Minut kutsuttiin panelistiksi tapahtumaan Los Angelesissa keskustelemaan onnellisuudesta. Kalifornian osavaltio haluaa aloittaa asukkaidensa onnellisuuden mittaamisen, ja pääsin “maailman onnellisimman maan” edustajana pohtimaan asiaa.
Muistutin, että Suomi ei tietenkään ole maailman onnellisin kansa. Meillä vain sattuu olemaan yhteiskuntarakenne, joka vastaa lähes täydellisesti niitä tekijöitä, joita YK:n vuotuinen tutkimus mittaa.
Itse asiassa kotimaisen tutkimuksen mukaan suomalaisten onnellisuudessa on tapahtunut romahdus. Vuonna 2020 suomalaisista 82 prosenttia koki onnellisuutta, mutta pandemian ja Ukrainan sodan jälkeen luku on nyt vain 57 prosenttia.
Mitä onnellisuus todella on?
Jokainen kokee onnellisuuden omakohtaisesti. Oma reseptini on, että jokaisen meistä ytimessä on onnellisuus ja rauha. Kestävä onnellisuus on sisäinen hyvinvoinnin tila, joka ei ole riippuvainen ulkoisista olosuhteista. Onnellisuus on aina läsnä ja saatavilla. Tehtävämme ei ole etsiä tai saavuttaa onnellisuutta, vaan muistaa ja sallia se.
Onnellisuus on kuin valo sisällämme. Meillä on taipumus luoda mielellämme tämän onnellisen ytimen ympärille valoa peittäviä kerroksia: pelkoja, olettamuksia, takertumista muistoihin ja rajoittaviin uskomuksiin. Nämä kerrokset himmentävät onnellisuuden valoa. Joskus se kuitenkin välkehtii kaiken tuon läpi ja valaisee myös muita ympärillämme.
Elämä tuottaa meille kärsimystä ja menetyksiä. Onnellisuuden kadottaminen, tyytymättömyys ja kärsimys ovat osa inhimillistä kokemusta. Emme voi hallita sitä, mitä meille tapahtuu, mutta voimme valita, miten reagoimme. Kun tulemme tietoiseksi siitä, että mikään ei ole pysyvää ja että meillä on voima valita suhtautumisemme kaikkiin tapahtumiin, voimme ymmärtää, että pidämme itse yllä omaa kärsimystämme ja stressiämme. Ne ovat itseaiheutettuja ja oman mielemme tuotteita.
Tämä ajatus saattaa tuntua täysin epäreilulta ja ylivoimaiselta, varsinkin jos olemme traumaattisten tapahtumien uhreja. Itsekin uhrin roolissa rämpineenä tunnistan, että matka reaktiivisesta uhriutumisesta proaktiiviseen onnellisuuden palauttamiseen ja omistamiseen ottaa aikaa ja vaatii tukea. Lopulta voimme kuitenkin nähdä nämä tapahtumat asioina jotka eivät määrittele meitä. Ne muuttuvat opetuksiksi.
Silloin pääsemme hyväksymään irti päästämisen ja anteeksiannon voiman, ja onnellisuutemme loistaa jälleen kirkkaana.
Parisuhteen hoitaminen ei sisällä lainkaan välttämättä raskaita keskusteluita, ongelmista jankuttamista ja yleistä tyytymättömyyttä. Aivan kuten kehon hoitaminen voi tarkoittaa virkistävää lenkkiä, voimistavaa treeniä tai suloista saunahetkeä, voi myös parisuhteen hoitaminen olla samaan tapaan jotain kevyttä ja innostavaa – sekä silti hyvin syvällistä.
Parisuhde on monille yksi elämän tärkeimmistä asioista. Kaikkeen elämässä tärkeään panostetaan aikaa ja vaivaa – töihin, opiskeluun, terveyteen, perheeseen. Miksei siis myös parisuhteeseen?
Parisuhteen hoitaminen voi näyttää vaikkapa tältä:
yhdessä nauraminen
maisemien katselu lähekkäin
kosketuksesta nauttiminen – ilman suorituspaineita
kevyt keskustelu, joissa pyritään ymmärtämään toista
maanläheinen keskustelu, jossa sovitaan yhdessä helppoja, konkreettisia ratkaisuja käytännön ongelmiin
kiinnostavan parisuhdeharjoituksen tekeminen yhdessä. Löydät niitä ihanista kirjoista Meidän vuosi ja Sydämen seksi! Voitte myös kuunnella parisuhdeäänitteitä hakemalla äänikirjapalvelusta “Meidän vuosi”)
yhteinen hierontahetki
parisuhdeaika erotiikalle – jälleen ilman mitään paineita, tavoitteena nauttia toisen läheisyydestä juuri siten, kun se siinä hetkessä tuntuu parhaalta
ruoan laitto tai ulkona syöminen yhdessä
kävelyretki yhdessä
kynttilöiden polttelu ja lähekkäin istuminen ilman ruutuja
musiikin kuuntelu sylikkäin tai tanssien
hiljentyminen, meditaatio
joogailu, venyttely, treenailu
lautapelin pelailu
konsertti, näyttely
rauhassa saunominen
jäätelön syöminen keskellä etätyöpäivää
HARJOITUS: Pohdi hetki itseksesi: Mitä parisuhdetta hoivaavia asioita sinä teet kumppanisi kanssa? Mitä haluaisit tehdä enemmän, mitä taas vähemmän?
Parisuhteen hoitaminen on asennekysymys
Jos miellät parisuhteen hoitamisen velvoitteena – tylsinä keskusteluina, vaatimuksina ja muistutuksena asioista, jotka pitäisi hoitaa aina vaan paremmin, et varmaankaan innostu siitä kovinkaan helposti.
Entä jos ajattelisitkin, että sinulla on mahdollisuus tehdä suhteestasi parempi? Avaimet suhteenne onnellisuuteen ja tasapainoon ovat teidän kahden käsissä. Jos sinulla on omia uskomuksia ja tunnelukkoja, jotka estävät läheisyyttä, voit hoitaa näitä ongelmia. Jos teillä ei ole tarpeeksi läheisyyttä, voitte keskustella avoimesti läheisyyden tarpeistanne ja varata kalenteriin aikaa läheisyydelle.
Parisuhde ei ole kasa ongelmia, vaan mahdollisuuksia. Ongelmat kannattaa pyrkiä ratkaisemaan. Hyvistä asioista kannattaa olla kiitollinen ja myös osoittaa sitä kumppanille.
