Kun ei ole sanoja, joilla lohduttaa lasta – “Pahimpia ovat hetket, kun hyvästelemme lapset yhteisen viikonlopun jälkeen”

Kirjoittaja: Annika S.

Heräsin yhtenä yönä kauhistuttavaan uneen. Näin unessa pienen lapsen, joka seisoi kadulla yllään vain vaipat. Hänet oli sidottu kettingeillä jaloistaan kiinni eikä hän pystynyt liikkumaan. Lapsen suuhun meni ohut letku, jolla hän imi ruokaa. Lapsen ympärillä oli mustiin pukeutuneita ihmisiä, jotka vartioivat häntä. En nähnyt lapsen kasvoja. En pystynyt katsomaan niitä unessa. Lapsen hädän näkeminen teki liian kipeää. Olisin halunnut auttaa lasta, mutta en pystynyt.

Uni oli mielessäni pitkään. Tiedän, että sen avulla alitajuntani auttoi minua käsittelemään tuskallista tilannetta elämässäni. Unen pieni, avuton lapsi on oma lapseni. Meidän perhettämme kohdannut kriisi johti vuosi sitten siihen, että meidän kolme lasta joutuivat muuttamaan sijaisperheeseen. Sen jälkeen olen joutunut kantamaan sisälläni valtavaa surua, ikävää ja tuskaa, jonka lapsista erossaolo aiheuttaa.

Pahimpia ovat hetket, kun hyvästelemme lapset yhteisen viikonlopun jälkeen. Hyvän mielen ja naurun tilalle tulee lohduton ikävä ja hiljaisuus. Suukottaessani lasta kyynelten kastelemalle poskelle tunnen, miten kyyneleet kihoavat omiinkin silmiini. Pinnistelen pysyäkseni kasassa. Vaikka yritän lohduttaa lasta, tunnen ettei minulla ole sanoja. Ei ole sanoja, joilla voisin sillä hetkellä poistaa lapsen surun.

Lasten lähdettyä ikävä tuntuu kehossa tuskan tunteena. Sisälläni on kuin valtava, ahdistunut huuto, mutta ääntä ei kuulu. Reino Nordinin Kyynelten virta kuvailee menetyksen aiheuttamaa kaipuuta koskettavasti:

Sanoinko koskaan sitä sulle, kuinka paljon rakastan
hetkiä, joita annoit mulle, avasit sun maailman.
Ja kohta kun et enää kuule, vaikka kuinka huutaisin.
Ei oo lääkettä kaipuulle

Vaikka ikävään ei totu, olen kuukausien mittaan oppinut käsittelemään surua. Ymmärrän, että suru on kehon luonnollinen reaktio tuskallisessa tilanteessa. En yritä tukahduttaa surua, vaan annan sen tulla. Kun on oikein paha olla, itken. Itken niin paljon, etten ole koskaan tuntenut oloani yhtä lohduttomaksi. Muistutan itseäni siitä, mitä olen lapsillekin sanonut: Ikävä on hyvä asia. Se kertoo, että rakastaa ja välittää.

Sen sijaan, että välttelisin ajattelemasta lapsia, ajattelen heitä usein. Lasten lähdettyä siivoan heidän huoneensa, petaan sängyt kauniisti ja asettelen pehmolelut odottamaan heitä. Joskus ostan lapsille yllätykseksi kynäpaketit, piirustusvihot tai uudet lelut, jotka laitan lahjapakettiin odottamaan. Muistelen usein mieheni kylkeen nojautuen lasten kanssa sattuneita hauskoja tilanteita ja katsomme yhä uudelleen hupaisia videoita, joita olemme ottaneet heistä. Tällaiset yhteiset hetket, jolloin muistelemme lapsia, lämmittävät sydäntä ja helpottavat erossaolon aiheuttamaa tuskaa.

Kaikista vaikeinta on kestää syyllisyydentunteita. Syyllisyydentunteet ovat niitä, jotka lamaannuttavat minut välillä täysin. Silloin mikään ei tunnu hyvältä, missään asennossa ei ole hyvä olla, mikään ei maistu miltään enkä pysty kuuntelemaan mitään muuta, kuin sitä sisäistä syyttävää ääntä, joka sanoo: sinä paha äiti, mitä olet mennyt tekemään? Syyllisyydentunteita ei voi helpottaa itkemällä. Niiden käsitteleminen vaatii syvällistä itsetutkistelua. Silloin joutuu palaamaan yhä uudelleen niiden asioiden äärelle, jotka aikanaan johtivat sijoituspäätökseen.

Koska olin kärsinyt tietämättäni vuosia hoitamattomasta masennuksesta ja muista psyykkisistä sairauksista, sairauteni eteni lopulta siihen pisteeseen, että jouduin sairaalahoitoon vaikea-asteisen masennuksen ja syvän uupumustilan takia. Sitä ennen masennus oireili minussa jatkuvana väsymyksenä, raskaina mielialan vaihteluina ja aggressiivisuutena. En ymmärtänyt mistä se johtui, vaan syytin vain itseäni ja unenpuutetta. Vaikka huolehdin, että lapset saivat aina jotain syötävää ja heillä oli puhtaat vaatteet, en pystynyt vastaamaan heidän kaikkiin tarpeisiinsa tunnetasolla.

Muistan edelleen, miten vielä kaksi vuotta sitten oman lapsen ottaminen syliin tuntui hirvittävältä ponnistukselta, johon minulla ei ollut voimia. Tuntuu riipaisevalta muistella tilannetta, kun lapsi katsoi minuun illalla ja pyysi: “äiti, haluan syliin”. Nostin hänet syliini, mutta en tuntenut hellyyttä. Olin ärtynyt, iloton ja väsynyt. Koko meidän perhe voi silloin huonosti. Mieheni oli myös uupunut liiallisen kuorman alla, jota sairauteni oli hänelle aiheuttanut vuosikausien ajan. Kokonaisuudessaan tilanne oli täysin kestämätön. Häpeä esti minua kertomasta kenellekään. Haimme apua aivan viime tipassa.

Nykyisin en tiedä mitään parempaa kuin oman lapseni rutistaminen hellään syleilyyn. Kun saan oman lapseni syliini, aika pysähtyy. Tunnen hänen ihonsa ja hiustensa pehmeän tuoksun, kuinka hänen pienet kätensä kietoutuvat kaulani ympärille ja miten hänen sydämensä pamppailee rintaani vasten. Silloin tunnen valtavaa onnen ja rakkauden tunnetta. Vaikka joudumme nyt käymään läpi tuskallisen surun ajan, minua vahvistaa ajatus siitä, että tämä kaikki on väliaikaista.

