Haaveena lempeämpi elämä? – Näiden 10 askeleen avulla voit vapautua oravanpyörästä

Mitä tarkoittaa lempeämpi elämä, josta moni haaveilee? Minulle se on keskeinen osa itseni puolella olemista ja tarkoittaa etenkin omassa elämässäni pysähtymistä, kiireetöntä arkea ja hitaita aamuja. Lempeämmän elämän tavoittelu ja löytäminen lähteekin liikkeelle mahdollisimman pienistä, konkreettisista ja arkipäiväisistä teoista.

Lempeämpi elämä on juuri sinun näköistäsi elämää, jossa suorittamisen sijaan keskityt itsesi puolella olemiseen. Se on elämää, joka koostuu lempeistä teoista ja sanoista, jotka tukevat hyvinvointiasi. Se on myös irti päästämistä siitä, mikä ei enää palvele tai vie eteen päin. Luopumista siitä, mikä vie enemmän energiaa kuin antaa.

Lempeämpään elämään kuuluu vahvasti merkityksellisyyden tunne ja arjen pienet onnen hetket. Se on itsesi ja elämäsi arvostamista, hyväksymistä sekä rakastamista sekä kiitollisuuteen ja toivoon keskittymistä.
 Lempeämpi elämä on omien arvojesi mukaista elämää ja omien tarpeidesi täyttämistä. Se on oman hyvinvointisi etusijalle laittamista, tunteiden hyväksymistä ja kohtaamista sekä itsesi kehittämistä ja itseluottamuksesi kasvattamista.

Lempeämpään elämään kuuluu sisäinen halu olla terve ja onnellinen. Jos välittää itsestään, tekee asioita oppiakseen ja kasvaakseen. Lempeämpi elämä on myös uskallusta tavoitella unelmia lempeys edellä. Elämää, joka tekee juuri sinut onnelliseksi, ilman kilpailua ja vertailua. Sen sijaan se avaa sinulle mahdollisuuden vapautua kuluttavasta oravanpyörästä sekä lisätä arkeesi hidastamista ja läsnäoloa.

Koen, että lempeämpi elämä ja sen opettelu on jollain tavalla jopa pelastanut minut. Sen myötä olen oppinut niin elämästä kuin itsestäni valtavasti uutta. Olen oppinut nauttimaan elämästäni jatkuvan suorittamisen sijaan. Olen oppinut olemaan onnellinen. Se on muuttanut elämäni suunnan pysyvästi ja on paras päätös, jonka olen koskaan tehnyt – oravanpyörästä pois hyppääminen.

Lempeämmän elämän tavoittelu ja löytäminen lähtee liikkeelle mahdollisimman pienistä, konkreettisista ja arkipäiväisistä teoista.

10 ensiaskelta, miten voit elää lempeämpää elämää:

1. Tutustu itseesi – kuuntele, mikä on sinun sydämesi suurin toive?
2. Hidasta vähän ja pysähdy usein. Mieti, mitä voisit jättää ehkä tekemättä?
3. Kysy itseltäsi, miten jaksat ja mitä tarvitsisit elämääsi juuri nyt?
4. Pysähdy tunteiden äärelle. Hyväksy se, että nyt on näin ja saa myös tuntuu pahalta.
5. Puhu itsellesi erityisellä lämmöllä ja myötätunnolla sekä lähetä itsellesi tarvitsemaasi rakkautta.
6. Keskity niihin asioihin, mihin voit itse vaikuttaa tai mitkä asiat elämässäsi ovat hyvin.
7. Tee asioita, joista sinulle tulee hyvä olo ja jotka tukevat sinun kokonaisvaltaista hyvinvointiasi.
8. Hae turvaa ja tukea läheisiltäsi. Yksin ei tarvitse pärjätä.
9. Rakenna rohkeasti omannäköistä elämää tekemällä arvojesi mukaisia valintoja.
10. Ole lempeän jämäkästi itsesi puolella.

Ota ensiaskeleet itsesi puolelle ja lempeämpään elämään lataamalla itsellesi Annukan maksuton työkirja täältä. 

Saako itseään kehua? – Vastauksesi voi paljastaa yllättävän asian itsestäsi

Onko sinulle luontevaa kehaista, kuinka hyvin hoidit työprojektin tai miten hienon kakun leivoit? Jos omien saavutusten nostaminen valokeilaan ei tunnu hyvältä, et ole yksin. Suomessa itsensä kehuminen ja arvostaminen on perinteisesti nähty vastenmielisenä itserakkautena.

Suomalaiset tunnetaan vaatimattomuuden kulttuurista, jossa oman itsen kehuminen voi tuntua vaikealta tai väärältä. Moni meistä on oppinut jo lapsena, että itseään tulee mieluummin mollata ja omia saavutuksiaan väheksyä. Se voi johtaa siihen, että jatkamme itsemme vähättelyä ja kritisoimista koko elämämme.

Lämmintä, empaattista ja rakastavaa suhtautumista itseä kohtaan ei onneksi ole koskaan myöhäistä opetella, Auli Malimaa kirjoittaa uutuuskirjassaan Avaudu rakastamaan itseäsi (Bazar, 2024).

Auli Malimaa

Entä jos oma kehu tuoksuisikin kukkasilta?

On monta hyvää syytä avautua rakastamaan itseään:

– Terve itsensä rakastaminen tuntuu siltä, että on hyvä, seesteinen ja tasapainoinen olo itsensä kanssa. Seisoo ikään kuin vakaalla pohjalla eikä tarvitse pelätä mitään. Pystyy katsomaan itseään ja muita lempeästi ja rakastavasti. Hyväksyy itsensä sellaisena kuin on – niin stressissä esiin tulevat haastavat piirteensä kuin myös oman hyvyytensä ja kaikki kauniit ominaisuutensa. Pelkäämme kuitenkin rakastaa itseämme, koska sekoitamme sen itserakkauteen, Auli sanoo.

Itserakkaudessa ei kuitenkaan ole rakkautta lainkaan.

– Itserakkaus eli egoismi nousee erillisyydestä, heikkoudesta ja hylkäämisen pelosta, joka saa yrittämään itsensä vahvistamista ja pyrkimystä olla parempi kuin muut. Rakastaminen – myös itsensä rakastaminen – sen sijaan perustuu aina yhteyteen. Kun rakastamme, tiedämme ja tunnemme olevamme yhtä niin oman ydinolemuksemme, muiden, luonnon kuin universuminkin kanssa, koska sama rakkaus virtaa energiana meissä kaikissa.

Rakkauden puutteesta kertoo, jos mielessään usein moittii, arvostelee, vähättelee ja epäilee itseään. Saatamme huomata juoksevamme erilaisten vaatimusten perässä, joita yritämme täyttää. Kun emme pysty täyttämään niitä, koemme syyllisyyden, huonommuuden ja häpeän tunteita. Tunnemme olomme yksinäisiksi ja erillisiksi – rakkaudettomiksi.