Jos suhteen “parantamisessa” keskitytään ainoastaan ongelmiin, jotka odottavat ratkaisemistaan, homma menee suorittamiseksi ja tunnelma saattaa latistua. Kukaan ei halua kokea jatkuvaa epäonnistumista, vaan iloita niin arkipäivän kuin ison skaalan onnistumisistakin.
Innostuitko? Löydät Mitran kirjat Meidän vuosi ja Sydämen seksiTÄSTÄ!
Tunteiden opettaminen vaatii kärsivällisyyttä ja aikaa, mutta se on yksi tärkeimmistä taidoista, jonka voit antaa lapselle. Hyvät tunnetaidot nimittäin tukevat lapsen henkistä hyvinvointia koko elämän ajan.
Mitä paremmin lapsi oppii ymmärtämään omia tunteitaan, sen paremmin hän oppii myös ymmärtämään miltä muista tuntuu. Hyvät tunnetaidot tukevat myös mielenterveyttä. Kun lapsi pystyy käsittelemään omia tunteitaan, tunteiden negatiivinen vaikutus vähenee ja hän alkaa tuntea enemmän tyytyväisyyttä ja onnellisuutta.
Tässä 6 keinoa tunteiden opettamisen tueksi:
Nimeä tunteita
Käytä arjessa tunnetta kuvaavia sanoja ja puhu niistä ääneen.
Esimerkiksi:
”Nyt minua kyllä harmittaa paljon, koska..”
”Olen tosi iloinen siitä, kun..”
”Tulen surulliseksi siitä, kun..”
Opeta, että kaikki tunteet ovat sallittuja
Kerro, että me kaikki koemme erilaisia tunteita päivän ja viikon aikana. Tunteet tulevat ja menevät ja ne kestävät vain hetken aikaa.
Anna aikaa
Anna lapselle aikaa tunteiden käsittelyyn, sen sijaan, että pyrit siirtämään huomion toisaalle. Voit myös kysyä, että haluaako lapsi aikuisen apua tunteen käsittelyssä. Auttaisiko esimerkiksi halaus tai se, että lasketaan kymmeneen tai hengitellään hetki rauhallisesti yhdessä. Vai haluaa lapsi ehkä olla hetken yksin tunteensa kanssa.
Opeta empatiaa
Keskustelkaa muiden tunteista. Kun lapsi huomaa jonkun läheisen olevan esimerkiksi surullinen, voit kysyä häneltä, että miltähän läheisestä ihmisestä mahtaa tuntua? Myös leikit, tai vaikkapa piirtäminen ovat hyviä työkaluja erilaisten tilanteiden läpikäymiseen ja ymmärtämiseen. Tunteita käsittelevät kirjat, kuunnelmat ja muskarit ovat myös hienoja oppismenetelmiä lapsen tunnetaitojen vahvistamisessa.
Oma esimerkki
Sinä olet paras opettaja omalla esimerkilläsi. Lapsi oppii parhaiten esimerkin kautta, muiden käytöstä seuraamalla. Kun sinä hallitset, ymmärrät ja sanoitat tunteitasi sekä puhut kunnioittavasti muista ihmisistä, myös lapsi oppii tämän mallin.
Kehu lasta
Muista kehua lasta, kun hän onnistuu sanoittamaan omia tunteitaan tai ottaa muut huomioon. Tämä toimii tehokkaana kannustimena ja auttaa lasta kehittämään tervettä itsetuntoa. Kehut toimivat myös motivoijina jatkamaan tunne-oppimista.
Parisuhde vahvoja narsistisia piirteitä omaavan ihmisen kanssa on henkinen kölin alta veto
Suhde narsistisen ihmisen kanssa on monella tavalla satuttava. Suurin osa narsistien uhreista joutuu kokemaan suhteensa aikana monenlaista väkivaltaa: psyykkistä, hengellistä, seksuaalista, taloudellista ja fyysistä.
Narsistinen suhde, joka alkaa aina rakkauspommitusvaiheella, paljastuu lopulta ihan muuksi kuin sielunkumppanuussuhteeksi. Narsisti jarruttaa kurpitsavaununsa kanssa uhriksi valikoimansa ihmisen kohdalla ja aloittaa piirityksen ja puhumisen, joka pistää herkän ihmisen pään ihan sekaisin.
Miksi uskoit tuota ihmistä?
Niinpä niin. Miksi uskoit sitä, joka alusta asti korotti sinut jalustalle, joka puhui sinusta sielunkumppaninaan ja puolisonaan melkein jo ensitreffeillä, joka halusi sinun kanssasi kaiken ja vielä enemmän? Miksi uskoit sitä, joka todella osasi puhua ja pussata ja joka tuntui haluavan hakea sinulle kuun taivaalta ja tähdet myös. Miksi uskoit sitä, joka tahtoi olla tukesi ja turvasi tästä hetkestä ikuisuuteen saakka?
Siksi ehkä, että olit kaivannut kaikkea sitä, mitä tämä ihminen tuntui haluavan sinulle tarjota?
Joku, joka ei ole kokenut narsistista rakkauspommitusta voi ihmetellä sitä, miten tuollaista höpöhöpöä uskoo kukaan. Voin sanoa, että ihan helposti voi uskoa. Aikamoinen noita ja näkijä saa olla, jos rakkauspommitusvaiheessa osaa erottaa sen, mikä on totta ja mikä ei.
Kylmä pohjoistuuli alkaa puhaltaa
Jos olet kokenut suhteen narsistisen ihmisen kanssa, olet kokenut myös sen, miltä tuntuu, kun rakkauspommitus vaihtuu hiljalleen kylmyydeksi. On todella raastavaa joutua kokemaan se, että on ensin avannut toiselle sydämensä ja sielunsa ja päästänyt tosi lähelle ja sitten tulla satutetuksi kaikilla niillä tavoilla, joilla narsistinen ihminen satuttaa.
Kun satuttavuus alkaa, yrittää uhri usein kaikin tavoin sopeutua. Uhrin pää ei ymmärrä, miksi niin ihana tyyppi muuttui viileäksi ja satuttavaksi. Uhrin hermosto alkaa reagoida ja sitä myötä unet häiriintyä. Uhriin tulee levottomuutta ja kummallisia aavistuksia, jotka narsisti pyyhkii pois puhumalla mustan valkoiseksi ja toista syyttämällä.