Jonain päivänä, kun palaamme yhteen, olemme vahvempia. Ja vaikka nyt tuntuu, ettei ole sanoja, joilla voisin lohduttaa lapsia eron hetkellä, uskon, että aikanaan he ymmärtävät päätöksemme takana olevan epäitsekkään rakkauden.

4 merkkiä, milloin pärjääminen on mennyt överiksi – Selviät mieluummin yksin, kun aiheutat kenellekään vaivaa

Pärjääminen on hieno ominaisuus. On ihanaa pystyä luottamaan itseensä ja tietää, että elämästä selviytyy. Toisilla meistä pärjäämisen taito syntyy jo lapsuudessa. Vanhemmat ovat ehkä kasvattaneet sinut itsenäiseksi, reippaaksi ja pärjääväksi. Tai ehkä lapsuudenkodissasi on ollut ilmapiiri, jossa ei ole ollut tilaa tai mahdollisuutta olla heikko.

Haitallista pärjäämisestä tulee silloin, jos ihminen ei enää osaa tunnistaa avun tarvettaan ja tukeutua toiseen. Silloin tulee huomaamatta kannettua yksin isoja asioita ja elämästä tulee tahattoman raskasta.

Tässä neljä tunnusmerkkiä haitalliseksi muuttuneesta pärjäämisestä:

1. Sinun on vaikea tunnistaa, milloin tarvitset apua.

Olet niin tottunut selviämään elämän pienistä ja isoista haasteista yksin, että isonkaan vastoinkäymisen tullessa et välttämättä tunnista tarvitsevasi apua. Vaikka toinen sitä tarjoaisi, saatat vastata ”Kyllä mä pärjään” ja uskot niin itsekin. Olethan pärjännyt ennenkin.

2. Vältät avun pyytämistä, ettet kuormittaisi toista.

Avun pyytäminen tuntuu sinusta vaikealta, koska ajattelet sen kuormittavan toista ihmistä. Selviät mieluummin yksin, kun aiheutat kenellekään vaivaa.

3. Ylität helposti oman jaksamisesi rajat.

Koska olet pärjäämisen mestari ja tiedät selviäväsi lähes mistä vaan, saatat helposti yliarvioida omat voimavarasi. Sinun on vaikea delegoida asioita, minkä johdosta otat helposti myös muiden vastuuta hartioillesi.

4. Tunnet toisinaan syvää yksinäisyyttä.

Muut ovat tottuneet näkemään sinut rohkeana selviytyjänä. Voi olla, että edes läheisimmät ihmiset eivät tiedä, minkälaisia sisäisiä myrskyjä käyt lävitse. Koska jaat harvoin kamppailujasi muiden ihmisten kanssa, saattaa elämäsi näyttää ulospäin helpolta. Usein todellisuus on kuitenkin jotain aivan muuta. Pärjääjäksi ei synnytä, vaan kasvetaan. Taustalla saattaa olla hyvinkin rankkoja elämänkokemuksia. Niiden kantaminen yksin voi aiheuttaa toisinaan syvää yksinäisyyden tunnetta.

Liiasta pärjäämisestä pois oppiminen on pitkä, mutta palkitseva prosessi. Jos tunnistat itsesi edellä mainituista kohdista, olet jo askeleen lähempänä kevyempää elämää.

Kun alat pikkuhiljaa hellittää, huomaat, että vähemmälläkin pärjää. Ja että elämä on paljon mukavampaa, kun sitä ei tarvitse kantaa yksin.

Lisää lohturunoja löydät uudesta Sielun sopukoita -runokirjasta: 

Rakkaus on paljon muutakin kuin ihana tunne – Se on itsen, toisen ja maailman kohtaamista

Olen jo vuosia ollut tavattoman kiinnostunut rakkaudesta. Mitä se on? Ja miksi ihmeessä toisen kohtaaminen rakkaudessa on toisinaan niin käsittämättömän vaikeaa? Me kaikki haluamme rakastaa ja tulla rakastetuksi. Mutta jostain merkillisestä syystä rakkaus, niin ihanaa kuin se onkin, näyttää toisinaan olevan valtavan haastavaa.

Ihminen on siitä merkillinen olento, että sanat ja käsitteet ohjaavat ymmärrystämme. Se, miten sanoitamme maailmaa, ohjaa tapaa, jolla voimme maailman käsittää. Sanat ja käsitteet samaan aikaan tekevät mahdolliseksi että aina rajoittavat ymmärrystämme. Emme koskaan saa todellisuutta sanojen ja käsitteiden vangiksi, pikemminkin olemme itse sanojen ja käsitteiden vankeja. Pakotettuja hyväksymään, miten vähän pystymme ymmärtämään. Miten ymmärryksemme on sanojen ja käsitteiden ohjaamaa.

Tästä syystä on tärkeää, mitä rakkaudesta ajattelemme. Sillä ajatuksemme ohjaavat mahdollisuuksiamme kokea.

Useimmat meistä jakavat ajatuksen, että rakkaus on tunne. Tunne, joka hetkeksi saa itsen, toisen ja koko maailman tuntumaan täydelliseltä. Rakkaus valaisee oman sisäisen maailman, toisen ja kaiken muunkin siinä samalla. Tämä pätee erityisen hyvin rakastumiseen.

Mutta rakkaus on myös rakastamista, kaikkea sitä, mikä seuraa rakastumista. Vasta rakastaminen tuo rakkauteen pitkäkestoisuuden mahdollisuuden.

Rakastaminen on paljon muutakin, kuin ihana tunne. Se on toisen ihmisen kohtaamista vaihtelevissa ja toisinaan ristiriitaisissakin tilanteissa. Kohtaamiset liikuttavat aina. Niin omaa sisäistä maailmaa, kuin myös jotain kahden välillä. Eikä se ole aina mukavaa, tulla liikutetuksi. Paljon helpompaa usein olisi pitäytyä vanhassa, olla tinkimätön, kieltäytyä näkemästä ja kuulemasta, evätä myötätunto ja väittää, että omat reaktiot ovat toisen syytä – siis itsen ulkopuolella. Olisi helpompaa kivettyä. Mutta ne kaikki estävät kohtaamasta. Jollei hyväksy kohtaamisen aiheuttamaa liikettä, ei oikeastaan kohtaa. Kohtaaminen jää potentiaaliksi ja menee rikki.

