7 asiaa, jotka lisäävät hyvää oloa arjessa

Liikunnan ja terveellisen ruokavalion merkityksestä puhutaan tänä päivänä paljon, mutta ihmisen henkinen puoli jää helposti vähemmälle huomiolle. Jotta ihminen voisi kokonaisvaltaisesti hyvin ja olisi aidosti onnellinen, on kaikkien hyvinvoinnin osa-alueiden – fyysisen, psyykkisen, emotionaalisen ja henkisen – oltava tasapainossa.

Mihin elämän osa-alueisiin sinulla on tapana keskittyä ja mikä ehkä kaipaisi lisää huomiota? Jos henkisyys on jotakin, mikä on jäänyt arjessasi vähemmälle huomiolle, nyt voisi olla sen aika.

Henkistä itsehoitoa voi olla mikä tahansa, mikä auttaa sinua löytämään yhteyden itseesi, syvimpään, aidoimpaan sinuun. Jotakin mikä antaa voimaa, inspiroi ja ennen kaikkea tuntuu oikealta.

Omasta henkisestä hyvinvoinnista huolehtiminen on harjoitusta siinä missä lenkkeily ja kuntosalilla käyminenkin. Henkisiä harjoituksia tekemällä mieli hiljentyy ja sisäinen kaaos rauhoittuu. Tämä auttaa tuomaan arkeesi selkeyttä ja luomaan tilaa sille, mitä sydämesi todella kaipaa. Henkiset harjoitukset voivat auttaa sinua myös syventämään ihmissuhteitasi, vähentämään yksinäisyyttä, vahvistamaan yhteenkuuluvuuden tunnetta ja sisäistä rauhaa.

Kehosi ja tunteesi eivät koskaan valehtele: kun olet aidosti onnellinen ja voit hyvin, tiedät sen sisimmässäsi. Sinulla on oikeus elää niin, että saat kokea tätä tunnetta ja vahvistaa sitä omilla valinnoillasi.

7 harjoitusta, jotka auttavat luomaan tilaa sille, mitä sydämesi todella kaipaa:

1. Vahvista yhteyttä itseesi joogan avulla.

Jooga auttaa tasapainottamaan kehoa, mieltä ja sielua. Se vahvistaa yhteyttä kehoosi ja syvälle varastoituneisiin tunteisiin.  Fyysisten asanaharjoitteiden lisäksi kannattaa tutustua joogafilosofiaan, joka on keskeinen osa harjoitusta.  Jooga kannustaa suhtautumaan itseesi arvostelematta ja hyväksymään sen, missä olet elämässäsi juuri nyt. Joogaa on montaa erilaista suuntausta. Kokeilemalla voi löytää itselleen sopivan.

2. Hiljenny hetkeen meditoimalla.

Meditointi on tehokas henkinen harjoitus, jonka voi aloittaa missä ja milloin vain – kokeile vaikkapa laiturinnokassa tai metsän keskellä.  Riittää, että istut paikallasi, mukavassa asennossa ja hiljennyt hetkeen. Aluksi paikallaan istuminen voi tuntua hieman haastavalta, mutta kun kerran pääset harjoituksen makuun, huomaat pian tarvitsevasi noita hengähdyshetkiä. Meditaatio auttaa vähentämään stressiä ja selkiyttämään ajatuksiasi – myös sitä kuka olet ja mitä pohjimmiltasi haluat elämältä.

3. Kokeile tietoista kävelyä.

Mikä tahansa liikunta tukee henkistä hyvinvointia, mutta tietoinen kävely on parhaimmillaan kuin meditaatiota. Kun keskityt raikkaan ilman hengittämiseen, maan pintaan jalkojesi alla ja avaran taivaaseen yläpuolellasi, aistisi terästyvät kuin huomaamatta ja olet läsnä tässä hetkessä.

4. Vietä aikaa luonnossa.

Luonto on henkisen hyvinvoinnin ihmelääkettä. Maan tuoksu, lintujen laulu, puiden huojunta tuulen mukana, laineen liplatus tai meren kuohunta – kaikki nämä auttavat aistejasi heräämään eloon. Kun astut metsään tai järven rannalle, et voi olla unohtamatta arjen kiireitä. Luonto palauttaa sinut automaattisesti läsnäolon tilaan ja muistuttaa sinua siitä, että on olemassa jotakin itseäsi suurempaa. Ota aikaa luonnossa niin usein kuin mahdollista, vaikka se olisi vain muutaman minuutin pysähtyminen puun juurelle.

5. Lue inspiroivaa kirjallisuutta.

Hyvä, inspiroiva kirja voi muuttaa ajattelumaailmaasi ja sitä, miten koet arkielämäsi. Tarkkaile, millaisille ajatuksille ja informaatiolle altistut päivittäin ja huomaa, mitä tuntemuksia se sinussa herättää. Kaikki informaatio, mitä päivän mittaan vastaanotamme, ei suinkaan ole positiivista ja joskus negatiivinen uutistulva vaikuttaa omaan olotilaan kuin huomaamatta. Pidä huolta, että kirjahyllystäsi tai yöpöydältäsi löytyy lukemista, joka inspiroi sinua. Näin voit päättää päiväsi positiivisiin ajatuksiin sen sijaan, että pohdit päivän tapahtumia tai murehdit tulevaa. Mitä jos kokeilisit aloittaa myös aamusi parilla innostavalla sivulla?

Tässä muutama lukusuositus Hidasta elämää -kirjaperheen kirjoista, jotka auttavat sinua palaamaan omaan voimaasi:

Rohkeasti rehellinen

Muuta asenteesi, muuta elämäsi

Kaikki valo maailmassa

6. Pidä taukoa älylaitteista.

Tsekkaatko vähän väliä puhelintasi ilman, että edes huomaat? Se voi olla merkki siitä, että pieni vieroitus älylaitteestasi tekisi hyvää. Mitä vähemmän vietät aikaa puhelimellasi, sitä enemmän sinulla on aikaa oikeasti tärkeille asioille kuten ihmissuhteille, itsetutkailulle, luovuudelle, läsnäololle ja omille tarpeille. Voit aloittaa laittamalla puhelimen sivuun vaikkapa päivällisen ajaksi tai asettamalla jonkun ajan illasta, minkä jälkeen et enää selaile puhelintasi. Myös someton päivä tai pari voi tehdä ihmeitä.

 7. Kirjoita päiväkirjaa.

Päiväkirjan kirjoittaminen on yksi tapa löytää syvempi yhteys omaan mieleesi ja sydämeesi. Kirjoittaminen auttaa kohtaamaan ja prosessoimaan omia ajatuksia ja tunteita. Sisään padotut ongelmat, huolet ja murheet voivat täyttää mielen ja tuntua henkisenä taakkana. Kokeile kirjoittaa se kaikki ulos ja tarkkaile, mitä tapahtuu. Saatat saada uusia tärkeitä oivalluksia.

Hetki päiväkirjan parissa voi olla mainio henkistä hyvinvointia tukeva aamu- tai iltarutiini. Kirjoitustekniikoita on monenlaisia. Voit esimerkiksi kirjoittaa itsellesi kirjeen, aloittaa jokaisen aamusi kirjoittamalla yhden sivun tai katsoa kellosta ajan ja kirjoittaa 10 minuuttia vapaasti, mitään sensuroimatta. Yksi ihana tapa on päättää jokainen ilta etsimällä päivästä muutamia kiitollisuuden aiheita.

Testaa, mikä toimii sinulle parhaiten.

