Sivu 7 – Hidasta elämää

Et koskaan yllä ihannekuvaan itsestäsi, mutta olet silti rakkauden arvoinen – Tämän oivaltamien mullistaa elämän

Yksi suurimpia esteitä itsemme rakastamisen tiellä on, että yritämme oppia rakastamaan itseämme egomme eli minäkäsityksemme tasolla.

Uskomme, että jos vain jollakin tavoin oppisimme täyttämään mielemme ylituomarin asettamat ehdot, ylettyisimme minäkäsityksemme vaatimuksiin, olisimme rakkauden arvoisia ja osaisimme rakastaa itseämme.

Yrityksistämme huolimatta se ei onnistu, koska egominä ei osaa rakastaa. Ego on erillisyyden ilmentymä, sillä ilman erillisyyttä ei olisi egoakaan eli minää, johon vahvasti samaistumme. Niinpä egolle rakkaus ja siihen sisältyvä yhteys on täysin käsittämätön, jopa äärimmäisen pelottava ajatus, sillä yhteydessä erillisyys katoaa. Rakkaudessa egomme ja mielen ylituomari lakkaavat olemasta.

Saatamme estellä rakkaudelle avautumista, koska pelkäämme menettävämme vaivalla rakennetun minäkuvamme. Olemme satsanneet niin paljon minäkäsitykseemme ja yrittäneet olla egon luoman mielikuvaminämme kaltaisia, että emme ihan herkästi halua luopua siitä.

Olemme jopa saattaneet käyttää minäkuvaamme tarinoineen valuuttana, jolla olemme hankkineet huomiota ja välittämistä. Ei siis ihme, jos pelkäämme tuon kuvan rikkoutumista.

Totta onkin, että mielikuva on hyvin hauras. Vaikka olemme vahvasti samaistuneet minäkäsitykseemme, syvällä viisautemme pohjavireessä tiedämme sen olevan vain kuva. Se ei ole totuus meistä.

Sinä et ole mielikuva itsestäsi.
Minäkäsityksesi ei ole todellinen minuutesi,
joka on jotain paljon kauniimpaa ja suurempaa.

Niinpä rakkaudelle antautuminen mullistaa ja muuttaa tarinaa itsestämme. Vaikka tuo muutos olisi pelkästään hyvää tuottava, voimme silti pelätä sitä.

Ego vakuuttelee meille, että parempi tuttu tuska kuin tuntematon rakkaus. Kauhuissaan se muistuttaa meitä, että emmehän me voi olla varmoja, onko muutos kaiken vaivan arvoinen.

Voimme myös pelätä, että minäkäsityksemme takaa paljastuu jotain ikävää. Saatamme uskoa, että pohjimmiltaan meissä on jotain pahaa – ja eihän kukaan halua nähdä omaa pahuuttaan. Tai jos tutun minäkäsityksen ja tarinan takana onkin pelkkää tyhjyyttä? Tai jotain sellaista, josta emme pidä?

Olotila on kuin uimaan opetellessa, kun ei tiedä, missä on pohja ja minkälaisia petokaloja uiskentelee jalkojemme ympärillä. Kun menetämme mielikuvan itsestämme, on kuin menettäisimme lapsuuden uimarenkaamme. Pelkäämme hukkuvamme ja katoavamme pois. Niinpä mieluummin luotamme, että minäkäsitys takaa turvallisuutemme.

Koska koemme olevamme erillisiä rakkaudesta, uskomme herkästi olevamme vastakkaisella puolella kuin rakkaus. Erillisyydestä elinvoimansa saavat ego ja mielen ylituomari taistelevatkin kaikin voimin rakkautta vastaan.

Mielen ylituomari pyrkii olemaan ohjaksissa ja kontrolloimaan, hallitsemaan ja käyttämään valtaa elämässämme. Se saa meidät pelkäämään, että menetämme rakkaudessa riippumattomuutemme ja hallinnantunteemme. Se saa meidät puolustautumaan rakkautta vastaan, koska pelkäämme rakkauden alistavan meidät ja muuttavan meidät tahdottomiksi tossukoiksi.

Halussaan kontrolloida elämäämme mielen ylituomari uskoo olevansa paljon pätevämpi kuin rakkaus ikinä olisi, joten se saa meidät epäilemään rakkauden riittävyyttä ja kyvykkyyttä hoitaa hommat. Voimme pelätä, että rakkaus ei riitä korvaamaan sitä, minkä menettäisimme luopuessamme egon ja ylituomarin rakentamista puolustus- ja selviytymismekanismeista.

Pelkäämme, että rakkaus on liian vähäpätöinen, vaikka samalla voimme tuntea itsemme pieniksi ja voimattomiksi rakkauden mahtavan voiman edessä.

Ja kuitenkin rakkaus antaa meille ilmaiseksi ja vaivatta sen, mihin mielen ylituomarin komennossa epätoivoisesti ja ikuisesti pyrimme.

Kun avaudut rakkaudelle, oivallat:

Sinä olet puhdasta rakkautta.
Olemassaolomme on rakkautta.

Miten päiväsi muuttuisi, jos hyväksyisit olevasi rakkautta juuri tässä ja nyt?

Teksti pohjautuu kirjaani Avaudu rakastamaan itseäsi, jonka avulla ymmärrät, miten egominä ja mielen ylituomari toimivat estäessään meitä rakastamasta itseämme.

Tutustu koulutus- tai valmennustarjontaani tai tilaa onnellisuusluento TÄSTÄ

Maailma ei kaadu, jos olemme vähän vähemmän vaativia itsellemme

Itseltään vaatiminen on selviytymiskeino. Se näkyy kaikenlaisena puskemisena ja ponnisteluna, pitäiseinä ja ei pitäiseinä, itsekkyyden ja lepsuuntumisen pelkona ja niin, että taistelee tunteidensa kanssa. Vaatiminen on itsensä lempeästi kannustamisen ja uteliaasti suhtautumisen vastakohta.

Kun vaatii itseltään, menee herkästi rajojensa yli, koska toimii tunnistamattomien pelkojen ja arvottomuuden ajamana. Voi olla tosi vaikeaa rajata tai edes ajatella, että voisi tehdä ja elellä sen mukaan, mikä itselle on hyväksi. Ei se ole itsekkyttä, eikä tarkoita ettemme huomioisi myös muita tai osaisi joustaa.

Usein vaativuus on ihan huomaamatonta – pakotamme itsemme taipumaan tilanteisiin, jotka eivät tunnu hyvältä tai suostumme jatkuvaan ponnisteluun, koska pelkäämme valita itsellemme hyvää.