Narsistin uhrin itseluottamus murentuu
Uhri ei ajan saatossa enää tiedä, mikä on totta ja mikä ei. Hänen itseluottamuksensa murenee vähä kerrassaan, koska hänelle näytetään vuoroin peiliä, jossa hän on maailman ihanin olento ja sitten sitä peiliä, joka sanoo hänelle, miten ilkeä, epäilevä, mustasukkainen, syyllistävä ja rajoittava tämä on. Uhri menettää vähitellen kosketuksen itseensä ja voi tosi huonosti.
Narsistinen ihminen saa hallintaotteen uhristaan sillä, että sekoittaa ja pyörittää asioita niin paljon, ettei siinä pelissä enää näe totuutta. Oikeasti totuus lopulta on se, että kaikki oli valhetta.
Käteen jää huono itsetunto ja epäluottamus toisiin ihmisiin
Narsistisessa suhteessa ollut ihminen menettää suhteessa sekä kosketuksen itseensä ja hyvin usein luottamuksen toisiin ihmisiin ja rakkauteen.
Moni uhri kipuilee epäluottamuksen kanssa vuosia narsistisen suhteen jälkeen. Tuo epäluottamus näkyy usein niin, että uhri tuijottaa uuden kumppanikandidaatin mahdollisia narsistisia piirteitä, näkee helposti varoitusmerkkejä, on hyvin epävarma ja huolestunut eikä oikeasti tiedä, voiko toiseen luottaa vai ei. Uhri on usein hyvin ahdistunut siitä, ettei enää uskalla luottaa omiin vaistoihinsa eikä toisiin ihmisiin.
Luottamus rakentuu hitaasti uudelleen
On tosi raskasta ensin luottaa täysin ja sitten menettää luottamus. Kun sattuu liikaa, joutuu sydän pistämään itsensä kiinni ja katsomaan uusia kumppaniehdokkaita etäältä. On tärkeää katsoa ja kuunnella ja olla ohittamatta varoitusmerkkejä. Se mikä tuntuu oudolta, on outoa. Jos kehosi sanoo, ettei kaikki ole kohdallaan, usko kehoasi.
Narsistisen suhteen jälkeen on viisasta ja oikein ottaa itselle aikaa katsoa rauhassa, antaa sydämen avautua vasta, kun se on täysin turvassa. Eräässä meemissä sanottiin mielestäni tosi kauniisti: “Etene vain niin nopeasti, kuin hitainkin osa sinussa kokee itsensä turvalliseksi”.
”Kuinka asetan rajat tuntematta siitä syyllisyyttä? Yritän tehdä sen kunnioittavasti, mutta olen aina huolissani siitä, että loukkaan toista. Siksi vältän usein rajan asettamista ja petyn itseeni.” Näin kertoi eräs tuttavani, kun juttelimme hänen rajojen asettamisen vaikeudestaan läheisessä ihmissuhteessa.
Sain yleisön joukosta saman kysymyksen kesällä, kun olin luennoimassa Hidasta elämää -festivaaleilla. Tässä muutama helpottava vinkki, jos rajojen asettaminen tuntuu hankalalta.
Hyväksy se, että tilanne saattaa tuntua hankalalta ja aiheuttaa syyllisyyttä tai huonoa omaatuntoa. Hankala olo ei tarkoita sitä, että teet väärin, vaan teet jotain uutta. Syyllisyys on vain yksi tunne muiden joukossa. Mitä rohkeammin asetat rajoja, sitä helpommaksi se muuttuu.
Aloita rajojen harjoittelu jostain pienestä asiasta, mihin ei liity valtavaa tunnelatausta. Näin rajan asettamisen kynnys ei nouse liian korkeaksi.
Opettele ilmaisemaan rajasi hyvissä ajoin. Siten et turhaan kerrytä mielipahaa ja rajan asettaminen neutraalilla tavalla on helpompaa.
Muista, että et ole vastuussa siitä, mikä tunnereaktio toisessa nousee kun asetat rajan. Olet vastuussa omasta käytöksestäsi ja siitä, että ilmaiset rajasi kunnioittavasti ja ilman syyttelyä.
Määrittele rajan asettaminen itsellesi niin, että kyse ei ole toista vastaan asettumisesta vaan keskinäisen kunnioituksen varmistamisesta. Annat toiselle mahdollisuuden rakentaa parempaa vuorovaikutusta ja luottamusta välillenne, kun ilmaiset hänelle tarpeesi.
Muista, että rajat ovat välttämättömiä hyvinvoinnillesi ja terveille ihmissuhteille.
Kokeile ilmaista rajasi niin, että pyydät toiselta yhteistyötä. Sen sijaan että sanoisit ”Tarvitsen sinulta tätä”, kokeile olisiko helpompi ilmaista rajasi pyytämällä ”Minulle on tärkeää että… miten voisit auttaa minua siinä?”
Välttelykäyttäytyminen on usein turvakäyttäytymistä. Se voi olla niin automaattista, että emme itsekään huomaa tekevämme sitä. On täysin ymmärrettävää että haluamme mahdollistaa itsellemme mukavat olosuhteet, mutta jos hankalien tilanteiden väistely ottaa liikaa tilaa, voi olla että siitä alkaa tulla tapa, joka alkaa rajoittaa elämää. Lopulta vaikeiden tilanteiden ja hankalien ihmissuhteiden välttely voi johtaa siihen, että oma elämä kapeutuu liikaa. Olemme joutuneet itse luomaamme ansaan.
Ahdistuksen välttely johtaa usein ahdistuksen tunteen vahvistumiseen. Voidaksemme kesyttää ahdistuksen tunteen tarvitsemme altistusta tuolle hankalalle tunteelle. Sille suostumista, että nyt tuntuu ikävältä. Kun mielemme huomaa, että pyrimme hyväksymään tilanteen sellaisena kuin se on, ei se enää herätä meissä hätätilaa. Ahdistus on sietämätön olotila, jota kukaan ei haluaisi kokea. Se on kuitenkin samalla myös yksi tunteista. Kaikilla, vaikeillakin tunteilla on jokin hyvä tarkoitus. Joskus meidän vain garvitsee ottaa aikaa löytääksemme tunteen takana olevan viestin.
