3 lempeää ajatusta tunnolliselle suorittajalle – Jos joskus tulee tehtyä vähän liikaa, ethän piiskaa itseäsi siitä

Uupumiskokemusten myötä minulla on ollut hankala suhde ”suorittamiseen”. Hyppäsin äärilaidasta toiseen: Se mikä oli itselleni ennen normaali tekemisen tapa, muuttui arjessani peikoksi, jonka kohtaamista pyrin kaikin tavoin välttämään. Alitajuisesti liitin suorittamisen mielessäni kaikkeen, mikä on yhteiskunnassamme pielessä. Ajan hengen mukaan syytin suorittamisesta myös itseäni – olinhan itse oppinut tunnollisen suorittamisen keinona kuulua joukkoon ja saada hyväksyntää.

Selvyyden vuoksi viittaan suorittamisella tässä yhteydessä tavoiteorientoituneeseen tekemiseen, jota vaatii toisinaan epämukavaakin itsensä kanssa kilvoittelua tai aikapaineiden edessä puristamista. Usein suorittamiseen ohjaavat raamit eivät ole itse asetettuja, vaan tulevat osana nykytyöelämän lainalaisuuksia – kiivasta tahtia, kovia vaatimuksia ja liian pieniä resursseja.

Moni meistä uupumuksen kokeneista alkaa ennen pitkää kyseenalaistaa sitä epäinhimillistä tahtia, johon yhteiskuntamme meidät vaivihkaa ajaa. Samalla uupumus pysäyttää meidät pohtimaan omaa elämäämme, arvojamme ja prioriteettejamme. Vastarintana suorittamiskulttuurille onkin syntynyt muun muassa Hidasta elämää -kaltaisia aatteita ja hiljaiseksi lopareiksi kutsuttu ilmiö, jolla tarkoitetaan tietoista päätöstä suorittaa työnsä rennommin ja kieltäytyä ylimääräisistä tehtävistä oman hyvinvoinnin nimissä.

Toisilla meistä on enemmän mahdollisuuksia vaikuttaa työelämänsä sisältöön kuin toisilla. Itse olen kuulunut niihin onnekkaisiin, joilla on ollut mahdollista hypätä oravanpyörän ulkopuolelle ja etsiä itselle sopivaa tapaa tehdä töitä. Suorittamisen vastapainona olen saanut harjoitella omarytmistä tekemisen tapaa, viettää hitaita aamuja ja kokeilla luovaa boheemisuutta – uppoutua intensiiviseen tekemiseen silloin, kun se parhaiten minulle sopii.

Rehellisyyden nimissä täytyy kuitenkin todeta, että myös luova yrittäjyys haastaa omalla tavallaan. Jos on lapseton ja lainaton, voi leivän pöytää saada helpommin, mutta kohtuullisen eläkkeen eteen joutuu kyllä moni yrittäjäkin paiskimaan töitä. Sittemmin takaisin palkkatyöläisen elämään palanneena, olen joutunut tarkistamaan ajatustani suorittamisesta. Mitä se oikeastaan tarkoittaa?

Itselleni suorittamisesta oli tullut vuosien varrella synonyymi stressille – sanalle, jolla on itsessään negatiivinen kaiku. Mutta kuten stressillä, myös suorittamisella on positiivinen ja negatiivinen puolensa. Ehkä kyse on enemmänkin balanssista.

Niin sanottu myönteinen stressi eli eustressi auttaa meitä innostumaan, onnistumaan ja ylittämään itsemme, kun taas haitallisen stressin seuraukset me kaikki tiedämme. Molemmat stressin muodot tosin virittävät hermostoamme, joten kumpikin vaatii vastapainokseen palautumista.

Jos ajattelemme suorittamista samalla tavoin kuin stressiä, se ei tunnu enää niin pelottavalta tai paheksuttavalta. Joltakin, jota pitäisi vältellä tai johon ”sortumisesta” pitäisi tuntea huonoa omaatuntoa. Päinvastoin suorittamisen voi nähdä samalla tavalla kuin stressin – asiana, joka sisältyy ajoittain jokaisen elämään.

Parhaimmillaan suorittaminen voi tuoda uppoutumisen ja onnistumisen iloa ja siten vahvistaa voimavarojamme. Tärkeää on kuitenkin oppia tunnistamaan, milloin suorittaminen menee haitallisen puolelle eikä keho enää ehdi palautua tekemisen aiheuttamasta kuormituksesta.

Tunnolliselle suorittajalle haluaisinkin sanoa seuraavat kolme lempeää ajatusta:

1. Suorita vapaasti, kunhan se tuntuu hyvältä ja nautit tekemisestä. Tavoitteellista elämäntyyliä tai niin sanottua ”suorittajaidentiteettiä” ei tarvitse piilotella tai hävetä – sen enempää kuin ihannoidakaan. Jos arki alkaa kuitenkin painaa etkä saa enää iloa itsellesi tärkeistä asioita, on hyvä tarkistaa arjen prioriteetteja.

2. Kuuntele sisäistä ääntäsi. Vain sinä tiedät, mikä on sinulle sopivasti ja mikä liikaa. Usein tämä vaatii kuitenkin harjoittelua ja hyvää itsetuntemusta. Etsi itsellesi sopivat tavat pysähtyä säännöllisesti itsesi ja kehosi äärelle ja tsekata, missä mennään.

3. Jos joskus tulee tehtyä vähän liikaa, ethän soimaa itseäsi siitä. Sen sijaan harjoittele kääntämään itsekriittisyys itsemyötätunnoksi. Et tarvitse nyt piiskaa piiskan päälle, vaan lupaa levätä, rentoutua ja ravita itseäsi.

Lähteet: Duodecim: Hiljaiset loparit työssä Mieli ry: Vahvista eustressiä, vähennä distressiä

Kun pohdit omaa jaksamistasi, tämä runokirja itsereflektioineen voi tuoda lisää lempeyttä ja riittävyyden kokemusta: “Sielun sopukoita — Tässä hetkessä riittävä on värikuvitettu kirja, joka kutsuu sinua oman sydämesi äärelle. Kirjan lempeät runot ja itsemyötätuntoon ohjaavat harjoitukset auttavat tutkailemaan omia tunteita ja katsomaan itseään sallivammin.”

Nämä asiat lisäävät turvallisuuden tunnetta kumppanisi kanssa – ja seksissä

Turvallisuuden tunne on ihmisen elämän kulmakivi. Se on myös parisuhteen tärkeimpiä asioita. Kun koet olevasi turvassa, uskallat olla oma itsesi, ilmaista rajojasi, onnistua ja epäonnistua sekä päästää toisen lähellesi.

Turvallisuuden tunne lisääntyy, kun suhteessa on…

  • luottamusta
  • läsnäoloa
  • rehellisyyttä
  • kiitollisuutta
  • tilaa kuunnella sydäntään
  • mahdollisuus ilmaista itseään yksilönä, ei pelkästään osana pariskuntaa
  • tasapuolisuutta
  • sitoutumista
  • lämpöä
  • suhteen vahvistamiseen tähtääviä hetkiä, kuten harjoituksia sekä ajan järjestämistä läheisyydelle ja rakastelulle
  • tapana antaa positiivista palautetta
  • ystävyyttä
  • naurua
  • muuta, mitä?

HARJOITUS: Keskustelkaa listauksesta. Mitkä asiat listalla tuntuvat teistä tärkeimmiltä? Mitkä niistä ovat teillä mielestäsi jo hyvin hallussa, mitkä taas kaipaavat kehittämistä? Muista, että kumppanisi kokemus voi ja saa olla erilainen.

Ottakaa listalla olevat asiat osaksi arkeanne – mahdollisimman konkreettisesti. Tasapuolisuus voi näkyä siten, että järjestätte keskustelutilanteen, jossa kummallakin on 5 minuuttia aikaa puhua omasta kokemuksestaan keskeytyksettä. Sitoutuminen taas voi näkyä vaikkapa niin, ettette uhkaa riitojen yhteydessä erolla, vaan riitely on ohimenevää tunteiden purkamista.

Turvallisuuden tunne ja seksi

Voitte vahvistaa turvallisuuden tunnetta myös seksissä. Jos esimerkiksi huomaat, että kumppanisi alkaa suorittaa seksiä, sano hänelle lempeästi: ”Rakas, haluan vain tuntea sinut lähel­läni.”

Voit myös vain halata häntä. Luo tilanteeseen turvaa itsellesi luontevalla tavalla. Voit myös kertoa kumppanillesi, että kaipaat ensisijaisesti hänen rakkauttaan ja läheisyyttään. Se auttaa hänen (ja samalla sinun) sydän­tään avautumaan.

