Perhe voi hyvin

Netissä levisi taannoin ”Brad Pittin” kirjoittama juttu siitä, miten hänen omalla käytöksellään on valtava merkitys hänen vaimonsa hyvinvointiin. En tiedä, kuka tekstin on kirjoittanut, mutta sen sanoma taisi ”Brad Pittin” ajatuksina tavoittaa suuremman joukon kuin tuntemattoman blogikirjoittajan tuotoksena.

Oli kirjoittaja kuka tahansa, ajatus on ihan kaunis. Eron partaalla horjunut liitto ja perhe päätyi uuteen kukoistukseen, kun mies päätti antaa vaimolleen huomiota, rakkautta ja energiaa niin paljon kuin häneltä liikeni.

Sanotaan, että perhe voi niin hyvin kuin sen äiti voi.

Jos äiti on onnellinen, säteilee se koko perheelle. Jos äiti on ahdistunut ja vihainen, imee musta aukko kaiken energian. En tarkoita, etteikö muidenkin perheenjäsenten mielialalla olisi merkitystä kaikkien hyvinvoinnille, mutta monesti tämä kulminoituu äitiin.

Joogisesti ajateltuna äidillä on alkuvaiheessa suurempi vaikutus lapsiin kuin isällä (isän merkitys kasvaa myöhemmin). Vauva on jo ennen maailmaan saapumistaan imenyt äidiltään hyvin paljon tietoa ja tunteita. Itse asiassa kundaliinijoogan oppien mukaan äidin tehtävä on jo ohi siinä vaiheessa kun lapsi syntyy, perusta on jo annettu. Siitä eteenpäin äiti on yksi lapsen opettajista, ensimmäisten vuosien aikana tämän tärkein opettaja.

Syntyessään lapsi on osa äitinsä auraa ja eriytyy pikkuhiljaa. Vasta kolmevuotiaana hänellä on oma elektromagneettinen kenttänsä. Äidin tunteet ja energia välittyvät siis lapselle.

Tyhjiössä ei elä kukaan muukaan. Vuorovaikutuksessa annamme, saamme ja jaamme jotakin kaikkien kohtaamiemme ihmisten kanssa. Avioliitossa on kundaliinijoogan mukaan ihannetapauksessa ”kaksi kehoa, yksi liekki”. Tämä tarkoittaa melkoista kohtaamista myös energiatasolla.

Nainen ja mies täydentävät toisiaan. Kun puhun naisesta ja miehestä, tarkoitan feminiinistä ja maskuliinista, joita meissä kaikissa on. Nainen on useimmiten vähintään 51 prosenttisesti feminiininen, kun on syntynyt naisen kehoon, mies taas maskuliininen. (Tiedän, että tämä on tunteita ja mielipiteitä kirvoittava keskustelunaihe.)

Joogan oppien mukaan maskuliininen ja feminiininen ovat aurinko ja kuu, ying ja yang. Molemmat ovat edustettuina kaikissa ihmisissä ja molempia tarvitaan.

Feminiiniseen liittyy luontaisesti ripaus epävarmuutta, maskuliiniseen varmuutta. Niinpä miehen vaimolleen antama huomio vahvistaa naisen säteilyä, mikä taas palaa takaisin myös miehelle.

Naisen sanotaan olevan 16 kertaa intuitiivisempi kuin miehen. Mies taas toimii alitajunnastaan käsin. Tämä tarkoittaa, että miehen on todennäköisesti tehtävä tietoinen päätös vaimonsa ylevöittämisestä, kohottamisesta, tämän jatkuvasta nostamisesta kohti valoa. Muutoin, arjen keskellä kohottaminen helposti unohtuu kaikkeen hälinään, alitajunnan virtaan.

Erään perhelehden mainoksessa sanotaan ”Sinun arkesi on jonkun muun lapsuus”. Se on hyvin ajateltu. Samalla kun itse pyörii rutiineissa ja harmittelee kiirettä, lapset elävät lapsuuttaan. Sitä, josta myöhemmin muodostuu muistikuva mahdollisesti onnellisesta lapsuudesta.

Arjessa ei ole mitään pahaa. Arki on elämää. Se on sitä mitä kukin tällä elämällä on päättänyt tehdä.

Kun nainen pääsee jalustalle, ei mikään estä hänen säteilyään. Tämä saa aikaan positiivisen kierteen, joka kohoaa kohti aina vain suurempaa perheonnea ja universaalia rakkautta.

Sinun arkesi on sinun ja jonkun muunkin elämä. Tämä elämä on käynnissä nyt.

Säteilevää alkua uudelle vuodelle!

Valon pisaroita: Paranemisen avaimet

Uuden vuoden aluksi ehdin jo Facebookissa kiittää teitä lukijoita aktiivisuudesta ja tykkäämisestä. Kiitos myös antamastanne palautteesta, joka auttaa meitä tasapainottamaan sisältöä toivottuun suuntaan. Hidasta elämää -sivuston jutuista erityisesti terveyteen liittyvät kirjoitukset ovat herättäneet keskustelua. Suurin osa kommenteista on positiivisia ja lukijat ovat selvästi ilahtuneita saadessaan uusia näkökulmia omiin vaivoihinsa, jopa pitkäaikaiseen sairauteen. Toki välillä tulee kritiikkiäkin. Joku on suorastaan suuttunut kun hänen vaivaansa tarjottu lähestyminen eroaa lääkärin määräämästä hoidosta. Eräs lukija kertoi että artikkeli 10 + 1 luomuvinkkiä migreenin selättämiseen oli herättänyt kiivasta keskustelua ja pahennusta migreenipotilaiden omassa nettifoorumissa. Jutun pelättiin vaikuttavan ihmisiin niin, ettei migreeniin enää suhtauduta tarpeeksi vakavaksi.

Myös Teemu Syrjälän diabetesta pohtiva artikkeli herätti tunteita puolesta ja vastaan. Joku pyysi meitä lopettamaan tällaisten juttujen julkaisemisen ja toinen lukija päästi paineita toteamalla ”Liikunta ja ruoat ovat ihan shittiä”. Nopean reagoimisen lisäksi voisimme pohtia Teemun jutussaan esittämää pyyntöä tarkastella omaa tilaa ja sairautta identiteetin kannalta. Tämä on kiinnostava ja tärkeä pointti, sillä kun ymmärrän voivani itse vaikuttaa terveyteeni ja hyvinvointiini, voin estää sen ilmiön, jossa sairaudesta muodostuu osa persoonaani ja identiteettiäni. Olenko siis diabeetikko vai ihminen, jolla on diabetes?

Keskitynkö elämiseen vai uhrina olemiseen?

Ruotsalainen terveyskirjailija Sanna Ehdin jakaa ihmiset kolmeen ryhmään kirjassaan Enemmän energiaa!:

Uhri – elää uhrikulttuurissa, jossa on sankarillista kantaa uhrin kaapua. Uhri kokee myös olevansa vailla valtaa omaan tilaansa. Alkamalla ottaa vastuuta siitä, mitä elämässä tapahtuu, ja muuttamalla tilannetta paremmaksi, uhriaste voidaan välttää.

Selviytyjä – tekee, korjaa ja työstää sitä, mitä on tapahtunut. Hän ymmärtää, että asiat hänen elämässään eivät ehkä ole niin hyvin – mutta hän ajattelee, että ainoastaan hän itse voi vaikuttaa siihen. Selviytyjä yrittää löytää aktiivisesti ratkaisuja lukemalla kirjoja artikeleita ruokavaliosta ja henkilökohtaisesta kehityksestä. Hän menee hoitoihin ja terapiaan, jotka saattavat auttaa eteenpäin.

Oman elämänsä eläjä – elää tässä ja nyt. Ihminen on vapauttanut itsensä kielteisestä ja hajottavasta samaistumisesta ja omistanut useampia vuosia henkilökohtaiselle kehitykselleen. Huomio siirtyy omista tarpeista siihen, mitä on mahdollista antaa muille ja saada aikaa – samaan aikaan, kun ihminen pitää itsestään hyvää huolta. Hän on elävä, toisin sanoen sielullisesti ja emotionaalisesti vahva persoona, joka on ajatuksissaan vapaa ja jonka keho toimii hyvin.

Teen itse parhaillaan sovinto- ja anteeksiantotyötä, jonka avulla pyrin päästämään irti siitä mikä ei koskaan muuttunut toivotun kaltaiseksi. Myönnän ettei se ole helppoa mutta iloitsen pienistäkin hetkistä, jolloin huomaan hengittäväni armollisemmin. Kaksi syöpää ja perheen hajoaminen tarjoavat minulle paljon sulateltavaa ja oman palapelin uudelleenrakentamista. Kiivaimman selviytymisvaiheen aikana minäkin ahmin tietoa, luin kirjoja, selviytymistarinoita ja terveysvaikuttajien blogeja, tapasin lääkäreitä, terapeutteja ja parantajia. Ratkoin vimmaisesti mysteeriä. Aivan kuten Sanna Ehdin selviytyjää osuvasti kuvasi. Tällä hetkellä palailen hiljalleen takaisin itseeni, kirjaan ylös ajatuksiani matkastani ja toivon pääseväni jakamaan niitä muillekin sitten kun sen aika on, oman elämänsä eläjänä.

Paranemisen avaimet

Kun on käynyt läpi mahdollisesti kuolemaan johtavan sairauden, vieläpä kahdesti, alkaa väistämättä kiinnostumaan eräästä kysymyksestä: Miksi juuri minä selvisin? Mikä ratkaisee sen, miten ihmiselle käy kun hänellä on vakava sairaus? Tunnustellaan millaisia ajatuksia nousee pintaan kun välitän sydämestäni seuraavat lauseet:

Paraneminen on mahdollista jokaiselle ja jokaisella meistä on kyky parantua. Jokainen tekee sen omalla tavallaan. Saamme apua lääkäreiltä ja parantajilta, mutta lopullisessa parantumisessa on kyse siitä, että palaat kotiin, omaan itseesi. Sen jälkeen teet lupauksen: En koskaan enää hylkää itseäni.

Jos paranemisen avaimia pitäisi kuvailla kahdella sanalla, ne ovat toivo ja muutos. Eräässä tutkimuksessa haastateltiin kokeneita syöpälääkäreitä ja heiltä kysyttiin missä vaiheessa heille tuli aavistus siitä, selviytyykö potilas vai ei. Suurin osa lääkäreistä kertoi tuon liittyvän hetkeen, jolloin potilas luopuu toivosta. Kun ihminen mielen tasolla luovuttaa, vointi heikkenee ja keho alkaa sammuttelemaan valoja. Suosittelen miettimään omaa suhdettasi toivoon päivittäin. Sen harjoittamista tukee vaikkapa meditointi.

Jos joskus omalle kohdallesi tulee tiukka paikka, joudut todennäköisesti kaivamaan toivon esiin itse. Suomalainen hoitokulttuuri lähestyy potilasta tutkimusfaktojen pohjalta syntyvän ennusteen kautta, joten lääkärisi ei välttämättä vala sinuun uskoa vaan hän kertoo miten sairaus etenee mitattavien tietojen valossa.

Arvostettu solubiologi Bruce Lipton sanoo kuitenkin kirjassaan The Biology of Belief (Uskomisen biologia) että aivot reagoivat samalla tavalla saamaansa informaatioon, olipa se totta tai pelkkä uskomus. Tähän perustuu myös plasebon eli lumelääkkeen teho. Keskity siis itse pitämään toivoa yllä. Rakasta itseäsi ja tee päätös muuttumisesta, niin keho seuraa mukana ja solut saavat positiivisen viestin aloittaa paraneminen.

Sairaus on kutsu muutokseen. Olipa kyseessä syöpä, migreeni, diabetes tai jokin muu merkki fyysisestä ja henkisestä ylikuormituksesta. Pyri ajattelemaan muutos haasteena, jolloin et pelkää etkä asetu puolustusasemiin vaan olet avoin uusille ratkaisuille. Tämä ei ole helppoa ja kaunista sillä paraneminen on sotkuinen prosessi kuten Soulteamin Henriika Maikku kirjoittaa omassa blogissaan (sitaatti kirjoittajan luvalla):

“Kokemukseni mukaan paraneminen ei tapahdu ilman räkää ja kyyneliä. Se on sotkuista. Se särkee huolellisesti rakennetut kulissit ja murtaa kontrollin. Elämän rosoisuudessa on sen rikkaus. Rikkimenemisen kauneudessa, haavoittuvuuteen uskaltamisessa. Paraneminen on armollista. Se kuuluu kaikille ja jokaisella on kyky parantua. Jokaisella on omat vastauksensa, ja sinun totuutesi on sinussa. Jokaisessa kyyneleessä. Jokaisessa huudossa ja laulussa. Jokaisessa kosketuksessa ja kikatuksessa. Jokaisessa hengityksessä.

Toivon sinulle koko Hidasta elämää -tiimin puolesta toivorikasta vuotta 2014 ♡

Pequ Nieminen

 

Ps. Juttuun liittyviä kirjavinkkejä:

Sanna Ehdin : Enemmän energiaa! Kohti rikasta, onnellista ja terveellistä elämää (Basam Books 2012)

Bruce Lipton : The Biology of Belief (Hay House 2011 – ei suomennettu)

Anita Moorjani : Kuolema antoi minulle elämän (Basam Books 2013)

Inkeri Elomaa : Tartu toivoon – Syöpälääkärin kädenjälki (Recallmed 2009)

Maija Haavisto : Uusia hoitoja autoimmuunisairauksiin (Finn Lectura 2013)

Terveys ja tunteet: Muutosta ilmassa

Tässä hetkessä monet meistä pysähtyvät miettimään, mitä muutosta haluaisi elämäänsä. Olisiko tämä uusi juttu jokin liikuntaharrastus, uusi ruokavalio, tai peräti jostakin ”huonosta” tavasta irti pääseminen ja uuden luominen tilalle. Niin, ainoa varma asia elämässä on muutos, joten ehkä kannattaisi hieman pysähtyä pohtimaan ja tiedostamaan, mitä muutosta juuri minä haluan ja minkä vuoksi.

Omien unelmien ja haaveiden kartoittaminen tulevasta muutoksesta on kenties prosessin helpoin vaihe, ainakin pinnallisesta näkökulmasta tarkasteltuna. Itse koen näin, on mukava kuvitella ja visualisoida muutosta itsessään. Haaveilla kaikesta uudesta. Haluan aloittaa uuden liikuntaharrastuksen, haluan oppia syömään terveellisemmin. Haluan järjestää itselleni joka päivä hetken rauhoittumiselle ja itseni hoitamiselle.

Usein olen kyennyt käynnistämään nämä uudet suunnitelmat alkuinnostuksen vallassa, mutta jossakin vaiheessa, muutaman viikon tai kuukauden päästä, alkuinnostuksen laantuessa homma hiipuu ja hienot suunnitelmani kuivuvat kasaan. Mitä silloin oikein tapahtuu, kun kaikki yhtäkkiä lopahtaa ja luovutan?

Tässä joitakin näkökohtia pohdittavaksi:

Mitkä ovat omat motiivini muutokseen?

Mitkä ovat omat perimmäiset motiivini ja arvoni muutosta ajatellen? Miksi juuri tämä muutos on minulle niin tärkeää? Onko toive todella minun vai jonkun muun? Onko motivaationi sisäistä vai ulkoista? Sisäinen motivoituminen on tiedostettu henkilökohtainen tarve muutokseen, kun taas ulkoinen motivaatio tulee itsen ulkopuolelta. Esimerkiksi uusien ”muotivillitysten” tai yhteiskunnallisten normien kautta, tai jonkun asiantuntijan neuvojen johdosta – esim. ”Sinun tulee nyt laihduttaa 10 kiloa, koska…”.

Haluanko muutosta vain, koska pelkään?

Pelkäänkö sairastuvani vakavaan sairauteen, jos en toteuta muutosta? Pelkäänkö toisen ihmisen tai ihmisryhmän hylkäämistä, jos en muutu? Pelkäänkö, etten ole ”normaali”, sellaisena kuin juuri nyt olen? Pelko on mielestäni huonoin mahdollinen motivaattori, koska pelon tunne jo sinällään aiheuttaa kehomieleen voimakkaan stressireaktion, joka osaltaan estää muutoksen toteutumista. Kun aivot ja koko keho ovat stressitilassa, on erittäin vaikea tehdä tietoisia valintoja ja pitää kiinni uusista rutiineista.

Mistä minun tulee luopua, jotta muutoksesta tulee tapa?