Pelkäämme, ettei meitä voi hyväksyä tällaisenamme. Kun vaadimme itseltämme, yritämme suojautua arvostelulta, mutta sisäisesti piiskaamme itseämme tai ajattelemme ihan rajattomasti, että “kyllä mun nyt pitää”.

Emme pääse suojaan elämän myrskyiltä tai tule kaikissa tilanteissa ymmärretyksi tai tuetuksi, vaikka kuinka runttaisimme itseämme ruotuun. Olemme kaikki keskeneräisiä; jonkun ihana on jonkun ärsykki – aina. Maailma ei kaadu, jos olemme itsellemme vähän lempeämpiä. Päin vastoin: saamme voimavaroja kannatella ja kohdata vaikeita tunteita, uskallamme rajata enemmän ja olla kiltimpiä itsellemme. Vaativuuden takana on arvottomuudella maustettua turvattomuutta. Emme eheydy ankaruuden myötä ja yrittämällä niin hitsisti olla kelpaavia ja parempia ja rankaisemalla itseämme. Eheydymme sisäisen turvan ja lempeyden vahvistamisen myötä.

Miksi olemme niin vaativia itsellemme? Millaisia himmaavia uskomuksia vaatimusten alla on? Mitähän tehdä asialle? Katso videolta lisää.

Kuva: Unsplash

Voimauttavat kurssini ja terapeuttisen valmennukseni löydät TÄÄLTÄ.

Miksi narsistin uhri huutaa ja “sekoilee”?

Olenko itse narsisti?

Olen saanut työssäni kohdata lukuisia narsististen ihmisten uhreja. Mitä enemmän ilmiötä tutkin, näen yhä enemmän sitä, millaisten asioiden kanssa uhrit suhteissaan ja itsensä kanssa painiskelevat. Minulle yllätys on ollut se, miten samankaltaisia piirteitä narsistisissa parisuhteissa kipuilevissa uhreissa on. Uhrit ovat hyvin usein herkkiä, empaattisia, hyvin vastuullisia ihmisiä, jotka uskovat ihmisistä hyvää ja ovat valmiita tekemään (liikaa) töitä ihmissuhteen eteen.

Tässä tekstissä haluan keskittyä aiheeseen, joka on hyvin kipeä asia poikkeuksetta kaikille narsististen ihmisten uhreille. Siihen tosiasiaan, että uhri alkaa usein suhteessa huutaa, reagoida voimakkaasti, heitellä tavaroita ja jopa kajota toiseen fyysisesti. Näitä reaktioita on ihmisillä, jotka eivät ole aiemmin olleet millään lailla äärikiukkuisia tai huutavia raivopäitä.

Edellä kuvatut reaktiot saavat uhrin kyselemään poikkeuksetta yhtä ja samaa kysymystä: ”Olenko itse narsisti?”.

Uhrin reaktioita käytetään häntä vastaan

Edellä esitetty kysymys juontaa ehkä juurensa siitä, että narsististen ihmisten kohdalla puhutaan aina narsistisesta raivosta. Narsistin uhrin voimakkaat reaktiot saavat narsistin käyttämään tässäkin asiassa sumutusta. Narsistinen ihminen saa toisen raivon valtaan ja kun saa toisen raivostumaan, on hänellä jälleen yksi keino käsissään, jolla voi toista satuttaa. Eli narsisti nimittää huutavaa uhriaan sekopäiseksi hulluksi ja narsistiksi.

Tiedän monia narsistien uhreja, joiden voimakkaita tunnereaktioita on käytetty heitä vastaan esimerkiksi lapsia koskevissa oikeudenkäyntiprosesseissa. On tosi vaikeaa puolustaa itseä, kun tietää, että se on totta, että huusi ja raivosi ja epäilee itsekin, että on narsisti tai vähintäänkin tulossa hulluksi. Moni uhri sanoo uudelleen ja uudelleen, ettei oikeasti ole sellainen kuin on suhteen aikana ollut. Ja se on ihan totta.

Narsistin uhrin hermosto reagoi alistamiseen ja kaltoinkohteluun

Totisinta totta on kuitenkin ainoastaan se, että suhde narsistisen ihmisen kanssa on uhrille hyvin kuormittavaa ja uuvuttavaa. Uhrit ovat sumutuksella ja manipuloinnilla sekoitettuja ihmisiä, jotka eivät enää tiedä, mikä on totta ja mikä ei. He eivät tiedä, näkevätkö asiat oikein vai väärin. Eivätkä he useinkaan ymmärrä, miksi reagoivat kuten reagoivat.

Narsistisissa suhteissa on niin paljon kaikkea outoa, päätöntä ja raskasta, että uhrin hermosto kärsii. Ja kun hermosto on kovilla, alkaa uhri kärsiä unettomuudesta, hikoilusta, ahdistuneisuudesta, muistivaikeuksista, keskittymiskyvyn puutteesta, ärtyneisyydestä ja lopulta uupumuksesta. Sympaattinen hermosto käy ylikierroksilla, joskus iskee lamaannusvaiheen (masennuksen) päälle ja ihmisen sisin huutaa epätoivosta.

Narsistin uhri ei ole narsisti, vaikka hän ”sekoilee” ja huutaa. Uhri huutaa epätoivoa, koska joko alistuu suhteessa tai tappelee raivokkaasti jatkuvaa alistamista vastaan. On normaalia reagoida epätoivoisella huutamisella kaikkeen siihen älyttömyyteen, jota joutuu kokemaan.

Positiivinen puoli tuossa on se, että oma tahto, voima ja rajat lähtevät nousemaan, kun mitta tulee täyteen alistamista ja kaltoinkohtelua.

Jos aihe koskettaa ja kiinnostaa, kurkkaa teokseni Toivon kirja narsistin haavoittamalle.

Itsetunto vai itsetuntemus – kumpi on tärkeämpi?

Moni meistä toivoo parempaa itsetuntoa. Itsetunto rakentuu läpi koko elämän. Hyvä itsetunto perustuu kahteen myönteistä ja voimaannuttavaa olotilaa tuottavaan ihmisenä olemisen tapaan: ensiksikin kykyyn tehdä asioita ja saavuttaa toiminnan kautta haluamansa ja toivomansa. Toiseksi hyvä itsetunto rakentuu toisiin ihmisiin liittymisen, luottamuksen ja turvallisuuden tunteen kokemuksen kautta.

Toivotko sinä parempaa itsetuntoa? Oletko kenties tottunut elämään toisten ohjauksen ja käskyjen varassa tai jopa alistamisen uhrina?