Lähde: The Chopra Center – 10 Spiritual Self-Care Tips You Need to Know

 

Kurkkaa kirja:

Rakkaus kuuluu meille kaikille – kenenkään meistä ei pitäisi joutua häpeämään sitä, että rakastaa puolisoaan

Ihastuin tyttöön ensimmäisen kerran 16-vuotiaana. Sen tajuaminen ei ollut minulle ongelma, eikä järkyttänyt lainkaan, olin jollain tapaa tiennyt jo pitkään olevani biseksuaali, enkä koskaan ajatellut sen olevan väärin. Minua jännitti ainoastaan neljä vuotta myöhemmin, kun päätin kertoa vanhemmilleni – muistan kun nojasin äitini keittiössä tiskipöytään ja takeltelin asiaa ulos viisi minuuttia. Äitini sanoi silloin minua halaten, että oli tiennyt jo pitkään. Isälleni tulin kaapista niin, että puoli sukua oli todistamassa, eikä kukaan katsonut kieroon tai tuominnut – ainakaan niin että minä olisin sen huomannut.

Voisin sanoa, että minulle oma seksuaalisuuteni on ollut helppo asia, eikä minun ole tarvinnut kohdata häpeää siitä, ketä rakastan. Mutta tiedän ihmisiä, joille asiat eivät ole olleet niin helppoja. Osa on joutunut pahoinpidellyksi tai jopa tapetuksi sen takia, että rakastaa samaa sukupuolta olevaa. Muutama vuosi sitten kuulin tutultani, että hänen homokaverinsa oli hakattu henkihieveriin kadulla. Käsittämätöntä ja surullista. Miten tällaista voi edelleen tapahtua?

Me kaikki haluamme rakastaa ja tulla rakastetuksi. Kaikki haluamme tulla hyväksytyksi ja nähdyksi.

Jos sinusta tuntuu, että on olemassa vääränlaista rakkautta, toivon, että kysyt itseltäsi: miksi sinulta on pois se, ketä joku toinen ihminen rakastaa? Miten keneltäkään toiselta ihmiseltä voisi viedä pois oikeuden johonkin niin perustavanlaatuiseen tarpeeseen? Jos kuvittelet hetken, miltä tuntuisi jos joutuisit häpeämään rakkauttasi toiseen ihmiseen, miltä se tuntuisi?

Välillä tulee vastaan kyseenalaistavia kommentteja, miksi pitää järjestää Prideja – eiväthän heterotkaan huutele seksuaalisuuttaan mielenosoituksissa. No, niin kauan, kun ei ole tasa-arvoa. Niin kauan kun on häpeää, tuomitsemista.

Sillä lopulta, jokainen ansaitsee tuntea itsensä hyväksytyksi. Yhdenvertaiseksi. Nähdyksi sellaisena kuin on. Rakastetuksi. Jokaisella meistä on oikeus rakastaa toista ihmistä, sukupuolesta riippumatta.

Sillä rakkaus, ihan todella, se kuuluu meille kaikille.

Osaatko vain olla? – 5 vinkkiä rentoutumiseen meditaation avulla

Olemisen yksinkertainen kauneus. Oleminen on aina hyvää vastapainoa konkreettiselle tekemiselle ja mielessä tekemiselle.

Meditaatio tarkoittaa eri ihmisille eri asioita. Lue aikaisempi Elämään uppoutumisen blogiteksti, jossa olen hieman määritellyt kahdenlaista erilaista meditaatiota

Nyt haluan viedä sinut matkalle tutkimaan toista näistä – meditaatiota ilman kohdetta. Tätä voisi kutsua yksinkertaisesti vain olemiseksi.

Eikä maailmassa ole yhtään elävää ihmistä, joka ei olisi olemassa konkreettisena kappaleena. Samoin sisäinen kokemus, että olen vain olemassa, on aivan varmasti kaikille myös tuttu.

Olemisen hetkiä voi spontaanisti löytää metsässä aikaa viettäessä, mökillä lomaillessa tai ehkä jonkun kehollisen harjoituksen ja kokemuksen yhteydessä. Eli siten jokainen meistä on jo meditaatiotaituri tai ainakin tämä on meille kaikille jo tuttua.

Jos tutkit asiaa enemmänkin voit ehkä päätyä oivallukseen, että olet olemuksesi ytimissä itse oleminen. Olet oleminen jo ennen kaikkia tunteita, ajatuksia ja aistimuksia ja muita tulevia, meneviä ja muuttuvia kokemuksia. Eli sanoja voi ottaa hieman takaisin. Et ole siis meditaatiotaituri, vaan olet luontainen meditaatiomestari.

 

Kuinka voit sitten tutkia tätä tuttua olemista?

Valitse aika, vaikka 10 minuuttia. Voit myös vain olla ilman etukäteen valittua aikaa.

Istu tyynylle, meditaatiotyynylle tai tuolille.
Istu selkä suorana ja sulje silmät.
Ja vain ole.

Pian todennäköisesti tietoisuutesi täyttyy (tai tulet tietoiseksi) erilaisista tunteista, ajatuksista ja aistimuksista. Jatkat vain olemista näiden vaihtuvien sisältöjen kanssa. Välillä sinulla voi olla puhtaita olemisen hetkiä ja välillä voi olla hyvin ”täyttä”. Kumpikin on OK. Kaikki on OK.

Näin näet, että mikä olemuksesi ”sää” on tänään…
Mitä ”menussa” on tänään tarjolla…
Mitä psyyken kaapeista ja lipastojen vetolaatikoista löytyy tänään…

Kun olet ollut päättämäsi ajan tai tovin, niin voit avata silmäsi. Voit venytellä ja ehkä taputella kehoasi ja näin ankkuroida huomiotasi lisää kehoon ja aistittavaan todellisuuteen.

Nyt voit antaa syventyneen olemisen laadun ja ”tuoksun” säilyä, ainakin taustalla, vaikka heti aloittaisit vauhdikkaan tekemisen mielessä tai konkreettisesti. Toiminta ja oleminen yhdessä ovat liikemeditaatiota. Elämä voi olla liikemeditaatiota.

Tämä olikin hyvin yksinkertaista.

 

Muutamia näkökulmia

Tässä muutamia näkökulma, joilla voit tarvittaessa viritellä omia olemisen tutkimuksia ja päätyä palamaan olemiseen vieläkin vaivattomammin. Voisi sanoa, että nämä ovat extranäkökulmia, koska oikeasti oleminen on yksinkertaisinta, mitä on olemassa. Oleminen on yksinkertaisempaa kuin yksinkertaisinkaan ajatus tai lähempänä sinua kuin hengitys. Tutki itse näitä huomioita.

1. Päästä kaikki vapaaksi

Tavallisesti arjessa haluamme usein ohjata huomiota, ajatteluprosesseja ja muita psyykkisiä prosesseja. Tällä on käyttötarkoituksensa, mutta nyt ideana on päästää koko olemus kaikkine puolineen, tunteineen, ajatuksineen, pelkoineen, haluineen ja muistoineen vapaaksi. Anna kaikelle vapaus tulla tai olla tulematta, olla, mennä tai olla menemättä pois. Kun päästät kaiken vapaaksi, niin kaikki päästää sinut vapaaksi.

 

2. Älä vedä mitään puoleesi tai työnnä mitään pois

Tämä on hyvin lähellä äskeistä ohjetta. Näinä minuutteina saattaa vaellella kaikenlaisia sisältöjä, kun vain istut paikallasi. Ihmiselle on kuin refleksi tarttua näin sisältöihin etenkin, jos niissä on dramaattisen paljon mielihyvää tai kärsimystä.

Tämä voi olla hyvin hienovaraista tutkimista, mutta voit istuessasi huomata esimerkiksi, että jokin vahva miellyttävä muisto voi saada jonkin psyykessä hienovaraisesti tarttumaan ja samalla aavistuksen jännittymään. Pian saatat miettiä pitkissä ajatusketjuissa, että miten saisit samaa lisää tai kuinka voisit välttää miellyttävän asian vastakohtaa. Huomaamatta saatat olla syvästi uppoutunut ajatuksiin ehkä moniksi minuuteiksi.

