Mentaalimyllyttämisestä voimautumiseen – toimii ihmissuhteissa, työelämässä ja vähän kaikessa

Miksei se vastaa? Ahdistaa. Mihin tämä maailma on menossa. Pelottaa. Minkä takia minä joudun aina tekemään kaiken? Ottaa pannuun. Miksi en voi olla normaali, onko pakko olla näin herkkä, onko tämä kellekään muulle yhtä vaikeaa? Mentaalimylly jauhaa.

Kuumotamme, huolehdimme, pelkäämme, naristelemme mielessämme, odotamme kuumeisesti, pohdimme mitä toinen meistä oikein ajattelee, raksutamme mitä pitäisi tehdä, miksi tunnemme mitä tunnemme ja yritämme rakentaa hommeleita päässäämme parempaan järjestykseen tai varautua johonkin. Riitelemme mielessämme, keksimme hyviä vastauksia, jurnutamme hommeleita.  Teemme kaikkea tätä, paitsi tunnemme tunteemme, jolloin oikeasti voimaudumme niistä.

Mentaalimyllyttäminen on selviytymiskeino, jonka avulla pakenemme kehon ikäviä tuntemuksia – eli tunteitamme – niitä ajattelemaan, ratkomaan ja pyörittämään. Turvattomassa kiintymystyylissä on esimerkiksi kyse siitä, että suhteessa toisiin meissä herää jatkuvasti pelko ja yritämme väistää tuota tunnetta.’

Avain eheytymiseen on sisäisen turvan ja tunnetaitojen oppiminen jolloin voimme kannatella pelkojamme, kuulla mitä tarvitsemme ja oppia toimimaan ihan toisin – eli vapaudumme pelkojen ohjauksesta. Tyypillinen esimerkki turvattomassa kiintymyksessä on väistää pelkojaan juuri mielen myllerrykseen. ”Miksei se soita? Olenko tehnyt jotain väärin? Nytkö se jättää minut? Ei huvita homma enää yhtään. Mitä jos se löytääkin jonkun toisen, jos haluan omaa aikaa?”

Mitä tahansa voi mentaalimyllyttää ja ylianalysoida. Kehonsa tilaa, maailman tapahtumia, työelämää, ihmissuhteitaan, kaikkea mikä on pielessä. Emme usein ole oppineet tunnetaitoja eli tunnistamaan, kun pelottaa tai ahdistaa – ja tuntemaan ja kannattelemaan tunteitamme eli vain tuntemaan niitä kehossamme, rauhoittamaan ja hoivaamaan itseämme ja voimautumaan tunteistamme.

Sen sijaan olemme usein jääneet tunteidemme kanssa yksin jo varhaisissa vaiheissamme ja tunteet tuntuvat vaarallisilta, pelottavilta ja yksinäisiltä. Ajattelemme tunteitamme, puhumme niistä ja reagoimme niiden kautta, mutta tunteiden tuntemisen, kannattelun ja tarvetaitojen oppiminen vasta levollistaa elämän.

Meitä ei rauhoita se, että yritämme fiksata asioita päässämme niitä myllyttämällä ja niistä jauhamalla, vaikka se perin ymmärrettävä malli onkin. Usein pysymme vain ahdistuneina, pelokkaina, voimattomina tai kiukkuisina – ja vedämme jatkuvasti puoleemme kokemuksia joissa nuo tunteet toistuvat.

Levollisuus elämässä, syvä yhteys itseen ja toisiin ja oman kiintymystyylin turvallistuminen alkavat tapahtua, kun opimme olemaan tunteidemme kanssa. Homma ei ole rakettitiedettä vaan uusia syvästi hyvinvoimisen elämää mullistavia taitoja, joita voi oppia aika vikkelästikin.

Videolla lisää mentaalimyllyttämisen selviytymiskeinosta ja siitä, mikä hommelia käytännössä alkaa helpottaa.

Kuva: Unsplash Carolina Heza


Voimauttavat kurssini ja terapeuttisen valmennukseni löydät TÄÄLTÄ.

Manipuloija houkuttaa ja koukuttaa ystäväksi – Liian nopeasti syvenevä ystävyys voi aiheuttaa hämmennystä

Tutustut uuteen ihmiseen. Hän on sinua kohtaan todella ystävällinen, ja alkaakin pian kutsua sinua ystäväkseen. Hän haluaa tavata, lähteä kanssasi johonkin ihanaan kahvilaan tai elokuviin. Jonkin ajan kuluttua uusi ystäväsi haluaa sinulta jotakin. Hän pyytää apuasi, tai ehkä haluaa päästä mukanasi piireihin, joissa liikut. Hän saattaa soitella pitkiä puheluita, ja odottaa sinun kuuntelevan, koska ystäväthän tukevat toisiaan. Tässä blogissa kerron manipuloinnin muodosta, jossa toinen tekeytyy sinulle läheiseksi, ja saa sillä tavoin sinut toimimaan haluamallaan tavalla.

Ystävällisyyttä on vaikea torjua

Kehuihin ja kohteliaisuuksiin on vaikea suhtautua kovin kielteisesti. Siksi ne ovat ystäväksi tekeytyjän väline päästä lähelle. En väitä, etteikö kaveeraaja oikeasti pitäisi sinusta ja haluaisi aidosti tutustua. Hän on kuitenkin löytänyt tavan päästä ystäväksesi pikakaistaa pitkin. Saatat jopa saada jonkin yllättävän lahjan tai erityisen palveluksen. Ehkä uusi ystävä on leiponut sinulle, tai tarjoutuu järjestämään sinulle syntymäpäiväjuhlat. Hän saattaa haluta kanssasi matkalle, vaikkapa laivaristelylle. On vaikea kieltäytyä lupaavista tarjouksista. Saatat kuitenkin tuntea olosi hämmentyneeksi, jos löydät itsesi uuden tuttavuuden kanssa risteilymatkalta, kun oikeastaan olisit kaivannut vanhan ystäväsi seuraa tai halunnut viettää viikonloppua rauhassa kotona.

Haasteena on sekin, että hetken päästä sinultakin odotetaan samanlaista ystävällisyyttä. Ehkäpä et koe tuntevasi uutta tuttavaa niin hyvin, että veisit hänet syntymäpäivänä ravintolaan tai pyytäisit läheisten ystävien kanssa suunnitellulle reissulle mukaan. On hyvä tunnistaa, että nopeasti kehittyvissä ystävyyssuhteissa on samoja haasteita kuin parisuhteissakin. Tutustumiselle ja oman kiintymyksen kehittymiselle on hyvä antaa sille tarvittava aika. Useimmat meistä muodostavat todella läheisiä ystävyyksiä vuosien, ei viikkojen kuluessa. Silti ystävällisyys saattaa koukuttaa nopeasti.