Rakkaus on paitsi tunne, myös kohtaamista ja pysähtymätön liike. Rakkaus on itsen, toisen ja maailman kohtaamista. Tuo kohtaaminen laittaa aina liikkeelle jotain, rakkaus liikuttaa. Tuo liike ei pysähdy koskaan, sillä kohtaamisissa rakkaus vain syvenee. Jos suostuu siihen.

Niin kauan, kuin etsimme rakkaudesta staattista määränpäätä, olemme eksyksissä. Niin kauan, kuin kuvittelemme rakkauden olevan lopullista pysähtymistä rakkauden tunteeseen, onnen hetkeen, ajan pysäyttämistä onnellisuuteen – niin kauan vain etsimme. Niin kauan meidän täytyy vaihtaa koko ajan, ja etsiä lisää. Uusista paikoista, uusista ihmisistä.

Jos emme huomioi rakkautta koskevissa mielikuvissamme tuota kohtaamista ja kohtaamiseen kuuluvaa liikettä, silloin emme koskaan voi ymmärtää, miksi rakkaus paitsi tuntuu niin ihanalta, on toisinaan myös valtavan haastavaa ja vaikeaa. Silloin emme koskaan voi rakastaa, voimme ainoastaan rakastua uudestaan ja uudestaan – ja sen jälkeen taas jatkaa etsimistä.

Kun kohtaamme toisemme rakkaudessa, se tuntuu paitsi hyvältä, myös liikuttaa aina jotain. Niin sisäisessä todellisuudessamme kuin kahden välillä ja itsemme ulkopuolella laajemminkin. Kun suostumme kohtaamiseen ja liikkeeseen, löydämme sen onnen, jota etsimme. Rakkauden paljaana, ja koko voimassaan.

***

Kirjoitus perustuu osin Keiju Vihreäsalon kirjaan “Jotta voisin rakastaa – Rakkauden anatomia”. Kirjassa pohditaan, mitä on rakkaus ja tarkastellaan, minkälaiset asiat estävät meitä kohtaamasta toisiamme rakkaudessa. Kirja on ilmestynyt lokakuussa Otavan Hidasta elämää -sarjassa.

Teksti on julkaistu myös HIMA Happiness -sivustolla.

5 hauskaa voimakuvaa – “Jos aina yrität olla normaali, et saa koskaan tietää kuinka upea olet”

Tässä viisi voimakuvaa muistuttamaan sinua siitä, että sinä olet ihana, juuri sellaisena hassuna ja erityislaatuisena tyyppinä, kuin olet ♥ Lisää voimakuvia löydät Hidasta elämää Instagramista.

@hidasta

Parisuhde saa olla ihana, antoisa ja helppo!

Onneksi olkoon! Olet itse valitsemassasi parisuhteessa, ja voit tehdä siitä yhdessä kumppanisi kanssa juuri niin upean kuin vaan haluatte. On suuri mahdollisuus saada jakaa elämä toisen ihmisen kanssa.

Älä hukkaa tätä mahdollisuutta keskittymällä itsesi, kumppanisi tai suhteenne huonoihin puoliin, vaan nauti suhteesta. Yhdessäolo voi olla joko heleä mahdollisuus tai kompromissientäytteinen velvoite. Kaikki riippuu näkökulmasta, jonka sinä valitset.

Voitte nauttia suhteestanne yhdessä.

Saatte muuttaa sitä yhdessä.

Joskus on helppo unohtaa, että suhde on tosiaan mahdollisuus ja että sitä voi uudistaa joka hetki. Mieli uskottelee: “Meidän suhteessamme on aina tällaista. Tämä ongelma ei koskaan ratkea. Kumppanini on aina tuollainen.”

Älä patoa ongelmiin liittyviä tunteita vaan anna niiden ilmetä, mutta varo lietsomasta niitä. Antakaa rakkauden voittaa mielen pelot. Mieli etsii vikoja, rakkaus ymmärrystä. Miten tämä sitten tehdään:

Tanssikaa arjen asfaltilla!

Miten voitte edistää suhteenne onnellisuutta?

  • Kertokaa toisillenne, mitä arvostatte suhteessanne ja toisissanne, ja tietysti myös itsessänne! Kehukaa toisianne usein, ei vaan kriisien yhteydessä.
  • Keskittykää ongelmatilanteissa ennen kaikkea esteen voittamiseen. Miettikää yksin ja yhdessä: “Miten voimme päästä tästä eteenpäin? Mikä helpottaisi tätä tilannetta? Mikä estää meitä muuttamasta tilannetta juuri nyt?”
  • Purkakaa tunteita erillisessä keskustelussa. Keskustelu on hyvä aloittaa sanomalla, että nyt ei ole aika keksiä ratkaisuja, vaan purkaa kokemuksia ja tuntemuksia, ja että toivot toiselta aikaa, huomiota ja armoa sille, ettet välttämättä sanoita kaikkea täydellisesti. Tämä asettaa keskustelulle selkeät raamit: toinen puhuu omasta kokemuksestaan ilman syyttelyä ja toivoo tulevansa nähdyksi. Kuuntelijan kannattaa kuunnella lämmöllä, mutta muistaa että toinen on oma, erillinen henkilö. Suhtaudu hänen purkaukseensa hieman etäältä, samoin kuin tekisit hyvälle ystävälle. Koska kumppanin kokemukset saattavat loukata itseä, niihin suhtaudutaan helposti liian vakavasti, jolloin omat puolustusmekanismit heräävät.
  • Sopikaa kalenteriin kummallekin omaa aikaa, etenkin jos teillä on lapsia.
  • Tehkää jokin harjoitus tai meditaatio iltaisin, mieluiten joka ilta. Sillä on huikea vaikutus suhteenne ilmapiiriin, koska silloin jätätte mielen ja egon maailman taakse. Harjoituksen jälkeen pystytte kohtaamaan toisenne läsnäolevasti. Yksi hyvä harjoitus, jota voi tehdä joko yksin tai yhdessä, on nimeltään Paranemisen avain, joka löytyy tästä.
  • Olkaa paljon lähekkäin. Halaus kiireen keskellä tuo mielihyvää, tukea ja samalla puolella olemisen tunnetta.

