Sivu 165 – Hidasta elämää

Kiire ja suorituskeskeisyys tekevät ihmisen yksinäiseksi – Kuinka hyvin olet yhteydessä itseesi ja toisiin ihmisiin?

Vuosia sitten jouduin sairaalaan. Olin nuori yrittäjä ja koko elämäni pyöri firmani ympärillä. Syitä pitkään jatkuneeseen ja selittämättömään sairasteluuni ei löydetty. Kun lääkäri tuli antamaan minulle luvan lähteä sairaalasta, en olisi millään halunnut mennä kotiin. En ollut pitkään aikaan saanut sellaista huolenpitoa. Sairaalassa joku tuli tasaisin väliajoin kysymään kuinka minä voin.

”Oletko ajatellut, että yrityksesi ja sen aiheuttama yksinäisyys voisivat olla se taakka, joka saa sinut sairastelemaan ja voimaan pahoin?”, kysyi eräs ystäväni sairaalasta pääsyni jälkeen.

Kysymys pysäytti minut. Aloin miettiä tuota hetkeä edeltäneitä vuosia, joiden ajan olin johtanut tyhjästä rakentamaani yritystä, työllistänyt ihmisiä ja luonut uutta – suorittanut elämää. Luulin eläneeni unelmaani, mutta yhtäkkiä ymmärsin, että olinkin vain ajautunut automaattiohjauksella tilanteesta toiseen ehtimättä kysymään itseltäni todella ”missä mennään”. Oli ollut vain järjetön kiire tulla joksikin, jollaiseksi kuvittelin muiden haluavan minusta tulevan. En ollut tajunnut pysähtyä ja lopulta olin ajautunut tilanteeseen, jossa olin uupunut ja lohduttoman yksinäinen.

Oivalsin, että olin tottunut saamaan huomiota vain suoritusteni kautta ja pitämään huolta muista – mutta nyt yhtäkkiä löysinkin itseni yhtäkkiä miettimästä, kuka pitää huolta minusta.

Kummallista, miten ihminen on muka niin kovin itsensä tiedostava ja elää elämää miettien mitä muut hänestä ajattelevat, mutta samaan aikaan ei oikeasti tunne itseään juuri lainkaan. Tällainen asetelma voi olla ansa, joka pahimmillaan vie vain syvemmälle yksinäisyyteen ja erillisyyteen.

Kiire erottaa ihmisen yhteydestä itseen. Suorituskeskeisyys voi lisätä yksinäisyyden kokemusta, jos ei ehdi pysähtyä tai tee asioita, joita todella sisimmässään haluaa. Yhdellä on työ, toisella perhe, kolmannella kenties molemmat yhtäaikaa ja joskus kyky nähdä olennaiseen hukkuu. Joskus sinne ei haluakaan nähdä, sillä mieli helposti suojelee meitä, jottei tarvitsisi ryhtyä toimimaan.

Kiire erottaa myös ihmisiä toisistaan, sillä emme ehdi kohdata aidosti. On niin paljon helpompaa kiireen keskellä olla vastaamatta toisen viestiin, olla hymyilemättä hänelle kadulla tai jättää tekemättä tekoja kohti toisia, sillä kiireessä ne tuntuvat vain lisäävän koettua taakkaa. Näin vetäytyy pois toisista tai estää kontaktin muodostumisen toiseen.

Olen alkanut kutsua tätä yksinäisyyden autopilotiksi. Ohjaudumme tiedostamatta ja hyvin automaattisesti erillemme yhteydestä, ellemme pysähdy tietoisesti kysymään itseltämme ”Mikä on olennaisinta juuri nyt?”.

Jotta kiire ei eristäisi meitä itsestämme ja toisistamme, arjen virta olisi kyettävä tietoisesti katkaisemaan. Aktiivinen pysähtyminen ja itsensä havainnointi auttaa puuttumaan siihen, ettei ohjaudu tilanteesta toiseen automaattiohjauksella.

Minulle tämän yksinäisyyden autopilotin – tai minkä tahansa muun hetken, jossa suunta tuntuu hukkuneen – pysäyttämiseen on toiminut opetella sanomaan itselleni päivittäin ”SEIS”, pakottaakin itseni siihen tarvittaessa, sillä outoa kyllä, vaikka kuinka yksinkertaiselta tämä kuulostaa, se ei ole sitä, ellei sitä tietoisesti ala tehdä. Erityisen hyvin tämä yksinkertainen rakentamani malli toimii hetkissä, jolloin tuntuu, että ajatus puuroutuu eikä mihinkään saa otetta.

Toimisiko tämä sinulle?

Päätä pysähtyä. Riisu kaikki tekosyyt siitä, mitä pitäisi ehtiä tehdä ensin ja miksi et kuitenkaan nyt ehdi pysähtymään.
Sano ”seis” ja hengitä hetki syvään sekä rauhassa.
Kysy itseltäsi: ”Mikä on olennaisinta juuri nyt?”. Hengitä. Joskus tämä pysäyttää vain sekunniksi, eikä vastausta kysymykseen tule. Joskus se puolestaan sysää pidempään pohdintaan siitä mihin ajattelunsa ja voimavaransa suunnata. Tärkeintä on, ettei aseta mitään muuta tavoitetta kuin pysähtymisen.
Käytä tätä työkalua aluksi säännöllisesti valitsemallasi aikavälillä, esimerkiksi iltapäivisin, ja opettele pysäyttämään itsesi virran keskellä. Se voi olla aluksi hankalaa, mutta vähitellen huomaat käyttäväsi työkalua automaattisesti ja luontevasti ilman, että sitä tarvitsee sen enempää ajatella.

Miten ilmaista aidosti ja rehellisesti se, mistä on vaikea uskaltaa puhua?

Ei ole helppo sanoa toiselle, mikä itselle on tärkeää: mitä tuntee, toivoo tai pelkää. Mutta vaikeista asioista voi opetella puhumaan. Omaa totuuttaan voi harjoitella ilmaisemaan monin eri tavoin: riittävän rohkeasti ja kuitenkin toista kunnioittaen.

Ennen kuin alat jakaa syvintä totuuttasi toiselle, sinun ei ole pakko suoraan hypätä vaikeaan aiheeseen. Voit pohjustaa tilannetta rehellisesti kertomalla, miltä keskustelun avaaminen sinusta tuntuu. Puhu hetki puhumisesta. Kerro toiselle, että haluat vaihtaa muutaman sanan asiasta, joka on sinulle tärkeä tai jonka esiin ottaminen tuntuu vaikealta. ”Minulla on asia, josta haluaisin puhua, mutta minua hieman jännittää. Tämä on minulle tärkeää, ja toivoisin sinulta ymmärrystä.”

Kerro, miten ehkä pelkäät toisen reagoivan, kerro mitä toiselta toivot. Riisu itsesi aseista, ole rohkeasti auki. Voit esimerkiksi sanoa, että kaipaan elämääni muutosta, mutta pelkään, mitä meidän suhteellemme tapahtuu. Metakeskustelu auttaa luomaan turvallista tilaa hedelmälliselle vuorovaikutukselle. Se ei takaa, että toinen reagoisi toivomallasi tavalla, mutta kun olet itse rehellinen, autat myös toista kohtaamaan sinut samalla tavalla.

