Jos et itse uskalla sanoa ei, kehosi saattaa tehdä sen puolestasi – Onko sinulle käynyt näin?

Tunnettu kanadalainen lääkäri, kirjailija ja puhuja Gabor Maté on tuonut mm. kirjoissaan paljon esille sitä, miten kehomme lopulta ottaa kantaakseen kaiken sen, mitä emme monistakaan syistä pysty itse kantamaan. Yksi hänen suosituimmista kirjoistaan on When the body says no – the cost of hidden stress (vapaasti suomennettuna: Kun keho sanoo ei – piilossa olevan stressin hinta).

Palasin tähän kirjaan hiljattain uudestaan. Kirja alkaa Maryn tarinalla.

Mary oli nainen, jolla oli useita vaikeita autoimmuunisairauksia ja niistä johtuvia lähes sietämättömiä kipuja ja muita oireita. Marya oli yritetty vuosia auttaa erilaisin lääketieteellisin ja fysioterapeuttisin hoidoin, ilman erityisiä tuloksia. Jokaista diagnoosia hoidettiin erillään toisista, ottamatta huomioon kokonaisuutta.

Eräänä päivänä Maté päätti kutsua Maryn tunnin pituiselle vastaanottoajalle ja selvittää hänen elämänhistoriaansa. Vastaanotolla Mary alkoi kertoa tarinaansa. Häntä oli lapsena pahasti kaltoinkohdeltu, aluksi omassa perheessä ja sen jälkeen lukuisissa sijaisperheissä. Hän joutui vain 7-vuotiaana pitämään huolta pienemmistä sisaruksistaan ja pakenemaan heidän kanssaan talon ullakolle, aina kun sijaisperheen isä oli juovuspäissään aggressiivinen.

Mary kuvailee lapsuuttaan ja nuoruuttaan, että se oli jatkuvaa pelossa elämistä. Hän joutui (ja samalla oppi) sivuuttamaan omat tunteensa ja tarpeensa, hän oli aina ensi sijassa olemassa muita varten. Tämä elämisen malli jatkui hänelle aikuisuuteen asti.

20 avioliittovuoden jälkeen, ja vaikka hänen lapsensa olivat jo aikuisuuden kynnyksellä, hän edelleenkin kulutti voimansa huolehtiakseen lapsistaan ja miehestään. Hän ei koskaan tullut ajatelleeksi, että hänellä olisi ollut omiakin tarpeita, ja että hän voisi huolehtia myös omasta hyvinvoinnistaan ja jaksamisestaan. Mary kertoi, ettei osannut sanoa kenellekään ei, hänen piti vain jaksaa.

Gabor Maté pohtii kirjassaan, mitäpä jos Maryn keho teki sitä mihin Mary ei kyennyt. Kun me emme enää kykene sanomaan ei sellaisille asioille jotka eivät meille ole hyväksi, keho tekee sen meidän puolestamme.

Lukuisat tutkimukset ovat todistaneet, että lapsuudessa koettu jatkuva toksinen stressi ja ylivirittyneessä tilassa eläminen (ACE=adverse childhood experiences eli lapsuuden haitalliset kokemukset) näkyy vahvasti aikuisuudessa kohonneena riskinä sairastua. Sairaudet eivät ole pelkästään psyykkisiä vaan myös erilaisia fyysisiä kroonisia sairauksia kuten diabetes ja muut autoimmuunisairaudet, sydän- ja verisuonisairaudet, syöpä ja pitkäkestoinen, vaikea kipu.

Toksinen stressi erityisesti varhaislapsuudessa estää aivojen ja hermoston normaalin kehittymisen, mikä taas mahdollistuu paremmin turvallisessa ympäristössä lapsuutensa eläneellä. Ja kun hermosto oppii tietyn virittyneisyyden mallin sekä neuroseption eli hermostomme “turvatutkan” jatkuvan valveilla olon, se kuluttaa monin tavoin mielen ja kehon voimavaroja. Immuunijärjestelmän toiminta heikkenee (matala-asteinen tulehdus, neuroinflammaatio) eikä autonominen hermosto pysty toimimaan normaalisti. Näistä alkaa vähitellen seurata em. oireita ja sairauksia.

Toisaalta tiedämme, että myös näennäisesti turvallisessa ympäristössä eläneet voivat kokea lapsuudessaan asioita, joiden seurauksena heidänkin hermostoonsa jää päälle jatkuva ylivireys. Lapsi voi kokea jatkuvaa riittämättömyyttä tai huonommuutta myös sellaisessa perheessä, jossa fyysisestä turvasta (koti, ravinto ym.) pidetään hyvää huolta, mutta jossa lapselta vaaditaan liikaa.

Lapsi oppii miellyttämään, ei uskalla sanoa ei, koska muutoin hän voi joutua tärkeiden ihmisten hylkäämäksi. Näin me lapsena koemme ja ajattelemme. Emme läheskään aina opi suojelemaan itseämme, vaan opimme suojelemaan muita, itsemme kustannuksella.

Itsekin olen ollut pitkälle aikuisuuteen kiltin tytön syndroomaa poteva. Kun 35 ikävuoden jälkeen opin vähitellen sanomaan asioille ei, alkoivat myös fyysiset oireeni pikku hiljaa helpottua. Aloin jo noin 12-vuotiaana oireilla sekamuotoisella jännityspäänsärky-migreenillä, joka aikuisuuteen tullessa paheni niin, että en sietänyt enää voimakkaampaa auringonvaloa enkä tiettyjä hajusteita. Lisäksi minulla oli jatkuvia alaselkä- ja polvikipuja huolimatta aktiivisesta fyysisen kunnon ylläpitämisestä. Kun lapsia ei alkanut kuulua toiveista huolimatta, minulla todettiin myös PCO eli monirakkulaiset munasarjat.

Kun opin sanomaan ei, kehoni lopulta sai luvan päästää myös irti tästä “ei-tilasta”. Tulin jopa raskaaksi 38-vuotiaana ilman aiemmin tarvittuja hormonihoitoja. Minulla ei ole ollut enää migreenejä 15 vuoteen, muita hetkellisiä kiputiloja enää silloin tällöin. Tämä prosessi ei ole todellakaan tapahtunut sormia napsauttamalla, vaan se on kestänyt vuosia ja vaatinut monen tasoista ymmärrystä ja kasvua. En tälläkään hetkellä ole täysin terve, mutta en koe olevani sairaskaan, vaikka omistan useamman diagnoosin.

Lääkäri Lissa Rankin on todennut: “Kehosi ei ole terveytesi perusta. Se ennemminkin ilmentää kaikkea sitä, mitä olet elämässäsi kokenut.”

Minulle terveys tarkoittaa tällä hetkellä sitä, että olen oppinut olemaan yhä enemmän itseni puolella ja kuuntelemaan sydämeni ääntä. Olen oppinut hyväksymään keskeneräisyyteni ja epätäydellisyyteni ja sitä kautta myös näkemään ympäristönikin hyväksyvämmin. Vaikka kehoni ei eri mittareiden mukaan ole “täydellinen”, kunnioitan sitä juuri sellaisena kuin se nyt on. Tunnistan paremmin synnynnäiset hermostoni piirteet. Pyrin ymmärtämään sen, että olen elämässäni joka hetki tehnyt parhaani olemassa olevilla voimavaroillani. Ja kun sanon jollekin muulle asialle tarpeen mukaan ei, minun on helpompi sanoa itselleni kyllä. Se jos mikään lisää omaa voimaani ja auttaa kehoani voimaan paremmin!

 

LUKUSUOSITUS: Kehon viisaat viestit

  • Kirja käsittelee stressin ja traumaattisten kokemusten yhteyttä erilaisiin kiputiloihin ja toiminnallisiin oireisiin.
  • Kirjassa tarkastellaan myös liikunnan roolia hyvinvoinnissa sekä muun muassa kroonisen väsymysoireyhtymän ja pitkittyneen koronataudin hoitoa.
  • Kehon kuuntelun lisäksi kirja ohjaa työstämään oireisiin liittyviä tunnereaktioita.