Yksityiset asiat

Eräs tyypillinen piirre kaveeraamisessa on yksityisten asioiden utelu. Tyypillisesti se alkaa niin, että uusi tuttavuutesi kertoo sinulle hyvin henkilökohtaisista, ehkäpä tramaattisistakin elämänkokemuksistaan. Sinusta olisi vaikeaa toimia muuten, kuin kuunnella ymmärtäväisesti ja hyväksyvästi. On hyvä muistaa, että jos tarina on todella yliampuva, se ei välttämättä ole tosi. Voit myös kysyä itseltäsi, miksiköhän tämä henkilö haluaa kertoa näitä asioita juuri sinulle. Todennäköisesti hän herättää sinussa tunteen, että nyt on sinun vuorosi vastavuoroisesti avautua omista ongelmistasi. Jos se tuntuu yhtään kiusalliselta, älä tee niin. Tietoja saatetaan nimittäin hyödyntää johonkin.

Ensinnäkin ystäväksesi tekeytyjä voi yksityisten asioidesi tuntemuksella oppia vetämään oikeista naruista, jotta saa sinut toimimaan haluamallaan tavalla. Mikäli kaveeraaja kuuluu vaikkapa samaan työyhteisöön, hän saattaa vetää sinut lähelleen kertomalla salaisuuksia, joita ei saa kertoa muille. Niinpä teillä onkin nyt kahdenkeskinen salaisuus, ja ehkäpä jaatte muitakin luottamuksellisia asioita. Saatat kuitenkin huomata, että hän onkin kertonut jonkin sinua koskevan yksityiskohdan eteenpäin ja mustamaalaa sinua muiden silmissä. Tätä voi olla vaikeaa ottaa puheeksi, koska manipuloija osaa loukkaantua verisesti siitä, että rohkenet edes epäillä hänen luotettavuuttaan.

Olethan ystäväni

Ystävyyteen vetoaminen on pohjimmiltaan arvoihin vetoamista. Meillä on vahvasti mielessämme käsitys, että ystäviä kuuluu auttaa. Tavallisesti saatat ihan vapaaehtoisesti joustaa ja venyä ystävyyden nimissä. Ystävää tuetaan vaikeina aikoina, häntä kuunnellaan, hänelle tarjotaan yösija tai lainataan rahaa, kun on tiukka paikka. Ei välttämättä ole helppoa jättää apua tarvitsevaa ilman tukea, vaikka hän olisikin melko uusi tuttavuus. Tätä manipuloija saattaa hyödyntää.

Opi tunnistamaan omat rajasi. Toisen ystävällisyys ei velvoita sinua mihinkään. Voit myös kertoa, että sinua hämmentää hyvin yksityisten asioiden puhuminen, tai yhteiselle matkalle lähtö, kun olette tunteneet vasta vähän aikaa. Älä ole liian sovinnainen, vaan kuulostele, mikä sinusta tuntuu hyvältä sen sijaan, miten kuuluisi toimia. Aseta rohkeasti raja ja kerro vain niistä asioista, joista todella tuntuu mukavalta puhua vielä tuntemattomalle henkilölle. Tylyksi ei tarvitse ryhtyä, voit kertoa ystävällisesti omista tunteistasi. On varmasti hyvä merkki, jos uusi tuttavuus kunnioittaa sinun tahtiasi tutustua. Joskus käy ihan hyvin, ja uudesta tuttavuudesta tulee ajan kuluessa hyvä ja läheinen ystävä.

Voit tutustua kirjaan ja tilata sen itsellesi TÄÄLTÄ.

Entä jos eläisit kuin ensimmäistä päivää? – Näin saat arjen keskelle ripauksen elämän taikaa

Ystäväni kaatui vastikään liukkaalla kadulla ja löi takaraivonsa katukiveyksen reunaan. Isku oli kova, mutta hän selvisi onnekkaasti siitä säikähdyksellä. Onnettomuuden jälkeen ystäväni kuitenkin havahtui, kuinka itsestäänselvänä olikaan elämäänsä pitänyt.

Tämä havahdus tapahtuu useimmille onnettomuuden tai kriisin kohdanneelle isommin tai pienemmin. Miten itsestään selvää uusi aamu onkaan ollut. Vastoinkäyminen nyrjäyttää hetkeksi maailman. Onnettomuutta seuraava aamu alkoi ystävällenikin hänen kuvauksensa mukaisesti loppuelämänsä ensimmäisenä aamuna. Hänen vilpitön ilonsa elossa olemisestaan ja terveydestään muistutti mieleeni äitini sanat – klassikko-slogan ”eletään kuin viimeistä päivää” on hänen suussaan nimittäin kääntynyt kysymykseksi, ”mitä jos elettäisiinkin kuin ensimmäistä päivää?” Ajatus on aina ihastuttanut minua, ja olen tainnut puoliksi tiedostamattani imeä sen osaksi elämänfilosofiaani. Viimeisen päivän elämisen tuodessa mielleyhtymiä valmiiksi tekemisestä, intensiivistä kokemisesta ja bucket listin kohtien ylitse vetämisestä, ensimmäisen aamun ajatus antaakin elämän taian laskeutua kaiken ylle. Kaiken ylle leijuu rauha. On vain nyt. Ihkauutena ja ihmeellisenä.

Ja jos nyt todella olisi elämäsi ensimmäinen päivä…

…kuinka suhtautuisit juuri nyt tähän hetkeen? Siihen mitä näet ympärilläsi? Kotiisi, työhösi, läheisiisi? Elämäsi paikkoihin, ihmisiin ja kokemuksiin? Kaiken epäilemättä läpäisisi uteliaisuus ja ihmetys. Mitä ihmettä tämä kaikki on? Miten ihmeellistä, että voin näin monin aistein kokea ja havainnoida maailmaa. Miten kiitollista, että minulla on keho, jonka miljoonat yksityiskohdat mahdollistavat liikkumiseni ja ilmaisuni. Miten samalla tavalla luonto ympärilläni rakentuu lukemattomista aivan käsittämättömän ihmeellisistä yksityiskohdista. Entäpä sitten elämän taianomainen tanssi yhteydessä muihin? Miten suunnaton mysteeri, että voimme tulla yhteen ja kokea yhteyttä, välittämistä ja lämpöä toisiamme kohtaan.

Valitettavasti emme tyypillisesti pidä yllä aktiivista ”uuden aamun” tilaa kauan ennen kuin olemme huomaamattamme taas jo kiinni tutuissa kaavoissa ja rutiineissa. Mutta on mahdollista ottaa tavaksi tarkistaa kompassiaan säännöllisesti arjessaan. Viekö sinua eteenpäin uteliaisuus, ihmetys ja ilo vaiko kyynisyys, skeptisyys ja kaiken nähnyt olettaminen?

