Narsistiseen suhteeseen lähtee kaksi rajatonta ihmistä
Narsistiseen suhteeseen lähtee aika usein kaksi rajatonta ihmistä. Se jolla on oikeus rajattomasti tehdä toiselle ikäviä asioita ja kohdella tosi huonosti. Narsistisiin piirteisiin liittyy oikeutuksen tunnelukko, joka oikeuttaa tekoja sekä riittämättömän itsekontrollin tunnelukko, joka tekee sitä, ettei tunnelukon omaava ihminen osaa asettaa itselleen rajoja esimerkiksi päihteidenkäytön suhteen. Eli hän on rajaton moneen suuntaan.
Narsistin uhri sitä vastoin omaa usein uhrautumisen tunnelukon. Uhrautuva ihminen hylkää helposti omat tarpeensa ja rajansa toisen kanssa ja ryhtyy palvelemaan toista itsensä unohtaen. Narsistien uhrit ovat usein kykenemättömiä asettamaan toiselle rajoja, ehkä siksi, etteivät itsekään tunnista rajojaan. Heidän ylitseen ja lävitseen on ehkä jo lapsena kuljettu.
Narsisti käyttää oman toimintansa oikeutuksena monenlaisia manipulointikeinoja. Yksi keino on kuitenkin ylitse muiden: vastuun sysääminen uhrin niskaan ja sitä kautta syyllisyyden herättäminen. Kun ihminen syyllistyy, on hän aika heikoilla itsensä ja sen toisen kanssa. Narsisti osaa pelata syyllisyys-vastuunpakoilupeliä hyvin taitavasti.
Narsisti saa uhrin epäilemään itseään
Tuolla pelillä narsisti saa uhrin epäilemään itseään ja katsomaan itseään peiliin. ”Ehkä olinkin liian vaativa?”, ”Ehkä se olinkin minä, joka sysäsin hänet pettämään”, näin uhri saattaa ajatella ja alkaa hyvittää oletettuja tekojaan.
Mutta tuolle pelille tulee suhteessa usein loppu. Uhri alkaa ajan saatossa, aika usein, hermostua. Hän alkaa puolustaa itseään eikä niele enää kaikkea sitä, mistä häntä on syytetty. Ja narsisti hermostuu takaisin, saattaa raivota ja huutaa, mököttää viikkoja tai paeta muuten paikalta.
”Joko rajasi alkavat näkyä ja kuulua?”
Narsistinen ihminen ei tykkää yhtään siitä, että toisella on rajat ja häntä palvellut ei ole enää käytettävissä samaan tapaan kuin aiemmin. Usein uhrin kiukku ja huuto liittyvät siihen, että uhrin rajat alkavat löytyä. Kiukku kertoo siitä, että toinen osuu omalle tontille ja sen tontin rajoille on asettunut Viha-niminen ritari.
Parhaimmillaan narsistinen ihminen, tai kuka tahansa rajoja rikkova ihminen, opettaa rajoja.
Kuuntele rajojasi. Ala nauttia siitä, että rajasi alkavat löytyä. Rajat kertovat siitä, mihin sinä päätyt ja mistä se toinen alkaa. Alat itsenäistyä ja erillistyä ja niin kuuluu ollakin. Näkymättömästä Ninnistäkin tuli näkyvä sillä hetkellä, kun hänen rajansa rikottiin ja hänen vihansa heräsi.
Onko mieleesi jäänyt joku tärkeä viisaus, minkä olet kuullut esimerkiksi vanhemmiltasi tai isovanhemmiltasi? Monet vanhemmat neuvovat lapsiaan arkisiin askareisiin liittyvissä asioissa tai esimerkiksi raha-asioissa. Itsekin muistan kuulleeni monenlaisia neuvoja, miten pärjätä hyvin elämässä. Tärkeitä ohjeita ovat myös kertoneet koulujen opettajat. Kaikkien ohjeiden joukosta tärkein neuvo oli; uskalla unelmoida.
Lapsena ja nuorena vertailemme itseämme helposti kavereihin. Voimme ajatella, että meillä ei olisi samoja mahdollisuuksia saavuttaa unelmiamme. Meillä kaikilla on oma historiamme ja olemme saaneet hyvin erilaiset eväät elämään. On totta, että miljonäärille huvilan ostaminen on realistisempi haave kuin pienituloiselle. Monen haaveen kohdalla luomme kuitenkin mielessämme sellaisiakin esteitä haaveen suorittamiselle, mitä oikeasti ei ole olemassakaan.
Minä haaveilin jo lapsena siitä, että minusta voisi joskus tulla kirjailija. Haaveilin siitä, että voisin kirjoittaa työkseni erilaisia tekstejä, oli se sitten satukirjan tarinoita, lehtijuttuja, runoja tai markkinointitekstejä. Yläkoulussa opettaja kuitenkin keskittyi kieliopin arviointiin niin paljon, että tekstin sisältö jäi sivuseikaksi ja arvioinnit olivat lannistavia. Minulle kielioppi oli vaikeaa, mutta päässä pulppusi monenlaisia ideoita. Keskinkertainen todistus kädessäni peruskoulun jälkeen päätin, ettei minusta voisi ikinä tulla kirjailijaa. Päätin lähteä opiskelemaan ihan muuta alaa. Kuitenkin kaikkien vuosien ajan mielessä pyöri isäni neuvo, että omiin unelmiin piti uskoa. Erityisesti niihin piti uskoa silloin, jos muut ihmiset ympärillä eivät uskoneet että unelman voisi saavuttaa.
Aika kului ja monen mutkan kautta saavutin oman unelmani. Haaveen toteutuminen vaati paljon työtä ja kärsivällisyyttä, mutta erityisesti uskoa omaan unelmaan. Sama asia pätee monen muunkin ihmisen elämässä. Pystymme oppimaan uusia asioita, pystymme muuttamaan asioita omassa elämässämme, että unelmat muuttuvat realistisemmiksi. Kaikki tämä on kuitenkin mahdollista vain, jos jaksamme uskoa onnistumiseen. Elämän aikana meille kertyy paljon isoja ja pieniä haaveita. Ehkä kaikki niistä eivät toteudu, mutta jokainen unelma on silti yhtä arvokas ja tärkeä.
Millaisia elämänohjeita sinä antaisit parikymppiselle itsellesi?
