itsellesi innostavan, arvojesi mukaisen ja merkityksellisen unelmatyön.

Tämä edellyttää kuitenkin sitä, että otat oman juttusi löytämisestä ja hyvinvoinnistasi tietoisen vastuun. Tästä hetkestä eteenpäin. Vastuun ajatuksistasi, päätöksistäsi, valinnoistasi ja teoistasi.

Tämä taas edellyttää pysähtymisiä oman itsesi ääreen. Oman sydämesi puheen kuuntelemista ja äärimmäistä rehellisyyttä. Itsellesi ja muille. Maailman rohkeimpia tekoja, sillä tehdä sydämensä valitsemia tekoja ja olla rehellisesti oma aito itsensä on pelottavaa ja turvatonta. Siinä joutuu uskaltautumaan oudolle maaperälle. Joka päivä.

Täytyy myös lakata piittaamasta piiruakaan siitä, mitä muut ihmiset sanovat. Sekin varsin vaikeaa.

Mehän yritämme kovasti olla riittäviä, arvostettuja, hyväksyttyjä ja rakastettuja muiden silmissä. Olemme valmiita luopumaan omasta aitoudestamme, jopa omista arvoistamme, venyäksemme ja vanuaksemme sellaisiksi kuin tilanne ja muut ihmiset kulloinkin edellyttävät. Tai luulemme niiden edellyttävän.

Jos mittaa omaa arvoaan lähinnä vain muiden arvostuksella ja hyväksynnällä, ovat riittämättömyys ja häpeä ikuisia, kiusallisia seuralaisia. Pahimmillaan itsetunnon rippeetkin rikkovia riivaajia.

Kun harjoittelet omana keskeneräisenä itsenäsi olemista ja kuljet sydämesi viitoittamia unelmapolkuja, ei sinun tarvitse hävetä mitään eikä ketään.

On riski olla oma itsensä ja tehdä sitä mitä sydän sanoo, mutta huomattavasti suurempi riski on yrittää olla joku muu ja tehdä jotain, minkä joku muu (ego, järki, ihmiset) sanoo olevan sinulle hyväksi. Jälkimmäisen riskinä on altistua kaunalle, katkeruudelle, syyttelylle, ahdistukselle, masennukselle ja muille sairauksille. Tuskin innostaa sinua?

Harjoittelemalla sinnikkäästi ja rohkeasti omana itsenäsi olemista, saavutat ennen pitkää mestaruuden. Löydät sen myötä varmemmin myös Sun Juttusi ja puhkeat täyteen kukkaan.

Inspiroiva kuunteluvinkki tämän tekstin kirjoittajalta: Sinä olet enemmän

Odotan innokkaasti tapaavani sinut Löydä Sun Juttusi -valmennuksissani, joihin voit tutustua täältä.

Menneisyyden kipeiden kokemusten ei tarvitse pilata koko loppuelämää

Kun olin teini-ikäinen, eräs tuntemani mies oli useasti väkivaltainen minua kohtaan.

Suljin asian sisälleni piiloon vuosiksi ja toisaalta kun sen välillä muistin, ajattelin ansainneeni kaiken. Se oli keinoni suojautua, selvitä eteenpäin. Vasta vuosia jälkeenpäin jouduin kohtaamaan asian kokonaan uudelleen. Minun oli kohdattava viimein kaikki se, minkä olin kauan sitten painanut piiloon sisälleni.

Siitä alkoi pitkä prosessi, joka oli täynnä kipeitä kohtaamisia muistojen kanssa. Yksi näistä oli hyvin konkreettinen. Jouduin tilanteeseen, missä minun oli käveltävä rakennuksen ohi, jossa yksi näistä kipeistä asioista tapahtui. Tunsin, miten sisälläni kuohui. Pelkoa. Olisin halunnut vain kääntyä ympäri, vältellä, unohtaa kaiken uudestaan.

Ihminen on kuitenkin luotu selviytymään. Paikoista, joissa on fyysinen keho kovilla – mutta myös niistä, missä emotionaalinen kuorma tuntuu mahdottomalta kantaa. Ehkä juuri tuo selviämisvietti minussa sai ottamaan askeleita eteenpäin. Vaikka kuinka tunsin halua kääntyä toiseen suuntaan, tiesin ettei se voisi enää olla vaihtoehto. Ymmärsin siinä hetkessä, että pelonsekainen paniikki sisälläni ei lopulta ollut minun tunteeni, tämän aikuisen naisen joka tänä päivänä olen, vaan sen pienen nuoren tytön, joka minussa edelleen eli. Sen tytön, joka palasi sillä sekunnilla tuohon kipeään hetkeen vuosien taakse.

