Sivu 3 – Hidasta elämää

Etäinen parisuhde? Näin voitte lähentyä uudestaan helposti ja kevyesti – syyttelemättä

Etäinen parisuhde

Ensinnäkin olisi helpottavaa ajatella, että parisuhde itsessään ei ole etäinen, vaan

koet(te) etäisyyttä tällä hetkellä
jotkut asiat eivät mene yksiin
aikataulut menevät ristiin tai ovat kiireisiä tai
koet(te) ujouden tunteita tulla/päästää lähelle.

Itse parisuhde ei välttämättä ole mitään vikaa, vaan olosuhteissa korjattavaa. Mieli tulkitsee helposti asiat vaikeamman kautta. Saatat kokea koko suhteen olevan vaakalaudalla, vaikka itse asiassa aikatauluissanne on korjattavaa. Tämän vuoksi onkin hyvä pohtia järki edellä, mikä oikeastaan tekee sinulle etäisen olon parisuhteessasi?

1 KESKUSTELKAA

Miten kumpikin teistä kokee tämänhetkisen tilanteen? Onko kummallakin kokemus etäisyydestä? Mitä läheinen parisuhde tarkoittaa kummallekin teistä? Koettakaa pitää keskustelu mahdollisimman ystävällisenä ja neutraalina. Jos se ei onnistu, koettakaa ilmaista aitoja tunteita. Ärsytys on usein pintatunne, jonka alla voi asua vaikkapa surua tai hylkäämisen pelkoa.

Kun puhutte aidoista tarpeistanne ja tunteistanne, pääsette heti toisianne lähemmäs. Syyttelyn kierre lakkaa, ja ymmärrys lisääntyy.

2 KOSKETTAKAA

Keho kaipaa usein lähelle, vaikka mieli skannailisikin esteitä tai kiertelisi muissa asioissa. Kosketusta ei tietenkään kannata tehdä tai ottaa vastaan väkisin, koskaan. Etäisyyden keskellä voit silti haastaa itseäsi hieman: haluatko oikeasti pysyä etäällä, vai onko sinulla halu koskettaa ja tulla kosketetuksi? Jos on, miten haluaisit, että se tapahtuu? Mikä tuntuisi mukavalta, paineettomalta ja rennolta.

Kerro kumppanillesi, että kaipaat häntä, ja kerro (tai näytä) minkälainen kosketus tuntuisi sinusta mukavalta, turvalliselta ja kiinnostavalta.

3 TEHKÄÄ HARJOITUS

Pysähtykää tekemään harjoituksia, jotka vahvistavat läheisyyttä ja luottamusta suhteessa. Löydät paljon harjoituksia esimerkiksi parisuhdekirjoista Meidän vuosi ja Sydämen seksi. Harjoitukset ovat helpottavan lempeä tapa avata keskustelua teemoista, joista on muuten vaikeaa jutella.

Läheinen parisuhde

Etäinen parisuhde voi muuttua läheiseksi parisuhteeksi, jos muutama peruspalikka on kohdallaan, kuten esimerkiksi turva, luottamus, halu onnistua ja arvostus. Turvaa voi lisätä, luottamusta vahvistaa, arvostusta kasvattaa esimerkiksi kiitollisuuden avulla.

Halu onnistuakin voi vaihdella. Joskus saattaa tuntua, että antaa mennä, en jaksa yrittääkään enää. Toisinaan taas tuntuu, että suhteessa on niin paljon hyvää. On hyvä tiedostaa, miten kokemus suhteen läheisyydestä ja halu onnistua siinä vaihtelee – riippuuko se elämän stressitasoista, eroottisen läheisyyden laadusta tai määrästä, onnistuneista keskusteluista, yhteisten unelmien eteen työskentelystä vai arjen jaetuista hyvistä hetkistä.

P.S. Tämä on SADAS blogitekstini Hidasta elämää -sivustolle! Kiitos kaikille lukijoilleni upeasta palautteesta ja lämpimästä kannustuksesta – se tekee työstäni merkityksellistä! ✨🌺💖🙏✨

Löydät Mitran suositut kirjat Meidän vuosi – Lempeä matka parille ja Sydämen seksi – Laajenna nautintoasi TÄSTÄ LINKISTÄ!

Narsistin tarinassa hänen uhrinsa on mustasukkainen hullu

Narsisti keksii uhrista valheita, joihin itse uskoo

Aika jännä. Narsistien uhrit tuntuvat olevan kaikki mustasukkaisia hulluja. Uhrit ovat paitsi mustasukkaisia hulluja, myös narsisteja, hyväksikäyttäjiä, valehtelijoita ja lapsista vieraannuttajia.

Paitsi että eivät ole. Nuo ovat narsistin keksimiä juttuja, joilla hän saa sekä uhrin että muut ihmiset katsomaan uhria eikä häntä itseään. Narsistit ovat erittäin taitavia silmänkääntötempuissaan. He todella saavat käännettyä asiat täysin totuudenvastaisiksi.

Narsistin syyttävä sormi kertoo hänestä itsestään

Narsistisia piirteitä omaava ihminen projisoi, eli suomeksi sanottuna kaataa, itsessään olevat ikävät piirteet uhrinsa kannettavaksi. Tämän hän tekee siksi, ettei hän yksinkertaisesti kykene näkemään ja sietämään itsessään olevia heikkouksia tai ”huonoja” puolia.

Yksi narsistisen suhteen ikävimpiä seuraamuksia on se, että uhri, alkaa nähdä itsensä sellaisena kuin narsisti häntä syyttää. Uhri epäilee itseään, ei osaa erottaa totuutta valheesta vaan elää kummallisessa maailmassa, jossa kaikki sekoittuu kaikkeen.

Narsistin kanssa suhteessa olleen on tosi tärkeä pysähtyä jokaisen syytöksen ääreen ja tehdä yksi juttu: antaa jokainen syytös narsistille takaisin. Tämän voi tehdä ääneen tai itsekseen. Sanoitus voi olla vaikka näin: ”Minä en ota tuota kantaakseni” tai: ”Sinä et omia vastuitasi kaada minun niskaani”. Ja muistaa tämä: kun narsisti syyttää sinua jostain, hän puhuu AINA ITSESTÄÄN.

