”Tee parhaasi, se riittää” on hyvää tarkoittava sanonta, mutta perfektionismiin taipuvaisille ja tunnollisille tuo lause on kompastuskivi. Tunnollinen nimittäin tekee usein yli omien resurssiensa parhaansa. Laittaa itseään likoon enemmän kuin pitäisi. ”Riittävällä” ei ole rajoja, koska ainahan pystyy pikkaisen parempaan, kun oikein yrittää! Ja kun oikein tekee ja tekee, yrittää ja yrittää, on tullut tehtyä liikaa suhteessa omiin voimavaroihin. Väsyy. Uupuu.
Jos tunnistat itsesi tunnolliseksi, ei ehkä kannata tehdä parastaan, koska optimismi johtaa liialliseen tekemiseen ja sitä myötä oman hyvinvoinnin unohtamiseen. Silloin ”paras” on jotain, mitä ei koskaan voi saavuttaa. Kuulin tutulta, että hän ei anna koskaan viittä tähteä millekään suoritukselle tai palvelulle, koska aina on olemassa mahdollisuus siihen, että on jotain parempaa. Aina. Paras ei koskaan ole olemassa, se on aina vasta tulossa. Se, että pyrkii tekemään parhaansa, saattaakin tarkoittaa sitä, että sitä ei voi koskaan saavuttaa – mutta sen perässä voi aina juosta, uupumiseen asti.
Jotta tuo helpottavaksi ja lohdulliseksi tarkoitettu sanonta ”tee parhaasi, se riittää” voi toimia, täytyy määritellä:
Mikä on tässä hetkessä paras? (Se ei voi aina kaikissa tilanteissa tarkoittaa samaa!)
Mikä on riittävä? (Mitkä ovat todelliset resurssit suhteessa oman hyvionvoinnin ja elämän tasapainon säilyttämiseen?)
Olen itse kulkenut (pitkän) matkan tunnollisesta omien rajojen ymmärtäjäksi. Minulle ”riittävä” on päätös. Päätän etukäteen, mikä tässä kohtaa näillä resursseilla riittää. Ja sen puitteissa pyrin tekemään parhaani. Nykyään tiedän, että teen parhaani vain oman hyvinvointini säilyttämisen puitteissa – ja sen pitää riittää!
Jos olet jo oppinut, missä rajasi kulkevat eli mikä on ”riittävä” ja ”paras”, voit hyvin tehdä parhaasi ja luottaa, että se riittää.
Mutta jos olet turhan tunnollinen, kirjaa itsellesi ylös parempi sanonta: ”Älä tee parastasi, se on aivan liikaa!”
Kuka tahansa ulkoisesta olemuksesta riippumatta voi kärsiä sisäistä säröistä, kehoon elämän jättämistä jäljistä ja syvällä soluissa piilevästä häpeästä. Myös se, joka ulkoisesti näyttää mahtuvan kauneusihanteiden ja tiukkojen kehonormien sisään.
Kehosuhteeseen vaikuttavat hämmästyttävän monet asiat – sellaisetkin, joita emme aina tule ajatelleeksi. Ulkoisten paineiden, kehoihanteiden ja suoranaisen kehosyrjinnän lisäksi kannamme mukanamme koko elämän kokemuskirjoa.
Se, miten koemme itsemme ja oman kehomme ei kuitenkaan ole pääteltävissä siitä, miltä näytämme ulospäin. Muun muassa lapsuusajan kiintymyssuhteet, lähisuhteissa koettu turvattomuus, henkinen ja fyysinen kaltoinkohtelu, kiusaamisen tai väkivallan kohteeksi joutuminen ovat esimerkkejä kokemuksista, jotka voivat jättää pysyvän jäljen keholliseen minäkuvaamme.
Aina kaltoinkohtelun ei tarvitse kohdistua itseen, myös esimerkiksi lähisuhdeväkivallan tai muun järkyttävän tapahtuman todistaminen saattaa jättää kipeän haavan sisällemme. Sellaisen, joka ennen pitkää katkaisee yhteyden itseemme ja omaan ytimeemme, heittää häpeän ja syyllisyyden varjon sisäisen valomme päälle. Toisinaan elämä taas kiepsauttaa sisäisen maailmamme ympäri vakavan sairastumisen, onnettomuuden tai muun arjen perustuksia vavisuttelevan tapahtuman myötä.
On totta, että kulttuurimme nostaa tietynnäköiset, -väriset, -kokoiset ja -ikäiset kehot keskiöön jättäen muut ulkopuolelle. Myös yhteiskunta rakenteineen altistaa toiset meistä herkemmin erillisyyden, turvattomuuden ja häpeän kokemuksille. Silti elämä ei säästä ketään meistä haavoilta, päinvastoin. Suurin osa taakoistamme on tavalla tai toisella jaettuja ja toisiinsa kietoutuneita.
Haavojen syntysyitä tärkeämpää on kuitenkin toivo toipumisesta. Vaikka olisi ajautunut kauaksi omasta kehokodistaan, sinne on mahdollista löytää takaisin – ajan ja avun kanssa.
Kun sisintä koetelleet kokemukset löytävät paikkansa oman elämäntarinamme varrelta, ne lakkaavat painamasta jokaista askeltamme. Silloin myös keho saa kokea rauhan. Tuossa sisäisen rauhan tunteessa on turvallisen kodin perustukset. Sen aivan ainutlaatuisen paikan, jossa voit olla juuri sellainen kuin olet. Jossa se, mitä olet joutunut kokemaan, lakkaa olemasta sinun syysi. Et ole enää vääränlainen, vaikka ulkomaailma sanoisi mitä tahansa.
Jokaisella meistä on oma tarinansa ja omat haavansa. Tuomalla esiin kokemuksemme hälvennämme samalla häpeän voimaa – ja löydämme usein eroavaisuuksistamme huolimatta paljon yhteistä.
Emme ole yksin kipuilumme kanssa.
Lisää traumoista ja niiden vaikutuksesta kehosuhteeseen voit kuunnella kirjasta Kotona kehossa. Kirja on saatavilla äänikirjana.
Mindfulness on paljon tutkittu menetelmä, joka auttaa parantamaan mielentaitoja.
Kenelle Mindfulness -workshop-sarja: Lempeys itseä kohtaan sopii?