Seksiin antautuminen ei onnistu, jos olo ei ole turvallinen. Pelkkä fyysinen seksi saattaa teknisesti ottaen onnistua, vaikka mieli olisi etäinen ja sydän lukossa, mutta tällaiseen kokemukseen ei koskaan kannata ryhtyä! Jos jokin asia vaivaa sinua, on parasta että purat sen ensin sinulle sopivalla tavalla, jotta voit olla aidosti oma itsesi seksissä.

Seksi on tilaisuus nauttia täysillä. Se ei ole mahdollista, jos osa sinusta on lukossa. Jos olet kokenut jotakin hankalaa seksissä, on tärkeää että annat tunteillesi huomiota. Mitä kaipaat? Armoa ja hyväksyntää itseltäsi, erilaista kosketusta kumppaniltasi, ammattilaisen apua asian läpi käymiseen?

Turvallisuuden tunne on tärkeää aina, niin elämässä ylipäätään, parisuhteessa kuin seksissäkin.

Sydämen seksi ei ole askel taaksepäin intohimosta, vaan se voi itse asiassa monin­kertaistaa nautinnon ja jopa helpottaa orgasmia.

Mitran upea Sydämen seksi -kirja nyt HE-puodissa – löydät kirjan tästä!

Nyt on paras aika saunavihdan tekoon – Tee oma vihta ja kokeile hoitavaa vihdontaa

Kansanviisauden mukaan paras aika koivuvihtojen tekoon on kesä-heinäkuussa. Tähän aikaan lehdet ovat tarpeeksi isoja ja riittävän pehmeitä. Vihtoja voi tehdä myös loppukesästä, mutta tällöin lehdet voivat olla turhan kovia. Tässä parhaat vinkit vihdantekoon ja hoitavaan vihdontaan Saunologia-sivustolta:

1. Kerää ainekset

Vaikka koivu, erityisesti rauduskoivu, on nykysuomalaisten parhaiten tuntema vaihtoehto, ei se ole ainoa. Koivu, kataja ja pihlaja ovat perinteiset vihta-ainekset. Katajan saatavuus on kuitenkin heikko, mutta lähinnä perinteen katoaminen on hävittänyt pihlajan. Vihdan tekemistä voi kokeilla käytännössä mistä tahansa lehtipuusta, vaikka vaahterasta tai lepästä.

Kannattaa muistaa, että oksien kerääminen ei kuulu jokaisenoikeuksiin vaan siihen tarvitaan maanomistajan lupa.

2. Sido vihta saunamestarin neuvoilla

Vihdanteko-ohjeet löydät Maailman paras vihta -lyhyelokuvasta, jossa intohimoinen suomalaisen saunaperinteen elvyttäjä Pentti Hakala paljastaa maailman parhaan vihdan ohjeen. Katso kolmen minuutin mittainen ohje TÄSTÄ.

3. Nauti hoitavasta hyvän olon vihdonnasta

Kokeile liettualaista hoitavaa vihdontaa: Vihdonta alkaa ilman kosketusta. Vihtoja aloittaa kuuman ilman liikuttelun katosta alaspäin vihtojen avulla. Ensin lämmitetään ja vihdotaan jalat. Vihdottava makaa vatsallaan, jalat koukussa ja jalkaterät kohti kattoa.

Vihta lämmitetään lämpimässä ilmassa ja se painetaan päin jalkoja. Lämpimän ilman ja vihtojen kontaktin avulla saadaan jalat lämpiämään. Tämän jälkeen edetään ylempiin ruumiin osiin, varoen kuitenkin sydäntä ja jatkuvasti suojaten pää kuumuudelta sekä vihtomiselta.

Löylyn luonti vihdonnan aikaisesti on olennaista. Sen avulla saunan kattoon luodaan ”löylykakku”, jos vihdoilla kaavitaan lämmintä ilmaa.

Yhtä tärkeää on myös raittiin ilman saanti. Sitä tarjoillaan vihdottavalle käsittelyn aikana. Se saadaan ikkunasta, ovesta tai tarkoitukseen tehdystä tuuletusluukusta noin 5-10 minuutin välein. Vihdottavalla pitää olla koko ajan mukava olo.

Karjalaisrouvan ohje saunavihdan säilöntään talven yli

Vihtojen säilöntä talven varalle alkaa niiden valmistuksen jälkeen kuivauksella. Kuivaa vihtoja pystyasennossa parin päivän ajan katon tai katoksen alla, mutta muutoin lähes ulkoilmaolosuhteissa.

Kuivatuksen jälkeen vihdat varastoidaan esimerkiksi viileässä kellarikomerossa laatikkoon ladottuna kerroksittain. Vihtojen väliin heitetään karkearakeista suolaa. Tämä vaikuttaa vihtojen säilyvyyteen niin, että etteivät ne mm. kuivu liiaksi. Tällä menetelmällä vihta säilyy helposti vaikka seuraavaan kesään.

Kuivattu vihta herätetään upottamalla se veteen. Mitä kuumempaa vettä, sitä nopeammin vihta virkoaa. Vihtaa liotetaan vedessä, kunnes se on pehmennyt.

Kurkkaa myös Hyvää oloa saunomalla – Saunafulness -kirja.

Onko sinua lytätty sanoilla lapsena? – 5 vinkkiä omanarvontunnon kohottamiseen aikuisena

Onko sinulle sanottu jotain ikävää lapsena, jotain sellaista, mikä on vaikuttanut pitkälle elämääsi ja kenties vaikuttaa edelleen? Hidasta elämää toimitus kysyi tätä lukijoiltaan. Vastauksia tuli n. 1700 – arvatenkin osuimme kipeään kohtaan.

Lapsen ja nuoren lyttääminen, väheksyminen, iva, kohtuuton moittiminen ja kritisointi, vähättely ja vertailu toisiin, haukkuminen ja jatkuva tyytymättömyys johtaa huonoon itsetuntoon, kelpaamattomuuden ja arvottomuuden kokemukseen, epävarmuuteen ja syrjäänvetäytymiseen,  jolloin myös sosiaalistuminen kärsii.

Moni kertoi vastatessaan kyselyyn, että vaikka oli saanut kokea kipeitä asioita menneisyydessä, niin oma rohkeus ja päättäväisyys on kuitenkin lopulta auttanut luomaan itselle palkitseva ja hyvä elämä. Riippumatta siitä, mitä muut ihmiset olivat viestineet, niin sinnikkyys ja omien voimavarojen löytäminen oli helpottanut pääsemään irti uhrin roolista ja vielä eteenpäin selviytyjänkin roolista kohti autenttista itseä ja ikiomaa elämää.

Miten sitten saada itsetunto kohoamaan ja omanarvontunne takaisin? Kuinka suunnata huomio hyviin asioihin ja asioihin, joihin voi itse vaikuttaa? Miten löytää oma sisäinen voima ja aito itse, jotta oma elämä olisi mahdollisimman rikasta ja elämisen arvoista?

Elämässä yksi tärkeä taito, jota voi opetella joka päivä, on näkökulman vaihtamisen taito. Näkökulman vaihtamisen tavoitteena on antaa vaikeuksille uusia merkityksiä ja avata siten erilaisia mahdollisuuksia eteenpäin. Positiivinen, utelias ja toiveikas mielenvire auttaa huomaamaan uusia ja vaihtoehtoisia tapoja ajatella ja tehdä asioita. Samalla itsensä johtamisen taidot kehittyvät, kun itsekriittisyys ja pelko saavat luvan väistyä.

Seuraavassa nostan esille joitakin kyselyn vastauksia, joissa henkilö oli vaihtanut näkökulmaa ja kääntänyt pilkan, nolaamisen tai vähättelyn voitokseen ja omaksi edukseen.

Olin lapsena ujo, olen siitä saanut kommenttia kuten herkkyydestäkin. Olisi siis pitänyt olla paksunahkaisempi. Itse pidän nykyään herkkyyttäni ja herkkävaistoisuutta isona vahvuutena mm. työssäni.

Mua haukuttiin oudoksi, joten tein siitä outoudesta mun persoonan keskipisteen vuosikausiksi, jotta sitä koskeva kiusaaminen ei tuntunut niin pahalta.

Herkkyyteni on tuomittu. Työstämistä on ollut, että hiljalleen on osannut kääntää herkkyyden vahvuudeksi.

Valitettavasti on kyllä. Onneksi niitä tässä iässä pystyy tarkastelemaan jo eri näkökulmista ja ymmärtää, ettei niillä ollut oikeasti mitään todellisuusperää.

Parhaiten jäänyt mieleen, et ei sinusta ole siihen tai et sie pärjää. Pitkälle aikuisuuteen meni, että alkoi oma mieli ymmärtämään, et kyllä mie pystyn ja pärjään.