Voit tutustua kirjaan ja tilata sen TÄÄLTÄ.

Tekstissä on otteita vanhasta kirjoituksestani Uudistuva terveydenhoito -blogista.

Artikkelikuva: Depositphotos

 

Suomenkielisiä lukusuosituksia: 

Palomäki, K. & Siira, J. (2022): Kehon viisaat viestit (Kirjapaja). Kirja löytyy esim. äänikirjapalveluista.

Palomäki, K. (2020, äänikirja): Elämää voi aina parantaa (Otava).

Burke-Harris, N. (2023, uusi painos ilmestyy loppuvuonna, saatavilla kirjastoista): Syvälle ulottuvat juuret (Basam Books).

Rankin, L. (2023): Terveeksi mielen voimalla (Viisas elämä).

Miksi hankaliin ihmisiin kannattaa suhtautua myötätuntoisesti – ja miten se edes on mahdollista?

Kirjoittaja Joni Ihalainen on meditaatio-ohjaaja sekä Aloitameditaatio.fi -sivuston ja videokurssin perustaja. Hänen intohimonansa on kertoa meditaatiosta mahdollisimman kokonaisvaltaisesti ja käytännönläheisesti sekä tarjota parhaat keinot meditaation onnistuneeseen aloittamiseen.

Meidän voi olla vaikea nähdä järkeä myötätunnossa haastavia ja epämiellyttäviä ihmisiä kohtaan. Ainakin asia oli näin omalla kohdallani. Tälle on kuitenkin hyvät perustelut. Otetaan näistä neljä lähempään tarkasteluun:

1. Negatiivinen suhtautuminen haittaa lopulta eniten itseämme

Jos tunnemme toista kohtaan esim. suuttumusta tai katkeruutta, se on kuin myrkyllinen painoreppu, jota kannamme. Se vie energiaa ja tilaa. Se vaikuttaa negatiivisesti terveyteemme ja hyvinvointiimme. Ei ole lopulta väliä, onko se oikeutettua vai ei. Se on silti meille pahaksi. Myötätunto (huom. compassion, ei empathy) sen sijaan on tutkitusti yksi parhaimmista tunteista meille, jota voimme tuntea. Sillä on merkittäviä terveys- ja hyvinvointivaikutuksia.

2. Pystyt reagoimaan taitavammin, kun sinua ärsyttää

Kun pystyt suhtautumaan hankalaan ihmiseen myötätuntoisesti, hänen negatiivinen valtansa sinuun vähenee huomattavasti. Hän ei pysty enää samalla tavalla pääsemään ihosi alle ja pilaamaan päivääsi. Valta on enemmän sinulla. Itsekeskeisyyden sijasta voit suhtautua toiseen ymmärtäväisemmin, mikä mahdollistaa viisaamman toiminnan tilanteessa. Huom! Myötätuntoinen suhtautuminen ei tarkoita omien tarpeiden tai rajojen unohtamista.

3. Hankalat ihmissuhteet voivat muuttua paremmiksi

Meillä kaikilla on hankalia ihmissuhteita elämässä, joista ei voi päästää irti. Silloin niitä kannattaa muuttaa paremmaksi. Edellä mainittu taidokkaampi reagointi, myötätunto ja aito välittäminen mahdollistavat uudenlaisen toiminnan hankalissa ihmissuhteissasi. Se ei takaa mitään, mutta avaa täysin uusia mahdollisuuksia.

4. Saat tehokasta myötätuntoharjoitusta

Myötätunto on tutkitusti harjoitettava taito. Kun yrität tietoisesti suhtautua haastaviin ihmisiin myötätuntoisesti, tämä harjoittaa erittäin tehokkaasti ns. ”myötätunto -lihasta”. Harjoittelun myötä myötätunnosta tulee yhä
useammin oletustapasi suhtautua ja reagoida. Siinä voittaa sinä sekä muut.

Miten on mahdollista olla myötätuntoinen haastavia ihmisiä kohtaan?

Kaikki yllä oleva kuulostaa hyvältä paperilla, mutta entäs käytäntö? Millä keinoin voi olla myötätuntoinen ihmisiä kohtaan, jotka ovat epämiellyttäviä, hankalia tai ovat jopa satuttaneet? Yritä noudattaa näitä viittä periaatetta, niin se tulee mahdolliseksi:

1. Sisäistä yhteinen ihmisyys

Mindfulness ja meditaatio näyttävät meille kiistattomasti, kuinka suuri valta menneisyydellämme on meihin. Nämä menneisyydestä opitut ”mielen kaavat” määrittävät kuinka ajattelemme, tunnemme ja toimimme. Suurin osa näistä on tullut meihin lapsuuden ja nuoruuden kokemuksistamme, ja emme ole oikeasti voineet vaikuttaa paljoakaan siihen, mitä mielemme on sieltä oppinut.

Nyt avainasia on ymmärtää, että tämä sama asia pitää paikkaansa joka ikisen ihmisen kohdalla. Olemme kaikki samassa veneessä.

Toinen avainasia on ymmärtää, että joka ikinen ihminen on pohjimmiltaan samanlainen. Jokainen haluaa olla onnellinen ja välttää murhetta. Ja jokainen meistä pyrkii parhaansa mukaan tähän tavoitteeseen niillä eväillä, mitkä meille on annettu. Joka kaikkein ärsyttävinkin tyyppi yrittää parhaansa sillä mielellä, millaiseksi hänen lapsuutensa ja nuoruutensa on sen muokannut.

Kukaan ei ole kolmevuotiaana itse valinnut, millainen aikuinen hänestä tulee.

2. Yritä parhaasi kuvitella toisen todellisuus ja menneisyys

Yritä laittaa itsesi toisen saappaisiin tapahtuneessa tilanteessa, kun toinen on toiminut haitallisesti. Ehkä hän häpeää tai pelkää ja yrittää suojella itseään jotenkin? Ehkä häntä on satutettu tai laiminlyöty syvästi lapsuudessa tai nuoruudessa? Erittäin usein, jos toinen ihminen satuttaa, hän itse elämässään on kokenut paljon murhetta ja kipua. Hänellä ei todennäköisesti mene hyvin, vaikka hän voi osatakin piilottaa sen taitavasti.

Hurt people hurt people. – Rick Warren

3. Aloita helposta päästä

Myötätunto on harjoitettava lihas. Älä suoraan lähde nostelemaan ns. ”suuria painoja” ja yritä olla myötätuntoinen henkilöä kohtaan, joka on todella satuttanut sinua. Aloita ihmisistä, jotka esimerkiksi hieman ärsyttävät. Pikkuhiljaa siirry vaikeampiin kohteisiin.

4. Ole kiltti ja kärsivällinen itseäsi kohtaan

Tämä ei ole helppo asia. Anna itsellesi aikaa ja ole aidosti tyytyväinen itseäsi kohtaan, jos edes yrität! Teet hienoa ja tärkeää asiaa.

5. Harjoittele myötätuntoa meditaation avulla

Myötätuntomeditaatio (Tonglen) on erittäin voimakas harjoitus ja yksi tehokkaimpia tapoja harjoittaa myötätuntoa. Jo muutaman viikon säännöllinen harjoittelu tekee merkittävän eron. Toinen tapa harjoittaa myötätuntoa on tehdä sitä hyväntahtoisuusmeditaation (Metta) yhteydessä.

Aloita harjoittelu tänään

Valitse tänään joku haastava ihminen elämästäsi ja sovella yllä olevia vinkkejä. Muuten todennäköisesti nämä asiat unohtuvat. On käsittämätöntä, kuinka suuren positiivisen vaikutuksen myötätunnon tunteminen ihan kaikkia kohtaan, tekee ympäristöösi sekä sinun omaan onnellisuuteesi ja hyvinvointiisi. Myötätunto on supervoima.