Tunnustele toisen olotilaa. Älä kaada rekkakuormalla ajatuksia toisten päälle tarkistamatta ensin, millaisessa olotilassa toinen on. Aisti toisen tilaa ja anna hänelle jotain, johon hän voi tarttua. Aito kommunikaatio ei ole mustavalkoinen kamppailulaji. Se voi olla herkkää ja höyhenenkevyttä kohtaamista, vaikka vain yksi oikea sana tai lause oikealla hetkellä.

Aina ei tarvita sanoja – joskus olemuksesi ja tunne ovat tärkeämpiä. Siispä elä todeksi sitä, mitä haluat sanoa. Olemuksesi ja tekosi ovat voimakkain viesti, jonka voit maailmalle antaa. Jos haluat jakaa lempeyden viestiä, ole lempeä itsellesi ja muille. Jos haluat olla rohkeuden puolella, tee rohkeita valintoja ja tekoja. Kaikkea ei tarvitse sanoa ääneen tai toitottaa somessa. Anna arvojesi tulla näkyviin kehosi kautta, niinä asenteina ja tunnelmina, joita kuljetat mukanasi.

Lue lisää Katri Syvärisen uutuuskirjasta Sinun tarinasi voima!

Elämästä tulee raskasta, jos yrittää väkisin sopia muottiin: ”Mitä enemmän menestyin, sen tyhjemmäksi itseni tunsin”

Eve Heikkinen on liikunnanohjaaja sekä life coach -opiskelija Australiasta. Hänen intohimonsa on elää omannäköistä elämää ja inspiroida muita tekemään samoin. Sosiaalisen median kanavissaan Eve auttaa ihmisiä löytämään suunnan elämälleen. Hän uskoo, että elämä on seikkailu ja meidät on kutsuttu.

Istun kalliolla meren rannassa. Kuulen meren huminan ja tunnen tuulen virtaavan kehoni läpi. Aurinko lämmittää ihanasti kasvojani. Tunnen olevani vapaa, vapaa muiden mielipiteistä. Kasvoilleni leviää leveä hymy. Katson elämää taaksepäin ja tunnen kiitollisuutta.

Vielä jokin aika sitten elämäni oli rajoittunutta. Tunnetta on vaikea kuvailla, mutta tunsin olevani jossain pimeässä paikassa, mistä ei ollut ulospääsyä.

Minulla oli kerran ystävä, joka kulki matkassani ihan minne tahansa päätin mennä. Hän oli määräilevä, päättäväinen ja uskollinen kumppani. Hänen ansiostaan missasin monta tilaisuutta ja elin elämää, joka ei ollut minua varten. Tämä ystävä kertoi minulle, että muiden hyväksyntä on kaikki kaikessa. En tulisi selviämään, mikäli en tavoita hyväksytyksi tulemisen tunnetta.

Elämä tuntui raskaalta ja ajoittain synkältäkin. Yritin sopia muottiin, mutta en tuntenut itseäni samanlaiseksi kuin muut. Miksi en pysty nauttimaan asioista, mistä muut nauttivat? Miksi en vain voi olla samanlainen kuin muut? Alkoi tuntua siltä, että elämääni hallitsi jokin muu kuin minä itse.

Tämä tunnollinen ystäväni oli pelko siitä, mitä muut ajattelevat minusta. Palatakseni viisi vuotta ajassa taaksepäin, kisasin tuohon aikaan vielä fitneksessä. Heräsin aamulla ja katsoin peiliin. Peilistä näkyi riutunut keho ja ilmeettömät kasvot. Minulla oli kauhean kova nälkä ja olin todella väsynyt.

Pitkän diettaamisen jälkeen minusta oli jäljellä vain kuoret. Sisältä olin tyhjä, mutta ulkoisesti kaikki oli kiiltokuvamaisen hyvin. Sisälläni tiesin, että en ole onnellinen, mutta minun oli pakko voittaa, jotta voisin näyttää kaikille mihin minusta on. Neljä vuotta elämästäni meni tonnikalapurkkien, jatkuvan painon tarkkailun ja ylikunnon parissa. Olin onneton, mutta en uskaltanut lopettaa, koska pelkäsin, mitä muut siitä ajattelisivat. En halunnut olla luovuttaja, halusin olla hyväksytty.

Mieleni ei olisi luovuttanut, mutta kun terveyteni luovutti, heräsin siihen todellisuuteen, että olin elänyt elämääni saadakseni muiden hyväksynnän. Olin elänyt elämääni jollekin toiselle ja ajanut itseni burn outiin. Olin hukuttanut itseni. Muiden hyväksyntä oli tärkeämpää kuin mikään, jopa terveyteni.

Mitä enemmän menestyin, sen tyhjemmäksi itseni tunsin. Edes voitto ei tuonut sitä täyttymystä mitä etsin. Kultainen pokaali on kova hinta omasta terveydestä. Menneisyyteni sekä koulukiusaamistaustani takia olin ajautunut elämään elämää, mikä ei ollut minua varten. Tein asioita saadakseni sen mitä eniten janosin, muiden hyväksynnän. Jahtasin jotain, mikä loppujen lopuksi teki minusta onnettoman.

Burn outin jälkeen rupesin kuulemaan sisäisen ääneni ensimmäistä kertaa uudelleen. Aluksi oli vaikea kuulla sitä, olinhan hiljentänyt sen jo monta vuotta. Se kertoi minulle, mitä minun kuuluisi tehdä. Sisäisen äänen kuunteleminen oli ainut tie siihen, että rupesin elämään elämää taas itselleni.

Tunsin vahvasti sisälläni, että minun on lähdettävä. Lähdettävä kauas pois, missä voin aloittaa elämäni uudestaan. Elämän, missä muiden mielipiteillä ei ole enää merkitystä. Sillon syntyi ajatus ulkomaille muutosta. Minua pelotti. Päätökseni herätti myös keskustelua: ‘’Oletko hullu? Sullahan on jo kaikki?’’ ‘’Miksi lähtisit? Mieti nyt vielä?’’ ‘’Ei kannata lähteä. Oon kuullut kaikkia kauhukertomuksia.’’

Melkein uskoin muiden sanoja, mutta ensimmäistä kertaa pitkään aikaan, en antanut sen vaikuttaa minuun. Elämäni oli siinä pisteessä, että minulla ei ollut enää mitään menetettävää. Päätin varata pelkän menolipun maailmalle. Illalla menin rantaan ja tuijotin lentokoneita pimeällä taivaalla. Itkin helpotuksesta. Minun ei tarvitse enää miellyttää muita, eikä minun tarvitse olla enää ankara itselleni.

Muiden mielipiteet eivät saaneet enää otetta minusta. Tunsin olevani vapaa. Olin valmis sanomaan hyvästit pitkäaikaiselle ystävälleni. Hänelle, joka teki elämästäni kärsimystä monta vuotta. Muiden mielipiteillä ei ollut enää arvoa. Oivalsin, että vain minä voin rakastaa itseni ehjäksi. En tarvitse muita tai muiden hyväksyntää ollakseni kokonainen ja rakastettu.

Maailma avautui edessäni kun rupesin tekemään valintoja pohjautuen omiin tunteisiini ja visiooni. Minulla oli tarpeeksi rohkeutta luottaa siihen, että valintani olivat oikeita. En tarvinnut enää muiden hyväksyviä sanoja. Luotin itseeni ja sisäiseen ääneeni.