Tämä kirja on Sinulle, joka…
…haluat muistella elämäsi ikimuistoisimpia hetkiä
…tahdot kirjoittaa paperille palan elämäsi tarinaa
…kerrot kirjan avulla oman tarinasi myös seuraaville sukupolville
…koet, että kirjoittamisen avulla pystyt kertomaan rehellisesti omia ajatuksiasi elämästä
…tiedät, että elämä on suuri seikkailu
…haluat pohtia elämän eri vaiheita rauhassa jokaiseen hetkeen keskittyen
Kirjoittaja HannaPelttari haluaa teksteillään tuoda maailmaan lisää valoa, rakkautta, lempeyttä ja hyväksyntää. Luonto, kirjoittaminen ja kanssakulkijoiden vertaistuellinen auttaminen on hänen sydäntään lähellä. Hanna on kokenut uupumuksen ja läheisen menettämisen sekä näkymättömän maailman avautumisen. Hän on aiemmalta koulutukseltaan KTM ja keskittyy nykyään energiahoitamiseen Energiasielu-yrityksessään.
Hanna Pelttari
Mitä on vapaus? Viimeisen vuoden aikana olen tunnistanut vapauden yhdeksi tärkeimmistä arvoistani ja sitä haluan elämässäni jatkuvasti vahvemmin ilmentää. Vapaus ajasta ja paikasta sisältyvät tähän toki myös, mutta ensisijaisesti vapaus tarkoittaa minulle mahdollisuutta elää sydämestäni käsin, tehden ja luoden sitä mikä tuntuu syvällä sisimmässäni merkityksellisimmältä ja herättää suurinta kiitollisuutta.
Haluan myös vaalia vapautta ajatella ja tuntea ilman itse asetettuja tai ulkopuolelta tulevia rajoitteita – voin unelmoida mistä vain haluan ja uskoa minkä tahansa olevan minulle mahdollista.
Tämä on mitä suurinta vapautta, kun siihen antaa itselleen luvan. Usein mielemme rajoittaa tätä vapautta omien uskomustemme muodossa, mutta kun lopulta kyseenalaistamme niitä, saatamme havahtua huomaamaan, etteivät ne olekaan totta vaan ainoastaan elämämme aikana omaksuttuja valheellisia käsityksiä ja vain suppeasta kokemusperäisestä otannastamme johdettuja yleistyksiä. Voisitko pysähtyä hetkeksi pohtimaan tätä ajatusta? Huomaatko sen kohdallasi todeksi tai herääkö tästä oivalluksia?
Uskallus kohdata kaikki tunteet tuo vapautta
Uskallus ja kyky kohdata koko ihmisyyteen kuuluva tunnekirjo kaikessa laajuudessaan tarjoaa myös valtavan vapauden kokemuksen, sillä vapautuminen tunteiden vallasta niiden kohtaamisen kautta luo sisäistä turvaa ja näin vapauttaa vaikeiksi kokemiemme tunteiden välttelystä.
Kyky kannatella itseään vaikeidenkin tunnekokemusten äärellä on tie rajattomaan vapauteen. Tämä taito kehittyy harjoittelemalla ja ensisijaisesti kehollista turvan tunnetta vahvistamalla sekä hermostoa rauhoittamalla. Työ vaatii usein sinnikkyyttä, mutta edistyksen huomaaminen on kaiken vaivan
arvoista.
Vapautta on olla oma itsensä
Itsensä ilmentäminen aitona ja autenttisena omana itsenään on myös mitä suurinta vapautta. Itsetuntemuksen ja itsearvostuksen vahvistuessa ulkoisista odotuksista ja roolivankiloista vapautuminen käy helpommin, kun myös omat rajat selkiytyvät ja rohkeus olla aidosti oma itsensä kasvaa. Ah, miten ihanalta tuntuukaan, kun uskaltaa tiputtaa harteiltaan odotusten viitan ja vapautua kaikin tavoin omaksi itsekseen!
Uupuksesta toipumisessa vapauden tärkeys korostuu
Usein myös uupumuksesta toipuessa vapauden vaaliminen on monin tavoin jopa välttämätöntä ja sen merkitys korostuu valtavan suureksi. Hermosto ei ehkä lainkaan kestä ulkopuolelta asetettuja vaatimuksia, vaan kaiken tekemisen on oltava omaehtoista ja jopa sydämen kutsumuksesta kumpuavaa.
Vapaus, väljyys ja mahdollisuus hetkessä elämiseen itseään kuunnellen ovat uupumuksesta toipuvalle ensiarvoisen tärkeitä. Toki meillä kaikilla on asioita, jotka ”on vain hoidettava”, mutta kun pyrkii huolehtimaan kaikesta ”pakollisesta” omaan tahtiin jo hyvissä ajoin ennen määräpäivää, ei kiire pääse yllättämään eikä tästä aiheudu ylimääräistä stressiä ja kuormitusta.
Mitä vapaus on sinulle? Miten voisit arjessasi ja elämässäsi vaalia sitä? Uskallatko astua vapauden virtaan?
Ihan tavalliset, arkisetkin asiat ja muistot ovat tärkeitä ja niitä kannattaa vaalia. Niiden avulla voimme ymmärtää paremmin itseämme ja toisiamme. Usein ne jäävät kuitenkin puhumatta ja tärkeät kysymykset kysymättä. Toimittaja, runoilija ja kirjailija Maria Vakkuri kertoo, miksi omaa elämää ja sen kaikenlaisia tapahtumia kannattaa muistella ja kertoa niistä myös läheisille. Marialta on juuri ilmestynyt oman tarinan kertomiseen innostava Elämäni sanoina – Muistojen kirja (Bazar, 2024).
Maria Vakkuri
Miksi menneitä kannattaa muistella ja kirjata ylös?
– Muistojen kirjoittaminen auttaa käsittelemään niitä asioita, joita omassa historiassa on tapahtunut. Alat ehkä muistaa asioita, joita et ole aiemmin muistanut. Jos tuntuu siltä, että elämä on ollut täynnä vastoinkäymisiä eikä mitään hyvää ole tapahtunut, tulet huomaamaan, että hyviäkin asioita muistuu mielee, kun eteen tulee kysymys, joka laittaa pohtimaan elämää eri kantilta.
Toisaalta huonoistakin kokemuksista kirjoittaminen antaa luvan tuntea niitäkin tunteita, kun niistä saa kirjoittaa eikä niitä tarvitse piilotella. Saattaa olla, että ensimmäistä kertaa pystyy sanomaan ääneen tai kirjoittamaan, että minulle on käynyt näin ja ajattelen näin ja minusta tuntuu tältä.