Ensimmäisen päivän eläminen on ihmeessä elämistä

Leukemiaan 22-vuotiaana sairastunut Suleika Jaouad, joka sittemmin kirjoitti tarinastaan bestsellerin Between Two Kingdoms – A memoir of a Life Interrupted , on haastatteluissaan niinikään kannustanut ihmisiä elämään kuin ensimmäistä päiväänsä. Viimeistä päivää eläessä saattaisimme nimittäin ryhtyä ryöstelemään pankkeja ja syömään ikävät jätski-överit, hän huomauttaa. Ensimmäisen päivän eläminen tarkoittaa puolestaan ihmeessä elämistä. Kun tulee syvästi kosketuksiin elämän arvaamattomuuden ja epävarmuuden kanssa ja antautuu ensimmäisen päivän ihmeelle, tulee mahdolliseksi viedä fokus elämän pieniin iloihin. On vain nyt ja kaikki muu elää mielessäsi.

Kuinka kiitollista olisikaan, ettemme kaikki tarvitsisi vakavaa sairastumista tai osumaa jäiseen katuun muistaaksemme, missä ihmeessä elämme jatkuvasti. Ihme ei ole kullanhohtoista ja etäistä vaan tässä ja nyt, säröistä, sotkuista, rikkonaista ja monenkirjavaa. Se on elämämiemme luonto. Jaouad on TED-puheenvuoroissaan viisaasti muistuttanut, että ei ole myöskään mitään on-off tilaa terveyden ja sairauden välillä. Sen sijaan olemme jatkuvassa muutoksen tilassa ja meidän kaikkien elämät ”keskeytyvät” jatkuvasti kaikella, myös ei-niin-mukavalla tai ei-toivotulla. Säröissä, sotkuissa, montuissa ja mutkissa on kaikessa jokatapauksessa elämän ensimmäisen päivän ihme läsnä.

”Kiva ajatus, pitää joskus kokeilla”

Stop! Kivat ajatukset, joita tekee mieli ”joskus” kokeilla ovat tuhoon tuomittuja. Etenkin tässä tapauksessa, jossa laskeudumme sen ajatuksen varaan, ettemme tiedä, montako näitä mahdollisuuksia enää tulee. Hetki on nyt!  Elä ihmeessä kuin ensimmäistä aamuasi tarkoittaa aivan jetsulleen juuri nyt, aivan juuri tässä ja nyt kun luet nämä sanat. Voit tulla uteliaan ihmetyksen tilaan kanssani juuri täksi hetkeksi. Tässä olemme, minä kirjoittamassa ja sinä lukemassa, kykeneväisinä tuottamaan ja vastaanottamaan näitä ihmeellisiä merkkejä, jotka välittävät ajatukseni sinulle. Se ei ole itsestään selvää, vaan ihmeellistä.

Antaudu ihmetykselle ja nauti tästä loppuelämäsi ensimmäisestä päivästä, mitä ikinä se sinulle tarjoileekin.

Miten olla armollinen itselleen silloinkin, kun kaikki menee pieleen? – Aloita kysymällä itseltäsi nämä 5 kysymystä

Pohditaan sanaa lempeys. Se on varmasti puhekielessä sinulle tuttu ja monella saattaa olla jonkinlainen ennakkokäsitys siitä, mitä tällä myötätuntoisella sanalla tarkoitetaan.

Haluan kuitenkin lempeästi haastaa sinua pohtimaan, mitä se sinulle merkitsee. Juuri sinun arjessasi ja juuri nyt tässä elämäntilanteessa, jossa olet.

Minulle lempeys on tietoinen valinta. Omalla asenteella ja mielen sisäisellä työskentelyllä on olennainen rooli. Lempeyskin on päätös ja taito, jota voimme opetella.

Se on tapa suhtautua itseen ja muihin ihmisiin sekä tapahtumiin ympärillämme – se on puhetta, kosketusta ja tekoja. Se on itsesi myötätuntoista hyväksymistä juuri sellaisena kuin olet.

Lempeys on suorittamisesta irti päästämistä ja ajatusta siitä, että vähemmän on enemmän. Se on oman kehon kuuntelua sekä kunnioittamista. Tarvittaessa pysähtymistä ja hellittämistä.

Kun elän kroonisten sairauksien kanssa, lempeys merkitsee minulle myös luottamusta parempaan. Sitä, että voin luottaa, että
toisenlaisiakin päiviä tulee. Eräänlaista lempeyttä elämää kohtaan.

Lempeys itseä kohtaan on myös rajojen asettamista sekä omien voimavarojen hyväksymistä. Avun pyytämistä ja sen vastaanottamista. Lempeys on rohkeutta, vapautta ja oikeutta elää omannäköistä elämää.

Mutta kaikkein eniten lempeys on mahdollisimman konkreettisia arkipäiväisiä tekoja itsesi ja muiden hyväksi. Etenkin itsesi.

Lempeys on päätös ja taito, jota voimme opetella.

Miten löytää lempeys silloinkin, kun on vaikeaa?

Olen oppinut toipuvana ylisuorittajana ja sairauksieni kanssa kamppaillessani, että joskus on vaikeaa ylläpitää sitä toivottua lempeämpää mielentilaa ja olla vaipumatta ankaraan sisäiseen puheeseen tai vaativampiin ajatuksiin. Joskus ikävät tunteet, kuten suru, huoli ja pettymys ovat tahtomattaan elämässä läsnä.

Toisina päivinä lempeys itseä ja muita kohtaan onnistuu paremmin kuin toisina. Psykoterapeutti Emilia Kujala muistuttaa teoksessaan Suorittajan mieli – Vapaudu ylikontrollista, kuinka kontrolliin taipuvaiselle suorittajalle myös armollisuudesta ja myötätunnosta voi tulla uusia vaatimuksia muiden joukossa.

Ja kuten Kujalakin toteaa, sillä hetkellä myötätuntoisin teko itselle olisi hyväksyä se tosiasia, ettei lempeys itseä kohtaan aina täydellisesti onnistu. Silloin on puhuttava itselleen erityisellä lämmöllä, suotava lepo ja pysähtyminen sekä muistettava pyytää apua, mikäli siihen on tarve.

Lisäksi voi havainnoida itseään lämpimän uteliaasti ja kysyä itseltään: Mitä minä kaipaan eniten juuri nyt? Mitä voisin tehdä helpottaakseni oloani tai minkä asian voisin jättää tekemättä?