Ymmärsin, että minun täytyisi nyt jos koskaan olla itse itselleni se ihminen, jota silloin teininä niin kovasti kaipasin ja tarvitsin. Kuvittelin ottavani kädestä sitä pientä, 14-vuotiasta minua. Kävelin tytön kanssa talon ohi, toistaen hänelle koko ajan mielessäni: ”Kaikki on hyvin. Sä olet turvassa nyt, enää ei ole hätää.”

Noiden sanojen toistaminen ja oman itseni kannattelu tilanteessa, jossa luulin etten voisi itseäni kannatella, muutti jotain. Energian tapahtuneen ympäriltä. Kaiken, mitä tuohon yksittäiseen kipeään tapahtumaan kauan sitten oli latautunut. Hengitin syvään, kun tunsin sisälläni omat sanani. Uskoin silloin, että kaikki todella oli hyvin.

Meille kaikille on tapahtunut elämässä kipeitä asioita. Pieniä, isoja tai jotain noiden väliltä. Joku on kokenut kiusaamista. Toinen vähättelyä. Jotakin on petetty pahasti. Toinen ei uskalla kokeilla aikuisena siipiään, kun on lapsena kuullut tarpeeksi usein, ettei hänestä tulisi mitään. Jokaisella meillä on mukanamme asioita, jotka on lopulta selviytyäkseen ollut pakko piilottaa sisimpäänsä.

Mitään ei kuitenkaan voi pitää piilossa loputtomiin. Asiat tulevat kyllä esiin, aivan varmasti. Ihmissuhteissa, tai sellaisina hetkinä kun tunnet toistavasi samaa kaavaa, samaa virhettä uudestaan ja uudestaan. Ehkä jähmetyt, suutut tai reagoit voimakkaasti tilanteessa, jota jälkeenpäin ihmettelet; mitä hittoa oikein tapahtui. Ehkä palaat paikkaan, jossa sinuun sattui kovasti. Ja haava, joka sisällesi jäi, repeää auki. Sellaisesta ei pääse yli, ei ympäri. Läpi meneminen on ainoa keino parantua, jatkaa eteenpäin.

Kun vihdoin uskallat katsoa kipeää kohtaasi – muista, sinä olet se, joka voit parhaiten auttaa itseäsi. Ole itse itsellesi se turva, aikuinen, tuki, jota joskus eniten kaipasit. Ota kädestä sua, lasta sisälläsi, sano hänelle ne sanat joita eniten tarvitsit.

Haavasi paranee, mutta siitä jää jälki. Tuo jälki sulautuu osaksi historiaasi. Osaksi elämääsi, omaa aikajanaasi. Palaseksi, jota uskallat katsoa, josta voit puhua. Eikä sillä silloin ole enää valtaa satuttaa. Silloin, sinusta tulee vapaa.

—

Jos tunnistat tekstiä lukiessasi haavan itsessäsi, mutta et tiedä miten auttaa itseäsi tai selviytyä eteenpäin – tässä muutama itseäni auttanut vinkki:

Hae apua (tai jos sinulla ei ole voimia, pyydä läheistä etsimään). Kenenkään meistä ei kuulu jäädä yksin, ja joitakin haavoja on mahdotonta lähteä tutkailemaan ilman tukea. Apu voi olla ammattiapua, vertaistukiryhmiä, mitä vain. Selvitä, mitä paikkakunnallasi on tarjolla.
Muista auttaa myös itse itseäsi. Voit tutustua omiin tunteisiisi, tunnelukkoihisi, käyttäytymismalleihisi. Olen itse saanut valtavasti apua itsetutkiskelun ja kirjoittamisen kautta. Kukaan toinen ei voi tietää tarinaani, eikä osaa sanoittaa sitä. Sinun on itse tutustuttava siihen, vaikka se tekisi kuinka kipeää tahansa. Se helpottaa kyllä, ajan kanssa.
Kun käsittelee vaikeita menneisyyden tapahtumia, tarvitsee myös ankkureita, joilla pysyy nykyhetkessä. Sinun ankkurisi voi olla mitä vain, mistä pidät. Se voi olla liikettä, kävelyä ulkoilmassa, kirjoittamista, kutomista, leipomista. Milloin sinä olet parhaiten läsnä tässä hetkessä, mistä nautit?
Ole armollinen itseäsi kohtaan. Joidenkin haavojen parantuminen vie kauan. Juuri nyt sinun ei tarvitse olla missään muussa pisteessä, kuin siinä missä olet. Anna itsellesi aikaa toipua.
Muista, että sinä selviät kyllä. Sen, mitä sulle on tapahtunut, ei tarvitse määrittää koko elämääsi eikä kaikkia tulevia ihmissuhteitasi.