Kun elämää katsoo taaksepäin osana historiaa, on äärimmäisen voimauttavaa huomata, että kun olin nuori ja minulle kävi näin, se tuntui maailmanlopulta. Nyt ymmärrän, että selvisin kuitenkin kaikesta. Kun asioita kirjoittaa muistiin, ne asettuvat omassa päässä oikeisiin mittasuhteisiin.
Sukupolvien ketjussa tarinoiden kirjoittaminen on äärimmäisen tärkeää. Näin seuraavat sukupolvet saavat tietää, millaista elämää olet viettänyt. Oma pappani kuoli ollessani 11-vuotias, enkä osannut kysyä häneltä oikein mitään muuta kuin hänen lempisuklaapatukkaansa. Hän oli kuitenkin ollut sodassa ja hänellä olisi varmasti ollut vaikka mitä mielenkiintoisia tarinoita. Silloin en osannut niistä kysyä, eikä sitten enää ollut mahdollista kysyä.
Jos kaikki kirjottaisimme omaa elämäntarinaamme, se auttaisi jälkipolvia ymmärtämään tarinoitamme ja meitä. Samalla eletyn elämän arvostus nousee, kun saadaan tietää, mitä kaikkea ollaan nähty ja koettu. Sukututkimusta tehdessä aina löytyy tieto, milloin ihminen on syntynyt ja kuollut, mutta kaikkein kiinnostavin jää puuttumaan: se, mitä on tapahtunut siinä välissä.
Erityisesti pariskuntien, sisarusten ja ystävien tai läheisessä suhteessa olevien ihmisten on hyvä käydä muistoja yhdessä läpi. Se auttaa ymmärtämään toisen näkökulmia elämään ja asioihin, kun saa kuulla, mitä hän on kokenut ja miten hän kokemuksiinsa suhtautuu. Läheisistä ihmisistä voi avautua ihan uusia puolia.
Sisarusten kohdalla näkee, että vaikka on kasvettu samassa kodissa ja samassa ympäristössä, kaksi ihmistä voi silti kokea ja nähdä asiat täysin eri tavalla. Kun näistä jutellaan yhdessä, sekin voi auttaa käsittelemään muistoja ja ymmärtämään elämää.
Miksi omia elämänkokemuksia voi olla vaikea muistella ja sanoittaa?
– Toimittajan työssä olen huomannut, että moni ajattelee, ettei omassa elämässä ole tapahtunut mitään kovin merkityksellistä. Arkisten hetkien merkitystä ja arvoa ei ehkä osata nähdä.
Monesti ajatellaan, että elämän merkittävät tapahtumat ovat niitä, jotka yhteiskunta määrittelee merkittäviksi, esimerkiksi naimisiinmeno, kihlautuminen, perheen perustaminen tai omakotitalon ostaminen. Jos oma elämä ei olekaan kulkenut näiden klassisten virstanpylväiden kautta, voi tuntua vaikealta kertoa omista kokemuksista. Saatetaan jopa kokea, että jos ei mahdu näihin raameihin, niin elämä on jotenkin epäonnistunut.
Osa muistoista pyyhkiytyy helposti mielestä pois. Monia elämän hyviä asioita pidetään itsestäänselvyytenä, jos ne ovat pieniä ja arkisia. Vuosien päästä niitä ei ehkä edes muista. Negatiiviset asiat taas saattavat jäädä hyvinkin voimakkaina tunnemuistoina mieleen, muttta niistä puhuminen voi olla vaikeaa. Jos lapsuudenkodissa on ollut sellainen kulttuuri, että vaikeista asioista ei puhuta ääneen, voi aikuisenakin olla vaikea puhua niistä.
Olen kursseillani huomannut, että jos tapahtumia ei oikein meinaa muistaa, niin siitä voi olla apua, että kuulee toisen muistelevan omia kokemuksiaan. Muistoista puhuminen muiden ihmisten kanssa voikin olla paras keino auttaa itseäkin muistamaan.
Miten Elämäni sanoina -kirja auttaa sanoittamaan muistoja?
– Kirjan kysymykset on mietitty siten, että eri ikäiset ihmiset pystyvät yhtä lailla käyttämään kirjaa. Lapsi voi täyttää sitä päiväkirjan tapaan sitä, kun asiat tulevat ajankohtaisiksi. Eläkeiässä kirjaa voi myös täyttää muistelmatyyliin ja kerrata elämänvaiheitaan.
Kirjassa kysytään tarpeeksi tarkkoja yksityiskohtia. Niissä pyydetään esimerkiksi palaamaan omassa mielessä takaisin lapsuuteen, vaikkapa siihen, mitä oli joulupöydässä ruokana. Tarkkojen kysymysten avulla on helppo muistella.
Helposti vastattavien kysymysten avulla tulee esiin myös eri elämänvaiheiden tunne-elämän näkökulma: kysymyksissä käsitellään esimerkiksi tapahtumia, iloja, suruja pelkoja ja haaveita. Kirjassa käydään myös elämän eri kerrokset aika perusteellisesti läpi. Ei siis tarvitse olla huolissaan siitä, että onko minulla mitään sanottavaa tai tuleeko tästä pintapuolinen.
Lisäksi kirja tuo mukaan yhteiskunnallisen ulottuvuuden, joka auttaa ymmärtämään elämää monesta eri näkökulmasta. Kysymysten avulla käsitellään esimerkiksi sitä, millainen poliittinen ilmapiiri Suomessa oli nuoruudessa ja annetaan viitekehys sille, millainen on ollut se maailma, johon olet syntynyt, jossa olet elänyt ja mitä olet siitä ajatellut. Tämä auttaa myös ymmärtämään itseä ja peilaamaan elämää.
Maria Vakkurin Täytettävä Elämäni sanoina – Muistojen kirja voi toimia myös inspiraationa koko oman elämäntarinan kirjoittamiseen. Sen voi ottaa mukaan illanistujaisiin tai jutella kysymyksistä oman kumppanin kanssa. Kirjan kysymyksiä voi käsitellä myös läheisten tai sisaruksien kanssa juttelemalla tai itseksesi pohdiskellen.
Aina kaikissa muissa tuntuu olevan vika. Red flägejä siellä ja täällä. Mitäs jos onkin niin, että olenkin itse yksi suuri hälytysmerkki, mutta en vain ole tajunnut sitä? Voiko se olla mahdollista, kun pyrin olemaan aina niin mukava kaikille? Jos tilanne on tämä, niin sitä suuremmalla syyllä asiaa olisi hyvä pohtia. Saatat nimittäin manipuloida jatkuvalla syötöllä vuorovaikutustilanteita tiedostamatta. Syynä tähän voi olla tarve miellyttää ja olla tykätty, mutta samalla kyse on pyrkimyksestä hallita ympäristöä.