Itse sain myös lapsena pilkkaa osakseni aikuisilta opettajiltani. Luokanopettajani mielestä minun oli syytä haudata opiskeluhaaveeni eikä pyrkiminen seuraavaan opinahjoon ollut hänen näkemyksensä mukaan minun heiniäni. Pyrin silti, olin viimeisten sisään päässeiden joukossa, mutta minut hyväksyttiin ja sehän riittää. Minusta tuli kuin tulikin suvun ensimmäinen ylioppilas. Avasin itse polkuni akateemiselle uralle ja väittelin vuosia myöhemmin taiteen tohtoriksi ja tässä sitä ollaan. Pianonsoitonopettaja sanoi minulle, silloin 8-vuotiaalle, suoraan, etten koskaan oppisi soittamaan pianoa. Juoksin itkien kotiin. En enää mennyt hänen tunneilleen. Koska kuitenkin rakastin soittamista ja olin ilmeisesti pikku hiljaa kasvamassa sitkeämmäksi, löysin toisen opettajan. Hänen kanssaan opin soittamaan niin, että minulle myöhemmin avautuivat konservatorion ovet. Pianonsoitto oli minulle hyvin merkityksellistä, koska se loi pakopaikan kodin ja vanhempien ongelmista. Miespuolinen tanssinopettaja taputti teini-ikäisen vatsaani muun luokan katsellessa ja tokaisi kuuluvalla äänellä: tästä on päästävä eroon. En ole päässyt pömppämasustani eroon tähän päivään mennessä. Se ei kuitenkaan ole estänyt minua harrastamasta tanssia edelleenkään.

Lapsen ja nuoren pilkkaaminen, nolaaminen, lapselle nauraminen ja kaikenlainen vähättely ja häpäiseminen jättävät helposti elämänpituisen arpeutumattoman haavan. Pilkka, iva ja loukkaaminen voi kohdistua lapsen persoonaan, hänen taitoihinsa tai tekemisiin. Pilkka ja väheksyminen sattuu aina ja vielä pahemmin se sattuu, kun se kohdistuu omaan persoonaan, persoonallisuuden piirteisiin tai ulkonäköön. Pilkka ja väheksyminen vaikuttavat negatiivisesti omakuvaan, tapaan olla ja toimia elämässä yksin ja yhdessä toisten kanssa. Kaltoin kohtelun jäljet siirtyvät musertavan ja synkän varjon lailla lapsuudesta aikuisuuteen. Lapseen ja nuoreen kohdistuva aikuisen väheksyvä ja pilkkaava käytös on aina loukkaavaa ja tuomittavaa.

Lukijamme kertovat seuraavassa kuinka heitä on väheksytty ja kuinka he ovat siitä huolimatta onnistuneet vastaamaan haasteeseen ja lähteneet kulkemaan omaa polkuaan elämässä.

Opo sanoi yläasteella, ettei sinusta ole lukioon. Ammattikouluun vaan.
No, sairaanhoitaja minusta tuli.

”Ihan sama mihin haet opiskelemaan, ei sinusta mitään tule” yläasteen yhteishausta opinto-ohjaajalta. ”Voithan sinne paperit laittaa, mutta ei tuollaisilla papereilla korkeakouluun pääse.” Työkkärin uravalintaihmiseltä. P.s. Pääsin korkeakouluun ja suoritin opinnot erinomaisilla papereilla.

Äitini sanoi, ettei minusta tule mitään isona. Tuli minusta 3 lapsen äiti, kolmatta ammattia opiskelen (hän ei edes saanut omaa koulutustansa loppuun), olen ollut työelämässä enemmän kun hän koskaan omassa elämässään ja pärjään paremmin kuin hän elämässä. Kyllä särähtää korvaan joka kerta kun jossakin onnistun, susta ei koskaan tule mitään. Omille lapsille sitten kannustavampi kun epäilevät omia onnistumisia.

Liian paljon. Kymmeniä kommentteja on jäänyt mieleen. Onneksi muutama hyväkin. Mutta ikävimmästä päästä oli aikoinaan 9 lk oponi. Hän sanoi, ettei sinun kannata hakea tuohon kouluun, kun et sinä sinne pääse. Hain ja pääsin. Ja kävin esittelemässä alaa yläasteellani sen jälkeen.

Miten selvitä kipeästä ja traumatisoivasta kokemuksesta ja kerätä kokemuksesta hyödyt, taidot ja vahvuudet itselleen ja jatkaa elämässä eteenpäin? Matka voi tuntua hyvinkin pitkältä ja kuoppaiselta, kuin joen ylittäisi tai valloittaisi oman sisäisen vuoren.

Itse hyödyin menneisyyteni ikävistä kokemuksista, sillä sisukkuuteni vahvistui. Siitä huolimatta jouduin kätkemään todellisen minäni, jotta muut eivät huomaisi kelpaamattomuuden ja ahdistuksen tunnettani sisälläni. Jollain toisella arvottomuuden kokemus saattaa olla niin musertava, että elämästä ei tahdo tulla enää mitään tai sitten päätyy tekemään tekoja, joilla on arvaamattomat seuraamukset ja lopulta tuntuu siltä, että koko elämä on pilalla.

Miten on sinun laitasi, oletko sinä tunnistanut itsessäsi kyvykkyyksiä ja taitoja, joita käytit jo lapsena tai kehitit myöhemmin ikävän ja traumaattisen kokemuksen jälkeen selvitäksesi eteenpäin elämässä?

Ethän salli lapsuuden kovien ja musertavien kokemusten vaikuttavan elämääsi pienentävästi ja kurjistavasti.  Huomaa, että liian emotionaalinen painolasti lapsuudesta voi siirtyä ja vaikuttaa myös nykyisiin ja tuleviin ihmissuhteisiisi. Tätä tarkoitetaan, kun puhutaan transferenssista eli tunteiden ja oletusten siirtämistä aiemmista ihmissuhteista johonkin toiseen ihmiseen. Transferenssi on tärkeää tunnistaa, jotta sillä ei olisi tuhoisia vaikutuksia nykyiseen ja myöhempään elämäämme. Tunnistamalla ja ottamalla vastuun mahdollisesta transferenssitaipumuksestasi teet palveluksen itsellesi ja toiselle.

Kiinnittämällä huomion nykyhetkeen menneisyyden sijaan, luot yhteyden aitoon itseesi, omiin toiveisiisi ja siihen, mitä elämältä haluat. Omia itsetuntotaitoja voi vahvistaa läpi koko elämän. Itsetunnon vahvistamista voi opetella ja harjoitella lukuisilla eri tavoilla. Kokosin tähän sinulle esimerkkinä näkökulman vaihtamisen lisäksi neljä hyvin toimivaa menetelmää:

  1. Valitse itsellesi turvallinen ympäristö, jossa harjoitella sinulle tärkeää ja merkityksellistä taitoa tai asiaa.
  2. Valitse itsellesi joku roolimalli, jota seurata. Roolimalli voi olla todellisuuden henkilö, esimerkiksi Sanna Marin tai fiktiivinen hahmo, kuten Prinsessa Leia. Tarkkaile henkilöä, havainnoi ja opiskele hänen suhtautumistaan elämään, olemistaan ja eleitään.
  3. Tee itsetunnon kohottamisesta ja harjoittelemisesta itsellesi oppimisprojekti. Hanki itsetunnosta, esimerkiksi lukemalla, tietoa, jota jäsennät ja analysoit kirjoittamalla ajatuksesi ylös ja keskustelemalla havainnoistasi ja löydöksistäsi turvallisen ihmisen kanssa.
  4. Kohota itsetuntoasi ylittämällä rajasi tai harjoittelemalla rajojesi joustavuutta osallistumalla esimerkiksi jollekin kurssille tai menemällä johonkin sinulle uuteen tapahtumaan. Kyseessä voi olla esimerkiksi jokin taistelulajikurssi tai vaikka kirja- tai käsityömessut, joilla antaudut kohtaamiseen ja keskusteluun sinulle ennestään tuntemattomien ihmisten kanssa.

Lopuksi kutsun sinut tekemään omista unelmistasi ja toiveistasi totta lukijamme viisaiden sanojen saattelemana:

Oon kuitenkin oppinu sen, että kaikki on mahdollista kun myös itse luottaa itseensä ja omaan tekemiseensä vaikka muut ympärillä sanoisi mitä.

Tutustu työhöni täältä

 

Mitä teen, kun vaikea tunne hyökyy kehiin? Esimerkkikeissi ja lempeitä ohjeita

Mitä teen vaikeiden tunteiden kanssa? Sen sijaan, että hamuan karkkipussia, viinilasillista tai pukeudun sotisopaan ja lähden hyökkäykseen kuinka kiukkua, turhautumista ja pelkoa voi kohdata voimauttavasti?