Tuntuuko sinusta siltä, että vaadit itseltäsi liikaa? Tai muut vaativat liikaa, mutta sinun on vaikea sanoa EI? Onko olosi usein väsynyt ja vetämätön? Surraavatko ajatuksesi niin, että on vaikea saada niitä pysäytettyä? Ovatko ajatuksesi vaativia, tuomitsevia tai arvostelevia – sellaisia, jotka eivät tsemppaa ja kannusta? Onko sinulla stressistä aiheutuvia oireita: ylivirittyneisyyttä, ahdistuneisuutta, jatkuvaa paineen tai huonommuuden tunnetta tai yleistä harmauden tunnetta?
Jos vastasit johonkin kysymykseen KYLLÄ, Mindfulness-workshop-sarja: Lempeys itseä kohtaan on sinua varten!
Löydät workshop-sarjan Hidasta elämää -sovelluksen Hetki itselle -osiosta. Hetki itselle -palvelun kaikki sisällöt (workshopit, meditaatiot ja muut rauhoittavat sisällöt) saat käyttöösi hintaan 8,90€/kk tai 79€/vuosi. Tilauksen voi tehdä sovelluksen sisässä.
Mindfulness -workshop-sarja: Lempeys itseä kohtaan opettaa sinut vahvistamaan itseäsi sisäisesti niin, että sinun on helpompi…
…oppia tuntemaan itsesi ja myös tunnistamaan omat henkiset ja fyysiset rajasi
…näyttää rajasi ilman sisäistä vääntöä
…toimia omana itsenäsi hankalien ihmisten kanssa menettämättä omaa voimaasi
…käsitellä tunteita – myös niitä, jotka vievät voimia
…erotella ja annostella ajatuksia ja ajatusvirtaa
…toimia arvojesi mukaisesti
…keskittyä siihen, mihin haluat
…ottaa aikaa lepäämiselle ja palautumiselle
…lisätä pitkäaikaista henkistä hyvinvointia
…laskeutua mahdolliselle lomalle tai kesäfiilikseen
Workshop-sarjan tekijät:
Workshop-sarjan pohjana on mindfulness ja itsemyötätunto, joiden vaikutusta on tutkittu paljon. Workshop-sarjan toinen tekijä Reija Könönen on ”mindfulnessin maisteri” eli saanut yliopistotasoisen koulutuksen mindfulnessiin (Master of science) Aberdeenin yliopistossa. Toinen tekijä Sanna Wikström on mindfulness-ohjaaja (CMIF). ”Mindfulness on siitä hienoa, että se sopii sekä aloittelijoille että kokeneemmille. Harjoitus ei vaadi ennakko-osaamista – eikä kokemus estä erilaisten harjoitusten hyötyä ja tehoa. Jokainen tehty harjoitus on panostus omaan hyvinvointiin ja itsetuntemuksen lisäämiseen”, Reija ja Sanna sanovat.
Workshop-sarjasta saat:
Oppeja ja harjoituksia, jotka auttavat jäsentämään arkeasi, aikataulujasi, tarpeitasi ja luomaan tilaa omalle hyvinvoinnille.
Välineitä tutkailla omia vahvuuksia juuri sinuna – ja uskallusta käyttää niitä.
Välineitä tutkailla niitä tunteita, joille ei aiemmin ole ollut tilaa tai joita on ollut hankala käsitellä. Tutkimalla eri kerroksissa olevia tunteita, et enää käytä energiaa niiden välttelyyn.
Oppeja annostella ja jäsennellä ajatusten vyöryä, jotka valvottavat, virittävät, väsyttävät ja raastavat.
Vahvuutta ihmissuhteisiin – erityisesti niihin, joissa koet, että et tule kuulluksi tai jotka raastavat sinua.
Vakautta itselle tärkeiden asioiden ilmaisemiseen ja oman näköisen elämän toteuttamiseen vähän kerrallaan.
Harjoituksia, jotka vahvistavat sisäistä tyyneyttä elämäntilanteissa, joissa myrsky keikuttaa venettä enemmän kuin olisi tarpeen.
workshop 1: Lempeyden käyttöaloja ja itsetutkiskelua
workshop 2: Lempeys itseä kohtaan
workshop 3: Tunteet ja keho
workshop 4: Sisäinen puhe
workshop 5: Lempeys muita kohtaan ja rajojen vahvistaminen
workshop 6: Omien arvojen arvostamiene ja itselle merkityksellisten asioiden lisääminen
Huom! Workshop-sarja ei ole terapiaa eikä korvaa terapiaa. Se lisää mielen hyvinvointitaitoja ja sen kautta hyvinvointia.
Workshop-sarjassa harjoitettavan itsemyötätunnin eli minälempeyden vaikutuksia:
Fysiologisia vaikutuksia
• Stressihormoni kortisolin eritys vähenee. Kun stressihormoni vähenee kehostamme, saatamme huomata erilaisia muutoksia: verenpaine laskee, lihasjännitys ja hartioiden ja pään alueen jännitystilat vähenevät, sydämensyke laskee ja sen myötä jopa paniikkioireet saattavat vähentyä, erilaiset hengityksen oireet kuten pintahengitys ja liikahengitys tasoittuvat, vatsan/pallean jännittyneisyys vähenee, ruoansulatus paranee, iho-oireet saattavat vähentyä, immuunipuolustus paranee, painonhallinta helpottuu, päänsärky- ja migreenioireet saattavat helpottua, nukkuminen paranee ja nukahtaminen helpottuu.
• Hyvän olon hormoni oksitosiinin eritys lisääntyy, mikä saa olomme turvallisemmaksi, rauhallisemmaksi, jopa onnellisemmaksi, ja tunnemme suurempaa yhteyttä muihin. Näin ollen myös kontakti toisiin on parempi, mikä lisää entisestään oksitosiinin eritystä. Lisäksi oksitosiini vähentää stressihormonin vaikutuksia kehossa.
Mentaalisia vaikutuksia
• Minälempeä stressaa itsekriittistä vähemmän. Hän ei vaadi itseltään kohtuuttomia ja tietää, että kukaan ei ole täydellinen eikä kenestäkään koskaan tule täydellistä. Minälempeys on parasta vastalääkettä itsekritiikille. Kun stressihormonin vaikutus vähenee minälempeyden myötä, mielentilassa tapahtuu merkittäviä muutoksia, esimerkiksi seuraavat stressioireet saattavat vähentyä: hermostuneisuus, ylivirittyneisyys, alakulo, ahdistuneisuus, masentuneisuus, saamattomuus, toivottomuus, ärtyneisyys, vihan tunteet, mielialan nopeat vaihtelut, yleinen väsymystila, huono keskittymiskyky, lyhyt pinna, passiivisuus ja levottomuus.