Todellisuudessa kontrollointi vuorovaikutuksessa onkin usein lempeää, pehmeää sekä pörröistä ja jää siksi huomaamatta.
Tarvetta miellyttää voidaan tarkastella esimerkiksi symbolisen interaktionimin kulmasta, jonka mukaan minäkäsitys muodostuu vuorovaikutuksessa. Eli ihminen tarkastelee itseään muiden näkökulmasta käsin ja muokkaa käytöstään sen mukaan, mitä ajattelee muiden ajattelevan hänestä. Samalla mukaudutaan näihin oletettuihin odotuksiin ja pyritään saavuttamaan hyväksyntää. Miellyttäjä siis luo itsestään haluamansa mielikuvan muille, jonka muut mahdollisesti omaksuvat ja tämän jälkeen miellyttäjä uskoo oman roolinsa paremmin.
Usein ajattelemme, että vuorovaikutuksessa epäeettisesti toimiminen on kulmikasta, kylmäkiskoista ja töksäyttelevää. Todellisuudessa kontrollointi vuorovaikutuksessa onkin usein lempeää, pehmeää sekä pörröistä ja jää siksi huomaamatta. Samalla voidaan puhua myös manipuloimisesta. Miellyttäjä pyrkii olemaan kaikkien pitämä ja näyttäytyy helposti epäitsekkäältä, mutta ei ole sitä. Samalla nimittäin toisten yksilöiden autonomia tehdä vapaita päätöksiä heikkenee.
Itse en enää innostu ylimukavista ihmisistä. Tällaiset yksilöt osoittautuvat pitkässä juoksussa yleensä monella tapaa haastaviksi tapauksiksi.
Miellyttäjä pyrkii hyvään kartellen konflikteja sekä asioista suoraan puhumista, mutta kerää helposti toisille tunnevelkaa. Ihanan pörröiselle on haastavampi ilmaista itseään suoraan ja jos näin toimii, saattaa miellyttäjä syyllistää siitä: ”kun minä olen tässä ollut niin kauhean mukava, niin miksi nyt sitten sanot niin suoraan”. Niin mukava, mutta myös niin marttyyri.
Miellyttäjä saattaa jälleen kerran onnistua manipuloimisessa ja saa vuorovaikutustilanteen etenemään haluamallaan tavalla. Samalla toisille jää paha olo, mitä voi olla vaikea hahmottaa. Mitä oikein tapahtui? Itse en enää innostu ylimukavista ihmisistä. Tällaiset yksilöt osoittautuvat pitkässä juoksussa yleensä monella tapaa haastaviksi tapauksiksi. Hakeudun helpommin sellaisen uuden tuttavuuden seuraan, joka on rosoinen ja ilmaisee myös eriävät mielipiteet selkeästi.
Miellyttäjän oma sisäinen pahaolo ja stressi lisääntyy, mikä voi edelleen lisätä ahdistuksen ja addiktioiden määrää.
Pörröinen miellyttäjä ei todellisuudessa kykene luomaan syvää yhteyttä muihin ihmisiin sen pelossa, että tulisi aitona itsenään hylätyksi. Samalla myös miellyttäjän oma sisäinen pahaolo ja stressi lisääntyy, mikä voi edelleen lisätä ahdistuksen ja addiktioiden määrää. Miellyttäjä on jatkuvassa ristiriidassa todellisen itsen kanssa.
Mielestäni erityisen haastavaa tilanteessa on se, että toimintamalli on usein tiedostamatonta ja näyttäytyy jopa hyveenä. Tilanne on kerroksinen ja kuvailisin sitä kauniiseen lahjapaperiin käärittyyn elähtäneeseen ja haisevaan asiaan, mikä olisi syytä käsitellä. Tämän sisältä löytyy nimittäin todellinen persoona, rehellinen ilmaisu ja rakastettavampi autenttinen yksilö. Tilanne on silti inhimillinen ja sitä voi lähteä purkamaan vaikka niin, että alkaa reflektoimaan omia ajatuksia, motiiveja sekä tunteita vuorovaikutustilanteissa. Keskeistä olisi opetella ilmaisemaan itseään rehellisesti.
Väitän, että vuorovaikutuksen tärkein työkalu on empatia ja tein siihen liittyen gradun “Empatia on kova juttu” . Vilkaise, jos siltä tuntuu. Mukana super mielenkiintoiset haastateltavat. Tutustus myös mun ja vankilapastori Jukka Vänskän luomiin Riidan ratkaisu -kortteihin.
Jätettiinkö sinut vaille tärkeää tietoa töissä? Unohdettiinko sinut sähköpostiketjusta vai jäitkö ilman kutsua tärkeään palaveriin? Tekikö jokin pieni joukko käytännössä päätöksen, mutta sinua ei otettu mukaan? Hiekoittaako joku työtäsi salaamalla olennaista tietoa?
Tiedon pimittäminen on yksi seitsemästä herruustekniikasta. Tiedon ulkopuolelle jättäminen on hienovarainen, mutta tehokas tapa kiusata työkaveria. Unohtamisessa on helppo vedota tahattomuuteen, vaikka se olisi ollut tarkoituksellista harhauttamista.
Unohtaminen on kuitenkin hyvin tavallista kiireisessä työelämässä. Oleta alkuun aina, että tiedonjaon ulkopuolelle jättäminen on tahatonta, koska niin voi usein olla. Myös tahattomassa tilanteessa sinulla on oikeus muistuttaa, että sinut on otettava mukaan.
Miten toimia tilanteessa?
Tukholman yliopiston tutkijat ovat pohtineet tapoja, joilla eri herruustekniikoita voi vastustaa. Jos joku pimittää sinulta tietoa, voit toimia esimerkiksi seuraavin tavoin:
Huomauta muille, ettei kaikkea tietoa ole välitetty. Huomauta myös, jos vaikuttaa siltä, että päätöksiä on tehty ilman sinun tai jonkun muun olennaisen tahon läsnäoloa.
Vaadi, että asia tulee käsiteltäväksi uudelleen niin, että tiedon ja päätöksen ulkopuolelle jätetyt pääsevät kertomaan näkemyksensä. Pyydä tarvittaessa siirtämään määräaikoja, jotta se onnistuu.