Tunteiden piilottaminen ei tee sinusta kilttiä ihmistä – vaan luultavasti ahdistuneen ja onnettoman

 

Kaikilla ihmisillä on tunteita. Myös heillä, jotka eivät näytä tunteitaan. Moni kokee, että aikuisten maailma on niin korrektia, että yritetään jopa esittää, ettei tunteita olisi. Tästä syystä moni jopa häpeää tunteitaan; sitä, että tuntee niin paljon ja voimakkaasti – kuten Kamala luonnon kettu.

Yritämme esittää niin kovasti korrektia ja aikuista, että emme kehity lainkaan tunnetaidoissa. Lapsena meille on ehkä sanottu, että pitää olla “kiltti” tai “pitää käyttäytyä hyvin” tai “mene omaan huoneeseesi rauhoittumaan”, millä on yritetty sanoa, että tunteita ei saa näyttää julkisesti – varsinkaan niitä hankalia tunteita.

Kun jatkuvasti saa palautetta siitä, että tunteet ovat yksityisiä, salassapidettäviä ja piilotettavia, opimme ajan kanssa esittämään, ettei tunteita olisi. Saatamme saada jopa itsemme uskomaan, että emme tunne mitään. Aikuisten maailmassa se voi äkkiseltään tuntua hyvältä asialta: töissä on kyse asioista, ei tunteista. Se on helppoa. Kunnes. Tunteet alkavat pakkautua sisäämme. Eikä meillä ole lopulta enää keinoja tai taitoja käsitellä sisällä olevaa möykkyä. Esimerkiksi ahdistus on ns. tunteiden tiivistymä, jossa on vaikea enää erotella tunteita toisistaan tai ymmärtää, mitkä ajatukset ovat tunteiden värittämiä.

Kun tunteita ohittaa pitkään, menettää myös yhteyden omiin tunteisiin. Voi olla tilanne, että jos joku kysyy, että “miltä sinusta tuntuu”, ei enää osakaan vastata. Ei vain yksinkertaisesti tiedä. Eikä varsinkaan osaa kertoa siitä muille. Ja se on ihan luonnollista, jos ei ole saanut harjoitella tunnetaitoja.

Otaksun, että aikuinen pelkää näyttää tunteitaan, koska ainoa tunteiden näyttämisen malli saattaa olla se, kun tunne purkautuu hallitsemattomasti. Valitettavasti on hyvin luonnollista ja tavallista, että niin käy, jos on pitkään pakannut tunteita sisäänsä. Kukaan ei kestä loputtomiin sellaista painekattilaa. Mutta tunteiden kanssa eläminen ja niiden näyttäminen on paljon muuta kuin hallitsematonta tunteenpurkausta. Se voi olla esimerkiksi:

  • Tunteen tunteminen: Tunnen, koska olen ihminen – Ihminen ei voi valita, milloin ja millainen tunne tulee koettavaksi. Sen sijaan jokainen meistä voi ottaa tunteen vastaan ja tehdä havaintoja: miltä tunne tuntuu kehossa, millaisia ajatuksia siitä seuraa, millaisia kehollisia reaktioita tunne saa aikaan? Voimme sanoa sisuksissamme tunteelle: ”Tervetuloa, kuulen ja kuuntelen!” Kun tunne nousee koettavaksi, se on merkki siitä, että olet elossa ja olet ihminen.
  • Tunteen tiedostaminen: Kun huomaan tunteen, tutkin sitä mielenkiinnolla – Pelkkä tunteen nimeäminen jumppaa aivojasi niin, että voit kehittyä tunteidesi kanssa. Sitten voit lempeästi hengitellä rauhassa kehossa olevaa tunnetta, antaa sen olla ja tutkia sitä kuin salapoliisi. Voit huomata, että tunne saa aikaan ajatuksia, ja kun huomaat ajatuksia, voit sanoa itselle mielessäsi ”ajatuksia” – ja antaa niiden sitten mennä.
  • Tunteen näkyminen: Keho reagoi tunteeseen, joskus myös näkyvästi – Tunne voi tulla näkyväksi monin eri tavoin kehossasi. Jännitys voi tärisyttää kehoa, viha saattaa saada punan kasvoille, tai suru saattaa tuoda kyyneleet silmiin. Voi olla, että keho reagoi tunteeseen nopeammin kuin mieli. Huomaat olevasi järkyttynyt, surullinen tai pettynyt vasta kun keho reagoi. Silloin auttaa, kun kertoo muille tunteesta. (ks. seuraava kohta) Tunnereaktiota ei tarvitse hävetä. Se tekee sinusta ihmisen.
  •  Tunteen kommunikoiminen: Uskallan tuntea, tutkia tunnetta ja kertoa siitä muille – Sen jälkeen kun hyväksyy omat tunteensa ja uskaltaa tunnustella niitä, nimetä ne ja tutkia tunteitaan kuin salapoliisi, on mahdollista oppia kommunikoimaan tunteistaan myös muille ilman tunteeseen reagoimista. Huomaa, että tunteen kommunikoiminen ei tarkoita sitä, että oksentaa oman olonsa toisen päälle tunteen vallassa. Tunteen vallassa ei koskaan pysty käymään järkevää keskustelua, koska tunteen vallassa aivot huutavat hoosiannaa.

Jos haluamme olla onnellisia – tai nykyään voisi toivoa vaikka vaatimattomammin, että olisi vain vähemmän ahdistunut – tuntemista pitää harjoitella. Lapsille sitä kannattaa opettaa pienestä pitäen, mutta aikuisenkin on opeteltava tunnetaitoja, jos ei aiemmin ole siihen saanut oppeja! Koskaan ei ole liian myöhäistä opetella. Eikä aikaista.

Koska tunnetaidot ovat onnellisuuden pohja, olemme tehneet lapsille (ja lapsenmielisille aikuisille!) Kamala luonnon kanssa Tunnetaitokortit lapsille. Tutustu Tunnetaitokortit lapsille -korttipakkaan TÄSTÄ.

Pienikin muutos omassa ajattelussa voi helpottaa stressaantunutta oloa – Kokeile tätä vinkkiä

Tuntuuko tutulta, että oman mielesi puutepuhe alkaa jo heti aamulla, ennen kuin ehdit edes pyyhkiä unirähmiä silmäripsistäsi? Liian vähän aikaa, rahaa, elämää helpottavia vempaimia, pätevyyttä, kyvykkyyttä, hyvinvointia sekä sitä, tätä ja tuota. Eikä tuo ´liian vähän´ ole välttämättä lainkaan suhteessa siihen, mikä asian todellinen laita on.

Ajanpuute lienee yleinen ja meille useimmille yhteinen aamustressin aiheuttaja, kun alamme miettiä, mitä kaikkea päivän aikana onkaan ehdittäväksi. Ja vaikka miten ehtisi, niin kaikkea ei kuitenkaan. Eikä puute ajasta aina jää vain aamuihin, vaan on usein kokoaikainen ja kiusallinen seuralaisemme.

Kun ajattelemme kiirettä ja puhumme siitä, mieli uskoo meillä todella olevan kiire. Ja kun olemme toistaneet samaa puutepuhetta usein jo vuosia, kiireen tunne on juurtunut tiedostamattomaan mieleemme vahvaksi itseään toteuttavaksi uskomukseksi. Tunne saa stressihormonit jylläämään kehossamme ja kiireen tuntu lisääntyy entisestään. Sittenpä kohta jo uupumuskin kiirii kintereillämme.