• Minälempeä on rohkeampi ja uskaltaa elämässä enemmän. Hän tietää, ettei epäonnistumisesta seuraa itsensä solvaamista ja itsesyytöksiä.
• Minälempeä osaa vetää rajansa – hän tietää, mikä on hänelle hyväksi ja toimii sen mukaan. Hän ei uhraudu eikä uhriudu, vaan elää tasavertaisena muiden kanssa.
• Minälempeä osaa asettaa asiat mittasuhteisiin ja suhtautuu niihin sen mukaisesti. Hän tietää, että ajatukset ovat vain ajatuksia eivätkä totuuksia.
• Minälempeä uskaltaa kohdata kaikki tunteensa. Näin esimerkiksi masennus ja ahdistus eivät jää niin helposti asumaan. Vapautuu rutkasti energiaa, kun ei ole jatkuvalla karkumatkalla omista tunteistaan.
• Minälempeä on luova, sillä hän rohkenee tehdä asioita, joita häpeä voisi rajoittaa. Minälempeä nimittäin tietää, että häpeä eristää ja estää luovan ajattelun vapaata virtausta.
Sosiaalisia vaikutuksia
• Minälempeydestä seuraava stressihormonin väheneminen ja oireiden hälveneminen vaikuttaa positiivisesti sosiaalisiin suhteisiin: törmäyskursseja tulee vähemmän, eivätkä yllättävätkään tilanteet tai keskustelut saa meitä reagoimaan liian nopeasti, suurella tunteenpalolla.
• Minälempeyden lisäämä oksitosiini saa meidät kokemaan turvaa ja läheisyyttä toisten ihmisten kanssa, jolloin vastakkainasettelu itsen ja muiden välillä vähenee.
• Kun suhtaudumme itseemme lempeästi ja ymmärtäen, voimme suhtautua samalla tavalla muihinkin. Kun hyväksymme omat riittämättömyyden, turhautuneisuuden ja epäonnistumisen tunteemme läpikotaisin, koemme, että kaikki tunteet ja kokemukset ovat sallittuja muillekin. Oman ja toisten vaillinaisuuden ja keskeneräisyyden aidosta hyväksymisestä alkaa aito ja syvä vuorovaikutussuhde ja yhteys muihin ihmisiin.
• Minälempeä on sosiaalisesti rohkea. Emme enää pelkää niin paljon muiden arvostelua ja mahdollista hylkäämistä, kun tiedämme, ettemme itse hylkää itseämme ja olemme omana tukenamme. Näin uskallamme kertoa rohkeammin omat mielipiteemme ja ajatuksemme sekä vetää rajamme.
• Minälempeän seurassa on helppoa ja mukavaa olla: Vuorovaikutus minälempeän ihmisen kanssa on helppoa, koska hän kertoo selkeästi, mutta muita arvostaen, mitä haluaa ja mitä ajattelee. Muiden ei tarvitse arvailla, mitä hän oikeasti toivoo, tai miettiä mahdollisia taka-ajatuksia sanojen takana. Siksi minälempeän parisuhdekin toimii paremmin.
Löydät wrokshop-sarjan Hidasta elämää -sovelluksen Hetki itselle -osiosta. Hetki itselle -palvelun kaikki sisällöt (workshopit, meditaatiot ja muut rauhoittavat sisällöt) saat käyttöösi hintaan 8,90€/kk tai 79€/vuosi. Tilauksen voi tehdä sovelluksen sisässä.
Olen miettinyt paljon valmistuvia tai koulunsa päättäviä. Elämää, lapsia, nuoria, millainen on heidän nuoruutensa versus omani. Luin Helsingin Sanomista (1.6.2021) miehestä, Jarno Jussilasta, joka aikoinaan kirjoitti A:n paperit ja hänen viestinsä kaikille tuloksiinsa pettyneille ylioppilaille on tämä: ”Ylioppilastodistus on vain paperi, ei mikään analyysi sinusta ihmisenä. Ole ylpeä itsestäsi ja keskity siihen, mitä rakastat. Tunnista vahvuutesi ja pidä niistä kiinni. Sinun ei tarvitse miellyttää ketään muuta kuin itseäsi.”
Olen miettinyt erityisesti suorituksia. Olin aina koulussa supertunnollinen. Itkin, jos unohdin koulukirjan kotiin, ja huolellisuustauluun miinuksen, vaadin itseltäni aivan liikaa. Todistuksen keskiarvo oli aina noin 9. Myös ammatillisissa opinnoissa pärjäsin hyvin. Työelämässäkin olin tunnollinen ja sain hyvää palautetta.
Mutta myöhemmin eron jälkeen kuitenkin tuli vuosia, jolloin en pystynyt antamaan työelämälle parastani. Voimat olivat vain vähissä, tein parhaani, mutten yksinhuoltajana tehnyt huippusuorituksia. Eikö se toisaalta ole ihan luonnollista? Minä ajattelen, että on. Toisaalta tässä jatkuvan kasvun työelämässä kaiketi hiukan epähyväksyttävää. Kuitenkin vaikeiden tilanteiden alla, harvemmin ihminen pystyy parhaimpaansa. Ja ihan kaikilla on joskus vaikeaa.
Erityisesti jäin miettimään Helsingin Sanomien haastateltavan elämän käänteentekeviä kohtia (meillä varmasti on monella niitä), joita monta kertaa määritti ”inhimillinen valinta”. HS:n haastattelussa Jussila kertoo kohdanneensa erään ylikonstaapelin jäätyään kaupassa kiinni korvalappustereoiden näpistämisestä: ”Ylikonstaapeli kuljetti nöyryytetyn pojan kaupan läpi poliisiautoon. Autossa käytiin keskustelu, jossa pojalle valkeni, mitä rikosrekisteri merkitsisi hänen tulevaisuudelleen. Itkun päätyttyä konstaapeli kyyditsi pojan kotipihalle ja sanoi, että pidetään tämä meidän salaisuutenamme.”
Niin toivon, että näitä inhimillisiä valintoja tehtäisiin enemmän, olivat ne sitten kannustavat sanat aikuiselta tai ihminen joka luottaa kykyihisi, näkee sinussa potentiaalia ja potkii sinua oikeaan suuntaan. Uskon vahvasti, että vaikeita tilanteita tai vuosia tulee sekä aikusille että lapsille. Niin elämä vain menee. Ja työ- tai opiskelupanos voi olla arvokas, vaikkei ole antanut kaikkeaan. Usein työ tai- opintopanos riippuu voimavaroista tai elämäntilanteesta. Ihminen USEIN kuitenkin haluaa tehdä parhaansa (poikkeuksia toki on).