Millaista liikettä kehosi kaipaa tänään? – Näin sovitat joogaharjoituksen kuukautiskiertoosi

Kuukautisten sykli rytmittää naisen elämää, mutta millainen joogaharjoitus sopii mihinkin vaiheeseen? Koska naiseus muuttuu jatkuvasti, ei joogan tai muun liikunnan tarvitse pysyä samanlaisena päivästä toiseen.

KUUKAUTISTEN JÄLKEEN

(nouseva kuu, nuoren neidon aika)
Kun edelliset kuukautiset ovat ohi, alkaa ovulaatioon valmistautuminen. Energiatasot nousevat ja olo tuntuu itsevarmalta, uteliaalta ja sosiaaliselta.
Nyt onkin fyysisen tekemisen aika. Tähän hetkeen sopii voimallinen jooga. Esimerkiksi virtaava vinyasa-jooga voi tuntua hyvältä.

OVULAATION AIKA

(täysikuu, aikuisen naisen ja äidin aika)
Ovulaation aikana olo on voimallinen, hedelmällinen, rakkaudentäyteinen ja vilkas. Eläimelliset viestit ovat vahvempia. Nainen haistaa ja maistaa eri tavalla.
Nyt on hyvä hetki antaa tilaa luovuudelle. Unohda valmiit sarjat ja joogaa intuitiivisesti. Panosta laajoihin liikkeisiin ja luo omia asana-sarjoja. Astu matolle ja katso, mitä tapahtuu.

“Me emme ole joogaa
varten, vaan jooga on
meitä varten.”

VUOTOON VALMISTAUTUMINEN, PMS

(laskeva kuu, kuningattaren ja vapaan naisen aika)
Vuotoon valmistautuminen on mieltä kuormittavaa aikaa. Tämä ei ole paras hetki aloittaa uutta, vaan sen sijaan hyvä tilaisuus saattaa jotain keskeneräistä valmiiksi. Kehossa ja mielessä tuntuu usein kireyttä ja jännitystä.
Nyt kannattaa olla itselleen armollinen ja lempeä. Avaavat liikkeet lonkille ja lantiolle tekevät hyvää. Kuuntele tuntemuksiasi. Kokeile erilaisia kiertoja, sekä perhosasentoa (polvet koukussa auki ja jalkapohjat yhdessä) selkä bolsterin päällä. Rentoudu ja hengitä munasarjoihisi kädet alavatsalla. Täällä lisää bolsterijoogavinkkejä!

KUUKAUTISTEN AIKA

(uusikuu, viisaan naisen aika)
Kuukautisten aika on otollinen vetäytymiseen ja hidastamiseen. On hyvä antaa sisäisen lepohermoston käynnistyä. On tärkeää katsoa menneisyyteen, kerätä kierron tuomat hedelmät ja suodattaa ne uudeksi tiedoksi.
Nyt on levollisuutta edistävän joogan aika. Kokeile lepoa ja elpymistä korostavaa restoratiivista joogaa ja panosta pitkään savasanaan eli lepoon. Vältä äärivenytyksiä. Myöskään ylösalaisia liikkeitä ei suositella, jotta kohtu saa tyhjetä luonnollisesti maan vetovoiman avulla. Sisäänpäin kääntyminen ja syvät, vatsaa pehmentävät hengitykset ravitsevat.

<<<<<<<< >>>>>>>>

Teksti on Merin haastattelusta Om -joogalehdestä 2/2019, haastattelija: Anna Antila.

Lue lisää kuukautiskierron eri vaiheista ja tutustu kokonaisiin joogaharjoituksiin kirjastani Lumoava nainen – Tunne villi voimasi.

Valokuvat: Pexel.com / Lucas Pezeta

Asiantuntija Jarko Taivasmaa: ”5 syytä, miksi sinunkin kannattaa mennä metsään”

Metsä on täynnä ikiaikaista voimaa, joka hoitaa suomalaista sielua. Toimintaterapeutti, chi kung -opettaja ja Metsä ja meditaatio -korttien tekijä Jarko Taivasmaan uutuuskirja Metsässä – Uppoudu metsään, itseesi ja elämään kertoo, miten läsnäolon ja luontoyhteyden kautta voi purkaa stressitilaansa ja löytää elämään uutta energiaa.