Jos et alun perin halua vetää puoleesi tai yritä työntää mitään pois, et voi vain päätyä ”mielen kuvitelmatripille”. Tästä tarttumisen prosessista on monia erilaisia variaatiota. Samoin tämä toimii hieman erilailla, jos sisältö on kivulias. Silloin voi olla halu muuttaa kokemus, ja työntää se pois. Kuitenkin pohjimmainen refleksi on tarttuminen, jotta asian sitten voisi vetää puoleensa tai työntää pois.

On hyvä huomata, että toiminnan ja päivittäisen elämän kannalla tämä ”refleksi” on usein myös hyvä. Ihminen ei saa jättäytyä huonoihin ja satuttaviin olosuhteisiin tai ihmissuhteisiin meditaation varjolla. Annanpa näiden kokemusten vain olla elämässäni hyväksyvässä olemisessa. Tämä ohje on siis pääosin vain istumameditaatiohetkiin. Yleensä se, että joku tuntuu hyvältä tai huonolta on erittäin tarkka ja huomioitava ohje omasta sisimmästä. Joskus tämä sisäinen tunneohjaus vaatii välitöntä toimintaa.

 

3. Jos haluat jotain ”tehdä”, niin hyväksy ja päästä irti

Hyväksy. Oikeastaan ei tarvitse hyväksyä, koska kun tajuat tietoisesti jotakin, niin jokin sinussa on väistämättä hyväksynyt sen jo syvällisellä tavalla. On vasta pinnallisempi prosessi haluta vetää jotakin puoleensa tai työntää pois. Samoin myös pyrkimys sensuroida tai muokata kokemusta on hieman jälkikäteen tuleva prosessi.

Päästä irti. Tämäkin tapahtuu syvässä olemisessa täysin spontaanisti.

Hyväksymisen tai irti päästämisen tietoinen ”tekeminen” voikin olla hienovaraista tekemistä ja sisältöjen välttelyä. Puhdas oleminen ei sisällä hienovaraisintakaan tekemistä.

Jos tietoisuuden sisältö on voimakkaan epämiellyttävä tai miellyttävä, niin sitä saattaa yrittää vältellä jollakin tavalla olemusta jännittämällä. Rentoutuminen ja halukkuus kokea kaikki koko olemuksessa rehellisesti on ehkä parhainta irti päästämistä ja hyväksymistä. Nämä ovat hienovaraisia asioita. Niissä on paljon tutkittavaa.

Jos on oikein rehellinen, niin voi huomata itsessään lähes automaattisia pyrkimyksiä välttää kokonaisvaltaista kokemista ja sitä, mikä itselle on totta. Joskus tuo välteltävä kokemus voi olla esimerkiksi surua, vihaa, pelkoa tai jopa syvää koko olemusta tärisyttävää ekstaasia.

 

4. Keho on aina hyvä ankkuri

Se, että tuntee kehonsa ja tunteet kehollisina aistimuksina on usein hyvä ankkuri, jos on taipumuksiltaan ajatuksiin uppoutuvaa tyyppiä. Samoin ajatuksiin seikkailu on yksi hienovarainen tapa vältellä tässä ja nyt tuntuvia tunteita ja kehollisia aistimuksia. Muista siis istuessasi keho – tarkemminkin koe ja aisti kehosi tässä ja nyt.

5 Ei ole onnistumista – ei ole epäonnistumista

Huomaa, että meditaatiossa ilman kohdetta ei ole onnistumista tai epäonnistumista. On vain erilaisia aistimus-tunne-ajatus-sisältöjä, jotka täyttävät olemisen (sinut). Tätä olemisen avaruutta ja sen sisältöjä voisi verrata myös taivaaseen, ja sen täyttäviin sääilmiöihin. Ei auringon paiste ole sinulle henkilökohtaisesti suurempi onnistuminen kuin sade tai ukkonen. Ne ovat vain sääilmiöitä. Samoin, kun istut alas olemuksesi sää vain käy ilmeisemmäksi. Kaikki sisällöt ovat OK.

Meditaatiokokemuksissa ja niiden yleisessä arvottamisissa on myös pieni ansa. Jos edellisellä istumisella koit erityisen huippukokemuksen, niin nyt saatat istahtaa intention kanssa, että saisit jotakin vastaavaa tai parempaa. Tällöin olet kovaa vauhtia pyrkimässä pois tässä ja nyt hetkestä jonnekin tulevaisuuden kultaisiin kokemuksiin.

Istu siis alas kuin istuisit ensimmäisen kerran meditoimaan. Tavallaan istahdatkin ensimmäisen kerran meditoimaan, koska on vain tässä ja nyt. Kaikki menneet meditaatioistumiset ovat vain tässä hetkessä muistelua, mielikuvitusta.

Kaikki on siis hyvin helppoa. Istu vain alas ilman odotuksia ja sitten kaikki mahdollisesti ilmentyvät ajatukset, tunteet ja aistimukset ovat OK.

 

Meditaatioon ja läsnäolon syventämiseen ja muuta ihanaa löydät Metsässä – uppoudu metsään, itseesi ja elämään -kirjasta.

 

 

Unsplash kuvat: Simon Rae  / 贝莉儿 NG /  Denys Nevozhai

Katso täältä seuraavat metsäkoulutukseni – lämpimästi tervetuloa mukaan!

 

 

Pidätkö joskus liikaakin huolta muista? – 6 ideaa erityisherkälle palautumiseen

Olen kiinnittänyt huomiota siihen, kuinka tunnollisesti moni herkkä ihminen ottaa huomioon toisten tarpeet ja tunteet, hoitaa velvoitteensa ja pitää kiinni lupauksistaan. Jopa silloin kun oma kroppa ja mieli huutaa lepoa. Omat harrastukset ja palautumishetket on liiankin helppo siirtää myöhempään ajankohtaan, jos joku toinen tarvitsee huomiotamme. Näin on hyvä tehdäkin silloin kun toisella on todellinen tarve, mutta liiallinen toisten palveleminen on itseltä pois. Herkkä ja kiltti ihminen saattaa ihan huomaamattaan opettaa läheisilleen, että hän hoitaa aina kaiken.

Omat rentoutumishetket ovat aivan yhtä tärkeitä – ja jopa tärkeämpiä – kuin velvoitteiden tunnollinen hoitaminen. ”Ei sota yhtä miestä kaipaa”, sanotaan, ja se on hyvä ohjenuora. On ihan ok edellyttää, että muut kantavat kortensa kekoon yhteisten asioiden hoitamisessa ja varata itselleen vapaa-aikaa. Omat tärkeät rentoutumishetket kannattaa merkitä kalenteriin siinä missä muutkin arjen menemiset. (Ote Erityisherkän päiväkirjasta)

Tässä muutamia ideoita rentoutumiseen:

  1. Tee pikameditaatio. Etsi rauhallinen paikka, sulje silmät ja rentouta kehosi. Anna mielellesi jotain tekemistä, jokin keskittymisen kohde, jotta se ei ryhdy askaroimaan velvoitteiden tai huolenaiheiden parissa. Voit vaikkapa keskittyä laskemaan hengenvetoja tai pitää mielikuvituksessasi huomiosi nenänpäässä. Meditoida voi myös silmät auki keskittyen johonkin kiintopisteeseen. Meditaatiossa ei tarvitse istua tuntikausia, vaan varttikin on ihan hyvä.
  2. Laita liikettä niveliin. Ylikierroksilla käyvä keho ja mieli eivät aina pysty rauhoittumaan paikallaan istuen ja meditoiden. Silloin liike on lääke. Käy kävelyllä, tee punnerruksia tai kyykkyjä, venyttele nautinnollisesti, tai jotain muuta. Palauttava ja rentouttava liikunta ei ole urheilusuoritus, vaan tarkoituksena on tuoda huomio takaisin kehoon. Se rauhoittaa myös mielen.
  3. Kuuntele lempimusiikkiasi. Musiikki vaikuttaa tutkitusti monin tavoin. Sitä voi käyttää rentoutumiseen, inspiroitumiseen, kiitollisuuden tunteiden herättämiseen, kurkussa puristavan itkun ulos saamiseen, ja vaikka mihin. Nykyteknologia on tuonut musiikin saataville lähes minne tahansa ja se on ihanaa.
  4. Mene luontoon. Luonnossa oleskelu rauhoittaa hermoston ja laskee verenpainetta. Itselläni on tapana ottaa pieni makuualusta tai viltti mukaan lähimetsään ja mennä omaan piilopaikkaani pötköttämään ja tuijottelemaan taivaalle. Olenpa nukahtanutkin sammalmättäälle useaan otteeseen.
  5. Ui luonnonvesissä. Veden kosketus keholla tuntuu taivaallisen hyvältä. Suosittelen kokeilemaan järveen tai mereen pulahtamista myös myöhään syksyllä ja avantouintia talvella. Olo on huikea kylmäaltistuksen jälkeen!
  6. Luo itsellesi oma soppi. Luo kotiisi jokin kaunis nurkkaus tai muu paikka, jonka sisustat oman mielesi mukaan ja pidät järjestyksessä. Se voi olla vanhan piirongin päälle sommiteltu kokonaisuus lempiesineistäsi, nurkka, jonne laitat itsellesi säkkituolin rentoutumista varten, mukava lukusoppi, jossa voit uppoutua omaan maailmaasi tai autotalliin rakennettu askartelupiste; mitä tahansa sellaista, joka on sinusta mieluisaa ja auttaa sinua rentoutumaan. Sinne voit vetäytyä lataamaan akkujasi. Tee se hyvällä omallatunnolla. Olet sen arvoinen.

Kurkkaa uutuuskirja:

 

Myös kiltin voimakortit löytyvät puodista:

Miksi hitossa itsensä ja tunteensa pitäisi hillitä? – Tunteiden kokeminen ja näyttäminen ovat merkkejä vapaudesta ja terveydestä

Auringon hellimän, kuplivan keveän, hervottoman naurun täyttämän, villin ja onnellisen juhannuksen jälkeen olin jo palauttelemassa itseäni ikäisekseni (66 v.)  ja tavalliseen arkioloon, mutta sitten päässäni räjähti.

Voimallisen räjähdyksen ja pari perin tärkeää oivallusta aiheutti se, että parin sinkkuvuoden jälkeen juhannuksena ja jo vähän sitä ennenkin oli ”lempeä ilmassa”. Lempi ei kuitenkaan roihahtanut ilmiliekkiin, mutta jo ”melkein” sai aikaan vaikka mitä villiä.

Petyinkö?

Miksi pitäisi? Sain kokea viikon ajan niin mahtavia tunteita, etten tiennyt itsestäni sellaisia enää löytyvänkään. Sydän sykki hulluna ja tunsin rakastavani kaikkea ja kaikkia.

Pettymyksen sijaan kiitän.

Mitä opin?

Pitääkö aina ja kaikesta oppia, kuten itsekin sanon ja ajattelen? Äkkiseltään suoraviivaisin ja loogisin oppi olisi, että seuraavalla kerralla hillitsen itseni ja tunteeni. Olen ikäiseni aikuinen, käyttäydyn asiallisesti ja tyynesti. En ole naurettavan naivi, en elä hetkeäkään pilvilinnoissa enkä nuolaise, ennen kuin tipahtaa.

Tässä kohdassa päässä räjähti. Onneksi. 

Viikko väkevää tunteiden ilotulitusta, vahvaa energioiden virtausta, superonnellista oloa, jännitystä ja outoa pelkoakin oli jotain niin hienoa, että miksi en kokisi sitä uudelleen.

Myös ne hersyvät, lempeän armolliset itselle, omille tunteille ja käsittämättömän hassuille peloille ja mielikuville nauramiset. Naurun jakaminen ystävän kanssa. Myös vielä jälkikäteenkin itsekseen nauraminen. Miten rentouttavaa, puhdistavaa ja hyvää tekevää. Ikää ja hyvinvointia lisäävää.

Miksi hitossa pitäisi hillitä itsensä, ottaa järki käteen ja käyttäytyä aikuisesti?

Tunteet ja niiden kokeminen sekä muille näyttäminen eivät ole sairaus, vaan merkki äärimmäisestä terveydestä. Energioiden vapaasta virtauksesta. Rohkeudesta.

Mitä väliä, mitä muut sanovat tai ajattelevat?

Tuntuu äärettömän hyvältä päästää irti häpeästä, joka lymyää itsensä hillitsemisen taustalla. Vapaus ja aitous, jonka hillitsemättömyys tuo mukanaan, on mutkatonta, lämpöistä, lempeää, rentoa ja turvallista. Se on voimakasta iloa, joka saa näkyä. Iloa, joka tarttuu kanssakulkijoihinkin.

Häpeä sensijaan tuottaa turhaa kärsimystä, otsaryppyjä, pinnistelyä ja huonoa oloa. Häpeän pakonomainen peittely kuluttaa valtavasti energiaa.

Salaisuudet ja pelko ovat häpeän ravintoa. Monin tavoin peiteltävä epätäydellisyytemme ja pelko siitä, ettemme ole rakastettavia sellaisina kuin olemme. Kun tavoittelemme kovasti rakkauden, hyväksynnän ja arvostuksen saamista, vaanii häpeä joka ainoan nurkan ja puskan takana.

Onnellisinta on olla aito, oma itsensä. Sallia itsessään ja itselleen kaikki tunteet sekä hölmötkin kokemukset. Rakastaa itseään terveesti kaikkine kummallisuuksineen.

Itsensä rakastaminen on oman sydämen puheen kuuntelemista, siihen luottamista ja sen mukaan elämistä. Se on rohkeinta, mitä on.

Omien unelmien, omannäköisen elämän – Sun Juttusi – todeksi eläminen edellyttää luopumista itsensä liian vakavasti ottamisesta, syyllisyydestä, itsekritiikistä, täydellisyyden tavoittelusta, ankaruudesta, puskemisesta, muiden ajatuksista välittämisestä ja monesta muusta rajoittavasta roinasta. Sielu lentää ja energiat kohdistuvat unelmien toteuttamiseen, kun vapautamme itsemme turhasta häpeän ja sen peittelyn taakasta.

Voimallisen räjähdyksen seurauksena oivalsin haluavani pysytellä loppuelämäni varsin hulvattomana. Haluan hullaantua lemmestä, ihmisistä ja elämästä ja mistä milloinkin. Haluan leikkiä, hassutella, tanssia, laulaa, nauraa ja hölmöillä. Täysillä.

Lempeä saa olla ilmassa vaikka joka päivä. Toivon, että voin tartuttaa sitä myös ympärilleni.

Kirjoitin 10 vuotta sitten laulun Lyydiasta. Lyydia on suuri idolini. Oivalsin, että on korkea aika olla myös itse oman elämänsä Lyydia. Sitä rohkeutta toivon myös Sinulle.

Lyydia

Mitä väliä, jos mekossa on rimpsupitsiä
ja liikavarpaat räytyy kirkkaan punaisissa kengissä?
Mitä väliä, jos nauttii hieman lemmenlääkettä,
juo viiniä ja tanssii yössä yöttömässä – pöydillä?