Uskon, että vaatimattomassakin suorituksessa on aina jotain hyvää. Kyse on näkökannasta ja valosta, miten asiaa katsotaan. Ja mihin verrataan.
Pienikin edistys voi olla kaunista ja merkityksellistä.
Ja pienikin kannustus voi välkehtiä ihmisessä ikuisesti.
Mainosyhteistyö Kustannusosakeyhtiö Otavan kanssa.
Kuusenkerkät ovat kuusen vaaleanvihreitä versoja eli vuosikasvaimia, jotka ovat parhaimmillaan kesäkuussa ennen kuin neulaset muuttuvat tummemmiksi ja kovemmiksi. Tämä herkullisen raikas ja terveellinen smoothieresepti löytyy Virpi Mikkosen kirjasta Kiitos hyvää kesää.
Kuusenkerkkäsmoothie
2 rkl kuusenkerkkiä (noin 30 kpl)
2 omenaa
1 avocado
1 limen mehu
4-5 dl kauramaitoa
jääpaloja
Lisää kaikki ainekset tehosekoittimeen ja sekoita tasaiseksi smoothieksi. Tarjoa jääpalojen kanssa tai hienonna jääpalat smoothien joukkoon, jotta saat juomasta kylmää ja raikasta.
Villiyrttivinkki! Kuusenkerkät ovat kevään lempparini villiyrttien saralla. Kuusen vaaleanvihreitä vuosikasvuja voi poimia keväästä alkukesään. Pehmoiset kerkät ovat mahtavan ravinteikas lisä smoothien sekaan ja sopivat myös salaatteihin, muhennoksiin ja teehen. Itse napsin niitä useimmiten sellaisenaan ja pakastan tuoreita kerkkiä talven varalle. Muista että kuusenkerkkien poimimiseen tarvitsee maanomistajan luvan. – Virpi Mikkonen
PS. Kuusenkerkkä on todellinen vitamiinipommi. Siinä on runsaasti C-, K1- ja A-vitamiinia. Monet kuusenkerkkää nauttineet ovat kokeneet saavan apua mm. väsymykseen, yleiskunnon parantamiseen, hengitystievaivoihin ja suun hyvinvointiin. (Lähde: Luonnonvarakeskus LUKE). Kuusenkerkkä on myös valittu vuoden 2021 rohdoskasviksi.
Lisää helppoja ja hyvää tekeviä reseptejä löydät kirjasta Kiitos hyvää kesää 💛☀️
Meillä ihmisillä on tapana toistaa menneisyyttämme, jota olemme itse kokeneet.
Tunteet, uskomukset ja tavat tulevat opituista kaavoista, joita emme edes välttämättä itse muista ja huomaa.
Näyttelemme menneisyyden näytelmää tässä hetkessä, vaikka kovasti haluaisimme ”mennä eteenpäin”. Menneisyyden tärkeät henkilöt (vanhemmat, sukulaiset yms.) saavat uudet kasvot kumppanissamme, lapsissamme, läheisissä ystävissämme.
Siirrämme menneisyyden tähän hetkeen tunteina, odotuksina, uskomuksina, asenteina, fantasioina ja tarpeina.
Me harvoin nähdään toista ihmistä sellaisena, kuin hän on – useammin oman historiamme värittämänä hahmona. Kun ihastumme tulisesti, ihastummeko todella ihmiseen, vai enemmänkin omaan heijastamaamme ideaaliin? Usein huomaamme pettyvän, kun toinen henkilö ei olekaan sitä mitä odotimme fantasiassamme.
Me jokainen kannamme vanhempien tarinoita, isovanhempien kokemuksia, sukumme tunnemaisemaa ja koko lajimme historiaa mukanamme. Eikä se ole huono asia, se vaan on.
Ihmeellistä näyttää olevan se, että meillä on kyky muuttaa tarinaa. Voimme tulla tietoisemmaksi siitä tavasta, jolla toimimme ja halutessamme muuttaa tarinaa toisenlaiseksi. Tämä on ihan käsittämätöntä, jos sitä miettii. Me emme ole historiamme vankeja, vaikka se meihin vaikuttaakin, vaan voimme todella vaikuttaa siihen millaisen kokemuksen tästä elämästä saamme. Ja myös se, että mitä siirrämme eteenpäin tuleville sukupolville.
Usein se vaatii sitoutumista, pitkäjänteisyyttä, epämiellyttävien tunteiden ja piirteidemme kohtaamista, harjoittelua ja ihmisiä, jotka voivat tukea matkaa. Se myös vaatii enemmän hyväksymistä, kuin syyttelyä menneisyyttä ja siellä olevia ihmisiä kohtaan. Mikäli vastustamme ja syytämme, helposti annamme oman vastuumme pois, jollekin toiselle.
Muutos alkaa siitä, että tekee päätöksen, johon sitoutuu. Se ei vaadi, kuin yhden ihmisen, joka päättää valita toisenlaisen polun edettäväksi. Muutos alkaa pienistä omistautuneista askeleista ja niiden säännöllisistä ottamisesta. Itselle armollisuus ja samaan aikaan rehellisyys auttaa kivasti, jotta matkasta ei tule pelkkää puurtamista tai pelkkää välttelyä.Bon voyage!
Vuonna 2007 Facebookista ampaissut hyvinvointibrändi Hidasta elämää saa vahvistusta omistukseen ja hallitukseen Niko Nordströmistä, joka on tehnyt pitkän uran musiikkibisneksessä levy-yhtiöiden toimitusjohtajana Suomessa ja maailmalla
Hidasta elämää on koko sen taipaleensa ajan ollut brändin perustajien Sanna Wikströmin ja Pequ Niemisen omistuksessa. Kaksikko avasi hidastaelamaa.fi -sivuston vuonna 2010 ja taustayhtiö perustettiin 2014. Niko Nordströmin ammatillinen näkemys ja vahva kiinnostus henkistä hyvinvointia kohtaan tulevat vahvistamaan Hidasta elämää Suomi Oy:n toimintaa ja tulevaisuuden näkymiä.
Niko Nordström on viimeiset vuodet toiminut maailman kuudenneksi suurimmalla musiikkimarkkinalla Warner Music Australasian presidenttinä. Palattuaan vuodenvaihteessa takaisin Suomeen Warner Music Finlandin toimitusjohtajaksi, Nordström toi mukanaan henkisen hyvinvoinnin tuulahduksen toiselta puolelta maapalloa.