Miksi narsistisessa suhteessa on mustasukkaisuutta?

Kun narsisti syyttää uhria pettämisestä, hän on itse ollut uskoton (usko tai älä, mutta näin todella on!). Kun hän syyttää uhria valehtelusta, on hän itse valehdellut. Kun hän syyttää uhria vieraannuttamisesta, on hän yrittänyt kääntää lasten päät uhria vastaan tai hylännyt omat lapsensa. Kun hän syyttää uhria hyväksikäytöstä, on hän itse käyttänyt uhria hyväksi.

Ja kun hän sanoo uhrille ja muille, että tämä mustasukkainen hullu, mikä on totuus? Kuka on mustasukkainen ja miksi?

Narsisti, koska hän sysää asiat toisen kannettavaksi, on usein itse hyvin mustasukkainen siksi, että hän on itse ollut uskoton. Narsistilla on parisuhteensa ulkopuolella aina myös toinen elämä. On varajärjestelmää, viestittelyä muiden kanssa, pornoriippuvuutta ja pettämisiä. Uhri ei välttämättä tiedä tuosta, mutta usein alitajuisesti aavistaa. Usein tietääkin.

Uhri todellakin saattaa olla mustasukkainen ja jokainen narsistisen suhteen kokenut tietää, miksi. Hyvin moni narsistin uhri on antanut narsistille monta uutta mahdollisuutta olla uskollinen ja on joutunut pettymään lukuisia kertoja, on haavoilla ja tietenkin usein myös mustasukkainen, ihan syystä.

Narsistin jäädessä kiinni pettämisestä, tapahtuu sekunneissa syyn kaataminen uhrin päälle. Narsisti oikeuttaa tekonsa tavalla tai toisella, saattaa alkaa mököttää ja osoittaa mieltään, saattaapa jopa hävitä uhrin elämästä, jotta ei joutuisi kohtaamaan sitä tosiasiaa, että jäisi kiinni uskottomuudestaan. Ei hän kadu pettämisiään vaan hän vartioi mainettaan ja pitää kiinni säröttömästä minäkuvastaan.

Vastuu ja totuus jäävät uhrin käteen

Narsisti sysää omat vastuunsa uhrin kannettavaksi. Näihin asioihin lukeutuu häpeä. On tosi ikävää kuulla itsestä levitettyjä valheita, tuntea häpeää, jota ei kuuluisi joutua kantamaan, on kurjaa tuntea avuttomuutta siitä, ettei välttämättä koskaan saa tilaisuutta oikoa niitä valheita, joita itsestä on kerrottu. Narsistisen suhteen jälkeen uhri on monella tavalla satutettu. Satuttavuutta lisää vielä se, että uhri joutuu kulkemaan läpi sen tunnehelvetin, joka tulee siitä, mitä valheita hänestä kerrotaan.

Ajan saatossa uhri oppii yhden hyvän taidon: hän oppii näkemään totuuden, tietää sisällään, mikä on totta ja mikä ei, eikä todella välitä siitä, mitä muut ajattelevat. Uhrin miellyttämisen ja hyväksynnän haun tarpeet vähenevät ja tilalle tulee sisäistä varmuutta ja itsekunnioitusta.

Jos edellä kuvattu teema kiinnostaa, kurkkaa kirjani Toivon kirja narsistin haavoittamalle.

7 kysymystä helpottamaan itsekriittisyyttä ja vahvistamaan uskoa kykyihisi

Omaa itseä vähättelevät ajatukset sekä milloin mistäkin mollaava minäpuhe lienee peruskauraa meistä useille. ”Minusta tuntuu, että olen osaamaton, saamaton ja ihan surkea eikä minusta ole mihinkään. Ei kannata edes yrittää, en kuitenkaan onnistu.”

Varhaiset vuorovaikutussuhteemme vaikuttavat olennaisesti siihen, millaisia uskomuksia me itsestämme sisäistämme. Useat haitalliset uskomuksemme ovatkin varhaisiin kokemuksiimme ja lapsen tulkintoihin perustuvia muunnelmia siitä, ettemme olisi tarpeeksi hyviä, riittäviä, hyväksyttyjä ja rakkauden arvoisia.

Kaikista niistä uskomuksista, joita meillä on itsestämme, muodostuu minäkäsitys. Vaikka minäkäsitys, ei ole totta, se vaikuttaa kuitenkin elämäämme kaikista uskomuksistamme eniten. Se määrittelee, miten arvokkaana ja rakastettavana, kykenevänä tai kykenemättömänä me itseämme pidämme. Myös sen, miten pärjäämme itsemme ja muiden ihmisten kanssa, pitkälti myös kaiken tekemisemme ja tekemättä jättämisemme.

Kielteinen minäkäsitys pienentää, se estää meitä olemasta enemmän. Kielteisyyden lähtökohta on, että emme ole tarpeeksi ja meillä ei ole tarpeeksi, meidän pitäisi olla enemmän sellaisia, tällaisia ja muunlaisia ja meillä pitäisi olla enemmän sitä, tätä ja tuota.

On tärkeää havaita, mitä ja miten itselleen puhuu, sillä ajatukset ja sanat, joilla puhuttelemme itseämme vaikuttavat vahvasti tunteisiimme ja hyvinvointiimme. Arvosteleva ja mollaava minäpuhe heikentää itsetuntoa, hidastaa kasvua ja rajoittaa omien upeiden mahdollisuuksien näkemistä ja niihin tarttumista.

Kun kriittisyyden korvaa itseä arvostavalla ja kiittävällä minäpuheella, seuraukset voivat olla uskomattomia. Terveeseen luottamukseen nojaava uskomus omasta riittävyydestä, kyvykkyydestä ja kasvumahdollisuuksista edistää unelmien, onnistumisten ja hyvän ja omanlaisen elämän toteutumista.

Tässä avuksesi joitakin kysymyksiä mollaavien ajatustesi ja minäpuheesi korvaamiseksi ja minäkäsityksesi parantamiseksi.