Mitä väliä, jos meikki onkin liian räikeä
ja tekohampaat hohtaa suussa valkoisina helminä?
Mitä väliä, jos tahtoo olla laillaan viehkeä
eikä kotonansa ristipistoliinaa piperrä?

Talveksi taas Amerikkaan
lähtee luo miehen rikkaan
Lyydia –yhdeksänkymmentä.

Mitä väliä, jos ihollansa tuntee värinän
ja sydämessä yhä rytmin elämälle kiihkeän?
Mitä väliä, jos ei hän tahdo laulaa virsiä,
ja jonkun mielestä käy kadotuksen tietä – syntistä?

Mitä väliä, jos väsymään ei vielä ennätä
ja vauhti loppusuoralla on kaikkinensa villiä?
Mitä väliä, jos tahtoo joka hetkeen sävyjä,
ettei elämä oo vanhan kermakahvin väristä?

Talveksi taas Amerikkaan
lähtee luo miehen rikkaan
Lyydia –yhdeksänkymmentä.

Mitä väliä, jos kolme miestä kolmekymppistä
Kavaljeerikseen tahtoo Lyydia – yhdeksänkymmentä?

Odotan innokkaasti tapaavani sinut Löydä Sun Juttusi -valmennuksissani, joihin voit tutustua täältä.

Kipeä ero voi auttaa löytämään elämään uuden suunnan – Uskalla pysähtyä kuuntelemaan särkynyttä sydäntä

Kirjoittaja Emilia Vuorisalmi on lääkäri, Sekaisin Lovesta-kirjan kirjoittaja ja DocEmilia.com-sivuston perustaja. 

On keskiyö ja makaan makuuhuoneen lattialla piikkimaton päällä. Kipu joka lähti sydämestä on levinnyt koko kehoon ja mieleen. En saa unta ja  päässä pyörivät loopilla samat ajatukset: miksi näin kävi? Olisinko voinut tehdä jotain toisin? Tulenko olemaan loppuelämäni yksin? Miten kauan tämä tuska kestää? Päivisin olo on levoton ja ahdistunut, mieli sumuinen. Töissä keskittyminen lähes mahdotonta.

Tuntui että olin täysin yksin ja kukaan ei ymmärtänyt sitä kivun määrää jota kävin läpi. Kunnes eräänä päivänä ystäväni tokaisi: “Niin, tuosta sydänsärystähän melkein kaikki biisit ja leffatkin ovat syntyneet.”

Tämä pysäytti minut ja laittoi minut lääkärinä ajattelemaan mitä aivoissa tapahtuu, kun sydän särkyy ja miksi oireilemme niin voimakkaasti. Tästä alkoi matka syvälle rakkaustieteiden maailmaan. Aloin ymmärtämään mistä kipu johtui ja mitä voisin tehdä sen laannuttamiseksi. Ymmärsin, että ensiapu kipuun olisi kuormituksen aiheuttaman elimistön stressitilan ja alhaisen tulehduksen laskeminen.

Olin aina elänyt ja syönyt terveellisesti, mutta huomasin, että olin unohtanut miltä tuntuu hengittää. Hengitykseni oli pinnallista ja pallea jumissa ja tämä esti hermoston palautumista lepotilaan.

Syvään hengittämisen parantava, autonomista hermostoa rauhoittava voima, oli ensimmäinen askel kohti paranemista. Hengitysharjoitusten ja meditaation avulla sain pahimman noidankehän katkaistua ja pystyin pysähtymään miettimään kipuilun syvimpiä syitä. Tieteeseen rakkauden ja kiputilojen takana perehtyessäni ymmärsin, että olin menettänyt rakkauden myötä aivokemiallisen tasapainoni. Ja parantuakseni minun oli luotava uusi tasapainotila, ilman parisuhdetta.

Mitä syvemmälle tieteeseen sukelsin sitä selvemmin aloin nähdä mitä juuri minun oli tehtävä parantuakseni. Aloin hahmottaa miksi rakkauden aivokemiallinen resepti on jokaiselle yksilöllinen.

Huomasin omalla kohdallani hormonin nimeltä dopamiini näytelleen erityisen tärkeää roolia läpi elämän. Niin kutsuttuna dopamiinivoittoisena ihmisenä minun olisi kivuista päästäkseni ensitöikseni selvitettävä, mikä minulle on merkityksellistä.

Olin kulkenut eron jälkeisen vuoden autopilotilla ja tehnyt asioita selvitäkseni. Nyt oli aika pysähtyä ja miettiä mitä oikeasti halusin tehdä ja mikä sytyttää sieluni.

Huomasin myös, että arjestani puuttui luovuus ja kaipasin kanavaa luovuudelle. Miten loisin itselleni merkityksellisen elämän? Tämä kysymys istutti mieleeni siemenen tieteen ja median yhdistämisestä.

Ja kun aika oli valmis, tilaisuus tarjoutui ja sain viestin kustantajalta: Kiinnostaisiko minua kirjoittaa kirja rakkaudesta tieteen näkökulmasta? Pelotti vastata. En pitänyt kirjoittamisesta ja olin mielestäni siinä huono. Mutta jokin syttyi sisälläni ja sen lämpö oli suurempi kuin pelko. Seuraavana päivänä soitin kustantajalle ja kerroin olevani valmis haasteeseen.

Pelko on rakkauden suurin vihollinen ja pelon voittaminen ja rohkeuden löytäminen ovat usein myös suurin askel kohti paranemista. Pelon läpi painaminen vei minut kohti kestävää, merkityksellistä, rakkaudentäyteistä elämää. Olin sitten parisuhteessa tai en.

En varmasti 6 vuotta sitten erotuskan keskellä lattialla maatessa olisi osannut kuvitella että juuri nuo kivut olivat ovi merkitykselliseen, luovaan ja rakkauden täytteiseen elämään.

Ilman särkynyttä sydäntä en olisi pysähtynyt ja tutustunut itseeni ja selvittänyt kuka oikeasti olen. En olisi kysynyt itseltäni mitkä asiat tekevät juuri minut onnelliseksi ja millaista elämää minä haluan elää. Mikä minulle on merkityksellistä?

Kivulla on asiaa ja meidän tehtävämme on kuunnella, mitä kipu meille koittaa kertoa. Kipu ohjaa meitä uusille poluille, jotka vievät meitä kohti tarkoitustamme. Ja kun löydämme rohkeuden ja alamme ottaa askelia oikeaan suuntaan, kohti tuntematonta, kipukin alkaa usein lievittymään. Jos jätämme kivun kohtaamatta tai turrutamme sen kiireellä, irtosuhteilla, päihteillä tai lääkkeillä, emme koskaan kuule mitä kivun piti meille kertoa.

Ilman kipua ja särkynyttä sydäntä en olisi kirjoittanut ensimmäistä kirjaani eikä minusta olisi tullut rakkauslääkäriä. Sydämen särö valaisi polun, jota minun oli tarkoitus kulkea.

Seuraavan kerran kun kipu kolkuttelee sinun ovellasi, pysähdy ja mieti mitä se tuli kertomaan. Ajattele, että kipu ei ehkä olekaan vihollinen vaan hyvä ystävä joka suojaa ja ohjaa sinua.

4 tapaa lisätä seksuaalista itseluottamustasi – Olet hehkuva ja vetovoimainen

Tiedätkö sen tunteen kun todella kiinnostava, komea, haluttava, mies tai nainen tulee vastaan, katsoo sinua ”sillä silmällä”, ja mielesi tekee juosta karkuun? Vähintään käännät katseesi äkkiä pois tai muutut näkymättömäksi, koska jotenkin tuntuu, että et ole tarpeeksi hyvä. Refleksi tulee niin syvältä, että tuntuu ettei sitä voi mitenkään kontrolloida.