Odotuksemme ja toiveemme, jotka eivät koskaan näe päivänvaloa ja täyty ja jotka hautautuvat toisten meille asettamien odotusten, käskyjen, alistamisen ja ohjauksen alle ja joiden täyttäminen ei tunnu hyvältä, nakertavat omaa voimaamme. Toisten odotusten täyttäminen vie meidät pikku hiljaa yhä kauemmas omasta taidostamme elää tässä ja nyt, omista arvoistamme ja mikä on meille merkityksellistä. Toisten odotusten täyttäminen horjuttaa perustavanlaatuisella tavalla yhteyttä itseemme, itsetuntemustamme ja itsetuntoamme.

Itsetunto ja itsetuntemus kulkevat käsi kädessä

Jotta voisi kokea omaavansa hyvän itsetunnon, on tiedettävä oma arvonsa, mitä haluaa ja on pystyttävä käyttämään omaa voimaansa. Mitä oma voima sitten on? Omassa voimassaan elävä ihminen pystyy luomaan omaa elämää, jolloin omasta voimasta tulee loputon hyvän energian lähde. Omassa voimassaan elävä ihminen kykenee hallitsemaan ajatuksiaan, myös hermostoaan ja elämään tässä ja nyt. Hyvän itsetunnon omaava, omassa voimassaan elävä ihminen hyväksyy myös rosoisuutensa, hän kykenee ohjaamaan valoaan ja varjoaan, hän kykenee ohjaamaan ajatuksiaan hyvältä tuntuvaan suuntaan. Hyvän itsetunnon omaava ihminen löytää omalta polultaan eksyneenäkin takaisin aitoon itseensä, omaan ytimeensä ja valoonsa.

Hyvän itsetunnon rakentaminen alkaa itsetuntemusta lisäämällä. Toimi näin, jos haluat lisätä itsetuntemustasi ja sitä kautta itsetuntoasi:

Suuntaa huomio sinusta itsestäsi hyvältä tuntuviin asioihin ja tekemisiin, asioihin, jotka eivät vahingoita sinua.
Tutustu ajatuksiisi, tuntemuksiisi ja uskomuksiisi. Mitkä niistä ovat totta ja mitkä niistä tukevat sinua elämän mittaisella matkallasi.
Tutustu myös kehoosi ja sen tuntemuksiin läsnäolo- ja tietoisuustaitoja kehittämällä.
Ole valmis vaihtamaan näkökulmaa.
Opettele käyttämään omaa voimaasi ja suuntaamaan ajatuksesi kohti sinulle merkityksellistä ja arvokasta.
Tunnista omat rajasi.
Havainnoi, miltä hyvässä tunnetilassa eläminen voi tuntua. Pohdi, oletko joskus elänyt hyvässä tunnetilassa, miten siinä onnistuit ja mitä siitä seurasi?
Makustele sanaa tahdonvoima ja mitä pienikin askel oman tahdonvoiman suuntaan voisi sinun elämässäsi käytännössä tarkoittaa juuri nyt.
Haasta itsekriittinen puheesi, miten voisit myötätuntoisemmin, kiltimmin ja rakentavammin puhua itsellesi.
Kommunikoi selkeästi.

Itsetuntemus auttaa vaikeuksissa

Elämässä tulee aina eteen asioita ja tilanteita, jotka eivät tunnu itsestä hyvältä. Hyvä itsetuntemus auttaa kuitenkin selviytymään ja menemään eteenpäin. Itsessään joutuu hyväksymään myös sen, että ei ole kaikessa hyvä, oikeassa, mokaa, satuttaa toista tai epäonnistuu. Haavoittuvuus, kärsimys ja virheet ovat osa kaikkien elämää ja osa jaettua ihmisyyttä. Itsemyötätunto ja armollisuus auttavat kestämään elämän iskuja ja haasteita, mutta ennen kaikkea kasvattamaan voimavaroja ja omaa voimaa.

Itsetuntoaan voi vahvistaa parhaiten vahvistamalla itsetuntemustaan, laajentamalla itsensä hyväksynnän ja myötätunnon aluetta haavoittuvuuteen, epäonnistumisiin ja siihen, ettei aina osaa kaikkea. Hyvän itsetunnon perusta nojaa itsetuntemukseen ja itsemyötätuntoon. Kun olet seuraavan kerran itsetuntoasi horjuttavassa tilanteessa, kysy itseltäsi: ”Mikä olisi parasta minulle juuri nyt?”

Artikkelikuva Mellamed on Pexels.

Tutustu työhöni täältä.

Hyvä nykyhetki vai tulevaisuudessa siintävä tavoite – kumpi on tärkeämpi sinulle?

Voit ajatella aktiivisesti mitä tahansa hetkeä, paitsi juuri tätä kyseistä hetkeä. Ainoa, mitä voit tässä ja nyt tehdä, on havainnoida ja olla läsnä. Ajatukset kurottavat väen väkisin joko menneeseen tai tulevaan. Ja koska molemmat eivät ole todellisia vaan kuvastimia jostain, ei omiin ajatuksiin kannata suhtautua kovinkaan vakavasti. Ei ainakaan useimmiten.

“Älä usko kaikkea mitä ajattelet” julisti sittemmin menehtynyt Björn “Natthiko” Lindeblad kirjassaan Saatan olla väärässä (Aula & co, 2021). Suosittelen lämpimästä tuon koskettavan ja viisaan teoksen lukemista tai kuuntelemista. Värikkään elämänsä aikana Lindeblad oppi, ettei omiin ajatuksiin kannata identifioitua. Ne saattavat toisinaan olla väärässä.

–––

Älyllinen ajattelu rakentuu lähes yksinomaan egon varaan. Sille käsitteiselle tarinalle, jonka läpi koemme itsemme sekä ympäröivän maailman. Ego on usein känninen isäntä, joka pauhaa ja vaatii. Se yrittää ymmärtää, saada selkeyttä. Toisaalta ei egoa soisi liiaksi myöskään moitittavan.

Se kun pistää meidät liikkeelle.

Ego saa meidät tavoittelemaan asioita. Se on ajuri sille, että ylipäätään saamme aikaan jotain. Haaste piilee siitä, että egosta juopuneena tavoittelemme asioita nimenomaan ego-lähtöisesti. Statusta, glooriaa ja mammonaa.

Kun kuvailemme menestynyttä ihmistä, teemme sen siveltimellä, jota ohjaa juurikin ego-lähtöinen ajattelu. Rikas ja kuuluisa liikemies on silmissämme menestynyt, mutta tukirahoilla arkea pyörittävä yksinhuoltajaäiti ei. Tämän seurauksena pyrimme tavoittelemaan ulkoista menestystä, joka siintää aina jossain kauempana.