Muutto toiseen maahan osoittautui oikeaksi, sillä perustin elämäni tänne. Viisi vuotta sitten en olisi ikinä voinut kuvitella, että elämäni tulisi olemaan joku päivä tällaistä, mitä se on nyt.

Ainoa tie onnellisuuteen on tehdä elämästä omannäköistä. Tehdä asioita, jotka tekevat sinut onnelliseksi. Olla se, mikä olet, piittaamatta siitä, mitä muut ajattelevat. Tässä maailmassa, missä voit olla mitä tahansa, valitse olla uniikki itsesi. Muista, että et tule olemaan jokaisen lempityyppi mutta se on ihan okei, koska tulet rakastamaan itseäsi enemmän, kun uskallat olla oma aito itsesi.

Kahden erityisherkän ihmisen parisuhteessa kuormitus on tuttu vieras, joka ärsyttää ja yhdistää

Kun kaksi voimakkaasti tuntevaa ja herkästi kuormittuvaa ihmistä laitetaan saman katon alle, tarvitaan paljon omaa – ja yhteistä – tilaa. Onni on se, että molemmat ymmärtävät toisiaan. Omaa palautumisen tarvetta ei tarvitse erikseen selitellä. Vaikka toinen tarvitsisi enemmän yksinoloa kuin toinen, sitä ei ole vaikea ymmärtää.

Kuin ääneen lausumattomasta yhteisymmärryksestä olemista on enemmän kuin tekemistä. Käpertymistä enemmän kuin kyläilemistä. Yhteiselämä käy harvemmin tylsäksi, vaikka siinä ei tapahtuisi juuri mitään. Pienet arkiset asiat sykähdyttävät kuten kaunis ja siisti koti tai toista viikkoa loistavat kukkaset maljakossa.

Parhaimmillaan yhteiselo on seesteistä, syvällistä ja luovaa. Yhteentörmäyksiä syntyy helpoiten silloin, kun molemmat ovat stressaantuneita. Kun itse on väsynyt ja aistii toisen hermostuneisuuden. Kun toinen käy ylikierroksilla samaan aikaan, kun itse koittaa rauhoittaa elimistöään. Kun molempien keho ja mieli käyvät punaisella, saattaa sanaharkka syttyä mitättömän pienestä asiasta.

Vaikka pohjimmiltaan molemmat kokevat hyvin samalla tavalla, voi oma reagointitapa erota kumppanin tavasta suuresti. Itse huomaan olevani stressaantuneena vetäytyvä ja ennemmin sulkeutuva kuin avautuva. Kun keho käy kierroksilla, koitan sisäisesti rauhoitella itseäni ja suunnatta huomioni pois mieleni kieppuvasta karusellista. Saatan lohduttaa itseäni esimerkiksi lauseilla ”kaikki on hyvin”, ”ei tämä ole niin vakavaa”, ”keskity vain siihen, mitä on nyt.” Näitä samoja ajatuksia saatan huomaamattani tuputtaa myös kumppanilleni silloin, kun hänellä oli pinna kireällä ja asiat meinaavat kaatua päälle. Huonolla menestyksellä.

Kun kumppanini on kuormittunut, hän reagoi aivan päinvastaisella tavalla kuin minä. Hän haluaa puhua huolensa ulos ja päästää höyrynsä pihalle. Hän ei kaipaa neuvojani, vaan tilaa tunteilleen ja kokemukselleen. Tämä on ok ja sujuu hyvin niin kauan, kun olen itse tasapainon tilassa. On helppoa olla rauha toiselle, kun sisällä on tyyntä. Mutta jos olen itse kuormittuneessa tilassa (niin kuin varsin usein olen) ja koitan samaan aikaan laskea omia kierroksiani, saattaa toisen stressipurkautuminen kiihdyttää hermostoni lisäksi myös hermojani. Tässä kohtaa pitäisi osata viheltää pilliin ja vetää se kuuluisa raja. Mitä aiemmin sen tekee, sitä hienovaraisemmin se sujuu. Mitä kauemmin sitä venyttää, sitä kireämmäksi käy pinna ja tunnelma talossa.

Ei ole yksi eikä kaksi räjähdystä, jotka ovat saaneet alkunsa vain siitä syystä, että olemme molemmat olleet kuormittuneita ja reagoineet siihen eri tavoilla.

Minulle suurin oivallus on ollut sisäistää, että erilaisista toimintatavoista huolimatta olemme lopulta hyvin samankaltaisia. Kuormitumme varsin herkästi. Sen sijaan, että ajaudumme noissa tilanteissa kauemmaksi toisistamme, voimme opetella tulemaan lähemmäksi. Ottamaan kumpikin pari askelta toisen suuntaan. Katsomaan tilannetta toisen näkökulmasta, mutta kunnioittamaan samalla omaa kokemusta – ja ennen kaikkea sitä, mikä on yhteistä.

Kahden erityisherkän ihmisen arjesta iso osa on kuormituksesta palautumista. Mutta vähintään yhtä iso on jaettua iloa siitä, mitä herkkyys on parhaimmillaan – syvää läsnäoloa, suuria tunteita, pieniä arkisia iloja, elämää yhdessä joka solulla.

Lisää koskettavia rakkausrunoja löydät kirjasta Kiitos että rakastat minua silti:

Näin opettelet vetämään rajat ilman inhottavaa sisäistä vääntöä ja kurjaa oloa

Onko rajojen vetäminen sinulle niin hankalaa, että joudut valtavan tunnekuohun valtaan silloin, kun pitäisi osoittaa oma raja? Rajan voi asettaa myös niin, että se on itselle lempeämpää ja mukavampaa – ja sitä voi harjoitella!

Joskus vedämme rajoja ilman, että ehdimme huomaamaan sitä: rajan osoittava tunne nousee niin nopeasti, että emme ehdi ajatuksella siihen väliin. Tällaiset mahdollisesti tunnelukoistamme nousevat reaktiorajat asettuvat varmistamaan, että kipeä sisäinen salaisuus ei joudu valokeilaan. Salaisuuksia piilossa pitävien reaktiorajojen asettaminen saattaa joskus tuntua jopa siltä kuin taistelisi hengestään – on tunne, että lukko on pidettävä suljettuna keinolla millä hyvänsä.

Meillä ihmisillä on hyvin erilaisia tapoja käsitellä omia rajojamme: Joskus rajojen asettamisen yritys saattaa näkyä selän takana juputtamisena – silloin ikään kuin harjoitellaan salaa rajan vetämistä. Kuten tiedämme, selän takana juputtaminen ei koskaan ratkaise tilannetta, vaan silloin joutuu vain kärsimään sisäisestä väännöstä useamman kerran. Jollekin tunteeseen perustuva reaktioraja tarkoittaa sitä, ettei edes tunnista omia rajojaan, sillä on pakannut omat tarpeensa niin syvälle piiloon. Toiselle reaktioraja taas on sitä, että ei kunnioita lainkaan toisten rajoja.

Reagoivat rajat suuntaavat usein huomion toiseen ihmiseen ja hänen toimintaansa: Miten tuo toinen ihminen saattoi käyttäytyä noin? Mitä hän sanoi, miten hän käyttäytyi? Mikä siinä oli väärin? Miten hänen pitäisi muuttua?