Miten elämä muuttuu, kun avautuu rakastamaan itseään?

– Kun avautuu itsessään olevalle rakkaudelle, voi löytää sisältään myös rauhan, seesteisyyden, armollisuuden ja hyväksyvyyden. Voimme silloin lempeästi ja rakastavasti hyväksyä myös mielemme melskeet. Katsomme itseämme kuin äiti tai isä rakastaen katsoo lastaan – aina hommat eivät ihan onnistu, mutta se ei vähennä rakkauden määrää.

Mitä itsensä rakastamiseen vaaditaan?

– Rakkaus ei vaadi koskaan mitään. Meidän ei tarvitse yrittää rakastaa itseämme tai yrittää muuttua rakkauden arvoisiksi. Rakkaus on jo meissä.

Jos esimerkiksi katsot jonkun rakkaan läheisesi valokuvaa tai seuraat pienen taaperon leikkejä tai lemmikkisi touhuja, sinut täyttää välittömästi lämpö ja rakkaus. Sinun ei tarvitse tehdä rakkautta tai yrittää rakastaa, vaan sinussa täysin automaattisesti virtaa rakkaus. Sama on itsemme kohdalla. Ainoa mitä itsensä rakastamiseen tarvitaan, on halukkuus avautua rakkaudelle ja halukkuus rakastaa itseään.

Sisällämme olevan rakkauden tunnistamista helpottavat hiljentymis- tai meditaatioharjoitteet. Kun mielemme melske häviää, voimme aistia sisällämme olevan rakkauden. Hiljentymällä päivittäin muistutamme itsellemme joka kerta olevamme rakkautta. Ilman tätä päivittäistä muistuttamista ja rakkaudesta tietoiseksi tulemista tempaudumme helposti mielen vaatimusten kehään. Meidän tulee virittää itsemme rakkauden taajuudelle aina uudestaan ja uudestaan. Mitä useammin sen teemme, sitä helpompaa siitä tulee.

Rakkautta voi nähdä ja tuntea kaikessa

Kun muistamme ja tiedostamme rakkauden, voimme antaa sille luvan virrata missä ja milloin vain. Voimme tuntea rakkauden esimerkiksi katsellessamme vesipisaroita lehdellä, tunnistaessamme omenan tuoksun tai vastatessamme tuntemattoman
vastaantulijan hymyyn.

Kun tunnistamme rakkauden sisällämme, täytymme rakkaudella myös itseämme kohtaan.

Miten virittäytyä rakkauden taajuudelle? Lue lisää Aulin kirjasta Avaudu rakastamaan itseäsi.

Löydät kirjan TÄÄLTÄ.

Elätkö sinäkin siinä väärinkäsityksessä, että tärkein tarpeesi ihmisenä on olla rakastettu?

Meillä kaikilla on sisäsyntyinen tarve olla rakastettuja. Janoamme oksitosiinia, joka virtaus vaikuttaa meissä synnyttäen tyyneyttä ja tunnetta yhteydestä. Kiintymysjärjestelmämme on sikäli pysyvä, että lapsuudessa opitut kiintymystyylit toistuvat usein myös aikuisena.

Eletty elämä synnyttää meissä haavan, joka ilmenee kullakin eri tavoin, mutta joka osaltaan lisää kaipausta yhteyteen – tarvetta olla rakastettu. Haluamme kokea olevamme tärkeitä ja merkityksellisiä muille, usein erityisen tärkeitä jollekin yhdelle tietylle.

Useimmat sanoisivat, että tärkein tarpeemme ihmisenä on olla rakastettu.

Hassu ajatus, sillä rakkaus asuu meissä jokaisessa. Se kaipaa päästä virtaamaan.

Ihmisen tärkein tarve ei ole olla rakastettu, vaan rakastaa.

Rakkaus kysyy halua päästää irti

Mitä tarkoittaa rakastaa? Se on irtipäästämistä tarpeesta metsästää kiintymystä. Se luopuu muiden hyväksynnässä riippumisesta sekä omassa yksinäisyydessä vellomisesta. Molempien kohdalla haemme pelastajaa usein ulkopuoleltamme. Kutsumme kiintymystä rakkaudeksi ja pidämme ihmisistä silloin, kun he pitävät myös meistä.

Ajatus voi tuntua pöyhkeältä. Se johtuu siitä, että olemme totuttaneet itsemme etsimään rakkautta, vaikka se on saumaton ja sisäsyntyinen tehdasasetuksemme. Pyyhkäise pölyt päältäsi, niin huomaat kyllä.

Kun pintapuoleisesti kauniiseen ajatukseen tarpeesta tulla rakastetuksi sukeltaa syvemmälle, aukeaa kerroksittain, kuinka se nojaa riippuvuuteen ja haluun löytää onni jostain oman itsensä ulkopuolelta.

Ihmisiä on mahdollista rakastaa vasta sen jälkeen, kun on ensin irrottautunut heistä. Tarkemmin sanoen päästänyt irti kaikista toiveista ja odotuksista, joita ammumme nuolien tavoin heihin.

Tarkoittaako tämä sitä, että lisäämme omaa erillisyyttämme, ajaudumme kauemmas toisistamme ja tehostamme yksin pärjäämisen kulttuuria?

Ei suinkaan, päinvastoin.

Päästä irti vaatimuksesta saada rakkautta

Rakastamisen tarve kumpuaa kyvystä päästää irti ja antaa olla. Havainnoida maailmaa sellaisena kuin se on, yrittämättä muuttaa sitä. Hyväksyä toistemme erilaisuus ja kunnioittaa kunkin vapautta. Näin toimiessamme emme luokittele ihmisiä hyviin tai pahoihin, emmekä aseta heidän ympärilleen meidän omiin odotuksiimme sopivia häkkejä.

Sen sijaan suuntaamme katseen omaan sisimpäämme. Päästämme irti vaatimuksesta, että ympäristön tai muiden ihmisten tulee taata onnellisuutemme. Näemme toisessa (sekä ennen kaikkea itsessämme) piilevän rakkauden ja sen, kuinka se puskee pelon takaa kohti pintaa. Välillä vaivalloisesti, mutta sitäkin sinnikkäämmin.

Olet omanlaisesi ihme, kuten myös me kaikki muutkin.

Vain olemalla vapaa ja antamalla toisen olla vapaa, on mahdollista rakastaa. Tulla lähemmäs ja iloita ihmisten läsnäolosta, joka ei anna tai ota pois lupaa olla onnellinen.

Silloin on mahdollista antaa elämän tärkeimmän tarpeen virrata.

Rakastaa. 💚

Mistä murehtiminen ja ennaltastressaaminen johtuvat – ja kuinka oloaan oppii helpottamaan?