Tunteen kohtaamiseen on muutama olennainen juttu, ja harjoittelun myötä hommeli helpottaa. Kun oikeasti opimme kohtaamaan vihdoin tunteemme, voimaudumme: opimme rajaamaan, vapaudumme lohtupuuhailuistamme, uskallamme enemmän tehdä niin kuin sydän sanoo – ja tunnistamme paremmin, mikä meille toimii ja mikä ei. Miellyttäminen hiipuu ja elämänvoima alkaa virtaamaan. Toisin sanoen: itsearvostuksemme alkaa eheytyä. Kyky kohdata ja tuntea tunteitamme mahdollistaa toimivat, turvalliset ihmissuhteet.

Jos meillä on systyeemissämme kohtaamattomia, tiedostamattomia tunteita ja traumaa, tunteisiin ja kehoon voi olla haastavaa päästä käsiksi. Se on psyyken hieno, viisas tapa suojautua – mutta monesti elämänvoimamme kuluu silloin enemmän äyskäröimiseen kuin soutamiseen. Suosittelen tunnetaitojen opettelussa paitsi ymmärryksen kartuttamista, myös tunneyhteytensä löytäneen auttajan apua.

    1. Huomaat, että tunne nousee, tai että meneillään on jotain härpelöä – kiukkua, ahdistusta, levottomuutta jne.

    2. Hengittele, juo lasi vettä.

    3. Missä osassa kehoa tunne tuntuu? Aisti kehon tuntemuksia ja syvennä sisäänhengitystä, pidennä uloshengitystä.

    4. Miltä kehon tuntemus tuntuu? Tunnustele ja kuulostele. 

    5. Aktivoi parasympaattista hermostoa – eli rauhoita hermostoa, auta itseäsi sisiäisesti turvaam (täällä löydät paljon videoita aiheesta).

    6. Olisiko tuntemukselle sana tai sanoja? Kun hermostosi rauhoittuu, aivojen tunnesäätelykeskus aktivoituu, jolloin pääset paremmin kiinni siihen, mikä tunne voisi olla kyseessä.

    7. Hommaa tietoa perustunteista, jotta ymmärrät paremmin, mistä tunne viestii eli mitä tarvitset nyt jotta voit auttaa itseäsi.

    8. Iso osa vaikeiden tunteiden kohtaamisesta on niiden sietämisen opettelu ja kehollinen yhteys. Kun ihan rauhassa opit kuulostelemaan ja kohtaamaan tunteita kehossasi alat voimautua, etkä enää yritäkään päästä tunteista eroon samalla tavalla kuin aiemmin. Kun alat tunnistaa selviytymiskeinojasi eli tapoja paeta tunteita (esimerkiksi ratkominen, hulluna kelaaminen, lohtusyöminen, kiukuttelu jne), syvennät yhteyttä itseesi. 

 

Kun tunnetulee kohdatuksi, voit alkaa tiedostaa selkeämmin, mistä tunne nousee. Onko se haavareaktio? Liittyykö se prosessiin, jota käyn elämässä läpi? Nouseeko pintaan jotakin vanhaa, jonka kohtaamisen ei aiemmin ole ollut tilaa? Kun tunneyhteys syvenee, opimme tunnistamaan selkeämmin, milloin se on vanha reaktio / prejektio tai jotakin muuta. Alla olevalla videolla keroon lisää, kuinka nämä erottaa toisistaan ja miten haavareaktiotunteet eli triggerit alkavat eheytyä.

Videolla myös esimerkki siitä mitä teen, kun nousee syvempään elämän prosessiin liittyviä tunteita, esimerkiksi turhatumista ja pelkoa sekä kun koen kiukkua jostakin treggeröityessäni. Mitä teen, kun koen rajojeni ylittyvän? Kuinka asetun itseni puolelle?

Olennainen juttu tunteen kohtaamisessa on, että sitä ei tarvitse ymmärtää, työstää eikä ratkaista vaan oppia tuntemaan se kehossaan. Harjoittelun myötä hommelista saa voimauttavasti kiinni.

Kuva: Unsplash Julien I

Voimauttavat kurssini ja terapeuttisen valmennukseni löydät TÄÄLTÄ.

Jos tavoittelet emotionaalisesti etäisen ihmisen rakkautta, lue tämä

Etsimme usein rakkautta ihmisiltä jotka herättävät meissä samanlaista tuttuuden tunnetta kuin mitä koimme suhteessa vanhempiimme. Terveisin täällä minä, ihan kahden kantapään kokemuksella. Alitajuisesti uskoin, että jos vaan saan miehen ”tehtyä” turvalliseksi, että se viimein ratkaisisi turvattomuuden tunteen jota olin kantanut. Hyvin ymmärrettävää ja inhimillistä, mutta mahdotonta. 

Kukaan emotionaalisesti etäinen ihminen (tai kukaan muukaan) ei pysty parantamaan lapsuuden haavojamme.

Kukaan toinen ihminen ei voi poistaa haavojamme, mutta tasapainoisissa ja turvallisissa suhteissa on kyllä mahdollista saada korjaavia kokemuksia. On mahdollista tulla kohdatuksi rakkaudessa. Mutta onko sitä mahdollista saada emotionaalisesti etäiseltä ihmiseltä? Hän on luultavasti itse ihan yhtä kauhuissaan omista alitajuisista peloistaan, joten en laskisi kaikkia munia tähän koriin. Tällöin meissä aktivoituu pieni tyttö/poika joka etsii vanhempaa. Olemme myös saattaneet itse ottaa vanhemman roolia suhteessa vanhempaamme, jolloin usein otamme samankaltaista roolia parisuhteessa. Eli koitamme ylivastuullisuuden ja ylimiellyttämisen kautta ikäänkuin ”ostaa” rakkautta.

Emmekä me halua, että meidän rakastettavuutemme on jonkun toisen käsissä! Siksi aikuista rakkautta on harjoitella tulemaan itse itselleen siksi aikuiseksi, jota kaipaa. Kuinka sinä tulet itsellesi siksi elämäsi tärkeimmäksi ihmissuhteeksi. Kuinka sinä harjoittelet antamaan itsellesi sitä, mitä eniten kaipaat. Minulle tämä oli alkuun verrattavissa siihen, että joku olisi pyytänyt minua puhumaan mandariinikiinaa. Se ei todellakaan lähtenyt heti helpolla vaan se oli valtava harjoitus.

Ja samalla, aina kun olen uskaltanut nähdä toimimattomien suhteiden rehelliset realiteetit ilman sokerikuorrutuksia, olen joutunut kohtaamaan myös syvää surua ja pettymystä. Nämä kohdat ovat tehneet näkyväksi lapsiosieni kantaman surun ja tunnekivun jota ei ole ollut mahdollista turvassa aiemmin tuntea. On ollut äärimmäisen tärkeää saada surra. Suostuminen suruun on myös tehnyt suhteiden rehellisiä realiteettaja näkyvämmäksi.

Suhteet emotionaalisesti etäisiin ihmisiin ovat aktivoineet myös varhaisemmat kiintymyshaavani ja lapsiosan hädän. Kiintymyssuhdenäkökulmasta ydinpelkojamme ovat se että joutuisimme eroon kiintymyskohteesta, rakkauden ulkopuolelle jääminen ja hajoamisen pelko. Käytännössä voisi ajatella, että olen elänyt aikuisen elämää niin, että sisälläni elänyt valtavassa hädässä oleva lapsi. Ja tuota lapsi osaa olin valitettavasti itsekin oppinut häpäisemään ja mitätöimään. Ei enää. Ei enää. Lapsiosat meissä tarvitsevat aikuista. Turvaa. Myötätuntoa. Sitä että joku viimein ottaa kädestä kiinni ja sanoo, minä olen tässä sinun kanssasi. Minä en jätä sinua yksin. Saa tuntua.

Silloin kun tunnemme impulssin jahdata emotionaalisesti etäistä ihmistä yhteyteen ja silloin kun tuntuu että emme kestä ilman häntä, kyseessä on aktivoitunut lapsiosa. Se lapsi on luultavasti jo kannatellut jo ihan liikaa itse, joten otathan sen syliisi ja kerrot, että sinä et jätä häntä.

Huom! Emotionaalisesti etäinen ihminen ei tarkoita pahaa ihmistä. On monia syitä miksi on emotionaalisesti etäinen, eikä kukaan ihminen ole 100% ajasta yhteydessä itseensä tai muihin.

Yhteys itseen auttaa tunnistamaan mitä tarvitsemme ja mikä tekee meille hyvää – Vahvista yhteyttä näin

Muistan hyvin ajat, kun tuntui että yhteys itseen katoili. Silloin tuntui tosi hankalalta ja vähän huonolta – yritin kovasti päästä takaisin yhteyteen, joka puolestaan tuntuu ihanalta ja levolliselta.