Kaiken kruunuksi, tavoitteen saavuttaminen ei tee meitä onnelliseksi, ei ainakaan kovin pitkäksi aikaa.

–––

Elämän pelissä kysytään taitoja, jotka helpottavat arkea ja yhteistyötä. Ulkoisen menestymisen voi nähdä osana tätä peliä. Pelin ei ole tarkoitus olla halventava kuvaus, vaan ennemminkin havainnnollistava. Meidän on hyvä mukautua tiettyihin lainalaisuuksiin, jos haluamme luovia yhteisessä arjessa.

Samalla on tärkeää, että ihmisen tavoitteet lähtevät suurimmaksi osaksi ennemmin sielun pyrkimyksestä, kuin tarpeesta pelata elämän peliä.

Mihaly Csikszentmihalyi on popularisoinut flow:n käsitteen, joka nojaa juurikin sielulliseen tekemiseen. Siihen, että uppoudumme johonkin meille merkitykselliseen tavalla, joka läpäisee tietyn rationaalisuuden rajan. Emme aktiivisesti ajattele tekemistä, vaan annamme virtauksen viedä. Toimimme flow-tilasta käsin.

Kenties näiden kahden, elämän pelitaitojen sekä sielun pyrkimyksen, yhdistelemisessä piilee avain merkitykselliseen tavoitteellisuuteen. Voimme asettaa pitkän aikavälin tavoitteita ja pyrkiä kohti jotakin, mutta ennen kaikkea, meidän tulisi tavoitella hyvää nykyhetkeä.

–––

Haastan sinua pohtimaan omalla kohdallasi elämäsi tavoitteita? Onko kiikarisi kohdistettu siihen hetkeen kun saavutat ne? Oletko sitten onnellinen?

Vai oletko onnellinen jo nyt kun saat mahdollisuuden tavoitella itsellesi merkityksellisiä asioita?

Kenties yksi itsellesi suotuisin valinta on tavoitella tulevaisuutta ja tutkia menneisyyttä siten, että ne tuntuvat pääsääntöisesti hyvältä ja merkitykselliseltä juuri nyt.

Rakastaa tavoittelemista, ei tavoitetta.

Harri-Pekan kirjaan Tunne pelkosi, vapaudu elämään -kirjaan voit tutustua TÄÄLLÄ.

Avaa ovi intuitiolle – Asiat voivat lutviutua paremmin kuin osaat kuvitella

Eihän tässä ole mitään järkeä! – ajattelet, kun olet saanut pähkähullun idean ja seuraavaksi päättänyt seurata sitä. Et vielä aivan tarkkaan tiedä, mitä on tulossa, mutta tätä kutsua piti seurata. Ja ei, todennäköisesti valinnassa ei olekaan ”järkeä”, sillä mikäli idea on vahvasti intuitiosi kypsyttämä, se ei ole tietoisen mielen ja loogisen päättelysi tuote. Intuitio ammentaa syvemmistä lähteistä, alitajunnastamme ja sieltä mitä parhaimmat tutkimuksemmekaan eivät taitavasti yllä selittämään, näkymättömästä.

Meillä kaikilla on kyky luontaiseen intuitioon

Me ihmiset olemme intuitiivisia. Kaikki meistä. Elämä ilman intuitiota olisi mahdotonta. Kysymys kuuluu ainoastaan, kuinka paljon painoarvoa kuulemallemme ohjaukselle kukin annamme. Sinulla on luontainen kyky vaistota, vainuta, aavistaa itsesi tai kokonaisuuden parhaaksi. Alun perin olemme tarvinneet tätä kykyä väistääksemme henkeä uhkaavat vaarat ja ollaksemme valppaita reagoimaan. Tänä päivänä päinvastoin aistit kuormittuvat kaikella, mikä sotkee oman autenttisen kyvyn tietää, mikä olisi paras ratkaisu. Omaa ohjausta on vaikeampi erottaa, kun on jatkuvasti kosketuksissa toisten elämiin ja kokemuksiin informaatiotulvassa.

Näen intuition eli kykymme kuunnella sisäistä ohjaustamme yhtenä ihmisen huimimmista supervoimista. Taiteen tohtori, intuition tutkija Asta Raamikin on sekä kirjassaan Älykäs intuitio (S&S, 2016) että luennoillaan todennut tutkimusten eri alojen nobelistien, visionäärien ja innovaattoreiden parissa osoittavan intuition olleen korvaamaton työkalu uuden hahmottamisessa ja monimutkaisessa ongelmanratkaisussa.

Olen henkilökohtaisesti saanut läpi aikuiselämäni kuulla olleeni rohkea elämänvalinnoissani. Tosiasiassa olen tainnut toistuvasti vain tehnyt valintoja, joissa ”ei ole mitään järkeä”. Eli valinnut vahvasti intuitioni tukemana. Niin on käynyt maailmanmatkojeni, kumppanini ja asuinmaani suhteen. Intuition varaan laskeutuessa kukaan ei anna takeita, että tästä valinnasta tullaan ehjin nahoin ulos. Intuition varaan laskeutuminen on tosielämän benjihyppy, uudestaan ja uudestaan. Se kutsuu toimimaan kehottamalla ensin vienosti ja sitten röyhkeämmin. Ohitatko vai kuunteletko? Jos intuitio kerran puhuu meille kaikille, kuinka ihmeessä omaa sisäistä navigaattoriaan voisi kuulla paremmin?

Steppejä intuitiivisempaan elämään

1) Tarkista oma kontrollintarpeesi. Mitä kaikkea koet tarpeelliseksi tietää ennalta ja varmistella? Intuitiivisen valinnan varaan laskeutuessa astut ei-tietämisen maalle. Ja se on paljon epämukavampi paikka kuin tietämisen maaperä.

2) Pyri erottamaan, mikä todella on omaa sisäistä ohjaustasi ja mikä muiden. Kenen äänet risteilevät päässäsi, kun teet arjen tai elämäsi valintoja? Tämä on kuin radiokanavan virittämistä. Kuka himmaa, toppuuttelee ja sabotoi? Onko se joku läheisesi vaiko sinä itse? Tyypillisesti sabotöörin paikalta löytyy oma sisäinen kriitikkosi, joka on voinut sisäistää elämäsi aiempien vaiheiden toppuuttelijoiden puheita. ”No, mutta kannattaisiko tuota vielä miettiä” ja ”Älä nyt hupsu ole, eihän kukaan luopuisi tuollaisesta diilistä” ja sitä rataa, voivat olla alun perin elämäsi kasvattajien: vanhempiesi, läheistesi, opettajiesi tai ystäviesi ääniä, jotka olet sisäistänyt. Sisäisen sabotöörin väistymiseen auttavat tarvittaessa myös keskustelut psykologin tai muun ammattilaisen kanssa.