Lempeyden löytäminen lähtee pienistä konkreettisista teoista. Voit ottaa ensimmäiset askeleet lempeyden äärelle kysymällä itseltäsi:

  1. Mitä minä kaipaan eniten juuri nyt?
  2. Mitä kehoni kaipaa eniten juuri nyt?
  3. Mitä kaunista voisin sanoa itselleni?
  4. Mitä voisin tehdä helpottaakseni oloani?
  5. Minkä asian voisin jättää tekemättä?

Tämä on ote kirjastani Matka itsesi puolelle.

Narsistinen pyöritys nostaa uhrin tunnelukot pintaan

Narsismi on kuuma teema

Keskustelu narsismista käy kuumana, aihe on nyt todella noussut keskusteluun ja hyvä niin. Narsismia sanotaan muoti-ilmiöksi, mutta työssäni terapeuttina tapaan päivittäin ihmisiä, joille narsistisen häiriön läheisyydessä eläminen on arkea eikä muoti-ilmiötä. Tuosta todellisesta ilmiöstä olen kirjoittanut teokseni ”Toivon kirja narsistin haavoittamalle”.

Kuvaan kirjassani narsistisen ihmisen matkaan lähtemistä Tuhkimo-tarinana siitä huolimatta, että tarinan henkilöt voivat edustaa mitä sukupuolta tahansa. Tavallisin tarina, jonka itse kuulen, on se, että uhri on nainen ja narsistinen henkilö mies.

Suhde alkaa rakkauspommituksella

Suhde narsistin kanssa alkaa lähes poikkeuksetta rakkauspommituksella. Tämän pommituksen aikana narsistinen ihminen tulee toisen lähelle nopeasti, rajattomasti, suitsuttaen. Narsisti nostaa uhrinsa jalustalle, kutsuun häntä sielunkumppanikseen ja kietoo toisen tiukkaan, vaaleanpunaiseen sumupilveen. Kukapa meistä ei haluaisi tuntea olevansa täydellisen rakastettu ja löytäneensä sielunkumppanin?

Näissä tarinoissa alun rakkauspommitus alkaa muuttua: ilma ikään kuin alkaa viiletä. Suhteeseen alkaa hiipiä omituisuuksia, jotka uhri saattaa tuntea kehossaan epämääräisenä huonona olona: hermosto alkaa ylivirittyä, unet alkavat huonontua, keskittymiskyky heiketä ja olosta tulla levoton. Kummallinen ja selittämätön pelko ja epävarmuus hiipivät osaksi uhrin mielenmaisemaa.

Narsistille suhde on hyötysuhde

Hiipivä huono olo johtuu siitä, että narsistinen ihminen alkaa hyödyntää sitä, miksi sitoi toisen ihmisen itseensä niin nopeasti ja totaalisesti. Kun toinen on rakkaudesta heikko ja auki, pääsee häneen vaikuttamaan hyvin syvästi – ja pahasti.

Narsisti tarvitsee toista ihmistä hyötyäkseen hänestä jotenkin: tavallisimmin kiillottamaan kilpeään ja ylläpitämään narsistin valheellisen täydellistä minäkuvaa, hyötyäkseen toisesta taloudellisesti ja usein myös seksuaalisesti. Narsisti tekee tämän keinoja kaihtamatta, koska häntä eivät tavallisten kuolevaisten säännöt koske.

Samaan aikaan kun narsisti alkaa käyttää julmia keinojaan toiseen, heikentyy uhri, joka on rakastunut, mutta todella hämmentynyt. Narsistin uhrin mieli ei pysty ymmärtämään, mitä suhteessa tapahtuu. Yleensä olo on kummallisen sumuinen ja epätodellinen. Syy tähän on se valtava ristiriita, joka suhteessa on: ”mukamas-rakkaus” ja manipulointi kulkevat käsi kädessä. Kaksoisviestintä on näissä suhteissa hyvin voimakasta eikä uhri lopulta tiedä, kumpi viesti lopulta on totta. Uhri alkaa kysellä sitä, onko hän tulossa hulluksi ja miksi voi niin älyttömän huonosti. Samaan aikaan uhri ei osaa selittää sitä, mitä tuntee ja kokee. Oikeasti vain saman kokenut voi täysin ymmärtää sitä, mitä uhri yrittää kertoa.

Narsisti saa aikaan tunnelukko-osumia

Narsistin harjoittama peilinkääntötemppuilu saa suhteessa aikaan sen, että uhri alkaa voida huonosti, murenee pala palalta, heikkenee ja hänen vanhat tunnelukko-osumansa ja kiintymyssuhderistiriitansa saattavat herätä henkiin jostain alitajunnan uumenista. Narsistinen suhde siis lopulta uudelleen traumatisoi uhrin ja nostaa hänen tunnelukkonsa näkyviin. Tästä teemasta kerron kirjassani paljon.

Kaikessa kamaluudessa on kuitenkin oma viisautensa: kaikki mikä on pinnalla ja näkyvillä, on mahdollista hoivata ja parantaa. Jos tämä teksti kuulostaa tutulta ja tiedät, mistä puhun, hae ammattiapua. Älä yritä selvitä yksin kuten ehkä aina tähän asti olet tottunut tekemään.

Jos aihe kiinnostaa tai koskettaa, tutustu kirjaani Toivon kirja narsistin haavoittamalle. Kirja on saatavilla sekä painettuna että äänikirjana.

Suomi on täynnä osa-aikaisia isiä, joiden rakkaus lapsiaan kohtaan on täyspäiväistä

Meitä isiä on moneen eri lähtöön. Yhteinen nimittäjä meille on se, että rakastamme lapsiamme syvästi riippumatta siitä, kuinka paljon fyysistä aikaa vietämme heidän lähellään.

Yhteiskunnan muuttuminen näkyy tässä ajassa muun muassa ydinperheihanteen kyseenalaistamisena. Siinä, että ihmiset voivat olla onnellisia monenlaisissa eri perhemalleissa. Useita eronneita isiä yhdistää maininta, että he kokevat eron jälkeen olevansa läsnäolevampia vanhempia lapsilleen.

Outoa, eikö asian luulisi olevan toisinpäin?

Toimimattomassa parisuhteessa, jossa on myös lapsia, on usein läsnä toimintamalleja, joihin ennemmin ajaudutaan kuin että niitä toteutettaisiin tietoisesti. Etenkin lasten ollessa pieniä, vanhemmuuden painopiste on usein vahvemmin äidin puolella. Isän rooli jää arjessa usein vähemmän näkyväksi, mikä osaltaan edistää luisumista merkityksettömyyteen. Siihen hiipivään tunteeseen, ettei ihan löydä omaa paikkaansa yksikössä, jossa muilla tuntuisi olevan merkittävä rooli.