Varmistelu on usein tekemistä ja asioiden järjestelyä, jotta asiat sujuisivat mielemme mukaisesti. Se voi kuitenkin todella olla myös sitä, että pakenemme, väistämme ja viihdymme liikaa oman päämme sisällä. Itsensä seurassa viihtyvät ihmiset ovat usein herkkiä ja heillä on rikas mielikuvitus. On upea juttu, että yksinäisyys ei pelota, mutta tarvitsemme myös yhteyttä muihin ihmisiin. Merkityksellisimmät oivallukset syntyvät yhteydessä toisiin, koska saamme niiden kautta mahdollisuuden kehittyä ja tulla läheisimmiksi myös itsemme kanssa.
Mistä yhteys muodostuu ja mitä se tarkoittaa, että on yhteydessä itseensä tai muihin?
En usko, että meille ihmisille on mahdollista elää täysin häiriöttömässä yhteydessä. Se ei ole tila, jonka joskus saavutamme, ja joka ei koskaan sen jälkeen katkeile.
Yhteys ei ole merkki siitä, että olemme vihdoin jalostaneet itsemme paremmaksi versioksi itsestämme. Se on ennemmin polkumme varrelle murusteltua tunnistettavaa kaipausta ja etäistä ymmärrystä siitä, mikä lepää pohjimmaisena.
Yhteys on jotain, mitä on perin hankala pukea sanoiksi. Jopa mahdotonta. Uppiniskaisuuteni ei anna silti periksi, joten haluan yrittää. Ota mitä otat, jätä mitä jätät. En usko, että loppupeleissä omaan tästä yhtään sen enempää tietoa, mitä myös sinä kannat mukanasi.
Minulle yhteys on rakkautta.
Se on selkeyttä ja esteettömyyttä.
Yhteys on vapaa ja vuolas virtaus.
Se riisuu kaikki keinotekoiset identiteetit
ja kurottaa kohti autenttista osaa meissä.
Kohti jotain, minkä tunnistamme.
Yhteys ei kiikaroi menneeseen tai tulevaan,
vaan haluaa pysyä tässä hetkessä.
Yhteys on kuin elämän portinvartija.
Se antaa meille ratkaisevan vihjeen,
mutta emme osaa sitä vielä lukea.
Tunnistamme silti viisauden,
jonka äärellä olemme.
En ole löytänyt, en ainakaan pysyvästi. Mutta pieninä irti päästämisen hetkinä saan aavistuksen ja tavoitan taajuuden. Joskus se on kuin ohikiitävä henkäys, toisinaan taas vahvempi ja kauaskantoisempi ymmärrys.
Koen yhteyttä itseeni sukeltaessani syvälle järviveteen (vapaasukellus) tai kun ryömin ahtaaseen tilaan kiven alle (luolailu). Niihin hetkiin harvemmin mahtuu muuta, ainoastaan yhteys itseeni ja ympäristöön. Tunnistan saman myös kamppailu-urheilulajeissa, joita menneinä vuosina harrastin. Myös ne kysyivät minua olemaan läsnä ja yhteydessä, sekä itseeni sekä vallalla olevaan hetkeen.
Yhteys itseeni virtaa myös sanojen kautta kirjoittaessani tai lukiessani. Silloin olen yhteydessä sieluuni ja ajatuksiini. Yhteys itseeni tuntuu myös liikkuessani. Kun pelaan tai treenaan, olen yhteydessä sieluuni ja kehooni.
Syvin yhteys itseeni kätkeytyy hiljaisuuteen. Kun ympärillä oleva kohina (sekä fyysinen että henkinen) vaimenee, aukeaa väylä yhteyteen.
Miten olla yhteydessä muihin ihmisiin?
Yhteys muihin ihmisiin kumpuaa sananmukaisesti siitä ymmärryksestä, että meidät on tarkoitettu yhteen, ei eristykseen. Yksinäisyys on nakertava olotila, pitkäkestoisena tuhoava. Muihin yhteydessä oleminen on ensisijaisesti valinta. Valinta avautua ja altistua yhteydelle.
Yhteys kipinöi luvanvaraisessa kosketuksessa, avoimessa kanssakäymisessä sekä katsoessasi toista ihmistä silmiin. Varomaton saattaa nähdä jotain, mikä muuttaa aiemmin opittuja käsityksiä ja vallalla olevia luuloja.
Yhteys kysyy kykyä päästää irti. Se aukeaa ainoastaan silloin, jos suostuu keventämään otetta ja antautumaan sille mikä on.
Olemme monin paikoin rakentaneet maailman (sekä yhteisen että sisäisemme) sen kaltaiseksi, että kestääksemme elää kaiken keskellä, olemme rakentaneet erilaisia patoja. Ne ovat tarinoita ja identiteettejä, uskomuksia siitä, miten meidän kuuluu olla ja elää. Nämä padot estävät virtauksen. Uskomme usein vilpittömästi niiden olevan tärkeitä ja tarpeellisia elämässämme, tuovathan ne tunteen hallinnasta. Siitä, että elämän langat ovat käsissämme.
Silti vasta padon murtuminen ja siitä syntyvä virtaus vie meidät siihen soljuvaan yhteyteen, jossa meidät on tarkoitettu, ja johon meidät yhä uudestaan kutsutaan elämään.
Jotenkin näin sen koen.
Harri-Pekan kirjaan Tunne pelkosi, vapaudu elämään voit tutustua TÄÄLLÄ.
Puutteelliset rajat voivat aiheuttaa monenlaista hankaluutta elämässä. Rajojen tarkoitus on mm. suojata itselle tärkeitä asioita, pitää ihmissuhteet kunnioittavina, helpottaa ajankäytön hallinnassa, suojella henkistä ja fyysistä hyvinvointia, ja turvata se, että itselle tärkeät tarpeet ja arvot toteutuvat omassa elämässä. Aina emme osaa tai uskalla vetää rajoja ja se voi näkyä elämässä monin tavoin. Jos tunnistat joitain seuraavista, voit hyötyä selkeämpien rajojen määrittämisestä ja asettamisesta.
Kannat liiallista vastuuta toisten tunteista tai annat toisten tunteiden vaikuttaa itseesi liiaksi.
Sivuutat omat tarpeesi miellyttääksesi muita.
Tunteitasi ja tarpeitasi vähätellään.
Sinulla ei ole riittävästi omaa aikaa ja tilaa (kuormittavat elämäntilanteet ovat asia erikseen).
Koet, että mielipiteitäsi ei oteta huomioon.
Läheisesi ei osaa kunnioittaa yksityisyyttäsi.
Kumppanisi tekee tärkeitä päätöksiä kysymättä sinulta.
Olet tahtomattasi aina sovittelijana riitelevien perheenjäsenten välillä.