Jos keskustelussa olevan päätöksen lopputulos on selvästi jo päätetty jossain muussa yhteydessä, on sinulla myös tässä tilanteessa vaihtoehto. Totea, että onpa hienoa, että sinulla on valmis johtopäätös. Kerro se meille, niin voimme myös itse kertoa omat johtopäätöksemme.
Jos tilanne toistuu, kerro esihenkilölle, johtajalle tai henkilöstöhallinnon edustajalle, että sinulle jätetään toistuvasti tietoa välittämättä tai sinut pidetään työtäsi koskevien päätösten ulkopuolella.
Entä jos neuvot eivät toimi?
Kun julkaisin kirjan vähättelystä, minulta kysyttiin tiedon jakamisen unohtamisesta kiusaamisen keinona. Kysyjä oli toistuvasti pyytänyt työkaveria ottamaan hänet mukaan sähköpostiketjuihin, mutta tämä ei ollut niin tehnyt. Unohtaminen oli työtoverin mukaan tahatonta eikä tarkoituksellista.
Huomauttaminen ei siis tuonut tulosta. Tällaisessa tilanteessa voit pyytää muita työkavereita tarkistamaan, oletko saanut lähetettyjä tietoja tai oletko mukana sähköposteissa.
Seuraavassa blogikirjoituksessani on aiheena kaksinkertainen rangaistus. Saat keinoja haastaa tätä viheliäistä herruustekniikkaa, jota on vaikea tunnistaa ja torjua tehokkaasti.
Olen käsitellyt aiemmissa blogikirjoituksissani kahta muuta seitsemästä herruustekniikasta. Voit lukea ne näistä linkeistä:
Viisi herruustekniikan eri muotoa nimesi alun perin norjalainen psykologi ja filosofi Ingjald Nissen 1940-luvulla. Sosiaalipsykologi Berit Åsin teki tekniikat tunnetuksi 1970-luvulla ja lisäsi mukaan kaksi uutta tekniikkaa.
Sanotko olevasi samaa mieltä, vaikka olet eri mieltä? Asetatko muiden tarpeet ohi omiesi? Koetko olevasi liian kiltti? Et ole yksin.
Nämä 4 liiallisen kiltteyden merkkiä on poimittu kolmesta kirjasta, joissa käsitellään kiltteyttä:
1. Suostut muiden tahtoon, koska koet riittämättömyyttä
”Suostun mihin tahansa, muutan olemustani sen mukaan, mitä toinen tahtoo. Vaistoan mitä pitää sanoa ja tehdä, mitä mieltä olla mistäkin asiasta. Se ei ole manipulaatiota, en tee sitä tietoisesti, en pyri hyötymään tai valehtelemaan. Yritän vain riittää. Selviytyä.” – Antti Rönkä romaanissaan Kiltti poika
2. Olet jo lapsesta asti yrittänyt sopeutua muiden raameihin
”Ei saisi ripustautua muihin, ei takertua, ei janota kenenkään seuraa tai hyväksyntää. Mutta niin käy, jos oppii jo lapsena kyselemään lupaa ja sovittamaan olemisensa muiden raameihin, raameihin joita muut eivät kenties edes aseta, mutta joita kuvittelee muiden asettavan.” – Antti Rönkä romaanissaan Kiltti poika.
3. Yrität olla kaikessa hyvä, ettet herättäisi närkästystä
”Olen aina ollut kiltti tyttö. Olen ollut kunnollinen ja tunnollinen. Olen käynyt kouluni yli ysin keskiarvolla ja suorittanut aina sen, mitä minulta odotetaan – ja enemmän. En ole koskaan halunnut herättää närkästystä, provosoida tai ärsyttää.” – Tuija Pehkonen: Ei enää kiltti tyttö – Oppitunteja tottelemattomuudesta
4. Kehosi ”pakottaa” miellyttämään, että selviytyisit hengissä
”Autonomisen eli tahdosta riippumattoman hermoston tehtävänä on pitää meidät hengissä, ja miellyttäminen on eräs sen selviytymisreaktioista uhkaavassa tilanteessa. Se liitetään usein samaan kategoriaan kuin yleisesti tunnetummat taisteleminen, pakeneminen ja jähmettyminen, jotka ovat luonteeltaan synnynnäisempiä. – – – Miellyttäminen ei toisin sanoen ole tyhmyyttäni, huonouttani, heikkouttani tai kyvyttömyyttäni. Se on hermostoni inhimillistä perustoimintaa, jolla on juurensa elämäni tapahtumissa. Tämän ymmärtäminen on ollut lohdullista ja huojentavaa.” – Johanna Pohjola: Vapaaksi miellyttämisestä – Toipumiskirja hyväksynnän hakijoille
Koodilla HIDASTAELAMAA saat 25 % alennuksen kirjan hinnasta.
Antti Rönkä: Kiltti poika (romaani)
Kirjailija Antti Röngän romaani Kiltti poika kertoo nuoresta aikuisesta, joka on kasvanut kiltiksi ja miellyttänyt jokaista, kunnes yhtenä viikonloppuna kaikki alkaa purkautua. Romaani kuvaa milleniaalisukupolven ahdistusta ja omat rajat rikkovaa kiltteyttä.
Tuija Pehkonen: Ei enää kiltti tyttö – Oppitunteja tottelemattomuudesta
Hymyilevästä julkikuvastaan tunnettu toimittaja-juontaja Tuija Pehkonen pyrki vastaamaan tunnollisesti odotuksiin, kunnes havahtui urallaan epäreiluun kohteluun tultuaan raskaaksi. Samalla hän tajusi, että hänen aurinkoisen imagonsa ja todellisen minän välillä oli ristiriita. Alkoi matka kohti jotain uutta. Hän kuvaa kokemuksiaan kirjassaan Ei enää kiltti tyttö – Oppitunteja tottelemattomuudesta näin:
”Tässä kirjassa jatkan aloittamaani matkaa käymällä läpi jo oppimaani, kysymällä lisää, etsimällä ja kaivamalla – niin omista mielen syövereistä kuin naisilta, jotka ovat jo tallanneet samaa polkua. Aika moni meistä nimittäin jossain vaiheessa päätyy tälle tismalleen samalle tielle, ja hyvä niin. Vain asioihin havahtuminen, epäkohtien huomaaminen voi saada aikaan muutosta.” Kirjassa kokemuksistaan kertovat myös muut näkyvät naiset, kuten Sointu Borg, Natalia Kallio, ALMA ja Kiira Korpi.
