(Tämä juttu on toinen osa selviytymiskeinoista ja ote Lähelle-verkkokurssiltani. Ensimmäisen osan voit lukea täältä).
11. Manipuloiminen
Jos ei usko omaan rakastettavuuteensa eli siihen että saa vain olla, saattaa alkaa manipuleeraamaan toisia. Tällä spektrillä voi olla lievempää ja tosi vahvaa toimintaa, ja se voi näyttää tosi monenlaiselta. Manipuloimisen voisi kiteyttää näin: yritys vaikuttaa toisen toimintaan ja ajatteluun tavalla, joka edistää omaa etua ja halua – ilman, että tunteistaan ja tarpeistaan puhuu suoraan. Manipuloiminen voi tapahtua esimerkiksi syyllistämisen, painostamisen tai uhriutumisen kautta. ”Jos et tee näin, niin sitten mä teen näin” tai ”Koska sä teet noin niin mun on ”pakko” tehdä näin”. Manipulatiivisuuteen liittyy vahvasti ajatus / tunnelma, että toisen sanat ja teot määrittävät omaa oloa – ja sen käyttämistä toisia vastaan. Pohjimmiltaan manipuloiminen on kontrollia, joka nousee pelosta.
Alla on syvä turvan tarve.
12. Väistäminen tai kieltäminen
”Ai mikä ongelma täällä nyt muka on, ei mulla mitään ongelmaa ole” (jossa on jo manipulatiivinen vivahde), ”Mulla on kaikki ihan hyvin” (vaikka ei selvästi olekaan), ”Ei puhuta siitä”. Väistäminen ja kieltäminen ovat tapa paeta tunteitaan ja käsillä olevaa. Jos teeskentelee, ettei mitään pulmaa / hankalia tunteita olekaan, sitä ei tarvitse kohdata ja käsitellä.
Alla on usein turvan tarve.
13. Marttyyrius / uhrius
Diippiä uskomusta / toimintamallia siitä, että oma olo on ulkoisesta kiinni. Elämä potkii päähän, muut jyräävät. Uhriuden tila on sitä, että jää kiinni olosuhteisiin / tunnelmiin / sellaiseen suhteeseen itsen tai toisten kanssa joka eivät tee itselle hyvää. Silloin ei tarvitse ottaa vastuuta itsestään vaan voi syyttää muita ja maailmaa, kun hommelit ovat niin kurjasti.
Uhritilan äärellä tarvitaan tosi paljon myötätuntoa, turvaa ja rakkaudellisuutta – ja päättäväisyyttä nostaa oma sisäinen lapsi turvaan. Vihdoinkin oman itsensä toimesta. Uhri rankaisee itseään ja ympäristöään huomaamattaan jäämällä uhriksi ja tekeytymällä siksi henkilöksi, joka tässä nyt kärsii muiden puolesta, on se joka joutuu aina sivuun, tallotuksi ja hylätyksi – ja odottaa muutosta muilta. Mitä tahansa, paitsi itsestä vastuun ottamista. Uhriuden alla on usein syvä hylätyksi tulemisen haava.
Alla on hoivan, myötätunnon, turvan ja läheisyyden tarpeita.
14. Lääkitseminen / turruttaminen
Ai että, ruokahan esimerkiksi on maailman yleisin lohduke! Ruoka ja ravinto = äidin rakkaus. Tunnistatko? Erityisesti, kun on jäänyt jollakin tapaa vaille rakkaudellista, äidillistä hoivaa ja hellyyttä, ruoka saattaa olla sen korvike omassa elämässä. Tai sitten lääkettä voi olla päihteet, seksi, kova liikunta, hyvinvoinnin suorittaminen, shoppailu, turruttava somettaminen tai tv:n katsominen. Mikään näistä puuhista ei itsessään ole yhtään mitään – ne voivat parhaimmillaan olla ihania hoivan puuhia (en puhu addiktioista), vaan niihin liittyvä toiminta lautautuu silloin, kun yritämme niiden kautta täyttää täyttymättömiä tarpeitamme. Itseään ei näiden puuhien äärellä pidä piiskata vaan havaita signaali omista täyttymättömistä tarpeista ja valita, jos haluaa alkaa löytää rakkautta ja turvaa muulla tavoin – esimerkiksi auttajan avulla <3
Alla on usein nähdyksi, kuulluksi ja hyväksytyksi tulemisen tarpeet, hoivan, turvan ja läheisyyden tarve.
15. Alistuminen / dominoiminen
Jos asettuu alapuolelle, ei tarvitse ottaa vastuuta näkyväksi tulemisesta: tunteidensa ja tarpeidensa alttiiksi asettamisesta ja niiden jakamisesta. Alistuva sivuuttaa omat tarpeensa / mielipiteensä / olonsa ja sopeutuu toisiin. Alistuva saattaa kokea, että muut jyräävät, vaikka onkin itse jättänyt rajojaan ilmaisematta. Alistuminen ja yläpuolelle asettuminen eli dominoiminen kertovat kumpikin epävarmuudesta ja turvattomuudesta, yhteydettömyydestä omaan maskuliiniseen isä-energiaan. Yläpuolelle asettuva on ihan yhtä pelokas tuomaan aitoja tunteitaan ja tarpeitaan esiin ja pikemminkin vaatii mutta ei pyydä. Saatamme jokainen alistua tai dominoida tilanteesta riippuen joskus – joko jyrätä tai väistää.
Alla on pelon / epävarmuuden tunne eli syvä turvan ja nähdyksi tulemisen tarve.
Lähelle-ihmissuhdekurssini käytössäsi koko kesän. Voimauttavat kurssini ja terapeuttisen valmennukseni löydät TÄÄLTÄ.
”Maailmassa, joka koettaa syöttää joka suunnasta ihanteita, millainen on hyvä ja menestynyt ihminen, on suurinta rohkeutta olla oma itsensä. Ehkä sinulle on sanottu jo lapsena, että olet ”liian” sitä tai ”liian vähän” tätä. Muut ihmiset ovat saattaneet omassa vajavaisuudessaan tartuttaa sinuun häpeän, että olet vääränlainen. Se ei ole totta. Sille on tarkoituksensa, miksi sinä olet juuri sellainen kuin olet. Kaikenlaisia ihmisiä tarvitaan.”
Niin, sinä synnyit aitona ja originaalina. Ehkä et enää tunnista sitä versiosta itsestäsi? Olet saattanut jo pitkään tukahduttaa omat toiveesi ja tarpeesi, ja piilottaa tietyt ominaisuutesi, koska niin vain on ollut ”helpompaa”. Tietynlaisen roolin ottaminen ja muiden tahtoon ja makuun mukautuminen on varmasti tuonut sinulle rauhan. Olet voinut välttää konfliktit ja sivuuttaa hylkäämisen pelon. Siksi olet antanut muiden vaikuttaa päätöksiisi enemmän kuin olet ehkä tajunnut.
Silloin, kun ihminen ei ole aito oma itsensä, hän miettii aivan liikaa sitä, ”mitä muut minusta ajattelevat”. Haluat tehdä vaikutuksen muihin tekemällä asioita ja käyttäytymällä siten, mistä tiedät saavasi yleisen hyväksynnän tai jopa ihailua. Millaisia asioita kerrot itsestäsi ja läheisistäsi? Mitä postaat someen? Saatat jopa harrastaa sellaisia asioita, joita kohtaan et oikeasti tunne paloa – tiedätkö edes, mikä on intohimosi?
Tai sitten olet ottanut miellyttäjän roolin, koska kuka nyt ei pitäisi kiltistä ja mukautuvasta ihmisestä. Siispä hymyilet, vaikka olet lopen uupunut. Olet aina käytettävissä, koska et uskalla tuottaa muille pettymystä. Huolehdit, että kaikilla muilla on hyvin, vaikka itse tarvitsisit tukea tai vain lepoa. Sinä toden totta ansaitsisit Oscarin oman elämäsi sivuroolista.
Huono puoli tästä on se, ettet saa silloin hyväksyntää aitona itsenäsi. On myös todella kuormittavaa ja väsyttävää olla muunlainen kuin oma aito itsensä, eikö?
Muiden mielipiteet kertovat heidän uskomuksistaan
Et ehkä huomannut, missä vaiheessa kadotit itsesi. Se saattoi tapahtua jo lapsena tai sitten myöhemmin elämässä, kun sinulta alettiin odottaa tietynlaisia valintoja. Saatoit lähteä opiskelemaan jotain ”järkevää” alaa, jotain mihin suvussakin kannustettiin. Sinulle opetettiin uskomuksia elämästä, onnellisuudesta ja rahasta, jotka sotkivat pääsi ja sulkivat sydämesi eli yhteyden itseesi. Nyt omat unelmasi ovat niin kaukana, ettet tavoita niitä, tai jos haluaisitkin toteuttaa jonkin unelmasi, pelkäät näitä sanoja:
-”Naurettava idea!”
-”Älä nyt ole hullu.”
-”Olet liian vanha.”
-”Olet liian kouluttamaton.”
-”Et tule onnistumaan.”
-”Älytöntä haitattelua.”
-”Todella itsekästä.”
Noita lauseita saatat pelätä muiden sanovan, mutta hyvin todennäköisesti pyörität niitä ainakin omassa päässäsi – ja usko pois, jos itse olisin saanut euron joka kerta kun olen itse kuullut nuo lauseet kirjoittajan urallani, olisin voinut tarjota itselleni juhlaillallisen hienossa ravintolassa.
Pelko on ymmärrettävää, mutta sille ei tarvitse antaa liikaa valtaa. Ala purkaa rajoittavia uskomuksia miettimällä, kenen ajatuksia pyörität päässäsi ja ovatko ne ihan totta. Mitä itse ajattelet ja haluat?
Tähän matkaan tarvitaan rohkeutta päästää irti siitä, mikä ei enää toimi. Se on prosessi, johon kannattaa suhtautua uteliaisuudella: mitä kaikkea minusta vielä löytyy ja mitä elämällä on minulle vielä tarjottavana!
Kun et joudu enää pinnistelemään pysyäksesi roolissasi, vapaudut ja rentoudut. Alat nauttia elämästä ja vetää puoleesi itsellesi sopivampia asioita ja ihmisiä – alat elää aitoa, omannäköistä elämää!
”Oletko unohtanut, miten ainutlaatuinen Sinä olet? Oletko tajunnut, että vain Sinulla on nuo ominaisuutesi, taitosi ja ulkonäkösi? Eikö olekin mahtavaa! Älä siis tuhlaa aikaasi yrittämällä olla joku muu, vaan ole rohkeasti Sinä. Minkä roolin haluat hylätä, joka on rajoittanut sinua tähän asti? Mitä puolia et ole vielä uskaltanut näyttää itsestäsi?”
Sitaatit olivat luomani Rohkeutta on…-korttipakan kortista numero 9: Rohkeutta on olla oma itsensä.
Koti on paikka, jossa toivoisi olevan turvaa ja huolettomuutta. Joillekin koti seesteisyyden tyyssija, jossa toiveena on mahdollisimman neutraaleja sävyjä, usein vaaleaa. Minulle kotiin tulee seesteisyyttä, kun siellä on myös huolettomuutta. Huolettomuus on monen asian summa. Tässä kesäkotimme huolettomuutta lisäävät asiat, joihin Peppi Pitkätossun Huvikumpu on inspiroinut:
1. Kierrätyshuonekalut ja -ideat
Vanhojen asioiden kierrättäminen on luovuutta parhaimmillaan. Ajattelen, että on helppo mennä kauppaan ja ostaa sieltä kaikki valmiina, mutta kierrätys vaatii kärsivällisyyttä, kykyä yhdistellä uutta ja vanhaa ja myös nähdä vanhassa tavarassa jotain mitä se ei ehkä ole koskaan ennen ollut…
Löysin kuvan ruokapöydän vanhan kotimme roskikselta. Se oli löydettäessä petsattu kirsikan sävyiseksi. Hioin pöydän. Lakkasin jalat, jotka olivat tammea, ja maalasin pöydän kannen lohen värikseksi (pöydän kansi ei ollut täyspuuta). Etualalla oleva viltti on löydetty kirppikseltä ja seinää vasten oleva tuoli roskalavalta. Hyllyssä oleva kynttelikkö on edesmenneen mummoni peruja.
Kuvan edustalla oleva sohvapöytä on oikeasti tarjotin, jonka ostin Facebook-kirppiksellä. Pöydän jalkana (joka ei harmillisesti näy kuvassa) toimii teknisestä tilasta ylimääräiseksi jäänyt tarjottimen värinen vesipumpun teline (vastaa muodoltaan seuraavan kuvan maljakkotelinettä).
Maljakkona toimii vanha ulkovalaisimen kupu, jolle löysin telineen uutena marketista. Rottinkituolin on ostettu Torista.
Makuuhuoneen seinäkoriste on tehty rikkinäisestä riipputuolista – kuten myös kukka-amppeli. Oksa löytyi oman tonttimme metsästä. Yöpöydät ovat vanhempieni vuonna 1975 ostamat. Hioin ja maalasin ne, sekä vaihdoin uudet vetimet.
Vanhemman lapsen hyllynä ja yöpöytänä toimii kiettätyskeskuksesta löytämäni syöttötuoli, joka kääntyy saranoilla myös pöytä-tuoliksi tarvittaessa.
Nuoremman lapsen pikkukaapit/-hyllyt ovat viinilaatikoita, jotka sain joskus naapurilta. Klaffipöytä on myös saatu.
Baarituolit löytyi Torista.
2. Värikylläisyys
Rakastan värejä. Ne tekevät elämästäni kiinnostavaa. Kun katson, miten värit tanssivat tai soivat yhteen, sieluni hykertelee. Värien kautta minusta tuntuu, että olen elossa!
Kun löysin tapetin, menin sen kanssa maalikauppaan ja nappasin tapetin sävystä pöydän maalin sävyn. Maalasin samalla maalilla hyllyssä olevan lampun. Mummon perintönä saatu kynttelikkö sai tietenkin kynttilät kolmessa eri sävyssä, jotta tunnelma ei kävisi tylsäksi.
Kun valitsimme keittiön kaappeja, tarjolla oli pääosin valkoista, harmaata ja mustaa. Vihreä oli mallistossa ainoa, jota saatoin kutsua väriksi. Ja se sopi hyvin suunnitelmaani, joka oli ”metsästä inspiroitunut Huvikumpu”. Ilmastointiputken spreijasin kultaiseksi noudattaen ohjetta: ”jos et voi peittää sitä, korosta sitä”.
Aivan ensimmäinen asia, jonka halusin ehdottomasti kesäkotiimme oli nämä Kymppilattioiden Paris Mix -laatat. Olin etsinyt pitkään riittävän värikkäitä ja leikkisiä kaakeleita, mutta niin monessa paikassa oli taas tarjolla vain beigeä, harmaata, valoista ja mustaa. Tiedän, että moni pitää noista väreistä seesteisyytensä vuoksi, mutta minua ne masentavat. Ajattelin, että nämä laatat ovat huvikumpumaisinta, mitä tiedän! Ja jos joku miettii, miten kaato tehdään tällaisen isomman laatan kanssa: valitsin näiden laattojen sävyyn sopivan roosan 10x10cm -laatan viemärikaatoa ja seinälle kohoavaa ylösnousua varten.
Saunalle valikoitui Kymppilattioiden marokkolaattavalikoimasta Genova Blue -laatta, joka toimii yhdellä seinällä tehosteseinänä. Tehosteseinän parina toimivat valkoinen kaakeliseinä ja hirsiseinä, musta lattia sekä kultainen suihku.
3. Leikkisyys
Värit ja luovat kierrätysratkaisut ovat osa tilan leikkisää luonnetta, mutta lasten kanssa pohdimme, että haluamme kesäkotiimme myös toiminnallista leikkisyyttä. Toiminnallinen leikkisyys olkoon vastaisku passiiviselle staattisuudelle.
Kulkuväylälle asennettiin renkaat, jotta niissä voi aina ohimennen roikkua, pyörähtää ja vaihtaa näkökulmaa pää alaspäin.
Näin jälkeenpäin voisin sanoa, että meidän kesäkodin sydän on ”pömpeli”: puolapuita pääsee kiipeämään aidatulle parvelle. Ruokailutilan puolelle ”pömpeli” toi tapettiseinän. Puolapuut toimivat jumpassa ja leikeissä.
Eteisen puolella ”pömpeli” toimii sekä ulkovaatesäilytykseen että varastona: pömpeli kätkee sisäänsä liukuovilla hyvänkokoisen varastotilan.
Parvelta on näkymät yläikkunoiden kautta taivaalle. Lattia on tehty lankusta – ja tietenkin saanut värikkään pinnan.
4. Kestävät materiaalit
Yksi kesäkotimme lähtökohdista oli, että materiaalien pitää olla kestäviä, hyvin pestäviä ja oikein toiminnallisuuden kautta tiloihin valittuja, koska varominen tuo stressiä: jos aina pitää miettiä, että jokin menee pilalle, kun se kohtaa elämän, materiaali on silloin väärin valittu. Halusimme, että voimme myös materiaalien osalta olla huolettomia.
Monessa kuvassa näkyvä Kymppilattioiden tammi-lankkuparketti oli loistava valinta lapsiperheeseen. Pinta on helposti pyyhittävä: kun lapset ovat maalanneet akryyliväreillä ja maalia on mennyt lattiaan, se lähtee loistavasti puhtaaksi. Lattia ei myöskään ole herkkä kolhuille. Huomasin laatueron, kun kaupunkikotiimme oli muiden toimesta valittu parketti, josta tahrat eivät meinaa lähteä ja materiaali on ”pehmeää”. Kannattaa siis ulkonäön lisäksi tutkia lattian materiaalia tarkasti, jotta ei tarvitse koko ajan miettiä, että mistä kaikesta lattia menee pilalle.
Kaakelilattia eteiseen oli yksi ensimmäisistä asioista, josta puhuimme mieheni kanssa, koska luonnon läheisyydessä lumet, mullat ja kivet kulkeutuvat vaatteissa ja kengissä sisälle. Ei tarvitse huolia, vaikka lumet sulavat lattialle tai kivet narskuvat jalkapohjissa. Kaakeli kestää ja on helppo pitää puhtaana. Eteisen kaakeli on tammilattiaan mätsäävä Kymppilattioiden Lumbini Beige -marokkolaiskaakeli.
Saunatupaan valitsimme vinyylilankun, joka kestää 100-prosenttisesti kosteutta. Kun saunatupaan kuljetaan sekä saunasta suoraan että ulko-ovesta uinnin jälkeen, ei tarvitse miettiä, että mitä lattialle käy. Vinyylilankuista voi lukea lisää Kymppilattioiden sivulta TÄSTÄ.
Kaikki kuvien lattia- ja kaakelimateriaalit löytyvät TÄÄLTÄ.
Rakennustyöt, maansiistotyöt ja sisätilojen viimeistelyt (esim. laatoitukset) hoiti Rakennustyö Nyman.
Läheisriippuvuus on lapsuuden oikeutettuun ja terveeseen riippuvuuteen jäämistä, sitä ettei tunnista omia tarpeitaan ja osaa ottaa koppia niistä. Harva meistä on oppinut – eli tätä hommaa saa opetella!
Kaikki läheisriippuvaiset selviytymis- ja puolustuskeinot ovat epäsuoria / vastuuttomia tapoja yrittää täyttää tarpeitaan. Ymmärrettävästi, koska jos omiin tarpeisiin ei vielä (itseltä) ole lupaa, tunnistamista ja validaatiota, ei muuta ole oikein oppinutkaan.
Läheisriippuvaiset selviytymiskeinot ovat aika pitkälti sama asia kuin tunnelukot (kenties olet tutustunut skeematerapiaan tai esim. Kimmo Takasen työhön tunnelukoista). Eräs kevään 2022 tunnekurssilainen totesi sen kertaisen sessiomme jälkeen perin helpottuneena, että hitsin mukavaa, ettei näitä tarvitsekaan työstää vaan riittää, että alkaa huolehtia enemmän sisäisestä turvasta + hoivasta.
Kun sisäistä turvaa + hoivaa eli sisäistä vanhemmuutta ja läheisyyden taitoja alkaa tulla lisää – ensiksi vaikka juuri tämän kurssin (Lähelle-verkkokurssini) tai auttajien jeesauksella – omat selviytymiskeinot alkavat pikku hiljaa käydä tarpettomammiksi. Niitä alkaa tunnistaa, ja oppii toimimaan uusin tavoin – eli huomaamaan tarpeitaan ja täyttämään niitä itse. Oppii tarvitsemaan, pyytämään ja rajaamaan. Oppii rauhoittamaan itseään, säätelemään tunteitaan ja hoivaamaan ja huomioimaan itseään ainaisen ponnistelun / suorittamisen / puskemisen / turruttamisen sijaan.
Kun tarpeitaan oppii tunnistamaan, niitä voi myös alkaa täyttämään ilman selviytymiskeinoja. Tätä ei tarvitse tehdä elämässä yksin, vaan saa pyytää, tarvita ja ottaa vastaan. Saa alkaa oppia läheisyyttä, joka ei enää satuta vaan eheyttää.
Tässä alla yleisiä selviytymiskeinoja ja yleismaailmallisesti niihin liittyviä, piilotettuja tarpeita. Ole näitä lukiessasi lempeä itsellesi – yleensä jokainen meistä käyttää vähintään joitakin näistä, ja se on okei. Vain myötätunnon ja turvan kautta näitä voi alkaa huomaamaan ja vapauttamaan itsessään. Eli häpeä ja syyllisyys hiiteen, niitä ei nyt tarvita.
Jokaiseen selviytymiskeinoon lääke on tunnistaa, milloin homma on pamahtanut päälle ja keskittyä sisäistä turvaa ja hoivaa luoviin toimenpiteisiin (näitä saa oppia esimerkiksi kursseillani).
Toisiin keskittyminen ja kannattelu
Hieno tapa väistää voimautumistaan ja omaa sisäisyyttään eli mm. tunteitaan, tarpeitaan, halujaan ja ei-halujaan on keskittyä TOISIIN!
Se voi olla sitä, että on aina terapoi ja kuuntelee toisia, mutta ei pyydä mitään itselleen tai jaa omia tuntojaan. Se voi olla sitä, että toimii perheessään tai ryhmässä ukkosenjohdattimena ja diplomaattina sen sijaan, että jokainen saa tuntea ihan just mitä tuntee. Jos luopuu näistä toimistaan, se voi tarkoittaa a) haavoittuvaiseksi tulemista ihmissuhteissaan ainaisen yläkantin sijaan, eli että alkaa tuoda itseään näkyväksi. Sen myötä jotkut suhteet jäävät.
Tai se voi tarkoittaa, että kannattelun ja diplomatian sijaan opettelee tuomaan esiin sitä, mitä perheessä / ryhmässä / toisen kanssa tapahtuva itsessä herättää, ja kysyy ja kuuntelee mitä muissa herää sen sijaan, että hyssyttelee, humorisoi tai tasapainottelee.
Alla oleva tarve onkin tulla ITSE kuulluksi ja nähdyksi.
2. Toisten hoivaaminen
Tämä on versio toisiin keskittymisestä. Jos hoivaa toisia, mutta ei itseään samalla mitalla, onkin projisoinut omat hoivatuksi tulemisen tarpeensa toisiin.
Alla oleva tarve on saada hoivaa ITSELTÄÄN ja toisilta.
3. Syyttäminen
Onhan se nyt paljon helpompaa puhua siitä, mitä muut tekevät, eivät tee, sanovat, eivät sano, ajattelevat tai eivät ajattele, kuin puhua itsestään! Ja varsinkin on aivan helppoa vierittää syy omista tunteistaan muiden niskoille ja esimerkiksi raivota siitä, että ”joutuu” aina tekemään ylitöitä tai muidenkin hommat kuin opetella itse rajaamaan ja kertomaan tarpeistaan.
Alla oleva tarve on tulla nähdyksi, kuulluksi ja hyväksytyksi. Oppimiskohtana on alkaa ottaa vastuu näkyväksi tulemisesta ja haavoittuvuudesta eli siitä, että puhuu itsestään, rajaa itse ja täyttää tarpeitaan odottamatta toisilta.
4. Passiivis-aggressiivisuus
Kettuileminen on myös paljon helpompaa kuin haavoittuvaisesti kertoa, että musta ei oikein tuntunut hyvältä, kun sanoit tai teit niin tai näin, tai että mulla on paha olla siitä tai tästä, tai tunnen epävarmuutta koska…
Tiuskimme, vetäydymme, mykistelemme, marttyroimme, kun koemme, että toisen pitäisi kuulla jotain tai toimia jollain muulla tavalla kuin meille olisi hyvä. Passiivis-aggressiivisuus on toisten rankaisemista omasta pahasta olostaan sen sijaan, että on oppinut puhumaan suorempaan.
Alla oleva tarve on rajat ja turva.
5. Perfektionismi
Täydellisyyden tavoittelu on tapa yrittää väistää keskeneräisyyttä ja haavoittuvuuttaan, ja se on erityisen tuttua heille, joilta on vaadittu paljon, joita on varhaisissa vaiheissaan kritisoitu tai jotka ovat joutuneet kannattelemaab varhaisia hoivaajiaan. Niin kauan, kun tavoittelee asioissa täydellisyyttä sen sijaan, että opettelee laittamaan asioita perspektiiviin, olemaan itselleen armollinen ja vähän relaamaan, väistää omia riittämättömyyden tunteitaan – ja samalla ruokkii niitä!
Alla oleva tarve on tulla hyväksytyksi. Huom! Kun hiffaa itsessään jossain kohtaa hyväksytyksi tulemisen tarvetta, sitä voi antaa myös itse itselleen! Voi hetkeksi keskittyä siihen, mikä kaikki on mennyt putkeen ja hyvin, ja mikä tässä kohtaa riittäisi.
6. Kontrolli
Kannattelu on yksi kontrollin muoto. Yrittää hallita sitä, mitä muut tuntevat jotta omat tunteet helpottuisivat. Muita kontrollin muotoja on mm. se, että yrittää koko ajan pitää langat käsissään, suunnittelee miten päivän / ihmissuhteen / vuoden / treffien / keskustelun / työprojektin PITÄISI mennä sen sijaan, että elää hetkessä. Kontrollin alla on iso turvattomuus.
Alla on turvan tarve.
7. Suorittaminen
”Voin olla rakkauden arvoinen vasta, kun olen ihan helvatun hyvä”. Jokainen meistä suorituskulttuurin henkilöistä tietää, mitä suorittaminen on. Ihan kaikkea voi suorittaa: työtä, eheytymistä, rakkautta, vanhemmuutta, ystävyyttä, terveyttä, hyvinvointia, lomaa ja niin edelleen. Suorittamiseen (kuten kaikkiin muihinkin selviytymiskeinoihin) paras lääke on tehdä turvaa ja hoivaa / ilahdutusta tuovia asioita, opetella keskittymään niihin ja tasapainoittaa elämäänsä.
Alla on usein nähdyksi, kuulluksi ja hyväksytyksi tulemisen tarpeet, hoivan, turvan ja läheisyyden tarve.
8. Ponnistelu
Erityisesti ihmissuhteissa: väännymme mutkalle, työstämme itseämme ihan hulluna jotta toisen kanssa olisi parempi olla, yritämme ansaita rakkautta, miellyttää toista, ymmärtää ja olettaa, mitä toinen haluaa ja tarvitsee, sivuuttaa itseämme. Ponnistelu näkyy arjessa niin, että on vaikeaa levätä tai hoivata itseään ja niin, että sisäisesti jurnuttaa itselleen kaikenlaista / piiskaa itseään tai yirttää ratkoa asioita päässään sen sijaan, että voisi laskeutua elämän virtaukseen. Ponnistelu ja suorittaminen ovat ihan äärimmäisen yleisiä ja signaali siitä, että on aika keskittyä vahvistamaan sisäistä turvaa (eli aktivoida parasympaattista hermostoa). Oma kiintymys itseen ja toisiin alkaa turvallistua ja lähemmäs pääsee, kun uskaltaa keskittyä enemmän itseensä. Tämä on tosi tärkeää esimerkiksi ristiriitaisesti kiintyneille: ei tarvitse koko ajan olla kuumottamassa, kuuluuko toisesta, mitä hän tuntee, mihin tämä suhde on menossa ja mitä mun pitää tehdä tullakseni kuulluksi ja ymmärretyksi. Opettelee keskittymään itseen hyvällä tavalla.
Alla on usein nähdyksi, kuulluksi ja hyväksytyksi tulemisen tarpeet, hoivan, turvan ja läheisyyden tarve.
9. Itsen sivuuttaminen / toiseen sulautuminen
Jos on oppinut varhaisissa vaiheissaan lukemaan ja aistimaan toisia tarkkaan tai jopa kannattelemaan ekoja hoivaajiaan (saadakseen mitä tarvitsee: nähdyksi tulemista / huomiota / turvaa / hoivaa / yhteenkuulumisen fiilistä / läheisyyttä), tätä herkästi jatkaa myöhemminkin laiffissaan. Tämä liittyy myös eläytyväisten ja empaattiseen mielettömään kykyyn asettua toisen asemaan tai fiilata toisten juttuja.
Eheyttävää on oppia huomaamaan, milloin alkaa jättää itseään, tehdä liikaa kompromisseja / toimia rajattomasti. Milloin pitää toisten juttuja tärkeämpiä kuin omiaan tai millä eri tavoin sivuuttaa tarpeensa. Näistä tendensseistä johtuen saattaakin sitten kokea närää ja katkeruutta, että mitä hittoa, eikö toi toinen maindaa mua yhtään, eikö mun jutut ja tarpeet ole tärkeitä. Varmasti ovat, mutta jos toinen ei tiedä niistä, voi tulla sivuutetuksi tulemisen tunne.
Eli tarvitsee oppia ITSE tunnistamaan rajojaan, ilmineeraamaan niitä ja arvostamaan omaa maailmaansa toimin ja sanoin. Alla on usein nähdyksi, kuulluksi ja hyväksytyksi tulemisen tarpeet, hoivan, turvan ja läheisyyden tarve.
10. Miellyttäminen
En ole kuulolla sille, mitä itse tunnen ja tarvitsen, vaan koitan mukautua siihen mitä muut tuntevat, tarvitsevat ja haluavat, jotta voin saada epäsuorasti sitä mitä tarvitsen. Moni miellyttämisen itsessään tunnistava sanoo hakevansa hyväksyntää – ja kokee noloutta siitä. Mutta ei hyväksynnän tarpeesta tarvitse noloutta tuntea! Kuten ei mistään muistakaan tarpeistaan. Mutta on hyvä tunnistaa jääneensä vaille hyväksyntää ja miellyttävänsä sen vuoksi. Silloin voi havaita, että joo, mulla on tällaista täyttymätöntä tarvetta ja voin opetella ottamaan koppia siitä tarpeesta muulla keinoin kuin itseni jättämällä.
Hyväksyntää voi hakea tasapainoisemmin esimerkiksi niin, että opettelee kysymään luotettujen / turvallisten läheisten mielipidettä tai näyttää / jakaa työ- tai harrastushommeleitaan, tekemisiään ja saavutuksiaan. Ja sitä, että kertoo suoraan tarpeistaan. Ajattelepa tällaista tajunnanräjäyttävää lähestymistapaa jonkun luotettavan kanssa: ”Mulla on epävarma olo itsestäni ja kaipaan supporttia. Voisitko kertoa mulle niitä asioita, joista mussa tykkäät?”
Alla on usein nähdyksi, kuulluksi ja hyväksytyksi tulemisen tarpeet, hoivan, turvan ja läheisyyden tarve.
(Seuraavassa osassa avaan manipuloimisen, väistämisen / kieltämisen, uhriuden, lääkitsemisen, alistumisen ja dominoimisen selviytymiskeinoja).
Kuva: Unsplash
Lähelle-ihmissuhdekurssini käytössäsi koko kesän. Voimauttavat kurssini ja terapeuttisen valmennukseni löydät TÄÄLTÄ.
Kirjoittaja Juho Multanen on kolmikymppinen KTM Aalto-yliopistosta. Häntä kiinnostaa henkinen kasvu ja koko elämänpituinen oppiminen.
Kuten niin moni muukin, olen kohdannut viime vuodet ahdistusta, ja syystä tai toisesta siitä on tullut pysyvä vierailija elämässäni. Kokeilemalla olen löytänyt yhdeksän keinoa, joilla kohtaan tämän haastavan tunteen (ja haastavat ajatukset), kun ne minusta milloinkin kumpuavat. Toivon vilpittömästi, että näistä keinoista on apua sinullekin – sinä arvokas, kaunis ja ainutlaatuinen ihminen.
1) ”Laskeutuminen rauhaan” sohvalla
Laske hartiasi, vapauta kehon jännitykset, rentouta selkäsi, uppoudu tyyneyteen ja seesteytä kaikki lihakset kehossasi, joka palvelee sinua kauniisti joka päivä
2) Kirjoita mitä mielessäsi liikkuu
Kirjoita inspiroiva tajunnanvirtateksti puhelimeen tai kynällä muistikirjaan. Itse kirjoitan rauhasta, rakkaudesta ja myötätunnosta ja elämän viisauksista, jotka ovat kaikkein lähimpänä sydäntäni sillä hetkellä.
3) Keskity jonkin sinulle tärkeän laulun sanoihin
Kirjoita sinua inspiroivan laulun sanat puhelimeen. Valitse sinua merkittävästi voimaannuttava kaunis biisi, jolla on juuri sinulle henkilökohtaista merkitystä ja jonka sanat saavat sinun kehosi kihelmöimään elinvoimaa, raikkautta, voimaantumista ja rauhaa.
4) Kokeile tätä mindfulness-työkalua
Koe ahdistuksen ”normalisointi”, sen kokeminen kehossa ja tuon tunteen vapauttaminen Tara Brachin todella toimivalla RAIN-mindfulness-työkalulla.
A) Tunnista tunne ja mainitse se kahdesti mielessäsi.
B) Anna tuon tunteen olla – sillä ei ole kiire poistua kehostasi.
C) Tunnustele missä kohtaa kehoa ahdistus tuntuu.
D) Halaa tunnetta lämmöllä, kohtaa se lempeydellä ja vapauta se universumiin avosydämin.
5) Pura tunnettasi tanssimalla
Tanssi sinua inspiroivan laulun tahtiin olohuoneessasi ja heittäydy kehosi ja vaikean energian vapauttamiseen ilman, että välität pätkän vertaa siitä, miltä se ulkopuolisen silmiin näyttää. Ole vain tässä ja nyt ja anna kauniin energian virrata lävitsesi kuin elinvoimaisen joen
6) Puhu ystävälle
Soita tai puhu kasvokkain rakkaan läheisesi kanssa. Yritä avata lämpimässä vuorovaikutuksessa sitä, mikä ahdistuksen on aiheuttanut. Rehellinen ja rohkea puhe on mieletön voimaannuttaja, ikuinen totuuden löytäjä, johon voi aina lämmöllä nojata.
7) Maadoitu meditaation avulla
Kokeile maadoittavaa meditaatiota ja kehoskannausta. Käy risti-istunnassa läpi kaikki ainutkertaisessa kehossasi sinua uskomattoman hienosti palvelevat osa-alueet ja koe elinvoimaisuutesi lämpimässä rakkauden ja rauhan tilassa.
8) Kokeile rukouksen voimaa
Missä ikinä oletkaan laita kädet ristiin ja puhu mielessäsi auki päällimmäisiä ajatuksia ja ahdistusvyyhtiä – älä anna mielesi keskeyttää vaan puhu avoimesti kaikesta – ylemmät voimat kuulevat sinut, mielesi kuulee sinut, ja tämä saa aikaan tulvahduksen rauhallista kehoenergiaa.
9) Käy lääkärissä
Tarvittaessa hanki itsellesi lääkitys, johon voit turvautua kovan ahdistuksen yllättäessä. Tämä toimii sateenvarjona, joka suojaa silloin, kun pelkäät ahdistusta ja sitä, että se yllättää juuri silloin kun ei pitäisi.
Toivottavasti tästä oli apua. Toivon rauhaa ja rakkautta elämääsi. Sinua tarvitaan. Ole siis oma itsesi, ole voimanlähde, joka vapauttaa empaattista energiaa maailmaan.
Pelko on tunne, joka tarttuu. Olen huomannut sen viime aikoina selvästi. Pelko ei ole silti monistunut minuun peilikuvanaan, vaan se on naamioitunut erilaisiin valepukuihin.
Sitä vastoin, että olisin tuntenut varsinaista pelon konkretiaa, pelko on tarttunut minuun toisenlaisina tunteina: aaltoilevana ahdistuksena ja aika ajoin mieleen tarttuvana apeutena, murheverhona.
Ympärillä vilisevät uhkakuvat ovat painautuneet minuun epäselvien musteleimojen lailla. Ne eivät ole suoria kuvia puheenaiheista tai synkistä tulevaisuuden näkymistä. Ne ovat enemmänkin vierailta tuntuvia tunnetahroja, joita on hankala lokeroida.
Kaiken tunnemyrskyn keskellä olen oivaltanut, että pelon tunteet eivät ole osa minua Itseäni. Ne eivät kuulu omaan ytimeeni; olen ennen kaikkea imenyt itseeni ympäristössä vellovia toisten tunteita.
Erityisherkkänä ihmisenä aistin mielialat, asenteet ja tunteet äärimmäisen herkästi. Valitsen menoni ja seuranikin melko tarkkaan, sillä vajoan helposti tunnekuoppaan toisen mukana. Siitä huolimatta, että kuoppa olisi tila, jossa itse en olisi omimmillani.
Olen vuosien aikana koettanut pystyttää suojamuurejakin, joiden avulla osaisin helpommin kuunnella toista ilman, että päästäisin tunnetilaa tarttumaan. Mutta muuri on harvoin vedenpitävä.
Kotona koetan rohkaista impulsiivista puolisoa suhtautumaan asioihin lempeydellä, ystäviä näkemään tilanteissa uhkien sijaan mahdollisuuksia. Jos toinen kokee maailman pessimistin silmin, on itsekin hankalaa olla seesteinen ja luottavainen.
Toki erityisherkänkin kolikolla on valoisa kääntöpuoli; myös positiivinen energia ja into tarttuvat herkästi. Siksi lounashetki optimistisesti ajattelevan ystävän kanssa tai tapaaminen turvallisessa, rakentavia ajatuksia vilisevässä ryhmässä ovat itselleni parasta lääkettä.
Jos tunnistat olevasi minunlaillani tunnemagneetti, kenties alla olevat ajatukset auttavat sinuakin.
Jos yleisilmapiiri on epävarma, ja ympärillä vellovat pelko ja epävarmuus, älä ahdista itseäsi tapaamalla ihmisiä, joiden tiedät vellovan näissä tunteissa.
Älä koe velvollisuudeksesi ahdistua ainoastaan kollektiivisen ahdistuksen tähden.
Säännöstele ikävien uutisten lukemista ja uppoutumista liiaksi asioihin, joihin et voi murehtimalla vaikuttaa. Apeuden keskeltä on hankala auttaa.
Lue positiivisia hyvän mielen juttuja ja kirjallisuutta, josta saat voimaa ja vertaistukea.
Muista heikoimmallakin hetkellä, millainen käytös ja mielentila ovat ominaista juuri Sinulle ja kuka Sinä olet sisimmissäsi. Pidä tunnemyrskyjenkin keskellä Itsestäsi kiinni.
Ärsykepitoinen maailma on täynnä erilaisia tunteita, jotka tulevat ja menevät. Kaikki tunteet ovat lopulta ohikiitäviä, sekä omasi että sinuun tarttuneet.
PS. Älä anna tunteiden määritellä sinua. Tunteet ovat ainoastaan vierailijoita ohikulkumatkallaan.
Hidasta elämää -kirjaperheen lastenromaanin Herkkä Pilvi Perhonen ja pelkonsa voittavat sankaritjohtotähtenä toimii herkkä jättiläisperhonen, jonka avulla tarina pureutuu herkkyyden tunnistamiseen, käsittelemiseen ja herkkyyden näkemiseen voimavarana. Kirja on suunnattu yli 5-vuotiaille lapsille ja se on itsenäinen jatko-osa aiemmin ilmestyneelle Oliver Oranki ja metsän ainutlaatuiset sankarit– lastenkirjalle.
Toimivassa vuorovaikutuksessa ja ihmisen kohtaamisissa parhaimmillaan kyse on siitä, että yksilöt uskaltavat luottaa siihen, ettei tiedä. Kyse on antautumisen ja kontrollin balanssin löytämisestä. Puhutaan ”ei-tietämisen tilasta”. Tämä tila mahdollistaa vuorovaikutuksen ja yhteyden muodostumisen siirtymisen seuraavalle tasolle.
Kovalla kontrollilla on mahdollista päästä elämässään melko pitkälle, mitä tulee ihmisten välisiin kohtaamisiin. Tämän asian suhteen monella meistä seinä nousee kuitenkin jossakin kohtaa pystyyn ja oma polku ohjaa kasvamaan uudelle tasolle. On totuttu puristamaan kohtaamisissa liian kovaa suitsista ja tulee hetki, jolloin on aika päästää ohjia löysemmälle ja opittava luottamaan. Aletaan heilua kahden ääripään välillä, kyse on kontrollista ja antautumisesta. Samalla haetaan kultaista keskitietä, mutta matkalla saatetaan heittelehtiä laidasta laitaan.
Meillä ei usein tarvitse olla valmista ratkaisua tai vastausta asiaan.
Kova kontrolli voi ilmetä esimerkiksi kuuntelun virheinä, kuten oman vastauksen valmisteluna. Samalla emme luota siihen, että puhtaasti läsnä olemalla keskustelu soljuu lopulta parhaalla mahdollisella tavalla. Ei tarvita ennakoivaa käsikirjoitusta. Jos kuuntelija valmistelee omaa vastausta toisen puhuessa, informaatio menee helposti ohi. Tällöin myös puhuja keskeytetään liian helposti. Meillä ei usein tarvitse olla valmista ratkaisua tai vastausta toiselle.
Toinen liiallinen kontrollin merkki on tarve pohjustaa tai enemmänkin vääntää rautalangasta asioita toiselle. Emme luota siihen, että esimerkiksi lyhyt ja napakka ”miksi tai mitä” kysymys avautuu aivan riittävästi toiselle. Sen jälkeen ei tarvitse muuta, kuin olla läsnä ja kuunnella.
Kova kontrolli voi ilmetä esimerkiksi kuuntelun virheinä, kuten oman vastauksen valmisteluna.
Itseasiassa asioiden liian pitkälle auki selittäminen tappaa juuri tuota maagista ”ei-tietämisen tilaa”. Se rajaa ja sulkee niitä mahdollisuuksia vuorovaikutuksesta pois, mitkä ilman selittelyä olisi orgaanisesti lähteneet muotoutumaan. Samalla yhteys ja vuorovaikutus olisi voinut olla erityisen rikasta. Mutta kuten sanottua, kyse ei ole pelkästä antautumisesta. Myös kontrollia tarvitaan oikeassa suhteessa. Kumpaakin voi siis olla liikaa tai liian vähän.
Jos taas antautuminen alkaa muuttua lahnamaiseksi passiivisuudeksi toisen kohtaamisessa, niin yhteys katkeaa. Kiinnittyminen toiseen tapahtuu, kun onnistutaan kaksisuuntaisella tunnetason vaihdannalla. Näin päästään syvemmälle yhteyteen, pelkkä ihmisestä pitäminen ei riitä tähän. Tarvitaan siis myös dynaamisuutta. Ilman tätä voi tapahtua esimerkiksi toinen kuuntelun virhe: kylmä kuuntelija. Tämä tarkoittaa sitä, että ei reagoida toisen puheeseen, jolloin kylmä kuuntelija saa myös lopulta vähemmän tietoa asiasta. Samalla puhujalle tulee olo, että hänen sanoma ei ole tärkeää ja alkaa puhumaan lyhyemmin.
Parhaimmillaan toimiva vuorovaikutus pitää sisällään tilannetajua, intuitioon luottamista sekä luovuutta.
Eli kumpaakin tarvitaan, sekä kontrollia, että antautumista. Kumpikaan ei ole toista huonompi, toki se on sitten eri asia, että mitä itse kukin missäkin elämän vaiheessa saa harjoitella. Balanssin löytämisessä näiden kahden välillä on kyse siitä, että luotamme olevamme kannateltuja. Toisinaanhan se yhteys tuntuu olevan pelkää töksähtelyä. Parhaimmillaan kyse on virtaavuudesta kahden tai useamman ihmisen välillä ja aluksi tuo tila voi tuntua jopa pelottavalta. Se on niin puhdasta. Sen takia asiaa onkin hyvä lähestyä itselle sopivaan tahtiin.
Samalla ollaan myös oman haavoittuvuuden ja viattomuuden äärellä. Kyse on elämän mysteeristä, joka on läsnä tuossa ”ei-tietämisen tilassa”. Parhaimmillaan toimiva vuorovaikutus pitää sisällään tilannetajua, intuitioon luottamista sekä luovuutta. Ei ole valmiita vastauksia tai käsikirjoitusta ja tämä on yhteys luovuuteen. Kuten eräs päättötyötäni varten haastattelemani konkari poliisi tiivisti: ”mä en oo mikään puhelinmyyjä”. Ei tietäminen on alku tietämiseen.
Keho ja mieli toimivat jatkuvassa vuorovaikutuksessa. Ajatukset, tunteet ja keholliset reaktiot vaikuttavat toinen toisiinsa. Kun ajattelen itsestäni ilkeästi, se muuttuu tunteeksi kuten inhoksi tai häpeäksi, puristaa rintakehääni saa lihakseni jännittymään. Jos taas puhun itselleni lempeästi, kehoni rentoutuu ja jopa sykkeeni laskee. Kaikki on hyvin tässä hetkessä.
Vaikka ymmärrämme, miten kehomieliyhteys toimii, emme aina tiedosta ajatuksiamme, tunteitamme ja tarpeitamme. Esimerkiksi stressi saa monet meistä sivuuttamaan keholliset viestinsä ja toimimaan tavoilla, jotka ennen pitkää heikentävät yhteyttä itseemme ja omaan kehoomme.
Seuraavat 5 asiaa voivat kertoa siitä, että stressi on heikentänyt yhteyttä omaan kehoosi ja vinkkejä, miten päästä takaisin tasapainoon:
1. Syöt tavallista enemmän tai unohdat syödä. Stressi voi sekoittaa kehon nälkä- ja kylläisyyssignaalit. Kun keho on tasapainossa, se kertoo, milloin ja kuinka paljon on hyvä syödä. Jos emme ole kuulolla ja sivuutamme aterioita, voi keho reagoida äkkinälällä, mikä saa meidät himoitsemaan nopeaa energiaa kuten sokerisia herkkuja. Toisilla taas stressi saattaa aiheuttaa ruokahaluttomuutta. Vaikka nälän tunteen huomaisi, ruokaa ei tee mieli tai syöminen tuntuu vaikealta.
Stressaantuneena on entistä tärkeämpää pitää kiinni säännöllisistä ruoka-ajoista. Kehosi tarvitsee energiaa ja syömällä hyvin ja säännöllisesti pidät myös verensokerin tasaisena. Mikäli kärsit ruokahalun puutteesta, suosi ruokia, makuja ja mausteita, jotka edes vähän houkuttelevat. Nestemäinen ruoka kuten smoothiet ja keitot voivat olla helpompia syödä kuin kiinteä ateria.
2. Unirytmisi on sekaisin. Normaalisti iltaa kohti mennessä kehon kierrokset laskevat ja väsymys hiipii kuin itsestään. Stressaantuneena tulee helposti istuttua koneella tai räplättyä puhelinta vielä iltamyöhään, jolloin mieli on jatkuvasti aktiivinen eikä hermosto pääse rauhoittumaan. Ylivireä keho käy kierroksilla vielä sänkyyn mennessä. Unen päästä on vaikea saada kiinni tai heräät aamuyöllä täysin virkeänä.
Uni ja riittävä lepo on jaksamisen kannalta kaikkien tärkeintä. Vaikka pää olisi täynnä ”pitäisi vielä” -ajatuksia, pidä kehosi puolia ja rauhoita ilta tietoiselle kierrosten laskemiselle. Halutessasi voit kirjoittaa kaikki keskeneräiset asiat post it -lapulle ja palata niihin aamulla. Mikäli nukahtaminen on sinulle hankalaa, kannattaa myös television ja somen valo- ja kuvaärsykkeet pitää minimissä hyvissä ajoin ennen nukkumaan menoa.
3. Kärsit lihaskireyksistä tai stressiperäisistä oireista kuten pää- tai selkäsärystä. Stressi ja siihen liittyvät tunteet ja ajatukset kuten kiire, jännitys ja pelko saavat lihakset jännittymään. Myös hengitys muuttuu usein pinnalliseksi. Kun mielessä on koko ajan seuraava asia, joka pitäisi hoitaa, keho ei pääse hellittämään riittävän usein. Pitkittynyt kireys lihaksissa ja sidekudoskalvoissa vaikuttaa kehon toimintaan ja asentoon, mikä voi saada aikaan erilaisia kipua ja särkyjä.
Anna kehollesi lempeää liikettä kuten venyttelyä, joogaa tai kävelyä. Suosi laajoja liikeratoja ja rangan taivuttelua eri suuntiin. Kiinnitä myös huomiota hengittämiseen. Riittää, kun tuot joitakin kertoja päivän aikana huomion siihen, miltä hengitys tuntuu ja päästät sen virtaamaan mahdollisimman vapaasti ja pehmeästi. Jos sinulla on mahdollista, kokeile kehollisia hoitoja kuten hierontaa tai osteopatiaa. Myös läheisen lempeä kosketus auttaa rentoutumaan. Tarvittaessa käänny fysioterapeutin puoleen.
4. Välttelet tietoisesti tai tiedostamattasi pysähtymistä ja tunteiden kohtaamista. Stressin keskellä monet tavallisetkin asiat – kuten epämiellyttävät tunteet – tuntuvat entistä kuormittavimmilta ja niitä mieluummin siirtää ja väistelee kuin pysähtyy kohtaamaan. Tämä on inhimillistä ja omaa jaksamista on myös hyviä oppia kuulostelemaan ja rajaamaan. Jos kuitenkin huomaat, että pysähtyminen pelottaa, on pinnan alle tullut kenties painettua turhan monta tunnetta.
Kiireen keskellä on hyvä muistaa, että tunteet kertovat tarpeistamme yhtä lailla kuin nälkä, väsymys tai kipukin. Jos sivuutamme pitkään omat tunteemme, myös ne alkavat näkyä kehossa ja saattavat ilmetä erilaisia psyykkisinä ja fyysisinä oireina. Onkin tärkeää oppia kunnioittamaan omaa sisäistä maailmansa ja raivata sille tilaa ulkoisen maailman paineilta.
5. Huomaat analysoivasi jatkuvasti asioita ja eläväsi enimmäkseen ”päässäsi”. Nykyaika älylaitteineen tarjoaa jatkuvia ärsykkeitä aivoillemme. Myös monet meistä työskentelevät nykyään ammateissa, jotka vaativat fyysisyyden sijaan jatkuvaa ajattelua, analysointia, tiedonkäsittelyä ja -hallintaa. Ei siis ole ihme, että keho jää helposti arjessa paitsioon. Kun mielessä on jatkuvasti meteliä, saattavat kehon hiljaiset signaalit hukkua tai jäädä huomiotta.
Yhteyttä omaan kehoon voi herätellä yksinkertaisin keinoin kuten tuomalla huomion hengitykseen ja muihin kehollisiin tuntemuksiin. Myös luonnossa liikkuminen ja ulkoisten aistien herättely auttavat laskeutumaan keholliseen kokemukseen. Vaikka mieli on usein muualla, keho on aina tässä. Virittäytymällä kehonsa taajuudelle voi kutsua itsensä takaisin tähän hetkeen.
Yleinen ajatus anteeksiantamisesta ja sen väitetyistä hyödyistä voi tuntua hyvin ristiriitaiselta silloin, jos on kokenut äärimmäistä kaltoinkohtelua ja hyväksikäyttöä.
Narsististen suhteiden jälkeen moni pohtii ja painii sen ongelman kanssa, että pitääkö kaltoinkohtelijalle antaa anteeksi kaikki tapahtunut ja jos ei sitä tee, niin tarkoittaako se loppuelämäksi katkeroitumista tai esimerkiksi jonkin sortin henkistä kyvyttömyyttä?
Kuinka antaa anteeksi pitkään jatkunut ja tahallinen kaltoinkohtelu ja väkivalta, jonka on huomannut tuovan kaltoinkohtelijalle jopa sadistista nautintoa ja tyydytystä?
Miten saavuttaa se tila, jossa anteeksianto kaiken vääryyden jälkeen olisi ihan oikeasti mahdollista ja mitä se omalla kohdalla tarkoittaa, jos siihen ei tunnu kykenevän, ei sitten millään?
Narsististen suhteiden jälkeen pidän itselle anteeksi antamista paljon tärkeämpänä, kuin pyrkimystä antaa anteeksi sille, joka aiheutti kärsimystä ja tuskaa. Suosittelenkin usein antamaan ennen kaikkea ja ensimmäiseksi anteeksi itselle ainakin sen, että jäi ehkä pitkäksikin aikaa suhteeseen, jossa tuli huonosti kohdelluksi.
Kun pyrkii antamaan anteeksi itselle kaiken sen, josta niin kovin itseä soimaa, harjoittaa ja vahvistaa itsemyötätuntoa, sekä armollisuutta, joka taas auttaa vahvistamaan itsetuntoa ja koko toipumisprosessia.
Mahdollinen anteeksianto narsistiselle pahoinpitelijälle tulee mahdolliseksi ehkä joskus myöhemmin, jos tulee ja jos ei tule, on se täysin ymmärrettävää ja hyväksyttävää.
Jos olet ollut narsistisessa suhteessa, anna itsellesi anteeksi seuraavat asiat:
Anna anteeksi se, että et ollut täydellinen.
Anna anteeksi se, että et koskaan tule olemaan täydellinen.
Anna anteeksi se, että et voinut tietää mitä tuleman piti.
Anna anteeksi se, että et osannut pitää paremmin puoliasi.
Anna anteeksi se, että kykysi ovat rajalliset.
Anna anteeksi se, että voimasi ovat rajalliset.
Anna anteeksi se, että teit itsekin virheitä.
Anna anteeksi se, että et voinut tehdä enempää.
Anna anteeksi se, että et voinut, etkä voi muuttaa häntä.
Anna anteeksi se, että et lähtenyt aikaisemmin.
Anna anteeksi se, ettei vieläkään ole ihan valmista.
Ja lopuksi:
Anna ensisijaisesti anteeksi sinulle, koska sinä olet tärkein.
On ihanaa ja tärkeää että vaalimme ystävällisyyttä ja kunnioittavaa kohtelua. Mutta ylimiellyttämisessä ei ole kyse siitä. Ylimiellyttämisessä sivuuttaa itseään ei tarkoituksenmukaisella tavalla. Ylimiellyttämisen takana on usein hallitseva (ja ymmärrettävä) hylätyksitulon pelko. Ylimiellyttämisestä luopuminen ei tarkoita itsekeskeiseksi muuttumista, vaikka monesti yli miellyttämiseen taipuvaiset niin pelkäävätkin.
Ylimiellyttäminen EI ole sitä että…
Otat MYÖS kumppanisi huomioon (näin kuuluukin olla <3)
Että et vaan halua loukata ketään. (Tuskin kukaan haluaa, mutta aikuisina ymmärrämme, että joku saattaa loukkaantua vaikka miten yrittäisimme sitä välttää)
Olet vaan nöyrä (Terve nöyryys ei paina itseä alas. Voit olla nöyrä ja arvostaa itseäsi)
Olet vain avulias (Ollakseen avulias, ei tarvitse yli miellyttää)
Ylimiellyttäminen on sitä että…
Ohitat toistuvasti ja kaavamaisesti omat tunteesi, tarpeesi ja rajasi
Pelkäät niin paljon konfliktia, että et uskalla ilmaista jos jokin suhteessa häiritsee
Pitääksesi rauhan/hyväksynnän/yhteyden pyrit ostamaan rakkautta (Nyt se varmaan rakastaa mua kun mä tein x, y ja z)
Yrität tehdä itsestäsi toiselle tarpeellisen, jotta et tulisi hylätyksi
Saatat myös mahdollistaa toisen vastuutonta käytöstä olemalla ”siivoamassa toisen sotkuja”
5 merkkiä ylimiellyttämisestä
Sinun on vaikea kertoa tunteistasi, tarpeistasi ja rajoistasi
Pelkäät voimakkaasti, että sinuun petytään ja koitat viimeiseen asti välttää, ettei kukaan pettyisi sinuun
Olet toisten ihmisten kohtaamisissa usein jännittynyt ja kohtaamiset vievät energiaa sen sijaan että antaisivat
Olet itseäsi kohtaan hyvin vaativa: Jos käykin niin että joku pettyy/loukkaantuu – sinäkin petyt syvästi itseesi
Huomaat usein lupautuneesi asioihin (tai tarjoutuneesi itse) joihin et sitten kuitenkaan aidosti halua osallistua
Tänään, tässä kohtaa määrittelisin läheisyyden näin: saan olla kokonainen itseni tunteineni, tarpeineni, säröineni ja säkenöinteineni – ja tulla rakastetuksi turvassa. Syvää läheisyyttä voi olla sekä itsen että toisten kanssa. Suurin osa meistä joutuu opettelemaan läheisyyden taitoja eli rakkaudellisuuteen kasvamista / läheisriippuvuudesta eheytymistä aikuisina.
Monilla meistä on läheisyyden haavoja, jotka aiheuttavat syvää menettämisen ja riittämättömyyden ja hylätyksi tai torjutuksi tulemisen pelkoa. Se on turvattomalle kiintymystyylille tyypillistä: ei ole oppinut uskomaan, että jos olen ihan vain oma, autenttinen itseni, voin saada mitä tarvitsen ja toivon, ja kokea turvaa ja rakkautta hulluna ponnistelematta.
Onneksi kiintymystään voi oppia turvallistamaan, eli läheisyyden taitoja voi opetella aikuisena. Oman sisäisyytensä / arvonsa oppii löytämään, kun oppii hyvällä tavalla keskittymään itseensä ja vapautumaan himmaavasta syyllisyydestä. Toksinen syyllisyys aiheuttaa riittämättömyyden tunnetta ja oloa siitä, että omissa tunteissa ja tarpeissa on jotakin väärää ja että ne ovat toisilta pois (tämä on alitajuinen uskomus joka syntyy, kun on tunteissaan ja tarpeissaan jäänyt yksin / peilaamatta / tukematta).
Toinen juttu on alkaa vapautua himmaavasta häpeästä, eli opetella tekemään sisäistä maailmaansa näkyväksi itselleen ja toisille. Vain sen myötä alkaa syntyä korjaavasti kokemus, että olen tärkeä ja saan olla tunteilleni tosi. Voin tulla nähdyksi, kuulluksi ja rakastetuksi – ja rakastaa itsekin – juuri tällaisena. Siihen tarvitaan toisia – mutta ensimmäinen askel on otettava itse.
Jos läheisriippuvuus tarkoittaa, että aikuisuudessaankin vielä uskoo alitajuisesti, että omat tarpeet voivat tulla täytetyksi ulkopuolelta ja erinäisin ponnistelu- ja piiloutumistoimenpiteiden tuloksena, siitä eheytyminen tarkoittaa, että opettelee ponnistelemattomuutta ja näkyväksi tulemista.
Videolla lisää syyllisyydestä ja häpeästä vapautumisesta <3
Lähelle-rakkausverkkokurssini käytössäsi koko kesän. Voimauttavat kurssini ja terapeuttisen valmennukseni löydät TÄÄLTÄ.
Juttu on tehty mainosyhteistyössä Kustannusosakeyhtiö Otavan kanssa.
Riippumatta titteleistä tai median luomista rooleista kaiken takana on ihminen. Tässä jutussa juontaja-näyttelijä Susanna Laine kertoo, mitä eri sanoista tulee hänelle mieleen.
RAKKAUS – Rakkaus on elämää ylläpitävä voima, joka auttaa ihmistä tekemään suuriakin muutoksia ja on silti aina jotenkin jollakin tavalla selittämätön ja siksi niin ihanan taianomainen.
ROHKEUS– Rohkeus on elämässä tärkeä asia, jotta pystyy menemään kohti tavoitteitaan ja unelmiaan. Rohkeutta vaaditaan myös asioista luopumisessa tai suurien valintojen hetkellä. Rohkeutta voi kasvattaa itsetuntemuksen lisäämisellä.
HÄPEÄ– Häpeä on monesti yksi piilotetuimpia tunteitamme. Siksi välillä on vaikea saada kiinni omista häpeän tunteista, sillä olemme oppineet ne niin hyvin kätkemään. Häpeän tunne voi helpottaa, kun myöntää sen itselleen tai jollekin läheiselle ääneen.
JUURET– Juurien tunteminen auttaa myös itsetunnon ja itsetuntemisen kehittämisessä. Omasta suvusta tulevat ominaisuudet on tärkeä tietää tai tiedostaa.
LUONTO– Luonto on iän karttuessa muuttunut todella tärkeäksi osaksi elämää. On ihana mennä ihastelemaan luonnon monimuotoisuutta, sieltä saa jonkinlaista vastapainoa hektiseen kaupunkielämään. Luonto hoitaa.
MERKITYKSELLISYYS– Merkityksellisyyden tunne on tärkeä asia nykyään, mitä tahansa työtä teen tai miten aikaani vietän. On ollut tärkeä pohtia, mitkä asiat tuovat juuri minun elämääni merkityksellisyyttä ja keiden ihmisten seura antaa sitä.
KESKENERÄISYYS– Elämä on keskeneräisyyden sietämistä ja sen kanssa elämään opettelemista.
ITSETUNTO– Itsetunto muuttuu elämäntilanteiden myötä ja on myös vaihteleva. Jonkinlainen pohjaperusitsetunto on kaikilla ja sitä voi vahvistaa itsetuntemuksen avulla.
UNELMAT– Unelmat ovat tärkeitä ja kiireisessä elämässä pitää muistaa aina myös unelmoida.
VIHA– Viha on monesti häpeän ohella piilotettu tunne. Minun on ollut elämässäni helpompi surra kuin vihata, ja olenkin usein kääntänyt vihan tunteet suruksi ja käpertymiseksi, mutta vuosien myötä olen opetellut myös tuntemaan vihan tunnetta.
YSTÄVYYS– Ystävät ovat miltei elämän tärkeimpiä ja arvokkaimpia suhteita. On hienoa että on elämän pituisia ystävyyssuhteita. Ystävät ovat tukena myötä ja vastamäessä, mutta on myös tärkeää, etteivät ystävät ole vain likasankoja, joihin vaan puramme kaiken.
NAISEUS– Naiseus on välillä ollut piilossa, kun on robottimaisesti sinkoutunut paikasta toiseen. Silloin huomaan, että feminiinienergiaa pitää vähän lisätä elämään.
TYÖ– Työ on ollut koko elämäni ajan todella merkittävässä roolissa ja on sitä toki edelleen. Olen onnekas, kun saan tehdä työkseni sitä, mitä rakastan.
PERHE– Lapsuuden perheeni oli ja on mitä parhain. Vaikka olen perheeni nuorin ja sisaruksiin on ikäeroa, he ovat silti todella läheisiä. Vanhempani ovat aina olleet tosi kannustavia ja mahtavia.
VAPAUS– On tärkeä kokea olevansa vapaa, niin suhteessa ihmissuhteisiin, työhön kuin kaikkeen elämässä. Velvollisuuksia on aina, mutta vapauden tunne on silti yksi tärkeimpiä fiiliksiä.