3) Kun olet onnistunut seuraamaan intuitiotasi, joudut mahdollisesti sietämään pirullista oloa, kuin olisit tulossa hulluksi ja sekoamassa. Esimerkiksi vahvasti intuitionsa seuraamana voi lähteä parisuhteesta, hyvästäkin työpaikasta, kieltäytyä toisesta tai muuttaa itselle vieraaseen kaupunkiin. Kaikissa näissä olo voi aluksi olla kuin järkensä menettäneellä. Oman elämän asetukset nyrjähtävät, kun aluksi mikään ei ole paikallaan. Ehkä tosiaan menetit järkesi ja sait intuitiollesi vahvistusta siinä kaupassa?

4) Intuitiivisen valinnan tehtyäsi saat asettua alttiiksi ihmeille. Onneksi olkoon, olet tullut hullunmyllyn läpi, seurannut intuitiosi villiä ääntä ja nyt saat ottaa vastaan sen tarjoilemat lahjat.

Intuition seuraamisesta voi seurata ihmeellisiä asioita

Toistuvasti saan sekä itse huomata että asiakkaitteni kautta todistaa, että intuition seuraaminen todella ON rohkeinta, mitä voi tehdä ja altistaa meidät omaa käsityskykyämme ihmeellisemmille asioille tapahtua. Aivan kuten niille keksijöille ja nobelisteille, jotka ovat intuitiotaan käytettyään innovoineet jotakin, mitä eivät aiemmin osanneet kuvitellakaan.

Intuition ja loogisen päättelyn kautta eläminen eivät kuitenkaan sulje toisiaan pois. Tarvitsemme niitä kumpaakin ihmiseloomme. Mitä enemmän annat sijaa sisäiselle ohjauksellesi, intuitiollesi, sitä enemmän avaat ovia ihmeelle.

Intuitiivinen elämä on elämistä ihmeessä. Arjessa, aivan kaikkien meidän ulottuvilla.

Tällaisesta ihmisestä voi tulla narsistin uhri – Moni narsistisen kumppanin kanssa elävä on kiltti ja herkkä vastuunkantaja

Narsistin uhri kysyy usein itseltään näitä kysymyksiä

Miksi olit niin sokea, ettet tajunnut, millaisesta tyypistä on kyse?

Miksi jätit ohittamatta varoitusmerkit?

Miksi jäit, vaikka sinua kohdeltiin niin huonosti?

Miksi jokainen narsistisen ihmisen läheisyydessä ollut ihminen tuntee itsensä huonoksi ja syylliseksi? Ehkä osittain siksi että hän kysyy noita kysymyksiä itseltään suhteen jälkeen. Edellä mainittuja kysymyksiä esittävät myös ne, jotka seurasivat suhdetta sivusta ja saavat uhrin tuntemaan itsensä entistäkin huonommaksi.

Kaikki eksät eivät ole narsisteja, mutta narsistisia piirteitä on monella

Kaikki eksät eivät ole narsisteja, eivätkä varsinkaan narsistisiksi persooniksi diagnosoituja ihmisiä, mutta totuus on, että vahvoja narsistisia piirteitä omaavia ihmisiä on keskuudessamme tosi paljon. Jokaisesta meistä löytyy kyky manipuloida ja temppuilla, mutta on ihan eri asia satuttaa, hyväksikäyttää ja kaltoinkohdella toista ihmistä ilman huonoa omaatuntoa siihen pisteeseen, että hänestä on imetty voima, ilo, itsetunto ja elämänhalu. Narsistinen ihminen oikeuttaa tekonsa aina toisen ihmisen kautta tyyliin: ”Jos sinä et olisi käyttäytynyt huonosti, ei minun olisi tarvinnut pettää sinua.”

Narsistinen ihminen imee uhrinsa tyhjiin kuin hämähäkki saaliinsa. Olen tavannut lukuisia narsistien uhreja, jotka voivat suhteessa ja suhteen jälkeen hirvittävän huonosti. Moni kärsii hermostollisesta oireilusta, univaikeuksista, ahdistuneisuudesta, paniikkikohtauksista, masennuksesta ja monenlaisesta post-traumaattisesta stressioireilusta.

Moni narsistin uhri tuntee herkästi syyllisyyttä

Yllättävän moni narsistin uhri on kiltti, herkkä ja toisten tarpeista huolehtiva vastuunkantaja, joka tuntee helposti syyllisyyttä. Uhrilla on usein myötätuntoinen sydän sekä paljon halua ja pitkämielisyyttä kasvaa ja kehittyä. He myös uskovat ihan viimeiseen asti siihen, että se toinen haluaa tuota samaa. Moni uhri uskoo ja toivoo, vaikka tosiasiat puhuisivat ihan muuta. Narsistin sanat ja teot ovat usein niin ristiriitaisia, ettei uhri voi tietää, mikä on lopulta totta ja mikä ei. On vaikea lopettaa suhdetta, josta ei tiedä, mikä on todellinen totuus: väärinkohtelu vai hyvinpitely.

Usein suhde päättyy vasta, kun se menee monella tavalla tosi rumaksi. Ja uhrin käteen jää se, ettei suhteen eteen tehdystä työstä välttämättä jäänyt jäljelle muuta kuin särkynyt sydän, tyhjä pankkitili ja monella tavoin kaltoinkohdeltu keho ja mieli.

Ja siltikin ajan saatossa voi käydä niin, että uhri nousee tuhkasta ja huomaa kasvaneensa henkisesti tosi paljon. Usein uhri jättää taakseen sen kiltin alistujan ja rajattoman itsensä uhraajan ja nousee omaan voimaansa. Hyvin monen elämän kipukohdan voi muuttaa henkiseksi kasvuksi, niin myös edellä kuvatun kokemuksen.

Uusin kirjani Toivon kirja narsistin haavoittamalle käsittelee suhdetta narsistisia piirteitä omaavan henkilön kanssa, minäkuvan vääristymiä ja lopulta sitä, miten suhteen voi kääntää henkiseksi kasvuksi ja eheytymismatkaksi.

Miten traumaa voidaan hoitaa kosketuksen avulla? – Näin kosketus vaikuttaa trauma-aivoihin

Miten traumaa voidaan hoitaa kosketuksen avulla? Miten trauma vaikuttaa aivoihin? Mitä trauma-aivoissa tapahtuu ja miten kosketus vaikuttaa aivoihin? Traumaterapeutti vastaa.