Reagoivien rajojen sijaan voimme rakentaa lempeitä rajoja. Niitä oppii rakentamaan vähitellen, kun alkaa tunnistaa, mikä itselle tekee hyvää, mitä tarvitsee ja mitä haluaa – ja mitä ei halua. Lempeiden rajojen muodostuminen on seurausta siitä, että olet kerta toisensa jälkeen tutkinut sinussa syntyviä tunteita ja antanut niille tilaa – vaikka ne olisivat kuinka ikäviä. Lempeissä rajoissa on tunnetta sisäisestä rauhasta ja vahvuudesta.

Kun tunnet itsesi ja useimmat nurkkiin piiloon haluavat tunteet, sinun ei tarvitse sinkoilla tai pohtia omien rajojen kanssa. Lempeät rajat tuovat itsevarmaa rauhallisuutta tilanteisiin myös silloin, kun toiselle tarvitsee osoittaa rajat selvästi ja napakasti. Voi vain todeta, missä raja menee: ”Nyt on näin.” Ja silloin on helppo arvostaa myös toisen rajoja.

Lempeiden rajojen vetäminen opitaan tunnistamalla omia tunteita, esimerkiksi tällä tavalla:

Ahaa, tältä kiukku tuntuu. Se saa sydämeni hakkaamaan ja aistini valpastumaan. Se saa poskeni punaiseksi ja ikään kuin sydämeni pullistumaan. Kiukku kihisee rintakehässäni mutta myös sormissani. Minun tekisi mieli laukoa pari valittua sanaa, joita en totta puhuen kyllä ole itse valinnut, vaan ne ovat suoraa reaktiota tunteeseeni. Jos valitsen nuo sanat, luultavasti kadun niitä myöhemmin. Silloin ajattelen, että ne ovat vain osittain totta ja asian olisi voinut ilmaista toisin, jotta tilanteen pääsisi oikeasti ratkaisemaan sen sijaan, että se jää kahden ihmisen tunneluuppiin.

Mitä enemmän tällaista tunteen tunnistamista harjoittaa, sitä selvemmäksi ja levollisemmaksi oma raja asettuu.

Lempeät rajat suuntaavat huomion itseen: Mikä osa minussa oli uhattuna? Miltä minusta tuntui? Missä se tuntui? Millaisia ajatuksia tilanne sai aikaan ja millaisia uusia tunteita ja ajatuksia siitä seurasi? Ovatko tunteet ja kehon tuntemukset entuudestaan tuttuja? Olenko kokenut vastaavaa tunnetta aiemmin? Ovatko tuntemukset toistuvia? Miten toivoisin pystyväni toimimaan seuraavalla kerralla tilanteessa, jossa minulla nousee tämä sama tunne, kehotuntemus tai ajatus? Voisinko pidellä lempeydellä kaikkea sitä, mitä tilanteessa koen: antaa kokemuksen olla hetken paikallaan, jotta ehdin tutkia sitä rauhassa?

Lempeissä rajoissa on sisäisen rauhan ja vahvuuden lisäksi kunnioitusta toisen elämää ja valintoja kohtaan.

Teksti on ote Lempeyden kirjasta:

Sinun kehosi on kaunis ja ainutlaatuinen, mutta miksi sitä on niin vaikea uskoa?

”Kerro kerro kuvastin, ken on maassa kaunehin”, kysyi Lumikin paha äitipuoli peililtä. Monet antavat peilille vallan ja pelkäävät, mitä se sanoo. Nuori tai vanha, lihava tai laiha, jokainen nainen on kohdannut haasteita kehosuhteessaan.

Kehosi on puutarha

Kuvitellaan, että mielesi ja kehosi on kaunis puutarha, jonka sait synnyinlahjaksi. Sen sijaan, että olisit saanut muokata sitä haluamallasi tavalla, istuttaa sinne sinulle ominaisia kasveja, muut alkoivat muokata puutarhaasi. Kasvattajasi, yhteiskunta ja opettajat alkoivat istuttaa sinne omia asenteitaan ja ajatuksiaan. Ehkä tarkoittaakseen hyvää, mutta kuuntelematta sitä, mitä sinä oikeasti tarvitsit. Sinä suostuit koska lapsena henkiinjäämisesi oli täysin riippuvaista ihmisistä ympärilläsi. Saatoit oppia, että sinun tarpeesi ovat vääriä, kenties jopa häpeällisiä.

Kouliminen jatkuu aikuisena: ”Kehosi ei ole hyvä sellaisena kuin se on. Se on ruma. Sinun täytyy muuttua ja muokata sitä.” Ja näin me naiset teemme: laihdutamme, kuntoilemme, ajamme karvoja, teetämme kauneusleikkauksia. On vaikeaa sanoa, milloin teemme sitä aidosti itsemme vuoksi ja milloin täyttääksemme alitajuisesti vääristyneitä vaatimuksia ja normeja.

Negatiivinen puhe

Kun puhumme itsestämme negatiivisesti, hylkäämme osan itseämme. Me emme tarvitse siihen ulkopuolisia kriitikkoja, sillä olemme sisäistäneet itsemme mollaamisen täydellisesti. Monet pelkäävät, että itsensä ruoskimisen lopettaminen tarkoittaa lopullista viallisuutta ja kaikki toivo on menetetty. Totuus kuitenkin on, että vasta kun aidosti hyväksyt itsesi paraneminen alkaa.

Jos olet tukahduttanut luontaisen itsesi rakastamisen, nautinnon ja kauneuden, alat etsiä sitä pakonomaisesti ulkopuoleltasi. Media ja mainokset elävät tästä. Meitä pommitetaan jatkuvasti vahvalla kuvastolla siitä, miltä kehomme ja ulkonäkömme pitäisi näyttää. Mitä kaikkea meille myydäänkään tämän avulla! Hetkellisesti uskomme mekon tai kasvorasvan tuovan meille onnea.

Läheiseni tietävät, että rakastan mekkoja ja tykkään meikata. Uskon, että tietoisesti käytettynä ne voivat olla ihana lisä nautinnolliseen elämään. Niiden täytyy kuitenkin lähteä sisäisestä arvostuksesta.

Rakkaudessa kukoistaminen

On vaikea kukoistaa rakkaudessa, intiimeissä suhteissa tai deittailussa ilman rakastavaa ja arvostavaa kehosuhdetta. On hyvä pitää mielessä, että yleensä kumppanisi on vähemmän kiinnostunut ulkonäöstäsi kuin siitä, minkälaista energiaa säteilet: kutsuvaa, avointa, itsestäsi nauttivaa ja leikkisää.

Kauneutta löytyy kaikkialta. Kaipaus kauneuteen liittyy vahvasti feminiinisyyteen. Kauneus tuomitaan helposti pinnalliseksi mutta sisäistä, ulkoista ja meitä ympäröivää kauneutta kannattaa silti vaalia, mitä tahansa kauneus juuri sinulle onkaan. Kauneus saa meidät kukoistamaan.

Sinun kehosi on ihme

Mikään ei ole sattumaa vaan kaikki kehossasi on viritetty optimaalisesti. Luonto ei kuitenkaan harrasta täydellisyyttä vaan monimuotoisuutta. Ajattele erilaisia eläimiä: kissoja, koppakuoriaisia, kameleita. Ne kaikki ovat kauniita omalla tavallaan. Suurin osa vartaloon tai ulkonäköön kohdistuvista mieltymyksistä on ihmisen keksimiä muoti-ilmiöitä, jotka ovat vaihdelleet vuosisatojen saatossa.