Millaisia tunteita ja millaisen olon mollaavat ajatukset saavat aikaan?
Millä tavalla ja miten paljon ajatukset vaikuttavat tekemiseesi, elämääsi ja unelmiesi tavoitteluun?
Missä asioissa olet hyvä?
Millaisia tunteita vahvuuksiesi ajattelu herättää?
Miten voisit vahvistaa ajatuksia kaikesta osaamisestasi?
Millaisilla sanoilla voisit kiittää itseäsi kaikesta osaamisestasi ja hyvistä ominaisuuksistasi?
Millaisilla ajatuksilla rohkaisisit itseäsi tarttumaan edessäsi aukeaviin mahdollisuuksiin?

Anna itsellesi mahdollisuus -asennekorttien avulla voit tutustua rajoittaviin ajatusmalleihisi ja niiden korvaamiseen unelmiasi ja hyvinvointiasi edistävillä ajatuksilla.

Miksi olo ei joskus muutu, vaikka kuinka terapoituu, hoivaa, avaa ja eheyttelee itseään?

Minulta kysytään toisinaan, miksi olo ei muutu vaikka on työstänyt itseään paljon, tekee sisäistä turvaa vahvistavia ja hermostoa rauhoittavia juttuja ja hoivaa itseään. Mikä on pielessä – vai onko mikään?

Jos voimme huonosti, olemme ahdistuneita tai pelokkaita, pelkkä 10 minuutin mediteeraus ei muuta isossa kuvassa kenenkään oloa dramaattisesti. Joskus eheytyminen, itsemme työstäminen ja halu voida paremmin nousevat juuri niistä haavoista joissa olemme jääneet yksin tunteidemme ja sisäisyytemme kanssa. Tuntuu, ettei mikään muutu ja teemme jotain väärin vaikka olisimme miten työskennelleet itsemme kanssa.

Mikään maailman tieto tai mentaalisesti asioiden työstäminen ei transformoi tai muuta oloamme – tarvitsemme oikeasti hyvää, kohtaavaa apua tunnetasolla ja työkaluja itsemme kanssa lempeämmin olemiseen, jotta turvamme voi vahvistua ja haavamme eheytyä. Joskus itsemme eheyttäminen on suorittamista, jossa vain yritämme päästä pois siitä mitä koemme – mutta eheytyminen tapahtuu syvän kohtaamisen kautta.

Videolla avaan, miksi pitkistä terapioista huolimatta hommelit eivät aina muutu ja miksi sisäisen turvan vahvistuminen saattaa aluksi huonontaa oloa sen sijaan, että meihin landaa ihana zen. Avaan myös syytä sille, miksi ihanan, syvän rauhan, oivallusten, selkeyden, rakkaudellisten olojen ja kohtaamisen jälkeen joku ihme shitti iskee tuulettimeen ja tulee “tapakakkia”. Entä MIKÄ alkaa muuttaa oloa syvästi?

Kuva: Unsplash

Voimauttavat kurssini ja terapeuttisen valmennukseni löydät TÄÄLTÄ.

Teekupin äärelle pysähtyminen antaa mahdollisuuden syvempään kokemukseen

Sain kutsun teeseremoniaan ja muistin jotain tärkeää.

Meillä on tapana syödä ja juoda tyydyttääksemme nälkämme ja janomme. Usein hotkaisemme ruoan puhelimen ääressä kiireessä, jotta pääsemme nälän tunteesta. Teen seremoniallinen nauttiminen muistutti toisenlaisesta, aina saatavilla olevasta näkökulmasta.

Kun hidastat ja nautit kupin teetä meditatiivisesti, voit kokea kutsun teen maailmaan. Sen sijaan että joisit teen omaan elimistöösi, voit seurata teen kutsua toiseen suuntaan, teen maailmaan.

Kun pysähdymme lämpimän teekupin äärelle, pääsemme kokemaan teen olemuksen kaikilla aisteilla. Kun tee saapuu lämmittämään suutasi, teekupista tulee portaali: voit saapua teelehdeksi intialaisten vuorten rinteille.

Nyt olet yhtä teen kanssa. Tunnet muut teen lehdet veljinä ja sisarina, jotka kasvavat ja värisevät tuulessa vierelläsi. Tiedostat, mitä tarkoittaa olla osa teepuiden ekosysteemiä, ja saatat jopa tuntea matojen hellävaraisen kutittelun juurissasi. Ymmärrät, kuinka antelias teeperhe tarjoaa lahjojaan ihmisille jokaisella sadollaan, palvellen jatkuvasti miljoonia ihmisiä ympäri maailmaa.

Kun lähestyt ruokailua ja juomista portaalina, pääset olemaan erottamaton osa luontoa. Ota kutsu vastaan ja muista, miltä tuntuu olla kaura, lammas tai viiniköynnös. Sen sijaan että ruoka vain vierailisi kehossasi ja mielessäsi, seuraa kutsua ruoan ja juoman maailmoihin.

Tutustu Riston kirjaan Kaikki valo maailmassa TÄÄLLÄ.

Kolme yleisintä syytä miksi palaamme satuttaviin suhteisiin yhä uudelleen

Irtaantuminen ja lopullinen eroaminen satuttavista/narsistisista suhteista on vähintäänkin työlästä ja usein monen yrityksen lopputulema.

Eron työstäminen yhdessä tai yhteisymmärryksessä satuttavan kumppanin kanssa on mahdotonta mm. siksi, ettei satuttava osapuoli näe osuuttansa mihinkään toksisiin tekoihinsa ja hän syyttää näistä yleensä kumppaniaan.

Tässä kolme yleistä syytä miksi palaamme joskus jopa useita useita kertoja satuttaviin suhteisiin ennen kuin pääsemme lopullisesti irtaantumaan:

1. Kun eron todellisuus alkaa näkyä konkreettisesti muuttaa satuttava kumppani toimintaansa juuri sellaiseksi mitä hänen kumppaninsa on häneltä odottanut, pyytänyt ja toivonut ikuisia aikoja.

Alkaa lupauksien tulva, muutosten vannominen ja juuri sellainen käyttäytyminen jota satuttava kumppani pystyi olemaan ja tekemään suhteen alussa, kun kaikki vielä vaikutti normaalilta.