Jotta saan sen, mitä haluan ja toivon, mistä kaikesta (vanhasta ja tarpeettomasta) minun tulee luopua? Jos nyt kuvittelisin tilanteen, jossa luovun niistä asioista jotka estävät muutoksen toteutumista, mitä tunteita ja ajatuksia tämä herättää minussa? Olenko valmis ottamaan nämä tunteet vastaan? Millaisista ajatuksista ja uskomuksista pidän edelleen kiinni? Kun kykenen luopumaan, mitä tarkalleen ottaen haluan tilalle; tunteiden, ajatusten ja konkreettisten tekojen tasolla?

Mitä tarvitsen muutoksen toteutumisen tueksi?

Mitkä ovat sellaisia nautinnollisia ja energiaa tuovia asioita ja tekoja, jotka voisivat tukea itseäni muutosvaiheessa, ennen kuin muutos muuttuu arkiseksi tavaksi? Ketkä ihmiset voisivat tukea minua omassa muutosprosessissani? Millainen ympäristö tukee hyvinvointiani? Nämä ovat erittäin tärkeitä asioita pohdittavaksi, jotta saan mahdollisimman paljon positiivista voimaa ja energiaa muutosprosessin läpiviemiseen.

Mitä kehoni vastaa muutoksen ”ekologisuudesta” itselleni?

Kannattaa ehdottomasti kuunnella oman kehon viestejä, keho kertoo totuuden. Voit oppia löytämään kehostasi kyllä- ja ei-vastaukset esimerkiksi havainnoimalla, miten reagoit eri kehon osillasi itsellesi myönteisiin ja kielteisiin asioihin. Myönteinen kehon viesti itselläni on selkärankaa pitkin aina päälakeen asti virtaava raikas, kupliva energia, kielteinen kehon viesti sijaitsee puristavana tunteena sydämen, rintalastan ja kurkun alueella. Nämä tuntemukset ovat jokaisella yksilöllisiä ja niitä kannattaa tutkiskella.

Ja jos repsahdin tai luovutin, mikä esti minua toteuttamasta muutosta?

Voisinko ottaa repsahduksen itselleni oppimiskokemuksena, mieluummin kuin tapahtumana, josta jälleen kerran syytän itseäni ja aiheutan itseeni negatiivisen ajatus-tunne-stressikierteen, joka vahvistaa omia uskomuksiani epäonnistumisesta ja voin sen seurauksena muuttua identiteettitasolla ”ikuiseksi epäonnistujaksi”? Uskon, että meillä kaikilla ihmisillä on ainakin yksi elämänalue, jossa toimimme ns. itseä sabotoivasti, vaikka järkiajattelun avulla kuinka tietäisimme, miten olisi hyvä toimia.

Nämä repsahdukset ovatkin mitä parhaimpia kohtia oppia itsestään ja siitä, millaisissa asioissa voisin vielä kehittyä ihmisenä. Parhaimmillaan repsahdukset ohjaavat meitä tiedostamaan aikaisempia kokemuksiamme, milloin ja millaisissa tilanteissa rajoittavat uskomuksemme ovat syntyneet; usein jo alle kouluikäisenä. Opimme myös tunnistamaan tunteemme eri tilanteissa ja miten edelleenkin reagoimme vanhalla tavalla itsellemme stressaavissa tilanteissa.

Onko sinulla mielessäsi jokin uusi asia, ajankohtainen muutostarve elämässäsi? Mitäpä jos ottaisit seuraavan muutoksesi eräänlaisena oppimis- ja kehittymisprosessina? Ja vaikka alkuperäisiä tavoitteita ei täysin saavuttaisikaan, olet kuitenkin oppinut sillä kertaa jotakin uutta itsestäsi. Ja ehkäpä tulet löytämään itsellesi jotakin vielä parempaa, jota et olisi osannut alun perin kuvitellakaan!

 

 

Ruokakirjat: The Paleo Chocolate Lovers’ Cookbook

RIIKKA_BLOGI

Puoli tuntia on kulunut kirjan avaamisesta ja löydän itseni hellan äärestä. Tunnustan kyllä olevani erityisesti raakasuklaan, kookoksen ja mantelin ystävä, mutta yksikään kirja ei ensiavaamisen jälkeen ole aiheuttanut näin akuuttia tarvetta leipoa jotain! Vai miltä kuulostavat sellaiset herkut, kuten valkosuklaaseen dipattu minttusuklaabiscotti, suklaahippu-muffinsit tai kesäkurpitsa-suklaaleipä?

Tutustuin The Spunky Coconut –blogia pitävän Kellyn ohjeisiin noin vuosi sitten, kun etsin täydellistä vaaleaa sokerikakkumaista reseptiä, jossa ei olisi viljatuotteita, maitoa tai valkoista sokeria. Kokeiltuani hänen vaniljaista papukakkua olin vakuuttunut: tätä naista kannattaa seurata! Lokakuussa 2013 neljännen keittokirjansa The Paleo Chocolate Lovers’ Cookbook (Victory Belt Publishing 2013) julkaissut Kelly opastaa nyt, miten suklaisista jälkiruoista voi nauttia terveellisyyttä silmällä pitäen.

Kaikki kirjassa olevat 80 reseptiä noudattavat paleo-ruokavalion pääpiirteitä ja raaka-aineina käytetään paljon muun muassa kookos- ja mantelijauhoja, erilaisia pähkinävoita, kookosmaitoa ja – öljyä sekä tietenkin raakakaakaojauhetta. Myös kymmenissä eri blogeissa tänä vuonna hehkutetut banaanipannukakut saavat haastajakseen tässä kirjassa esitellyt suklaiset versiot, jotka osoittautuivat erittäin herkullisiksi.

Ottaen huomioon resepteissä käytettävien raaka-aineiden sisällön ja koostumuksen, mistään kevytleivonnaisista ei ole kyse. Toisaalta makeutuksena monessa reseptissä käytetään joko hunajaa, kookossokeria, taateleita tai nestemäistä steviaa, joten vaikutukset verensokeriin ovat maltillisemmat kuin valkoisen sokerin kanssa pelattaessa. Pieni varoituksen sana kuitenkin on paikallaan: kirjan annoskoot ovat amerikkalaisuudessaan näin suomalaiselle vähän turhan tuhteja. Vai mitä sanotte pirtelöstä, jossa on kokonainen tölkillinen täysirasvaista kookosmaitoa? Vähemmän on enemmän, myös tässä tapauksessa.

Jos viljaton ja maidoton leivonta ei ole tuttua, kirjan alussa esitellään hyvin selkeästi kaikki tarvittavat raaka-aineet sekä käydään lyhyesti läpi kaakaon historiaa, viljelyä ja terveysvaikutuksia. Itse reseptit ovat hyvin selkeästi ohjeistettu ja mikä positiivista, monessa niissä raaka-aine luettelo ei ole turhan pitkä. Lopussa esitellyt kymmenkunta suolaista reseptiä vaatinevat vähän enemmän paneutumista.

Chocolate Banana Pancakes. Kuva: Kelly V. Brozyna

 

Suklaa-banaani letut (gluteeniton ja maidoton)

4 kananmunaa

1/2 kuppi kookosmaitoa (1,2dl)

puolikas banaani

1/4 kuppia mantelivoita (0,5dl)

1/4 kuppia kookosjauhoa (0,5 dl)

1/4 kuppia raakakaakaojauhetta (0,5dl)

1 tl vaniljauutetta

1/4 tl suolaa

1/4 tl nestemäistä vaniljasteviaa

2 rkl kookosöljyä

Kaikki ainekset blendataan sekaisin, kookosöljy lisätään viimeisenä. Paistetaan kookosöljyssä pannulla pienissä erissä.

Lähde: The Paleo Chocolate Lovers’ Cookbook

Hidastajan kirjavinkit

Olemme koonneet tähän kirjoja, jotka ovat toimineet juttujemme innoittajina. Ne käsittelevät meillä kaikille tärkeitä teemoja: hyvinvointia, kasvua, terveyttä, rakkautta, ravintoa ja läsnäoloa.

♥ ♥ ♥ ♥ ♥

Ihmisyys, ihmissuhteet ja hidastaminen

Bruce Fisher: Jälleenrakennus (Kehityksen avaimet 2007)

Elaine N. Aron: Erityisherkkä ihminen (Nemo 2013)

Elaine N. Aron: Erityisherkkä ihminen ja parisuhde (Nemo 2014)

Elaine N. Aron: Erityisherkkä lapsi (Nemo 2015)

Jaana-Mirjam Mustavuori: Olemisen talossa (Kirjapaja 2009)

Ritva Rajander-Juusti: Kohtuus kaikessa (Minerva Kustannus 2010)

Sanna Wikström & Meri Mort: Viisaat ystäväni (Basam Books 2014)

Sanna Wikström: Hyvän elämän reseptit (readme.fi 2016)

Tara Lange: Äitipeli (Basam Books 2016)

 

 

Läsnäolo, mieli ja henkinen kasvu

Alexander Loyd: Rakkauden periaate (Basam Books 2014)

Anthony de Mello (toim. J. Francis Stroud): Havahtuminen (Like 1999)

Anthony de Mello: Uudistuminen (Basam Books 2013)

Brené Brown: Epätäydellisyyden lahjat (Viisas elämä 2015)

Brené Brown: Nouse vahvempana (Viisas elämä 2016)

Brené Brown: Uskalla haavoittua (Basam Books 2013)

Brené Brown: En olekaan yksin (Viisas elämä 2015)

Bruce Lipton: Ajatuksen biologia (Basam Books 2014)

Deepak Chopra: Salaisuuksien kirja (Basam Books 2009)

Eckhart Tolle: Läsnäolon voima (Basam Books 2002)

Eckhart Tolle: Uusi maa (Basam Books 2007)

Jon Kabat-Zinn: Olet jo perillä (Basam Books 2013)

Judith Orloff: Emotionaalinen vapaus (Basam Books 2009)

Kimmo Takanen: Tunne lukkosi (WSOY 2015)

Maaretta Tukiainen: Hyvän mielen taidot (PS-Kustannus 2016)

Michael Losier: Vetovoiman salaisuus (Basam Books 2008)

Paula Salomaa: Vapauta sisäinen loistosi (Basam Books 2012)

Rhonda Byrne: Salaisuus (WSOY 2008)

Ronald Siegel: Tässä ja nyt (Basam Books 2010)

Wayne W. Dyer: Toiveista totta – mielikuvista käytäntöön (Basam Books 2013)

 

Keho, hyvinvointi ja ruoka

Alejandro Junger: Puhdas keho (Basam Books 2012)

Alejandro Junger: Puhdas suolisto (Basam Books 2014)

Alex Nieminen & Riikka Sukula: Vege (readme.fi 2015)

Deb Shapiro: Kehosi paljastaa mielesi (Basam Books 2009)

Heidi Kuusisto: Uusi päivä (Viisas elämä 2017)

Inna Segal: Kehosi salattu kieli (Basam Books 2014)

Jaakko Halmetoja: Pakurikääpä (Mividata 2014)

Janesh Vaidya: Kehon ja mielen ayurveda (Basam Books 2012)

Jon Kabat-Zinn: Kehon ja mielen viisaus (Basam Books 2012)

Kaarlo Jaakkola: Ruoansulatus kuntoon ravitsemushoidolla (Mividata 2011)

Kaarlo Jaakkola: Vatsa kuntoon (Mividata 2011)

Kaisa Jaakkola: Hyvän olon hormonidieetti (Tammi 2016)

Kerstin Hultén: Suojaa ruoasta (Tammi 2012)

Maija Haavisto: Uusia hoitoja autoimmuunisairauksiin (Finn Lectura 2013)

Marjo Uusikylä: Slow Food (Info Plus 2012)

Mats-Eric Nilsson: Aitoa ruokaa (Atar 2010)

Michael Pollan: Oikean ruoan ohjeet (Atena Kustannus 2012)

Miia Saastamoinen: Luonnollista!  (Atena 2012)

Raija & Jouko Kivimetsä: Hulluna hortaan (Mividata 2013)

Sanna Ehdin: Enemmän energiaa! Kohti rikasta, onnellista ja terveellistä elämää (Basam Books 2012)

Tara Lange: Vihermehu (Basam Books 2015)

Virpi Mikkonen: Kiitos hyvää (Otava 2015)

 

kirjat

Paraneminen

Anita Moorjani: Kuolema antoi minulle elämän (Basam Books 2013)

Caroline Myss: Toipumisen taito (Karisto 2011)

Karita Aaltonen: Uskalla parantua (Viisas elämä 2017)

Kelly A. Turner: Syövästä voi selviytyä (Otava 2016)

Lissa Rankin: Terveeksi mielen voimalla (Basam Books 2015)

Pauliina Aarva: Parantavat energiat (Basam Books 2015)

Leena Maria Markkanen: Avainten avain (2015)

 

Elämäkerralliset kirjat ja fiktio

Kaarina Davis: Irti oravanpyörästä (Kaarina Davis 2011)

Kaarina Davis: Toisinnäkijän päiväkirja (Kaarina Davis 2013)

Kirsi Ranto: Ole se valo joka olet – Enkeleitä ja villasukkia (Tammi 2013)

Kirsi Ranto: Pehmeä kuin kukka, kova kuin timantti (Tammi 2015)

Paulo Coelho: Alkemisti (Bazar 2010)

Paulo Coelho: Brida (Bazar 2012)

Paulo Coelho: Valon soturin käsikirja (Bazar 2003)

 

Hidasta elämää -kirjaperhe

Anna Taipale: Sydänjuttu (Otava 2017)

Katri Syvärinen: Löydä elämän taika (Otava 2017)

Katri Syvärinen: Löydä elämän taika, tehtäväkirja (Otava 2017)

Noora Lintukangas: Viihdy omassa arjessasi (Otava 2017)

Sanna Wikström ja Jutta Gustafsberg: Tsemppikirja (Otava 2017)

Sanna Wikström: Unelmakarttakirja (Otava 2017)

Susanna Erätuli: Etsijän kirja (Otava 2017)

Tara Lange: Tikapuut rakkauteen  (Otava 2017)

Tara Lange: Tikapuut rakkauteen, tehtäväkirja (Otava 2017)

Teemu Syrjälä: Elinvoimaisen miehen kirja  (Otava 2017)

 

Muista myös:

Katri Somerjoki: Hidasta elämää -kuvakortit (Hidasta Elämää Kustannus 2014)

Pequ Nieminen: Voimaa paranemiseen -kortit (Hidasta Elämää Kustannus 2016)

Maaretta Tukiainen: Hyvän mielen kortit (PS-Kustannus 2016)

Sanna Wikström: Stressinhallintakortit (Hidasta Elämää Kustannus 2014)

Sanna Wikström: Voimauttavat kysymykset -kortit (Hidasta Elämää Kustannus 2015)

 


Pienuuden suuruudesta

arto_artikkeli

Käsitteiden avulla tartumme meitä ympäröivään todellisuuteen. Niiden avulla tulkitsemme maailmaa. Jokaisen ihmisen tulkinta on keskeneräinen ja vajaa. Sen vuoksi tarvitsemme toisiamme ymmärtääksemme täydemmin sitä elämää, jota elämme. Tulkintoja tarkistettaessa voi käydä niin, että pienuus on suuruutta ja suuruus pienuutta?

Kaikkeus, jonka osana olemme, on ääretön. Äärettömällä ymmärrämme aikaa, tilaa tai ajattelua, jolla ei ole rajoja.  Äärettömyyden luonteeseen kuuluu se, että kaikki on mahdollista. Miten määrittyy inhimillinen pienuus tai suuruus tässä äärettömässä, joka on pääasiassa meille tunnistamatonta?

Ovatko suuria asioita ne, jotka tuntuvat olevan niin etäällä, ettei niistä saa kiinni? Ja onko pientä se, joka on tavallista ja arkipäiväistä? Mutta jos suuria asioita ovat vain etäiset ja vaikeasti tavoitettavat asiat, eikö elämä muodostu liian haastavaksi, sillä haluaisimme kuitenkin saavuttaa elämässämme mieluummin jotakin suurta kuin pientä?

Ovatko minulle tapahtuvat asiat pieniä asioita sen vuoksi, että ne tapahtuvat minulle? Ja suuret sellaisia, jotka koskettavat tärkeitä ihmisiä, ihmisryhmiä tai kokonaisia yhteiskuntia? Tai voiko joku ihminen olla tärkeämpi kuin joku toinen? Jos voi, tärkeille ihmisille tapahtuvat asiat ovat sitten varmaankin keskimäärin suurempia kuin vähemmän tärkeiden ihmisten samat asiat?

Tapaamme sanoa, että pienet asiat ovat merkityksellisiä hyvän elämän elämisessä. Mutta jos joku asia on merkityksellinen, onko se enää silloin pieni? Eivätkö kaikki minulle merkitykselliset asiat ole suuria asioita? Jos eivät, kuka määrittää sen, mikä on suurta ja mikä pientä? Onko jossain joku objektiivinen taho, joka tietää, mikä on suurta ja mikä pientä? Ohjautuuko elämäni jostain minun ulkopuoleltani? Jos näin on, kuka minun elämääni elää?

Onko elämän tarkoitus siinä, että tavoittaa joka päivä enemmän sitä, kuka on ja mitä haluaa? Ja tunnistaa vähän täydemmin sitä todellisuutta, jossa elää? Onko niin, että toimivassa yhteiskunnassa pienuus tulisi tulkita suuruudeksi ja suuruus pienuudeksi, jotta jokaiselle löytyisi tilaa ja omanäköinen paikka?

Kaikkein oleellisinta elämässä on löytää nyt käsillä olevaan ainutkertaiseen hetkeen entistä rikkaampia merkityksiä?

Paras joululahja?

Joulu lähestyy, joidenkin ollessa asiasta innostuneena, toisten sisimmässä se aiheuttaa kiirettä ja ahdistusta. Joulu on antamisen ja saamisen aikaa, ainakin näin länsimaalaisessa mielessä ja merkityksessä. Ainakin osalle. Mikä olisi paras joululahja, jonka pystyisit antamaan?

Lahjan antaminen ainakin minun maailmassa tarkoittaa lahjan saamista myös antajalleen.

En tarkoita fyysistä takaisin annettua pakettia, vaan sitä antamisesta kumpuavaa iloa ja onnea, jota se lahjan antajalle tuo. Eikö lahjat yleensä anneta täysin omasta päätöksestä ilahduttaa toista, itselle merkityksellistä ihmistä? Eihän meistä kukaan anna lahjoja pelkästään sen takia, että niin kuuluu tehdä? Pyyteetöntä joulua ja sen ilon jakamista, onko se täysin utopiaa nykyaikana?

No voisiko paras joululahja olla sitten se uusin vempele, uusin markkinoilla oleva auto/tietokone/televisio/leikkiauto, tai muu vastaava tuote, jota niin kipeästi kaipaamme, ennenkaikkea haluamme omaan käyttöömme. Vai voisiko olla parhainta riemua antaa toiselle lahjaksi itse tekemä vaate tai leivos, jota olet viimeiset kuukaudet innoissasi väsäillyt? Moni arvostaa yllä olevia, osa materiaa, osa itsetehtyä.

Edelleen voidaan katsoa hieman ajatusta syvemmälle. Miksi annamme lahjan? Minä annan ainakin sen takia, että pyrin kertomaan ihmiselle, kuinka tärkeä ja rakas hän on. Osoittaa, että hei, olet sydämessäni ja tämä kuvastakoon sitä. Ole hyvä, lahja sydämestäni. Lahjan saajan näkövinkkeli voisi olla, ”hei musta välitetään, kiitos että muistit rakas ystävä!

Onko silloin itse lahjalla mitään väliä mikä se on? Joillekin toki on, mutta pieni pointtini on tämä.

Mielestäni paras joululahja, jonka voin antaa, on oma läsnäolo, oma rehellisyys ihmistä kohtaan, ennen kaikkea muistaa kertoa, kuinka rakas ja merkittävä ihminen hän on. Toki sen voi tehdä lahjoilla, mutta ehkäpä myös muilla tavoin. Mitä me ihmiset kaivataan perusarvoissamme? Suurin osa kaipaa rakkautta, huomatuksi tulemista, turvallista ilmapiiriä, jossa voi olla omana itsenään. Ehkäpä voisimme tänä jouluna sellaisen joululahjan antaa rakkaillemme? Paras joululahja, mitä voin antaa, on oma itseni ja rakkaus toista kohtaan.

Välittäväistä joulua, luodaan rakkautta, lahjoin tai ilman, keskittymällä olennaiseen. Rakkauteen.

Muista myös päivitetyt pipariversiot. Terveiset Herttatuvalta!

PIPARIRESEPTI

* 100 g luomuvoita

* 2 dl muscovadosokeria (ruokosokeria)

* 2 luomumunaa

* 1 rkl luomuista inkiväärijauhetta

* 2 rkl piparkaakkumaustesekoitusta

* 1 tl soodaa

* 2 ½ tl tummaa luomukaakaojauhetta

* n. 6dl luomutattarijauhoja

Sekoitetaan lempeästi tulella sulatettuun voihin muscovadosokeria, annetaan jäähtyä hetkinen ja lisätään muut ainekset. Oleutua ollakseen leivottavissa seuraavaan päivään. Leivomma mieleiseen muotoon, paistamma 200 asteessa n. 10 minuuttia.

Anna joulun tulla sellaisena kuin se tulee – uutena, ihmeellisenä ja täydellisenä

Vanhassa pahvilaatikossa on kasa kuluneita ja risaisia joulukuusenkoristeita. Laatikko on jo useaan kertaan teipattu, mutta ne koristeet…

Enkeliltä on siipi irronnut. Se oli silloin, kun se putosi lattialle. Tunne oli musertava, ja nyt, vuosien jälkeen, tuo tunne valtaa koko kehon. Kunpa olisin pidellyt sitä tiukemmin.

Tonttu katsoo kieroon. Jo lapsena pelkäsin tuota kummajaista.

Tähden sakarat ovat kiertyneet vuosien varrella mutkalle, kiiltävät langat ovat harvetuneet ja niiden alta paistaa paljaat rautalangat.

Lumihiutale on niin täydellinen kuin muistinkin sen olevan. Oi sitä jälleennäkemisen riemua, iloa.

Suuressa punaisessa pallossa on särö. Melkein huomaamaton, mutta muistan, miten se syntyi.

Tutkailen omia tunnereaktioitani. Siis niitä tunteita, jotka olen joskus oppinut ja jotka aktivoituvat aina uudelleen ja uudelleen tutuissa tilanteissa.

Tapaan ihmisen, jonka olen tavannut viimeksi ikävissä merkeissä, tuolloin koin, että minua oli loukattu. Pelkkä ihmisen jälleennäkeminen saa ikävän tunteen valumaan kehooni.

Menen kauppaan ja tuo tuttu ahdistus iskee jo ovella: mikä tungos olikaan viimeksi, ja nälkä. Kuinka epämiellyttävää! Kaupassakäynti on kerrassaan kammottavaa puuhaa!

Olen palaverissa, jossa minun pitäisi neuvotella hinta työlleni. Astuessani huoneeseen muistan, kuinka edellisellä kerralla hinnan tinkaaminen oli johtanut siihen, että ymmärsin, etten voi tehdä työtäni tuolla hinnalla parhaalla mahdollisella tavalla. Alan pelätä, että taas käy samoin.

Asetellessani kuusenkoristeita joulupuuhun irrotan samalla jokaisen opitun tunnereaktion itsestäni. Tunne ei ole syntynyt tästä hetkestä, täydellisestä avoimesta läsnäolosta uusille tunteille,  kokemuksille tai ihmisille, vaan tunne on ankkuroituneena menneisyyden kokemuksiin. Jos olen ankkuroituneena menneisyyteen, en ole ankkuroituneena nykyisyyteen.

Rakas enkeli, en tarvitse enää tunnetta, että jotain puuttuu. Olet tänään täydellinen sellaisena kuin olet.

Tonttu pieni, en pelkää sinua enää, koska olen jo aikuinen. Kaikki on toisin.

Päätän, etten kanna enää yhtään tunnetta, joka on syntynyt menneisyydessä. Samalla annan mahdollisuuden itselleni olla tänään sitä, mitä olen ja tuntea ne tunteet, jotka syntyvät siinä hetkessä. Aistia kaiken informaation sellaisena kuin se tulee, eikä opittujen tunnereaktioiden kautta.

Tänä jouluna annan itselleni joulurauhan. Irrottaudun kaikista opituista ja pölyttyneistä tunteita ja annan joulun tulla sellaisena kuin se tänä vuonna tulee. Se ei kiinnittäydy vanhaan, vaan on vapaa ja kevyt, kuten jokainen hetki. Se tulee uutena, ihmeellisenä ja täydellisenä.

Samalla kuiskaan toiveen tulevaan vuoteen: Tulkoon uusi vuosi hetki kerrallaan, jokainen 31 536 000 sekuntia yhtä uutena ja ihmeellisenä!

Naisen sydän: Torjunnan sisäistäminen

Erokriisistä toipumisen kolmas vaihe

Teksti pohjatuu Susan Andersonin kirjaan ‘The Journey from Abandonment to Healing’.

Tekstille alustus löytyy täältä.

Sisäistäminen on erokriisin vaiheista kaikkein vaarallisin ihmisen itsetunnolle. Se viittaa prosessiin, jonka aikana torjutuksi tuleminen muokkautuu osaksi ihmisen identiteettiä. Sisäistämisen aikana huomio kääntyy sisäänpäin ja torjunnan kokemus uppoaa ihmisen ytimeen. Jätetty kyseenalaistaa helposti käsitykset itsestään. Kyseessä on vaihe, jonka aikana yksilö käy läpi voimakasta sisäistä muutosta ja kasvua.

Vaikean eron jälkeen jätetyn maailma särkyy. Yksin jääminen on musertava shokki. Vieroitusvaiheessa yksinäisyys syventää surua ja kaipuuta. Sisäistämisen aikana yksinolosta voi tulla hylätylle kiistaton todiste siitä, että hän ei ansaitse rakkautta. Yksinolo muuttuu itsensä vähättelyksi. Jätetty kokee häpeää, joka pohjautuu ajatukseen, että itsessä on perustavanlaatuisesti jotain vialla. Erokriisiä läpikäyvän on oleellista ymmärtää, että kyseessä on haitallinen uskomus, joka ei ole totta. Uskomus on vain ajatus, ei fakta.

Kun ihminen tulee torjutuksi läheisessä ja tärkeässä ihmissuhteessa, hän helposti kyseenalaistaa oman arvonsa. Ihmisen kunnia ja itsetunto saa lähes kuolettavan iskun. Läheisen puolison menetys on kuin menettäisi tärkeän osan itsestään. Jätettyä alkaa kaivertaa epäily siitä, että hylätyksi tulo johtuu omasta viallisuudesta.

Sisäistäminen tapahtuu yön mustina tunteita, huomaamatta ja piilossa katseilta. Itsensä epäilystä tulee mätivä emotionaalinen haava, joka hitaasti murtaa ihmisen uskoa itseensä. On ehdottoman tärkeää kieltäytyä uskomasta ajatuksia omasta arvottomuudesta ja hyödyntää vaiheen sisäänpäinkääntyvä voima. Sisäistäminen johtaa itsetutkiskeluun. Tavoite on valjastaa lisääntynyt itsehavainnointi henkilökohtaiseen kasvuun ja luoda positiivinen kuva itsestä. Sisäistämisvaiheen aikana ihmisellä on mahdollisuus parantaa alitajunnan syövereissä piilevä epävarmuus. Vaihe on osa erokriisin käsittelyä, jonka seurauksena ihmisestä tulee vahvempi ja entistä kykenevämpi rakastamaan itseään ja toisia.

Entinen puoliso pois jalustalta

Hylätyksi tulleella on taipumus idealisoida menetetty puolisonsa. Kyseessä on luonnollinen ilmiö, joka syntyy jätetyn kokemasta avuttomuudesta ja lohduttomuudesta. Ihminen tuntee itsensä voimattomaksi, koska tärkeän ihmissuhteen jatkuminen tai loppuminen ei ole omissa käsissä. Ollessaan kykenemätön valitsemaan kohtaloaan, yksilö kokee olevansa altavastaajan asemassa. Entinen puoliso saa näkymätöntä valtaa sen kivun kautta, jota yksin jäänyt väistämättä tuntee. Menetetty rakas on kuin puolijumala, jolla on valta poistaa kärsimys, mutta myös valta sysätä elämä pois raiteiltaan.

Sisäinen voima palautuu sillä hetkellä, kun ihminen kykenee kohtamaan menetyksen tuottaman kivun ja siirtämään huomionsa tulevaisuuteen. Hallinnan tunne syntyy, kun keskittyy itselleen tärkeisiin tavotteisiin sen sijaan että taistelee nykyisyyttä vastaan. Jos löydät itsesi idealisoimasta entistä puolisoasi, muista että tunne on luonnollinen ja väliaikainen, ja että todellisuudessa olet vahva. Olet selviytymässä vakavasta iskusta, joka on osunut minuutesi ytimeen. Tee lista omista hyvistä ominaisuuksistasi ja idealisoi niitä. Ota aktiivinen rooli oman parantumisesi puolesta ja vältä passiivista alistumista ja itsesi vähättelyä.

Sisäistämisvaiheen aikana on hyvä ympäröidä itsensä läheisillä ja empaattisilla ystävillä, etsiä uusia innostavia aktiviteetteja tai terapeutin ohjausta. Positiiviset kokemukset kompensoivat taipumusta epäillä omaa arvoa.

Haitallisten itseä vahingoittavien ajatustapojen tiedostaminen ja positiivisen minäkäsityksen aktiivinen luominen toimivat lääkkeenä hylätyksi tulon sisäistämistä vastaan.

Pelkät tietoiset affirmaatiot eivät yleensä riitä. Ei auta hokea olevansa vahva, kaunis tai viisas. Tarvitaan uskottavampia ja tehokkaampia työkaluja.

Visualisaatioharjoitus uuteen elämään

Tässä esitettävä harjoitus valjastaa sisäänpäin kääntyvän energian ja suuntaa sen uuden luomiseen mielikuvituksen voiman avulla. Läsnäoloharjoitus on opettanut käyttämään nykyhetkeä kivun käsittelyssä ja herkistänyt ympäröivälle maailmalle. Dialogi sisäisen lapsen kanssa on tuonut ihmisen syvimmät tunteet ja tarpeet tietoisuuteen ja opettanut huolehtimaan niistä. Alla kuvattu visualisaatioharjoitus vahvistaa syventynyttä suhdetta itseen ja auttaa luomaan positiivisia ja tarpeellisia muutoksia. Harjoitus pohjautuu neljään perustavanlaatuiseen ajatukseen jokaisen ihmisen pysyvästä ja arvokkaasta minuudesta, joihin menetys ei vaikuta. Nämä harjoituksen kulmakivet ovat:

  1. Oman erillisyyden kohtaaminen, hyväksyminen ja arvostaminen
  2. Oman olemassaolon tärkeyden oivaltaminen
  3. Todellisuuden kohtaaminen ja hyväksyntä
  4. Rakastamisen taidon vahvistaminen

Harjoitus mahdollistaa neljän autenttiseen minuuteen liittyvän ajatuksen sisällyttämisen osaksi omia perususkomuksia ja sisäistä kokemusta. Sen voi tehdä tehokkaasti muutamassa minuutissa tai hitaasti nautiskellen.

Aloita sulkemalla silmäsi ja kuvittele, että käytössäsi on loputon määrä resursseja. Poista mielestäsi kaikki rajoitukset. Kuvittele ideaali ympäristö unelmatalollesi. Unelmakotisi on sinulle täydellinen paikka, jossa voit asua onnellisesti elämäsi loppuun asti – vaikka yksin. Minkälainen ilmasto sopii sinulle parhaiten? Minkälainen maisema aukeaa talosi kuistilta? Onko kotisi jossain tuntemassasi maassa vai täysin uudessa ympäristössä? Mielikuvituksella ei ole rajoja. Päämäärä on kuvitella miellyttävä ympäristö, joka vastaa tarpeitasi. Unelmakotisi on paikka, jossa voit juhlia omaa erillisyyttäsi ja viettää aikaa itsesi kanssa.

Seuraavaksi visualisoi itsesi kulkemassa unelmatalossasi. Luo huoneet ja niiden sisustus vastaamaan kaikkia toiveitasi. Kuinka paljon tilaa tarvitset? Mikä huone on sinulle ihanteellisin? Etsi itsellesi mieluisin paikka ja istu alas. Visualisoi itsesi äärimmäisen tyytyväisenä. Mitä näet? Luo ympäristö, joka tuottaa sinulle suunnatonta iloa ja nautintoa. Tässä istuessasi oivalla oman olemassaolosi syvyys ja merkitys.

Mikä ilahduttaa sinua ja vetää huomiosi puoleensa? Kuvittele näkymä, joka saa sinut haltioitumaan ja pysähtymään hetkeen. Visioi ympärilläsi oleva kauneus. Ympäristösi tulee olla niin viihtyisä, että tästä paikasta käsin voit hyväksyä minkä tahansa todellisuuden sellaisena kuin se on.

Visualisoi itsesi kaksi vuotta eteenpäin tästä hetkestä. Mitä teet unelmatalossasi? Mitä uusia inspiroivia taitoja tai kykyjä olet oppinut? Käytätkö aikasi uudessa työssä vai rentoudutko syvästi lempiharrastuksesi parissa? Matkustatko? Luotko taidetta tai oletko syventynyt henkiseen harjoitukseen? Visualisoi mitä sellaista teet, mikä tuottaa sinulle iloa. Minkälaisia ystäviä tai perheenjäseniä haluat sisällyttää uuteen elämääsi? Missä he ovat nyt? Kuuletko heidän äänensä toisessa huoneessa vai ovatko he luonasi? Kuvittele, että kykysi rakastaa lisääntyy joka päivä.

Uusi sädehtivä onnellisuutesi koskettaa kaikkia ympärilläsi. Olet hyväksynyt itsesi erillisenä olentona, pystyt arvostamaan oman olemassaolosi tärkeyttä ja olet avoin hyväksymään todellisuutesi. Tämän seurauksena kykysi rakastaa on syventynyt.

Kokoa nyt yhteen kuvaan unelmiesi talo ja sen ympäristö, läheiset ihmiset taustalla, uusi ammattisi, harrastuksesi tai jouteliaisuuden ilo. Kokoa tähän yhteen kuvaan niin paljon hyvää kuin kykenet. Unelmatalosi olet sinä itse – se ihminen, joka sinusta on tulossa; se suunta, jonka elämäsi on nyt ottamassa.

’Internalizing brings us to a place deep within, where we wrestle the demons of doubt and fear. It is the soul’s Gethsemane from which we emerge with humility, strenght and vision’

– Susan Anderson

Valitsen tunnelman

Pukista en tiedä, mutta joulun läheisyys on tainnut saada ainakin tietäjät liikkeelle.

Voimme valita mihin uskomme, kun Kiakkovieraat julistavat luokkasotaa, Hjallis pitää henkisen illan ja Cheek vetää stadionin täyteen kahteen kertaan. ”Anna mun olla syypää sun hymyyn!”

Ja samaan aikaan jossain toisaalla oikeasti tonttuillaan. Istutaan läheisten luona kuumien glögien kanssa. Jutellaan mukavia ja kääritään villasukkia pakettiin. Spotifyssä soi Valkea joulu ja saman näkee myös ikkunasta. Pihoja ja parvekkeita valaistaan ja ihmiset säteilevät. Tässä ja nyt.

Hiljaisessa mielessä liikkuu ajatuksia ja kuvia vuosien varrelta. Mielikuvia lapsuuden jouluista ja muistoja omien lasten ilmeistä heidän kuunnellessaan harmaapartaisen ukon ja saparopäisen muorin yhteislaulua metsältä tuoksuvan kuusen luona. Yhteyttä ja jatkumoa.

Yhteyttä joka jatkuu, vaikkei istuttaisi enää saman kuusen juurella.

Itselleni tämä joulu on perinteen uusimisen aikaa. Se hiljentää ja mietityttää. Mahdollisuus muutokseen. Millaisen joulun rakentaisin, jos muistini ja muistoni nollattaisiin, enkä tietäisi mitään perinteistä, vain joulun idean? Valon tuojan syntymäjuhla keskellä vuoden pimeintä aikaa. Miten sitä tulisi juhlia?

Ruokaa, tuoksuja ja tunnelmaa? Valon sanomaa ja läheisten muistamista. Googlaamalla löytäisi helposti koko kirjon perinteitä sukupolvien takaa. Hyvin erilaisen menneen maailman tapoja tähän päivään tuotuna.

Mitkä niistä ottaisin itselleni? Joulun johtotähdeksi?

Tiedän, että valitsen rauhan ja hiljentymisen. Rakkaita ihmisiä viereen ja mieleen. Miettisin, mikä tekee heidät iloiseksi ja mikä loisi oikeaa tunnelmaa?

Kävisin kaupassa, saunassa ja laittaisin ruokaa. Herkkuja hillitysti, sanoja, säveliä, makuja ja silmäniloa. Ja kun kerran voin valita, jatkaisin listaa vain hyvillä asioilla. Joulupuuro ja kävely kirkolle, rauhaisaan paikkaan. Joulupöytä josta ei tulisi ähkyyn. Lauluja, joista silmiin syttyy valo.

Ei siis tarvetta muutokseen nyt, mutta tietoinen valinta tuntuu tärkeältä. Ownshifting. Yhdessä ja itselleen.


Lue kaikki Keskiviikkokolumnit tästä.

Diabetes 2

Diabetes ja sen esioireet ovat laaja ilmiö meillä länsimaissa. Kyseessä on lähes epidemian lailla leviävä huolestuttava oire. En puhu mielelläni tässä yhteydessä sairaudesta, koska mielestäni tämäkin on oire, jolle voimme tehdä paljonkin omilla elämäntapavalinnoillamme.

Aluksi on hyvä käydä läpi pieni kysymyslista. Kuten kaikissa tiloissa, myös tässä on oleellista tarkastella, onko tilasta tullut osa persoonaa? ”Olen diabeetikko” vai ”Minulla on tila nimeltä diabetes”? Eri merkitys? On monesti helppoa tyytyä tiettyihin määrityksiin, on kyseessä sitten minä olen kirjailija, minä olen kotiäiti, minä olen diabeetikko. Entä jos et olekaan mikään näistä, vaan ne ovat osa sinun tämän hetkistä olemustasi? Ei määrittävä tekijä, vaan yksi pieni palanen sinua. Yhä useampi alkaa tarkastelemaan omaa kieliasuaan eli sitä kuinka itseään puhuttelee. Nämä ovat kuin pieniä kultakimpaleita alitajunnallemme, joita sitten toteutamme tekojen kautta todeksi.

Mikä sinä olet tänään?

Kuinka sitten tehdä tärkeästä asiasta mahdollisimman helppoa ja vaivatonta? Voisimme puhua insuliinin merkityksestä, mitä se tekee ja mikä on sen merkitys elimistöllemme. Tätä tärkeää hormonia voi auttaa monilla tavoilla. Keskitytään kuitenkin olennaiseen, asioihin joita voit tehdä saman tien. Luontaiseen vahvistumiseen kyseisestä oireesta.

Mielestäni emme elä lääkkeiden puutostilassa, vaikka siltä ratkaisut yleensä vaikuttavat. Mitä mieltä sinä olet? Ja kuinka ottaa ajatuksia, sekä vinkkejä vastaan ilman syyllisyydentuntoa, enemmänkin näkemällä ne mahdollisuuksina? Kokeillaan.

Neljä asiaa joilla voit vaikuttaa diabetekseen.

1. Vesi.

Tämä lukee kaikkialla, kaikki tietävät sen, silti monesti tämä tärkeä elementti jää käyttämättä, ehkä juuri sen takia, kuinka yksinkertainen se on. Nesteillä on väliä mitä kehoomme laitamme. Vesi on elämän perusta, niin luonnossa, kuin meillä ihmisilläkin. Nesteiden juonti ei vielä kerro mitään siitä, onko kehomme nesteytetty. Kuumakäsitellyt mehut vaikuttavat päällisin puolin hyviltä vaihtoehdoilta, mutta lyhykäisyydessään ne ovat suoraan suoneen sokeria, joka ei millään tavalla nesteytä kehoamme. Sama juttu limsoissa, tai yleensäkin nesteillä, joita myydään kaupoissa. Vesi ei ole kaikista seksikkäin juttu mediassa, tämä ei silti poista sen tärkeyttä meille ihmisille. Sillä ei myöskään voi lyödä rahoiksi, ainakaan vielä, toivottavasti asia pysyy myös meidän jokaisen ihmeellisen otuksen perusoikeutena. Todella toivon, että pidämme myös rakkaan vedemme puhtaana.

Tiesitkö, että liika sokeri ja insuliini verenkierrossasi aiheuttavat tulehdustiloja, pistäen samalla hormonit ja välittäaineet epätasapainoon, jotka vaikuttavat myös aivojen nopeutuneeseen rappeutumiseen?

Aloita vaikka juomalla lisää vettä.

2. Liike.

Entä, jos pystyisit vaikuttamaan liikkeellä omiin veriarvoihisi, oli kyseessä diabetes tai jokin muu oire. Tämänkin haaste on siinä, että sen joutuu itse suorittamaan. Sitä ei saa punaisena ihmepillerinä. Liike tapahtuu sillä tavalla, että nousemme ylös ja liikutamme kehoamme. Siihen liittyy yleensä myös hengästymistä ja ulkona olevaa hengittämistä. Kehomme on suunniteltu kävelemään, ei niinkään tuijottamaan ruutuja, niin mukavaa ja vaivatonta kuin se onkin. Yksinkertaisimmillaan kävele joka päivä, piste. On myös koettu hyväksi tavaksi kävellä, jokaisen ruokailun jälkeen. Esimerkiksi puoli tuntia ruokailun jälkeen n. 15 minuutin kävely. Kolmella ruualla, se on jo 45min päivällä. Idässä on sanonta, joka on ihan ytimessä tässäkin asiassa: ”Kävele jokaisen ruuan jälkeen 100 askelta, niin elät 99-vuotiaaksi asti”. Verenkiertoon saadaan liikettä ja jokainen tärkeä osanen pääsee toimimaan sille tarkoitetulla tavalla, luonnollisesti.

Liike on lääkettä.

Loistava lääke diabetekseen on lisätä raskasta painoharjoittelua. Miksi?

Mitä enemmän omaat lihasmassaa, sen parempi. Sokeri käytetään silloin lihasten hyödyksi, eikä se jää niin helposti verenkiertoon aiheuttamaan painonnousua ja mahdollisten oireiden ilmaantumista. Aloita vaikka syväkyykyistä, mikäli painot eivät vielä nouse. Jätä hauiksen harjoittelu hifistelijöille ja keskity isoihin lihaksiin, niinkuin jalkasi ja ylävartalon lihaksiin.

3. Ravinto.

Tämä on siinä mielessä tärkeää, että tällä elementillä yleensä saamme tämän kyseisen oireen. Syömällä ja kuormittamalla elimistöämme. On hyvä tietää, että kaikki hiilihydraatit muuttuvat kehossa sokeriksi. Tämä ei tarkoita, että kaikki olisi heitettävä nurkkaan, mutta joissain tilanteissa se on hyvä ymmärtää. On myös helppoa sanoa, että en syö sokeria ollenkaan. Onko asia todella näin? Kurkataanpa. Näistä asioista saat kohtuullisen paljon elimistöösi sokereita:

Viljat, varsinkin valkaistut tuotteet, yleisimpänä vehnä/vehnäjauho, pastat, keksit, kakut, makeiset, riisit, yleensäkin kaikki valkaistut ja prosessoidut tuotteet, sekä alkoholi. Pari sämpylää on jo aikamoinen sokerimäärä keholle, jota sillä voi olla haasteellista käsitellä. Myös ne kokojyvänä mainostetut.

Tehdään pieni ajatusleikki. Jos laittaisit kokojyvänä mainostetut leivät, murot ja vastaavat maahan, niin kasvaisiko niistä uusi kasvi? Tai milloin näit viimeksi luonnossa kasvavan leipäpuun? Viljat vihreisiin, makeiset marjoihin, riisi riistaan, pasta pakuriin ja tätä rataa voisi olla kokeilemisen arvoinen juttu.

Tarkista myös, että d-vitamiini on riittävän korkealla. Myös chorella-nimisellä makean veden levällä voi olla positiivisia vaikutuksia. Samoin laadukkailla ruokapohjaisilla vitamiineilla. Pohja on kuitenkin aina ravinteikkaassa ruassa, jota nautit päivittäin.

4. Uni.

Liian vähäinen uni on riskitekijä, joka pistää terveenkin elimistön koetukselle. Olet varmasti huomannut joskus saman kaavan, mihin itsekin olen huonosti nukutun yön jälkeen kompastunut. Nukut huonosti ja seuraavana päivänä tuntuu, että voisit syödä jatkuvalla syötöllä, ilman taukoja. Tämä johtuu lyhykäisyydessään, unen vähäisen saannin takia johtuvasta epätasapainosta, jolloin kehon signaalit ovat miten sattuu, myös ruuan suhteen.

Miksi näin helppoja, yksinkertaisia asioita voi olla haasteellista toteuttaa? Korkea verensokeri on oire, ei diabetes itsessään. Suurin haaste on hiilihydraatti pitoinen ruokavalio yhdistettynä vähän liikkuvaan elämäntapaan, mahdollisesti jollain stressi reaktiolla varustettuna. Tämän takia, et löydä ratkaisua purkista, vaan kurkkaamalla rehellisesti omiin elämäntapoihin ja tekemällä ratkaisuja, jotka tukevat matkaasi. Kaikkea hyvää, oli polkusi mikä tahansa. Voi hyvin ystävä hyvä.

Suurinta rakkautta on antaa toisen ihmisen olla vapaa

Minulle läheinen ihminen kuoli muutama päivä sitten. Rakkaan ihmisen jälkeen jäin miettimään, miksi hänestä pidettiin niin paljon. En kuvailisi kyseistä ihmistä lämpimäksi, auttavaiseksi tai empaattiseksi, sellaiseksi, josta tavallisesti ehkä pidetään.

Mietin, millaista tämän ihmisen lähellä oli, miksi hänen lähellään oli helppo olla. Tämä nainen ei koskaan asettunut marttyyrin rooliin, ei sitonut ihmisiä itseensä syyllistämisen sitein eikä uhrannut itseään kenenkään puolesta. Hän ei myöskään arvostellut kanssakulkijoitaan eikä puhunut pahaa vaan oli tyytyväinen, huumorintajuinen ja iloinen. Sillä asenteella hän pärjäsi elämänsä sata vuotta, ja minä taidan jäädä hänen jälkeensä opettelemaan sitä, mistä hän antoi upean esimerkin. Hän antoi ihmisten olla vapaita.

Annamme usein muiden sitoa omaa vapauttamme. Vapauden vastakohta tuntuu kontrollilta, puskemiselta ja piinaavalta pakottamiselta. Henkisessä purkissa on erilainen olo kuin vapaudessa. Olo on kuin nurkkaan ahdetulla. Meitä ympäröidään säännöillä, vanhoilla ajattelumalleilla, oppirakenteilla, sukupuolirooleilla, vallankäytöllä, vetoomuksilla ja paljolla sellaisella, joka rikkoo omia rajojamme, saa olon ahtaaksi ja kapeaksi. On velvollisuutta ja paljoa suorittamista vailla rakkauden häivää ja ilon hiukkastakaan: ”Sun täytyy ja sun on pakko ja kyllä mun mielestä sun pitäis ja jos mun mielipidettä kysyt (etkä ole kysynyt)…”.

Kuka tai mikä rajoittaa sinun vapauttasi?

Miten paljon energiaa vapautuukaan, kun uskaltaa päästää muut ihmiset vapaiksi. On kauniimpaa seurata sivusta ja katsoa toisen ihmisen kasvua kuin puuttua hänen omaan kasvuunsa ja oman polkunsa kulkemiseen. Vapauden antaminen on mitä suurinta kunnioitusta, hyväksyntää ja rakkautta.

Oletko itse se, joka rajoittaa muiden vapautta?

Lienee kolmaskin tapa ajautua palleaa puristavaan vankilaan kuin antaa toisten rajoittaa tai rajoittaa itse muita. Ihan itsekin osaamme sen tehdä, kun alamme asettaa itsellemme vaatimuksia, elämme pelkojen rajoittamina ja pidämme itsemme kiinni olosuhteissa, joiden keskellä ajattelemme, ettei ole muuta vaihtoehtoa. Vaikka onkin – melkein aina.

Onko sinulla lupa vapautua vankilastasi?

Minä uskon siihen, että sielu tahtoo olla vapaa. Vapaus saa sydämen avautumaan, luovuuden vapautumaan ja ilon virtaamaan. Aina näitä totuttuja vankiloita ei tiedosta ja avain vapauteen on hukassa. Ahdas voi joskus olla turvallinen, se palvelee jotain. Mutta kun ahtaus lakkaa palvelemasta meitä, alkaa ruutia kertyä. Ruutia, voimaa, ja rohkeutta tarvitaan, jotta kahleet voivat katketa ja muutosta voi tapahtua. On haastavaa syntyä omaksi itsekseen.

Jon Kabat-Zinn kirjoittaa:

”On hämmästyttävää ja täysin odotuksenvastaista, että minkään ei täydy tapahtua. Voimme lakata yrittämästä saada jotakin erityistä toteutumaan. Luopuessamme halusta saada jokin tapahtumaan voimme oivaltaa, että jotakin hyvin erityistä on jo tapahtunut ja tapahtuu koko ajan – jokaisessa tietoisuuden hetkessä toteutuu sinun elämäsi.” (Kotiinpaluu 2007).


Kaikki Miian tekstit löydät TÄÄLTÄ.

Korttipakat OSTA 3 MAKSA 2  
PUOTIIN
close-image