Kirjoittaja Erika Louhivuori on Trauma Discharge -terapeutti, eli kehollinen traumaterapeutti, joka auttaa vastaanotollaan Helsingissä hermoston ja trauman kanssa kamppailevia asiakkaita. Erika kouluttaa alalle myös muita ammattilaisia ja pitää vireystilan säätelyyn liittyen verkkokursseja ja workshoppeja.

Tänä päivänä somaattisten menetelmien hyödyntäminen trauman hoidossa alkaa olla arkipäivää. Itse asiassa suurin osa maailman trauma-asiantuntijoista suosittelevat somaattista, eli kehollista, hoitoa perinteisen psykoterapian rinnalle. Myös kosketusta pystytään hyödyntämään trauman hoidossa.

Tieteellinen selitys siitä, miten traumaa voidaan parantaa kosketuksen avulla, liittyy mantelitumakkeeseen, eli meidän aivojen hälytyskeskukseen, ja siihen liittyviin muutoksiin traumaattisten tapahtumien yhteydessä.

Miten trauma vaikuttaa aivoihin ja hermostoon?

Normaalin vaaratilanteen sattuessa AMPA- reseptorit, mantelitumakkeen pinnassa löytyvät hermosolut stimuloituu, eli nousee pystyyn. Sitten kun uhka on ohi reseptorit uppoaa takaisin hermoseinämään normaaliin lepotilaansa.

Tutkimukset ovat osoittaneet, että jos kyseessä on riittävän voimakas tai tarpeeksi usein toistuva trauma AMPA-reseptorit jäävät kuitenkin pystyyn, eli ne ei palaakaan takaisin hermoseinämään. Kemiallisella tasolla fosforin määrä aivoissa lisääntyy voimakkaan tai toistuvan trauman yhteydessä, mikä ikään kuin “sementoi” nämä AMPA- reseptorit auki.

Toisin sanoen pysymme valppaana kaikesta sellaisesta, mikä saattaa muistuttaa alkuperäisestä traumasta tai ”triggeröidä” sen.

Traumaa voidaankin ajatella uhkareaktiona, joka ei ole saanut kulkea koko sykliään päätökseen. Se pysyy aktiivisena taustalla aiheuttaen ajatuksia, tunteita ja kehollisia vastineita, jotka olisivat sopusoinnussa uhan kanssa, vaikka sellaista ei todellisuudessa enää ole. Käytännössä tämä tarkoittaa, että hermosto pysyy jatkuvassa ylivalppaustilassa, skannaten ympäristöä vaaran varalta.

Koska mantelitumake tallentaa traumaattisen tapahtuman emotionaalisen merkityksen aistinvaraisina osina, eli kuvina, tuoksuina, ääninä, makuina ja tuntemuksina, tarinan tai muiston sijaan, traumaa voi jälkeenpäin olla vaikeaa sanallistaa. Tästä syystä traumaa voikin olla helpompi lähteä hoitamaan kehollisin keinoin.

Trauma on siis hyvin vahvasti kehollinen, hermostollinen tila.

Miten traumaa voidaan hoitaa kosketuksen avulla ja miten kosketus vaikuttaa trauma-aivoihin?

Kosketuksen on tutkimuksissa todettu muodostavan kalsiumrikkaan ympäristön mantelitumakkeen sisälle, ja tämä kalsiumrikas ympäristö liuottaa “sementin”, mikä sitten mahdollistaa AMPA-reseptorien vetäytymisen takaisin normaaliin lepotilaan, eli mantelitumakkeen hermoseinämään.

Mikä tahansa kosketus ei kuitenkaan tässä toimi. Jotta kosketuksella olisi traumaa parantava vaikutus, sen on oltava turvallista, suostumuksellista ja traumatietoista. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että kosketuksen vastaanottajan on pystyttävä vaikuttamaan siihen, mihin ja miten häntä kosketetaan.

Mitä enemmän traumaa ihminen kantaa mukanaan, sitä enemmän päätäntävaltaa hänelle on annettava hoitojen suhteen, jotta ne olisi mahdollisimman tehokkaita. Lempeä, turvallinen kosketus on tähän omiaan ja tarjoaa uuden ulottuvuuden trauman somaattiseen hoitamiseen.

Kuuntele podcast-jakso kosketuksen vaikutuksesta mielenterveyteen:

Entä jos -podcast, jakso 9: Entä jos kosketus voisi hoitaa mielenterveyttä ja hyvinvointia?

Löydät tämän ja muut podcastit maksutta lataamalla Hidasta elämää -sovelluksen.

Elämäsi itsestäänselvyydet ohjaavat valintojasi – Näin raivaat mielesi luomia esteitä

Rajoittavista uskomuksista vapautuminen ja itsensä puolella oleminen tuovat elämään uudenlaista vapautta, mutta vaativat samalla lempeää ja pitkäjänteistä työstämistä. Uusien ajatusmallien sisäistäminen ottaa aikansa, joten älä vaadi itseltäsi liikoja.

Sinulla on mahdollisuus vapautua kaikista esteistä, jotka pitävät sinua vanhassa kiinni. Uudet uskomukset avaavat silmämme sille, mitä kaikkea elämä voi olla ja antaa.

Yksi uskomus kerrallaan

Rajoittavat uskomukset syntyvät erilaisten vuorovaikutustilanteiden ja toisten ihmisten muovaamina. Ne ovat kuin pakonomaisia ohjenuoria omassa mielessämme, joita seuraamme usein laput silmillä. Ja ne vievät helposti elämästämme vapauden.

Uskomukset ohjelmoituvat pikkuhiljaa järjestelmäämme ja lopulta emme osaa enää edes kyseenalaistaa niitä. Ne ovat asioita, joista meillä ei ole tarkkaa, tutkittua tietoa, mutta jotka mielestämme ovat sataprosenttisia totuuksia.

Ne ovat käsityksiä, jotka ovat ajan ja kokemusten myötä muuttuneet mielessämme tosiksi. Eräänlaisia ”tarralappuja”, joita vanhemmat, puolisot, ystävät, sukulaiset, opettajat tai me itse olemme itseemme liimanneet.

Osa uskomuksista on voinut syntyä perimänä ja jopa kansallisten sanontojen kautta, kuten ”Joka kuuseen kurkottaa se katajaan kapsahtaa” – ei kovin rohkaiseva ajatus, joka pahimmillaan voi estää meitä tavoittelemasta unelmiamme.

Esimerkkejä rajoittavista uskomuksista, joita minulla on aiemmin ollut: “Herkkyyteni takia olen vaikea ihminen.” / ”Jos olen tehokas, minua arvostetaan enemmän.” / “On minun vikani, että sairastuin.”