– Ilman panostusta henkiseen hyvinvointiin on miltei mahdotonta menestyä tai kokea hyvää elämää. Haluan olla mukana vahvistamassa ja laajentamassa henkisen hyvinvoinnin kenttää Suomessa. Hidasta elämää on loistava ja arvostettu brändi sen eteenpäin viemiseen, Nordström sanoo.
Uuden vahvistuneen omistuksen kautta Hidasta elämää jatkaa yhä tarmokkaammin missiotaan parantaa ihmisten kokemusta elämästä.
– Olemme enemmän kuin pelkkä media. Pidämme missiotamme tärkeämpänä ja ohjaavampana tekijänä kuin yhden liiketoiminta-alueen valitsemista: etsimme koko ajan uusia formaatteja ja kumppaneita, joiden kanssa voimme viedä missiotamme eteenpäin,sanoo Hidasta elämää Suomi Oy:n hallituksen puheenjohtaja ja päätoimittaja Sanna Wikström.
– Olen työskennellyt Nikon kanssa musiikin ja huippuartistien parissa yli 20 vuotta ja arvostan häntä suuresti niin ammattilaisena kuin ystävänä. Nikon mukaan tuleminen kääntää uuden sivun Hidasta elämää -hyvinvointimedian tarinassa. Kiinnostus hyvinvointia kohtaan on lisääntynyt valtavasti ja siihen tarpeeseen pyrimme vastaamaan jatkossakin laadukkailla mediasisällöillä, tuoteperhettä kehittämällä ja uusia yhteistyökumppaneita etsimällä, sanoo Hidasta elämää Suomi Oy:n toimitusjohtaja Pequ Nieminen.
Vuonna 2010 perustettu nettisivusto hidastaelamaa.fi on kasvanut Suomen suurimmaksi hyvinvointikanavaksi. Vuonna 2020 sivustolla vieraili 3,7 miljoonaa kävijää ja sen sosiaalisen median kanavia seuraa yli 400 000 ihmistä. Sivuston taustayhtiö Hidasta elämää Suomi Oy tuottaa verkkosisällön lisäksi omia hyvinvointituotteita sekä kirjoja yhteistyössä Otavan kanssa. Osana yhtiön liiketoimintaa on vahvassa kasvussa oleva verkkokauppa Hidasta elämää -puoti.
Lapselle myötätunnosta voi puhua ystävällisyytenä. Myötätunto tarkoittaa, että tahtoo toiselle hyvää. Iloitsee, suree ja innostuu toisen kanssa. Myötätuntoa on helpompi kokea, jos tykkää toisesta, mutta voimme valita olla myötätuntoisia myös sellaisia ihmisiä kohtaan, joita emme tunne. On tärkeää muistaa olla kiltti myös itseään kohtaan.-Marika Rosenborg, terapeutti ja tietokirjailija
Aivan pikkunaperoina nostelimme veljeni kanssa kesämökin pihalta erilaisia koppakuoriaisia lasimaljaan. Teimme niille nurmikosta pedit ja tikuista kiipeilytelineet. Ihastelimme ötököitä lasin läpi kuin elämän ihmeitä ja esittelimme niitä ylpeinä vanhemmillemme. Yhdellä kuoriaisella oli sinisävyinen kilpi ja toisella punareunainen ja pitkulainen. Suru oli suuri, kun aamulla kuoriaiset olivat kiivenneet uudesta kodistaan ulos ja ystävämme kadonneet iäksi. Kai jossain sisällämme ajattelimme, että sinne ne kuuluvat, vapauteen. Ihan niin kuin mekin.
Se oli ehkä ensimmäisiä muistojani siitä, että aivan pienillä lapsilla on uskomaton taito ja ilo kohdata kaikki elävät olennot ihmeellisinä ja arvokkaina. Myöhemmin koulussa aletaan vertailla ja osoitella erilaisuutta vähän arvostellen. Ajattelemaan, että parempi olisi, jos kaikilla olisi samanlainen kilpi, joko sininen tai punareunainen, niin ei ainakaan tuijotettaisi.
Ainakin minulle kokemus läpi kouluajan oli vähän sellainen. Ehkä tänä päivänä lapset ovat jo vähän valveutuneempia.
Miten toivoisinkaan, että tämän sukupolven lapsista kasvaisi vähän myötätuntoisempia kuin meistä, erilaisuutta arvostavia uniikkeja yksilöitä.
Hidasta elämää -kirjaperheen ensimmäinen lasten satukirja, Oliver Oranki ja metsän ainutlaatuiset sankarit on kuvaus erilaisuuden voimasta ja myötätunnon tärkeydestä. Kirjan avulla haluan auttaa lapsia ymmärtämään erilaisuuden arvon ja jokaisen elävän olennon merkityksen maailmassa. Uskon nimittäin, että jokaista elävää olentoa arvostamalla ja ottamalla huomioon jokaisen ihmisen erityispiirteet, maailmasta tulisi sopuisampi ja rauhallisempi paikka.
Arvostus muita eläimiä ja heidän erilaisuuttaan kohtaan on avain kaikkeen.
-Ellinoora Elefantti, Oliver Oranki ja metsän ainutlaatuiset sankarit
P.S. Myötätunto voi olla eriskummalliselta vaikuttavan tyypin ottamista mukaan leikkeihin. Ja toisen kuuntelemista.
HE-kirjaperheen ensimmäinen lasten satukirja Oliver Oranki ja metsän ainutlaatuiset sankaritkertoo myötätunnon tärkeydestä ja erilaisuuden arvostamisesta. Tarina rohkaisee samalla erilaisten tunteiden käsittelyyn. Lämminhenkinen satukirja on suunnattu yli 5-vuotiaille lapsille.
Tavalla tai toisella runsaus on aina ollut elämässäni.
Runsautta on ollut päänsisäinen maailma, luovuus, mielikuvitus. Koen, että myös se tapa, jolla olen lapsena katsonut maailmaa, on ollut runsas. Kaikki se kauneus, kaikki ne mahdollisuudet… Tätä kohti olen pyrkinyt palaamaan viimeiset vuodet. Kertonut itselleni, että aarteita voi vieläkin löytää. Ja tehdä mitä vain.