Erään oman juttunsa eteen pitkäjänteisesti ja paljon tehneen tuttavan ajatus, että uupumus ei johdu paljosta tekemisestä, vaan siitä että ottaa kantaakseen ulkoa tulevia paineita, on sekin pohtimisen arvoinen. Ulkoisten paineiden kantamisen seurauksena kasvanut tunne, ettei enää ohjaa itse ollenkaan omaa tekemistään, ei ehdi eikä riitä, lienee varmasti yksi syy uupumukseen.

Oma egomme on myös varsin vahva ulkoa luotujen paineiden ylläpitäjä. Kiire onkin hyvin usein juuri egomme ehdottelemaa oman arvomme pönkitystä: ”Olen tärkeä ihminen, kun minulla on niin paljon kaikkea, ja minua tarvitaan kaikkialla.”

Kiireisenä pysyminen voi olla myös keino väistää ja paeta epämiellyttäviä tunteita ja ehkä vaikealta tuntuvia tilanteitakin, tosin monin tavoin hyvin huono sellainen.

Toki niinkin voi olla, että maailmassa on vain hurjan paljon ihania ja kiinnostavia asioita, joita haluaisi kokeilla ja tehdä. Tätä selitystä tarjoilen itselleni usein, kun löydän itseni valittamassa ajan niukkuutta. Tilanne edellyttää silloin valintoja. Ehkä kipeitäkin sellaisia.

Olkoot syyt puuteajatteluun, mitkä ikinä, jatkuva kiireen tunne ei tee hyvää mielellemme eikä elimistöllemme. Krooninen stressihormonien liikaeritys on terveydellemme tuhoisaa.

Mielikuvat, tunteet ja puheet ajan niukkuudesta voi korvata runsausajattelulla.

Voit rauhoittaa hengitystäsi ja toistella mielessäsi tai ääneen yksinkertaista ajatusta, että ”aikaa on”, tai ”hyvin ehtii”. Aikaa on aivan tarpeeksi kaikkeen tärkeään ja merkitykselliseen, muun voi unohtaa.

Äkkiseltään noinkin pieneltä tuntuvan ajatusmuutoksen rauhoittava voima on suunnattoman suuri. Olen itsekin harjoittanut puuteajatusten korvaamista kyseisillä ilmaisuilla jo kauan ja se todella tepsii.

Koko alkuvuoteni, aivan näihin päiviin saakka, oli varsin tekemisen ja reissaamisen täyteinen. Matkasin maatamme ristiin ja rastiin valmentamassa ja siinä ohessa kirjoitin kirjaani ja vähän muutakin. Intohimoyrittäjänä olin todella kiitollinen kaikista mielenkiintoisista ja riemullisesti haastavista projekteista ja toimeksiannoista, mutta tiedostin samalla, että niitä oli kertynyt yhteen ryppääseen ja yhdelle tyypille hitusen liikaa. Toivon, että opin ja viisastuin edes vähän tulevaa ajatellen.

Tiedostin myös sen, että jos alan murehtia ja stressata tilannetta, niin sittenpä vasta lirissä ollaankin. Otin kalenterin ja ajankäytön suunnittelun käyttöön päänsisäisen kaaoksen ennaltaehkäisemiseksi ja sitten päätin vain keskittyä kulloiseenkin tehtävään sille varatulla ajalla.

Lisäksi toistelin itselleni, että ”hengitä, hengitä, hengitä”, mikä päätyi erääseen laulutekstiinikin. Muistuttelu sai siten kumppanikseen myös melodian, jota sitten lauleskelin moninaisissa käänteissä.

Harjoitan näitä ajatustenkääntötemppuja toistelemalla kaikkia mainitsemiani yksinkertaisia ja helposti muistettavia ilmaisuja etenkin aina silloin, kun huomaan kehossani epämiellyttävää ylivirittyneisyyttä ja kiireen tuntua ja kun unikaan ei oikein suostu tulemaan.

Suosittelen sinuakin kokeilemaan. Voit keksiä mielin määrin myös aivan omia ajanpuutetta ja kiirettä korvaavia, rauhoittavia ajatuksia.

Puuteajattelun korvaamisesta runsausajattelulla voit lukea enemmän kirjastani, jonka voit tilata tästä

ADHD ja erityisherkkyys eivät aina näy ulospäin – Tarvitseeko omia erityispiirteitään piilotella?

Olemme murun kanssa puhuneet usein siitä, kuinka harva tietää piirteistämme. Murulle sanotaan vähän väliä “ai sulla on ADHD, et vaikuta yhtään siltä.” Ja suurin osa minun kavereista, tutuista ja lähipiiristä taisi kuulla erityisherkkyydestäni luettuaan sen ensimmäisestä kirjoituksestani.

Jos kysyisin vaikka minun opiskelukavereiltani, että olenko heistä vaikuttanut erityisherkältä -vastaus aika varmasti olisi, että en.

Mistä tämä johtuu? Miksi herkkyyttä, ominaisia synnynnäisiä piirteitä piilotellaan ja miksi niistä ei haluta puhua? Tässä meidän ajatuksia aiheesta:

Erilaisten piirteiden huomaaminen ja tiedostaminen ottaa oman aikansa

Hyväksyin ja opin tiedostamaan herkkyyden itsessäni vasta aikuisena. Ennen sitä sille ei ollut turvallista tilaa. Siihen asti olin pitänyt itseäni vähän outona ja jostain syystä vaan erilaisena. Ajattelin, että lapsuuden kokemukset ovat tehneet minusta tällaisen ja vaan puskin sekä suoritin ollakseni enemmän samankaltainen kuin muut. Olin rakentanut itselleni vahvan suojakuoren ja tunsin ja oikeastaan tunnen edelleen, ettei minua ole todella tuntenut kokonaan, kuin muutama ihminen koko elämäni aikana. Sitten väsyin tähän kaikkeen ja lopetin. Aloin keventämään panssareitani. Tapasin samankaltaisia, törmäsin erityisherkkyydestä kertoviin teksteihin ja vihdoin ymmärsin. Muru taas sai diagnoosin teini ikäisenä ja haasteille löytyi selitys. Ei tarvinnut pinnistellä tai peitellä jatkuvasti. Oireet ja tunteet tasaantuivat ja elämä helpottui.

Kukaan ei halua leimaa

Kun asialle annetaan nimi tulee mukana usein myös leima. Leiman myötä tulee ennakkokäsitykset ja tuomitseminen. Ja varsinkin ennen omaa sisäistä hyväksyntää nuo leimat voi tehdä pahaakin jälkeä. Piilottelu on siis tapa suojautua. En ole yhtä kuin erityisherkkyys, mutta herkkyys on osa minua ja minun herkkyyteni on ainutlaatuinen. Samoin kumppanini ADHD. Synnynnäisten ominaisuuksien tiedostaminen ja hyväksyminen on äärimmäisen helpottavaa. Tiedostamisen myötä itseensä tutustuminen, ymmärtäminen ja elämä yhteydessä muihin, niin vapaalla kuin työelämässä on ollut paljon helpompaa ja antoisampaa -meillä molemmilla.

Aina ei jaksa selitellä itseään

Ja arvaa mitä, ei tarvitse! Piirteet ilmenevät kaikilla uniikisti, niin erityisherkkyydessä, kuin ADHD:ssakin, vaikka yhdistäviä tekijöitä löytyykin. Herkkä voi siis olla sosiaalinen, vahva, rohkea ja aikaansaava, eikä nämä poista herkkyyttä. ADHD:n omaava ihminen ei aina ole ylivilkas tai arvaamaton, joka ei malta pysyä paikoillaan tai kuunnella.

Monesti piirteet ei näy ulospäin muille ihmisille välttämättä mitenkään, mutta ne tuntuvat ja ilmenevät ihmisen sisäisessä kokemuksessa päässä, sydämessä ja koko kehossa. Piirteiden ilmeneminen vaihtelee myös eri tilanteissa ja eri ihmisten kanssa eritavalla päivästä ja hetkestä riippuen.