Näin toivo paremmasta herää ja kutsuhuuto takaisin vanhaan tuttuun vetää puoleensa.

On niin paljon helpompi asettua tutuille ja (valheellisen) turvallisille uomilleen kuin lähteä luomaan uutta tyhjästä ja mahdollisesti vielä ihan yksin.

2. Epänormaalista on tullut normaalia.

Kaikkeen tottuu, jopa väkivaltaan, tutkitusti.

Totumme vuoristorataan joka satuttavissa suhteissa aina vallitsee. Totumme kaaokseen ja sen jälkeiseen hyvittelyyn ja rauhaan. Totumme siihen, että anteeksipyytämällä, vaikka itsellä ei ollut mitään osaa tai arpaa koko asiaan saa aikaan rauhan.

Ja tottumisen lisäksi tämä kaikki on myös hyvin addiktoivaa.

3. Väsymys, uupuminen ja itsetunnon- ja luottamuksen murskaantuminen

Jo pelkästään edellämainittujen kohtien perusteella voi pystyä ymmärtämään kuinka kovassa paineessa ja ympäristössä ja kuinka kovan kohtelun alla satuttavan ihmisen kumppani on.

Jos tämä ei veisi voimia, kuluttaisi, uuvuttaisi ja tuhoaisi luottamusta itseen ja omiin kykyihin selviytyä elämässä olisi se suoranainen ihme.

Jokainen satuttava suhde jättää merkittävän negatiivisia jäkiä sen kokijalle ja jokainen satuttavassa suhteessa ollut pohtii usein kyysmystä:

“Mitä jos hän sittenkin on tällä kertaa muuttunut?”

Lisää tietoa ja ymmärrystä satuttavista ja narsistisista suhteista, sekä keinoja toipumiseen löydät kirjastani Toivu satuttavasta suhteesta!

Katso täältä tulevat Zoom-luentoni loka- ja marraskuun lopulla, joissa autan sinua voimaantumaan satuttavan/narsistisen suhteen jälkeen ja opetan valitsemaan jatkossa terveitä ja hyvinvoivia suhteita!

Oletko jäänyt koukkuun kehuihin? – Näistä merkeistä tunnistat, että hyväksynnän hakeminen on mennyt överiksi

Miellyttäminen voi muuttua pakonomaiseksi tarpeeksi hakea muiden hyväksyntää. Milloin miellyttämisestä on tullut riippuvuus? Ja mitä sille voi tehdä?

Kirjoittaja Johanna Pohjola on tietokirjailija, ratkaisukeskeinen valmentaja ja mindfulness-ohjaaja. Hänen intohimojaan ovat ihmisyys, totuudellisuus ja tarpeettoman häpeän vähentäminen. Hän on erikoistunut liialliseen miellyttämiseen ja ohjaa työpajoja siitä toipumiseksi.

Olet ihana. Tuntuu kuin olisimme tunteneet aina. Seurassasi tuntuu tosi hyvältä. Olet tosi kiva. Tällaiset kommentit saivat minut aiemmin onneni kukkuloille. Ne olivat koukuttavia ja jopa päihdyttäviä. Ne toivat minulle tunteen, että olen hyväksytty ja turvassa.

Muiden ihmisten hyväksyntä ja pidetyksi tuleminen oli pitkään ykköspäihteeni. Jahtasin muiden suopeutta ihmiskohtaamisissa lähes pakonomaisesti, aivan kuin alkoholisti tai huumeriippuvainen seuraavaa annostaan.

Kemiallisten päihteiden tavoin hyväksyntä vapauttaa aivoissa dopamiinia, mistä seuraa mielihyvää. Kun sain hyväksyvän kommentin, eleen tai ilmeen, oloni helpottui hetkellisesti.

Hyväksytyksi ja rakastetuksi tuleminen on ihmisen ehdoton ja perustavanlaatuinen ydintarve. Lapsina tarvitsemme lähi-ihmistemme hyväksyntää, jotta selviäisimme hengissä. Myös aikuisina lauman ulkopuolelle jääminen tuottaa psyykkistä kipua ja rinnastuu alitajunnassamme kuolemaan.

Hyväksynnän tarpeessa ei siis ole mitään väärää. Sen tavoittelu voi kuitenkin mennä liialliseksi, jolloin siitä tulee raskasta ja uuvuttavaa.

Mistä pakonomaisen hyväksynnän hakemisen sitten tunnistaa?

Hyväksynnän tarve hallitsee suhteita

Englanninkielisissä populaaripsykologisissa teksteissä puhutaan hyväksyntäriippuvuudesta, approval addiction. Riippuvuuksissa päihde pyörittää arkea ja ajatuksia. Hyväksyntäriippuvainen saattaa vatvoa ja murehtia kohtuuttomasti sitä, mitä muut ihmiset hänestä ajattelevat. Etenkin ne, joiden hän kokee vieroksuvan itseään.

”Jos juhlissa kaikki tykkäävät minusta paitsi yksi ihminen, kiinnitän huomiota häneen sen sijaan, että nauttisin niistä muista ihmisistä”, haastateltavani kertoo teoksessani Vapaaksi miellyttämisestä – toipumiskirja hyväksynnän hakijoille.

Dopamiini saa haluamaan lisää. Pakonomaiselle hyväksynnän hakijalle ei yleensä riitä, että tärkeimmät ja läheisimmät ihmiset hyväksyvät hänet. Hyväksyntäpalkintoja on pikemminkin saatava lähes aina ja kaikilta, eritoten uusilta ihmisiltä. Muiden miellyttäminen on tässä yleinen pikakeino.

Taustalla on yleensä kivuliaita hylätyksi tai torjutuksi tulemisen kokemuksia sekä vaikeus tuntea tuskallisia tunteita. Miellyttämällä manipuloimme toisilta turvaa, jota emme kykene antamaan itsellemme. Myös täydellisyydentavoittelu ja suorittaminen voivat olla hyväksyntäriippuvuuden oireita.

Riippuvuuksissa kohde jyrää lopulta kaiken muun edelle. Pakonomainen hyväksynnän tarve ohittaa muut tärkeät tarpeet, kuten aitouden, totuuden ja integriteetin eli sisäisen eheyden tarpeet. Omia tarpeita voi olla vaikea edes tunnistaa.

