”Tämä on taas se hetki, kun minulta odotetaan jotain. Soittoa, korttia, valkovuokkoja aamukahvipöytään. Ylistyslaulua, jossa äiti on maailman paras äiti. Mutta… minä en tunne niin. Keräilen itseäni päiväkausia yhtä puhelua varten. Ja mitä ikinä puhelun aikana tapahtuukaan, lopputulos on aina sama: tunnen, miten pettynyt äitini on minuun.” Anna, 42, kirjassa Äitihaava – tyttären raskas perintö
Äitienpäivä näyttää toisille loputtomalta perheonnelta. Mutta entä jos itselle päivä on muutakin kuin valkovuokkoja ja kermakakkuja? Esimerkiksi ristiriitoja, riittämättömyyttä ja syyllisyyttä.
Kaikille äiti ei ollutkaan se, jonka luokse on turvallista mennä jakamaan ilot, surut, haaveet ja haavat.
Kaikille äiti ei ollutkaan se, joka kannattelee vaikealla hetkellä.
Kaikille äiti ei ollutkaan se, joka tulvii myötätuntoa ja ehdotonta rakkautta.
Äitimyytti elää vahvana ja olettaa, että äitiys tekee automaattisesti naisesta pyhän, laupiaan, ehdottoman rakastavan ja hoitavan äidin.
Näin ei tietenkään ole. Äitiys ei automaattisesti korjaa kenenkään kipukohtia tai emotionaalisia haasteita. Mutta jos ongelmat haudataan äitimyytin alle, ne periytyvät tuleville sukupolville, kunnes joku suostuu kohtaamaan ne.
Miksi meillä on emotionaalisesti estyneitä äitejä? Koska meillä on emotionaalisesti tukahdutettuja äitejä. Koska meillä on äitejä, joita on häpäisty tunteista ja jotka siksi ovat oppineet kieltämään tunteensa. Siksi heidän voi olla vaikeaa näyttää tunteitaan tyttärilleen.
Miksi meillä on äitejä, jotka ohittavat uhrautuen omat tarpeensa ja sitten olettavat tyttären uhrautuvan jälleen puolestaan? Koska meillä on äitejä, joiden tarpeet eivät lapsenakaan olleet tärkeitä. He ovat oppineet uhrautumisen mallin omilta äideiltään. Nyt he odottavat tyttäriltään samaa.
Äitisuhde voi olla yksi elämän haastavimmista suhteista.
Sinä, jolle äitienpäivä on vaikea: et ole yksin.
Et ole ainoa, joka äitienpäivän tienoilla tuntee surua, kaipausta, syyllisyyttä, pettymystä, kiukkua, jopa vihaa (joka naisille on usein erityisen kielletty tunne). Anna itsellesi lupa tuntea.
Muista, että äitisuhdetta ei tarvitse kokea millään yhdellä tietyllä tavalla. Voit yhtä aikaa tuntea kiitollisuutta siitä, mitä olet äidiltäsi saanut – ja tuntea surua siitä, mitä olet jäänyt vaille.
Narsistiset suhteet eivät koskaan pääty sopuun tai yhteisymmärrykseen, rakentavaan keskusteluun tai kumppaneiden molemminpuoliseen tukemiseen. Muun muassa sen vuoksi hyvin epäterveistä narsistisista suhteista jää ilmaan tuhansia kysymyksiä ilman vastauksia, joita mielellä voi olla hyvin vaikea kestää tai hyväksyä.
Jatkuva ylianalysointi ja menneiden, sekä tulevan vatvominen ja murehtiminen on hyvin kuluttavaa ja energiaa vievää.
Jos huomaat, ettei mielesi meinaa rauhoittua tai löytää sellaisia vastauksia, jotka rauhottaisivat ajatuksia ja tunteita suosittelen käyttämään apuna seuraavia keinoja.
Luota omaan totuuteen
Sinä tiedät kyllä mitä olet kokenut ja nähnyt. Tiedät mitä sinulle sanottiin ja tehtiin.
Narsistisissa suhteissa yleensä hyvin vahvasti esiintyvän manipuloinnin vuoksi kaikki tapahtumat voivat kääntyä täysin päälaelleen tai pelkästään sinun syyksesi.
Ota etäisyyttä ja sulje pois sinulle sanotut sanat. Kaikki ne lumoavat lauseet, jotka hiljensivät ja peittosivat järjen äänen. Sen jälkeen: katso pelkästään tekoja, sieltä löydät totuuden.
Etsi tietoa narsismista
Kaikessa yksinkertaisuudessaan: etsi mahdollisimman paljon tietoa narsismista, niin tiedät ja ymmärrät mistä on kyse ja saat nimen ja sanoja sille mitä tapahtui ja miksi.
Tieto antaa vastauksia ja vastaukset rauhoittavat mieltäsi.
Harjoita itsemyötätuntoa
Häpeää ja syyllisyyttä. Itsesyytöksiä. Loputonta pohdintaa siitä, että olisinko voinut tehdä jotain paremmin tai vielä vähän enemmän.
Et olisi. Älä häpeä, se ei ollut sinun syytäsi.
Et olisi voinut tehdä enempää, koska muistathan, ettei mikään kuitenkaan koskaan riittänyt.
Älä jatka enää itsekin itsesi huonoa kohtelua ja moittimista, vaan suhtaudu itseesi lempeydellä ja lämmöllä ja aloita tekemään pieniä hyviä tekoja itsesi vuoksi, ihan jokainen päivä.
Haasta ajatuksiasi
Tiesitkö, että mielemme tuottaa useita kymmeniä tuhansia ajatuksia per päivä? Ja mitä luulet, kuinka moni nuista ajatuksista on 100% totta ja kuinka moni taas jotain ihan ihmeellistä soopaa?
Älä usko kaikkea mitä mielesi keksii ja kehittelee.
Haasta omia ajatuksiasi ja muista olla niillekin lähdekriittinen. Mitä faktoja sinulla on esittää tuon ajatuksesi tueksi vai keksikö mielesi kenties täysin omiaan?
Rajaa huoliaikaa
Huolia saa ja pitääkin käsitellä, mutta niiden jatkuva ja loputon vatvominen on hyvin kuluttavaa ja laskee kenen tahansa mielialaa.
Sovi itsesi kanssa maksimiaika per päivä, jonka käytät huolten käsittelyyn.
Voit ottaa avuksesi vaikka huolipäiväkirjan, johon kirjoitat 20min. ajan päivittäin huoliasi, murheitasi, pelkojasi ja kaikkea sitä negatiivista ja kuluttavaa tarinaa, jota mielesi pyörittää. Kirjoita lopuksi kolme asiaa, joista olet nyt kiitollinen ja jotka ovat nyt hyvin.
Sen jälkeen mene ja tee jotain sellaista, josta nautit. Tekeminen auttaa katkaisemaan murehtimista ja kiinnittämään huomiota toisaalle.
Jenni Kiviniemen uusi tietokirja Toivu satuttavasta suhteesta kertoo epäterveistä parisuhteista ja antaa keinoja sellaisesta toipumiseen. Tutustu kirjaan tästä.
Marju Pakkanen on kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista kiinnostunut henkilöstöasiantuntija ja runoilija. Marjun polku on kulkenut vakavan sairastumisen ja uupumisen kautta henkiseen heräämiseen ja kohti sydänpolkua. Hän on tuleva LCAF Certified Coach® -valmentaja ja Solar Fusion Treatment -energiahoitaja. Löydät Marjun somesta: @valonkosketuksessa | @valopunos.
Meillä kaikilla on omat varjomme, taakka, jota kuljetamme mukanamme elämänvarrelta kertyneistä kokemuksista. Jokainen meistä haluaisi nähdä itsensä mahdollisimman hyvässä valossa, sillä omien huonojen puolien kohtaaminen voi pelottaa ja tuottaa häpeää.
Voi olla helpompi syyttää muita, kieltäytyä näkemästä, että ihmiset toimivat meille peileinä. Varjomme kuitenkin muistuttavat olemassaolostaan esimeriksi silloin, kun jokin pieneltä tuntuva tapahtuma laukaisee meissä suuren tunnereaktion, kun toimimme itseämme vahingoittavalla tavalla tai silloin kun koemme huonommuutta ja arvottomuutta.
Fyysiset oireet ja stressi voivat olla viestintuojia
Varjot voivat tulla näkyviin stressaavassa elämäntilanteessa tai ne voivat olla syy sille, miksi stressaannumme herkästi. Varjot voivat tuntua meissä henkisen huonon olon lisäksi myös fyysisesti esimerkiksi selkäkipuna tai päänsärkynä. Varjomme edustavat alitajuista osaa itsestämme, sitä puolta, josta emme ole tietoisia. Ne vaikuttavat käytökseemme ja siihen, miten olemme itsemme ja toisten kanssa.
Voi olla, että pystymme juoksemaan varjojamme karkuun esimerkiksi suorittamalla elämää tai pitämällä itsemme kiireisenä, mutta jossain vaiheessa varjomme mitä luultavammin saavat meidät kiinni. Itselläni tuo hetki oli vakava sairastuminen ja se, etteivät voimani enää riittäneet pakenemiseen.
Mitä alitajunnastasi löytyy?
Varjojen kohtaamisessa on tärkeää tutustua alitajuntaamme, sillä se ohjaa meitä tiedostamattamme. Tietoinen mielemme käsittää ainoastaan noin 5 prosentista ja loput noin 95 prosenttia on enemmän tai vähemmän meiltä pimennossa. Alitajunnan pimeyksiin on kätkeytynyt muun muassa erilaisia rajoittavia uskomusmalleja sekä vaikeita tunnekokemuksia.
Omasta pimeydestäni löytyi muun muassa arvottomuuteen liittyviä uskomuksia ja tunteita, jotka saivat minut miellyttämään muita ja suorittamaan elämääni. Sitä kautta halusin lunastaa muilta oman arvokkuuteni. Mutta silloin, kun laskemme arvomme muiden varaan, tulemme ottaneeksi pelon elämänkumppaniksemme; entä jos emme tulekaan hyväksytyksi ja rakastetuksi sellaisena kuin olemme?
Tunteiden tiedostaminen auttaa alkuun
Varjot eivät muodostu suoraan menneisyyden tapahtumista, vaan niiden aiheuttamista vaikeista tunteista. Tunteiden tiedostaminen onkin reitti alitajuntaan. Kehoomme on saattanut elämämme aikana kertyä paljon tukahdutettuja tunteita, joita emme ole osanneet kohdata.
Tunteet ovat energiaa; ne värähtelevät tietyllä taajuudella. Jos sisimmässämme on paljon matalasti värähteleviä tunteita kuten häpeää, syyllisyyttä ja pelkoa, elämä voi tuntua hyvin raskaalta ja armottomalta. Se voi saada meidät näkemään ympärillämme yhä enemmän uhkia ja epäonnistumisia. Ja se mihin keskitymme, vahvistuu.
Varjojen kohtaamisessa tärkeää on itsemyötätunto. Sinun ei ole tarkoitus tavoitella täydellisyyttä, sillä varjot ovat inhimillisiä. On tärkeä opetella hyväksymään myös pimeämpi puoli, sillä vasta rakkauden avulla varjot on helpompi kohdata. Kun kohtaamme myötätunnolla varjomme ja kipeimmätkin tunteemme, vapautamme itsemme kokemaan yhä enemmän laajentavia tunteita kuten hyväksyntää, rauhaa ja rakkautta.
Seuraavista voi olla apua, jos mietit, miten varjoja voi lähteä kohtaamaan
1. Puhuminen
Tunteista puhuminen on keino ilmaista tunteita ja sitä kautta vapautua niistä. On hyvä kuitenkin tiedostaa, että saatamme pitää puhumalla yllä tukahdutettua tunnetta, mikäli vahvistamme puhuessamme mielikuvaa tapahtuneesta emmekä ole valmiita päästämään siitä irti.
2. Kirjoittaminen
Kirjoittaminen on hyvä keino päästä sisälle omaan alitajuntaan tai tunnekokemuksiin.
Kirjoita esimerkiksi mielipahaa aiheuttaneesta kokemuksesta 15 minuuttia päivässä useamman päivän ajan.
3. Ajatuksien ja käytöksen kyseenalaistaminen
Kyseenalaistamalla ajatteluasi ja toimintatapojasi voit päästä käsiksi uskomusmalleihin. Voit kysyä itseltäsi esimerkiksi, onko tämä ajatukseni oikeasti totta.
4. Luovuuden hyödyntäminen
Piirtämisen, tanssimisen, maalaamisen tai vaikka laulamisen avulla voit ilmaista tunteitasi ja vapauttaa kehoon jääneitä tunteita.
5. Lukeminen
Elämäntaito-oppaat sekä henkiseen kasvuun ja hyvinvointiin liittyvä kirjallisuus voivat antaa uusia näkökulmia ja oivalluksia.
6. Tietoinen läsnäolo
Voit pysähtyä tietoisen läsnäolon avulla tarkastelemaan ilman arvostelua omaa mieltä ja kehoasi, vain huomaamalla, mitä juuri nyt tapahtuu. Hiljentyminen ja pysähtyminen tekee tunteille mahdollisuuden nousta pintaan.
Omien varjojen kohtaaminen voi olla rohkein teko, mitä olemme tehneet. Palkinnon rohkeudesta saamme viimeistään silloin, kun huomaamme, että elämästä ja olemisesta niin itsen kuin muidenkin kanssa on tullut kevyempää ja helpompaa. Silloin, kun koemme ensimmäistä kertaa todellisen rauhan eikä meidän tarvitse enää juosta pakoon itseämme. Silloin, kun olemme täynnä valoa.
Someajan ”tabermann”, tohtoriopiskelija Susanna Jussila ammentaa herkät Sielun sopukoita -runonsa meille ihmisille yhteisistä kokemuksista, jotka koskettavat syvälle sydämeen. Meillä ihmisillä on nimittäin paljon tunteita ja ajatuksia, joita on vaikea pukea sanoiksi ja siksi niitä on myös usein vaikea ymmärtää.
Runoilija Susanna Jussila / Valokuvaaja: Aura Nukari
Kun taitava runoilija löytää kielikuvia, jotka osuvat suoraan omaan kokemukseen, voi yksi pieni runo saada aikaan suuria oivalluksia omasta sisäisestä maailmasta. Silloin tuntee, ettei ole yksin omien kokemustensa kanssa.
Juuri julkaistussa Sielun sopukoita -kirjassa on sekä somen rakastetuimpia että kokonaan uusia runoja. Runokirja on syntynyt somessa ja kirjan runoja voi myös jakaa somessa.
Esitimme muutaman kysymyksen Susannalle.
Runoistasi kuulee, että tiedät, mitä ihmisenä olemisen kipu todella tarkoittaa. Mikä on elämäsi kipein kokemus, josta ammennat runoja?
– Voi niitä on monia. Mutta jos ajattelen runojen kirjoittamista, niin kaikki sai alkunsa myötätuntouupumuksesta. Tilanteesta, jossa havahduin siihen, että olin kadottanut ilon ja toivon elämästäni. Olin muuttunut kyyniseksi, ja minun oli vaikea enää nähdä hyvää ympärilläni. Runoja kirjoittamalla aloin tutkia omaa sisintäni ja etsimään kadonnutta valoa. Sitä kautta löysin myös oman herkkyyteni, jota en ollut aiemmin tiedostanut. Samalla jouduin kuitenkin luopumaan unelma-ammatistani ihmisoikeustyön parissa.
Miten oman elämäsi haastavat vaiheet ovat vaikuttaneet runoihisi?
– Olen käsitellyt monia elämäni kipukohtia runojen avulla. Tällaisia ovat myötätuntouupumuksen lisäksi esimerkiksi nuorena koettu syömishäiriö ja säröt ihmissuhteissa. Myös rakkaudesta kirjoitan paljon, mutta se ei ole aina ollut helppoa. Liiallisesta vahvuudesta toipuvana on pitänyt opetella olemaan haavoittuvainen ja luottamaan toiseen ihmiseen, luottamaan rakkauteen.
Miten herkkyys on vaikuttanut tapaasi katsoa ja tulkita itseäsi, muita ja maailmaa? Miten se näkyy runoissasi?
– Herkkyys on itselleni myös sitä, että tunnen herkästi muiden ihmisten tunteita. Tämä on ollut välillä haastavaa, sillä en ole osannut vetää rajoja. Sitä on pitänyt harjoitella. Runoissani herkkyys näkyy myötätuntona, kykynä asettua toisen ihmisen asemaan ja ehkä sanoittaa jotakin sellaista, jonka moni ihminen tunnistaa itsessään. Vaikka herkkyys ja syvä myötätuntoisuus ovat piirteitä, joiden kanssa olen joutunut elämässäni tasapainoilemaan, niin runojen maailmassa niistä on apua. Ne auttavat minua navigoimaan jaettujen tunteiden maailmassa.
Runojasi kutsutaan lohturunoiksi, mitä lohtu sinulle merkitsee?
– Sanana lohtu on minulle lähellä itsemyötätuntoa. Se on sitä, että vaikeuksista huolimatta ja niiden keskelläkin on mahdollista tuntea läikähdys lämpöä.
Mikä tuo sinulle lohtua silloin, kun maailmalla tai sisuksissa myllertää?
– Annan kaikille tunteille tilaa olla, myös kipeille ja vaikeille. Sen jälkeen tartun usein kynään ja koetan löytää ympäriltä edes pienen häivähdyksen hyvää, jotakin mikä kannattelee.
Mikä Sielun sopukoita -runokirjan runoista on ollut sinulle tunteikkain? Kerro millainen tilanne tai kokemus runon taustalla on.
Hän tunsi taivaan,
se oli tippunut monta
kertaa niskaan, ja maan,
jonka muruset hän oli
oppinut omin käsin
poimimaan. Hän tiesi,
että mitä vaan voisi
tapahtua milloin vaan,
ja se teki jokaisesta
hetkestä arvokkaan.
– Olin hiljaittain harjoittelemassa runonlausuntaa näyttelijäntaiteen opettajan Laura Sipilän luona. En tajunnut, että runoon liittyi itselläni niin vahvoja tunnemuistoja, ennen kuin harjoittelin esittämään sen toiselle ääneen. Ensimmäisestä kerrasta ei meinannut tulla itkulta mitään. Tunsin olevani samaan aikaan pieni tyttö ja sen rinnalla seisova aikuinen nainen. Silloin tajusin tiivistäneeni runoon monta itselleni merkittävää kasvukokemusta, ja myös kiitollisuutta siitä, missä olen nyt.
Vaikka runoissasi on paljon ihmisenä olemisen kipuilua, niissä on myös valtavasti toivoa ja lämpöä – tukeakin. Mistä ammennat tuon valon runoihisi?
– Olen kadottanut yhteyden itseeni ja sisäiseen valooni elämässä useampaan kertaan. Nyt haluan pitää siitä hyvää huolta. Runot ovat yksi keino ylläpitää tuota yhteyttä.
Mikä on suomen kielen kaunein sana?
– Minusta se on sielu. Kun perustin Sielun sopukoita -blogin vuonna 2014 halusin sen nimeen sanan sielu, koska koin, että se oli jotakin, jonka merkitystä halusin elämässäni vahvistaa. Toivoisinkin, että sanoja sielu ja sielukkuus käytettäisiin suomen kielessä useammin. Ja että olisimme toisillemme lempeitä sieluja.
– Susanna Jussila, runoilija, väitöskirjatutkija ja hyvinvointivalmentaja, on kirjoittanut Sielun sopukoita -runoja vuodesta 2014. Vuonna 2018 niitä alettiin julkaista Hidasta elämää -somekanavissa, josta ne ampaisivat suureen suosioon.
– Susanna on koulutukseltaan yhteiskuntatieteiden ja filosofian maisteri ja tekee parhaillaan väitöskirjaa Jyväskylän yliopistoon traumojen ja kehollisuuden merkityksestä sosiaalisen oikeudenmukaisuuden edistämisessä. Runojen avulla Susanna haluaa vaalia sielun yhteyttä ja herättää tunteita, löytää se jokin, mikä menee rationaalista mieltä syvemmälle, sielun sopukoihin asti.
– Perhe: avomies Ilari, joka myös kirjoittaa runoja ja tekee musiikkia.
Kymmenen vuotta sitten ylisuorittajan elämäni tuli tiensä päähän. Uupumus pakotti minut pysähtymään ja tarkastelemaan, mitä ylisuorittamisen takana oikein oli.
Löysin itsestäni loputonta riittämättömyyttä.
En uskaltanut sanoa kenellekään ei, vaan venyin ja vanuin kaikkien pyyntöihin miten vain parhaiten pystyin.
Minun oli vaikeaa tunnistaa omia tarpeitani ja asettaa niitä etusijalle.
Pala palalta yritin rakentaa elämääni uudestaan. Tutustuin itseeni ja ihmettelin haparoiden, mitä oma voima oikeastaan on.
Kun olin lopulta ottamassa tärkeää askelta, avioeroa, ja vihdoin tunsin jonkinlaista luottamusta ratkaisun äärellä, äitini katsoi parhaaksi kertoa, miten pettynyt hän on minuun. Kuulemma suhtauduin aivan liian kevyesti avioliittoni tulevaisuuteen.
Olin tuolloin 34-vuotias, en enää lapsi. Olin jo alkanut muodostaa omaa tapaani suhtautua elämään. Kaipasin keveyttä, tilaa hengittää, vapautta tehdä omannäköisiäni ratkaisuja. Avioliitto oli molempien osalta tullut päätökseensä, ja tiesin jo, ettei kaikesta kannattanut pitää kiinni hinnalla millä hyvänsä.
Silti olin elämäni vaikeimmassa paikassa. Olisin tarvinnut myötätuntoa ja tukea. Siinä hetkessä äidin pettymys tuntui erityisen pahalta. Eikä se ollut äitini arvostelun ja kyseenalaistamisen äärellä ensimmäinen kerta. Äidillä oli monenlaisia mielipiteitä siitä, miten asioihin pitäisi suhtautua. Hänen tapansa oli oikein, minun väärin.
Järjellä ymmärrän, miten erilaisiin uskomuksiin hän on kasvanut ja hänet on kasvatettu. Luultavasti hänen maailmansa on paljon mustavalkoisempi kuin minun. Järkeily ei kuitenkaan riitä paikkaamaan sitä, mitä tunnetasolla olen jäänyt vaille: empatiaa.
Myöhemmin, kun kiittelin ystäviäni vaikeassa tilanteessa saamastani tuesta, äiti ilmoitti, että kyllä hänellekin voisi tulla jakamaan ongelmiaan.
Mutta todellisuudessa en voi – se ei tunnu turvalliselta. Omannäköisten valintojen äärellä en tarvitse toisen pettymystä vaan menen sinne, missä minua kannustetaan.
Haluaisitko syödä terveellisesti, käyttää ruuanlaitossa enemmän kasviksia ja oppia tekemään uusia herkullisia kasvisruokia? Käy kurkkaamassa Hidasta elämää -lukijoiden etu Ruokaboksi-palveluun – löydät sieltä myös paljon helppoja ja herkullisia kasvisruokareseptejä.
Tomaattinen palak paneer on leppoisa makumatka Intiaan kotimaisen leipäjuuston kera. Resepti on gluteeniton, ja kun valitset laktoosittoman leipäjuuston, se on myös laktoositon. Ruoka valmistuu noin 45 minuutissa ja sitä riittää 4-5 annokseen.
Resepti ja kuva ovat Ruokaboksi-palvelusta, joka suunnittelee puolestasi arkiviikon ruuat ja tuo kotiovellesi helpot, selkeät reseptit sekä kokkaamiseen tarvittavat ainekset.
TOMAATTINEN PALAK PANEER & RIISIÄ
Ainekset:
1 sipuli
1-2 valkosipulinkynttä
0,5 chili
3 porkkanaa
1 pieni pala inkivääriä (1 cm)
n. 300 g leipäjuustoa
n. 100 g pinaattia
1-2 rkl öljyä
1 tl suolaa
ripaus mustapippuria
2 tl juustokuminaa
1 tl curryjauhetta
ripaus kanelia
ripaus sokeria
1-2 rkl valkoviinietikkaa
n. 400 g säilöttyjä kirsikkatomaatteja
1 prk kaurakermaa + tilkka vettä
0,5 ruukku lehtipersiljaa
Lisäksi:
basmatiriisiä 3 dl
Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipulinkynnet. Suikaloi puolikas chili. Kuori ja viipaloi porkkanat mahdollisimman ohuiksi viipaleiksi. Kuori ja raasta pala inkivääriä.
Kuutioi leipäjuusto.
Laita vesi kiehumaan riisiä varten.
Huuhtele pinaatit siivilässä kylmän veden alla.
Keitä riisi pakkauksen ohjeen mukaan.
Kuumenna paistinpannu ja öljy. Lisää pannulle sipulit, chili, porkkanat ja inkivääri. Paista käännellen 3-4 minuuttia.
Mausta suolalla, mustapippurilla, juustokuminalla, curryjauheella, kanelilla ja valkoviinietikalla.
Kaada pannulle säilötyt kirsikkatomaatit ja kaurakerma. Huuhtaise tomaattitölkki vedellä ja kaada vesi kastikkeeseen. Kuumenna kiehuvaksi ja hauduta noin 5-8 minuuttia.
Lisää sitten huuhdotut pinaatit ja leipäjuusto kastikkeeseen. Kuumenna ja hauduta hetki.
Hienonna puolikas ruukku minttua ja viimeistele kastike sillä.
Tarjoa tomaattinen palak paneer riisin kanssa.
Jos arkiruokien miettiminen ja kokkaaminen ei satu olemaan intohimosi, Ruokaboksin avulla saat enemmän aikaa itsellesi ja asioille, joita oikeasti haluat tehdä. Kurkkaa Ruokaboksiin ja lunasta Hidasta elämää -etusi TÄÄLTÄ.
Uumoiletko olevasi erityisherkkä? Katso tunnistatko itsesi näistä monelle erityisherkälle ominaisista piirteistä.
Toisten ihmisten mieliala vaikuttaa sinuun.
Huomaat pienet yksityiskohdat ympäristössäsi.
Mielesi on aktiivinen ja prosessoit asioita syvällisesti.
Inhoat ristiriitoja ja kritiikki menee ihon alle.
Pohdit elämän isoja kysymyksiä.
Koet aistiärsykkeet, kuten hälinän, kovat äänet, kirkkaat valot, voimakkaat hajut ja erilaiset keholliset tuntemukset voimakkaasti.
Kipukynnyksesi on matala.
Säikähdät helposti.
Et siedä väkivaltaisia tai kauhuelokuvia.
Olet tarkka ja tunnollinen.
Kiire ja liian monen asian tekeminen yhtäaikaa saa olosi todella kuormittuneeksi.
Arvostat kauneutta ja rauhaa.
Nautit syvästi liikuttavista taide-elämyksistä.
Nautit syvällisistä keskusteluista ja kaipaat ihmissuhteissasi aitoutta.
Merkityksellisyyden tunne on sinulle tärkeää.
Olet lojaali ja luotettava.
Tunnet syvästi ja olet empaattinen.
Et nauti small talk:ista.
Muutokset tuntuvat vaikeilta.
Et pidä siitä, että joudut suorittamaan jotakin tarkkailun tai arvostelun alaisena.
Kiristävät vaatteet ja epämukavat materiaalit tuntuvat sietämättömiltä.
Koet monesti tulevasi väärinymmärretyksi.
Nälkä vaikuttaa mielialaasi.
Olet tarkkanäköinen ja intuitiivinen.
Samaistut voimakkaasti toisten ihmisten kokemuksiin.
Kuinka moni osui kohdalleen? Kaikilla herkillä ei ole kaikkea eikä samassa mittakaavassa. Myös se, millaiset voimavarat itsellä on, vaikuttaa herkkyyden kokemiseen. Stressaantuneena ja väsyneenä pienetkin asiat tuntuvat enemmän. Energisenä ja hyvinvoivana esim. toisten tunteet eivät tartu yhtä helposti ja ärsykkeitä jaksaa paremmin. Siksi onkin hurjan tärkeää, että erityisherkkä ihminen muistaa pitää itsestään huolta. Se tarkoittaa mm. riittävää lepoa, taukojen pitämistä päivän aikana, palauttavaa tekemistä ja liikuntaa, iloa tuovia harrastuksia ja tervettä rajanvetoa.
Jos olet herkkä, ja arki käy jatkuvasti liikaa voimillesi, saatat tarvita apuja, jotta pystyt löytämään herkkyydestä myös vahvuutesi.
Suvi Bowellanin Herkän voimakortit ovat hyvä apu itsetuntemuksen lisäämiseen ja päivittäisestä palautumisesta muistuttamiseen. Kurkkaa Herkän voimakortit -korttipakka TÄÄLTÄ.
Äiti sanoo rakastavansa, mutta en tunne sitä. Äiti sanoo tukevansa minua, mutta seuraavassa lauseessa kyseenalaistaa valintani. Äiti sanoo kannustavansa minua, mutta seuraavaksi ihmettelee, miksi minä oikein toimin niin kuin toimin. Äiti sanoo, että minulle voit kertoa vaikeista asioista, mutta jos kerron, hän kertoo miten pettynyt on minuun. Sitten hän loukkaantuu, kun en enää kerro asioistani. Äiti sanoo, että minun luokseni olet aina tervetullut, mutta en tunne oloani hänen lähellään vapaaksi, levolliseksi tai turvalliseksi. Äiti yhdellä kädellä kutsuu luokseen, toisella työntää kauemmas.
Läheskään aina äidin ja tyttären suhteessa suhde ei ole päässyt muodostumaan turvalliseksi. Kiintymyssuhde on usein luonteeltaan joko ristiriitainen tai välttelevä.
Ristiriitainen kiintymystyyli syntyy, kun lapsi elää vaihtelevassa tunneilmapiirissä. Aikuiset ovat reagoineet lapsen tunteisiin ja tarpeisiin epäjohdonmukaisesti: välillä myötätuntoisesti, lasta tukien ja turvaa tarjoten, välillä taas lapsen tarpeet ohittaen, väheksyen tai jopa torjuen. Lapsi on oppinut jatkuvasti tarkkailemaan, millä tuulella vanhempi on, ja sopeuttamaan käyttäytymistään niin, että saa huomiota, turvaa ja hyväksyntää. Tällöin hän aikuisenakin pyrkii mukautumaan, miellyttämään ja seuraamaan muiden tarpeita – sekä unohtaa omansa.
Välttelevä kiintymystyyli saa tyypillisesti alkunsa silloin, kun lapsi jää vaille aikuisen kannattelua ja myötätuntoa. Hän on oppinut, että tarpeita tai tunteita ei ole turvallista ilmaista, vaan ne kannattaa mieluummin tukahduttaa. Hän on tottunut käsittelemään asiat järkeilemällä, tunteiden kohtaaminen on vaikeaa. Usein välttelevästi kiintynyt on itsenäinen ja antaa ymmärtää, ettei tarvitse muita, mutta todellisuudessa hän saattaa pelätä läheisyyttä – se ei ole hänelle turvallista.
Äitien ja tyttärien välisissä suhteissa nämä kiintymystyylit ovat yleisiä.
Lisäksi suhteisiin vaikuttaa usein ilmiö nimeltä äitihaava. Se kuvaa muun muassa sitä, kuinka rajoittavat uskomukset, emotionaaliset haasteet ja naiseuteen liittyvä kipu periytyvät äidiltä tyttärelle.
Äitihaava on usein ristikkäisten voimien vyyhti. Se ei ole mustavalkoinen ilmiö: äidin oma kipu ja käsittelemättömät tunteet saatetaan siirtää tyttärelle hyvinkin hienovaraisesti. Äidin tarkoitus voi olla erinomaisen hyvä, hän haluaa tyttärelleen hyvää – mutta ne eivät ylety tunnetasolle.
On myös mahdollista, että alitajuisesti tytär muistuttaa äitiään oman elämänsä menetetyistä mahdollisuuksista, jolloin äiti ei uskalla tai halua nähdä tyttärensä menestystä.
Tytär voi nähdä sen, mikä suhteessa äitiin on hyvää. Silti hän saattaa tuntea vielä vahvemmin sen, mikä suhteessa ei toimi. Ehkä hän yrittää ohittaa jatkuvan kyseenalaistamisen, vähättelyn tai tunnetason torjunnan – tai sitten hän alkaa vähitellen asettaa sille rajoja.
Sauna on suomalaiselle luonteva hiljentymisen paikka. Tässä 5 vinkkiä, joiden avulla voit syventää saunakokemustasi ja mielen palautumista:
1. Hiljenny
Jos menet saunaan yhdessä muiden ihmisten kanssa, sopikaa etukäteen, että joko osan ajasta tai koko saunomisen ajan ette puhu lainkaan. Kommunikointi aktivoi ajattelua ja fokustaa mielen toiseen ihmiseen, ymmärtämiseen ja kielen tuottamiseen.
2. Huomaa kehon tuntemukset
Saunassa on helppo tuoda huomio kehotuntemuksiin, sillä syke nousee, hengitys muuttuu ja hiki alkaa virrata. Tunnustele myös, miltä alusta tuntuu allasi: miten keho painautuu lauteita tai laudeliinaa vasten. Jos teet jalkakylpyä saunassa, suuntaa huomiosi tuntemuksiin jaloissasi – mahdollisimman kauaksi pään ruksuttavista ajatuksista.
Kun peset kehoa tai hiuksia, tunnustele, miltä kehossa tuntuu. Joskus kiireisen arjen keskellä suihkussa käyminen on nopea rutiinitoimenpide, jonka aikana ajatukset ovat aivan muualla. Kosketa ihoasii lempeän pehmeästi ja tunne, miltä kädet tuntuvat päänahassa tai iholla. (Huom! Tutkimusten mukaan oma kosketus rauhoittaa!)
3. Huomaa ajatukset
Joskus kun pysähtyy, ajatuksia tuntuu tulevan valtavasti joka suunnasta. Kun huomaat ajatuksen, voit todeta, että ”ahaa, ajatus” tai voit vaikka nimetä sen, esimerkiksi: suunnittelua, murehtimista, ideointia, haaveilua tms. Tuolla hetkellä voit myös päättää itse lähdetkö ajatuksen mukaan vai siirrätkö huomiosi saunakokemukseen.
Moni sanoo, että saunassa tulee parhaat ideat. Se johtuu siitä, että luovilla ajatuksilla on tilaa tulla, kun ei aktiivisesti ajattele niin paljon: saunassa ei tarvitse säätää aikatauluja tai ratkaista ongelmia. Päinvastoin: sauna on suomalaiselle tila, jossa huolet heitetään hetkeksi löylyn mukana.
4. Huomaa äänet
Saunan äänimaisema on aika rauhallinen, mutta ääniäkin löytyy. Huomion tuominen ääniin auttaa ajatusmyllyjen katkaisemisessa. Kerta toisensa jälkeen tuo huomio saunan ääniin: löylyn sihinä tai hiljaisuus äänien välissä. Jos saunot puusaunassa, saatat kuulla tulen rätinä – ja pihasaunassa ehkä lintujen laulua keväisin.
5. Tuoksuttele
Tuoksut luovat ja tuovat muistoja: Muistatko lapsuudesta, miltä mummolan saunassa tuoksui? Muistatko, miltä koivut tuoksuivat saunatauolla ulkona? Laita muutama tippa löylytuoksua löylyveteen tai tuoksuttele puusaunan muistomaailmaa. Tuoksut palauttavat kehoon muiston huolettomasta ja rauhallisesta hetkestä.
Löysin viisi lempeää, rauhoittavaa ja inspiroivaa voimakuvaa Hidasta elämää -kirjailijoilta💜 Näihin on ihana palata, kun tarvitsee rohkaisua ja lempeää kannustusta elämän haasteissa ja risteyskohdissa!
Tämä rauhoittava lainaus on poimittu Sanna Wikströmin ja Jutta Larmin (ent. Gustafsberg) Tsemppikirjasta.
Rajoittavat uskomukset liittyvät usein siihen, mitä ajattelet itsestäsi, omasta arvostasi, kyvyistäsi tai mahdollisuuksistasi elämässä.
Tyypillisimpiä rajoittavia uskomuksia ovat seuraavat:
Olen vähemmän kuin muut. Olen huonompi kuin muut. En ole yhtä arvokas kuin muut.
Muiden tarpeet ovat tärkeämpiä kuin minun. Omista tarpeista huolehtiminen on itsekästä.
En saa näkyä enkä kuulua. Minun ääneni ei ole tärkeä.
En ole tarpeeksi, mutta en saa myöskään olla liikaa.
Minulla ei ole lupa asettaa rajoja. Olen muita varten. Muiden hyvinvointi on minun vastuullani.
Minun pitää tehdä jatkuvasti paljon töitä, jotta selviydyn.
Minussa on jotain vikaa. Minua ei voi rakastaa. Minun pitää olla tietynlainen, jotta kelpaan.
En ikinä riitä sellaisena kuin olen.
Tunnistatko näitä itseltäsi? Miten haluaisit elää ja miten toteuttaisit itseäsi, jos tällaiset ajatukset eivät enää rajoittaisi sinua?
Rajoittavat uskomukset periytyvät usein tiedostamatta kotoa, perheissä, esimerkiksi äideiltä tyttärille. Kurkkaa Katrin kirja, josta voit lukea lisää uskomusten periytymisestä äidiltä tyttärelle:
Äitiyteen liittyy vahvoja uskomuksia: Vanhempia kuuluu kunnioittaa tapahtui mitä tahansa. Ongelmista ei ole lupa puhua. Äidille tulee olla loputtoman kiitollinen – myös silloin, kun kiitollisuuden aiheet hukkuvat haasteiden alle.
Voimakkaiden uskomusten vuoksi meidän ei aina ole helppo nähdä harmaan sävyjä, kuten suhteessa olevia ristiriitoja. Joskus unohtuu se, että läheisissäkään perhesuhteissa ei toiselta tarvitse hyväksyä mitä tahansa.
Äitihaava ilmenee äitien ja tyttärien suhteissa muun muassa arvosteluna, vähättelynä tai häpäisemisenä. Se voi olla hyvinkin hienovaraista, rivien välissä ja äänensävyissä tapahtuvaa kyseenalaistamista tai mitätöintiä.
Oma kokemukseni äitihaavasta on ristiriitainen. Kun olen yrittänyt kuvailla, mikä on äitisuhteeni ongelman ydin, pitäisi kertoa esimerkkejä. Kuitenkaan yksittäiset kokemukset, sanat tai tilanteet eivät välttämättä kuulosta mahdottoman pahoilta. Vaikutan varmasti siltä, että olen itse niuho, vaativa – ja ymmärtänyt väärin.
”Kuka tuollaisesta nyt piittaa?” ”Vanhemmat ihmiset nyt ovat tuollaisia… Älä välitä, anna mennä toisesta korvasta ulos!” ”Sinä varmaan vain kuvittelet.”
Tämä on vain vahvistanut tunnetta, että vika on minussa. Minun pitäisi vain olla toisenlainen, hyväksyä ja ymmärtää – ja toimia itse toisella tavalla, jotta suhde toimisi paremmin.
Mutta aina, kun yritin lähestyä äitiäni, törmäsin jonkinlaiseen vastustukseen. Hienovarainen kyseenalaistaminen ja kokemukseni mitätöinti jatkui. En tullut kuulluksi enkä kohdatuksi.
Kuinka kauan kukaan jaksaa sietää ja antaa anteeksi sanoja, joita toinen täysin suodattamatta heittelee ilmoille vuosi ja vuosikymmen toisensa jälkeen?
Kuinka kauan kukaan jaksaa antaa anteeksi sanoja, joita toinen suodattamatta heittelee ilmoille vuosikymmen toisensa jälkeen?
Äitihaava ei välttämättä ole selkeä käyttäytymiskaava, saati yksittäinen väkivaltakokemus. Minusta tuntui kuin olisin ollut neulatyyny, jota on pikkuisen pistelty vuosikymmeniä. Ensin sitä ei edes tajunnut, pistoilta vain tiedostamattaan piiloutui suojakuorensa taakse.
Mutta kun aloin oikeasti tuntea tunteitani, oli pakko havahtua todellisuuteen. Piikkejä ei enää voinut olla huomaamatta. Me kaikki tiedämme, miten pienellekin kiusalle voi herkistyä, kun se riittävän usein ylittää ärsytyskynnyksen… Jossain kohtaa sitä ei vain enää suostu ottamaan piikkejä vastaan.
Äitihaavan hoitaminen on muun muassa rajojen asettamista. Jokainen voi tehdä sen omalla tavallaan – ei ole yhtä ainoaa oikeaa kohtaa, johon raja kuuluisi asettaa. Voit itse valita, mitä olet valmis ottamaan vastaan ja mitä taas et.
Läheisimmissäkin suhteissa (ja erityisesti niissä) tulee olla tilaa molemminpuoliselle kunnioitukselle.
Jos äitisuhteesi tuntuu ristiriitaiselta, etäiseltä tai selittämättömällä tavalla vaikealta, tutustu Katri Syvärisen uutuuskirjaan Äitihaava – tyttären raskas perintö.