Olen elänyt myös materiaalista runsautta parhaani mukaan. Vaikka se ei tuonut täyttymystä sydämeeni, se ilahduttaa minua edelleen – vai pitäisikö sanoa jälleen.
Me henkisen polun kulkijat lankeamme usein siihen ansaan, että alamme tuomita tietynlaista runsautta ja hehkuttaa toisenlaista. Minäkin tein joskus niin, mutta se johtui siitä, että olin elänyt hyvin pinnallisella tasolla ja kaipasin valtavasti jotain syvempää.
Lopulta kuitenkin kaikki runsaus on runsautta. Usein vieläpä erilaiset runsaudet kulkevat käsi kädessä, kun taas puute lisää puutetta. Sain sittenkin nauttia kaikesta, ilman muttaa.
Näe runsaus totuudessa
Olen pyrkinyt fyysiseen runsauteen, kauneuteen ja loistoon samasta syystä kuin joskus meistä jokainen. Toki pyrin siihen edelleen, mutta laskemalla rimaa olen huomannut, ettei totuuden muuttaminen, buustaaminen ja viilaaminen ole välttämättä sen runsaampaa kuin pohjalla piilevä totuus. Kaikkein runsainta on nähdä runsaus totuudessa.
Se on joskus myös haastavinta.
Aikoinaan elämässäni oli pitkä ajanjakso, jolloin runsautta oli ympärilläni yllin kyllin, mutta näin vain surua ja puutetta. Todellisuudessa oirehdin syvemmän luottamuksen ja kohtaamisen puutetta (jota rakkaudeksikin voisi kutsua). Elämä oli vertailevaa ja muille näyttämistä. Mitä vähemmän arsenaalia, sen huonompi. En kokenut, että elämässäni olevaa ainutlaatuista runsautta nähtiin tai arvostettiin (jälkikäteen näen, etten itse tehnyt niin). Piti olla juuri tietynlaista, kovaa maailman valuuttaa.
Mielentila
Koen runsauden olevan paljon vahvemmin mielentila ja kyky nähdä kuin miljardi euroa puhtaana käteen.
Jossain päin maailmaa löytyy sellainenkin ihminen, jolle miljardi ei riitä. Eikä tarvitse mennä kovinkaan kauas löytäkseen ihmisen, joka ei näe omaa kauneuttaan tai erityisyyttään – toisinaan pelkkä peiliin katsominen riittää. On ihmisiä, joiden elämään virtaisi vaikka kuinka paljon ihailua ja rakkautta, mutta heidän sydämensä on kiinni. He eivät voi vastaanottaa sitä runsautta, joka yrittää heidät tavoittaa.
Tasokorotus
Runsaus vaatii sydämen, sielun ja mielen avaamista. En varsinaisesti tiedä, miten se tehdään – silti harjoittelen ja kehityn.
Aavistelen, että runsaus on lähtenyt jälleen lisääntymään elämässäni sen jälkeen, kun arvottomuus, pihistely ja itseni näkeminen todellisuutta pienempänä ja avuttomampana nousivat esiin jostain uumenistani.
Jotain selittämätöntäkin siinä oli, sillä yhdessä kohtaa vain aloin tuntea, että elämääni on tulossa tasokorotus lähes joka osa-alueelle. Ja niin myös tapahtui.
Sain työn, jota voin tehdä etäältä silloin kun se minulle sopii. Löysin unelmieni maisteriohjelman, hain ja pääsin sisään. (Suoritin sen matkoineen menestyksekkäästi juuri ennen koronaa!) Voin kehossani entistä paremmin ja paremmin. Kohtasin lisää haitallisia uskomuksiani. Pääsin kirjoittajaksi ihanaan Hidasta Elämää-yhteisöön. Sain noteerausta kyvyistäni ja siitä, mikä olen. Kaupan päälle sain lapsen, jonka olimme toivottaneet tervetulleeksi jo reilusti yli 10 vuotta sitten. Väitän vieläpä, ettei tämä putki tule päättymään – vastahan se on alkanut!
On minulle tapahtunut ikäviäkin asioita. Jopa yksi toisensa perään niin, että voisin kokea itseni epäonniseksi ja valittaa kurjaa kohtaloani. Mutten koe! On ollut sairaalaa ja huolta ja vaikka mitä. Mutta entä sitten. Näen runsauden ja valitsen katsoa sitä kohti. Se on asia, joka on häkellyttävän totta.
Runsaus ei alkanut virrata luokseni siksi, että ansaitsin sen nyt. Olin aina ansainnut sen. Ja kun nyt katson taaksepän, näen runsauden myös siellä. Siellä se oli, joka hetkessä!
Havaintoni on niin merkittävä, että koen rikkauden, runsauden ja elämästä nauttimisen olevan uusi teemani. Sanoma, jonka haluan tarttuvan! Runsaus näkyykin mm. instagramissani, maalauksissani ja oikeastaan aivan kaikessa.
Mystinen runsaus
Vaikka tasokorotukseni on merkittävä, edes se ei vedä vertoja sille mystiselle runsaudelle, jota voisin kutsua myös jonkinlaiseksi energiaksi.
Se piilee ihmisten tavassa olla omia itsejään, ilmaista totuutta, luovuuttaan. Tavassa saada suuhunsa oikeat sanat oikealla hetkellä. Aistia toistensa mielentilat. Tuo runsauden energia piirtää kuvioitaan ilmaan saaden ihmiset murtamaan kaavansa ja tekemään jotain toisin. Niin että maailma huokaa helpotuksesta ja jokin on pysyvästi muuttunut. Se saa ystävykset nauramaan tikahduksiin ja uskomaan sittenkin elämän makeuteen. Se saa kynttilät syttymään, tähdet tuikkimaan ja aamuun olevan loputtomasti aikaa.
Millainen maailma olisikaan, jos meillä olisi tuota runsautta yhä enemmän eikä vain satunnaisina armon murusina!
Ja oikeastaan meillä onkin. Ongelma on vain, että pidämme luukut kiinni hyväksyen kiireen, stressin ja riittämättömyyden normaaliksi osaksi elämää. Runsaus leijailee kaikkialla ympärillämme pääsemättä kunnolla sisään.
Runsauden virta
Ethän koskaan sorru ajattelemaan, ettei sinulla ja sinussa ole mitään erityistä. Ettei elämässäsi pulppua runsauden virtaa. Olet väärässä. Jos tapaisimme ja juttelisimme, voisin hyvin pian kertoa muutaman syyn, miksi olet sangen rikas.