Palkinnon arvaamattomuus koukuttaa

Psykologi Harriet Braikerin mukaan muiden hyväksyntä koukuttaa, koska suopeita sanoja tai muita vastaavia palkintoja ei ole tarjolla jatkuvasti. Logiikka on sama kuin rahapeliriippuvuudessa, jossa voitot ovat satunnaisia ja epäsäännöllisiä. Sellainen addiktoi enemmän kuin varmuus, Braiker perustelee teoksessaan The Disease to Please.

Hyväksyntäriippuvuudesta toipuminen alkaa sisäisen turvan vahvistamisesta. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi itsetuntemuksen lisäämistä, tunteisiin suostumista, epämukavuuden sietämistä ja omien tarpeiden kuuntelemista.

Nykyään ylistävät kommentit saavat minut valppaaksi. Ne varoittavat minua siitä, että olen saattanut esimerkiksi kuunnella kohtaamisessa huomattavasti enemmän kuin puhua. Se oli aiempi luottokeinoni hakea hyväksyntää, mistä seurasi epätasapainoisia ihmissuhteita.

Nautin edelleen muiden hyväksynnästä, mutta en tarvitse sitä kroonisesti kaikilta kaiken aikaa. Arvostan eniten sitä hyväksyntää, jonka saan olemalla totta ja rehellinen. Käytännössä se on ainoa todellinen hyväksyntä, sillä sen saa aito minä eikä helppo ja harmiton suojakuoreni.

Onko sinulla taipumusta miellyttämiseen? Tutustu Johannan kirjoittamaan kirjaan:

Narsisti nimittää uhriaan narsistiksi – mutta lopulta totuus paljastuu

Narsisti-sanaa käytetään väärin – ja oikein

Narsisti-sanaa käytetään nykyään hankalista eksistä tai muuten vaan haastavista ihmisistä aika helposti. Narsistiksi nimittäminen on loukkaavaa ja satuttavaa ja sillä voi saada ihmisen tosi ikävään henkiseen kuoppaan itsensä kanssa. Tuon sanan käyttö lyömäaseena on julmaa ja väärin.

Mutta.

Narsismi ja narsistinen persoonallisuushäiriö on kuitenkin totta. Vahvoja narsistisia piirteitä omaavia ihmisiä on paljon ja he ehtivät elämänsä aikana satuttaa hyvin montaa ihmistä. Prosentuaalisesti narsistista persoonallisuushäiriötä esiintyy noin prosentilla väestöstä, mutta on hyvä muistaa, ettei läheskään kaikkia narsistisia persoonia diagnosoida. Narsistiset ihmiset eivät läheskään aina hakeudu avun piiriin, koska eivät tunnista omaa haavaisuuttaan. Tuota tiedostamatonta haavaa lähtee uhri usein alitajuisesti hoivaamaan ja pelastamaan (kuten saattoi lapsuudessaan yrittää pelastaa esimerkiksi omaa vanhempaansa).

Narsistin uhri on poikkeuksetta ihminen, jolla on ylikorostunut vastuullisuus ja empaattisuus. Ja narsistilla päinvastoin. Tätä perusasetelmaa suhteessa kipuillaan usein tiedostamattomasti. Uhri yrittää opettaa toiselle vastuullisuutta ja myötätuntoa, jaksaa yrittää itsensä tuossa hommassa uuvuksiin ja pettyy lukemattomia kertoja.

Narsisti nimittää uhriaan narsistiksi

Hyvin moni narsistisia piirteitä omaavan ihmisen uhri joutuu sen kohteeksi, että häntä itseään nimitetään narsistiksi eli narsisti kääntää itsessään olevan piirteen toisen kannettavaksi samaan tapaan kuin hän kääntää kaiken muunkin itsessään olevan ikävän. Narsistinen ihminen ei pysty kohtaamaan itsessään olevia ikäviä puolia ja ”ratkaisee” tämän heittämällä kaiken toisten kasvoille. Tuo on alkukantainen selviytymiskeino, jolla narsistinen ihminen yrittää pärjätä itsensä kanssa. Narsistin minäkuva on niin heikko, että hän suojelee sitä keinoja kaihtamatta.

Narsistiksi nimittäminen sattuu erityisen paljon uhriin, joka on muutenkin herkkä katsomaan itseään peiliin, kokee muutenkin huonommuutta ja joka vaatii itseltään paljon.

Uhri yrittää saada ihmiset näkemään totuutta

Narsistien uhrien kokemukset ovat hämmästyttävän samanlaisia. On hyvä muistaa, että narsistinen ilmiö ei ole vain muotijuttu vaan todellinen tosiasia niille, jotka ovat kokeneet ihmissuhteen, jossa kaiken kaltoinkohtelun ja väkivallan jälkeen mustamaalataan ja häpäistään muiden ihmisten silmissä.

Narsistin uhri, joka on muutenkin satutettu, joutuu hyvin usein käymään läpi myös sen tunnehelvetin, etteivät ihmiset ymmärrä ja usko hänen kokemuksiaan. On tosi ikävää uupumuksen keskellä yrittää saada lähellä olleet ihmiset näkemään totuus ja sietää sitä, että itsestä uskotaan keksittyjä ja valheellisia tarinoita.

Mihin narsistin sormi osoittaa, sinne katseet kääntyvät

Moni uhri tietää, ettei narsistin jäljiltä mikään puhe auta, jos joku on sitä mieltä, että hän oli tarinan pahis – se mustasukkainen hullu, epäilevä ja omistushaluinen sekopää. Et ehkä tiedä, että narsistinen ihminen peittelee tuolla puheella esimerkiksi uskottomuuttaan. Hän osoittaa sormella toista, jotta ihmisten silmät kääntyisivät pois hänestä itsestään.