Kuulostaako tutulta?

Olen myös ihmissuhteissa kadottanut itseäni rajattomuuteen ja sietänyt tai hyväksynyt sellaista mitä en enää katselisi. Vieläkin välillä nousee surua pintaan, kun nousee muistoja menneistä tilanteista ja valinnoista ihmissuhteissa. Miten huonosti olen kohdellut itseäni antamalla kohdella itseni niin huonosti! Minua on ollut helppo syyttää ja syyllistää suhteen ongelmista, ja sitten olen hulluna työstänyt itseäni luullen, että siitä se hommeli tai konflikti on kiinni. Että toisella olisi parempi olla, jos minä olisin toisenlainen.

Viiden pisteen vihje: jos ihmissuhteessa on olo, että suhteen toimiminen ja toisen olo on itsestä kiinni, se ei ehkä ole kovin tervehenkisellä ja rakkaudellisella pohjalla. Kun yhteys itseen syvenee, vahvistuu myös kyky tehdä itseä arvostavia valintoja. Olla sietämättä shittiä ja syyttämättä itseään, kun jotakin huttua lentää tuulettimeen elämässä tai ihmissuhteissa.

Yhteyttä itseen voi ihanasti vahvistaa. En enää koe, että yhteys itseeni rakoilee enkä taistele itseni kanssa. Se EI tarkoita, etten koe hankalia tunteita tai ristiriitaisuuksia vaan sitä, etten enää jätä itseäni. Varsinkaan yhdenkään ihmissuhteen vuoksi. 

En osannut aiemmin tunnistaa ja kunnioittaa kehollista oloani: tämä ei tunnu hyvältä, nyt stressaannun, nyt ahdistaa – vaan koin pikemminkin vaistomaisesti, että mun täytyy saada homma toimimaan ja kaikille levollinen mieli. Pelkäsin, että minulle ollaan vihaisia ja konfliktin äärellä luulin, että minun täytyy äkkiä fiksata tilanne.

Vasta, kun yhteys itseeni on syventynyt olen oppinut näkemään selkeämmin, mistä esimerkiksi konflikti johtuu ja mitä voin tehdä – tai voinko tehdä mitään ensinkään. Missä rajat menevät. Mikä on kontollani ja mikä ei. Joskushan esimerkiksi juurikin konflikti johtuu siitä, että nähdään eri tavalla tai on eri odotukset. Silloin puhuminen, rajaaminen ja avoimuus auttaa. Siihen tarvitaan kummankin osapuolen vastuullisuutta ja omien tunteiden tunnistamista ja kannattelua.

 

Joskus konflikti tai jumi johtuu siitä, ettei kerta kaikkiaan olla samalla sivulla. Se voi johtua siitä, että toinen tunnistaa paremmin tunteitaan eikä syytä, ja toinen puolestaan mielellään antaisi vastuun omista tunteistaan, kasaa niitä toisen päälle tai on reaktiivinen tunnistamatta sitä itse. Silloin ei ole kovin paljon tehtävissä, ellei toinenkin halua opetella tunneyhteyttä. Se tarkoittaa, että on kerta kaikkisen valmis sisäistämään, ettei mikään tunteemme ole muiden aiheuttamaa. Vasta silloin reaktiivisuus (mököttäminen, vetäytyminen, loukkaantuminen, marttyroiminen, manipuloiminen, hyökkääminen) alkavat hiipua.

Kun yhteys itseen vahvistuu, tunnistamme selkeämmin, mikä meille tekee hyvää, mitä tarvitsemme nyt ja mistä kenties kannattaa ottaa etäisyyttä, eikä hakata päätä seinään. Silloin juuri käytämme energiaamme tietoisiin valintoihin reagoimisen sijaan – emme yritä saada toisilta sitä, mitä voimme mehevästi antaa ja sallia itsellemme.

Yhteyteen itsen kanssa on erittäin suoria reittejä: itsen hoivaaminen, sisäisen turvan vahvistaminen ja kehonsa äärelle pysähtyminen. Kaikki näistä on oikeasti kivoja ja ihania juttuja. Mutta jos meillä on paljon arvottomuuden ja huonouden kokemusta, voi olla vaikeaa sallia itselleen tätä ihanuutta.  Se nimittäin nostaa kaikki kohtaamattomat ja paetut tunteet pintaan. Tiedämme tämän alitajuisesti, ja saatamme piileksiä vaikeita tunteita kovaan työntekoon, suoriutumiseen, kiireisyyteen, pikaisempaan mielihyvään (vaikkapa lohtusyömiseen tai shoppailuun). Saatamme yrittää saada ihanuutta toisilta, ja silloin myös syytämme heitä kun meissä oleva epävarmuus, pelko, häpeä tai syyllisyys alkavat nousta esiin. Aika usein ihmissuhteissa pyöritään juuri tässä, vaikka rakkaudellisen läheisyyden edellytys on yhteys itseen.

Yhteyden vahvistuminen itsen kanssa tarkoittaa kuitenkin juuri sitä, että oppii olemaan lempeästi kuulolla kaikille tunteilleen eikä luule, että ei saisi tuntea sitä mitä juuri nyt tuntee. Tällaisen yhteyden kautta avautuu myös se kuuluisa mielenrauha, levollisuus, selkeys ja oikeastaan onnellisuuskin. Onni ei ole sitä että menee vain smuudisti eikä mikään pelota vaan sitä, että oikeasti oppii tukemaan itseään. Ihan yksinkertaisin, lempein asioin.

Alla video lempeän harjoituksen kera siitä, kuinka vahvistaa yhteyttä itseen.

Kuva: Unsplash Clay Banks

Voimauttavat kurssini ja terapeuttisen valmennukseni löydät TÄÄLTÄ.

Päästä irti kiireestä, kireydestä ja stressistä – 8 yksinkertaista keinoa rauhoittaa hermosto

Elämä yhteiskunnassamme rakentuu pitkälti kiireen ja suorittamisen ympärille. Tämä voi saada aikaan sen, että stressihermostoksikin kutsuttu sympaattinen hermostomme on valtaosan ajasta aktiivisena. Jatkuva sympaattisen hermoston aktiivisuus on kuitenkin meille haitallista ja tarvitsemme hyvinvointimme tueksi sen vastavoiman, parasympaattisen hermoston positiivisia vaikutuksia.

Alla muutama helppo keino, joilla voit aktivoida omaa lepohermostoasi arjen kiireen keskellä kesälomaa odotellessa. Joskus itsensä rauhoittamisen tukeminen voi olla paikallaan myös kesälomaan laskeutumisessa ja jatkuvasta stressistä irrottautumisessa!

1. Korvien sively

Tämä harjoitus aktivoi vagushermoa, joka on keskeisessä roolissa parasympaattisen hermoston toiminnassa. Voit tehdä sively-harjoituksen joko toinen korva kerrallaan tai molemmat korvat samanaikaisesti. Aseta ensin kämmenet poskillesi ja ota korvasi sormiesi väliin niin, että siirrät etusormet korviesi taakse. Keskisormesi asettuvat luonnostaan korvien etupuolelle. Irroita kämmenet poskiltasi, jolloin vain sormet jäävät koskettamaan ihoasi. Ala liikuttaa käsiäsi rauhallisesti ylös ja alas niin, että sormesi liukuvat korvan molemmin puolin ihoasi kevyesti sivellen.

2. Perhostaputus

Rauhoittavan ja tähän hetkeen palauttavan harjoituksen aloitat tekemällä käsistäsi perhosen tuomalla ne ristiin ranteiden kohdalta kämmenten osoittaessa itseesi päin. Kiepsauta peukalosi toistensa ympärille perhosen kehoksi. Voit myös unohtaa peukalot kokonaan ja vain ristiä ranteesi. Aseta kämmenesi rintakehäsi päälle. Voit halutessasi sulkea silmäsi ja aistia kämmentesi rauhoittavan kosketuksen kehollasi. Aloita harjoitus taputtelemalla käsilläsi vuorotellen rintakehääsi. Voit etsiä itsellesi sopivan taputustahdin kokeilemalla eri variaatioita. Toiset pitävät hitaasta ja rauhallisesta tahdista, toiset taas nopeammasta rytmistä.

3. Lähde luontoon!

Luonnossa oleminen tutkitusti rauhoittaa ja rentouttaa. Jo viisi minuuttia metsässä saa stressihormoni kortisolin määrän laskemaan. Luonnossa ei tarvitse tietoisesti yrittää tehdä mitään erityistä rentoutumisen aikaansaamiseksi, vaan mielen ja kehon rauhoittuminen tapahtuu siellä ihan luonnostaan.