Kun pidät jotain asiaa absoluuttisena totuutena, havainnoit kokemuksistasi enimmäkseen asioita, jotka tukevat uskomustasi. Siksi uskomukset muokkaavat tulevaisuuttasi ja jäsentävät menneisyyttäsi. Ne ovat läsnä koko ajan ja kaikkialla. Uskomukset vaikuttavat tulkintoihisi sinua ympäröivästä maailmasta ja voivat ohjata myös väärään suuntaan, poispäin itsesi luota. Minullekin kävi juuri näin.

Uskomukset alkavat kehittyä jo varhaisessa lapsuudessa ja vaikuttavat usein aikuisenakin elämäämme, valintoihimme, päätöksiimme ja reaktioihimme. Niiden muodostuminen ja oppiminen tapahtuu niin huomaamatta, että siihen voi olla joskus jopa mahdoton puuttua.

Uskomuksia saa ja voi muokata

Kun uskomukset alkavat kääntyä omaa elämää, kehitystä ja kasvua vastaan, olisi tärkeä pysähtyä tunnistamaan ne ja pikkuhiljaa muokkaamaan uskomuksia rakentavampaan suuntaan.

Uskomuksia voidaan muokata esimerkiksi asteittain eli lieventämällä mielestämme sataprosenttinen totuus vain osittaiseksi totuudeksi lisäämällä lauseeseen pehmentävä sana, kuten: ”Minä AJATTELEN, että…”, ”Se NÄYTTÄÄ minusta…”, ”Se TUNTUU minusta…” ja niin edelleen.

Näin se on edelleen sinun kokemuksesi, mutta siitä tulee hieman kevyempi versio, kun otamme mukaan sanat ”minusta tuntuu”. Voit myös lisätä uskomukseesi jonkun seuraavista sanoista: toisinaan / nyt / tällä hetkellä / tänään / joskus. Sen sijaan, että niin sanotusti ikuistaisimme jonkun aina tapahtuvaksi totuudeksi, voimme lieventää sitäkin pehmentävillä apusanoilla.

Katsotaan seuraavaksi vielä konkreettinen esimerkki uskomuksen muokkaamisesta edellä mainittuja lievennyksiä hyödyntäen. Jos rajoittava uskomuksesi on esimerkiksi: “Kipu on este hyvälle elämälle.” Voit lieventää lausetta seuraavaan suuntaan: “Minä ajattelen, että kipu on toisinaan este hyvälle elämälle”. Saatko kiinni ajatuksestani?

Toinen, hieman isomman askeleen tapa muokata uskomusta on kääntää ne kokonaan uusiksi. Usein uskomukseen liittyy jokin negatiivinen adjektiivi ja pelkkä adjektiivin vaihto lauseessa voi muuttaa kokemuksen asiasta kokonaan. Uskomusta muokatessa on tärkeää pitää aikamuotona preesens. Myös ei-sanan käyttöä tulisi välttää eli tarkoituksemme on lisätä positiivinen tunnelataus yhdistettynä uuteen uskomukseen.

Esimerkkinä eräs oman elämäni uskomus; ”Rakkaus on vaikeaa” muuttuu aivan uudenlaiseksi, kun adjektiivi vaihdetaan ja sanan vaikeaa tilalle kokeillaan vaikka sanaa mahdollisuus – eli uusi uskomus kuulostaakin tältä: rakkaus on mahdollisuus.

Mistä uskomuksesta sinä haluaisit vapautua?

Ota ensiaskeleet itsesi puolelle ja lempeämpään elämään lataamalla itsellesi Annukan maksuton työkirja täältä.

Narsistin uhri saattaa epäillä olevansa itse narsisti – Terapeutti: “Uhreilla on usein vääristynyt käsitys itsestään”

Ei ole harvinaista, että narsistin uhri epäilee, että hänellä itsellään on narsistisia piirteitä, terapeutti, kirjailija ja pappi Miia Moisio kertoo.

Terapiatyössään hän on kohdannut monia narsistisessa suhteessa haavoittuneita ihmisiä. Miialta on myös ilmestynyt kirja Toivon kirja narsistin haavoittamalle (Bazar 2024), jossa hän kuvaa narsistisessa suhteissa eläneiden kokemuksia ja antaa keinoja selviytymiseen ja eheytymiseen. Tässä hän puhuu työssään kohtaamistaan kokemuksista ja havainnoista ja pohtii niitä.

Narsistin uhri näkee itsensä kuin vääristyneestä peilistä. Tunnelukkoterapeutti, kirjailija ja pappi Miia Moisio kirjoittaa aiheesta kirjassaan Toivon kirja narsistin haavoittamalle (Bazar 2024). — Miia Moisio

– Narsistin uhrin minäkuva on usein vääristynyt. He eivät läheskään aina näe itsessään niitä hyviä ominaisuuksia, joita terapeuttina heissä näen.

Sisäinen puhe tai puhe itsestä voi olla esimerkiksi tällaista: “Varmaan vaadin liikaa. Minussa on varmaan itsessäni narsistisia piirteitä. Olisin voinut olla kärsivällisempi. Miksi ajoin suhteen siihen pisteeseen? Olisin voinut ottaa enemmän vastuuta.”

Uhrille on tyypillistä ajatella, että aina voisi ottaa itselle lisää vastuuta, vaikka oikeastaan jo pitäisi lopettaa vastuunkanto ja antaa toisen pärjätä itse. Kun vääristynyttä minäkuvaa lähdetään oikaisemaan, uhri alkaa nähdä itsensä sellaisena kuin todella on.

Narsistin uhri on usein tällainen

Narsistien uhreista löytyy paljon yhteistä, Miia Moisio kertoo.

– Vastaanotolleni tulleet narsistisessa suhteessa eläneet uhrit ovat usein herkkiä tai erityisherkkiä ihmisiä. He ovat erittäin empaattisia, jopa överiempaattisia. He ovat kilttejä, auttavaisia, toisten tarpeet ja tunteet huomioivia ihmisiä, jotka kannattelevat muita ja yrittävät loputtomasti ymmärtää toista ja ikään kuin kasvattaa toisesta ihmisestä aikuista. He jaksavat aina toivoa ja uskoa siihen, että toinen vielä muuttuu, kun on luvannut.

Usein uhrilla on myös voimakas syyllisyyden tunne, joka yhdistyy ylivastuullisuuteen. Syyllisyys tuntuu siltä, että jatkuvasti kokee, että itsellä on tekemättömiä asioita. Tätä tunnetta pyritään sitten helpottamaan ottamalla liikaa vastuuta kaikesta.