Kun katseet osuvat uhriin, on uhrilla yleensä tosi vaikeaa. Hän ei enää tiedä, ketä uskoisi. Sitä mitä muiden katseet kertovat vai sitä totuutta, joka hänen sisällään on. Uhria sumutetaan suhteessa alusta loppuun asti niin, ettei hän enää tiedä, mikä on totuus hänestä itsestään ja kaikesta tapahtuneesta. On yleensä viisainta luopua totuuden kertomisesta ja nostaa kädet pystyyn “häviämisen” merkiksi. Jos ihmiset eivät näe totuutta, et voi sitä heihin kaataa.

Lopulta totuus paljastuu

Aika on usein armollinen. Kun kaikkeen tapahtuneeseen saa riittävää etäisyyttä ja aikaa kuluu, alkaa uhri nähdä kaiken sen, mitä suhteessa todella tapahtui.

Parasta on se, että uhri pääsee parhaimmillaan työstämään omia kipujaan, vahvistuu tosi paljon, löytää omat rajansa, tunteensa ja tarpeensa ja alkaa pitää niitä tärkeinä.

Ja kaiken sen jälkeen, kun hänestä on puhuttu vaikka mitä tarinoita, oppii luopumaan tarpeestaan saada hyväksyntää kaikilta ihmisiltä. Totuus paljastuu lopulta, vaikka siihen menisi aikaa. Ja jos ja kun totuus tulee julki, uhri on jo niin pitkällä itsensä ja oman totuudellisuutensa kanssa, ettei totuuden paljastumisella ole hänelle oikeastaan enää merkitystä.

Näistä ja muista narsistiseen suhteeseen liittyvistä teemoista olen kirjoittanut teoksessani Toivon kirja narsistin haavoittamalle.

Erikoispsykologi vastaa: Miksi jotkut tunteet koetaan vääriksi?

Psykoterapian erikoispsykologi Satu Pihlaja vastaa Entä jos -podcastissa kysymykseen: Miksi jotkut tunteet koetaan vääriksi tai niin sanotusti epäkorrekteiksi?

”Kyllähän tämä sieltä lapsuudesta tietenkin alkaa. Meille opetetaan, että kun ollaan hyvällä tuulella ja iloisia, niin sitten meihin suhtaudutaan kannustavasti: ai ai, onpas ihana lapsia, onpas mukavaa. Ja sitten, jos on kiukkua, harmia tai muuta kurjaa fiilistä, moititaan ja ojennetaan, että älä itke tai älä kiukuttele ja että nyt ollaan kunnolla. Sitten sanotaan vielä, että ihmiset katsoo, eli annetaan ymmärtää, että on nolo juttu, jos lapsi reagoi tunteeseen.

Kun toistuvasti tulee palaute tunteen ilmaisusta vääränlaisena käytöksenä, alkaa kertyä ymmärrys maailmasta: tämä ei ole ok. Siinä vaiheessa lapsi kyllä oppii, että tämä ei ole nyt ok. Mutta vanhemmathan eivät tee tätä tahallaan, vaan he ovat myös itse oppineet tämän omista aiemmista kokemuksistaan.

Ympärillä olevat ihmiset menevät kiusaantuneeksi tai eivät halua olla lähellä, jos toinen reagoi jotenkin sosiaalisesti epäsopivalla tavalla. Esimerkiksi räjähtäviä tunteita voidaan pitää epäsopivana. Kun pienet lapset alkavat kiukutella bussissa tai kaupan karkkihyllyllä, se on näkyvä osa tunteesta, joka ei ikään kuin ole ok, vaikka tunne sinänsä olisi täysin ok.

Tavallaan tunnereaktion kuuluukin tulla, jos lapsella on jokin toive, mikä ei toteudu, niin hänen pitää turhautua, suuttua ja harmistua. Se on normaalia. Tunteen pitää tulla.

Mutta tunteen käsittely ei vielä pieneltä lapsella yksinään onnistu. Siihen tarvitsee sitä aikuisen apua ja empaattista ja ymmärtävää suhtautumista.”

Kuuntele Entä jos -podcastin kuudes jakso (Entä jos kaikille tunteille olisi tilaa? Entä jos emme pitäisi mitään tunteita vääränä?) ilmaiseksi TÄSTÄ.

Entä jos -podcastit ja muut audiosisällöt löydät maksuttomasta Hidasta elämää -sovelluksesta. Jos sinulla ei ole vielä sovellusta, voit ladata sen TÄSTÄ.

Entä jos on Sanna Wikströmin luotsaama podcast, jota voit kuunnella maksutta Hidasta elämää -sovelluksen Hetki itselle -osiossa.

Itsensä sivuuttaminen nakertaa omaa arvoa ja turvaa – miten oppii olemaan itsensä puolella?

Onko tuttu hommeli: jokin ei tunnu hyvältä tai oikealta, tai tuntuu jotenkin pahalta, mutta sivuutat olosi ja teet vaan? Ikään kuin omaan tunteeseesi ei olisi lupa tai se ei olisi validi. Silloin herkästi vääntyy mutkalle ja tekee kompromisseja siitä mikä olisi itselle hyväksi. Samalla luulee olevansa itsekäs, jos ei aina ensimmäisenä huomioi toisia.

Olen todellakin itse sivuuttanut omaa sisäistä tunnettani, koska olen mm. luullut saavani siten jonkin ihmissuhteen toimimaan, konfliktin ratkaistua, yhteyttä luotua tai ylläpidettyä tai “päästäkseni eteenpäin”. Rajojamme ja olojamme sivuuttamalla haemme aina tosi luonnollisten tarpeidemme täyttymistä, eli taustalla on tavallaan hvyä tarkoitus. Tunnetta turvasta, hyväksytyksi ja rakastetuksi tulemisesta, yhteenkuulumisesta, siitä että olemme ihan okei.

Itsensä sivuuttaminen on selviytymiskeino, johon sisältyy uskomus, että omat tunteet ja tarpeet eivät ole tärkeitä, ja saadakseen mitä tarvitsee ne pitää ohittaa. Se on siis läheisriippuvainen toimintamalli, jossa omien tarpeiden täyttyminen riippuu ulkoisesta. Tietysti saamme tarvita – ja tarvitsemmekin toisia – mutta riippuvuus vie meiltä elämänvoimaa. Paradoksaalisesti myös yksinpärjääminen ja muille avautumattomuus on selviytymiskeino – ja osa itsemme sivuuttamista.