On ymmärrettävää, että haluat olla vartaloltasi sopusuhtainen ja hyvinvoiva, mutta sopusuhtainen on laaja käsite. Voit olla hyvin monen kokoinen ja silti voida erinomaisen hyvin.

Tiesitkö, että renessanssin aikana selluliittia rakastettiin ja kutsuttiin hymykuopiksi? Seuraavan kerran kun katsot itseäsi peilistä lähetä lentosuukkoja selluliitillesi ja huikkaa: ”Rakastan hymykuoppiani!” Huumori, nauru ja leikkisyys ovat avaimia itsemme rakastamiseen ja feminiiniseen nautintoon. Itseään rakastavalla naisella on pilkettä silmäkulmassa.

Voit lukea lisää tästä aiheesta ja naisen nautinnosta kirjassani Hehkuvan naisen salaisuuksia, joka ilmestyy lokakuussa.

Lue lisää kursseistani ja valmennuksistani nettisivuiltani tästä.

Miten ihastumisen huumasta voi kasvaa kestävä, aikuinen rakkaus?

Kukapa ei tunnistaisi sitä kihelmöivää tunnetta vatsanpohjassa, kun läheinen henkilö alkaa tuntua siltä oikealta. Olet ihastunut. Ilmassa on jännitystä kuin maaottelussa konsanaan. Tunteeko hän samalla lailla? Voisiko meistä oikeasti tulla pari? Päässä surisee kaikenlaisia suunnitelmia yhteisen tulevaisuuden varalle, yleensä hyvinkin vaaleanpunaisia ja kliseisiä elokuvaunelmia.

Jos vastapuoli tuntee onnekkaasti samaa kihelmöintiä, alkaa niin sanottu seurusteluvaihe. Tämä on erittäin intohimoista ja kiihkeää aikaa. Ja usein sulkee ulkopuolelle muun elämän. Jotkut ihmiset rakastuvat tähän tilaan ja erityisesti tunteeseen, seurustelukumppani voi olla toisarvoinen. Rakastutaan rakastumiseen.

Alkuhuuma onkin mahtavaa aikaa, mutta se ei ole vielä rakkautta, ainakaan kypsää rakkautta. Ihastuessa kaikki kumppanin ja omat viat pyyhkäistään sujuvasti sivuun, kuvitellen ettei niitä koskaan enää tarvitse miettiä. Sen vuoksi ihastumiseen on helppo koukuttua, elämä on vain aamiaisia vuoteeseen ja pussailua sohvan kulmassa.

Harmillisesti alkuhuuma nimensä mukaisesti ei voi kestää loputtomiin. Sen jälkeen alkaa arki. Tässä kohti jotkut rakastavaiset ajavat lemmenlaivansa kiville ja eroavat. Miksi näin? Kun huulien rohtumat alkavat suuteloista paranemaan, voidaan huomata, että toimitus ei vastaakaan täysin tilausta.

Toisin sanoen kaverin omituisuudet ja ominaisuudet alkavat ärsyttämään. Hetki sitten herttaiset ja ihanat asiat eivät olekaan enää niin hauskoja. Oma käytös voi myös muuttua. Käsittelemättömät ongelmat vanhoista suhteista tai muista elämän karikoista nousevat pintaan, vaikka niiden piti olla jo historiaa. Usein kaikki vaikeudet, todelliset ja kuvitellut, kasaantuvat aikajanan samaan kohtaan. Tämä parisuhteen vaihe on vedenjakaja ihastumisen ja rakkauden välillä.

Kun arki pamauttaa poskelle liian kipeästi, monet päättävät jatkaa omilla poluillaan. Tämä onkin varmasti paras ratkaisu, osapuolet saavat rauhassa miettiä, mitä oikeasti haluavat. Joskus etäisyys tuo realistisempaa näkökulmaa yhteiselämään ja tekee hyvää. Lopulta. Vaikka ero harvoin tuntuu hyvältä kenestäkään.

Jos rakastavaiset kuitenkin huomaavat erottuaan, etteivät halua viettää aikaansa ilman toista, niin yhteenpaluu on aika todennäköistä, ennemmin tai myöhemmin. Joku taas ei halua tai osaa elää yksin, valitettavasti silloin exän kosiskelulle on väärä motiivi. Haluat kumppanin, mutta pitäisi vielä olla suhteellisen varma, että hän on juuri se ihminen, kenen vierestä haluat herätä. Ja vielä joka aamu. Ensin olisi nautittava elämästä yksin ja tasapainossa itsensä kanssa, toinen ei tule pitkässä juoksussa asiaa korjaamaan.

Tässä arki-aikakaaren osassa nousevat muut arvot esiin kuin alkuvaiheessa. Päässä alkaa muodostua hieman tylsempiä ja vakavampia termejä, kuten kunnioitus, arvostus ja luottamus. Nämä sanat eivät ole niin romantiikanhuuruisia kuin himo, ihastuminen tai rakastuminen. Mutta lupaavat kuitenkin yhteiselle tulevaisuudelle paljon paremman ennusteen.

Samat termit pitäisi lisäksi tuntea itseään kohtaan ennen tarinan palkinto-osuutta. Jos näin tapahtuu, sinulla on tasavertainen puoliso, jota osaat arvostaa ja kunnioittaa kaikista kummallisuuksista ja valuvioista huolimatta. Hän on sinun paras kaverisi, jolle voit kertoa kaiken. Tätä kautta syntyy hiljalleen vahvin yhdessäolon side, luottamus. Ja lopulta pakottamaton, seesteinen Aikuinen Rakkaus.

Moni juttelee, ettei ole parisuhteessa vapaa. Täydellinen vapaus, kenestäkään mitään välittämättä on kieltämättä hieno fiilis. Jos kokee elämänkumppaninsa jotenkin rajoittavan elämää, ei ehkä vielä ole valmis sitoutumaan. Parisuhteessa ei voi tuntea itseään kahlituksi, muuta kuin hulluina hetkinä sängynpäätyyn.

Kaikilla on oikeus haaveilla ja toteuttaa unelmiansa, olivat ne sitten yhteisiä tai omia. Jos ne loukkaavat tai satuttavat toista, silloin unelmat eivät sovi parisuhteeseen tai käsissä on luottamuspula. Yhdessä tekemisen määrä ei tosin ole mikään rakkauden mittari. Toiset elävät joka hetken yhdessä, toiset eivät. Mikä vain parhaiten toimii kullekin. Yksi merkki rakkaudesta on kuitenkin jakaminen. Yksin toteutunut haave voi tuntua yhtäkkiä valjulta. Huomaat, että vanhassa sanonnassa jaetusta ilosta onkin jotain perää.

Aikuisessa suhteessa olet aidosti vapaa. Tämän takaa jo käsitelty kolmikanta; arvostus, kunnioitus ja luottamus. Voit elää vapaasti tietäen, että sinuun luotetaan ja sinä luotat. Ikävälläkin on positiivinen kaiku ja se tekee yksinolosta elämisen arvoista, välillä mukavaakin. Romantiikka voi joskus hakea paikkaansa maailman paineessa, mutta yhteiset arvot pitävät kumppanit toisissaan kiinni liiman lailla. Tähän kun ripauttaa sekaan hyppysellisen onnea, niin elämä tuntuu jopa kevyeltä.