Murehtiminen, huolehtiminen, ennalta ankistelu ja pelokkuus ovat selviytymiskeino turvattomuudessa ja peloissa. Monesti tuo turvattomuus ja pelko ovat peräisin jo varhaisista vaiheistamme tai elämän kokemusten myötä. Tämä on jättiläismäisen yleistä, kuten kaikki selviytymiskeinot.⁠ ⁠ Ne kumpuavat kollektiivisista traumoistamme, sukupolvelta toiselle peritytyneestä puhumattomuudesta, kohtaamattomuudesta ja yksinjäämisestä.⁠

Jos on tottunut turvattomuuteen, pitää vahingossa usein alitajuisesti stressitasojaan yllä murehtimalla. Se on selviytymiskeino, jolla yrittää varautua “pärjätäkseen”. Murehtiminen, märehtiminen, asioiden päässään pyörittäminen ja ennalta pelkääminen tuottaa kehossa ja mielessä LISÄÄ STRESSIÄ. Yritämme vastata turvattomuuteen eli jo olemassa olevaan stressiin stressillä, vaikka se ei oikeasti auta meitä. Mentaalimyllytys on pakene / taistele -responssi. Se on luonnollista, mutta ei tuo turvaa eikä auta pysymään suojassa. Ei, vaikka olisimme harjoittaneet sitä jo vuosikymmeniä.

Huolehtimisen ja mentaalimyllytyksen selviytymiskeinot triggeröityvät meissä helposti jos meillä on turvattomuutta ja olemme jääneet yksin elämän hommeleiden kanssa kasvuvaiheissa. Hommelin voi
o i k e a s t i oppia muuttamaan niin, että oppii itselleen rauhoittavaksi henkilöksi, jonka ei tarvitse “turvautua” jatkuvaan huolehtimiseen tai itsensä niittaamiseen. 

Pelko- ja huoliajatuksiin auttavat sisäisen turvan taidot ja työkalut. Kun oppii laskeutumaan kehoonsa ja rauhoittamaan ja hoivaamaan itseään, oppii myös pysäyttämään huolimyllerryksen. Pikku hiljaa sisäisen turvan vahvistuessa huolimyllytys käy harvinaisemmaksi, kun olomme elämässä alkaa turvallistua. Meistä tulee rauhoittava aikuinen sille yksinjääneelle lapselle itsessämme, joka joutui stressaamaan ja murehtimaan.

Kaikkia selviytymiskeinojaan voi oppia vapauttamaan systeemistään. Silloin elämänvoimamme vapautuu itsemme toteuttamiseen, nauttimiseen ja iloon. Ihmissuhteissa voi olla oma itsensä, kun itsessä on turvaa rajata, ilmaista ajatuksiaan, tunteitaan ja pelkojaan suoraan toisia syyttämättä tai vastuuttamatta. Silloin tunnistaa myös heitä, joiden kanssa kasvavainen, syvä sydänläheisyys ja turva on mahdollista. Uskaltaa kuunnella sydäntään ja tehdä valintoja oman elämänsä hyväksi odottamatta toisten muuttuvan tai taipuvan sellaiseen, mikä jarruttaa omaa kasvua tai hyvinvointia. 

Sisäisen turvan vahvistaminen ei ole avaruustiedettä vaan hermoston rauhoittumista, aivojen uudelleenpiuhoittumista, sisäistä vanhemmuutta. ⁠ ⁠Kun murehtimisen selviytymiskeino alkaa vapautua, oppii myös erottamaan paremmin tilanteet, joissa on syytä olla aidosti huolissaan tai kenties valinta toisin versus että hulluna myllyttää kaikenlaista ja aikaansaa vahingossa itselleen kurjan olon kauhuskenaarioista. ⁠ ⁠Ei tarvitse vääntää itseään pakkopositiiviseen “luottamukseen” vaan elämän kysymysmerkkien, hämmennysten, keskeneräisten asioiden ja raskaidenkin prosessien keskellä oppii tukemaan itseään rauhoittavasti.

On valtava muutos, kun löytää itsestään sen lämpöisen, supporttaavan ihmisen jota olisi tarvinnut tuekseen kasvuvaiheissaan. Aikuisuudessa on se ihana juttu, että saa oppia itselleen myötämieliseksi tyypiksi, jonka sylissä saa rauhassa myös jännittää ilman, että pelkotunteita tarvitsee enää nieleksiä alas vetäytymällä, lääkitsemällä, suorittamalla tai tekeytymällä reippaaksi. Siihen on olemassa hyvin toimivia, lempeitä työkaluja, joiden oppiminen muuttaa elämää. 

Kuva: Unsplash

Voimauttavat kurssini ja terapeuttisen valmennukseni löydät TÄÄLTÄ.

Näiden sanojen käyttö paljastaa, mitä oikeasti ajattelet – Asiantuntija kertoo, miten sanavalinnat vaikuttavat hyvinvointiimme

Se, miten käytämme kieltä, paljastaa enemmän sisäisestä maailmastamme kuin osaamme ehkä kuvitella. Sanavalinnat ovat vihjeitä asenteestamme ja tavastamme suhtautua asioihin.

Toisaalta sanat myös rajaavat kokemusmaailmaamme. Kieli vaikuttaa myös hyvinvointiimme.

Entä jos -podcastin kahdeksannessa jaksossa (Entä jos sanoilla on suurempi merkitys hyvinvoinnillemme kuin uskommekaan?) paljastetaan erilaisia sanoja ja sanontoja, joita kannattaa tarkkailla omassa ajattelussa, puheessa ja myös muiden puheessa. Podcastia voi kuunnella ILMAISEKSI Hidasta elämää -sovelluksesta. Lataa sovellus TÄÄLTÄ.

Lisäksi podcastissa annetaan vinkkejä siihen, miten omaa kielenkäyttöä kannattaa trimmata, jotta se tukee hyvinvointia.

Houstina Sanna Wikström. Vieraana on NLP-asiantuntija, Mindfulnessin maisteri, monipuolinen valmentaja ja tietokirjailija Reija Könönen.

Kuuntele Entä jos -podcastia ilmaiseksi Hidasta elämää -sovelluksessa.

Mikä on syvän hyvän olon, levollisuuden ja toimivien, läheisten ihmissuhteiden ydin?

Sisäisen turvan löytäminen ja vahvistuminen on täysin välttämätön osa eheytymistämme. Se on edellytys syvälle hyvälle ololle, unelmien toteuttamiselle, selviytymiskeinoista vapautumiselle. Silti turvattomuus on yhä suurin yhteinen nimittäjä asiakkaideni pulmien takana.

Kollektiivisessa psyykessämme, kehoissamme ja mielissämme elää yhä sukupolvelta toiselle siirtyvä trauma. Sotien tuomat hengissäselviytymistaistelun jäljet ja tunneyhteydettömyydestä kumpuava kehitystrauma eli yksinäjääminen tunteiden kanssa, puhumattomuus ja siitä seuraava krooninen stressi, itsen huonontelu, himmaaminen ja läheisriippuvuus.