Hyväntahtoisuuttasi käytetään hyväksi.
Olet tukena ja kuuntelevana korvana muille, mutta et saa vastavuoroisesti tukea itsellesi.
Teet enemmän kuin oikeasti jaksaisit.
Olet väsynyt tai uupumuksen partaalla työssäsi.
Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka, sillä rajat vaikuttavat niin moneen asiaan elämän eri osa-alueilla. Onneksi omat rajansa voi määritellä uudestaan ja asettaa aiempaa selkeämmin. Se voi tuntua hankalalta, jopa pelottavalta, jos on tottunut toimimaan tietyllä tavalla. Kannattaa varautua siihen, että uudet rajat vaikuttavat ihmissuhteiden dynamiikkaan ja saattavat aiheuttaa vastustusta. Kannustan kuitenkin huolehtimaan itsestä. Ne ihmiset, jotka aidosti välittävät meistä, oppivat kyllä uusille tavoille. Rajat voi mieltää niin, että niiden avulla annat itsellesi ja muille mahdollisuuden rakentaa hyvää ja arvostavaa keskinäistä suhdetta.
Mitä kaikkia rajoja meillä olisi hyvä olla? Miten ne asetetaan ja miten niistä huolehditaan?
Kun kiltti ihminen, joka ei ole aiemmin osannut tai uskaltanut vetää rajojaan, opettelee rajanvetoa, seuraa paljon hyviä asioita. Terveet rajat tekevät hyvää emotionaaliselle ja fyysiselle hyvinvoinnille, ne helpottavat ajankäyttöä, selkiyttävät ihmissuhteita, jämäköittävät työelämässä ja syventävät suhdetta itseen.
Terapeutti ja kirjailija Suvi Bowellan kirjoittaa kiltteydestä ja rajojen vetämisen vaikeudesta ja sen hyvää tekevistä vaikutuksista kirjassaan Nyt riittää – rajat kiltteydelle (Bazar, 2024). Oletko pohtinut, miten rajanveto voisi muuttaa elämääsi? Alla olevat kohdat ovat poimintoja kirjasta.
Suvi Bowellan
1. Tunteiden tarttumisen aiheuttama henkinen kuormitus helpottaa
Tunteiden tarttuminen on todellinen asia, joka on hyvä tiedostaa. Mitä herkempiä olemme toisten tunteille ja mitä voimallisemmin koemme omat tunteemme, sitä tärkeämpää oman jaksamisen kannalta on asettaa emotionaalisia rajoja.
Näitä rajoja ovat esimerkiksi se, että emme suostu keskustelemaan, jos meille huudetaan, emme suostu tunteittemme manipulointiin (esimerkiksi syyllistäminen) tai tunteittemme vähättelyyn. Emotionaaliset rajat tarkoittavat myös sitä, että toisten tunteet ovat heidän vastuullaan ja kannamme myös itse vastuun omista tunteistamme.
Emotionaalisten rajojen asettaminen vähentää henkistä kuormittuneisuutta, selkeyttää ihmissuhteita, auttaa eriyttämään itselle ja muille kuuluvat tunteet, suojaa kaikenlaiselta henkiseltä hyväksikäytöltä ja aggressioilta ja lisää turvallisuuden tunnetta. Meiltä säästyy myös paljon energiaa, kun lakkaamme kanniskelemasta, ratkomasta, liennyttämästä ja hyssyttelemästä toisten tunteita ja niistä kumpuavaa käytöstä tai paapomasta muita ihmisiä, jotta heidän ei tarvitsisi kohdata itseään.
2. Fyysinen terveys ja hyvinvointi kohenevat
Kun meillä on selkeät emotionaaliset rajat, säästymme monelta henkiseltä stressitekijältä, ja se vaikuttaa lopulta myös fyysiseen elinvoimaan ja terveydentilaan.
Rajat oman ajankäytön suhteen pitävät huolen siitä, että meillä on riittävästi aikaa palautumiselle ja itselle tärkeiden asioiden tekemiselle. Aineellisista rajoista ja resursseista huolehtiminen vähentää materiaalisiin tarpeisiin liittyviä stressinaiheita. Mentaalisilla rajoilla vähennämme muun muassa altistumista negatiivisille uutisille ja pelon lietsonnalle, ja sosiaalisilla rajoilla säätelemme sosiaalisen kanssakäymisen laatua ja määrää.
Tyypillisiä kehollisia stressioireita, joita olen vuosien varrella havainnut rajattomilla ihmisillä, ovat selkävaivat, vatsavaivat, päänsärky ja migreeni, krooninen väsymys, kilpirauhasongelmat, autoimmuunisairaudet, iho-oireet ja erilaiset jännitystilat, kuten niska-hartiaseudun vaivat. Totta kai näiden vaivojen taustalla on myös fysiologisia syitä, mutta ne eivät ole ainoa selittävä tekijä. Tunnetaakoilla on iso vaikutus esimerkiksi kivun kokemiseen.
3. Aikaa jää sille, mikä on todella tärkeää
Ylenpalttinen informaatio- ja ärsyketulva, kiivas elämäntahti, tehokkuuden ihannointi ja teknologian mukanaan tuomat vaatimukset vievät helposti mennessään ellemme osaa pitää huolta siitä, miten käytämme aikaamme. Nykyelämän vaatimukset saattavat näkyä esimerkiksi ongelmina keskittymisessä, muistissa, tunteiden säätelyssä ja impulssien kontrolloinnissa.
Kukaan meistä tuskin harmittelee päiviensä lopulla, ettei tehnyt enemmän töitä, sanonut kaikille kyllä, postannut useammin someen tai vastannut välittömästi WhatsApp-viesteihin. Kun tekomme vastaavat arvojamme, käytämme aikaamme niihin asioihin, joilla on meille todellista merkitystä. Se lisää elämän mielekkyyden tunnetta ja saamme enemmän aikaiseksi kuin säntäilemällä sinne tänne. Kun osaamme asettaa ajankäytöllemme rajat, meillä on enemmän aikaa itsellemme ja läheisille ihmisille, ja virtaa nauttia elämästä ja edistää tärkeitä asioita.