”Kunpa pomo edes kysyisi, mitä kuuluu” – Pomon tehtävä on kysyä ja todella kuunnella

Kuulin naisjoukon juttelevan siitä, mikä merkitys olisi, jos pomo kysyisi edes joskus, mitä heille kuuluu.

”Tulisi sellainen olo, että saan olla ihminen, jonka elämässä tapahtuu muutakin kuin työasioita.”

”Tulisi sellainen olo, että on lupa kertoa, mitä aamulla on tapahtunut tai millainen tilanne perheessä on – kun se kuitenkin vaikuttaa työn tekemiseen.”

”Tulisi sellainen olo, että olen ihminen eikä vain työtä tekevä kone.”

Jokaisella ihmisellä on tarve tulla nähdyksi ja kuulluksi. Haluamme, että olemme olemassa toisille ihmisille kokonaisina – sellaisina kuin kaikkinensa olemme. Kun menemme töihin, emme voi sulkea itsestämme osia pois – tulemme sellaisena, millaiseksi olemme kasvaneet – kaikkine kokemuksinemme ja traumoinemmekin. Tulemme siitä elämäntilanteesta, joka meillä sillä hetkellä työpaikan ulkopuolella vallitsee – eikä se ole aina niin staattinen ja stabiili kuin haluaisimme. Tulemme kaikkine tunteinemme, sillä ihminen ei voi sammuttaa tunteitaan, muuten ihminen ei olisi ihminen.

Meillä on tarve, mutta entä jos siihen ei vastata? Entä jos pomo ei koskaan kysy, mitä kuuluu? Entä jos pomo ei katso kannustavasti, että ”kerro vaan, minä kuuntelen”? En usko, että ihminen pystyy olemaan täydessä potentiaalissa silloin, kun häntä ei nähdä ja kuulla kokonaisena. Mutta miksi niin moni pomo jättää kysymättä? – Jos haluamme ymmärtää pomoa, voimme tarkastella asiaa:

– Ehkä pomo ei uskalla kohdata itsessään tunteita, joita keskustelussa nousisi.

– Ehkä pomo yrittää vain selviytyä omista töistään, ja tunnekuorma olisi liikaa.

– Ehkä pomo ei ole saanut koulutusta tai tunnekäsittelyn taitoja, joita hän tarvitsisi.

– Ehkä pomo vetää ”ammatillista” roolia, koska hän ajattelee, etteivät tunteet kuulu työpaikalle.

– Tai ehkä syy on joku muu.

Riippumatta siitä, mikä syy on johtanut kysymisen ja kuuntelun puutteeseen, sinussa ja sinun tarpeessasi ei ole mitään väärää. Se on normaalia. Se on tavallista. Ja se kuuluu asiaan – koska olet ihminen.

Eräs nainen kertoi, että muistaa vieläkin sen, että ensimmäisessä työpaikassaan ”iso pomo” tuli välillä käymään toisesta kaupungista, ja pomo kysyi aina, mitä kuuluu. Ja mikä vielä säväyttävämpää: hän todella kuunteli vastauksen.

Ehkä sinä voit aloittaa työpaikalla kysymisen ja kuuntelun kulttuurin? Mitä kuuluu -kysymys voi olla jollekin elämää suurempi lupa ja mahdollisuus tulla nähdyksi ja kuulluksi. Tulla olemassa olevaksi kokonaisena: suortuvista sieluun saakka.

Välineitä tunteiden kohtaamiseen sekä minälempeyteen ja me-lempeyteen Lempeyden kirjasta:

Liian kilttiä on helppo manipuloida – Näistä merkeistä manipuloinnin tunnistaa

Manipuloinnilla on monet muodot. Sitä on joskus vaikea tunnistaa. Monesti sen oivaltaa vasta jälkikäteen ja silloin saattaa tuntea itsensä hölmöksi. ”Kuinka minä lankesin tuohon ansaan?” Olen itsekin miettinyt sitä monesti, kun olen hoksannut olleeni hyvin manipulatiivisen ihmisen pyöritettävänä. Viimeisin höynäytys muutama vuosi sitten oli niin järkyttävä kokemus, että luulen oppineeni läksyni.

Moni kiltti, ystävällinen, herkkä ja empaattinen ihminen haluaa nähdä hyvää kaikissa ihmisissä. Se on kaunis ominaisuus ja samalla kuitenkin olisi tärkeää olla erottelukykyä. Liika sinisilmäisyys ja vääriin ihmisiin luottaminen voi tulla kalliiksi. Miten sitten tunnistaa manipulointi? Sitä on monen sorttista. Tässä muutamia esimerkkejä.

Suostuttelu

Olet jo ilmaissut kantasi, mutta toinen ei hellitä. Päädyt pyörtämään päätöksesi, jotta pääset hankalasta tilanteesta.

Tunteisiin vetoaminen

Emotionaalinen manipulointi on hurjan yleistä. Ei tarvitse kuin avata tv ja katsoa muutama mainos. Meitä suostutellaan monenlaisiin asioihin tunteisiin, kuten velvollisuudentunteeseen vetoamalla.

Syyllistäminen

Syyllisyys on niin inhottava tunne, että sitä välttääksemme saatamme suostua toisen vaatimuksiin, vaikka emme haluaisi. Jos kärsii korostuneesta syyllisyyden tunteesta, sitä kannattaa lähteä purkamaan välttyäkseen syyllisyydellä manipuloinnilta.

Mielistely

Osa ihmisistä on täysin laskelmoidusti hurjan ystävällisiä ja kiinnostuneita sinusta. Kannattaa kuulostella ovatko kiinnostus ja kehut aitoja, vai pyritäänkö niillä johonkin. Jos hälytyskellot soivat, niitä kannattaa kuunnella ja edetä varovasti.

Uhkailu

Uhkailu on jo todella aggressiivista manipulaatiota. Äärimmäisiä tilanteita ovat esimerkiksi itsen tai toisen vahingoittamisella uhkailu, jotta toinen saataisiin vaikkapa jäämään epäterveeseen ihmissuhteeseen. Näihin tilanteisiin ei pidä jäädä yksin, vaan hankkia hyvin pian apua.

Sivuuttaminen ja välttely

Sivuuttaminen, välttely ja huomiotta jättäminen ovat tehokkaita manipuloinnin ja alistamisen keinoja. Jokainen ihminen tarvitsee nähdyksi ja kuulluksi tulemista, ja kokemusta johonkin yhteisöön kuulumisesta. Näiden tarpeiden evääminen on henkistä väkivaltaa.

Hulluksi nimittäminen

Oletko koskaan ollut tilanteessa, missä olet ilmaissut aiheellisen suuttumuksesi ja olet saanut kuulla olevasi hullu? Muita vaihtoehtoja ovat ”hysteerinen”, ”epävakaa”, ”kohtuuton”, jne. Manipulatiivinen ihminen saattaa koittaa saada sinut tuntemaan, että tarpeesi ja tunteesi ovat jotenkin vääriä.