Nuo traumat näkyvät tiedostamattomana pelosta ohjautumisena ja selviytymiskeinojemme kautta elämisenä. Meissä ei missään tapauksessa ole mitään vikaa (vaikka uskoisimme niin), vaan tarvitsemme turvan löytymistä ja vahvistamista. Se lähtee muuttamaan elämäämme ja mahdollistaa enemmän, kuin usein olemme itsellemme uskoneen olevan mahdollista.

Yleisiä selviytymiskeinojamme ovat mm. suorittaminen, miellyttäminen, yksinpärjääminen, ylikiltteys, sisäiset vaatimukset, tunteiden ja tarpeiden väistäminen ja itsensä lääkitseminen. Niistä ei tarvitse päästä eroon vaan uudet, lempeämmät ja itseä arvostavat valinnat mahdollistuvat, kun alamme kokea enemmän sisäistä turvaa. Vahvistuva sisäinen turva, hermoston rauhoittuminen ja tunnistamattomien pelkojemme purkautuminen mullistaa elämämme hyvällä tavalla. 

Kun turva vahvistuu, emme enää hylkää itseämme. Emme ajaudu elämässä tiedostamattomien pelkojen (hyläytksi/torjutuksi tuleminen, menettäminen, yksinjääminen) ajamana vaan voimme kannatella itseämme, rakastaa sydän auki ja tehdä itsellemme suojaavia, viisaita, arvostavia valintoja.

Sisäisen turvan myötä opimme rajaamaan passiivisaggressiivisuuden, uupumisen, ylikiltteyden, miellyttämisen ja itsemme sivuuttamisen sijaan. Sisäisen turvan myötä voimme luoda turvallisia, syvästi läheisiä ihmissuhteita. Kun hermosto alkaa rauhoittua ja eri aivoalueet kommunikoida paremmin keskenään, myös trauma alkaa vapautua systeemistämme. Siksi turva on niin olennainen osa eheytymistämme, luottamusta ja syvää myötätuntoa itseämme kohtaan riippumatta siitä, millaista elämämme on ollut. 

Kun sisäinen turvasi alkaa löytyä ja vahvistua, mahdollistuvat lempeämmät valinnat, syvempi levollisuus, kyky kannatella itseäsi läpi haasteiden ja hankaluuksien ja turvalliset, levolliset ihmissuhteet. Saat keinoja säädellä ja rauhoittaa stressiä, tukea itseäsi pehmeästi lamaannuksesta tai jumeista tai ylivirityksestä säkenöivään, sydänaukisempaan oloon.

 

Kuva: Unsplash

Voimauttavat kurssini ja terapeuttisen valmennukseni löydät TÄÄLTÄ.

5 voimakuvaa sinulle, jota päättynyt ihmissuhde on satuttanut

Jos ihmissuhteesi on päättynyt satuttaen ja haavoittaen sinua, toivon, että alla olevat voimakuvat tuovat sinulle lohtua ja voimaa. Ennen kaikkea muistathan, ettei nykyinen tilanteesi ole pysyvä määränpääsi.

 

Itseäkin saa rohkeasti rakastaa, se on itsesi puolella olemista – Näillä vinkeillä rakastut itseesi

Ajattelin kirjoittaa suuresta aiheesta: rakkaudesta! Oletko koskaan pysähtynyt pohtimaan, mitä itserakkaus sinulle tarkoittaa? Tuntuuko se jotenkin vaikealta tai väärältä? Entä, jos kysyisin sinulta, rakastatko sinä itseäsi, mitä vastaisit? Haastan sinua lempeästi pohtimaan suhdettasi itseesi ja sitä, miten voisit kasvattaa tervettä itserakkautta.

Terve itserakkaus ei ole keneltäkään pois

Itsesi rakastaminen on keskeisessä roolissa matkallasi itsesi puolelle. Sen myötä opin itse olemaan hyvä keholleni, en egolleni. Monesti itserakkauteen liitetään lempeyden ja itsensä puolella olemisen tavoin ajatus, että se on itsekästä ja sama asia kuin itsekkyys. Tästä ei kuitenkaan ole kyse.

Mitä minä sitten tarkoitan terveellä itserakkaudella? Tarkoitan tervettä omanarvon tuntemista: itsesi arvostamista, hyväksymistä, välittämistä ja rakastamista. Itsesi puolella olemista ja lempeyttä itseäsi kohtaan. Kiitollisuutta siitä, että sinä olet sinä. Sitä, että hyväksyt itsesi juuri sellaisena kuin olet.

Itsesi rakastamiseen liittyy myös itsesi kuuntelemista ja itseäsi vastaan tulemista. Sitä, että ojennat välillä auttavan kätesi tai annat välittävän halauksen itsellesi. Terve itserakkaus on myös sitä, että teet töitä itsesi kanssa, kehität itseäsi ja teet hyvää itsellesi.

Se on itselle kauniisti ja kannustavasti puhumista. Sitä, että kohtelet itseäsi vähintään yhtä hyvin kuin parhaita ystäviäsi. Sitä, että uskot itseesi ja siihen, että sinä ansaitset vain parasta.

Itsesi rakastamiseen kuuluu olennaisesti itsestäsi, rajoistasi ja hyvinvoinnistasi huolehtimista, itsesi toteuttamista ja unelmiesi arvostusta sekä rohkeutta elää omannäköistä elämää ja olla juuri se, joka aidosti olet. Siihen liittyy positiivinen suhtautuminen itseen ja omaan kehoosi sekä niiden lempeää kuulemista sekä arvostamista.

Itserakkaus on tietoisuutta omista tunteista, ajatuksista ja hankaluuksista sekä itsesi ymmärrystä ja hyväksyvää läsnäoloa. Kun rakastat itseäsi, suuntaat myös sisäisen puheesi kohti hyväksyntää ja lempeyttä. Ja suojelet itseäsi asioilta, jotka vahingoittavat sinua.

Huomaathan, että terve itserakkaus ei ole:

  • itsekästä
  • välinpitämättömyyttä
  • itsesi korostamista
  • paremmuuden ajattelua
  • muiden vähättelyä
  • itsekeskeisessä maailmassa elämistä

Miksi itsensä rakastaminen on tärkeää?

Kun opettelin olemaan itseni paras ystävä ja puoliso, lakkasin etsimästä hyväksyntää vääristä paikoista ja yksinolo alkoi tuntua vihdoin hyvältä. Kun opettelin rakastamaan itseäni aidosti, ymmärsin, että ansaitsen vain parasta ja kävi, miten kävi – olen itseni puolella.

Kun opettelin hyväksymään itseni sellaisen kuin olen, en enää pakottanut itseäni sellaiseen elämään, joka ei tehnyt minulle hyvää. Kun aloin kohdella itseäni rakastavasti, kunnioittavasti ja arvostavasti, en antanut enää muidenkaan kohdella minua huonosti.