Tässä Jarkon 5 syytä, miksi sinunkin kannattaa mennä metsään.

1. Metsässä vietetty aika lisää elinvoimaasi
Metsä on täynnä sellaista luonnonvoimaa, josta ihminenkin voi saada osansa. Jo kymmenessä minuutissa verenpaineesi alkaa laskea ja pulssisi tasoittua. Kahdessa kymmenessä minuutissa mielialasi kohoaa, tunnissa tarkkaavaisuutesi paranee ja kahden tunnin jälkeen elimistösi puolustuskyky kohenee. Luonnossa vietetty aika on myös paluuta ihmiselle lajityypillisempään ympäristöön. Siirtyminen kaupunkiympäristöstä metsän rauhaan voi saada jonkun syvällä olemuksessasi rentoutumaan, hellittämään ja kokemaan itsensä ravituksi.

2. Metsä auttaa sinua palaamaan ajatusten oravanpyörästä läsnäolon tilaan
Luonto kutsuu sinua huomioimaan ympäristöäsi tässä ja nyt. Se auttaa sinua tyhjentämään pään turhista ajatuksista. Moni kokee, että metsässä tuntuu samalta kuin meditoidessa. Oletko sinäkin huomannut saman? Kun menet metsään, et tarvitse meditaatiotyynyä tai meditaatiotekniikkaa. Metsä on tarpeeksi.

3. Metsä vahvistaa yhteyttäsi luontoon – ja kaikkeen ympärillä olevaan
Jos haluat tuntea olevasi todella elossa, niin silloin kannattaa mennä metsään. Metsä on täynnä eläviä organismeja, eläviä olentoja. Aivan konkreettisesti ympärilläsi on elämää enemmän kuin kaupungissa. Anna itsesi hengittää syvään metsäilmaa ja haista metsä. Tule sitten tietoiseksi elämästä ympärilläsi. Huomaa, että kehosi on elävä olento kuten kasvit, puut ja eläimet. Sinä olet osa kaikkea tätä elämää. Anna metsän kuiskata tämä viisaus sinulle.

4. Metsä tarjoaa todellisen somepaaston
Vietä pidempi tovi metsässä, ehkä jopa yö metsässä. Vietä se hiljaisuudessa ja ilman kännykkää ja muita teknologisia välineitä. Anna itsesi rentoutua ja juurtua. Ehkä sinulle tapahtuu sama kuin minulle, kun vietän tovin pidempään metsässä. Yhtäkkiä ihmisten luoma sivilisaatio hienouksineen ja hupsutuksineen tuntuu vain kaukaiselta mielen unelta. Todelliselta tuntuvat puut ympärillä, tuo iso kivi tuossa, sammalmätäs, maa jalkojen alla ja taivaan sininen avaruus. Tämä on oikeasti todellisuus, koska siinä hetkessä aistittava todellisuuteni on vain metsää. Kaupunkiin pääsen vain kuvittelun ja muistelun avulla. Tällaisina hetkinä elämässä on ihmeellistä mysteerin tuntua ja makua. Silloin kumarran metsää.

5. Metsä on hapekas harjoitussali
Jos pidät meditaatiosta, joogasta, chi kungista tai vaikka taijista, niin mene tekemään sitä metsään. Voit huomata, että harjoituksesi saavat uutta syvyyttä. Tuntuu kuin metsä meditoisi kanssasi ja kutsuisi sinua syvempään läsnäolon sukellukseen. Ja vaikka metsä kutsuu sinua meditaatioon jo spontaanisti, niin harjoitusten kanssa kokemuksesta voi tulla erityisen syvä ja ravitseva.

Lähteenä käytetty myös: Forest & medicine -tutkimus ja Metsäntutkimuslaitos.

Kurkkaa kirja.

Saako joku sinut tuntemaan, että vika on aina sinussa? – Älä usko häntä, vaan usko itseäsi

Yksi narsistisia piirteitä omaavan erikoistaito on laittaa sinut epäröimään itseäsi, pitämään itseäsi jopa hulluna.

Sinun tunteillasi, huolillasi, kysymyksilläsi tai toiveillasi ei tunnu olevan mitään merkitystä. Lupaukset ovat vain sanoja, jotka ovat sopineet tiettyyn hetkeen, jotta hän saisi mitä hän haluaa. Kun uskallat pitää puoliasi ja kyseenalaistat näitä valheita, kun peräät lupauksia toteen tai kerrot miltä sinusta tuntuu, loukatut tunteesi ja ymmärrystä etsivät sanasi pomppaavat hänen teflon-pinnastaan suoraan takaisin sinulle – vääristyneinä ja tahraantuneina.