Valehtelu ja sen kieltäminen

Ihminen, joka jää kiinni valheesta ja kieltää sen ilmekään värähtämättä saattaa olla persoonallisuushäiriöinen. Moni meistä päästää valkoisia valheita välttyäkseen esim. häpeältä, mutta patologinen valehtelu ja omantunnon puute ovat hälytyttäviä merkkejä. Narsisti osaa manipuloida niin taitavasti, että sen kohteeksi joutuva alkaa epäillä omaa järkeään.

Puolustuskannalle meneminen

Joskus on vaikeaa myöntää olleensa väärässä. Menemme puolustuskannalle ja koitamme kääntää tilanteen esim. niin, että vika on jossakussa toisessa. Tätä sattuu välillä, mutta fiksu ihminen osaa myöntää virheensä ja pyytää anteeksi. Jos kiivas puolustautuminen ja toisten syyttely ovat jollakulla tutullasi vakioreaktioita, kannattaa pysyä tarkkana ettei lähde lipsumaan omista oikeuksistaan vain pitääkseen toisen rauhallisena.

Vanhojen asioiden kaivelu

Ristiriitatilanteissa saattaa käydä niin, ettei keskustelukumppanimme pysty käsittelemään asioita fiksusti. Riitaan vedetään mukaan kaikki vanhat asiat ja ollaan korostuneen loukkaantuneita siitä, tästä ja tuosta. Omien hankalien tunteittensa kanssa kannattaa pyrkiä sinuiksi, jotta ei ole altis emotionaaliselle manipuloinnille ja pystyy tyynesti palauttamaan keskustelun oikeille uomilleen.

Vähättely

Moni meistä on kohdannut tunteittemme tai tarpeittemme vähättelyä. Jos siihen leikkiin suostuu, että antaa toisen määritellä mitä saat tuntea tai haluta, saatat luopua itsellesi tärkeistäkin asioista.

Juoruilu

Jotkin ihmiset kerta kaikkiaan rakastavat juoruilua. Se ei ole kovin tyylikästä, mutta harvoin tietoisesti pahantahtoista. Juorujen levittämistä voidaan kuitenkin käyttää myös tietoisesti manipuloimiseen. Faktat kannattaa tarkistaa, eikä kaikkea kannata niellä purematta.

Muista, että sinulla on oikeus tulla kohdelluksi arvostavasti. Manipuloinnille ja kaikenlaiselle hyväksikäytölle voi laittaa pisteen opettelemalla tunnistamaan sen, vahvistamalla hyvää suhdetta omaan itseensä ja opettelemalla tervettä rajanvetoa. Joskus ainoaksi vaihtoehdoksi jää kävellä pois sellaisista tilanteista, joissa rajojamme ei kunnioiteta.

Kurkkaa kiltin voimakortit:

Herkkyys ei ole heikkoutta, vaan perusta todelliselle voimalle ja vahvuudelle

Oletko ollut joskus tilanteessa, jossa olet piilottanut herkkyytesi? Olet suojannut itseäsi esittämällä reippaampaa tai kovempaa kuin oikeasti olet? Tai olet nolostunut, kun tunteet ovat pyrkineet pintaan ja esille? Kun joudumme tilanteeseen, jossa herkkyytemme paljastuu, koemme olevamme heikkoja. Häpeämme tai moitimme itseämme, koska emme ole osanneet olla vahvempia.

Varmasti moni meistä on joskus elämässään ollut tilanteessa, jossa on kokenut tulleensa petetyksi, torjutuksi, loukatuksi tai epäoikeudenmukaisesti kohdelluksi. Koska maailma on tuntunut kovalta ja vihamieliseltä, sisällemme on syöpynyt pelko haavoitetuksi tulemisesta. Olemme tunteneet sisällämme olevan jotain herkkää, kaunista ja hyvää, jonka emme ole halunneet rikkoontuvan. Olemme oppineet, ettei ole hyvä olla liian avoin, herkkä tai luottavainen.

Haavoittuvuuden pelossamme olemme lähteneet rakentamaan suojamuuria sydämemme ja herkkyytemme ympärille. Ja vähitellen tuo suojamuuri on muuttunut vaatimukseksi ainaisesta vahvuudesta. Olemme saattaneet jopa kannustaa itseämme olemaan kovempia, ettei herkkyytemme tulisi esiin. Olemme ruvenneet uskomaan, ettei herkkyydelle ole lupaa eikä tilaa elämän vaatimusten keskellä. Herkkyys on muuttunut heikkoudeksi, jota on vältettävä.

(Enneagrammi-persoonallisuusmallin mukaan horjumattoman vahvuuden vaatimus ja herkkyyden tulkitseminen heikkoudeksi on erityisen ominaista kasityypille, mutta kyllä me muutkin tämä tunnistetaan.)

Jatkuvan vahvuuden vaatimus on kuitenkin todella uuvuttavaa. Vaikka salaa saatamme toivoa jonkun muun kantavan välillä vastuuta, emme voi näyttää tai tunnustaa väsymystämme, koska sehän olisi heikkouden paljastamista. Niinpä väsyneenä olemme entistä kovempia ja armottomampia niin itsellemme kuin muille ja uurastamme entistäkin enemmän.

Samalla suojamuuri eristää meidät muiden läheisyydeltä ja lempeydeltä. Jos emme uskalla antautua herkkyydellemme, emme uskalla avata sydäntämme rakkaudellekaan. Suojamuurin takana tunnemme itsemme usein yksinäisiksi. Torjumisen ja haavoittuvuuden pelossa torjumme kaipaamamme läheisyyden ja rakkauden.

Vahvuuden vaatimus ja herkkyyden kieltäminen saa meidät unohtamaan yhden elämän perustotuuksista: Herkkyys on perusta, jonka varaan todellinen voima ja vahvuus rakentuu.

Vahvuutta ei ole ilman herkkyyttä

Voima ilman herkkyyttä ei ole vahvuutta vaan kovuutta, joka on itse asiassa hyvin haurasta. Lasi tai posliini menee helposti rikki kovuutensa takia. Kovuus on haurautta, joka on yrittänyt naamioitua vahvuudeksi.

Haavoittuvuuden pelossa olemme rakentaneet sydämemme ympärille suojakuoren. Kuitenkin haavoittuvuuden kohtaaminen herättää yleensä muissa rakkaudellisuuden. Pieni vauva, jonka koko olemus hehkuu puhdasta ja herkästi haavoittuvaa viattomuutta, sytyttää karskeimmassakin kaverissa halun suojella. Myös kissanpentujen suloinen avuttomuus saa meidät tuntemaan hellyyttä ja hyväntahtoisuutta – ja tuijottamaan nettivideoita yksi toisensa perään.

Kun hyväksymme oman herkän, haavoittumista pelkäävän ja kipualttiin sisimpämme, voimme ymmärtää myös toisen kipua ja haavoittuvuuden pelkoa. Kun kykenemme tunnistamaan toisen kivussa itsemme, löydämme sydämestämme todellisen voimamme ja vahvuutemme, halun suojella ja olla armollinen.

Todellinen vahvuutemme ilmenee vallassa olla käyttämättä voimaa, vallassa olla armollinen niin itselle kuin muille. Kun antaudumme herkkyydellemme, antaudumme myös herkkyydestämme kumpuavalle rakkauden voimalle, todelliselle vahvuudellemme.