Kun aloin pitämään itsestäni kokonaisvaltaisesti parempaa huolta, aloin olemaan kiitollinen pienistäkin arjen hetkistä ja näkemään hyvää siellä, missä ennen en sitä nähnyt. Kun aloin olemaan kiitollinen elämästä, opin olemaan kiitollinen myös niistä kasvoista, jotka katsoivat aamulla peilistä takaisin.

Kun opin rakastamaan itseäni, itsetuntoni, minäkuvani sekä itseluottamukseni selkeytyivät ja paranivat. Kun aloin olemaan lempeämpi itseäni kohtaan, aloin rakentaa omannäköistä elämää ja seurata omannäköisiä unelmia. Kun aloin olla itseni puolella, löysin kauan etsimäni onnellisuuden: se löytyi minusta itsestäni!

7 vinkkiä itsensä rakastamiseen:

  1. Tee sovinto menneisyyden kanssa sekä uskalla kohdata traumat ja haavat päästäksesi eteenpäin.
  2. Lakkaa ohjautumasta elämään ulkoapäin. Vain sinä tiedät, mikä tekee sinulle hyvää ja mitä haluat elämältäsi.
  3. Kohtele itseäsi niin, miten toivoisit toisten kohtelevan sinua: ole itsesi paras ystävä ja puoliso.
  4. Puhu itsellesi, kuten toivoisit toisten puhuvan sinulle: muuta ankara sisäinen puhe lempeämmäksi ja sallivammaksi.
  5. Tule tietoiseksi haasteitasi, kompastuskivistäsi ja eri puolistasi. Opettele hyväksymään itsesi sellaisena kuin olet.
  6. Älä yritä sopeutua johonkin sellaiseen malliin, muottiin tai rooliin, joka ei sinua palvele.
  7. Opettele olemaan yksin ja viettämään laatuaikaa itsesi kanssa.

Ota ensiaskeleet itsesi puolelle ja lataa itsellesi Annukan maksuton työkirja täältä.

5 keinoa pitää hyvää huolta aivoista – Rakkaus, riemu ja rauha löytyvät kehoa kuuntelemalla

Kirjoittaja Tupu Nordström on Tampereella sijaitsevan Varalan Urheiluopiston liikunnan ja hyvinvoinnin asiantuntija ja aivoterveyden edistämisen luennoitsija.

Ihminen tarvitsee jotain, mikä koskettaa, niin fyysisesti kuin henkisestikin. Jotain mikä saa aivot lomalle, kehon rentoutumaan ja vapautumaan, liitelemään vapaana kaiken yllä.

En itse aina tiedä, mitä tarvitsen tai mitä pidän sisälläni, mutta kun liikun, vapautuu jotain. Samalla syntyy jotain, mitä kutsun iloksi ja onnellisuudeksi, syväksi henkäykseksi ja siksi joksikin mikä saa minut taas haaveilemaan ja olemaan rohkea.

Liikunnan kosketus kaappasi minut turvallisen peittonsa alle, kun synnyin, kuten se tekee meille kaikille. Osalla tuo ihana peitto pysyy kainalossa läpi elämän, mutta osalla ote peitosta hiipuu ja häviää, jostain syystä. Itsellä tämä lämmin ja lohduttava peitto on edelleen vahvasti harteilla, josta voin nostaa sen päälleni suojaksi tuomaan rauhaa ja rohkeutta.

Liikunta on koskettanut minua niin vahvasti koko lapsuuteni ja nuoruuteni, että siitä on tähän ikääni mennessä kehittynyt keino palautua ja purkaa, kehittyä ja kasvaa, nauttia ja nauraa sekä vapautua. On uskomatonta, mitä kaikkea liike meille tekee, miten paljon hyvää se saa aikaiseksi ja miten syvälle, kuin meren uumeniin asti, se meissä sukeltaa.

Tunnistan myös liikkeen yhteyden aivojeni toimintaan ja terveyteen. Tunnistan sen, miten liike tekee aivojeni karusellista rauhallisemman ja selkeän, vahvistaa tunnetaitojani sekä luo ikään kuin yhteyden maailmaan. Vaikka elämä tuo rasittuneisuutta ja surua, pitää liike minut pystyvänä ja kykenevänä. Tunnen saavani koko potentiaalini käyttöön ja kykeneväni säilyttämään merkityksellisiä ihmissuhteita, kohtaamaan vastoinkäymisiä ja hankalia tilanteita sekä olemaan tuottelias. Kehoni kokonaisvaltainen tiedostaminen ja toiminta parantuu liikkeen avulla.

5 tapaa helliä aivoja, mieltä ja kehoa

Nämä viisi liikkumisen tapaa tekevät hyvää aivoille ja tuntuvat niin kehossa kuin mielessä.

1. Suosi välillä ristikkäisliikkeitä

Ristikkäisliike on esimerkiksi se, kun oikea käsi heilahtaa eteenpäin samalla kun vasen jalka astuu eteen tai kun seistessä oikea kyynärpää kurottaa koskettamaan vasenta polvea samalla kun polvi nousee kohti kyynärpäätä. Ristikkäisliikkeet tukevat rauhoittumista ja opettavat kehoamme toimimaan käskystämme. Ristikkäisliikkeillä luomme aivopuoliskojen välille uusia yhteyksiä ja vahvistamme jo olemassa olevia yhteyksiä. Tuloksena muun muassa oppiminen ja uusien asioiden hahmottaminen helpottuvat.

2. Hanki ilometrejä, älä kilometrejä

Kun liikut, liiku itseäsi ja oloasi kuunnellen. Liikuta kehoasi tavoilla, joista tulee hyvä mieli ja joka nostaa hymyn kasvoille. Tutkimusten mukaan liikunta voi kaksinkertaistaa uusien aivosolujen muodostumisnopeuden. Liikkuminen saa aikaan muutoksia aivojen niillä alueilla, jotka vastaavat muistista, mielialasta sekä kyvystä suunnitella omaa tekemistä.

3. Opeta itsesi liikkumaan yksin ja yhdessä

Aivomme tarvitsevat sekä yksinoloa että yhteyttä toisiimme. Aivomme tarvitsevat sekä omaa tilaa että ruuhkaa ihmisjoukossa. Lisäksi tarvitsemme erilaisuutta. Muiden kanssa toimiminen haastaa ajatuksiamme, persoonaamme ja vuorovaikutustaitojamme sekä antaa aivosolujen välisille yhteyksille pähkinöitä purtavaksi. Yhdessä liikkuminen, vaikkapa yhteinen kävely ystävän kanssa, vahvistaa yhteenkuuluvuden kokemusta. Yhteenkuulumisen tunne on tärkeä osa ihmisen hyvinvointia, sillä se liittyy vahvasti turvallisuuden tunteeseen, itsetuntoon ja sosiaaliseen tukeen.