Sinä ylireagoit.

Olet niin yliherkkä.

Missä maailmassa sinä oikein elät?

En ole ikinä sanonut noin.

Rauhoitu nyt taas, ei tämä ole mikään iso juttu.

Minulla ei ole tässä mitään ongelmia, miksi sinulla tuntuu aina olevan ongelmia?

En minä valehtele, sinä et vain ymmärrä mitään ja käsität aina väärin.

Kun tätä vähättelyä jatkuu vuosia, alat ehkä uskoa, että sinussa onkin jotain vikaa. Tunnet hieman liikaa, huolehdit hieman liikaa, olet liian sitä ja liian vähän tätä. Vika on aina sinussa. Sinulta ei ikinä pyydetä anteeksi, vaan huomaat aina olevasi itse se, joka pyytää anteeksi ja sovittelee, joka joustaa ja ottaa vastuun kaikesta.

Kärsit hiljaa ja yksin, vaikka sinua on loukattu ja sinulle on valehdeltu, sillä et voi enää olla varma itsestäsi ja reagoinneistasi. Oletko ihan täysin järjissäsi? Onko niin, että ylireagoit? Oletko hieman yliampuvan tunteellinen? Epävarmuus syö voimiasi ja itsetuntoasi. Et luota enää itseesi etkä muihinkaan ihmisiin ja tunnet olosi turvattomaksi ja yksinäiseksi.

STOP!

Sinulla on oikeus kaikkiin tunteisiisi. Kaikkiin. Kukaan toinen ei voi tulla sanomaan että olet yli tai ali, liian paljon tai liian vähän. Kun huomaat, että toinen vähättelee – ei näe, ei kuule eikä tunne sinua, voit olla myös kuuntelematta hänen mielipidettään sinusta.

Älä usko ettei sinulla olisi oikeutta kysyä, kyseenalaistaa ja keskustella.

Älä usko, ettei sinulla olisi oikeutta olla näkyvä, kuuluva ja tunteva.

Älä usko, ettei sinulla olisi oikeutta vaatia rehellisyyttä ja kunnioitusta.

Narsistisia piirteitä omaavalla on rajallinen kyky tuntea empatiaa ja myötätuntoa. Hän ei tule ehkä ikinä ymmärtämään sinua tai tunteitasi. Hän ei tule ehkä ikinä pyytämään anteeksi sinulta. Tämä ihmisyyden pelosta kangistunut tunnoton teflon ei tule ehkä ikinä sietämään inhimillisiä tapoja tuntea, erehtyä, oppia, antaa anteeksi, muuttua ja kasvaa. Arvot, jotka ovat ihmissuhteiden toimivuudelle elintärkeitä – kuuntelu, ymmärrys, lupausten pito, totuus ja rehellisyys, eivät merkitse sinua vähättelevälle, ihmissuhteiden aitoutta pelkäävälle manipuloijalle yhtään mitään. Hän ei kunnioita niitä, koska ei kunnioita edes itseään.

Pelko tukahduttaa kaikki tunteet ja estää kasvun ja kehityksen. Eniten kärsiikin lopulta itselleen sokea, tunnoton, vastuuton ja narsistisen ylpeä, usein yksin jäänyt vähättelijä, joka ei ymmärrä miksi kaikki ovat hänet jättäneet. Nöyryyttäjästä voi yksin jätettynä ehkä tulla nöyrä, ja nöyryydestä käsin tapahtuu kasvu aitoon ja tuntevaan inhimillisyyteen.

Älä siis odota että hän muuttuu. Älä odota, että saat hänestä sitä mitä häneltä toivot. Unohda hänet ja ala elää omaa elämääsi, hänestä huolimatta. Pidä kaksin käsin kiinni kaikesta mikä on sinulle tärkeätä. Kokoa ympärillesi turvaverkko ihmisiä, jotka näkevät ja hyväksyvät sinut. Älä jää yksin. Puhu ja pyydä apua, tunne ja itke, sure ja anna itsellesi anteeksi, että olet uskonut toisen sanaa enemmän kuin omaasi.

Hukkasit itsesi ehkä hetkeksi, mutta löydät takaisin aina, sillä sinussa on voimaa – juuri sitä voimaa, jota sinua vähättelevä eniten pelkää. Sinussa on tunteiden voimaa!