Huomioi myös se, että hyvin harva ihminen viettää kanssasi niin paljon aikaa, että näkisi ja tuntisi sinut monipuolisesti erilaisissa tilanteessa. Oikeastaan
vaan ne lähimmät. Muista, että sinä tunnet parhaiten itsesi. Muiden tulkinta sinusta perustuu aina heidän omiin kokemuksiin.

Olen itse kokenut, että olen “epätyypillinen erityisherkkä” elämyshakuisuuden, muiden ominaisuuksien ja omien kokemuksieni vuoksi, jotka tietysti ovat vaikuttaneet siihen kuka olen tänä päivänä. Erityisherkistä noin 70% on introverttejä ja loput 30% extroverttejä.

Murulla taas piirteet ovat sellaisia ja oireet ovat niin hyvin hallinnassa, että hänet pitää todella tuntea ja viettää hänen kanssaan enemmän aikaa, että ADHD kirjon piirteitä oppii huomaamaan.

Jakaminen lisää ymmärrystä

Koemme kuitenkin, että erityisherkkyys ja ADHD ovat niin iso osa sitä mitä me olemme, että lopulta on parempi, että ne tiedostetaan ja jaetaan. Se lisää ymmärrystä, joka taas lisää parhaassa tapauksessa hyväksyntää, niin parisuhteessa, lähipiirissä, kuin isommassakin kuvassa.

Mikään piirre tai ominaisuus ei tee toisesta ihmisestä huonompaa tai parempaa. Itsetuntemus on mielestäni hyvän ja oman näköisen elämän perusta. Itseensä tutustuminen on kokoelämän herkkä prosessi ja matkan aikana erilaiset kanssa kulkijat tuovat siihen oman osansa. Joku toinen voi saada oivalluksia omaan elämäänsä sillä, että toinen jakaa palan omastaan.

Olen pohtinut, että ehkä juuri tarve tulla hyväksytyksi ja rakastetuksi sellaisena kuin todella on, kuljettaa kaksi samankaltaista toistensa luo.

Mitä mieltä olet?

Oletko sinä peitellyt osaa itsestäsi, koska et ole kokenut olevasi hyväksytty?

 

Podetko huonoa omatuntoa herkuttelusta, lepäämisestä ja nautiskelusta? – Salli inhimillisyys itsesi rankaisemisen sijaan

Tiedätkö tämän syklin: pakko saada suklaata (tai mikä se oma lääke nyt onkaan)? Sitten antaa sitä itselleen. Sitten on paska fiilis, niittaa itseään.⁠ Silloin kehissä on tunteidensa kanssa yksin jäänyt lapsi meissä.
⁠
Ei se haittaa – suuri osa meistä,  väitän näin, ei ole kasvanut emotionaalisesti aikuiseksi tai suheloi jossain siellä välimaastossa. Potee toksista syyllisyyttä ja häpeää, kokee olevansa lapsi verrattuna muihin tai joissain asioissa elämässään ihan sivussa, tai ei siellä missä noi muut, tai jotenkin huono. Jos näistä sanoistani tulee huono fiilis, silloinkin kehissä on häpeää poteva lapsi joka tuntee, että hänelle heristellään sormea ja neuvotaan miten pitää elää.

 

 

Jos kokee, että toiset puhuvat sinulle kuin lapselle ja sinussa herää kaamistuttava huonouden olo tai tuntuu, että sinussa on jotakin väärää, tai että noilla toisilla on elämä hallussa, mutta minulla ei – häpeän mekaniikka se siellä sisäisyyden rattaissa pyörii.  Vaikka sen hyvin todentuntuinen tunne on että olen huono ja vääränlainen, kyse ei oikeasti ole siitä vaan tunteidensa kanssa yksin jäämisestä. Silloin emme opi tuntemaan, kuulemaan ja kannattelemaan tunteitamme ja toimimaan viisaasti niiden mukaan, vaan koemme yhteydettömyyttä tunteisiin, turruttamista, piiloutumista, pakenemista, mentalisoimista, räjähtelyä ja jumittamista.

Suuri osa meistä kulkee koko elämänsä läpi luullen olevansa viallinen ja huono, vaikka oikeasti on jäänyt vaille tunnepeilausta, turvaa tai hoivaa. Suurin osa meistä ei ole oppinut olemaan pelkojensa, surujensa tai kiukkujensa kanssa kannattelevasti, eikä tiedä noiden tunteiden elintärkeitä, elämää ja hyvinvointia edistäviä viestejä.

Kun oppii tunnetaitoja lempeässä, turvallisessa ilmapiirissä alkaa oivaltaa, ettei mussa koskaan mitään vikaa ollutkaan. Oppii antamaan itselleen sitä mikä tekee hyvää ja mitä tarvitsee. Eikä koskaan ole liian myöhäistä. (Meissä ei ole vikaa eikä ole kenenkään syytä ettemme ole oppineet tunnetaitoja aiemmin; meillä on selviytymisen lähihistoria ja syvät, kollektiiviset tunnetraumat. Nyt hyvinvointia, turvaa ja tilaa alkaa kuitenkin olla riittävästi saada näitä olennaisimpia hyvinvointitaitoja, tunnetaitoja, haltuunsa).

Emotionaalisesti aikuinen ei niittaa itseään, vaan reflektoi lempeästi: mikä nyt olisi hyväksi? Miksi mä turrutan, mitä mä turrutan? Usein meillä voi olla kokonainen turruttamisen / pakenemisen / uupumuksen / lääkitsemisen historia taustallamme, kun olemme varhaisissa vaiheissamme jääneet yksin tunteidemme kanssa.⁠ Suhteessa ruokaan tai materiaan “oireileminen” on usein syvää äidin hoivan kaipuuta – ja siksi äidiksi voi itselleen oppia (tällä ei ole tekemistä sukupuolen kanssa).

Kun oppii tunnetaitoja ja alkaa ymmärtää tunteidensa todelliset viestit, koko elämä alkaa virrata. Ei tarvitse turruttaa ja lääkitä eikä pelätä tunteitaan. Ja jos joskus turruttaa ja lääkitseekin, senkin keskellä itselleen voi oppia olemaan myötmielinen eikä rankaiseva aikuinen.

Voimauttavat kurssini ja terapeuttisen valmennukseni löydät TÄÄLTÄ.

Kerää aarteet luonnosta ja tee tämä jalkarentoutus – Täydellinen kesäelämys saunaan!

Saunan rentoutumis- ja rauhoittumispuoleen keskittyvä Hyvää oloa saunomalla -kirja muistuttaa luonnon ja saunomisen yhteydestä sekä antaa paljon vinkkejä ihaniin saunahetkiin. Jaamme kirjasta yhden ihanan elämysvinkin:

  • Käy keräämässä koivun lehtiä (Huom! Jos koivu ei kasva omalla tontillasi, pyydäthän keruuseen luvan maanomistajalta – koivun lehtien kerääminen ei kuulu jokamiehen oikeuden piiriin)
  • Etsi käpy tai useampi
  • Nappaa mukaan 1dl suolaa

Laita vatiin koivun lehdet ja kuumaa vettä päälle. Anna hautua noin 15min. Lisää suola. Tee vedestä sopivan lämpöistä – esim. saunoessa viileämpikin vesi voi olla kiva. Ota välillä jalat pois vedestä ja rullaile jalkapohjia käpyä vasten.

Koivu puhdistaa ihoa, tehostaa aineenvaihduntaa ja poistaa turvotusta.

Suola poistaa turvotusta sekä kosteuttaa ihoa.

Käpypyörittely parantaa verenkiertoa ja rentouttaa jalkapohjan lihaksia.