4. Ihmissuhteista tulee terveempiä ja turvallisempia
Uudet selkeämmät rajat voivat aiheuttaa myllerrystä sellaisissa suhteissa, joissa toinen osapuoli on jollain tapaa hyötynyt rajojen puutteesta. Itseä suojaavat ja omia tarpeita kunnioittavat rajat ovat kuitenkin olennaisen tärkeät, jos haluamme voida hyvin läheisissä suhteissamme ja muussa sosiaalisessa kanssakäymisessä. Selkeät rajat vähentävät väärinkäsityksiä ja osoittavat toisille, miten haluamme tulla kohdelluiksi. Kun yhteiset pelisäännöt suhteissamme ovat selvät ja kunnioitamme toinen toisiamme, se lisää turvan tunnetta ja mahdollistaa aidon läheisyyden.
Meillä on lupa olla eri mieltä, meidän on turvallista ja sallittua ilmaista tunteemme ja tarpeemme, ja meistä välitetään silloinkin, kun näytämme haavoittuvan tai vähemmän aurinkoisen puolemme.
5. Työelämässä jaksaa ja menestyy paremmin
Terveet rajat vahvistavat itseluottamusta ja auttavat saamaan omat vahvuudet käyttöön myös työelämässä.
Työelämässä eivät useinkaan etene he, jotka tekevät tunnollisesti kaiken mitä pyydetään, auttavat aina muita, ovat mukavia työkavereita, uhrautuvat tiimin hyväksi, suostuvat jatkuvasti ylitöihin, joustavat työnantajan kulloistenkin vaatimusten mukaisesti ja hallitsevat työnsä moitteettomasti. Edellä mainitut ominaisuudet ovat arvokkaita, mutta ilman itsekunnioitusta ja terveitä rajoja mukavat, ahkerat ja taitavat työntekijät jäävät valitettavan helposti toisten jalkoihin. Ilman terveitä rajoja nämä ”ihannetyöntekijän” ominaisuudet voivat johtaa työuupumukseen.
Vastuullisiin tehtäviin harvemmin valitaan ihmisiä, jotka pelkäävät ristiriitoja eivätkä uskalla tehdä sellaisia päätöksiä, jotka eivät aina miellytä kaikkia. Työelämässä menestyminen vaatii ammattitaidon lisäksi itsensä ja muiden ihmisten johtamisen taitoa. Se tarkoittaa muun muassa sitä, että osaa keskittyä olennaiseen ja saada muista ihmisistä heidän parhaat kykynsä esiin. Se ei tapahdu mielistelemällä ja välttelemällä epämukavia keskusteluja, vaan vaatii uskallusta kohdata hankalatkin asiat ja ohjata ihmisiä ja asioita oikeaan suuntaan positiivisella ja määrätietoisella otteella.
6. Omanarvontunto ja suhde itseen vahvistuvat
Heikko käsitys omasta arvosta johtaa rajattomuuteen. Rajattomuus taas johtaa monenlaiseen hyväksikäyttöön ja epäoikeudenmukaisuuden kokemuksiin. Ikävät kokemukset aikaansaavat surua, kiukkua, voimattomuutta ja itseluottamuksen puutetta. Ne synnyttävät negatiivisia uskomuksia ja ikävää sisäistä puhetta, jotka ruokkivat juuri sitä, mitä emme halua kokea. Saamme lisää todistusaineistoa sille, että meitä kohdellaan huonosti ja syitä sättiä itseämme huonommuudesta. Tällaisen negatiivisen kierteen katkaisemisessa rajat ovat tärkeitä.
Voimme muuttaa omaa kokemustamme elämästä ja itsestämme tunnistamalla omat rajamme ja alkamalla huolehtia niistä. Kun näkee itsensä arvokkaana ja tärkeänä, on mahdollisuus rakentaa elämä, jossa voi hyvin.
Mistä rajattomuuden tunnistaa? Miten rajoja aseteteaan?
…koet hankalaksi kieltäytyä tai asettaa rajoja työssä tai henkilökohtaisissa suhteissa.
…haluat oppia sanomaan “ei” ilman turhaa syyllisyyttä.
…huomaat, että kiltteyttäsi käytetään hyväksi.
…kaipaat selkeyttä ja parempaa tasapainoa ihmissuhteisiisi.
…haluat pitää parempaa huolta omista tarpeistasi ja jaksamisestasi.
Haluaisitko päättää parisuhteesi, mutta et saa lähdetyksi?
Tiedätkö sen tunteen, kun tunnet, että sinulla on parisuhteessasi paha olla, mutta et tiedä, mitä tekisit? Kun koko oma olemus huutaa sitä, että pitäisi lähteä eikä jäädä, mutta et saa lähdetyksi.
Minun terapiavastaanotolleni hakeudutaan monenlaisista syistä. Useimmiten kuitenkin minun luokseni hakeudutaan kirjoittamieni tietokirjojen ja näiden Hidasta elämää -tekstien ääreltä. Olen kirjoittanut erityisen paljon masennuksesta, häpeästä, surusta, tunnelukoista ja narsismista.
Moni hakeutuu terapiaan uupumuksen vuoksi
Ihan ilman muuta ykkössyy terapiaan hakeutumiselle on uupumus. Uupumus on aina monen tekijän summa. Yleensä kysymys on kuitenkin hyvinkin pitkään jatkuneen stressin aiheuttamasta tilasta, joka on saanut hermoston ja hormonitoiminnan epätasapainon tilaan.
Hyvin tavallista on se, että keskusteluihin hakeudutaan sellaisista syistä kuin työ tai muu arkikuorma. Työssäni olen kuitenkin huomannut, että suurin yksittäinen tekijä ihmisten pahoinvoinnille on parisuhde.
Nykyään erotaan liian helposti
Parisuhteeseen liittyvä pahoinvointi on kuitenkin usein vaikea asia kohdata. Tiedän itsekin, miten älyttömän vaikeaa on tehdä päätös lähteä, vaikka haluaisi jäädä. Usein suhteessa on tilanne, jossa toinen haluaa ja pystyy kasvamaan ja toinen ei. Jos yhteistä kasvua ei ole, yleensä molemmat voivat huonosti. Hyvin tavallinen tilanne on se, että kasvua toivova hakee parisuhteen ongelmiin ja omaan huonovointisuuteensa apua yksin, koska toinen on haluton lähtemään esimerkiksi pariterapiaan. Moni kokee hyvin satuttavana sen, ettei toinen ole halukas tekemään töitä suhteen eteen.
Parisuhteen päättämiseen liittyy tosi paljon pelkoja ja jo pelkkä ajatus erosta vavisuttaa elämän perusturvapohjaa. Olen nähnyt parisuhteissaan hyvin huonosti voivia ja kaltoinkohdeltuja ihmisiä, jotka eivät uskalla tehdä sitä päätöstä, joka voisi vapauttaa paljon voimavaroja.