– Jos ihmisellä on aina syyllinen olo – riippumatta siitä, onko hän syyllistynyt johonkin vai ei – ajattelen, ettei tunne voi liittyä siihen, että tämä ihminen tekisi koko ajan väärin. Kyse on jostain muusta.

Miksi narsistin uhri jää koukkuun?

Mikä narsistia ja hänen uhriaan vetää yhteen?

– Voisi ajatella, että narsistilla ja hänen uhrillaan voi olla vastakohtaisia piirteitä, jotka sopivat yhteen. Jos asiaa katsoo tunnelukkojen eli skeematerapian näkökulmasta, narsistilla ja hänen uhrillaan voi olla ikään kuin vastakkaiset tunnelukot.

Narsistilla on voimakas oikeutuksen tunne ja siihen liittyvä oikeutuksen tunnelukko. Hänellä on siis mielestään oikeus tehdä, mitä hän haluaa, eikä hän ota siitä mitään vastuuta tai häpeä tekojaan. Uhrilla voi puolestaan olla vajavuuden tunnelukko, joka ylläpitää häpeän ja arvottomuuden tunteita. Hän on ylivastuullinen ja ottaa kopin vastuusta, jota narsisti ei suostu kantamaan.

Suhteessa voi myös olla aiempiin henkisiin haavoihin liittyvä traumasidos. Se voi näkyä niin, että suhteessa on välillä hellää rakkautta ja välillä henkistä tai fyysistä kaltoinkohtelua. Uhri ei kaltoinkohtelusta huolimatta pysty lähtemään vaan kokee pakottavaa tarvetta olla yhdessä kaltoinkohtelijansa kanssa.

On hyvä muistaa, että narsistiin lankeaminen ei ole tyhmyyttä, vaan narsistin manipulointi on kuin henkinen koukku, jota on vaikea vastustaa.

Millainen ihminen ei viehäty narsistista?

Yksi rakastuu heti korviaan myöten, mutta toinen ei tunne minkäänlaista vetoa narsistiin. Millaisia ovat ihmiset, jotka eivät joudu hurmaavan narsistin pauloihin?

– Näillä ihmisillä hälytyskellot alkavat ehkä soida jo rakkauspommituksen vaiheessa. Tutustumisvaiheessa narsisti tulee lähelle tosi nopeasti. Hän saattaa tunnustaa rakkautensa jo ensitreffeillä. Hänellä on tarve edetä nopeasti, muuttaa yhteen, sitoutua tai hankkia lapsia. Narsisti suitsuttaa ja ylistää kohdettaan ja nostaa tämän jalustalle.

Heille tulee ehkä tunne, että tässä on nyt jotain hämärää. Rakkauspommitus on heille liikaa ja he tunnistavat, kun heidän rajojaan yritetään ylittää. Jos ihmisellä on terveet rajat ja hän kuuntelee niitä, hän ei lähde rajattoman matkaan.

Jos toinen puhuu “hullusta eksästä” tai rahahuolista, jotka ovat aina muiden syytä, terveellä itsetunnolla varustettu ihminen alkaa kyseenalaistaa, että mistähän tässä oikeasti onkaan kyse.

Yksi tapa katsoa asiaa voi olla miettiä sitä, me ihmiset toisiltamme haluamme. Etsimmekö ehkä turvaa tai pelastusta toisesta ihmisestä?

– Jos ihmisessä on turvaa itsessään ja rajat ja itsetunto kohdillaan, hän ei kovasti kaipaa jotain itsensä ulkopuolelta. Hänellä on ikään kuin juuret maassa kiinni, eikä hän ehkä hae toisesta ihmisestä turvaa tai pelastusta. Silloin narsistinen ihminen ei myöskään pysty vetoamaan tällaiseen kaipaukseen.

Narsistin uhrien tunnistaminen ja tukeminen on tärkeää

Miia Moisio toivoo, että narsistisesti käyttäytyvien ihmisten uhreille olisi tarjolla apua ja että koko ilmiö tunnistettaisiin paremmin. Ilmiö olisi hyvä tuntea auttamistyön tekijöiden parissa sekä hierarkisissa organisaatioissa.

– Auttajien olisi olennaista oppia tunnistamaan, kuka on tarinan narsisti ja kuka hänen uhrinsa. Narsisteja ja narsistien uhreja on erityisen paljon siellä, missä tehdään jonkinlaista auttamistyötä tai ollaan hierarkkisissa organisaatioissa.

Narsistiset ihmiset ja heidän uhrinsa kansoittavat oikeusjärjestelmää, lastensuojelua, väkivaltaan erikoistuneita yksiköitä, auttavia puhelimia ja niin edelleen. On hyvä muistaa myös, että narsistisia ihmisiä on kaikissa ammattiryhmissä.

Miia Moision Toivon kirja narsistin haavoittamalle sisältää tietoa ja kokemuksia narsistisessa suhteessa elämisestä sekä antaa keinoja selviytyä kokemuksesta ja vahvistua henkisesti.

Voit tutustua kirjaan TÄÄLLÄ.

Minikokoiset banaaniherkut makeannälkään

Nämä minikokoiset banaaniherkut saivat alkunsa, kun halusin valmistaa reilu 2-vuotiaalle, uhmaikäiselle lapselleni, joka rakastaa banaaneja, aamiaisen joka maistuisi ilman tahtojen taisteluita. Herkut maistuivat ja itsekin popsin niitä päiväkaffin seurana. Kokeile sinäkin!

Ohje on gluteeniton eikä siinä ole lainkaan valkoista sokeria.

Ohje:

4 mustapilkkuista banaania

2,5 dl kaurahiutaleita

2,5 dl piimää (tai muuta nestettä)

2 kananmunaa

1 tl soodaa

1 tl kardemummaa

1tl kanelia

Ripaus suolaa

Loraus hunajaa

VAIHE 1) Viipaloi banaanit

VAIHE 2) Sekoita kaikki taikinan ainekset yhteen tehosekoittimessa (banaaneja lukuun ottamatta)

VAIHE 3) Kastele banaaniviipaleet taikinassa ja paista öljytilkassa molemmin puolin

“Sinulla on lupa irtautua ihmissuhteista, jotka ainoastaan kuluttavat energiaasi” – 5 voimakuvaa irtipäästämisestä

Ihmissuhteista voi olla helppo päästää irti joissakin tilanteissa. Silloin kun irtipäästäminen on vaikeaa, voisitko ajatella päästäväsi irti saadaksesi itsesi takaisin?

Lisää voimakuvia löydät Instagram -tililtämme @hidasta.