Hyvää oloa saunomalla – Saunafulness -kirja sisältää paljon tietoa ja rentouttavia vinkkejä ja harjoituksia saunaan. Tilaa Kirja Hidasta elämää -puodista:

Tuntuuko muutoksen tekeminen mahdottomalta? – 10 askelta, joiden avulla voit aloittaa vähitellen

Ihmiset saavat sen mitä haluavat, koska he tietävät mitä haluavat.

Useimmat ihmiset eivät kuitenkaan tiedä mitä he haluavat. Vielä harvempi tietää mitä hän tahtoo. Suurin osa ihmisistä rajoittaa tahtoaan uskomuksilla. He kertovat tarinaa siitä mitä heidän pitäisi tehdä tai mitä muut ovat sanoneet siitä.

“Mitä minä todella tahdon?” on tärkeä kysymys, joka sinun tulee kysyä itseltäsi. Ensimmäinen askel on selkeä henkilökohtainen vastaus tähän kysymykseen.

Kun sovitat kaikki tekosi ja valintasi sen mukaan mitä todella tahdot elämältäsi, luottamus ja elämän voimat nousevat tukemaan sinua ja sinusta tulee se mitä harjoitat. Kun tiedät mitä todella tahdot, voit puhutella universumia voimallisesti ja manifestoida kaikki toiveesi toteen. 

Olen saanut todistaa yksilöiden ja organisaatioiden pieniä ja suuria muutoksia valmentajana. Jokainen tapaus on tietenkin omansa, mutta yleensä muutos vaatii seuraavat kymmenen askelta:

  1. Aseta tavoite

Kaikki alkaa mahdollisimman tarkasta tavoitteesta. Puoleensa vetävän ja energisoivan tavoitteen tulee olla selkeä ja ytimekäs. Kun tavoite on kirkas, voit purkaa sen osatavoitteiksi ja asettaa nämä pienemmät maalit aikajanalle.

  1. Ole tietoinen vastustuksesta ja sisäisistä häiriötekijöistä

Pelot ja uskomukset ovat ainoa asia mitkä rajoittavat kasvua ja laajentumistasi. Kaikki rajoittavat uskomukset ja tekosyyt nousevat menneisyydestäsi. Tunnistatko mikä hidastaa, mitkä menneisyyden tapahtumat luovat epäuskoa?

  1. Irtipäästäminen

Jotta voit saavuttaa jotain uutta, sinun täytyy luoda tilaa päästämällä irti. Saat sen mistä luovut. Irtipäästäminen ja anteeksianto ovat sama asia. Kun teet sen sydämelläsi, koet olosi tilavammaksi ja keveämmäksi.

  1. Luo uusi ja korkeampi taso mitattavilla rutiineilla ja tavoilla

Jos et voi mitata asioita, et voi parantaa niitä. Mitkä pienet päivittäiset teot vievät sinua kohti tavoitettasi? Luo muutoksesi mittaristo ja ylläpidä mittaamista päivittäin. Kokeile jotain uutta: nouse aikaisemmin sängystä ja mene lenkille. Meditoi aamulla ja illalla. Etene pienillä, mutta päättäväisillä askelilla.

  1. Nosta energiatasoasi ja priorisoi terveys

Et voi ajatella isommin kuin miltä sinusta tuntuu. Priorisoi liikunta, uni ja tarkista ruokavaliosi. Liiku ja tanssi. Tee hengitysharjoituksia, palkkaa itsellesi personal trainer. Muista, että kasvu tapahtuu levossa. Luo kalenteriin myös aktiivisen levon jaksoja.

  1. Investoi itseesi: Löydä muutostasi tukevat ihmiset

Vältä yksinäisen suden tarinaa, sen sijaan luo muutostasi tukeva lauma ympärillesi. Kiinnitä huomiota ympäristöösi: mitkä ihmiset kohottaavat sinua, kuka vie energiaasi? Vietä aikaa niiden ihmisten kanssa, jotka ovat jo saavuttaneet sen mitä tavoittelet. Opiskele. Haastattele. Kuuntele podcasteja. Osallistu tapahtumiin. Järjestä tapahtumia. Auta muita. Muutos tarvitsee toisen. Investointi opettajaan, valmentajaan tai mentoriin tuo panoksesi takaisin kymmenkertaisesti.

  1. Harjoita kiitollisuutta

Pelkästä tavoitteesta eläminen aiheuttaa stressiä ja uupumusta. Kiitollisuus on erinomainen tavoitteellisuuden vastavoima. Ylläpidä päivittäistä kiitollisuuspäiväkirjaa, kirjoita joka päivä ylös asioita, jotka ovat vieneet sinua eteenpäin ja joista olet kiitollinen. Jaa kiitollisuuttasi läheisten, perheen ja tavoitteeseen liittyvien ihmisten kanssa.

  1. Kulje tavoitettasi kohti fokusoituneena

Energiaa seuraa fokusta, teot parantavat peloista. Vältä yliajattelua, sen sijaan luo itsellesi häiriötekijät päihittävä fokusoitunut proaktiivinen mielentila, joka päihittää kaikki reaktiiviset tekosyyt. Keskity asioihin, joihin voit vaikuttaa. Muista levätä fokusoituneiden ajanjaksojen jälkeen.

  1. Pysy pitkäjänteisenä

Älä luovuta. Varsinkin alussa epäilys saattaa ottaa vallan, koska et näe konkreettista edistymistä. Pysy polulla ja jatka työtä ilman toiveita ja pelkoja. Ellet tee uhrauksia tavoitteesi eteen, tavoitteestasi tulee turha uhraus.

  1. Iloitse ja juhli pieniä voittoja.

Huippusuoritus tapahtuu silloin kun jokin haastaa sinua pois mukavuusalueeltasi, mutta pysyt edelleen iloisena. Muista jakaa edistymistäsi ja juhli pieniäkin voittoja laumasi kanssa. Kiitä kaikkia, jotka auttoivat sinua saavuttamaan tavoitteesi.

Risto Kuulasmaan uudessa Kaikki valo maailmassa -kirjassa käsitellään ihmiselämän eri osa-alueita, kuten viisautta, taidetta, rahaa, uskontoja ja kuolemaa. Kirja tarjoaa näkökulman kasvuun ja laajentumiseen ihmisenä. Se auttaa hahmottamaan itseä kokonaisuuden osana, rakkauden ja erillisyyden kokemusten välimaastossa. Katso kirja täältä.

Lääkäri vastaa: Epämääräiset vatsavaivat – Mistä niissä voi olla kyse?

Mainosyhteistyössä Antioksidanttiklinikoiden kanssa.

Mistä voisi olla kyse, kun oireena on epämääräisiä vatsavaivoja: vatsakipua ja turvotusta sekä ummetusta ja ripulia vuorotellen?

Kysymykseen vastaa Antioksidanttiklinikoiden lääkäri Pyry Suonsivu, joka on kiinnostunut erityisesti ravitsemuksen vaikutuksesta terveyteen:

Pyry Suonsivu, yleislääkäri, LL

Epämääräisten vatsa- ja suolisto-oireiden taustalla saattaaa olla jokin tietty ruoka-aine. Taustalla voi myös olla Suomen yleisin loinen dientamoeba fragilis, joka ei ole kovin tunnettu. Usein suoliston koko bakteerikanta on sekaisin.

Suoliston kuntoa heikentävät esimerkiksi antibiootit, erilaiset kemikaalit ja mikromuovit. Tutuista ruoka-aineista ongelmia aiheuttaa usein esimerkiksi maito, jonka proteiini saattaa altistaa autoimmuunisairauksille, kuten ykköstyypin diabetekselle.

Joillekin suomalaisille viljat sopivat huonosti. Jos geeneissä on alttius keliakialle, se usein yhdistyy gluteeniyliherkkyyteen. Jos suoliston mikrobisto on epätasapainossa, voi esiintyä vaikkapa hiivan liikakasvua. On myös mahdollista, että esimerkiksi sisäilmaongelmat vaikuttavat suolistoon.