Johanna Pohjola: Vapaaksi miellyttämisestä – Toipumiskirja hyväksynnän hakijoille
Joskus liika kiltteys ilmenee pakonomaisena miellyttämisenä. Tietokirjailija Johanna PohjolanVapaaksi miellyttämisestä – Toipumiskirja hyväksynnän hakijoilleon ensimmäinen kotimainen tietokirja, joka purkaa miellyttämisen juurisyitä. Kirja valottaa pakonomaisen miellyttämisen luonnetta usein tiedostamattomana psyyken suojakeinona, joka haittaa ihmissuhteita ja arkielämää. Kirja osoittaa, että liika kiltteys ja miellyttäminen saa aikaan ahdistusta, koska kyseessä ei ole pelkästään psykologinen, vaan myös kehollinen ilmiö. Miellyttäminen on selviytymiskeino, jolla haetaan turvallisuutta.
Löydät kaikki kirjat Gummeruksen verkkokaupasta TÄÄLTÄ. Muistathan käyttää koodin HIDASTAELAMAA, jolla saat 25 % alennuksen kirjan hinnasta.
Terveet rajat suojelevat fyysistä, psyykkistä ja emotionaalista terveyttä. Niiden määrittäminen ja asettaminen antaa tilaa omalle hyvinvoinnille ja varmistaa, että elämä on tasapainoista, merkityksellistä ja kestävää sekä itselle että muille. Tässä viisi hyvää syytä asettaa terveet rajat:
Ehkäisee uupumusta ja ylikuormitusta
Rajat auttavat hallitsemaan omia aikataulujasi ja tekemisiäsi, jotta et joudu kantamaan liikaa vastuuta tai tekemään asioita, jotka kuluttavat liikaa voimavarojasi.
Tukee itsetuntoa ja itseluottamusta
Kun opit tunnistamaan omat tarpeesi ja asettamaan rajat niiden suojelemiseksi, kasvatat samalla itseluottamustasi. Rajojen kautta viestit itsellesi ja muille, että arvostat omaa hyvinvointiasi.
Parantaa ihmissuhteita
Terveet rajat edistävät avointa ja kunnioittavaa kommunikointia. Kun tiedät, missä rajasi ovat, ja ilmaiset ne selkeästi, estät väärinymmärryksiä. Rajat auttavat pitämään ihmissuhteet rehellisinä ja tasapainoisina.
Vähentää stressiä ja ahdistusta
Selkeät rajat suojelevat liialta stressiltä, koska ne estävät ottamasta liikaa vastuuta tai kantamasta muiden asioita. Rajat auttavat selkeyttämään, mikä kuuluu sinun vastuullesi ja mikä ei. Kun osaat huolehtia omasta tilastasi, elämästä tulee rauhallisempaa ja hallitumpaa.
Antaa tilaa omille tarpeille ja tavoitteille
Rajojen avulla voit paremmin keskittyä omiin toiveisiisi, tarpeisiisi ja arvoihisi. Ne antavat sinulle mahdollisuuden elää autenttisesti, ilman että muiden vaatimukset ja odotukset ohjaavat elämääsi liikaa
“Terveet rajat mahdollistavat turvallisen, arvostavan ja itsen sekä toiset huomioivan vuorovaikutuksen. Läheisissä ja intiimeissä ihmissuhteissa niiden avulla luodaan tila, jossa on mahdollista ja turvallista olla oma itsensä, myös tarvitseva ja haavoittuva. Ne auttavat suojaamaan omaa sisintä.” – lainaus kirjasta Nyt riittää – rajat kiltteydelle
Parisuhteen aikana voi hiipiä mieleen ajatuksia siitä, että onko nykyinen kumppani se oikea? Olisiko sittenkin se entinen kumppani ollut sopivampi tai löytyisikö onni uudesta? Jos huomaat miettiväsi parisuhdettasi näin, voisi olla hyvä kääntääkin huomiosi toisesta itseesi.
Kun ihastumme toiseen, ihastumme myös hänen piirteisiinsä. Se, mitkä piirteet toisessa ovat meille merkityksellisiä, ovat piirteitä, jotka ovat myös meissä. Nämä piirteet voivat olla tiedostettuja tai tiedostamattomia. Toisen kautta voimme esimerkiksi kokea jotain osaa itsestämme, jota emme koe kokevamme muuten. Esimerkiksi jos koet olevasi vilkas ja hätäilevä, toisen rauhallinen olemus voi tuntua turvalliselta ja omaa itseä täydentävältä.
Jokaisella piirteellä on polariteetti eli vastakohta. Jos koemme olevamme esimerkiksi hätäisiä ja nopeita liikkeissämme, on meissä myös sen piirteen vastakohta eli rauhallisuus. Emme vaan välttämättä koe sitä itsestämme jostain syystä. Mahdolliset syyt voivat löytyä omista uskomuksista, jotka olemme pureksimatta nielleet esimerkiksi omilta vanhemmiltamme, joiden puheissa liika tekemättömyys on ollut laiskuuden merkki. Siksi emme anna itsemme levätä. Näin voimme kuormittaa itseämme jopa uupumukseen asti.
Ihastumisen jälkeen, kun parisuhde on vakiintunut, voivat toisen piirteet alkaa samaan uusia merkityksiä. Aiemmin rauhallinen olemus voikin tuntua nyt negatiiviselta piirteeltä, esimerkiksi passiivisuudelta. Syy tähän kuitenkin löytyy itsestä ja omasta suhtautumisesta omiin piirteisiin, sillä jos emme pysty hyväksymään esimerkiksi tässä esimerkissä kerrottua rauhallisuutta, niin se tyytymättömyys voi aktivoitua muissakin ihmissuhteissa.
Sen sijaan että tyytymättömyys kumppaniin herättäisi ajatuksia entisestä tai uudesta paremmasta vaihtoehdosta, voisiko tyytymättömyys olla kutsu sinulle tarkastella itseäsi syvemmin ja oppia tuntemaan omia piirteitäsi paremmin? Käymällä läpi toisessa haastavat piirteet miettien omaa suhdettasi niihin itsessäsi, voi avata uudenlaisen suhteen itseesi. Tämä itsetuntemuksen lisääminen ja jakaminen toiselle voi myös syventää nykyistä suhdetta, sillä kun hyväksyt itsesi, niin hyväksyt myös toisen.
Omien piirteiden, niiden inhottavalta tuntuvien piirteidenkin, hyväksyminen on tie omaan haavoittuvuuteen. Ja kun olemme kytköksissä omaan haavoittuvuuteemme ja uskallamme jakaa niitä tunteita ihmissuhteissa, voimme aidosti olla yhteydessä toiseen. Ja kun ihmissuhteessa molemmat hyväksyvät omat piirteensä, on heillä aina mahdollisuus löytää yhteys toiseen. Näin suhde kestää haastavatkin tuntee, joita kaikille varmasti välillä nousee.