Mieli uskottelee, että asiat eivät muutu ja ihmiset pysyvät kiinni ongelmissaan. Älkää uskoko tällaisia pelon ääniä. Moni suhde on muuttunut radikaalisti vuosienkin yhdessäolon jälkeen. Voitte panostaa rakkauteen pelkojen kuuntelemisen sijaan joka päivä, koko suhteenne ajan.

Voitte aina muuttaa asioita, jotka eivät edistä hyvinvointianne ja onnellisuuttanne. Jos muutokset eivät toimi, olette vapaita tekemään uusia muutoksia. Suhteen ei tarvitse olla hankalaa kompromissien tekoa ja arjen sietämistä. Suhde saa olla ihana, antoisa ja helppo.

Lisää lämpöä ja läheisyyttä? Mitran Meidän vuosi – lempeä matka parille -kirjan löydät TÄSTÄ!

Michelle Obama miehestään: “Barack oli maleksija – hän liikkui havaijilaisittain letkeän rennosti, varsinkin jos häntä hoputettiin”

Kirjassa Minun tarinani Michelle Obama kertoo elämästään avoimesti mutta rennosti. Kirjassa hän on kuin kuka tahansa meistä, joka kokee epävarmuutta, onnistumisia ja menetyksiä. Kirjassa hän kertoo myös rakkaudestaan Barack Obamaan. Poimimme 16 kohtausta Michellen ja Barackin rakkaudesta – Michellen kertomana:

1. Ennakkoasenne

”Lyhyen elämäkerran mukaan hän oli lähtöisin Havaijilta, mikä sentään teki hänestä verraten eksoottisen nörtin. En havainnut muuta erityistä.”

2. Erilaisuus

”Verrattuna siihen, miten säntillistä hanhenmarssia minä olin kulkenut menestykseen, miten olin jatkanut Princetonista Harvardiin ja sieltä 47. kerroksen työhuoneeseeni, Barackin tie oli improvisoitua siksakkia hyvin erilaisesta maailmasta toiseen.”

”Barack oli maleksija. Hän liikkui havaijilaisittain letkeän rennosti, milloinkaan kiiruhtamatta, varsinkin jos häntä hoputettiin. Minä sen sijaan porhalsin rivakasti jopa vapaa-aikana, ja hidastaminen tuotti suuria vaikeuksia.”

3. Elämälle antautuminen

”Ajatukseni olivat edelleen sameat, ylikierroksilla. Kului vaivautunut hetki, kumpikin odotti toisen aloittavan hyvästelyn. Barack nyökkäsi minulle. ”Miten olisi jäätelöt?” hän kysyi. Silloin tiesin, että peli on alkanut, ja tämä oli yksi harvoista hetkistä, jolloin lakkasin ylianalysoimasta ja antauduin elämälle.”

4. Suudelma

”Heti kun sallin itseni tuntea jotain Barackia kohtaan, tunteet valtasivat minut. Se oli himon, kiitollisuuden, täyttymyksen ja ihmetyksen hyökyaalto. Kaikki huoli, joka oli painanut minua elämästäni ja ammatistani ja jopa Barackista, näytti katoavan tuohon ensimmäiseen suudelmaan.”

5. Avoimuus

”Hän osoitti kiintymyksensä avoimesti. Hän sanoi minua kauniiksi. Hän sai minut tuntemaan oloni hyväksi. Hän oli minusta kuin yksisarvinen, niin erikoinen, että tuntui melkein epätodelliselta.”

Nuori Michelle Obama (kuva: perheen valokuva-albumi)

6. Kiireettömyys

”Olin rakastunut. Nautin hänen verkkaisesta puhetavastaan ja äänestään ja siitä, miten hänen katseensa pehmeni, kun kerroin jotain hauskaa. Aloin arvostaa sitä, miten hän siirtyi kiirehtimättä paikasta toiseen, vilkuilematta koskaan kelloa.”

7. Rakkaus

”Ennen kuin Barack palasi oikeustieteelliseen elokuun puolivälissä, hän sanoi rakastavansa minua. Tunne oli syttynyt välillemme niin nopeasti ja luontevasti, ettei itse tilanteessa ollut mitään erityisen mieleenpainuvaa. En edes muista, milloin ja miten se tapahtui. Se oli pelkkä hellästi ja merkittävästi ääneen lausuttu tosiasia, joka oli tullut meille kummallekin yllätyksenä. Me olimme rakastuneet, vaikka olimme tunteneet toisemme vain pari kuukautta ja vaikka rakastuminen oli tavallaan epäkäytännöllistä.”

8. Materia

”Ensimmäisellä käynnilläni hän tuli minua lentoasemalle vastaan nöpönenäisessä banaaninkeltaisessa Datsunissa, jonka oli ostanut käytettynä velkaantuneen opiskelijan budjetillaan. Kun hän käänsi virta-avainta, moottori otti kierroksia ja auto nytkähteli rajusti, kunnes alkoi putputtaa tasaisesti niin kovaa, että hytkyimme penkeillä. Katsoin Barackia ihmeissäni.”

9. Tunteiden ilmaiseminen

”Barack oli tullut elämääni kehittyneenä ihmisenä. Hän oli ensimmäisestä keskustelustamme alkaen osoittanut minulle, ettei häntä nolottanut ilmaista pelkojaan tai heikkouksiaan ja että hän arvosti vilpittömyyttä.”

10. Herätys

“Olin yhden vuoden aikana saanut Barackin ja menettänyt Suzannen, ja noiden kahden asian yhteisvaikutus sai pääni pyörälle. Suzannen äkkikuolema oli saanut minut tiedostamaan, että halusin elämääni enemmän iloa ja merkitystä. En enää kestäisi omahyväistä elämääni. Minä sekä kiitin että syytin Barackia tästä sekaannuksesta. Kirjoitin päiväkirjaani: ’Jos elämässäni ei olisi miestä, joka jatkuvasti kyselee, mikä minua motivoi ja mikä minua harmittaa, miettisinkö noita kysymyksiä lainkaan?’”

11. Avioliitto

”Barack ei ollut naimisiinmenoa vastaan, mutta hänellä ei ollut pienintäkään kiirettä. Hänelle meidän rakkautemme oli jo kaikki kaikessa. Se oli riittävä kivijalka antoisalle, onnelliselle yhteiselämälle, sormusten kanssa tai ilman.”

12. Kannustaminen

”Älä murehdi, Barack sanoi. Sinä pystyt siihen. Kyllä tästä selvitään.”