4. Löydä itsellesi fyysisesti kevyitä liikunnan muotoja

Liikkumisen ei tarvitse tuntua raskaalta. Kevyt liike auttaa pääsemään flow-tilaan, jossa olo on kevyt ja keskittynyt, eikä mikään ulkoinen pääse vaivaamaan mieltä. Olemukseen tulee iloa ja tyyneyttä. Lisäksi hengityksen tietoinen ohjaaminen ja säätely parantaa luovuutta ja opettaa keskittymään.

Liikunta vaikuttaa heti aivoihin, hermostoon, lihaksiin, aineenvaihduntaan, hengitys- ja verenkiertoelimistöön sekä niveliin. Muutaman kuukauden jälkeen aivojen toiminta ja hyvinvointi kohentuvat, kun myönteiset vaikutukset hermostossa ja verisuonissa jatkuvat. Puolen vuoden jälkeen toiminnalliset yhteydet aivorakenteiden välillä vahvistuvat. Kun liikkumisesta kehittyy säännöllinen tapa, ajattelu ja muistitoiminnot kohentuvat ja muistisairauksien riski pienenee.

5. Hidasta aivojen karusellia voimaharjoittelulla

Raskas voimaharjoittelu auttaa kehoa rauhoittumaan tai virkistymään. Aivomme saavat ikään kuin tukipilarin, joka auttaa tarpeen mukaan joko nostamaan vireystasoa tai hidastamaan liian hurjana pyörivää ajatusten karusellia. Raskas vaste vie voimiamme eli kuluttaa energiavarastojamme, jolloin myös aivot säätävät kehoa säästölinjalle. Aivojen liikenne ikään kuin rauhoittuu ja jäsentyy.

Löydä rakkaus ja riemu kehoa kuuntelemalla

Kiitän kehoani nykyään, näin keski-iän äärellä, aivan liian harvoin. Tarkoitan kiittämisellä sitä, että olen valppaana sille, mitä kehoni viestii minulle ja että toimin sen mukaan mitä viestin merkkiääni tarvitsee. Viesti voi olla sumea mieli, särkevä selkä tai tarve olla yksin.

Huomaan ja tunnistan nämä merkit nykyään melko hyvin, mutta edelleenkin joudun tökkäämään itseäni olkapäähän, jotta teen tekoja tasoittaakseni merkkiäänien voimakkuuksia. Itselleni vaikuttavin teko on liikkeen synnyttäminen.

Ikiside ihmisen ja liikkeen välillä on meissä jokaisessa. Tarvitsemme liikettä ja toivoisin meistä jokaisen löytävän sen kaipuun ja kuuman vetovoiman, rakkauden ja riemun, jonka liike saa aikaan.

Tupu vastaa Tampereella Varalan HyväOlo-tuoteperheen viikonlopuista, joissa voit hidastaa ja palautua, saada uutta energiaa ja inspiroitua tai helliä kehoa ja mieltä.

Tutustu aivoja, mieltä ja kehoa ilahduttaviin ja inspiroiviin viikonloppukursseihin Varalassa.

Kun huomaat murehtivasi jotain asiaa, kysy sen sijaan itseltäsi tämä kysymys

Ihmisyyteen kuuluu varautumisen taito, me tarvitsemme sitä selviytyäksemme elämässä. Meidän pitää ottaa huomioon lukemattomia asioita, jotta pääsisimme tiettyyn lopputulokseen ja meidän pitää varautua myös erilaisiin haasteisiin. Kaikista tärkein tavoite lienee useimmille meistä on olla suojassa vaaroilta. Tätä vielä tärkeämpi asia monille on, että läheisemme olisivat turvassa.

Vaikka voi olla vaikeaa uskoa uutisia seuraamalla, niin nykymaailma on turvallisempi paikka elää kuin menneet vuosikymmenet. Ainakin meille suomalaisille tässä ajassa. Moni asia on paremmin tässä hetkessä, mutta isot uhat kuten ilmastonmuutos ja luonnonkatastrofit ovat lähempänä kuin isovanhemmillamme. Pandemiasta meillä on jo kokemusta, ja sotaakin käydään ihan vieressä. Mielenterveysongelmien määrä kasvaa, joka toinen kärsii niistä jossain vaiheessa elämää.

Kaikilla ihmisillä on välillä vaikeaa. Emme pysty arvioimaan toistemme kärsimyksen määrää päältäpäin. Vaikka eläisimme läpi haastavaa vaihetta, on tärkeää pitää mielessä, että vaikeassa paikassa on merkityksellistä keskittyä myös hyviin asioihin. Pelko, viha, häpeä tai suru kokemuksina eivät sulje pois sitä, että voimme kokea myös myönteisiä tunteita, itse asiassa saamme niistä voimaa kestää vaikeat ajat paremmin. Hyvän huomaamisen taitoa voi kehittää ja pitää yllä.

Murehtiminen aiheuttaa ahdistusta

Murehtiminen lisää murehtimista, koska se on aivojen toimimaton yritys ratkaista ahdistava tai muulla tavoin vaikea tilanne. Olin itse murehtija monia vuosia. Vieläkin kompastun toisinaan siihen, mutta pyrin pääsemään kuopasta ylös muistuttamalla itseäni, ettei tuon kuopan kaivamiselle löydy pohjaa.  Murehtiminen on siis yhdenlainen tapa mielelle varmistella sitä, että uhkaavat asiat eivät unohtuisi muistilistalta. Ikävä kyllä monet niistä asioista ovat sellaisia, joille emme pysty tässä hetkessä tekemään muuta kuin lisäämään niitä kohtaan pelkoa veivaamalla niitä ajatuksissamme.

Mietit ehkä, mitä tehdä, jotta murehtimisesta pääsisi eroon? Vastaus tähän on paradoksi, kuten moni muukin mielen hyvinvointiin liittyvä asia. Sinun pitää pyrkiä suostumaan ja avautumaan mielesi maisemalle. Hyväksymään se, etteivät kaikki asiat ole sinun käsissäsi.

Voit kysyä itseltäsi, voitko tehdä jotain konkreettista tilanteen parantamiseksi juuri nyt? Jos voit, niin tee. Jos et voi, niin sano itsellesi: Se on mitä se on. Voin suostua olemaan tämän epävarmuuden kanssa.

Ajatuksia ei voi hallita, mutta suhtautumista omiin ajatuksiin voi. Et voi siis päättää laittaa sivuun sinua piinaavia murheita, mutta voit päättää, minkä asenteen otat niitä kohtaan. Tämä ei ole temppu tai päätös, vaan vaatii harjoittelua. Huomaat ajan kuluessa, että mielesi alkaa rauhoittua ja olosi kevenee.

Marikan uutuuskirjassa käsitellään murehtimisesta ja muunlaisesta varmistelusta hellittämistä. Tutustu kirjaan Hidasta elämää -puodissa TÄÄLLÄ.

Mikä lisää erityisherkän turvattomuutta ja ahdistusta – ja mikä auttaa lempeästi?

Erityisen herkkien ja empaatikkojen kasvuvaiheissa toteutuu usein jaettu ja universaali kokemus. Koska kyky lukea, aistia ja tuntea ympäristöä, energioita, muiden tunnetiloja ja kuulumisia sanattomalla, ei-älyllisellä ja hienovaraisella tasolla, ympäristön palautteen ja omien tuntemusten välille kehkeytyy usein ristiriita. Saatamme varhaisissa vaiheissa jo huomata, että luemme toisia kuin avointa kirjaa ja ihmettelemme, miksi aikuiset puhuvat muuta kuin tuntevat. Tai kun ilmaisemme ääneen sisäisyyttämme tai esimerkiksi “yliaistillisia” kokemuksia, vaikkapa enkelihavaintoja, emmekä tule ymmärretyiksi.

Erityisherkät ja empaatikot ovat usein oppineet varhaisten kokemustensa vuoksi usein epäilemään sisäisiä tuntemuksiaan ja aistejaan ja sen vuoksi “tsekkautumaan ulos” kehostaan, eli dissosioitumaan lievästi tai vahvasti. Järkeilemme, selitämme itseämme ulos tunteistamme ja kokemuksistamme – ja olemme siksi alttiita esimerkiksi narsistisille dynamiikoille ihmissuhteissa. Meidät voi olla helppo “selittää ulos” omasta kokemuksestamme, koska olemme oppineet itsekin mitätöimään ja sivuuttamaan sitä. Empaattisuuden vuoksi näin saattaa tapahtua, vaikka sisäistä turvaa olisi jo löytynytkin. 

Sen vuoksi kehoyhteyden vahvistaminen ja maadoitus ovat avainasemassa, että herkkä voi alkaa kokea oloaan turvalliseksi maailmassa, joka usein tuntuu rajulta, mölyävältä, epäsensitiiviseltä, surettavalta tai raskaalta. Kun kehoyhteys ja maadoitus vahvistuvat, herkkyydestä muotoutuu voimavara eikä itseään tarvitse enää epäillä. Ei tarvitse yrittää sopuetua maailmaan vaan voi luoda maailmastaan omanlaisensa. Kehoyhteyden myötä oppii kunnioittavasti kuuntelemaan, kenen kanssa on oikeasti hyvä olla ja kenen kanssa haluaisi olevan hyvän olon.

Erityisherkät ja empaatikot jäävät usein jo varhain kokemusmaailmansa kanssa yksin ja alkavat uskoa olevansa viallisia ja kokevat ulkopuolisuutta. Se vahvistaa turvattomuuden kokemusta omana itsenään. Ei ole turvallista säkenöidä kaikissa väreissään, lahjoissaan, kyvyissään, herkkyydessään ja syvän tunnemaailmansa kautta. On saattanut joutua kiusatuksi, vähätellyksi tai sivuutetuksi. On voinut myös olla hyvin rakastettu, mutta ei välttämättä ymmärretty.

Nyt aikuisina voimme oppia validoimaan turvassa omia erityispiirteitämme. Se mahdollistuu, kun sisäinen turva vahvistuu. Kun emme enää tiedostamattamme hakeudu tuttuihin emotionaalisiin / hermostollisiin maastoihin sellaisten ihmisten ja olosuhteiden luo, jotka eivät näe tai ymmärrä meitä, ja joiden kanssa hermostomme joutuu tuttuun pinnistelyn tilaan. Sisäinen lapsi ohjaa meitä toistopakkona, kunnes aikuinen meissä vahvistuu riittävän turvalliseksi ja alkaa tehdä uusia valintoja.

Se tarkoittaa, että aivomme ja systeemimme joutuu tekemään töitä muodostaakseen uusia hermoratoja. Vanhan, tutun tunnemaaston tai kurjuuden valitseminen on systeemillemme helpompaa kuin uuden turvan opettelu. Se kuulostaa ehkä hullulta ja käänteisintuitiiviselta, mutta syvän hyvän olon eteen joutuu tekemään töitä. Se on kuitenkin eri asia kuin ponnistelu ja turvattomuuspäissään erinäisten vuoristoratojen ajelu.

Kun alamme ITSE ravita ja ruokkia eritysiherkkyytemme piirteitä: luovuutta, herkkä-aistisuutta, henkisyyttä, parantamistaipumuksiamme, hoivaavuutta ja empatiaa ITSEÄMME kohtaan. Alamme validoida herkkyyttämme, rajojamme ja tarpeitamme odottamatta enää ymmärrystä ja validaatiota muilta. Ja kun näin teemme, alamme tunnistaa ja voimme vastaanottaa elämäämme myös heitä, joilla on kykyä nähdä ja ymmärtää meitä. Hyvin usein toisia herkkiä.

Syvästi nähdyksi (tai ystäväni sanoin “läpivalaistuksi”) tuleminen voi olla pelottavaa ja uhkaavaa ja herättää toisissa pikemminkin defenssin kuin turvan kokemuksen jos sisäinen turva ei vielä ole vahvistunut. Kollektiivisesti emme välttämättä ole tottuneet tulemaan tunteissamme, oloissamme ja elossamme syvästi kuulluksi. Kun kehiin astuu herkkä tai empaatikko, voi olo käydä kuumottavaksi (myös vaikka olisi herkkä itsekin). Erityisherkille ja empaatikoille on olennaista oppia valitsemaan sellaista seuraa, jossa omalle herkkyydelle, syvälle havainnointikyvylle ja hienosti virittyneelle intuitiivisuudelle on tilaa.

Herkkien on olennaista vahvistaa turvaa ja rajoja, koska ilman niitä herkkyys saattaa ohjautua läheisriippuvuuteen, epäsuoraan kommunikaatioon ja esimerkiksi oletusten tekemiseen oman intuition pohjalta. Siinä mennään ihmissuhteissa usein pieleen. Vaikka oma intuitio olisi miten hioutunut, emme voi tietää toisten ajatuksia, tunteita tai tarkoitusperiä ilman vastavuoroista kommunikaatiota ja keskustelua. Herkkien ihmissuhteita alkaa helpottaa kyky sanoittaa rajojaan ja oppia kuulemaan toisen kokemusta johtopäätösten ja tulkintojen tekemisen sijaan. 

Herkän elämästä ei koskaan poistu elämän ajoittainen karuus tai joidenkin tilanteiden / kohtaamisten epäsensitiivisyyden kuormittavuus. Siltä ei tarvitse defensiivisesti suojautua, kun turva vahvistuu vaan oppii valitsemaan suojaavia rajoja. Ei tarvitse vaatia tai odottaa toisten muuttuvan tai piiloutua poteroihin, vaan oppii esimerkiksi säätelemään, minkä verran haluaa turvallisten rajojen puitteissa olla missäkin seurassa tai tilanteissa.