Kun sivuuttaa itseään, oman arvon ja turvan tunne nakertuilee ja murustuu. Se pitää oloa itsestä vähän pienenä ja riittämättömänä. Itsensä ohittaminen on sitä, että vaikka jokin tuntuisi pahalta tai ei ihan oikealta, pyyhältää vain eteenpäin. Silloin pidä omaa oloaan kovin tärkeänä, eikä luota sisäiseen tunteeseensa. Ehkä ei ihan edes huomaa oloaan. Ajattelee vain,että “kyllähän mun nyt täytyy”. Ahdistuspäissään yrittää saada tilanteet rauhoittumaan hommelit haltuun, ja tehdä sitä mitä “pitää”.

Mutta kun sivuuttaa itseään ja tekee jotain mikä ei oikeasti oikein tunnu hyvältä (ja usein sen jollain tapaa tunnistaa), vahvistaa sitä alitajuista uskomusta, että mun pitää luopua itsestäni – tehdä kompromissi – saadakseni mitä tarvitsen. Se kuluttaa energiaa ja syö turvan kokemusta. Jatkamme sitä, koska uskomme,että jossain vaiheessa olo helpottuu. Samalla annamme voimamme pois.

Itsensä sivuuttamisen selviytymiskeino syntyy, kun on oppinut nielemään ja piilottamaan olonsa. On oppinut uskomaan, että pitää ponnistella tai sivuuttaa itseään, tai että omat tunteet tai tarpeet eivät ole tärkeitä. Se synnyttää tunnetta, etten kelpaa omana itsenäni. En ihan riitä, enkä ihan saa levätä ja olla vaan mä.

Oma voima ja sisäinen turva alkaa löytyä, kun opettelee toimimaan sen mukaan, miltä asiat omassa kehossa ja olossa tuntuvat. Oppii ottamaan koppia sisäisestä kokemuksestaan. Opettelee rajaamaan, pyytämään ja tarvitsemaan. Ei niin kovin syytä tai vastuuta muita olostaan, vaan on itselleen turvallisempi henkilö.

Itsensä sivuuttamisesta oppii pois, kun interoseptio eli kyky aistia kehon tuntemuksia, omia oloja ja tarpeita sisältä päin vahvistuu. Sen myötä voi opetella kysymään itseltään: “Mitä tämä olo mussa nyt tarvitsee, kuinka voin itseäni nyt jeesata?” Interoseptio on sisäisen turvan elementti joka alkaa syntyä, kun opimme rauhoittamaan hermostoamme ja vähän pysähtymään itsemme kanssa kuulolle. Kun oppii tunnustelemaan ja kuulemaan itseään “sisältäpäin”, ja harjoittelee olonsa huomioimista ja kunnioittamista eri tilanteissa, sisäinen turva ja lempeä riippumattomuus alkavat vahvistua.

Olennainen steppi on siis oppia laskeutumaan kehoon – ja alkaa kokea sisäisiä tuntemuksia, meidän joota ja ei:tä. Siihen tarvitaan, että aivot kytkeytyvät usein “onlineen”. Se vahvistaa turvaa, sydänvoimautumista, syvempää yhteyttä itseen. Allaolevalla videolla kerron hommasta lisää.

Kuva: Unsplash

Voimauttavat kurssini ja terapeuttisen valmennukseni löydät TÄÄLTÄ.

Entä jos antaisit itsellesi luvan kertoa unelmistasi muillekin?

Olen valmentanut parikymmentä vuotta musiikkialalle pääosin lauluntekijöiksi opiskelevia aikuisia, joista useimmilla on taskussaan paperit ja työkokemusta jostain aivan muusta ammatista. Oma missioni on rohkaista ihmisiä elämään omannäköistään elämää ja toteuttamaan myös ammatillisia unelmiaan, joten arvostan valmennettavieni valintaa seurata omaa intohimoaan.

Itkuitta ja kivuitta matka ei kuitenkaan useimmilta taitu. Heidän mukanaan matkaavien pelkojen kirjo on moninainen, epäonnistumisen pelko ja siihen liittyvä häpeä niistä monien sitkein ja kenkuin seuralainen. ”Mitä kaikki muut sanovat, jos en pärjääkään?”

Ala on kilpailtu ja tuulinen, joten pärjääminen ei ole itsestään selvää. Ala on myös monien ihmisten aliarvostama, sitä pitäisi suorastaan hävetä. “Menkää oikeisiin töihin.”

Eräs pitkän painiskelun jälkeen opiskelemaan uskaltautunut nelikymppinen mies kertoi kuulevansa päässään koko ajan syyllisyyttä ja häpeää nostattavan isänsä äänen: ”Kyllä miehellä pitää kunnon ammatti olla.”

Eräs toinen mies ei ollut rohjennut kertoa edes läheisilleen päässeensä unelmaopintoihinsa. Muihin opiskelijoihin ja heidän pelkoihinsa tutustumisen ja ensimmäisen asennevalmennuspäivän jälkeen hän kertoi uskaltaneensa sanoa kaupan kassalle opiskelevansa lauluntekijäksi. Hän itki sydäntä särkevästi kertoessaan tätä meille, niin kova juttu se hänelle oli. Itkimme koko porukka, niin koskettava se hetki meille oli.

Hän ei ole oman valmentajamatkani varrella valitettavasti ainoa, joka ei ole kehdannut kertoa unelmistaan ja opinnoistaan kenellekään. Heitä on aivan liian monia. Olen saanut kuulla melkoisen repertuaarin myös muiden kuin lauluntekijävalmennettavieni pelkojen ja häpeän taustalta löytyviä uskomuksia, joista yksi useasti toistuva on: ”Jos paljastaisin unelmani muille, eivätkä ne toteutuisikaan, niin ajattelen, että minulle naurettaisiin.”

Pelko ja häpeä yhdessä kaventavat ja rajoittavat elämää tukahduttaen pahimmillaan omat mahdollisuudet, unelmat ja niiden myötä myös innostuksen, ilon ja oman hyvinvoinnin.