13. Riitely

”Olemme ajan mittaan päässeet jyvälle siitä, miten ilmaista ärtymystämme ja ajoittaista kiukkuamme ja kuinka päästä siitä yli. Nykyiset riitamme eivät ole enää läheskään yhtä dramaattisia kuin alkuaikoina, ja ne ovat usein myös lyhyempiä, ja tiedämme kuitenkin rakastavamme toisiamme,

vaikka tilanne olisi kuinka kireä.”

14. Sopeutuminen

”Paras ja kestävin vastaus melkein kaikkiin avioliitossa syntyviin kysymyksiin riippumatta siitä ketä ja mitä ne koskevat lienee: on keksittävä, miten sopeutua.”

15. Hedelmällisyys

”Niin vain on, etteivät edes kaksi syvästi rakastunutta ylisuorittajaa, joilla on vahva työetiikka, pysty pelkällä tahdonvoimalla tulemaan raskaaksi. Hedelmällisyys on asia, jota ei voi väkisin saavuttaa. Yrittämisen ja onnistumisen välillä ei ole suoraa yhteyttä, niin ärsyttävää kuin se onkin.”

16. Perheen tärkeys

”En kuunnellut puhelua, jonka hän soitti sinä päivänä senaattiavustajalleen kertoakseen, ettei pääsisi äänestämään. Minua ei kiinnostanut. Välitin vain meidän lapsestamme. Ja heti Barackin lopetettua puhelun hänkin keskittyi Maliaan. Hän oli meidän pikku ihmisemme. Meidän tärkein velvollisuutemme oli huolehtia hänestä.”

Keho muistaa kaiken, mitä sinulle on tapahtunut – Näin autat itseäsi ja kehoasi paranemaan

Kehosi on kotisi koko elämäsi ajan. Vaikka muut kodit vaihtuvat vuosien varrella, tämä koti jää eikä jätä sinua koskaan, niin kauan kuin olet ja hengität. Mieti siis, mitä ajattelet kehostasi. Vihaatko kehoasi, koska se on sairas tai vääränlainen? Oletko katkera kehollesi, koska se petti sinut? Mitä tahansa ajatusenergiaa viljeletkin, tämä energia on aina kodissasi, kehossasi. Se vaikuttaa joka hetki jollakin tavalla myös terveyteesi.

Kehossa asuu koko elämänhistoriasi: keho “muistaa” kaiken, mitä sinulle on tapahtunut. Myös se, mitä ajattelet menneisyydestäsi, vaikuttaa paranemisprosessiisi. Kun otat kehosi vastaan hyväksyvästi, vaikka se oireilisikin, luot luottamuksen energiaa, jolloin tila paranemiselle ja tasapainottumiselle vapautuu. Runoilija Nayyirah Waheed kuvaa paranemista näin: “Pyydä anteeksi keholtasi. Ehkä sieltä alkaa paraneminen.”

Mistä tahansa oireesta tai sairaudesta olisikaan kohdallasi kyse, kehosi käy läpi jatkuvaa tasapainottumiseen tähtäävää prosessia. Voit parantaa elämääsi hoitamalla ja hoivaamalla kehoasi ja ajattelemalla siitä kaikeasta huolimatta hyvää. Vaikka kehosi kipuilisi, se pyrkii silti tasapainottumaan.

Kun välität kehostasi, välität itsestäsi. Keho kaipaa myötätuntoista huomiotasi, koska se on osa sinua. Toisin sanoen sinä tarvitset myötätuntoista huomiota, missä tahansa tilanteessa oletkaan juuri nyt.

Lainaus kirjasta Elämää voi aina parantaa. 

7 tapaa hyggeillä huolella – Anna villakoirien pyöriä nurkissa ja juttele niille ymmärtäväisesti

Varaa itsellesi päivä tai koko viikonloppu pelkästään mukavien, rentouttavien asioiden tekemiseen. Anna yhden asian johtaa toiseen ja katso, mihin päädyt. Kun kaikki on jo tässä ja mihinkään ei ole kiire, nautit siitä mitä näet, kuulet ja tunnet.

1. Tee itsellesi ihana lukunurkkaus

Ota viereen kuppi teetä, kahvia tai glögiä, ehkä pala suklaata. Uppoudu kirjaan, josta ei ole sinulle mitään hyötyä mutta joka viihdyttää sitäkin enemmän.

2. Tuijottele ulos ikkunasta

Katsele maisemaa ja näe sen kaikki yksityiskohdat.

3. Kokeile houkuttelevaa reseptiä

Valmista herkut rakkaudella ja nauti hyvässä seurassa.

4. Kuuntele rentouttavaa musiikkia

Soita suosikkisi yhä uudestaan tai ihmettele uusia artisteja ja kappaleita.

5. Kokeile käsillä tekemistä – ehkä ihan uuttakin.

Piirrä, maalaa tai askartele, neulo tai virkkaa. Unohda lopputulos ja anna itsesi leikkiä.

6. Kuljeskele sunnuntai-iltapäivänä kaupungilla

Katsele näyteikkunoita ja ohikulkevia ihmisiä, käy kahvilassa ja nauti vapaapäivän tunnelmasta.

7. Makaa sohvalla. Älä yritä tehdä mitään näistä, jos mikä tahansa on liikaa.

Ole vain. Anna villakoirien pyöriä nurkissa. Juttele niille ymmärtäväisesti.

Lainaus kirjasta Vuoden paras päivä.

Miksi muiden toiminta on joskus aivan käsittämätöntä? – 9 erilaista persoonallisuustyyppiä

Oletko joskus ihmetellyt, miksi joku toimii tai reagoi niin kuin tekee? Tai pohtinut, miksi jonkun on niin vaikea ymmärtää, mitä sinä haluat? Tai ehkä välillä hämmästellyt omaa reaktiotasi johonkin tapahtuneeseen?

Me kuvitellaan kaikkien toimivan samalla logiikalla kuin me itse toimimme, mutta näin ei ole. Olemme hyvinkin erilaisia toimintatavoissamme, tavoitteissamme ja toiveissamme. Enneagrammi-persoonallisuusmalli kuvaa 9 erilaisen, mutta yhtä hyvän tyypin tapaa suhtautua itseensä, toisiin ja maailmaan. Toimintamme takana olevat sisäiset säännöt ja motiivit poikkeavat todella paljon toisistaan. Kuitenkin jokainen pyrkii parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen omalla toimintalogiikallaan.

Tunnistatko oman tyyppisi?

1. Ihanteisiinsa pyrkivä ykkönen
Olet hyvin tunnollinen ja kunnollinen ihminen ja pyrit kohti ihanteitasi. Vaikka kukaan ei olisi näkemässä, sinä et lipsu omista periaatteistasi. Eettisyys ja sääntöjen noudattaminen on sinulle luontaista. Oikean ja väärän välinen raja on sinulle terävä ilman minkäänlaista harmaata aluetta. Huomaat automaattisesti virheet ja epäkohdat sekä näet, miten asiat voisi tehdä paremmin. Reiluus ja tasavertaisuus on sinulle tärkeää. Uskot, että omalla toiminnallasi voit tehdä maailmasta pikkuisen täydellisemmän paikan elää.

2. Avulias ja ihmisläheinen kakkonen
Olet lämmin ja sydämellinen henkilö, joka huomioi henkilökohtaisesti jokaisen. Sinulta liikenee myös kannustava lause tai myönteinen kommentti jokaiselle. Muiden seuraan tullessasi automaattisesti huomaat, missä mahdollisesti tarvitaan apua. Tunnistat muiden tarpeet ja toiveet herkästi ja teet mielelläsi tarvittavan niiden täyttämiseksi. Yrität ehtiä auttamaan jo ennen avunpyyntöä. Uskot ystävällisyyden ja epäitsekkäiden tekojen olevan portti rakastetuksi tulemiseen.

3. Tavoitteellinen ja itseään kehittävä kolmonen
Olet nopea ja aikaansaava tekijä, joka tunnistaa tavoitteen kaikessa tekemisessä ja jolle kunnianhimo on eteenpäin vievä, myönteinen voima. Sisälläsi tunnet tarpeen menestyä, joten pyrit suoraviivaisesti kohti tavoitteitasi ja haluat saavuttaa ne mahdollisimman tehokkaasti. Olet viehättävä, edustava ja annat hyvän kuvan itsestäsi. Haluat kehittyä ihmisenä täyteen mittaasi ja olla paras siinä, mihin ryhdyt. Innostat myös muita uskomaan itseensä ja ottamaan käyttöön koko sisäisen potentiaalinsa.

4. Yksilöllinen ja ilmaisuvoimainen nelonen
Olet herkkä, intuitiivinen ja voimakkaasti tunteva ihminen, jolle omat tunteet ja sisäiset vaikutelmat ovat tärkeä tiedonlähde maailmasta. Aistillinen ympäristö ja rikas mielikuvitus vielä vahvistavat tunnekokemuksiasi. Et pelkää tutkia tummiakaan puoliasi, sillä tunnet tarvetta erottautua ja löytää ainutlaatuisen minuutesi. Rehellisenä kokemallesi ilmaiset itseäsi syvällisesti ja hienovireisesti. Sinulla on voimakas tarve toteuttaa luovuuttasi ja jätät yksilöllisen kädenjäljen kaikkeen tekemiseesi.

5. Itsenäinen ja tarkasti havainnoiva viitonen
Olet älyllinen ja analyyttinen tutkijatyyppi, joka ei ole hukannut lapsenomaista avoimuuttaan ja uteliaisuuttaan. Havainnoit tarkkanäköisesti ihmisiä ja tapahtumia huomaten pienetkin poikkeavuudet ja epäsäännönmukaisuudet. Sinulla on ikuinen tarve perehtyä ja ymmärtää, oivaltaa ja löytää selityksiä erilaisille ilmiöille. Nautit mielenkiintoisista asiapohjaisista keskusteluista, mutta arvostat riippumattomuutta etkä arastele yksin olemistakaan, sillä näin saat tilaa ja aikaa syventyä kiinnostuksen kohteisiisi.

6. Luotettava ja uskollinen kuutonen
Olet miellyttävä ja mukava ihminen, joka sitoutuu vahvasti elämässäsi oleviin ihmisiin ja yhteisöihin. Panostat aikasi ja energiasi tärkeimpiin ystäviin etkä haluakaan hankkia kovin laajaa ystäväpiiriä, jotta olet luottamuksen arvoinen. Uskot ja tiedät, että yhdessä selviämme elämästä paremmin kuin yksinään ja olet valmis tunnollisesti ponnistelemaan yhteisen hyvän eteen hakematta huomiota itsellesi. Sinulla on kyky ennakoida mahdolliset uhkat ja riskit ja haluat varmistaa, että kaikki menee hyvin ja turvallisesti.

7. Eloisa ja innostuva seiska
Olet energinen ja vauhdikas tyyppi, joka haluaa elämänsä olevan hauskaa ja joka mielellään tuottaa iloa myös muille. Ylläpidät optimismia ja myönteisyyttä tilanteessa kuin tilanteessa ja uskot kykyysi löytää ratkaisu myös haasteiden keskellä. Innostut herkästi uusista asioista ja tartut rohkeasti mielenkiintoisiin juttuihin. Vaihtelunhaluisena inhoat rutiineja ja tylsyyttä etkä halua minkään rajoittavan vapauttasi. Idearikkaana rakastat mukavien juttujen suunnittelua ja näet maailman täynnä mahdollisuuksia.

8. Voimakastahtoinen ja suurisydäminen kasi
Olet vahva, rohkea ja määrätietoinen, seisot omilla jaloillasi ja hallitset itse omaa elämääsi. Koska usein kannat vastuun asioista, sinun on myös helpompi päättää ja määrätä asioiden kulusta. Olet selkeä ja rehellinen ja sanot asiat, juuri niin kuin ne ovat turhia kiertelemättä. Seisot sanojesi ja päätöstesi takana. Vaikka sinusta huokuu varmuutta ja arvovaltaa, voimakkaan ulkokuoresi alla sykkii suuri sydän. Olet aina valmis taistelemaan epäoikeudenmukaisuutta vastaan, puolustamaan heikompia ja suojelemaan omiasi.

9. Leppoisa ja hyväntahtoinen ysi
Olet sopeutuva ja rauhallinen kanssaihminen, joka haluaa elää ja työskennellä sopuisassa ilmapiirissä. Arvostat rauhaa ja harmoniaa ja olet mieluummin tyytyväinen siihen, mitä jo on, kuin haikailet koko ajan uuden perään. Vaikka olet hyvällä tavalla kiltti ja muut huomioonottava, et ole nössö. Osaat erottaa, milloin kannattaa antaa periksi ja milloin pidät jämäkästi, mutta riitelemättä päätöksistäsi kiinni. Olet empaattinen ja sovitteleva ja ymmärrät aidosti ihmisten hyvinkin erilaisia mielipiteitä ja näkökulmia.

Vaikka toimintatavat ovat hyvin erilaisia, ne kaikki ovat yhtä hyviä. Toimintatapojemme taustalta löytyy eettisyys, ystävällisyys, tehokkuus, yksilöllisyys, perehtyneisyys, luotettavuus, optimistisuus, vahvuus ja sopuisuus. Noita periaatteita ei voi laittaa paremmuusjärjestykseen. Niitä kaikkia tarvitaan. Mutta kun tunnistamme ja ymmärrämme oman tyyppimme tavan toimia, niin meidän on helpompi ymmärtää ja arvostaa myös muiden toimintalogiikkaa.

Lue lisää enneagrammeista Aulin kirjasta Onni asuu jo sinussa – 9 tapaa olla onnellinen.

Äitinä kasvaminen tuntuu kamalalta – mutta siinä on myös rehellisyyttä ja kauneutta

Kasvaminen ei ole kaunista katseltavaa. Siinä ei ole mitään jaloa, ei hienostuneisuutta, ei oivalluksen kirkasta kauneutta. Siitä puuttuu kaikki hauraus, eleganssi, ahaa-elämyksen tarjoama rehvakas riemu.

Se tapahtuu väsyneenä, mukavuusrajojen tuolla puolen, omien luonteenpiirteiden kieltämisen ja monimutkaisten defenssien romahtamisen kautta. Se tapahtuu ristiriidan tuloksena, nöyryyttävinä itsetutkiskelun ja rehellisyyden hetkinä. Sen jälkeen, kun on alittanut kaikki itselleen asettamansa tavoitteet. Alisuorittanut äitiyttä, pilkannut teoillaan omia ihanteitaan, vesittänyt jokaisen joskus ammoin sanomansa “minä en sitten koskaan tule…” tai “minusta lasten kuuluu…” tai “kyllä jokainen äiti…” -alkuiset lauseet, jotka ovat olleet täynnä kunnianhimoa, moraalia ja kokematonta visionääristä paremmintietämistä.

Kasvu tapahtuu itseinhon, häpeän ja itselleen kerrottujen tarinoiden murtamisen kautta.

Mutta siinä on oma kauneutensa ja rehellisyytensä, kun siihen suostuu. Se saattaa paikata jotain sukupolvelta toiseen toistettua, katkaista negatiivisen kierteen alenevassa polvessa.

Kun antaa periksi ja katsoo peilikuvaansa, katsoo tapahtumia ja ennen kaikkea katsoo ja kuulee lasta itseään – siinä piilee viisauden, kasvun ja eheytymisen mahdollisuuden.

Lainaus kirjasta Lasten oppeja äideille.

Halailu, pussailu ja kauniit sanat pelastivat johtajan ylikuormitukselta – Läheisyys auttaa rauhoittumaan

Juttelin töissä konsernijohtajan kanssa syksystä ja oli kuulemma ollut “helvetin stressaavaa”. Stressin myötä uni oli kadonnut ja tilalle olivat tulleet sydämentykytykset, kivut sekä kiristävä tunne palleassa.

Nyt kuitenkin ihan muutaman viikon sisään tilanne oli muuttunut aivan toiseksi. Olo oli kuulemma “helvetin hyvä”. Uni oli tullut takaisin (nukkui kuin tukki), kivut ja tykytykset olivat kadonneet. Kaikki ne syyt miksi hän oli varannut ajan minulle olivat poistuneet aivan omilla teoilla.

MITÄ SITTEN OLI TEHTY, JOTTA TÄMÄ MUUTOS OLI SAATU AIKAISEKSI?

Kuten arvata saattaa, on konsernijohtajan elämä kiireistä. On paljon pitkiä työpäiviä, lentämistä sekä kaikenlaista säätämistä ja palaveria perhe-elämän lisäksi. Yleensä tässä vaiheessa katsottaisiin elintapoja ja muokattaisiin niitä stressaavan tilanteen helpottamiseksi. Nyt ei kuitenkaan vähennetty työmäärää, meditoitu, tarkistettu unihygieniaa, väännetty ruokavaliota uusiksi tai lähdetty tekemään peruskuntotreeniä. Puhumattakaan siitä, että oltaisiin yritetty juosta maratonia stressin ja kiireen ”vastapainoksi”.

Nyt lisättiin arjen kohtaamisia oman puolison kanssa. Päätettiin olla enemmän fyysisesti lähellä, halata, pussata, sanoa kauniita asioita ja tehdä asioita yhdessä – joo ja kyllä se yhteinen siivouskin kuului kokonaisuuteen. Eli panostettiin niihin asioihin, jotka ovat uskomattoman tärkeitä terveydelle ja hyvinvoinnille, mutta myös stressin ja kivun hallinnalle.

MATKAN ALKU

Jotta muutoksille ja yhteiselle ajalle saataisiin hyvä alku, päätti pariskunta yhdessä lähteä matkalle. Nyt ehkä lukijana mietit, että ”No niinpä tietysti -nyt lennetään kauas Karibialle ensimmäisessä luokassa firman rahoilla rentoutumaan.” Mutta ei, näin ei käynyt. Sen sijaan lähdettiin kaikkien suomalaisten rakastamalle Tukholman risteilylle. Miksi ihmeessä?

Juteltuani asiasta konsernijohtajan kanssa kävi ilmi, että elämä työn ja lasten kanssa on täynnä tiukkoja aikatauluja ja päätöksiä sekä lentokenttien kiireistä hälinää. Siksi hän ei kaivannut sitä samaa paineen ja kiireen tuntua tälle tärkeälle matkalle, vaan halusi poistaa kaiken säätämisen ja hidastaa tahtia, jotta aikaa olisi enemmän puolisolle – koko matkan ajan.

BONUS RAKKAUDELLE

Kohtaamisten lisääminen ei tuonut muutoksia vain unen laatuun, kipuihin ja sydämen tykytyksiin. Bonuksena tuli jotain yllättävää. Sillä saavutettiin enemmän tunnetta, jota oli ollut ilmassa parisuhteen alussa monta kymmentä vuotta sitten. Siis sitä tunnetta, jota rakkaudeksikin kait kutsutaan.

MITÄ ME MUUT SITTEN VOIMME TEHDÄ? PARISUHTEEN 4 ISOA K:TA

Koska en ole parisuhdeterapeutti vaan kivun hoitaja ja kiropraktikko, en ole kykenevä neuvomaan muita parisuhdeasioissa – omassakin riittää opeteltavaa. Mutta tarinan kannattelemana uskallan ehkä brändätä teille muutaman asian, joita pyrin itsekkin toteuttamaan omassa parisuhteessani kykyjeni mukaan. Kutsun näitä asioita parisuhteen neljäksi isoksi K:ksi (oikeasti en tiedä onko tämä oma ajatus vai olenko napannut idean jostain).

PARISUHTEEN 4 ISOA K:TA

1. Kohdatkaa – Sopikaa siitä, että huomioitte sekä huomaatte toisianne arjessa enemmän. Tehkää se elein, sanoin ja kosketuksin.
2. Kertokaa – Kertokaa ääneen rakastavanne, tykkäävänne ja välittävänne toisistanne – avatkaa sielunne ja uskaltakaa olkaa herkkiä. Jakakaa hymyt, huolet ja kyyneleet.
3. Kuunnelkaa – Olkaa läsnä, kun toinen on lähellä ja kuunnelkaa oikeasti toisianne – ei puhelin toisessa kädessä ja sormi näppäimellä.
4. Koskettakaa – Halatkaa ja pussatkaa useammin tai vaikka koskettakaa toisianne aina välillä ohikulkiessanne tai istuessanne vierekkäin.

Mitä jos kaikki nyt kokeilisimme näitä ainakin yhden viikon ajan. Emme menetä siinä yhtään mitään. Tai no, jos tarinaan on uskominen niin saattaahan siinä tykytykset, huonot unet ja kivut ainakin hiukan hälvetä.

P.S. Tarinan ajatusta ja neljää isoa K:ta voi soveltaa hiukan muunneltuna myös muihin läheisiin ihmissuhteisiin 🙂

– Kristian

Kohtaa, Kerro, Kuuntele, Kosketa – Toista!

Mikäli pidit tekstistä, olisi minulle tärkeää, jos voisit tykätä kirjoituksesta tai jakaa sen eteenpäin. Kiitos! © Kristian Ekström

Parisuhteen unelmakarttakirja on täytettävä tehtäväkirja parisuhteen yhteisiin hetkiin ❤️ Inspiroiva unelmakirja antaa pariskunnalle välineitä henkisen yhteyden vahvistamiseen. Täytettävää kirjaa voi säilyttää vaikka yöpöydällä ja siihen voi kirjoitella pieniä viestejä toiselle. Kirjassa on paljon tehtäviä, joita voi tehdä kahden kesken. Tutustu täältä.

Isänpäivän kynnyksellä – Entä kun suhdetta isään ei ole?

Meitä on monia, syystä tai toisesta isättömiä. Joidenkin isä on lähtenyt omasta tahdostaan, joidenkin on karkoitettu perheestä, jonkun isä on menehtynyt ja toisen on hukkunut alkoholismin, työnarkomanian tai mielenterveysongelmien alle. Muistan asiakkaani kertomuksen, kuinka hän pienenä istui ikkunan äärellä odottamassa isää, joka ei koskaan tullut.

Näin isänpäivän alla tunteeni ovat ristiriitaiset. Kaipaan yllättäen akuutisti edesmennyttä äitiäni. Äiti toimi siltana isän ja minun välillä ja hänen poissaolonsa korostaa sitä kipeää faktaa, että minulla ei ole koskaan ollut toivomaani suhdetta isääni. On näet niin, että isä voi olla paikalla olematta oikeasti läsnä. Tämä piirre toistuu lukemattomien kohtaamieni ihmisten kertomuksissa. Hiljattain kuulin tapauksesta, jossa isä oli oikeusteitse halunnut luopua kokonaan velvoitteistaan suhteessa omaan teini-ikäiseen lapseensa. Mitä ihmiselle voi tapahtua sellaista, joka saa hänet irtaantumaan itsestään, tunteistaan ja läheisistään ja tekee kyvyttömäksi aitoon kohtaamiseen ja rakkauden kokemiseen? Paljonkin. Kukaan ei synny pahana tai emotionaalisesti vammautuneena.

Omalla kohdallani näen ja ymmärrän syyt. Voimakkaimmat pettymyksen ja vihan tunteet on tullut käsiteltyä pitkällisen henkilökohtaisen anteeksiantotyön ansiosta. Koen oppineeni monia arvokkaita asioita ja kehittäneeni sellaisia ominaisuuksia, joiden varaan olen voinut rakentaa hyvän elämän. Ymmärrys ei kuitenkaan poista surua siitä, että jotain tärkeää ja rakkaudellista on jäänyt kokematta. Jokainen meistä haluaisi vanhemmat, jotka ovat tukena, jotka kuuntelevat, ymmärtävät ja ovat kiinnostuneita meistä. Aina ei saa sitä mitä kaipaa. Mitä silloin voi tehdä?

Tie irti pahimmasta kivusta on kulkenut itsensä ja omien tunteiden kohtaamisen kautta. Se, minkä tukahduttaa, tekee myyräntyötään sisuksissamme ja saa aikaiseksi kaikenlaisia ikäviä ilmiöitä: kyvyttömyyttä rakastaa itseä, hylätyksi tulemisen pelkoa, tunteiden ja tarpeiden ilmaisemisen vaikeutta ja monenlaista reaktiivista käyttäytymistä ihmissuhteissa, etenkin niissä läheisimmissä. Kesti tovin ymmärtää, että pitämällä kiinni anteeksiantamattomuudesta, tein eniten hallaa itselleni ja läheisilleni. Matka menneistä irti päästämiseen oli pitkä ja mutkikas, mutta vaivan arvoinen. Voin tuntea aitoa ymmärrystä ja myötätuntoa sekä isääni, että itseäni kohtaan. Se on suurta vapautta.

Nyt aikuisena naisena ja uusperheen äitinä katson kuinka puolisoni tytär säteilee isänsä rakastavan katseen alla. Mietin, miten tärkeää jokaiselle pikkutytölle olisi kokea olevansa isänsä silmäterä ja hyväksytty juuri sellaisena kuin on. Sitä lahjaa me kaikki emme ole saaneet, mutta sen voi onneksi antaa itselleen opettelemalla hyväksymään itse itsensä sellaisena kuin on. Toiselle ihmiselle ei kannata lopuksi ikää antaa valtaa määritellä sitä, kuinka arvokkaaksi itsensä kokee.