 

4. Kasvojen rentouttaminen

Myös kasvolihasten rentouttaminen aktivoi vagus-hermoa. Sulje siis silmäsi ja vie huomiosi kasvoihisi. Hengittele harjoituksen aikana levollisesti sisään ja ulos. Voit aloittaa kasvolihasten rentouttamisen silmistäsi. Anna ensin silmiä ympäröivien pienten lihasten pehmentyä ja tunne sitten, miten silmäsi rentoutuvat painuen syvemmälle silmäkuoppiinsa.

Anna rentoutumisen tunteen nousta silmistä otsallesi ja tunne, miten otsan ja kulmakarvojen alue pehmenee ja siliää. Tämän jälkeen aisti, miten rentoutuminen valuu otsalta ohimoiden kautta leukaperiisi vapauttaen levitessään kaiken jännityksen ja kireyden poskiesi ja leukojesi alueelta. Tunne, miten kasvosi ovat kauttaaltaan rennot, levolliset ja pehmeät.

5. Palleahengitys

Rentoutumisen klassikko! Hengitys on helppo, monenlaisiin tilanteisiin sopiva ja aina saatavilla oleva keino itsensä rauhoittamiseen. Voit tehdä syvähengitysharjoituksen täysin huomaamattomasti tai tilanteen niin salliessa halutessasi sulkea silmäsi ja viedä kädet vatsallesi.

Vie huomiosi kehollasi lepääviin käsiisi ja kutsu sisäänhengitystä kohtaamaan kämmenesi. Jos mahdollista, hengitä nenän kautta. Voit myös hengittää nenän kautta sisään ja suun kautta ulos. Erityisesti harjoituksen alussa muutama pitkä huokaisu uloshengityksellä voi tukea rauhoittumisessa ja asettautumisessa.

Tunne (käsissäsi), miten hengitys liikuttaa vatsaasi: sisäänhengityksen myötä vatsasi laajenee, kun taas vuorostaan uloshengityksellä se laskee ja vetäytyy. Anna erityisesti uloshengityksen pidentyä ja ilman poistua keuhkoistasi kokonaan. Voit myös huomioida pienen, luonnollisen tauon sisään- ja uloshengityksen välissä.

6. Kylmäaltistus

Kesäkuumalla kylmälle altistuminen virkistää ihanasti, mutta samalla se myös aktivoi parasympaattista hermostoamme! Voit pulahtaa viileään veteen, käydä kylmässä suihkussa tai valella kasvoille kylmää vettä. Myös jääkylmän veden juominen vaikuttaa rauhoittavasti. Itse olen käynyt viimeiset puoli vuotta säännöllisesti kylmäaltaassa ja vaikka vesi tuntuu yhä joka kerta erittäin kylmältä altaaseen mennessä, on olo altaassa vietettyjen minuuttien jälkeen levollinen ja tyyni.

7. Hyräily

Hymiseminen ja hyräily, jopa laulaminen rauhoittavat vagushermon aktivoitumisen kautta. Helppo tapa yhdistää palleahengitys, kasvojen rentoutuminen ja hyräily on synnytyslaulunakin tunnettu rentoutustekniikka: uloshengityksellä hyräile lempeästi jotain matalaa vokaalia huomioiden samalla, että kasvosi ja erityisesti leukaperäsi pysyvät rentoina. Voit testata miltä eri vokaalit tai mantroistakin tutut yhdistelmät kuten esim. Om tai aum tuntuvat resonoidessasi kehossasi.

8. Itsensä halaaminen

Kosketus auttaa rauhoittumaan ja saa samalla hyvänolon hormonit hyrräämään. Toisen ihmisen lempeää ja arvostavaa kosketusta ei aina ole saatavilla, mutta onneksi voimme myös itse halata itseämme! Kiedo siis kätesi hartioittesi ympärille, sulje silmäsi ja hengittele rauhalliseen tahtiin sisään ja ulos samalla silitellen hellästi olkapäitäsi ja käsivarsiasi.

Voit etsiä näistä harjoituksista omat suosikkisi ja tehdä niitä niin usein, kuin koet tarpeelliseksi. Harjoituksia olisi hyvä tehdä ainakin muutaman minuutin ajan tai niin pitkään, kun mielesi ja kehosi tuntuvat sitä kyseisessä hetkessä tarvitsevan!

Isättömyys voi tuottaa tuskaa ja häpeää monessa sukupolvessa – Kaipuu täyttyy vasta, kun yhteys omiin juuriin löytyy

Mainosyhteistyö Like Kustannuksen kanssa.

”Minua on ohjannut elämässä aina isän kaipuu ja puolikkaan puuttuminen. Uskon siitä johtuvan, että olen ajautunut elämässäni rikkoviin ihmissuhteisiin. Olen etsinyt isää, turvaa, mutta löytänyt vääränlaisia miehiä.”

Näin kertoo Riikka, 56, jonka suvussa isättömyys ja äitiyden haavat ovat aiheuttaneet tuskaa ja häpeää jo seitsemän eri vuosikymmenen ajan.

“Vaikka kaikki oli perheessämme hyvin, kaipasin salaa biologista isääni. Hänestä oli tullut perheemme suuri salaisuus. Äiti ei suostunut käsittelemään asiaa. Olen pienestä lapsesta saakka aistinut sen olevan aihe, johon en saa vastauksia ja josta on pidettävä suu kiinni. Muistan tietynlaisen negatiivisen jännitteen, joka laskeutui, jos otin isäni puheeksi. Se on jättänyt minuun hyvin syvän muistijäljen. Minulle tulee edelleen se sama tunne, kun pitää puhua jostain vaikeasta asiasta.”

55-vuotiaana Riikka päätti lähteä etsimään biologista isäänsä geneettisen sukututkijan avustuksella. Siitä oli tullut mahdollista dna-testauksen yleistymisen ansiosta.

Riikan tarina on mukana Mape Morottajan uutuuskirjassa Missä on puolet minusta? – Tuntematonta DNA:ta etsimässä (Like 2024). Ylellä käsikirjoittajana ja ohjaajana pitkän uran tehneeltä Morottajalta on aiemmin ilmestynyt teos Vaikket suojellut minua kaikelta (Like, 2022). Tämä teksti on laadittu kirjan pohjalta, ja kaikki lainaukset ovat kirjasta.

On tärkeää saada olla osa oman suvun ketjua

Kirjassa erikoispsykologi ja psykoterapeutti Nina Pyykkönen kertoo, että meillä on sisäänrakennettu tarve kuulua johonkin. On tärkeää, että juuret ovat konkreettisesti jossain paikassa ja yhteisössä ja että voimme kokea olevamme yksi osa sukumme ketjua.

“Isän puuttuminen voi luoda kokemuksen, että ketjusta puuttuu palanen, ja vaillinainen ketju katkaisee yhteyden heimoon. Me muodostamme tarinoita, joista tulee osa identiteettiämme. Tarinat kertovat mistä ja kenestä olen tullut. Ne sisältävät tarinat mummosta, joka oli Karjalan evakko, tai isästä, joka asui äidin naapurikylässä. Tarinat luovat kuvaa siitä, kuka minä olen. Tämän takia omien perheenjäsenten ja sukulaisten löytäminen on tunnetasolla niin tärkeää.”

Millaista on tulla isäksi tietämättään?

Isälle tuntemattoman lapsen yhteydenotto voi olla arvaamattoman ristiriitainen kokemus, Pyykkönen kertoo.

”Usein isä ei ole edes tiennyt, että hänellä on aikuinen lapsi. Isän mielen rakenne ja oma historia vaikuttavat siihen, miten hän kykenee ottamaan tiedon aikuisesta lapsesta vastaan. Hän voi parhaimmillaan kokea lapsen hienoksi lahjaksi.

“Jos lapsi on vuosien saatossa käynyt suuren tunneskaalan läpi, isällä tuo skaala kulkee lävitse pikakelauksella. Asia voi tuntua aluksi täysin epätodelta. Tämän jälkeen nousevat lapseen liittyvät kysymykset: kuka sinä olet, mistä tulet, kuka on äitisi, milloin olet syntynyt. Näiden kysymysten kautta voi alkaa hahmottua, että hyvänen aika, tämä voikin olla totta! Tuntemukset voivat vaihdella liikutuksesta pelkoon, iloon ja kokonaiseen kirjoon muita inhimillisiä tunteita. Kun järki ottaa vallan eikä asiaa pysty kiistämään, alkaa pohdinta, miten kannattaisi toimia, mitä tämä merkitsee minun elämälleni ja läheisilleni.”

”Isälle olisi hyvä antaa tilaa ja aikaa sulatella. Kyseessä on iso asia, johon voi liittyä häpeää, syyllisyyttä ja muita vaikeita ja kenties käsittelemättömiä tunteita. Parasta olisi, jos isä saisi lähestyä omatahtisesti aikuista lastaan. Näin olisi mahdollisuus aloittaa suhde samalta tunnetasolta.”