Valitettavan harvalla isällä on tällaisessa tilanteessa viisautta tai voimia nousta omaan voimaansa ja selkeyttää sitä roolia. Minulla ei ainakaan ollut, ollessani vastaavassa tilanteessa (pariinkin otteeseen). Sitäkin enemmän meillä on taipumusta ajautua omiin oloihimme ja ottaa etäisyyttä, mikä näkyy väistämättä velttoutena tai vastuunpakoiluna.

Jossain vaiheessa kaikkien mitta on täynnä.

Eron myötä saatamme alistua kohtuuttomille järjestelyille lapsen huoltajuuden suhteen, koska emme usko pystyvämme pitämään puoliamme. Pahimmillaan teemme itsestämme kynnysmaton, josta raavitaan kuukausittainen elatusmaksu sekä äidin tarvittavat vapaapäivät vanhemmuudesta.

Toki emme mekään kykene aina tarvittavaan vastuuseen ja kasvamaan saappaisiin, joita eron jälkeisessä vanhemmuudessa vaaditaan. On surullista todistaa tapauksia, jossa isä on syystä tai toisesta jäänyt pois lapsensa elämästä.

Parhaassa tapauksessa eron mahdollistama uusi tilanne synnyttää halun ottaa vastuuta, muodostaa uudenlaisia prioriteetteja, sopia asioista ja tehdä kompromisseja. Kun suuntaamme katseen pois omaan napaamme surkuttelusta, voimme mahdollistaa lapsillemme optimaalisen ja rakkaudentäyteisen kasvuympäristön.

Varsin usein tällainen selkärangan suoristuminen hehkuu myös ympäristöön, jonka myötä mitä ilmeisimmin sinkkumarkkinoille ehtinyt isä näyttäytyy uudessa valossa myös potentiaalisille kumppaniehdokkaille.

Ja kuinka paljon kiteytyykään niihin hetkiin, kun olemme keskenään lastemme kanssa ja huomaamme, että läsnäolomme on 100% kaivattu ja tarvittu. Silloin saamme ikään kuin kutsun kasvaa siihen isyyteen, mihin emme välttämättä suhteen kipupisteisiin keskittyessämme kyenneet.

Olisi perin naiivia väittää, että kaikilla eronneilla isillä on yhtälainen vaikutusmahdollisuus huoltajuuteensa. Olen omalla kohdallani onnekas, koska minulla on. Tiedän tapauksia, joissa isä kokee pohjatonta surua ja tuskaa siitä, ettei hänellä ole mahdollisuutta olla fyysisesti läsnä lastensa kanssa. Kokemus lasten vierottamisesta on ollut hyvin voimakas.

Vanhemmuus on yksi elämän voimakkaimmista kokemuksista, joka synnyttää niin suuren kaipuun rakastaa, että sen tukahduttaminen on usein yhtä kuin kokonaisen elämän liekin tukahduttaminen. Väitän, että yksikään isä ei ole tässä poikkeus.

Hyvä veli, mikä ikinä tarinasi ja tilanteesi onkaan, olet kaikista vaihtoehdoista paras isä lapsellesi tai lapsillesi. Sinulla on merkitystä.

Jos koet tilanteesi tukalaksi, hahmota ensin asiat, joihin pystyt juuri nyt vaikuttamaan. Niitä on aina. Älä yritä nielaista koko kakkua, vaan etene pala kerrallaan. Asiat vievät aikansa, etkä pysty vaikuttamaan kaikkeen juuri nyt.

Ennen kaikkea, älä jää yksin. Hakeudu ihmisten lähelle, ole avoin kokemuksistasi.

Meille, joilla on etuoikeus ikävöidä lapsiamme, koska tiedämme heidän palaavan pian taas luoksemme, tekee hyvää katsoa välillä peruutuspeiliin. Nähdä se matka, jonka olemme isänä kulkeneet. Se ei ole ollut aina suora ja tasainen, emme luoja paratkoon mekään ole olleet (kysykää exiltänne, jos ette muuten usko).

Kun kaksi lastani lähtevät luotani toiseen kotiinsa (vältän sanomasta “takaisin äidilleen”), huomaan ensimmäisen vuorokauden menevän enemmän tai vähemmän sumussa. Adaptoituminen fyysisestä isän roolista oman elämän herraksi vie hetken. Sen ajan siivoan ja järjestelen tavaroita sekä kalenteriani.

Raahatessani jälleen kerran pehmoleluja ja Aku Ankkoja olohuoneen sohvalta ja lattialta takaisin lastenhuoneeseen, muistan sen, kuinka onnellinen saan olla.

Se tuo hetkelliseen ikävään kahoisan suloisen reunustan.

Narsisti manipuloi syyllistämällä – keinoja suojautumiseen

Narsisti syyllistää läheistään muun muassa: liian herkäksi, ylireagoijaksi, turhasta syyttelijäksi, kohtuuttomaksi, empatiakyvyttömäksi ja väkivaltaiseksi. Eli sellaiseksi, jota hän itse todellisuudessa on.

Syyllistäminen on manipulointia, jota toiset hyvinkin tiedostavat tekevänsä ja toiset taas eivät niinkään.

Manipuloinnin tarkoitusperä narsistilla on kuitenkin aina sama: ajaa omaa etua ja saada toinen taipumaan omaan tahtoon olipa se sitten mikä tahansa.

Mitä oikeudentuntoisemmasta, kiltistä ja muita huomioonottavasta ihmisestä on kyse sitä pahemmalta syyllistäminen tuntuu.

Jos saa syytöksiä esimerkiksi siitä, ettei ole osannut ottaa toista huomioon tai rakastaa tarpeeksi, on se kuin isku sydämeen, ja tähän narsisti itse asiassa aina tähtääkin.

Mitä paremmin tunnet itsesi sitä paremmin pystyt suojautumaan manipuloinnilta.

Narsisti värittää tyypillisesti todella synkkää tarinaa läheisestään, koska mitä murtuneempi toinen on sitä helpompi häntä on hallita ja kontrolloida.

Toki hän valitsee joukosta myös suosikkinsa, joita kohtelee enemmän kuin hyvin, mutta tämäkin näytös kestää vain sen aikaa, kun hän saa täyden palvonnan ja tuen jokaisessa asiassa ja jokaisessa hetkessä.

Jos koet olevasi jatkuvien pienten ja suurten syytösten kohteena ja tunnet, ettei toinen ole tyytyväinen mihinkään mitä teet sekä haluat selkeyttä ajatuksiisi suosittelen kysymään itseltä nämä seuraavat viisi kysymystä:

  1. Kokevatko muutkin minut samalla tavalla kuin hän ja jos eivät; mistä se kertoo?
  2. Yritänkö tehdä parhaani, mutta mikään ei silti tunnu riittävän hänelle?
  3. Pyörivätkö keskustelut lopulta aina sen ympärillä mitä minä tein väärin?
  4.  Kokeeko hän itse koskaan tehneensä mitään väärää?
  5. Ottaako hän vastuuta itse omasta toiminnastaan?