Tuttu juttu myös minulle. Yksinkertaisin keino, mitä harjoitan ja jonka yleensä muistan vaikka kuinka suuri paniikki iskisi on: ”Pysähdy ja hymyile!”. Tämä antaa sille toiselle mahdollisuuden lähestyä ja antaa minulle aikaa rauhoittua ”taistele-pakene-jähmety”- reaktiostani. Mielenkiintoista on sitten joskus tutkia syvemmältä, mikä siinä on niin pelottavaa kohdata tällainen ihana mahdollisuus?

Itseluottamus voi kadota myös treffeillä tai sängyssä, yhtäkkiä kehosi on kireä kuin viulukieli, vaikka haluaisit olla vapaa, villi ja viehättävä.

Tässä on muutama vinkki miten minä olen saanut lisättyä seksuaalista itseluottamustani:

1. Hengitä seksuaaliseen voimaasi

Keskity hengittämään syvälle kehoosi, aina sukupuolielimiin saakka. Aisti, mitä siellä tapahtuu. Tunne, että siellä on voimasi keskus. Lantionpohjassa ja sukupuolielimissäsi on seksuaalinen elinvoimasi, juuri ja keskus. Sieltä lähtee todellinen voimasi ja itseluottamukseksi. Hengitä pitkiä uloshengityksiä, tämä rentouttaa hermostoasi.

2. Antaudu keholliselle nautinnolle

Opettele olemaan yhteydessä koko kehosi tuntemuksiin ja aistimuksiin. Keskity kehosi nautinnollisiin tuntemuksiin. Aisti missä kohtaa tunnet energian virtaavan, missä kohtaa tunnet lämpöä, sähköä tai pehmeyttä. Antaudu näille kehollisille nautinnon lähteille.

3. Keskity partneriisi

Tämä on temppu, jota opetan myös esiintyjille. Kun todella keskityt toiseen: kuuntelemaan, katsomaan ja reagoit häneen, oma jännitys katoaa.
Jos olet sängyssä, katso, kuuntele ja tunne, miten voisit tuottaa partnerillesi vielä enemmän nautintoa omalla kehollasi?

4. Usko että ansaitset parasta

Luota siihen, että sinä olet riittävä. Lähes kaikilla meillä on varhaisesta lapsuudesta periytynyt kokemus ja uskomus, että emme ole tarpeeksi sellaisena kuin olemme, tarpeeksi rakastettavia, tarpeeksi kauniita tai haluttavia. Tee uusi tietoinen valinta ja ala tekemään mielikuvaharjoituksia, joissa sinä ansaitset kaikkein parasta elämältä, treffeiltä, seksiltä ja kumppaniltasi.

Totta kai ansaitset parasta, sinähän olet hehkuva ja vetovoimainen olento!

Kuva: Maria Kalmi Photography

Tervetuloa Sensuaalisen naisen nautinto- verkkokurssille, löytämään kukoistava ja rakastava yhteys kehoosi sekä vaalimaan sielukasta, sensuaalista seksuaalisuuttasi. Kurssi alkaa 30.8. 2021. Lisätietoja löydät tästä.

 

Sano nämä asiat itsellesi joka aamu ja ilta – 3 voimalausetta

Jokainen meistä kaipaa joskus muistutusta siitä, että kaikki on okei, sinä olet okei. Tässä kolme voimalausetta, jotka voit sanoa itsellesi vaikka joka aamu ja ilta.

Voimalauseita löydät myös jääkaappimagneetteina. Katso lisää puodista.

”Tuntui kuin mieleni olisi pettänyt minut: en enää selvinnyt yksinkertaisistakaan tehtävistä” – Uupumus opetti luottamaan itseeni uudelleen

Kirjoittaja Liisi Pettersson on ääni- ja esiintymisvalmentaja, vokologi FM ja laulunopettaja, joka auttaa puhujia ja laulajia esiintymään rohkeammin ja koskettamaan äänellään. Liisi on toisena päätoimittajana Äänikurssien blogissa ja esiintyy laulajana ja puhujana eri tilaisuuksissa. Hänen uupumuksesta parantumista käsittelevä tarinansa on julkaistu lyhennettynä versiona myös Jaana Villasen toimittamassa Nosta nainen päivässä -kirjassa.

”Luotatko sinä ITSEESI?”, kysyi terapeutti minulta lähes kolme vuotta sitten.

Niin, se olikin hyvä kysymys. Minä, ikuinen ilopilleri ja optimisti olinkin yhtäkkiä lannistunut ja täynnä epätoivoa.

Luotinko minä? En ollut ihan varma. Olin tehnyt edellisinä kuukausina aivan liikaa virheitä ja suututtanut sähläilylläni silloisen yhtiökumppanini. Minua ei enää kiinnostanut työnteko ja liiketoiminnan kehittäminen. Ihmiset käyttäytyivät mielestäni arvaamattomasti. Tuntui myös kuin mieleni olisi pettänyt minut: en enää selvinnyt yksinkertaisistakaan tehtävistä.

Epämääräisiä pelkoja

Eräänä päivänä kauhistuin tietoturvaloukkausta tilanteessa, jossa ilmestyi kaksi Spotifyn logoa samaan aikaan tietokoneeni alapalkkiin. Paniikissa vaihdoimme silloisen yhtiökumppanini kanssa kaikki salasanat ja kuoletimme yhtiön pankkikortin.

Samana päivänä näin kaksoiskuvia ja sain takaumia menneisyydestäni. Kun en enää erottanut, missä asennossa lauluoppilaani suu oli tai mihin suuntaan hän heilautti kättään, luovutin ja soitin psykiatriseen päivystykseen.

Päivystyksessä lääkäri totesi minun olevan täysin järjissäni, vain todella väsynyt. Minut lähetettiin kotiin nukkumaan parin unilääkkeen kanssa. Psykiatriselta poliklinikalta sain diagnoosiksi ”epämääräinen ahdistus” ilman minkäänlaista hoitosuunnitelmaa.

Seuraavat päivät makasin sängyssä ja uskaltauduin keittiöön syömään vain, kun kämppiksiä ei ollut lähettyvillä. En uskaltanut kadulla kulkiessani katsoa ketään silmiin tai matkustaa bussilla ilman bussipysäkillä odottavaa saattajaa. Pelkäsin itseäni ja muita, vaikken tiennyt miksi.

Parantuminen

Terapeuttini kysyessä luotinko itseeni, purskahdin itkuun. Diagnoosista oli kulunut viikkoja, ja olin jo hiljalleen palaamassa työelämään. Olin umpikujassa yhtiökumppanini kanssa, sillä hän ei kestänyt enää yhtään selitystä huonosta terveydentilastani tai vakuuttelua siitä, että ”kohta” palaisin töihin. Tuntui että mitä vain teinkin, sain päälleni lisää vihaa ja syyttelyjä. Ymmärsin, etten voisi enää tehdä mitään suhteemme tai yhteisen liiketoimintamme pelastamiseksi.

Terapeutin kysymyksestä ymmärsin myös projisoineeni omia tunteitani muihin. Se viha, jota olin saanut ympäristöstä päälleni, olikin minussa itsessäni, ja se minun tuli nyt kohdata.

Vihan kohtaaminen oli voimaannuttavaa. Tunsin sen kuristuksena kaulalla ja kouristuksena sormissani. Kirosin, huusin ja mekastin. Vähitellen viha laantui ja aloin nähdä selkeämmin. Selkeyden myötä tuli luottamus: ensin rakkaitani, lopulta myös itseäni ja asiakkaitani kohtaan. Sain elinvoimaa ja aloin vetää uusia rajoja suojellakseni itseäni. 

