Pienten lastemme hoitajat ja opettajat – Kiitos aidosta välittämisestä ja rakkaudesta, jota jaatte joka päivä työssänne!

Kirjoittaja: Minna Ananin 

Aamulla vein nuorimmaiseni eskariin. Totesin eskarin opettajalle että ensi viikolla sitten alkaakin poikamme kesäloma. Opettaja herkistyi kyyneliin, samoin minä. Syksyllä meidän perheessämme on vain koululaisia.

Kaikki kolme lastamme ovat käyneet kunnallisen päivähoidon ja esiopetuksen. Kolmen lapsemme kanssa meillä on alueeltamme kokemusta kolmesta eri päiväkodista. Uskon että olen sanonut kiitos aikaisemminkin, mutta nyt ainakin on kiitosten aika.

Vaikka monta kertaa olen toivonut, että olisin voinut viettää aikaa enemmän lasteni kanssa kotona, silti aina olen jättänyt lapseni hyvillä mielin hoitoon. Suurin syy siihen on, että olen nähnyt, että päiväkodissa lapseni ovat olleet sellaisten aikuisten ja ammattilaisten hoidossa, jotka oikeasti välittävät lapsista. Aito välittäminen näkyi aamuisen opettajankin kyynelissä.

Kiitän teitä kaikkia lastemme opettajia ja hoitajia kaikista niistä tunneista ja päivistä, jotka olette eläneet pikkuihmisten rinnalla.

Kiitos niistetyistä nenistä, lohduttavasta sylistä ja kannustuksesta. Vaikka kolmannen lapsen kohdalla ajattelin, että olen jo konkari lähtemään töihin, vaikka lapsi jäisikin perääni itkemään – en ollut. Silloin sai myös äiti halauksen.

Kiitos lasten kanssa tehdyistä käsityöistä, askarteluista, leipomisista ja kukkien istuttamisesta. Ihana perinne on aina ollut äitienpäivän aamukahvit päiväkodilla. Ne ovat olleet tärkeitä äidille, mutta myös lapsille.

Kiitos kouluvalmiuksien opettamisesta, kulttuuriin ja uusiin harrastuksiin perehdyttämisestä. Keskimmäinen lapseni pääsi eskarin kanssa tutustumaan oopperaan. Siitä tuli kipinä uuteen harrastukseen joka vieläkin kantaa ja tuo iloa.

Kiitos niistä puhelinsoitoista, kun olette ilmoittaneet lapsen tarvitsevan kotihoitoa. Monetkohan oksennuksetkin olette näiden vuosien aikana korjanneet? Kiitos myös soitosta, kun lapsen hampaat olivat iskeytyneet leikkitelineeseen ja heiluivat. Tapasimme hammaslääkärin odotushuoneessa, jossa lapsi jo rauhoittuneena istui hoitajan sylissä.

Kiitos yhdessä iloitsemisesta. Kun lapsi alkoi puhumaan, lukemaan tai pitämään kynää oikein. Kun lapsi sai uusia kavereita.

Kiitos myös niistä sovitteluista kun kaverin kanssa painittiin tai hiekkalapiosta riideltiin. Kun nämä ajatukset nousivat mieleeni, ehkä päällimmäiseksi jäi kuitenkin:

Kiitos rakkaudesta, jota jaatte joka päivä työssänne. Teette sitä sydämellänne.

Aiheeseen liittyviä tuotteita Hidasta elämää -puodissa: