Hei sinä kiltti, ystävällinen, ymmärtäväinen. Meneekö hermo? (Juu, kantsiikin mennä!)

Tapasin muutaman kerran edesmennyttä, viisasta terapeutti Carita Hellsteniä, joka on vaikuttanut lähtemättömän rakkaudellisella tavalla lukemattomien ihmisten elämään.  Kauan sitten teimme haastattelua, jonka aikana sain alustavasti kiinni siitä, miksi seurustelin aina hirmu räyhäpettereiden kanssa. Olin monta kertaa parisuhteessa, jossa oli tosi rajua mustasukkaisuutta ja kaameaa raivoamista.

Hokasin, että olin sälyttänyt oman rajattomuuteni toisen kannettavaksi. En osannut tunnistaa vihaani, omia rajoja suojaavaa voimaani ja sanoa, että nyt riittää, tämä ei käy tai että mä teen nyt näin ja sä voit olla siitä just sitä mieltä kuin olet. Vihani ei kenties ollut varhaisissa vaiheissani ollut tervetullutta – siihen maailman aikaan kun olin lapsi, tunneyhteydestä tai tunnetaidoista ei puhuttu senkään vertaa kuin nyt. Olen vasta aikuisena löytänyt vihan kallisarvoisen voiman. (Viha ei ole väkivaltaa eikä vihapuhetta, jotka kumpuavat aina pelosta, kuten vihatyön pioneeri Jari Koponen kiteyttää).

Parisuhteissani toinen osapuoli ilmaisi vihaa sitäkin enemmän, hyvin ei-rakentavasti. Ja eihän sekään ollut suhteessa isoin pulma vaan se, että kumppanini eivät halunneet tutkia itseään, ja esimerkiksi ajatus terapiasta oli ihan mahdoton. Ja mitä minä sitten tein?

Ymmärsin  ja kannattelin, joustin ja olin kiltti, yritin pohtia, että mikähän minussa mättää. Olen tehnyt sitä paljon myös ystävyyssuhteissa.

Pelossa siitä, että toinen loukkaantuu jos mä huolehdin tarpeistani, jaksamisestani ja siitä mikä minulle on okei ja mikä ei, on usein läheisriippuvuutta. Ja onhan minulle loukkaannuttukin siitä, kun en enää kannattelekaan toisen aikuisen tunteita, olekaan enää hyysäämässä jotain jatkuvaa toisen huonosti voimista, tai sitä että minulta odotetaan jotakin. Kasvamaan haluava tyyppi hiffaa, että hetkinen, nyt voisinkin odotusten sijasta tai lisäksi alkaa itse ottaa koppia itsestäni. Jos tahtoo aikuistua, tahtoo huomata, että oma hyvinvointi ei ole kenenkään toisen vastuulla. Suostuu kohtaamaan ne surut ja tuskat, jotka saavat syyttelemään muita tai maailmaa. Usein ne ovat omia varhaisissa vaiheissa ja muutenkin elämän varrella syntyneitä haavoja. On tosi ok surra ja tuntea tuskaa ja katkeruutta siitä mitä on ollut, mutta ei kenenkään tarvitse noiden tunteiden antaa koko elämäänsä ohjata.

Minulle ylikiltteys oli myös peitetarina: minussa on aina ollut paljon voimaa ja tunnetta, enkä ole kiltteydessänikään ollut mitenkään hissuinen (nämä sisäisyytemme kiemurat eivät ole mustavalkoisia!). Pelkäsin sitä, että kun olen voimassani ja rajoissani, jään ulkopuolelle, herätän uhan tuntemuksia tai kateutta. Ei ollut turvallista osoittaa voimaansa ja sydämestä kumpuavaa itsenäisyyttään. Kun minulle on tullut itseni kanssa työskentelemisen myötä sisäistä turvaa riittävästi, olen kyennyt suoremmin kohtaamaan myös näitä tosi kipeitä asioita. Voi olla, että pienen tai nuoren on helpompaa alkaa piilottaa voimaansa ja olla hirmu kiltti, kuin kestää sitä tuskaa, että jollekin läheiselle oma voima on pelottavaa tai uhka, ja että jollakin tapaa tulee eristetyksi tai yksin jätetyksi sen vuoksi.

Jos tunnistat itsessäsi ylikiltteyttä, ylijoustamista, katkeruutta tai väsymistä: mitä jos ei tarvitsekaan nyt kerralla ratkaista mitään tai löytää rajojaan kertarysäyksellä? Mitä jos olisikin mahdollista alkaa voimaan paremmin, ilman tunnetta, että sinua aina käytetään hyväksi? Mitä jos olisikin niin, ettei tätä rajahommelia tarvitse suorittaa joksikin hienoksi kokonaisvaltaiseksi eheydeksi, vaan voisitkin pikku hiljaa alkaa kuulostella, kuinka saisit elämänvoimaasi suojattua lempeästi?

Kuinka voisit auttaa itseäsi niin, että saat levähtää? Lähtisitkö tänään vähän aiemmin töistä? Jättäisitkö vain vastaamatta siihen puheluun ja tekisit sitä mitä niin kaipaat? Mitä jos et hetkeen yrittäisi selittää mitään, vaan sinnikkäästi keskittyisit omiin juttuihisi? Itsellesi hyvän tekeminen, itsesi huomioiminen alkaa luoda turvaa, ja tuon turvan kautta syntyy hiljalleen suhde omaan viisaaseen kiukkuun ja rajoihin.

Kuva: Unsplash


Lämpimästi tervetuloa voimauttavaan valmennukseen tai näkijäkonsultaatioon tästä.

Aiheeseen liittyviä tuotteita Hidasta elämää -puodissa: