Pidin vasta Zoom-luennon: ”Opi jämäkäksi rajojen vetäjäksi”, joka oli kohdistettu satuttavassa ja narsistisessa suhteessa olleille.
Poimin tähän kirjoitukseen viisi ajatusta luennoltani, jotka voivat helpottaa rajanvetoa ja rajoista kiinni pitämistä.
1. Olen vastuussa omasta terveydestä, hyvinvoinnista, onnellisuudestani ja tunteistani ja toinen omistaan.
En voi, eikä minun pidä odottaa muiden pitävän huolta rajoistani puolestani. Päävastuu omasta hyvinvoinnista ja onnellisuudesta on aina omissa käsissämme.
2. Rajanveto on hyvä mittari ihmissuhteiden laadulle ja kestävyydelle.
Välittääkö toinen minusta niin paljon, ettei hylkää tai moiti, kun ilmaisen rajani?
Satuttava ja narsistinen ihminen ei kestä eikä hyväksy rajoja, mutta terveissä ihmissuhteissa rajat eivät ole vaaraksi.
3. Olen rakastettava ja minua tulee kohdella arvostavasti.
Olen arvokas ja mitä enemmän tunnen näin ihmissuhteissa, sitä helpompi minun on vetää rajoja.
4. Jokainen ei on kyllä jollekin tärkeälle mitä tarvitsen.
Aion huolehtia terveesti itsekkäästi omasta ajankäytöstäni ja jättää tilaa itselleni, omille kivoille jutuille, sekä palautumiselle, jotta jaksan.
Ja lopuksi: Kun vedän rajoja ja pidän niistä kiinni ilmaisen ääneen asioita, joita tarvitsen elääkseni.
Muut eivät voi tietää tarpeitani ja toiveitani etukäteen ja jos he eivät kunnioita rajojani, en voi elää heidän rinnallaan, koska silloin en voi hyvin.
Minulta monesti kysytään parhaimpia ja toimivimpia keinoja ja vinkkejä esimerkiksi ADHD:n haasteisiin. Tämä mietityttää minua, koska mitään yksiselitteisiä, kaikille sopivia keinoja ei ole olemassa. Silti itsestänikin tiedän, että kaipaisin moniin haasteisiini niitä ”quick fixejä” eli pikakeinoja oman arkeni tukemiseen.
Koko elämäni matkalla on lukemattomia yrityksiä ja erehdyksiä, joita olen pitänyt suurina epäonnistumisina. Olen syyllistänyt itseäni siitä, miksi en pysty tuohonkaan, vaikka suurin osa ihmisistä siihen pystyy, kun he ovat oppineet tämän tai tuon menetelmän tai arjenhallinnan keinon.
Aikanaan, yli 15 vuotta sitten käymäni NLP-koulutukset auttoivat minua onneksi sisäistämään, että nämä ”epäonnistumiset” on mahdollista nähdä palautteina jostakin, jota olen kokeillut tai tehnyt. Kun monissa asioissa opin uudelleen määrittelemään sanan epäonnistuminen, sain paljon kaivattua myötätuntoa itseäni kohtaan.
Tulen myöhemmin palaamaan tähän samaan aiheeseen kehonpainon kysymyksissä, mutta tässä kirjoituksessa keskityn ADHD:n ja ylipäätään neuroerityisyyden näkökulmaan. Edellisessä kirjoituksessani pohdin ADHD-ihmiselle kovin tyypillistä vitkastelupiirrettä, tavoitteena oppia ymmärtämään sen taustoja. Olen itse oivaltanut, ettei tähänkään ole olemassa mitään tiettyjä kaikille soveltuvia keinoja, vaikka varmaan minullakin olisi joitain vinkkejä esittää. Silti kyseisessä tekstissäkään en halunnut tuoda konkreettisia ideoita, vaan ennemmin apua ja tukea pohdintakysymysten muodossa.
Monesti sellaiset kysymykset, jotka tukevat sinua ymmärtämään paremmin itseäsi (oli kyse sitten omista vahvuuksista tai tyypillisistä tavoista ajautua kuormitukseen), auttavat paremmin ja nopeammin löytämään juuri sinulle soveltuvia keinoja – ja juuri sinun näköiseesi elämään ja arkeen. Meillä jokaisella siis on ainutlaatuisen ihmisyytemme lisäksi myös ainutlaatuinen elämä ja arki, joka myös voi vaihdella päivästä toiseen. Sen vuoksi samat aluksi toimivilta tuntuvat keinot eivät välttämättä auta kuukaudesta toiseen.
Tämä jatkuvassa muutoksessa eläminen voi tuntua ajoittain jopa toivottomalta, varsinkin jos olet koettanut tehdä kaikkesi löytääksesi apua elämääsi ja arkeesi. Olet saattanut juosta ammattilaiselta toiselle (kuten minä), opiskella kymmeniä menetelmiä (kuten minä), innostua aina uusimmista ilmiöistä, auttaaksesi itseäsi (kuten minä). Jos tämä on sinulle tuttua, muista, ettei tässä ole mitään väärää – se vain kertoo siitä, miten olet halunnut monin keinoin yrittää helpottaa elämääsi!
Se, että on halua oppia tuntemaan itseänsä syvemmin, auttaa mielestäni paremmin löytämään myös yksilöllisiä itselle sopivia ratkaisuja elämän haasteisiin. Monesti tähän prosessiin tarvitsee muiden ihmisten tukea ja ennen kaikkea peilausta. Joskus paras apu tulee läheiseltä, joskus vertaisilta, joskus alan ammattilaiselta, kuten vaikkapa ratkaisukeskeisestä nepsyvalmennuksesta tai neuromoninaisuutta ymmärtävästä terapiasta.
Joskus tämä itsensä tunteminen edellyttää myös radikaalia rehellisyyttä, omien varjojenkin tiedostamista ja ennen kaikkea hyväksymistä. Tämäkin lopulta tarkoittaa jokaiselle eri asioita. Monille se on tiettyjen elämää rajoittavien, kenties ylisukupolvisten, uskomusten tiedostamista ja purkamista sekä konkreettisten toimintamallien ja käyttäytymisen syvällistä arviointia. Ja näiden seurauksena lopulta omien piirteiden hyväksymistä ja vastuun ottamista niistä.
Yksi elämä ei riitä itsemme ”fiksaamiseen” täydellisiksi versioiksi itsestämme, eikä se edes liene elämän tarkoitus. Olisiko elämän tarkoitus ennemminkin opetella hyväksymään ihmisten välistä erilaisuutta, ja tämä sisältää myös omien synnynnäisten piirteiden hyväksymisen?
Voisiko elämän tarkoitus olla myös se, että myönnän ennen kaikkea itselleni olevani keskeneräinen, ja se on ihan ok?
Oman kokemukseni kautta keskeneräisyyden ja erilaisuuden hyväksyminen on vapauttanut minulle energiaa hyväksyä ne vaikeimmat asiat, joita en voi itsessäni ja elämässäni muuttaa. Tämän avulla taas olen voinut suunnata voimavarojani paremmin niihin arjen asioihin, joissa minulla riittää intoa, kiinnostusta ja energiaa tehdä muutoksia. Tätä kautta olen myös alkanut paremmin oivaltaa sitä, että keskittymällä omiin vahvuuksiini (ei kuitenkaan niihin, joita muut minussa haluavat nähdä tai miten muut ihmiset määrittelevät minua usein itsensä kautta), saan myös toteutettua elämäntehtävääni parhaiten.
Koen, että jokaisen ihmisen, neurotyypistä riippumatta, olisi hyvä pysähtyä aika ajoin näiden kysymysten äärelle. Lisäisin tähän vielä muutaman tärkeän kysymyksen, jotka välillä tahtovat nykyajassa unohtua:
Millä tavoin voisin olla maailmalle (yhteisölle) hyödyksi niin, että se auttaa myös minua voimaan hyvin? Mikä minulle voisi olla tällä tasolla tärkeää ja merkityksellistä? Pohdi myös: Jos kehoni osaisi puhua, mitä se näihin kysymyksiin vastaisi? Miten kehoni kertoo minulle sen, mikä on minulle hyväksi?
Mitä jos pohtimalla ensin näitä kysymyksiä, itsesi hyväksymisen kautta, löytäisit parhaiten sisälläsi olevaa viisautta ja juuri sinulle oikeaa totuutta ja sen pohjalta tulevia ratkaisuja? Sekä pieniin että isoihin asioihin <3
Artikkelikuva: Karita Palomäki
Tutustu Karitan kirjaan Kuhiseva mieli – Nainen ja ADHD, joka oli yleisön valitseman Adlibris-tietokirjapalkinnon voittaja 2024:
Nykyään moni meistä viettää suurimman osan ajastaan sohvalla – töiden jälkeen Netflix-maratonin tai pelien parissa. Liikkumattomuus on kuin noidankehä, joka vaikuttaa sekä kehoon että mieleen. Pitkään istuminen voi aiheuttaa tuki- ja liikuntaelinten ongelmia, kuten jäykkyyttä ja kipuja. Lisäksi se vaikuttaa mielialaan ja energiatasoihin.
Suomessa nivelsairaudet ja nivelongelmat ovat yleisiä erityisesti ikääntyneellä väestöllä. Tuki- ja liikuntaelinsairaudet, kuten nivelrikko ja selkävaivat, voivat tehdä arjesta tuskallista ja vaikuttaa elämänlaatuun. Suomessa arvioidaan, että jopa joka kolmas yli 40-vuotias kärsii jollain tavalla nivelvaivoista, jotka voivat rajoittaa liikkumista ja vaikuttaa päivittäisiin askareisiin. Liikkumattomuus voi puolestaan pahentaa ongelmia, sillä kehon jäykkyys ja heikentynyt lihaskunto tekevät liikkumisesta entistä vaikeampaa.
Pienillä, hauskoilla ja kevyillä liikkumisen tavoilla voit katkaista liikkumattomuuden kehän, tukea niveliä ja parantaa liikkuvuutta. Tässä neljä helppoa tapaa, joiden avulla saat itsesi liikkeelle, nauraen ja hyvällä fiiliksellä.
1. Keppijumppaa harjan varrella
Madalla kynnystä lisätä vetreyttä kehoon ja mieleen ja kokeile jotain kevyempää mutta hauskaa. Ota käsiisi harjan tai mopin varsi, ja tee muutama kiertoliike, jalkojen nostoa ja kevyitä venytyksiä. Tämä aktivoi lihaksia ja parantaa liikkuvuutta ilman suuria ponnisteluja.
Keppijumppa on loistava tapa päästä liikkeelle heti aamulla tai työpäivän jälkeen, ja sen voi helposti yhdistää vaikka suosikkitelevisio-ohjelman katseluun!
2. Tanssahtele lempibiisin tahtiin
Mikä olisikaan parempaa kuin nostaa fiilis kattoon tanssilla? Laita lempimusiikkisi soimaan ja tanssi vaikka keittiössä. Ei tarvitse olla tanssimestari – tärkeintä on pitää hauskaa ja liikkua! Rytmi vie mennessään, ja huomaat kuinka keho alkaa liikkua kuin itsestään. Tanssi lisää verenkiertoa, vapauttaa endorfiineja ja tekee olon heti pirteämmäksi. Testaa: Kokeile, miten mieli ja keho reagoivat nuoruutesi hittibiiseihin!
3. Pieni kotitreeni rentouttaa ja auttaa liikkeelle
Välillä kaikkein helpoin tapa päästä liikkeelle on tehdä muutama yksinkertainen harjoitus suoraan kotona. Kokeile esimerkiksi muutamaa kyykkyä, punnerrusta tai istumaannousua. Voit tehdä treenin ihan rauhassa ja lisätä liikkeisiin hauskoja pieniä haasteita: ”Tällä kertaa teen kyykyt niin, että joka toistolla nostan jalan ylös!” Pieni kotitreeni voi olla myös erinomainen tapa yhdistää liikkuminen ja rentoutuminen.
4. Hypähtele ja hypi
Tämä vinkki on niille, jotka pystyvät tekemään hyppyjä tai hypähtelemään ilman kipuja.
Aikuinen unohtaa helposti, miten paljon leikkisyyttä hyppely tuo keholle ja mielelle. Hyppely vahvistaa monella tapaa niveliä, luustoa, lihaksia ja jänteitä. Voit myös hypähdellä tanssiessasi (kohta 2).
Kokeile hyppiä pieniä hyppyjä paikallaan. Jos se tuntuu hyvältä, hypähtele korkeammalle tai eteenpäin. Kesällä voit kokeilla hypähdellä vesilammikoiden yli – tai mikä onkaan se hetki, jolloin lapsena hypähdit, mutta aikuisena olet sen unohtanut?
Paranna liikkuvuutta – ennaltaehkäise ja lievitä nivelkipuja tehokkaasti
Liikkuminen ei ole aina niin helppoa kuin kuulostaa. Tuki- ja liikuntaelinten hyvinvointi on tärkeää, jotta saamme liikkua vaivattomasti ja ilman kipuja. NivelTeho-kapselit ja NivelTeho Nivelvoide voivat olla juuri se apu, jota tarvitset.
Terveyskaistan NivelTeho-kapselit ovat auttaneet suomalaisia jo 18 vuoden ajan. Terveellisten elintapojen tueksi kehitetyssä NivelTehossa on nivelten tarvitsemia rakennusaineita, kuten kondroitiinisulfaattia sekä glukosamiinia. Lisäksi se sisältää MSM:ää, inkivääriä, C-vitamiinia ja kuparia. Kymmenen vuotta sitten NivelTeho valittiinvuoden terveystuotteeksi ja on siitä asti säilyttänyt asemansa käyttäjiensä rakastamana terveystuotteena.
Tänä vuonna Vuoden 2025 Hoitotuotteeksi valittiinNivelTeho Nivelvoide! NivelTeho Nivelvoide on kylmävoide kipeille ja turvonneille nivelille. Se lievittää kipua ja tulehdusta paikallisesti erityisesti pienissä nivelissä sekä vähentää nivelten turvotusta. Voide sopii nivelvaivoista kärsiville, oireileville ja kivuliaille nivelille. Ainesosina ovat kylmävaikutteiset mentoli ja eukalyptusöljy sekä nivelten hyvinvoinnille tärkeät ravinteet kondroitiinisulfaatti, glukosamiinisulfaatti ja MSM. Voiteen sisältämä mentoli laskee ihon lämpötilaa hallitusti, joten se synnyttää iholle miellyttävän viileän tunteen. Lisäksi verenkierto lisääntyy ja lihakset rentoutuvat mentolin vaikutuksesta.
Kun lisäät kevyttä liikuntaa päivääsi ja käytät NivelTeho-tuotteita tukemaan hyvinvointiasi, huomaat, kuinka sekä keho että mieli kiittävät. Pienillä, mutta tehokkailla muutoksilla arjessasi liikkuminen voi taas olla hauskaa ja vaivatonta.
Voit kokeilla NivelTehoa tai muita Terveyskaistan kotimaisia tuotteita -20 % tutustumishintaan koodilla TERVE20 tästä.
Hyvän elämänlaadun saavuttamisessa ja itsesi puolella olemisessa on tärkeää, että luotat itseesi – tapahtui mitä tahansa. Se auttaa sinua lisäämään luottamusta itseäsi kohtaan ja kykyysi selviytyä sekä luottamaan muihin ihmisiin.
Olen itse oppinut matkallani, että tuli vastaan mitä tahansa ja millaisia esteitä vain, tai vaikka valitsemani polku osoittautuisikin umpikujaksi, minua lohduttaa ja kannattelee voimalauseeni: kävi miten kävi – olen itseni puolella.
Mitä itseluottamus tarkoittaa?
Itseluottamus on jotain, mikä kasvaa jokaisen pienenkin onnistumisen myötä. Saatat esimerkiksi luottaa itseesi lempiharrastuksesi parissa, kun sinulle on kertynyt tarpeeksi kokemusta. Mikäli taas olet epäonnistunut useamman kerran uudessa lajissa, itseluottamuksesi ei ole sen suhteen kohdallaan.
Itseluottamus saattaa vaihdella päivittäin ja sekin on hyvä tiedostaa. Väsyneenä et ehkä luota niin paljon itseesi kuin virkeänä. Saatat luottaa itseesi esimerkiksi työasioissa, mutta et senkään vertaa ihmissuhteissa. Itseluottamuskin on onneksi asia, jota voi kehittää.
Ja mikä parasta, voit tehdä asioita, vaikka et luottaisi itseesi. Pelkoja voi voittaa niitä kohtaamalla – astumalla rohkeasti epämukavuusalueelle.
Kävi miten kävi – olen itseni puolella.
Epämukavuusalue vs. mukavuusalue
Siitä huolimatta, että epämukavuusalue voi olla juuri se paikka, jossa itseluottamuksesi saa mahdollisuuden kasvuun, haluan lempeästi muistuttaa, ettei sinun tarvitse jatkuvasti olla epämukavuusalueella.
Ennen sairastumistani vietin nimittäin suurimman osan ajastani juuri siellä. Se on toki alue, jossa oppiminen ja kehitys tapahtuvat, mutten ymmärtänyt, ettei sinne saa jäädä liian pitkäksi aikaa kerralla. Kasvua ei nimittäin tapahdu ilman lepoa.
Jos mietitään kasvun kaavaa, niin yhtä tärkeää itseluottamuksen kasvattamisen rinnalla ovat pysähtyminen ja palautuminen. Ja ennen ne puuttuivat omasta arjestani lähes täysin. Nyt tekee kipeää ajatella sitä väsynyttä itseäni, joka yritti koko ajan parhaansa ja ylitti voimavaransa jatkuvasti.
Enkä tainnut edes kunnolla pysähtyä nauttimaan saavutuksistani. Yritin piilottaa pahan oloni kirjaimellisesti juoksemalla. Kun treenasin kovaa, keskityin suorittamiseen ja reippaana olemiseen, enkä muistanut koko ajan tyhjää tunnetta sisälläni.
En kuitenkaan tarkoita, että pitäisi pelkästään jäädä lepäilemään tyytyväisenä mukavuusalueelle. Jos unohdamme kokonaan itsemme lempeän haastamisen, mukavuusalue huomaamatta pienenee ja helpoista asioista saattaa tulla entistä haastavampia. Itseluottamuksemmekin pienenee, joten ethän anna näiden kahden alueen välisen kynnyksen kasvaa liian suureksi.
Jos mietitään kasvun kaavaa, niin yhtä tärkeää itseluottamuksen kasvattamisen rinnalla ovat pysähtyminen ja palautuminen.
Itseluottamuksen rakentaminen
Kun vihdoin itse pääsin pois epämukavuusaluekierteestäni, minua pelotti: kuka minä olen, jos en koko ajan suorita?
Rakentamani vääristynyt itseluottamus mureni. Jouduin kohtaamaan kaikki tukahdutetut tunteeni, pelkoni ja menneisyyteni haamut. Jouduin pakkolepoon, kunnes jalat alkoivat sananmukaisesti kantaa ja aloin vähitellen luottamaan tähän uuteen Lempeämpään minään.
Aloitin itseluottamuksen rakentamisen askel kerrallaan. Toipumisen myötä olen opetellut tervettä epämukavuusalueella vierailua ja lopulta ihmeitäkin on alkanut tapahtua. Mukavuusalueesta on puolestaan tullut minulle tärkeä voimaantumispaikka, hetki, jolloin huolehdin itsestäni. Levon merkitys ei varmasti enää koskaan unohdu ja nyt tiedän, että itseluottamukseni löytyy kynnyksen molemmilta puolilta.
Hyvän elämänlaadun saavuttamiseksi ja löytääksesi tiesi itsesi puolelle on tärkeää, että luotat omiin kykyihisi ja uskot itseesi. Nämä ovat ratkaisevassa roolissa tavoitellessasi omannäköistä ja lempeämpää elämää.
Seitsemän vinkkiä, miten kasvattaa itseluottamusta:
Tutustu itseesi.
Muistuta itseäsi päivittäin siitä, että sinä riität ja olet tarpeeksi hyvä juuri sellaisena kuin olet. Aloita hyväksymällä itsesi.
Tee lista asioista, joissa olet hyvä ja huomaa ne hetket, kun onnistut – kiitä ja palkitse itseäsi silloin.
Hyväksy heikkoutesi ja uskalla epäonnistua.
Vieraile epämukavuusalueella ja kasvata omaa mukavuusaluetta.
Keskity vähemmän kielteiseen ajatteluun ja huomioi omat voimavarasi.
Älä vertaile itseäsi muihin tai mieti liikaa muiden mielipiteitä.
Hyvän elämänlaadun saavuttamiseksi ja löytääksesi tiesi itsesi puolelle on tärkeää, että luotat omiin kykyihisi ja uskot itseesi.
Ihmiset ovat luontaisia tarinankertojia. Tarinat ympäröivät meitä ja määrittelevät meidät. Itse asiassa meistä jokainen on tarina. Tarina, jota kerromme sekä itsellemme että muille ihmisille.
Tarinat eivät ole aukottomia muistoja kaikesta elämässä tapahtuneesta tai seikkaperäisiä ja puolueettomia muistikuvia kokemuksista kaikkine yksityiskohtineen, koettuine tunteineen ja ajatuksineen. Kertomamme tarinat eivät ole kokoelmia faktoista ja virheettömistä havainnoista, vaan sekoitus meille tärkeistä asioista, tapahtumista, lyhyistä hetkistä ja pidemmistä ajanjaksoista sekä tulkinnoista ja selityksistä, jotka olemme niihin liittäneet.
Kerrotuilla tarinoilla on väliä. Tämä pitää erityisen vahvasti paikkansa traumaattisten kokemusten kohdalla. Elämän myrskyjen pauhatessa traumaattiseen kokemukseen liitetty merkitys vaikuttaa suuresti siihen, miten kokemuksesta selviydytään.
Joten onko tarinoita, joiden kertomisesta olisi yksinkertaisesti hyvä päästää irti?
Tarinat sankariviitalla
Arvostamme sankaritarinoita – kertomuksia, joissa valtava vastustus ja elämää uhkaavat haasteet käännetään voitoiksi. Tämä pätee myös omiin tarinoihimme. Emme ole kovin kiinnostuneita nyyhkytarinoista, joissa kaikki hyvä murenee ja jäljelle jää vain kurjuutta. Mieluummin kuulemme ja kerromme sankaritarinoita myös omasta elämästämme. Haluamme kuulla kertomuksia siitä, miten ongelma ratkaistiin järjen valoon nojautuen, miten poikkeuksellisen upeasti onnistuttiin ja kuinka erinomaisen vahvoja ja supersuoritukseen kykeneviä olemmekaan.
Tämä kaikki on tietenkin hienoa. Kannatan suuresti onnistumisten jakamista ja niistä iloitsemista. Mutta entä jos sankariviitta muodostuu painolastiksi, joka lopulta johtaa sankarin musertumiseen. Harva asia on raskaampaa kuin jatkuva vahvuus.
Toipuminen on työlästä ja sitä tuskin tapahtuu ilman takaiskuja. On päiviä, jolloin pilvien takaa pilkahtaa valonsäteitä. Mutta on myös päiviä, jotka pimeydessään vaikuttavat päihittävän yön synkimmät tunnit. Saatamme uskoa jo päässeemme jostain yli vain huomataksemme saman vanhan tuskan valtaavan mielemme kuin tyhjästä. Miten helppoa silloin onkaan soimata itseään ja ankaran tuomarin tavoin julistaa itsensä syylliseksi, surkeaakin surkeammaksi vanhassa roikkujaksi ja tuomita toivottomaksi tapaukseksi.
Ajattele, miten paljon tarinat muuttuisivat, jos sankariviitta laskettaisiin maahan ja varustautuisimme sen sijaan inhimillisyydellä, itsemyötätunnolla ja haavoittuvuudella. Jos hyväksyisimme, että uskallus olla heikko ja tarvitseva voi olla suurinta rohkeutta ja aidointa vahvuutta. Jos virheet ja epäonnistumiset käännettäisiin onnistumisen oikoreiteiksi. Millainen tarinastamme voisikaan tulla, jos kärsimys sanoitettaisiin luonnolliseksi osaksi elämää ja mahdollisuudeksi kasvaa ja oppia?
Sankariviittaan pukeutuminen voi äkkiseltään näyttäytyä uljaana ja upeana, mutta pidemmän päälle sen kantaminen voi kaataa suurimmankin sankarin.
Teksti on muokattu kirjastani Pimeydessä kajastava valo – trauman jälkeinen kasvu. Tutustu kirjaan TÄÄLLÄ.
Julkista keskustelua seuratessa tuntuu toisinaan kuin olisimme palanneet takaisin noitavainojen aikaan. Seipääseen kiinnitetään vuoroperään eri henkilöitä ja verbaaliset roviot roihuavat kuumana.
Kun joku mokaa, hänet vedetään kölin alta ja varmistetaan, että nöyryytys kattaa myös tulevaisuuden ja maineen tärvelemisen.
Meille on usein tärkeää erottaa väärintekijä inhimillisyydestä. Murhaajan miellämme yksiselitteisesti kylmäveriseksi tai mielenvikaiseksi, kanssamme eri poliittista näkemystä kannattavat puolestaan sinisilmäisiksi tai tyhmiksi. Yksityiselämässään perseilevä julkkis on puolestaan omahyväinen narsisti.
Useimmille on liikaa, jos väärintekijä on yhtälailla ihminen kuin mekin. Tämä siitäkin huolimatta, että tunnistamme heissä myös jotain itsestämme. Kenties juuri siksi vastustamme niin äänekkäästi, etteivät omat varjomme tulisi meille itsellemme näkyviksi?
Vaikka vain harvojen elämä on julkista riistaa (luojan kiitos!), emme me taviksetkaan ole immuuneja tuomioille, joita tankkaamme alitajuntaamme tiedotusvälineiden ja somen kautta. Tämän seurauksena alamme helposti pelätä myös omia virheitämme ja vajavaisuuksiamme. Pidämme mokailut piilossa ja kiillottamme omaa kuvaamme mahdollisimman täydelliseksi, ettemme vain paljastuisi ja joutuisi nöyryytetyksi tai hylätyksi.
Moinen pelko on äärimmäisen raskasta ja kuluttavaa. Samoin kuin virheettömän ihmisen esittäminen.
En tiedä sinusta, mutta itse olen mokaillut yhdessä jos toisessa asiassa. Olen kyntänyt syvällä ja tehnyt asioita, joista en ole erityisen ylpeä. Joistain teoistani olen kantanut vastuun, kaikista en. En ole edelleenkään immuuni typeryyksien tekemiselle, vaikka toivon mukaan rahtunsen viisastunut.
Häpeän tekemiäni tekoja, mutta itseäni en suostu häpeämään. En enää. Yksikään ihminen ei selviä elämästä puhtain paperein, enkä aio ryhtyä testi prototyypiksi.
Luulen, että myös sinä kannat mukanasi ajatuksia ja tekoja, joita et halua päivänvaloon. Kenties ne eivät herätä itsessäsi ylpeyttä? Mitä ikinä ne ovatkaan, ne eivät silti määritä sitä, ettetkö voisi tavoitella merkityksellistä ja onnellista elämää.
Kanna vastuusi niistä asioista, mistä sinun tulee kantaa. Älä silti tuomitse itseäsi siitä, että olet ihmisenä erehtyväinen. Me muutkin olemme.
Peilikuvastasi ei heijastu robotti vaan elävä ihminen.
Ennen kaikkea, vältä osallistumasta niihin rovioihin, joiden syyttävä liekki polttaa kaiken ympäriltään. Tiedät paremmin, että ihmisenä oleminen kaipaa tuekseen ennen kaikkea armollisuutta.
Tutustu myös Harri-Pekan kirjaan Tunne pelkosi, vapaudu elämään. Löydät kirjan TÄÄLTÄ.
Saartoiko työkaverisi sinut niin, että et päässyt poistumaan tilanteesta? Huusiko hän sinulle? Oliko hänen kehonkielensä uhkaavaa? Läimäyttikö hän ovea tai löi nyrkillä pöytää? Uhkailiko joku väkivallalla tai käytti sitä?
Väkivalta ja sillä uhkailu on viimeinen nimetty herruustekniikka, jota käsittelen tässä blogisarjassa. Seitsemänteen herruustekniikkaan sisällytän myös aggressiivisen käytöksen, johon ei liity väkivallalla uhkailua suoraan. Saatat tällaisessa tilanteessa kokea työkaverisi käytöksen rajattomana ja pelottavana.
Tiedät, ettei hän käytä välttämättä väkivaltaa, mutta silti tilanne tuntuu uhkaavalta tai aggressiiviselta. Olet oikeassa – pelottava käytös tai kehonkieli ei kuulu työelämään.
Miten toimia tilanteessa?
Jos työkaveri toimii väkivaltaisesti tai uhkaa sinua väkivallalla, tee näin:
1. Pyydä häntä poistumaan tai poistu itse heti mahdollisimman turvalliseen paikkaan.
2. Jos joku käyttäytyy väkivaltaisesti työpaikalla, soita poliisille.
3. Jos esihenkilösi ei ole paikalla, kerro hänelle tilanteesta heti. Tilanne vaatii toimia esihenkilöltä tai muulta työnantajan edustajalta.
Jos työtoveri on aggressiivinen ilman väkivallan käyttöä, yllä olevista neuvoista ensimmäinen ja kolmas ovat tärkeitä. Toimi esimerkiksi näin:
1. Keskeytä tilanne ja varmista turvallisuutesi.
2. Älä provosoidu ja osallistu tilanteeseen vaan toimi rauhallisesti ja jämäkästi.
3. Jos toinen ei suostu keskeyttämään tilannetta, toista, että et halua enää jatkaa tilannetta, ja voitte myöhemmin palata asiaan.
4. Kerro tilanteesta esihenkilölle ja pyydä tukea. Älä selvitä aggressiivisesti käyttäytyneen kanssa asiaa niin, ettei muita ole paikalla. Pyydä esimerkiksi työnohjausta, työyhteisösovittelua tai muuta keskustelua esihenkilön seurassa.
Lue kaikki herruustekniikoita käsittelevät kirjoitukset
Jatkan henkisen työelämäväkivallan käsittelyä myös seuraavissa blogikirjoituksissani ja tarjoan sinulle tukea haastaviin työelämätilanteisiin. Herruustekniikoita käsittelevä sarjani kuitenkin päättyy tähän, sillä väkivalta tai sillä uhkailu on viimeinen nimetty herruustekniikka.
Muut herruustekniikoita käsittelevän sarjan kirjoitukset löydät alla olevista linkeistä. Niihin kannattaa tutustua jo ennen kuin kohtaat työelämässä kyseistä henkisen väkivallan muotoa, jotta osaat tunnistaa ja reagoida tilanteessa:
Alun perin viisi erilaista herruustekniikkaa nimesi norjalainen psykologi ja filosofi Ingjald Nissen 1940-luvulla. Sosiaalipsykologi Berit Åsin teki tekniikat tunnetuksi 1970-luvulla ja lisäsi mukaan kaksi muuta tekniikkaa.
Pysähdytkö koskaan miettimään, millaisena näet itsesi? Hyväksytkö itsesi?
Minäkuva vastaa yksinkertaisesti kysymykseen millainen minä olen. Minäkuva on suhteellisen pysyvä käsitys itsestämme ja ominaisuuksistamme suhteessa ympäröivään maailmaan.
Kun olemme itsemme puolella ja lempeitä itseämme kohtaan, emme määritä minäkuvaamme alati miellyttävänä, vaan suhtaudumme avoimin mielin ja arvostavasti myös siihen tosiasiaan, että meillä kaikilla on sekä vahvuuksia että heikkouksia.
Minäkuva kehittyy elämän aikana, kun saat vuorovaikutuksessa muilta ihmisiltä palautetta omasta persoonastasi ja toiminnastasi. Vaikka persoonamme elää ja muuttuu, hetkittäiset mielentilan vaihtelut eivät vaikuta siihen kovinkaan paljon, vaan se muuttuu mielentilaa hitaammin.
Toisinaan käy niin, että ihmisellä voi olla kielteinen tai vääristynyt käsitys omasta itsestään ja omista kyvyistään. Tämän seurauksena hän voi suhtautua elämään varauksellisesti, pelätä epäonnistumisia sekä vältellä erilaisia haasteita, kuten minulle kävi. Rakensin ympärilleni suojelevan kuoren, keskityin vain suorittamiseen ja kadotin näin yhteyden itseeni.
Minäkuva vastaa yksinkertaisesti kysymykseen millainen minä olen.
Ethän pienennä enää itseäsi
Myönteinen minäkuva antaa eväät suhtautua elämään lempeydellä – avoimesti ja rohkeasti. Se, että näet itsesi kokonaan, etkä pienennä itseäsi on tärkeässä roolissa matkalla itsesi puolelle.
Kun pohdin omaa minäkuvaani ja itsetuntoani, näen valtavan kehityksen tasapainoisempaan ja selkeämpään suuntaan. Ja se kasvu on täysin lempeämmän elämän ja itseni puolella olemisen ansiota.
Oman terveyden menettäminen on aina kova paikka, sellainen tienristeys, joka todella pysäyttää. Sen tietävät kaikki, jotka ovat joutuneet kokemaan saman. Ne asiat, jotka ennen olivat itsestään selviä, katoavat ja muuttuvat jopa saavuttamattomiksi. Kaikki voimavarat on usein käytettävä toipumiseen.
Vähitellen myös arvot ja identiteettikin alkavat muovaantua uudelleen. Ja jo silloin, kun minulla ei vielä ollut voimavaroja tietoiseen itseni kehittämiseen, tunsin, että jotain minussa oli isosti muuttumassa.
Se, että näet itsesi kokonaan, etkä pienennä itseäsi on tärkeässä roolissa matkalla itsesi puolelle.
Minäkuvaani ovat vuosia muokanneet muiden tekemät tulkinnat minusta. Ne ovat rakentaneet erilaisia rajoittavia ja haitallisia uskomuksia, jotka ovat olleet tiukasti minussa kiinni.
Omaan aikaisempaan kipuiluuni ovat vaikuttaneet valitettavan paljon nimenomaan muiden mielipiteet. Olen usein kokenut, että esimerkiksi herkkyyteeni on suhtauduttu negatiivisesti enkä ole tuntenut oloani ymmärretyksi.
Tällaiset kokemukset ovat muokanneet minäkuvaani vääristyneeseen suuntaan, minkä takia en ole halunnut aina näyttää herkkyyttäni. Sen sijaan olen usein yrittänyt peittää sen, kompensoinut sitä väärillä tavoilla ja kokenut itseni hankalaksi tai vääränlaiseksi.
Vain sillä on lopulta merkitystä, miten itse näet itsesi
Nyt lempeämmän elämän myötä minäkuvani on selkeytynyt ja vahvistunut, eikä se horju niin vahvasti muiden vastaantulijoiden tönäisyistä. Itseni puolella olemisen myötä tiedän, että vain sillä on lopulta merkitystä, miten itse näen itseni ja että osaan arvostaa itseäni sellaisena kuin olen – herkkyyteni ja sairauksieni kanssa.
Tämä on hyvä esimerkki siitä, miksi minäkuvan ja itsetunnon pohtiminen on tärkeää sinunkin matkallasi. Ne ovat tärkeitä peruspilareita, joiden tulee olla tukevasti rakennettuna, mahdollisimman tasaiselle pohjalle.
Itseni puolella olemisen myötä tiedän, että vain sillä on lopulta merkitystä, miten itse näen itseni ja että osaan arvostaa itseäni sellaisena kuin olen.
Lempeä muistutus
Haluan lempeästi muistuttaa, että jokaisella meillä on oma yksilöllinen ymmärrys itsestämme. Ja se on asia, missä on ihan turha alkaa vertailla. Jollain toisella voi olla esimerkiksi eri käsitys minusta ja kipuiluni voi tuntua kummallisilta, mutta muistathan, että jokainen meistä tekee työtä itsensä, omien sisäisten uskomusten ja vaatimusten kanssa.
Jokaisella on oikeus nähdä itsensä sellaisena kuin näkee. Sinä et näe minun sisäisiä mörköjäni enkä minä sinun. Kohdataan siis jokainen myötätuntoisesti ja arvostaen. Kuljetaan jokainen omaa matkaamme.
Kun minäkuva on selkeä, sinun on helpompi:
olla itsesi puolella
löytää lempeys itseäsi kohtaan
rakastaa itseäsi sellaisena kuin olet
elää omannäköistä elämää
olla välittämättä siitä, mitä muut ajattelevat
asettaa rajoja ja sanoa ei
seurata omia unelmiasi ja kulkea kohti tavoitteitasi
Kun elämä tuntuu synkältä, nämä neljä ajatusta auttavat sinua löytämään valoa ja voimaa. Kysymysten kohdalla voit pysähtyä mietiskelemään ja vaikka kirjoittamaan ajatuksia ylös.
1. Sisäinen talvi ei kestä ikuisesti.
Luonnossa mikään ei kuki jatkuvasti, vuodesta toiseen. Välillä tulee väistämättä pimeyden ja hiljaisuuden aika. Sisäinen talvi, jolloin mikään ei kukoista.
Sisäinen talvi voi kestää yhden illan tai kuukausia. Se voi tuntua turhalta ja mustalta kuin marraskuu, mutta juuri silloin toivut vanhasta, palaudut, keräät voimia uuteen. Pinnan alla muhii, jotta myöhemmin voit taas kukoistaa.
Miten voin vaalia palautumista tänään?
2. Vaali sinistä hetkeä.
Sininen hetki on hämärä päivän ja illan välissä. Sinäkin tarvitset lempeitä siirtymiä, jotta päivän erilaiset vaiheet eivät vie sinua mennessään ja hukuta alleen. Missä tahansa elämässäsi oletkin, pysähdy ja tuumaa hetki.
Joskus rohkeinta on vain olla paikallaan. Näin laskeudut arjen puuhien lomassa levollisesti itseesi. Kun otat tilaa tapahtumien väliin, sinä ja elämäsi saatte hengittää.
Miltä tämä hetki tuntuu kehossani? Entä hengityksessä?
3. Valo virtaa lävitsesi, kun uskallat olla hieman hajalla.
Moni on elänyt elämänsä suojakuoren sisällä. Vastoinkäymiset kolhivat kuorta, yrittävät saada ihmisen itsensä esiin. Ne avaavat tietä sisimpääsi. Haavoittuvuus on pelottavaa mutta inhimillistä ja koskettavaa.
Valo virtaa sinuun siitä, missä uskallat säröillä ja olla hieman hajalla. Valo virtaa sinusta ulos siellä, missä uskallat näyttää muille haavasi – ja haaveesi. Ole rauhassa kesken, täydellisen epätäydellinen. Olet kauneinta juuri näin.
Mihin kohtaan itsessäni haluaisin uskaltaa katsoa?
4. Aina tulee auringonnousu.
Vaikka yö tuntuisi pitkältä, pian aurinko nousee jälleen. Missä tahansa elämässäsi oletkin, voit aina aloittaa uudestaan.
Uuden alun ei tarvitse olla dramaattinen elämänmuutos. Pienikin päätös mielessäsi on vahva viesti: käännän katseeni kohti uutta. Koskaan ei ole liian myöhäistä luoda elämästään hitusen enemmän itsensä näköistä.
28-vuotiaan Annukka Vauhkosen elämä pysähtyi syksyllä 2019 kuin seinään. Urheilullisen ja puuhakkaan nuoren naisen henkinen ja fyysinen kunto romahti, ja hänellä todettiin sekä ylikunto että uupumus. Merkkejä oli ollut ilmassa jo pitkään, mutta ne eivät saaneet hidastamaan vauhtia.
”Romahdusta oli edeltänyt jo useampi haastava vuosi. Vaikeasta unettomuudesta huolimatta olin suorittanut elämääni sen jokaisella osa-alueella. Olin tottunut elämään jatkuvan stressin alla, kunnes lopulta alituinen arjesta selviytyminen vei viimeisetkin voimat. Siitä käynnistyi kokonaisvaltainen elämän, arvojen ja identiteetin muutos. Ensimmäistä kertaa elämässäni halusin opetella olemaan itseni puolella”, Annukka kertoo.
Annukalta on ilmestynyt kirja Matka itsesi puolelle (Bazar/Hidasta elämää, 2025), joka auttaa kuuntelemaan omia tarpeita, päästämään irti ylisuorittamisesta ja suhtautumaan itseen lempeästi silloinkin, kun se tuntuu erityisen vaikealta.
Annukka Vauhkonen
Lempeämpi asenne tekee hyvää erityisherkälle
”Monelle tunnolliselle herkälle on ominaista kova suorittaminen. Olen itse erityisherkkä ja suoritin pitkään elämääni huomioimatta herkkyyttäni, kuuntelematta kehoani tai arvostamatta itseäni.
Aiemmin en suostunut hyväksymään sitä, miten paljon tarvitsen aikaa palautumiselle ja levolle. Palautumisen merkitystä, etenkin erityisherkille, ei voi kuitenkaan liikaa korostaa. Erityisherkkä kuormittuu ja uupuu vähemmän herkkää helpommin, varsinkin jos elää jatkuvan kiireen ja stressin keskellä.
Lempeys itseäni kohtaan on muuttanut oikeastaan koko elämäni. Olen pystynyt luopumaan ylisuorittamisesta ja ankarasta sisäisestä puheesta. Olen oppinut rakastamaan itseäni ja hyväksymään itseni ja elämäni tällaisena.
Haluaisin myös rohkaista jokaista erityisherkkää arvostamaan ja kunnioittamaan omaaa herkkyyttä, kuuntelemaan omaa kehoa ja sen viestejä sekä huolehtia omasta ajasta, palautumisesta ja levosta.”
Lempeys itseäni kohtaan on muuttanut oikeastaan koko elämäni. Olen pystynyt luopumaan ylisuorittamisesta ja ankarasta sisäisestä puheesta. Olen oppinut rakastamaan itseäni ja hyväksymään itseni ja elämäni tällaisena.
Krooniset sairaudet koettelevat jaksamista
Romahduksen jälkeen Annukka lepäsi ja oli sairauslomalla, mutta kehon uupumus ja fyysiset kivut eivät hellittäneet. Vuosia kestäneiden tutkimusten jälkeen Annukalla diagnosoitiin ensin fibromyalgia ja myöhemmin vielä krooninen väsymysoireyhtymä. Keho on äärimmäisen herkkä, ja väsymys ja kivut ovat jatkuvasti seurana. Lempeydestä on tullut erityisen tärkeä elämän ohjenuora.
”Kun elän kroonisten sairauksien kanssa, lempeys merkitsee minulle myös luottamusta parempaan. Sitä, että vaikealla hetkellä voin luottaa, että toisenlaisiakin päiviä tulee. Eräänlaista lempeyttä elämää kohtaan. Myös toivo elää lempeydessä ja siinä, että kohtaan itseni ja kaikki tunteeni sellaisina kuin ne tulevat. Olen oppinut hyväksymään, että nyt on vaikeaa ja se saa harmittaa.”
Rajat suojaavat omaa jaksamista ja kertovat muille, miten meitä saa kohdella
”Koska omat lähtökohtani ovat uupumisen ja sairauksieni vuoksi sellaiset kuin ovat, rajoja on ihan pakko vetää ja niihin on kiinnitettävä erityistä huomiota, tai omat voimat loppuvat hyvin nopeasti. Minulle rajat näkyvät esimerkiksi siinä, miten paljon vietän aikaa muiden ihmisten kanssa ja milloin täytyy kerätä voimia, sanoa ei ja olla yksin.
On myös hyvä pysähtyä pohtimaan, miten somessa voi pitää kiinni omista rajoistaan, vaikka samalla olisikin oma itsensä. Lisäksi rajoja kannattaa vetää suhteessa sihen, mikä omassa kehossa tuntuu hyvältä ja mikä ei, tai minkä verran läheisyyttä missäkin vaiheessa tuntuu sopivalta. Rajoista kiinni pitäminen kertoo siitä, miten huolehdimme omista tarpeistamme, miten puhumme itse itsellemme ja miten annamme toisten puhua sekä kohdella meitä.”
Ei ole heikkoutta olla haavoittuvainen
”Kaikille uuvahtaneille, jaksamisen kanssa kamppaileville, herkille tai haavoittuvaisille haluaisin sanoa, ettei ole heikkoutta olla haavoittuvainen, vaan saamme olla myös rohkeasti keskeneräisiä ja rikkinäisiä kaikkien elämän asettamien vaatimuksien ja odotuksien keskellä. Aina ei tarvitse jaksaa, ja saamme olla luvan kanssa suorittamatta. Yksikin uusi oivallus tai rohkea askel lempeämpää ja omannäköistä elämää sekä itsesi puolella olemista kohti on paljon 🩷”
Mitä tehdä, kun oma jaksaminen alkaa olla tiukoilla?
Hyvinvointivalmentaja Annukka Vauhkonen opastaa kirjassaan Matka itsesi puolelle (Bazar/Hidasta elämää, 2025), miten luottaa itseensä silloinkin, kun on oman jaksamisensa rajoilla tai vaikeuksien keskellä.
Harjoitusten avulla löydät rohkeutta rajojen asettamiseen, omien negatiivisten uskomusten ravisteluun ja myötätuntoisemman sisäisen äänesi vahvistamiseen.
”Työssäni terapeuttina olen huomannut, että ihmiset pystyvät yleensä tukahduttamaan tunteitaan ja traumojaan keski-ikään asti, minkä jälkeen vastaan tulee seinä: mielen saumat alkavat repeillä ja mielestä pois painetut asiat tulevat esiin fyysisten sairauksien, burnoutin tai ahdistus–masennus-kierteen muodossa. Masennus johtuu lähes poikkeuksetta käsittelemättömistä tunteista ja kokemuksista.
On aika edetä ja on aika pysähtyä. Menopaussissa naisen sisältä nousee tarve kohdata kaikki se mitä hän on vältellyt, väistellyt tai tukahduttanut itsessään.
Kun pysähdymme, joudumme kohtaamaan ne kaikki tunteet, ajatukset ja uskomukset, jotka olemme halunneet kätkeä sisäämme: pelon, häpeän, syyllisyyden ja arvottomuuden tunteet.
Minkälaista tarinaa sinä kerrot elämästäsi?
En olisi yllättynyt, jos se olisi tarina piilotetusta herkkyydestä, haavoittuvuudesta, pettymyksistä, voimattomuudesta, erillisyydestä ja toteutumattomista toiveista käärittynä yksinpärjäämisen ja reippauden kaapuun. Tällaisiksi meidät naiset on opetettu.
Jos näin on, on sinulla nyt mahdollisuus päästää irti vanhasta ja kirjoittaa tietoisesti uusi tarina, joka kertoo elämänilosta, voimasta, nautinnosta, hehkusta ja kypsästä kauneudesta.”
Hehkuvan naisen voimavuosissa Kirsti Kuosmanen kutsuu lukijan tutkimaan kanssaan vaihdevuosien aikaa henkisenä matkana ja seikkailuna, joka on yksi elämän suurimmista ja syvimmistä muodonmuutoksista.
Hän jakaa kirjassa omia ja erilaisten naisten inspiroivia kokemuksia menopaussista. Lisäksi kirjassa on oivalluksia tuovia harjoituksia sekä syvää pohdintaa siitä, miten jokainen nainen tekee oman ainutlaatuisen matkansa.
Kun nainen synnyttää itsensä uudelleen, nousee hänen sisältään intuitiivista viisautta ja voimaa, jota kukaan tai mikään ei voi pysäyttää.
Pidin vasta Zoom-luennon:”Opi jämäkäksi rajojen vetäjäksi”, joka oli kohdistettu satuttavassa ja narsistisessa suhteessa olleille. Poimin tähän kirjoitukseen lyhyen osion luennoltani.
Satuttava ja narsistinen persoona on rajaton itse, mutta asettaa muille tiukat rajat ja kostaa, sekä kohtelee väkivalloin ellei hänen rajoja ja käskyjä noudateta.
Tämä herättää pelkoa, jonka vuoksi rajoista luovutaan yhä enemmän ja näin satuttava persoona saa tiedon kuinka paljon toinen “kestää” ja kuinka paljon hän voi rikkoa rajoja.
Toistuva läheiseltä ihmiseltä tullut huono kohtelu, väkivalta ja manipulointi, sekä rajojen rikkominen ja rajattomuus saa kyseenalaistamaan omaa arvoa ihmisenä.
Satuttavien ja narsististen suhteiden jälkeen ihmisillä on hyvin usein vaikeuksia luottaa toisten hyvyyteen.
Näiden suhteiden jälkeen on myös yleisesti vaikeaa uskoa, että on riittävä ja rakastettava omana itsenään.
Rajojen vetäminen satuttavan suhteen jälkeen on vaikeaa myös siksi, koska nämä raskaat suhteet ovat opettaneet pelkäämään seurauksia, joita rajojen vetämisestä (tai pelkästään sen yrittämisestä) ja omien tarpeiden, toiveiden ja mielipiteiden ilmaisusta voi seurata.
Väkivalta, jota satuttavat ja narsistiset suhteet pitävät aina sisällään, tallentuu pelkomuistoina aivoihin ja niistä irti pääseminen ja päästäminen vaativat paljon aikaa.
Hyvin usein on myös niin, että emme ole varmoja mitä voimme edes pyytää muilta ja kuvittelemme olevamme ilkeitä tai töykeitä, jos asetamme rajoja tai pidämme kiinni tarpeistamme ja toiveistamme.
Meillä saattaa olla myös vaikeus luottaa muiden kykyyn ottaa rajoja vastaan ja suuria vaikeuksia sietää itsessä pettymyksen tunteen tuottamista toisille.
Rajoista saatetaan luopua joskus melkeinpä kokonaan ja herkistyä tarkkailemaan pelkästään muiden tarpeita, jotta tulisi hyväksytyksi, nähdyksi ja kuulluksi ja jotta ei enää kohdeltaisi huonosti.
Tämä on hyvin inhimillistä, mutta ei kestävä tai hyvä ratkaisu.
Jotta rajanveto satuttavien ja narsististen suhteiden jälkeen onnistuu se vaatii erityisesti terveitä ja turvallisia ihmissuhteita, joissa rajoja kyetään ottamaan vastaan.
Rajanveto ei koskaan ole vaaraksi terveille ihmissuhteille.
Kun on mahdollista pitää huolta rajojen avulla omista tarpeista, toiveista ja odotuksista ovat ihmissuhteet selkeitä ja näin kaikilla on mahdollisuus pitää huolta itsestä ja muista sekä kokea onnellisuutta.