Kun suoliston kunto heikkenee, pilkkoutumattomia ruoka-aineita voi päästä suolen limakalvon läpi liian syvälle. Silloin puhutaan vuotavasta suolesta. Siihen liittyviä tyypillisiä ongelmia ovat usein erilaiset tulehdukselliset suolistosairaudet, autoimmuunisairaudet, ihottumat, yliherkkyysreaktiot ja tulehduksen kaltaiset tilat.

Vastaanottollani lähden ratkomaan asioita ravitsemuksen kautta. Monesti oireisiin liityviä perustutkimuksia on jo ehditty tehdä ja lopulta todettu, ettei mitään syytä oireille löydy. On ehkä päädytty diagnoosiin nimeltä ärtyvän suolen oireyhtymä. Vastaanotollani selvitämme laajoilla verikokeilla sekä virtsakokeilla elimistön mahdolliset puutostilat ja alamme korjata niitä sopivilla vitamiineilla tai lisäravinteilla. Muutoksia alkaa näkyä melko pian, niitä voi odottaa yleensä muutamasta päivästä noin kahteen viikkoon.

Suurella osalla suomalaisista on esimerkiksi jodin puutos, mikä puolestaan heikentää kilpirauhasen toimintaa ja aiheuttaa sitä kautta oireita, kuten väsymys, painonnousu ja unettomuus. Struumatkaan eivät ole harvinaisia. Myös puutokset B-ryhmän vitamiineissa ovat yleisiä. Esimerkiksi folaattia saa optimaalisesti alle 10 % naisista ja alle 25 % miehistä. B-ryhmän vitamiinien vähäisyys voi johtua esimerkiksi geneettisistä syistä tai imeytymisen ongelmista.

Suoliston kuntoa voi hoitaa itse probioottien avulla. Siihen käyvät esimerkiksi kefiiri, hapankaali ja muut elävät probiootit. Annan aina potilailleni kefiiriohjeen, jota voi käyttää esimerkiksi smoothien pohjana. Suolistoa voi hoitaa myös yrteillä, esimerkiksi oreganolla, valkosipulilla ja sianpuolukalla (uva-ursi) tai Biomedin Iocidin+ -valmisteella, joka sisältää oliivinlehtiuutetta, greippiöljyä ja oreganoöljyä.

Haluatko päästä selvittämään vastaukset omiin terveyshaasteisiisi suoraan lääkäri Pyry Suonsivun vastaanotolla?

Pyrylle on avattu lisää vapaita aikoja nyt Helsingissä, Oulussa ja Tampereella! Vastaanotolle on mahdollista päästä jo lähiviikkoina. Tutustu Pyryyn tarkemmin Antioksidanttiklinikan sivuilla <<<TÄSTÄ>>>

Soita Antioksidanttiklinikoiden ajanvaraukseen numeroon

09 6226 4545

ja kysy lisää! Ajanvaraus puhelimitse ma–to 8–16 ja pe 8–14.

Miten olla pelkäämättä pelkoa, kiukkua, surua tai sydämestä kumpuavaa iloa? Tunteiden kohtaaminen alkaa niiden sallimisesta

Meissä on kaikki mahdollinen rakkaus ja voima ja syli itsellemme. Koen, että emotionaalinen kypsyminen ja erillistyminen on siitä tietoiseksi tulemista. Ja se tapahtuu niin, että oppii kuulemaan, tuntemaan ja kannattelemaan tunteitaan itse. Ihanassa tapauksessa tämän voisi oppia varhaisissa vaiheissaan: on ok tuntea mitä tunnen; olen rakas ja turvassa, ja saan tarvita mitä tarvitsen. Se tapahtuu turvallisten aikuisten hyväksyvällä suhteella tunteisiimme; on ok olla vihainen, pettynyt, innoissaan, suruissaan tai peloissaan. Silloin oppii, että omat sisäisyyden liikkeet eli tunteet ja niiden alla olevat tarpeet ovat sallittuja ja tärkeitä. Oppii rauhoittumaan ja uskomaan, että tunteet saavat tulla ja mennä.

Moni meistä ei ole saanut tällaista tunnepeilausta varhaisissa vaiheissamme – koska meillä on niin syvää kollektiivista, vielä purkamatonta tunnetraumaa sotien ajoilta psyykessämme. Ei ole ollut tilaa ja turvaa tuntea vaan on täytynyt selviytyä hengissä. Nyt turvaa ja hyvinvointia alkaa olla riittävästi, jotta voimme pikku hiljaa alkaa luopua uskomuksista, etteivät pojat itke, että viha on sama asia kuin räyhääminen, että huonommuuden oloon liittyvät ajatukset omasta huonoudesta olisivat totta, että ilosta seuraa itkua. 

 


⁠
Jos tunnepeilausta ei ole kasvuvaiheissa ollut, tunteitaan oppii pakenemaan ja pelkäämään ja etsimään syliä tunteilleen ja täyttymystä tarpeilleen kaikkialta muualta paitsi itsestään. Korjaava kokemus on sitä, että syliä saa saada, jotta nähdyksi tulemattomat tunteet pääsevät turvassa kehiin, ja kypsyminen / erillistyminen puolestaan on sitä, että oppii uudelleenvanhemmoimaan itseään – siis juurikin rakkaudelliseksi syliksi itselleen. Ja oikeastaan vain tämä eheyttää läheisriippuvuutta / rakkaudellistaa myös ihmissuhteemme. ⁠Silloin oppii tuntemaan tunteensa, eikä niitä tarvitse enää paeta ja pelätä. Tunteet kertovat AINA siitä mitä tarvitsemme, mikä tekisi hyvää – ja siksi yhteys omiin tunteisiin on olennaisin hyvinvoinnin taito. Muuten ei voi lakata suorittamasta, miellyttämästä, toimimasta syyllisyydestä käsin ja itseään vastaan, pienentämästä itseään ja törmäämästä samoihin seiniin ja jumeihin ihmissuhteissaan ja muussa elämässään.
⁠
Plus miten megaihanaa ja juurikin sydänvoimauttavaa on hiffata, että ei ku hei! Mä pystynkin olemaan tämän suruni tai pelkoni tai minkä hyvänsä kanssa – ja jeesata itseäni (myös apua pyytämällä jos tarvitsen). ⁠Koska tunteet ovat vain tunteita. Niin on helpompaa alkaa oikeasti kokea, kun sisäinen turva alkaa vahvistua. Silloin ei enää tyystin samaistu fiilareihinsa, eikä varsinkaan ajatuksiin joita tunteet tuottavat – ja toisinpäin. ⁠
⁠
Kun oppii tunnistamaan tunteiden alla olevat tarpeet, pikemminkin EI halua tunteistaan äkkiä eroon tai rysäyttää niitä toisen päälle – koska alkaa saada koppia tunteen sisältämästä energiasta. Jokainen tunne sisältää olennaisen, hyvinvointia tukevan viestin psyykeltä. Tätä on tunnetaitojen oppiminen eli läheisriippuvuudesta eheytyminen.

 

Voimauttavat kurssini ja terapeuttisen valmennukseni löydät TÄÄLTÄ.

Et voi tuntea väärin – mutta tunne voi johtaa toimintaan, joka ei tee sinulle hyvää

Miten monta kertaa olenkaan kokenut häpeää siitä että “tunnen väärin”. Ja voi miten paljon olen tuntenut häpeää siitä että olen toistanut samoja kaavoja ihmissuhteissani lukuisia kertoja, ja monissa kohdissa myös tietäen että tämä ei itseasiassa ole minulle hyväksi.

Välttämistaktiikka toimii tunteiden suhteen ihan hemmetin huonosti. Se alkaa toimia käänteisesti, juuri sitä mitä yritämme välttää tuntemasta, usein vain vahvistuu. Ei siksi, että se olisi rangaistus. Vaan siksi, jotta tekisimme mörköjemme kanssa rauhan ja alkaisimme katsoa niitä hitusen myötätuntoisemmin.