En ole lainkaan sitä mieltä, että nykyään erotaan liian helposti. Näen kaikkialla juuri päinvastaista kipua – parisuhteen päättäminen on niin vaikeaa, että se vie ihmisiltä kaikki voimat, näivettää kehoa ja vie elämänilon. Tällä tarkoitan tilannetta, jossa on tehty jo kaikki, mitä tehtävissä on eikä siltikään osata päästää irti. Tiedätkö, mikä on tavallisin pelko tai kysymys, joka niillä ihmisillä on, jotka eivät uskalla päättää huonoa parisuhdetta?
”Mitä jos en enää koskaan löydä ketään?”
Tuo kysymys paljastaa tosi paljon. Se kertoo muun muassa siitä, ettei kysyjä usko pärjäävänsä ilman kumppania. Kysymys paljastaa joskus pelkoa kohdata sisällä olevaa yksinäisyyden kokemusta ja kaiken pohjalla olevaa turvattomuutta. Meissä on hyvin syvään juurtuneita uskomuksia liittyen parisuhteisiin ja omaan pärjäämiseen taloudellisesti, yksin lasten kanssa ja niin edelleen. Moni tuntee alitajuisesti, että parisuhde on ratkaisu pahaan oloon ja turvattomuuteen.
Moni jää eikä lähde siksi, että pelko yksinjäämisestä voittaa pahoinvoinnin. On niin tärkeää, meille kaikille, kasvattaa sisäistä, vastuullista aikuisuutta niin, että voimme itse tarjota itsellemme turvaa ja luottamusta. Mitä turvattomampi ihminen on, sitä enemmän hän hakee sitä itsensä ulkopuolelta. On tietysti oikein tarvita toisia ja saada turvaa.
Älä hylkää itseäsi toisen vuoksi
Olisi hyvä rakastaa itseä niin paljon, ettei anna kenenkään kohdella itseä loukkaavasti, hylkäävästi, epäkunnioittavasti tai muulla tavoin huonosti. Älä aina vaan ymmärrä ja selittele toisen huonoa käytöstä pois vaan katso rehellisesti, mitä joudut kokemaan ja miltä tuo kaikki sinusta tuntuu. Lakkaa tuijottamasta sen toisen käytöstä ja saamaan selitystä, miksi on paha olla. Tunnustele, tunnusta se, miltä sinusta tuntuu ja miten voit. Muuta ei oikeastaan tarvitse tietää.
Muistan taannoisilta vuosilta tapauksen, jossa lounastin yhdessä työtoverini kanssa. Olimme asiantuntijatyössä ja molemmat samassa positiossa. Hommaa riitti. Totesin ääneen, että työpöytäni on niin täynnä, että en pysty ottamaan enempää asiakkaita. Näin ollen kieltäydyn, mikäli niitä minulle ylhäältä päin tarjotaan.
“No just joo, arvaatko kenen pöydälle ne siitä sitten tippuvat?”
En muista, vastasinko ääneen vai ajattelinko vain mielessäni, että se on asia, josta en voi ottaa vastuuta. Voin kantaa omat työtehtävän ja niistä kumpuavat tunteet sekä vetää rajani, en muiden.
Luterilaisen työeetoksen perverssi paatos
Suomalaisen sisun perverssein ilmentymä on ihminen, joka lyhentää eliniänodotettaan vääntämällä selkärankansa mutterille. Usein asioiden vuoksi, joista hän ei liiemmin edes välitä. Äärimmillään sellaisten, joilla ei loppupeleissä ole suurempaa merkitystä.
Mutta perkele, en luovuta!
Kuinka tiukasti kannammekaan mukanamme luterilaista työeetosta. Sitä harhaista pyrkimystä, että kaikki työt tulee hoitaa kunnialla. Paino sanalla kaikki. Ja niitähän riittää, töitä nimittäin. Aniharvoin pysähdymme pohtimaan yksittäisten töiden tai kokonaisten työtapojen todellista merkitystä.
Edistääkö jokainen palaveri työn tavoitteita?
Onko se oleellista, että työaikaani ja sen käyttötarkoitusta valvotaan tarkasti?
Tuleeko minun vastata välittömästi sähköposteihin ja olla alati tavoitettavissa?
Ulospäin näkyvä kiire on ansio, joka kuormittaa
Työelämässä tuntuu usein olevan tärkeintä se, miltä tekemäsi työ näyttää ulospäin. Tällä kertaa paino sanalla näyttää. Asioiden järkevintä mahdollista edistämistä tärkeämpää on se, miten viestit työstäsi – sanoin ja teoin.
Moderni asiantuntijuus kaapataan argumentein. Viisain ei enää voita, vaan viihdyttävin. Jos et ole taitava viestimään työstäsi, jäät helposti joko seinäruusuksi tai keisariksi ilman vaatteita. Asetelma on kuluttava ja epäreilu.
On itselleen hyödyllistä hyväksyä, että emme tule koskaan saamaan kaikkea ansaitsemaamme arvostusta työelämässä. Suorittaessamme onnistuneita tehtäviä, seuraavia tulvii jo ovista ja ikkunoista. Jokaisella on omat rastinsa hoidettavana ja ristinsä kannettavana.
Ei myöskään kannata laskea sen varaan, että kun nyt tsemppaan, niin kohta kiire helpottaa. Kiire on siitä velmu velikulta, että se pysyy aina tavoittamattomissa. Kun luulemme saavuttavamme sen, harommekin tyhjää. Kiire pysyy aina edellämme, jos jahtaamme sitä.
Uupuneen ihmisen yksi ilmentymä on usein se, että henkilö paahtaa tukka putkella, mutta ei silti saa aikaiseksi tarpeeksi. Kone hyrrää jatkuvasti täysillä, mutta vaihde tuntuu koko ajan liian pieneltä.
Voit valita, poltatko itsesi vai suojeletko jaksamistasi
Esiin nostamani ongelmakohdat eivät ole kokonaan yksilön ratkaistavissa. Päinvastoin, uskon pitkäaikaiseen muutokseen vain, mikäli kollektiivi valitsee muuttaa suuntaa. Jatkuvan kasvun polulta olisi syytä siirtyä jatkuvan välittämisen polulle. Vain toinen niistä on kestävä.