Minulle henkinen polku on runsautta. Hiljattain oivalsin, että jopa sairauteni ja se, että saan oppia parantamaan itseäni on sitä. Niin myös nämä kirjaimet, jotka valuvat tähän näytölle sinun luettavaksesi. On rikkaus, että saamme jakaa tarinoitamme lukemalla ja kirjoittamalla.
Jokainen on etuoikeutettu jossain asiassa. Jokaisella on jotain asiaa yllin kyllin. Tunnistatko oman runsautesi? Osaatko laittaa sen paperille ranskalaisin viivoin?
❤️:lla Riikka
Lisää minusta ja palveluistani löydät alta tai täältä.
Saan työskennellä paljon nuorten kanssa, myös terapeutin ominaisuudessa sekä kouluttaa nuorten kanssa työskenteleviä. Olen surullinen ja pettynytkin siihen, millaiset paineet me aikuiset ja yhteiskunta luomme nuorille. Heidät opetetaan elämään suorituskeskeistä elämää ja he kuulevat tarinaa siitä, että mikään ei riitä. Täytyy menestyä lukiossa ja jo yhä nuorempana, että pääsee lukioon. Lukiossa on suoritettava ja luettava totta kai pitkää matematiikkaa tai sinusta ei tule yhtään mitään. Suorita, suorita, suorita! Se tarina painona repussa me etenemme kunnes pääsemme eläkkeelle. Tulipa suoritettua!
Tämäkö on tehnyt meidät onnelliseksi? Sekö on onnellisuuden ydin? Vai onko se vaan uskomus, jota ehkä tiedostamattakin jaat eteenpäin. Kenties uskomus siitä, että sinun arvoasi ihmisenä mittaavat sinun suorituksesi ja saavutuksesi. Me emme voi muuttaa historiaa, mutta me voimme vaikuttaa siihen, mitä ja kenen tarinaa kerromme eteenpäin ja elämme todeksi omassa elämässämme tänään ja tässä.
Entä jos tavatessasi nuoren hänen valmistujaisissaan tai ihan vaan arjen keskellä jakaisitkin hänelle jotain arvokasta ja autenttista siitä paikasta itsestäsi, joka on oikeasti lisännyt onnellisuuttasi.
Tätä ennen voisimme pysähtyä myös oman itsemme äärelle. Sen kysymyksen äärelle, mikä on minulle arvokasta, miten haluan tätä elämää elää. Entä jos kirjoittaisit jo tänään itsellesi onnittelupuheen 80 vuotis-syntymäpäivillesi. Mistä sinä haluat tulla puheessa muistetuksi?
”Askel kerrallaan olen mennyt eteenpäin rohkeasti elämään ja itseeni luottaen. Jokaisesta askeleesta nauttien. Hämmästellen, miten jokainen kompastuminen on minua kasvattanut ja kuinka paljon ne ovat opettaneet. Olen ollut läsnä tällä matkalla, muistanut kiittää päivittäin. Huomannut sen kaiken kauniin ympärilläni, ne rakkaat matkakumppanit, joille olen sanoin ja teoin osoittanut, miten tärkeä osa tätä matkaa he ovat, arvostanut. Iloinnut ja rakastanut, surrut ja itkenyt. Rakastunut elämään yhä uudelleen ja uudelleen.
Olen seissyt rakastavasti oman itseni puolella. Pyrkinyt kohtelemaan itseäni samalla rakkaudella, lempeydellä ja kunnioituksella, kuin kaikkia niitä ihmisiä, joita rakastan syvästi. Löytänyt hiljaisuuden kauneuden. Sitoutunut minulle merkityksellisten asioiden edistämiseen tässä maailmassa. Kiire ei ole ollut mihinkään, miksi olisikaan, tässä valmiissa maailmassa, jossa me olemme jo perillä, mutta emme koskaan valmiita. Hyväksyen, että asiat on juuri oikein näin. ”
Valitse kertoa ja elää todeksi omaa arvokasta tarinaasi. Se saa tulla nähdyksi ja kuulluksi.
Ps. Sukunimeni on vaihtunut, jos uusi nimeni ihmetyttää. Senkin takana on omakohtainen tarina siitä, miten haluan tätä elämää elää.
Lämpimästi tervetuloa koulutuksiini tai valmennuksiini tästä.
Jos on jäänyt tunteidensa kanssa varhaisissa vaiheissaan yksin, pitää pärjätä, suorittaa, tietää, osata,
menestyä, onnistua, ymmärtää, voimautua, säkenöidä ja ties mitä jotta voisi tulla rakastetuksi ja voida hyvin (alitajuisen luulonsa mukaan). On siis oppinut puolustus- ja selviytymiskeinoja sen sijaan että olisi oppinut tietämään ja uskomaan, että omat tunteet, tarpeet ja rajat ovat okei. Tai että toisiin voisi nojata ja luottaa turvassa, että saa tulla ihan lähelle ja näkyväksi juuri sellaisena kuin on. Että toinen voikin kuulla, haluta sinulle hyvää ja tukea voimautumisen prosessissa. Että saa ottaa vastaan apua ja avautua. Olla mitä on – myös tietämätön, pihalla, ihmeissään, kaikissa tunteissaan ja samalla myös se aivan ihmeellinen tyyppi joka jokainen meistä on.
Itsensä rakastaminen / voimautuminen / sisäinen vanhemmuus on sitä, että alkaa oppia itseään uudella tavalla. Saankin tuntea, saankin tarvita, saankin voimautua lempeästi ja olla kuka olen. Silloin sydän aukeaa ja puolustus- ja selviytymiskeinot käyvät yhä tarpeettomammiksi. Oppii tekemään uusia valintoja arkisissa tilanteissa. Oppii ilmaisemaan totuuttaan, asettamaan rajoja, arvostamaan itseään, olemaan kritisoimatta itseään niin paljon, suorittamaan vähemmän ja nauttimaan enemmän. Alkaa sisäistää, että riittää itsenään. Että omat tunteet ja tarpeet ovat okei. Silloin ei tarvitse suojautua ja puolustautua niin paljon. Ja titti-dii, silloin elämänvoima alkaa vapautua itselle merkityksellisen toteuttamiseen ja omien sydänpolkujen kulkemiseen. Tulee tilaa ja turvaa tulla lähemmäs itseään ja toisia – ei tarvitse pelätä enää (alitajuisesti), että läheisyydessä tulee toisten hylkäämäksi tai tallomaksi.