Ajatuksiani edellisiin kohtiin:

1. Jos kukaan muu kuin hän ei toista sinulle samoja syytöksiä kuin, hän on todellakin aika miettiä, kannattaako hänen seurassaan enää olla.

Sinulla on oikeus valita seurasi, ja jos joku kokee läsnäolosi toistuvasti huonoksi, kannustan arvostamaan itseäsi ja poistumaan. Löydät kyllä varmasti helpompiakin ihmissuhteita.

2. Silloin kun mikään ei koskaan riitä, olemme keskellä täydellisyydentavoittelua sekä liian suuria vaatimuksia joiden johdosta mikään ihmissuhde ei tule toimimaan hyvin.

3. Jos vastasit kolmanteen kohtaan ”kyllä” sanon ihan vain lyhyesti ja hyvin suoraan, ettei suhde tule toimimaan, jos toinen pyörittelee asioita ja tapahtumia pelkästään sen ympärillä mitä sinä taas teit ”väärin”.

4. Jos vastasit tähän ”ei”, sanon jälleen ihan suoraan, ettei suhde tule toimimaan, elleivät molemmat osaa katsoa rehellisesti omaa toimintaa ja uskalla tarkastella omia virheitä ja epäonnistumisia.

5. Jos vastasit tähänkin ”ei”, on suhde hataralla pohjalla, koska näin siitä puuttuu aito tasavertaisuus ja kumppanin tukeminen, sekä oman itsen tunteminen sekä kehittäminen.

Lopuksi: Älä siis turhaa kanna syyllisyyttä asioista, joiden alkuperä narsistisessa ihmissuhteessa on narsistin horjuvassa minäkuvassa sekä hyvin heikossa itsetunnossa.

Anna kehomielisysteemillesi lepoa kaikesta negatiivisesta tarinasta jota hän sinusta sinulle kertoo ja pyri ottamaan etäisyyttä häneen ihan joka päivä, edes pienen hetken ajan.

Etäisyys auttaa näkemään asioita selkeämmin.


Lisää tietoa myös manipuloinnista, sekä keinoja suojautumiseen löydät kirjastani: Toivu satuttavasta suhteesta (2024).

 

 

Hengitys on helpoin tapa hoitaa itseä – Tämän rentouttavan harjoituksen voit tehdä missä tahansa

Elämä kuormittaa meistä yhä useampaa. Työtaakka, jatkuva epäonnistumisen pelko, epävarmuus omasta pärjäämisestä, ruuhkavuodet lasten tai iäkkäiden vanhempien hoivaajana sekä toisten odotukset harteilla saattavat huomaamatta murentaa omaa jaksamista, kunnes lopulta seinä tulee vastaan.

Miltä sinun kehossasi ja mielessäsi tuntuu juuri nyt? Milloin viimeksi olet sallinut kehollesi ja mielellesi pienen tauon tai hetken palautumiselle? Puurratko ja elätkö jatkuvassa kiireessä ja paineessa kaivaen maata jalkojesi alta? Tuntuuko, että henkinen seinä on jo kiinni nenässä ja että kohta prakaat? Miltä kehossasi tuntuu varsinkin niinä päivinä, jolloin olet puurtanut tai yrittänyt puurtaa kuuntelematta kehosi ja mielesi viestejä saati omia tarpeitasi huonosti nukutun yön jälkeen?

Miten tuoda arjessa omaan kehoon rentoutta ja mieleen tyyneyttä?

Vastaus on yksinkertainen: pysähdy itsesi äärelle. Tiedän, arjen monitouhotuksen keskellä aivan liian usein helpommin sanottu kuin tehty.

Oletko huomannut, että mieli ei rauhoitu ennen kuin hermosto ja keho ovat rauhoittuneet?

Pysähtyminen itsen äärelle korjaa ja rauhoittaa hermostoa, kehoa ja mieltä, jolloin palautuminen mahdollistuu. Mikäli palautumista ei tapahdu, alkaa kehosi tuottaa stressihormoneja, kognitiiviset toiminnot heikentyvät, elimistön vastustuskyky heikkenee ja unenlaatu huonontuu.

Oikeastaan itsen äärelle pysähtyminen tarkoittaa tietoisuustaitojen harjoittamista: ensiksikin lempeää ja myötätuntoista suhtautumista itseen, toiseksi lepoa ja hyviä yöunia sekä kolmanneksi rauhoittavaa hengitystä. Hengittäminen toimii loistavana ankkurina kun on tarve rauhoittaa hermostoa, kehoa ja mieltä.

Niin kauan kuin olet hengissä, sinulla on aikaa käytettävänäsi itsesi hoitamiseen ihan vaikka vain keskittymällä omaan hengitykseesi.

Tämän maailman helpoimman harjoituksen voit tehdä missä tahansa

Oman hengityksen tiedostaminen on helpoin tietoisuusharjoitus, jonka voit tehdä missä ja milloin vaan. Hengittäminen on osittain tahdonalaista. Tiedostamalla hengityksesi voit vaikuttaa rauhan ja tyytyväisyyden tunteisiin, jolloin negatiiviset ja synkät ajatukset kaikkoavat ja hyvä uni on saavutettavissa.

Hengityksen tiedostaminen tarkoittaa sen tiedostamista, mitä omassa hermostossa, kehossa ja mielessä tapahtuu. Kun hermosto rauhoittuu, keho rauhoittuu ja lopulta mielikin rauhoittuu. Syvä ja rauhallinen hengittäminen hoitaa niin hermostoa, kehoa kuin mieltä.

Tiedosta hengityksesi hetken ajan. Jos tuntuu hyvältä sulje silmät. Hengitätkö suun vai nenän kautta? Suosittelen hengittämään nenän kautta, jolloin hengitysilma on suodattunut, lämmintä ja kosteaa. Suu on syömistä ja puhumista varten.

Tiedosta, hengitätkö nopeasti vai hitaasti, hengitätkö rinnan ja keuhkojen yläosalla vai vatsalla ja pallealla. Hengittämällä syvään ja pallealla, hapen määrä elimistössä lisääntyy, lepohermosto herää, aineenvaihdunta aktivoituu samalla kun pallea hieroo sisäelimiä.

Tunne kuinka vatsa ja kylkikaaret laajenevat sisäänhengityksellä, uloshengityksellä tunne vatsan pieneneminen ja kylkikaarien asettuminen paikoilleen. Hengittäessä tunne, kuinka rintalasta pehmenee. Jatka hengittämistä syvään sisään ja uloshengitystä pitkään ja rauhallisesti.