Voit silti joissain kohdin valita, poltatko itsesi pelistä, josta et liiemmin edes välitä. Usein muutoksen edessä seisovat omat ennakkoluulomme. Harha siitä, että minut hylätään, mikäli teen asioita toisin.
Oma jaksamisesi on aina tärkeämpää kuin yksikään työtehtävä. Se ei tarkoita, ettetkö voisi ottaa vastaan kuormitusta. Ennemminkin sitä, että vain sinä voit asettaa itsellesi rajat, jotka kunnioittavat omaa jaksamistasi. Kuten olet huomannut, kukaan muu ei sitä tee. Ne rajat valjastavat myös ammattitaitosi todellisen potentiaalin.
Palataan alussa kertomaani esimerkkitapaukseen. Huomasin, että vastaukseni (etten aio ottaa enempää asiakkaita itselleni) herätti työtoverissani ärtymystä. Ikään kuin olisin päättänyt poiketa yhdessä sovituista pelisäännöistä. Siitä, että on tärkeää olla alati kiire ja jatkuva tuska päällä. Muuten joku huomaisi huijarisyndrooman, eikä siitä hyvää seuraisi.
Valitsin tehdä toisin, itselleni kestävämmin.
En saanut potkuja, eikä minua hylätty.
Selän takana käytyjen kahvipöytäkeskusteluiden supinoista en voi mennä takuuseen, mutta toisaalta, ne eivät liene tässä yhteydessä minun teekuppini.
Lisää Harri-Pekan ajatuksia erilaisten pelkojen ja epävarmuuksien kohtaamisesta voit lukea kirjasta Tunne pelkosi, vapaudu elämään.
Olet ihan puhki ja lupautunut muuttamaan ystävääsi lauantaina. Kenen tarve on tärkeämpi, muuttoapu ystävälle vai lepohetki itsellesi? Mahdollisesti et salli itsellesi edes harkitsevaa ajatusta siitä, että voisit toimia niin kuin itsellesi olisi hyväksi. Elämä on silloin usein täynnä pitäisejä, ei-pitäisejä ja olisi pitänyitä. Olo voi olla aika uupunut ja mieli usein matala. Lisäksi silti piinaamme itseämme siitä, että ihmissuhteissamme sakkaa tai emme uskalla kulkea kohti sydämen kutsuja. Tai ihmettelemme, miksi ahdistaa niin paljon “vaikka kaikki on ihan hyvin”.
Ilman rajoja ei voi olla syvästi hyvinvoiva olo. Eikä rajoja voi olla ilman sisäistä turvaa. Erittäin monella meistä suomalaisista kuitenkin on pikemminkin paljon sisäistä turvattomuutta kuin turvaa. Hyvä uutinen on, että sisäistä turvaa voi löytää ja vahvistaa minkä ikäisenä tahansa. Voi oppia kuulemaan ja tunnistamaan tarpeitaan ja rajojaan – ja toimia niiden mukaan.
Muuttamisesta kieltäytyminen voi herättää ihan hirmu määrän syyllisyyttä: kenen tarve ja tunne on oikea? Saatko olla väsynyt ja pötköttää sohvalla, kun tiedät toisten kantavan sohvaa seiskakerrokseen? Rajaaminen herättää usein pohjimmiltaan jäätävää ja usein tunnistamatonta pelkoa: jäänkö yksin? Tulenko torjutuksi ja hylätyksi? Saanko ikinä itse muuttoapua sitä tarvitessani, jos en nyt mene vaikka olen valvonut viikon?
Rajaaminen herättää yleensä myös akuutisti enemmän tai vähemmän pelkoa. Jotkut tilanteet herättävät traumaresponssin, ja silloin rajaaminen on erittäin vaikeaa ilman sisäisen turvan ja itsensä rauhoittamisen työkaluja. Se on syy, miksi jäämme itsellemme haitallisiin ihmissuhteisiin ja tilanteisiin.
Syyllisyys ja pelko, joita emme ole vielä uskaltaneet tai osanneet kohdata ja kannatella ilman että ohjaudumme niiden kautta, estävät meitä rajaamasta. Käytännössä rajaaminen tarkoittaa siis omien tunteiden kohtaamista. Omia tunteitaan voi kohdata ja kannatella vasta, kun siihen on turvaa eli yhteyttä kehoon, kykyä hermostonsa rauhoittamiseen ja omassa joukkuessaan olemiseen.
Ajattelemme rajoja herkästi mustavalkoisesti: joko tai. Joku kärsii, jos minä en jousta. Kun turva vahvistuu, luova ajattelu vahvistuu: lepään lauantaina ja ehdotan, että menisin jeesaamaan ystävää laatikoiden purkamisessa sunnuntaina. Tai vien meille retkilounaan uudelle asunnolle. Omien rajojen valitseminen ei tarkoita, että niitä tarvitsee kuitenkaan kompensoida. Saat valita itsesi – ja silloin vasta oikeastaan ilmaannut aikuisena ystävyyteenne muuttajakamusi kanssa. Ystäväsi voi oppia luottamaan, että sinä huolehdit itsestäsi ja se tuo suhteeseen turvaa. Hylätyksi ja torjutuksi tulemisen ja yksinjäämisen pelot eivät “kaadu” suhteenne päälle. Ne saavat olla olemassa, mutta nyt otatkin niistä koppia itse.
Voimme alkaa tunnistaa toimintaamme (ja rajattomuuttamme) ohjaavia pelkojamme kun turvamme vahvistuu. Emme enää itse jätä itseämme vaan alamme pikku hiljaa yhä enemmän ohjautua itsestämme käsin. Silloin otamme vastuumme omasta hyvinvoinnistamme, ja voimme oikeasti alkaa voida syvästi hyvin.
Kun uskaltautuu opettelemaan rajaamista, alkaa käytännössä saada voimaansa takaisin. Sillä puolestaan on suora yhteys esimerkiksi uskallukseen toteuttaa unelmiamme. Loppujen lopuksi rajaamiseen, pyytämiseen, kohti kulkemiseen, uskaltamiseen ja itselle hyvän sallimiseen tarvitaan pohjimmiltaan ihan samaa asiaa: turvallista, kannattelevaa yhteyttä itseen.
Videolla avaan tarkemmin, miksi rajaaminen voi olla niin vaikeaa ja herättää vaikeita tunteita ja kuinka alkaa opetella rajaamista.
Kuva: Unsplash
Voimauttavat kurssini ja terapeuttisen valmennukseni löydät TÄÄLTÄ.