Usko itseesi, luota tunteisiisi, pidä herkkyyttä voimavaranasi. Kuuntele sinä tarkasti läheisiäsi, arvosta heidän kykyjä ja anna anteeksi kyvyttömyys, pidä lupauksesi, ole totuudenmukainen itsellesi ja muille. Nouse tukevasti vähättelyn yläpuolelle, seiso selkä suorana, äläkä heilu epäilyksen tuulessa. Näytä esimerkkiä tunteiden voimasta tunteita ja elämää pelkäävälle, ja ehkä, ehkä jonain päivänä hänkin uskaltaa tuntea ja olla itselleen rehellinen.

Tunne olevasi arvokas ja rakkauden arvoinen. Valheet tuntuvat raskailta, mutta totuus tuntuu aina kevyeltä.

Toimituksen vinkki satuttavasta suhteesta toipumiseen

Toivu satuttavasta suhteesta on kirja sinulle, joka…

…olet joutunut kokemaan hyvin satuttavia suhteita.

…olet joutunut kokemaan narsistista kaltoinkohtelua ja lähisuhdeväkivaltaa.

…olet pohtinut miten ja miksi päädyit satuttavaan suhteeseen ja miksi siitä on niin vaikea irtaantua.

…olet hävennyt ja syyllistänyt itseä suhteessa tapahtuneista asioista.

…tarvitset ymmärrystä, lohtua ja tukea.

…tarvitset keinoja irtaantumiseen ja/tai toipumiseen, sekä uuden elämän rakentamiseen satuttavan suhteen jälkeen.

Voit tutustua kirjaan ja tilata sen itsellesi TÄÄLLÄ.

20 oivallusta ystävyydestä – Olen parempi ystävä muille, kun muistan olla ystävä myös itselleni

Oletko joutunut tilanteeseen, jossa ystäväsi loukkaantuu, vaikka sinun tarkoituksesi oli aidosti hyvä? Kun minulle kävi niin, aloin pohtia, mitä väärinkäsitys kertoo ystävyydestämme ja voisinko oppia siitä jotain.

Väärinymmärrystä seuraavana päivänä sommittelin jo sanoja viestiin, miten pahoittelisin eilistä sotkua. Jostain kuitenkin tavoitin eri näkökulmia tilanteeseen. Hetkinen…

Jotta voisin olla itseni todellinen ystävä tässä hankaluudessa ja nähdä itseni rakkaana ystävänäni, mieleen alkoi nousta kysymyksiä, joiden kautta tarkastelin tilannetta. Kysymyksiä, jotka auttoivat ymmärtämään tilanteen paremmin, näkemään tilanteen läheltä ja kaukaa, myös toisen näkökulmasta:

Millä tavalla ystäväni on vastuussa omista tunteistaan?
Haluanko ja onko tarkoituksenmukaista olla ikävien tunteiden kaatopaikkana?
Minkä ja kenen takia olen niin usein ottamassa roolia, jossa ryntään ”pelastamaan tilannetta”, pyydellen anteeksi ja varmistaen että muilla on hyvä mieli?
Minkä takia muiden hyväksynnän tarve on suurempi kuin omat tarpeeni tilanteissa?
Minkälaista vastuunkantoa ja käytöstä toivon ystäviltäni vastaavissa tilanteissa?
Minkälaista vastuunkantoa ja käytöstä he toivovat minulta?
Miten haluan heidän huomioivan minut ja kokemukseni?
Miten selvitän ystävien tarpeet ja toiveet rakentavasti jatkossa?
Missä menee mun rajat ja mihin haluan ne laittaa?
Miten voin rakentavasti kommunikoida omat tarpeeni ja näkökulmani tilanteissa?

Koska edellinen päivä oli elämän mustan huumorin tapaan ystävänpäivä, tajusin lopulta, että tilanne oli paras ystävänpäivälahja mitä voin saada.

Päädyin siihen, että en tässä kohtaa lähde pyytelemään anteeksi. Halusin vetää rajani nyt tähän. En sano, että tämä olisi paras tai oikea tapa handlata tilanne. Ystävyytemme kuitenkin jatkuu ja tilanteeseen voidaan palata myöhemminkin.

Mun ei tarvitse enkä pysty pelastamaan joka ikistä hankalaa vuorovaikutustilannetta. Ihmiset tulevat pahoittamaan mielensä mun seurassa hamaan tappiin asti, enkä voi saada kaikkia ihmisiä pitämään musta tai tilanteita menemään smoothisti. Mulle isoin oivallus oli, että pystyn elämään tämän kanssa ja pääsen siitä yli, ettei joku pidä musta tai toiminnastani.