Haavoittuvuus on esimerkiksi sitä, että ilmaisee tunteensa ja tarpeensa, itkee, kiukustuu, suree, innostuu, iloitsee, avaa itseään ja tunnelmiaan rehellisesti. Kertoo ja näyttää sitä mitä sisäisyydessään kokee. Ei puolustaudu tai hyökkää, ei vastuuta toisia tunteistaan ja tarpeistaan. Ei tarvitse vetää roolia: menestyjän, auttajan, tietäjän, henkisen, rakkaudellisen, itsensä pienentäjän. Saakin olla ihan kokonainen oma itsensä, pieni, heikko, haavoittuvainen, säkenöivä, ihmeellinen, ainutlaatuinen, voimallinen, kaikenlainen minä. Tällainen mahdollisuus on aikuisuudessa olemassa, vaikka sitä lapsuudessa ei olisi ollut.
Jeesaajan avulla voi alkaa harjoitella. Ja myös näin: kertookin jollekin läheiselle tai luotettavalle rehellisesti, että tänään musta tuntuu tältä. Tai pyytää apua tai tukea. Tai kosketusta – voitko halata? Haavoittuvuus voi olla läsnä siinäkin, missä ei sanota mitään – ollaan vaan läsnä. Ja sitä voi harjoitella itsensäkin kanssa. Sen sijaan, että jatkaa ikuista to do -listaansa, voisiko hetken istua tässä ja olla saamatta aikaan yhtään mitään?
Lempeästi ja lämpimästi tervetuloa opettelemaan ihan juuri sinuna täydesti olemista, sydänaukisuutta, haavoittuvaisuutta ja hyvän vastaanottamista rakastetulle Olet parasta mitä sinulle on tapahtunut -verkkokurssilleni. Sitä saa käydä omaan tahtiin kesän ajan elokuun loppuun asti, mukaan voi ilmoittautua milloin vain. Kurssilla runsaasti myös uutta matskua.
Voimauttavat kurssini ja valmennukseni löydät TÄÄLTÄ.
Moikka! Ihanaa, että olet täällä. Me ollaan Lotta Riekki ja Laura Kiviaho. Tervetuloa lukemaan meidän blogia parisuhteesta, rakkaudesta ja näiden tuomista oivalluksista. Mukana kulkee tietysti myös meidän koiruli Lyyli.
Ollaan viime aikoina pysähdytty rakkauden kielien äärelle ja pohdittu niiden merkitystä meidän parisuhteessa. Ollaan ymmärretty niiden tärkeys, kauneus ja ennen kaikkea se, kuinka paljon sen oman, mutta myös toisen rakkauden kielen tunnistaminen vahvistaa ja selkeyttää parisuhdetta. Jos tuntuu, että suhteessa mennään eri rytmissä, kannattaa tutustua rakkauden kieliin. Oletko ilmaissut, mitä juuri sinä kaipaat ja minkälaisista rakkaudenosoituksista nautit? Tiedätkö, mitä kumppanisi toivoo sinulta?
Gary Chapmanin mukaan rakkauden kielet jakautuvat viiteen kategoriaan: fyysinen kosketus, myönteiset sanat, laatuaika, lahjat ja teot.
LOTTA: Se on ollut tärkeä oivallus, että meillä kahdella on erilaiset rakkauden kielet, vaikka meissä muuten onkin paljon samaa ihmisinä. Ollaan alettu nähdä ja myös antaa rakkaudenosoituksia enemmän arjessa, kun tiedän, miten sä osoitat mulle rakkautta ja samaan aikaan tunnistan, mitkä asiat on sulle niitä, jotka saa sut tuntemaan olosi rakastetuksi.
LAURA: Kyllä! Mitä enemmän oon tutustunut itseeni ja hypännyt syvälle oman sydämeni syövereihin, sitä selkeämmiksi omat haluni ja tarpeeni ovat muodostuneet. Sen myötä pystyn pyytämään asioita, joista nautin ja saan iloa. Meidän suhteen kautta oon päässyt tutustumaan omaan rakkauden kieleeni, koska sun kosketus saa koko kehoni varpaita myöten kihelmöimään. Kehoni myös huutaa kosketuksen kaipuuta, jos se on syystä tai toisesta jäänyt vähemmälle. Niinä hetkinä, kun sun kosketus yltää taas iholleni, tunnen läsnäolon ja koko kehoni maadoittuu. Se on ihana fiilis.
LOTTA: Mulle pienet teot ja huomioon ottaminen eri tavoin arjessa on niitä merkittävimpiä asioita, joista tulee rakastettu ja arvostettu olo. Ei niinkään päivittäiset rakkaudentunnustukset tai hipsutukset. Siitä tulee hyvä mieli, kun näen, että oot ajatellut mua. Oli kyse sitten ilahduttamisesta tai mun elämän helpottamisesta sillä, että viet mua ajokortitonta paikasta toiseen. Vaivan näkeminen kumppanin eteen silloin, kun toisen ei tarvitse sitä erikseen pyytää, on mulle tosirakkauden osoitus. Meidän Lyylin kohdalla taitaa täyttyä kaikki mahdolliset rakkauden kielet – on rapsutuksia, leikkiä, herkkuja ja paljon yhteistä aikaa.
LAURA: Lyyli <3 Välillä suhteessa saattaa syntyä etäisyyttä niinkin pienestä asiasta kuin siitä, että ei osata lukea toistemme ajatuksia ja oletetaan, että se, mistä itse tykkää, niin siitä tykkää myös automaattisesti toinen. Jokainen meistä haluaa tulla rakastetuksi ja huomioiduksi, joten sillä, että ollaan tunnistettu toistemme tarpeet, ollaan saatu kyllä vielä enemmän rakkautta suhteeseen ja itselläni on ainakin sellainen fiilis, että pystyn tuomaan iloa sun päiviin ja päinvastoin. Ihanaa, että pystytään vastaamaan toistemme tarpeisiin sekä osoittamaan toisen tärkeys ja arvokkuus. Uskon, että suhde voi hyvin, kun me molemmat tullaan osaltamme kuulluiksi ja nähdyiksi. Saadaan vastaanottaa ja antaa rakkautta niin itsellemme kuin toisillemme.
LOTTA: Parisuhteissa niin kuin muissakin ihmissuhteissa usein itselle pienet ja merkityksettömät asiat saattavat olla sille toiselle juuri niitä maailman suurimpia ja tärkeimpiä. Miksi silloin ei muka ottaisi huomioon toisen tarpeita?
Käy tutustumassa Lauran rakkausvalmennukseen tästä!