Oma tarina on tärkeä osa itseä

Kun Riikka lopulta löysi isänsä, hän toivoi, että hän saisi mahdollisuuden tutusta tähän ja että hänet hyväksyttäisiin osaksi isänsä sukua. Kävi kuitenkin niin, että Riikkaa syytettiin kohtuuttomuudesta ja kiristämisestä, kun hän vaaati, että mies tunnustaisi isyytensä.

Nina Pyykkönen kertoo, että etsijällä saattaa olla todella suuret odotukset isän suhteen. Kohtaaminen voi lopulta olla valtava pettymys, jos isä ei olekaan kiinnostunut tai on etäisen asiallinen, ei lainkaan sellainen kuin omissa mielikuvissa. Tällaisen todellisuuden hyväksyminen ja vastaanottaminen vaatii paljon psyykkistä työtä.

“Etsijällä olisi hyvä olla lähellään ammattiapua, henkilö, joka pystyy sanoittamaan isän reaktiot ja jäsentämään, mitä mahdollisesti tapahtuu ja miksi. Hän on suodatin, joka kertoo, ettei isän reaktio välttämättä liity lapseen lainkaan vaan voi nousta esimerkiksi isän suhteesta omiin vanhempiinsa tai muusta hänen historiassaan. Näin etsijä kykenisi paremmin ymmärtämään, ettei vika ole hänessä, vaan isä voi olla kykenemätön isyyteen. Voi myös olla niin, että isän läheiset eivät hyväksy lasta ja isä joutuu tekemään valinnan. Isän toiminta ei tarkoita sitä, että lapsi olisi huono ihminen.”

Jos isä ei halua olla tekemisissä tai jos hän on jo edesmennyt, kun sukulaisuussuhde selviää, pienetkin tiedonmuruset ja tarinat isästä voivat olla tärkeitä oman tarinan rakentamisessa.

“Itsensä puolikkaaksi tuntevalle aikuisellekin on tärkeää tarjota täytettä, jottei hänen tarinansa jää vaillinaiseksi: olisi tärkeää, että joku isän tuntenut kertoisi hänestä tarinoita ja näyttäisi valokuvia isänsä löytäneelle. Näin asia konkretisoituisi, kun isän kuvista löytyy tuttuja piirteitä, ilmeitä tai muita perittyjä ominaisuuksia. Usein tärkeitä ovat myös mitkä tahansa faktat, jotka kertovat millainen isä oli: hän tykkäsi pelata tennistä tai oli kova automies. Tällöin puolikas identiteetti voi rakentua valokuvien ja tarinoiden varaan ja saada täyttymyksensä niistä.” 

“Tämä tarve täyttää tarinan aukot auttaa ymmärtämään senkin, että juuriaan etsivä lahjasolulapsi haluaa löytää sukusolujen luovuttajan, vaikka kyse olisi parikymppisestä opiskelijasta, joka on pientä korvausta vastaan luovuttanut sukusolujaan. Tarve on löytää ketjun palanen, peili, josta voi nähdä oman perimänsä, vaikkei tunnesidettä olisikaan.”

Isän löytyminen voi vapauttaa, vaikka vastaanotto olisi kylmä

Riikan tarina ei päättynyt hänen toivomallaan tavalla, sillä isä ei halunnut olla tekemisissä hänen kanssaan.

”Tiedän, että selviän elämän arjesta ja juhlasta, vaikken enää ikinä kuulisi sanaakaan isästäni, mutta samalla tunnen surua. Koen tulleeni taas kerran hylätyksi. Olisin toivonut paljon enemmän. Olisin toivonut aitoa kohtaamista. Olisin toivonut saavani häneltä hyväksynnän sille, että olen syntynyt. Olisimme voineet käydä läpi huumorilla sitä, kuinka hän on parikymppisenä seikkaillut ja nyt minä olen tässä. Äitini ja isäni eivät kumpikaan omien sanojensa mukaan edelleenkään muista toisiaan.

Sekin minua harmittaa, ettei isäni koskaan opi tuntemaan myöskään lapsenlastaan tai lapsenlapsenlastaan. Olisi ollut ihanaa, jos hän olisi halunnut tutustua poikaani, he olisivat varmasti saaneet aikaiseksi hienoja keskusteluja, kun poika palaa rauhanturvajoukoista. Onneksi olen löytänyt itselleni maailman ihanimman tädin. Meistä on tullut läheisiä. Lähetin hänelle juuri YK-joukoissa otetun kuvan pojastani. Hän ihasteli kuvaa ja kertoi, kuinka tärkeitä minä ja perheeni olemme hänelle ja hänen miehelleen. Samalla hän sanoi olevansa tosi surullinen, että isäni jää tästä kaikesta paitsi. Tätini on hyvin lämmin ja välittävä. Hän ymmärtää isänkaipuuni.”

Joskus isän löytyminen voi vapauttaa, vaikkei ihmissuhdetta syntyisikään, Nina Pyykkönen kertoo. Kun isä on löytynyt, hänestä voi päästää irti ja kääntyä niiden ihmisten puoleen, jotka välittävät ja ovat tärkeitä.

Missä on puolet minusta? – Tuntematonta DNA:ta etsimässä kertoo 11 tositarinaa oman puolikkaan etsimisestä dna-tutkimusten avulla

Miina haastoi isänsä oikeuteen, jotta sai tietää totuuden. Ninnin tytär teki dna-testin, ja mummin petos paljastui. Isän hauta avattiin, jotta Tarja sai varmuuden juuristaan. Jukan biologinen isä suree, ettei tiennyt 36 vuoteen poikansa olemassaolosta. Itsellinen äiti Nina löysi lahjasolulapselleen 19 sisarusta.

Koskettava tietokirja pohtii omien juurien etsimistä, avaa dna-tutkimusten tuomia mahdollisuuksia sekä nostaa esiin testaukseen liittyviä uudenlaisia moraalisia kysymyksiä.

Voit tilata kirjan Suomalaisesta kirjakaupasta TÄÄLTÄ.

Sydämen seksi on syvempää kuin kehollinen nautinto – Näin se eroaa fyysisestä seksistä

Sydämen seksi ja fyysinen seksi

Sydämen seksi on kokonaisvaltainen nautinto. Seksi pelkästään fyysisellä tasolla on puolestaan kehollinen nautinto. Kumpikin kokemus voi olla mahtava, tarpeellinen ja voimauttava.

Fyysinen seksi saattaa kuitenkin jättää olon hieman tyhjäksi, sillä kokemuksesta puuttuu tietty syvyys, jota sydän kaipaa. Tuo syvyys on ihmiselle luontainen olemisen tila – ei mikään maaginen, hankala sfääri!

Olemme kuitenkin niin tottuneita suojelemaan itseämme, sydäntämme ja suorittamaan arkeamme, että täydellinen rentoutuminen nautintoon voi tuntua hankalalta. Myös  toisen ihmisen lähelle päästäminen voi tuntua herkältä tai haavoittavalta. Siksi saattaakin tuntua helpommalta pitää myös seksissä tietty etäisyys. Avainsana sydämen seksiin onkin turva. Luottamus, lämpö ja turvallinen olo avaavat sydäntä.

Fyysinen seksi

  • fyysinen mielihyvä
  • fyysinen orgasmi
  • kehollinen stimulaatio
  • yhteys kehon tuntemuksiin
  • genitaalit reagoivat erityisesti fyysiseen stimulaatioon
  • nautinto seksuaalisen voiman yllättävyydestä ja valta­vuudesta
  • mahdollisuus rentouttaa kehoa ja vapauttaa mielihyvä­hormoneja

Sydämen seksi

  • kokonaisvaltainen nautinto
  • fyysinen tai sydämen tason orgasmi
  • kokonaisvaltainen stimulaatio, joka kumpuaa läsnäolosta
  • yhteys kehoon ja kumppaniin
  • genitaalit toimivat porttina tietoisuuteen
  • mahdollisuus rentoutua ja vapauttaa mielihyvä­hormoneja
  • mahdollisuus kokea meditatiivinen onnellisuuden tila

Sydämen seksi tuo rauhaa

Fyysinen seksi voi rentouttaa ja siitä voi saada valtavaa nautintoa, mutta se saattaa tuoda myös rauhattomuutta. Miten?

Jos mieli on rauhaton, seksi ei ole rentoa. Mieli saattaa keskittyä johonkin muuhun kuin pelkkään nautinnolliseen olemiseen: se saattaa jahdata orgasmia, pohtia asentoja tai stressata seksiäänistä. Sydämen seksissä mieli on rauhallinen, jolloin on täysin vapaa nauttimaan – kuin makaisi lämpimällä rannalla täysin tyytyväisenä jokaiseen hetkeen.