Krooninen itsensä kutistaja odottaa, että jonain päivänä vihdoinkin saapuisi messevä elämäntyöpalkinto kaikesta elämänmittaisesta venymisestä, joustamisesta, barbababana kulloisenkin tilanteen vaatiman muodon ottamisesta. Breaking news: Ei saavu!
Mielessä voi kyteä hiljainen odotus, että “kai ne nyt joskus tajuavat, miten paljon olen itseäni tähän uhrannut”. Lisää uutisia: ei ole muiden tehtävä tajuta – SINÄ sen sijaan voit sen tajuta, ja piirtää rajasi uusiksi.
Itsensä pienentämistä on muun muassa:
– niellä, vähätellä tai ohittaa omia tarpeita ja tunteita ja siten jättää niitä ilmaisematta
– säästää toisia vaikeilta tunteilta oman hyvinvoinnin ja etenemisen kustannuksella
– sabotoida omia unelmia ja mahdollisuuksia
– ylijoustaa omista rajoista
– ylikannatella toisia.
Itsensä pienentäminen oirehtii esimerkiksi seuraavasti:
– sisällä kytevänä tulivuorena, aggressiona, joka voi sisäänpäin kääntyessään näyttäytyä masennuksena, alakulona, uupumisena, itselle tai muille haitallisena käytöksenä. Katkeruutena, marttyyriytenä, passiivis-aggressiivisuutena tai ulospäin räjähtelynä.
– kateutena ja ärsyyntymisenä niitä kohtaan, jotka ilmaisevat itseään ja ottavat tilansa
– häpeäkäyttäytymisenä
– olona, että elämä menee ohi eikä ole itse yhtään ohjaksissa.
Saat astua kokoosi – se olisi ihanaa!
Reitti omemman kokoisiin saappaisiin ja omaan mittaan oikenemiseen vaatii omiin tunteisiin ja tarpeisiin havahtumista. Oma turhautuminen ja ketutus kielii, että omat rajat on ylitetty ja ”tarttis tehdä jotain”. Parasta salvaa tälle on tuetusti oppia ilmaisemaan rakentavasti itseään ja tunteitaan, tarvittaessa psykologian ammattilaisenkin avustuksella.
Sydämeni iloitsee, kun asiakkaani kertoo edistysaskeleistaan itsensä ilmaisemisessa ja hei: status, ikä tai mikään muu määre eivät kerro, etteikö voisi olla itsensä kutistaja. Olen käynyt näitä keskusteluita johtajienkin kanssa. Teemme tätä duunia vielä myös kollektiivissa, naisina. Haluan visualisoida meidät piiriin, jossa jokainen sanoo seuraavalle vieressään:
Saat astua kokoosi, se olisi ihanaa!
Aloitan ja sanon sen sinulle: saat todella astua kokoosi ja se totta tosiaan olisi ihanaa.
Koossaan oleva ja itseään ilmaiseva voidaan kokea hankalana tai haastavana
Kun tekee sitoumuksen lakata pienentämästä itseään, altistaa itsensä epämukavuudelle. Oman tilansa ottaessaan voi kohdata uusia reaktioita ympäristöstä tai tulla leimatuksi hankalaksi, haastavaksi tai vaativaksi tyypiksi.
Muistan parikymppisenä palautteen, että tuttavani oli kokenut minut kovin tilaa ottavana – järkytyin, sillä olin aina ollut maailman mukautuvaisin, se “hyvä tyyppi”, joka nimenomaan ei sotke pakkaa tai varasta showta. Järkytyksen jälkeen tajusin, etten ollut tehnyt mitään väärin. Olin ollut läsnä hyvällä intentiolla, mutta toiset barbababat reagoivat kun ex-fulltime-barbababa ei mukaile ja myötäilekään aivan kaikkea.
Ei ole mitään show’ta varastettavaksi, meillä on vain tämä yhteinen elämänsoppa, joka syntyy vain siitä, että kaikki antavat siihen mausteensa. Et ole assistenttina tässä vaan yhtä kokki kuin kaikki muutkin.
Kolmekymppisenä silloinen ihana pomoni eritteli palautteessaan, että työparini on aina niin optimistinen ja joustava (ja no doubt niin todella oli ) ja minä herkkä ja haastava. Ensin sapetti ja sitten nauratti. Sittemmin tajusin, että “haastavuutenihan” oli nimenomaan kykyäni vetää rajani, ilmaista mielipiteeni eikä niellä kaikkea kokonaisena. Herkkyyteni puolestaan oli ja on kykyäni lukea rivien välitkin ja olla hyvin intuitiivinen.
Omassa koossaan oleva nainen koetaan ja tullaan taatusti vielä tovi kokemaan haastavana, herkkänä ja tilaa vievänä.
…siitä huolimatta ja juuri siksi: anna itsesi näkyä
Kolmas jymyuutinen: tulet AINA olemaan jollekulle liikaa! Ihan varmasti. Sitä päivää ei tule, jolloin maailma nyökkäilisi kaanonissa presenssillesi ja valinnoillesi kaikki yksimielisenä. Kumarrat jonnekin ja pyllistät toisaalle. Lakkaa kumartelemasta ja kerro, mitä sydämesi laulaa. Parempi, että teet olosi itselle mukavaksi, heität omat mausteesi tähän soppaan just niin kuin ne ovat, ja nautit!
Ihan liikaa nettiä, liikaa sokeria, liikaa töitä, liikaa tupakkaa, liikaa alkoholia, liikaa treeniä… Hyvänolontunteiden haluaminen ja epämukavien tunteiden välttely ajavat sinua kohti sijaistoimintoja, jotka saattavat olla jo elämäsi keskipisteessä niin ajallisesti kuin energeettisestikin.
Voi olla, että sinulla on uskomus, että onnellisuus on sitä, että elämästä puuttuu epämukavuus. Selität itsellesi käytöstäsi sillä, että tarvitset rahaa perheen elättämiseen tai että sinun pitää olla näkyvillä somessa. Et halua jäädä paitsi. Sitä paitsi on ihan ookoo rentoutua ja nauttia elämästä.
Tämä on ihan totta. Vaikka toimintamme on meille haitallista, se täyttää tiettyjä tarpeita. Ja kaikista tärkeimpänä tarjoaa meille ulospääsyn epämukavuudesta nopeiden kiksien kautta.