En olisi parantunut niin nopeasti ilman mentoriani. Jo diagnoosin saatuani hän lohdutti, että mieleni vain pelkää, koska ei ollut ollut vastaavassa tilanteessa aiemmin. Uupumus tarkoitti, että kovalevyni oli liian täynnä. Minun tulisi nyt kuvitella, miltä tuntuu olla hyvissä mielen voimissa, ottaa kaikki mahdollinen apu vastaan ja sallia itselleni kaiken kauniin ja inspiroiva.

Toipuminen kesti nelisen kuukautta. Tapasin asiakkaita sen verran kun jaksoin. Kun en valmentanut, katsoin Netflixiä, tapasin ystäviä ja kävin kävelylenkeillä metsässä.

Uupumus väistyi syksyn mittaan, kun kaivoin vanhan toiminimeni naftaliinista ja pääsin luomaan omaa liiketoimintaani omilla ehdoillani. Vielä kerran käännyin mentorini puoleen ja sain häneltä yhden tärkeän neuvon: tuska puskee pintaan, kunnes visio alkaa vetää.

Ja niin kävi. Visio alkoi pikkuhiljaa muodostua kaiken aivosumun seasta. Entisenä perfektionistina opin iloitsemaan pienistä asioista ja heittäytymään hassuihin juttuihin.

Oma äänikin löytyi taas

Uupumus teki äänelleni hyvää, niin nurinkuriselta kuin se kuulostaakin. Ymmärsin, miksi ääneni ei ollut soinut vapaana enää pitkään aikaan, eikä laulaminen ollut maistunut. On nimittäin niin, että jos hankalaa tunnetta ei kohtaa, se blokkaa hengityksen ja sen myötä äänen. Monen ääni vapautuu vasta eri tunteiden kohtaamisen ja hyväksynnän myötä. Olennaista on uskaltaa olla omissa tunteissaan läsnä jokaisessa tilanteessa.

Uupumus muutti maailmankuvani täysin.

Opin ottamaan vastuuta tunteistani ja teoistani – en vain syyttämään toisia tai olosuhteita – ja luottamaan itseeni. Nykyään pidän aina vähintään yhden vapaapäivän viikossa ja lähden metsään, jos en työnteko ei ota onnistuakseen.

Jos jostain tilanteesta tulee ikävä ”gut feeling”, kysyn itseltäni: ”luotanko minä ITSEENI?”

Helppo ja rento läsnäolo tekee seksistä vieläkin nautinnollisempaa – 3 vinkkiä syvempään seksiin

Läsnäolo seksissä on aivan samaa läsnäoloa kuin muussakin elämässä. Se on helppoa olemista, jossa ajatukset eivät saa sinua valtaansa, vaan pystyt keskittymään elämään sydän auki. Läsnäolo on rentoa olemista, ei mikään tavallisesta erilainen tapa olla.

Seksi on intiimi tilanne, ja joskus mieli haluaa laittaa jarrut päälle. ”En antaudu, nyt ei ole sopiva hetki, en tiedä pystynkö luottamaan tähän.” sanovat ajatukset, ja olo alkaa olla epävarma. Sinun ei tarvitse antaa tällaisille ajatuksille ja tuntemuksille valtaa, vaan voit rauhoittaa itsesi läsnäoloon seksissä myös epävarmuuksien noustessa, nousipa niitä joko ennen seksiä tai jopa sen aikana. Kokeile näitä harjoituksia:

1. Rentoudu ja rauhoitu ennen seksiä, älä vasta sen jälkeen

Seksin jälkeen olo on usein paineeton, rento ja vapaa. Tätä oloa stressaantunut mieli ja jännittynyt keho havittelee. Kokeile kuitenkin seuraavalla kerralla rentoutua ennen seksiä. Makaa alasti sängyllä, hengitä syvään ja anna itsesi rentoutua. Tämän jälkeen kohtaat kumppanisi aivan erilaisessa vireessä kuin ennen rentoutumista.

2. Jaa rakkautta

Jos alat analysoida joko omia tai kumppanisi liikkeitä, pohtia mitä tapahtuu seuraavaksi tai vaikkapa sanoja, keskity rakkauteen. Ajatukset pysähtyvät automaattisesti ja sydämesi valtaa lämmin olo. Rakastat kumppaniasi, ja haluat että hän tuntee sen.

Välitä se kosketuksesi, katseesi, liikkeesi ja/tai sanojesi kautta hänelle. Halaa häntä tiukasti ja anna hymyn levitä kasvoillesi. Syvän rakkauden jakaminen syventää seksiä. Tällöin läsnäolo seksissä kumpuaa kuin itsestään – rakkaus ohjaa sinut läsnäoloon.

3. Antaudu hetkelle

Hetkelle antautuminen tarkoittaa sitä, että annat kaikkien odotusten ja paineiden mennä ohitsesi ja päästät niistä irti. Tämä onnistuu parhaiten erittäin yksinkertaisella tavalla: syvään hengittämällä. Syvään hengittäminen rentouttaa kehon ja palauttaa tietoisuutesi tähän hetkeen. Voit sulkea silmäsi hetkeksi, kun hengittelet syvään ja annat itsesi palautua mielestä sydämeen. Voit sanoa kumppanillesi, että haluat rauhoittua hetkeen vielä syvemmin, joten hengittelet hetken hiljaa.

Asiat tuntuvat usein helpoilta ja rennoilta heti kun ne tekee – kuten tämä pieni pysähtyminen. Kun taas olet ajatuksissasi kiinni, voi tällainen pieni taukokin tuntua isolta asialta, kiusalliseltakin. Mutta kun teet sen, huomaat miten helppoa ja antoisaa on vain pysähtyä hetkeksi.

Lisää tätä? Löydät Mitran suositut kirjat Sydämen seksi ja Meidän vuosi tästä.

7 tapaa nauttia metsästä yhdessä lasten kanssa – Monta ihanaa keinoa vahvistaa lapsen luontoyhteyttä!

Milloin keksimme, että on olemassa kaksi: ihmiset ja luonto? Se tuntuu niin tavalliselta jaolta, mutta muinaissuomalaiset eivät näin kokeneet. Ehkä alkuperäiskansoilla nykyäänkin on vain yksi jakamaton maailmankaikkeus. Ehkä tämän kaiken elämän yhteyden kokevat myös paljon meditoineet ihmiset. Pohdin aihetta myös uudessa Metsässä-kirjassani.

Joukossamme on kuitenkin ihmisiä, jotka voivat palauttaa meidät tämän jakamattoman luonnon kokemukseen – yhdeksi luontokappaleeksi muiden joukkoon. Lapset, ja erityisesti pienet lapset, elävät vielä osana luontoa, kuten meille kaikille olisi usein hyväksi.

Mennään siis lasten kanssa metsään ja luonnon keskelle!

Tässä seuraavaksi on ideoita, joita voimme käyttää yhteiseen luontokokemusta syventäviin leikkeihin lasten kanssa.

Näitä leikin askelia voi seurata tässä järjestyksessä tai sitten voi mennä ihan omalla flow’lla ja tyylillä. Samoin eri ikäisille lapsille voidaan tarvita pieniä muokkauksia leikkiin. Tosin monet seuraavista toiminnoista koskettavat jotakin hyvin juurevaa ja alkuperäistä meissä kaikissa. Siten ne kyllä sopivat kaikenikäisille.

1. Keräilkää 

Olemme vielä niitä samoja metsästäjä- ja keräilijöitä kuin kymmeniä tuhansia vuosia sitten. Herkistäkäämme tätä vaistoa nyt yhdessä lasten kanssa keräilemällä keppejä, tikkuja, käpyjä, kiviä ja muita irtonaisia (kuolleita) luonnon asioita ja kappaleita.

2. Keräilkää varasto 

Ihmiset, kuten monet muutkin lajit, haluavat kerätä varastoja. Täällä kylmien talvien Suomessa se on aikoinaan ollut kaiken elämisen perusta. Kerätkää siis pieni varasto.