Erityisen herkille ja empaatikoille turvan vahvistumisen merkki on usein relaaminen, ilo omista lahjoista ja niiden kehittäminen, uskallus alkaa tulla niiden kanssa näkyväksi ja kokemus siitä, että oma herkkyys on ihana, uniikki tapa kokea maailmaa eikä rasittava risti.

Kuva: Unsplash

Voimauttavat kurssini ja terapeuttisen valmennukseni löydät TÄÄLTÄ.

Mindfulness on hyvä keino vähentää ahdistusta ja rauhoittaa hermostoa

Mindfulnessin hyödyistä puhutaan paljon, ja moni on saanut läsnäoloharjoitteista apua vaikeiden tunteiden kohtaamiseen. Olen saanut omaan varmistelukäyttäytymiseeni paljon helpotusta mindfulnessista ja siksi suosittelenkin lämpimästi kokeilemaan olisiko harjoittelusta sinullekin apua vaikeiden tunteiden kohtaamisessa.

Mindfulness on meneillään olevan hetken kokemista ja havainnointia ystävällisellä ja myötätuntoisella asenteella ja pyrkimystä hyväksyä nykyhetki sellaisena kuin se on, silloinkin kun se ei ole toivomamme kaltainen. Se on huomion suuntaamista itseen ja ympäristöön samalla kun olemme tietoisia siitä, minkälaisia ajatuksia, tunteita tai tuntemuksia meissä on. Apuna harjoituksessa voidaan käyttää hengitystä, aisteja, niihin liittyviä tuntemuksia ja ajatusten havainnointia.

Mindfulnessia on tutkittu laajasti, ja tiedetään, että sillä on paljon hyviä terveysvaikutuksia. Mindfulnessin harjoittaminen vaikuttaa myönteisesti vireystilaan, alentaa korkeaa verenpainetta sekä vähentää stressiä ja siihen liittyviä sairauksia. Mindfulnessista on saatu apua myös fibromyalgiaan, psoriakseen, ahdistuneisuuteen ja kiputiloihin. Sen harjoittaminen parantaa vastustuskykyä ja unen laatua.

Mindfulness ei poista vastoinkäymisiä mutta antaa vahvuutta kohdata ne

Elämän vastoinkäymiset eivät poistu mindfulnessin avulla, mutta harjoitus antaa vahvuutta kohdata niitä jumittumatta hankaliin tunteisiin. Kun kykenet kohtaamaan tapahtumia ja kokemaan tunteita ilman tarvetta jakaa niitä hyviin ja huonoihin, myös kokemuksesi asioista muuttuu. Se taas lisää levollisuutta ja laskee stressiä, vähentää vaikeiden tunteiden tuottamaa masennusta ja ahdistusta sekä lisää psyykkistä hyvinvointia.

Mindfulness MBSR  -menetelmän kehittäjä ja Massachusettsin yliopiston emeritusprofessori Jon Kabat-Zinn määrittelee mindfulnessin seuraavasti: ”Mindfulness eli hyväksyvä tietoinen läsnäolo on kykymme olla ja havaita, tässä hetkessä, tiedostaen, ilman arvostelua ja hyväksyen.” Kabat-Zinn korostaa opetuksessaan heartfulnessia (sydämellisyys, sydäntietoisuus) osana mindfulness-harjoitusta. Kabat Zinn on huomauttanut, että mindfulness olisi voitu kääntää sydämellisyydeksi, koska monissa muinaisissa aasialaisissa kielissä mieli ja sydän tarkoittavat samaa asiaa. Hänen mukaansa mindfulnessia ei ole ilman heartfulnessia, sydänyhteyden vahvistamista.

Yksikään harjoitus ei tuota tulosta ilman toistoja. Yksittäinen mindfulness-tuokio silloin tällöin voi antaa mukavan tauon päivääsi, mutta saadaksesi harjoituksesta paremman hyödyn, sinun kannattaa sitoutua säännölliseen harjoitteluun. Harjoitteluun voi olla vaikea motivoitua varsinkin, jos sinulla on tarkkaavaisuuden haasteita tai olet ahdistunut tai masentunut.

Moni kokee myös ohjatun ryhmässä tapahtuvan harjoittelun helpommaksi kuin harjoittelurutiinin ylläpitämisen yksin. Monilla paikkakunnilla on ryhmiä aloittelijoille ja edistyneille. Voit kokeilla, mikä toimii sinulle parhaiten.

Kun jokin edessä oleva asia ahdistaa tai jännittää, huomion siirtäminen hetkeen auttaa

Jos varmistelu varjostaa elämääsi, on mindfulnessista varmasti hyötyä. Varmistelijan levoton mieli laukkaa helposti tulevassa, ja varmistelulla pyritään hankalia tunteita aiheuttavien asioiden poistamiseen. Mitä paremmin opit siis keskittämään huomiosi tässä hetkessä tapahtuvaan elämään, sitä vähemmän koet varmistelun tarvetta. Tämä johtuu kahdesta asiasta. Olemalla tietoinen ja läsnä omassa elämässäsi alat hyväksyä todellisuuden sellaisena kuin se on. Toiseksi, pysähtyminen ja harjoittelu itsessään auttavat hermostoasi rauhoittumaan, eikä se enää lähetä vääriä hälytyksiä. Se lisää luottamusta ja turvan tunnetta. Näin hallinnan tarve omaa tai muiden elämää kohtaa vähenee. Läsnäolo mahdollistaa omien ajatusten ja tunteiden havainnoimisen, mikä johtaa reaktiivisuuden vähenemiseen (jota varmistelukin omalla tavallaan on).

Olen opiskellut mindfulnessia jo vuosien ajan: kahdessa vuoden pituisessa ohjaajakoulutuksessa, osana nelivuotista terapiaani sekä pitämieni kurssien avulla. Tunnetaitoryhmien ihana puoli näin ohjaajan näkökulmasta on se, että niissä saa olla yhtenä osallistujana muun ryhmän mukana. Saan jakaa kokemuksia omasta elämästäni ja tehdä mindfulness-harjoitteet ryhmän mukana, koska se kuuluu olennaisesti kurssin sisältöön. Minun ei tarvitse piiloutua opettajaroolin taakse, vaan saan olla haavoittuvainen ja tuoda omaa elämääni näkyväksi.

Olen saanut oppia valtavan paljon kurssilaisiltani ja yhdessä tehdyistä mindfulness-harjoituksista. Tätä kirjoittaessani olen juuri aloittanut mindfulnessiin perustuvan kaksivuotisen työnohjaajakoulutuksen. Uuden vaiheen myötä pääsen tulevaisuudessa hyödyntämään mindfulnessia vielä vahvemmin työssäni.

Mindfulness voi auttaa esimerkiksi epävarmuuden sietämisessä, kontrolloinnin tarpeesta hellittämisessä ja täydellisyyden tavoittelusta luopumisessa.

Lue lisää Marikan uutuuskirjasta Varmistelusta vapauteen.