Järjellä tiedät, ettei tässä ole mitään järkeä.
Saattaa olla, että olet huomannut, ettet itse pysty muuttamaan suuntaa tahdonvoiman avulla. Tai edes vähentämään. Toisaalta, kun pystyt olemaan muutaman päivän tai viikon sokeri- tai somedetoxilla ja laitat työläppärin kiinni neljältä silloin tällöin, on se sinulle merkki, että ongelmaa ei ole. Sama ralli saa jatkua.
Aikamoinen noidankehä.
Miksi et sitten muuta suuntaa tai hae apua?
Pakenemisen harhan takana on pelko
Yksi yleisimmistä syistä on pelon luoma harha ja sen monet tarinat. Se on yksi yleisimmistä juurisyistä pakoiluun. Se estää pakoilun lopettamisen. Se on avun hakemisen esteenä.
Haluamme muutosta, mutta pelko estää sen. Entä jos epäonnistun ja nolaan itseni? Entä jos en osaakaan kohdata elämää ilman näitä sijaistoimintoja? Entä mitä elämääni tulee sen tyhjiön tilalle, jota nämä haitalliset käyttäytymismallit täyttävät? Kuka edes olen ilman näitä elämäni keskiössä olevia asioita?
Pelko kaventaa elämäämme. Yritämme vältellä sitä mitä mielikuvituksellisimmin keinoin ja lukitsemme sen mielen kellariin. Käytämme haitallisia käyttäytymismallejamme pitämään sen lukkojen takana. Kun notkumme somessa, juomme, pelaamme, uhraudumme pelastaessamme läheisiämme, ostamme uskomattoman halvasta nettikaupasta kymmenen samalaista paitaa kaikissa eri sateenkaaren väreissä, koemme hallitsevamme elämäämme. Koemme olevamme vapaita. Kunnes tulemme siihen kohtaan, että tajuamme elämämme tyhjyyden.
Pelkojen tuolla puolen on vapaus
Tämä kaikki edellä kuvattu on ihan täysin normaalia ihmisen ajatuksen- ja elämänkulkua. Tiedän sen, koska olen itse kokenut ihan samat pelot, haitalliset käyttäytymismallit, harhaisen hallinnan tunteen – ja tyhjyyden.
Pelko on sabotoinut minunkin yritykseni vapautua haitallisista tavoista ja raitistua eri riippuvuuksista. Se on sabotoinut mahdollisuuteni saavuttaa aito tunne-elämän tasapaino. Se on sabotoinut toipumiseni, koska niin kauan, kun minulle ei ole ollut työkaluja kohdata sitä, se oli elämäni keskiössä. Sen välttelystä tuli täyspäiväistä työtä.
Hyvät uutiset on, että peloista on mahdollista oppia vapautumaan. Niitä on mahdollista alkaa kohtaamaan silmästä silmään yksi kerrallaan niin, etteivät ne enää rajoita elämää. Etteivät ne enää ole esteenä vapaalle ja merkitykselliselle elämälle.
Miten peloista vapautuminen sitten tapahtuu?
Keinoja pelkojen kesyttämisen on monia. On oleellista todeta tässä kohtaa, ette tule ikinä pääsemään niistä eroon. Pelolla on tärkeä tehtävä. Ne varoittavat meitä uhista ja varmistavat näin eloonjäämistämme. Ongelma tulee siinä, kun pelot alkavat elää omaa elämäänsä.
Kaiken kokemukseni ja ammattitaitoni pohjalta olen koonnut kolme tärkeintä pointtia pelkojen kesyttämiseen.
Tiedostaminen – Tärkeintä on tunnistaa, että tunnet, kun tunnet. Tunteiden tunteminen on niiden tehokkainta käsittelyä. Ne ovat kehollisia ilmiöitä. Siten niiden tunteminen kehossa purkaa sitä.
Hyväksyminen – Marika Borg sanoi, että hyväksyminen on sitä, että päästää irti asiaan liittyvästä negatiivisesta energiasta. Onko siis mahdollista sallia pelon nousta ja kuulla sen viesti. Pelko ei ole virhe. Sinä et ole virheellinen.
Lempeys – Pelon alla on haavoittuvuuden kokemus. Haavoittuvuus taas tarvitsee turvaa ja ystävällisyyttä. Onko siis mahdollista olla itselle ystävällinen pelon hetkellä?
Kriittisyys ja välttely piilottavat haavoittuvuuden, kovettavat sen, hautaavat sen selviytymisen prosessien alle. Tiedostaminen, hyväksyminen ja lempeys avaat, hellivät ja parantavat. Ne luovat lisää tilaa.
Niiden kautta on mahdollista päästä elämää rajoittavien pelkojen tuolle puolelle. Siellä on haitallisista tavoista vapaa elämä.
Rakastan porkkanakakkuja ja siitä tulikin mieleeni kehitellä herkullisen makuinen treenaajan välipalakakku.
Me kaikki hyödymme sopivasta määrästä proteiinia ruokailujen yhteydessä. Aktiivinen elämäntyyli lisää proteiinin tarvetta ja onkin karkeasti arvioitu, että kestävyyslajien harrastajien päivittäinen proteiinin tarve on noin 1,2–1,4 grammaa proteiinia painokiloa kohti, kun taas voimaharjoittelua harrastavien proteiinin tarve on 1,5–1,8 grammaa painokiloa kohti.
Tässä kakussa onkin herkullisen maun lisäksi mukava määrä proteiinia, nimittäin 9 g/ kakkuviipale.
Proteiinipitoinen porkkanakakku
(Yhdestä taikinasta tulee noin 7 kakkupalaa ja kakkuviipaleessa on noin 130 kcal/ 9 g proteiinia)
2,5 dl porkkanaraastetta
1,5 dl kaurahiutaleita
1,5 dl maustamatonta proteiinijauhetta
3 isoa ruokalusikallista turkkilaista jogurttia
1 dl kauramaitoa
1 kananmuna
0,5 dl vaahterasiirappia
3 tl kanelia
2 tl kardemummaa
2 tl kuivattua neilikkaa
0,5 tl inkiväärijauhetta
2 tl vanilja-aromia
1 tl leivinjauhetta
1 tl soodaa
1 tl raastettua appelsiininkuorta
Ripaus suolaa
VAIHE 1)Raasta porkkanat ja appelsiinin kuori
VAIHE 2)Yhdistä kaikki aineet tehosekoittimessa.
VAIHE 3)Tarkista maut ja lisäile esim makeutta tarvittaessa