3. Järjestäkää 

Monilla lapsilla ja aikuisilla on tarve luoda järjestystä. Järjestäkää siis kivet, kepit ja kävyt ja muut omiin kasoihin. Ehkä haluatte järjestää kaikki riveihin pienemmistä suurimpaan tai värien tai muiden ominaisuuksien mukaan.

4. Tutkikaa

Jos joku laji tällä planeetalla on todellinen tutkija, niin se on ihminen. Heittäytykää tutkimaan kaikkia aarteitanne yhdessä yksi kerrallaan tai ainakin osaa niistä. Tämä lapset osaavat. Pienet lapset osaavat katsoa kivien pieniä uurteita, värejä ja muotoja suurella kiinnostuksella. Se on hyvä huomioimisen harjoitus myös meille aikuisille ja ovi maagiseen minimaailmaan. Ehkä haluatte antaa myös mielikuvituksen lentää ja etsiä vaikka kivistä eläin- tai ihmishahmoja.

5. Rakentakaa 

Nyt kun olette tutkineet ja tiedätte, että mitä kaikkea hyvää teillä onkaan varastossa, niin voidaan siirtyä seuraavaan leikkiin. Ihminen on luontainen rakentaja. Katso vain ympärillesi etenkin, jos olet kaupungissa. Herättäkää nyt sisäinen rakentaja ja taiteilija.

Rakentakaa yhdessä eri luontokappaleistanne mandala. Tehkää yhdessä kehä ja täyttäkää se sitten pienemmillä elementeillä: kävyillä, kivillä ja muilla. Tässä leikin tekee kivaksi se, että jokainen saa vuorollaan vapaasti laittaa vain yhden oman kappaleensa tuolla tietyllä kierroksella. Näin saa harjoitella vuoronsa odottamista ja täytyy myös hyväksyä muiden ratkaisut yhteisluomuksessa. Samoin aikuisena voi kuunnella taiteellista vaistoaan ja intuitiotaan ja kuulostella että, minne mandala kaipaa juuri sinun käpyäsi tai tikkuasi.

 

6. Olkaa maagisia

Pienet lapset, muinaiset ihmiset ja monet alkuperäiskansat elävät maagisessa todellisuudessa, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Päättäkää nyt, että mandalaluomuksenne on maaginen taika ja se tuo kaikille hyviä asioita.

Haastatelkaa jokaista osallistujaa pienimmästä suurimpaan siitä, mitä hyviä konkreettisia asioita tai abstrakteja laatuja esimerkiksi iloa, rakkautta, läsnäoloa ja runsautta maaginen mandalanne nyt tuo teille. Voitte valita yksilönäkökulman tai ajatuksen siitä, että mitä hyvää mandala toisi koko perheelle. Ole aikuisenakin hetken kuin lapsi ja ajattele, että kaikki on mahdollista. Tämä voi olla mahtava yhteinen taikahetki, vaikka se Tesla tai uusi työpaikka ei heti ilmestyisikään. Nauttikaa kuitenkin hetki taikakokemuksesta, joka jättää alitajuntaan hyviä vaikutteita.

7. Siivotkaa tai jättäkää 

Ehkä mandalaa ei ole soveliasta jättää paikoilleen. Tällöin palauttakaa se ja aarrevarasto satunnaiseen järjestykseen takaisin luontoon. Tai ehkä voitte jättää sen luonnon voimien, eläinten ja ihmisten (ovat myös luontokappaleita) hajotettavaksi.

 

Menkäämme siis metsään pienten ihmisten kanssa ja yhdessä herättäkäämme alkuperäisiä ja myönteisiä ihmislajin taipumuksia, luontoyhteyden kokemuksia ja elämän maaginen makua.

 

 

Kurkkaa Jarkon uutuuskirja Metsässä.

Unsplash kuvat: Gabby Orcutt / Bambi Corro /  Jenn Evelyn-Ann

Katso täältä seuraavat metsäkoulutukseni – lämpimästi tervetuloa mukaan!

 

Jengi ei enää jaksa tätä tahtia töissä! – Mielenterveyshaasteista 4,6 miljoonaa päivää poissaoloja

Yhä useampi työikäinen saa sairauspäivärahaa mielenterveyden häiriön vuoksi, selviää Kelan tiedotteesta. Kela maksoi vuonna 2018 sairauspäivärahaa mielenterveyden häiriöiden perusteella yhteensä 4,6 miljoonalta päivältä. Määrä kasvoi edellisvuoteen verrattuna puolella miljoonalla päivällä: vuonna 2017 määrä oli 4,1 miljoonaa päivää.

Mielenterveyden häiriöt ovat nyt yleisin syy sairauspäivärahan saamiselle. Noin 74 300 työikäistä sai viime vuonna sairauspäivärahaa niiden perusteella. Vuodesta 2016 mielenterveyden häiriön perusteella päivärahaa saaneiden määrä on kasvanut yli neljänneksen (27 %).

”Työelämän muutokset ja vaatimusten lisääntyminen sekä yhteiskunnan rakennemuutokset saattavat heijastua työssä jaksamiseen”, Kelan tutkimuspäällikkö Jenni Blomgren pohtii.

Olin itse onnekkaasti jo 27-vuotiaana musertumassa työtaakan alle, ja onnekkaasti jo 29-vuotiaana jouduin valvomaan kaksi vuotta sairaan lapseni ja silloisen mieheni syövän takia. Olin onnekas, koska minut pysäytettiin ajoissa. Lakkasin yrittämästä sillä tavalla kuin kuvittelin, että minulta odotetaan. Jouduin jo silloin pohtimaan:

  1. Mikä on todella tärkeää?
  2. Millaisista asioista olen valmis luopumaan, jotta elämäni kevenisi?
  3. Mitä käytännön elämän eroa on ilmauksilla ”minun on pakko” ja ”minun unelmani on”?
  4. Miten voin muuttaa ajatteluani, että minullekin olisi omassa elämässäni tilaa?
  5. Jos tämä olisi viimeinen päiväni, mitä olisin tehnyt toisin?

Niin kauan kuin itse suostumme, selittelemme itsellemme, syytämme muita, pinnistelemme, pyristelemme ja puskemme, niin kauan mikään ei muutu – ainakaan parempaan. Ongelma vain on löytää vastaus kysymykseen: jos en tee niin kuin täällä ”kuuluu tehdä”, niin mitä tekisin sen sijaan?

Minulla vei viisi vuotta käsitellä ja uudelleenjärjestellä ylläolevia kysymyksiä ja löytää niihin omia vastauksiani. Ja hitto, että se olikin vaikeaa! Kouraisi syvältä, koska jouduin itseni äärelle. Eikä se ollut kivaa. Helpompaa oli suorittaa oletettua hyvän ihmisen elämää pää kainalossa kuin katsoa peilistä, kuinka vinoon olin itse kasvanut.

Ja hei: kuukahtaminen on ok. Mutta sieltä ei aina tarvitse nousta uudelleen samaan taistoon. Joskus voi kuukahtaa vähän lisää, ja nousta hiljalleen omaan kukoistukseen. Silloin kun on hieman aikaa pysähtyä – sairauslomalla, lomalla tai työttömänä – voi ryhtyä kysymään ylläolevia kysymyksiä itseltään – yhä uudellen.

Vastaaminen ei aina ole kivaa, mutta lupaan, että se kannattaa. Se saattaa viedä enemmän aikaa kuin haluaisi, mutta silti se kannattaa. Mikään ei ole arvokkaampaa kuin sinun elämäsi – sellaisena kuin itse sen haluat elää.

Korttipakat OSTA 3 MAKSA 2  
PUOTIIN
close-image