Miltä tuntuisi, jos hengittäisit sisään kahteen laskien ja ulos neljään laskien rauhallisesti omassa tahdissasi? Kokeile muutaman minuutin ajan. Huomaa, kuinka jokainen pitkä uloshengitys saa kehon ja mielen yhä rennommaksi. Mikäli sinusta tuntuu hyvältä ja tarpeellisesta, voit sanoa mielessä sisään hengittäessä päästän ja ulos hengittäessä irti.

Hengitys rauhoittaa hermoston

Säätelemällä omaa hengitystäsi, pystyt säätelemään hermostoasi. Kun stressi vaivaa, niin uloshengitys tuppaa lyhenemään ja hengitys tapahtuu rinnan ja keuhkojen yläosalla. Kun hermosto rauhoittuu, hengitystä tuskin huomaa ja se on äänetöntä. Hengityksen saa rahoitettua ja palautuminen mahdollistuu hengittämällä sisään ja ulos yhtä pitkään, esimerkiksi neljään laskien.

Huomaa hengittämällä hetken kauneus, opi tietoisesti palautumaan arjessa ja elämään mielenrauhassa, omassa voimassasi ja ilossa.

Artikkelikuva Joshua Abner, Pexels


Tutustu työhöni täältä

Kolkuttaako omatuntosi, jos et ole aina valmis auttamaan? – Jokaisen vastuunkantajan olisi tärkeä ymmärtää tämä

Tämä lempeä muistutus on itselleni hyvin tärkeä ja aina ajankohtainen: Kun huolehdin itsestäni, pystyn antamaan enemmän myös muille.

Kroonistuneiden sairauksien myötä tästä on tullut entistäkin tärkeämpi asia muistaa, ja herkkyyden kannalta en olisi koskaan saanut ajatellakaan toisin.

En ole kuitenkaan aina ymmärtänyt asiaa näin, ja osittain sen takia sairastuin. Olen helposti laittanut toiset ihmiset ja toisten tunteet etusijalle. Kantanut vastuuta ja huolta sellaisista asioista, joihin ei olisi ollut tarvetta käyttää omia voimia. Etenkin työelämässä.

Vuosien ajan olen ohjautunut elämään ulkoapäin, unohtanut omat tarpeeni ja sisäisen ääneni sekä elänyt ensin muita varten ja sitten vasta itselleni. Olen tehnyt niitä asioita, joita minulta on odotettu tai mitkä ovat arvostettuja ja näyttävät muiden silmissä hyviltä sen sijaan, että olisin elänyt aidosti omien arvojeni mukaisesti tai huolehtinut omasta jaksamisestani ja hyvinvoinnistani.

Joskus muistan ajatelleeni, että sellainen elämä on itsekästä, että minun kuuluu olla aina avuksi, saatavilla tai tavoitettavissa. Nykyään ymmärrän, miten virheellisiä ja vahingollisia nämä ajatukset ovat olleet. Silti tarvitsen tämän muistutuksen aina aika ajoin.

Sairauksieni ja erityisherkkyyden myötä omat voimavarani ovat kovin rajalliset ja mikäli en huolehdi niistä, uuvun ja ylikuormitun nopeasti. Silloin menetän myös mahdollisuuden olla läsnä toisille. Joten mielestäni ei ole mitään väärää, jos laittaa etusijalle itsensä ja oman terveytensä. Vähintäänkin usein, jos aina ei ole mahdollista.

Silloin, kun huolehtii itsestään, huolehtii samalla muista. Ja kun on lempeä itseään kohtaan, välittää huomaamattaan lempeyttä myös ympärilleen. Itsestä huolehtiminen ei ole itsekästä, vaan tervettä itserakkautta, josta hyötyvät lopulta kaikki muutkin. Miten voisit tänään huolehtia itsestäsi?

Kun huolehdin itsestäni, pystyn antamaan enemmän myös muille.

Mitä on terve itserakkaus?

Monesti itserakkauteen liitetään lempeyden ja itsensä puolella olemisen tavoin ajatus, että se on itsekästä ja sama asia kuin itsekkyys. Tästä ei kuitenkaan ole kyse.

Tarkoitan sillä tervettä omanarvon tuntemista: itsesi arvostamista, hyväksymistä, välittämistä ja rakastamista. Itsesi puolella olemista ja lempeyttä itseäsi kohtaan. Kiitollisuutta siitä, että sinä olet sinä. Sitä, että hyväksyt itsesi juuri sellaisena kuin olet.

Itsesi rakastamiseen liittyy myös itsesi kuuntelemista ja itseäsi vastaan tulemista. Sitä, että ojennat välillä auttavan kätesi tai annat välittävän halauksen itsellesi. Terve itserakkaus on myös sitä, että teet töitä itsesi kanssa, kehität itseäsi ja teet hyvää itsellesi.

Se on itselle kauniisti ja kannustavasti puhumista. Sitä, että kohtelet itseäsi vähintään yhtä hyvin kuin parhaita ystäviäsi. Sitä, että uskot itseesi ja siihen, että sinä ansaitset vain parasta. Itserakkaus ei ole itsekästä, vaan tervettä omanarvon tuntemista.

Itsesi rakastamiseen kuuluu olennaisesti itsestäsi, rajoistasi ja hyvinvoinnistasi huolehtimista, itsesi toteuttamista ja unelmiesi arvostusta sekä rohkeutta elää omannäköistä elämää ja olla juuri se, joka aidosti olet. Siihen liittyy positiivinen suhtautuminen itseen ja omaan kehoosi sekä niiden lempeää kuulemista ja arvostamista.

Itserakkaus on tietoisuutta omista tunteista, ajatuksista ja hankaluuksista sekä itsesi ymmärrystä ja hyväksyvää läsnäoloa. Kun rakastat itseäsi, suuntaat myös sisäisen puheesi kohti hyväksyntää ja lempeyttä sekä suojelet itseäsi asioilta, jotka vahingoittavat sinua.

Itserakkaus ei ole itsekästä, vaan tervettä omanarvon tuntemista.

Huomaathan, että terve itserakkaus ei ole:

  • itsekästä
  • välinpitämättömyyttä
  • itsesi korostamista
  • paremmuuden ajattelua
  • muiden vähättelyä
  • itsekeskeisessä maailmassa elämistä.

Sinulla on kaikki oikeus tuntea rakkautta myös itseäsi kohtaan – se ei ole keneltäkään pois. Kun välität itses­täsi ja pidät itsestäsi huolta, sinulla on myös enemmän annettavaa muille. Rakasta rohkeasti ja rakastu itseesi joka päivä lisää!