Hyväksynnän hakemisen, alistumisen, hylkäämisen, uhrautumisen ja vaativuuden tunnelukot saivat kunnolla sepän moukarista! Olen ystävälleni tosi kiitollinen tästä oivalluksesta, joka vapautti mua toimimaan jatkossa aidommin omana itsenäni sekä tarpeitani sopivalla korvalla kuunnellen. Kiitos.

Ystävänpäivä-gate sai lisäksi pohtimaan kysymyksiä ylipäätänsä ystävyyssuhteisiin liittyen:

Mitkä ovat riittävät yhteisymmärrykseen pyrkimisen ja toisemme huomioon ottamisen taidot, jotta ystävyys pysyy tasapainossa?
Minkälainen yhteys meillä on?
Mistä tunnistamme asiat, joista ei ole tarkoituksenmukaista puhua ja miten toimimme, jos tulee lipsahdus?
Miten arvostus, kuuntelu, kohtaaminen ja vastavuoroisuus toteutuvat?
Mitä voin oppia tai tehdä eri tavalla jatkossa ollakseni vielä aidompi oma itseni ystävyyssuhteissa?
Millä tavalla avoimuus, rehellisyys ja haavoittuvuus elävät ystävyydessämme?
Mitä tekoja ja käytöstä toivomme ystävyyden vahvistamiseksi?
Mitkä ovat arvomme ja tavoitteemme ystävyydessä?
Mistä tunnistan ystävän, jonka eteen vaikka taistelen?
Mistä tunnistan tilanteen, missä on parasta päästää irti?

Toki kysymyksiä voisi kehittää paljon lisääkin – olisi hienoa kuulla sinun kysymyksesi!

Loppuun varmaan sopii toivotus: ystävällisin terkuin,

Aleksi

”Olin parisuhteessa yksinäisempi kuin koskaan” – Toinen ihminen ei voi poistaa tarvetta yksinäisyyden taustalla

Kuva on painunut syvälle mieleeni. Jännällä tavalla näen sen nyt ulkopuolisen silmin, aivan kuin leijuisin itseni ympärillä. Istuin lattialla, oli pimeä syksyinen ilta. Mies oli lähtenyt viikon työreissulle, ja minä olin yksin keskellä hiljaisuutta itkemässä.

Ruotsiin muutimme miehen työn takia. Minulla ei ollut siellä kunnollista työtä eikä työyhteisöä, vain osa-aikaista hanttihommaa. Olin lähtenyt tukemaan häntä, ja otin askeleen taaksepäin omalla urallani. Ystäviä ei vieraassa maassa ja pienellä paikkakunnalla tuosta vaan saanutkaan. Mieheni reissasi matkoilla ja oli paljon kiinni työssään.

Tunne painaa edelleen. Kun hän tuli kotiin reissultaan, latasin kaiken ahdinkoni häneen. Tarvitsin huomiota, hyväksyntää ja ymmärrystä: Etkö tajua, mitä sinun vuoksesi koen! Olen yksin ja odotan, että tulisit takaisin ja täyttäisit hiljaisuuteni. Muistan hänen lasittuneet, lautasen kokoiset silmänsä. Näin, ettei hän ymmärrä.

Olimme vierekkäin, yhdessä, mutta hän ei nähnyt minua, vaikka yritti varmasti. Välillä meillä oli hyvin hauskaa, mutta jollain syvemmällä tasolla emme koskaan kohdanneet. Minun tehtäväni on ymmärtää ja tukea häntä, mutten saanut samaa takaisin. Olimme epätasapainossa vailla yhteyttä. Olin yksinäisempi kuin ikinä elämässäni aiemmin – yksin, vaikka kaksin, tyhjä ja hukassa. Hän oli kumppanini, muttei osannut tarjota minulle turvaa, jota tarvitsin.

Vaikka olen kokenut yksinäisyyttä monessa eri elämäntilanteessa ja sittemmin päättänyt puhua kaikesta rohkeasti ääneen, tämän kertominen on hyvin vaikeaa.

Tuossa vaiheessa elämää halusin peittää kaiken. Oli näytettävä, että onnistun, että tuo suhde toimii erityisessä olosuhteessakin. En halunnut kertoa, että olin epäonnistunut. Lopulta tuli raastava ero.

Yksinäisyyttä on vaikea käsittää. Ulkopuolelta on helppo sanoa, että mene ulos ja hanki kavereita tai parisuhde, niin et ole enää yksin.