Kursivoitu teksti on kirjasta Onni asuu jo sinussa, joka auttaa sinua ymmärtämään syvemmin itseäsi ja muita persoonallisuustyyppejä sekä löytämään oman tapasi olla onnellinen.

Tilaa onnellisuusluento tai tutustu koulutus- ja valmennustarjontaani TÄSTÄ

Lue tämä, jos elämässäsi on joku, joku repii sinua rikki ilkeillä sanoillaan

Oletko vaarassa menettää elämänilosi kiusaajasi armoilla, ylianalysoiden hänen traumatisoivia ja loukkaavia sanojaan?

Mietitkö, mitä ihmettä taas teit, että ansaitsit tällaisen käytöksen?

Ihmetteletkö omia tunteitasi, kyseenalaistatko reagointejasi, luuletko olevasi kohtuuton?

Ajatteletko, että sinussa on pakko olla jotain vikaa, kun sinua vastaan näin hyökätään?

Oletko vaarassa valvoa yösi miettien, miten saisit hänet vihdoinkin ymmärtämään sinua?

Kiusaajasi on kuin karkea hiekkapaperi ihollasi. Hän yrittää raapia sinua rikki syytöksillään, valheillaan ja uhriutumisellaan. Jos olet kehää kiertävillä ajatuksillasi antamassa hänelle lisää voimaa raapia sinua verille, pysäytä itsesi. Älä anna ajatuksillesi voimaa, älä anna hänelle voimaa. Älä ajattele häntä, ajattele itseäsi, voimauta itsesi!

Ajattele, että tämä ei tapahdu sinulle.

Tämä tapahtuu sinua varten.

Hiekkapaperisi ei tule ehkä ikinä ymmärtämään sinua tai tunteitasi. Hän ei tule ehkä ikinä pyytämään anteeksi sinulta. Arvot, jotka ovat ihmissuhteiden toimivuudelle elintärkeitä – vastuullisuus, lupausten pito, totuus ja rehellisyys, eivät merkitse sinua vähättelevälle ja epäkunnioittavalle, ihmissuhteiden aitoutta pelkäävälle kiusaajallesi yhtään mitään.

Hänen oma piinaava häpeänsä, tuskainen syyllisyytensä, kipeä surunsa ja räjähtelevä vihansa pursuu yli, sinun niskaasi. Hän tietää alitajuisesti sinun olevan häntä voimakkaampi. Hän haluaa, että sinä tunnet nuo tunteet hänen puolestaan, sillä hän ei niitä tunteita kestä.

Muista, että hiekkapaperia käytetään hiomiseen. Kaikki kipu kasvattaa. Hän hioo sinusta pois miellyttämisen tarvetta, turhaa joustamista, sinisilmäisyyttä. Hän raastaa rikki vanhat rajasi, jotta voisit rakentaa uudet ja entistä vahvemmat rajat ympärillesi. Hän raapii sydämesi auki, saa sinut tuntemaan tunteitasi vielä syvemmin. Jokainen hänen vuokseen vuodattamasi kyynel kirkastaa omaa totuuttasi selkeämmäksi.

Jos aiot jotain miettiä, mieti miten hienosti olet selvinnyt kaikista loukkauksista ja nöyryytyksistä.

Jos aiot jotain ihmetellä, ihmettele miten voimakas ja viisas, empaattinen ja nöyrä olet, kaikesta kokemastasi huolimatta.

Jos aiot jotain ajatella, ajattele kiitollisuudella, että rajasi ovat nykyään raudanlujat, mutta sydämesi on edelleen lämmin.

Jos aiot valvoa yön, mieti itseäsi ja sitä, miten upea elämä sinulla on, hänestä huolimatta ja myös hänen ansiostaan.

Hän, inhottavan karkea hiekkapaperi, on kiillottanut sinusta sen timantin, joka tänään itsevarmana ja lujana loistaa.

Kuva: Sari Ayre Photography

”Rakastaako kumppanini minua enää?” – 5 vinkkiä etääntyneen suhteen elvyttämiseen

Marika Rosenborg, Kuva Arto Wiikari 2018

Parisuhteen kriisi on mahdollisuus uuteen alkuun. Keskellä ahdistavaa elämäntilannetta on houkutus tehdä nopeita päätöksiä, mutta aina ahdistus ei ole merkki siitä, ettei mitään olisi enää tehtävissä.

Parisuhdevalmentaja ja seksuaaliterapeutti Marika Rosenborgin uutuuskirja Te selviätte kyllä – Mahdollisuuksien parisuhde kutsuu pareja kehittämään itsetuntemusta ja läsnäolevan kuuntelemisen taitoa. Kirjassa käydään läpi parisuhteiden tyypillisimmät kriisit ja pohditaan niihin ratkaisuja.

Tässä Marikan 5 vinkkiä etääntyneen parisuhteen elvyttämiseen:

Tunnista omat ja kumppanisi tarpeet. Olkaa tietoisia mitä kaipaatte toisiltanne. Jos et ole milloinkaan miettinyt, mitä tarvitset suhteeltasi tunteaksesi syvää tyydytystä, on sen pohtimisen aika nyt. Jos et tiedä mitä kumppanisi kaipaa, niin aloita kysyminen tänään. Puhuminen on vain yksi vuorovaikutuskeino, mutta meille ihmisille tärkein.
Kysy, kun olet epävarma. Haasta tulkintasi ja kysy toiselta hänen ajatuksistaan, kun olet epävarma hänen käytöksestään. Arvailu siitä mitä toinen käy mielessään läpi ei anna sinulle informaatiota, joka perustuisi tosiasioille. Tulkinta on ennemminkin keskustelua oman menneisyytensä ja usein isoimpien pelkojen kanssa.
Uskalla avautua. Olkaa rohkeasti avoimia ajatuksistanne, peloistanne ja toiveistanne vaikka se tuntuisi vaikealta. Jos parisuhteessa vältellään konflikteja ja pyritään vain miellyttämään toista, on vaarana hävitä ajan myötä tapettiin. Hyvien asioiden jakamisen lisäksi myös turhautumisten, ärtymisen ja pettymyksen tunteiden jakaminen on tärkeää. Totuus vapauttaa meidät näkemään toisemme paremmin.
Yllättäkää toisenne. Tehkää jännittäviä uusia asioita yhdessä, vaihtakaa suunnitteluvuoroja ja yllättäkää toisenne. Parisuhdetutkimuksista tiedetään, että parisuhteeseensa tyytyväisimmät parit tekevät yhdessä uusia ja hyvällä tavalla virittäviä asioita. Yhteiset kokemukset saavat meidät innostumaan ja herättelevät meissä luonnon omia endorfiineja liikkeelle. Tylsyys herättää tylsyyttä. Elämykset taas nostattavat meissä esiin seikkailijan mielen.
Kanna vastuu omasta onnellisuudestasi, niin yhteinen tyytyväisyytenne on todennäköisempää. Kun huomaat miettiväsi mitä puolisosi voisi tehdä, jotta voisit olla onnellisempi, on aika pysähtyä antamaan aikaa sille, miten voisit miellyttää itseäsi ja innostua elämästäsi. Parisuhteessakin suhde omaan itseen ratkaisee paljon. Mikä saisi sinut tänään kokemaan iloa ja merkityksellisyyttä?