Sydämen seksi on nähdyksi tulemista, läsnäoloa ja voimakasta yhteyttä kumppaniin. Sydämen seksi ei ole mitään henkistä, eteeristä lipumista, vaan sitä että on oikeasti todella läsnä. Läsnäolo ei ole maaginen tila, vaan sitä että on rennosti oma itsensä. Sydämen seksi ei ole myöskään pelkkä henkisen tason yhteys, vaan se on vieläpä fyysisesti kaikkein nautinnollisinta.

Pelkästään fyysisessä seksissä kahden ihmisen välinen fyysinen yhteys voi olla saumaton ja todella nautinnollinen, mutta sydämen yhteys on vielä paljon voimakkaampi.

Sydämen seksissä voi myös olla kokonaisvaltaisesti oma itsensä, mikä tuo seksiin valtavaa rentoutta, helpotusta ja vapautta. Jos seksistä puuttuu läsnäolo, sydän jää piiloon.

Mitran kauan odotettu Sydämen seksi -kirja löytyy HE-puodista – löydät sen tästä!

8 asiaa, jotka latistavat tai virittävät nautinnon seksissä – Näin voit saada ennen kokemattoman vahvan orgasmin

Syvästi nautinnollisen seksin salaisuus ei löydy tempuista, välineistä tai mielikuvista, vaan siitä, että opit olemaan aidosti läsnä, Mitra Vasara kirjoittaa uutuuskirjassaan Sydämen seksi – Laajenna nautintoasi (Bazar 2024).

Jos seksistä nauttiminen tuntuu vaikealta tai kokemus jää laimeaksi, syy voi olla siinä, että sydän ei ole aidosti mukana. Nämä asiat vaikuttavat Mitran mukaan ratkaisevasti siihen, miltä seksi tuntuu:

Mitra Vasara. Kuva: Raisa Taurinka.

Nautinnon latistajat

Suorittaminen

Suorittamiseen liittyy kokemus siitä, että seksin aikana ei pysty rentoutumaan tai kokemaan tunnetasolla syvästi, vaan “hoitaa homman”. Silloin osa itsestä on sulkeutunut ja seksi saattaa olla pelkästään fyysisen tason suoritus. Arjessa sivuutamme usein sydämen ja suoritamme arkea. Tämän takia emme ole aina edes tottuneita avautumaan, olemaan läsnä, olemaan herkkiä tai laittamaan nautintoa etusijalle.

Matala itsetunto

Moni häpeää jotain itsessään tai kehossaan. Häpeän taustalla voi olla uskomuksia tai satuttavia kokemuksia, jotka voi purkaa.

Ongelmat suhteessa

Luottamuspula, turvaton olo tai ratkaisemattomat ristiriidat kumppanin kanssa heijastuvat helposti myös seksiin.

Yliyrittäminen

Tietyn tunnelman tai orgasmin tavoittelu johtaa siihen, että et pysty nauttimaan siitä, mitä aidosti tapahtuu juuri tässä hetkessä.

Tämä voi näkyä niin, että pyrkii muuttamaan esimerkiksi fyysistä stimulaatiota tietynlaiseksi, vaikkei se tunnu luontevalta siinä hetkessä.

On toki arvokasta tietää, mikä tuo itselle nautintoa, mutta yhtä tärkeää on pystyä rentoutumaan ja kuulostelemaan sitä, mitä tässä hetkessä näyttää tapahtuvan ja minkä kuuluu tulla juuri tässä hetkessä ilmaistuksi.

Intensiivisen nautinnon virittäjät

Hyvä itsetuntemus

Kun tunnet itsesi, tiedät, mistä nautit ja pystyt kertomaan sen myös kumppanillesi.

Itsearvostus

Itsearvostukseen kuuluu se, että hyväksyt itsesi ja uskallat vetää rajasi. Et ole olemassa vain kumppanisi nautintoa varten, vaan uskot myös ansaitsevasi nautintoa itse.

Luottamus kumppaniin

Turvallinen olo on ehkä tärkein edellytys sille, että pystyt avaamaan sydämesi seksissä.

Kyky olla läsnä

Osaat olla tyynenä samaistumatta mielen ohimeneviin ajatuksiin. Mieli hakee herkästi monenlaisia uhkakuvia ja erillisyyttä. Sydämestä lähtevä läsnäolo auttaa sinua rauhoittumaan.

Anna sydämen johdattaa sinut nautinnon huipulle

Sydämen seksi – Laajenna nautintoasi on kirja, joka auttaa olemaan aidosti läsnä seksissä, rentoutumaan ja nauttimaan hetkestä. Silloin seksi ei ole pelkkää kehollista nautintoa tai mielikuvilla maustettua seksiä, Mitra kertoo. Myös mielikuvilla voi boostata seksiä, mutta silloin kokemus on epärehellinen – silloinhan ihminen pakenee sitä, missä on.

– Sydämen seksissä et mieti sitä, että kun viimeksi teitte näin, niin olisikohan se nytkin hyvä, vaan opit kuulostelemaan, mitä siinä hetkessä tapahtuu luontaisesti. Läsnäolohan on luontainen olemisen tila, ei mikään eteerinen, todellisuudesta pakeneva tai edes henkisyyttä korostava.
Kun pystyy olemaan täysillä oma itsensä, yhteys kumppaniin ei ole pelkästään fyysinen, vaan kokemuksessa on mukana syvä tunnetason kontakti. Silloin pystyy myös rentoutumaan ja nauttimaan vapaasti.

– Kuuntelet kehoasi, olet tietoinen tunteistasi ja tuntemuksistasi. Annat viisaan, herkän sydämesi johtaa sinua. Sydämen seksi mahdollistaa aivan valtavaa nautintoa, jossa sydän ikään kuin johdattaa nautintoa läpi jokaisen solusi. Kosketus tuntuu puhuvan hyvin voimakkaasti, ja sen välittämät tunteet voivat johtaa ennen kokemattoman vahvaan orgasmiin.

Sydämen seksi – Laajenna nautintoasi -kirjan löydät TÄÄLTÄ.

Tästä ymmärrettävästä toiveesta kannattaa luopua: Että toinen muuttuisi vuoksesi

Tiedän tiedän, se on romanttinen tarina! Että minä olisin niin erityinen, että toinen muuttuisi juuri MINUN vuokseni.

Ja hei, en hetkeäkään kiellä sitä, että on olemassa ihmisiä jotka ovat löytäneet kumppanista tai perheestä ison motivaation esimerkiksi lähteä omalle toipumisen tielle, lähteä toipumaan riippuvuudesta ja niin edelleen. Sitä tapahtuu, todellakin. Ja onhan se todella arvostettavaa. Ja samalla, kukaan muu ei voi saada toista ihmistä tähän kohtaan.

Me voimme keskittyä omaan prosessiimme, omiin rajoihimme ja oman elämämme suunnan selkeyttämiseen ja se joko kutsuu toista mukaan tai sitten ei. Tällöin myös me itse teemme sisäistä työtä itsemme vuoksi. Ennenkaikkea.

Yksi elämän vaativista tosiasioista on se, että toisten tajuamiset, heräämiset taikka havahtumiset eivät ole meidän käsissämme. Siksi joskus meidän on uskallettava luopua toivosta, että toinen muuttuisi meidän vuoksemme. Ja se voi todella pintauttaa monenlaista kipua. 

”Enkö minä ole sen arvoinen?”

”Minulla ei ole toiselle mitään merkitystä”

”Aina minulle käy näin”.

Nämä ovat usein jo varhaisempia haavoja, usein suhteessa jompaankumpaan tai toiseen vanhempaamme. On tärkeää että nämä surut saavat tulla surruksi. Ja samalla aikuinen meissä voi kertoa lapsi osalle, että toisen käytös taikka valinnat eivät koskaan ole mittari rakastettavuudestamme.

Toisen valinnat kertovat hänestä, hänen sen hetkisestä kapasiteetista ja ymmärryksestä…eivät koskaan sinun rakastettavuudestasi.

Luopuminen toiveesta että toinen muuttuisi sinun  vuoksesi vapauttaa sinulle tilaa keskittyä sinun omaan eheytymiseen, itsesi syvempään hyväksymiseen ja itseäsi arvostavaan kohteluun. Ja kyllä, joskus elämässä käy niin, että saamme sen mistä luovumme. Mutta silloin se todella on lähtöisin toisesta itsestä, hänen valinnoistaan. Ja mikä paradoksi, että silloin sinä et oikeastaan edes itse tarvitse sitä todisteeksi omasta arovstasi. Koska sinä tiedät ja tunnet sen jo.