Ei ole mahdollista tuntea väärin. Silti näyttäisi olevan niin, että vaativista tunteista käsin reagoimme monesti tavoilla, jotka saattavat olla jotain muuta, kuin itsemme puolella olemista.

Autenttinen muutos mahdollistuu varmimmin, kun sitoudumme terveellä nöyryydellä prosessiin ja uskaltaudumme katsomaan tarkemmin, mitä tunteita ja tarpeita itseämme sabotoivien käyttäytymismallien taustalla oikein on. Tämä kysyy valtavasti rohkeutta sekä hyväksyvää asennetta – se mitä tunnet tai tarvitset ei voi olla väärin! Mutta keinot, joilla olemme alitajuisia tarpeitamme koittaneet täyttää, saattavat olla vain kertakaikkisen toimimattomia.

Tunnelukko terapiassa (skeematerapia) on oleellinen tausta-ajatus, joka on monesti auttanut minua katsomaan syvemmin itseäni omien kipukohtieni kanssa

Ihmisen käyttäytymisen takana on aina aie tai pyrkimys johonkin, minkä avulla hän uskoo selviytyvänsä tai suojaavaan itseään.

Katsotaan tätä teoriaa vähän konkreettisemmin käytännön kautta.

  • Kun olen jättänyt rajani ilmaisematta ja niellyt pettymykseni – olen alitajuisesti pyrkinyt välttämään konfliktia – sillä pelkäsin että konfliktit johtavat hylkäämiseen
  • Kun olen ottanut emotionaalista vastuuta toisen proseesista (ja samalla- en omista rajoistani) – olen alitajuisesti pyrkinyt välttämään pettymyksen kokemista – sillä en usko että pettymyksen tunteelleni on suhteessa tilaa
  • Kun olen ylisuorittanut ja vaatinut itseltäni epärealistisia ihanteita – olen alitajuisesti pyrkinyt välttämään epäonnistumisen tunteita ja arvostelua – sillä jos epäonnistuin minussa aktivoitua valtava itseviha, jonka kanssa en osannut olla.

Jos jäämme vain tuomitsemaan itseämme ensimmäisen kerroksen toiminnastamme, emme mitä luultavimmin kykene antamaan itsellemme sitä myötätuntoista tilaa tulla nähdyksi, joka sisällämme on joskus jäänyt yksin ja vaille tukea.

Voisitko sinä kääntyä olemaan itsesi puolella? Voisitko sinä keskustella varjoisien ja herkkien kohtien kanssa, kuin rakastava vanhempi lapsensa kanssa?

Haluatko löytää inhimillisiä keinoja tunteiden käsittelemiseen?`

Tunnekarttakirja tukee sinua matkallasi <3

Tämä kirja on sinulle joka…

…haluat luoda levollisempaa ja ymmärtäväisempää suhdetta tunteisiisi.

…haluat oppia ymmärtämään paremmin tunteitasi ja niihin vaikuttavia tekijöitä.

…haluat oppia ilmaisemaan paremmin ajatuksiasi ja tunteitasi.

…ymmärrät että tunteiden kieltäminen ei toimi, vaan niiden kanssa on hyvä harjoitella tekemään yhteistyötä.

…haluat löytää keinoja suhtautua itseesi myötätuntoisemmin.

…haluat tutustua paremmin itseesi ja parantaa samalla vuorovaikutustaitojasi.

…haluat ottaa vastuuta ihmissuhteistasi.

Miten oppia tunnetaitoja aikuisena? Tunnekarttakirjaan täytettävien tehtävien avulla opit ymmärtämään ja säätelemään tunteitasi. Katso uusi Tunnekarttatehtäväkirja täältä.

Tunnetaidoissa on yksi yleinen kompastuskivi, johon moni aikuinen sortuu – Oletko yksi heistä?

Kamala luonnon kettuhan sen sanoo oivallisesti! Olemme ehkä tottuneet siihen, että asioita opetellaan niin, että hankitaan tietoa. On paljon älykkäitä ja oppineita ihmisiä, jotka opiskelevat paljon tietoa kirjoista, joista seuraa arvosanoja ja tutkintoja. Ne ovat meille muille todisteita siitä, että ihminen osaa ja ymmärtää asioita.

Tunnetaitojen opettelu on toisenlaista. Voimme lukea teoriaa tunteista ja tulla tietoiseksi siitä, miten tunteet toimivat, mutta emme voi tietää kaikkein olennaisinta tunteita, jos emme uskalla tuntea:

1) hyväksy tunne sellaisenaan,

2) anna tunteen olla – älä yritä tehdä sille mitään äläkä yritä funtsia sitä puhki,

3) hengittele tunteen kanssa (vaikka se olisi kipeäkin) ja

4) anna tunteen mennä ajallaan.

Tunteet ovat nimittäin liikkuvaisia: ne tulevat ja menevät, jos emme esimerkiksi ajatusten tai toiminnan avulla ala uskoa tunteiden muodostamia tarinoita ja ala reagoida niihin. Joskus tunteiden analysointi voi johtaa siihen, että tunnetaidot eivät kehity: Yritämme ratkoa tunnetta kuin ristisanatehtävää tai tutkimusaineistoa. Sitten tunne jää tuntematta ja kokematta, eli ohitamme tunnekokemuksen älyllisellä neppailulla.

Kun uskallamme pysähtyä tuntemaan tunnetta, opimme myös tunteista ja tunnereaktioistamme paljon. Eli opimme tuntemaan itseämme. Samalla opimme suhtautumaan tunteisiin siten, että emme pyri niistä eroon, emme häpeä niitä tai emme pelkää niitä. Yksinkertaisimmillaanhan tunteen tehtävä on on elävöittää havaintojamme niin, että motivoidumme toimimaan tilanteessa tilanteen vaatimalla tavalla. Tunteet ovat esimerkiksi suojelleet meitä, jotta pysyisimme hengissä. Toisaalta jotkut tunteet vievät kohti muita ihmisiä, jotta ihmislaji jatkuu.

Kun alamme ymmärtää, millaisia tunteita, meissä syntyy ja millaisen elävöittämiskokemuksen ja tulkinnan se saavat meissä aikaan, emme ole enää niin tunteiden vietävissä ja ohjailtavissa – emme pelkästään reagoi tunteisiin ajatuksissa ja toiminnassa. Tunnetaidot parantavat ihmissuhteitamme, kun suusta ei tule aina suoraan elävöittämishuurun luomaa tulkintatomua vaan esimerkiksi havaintoihin pohjautuvaa jäsenneltyä puhetta, esim. “huomaan, että minua suututtaa nyt” tai “huomaan, että koit tilanteen epäreiluna”.

Tunnetaidot vaativat siis havainnoinnin harjoittelua siitä, mitä omassa sisäisessä maailmassa tapahtuu. Kun huomaa jonkin tunteen, joka tekisi mieli tuutata maailmalle, voi todeta ensin “ahaa, tällaistakin”. Sitten voi koittaa antaa tunteelle nimen: onko se kiukku tai ehkä epävarmuus tai ehkä molemmat? Siinä kohtaa aivoissa tunnereaktio on laantunut ja on mahdollista ajatella muutoinkin kuin tunteiden värittämiä ajatuksia.

Kamala luonnon kettu, majava ja muut eläimet auttavat KOKEMAAN tunteita – ja noh, ehkä myös sen jälkeen ymmärtämään niitä. Tutustu Tunnetaitokortit lapsille -korttipakkaan, jos haluat opettaa lapselle mielen taitoja ja tunteiden käsittelyä. Näiden korttien avulla aikuinenkin pääsee pohtimaan tunteita hauskalla tavalla!

Kalenterit OSTA 3 MAKSA 2
PUOTIIN
close-image