Pelkoa ei pidä pakottaa pois, vahvuutta on myöntää pelkäävänsä, sillä vahvinkin meistä pelkää jotain. Pelon ei kuitenkaan saa koskaan antaa tehdä valintoja ja päätöksiä puolestamme. Pelkoajatuksia ja siten unelmiaan hidastavia ja estäviä uskomuksia voi korvata myönteisillä ajatuksilla, kuten luottamuksella, innostuksella ja intohimolla.

Tässä avuksesi muutamia kysymyksiä haitallisten ajatustesi ja uskomustesi tutkimiseen ja korvaamiseen unelmiasi edistävillä ajatuksilla.

Keiden ajattelet nauravan, jos unelmasi ei toteutuisikaan?
Minkälaisia todisteita sinulla on siitä, että he nauraisivat?
Keiden ihmisten suulla päässäsi kuuluvat äänet puhuvat?
Millä tavoin ne perustelevat valintasi vääräksi?
Minkälaista rohkaisua ja apua voisit saada, jos antaisit itsellesi luvan kertoa unelmistasi muille ihmisille?
Laadi itsellesi viiden kohdan perustelu sille, miksi ammatti- tai muu valintasi on juuri se oikea sinulle.
Miten voisit kiittää itseäsi viisaasta valinnasta?

Anna itsellesi mahdollisuus -asennekorttien avulla voit tutkia monia mahdollisuuksiasi rajoittavia ajatuksiasi ja uskomuksiasi ja korvata niitä innostusta, onnistumista ja hyvinvointiasi ravitsevilla.

Sinun velvollisuutesi ei ole tehdä muiden ihmisten oloa mukavaksi

Otsikon lause voi olla tajunnan räjäyttävä muiden miellyttämiseen ja liialliseen kiltteyteen taipuvaiselle. Kun itse luin sen erään terapeutin artikkelista aikanaan, ensireaktioni oli hätkähdys. Olin niin tottunut kameleonttina oloon; sopeuttamaan omaa rytmiäni, äänensävyäni, energiaani, käytöstäni, jopa koko persoonaani ja mielipiteitäni säilyttääkseni rauhallisen tunnelman tilanteessa kuin tilanteessa. Sopuisuus ja toisten rytmiin meneminen on hyvä taito esimerkiksi terapeuttisessa työskentelyssä, kun halutaan luoda tunneyhteyttä, turvallista tilaa ja luottamusta, mutta jatkuva muiden tunnetilojen skannaaminen ja niiden myötäily on uuvuttavaa.

Monet tilanteet vaativat meiltä itsehillintää, toisten huomioimista ja sosiaalista pelisilmää. Jotta ihmissuhteet toimivat, on meidän otettava toistemme tunteet huomioon. Töissä meidän täytyy käyttäytyä tietyllä tavalla ja olla tietyssä roolissa, jotta asiat sujuvat. En puhu nyt siitä, vaan miellyttämiseen ja liialliseen kiltteyteen taipuvaisen ihmisen refleksinomaisesta toimintamallista, joka saa luopumaan omista rajoista rauhan ylläpitämisen nimissä. On luonnollista haluta tulla hyväksytyksi ja pidetyksi. Osalle se kuitenkin on niin voimakas tarve, että toisten hyväksynnän saaminen ja ristiriitojen välttely alkaa tehdä hallaa omalle hyvinvoinnille.

Mitä sitten olisi hyvä tehdä, jos huomaa toistuvasti uhraavansa omat tarpeensa, nielevänsä mielipiteensä ja tukahduttavansa todelliset tunteensa? Tässä joitain asioita, joista on apua opetellessa irti liiallisesta miellyttämisestä:

Harjoittele rajojen asettamista. Mieti mitä itse haluat, tarvitset ja arvostat sen sijaan, että taivut aina toisten tahtoon. Opettele ilmaisemaan tahtosi.

Hae apua torjutuksi tai hylätyksi tulemisen pelon lievittämiseksi. Jos miellyttämisen taustalla on traumaa ja haasteita kiintymyssuhteissa, on hyvä kääntyä asiansa osaavan terapeutin puoleen.

Harjoittele hankalienkin tunteiden kanssa olemista turvallisesti. Taipumus pyrkiä leivittämään muiden tunteita tai paeta omia hankalia tunteitaan ei aina ole hyvä juttu. Kaikenlaiset tunteet kuuluvat elämään, ja kun sietää vaikeitakin hetkiä, ei tule niin helposti antaneeksi periksi itselle tärkeissä asioissa.

Opettele sanoittamaan omat tunteesi ja tarpeesi. Ihmiset eivät ole ajatustenlukijoita, joten ne täytyy osata ilmaista. Tämä on iso juttu sellaiselle, joka on tottunut asettamaan toisten tarpeet omiensa edelle. Sinulla on aivan yhtäläinen oikeus tarpeisiisi kuin kenellä tahansa muulla.

Tee enemmän niitä asioita, joita aidosti haluat tehdä. Itselle mieluisien juttujen tekeminen lisää iloa ja itseluottamusta. On ihan ok tehdä toiselle mieliksi ja lähteä mukaan johonkin sellaiseen, mikä ei itseä kiinnosta, mutta on myös sallittua kieltäytyä kun siltä tuntuu.

Opettele kieltäytymään sellaisista asioista, jotka tekevät hallaa itsellesi. Jos aina suostuu sellaiseen, mikä ei tunnu hyvältä tai oikealta miellyttääkseen jotakuta toista tai ylläpitääkseen sopua ja rauhaa, se voi johtaa katkeruuteen ja uupumukseen.

Opettele sietämään pettymysten tuottamista. Jos on vaikeaa sietää toisten mielipahaa, tulee suostuneeksi sellaiseenkin, mikä ei sovi itselle. Hyväksy se, että huono omatunto on seuralaisena jonkin aikaa kun opettelee uusia rajoja ja toimintamalleja. Kun pidät mielessä, että et tee sitä kiusataksesi muita, vaan huolehtiaksesi itsestäsi, toisten pettymykset on helpompi sietää.

Jos tarvitset konkreettista apua päästäksesi eroon liiallisesta miellyttämisestä kurkkaa uutuuskirja Nyt riittää – rajat kiltteydelle