Kasvata itserakkautta vastaamalla seuraaviin kysymyksiin:

  1. Mitä ajatuksia itsesi rakastaminen sinussa herättää?
  2. Miksi itsesi rakastaminen on vaikeaa tai helppoa?
  3. Mitä keinoja sinulla on lisätä rakkautta itseäsi kohtaan?

Tämä on ote kirjastani Matka itsesi puolelle.

Luottaisinko vaikealla hetkellä itseeni – vai elämään? Parhaimmillaan löydät voimaa molemmista

Kun elämä kolhii, mistä löydät voimaa?

Elämän voima on elämän energiaa, joka virtaa koko suuren kokonaisuuden läpi kaikissa luonnon elementeissä jatkuvana kiertokulkuna. Sen on tarkoitus virrata myös meissä ihmisissä. Se tuo jaksamista, hyvinvointia, luovuutta ja elämäniloa.

Oma voima on sinun ainutlaatuista käyttövoimaasi. Siinä ympäristöstä tuleva elämän voima yhdistyy yksilölliseen energiaasi: vahvuuksiin, intohimoihin ja aitoon itseilmaisuun. Oma voima on vastuun ottamista elämästään sekä itsensä ja arvojensa kunnioittamista.

Jotta voit hyödyntää sekä elämän voimaa että omaa voimaasi tasapainoisesti, tarvitset kaksi kannattelevaa uskomusta.

Haasteiden äärellä, kun haluat löytää hyväksymisen ja antautumisen tunteen, voit tukeutua perinteiseen henkisen kasvun oppiin:

1. Elämä ei ole minua vastaan vaan minun puolellani.
Voin valita, että kaikki se, minkä elämässäni koen, jollain tavalla palvelee kasvuani. Mitä opin tästä? Mitä voin ammentaa haasteistani?

Tämä ajatus auttaa minua jatkuvasti. Mutta on hetkiä, jolloin siinä on jotain liiankin antautuvaa – se vie minua pois omasta voimastani. Aivan kuin jossain tuolla olisi elämä, joka tekee mitä haluaa, ja minä olen sen armoilla. Silloin kun haluat tukea omaa toimintakykyäsi, tarvitset kannattelevaa uskomusta, joka muistuttaa omasta voimastasi:

2. Elämä saa alkunsa myös minusta.
Ajatukseni, tunteeni ja tekoni luovat koko ajan elämääni, ja suunnan voin itse valita. Olen osa suurta kokonaisuutta, ja minä voin vaikuttaa elämään ympärilleni.

Käytä näitä uskomuksia elämässäsi tasapuolisesti. Olennaista on löytää tasapaino oman voimansa ja elämään luottamisen välillä. Silloin vuoroin kuuntelet itseäsi ja ympäristöä, vuoroin toimit aktiivisesti saamasi ohjauksen mukaan.


Tutustu myös Katrin Elämä kantaa -korttipakkaan, josta saat luottamuksen tunnetta elämän vaikeisiin hetkiin.

Kotitekoinen mysli on terveellisempää ja edullisempaa kuin kaupan mysli

Himoitsetko rapean rouskuvaa mysliä?

Mysli on ihana lisä esimerkiksi jogurtin tai puuron päällä, mutta harmillisesti useimmat kaupan myslit ovat ravintosisällöltään sama asia kuin ripottelisit keksimuruja annokseesi.

Ravitsemuksellisesti ja terveyden näkökulmasta keksien päivittäinen syöminen ei taida olla kovin järkevää. Siksi tuunasinkin myslin, joka maistuu keksiltä, mutta se on sokeriton ja hoitaa muutenkin kehoasi ravinnerikkaiden raaka-aineiden ansiosta.

Mysliresepti:

10 dl kaurahiutaleita

3-4 kukkurallista ruokalusikallista makeuttamatonta pähkinävoita

1 dl makeutusaineetonta ja sokeritonta mehukeittoa/ tai smoothia

4 tl kanelia

4 tl kardemummaa

0,5-1 tl suolaa

6-10 rkl luomuhunajaa (oman makeanhampaan mukaan)

VAIHE 1: Kaada kaikki ainekset leivinpaperilla vuoratun uunipellin päälle
VAIHE 2: Puristele ainekset yhteen, siten, että seoksesta muodostuu puristelemalla pieniä suupaloja
VAIHE 3: Paahda seosta uunissa, 200 asteessa, noin 25 min
VAIHE 4: Anna jäähtyä ja lisää joukkoon kuivattuja hedelmiä, marjoja, pähkinöitä, siemeniä jne.. oman maun mukaan

Rajanvetoa helpottavia ajatuksia satuttavissa ja narsistisissa suhteissa olleille

Pidin vasta Zoom-luennon: ”Opi jämäkäksi rajojen vetäjäksi”, joka oli kohdistettu satuttavassa ja narsistisessa suhteessa olleille.

Poimin tähän kirjoitukseen viisi ajatusta luennoltani, jotka voivat helpottaa rajanvetoa ja rajoista kiinni pitämistä.

1. Olen vastuussa omasta terveydestä, hyvinvoinnista, onnellisuudestani ja tunteistani ja toinen omistaan.

En voi, eikä minun pidä odottaa muiden pitävän huolta rajoistani puolestani. Päävastuu omasta hyvinvoinnista ja onnellisuudesta on aina omissa käsissämme.

2. Rajanveto on hyvä mittari ihmissuhteiden laadulle ja kestävyydelle.

Välittääkö toinen minusta niin paljon, ettei hylkää tai moiti, kun ilmaisen rajani?

Satuttava ja narsistinen ihminen ei kestä eikä hyväksy rajoja, mutta terveissä ihmissuhteissa rajat eivät ole vaaraksi.

3. Olen rakastettava ja minua tulee kohdella arvostavasti.

Olen arvokas ja mitä enemmän tunnen näin ihmissuhteissa, sitä helpompi minun on vetää rajoja.

4. Jokainen ei on kyllä jollekin tärkeälle mitä tarvitsen.

Aion huolehtia terveesti itsekkäästi omasta ajankäytöstäni ja jättää tilaa itselleni, omille kivoille jutuille, sekä palautumiselle, jotta jaksan.

Ja lopuksi: Kun vedän rajoja ja pidän niistä kiinni ilmaisen ääneen asioita, joita tarvitsen elääkseni.

Muut eivät voi tietää tarpeitani ja toiveitani etukäteen ja jos he eivät kunnioita rajojani, en voi elää heidän rinnallaan, koska silloin en voi hyvin.


Tietoa ja erityisesti terapeuttisia keinoja toipumiseen satuttavista suhteista löydät kirjastani: Toivu satuttavasta suhteesta (2024).

Korttipakat OSTA 3 MAKSA 2  
PUOTIIN
close-image