Mutta tiedän kokemuksesta, että kukaan toinen ei poista yksinäisyyttä, ei sitä tyhjyyttä ja syvempää tarvetta, joka aina on yksinäisyyden tunteen taustalla. Minä toivoin mieheni täyttävän tarpeeni ja itseni. Mutta eihän se niin mene. Toisen ihmisten tehtävä on täydentää kokonaisuutta; ei paikata puuttuvaa tai täyttää tyhjyyttä.

Yksinäisyys parisuhteessa oli minulle merkittävä kokemus. Olen kokenut yksinäisyyttä paljon myös eron jälkeen ja sitä ennen, ja tämän kaiken keskellä oivaltanut jotain hyvin tärkeää: yksinäisyyteni ei ole kenenkään toisen syy, eikä sitä voi kukaan toinen tuosta vain poistaa. Niin ihanaa kuin olisi omalla kohdallanikin syyttää yksinäisyydestään siitä, että on tehnyt vääriä valintoja parisuhteissa tai ettei ole onnistunut muodostamaan pysyviä ystävyyssuhteita, kyse ei ole lopulta vain siitä.

Yksinäisyyteni on tunne ja tulkinta, joka on syntynyt minussa erilaisten kokemusten seurauksena. Ajattelumalli, joka on muuttunut minulle todeksi. Yksinäisyys on minulle totta, tulkinta kasaantuneista kokemuksista, mutta se ei ole todellisuus. Tämä ollut huojentavaa ymmärtää, sillä nyt tiedän, että voin tehdä asialle jotakin.

Opettele sanomaan ei – Jos haluat levittää hyvää ympärillesi, sinun täytyy ensin uskaltaa pitää huolta itsestäsi

Hei! Minä olen Ilari ja olen patologinen miellyttäjä.

Olen käyttänyt elämästäni paljon aikaa miettimällä, mitä muut minusta ajattelevat. Miettimällä, mitä tekemiseni ja sanomiseni aiheuttavat tai eivät aiheuta muissa ihmisissä. Ein sanominen on minulle hankalaa niin perhepiirissä, ystävien seurassa kuin työelämässä.

Minulla on tarve olla se kuuluisa hyvä tyyppi. Sellainen, joka joustaa, hymyilee ja siirtyy sitten kohteliaasti kulman taakse kiroilemaan kohtaloaan.

Pikkuhiljaa olen opetellut ja joutunut opettelemaan omien rajojeni tunnistamista. Omien tarpeiden asettaminen etusijalle on minulle kuitenkin edelleen todella hankalaa. Minua on auttanut ajatus, että lopulta ainoa keino toteuttaa omaa hoivaavaa ja huomioivaa luontoani, on pitää ensin huolta itsestäni.

Kuormittuneena, väsyneenä tai tukkoisena en pysty levittämään hyvää ympärilleni. Opettelemalla sanomaan ”ei”, voin sanoa ”kyllä” jossakin toisessa, tärkeämmässä paikassa.

Väitän, että miellyttämisen tarve ei kuitenkaan ole pelkästään negatiivinen asia. Yksilöllisyyttä, omia tarpeita ja sisäisiä elämyksiä korostavassa nykykulttuurissa on hyvä muistaa myös, että emme ole yksin. On kyse tasapainosta. Tasapainosta omien tarpeiden ja ympäröivän yhteisön ja sen odotuksien välillä.

Teen mielelläni silloin tällöin itselleni hieman epämiellyttävän asian, jos tiedän sen merkitsevän paljon jollekin toiselle. Tätä kutsutaan terveeksi epäitsekkyydeksi. Teen kuitenkin pääosin asioita, jotka tuottavat minulle iloa ja hyvää oloa. Tätä kutsutaan terveeksi itsekkyydeksi. Joskus nämä menevät myös iloisesti sekaisin, koska sellaista elämä nyt vain on.

Isoin oivallus minulle itselleni on ollut havainto omasta päänsisäisestä kuplastani.

Vaikka itse vaivaan päätäni muissa ihmisissä oletetusti aiheuttamillani reaktioilla, eivät toiset välttämättä omista elämäänsä minun tekemisieni ja sanomisieni jatkuvalle analysoinnille.

Usein omassa päässä vatvomalla asian kuin asian saakin kasvamaan suhteettoman suureen mittakaavaan. Silloin tärkeä taito on myös osata lempeästi nauraa itselleen ja omille kipukohdilleen. Ottaa kädestä sisäistä pientä ja epävarmaa Ilari-poikaa ja kertoa hänelle, että kaikki on hyvin. Sitten jatkaa taas yhdessä tätä harjoitusta, jota elämäksi kutsutaan.